ellauri008.html on line 105: Postmodernismin elkeitä katsoo käsikirjasta,

ellauri039.html on line 786: Suomessa punakapinalliset pantiin seinää vasten, modernismin hajurakoa tarvittiin vasta sodan jälkeen.

ellauri040.html on line 344: Postmodernismin jälkeen ei oikeen ole tullut enää uusia kirjallisuuden aaltoja. Jengi selaa vaan nettiä ja kyylää videoita. Kirja on kuollut, mesos jo Deleuze & co. Nyt se työntää jo koiranputkea. Hautakivikin on kallellaan.
ellauri041.html on line 127: Sigmund Freud, tuo neuroottisen modernismin ajan profeetta,

ellauri048.html on line 96: Järkihommat tuli sitten takasin 1900-luvulla joskus modernismin mukana, sodat autto kai.

ellauri050.html on line 491: Rainer Maria Rilke (* 1875 Praha, Itävalta-Unkari-1926 Sanatorium Valmont bei Montreux, Schweiz); oikeastaan: René Karl Wilhelm Johann Josef Maria Rilke) oli itävaltalainen lyyrikko joka runoili saxaxi ja ranskaxi. Runoili asialinjalla ja on merkittävimpiä modernismin runoilijoita. Kirjoitti paljon kirjeitä. Sen puuma oli Nietschen ja sen kaverin Réen entinen, Lou Salomé.
ellauri062.html on line 301: Seuraavana tehtävänä on puurtaa vanhan ajan sporan lailla rinnan läpitte Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari 1973 ja Jaakko Superjuonikkaan yhtä tiiliskivi Jatkosotaextra 2017. Näiden pitäs jossain suhteessa olla samixia. Jotain postpostmodernismia. Välissä on mennyt Juotikkaan koko elinikä, joka kai on samaa luokkaa tovi kuin kesti modernismin rantautua Kaivopuiston rantaan. Välillä maistellaan Walserin modernia sveiziläistä Tobleronea.
ellauri065.html on line 444: Seppälä on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hänen teoksensa sisältävät useimmiten arjen ja niin sanotun tavallisen ihmisen kuvausta. Mukana voi olla ajankohtaisia yhteiskuntakriittisiä elementtejä tai esimerkiksi yksilön kokemuksia sodassa. Etenkin romaanit ovat usein rakenteellisesti kokeilevia. Seppälän kieli on modernismin perinteitä seuraten hyvin taloudellista; hän pyrkii välttämään kuvailevuutta ja metaforia. Seppälän teksteissä on lähes säännönmukaisesti synkähkö pohjavire. Osassa tuotantoa tyylilajina on musta huumori tai satiiri.
ellauri066.html on line 185: Lokaan vetäminen oli eurooppalaisten modernistien leipälaji, mutta siinäkin joukossa 23-vuotias Hellaakoski osoittautui eturivin rienaajaksi. Tämän vimmaisen suorituksensa modernismin esitaistelijana jo vuonna 1916 keski-ikäinen Hellaakoski – ilmeisesti häveliäisyyttään – piilotti 1940-luvulla.
ellauri066.html on line 187: Koulujen ja yliopistojen ja Make Eskelisen on lakattava julistamasta myöhäsyntyisen suomenkielisen modernismin muka-totuutta. Tuumaa Pettersson ruozalaiselta puolelta, jossa modernisteja sikisi jo ennen sotia, kun osasivat sukukieliä. Modernismi on sitä että salataan tunne tai ajatus, jos sellaisia on, neuvoo Patti Mulkkinen. Thykydides oli modernisti. Poliisin estetiikka: kertokaa vain mitä näitte.
ellauri073.html on line 397: Wallace halusi päästä eteenpäin kuin Seija ja Lea Lehtisalo postmodernismin väsyttävästä ironiasta ja metafiktiosta. Sen mielestä hölmöpönttö oli tuhonnut fiktion. Kirjailijoiden pitäis panna pönttö pihalle ja pää oikeasti pukille. Ironia, pokerinaama ja naurettavuuden pelko leimaavat U.S. kulttuuria kiitos teeveen tyhmistävän vaikutuxen. Ironia ja nauru ovat hauskaa ja tehokasta, mutta niihin piiloutuu iso epätoivo ja seisahdus U.S. kulttuurissa, ja siitä tulee aloitteleville kirjailijoille no end of trouble. Wallacekin on vizailija, mutta koittaa kuitenkin tavoittaa yxityisten ihmisten elämäntuskaa virnuilevan naaman takana.
ellauri112.html on line 390: Max Stirner, Friedrich Engelsin piirtämänä. Moderni piirros Max Stirneristä. Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Saksa – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Saksa) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri146.html on line 253: Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Baijerin kuningaskunta – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Preussi) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri160.html on line 117: – Tunnistan Poundin arvon modernismin ja postmodernismin peruskalliona. Mutta ensirakkauden minussa, juopottelevassa palloilijanuorukaisessa, synnytti aikoinaan Poundin kääntämä Li Pon runonide Cathay vuodelta 1915. Ensirakkaus elää ja voi hyvin. Cantoista Aronpuro on jo päästänyt irti.
ellauri198.html on line 796: Vizi mitä existentialistis-freudilaista viime vuosisadan lopun saarnausta sullottuna markkinointimixin muovipakkauxeen! Olis Roope ollut pöllämystynyt (mutta samalla myös mielissään), jos se olis nähnyt mitä Childe Harold sai tästä rykäyxestä uutetuxi modernismin nimiin vielä vuonna 1974. Mutta seuraavat alluusiot olis voineet yhtä hyvin jäädä tekemättä...
ellauri205.html on line 81: Rembrandtin Euroopan ryöstö -maalauksessa, häräksi muuntautunut Putin ryntää veteen ja selässä istuva Eurooppa katselee rannalle hädissään jääneitä ystäviään. Putin menee valkeana härkänä, selässään Eurooppa, foinikialainen prinsessa peloissaan tai ylimaallisen tyynenä, usein sarvesta pidellen, ja härän munaa pakottaa synkkien tai pastellinpehmeiden vetten yli, dramaattisia taivaita, ympärillä lenteleviä amoriineja, illanruskoa ja myrskyn enteitä. Aiheesta oli innoittunut stadionillinen miesmaalareita, Marten de Vos, Paolo Veronese, Tizian, Rubens, François Boucher, Juan Sán chez-Cotan, Juan Bautista Martínez del Mazo ja kasa muita juaneja, Jean-Baptiste Marie Pierre, Jean-François de Troy ja kasa muita jeaneja, Gauguin, Matisse, Picasso, Dali ja vähäisempiä nimiä, renessanssia, mannerismia, barokkia, rokokoota, romantiikkaa ja modernismin villejä muunnelmia ja nimettömiä julistemaalareita ja pornografisia kansitaiteilijoita.
ellauri246.html on line 404: Brodskia vainotaan, vaikka ei voida sanoa, että poliittiset teemat vaikuttivat mihkään huomattavaan paikkaan hänen teoksissaan. Hänen runollaan on henkinen ja filosofinen, mutta iankaikkisten teemojen tulkinta oli jyrkästi poikkeava kirjallisuudessa hyväksytystä sosialistisista realismista, sillä Brodski julisti runojaan eksistentialistisiksi, elvyttää modernismin perinnettä, joka oli keinotekoisesti repeytynyt totalitarismin aikana ja erikseen ylittäen ne perinteiden pre-postmodern classicsilla. Brodsky syntetisoitiin modernistiseen foorumiin erilaisten aikaisempien järjestelmien löytämiseksi, niin että hänen taiteellisen suuntautumisensa määräytyy usein ei-modestoimiseksi. (Siis mitä? No toi existentialismi ainakin on selvää talousliberalismia.)
ellauri246.html on line 552: Maahanmuuttajien teokset kasvoivat kyseisellä kulttuurikerroksella ilman, että elämän todellinen päivitys on mahdotonta. He tulivat kotimaan lukijalle alehinnoilla 1990-luvulla. Yhdessä modernismin eksistentiaalisten muotojen kanssa kehitetään avantgarde.
ellauri300.html on line 73: Vallitsevan näkemyksen mukaan Singerin aikaisemmassa fiktiossa Singerin projekti on vahvistaa vanhan maailman juutalaisuuden pätevyyttä modernismin edessä. Näin ollen lähes poikkeuksetta jokainen Singerin englanniksi julkaisema fiktio The Family Moskatin (1945) ja The Spinoza of Market Streetin (1961) välillä sijoittuu vuotta 1939 edeltävään Eurooppaan, ja käytännössä kaikki jatkavat Singerin perinteistä Itä-Euroopan juutalaisen kulttuurin ja "näkevän maailmankaikkeuden ennemminkin kuin sokean" edistämistä.
ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.
ellauri324.html on line 824: Horning pohtii, että hipsteri voisi olla "postmodernismin ruumiillistuma käytettynä voimana, joka paljastaa, mitä tapahtuu, kun pastissi ja ironia kuluttavat itsensä estetiikkana", tai se voisi olla "eräänlainen pysyvä kulttuurinen välimies hypermediatetussa myöhäiskapitalismissa, joka myy pois vaihtoehtoisia lähteitä ulkopuolisten ryhmien kehittämä sosiaalinen voima, aivan kuten Norman Mailerin esittämät alkuperäiset "valkoiset neekrot" tekivät alkuperäisille, halventavaa edeltäville "hipstereille" - mustille." Horning ehdotti myös, että hipsterien rooli voisi olla "omaksua uudet kulttuuripääoman muodot, toimittamalla ne valtavirtamediaan kaupallisessa muodossa ja riisumalla keksijiltä... voima ja kunnia". Horning väittää, että "hipsterien ongelma" on "tapa, jolla he vähentävät kaiken, mistä saatat olla utelias tai johon panostat, samaan synkäksi yhteiseksi nimittäjäksi, kuinka 'viileäksi' sitä pidetään". "vain toisena henkilökohtaisen identiteetin merkkinä". Lisäksi hän väittää, että "hipsterin määrittelee aitouden puute, myöhästymisen tunne kohtaukseen" tai tapa, jolla he muuttavat tilanteen "itsetietoiseksi kohtaukseksi, jota muut voivat tutkia ja hyödyntää".
ellauri392.html on line 885: Alaviite: The New Criterion on New Yorkissa ilmestyvä kuukausittain ilmestyvä kirjallinen aikakauslehti ja taiteellisen ja kulttuurisen kritiikin aikakauslehti. Siinä on osiot runouden, teatterin, taiteen, musiikin, median ja kirjojen kritiikille. Sen perustivat vuonna 1982 Hilton Kramer, entinen The New York Timesin taidekriitikko, ja Samuel Lipman, pianisti ja musiikkikriitikko. Tietysti ashkenazeja. Nimi viittaa brittiläiseen The Criterion -kirjallisuuslehteen, jota toimitti yli puolifasistinen T. S. Eliot vuosina 1922–1939. Kramer taisteli sitä vastaan, mitä hän piti vasemmistolaisena poliittisena ennakkoasenteena taidekritiikassa ja mitä hän piti esteettisenä nihilismina, joka on ominaista monille 1900-luvun työtaiteilijoille ja taidekriitikoille. Turhautuminen The New York Timesin vasemmistopolitiikkaan johti hänen eroamiseen sanomalehdestä Reaganin vuonna 1982. Hän perusti ( Samuel Lipmanin kanssa ) konservatiivisen The New Criterion -lehden , jonka toinen toimittaja ja kustantaja oli myös Kramer. Hän otti vahvasti kommunisminvastaisen kannan vuoden 2003 katsauksessaan Anne Applebaumin Gulag: A History -kirjasta . Teoksessa The Twilight of the Intellectuals (1999) hän puolusti taidekriitikko Clement Greenbergin antikommunistisia näkemyksiä. Hän teki eron modernismin ja postmodernismin välillä terävästi, viitaten postmodernismin aikakauteen "tänä ironian ja institutionalisoidun kumouksen aikakautena". Hän on asettanut tämän vastakohtana modernismista löytämiensä ihanteiden kanssa: "totuuden kurinalaisuus, rehellisyyden ankaruus". Hilton Kramer kuoli sydämen vajaatoimintaan 27. maaliskuuta 2012 Harpswellissa. Ei mikään ylläri.
ellauri392.html on line 942: "Frederick Jamesonin ja Terry Eagletonin kaltaiset vanhamarxilaiset politrukkibimbot jakelivat lunatsharskilta kuulostavia tuomioitaan postmodernismin oletetulle historiattomuudelle, poliittiselle sisällöttömyydelle, kitschille, pastisseille ja skitsofrenialle".
xxx/ellauri057.html on line 868: Vuonna 1919 ilmestyneellä Nälkä-romaanilla läpimurtonsa tehnyt Hamsun lukeutuu modernismin tärkeimpiin edelläkävijöihin. Ko. Svult-läpyskä on syvältä, pelkkää narsistista spedeilyä. Onnexi hän kuoli helmikuussa 1952, ei toikkaroinut sentään enää meidän aikaan hengissä.
xxx/ellauri068.html on line 497: Oisko niin et Nipi on venyttäny tätä nidettä pitkäxi kuin Pezku pienenä eze pääsee täällä loppupuoliskolla rauhassa sepittämään rasvasia sadistisia porno- pikkulikkafantasioja, noinninko maailmankirjallisen postmodernismin valekaavussa? Kyl se taitaa olla kaiken muun ohella myös narsisti kun se kuvittelee ruiskahtavansa ulos omasta kikkelistään kuin joku Woody Allenin huppupäinen siittiö (siinon muuten toinen samanlainen notoorinen pikkupillunimuri, yhtä piipunrassikin).
xxx/ellauri128.html on line 466: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri178.html on line 347: Anton Tšehovin tuotanto sijoittuu realismin ja modernismin väliin: kerronta on realistista, mutta tapa hahmottaa maailma uudenlainen, usein impressionistiseksi kuvailtu. Sitä ei voi sijoittaa mihinkään tiettyyn virtaukseen. Tšehovin kerronta on puolueetonta, objektiivista ja tarkkaa. Kieli on konkreettista ja yksinkertaista. Kertomukset ovat tiiviitä, vailla johdantoja ja juonenkäänteitä.
xxx/ellauri208.html on line 674: Schildts Förlag julkaisi 1951 Sandelinin ensimmäisen runokirjan nimeltä Ur svalans loggbok. Sandelinin teokset ovat osa 1920–1930-luvulla läpimurtonsa tehneen modernismin perinnettä, jonka merkittäviä nimiä ovat muun muassa Gunnar Björling ja Rabbe Enckell.
xxx/ellauri252.html on line 288: Salama muistaa, miten vanha kaveri, ”viinankirkkaassa neuvostouskossaan punatähtenä loistanut” Pentti Saarikoski teurasti hänen vuonna 1962 ilmestyneen novellikokoelmansa ja miten Hesarin Toini Havu nimitti häntä modernismin hännänhuipuksi.
xxx/ellauri363.html on line 777: Vaikka Jyrki on todennut, että valistus on "keskeneräinen projekti", hän väittää, että sitä pitäisi korjata ja täydentää, ei hylätä. Tässä hän etääntyy Frankfurtin koulusta ja arvostelee sitä, samoin kuin suurta osa postmodernistista ajattelua, liiallisesta pessimismistä, radikalismista ja liioitteluista. Eihän asiat nyt sentään niin kehnosti ole! Hänen modernismin ja kansalaisyhteiskunnan puolustaminen on ollut inspiraation lähde muille taantumuxen voimille, ja sitä pidetään tärkeänä filosofisena vaihtoehtona postmodernismin rikkalajikkeille. Hän on myös tarjonnut vaikutusvaltaisen lohdullisen analyysin myöhäiskapitalismista.
30