Seurr. 2 1400-l., vika moderni yhden italiattaren tekele. Rva Sakeus on siinä aika sexikäs.
ellauri048.html on line 96: Järkihommat tuli sitten takasin 1900-luvulla joskus modernismin mukana, sodat autto kai.
ellauri048.html on line 133: Kustannusvirkailija Annamari Sarajas joutui lähtemään WSOY:stä, koska hän ryhtyi Parnasson toimittajaksi. Koskenniemi arvosteli 11.2.1957 Sarajaksen ottamista Uuteen Suomeen, koska hän ei halunnut lehteä "jonkinlaiseksi modernistien äänitorveksi". Hänestä huonoja esimerkkejä olivat Tuomas Anhavan ja Kirsi Kunnaksen nostaminen ja Lassi Nummen "kategoorinen tuomitseminen".*
ellauri048.html on line 135: Koskenniemi kirjoitti 2.10.1961 Uuden Suomen päätoimittajalle Eero Petäjäniemelle, että Pekka Tarkka " kuuluu modernistien nuoreen kaartiin ja lienee niiden aloitteesta – ehkä (Mirjam) Polkusen välityksellä – sijoitettu lehteemme. Näin vahvistuu … avantgardistien osuus … lehtemme toimituksessa … miksi vähentää lehden arvoa sen uskollisimpien lukijoiden silmissä päivittäisellä modernistisella kirjallisella propagandalla?"*
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri048.html on line 157: Toisen maailmansodan jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen akateemikoksi 1948 ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti. Joka ei tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin äijän ollessa 77v.
ellauri048.html on line 409: Antero joutui naurunalaisexi 1951 jämittäessään loppusoinnullisen riimittelyn puolesta. Nuoret modernistit hahattivat ja katkaisivat lauseita mistä tahtoivat. Loppusoinnuista ei mitään havaintoa. "Meillä tulee aina olla lukiessa tunne siitä, ettei se säännönomaisuus, se pakollisus, mihin runomitta runoilijan velvoittaa, milloinkaan ylitä sitä, mitä voisi ehkä kuzua helläxi väkivallaxi." Riimin kotiväkivaltaa. Sexiin pakottamista. Hyvä riimiseppo venyttää mittaa kuin B.B. King tai Jimi Hendrix vinkukitaraa, soittaa sitä vaikka hampaillaan, hakkaa säleixi, sytyttää sen tuleen. VAn miälestä Goethe veteli sillä lailla ottave rimellä. "Myös loppusointu, runouden toimelias paashipoika, tehostaa rytmin tarkoituxia, jäsentelemällä säkeitä ja syventämällä äännetoistollaan runon vaikutelmaa akustisesti sidottuna, kaikessa liikunnasaankin lainomaisesti säännösteltynä yhteytenä." LOL. Kolmantena pyöränä paashipoika ottaa osaa sidontaan mehukkaasti takaapäin. Sama kaiku on askelten, marssin tahdissa vaimolaisen partoja napsitaan keskijalkamiehinä. Paashipoika mukaan, kolme, neljä! Mannerheimin linjalla survastaan Jurvan tahdissa! Taatusti loppusointuista.
ellauri048.html on line 1892: But Nazi propagandists spun this battle and other encounters with Polish cavalry — horse was a big component of the Polish army — as vindication of the Wehrmacht’s technical modernity and tactical superiority.
ellauri049.html on line 363: Belgia oli Baudelairen Kouvola. Se inhos sitä ihan sikana. Pääsi kotiin vasta halvaantuneena suunnilleen jalat edellä. Mulla oli parempi pulla. Sarjassamme siitä puhe mistä puute, Baudelaire peukutti kurinalaista muotoa, järjestystä ja genreä. Sitten se ei saanut oikeen mitään kunnollista kokoon paizi noita pahan kukkia ja jotain senttailua, muunmuassa modernismista. Välähdyxiä-teosluonnoxessa se kirjoitti: Kaavan luominen on neroutta. Minun tulee luoda kaava. Ei tullut kaavaa, ei neroa. Syfilis alkoi vaivata.
ellauri049.html on line 388: Jean Nicolas Arthur Rimbaud (20. lokakuuta 1854 Charleville – 10. marraskuuta 1891 Marseille) oli ranskalainen runoilija. Hän oli kirjallisuudessa harvinainen ”lapsinero”, jonka tuotanto syntyi teini-iässä. Vaikka Rimbaud lopetti kirjoittamisen jo 21-vuotiaana, hän oli siihen mennessä mullistanut maailmanrunouden tuotannollaan, vaikka kesti jonkin aikaa ennen kuin Rimbaud’n tuotanto löydettiin. Häntä pidetään Charles Baudelairen ohella toisena suurena runouden modernisoijana.
ellauri049.html on line 757:
Jalalla modernisti
ellauri049.html on line 788: Kun nyt ize mietin asiaa, niin ehken modernismi on sellasta missä ei niinkään kerrota lukijalle jotain tarinaa vaan suolletaan jonkun mielenmaisemaa sen izensä kannalta ja näkökulmasta, enempi niikö izexeen puhelua tai jotain tajunnanvirtaa, niiku silleen.
ellauri049.html on line 792: Modernismi on ilmeisintä lyriikassa, jossa se esiintyi ensimmäisenä Ranskassa jo pian 1800-luvun puolivälin jälkeen. Sen keskeisiä edustajia olivat Baudelairen lisäksi Paul Verlaine, Arthur Rimbaud, Guillaume Apollinaire, proosan edustajina Marcel Proust (Kadonnutta aikaa etsimässä), myöhemmin Albert Camus, Simone de Beauvoir ja Alain Robbe-Grillet. Saksankielisiä modernisteja ovat Franz Kafka, Thomas Mann, Bertolt Brecht ja toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi Heinrich Böll ja Günter Grass. Keskeisiä englanninkielisiä modernisteja ovat James Joyce (Odysseus), Virginia Woolf, Samuel Beckett ja yhdysvaltalainen esimodernisti Walt Whitman sekä F. Scott Fitzgerald, Tennessee Williams, Eugene O'Neill ja myöhemmin muun muassa Philip Roth.
ellauri049.html on line 794: Suomalainen modernismi jakautuu kahtia: toisaalta 1920-luvulla esiin nousivat suomenruotsalainen runous ja tulenkantajat, toisaalta 1950-luvun modernismi, joka hylkäsi kansallisen perinteen. Ensimmäistä kautta edustavat muun muassa Elmer Diktonius, Edith Södergran, Olavi Paavolainen ja Mika Waltari, Uuno Kailas, jälkimmäistä Tuomas Anhava ja hänen ympärillään esimerkiksi Otavan piiriin kuuluneet Paavo Haavikko, Marja-Liisa Vartio ja Veijo Meri.
ellauri049.html on line 1076: Vasta Wexi Salmisen esseestä mulle valkeni että Runkku setämies on kirjottanut modernisoidun viikinki-kelttitragedian nimeltä Fjalar. Mä muistan nimen lähinnä paxusta poliisipäälliköstä nimeltä Fjalar Jarva joka antoi lapsille liikenneopastusta 50-60-luvulla. Jari Aarnio kaliiperin mafioso ja umpikonna.
ellauri050.html on line 490: Rainer Maria Rilke (* 1875 Praha, Itävalta-Unkari-1926 Sanatorium Valmont bei Montreux, Schweiz); oikeastaan: René Karl Wilhelm Johann Josef Maria Rilke) oli itävaltalainen lyyrikko joka runoili saxaxi ja ranskaxi. Runoili asialinjalla ja on merkittävimpiä modernismin runoilijoita. Kirjoitti paljon kirjeitä. Sen puuma oli Nietschen ja sen kaverin Réen entinen, Lou Salomé.
ellauri051.html on line 340: Epäilenpä että tämä Soikkeli on poliittisesti oikealla laidalla. Se siteeraa suopeasti Pauli Pylkköä, joka puhuu rumia kulttuurivasemmistosta. Pauli Pylkkö taitaa olla ränsistyneen Jaakkoh-Hintikan viimeisiä lahkeessaroikkujia, josta tuli tämän jälkeen nähtävästi jonkinlainen postmoderni nazi ja Heidegger-fani. Vittuili pitkästi ja rumasti myös fyysikkoviikarille Kari Enqvistille ("huomaa Enqvistin kiinnostus ulosteisiin."). Pylkkö on kyllä niin surkuteltava filosofi, että jopa Hintikkakin pyörinee myötähäpeästä kuopassansa Korsossa. Ei kai vaan Pylkkö ole uskonnollinenkin? Hui kauhistus. Mysteereitä persiissä. Dodi. Tää voi kyllä vähän kirpaista. Tää Anti-Enqvist (2012) on aivan tolkuttoman pitkä. On pakko loikkia kuin Soikkeli lukiessaan Saarikosken juoppopäiväkirjoja.
ellauri051.html on line 1068: 478 And mine a word of the modern, the word En-Masse. 478 Ja minun sanani modernista, sana En-Masse.
ellauri053.html on line 147: Aarne Kinnunen on snobi kert se on nousukas. Snobit oli esteettejä. Se oli paha epiteetti Tenttenille. Oliko Entten snobi vaiko dandy? Vähän etuajassa oli snobixi. Dandyn piirteitä löytyy sensijaan kovasti. Entä Puovo Huovikko? Nousukashan sekin on, siis snobi. Huom humanismi kuuluu mukaan tähän kuvioon. Dekadenssi ja symbolismi ja modernismi. Kaikki vitun ärsyttäviä.
ellauri053.html on line 295: A. Kinnunen on vanhan koulun miehiä, moderni ei mikään post. Make olis pöyristynyt: 1) fiktio on semantiikkaa, 2) fiktiossa ei ole sattumaa, Ja uuskriitikko: 3) runon ajatus on kirjoitettu runoon, mitä runoilija on mahtanut tarkoittaa, kuka välittää. Vaikka kyllähän Arska tässä niteessä kokoajan arvuuttelee, että mitähän se Paavo on tässä tuumannut, ja tietää liiankin hyvin millainen se on. Tää koko kirja on vähän elämä ja teos, Arskaa kiinnostaa Paavo paavalina, apostolin teot.
ellauri053.html on line 1154:
Hänen uransa alkuaikojen työt olivat romanttisia ja fantasianomaisia, mitä kuvastaa hänen vuonna 1893 julkaistu kokoelmansa The Celtic Twilight (Oletko keltti ja annat suolaa). Keski-iässä hän siirtyi kohti kovempaa ja modernimpaa tyyliä, joihin hän sai innoitusta suhteestaan Ezra Poundiin ja osallistumisestaan Irlannin kansallismieliseen politiikkaan.
ellauri054.html on line 244: Roland Barthes 1915-1980 oli kova luu vielä kasarilla ja ysärillä, nyt jo luutarhassa. Strukturalisti ja semiootikko, joka lipsu sit loppupeleissä postmodernismiin päin. Niin kaukana teos ja elämä -linjasta kun olla voi. Plussana voi mainita et Rolle ei pitänyt muovista. Umberto Eco eroaa Rollesta olemalla turhan nauraja.
ellauri055.html on line 670: Kriitikko Graham Hough (lue Huff) oli japsulaisten sotavankina, inhos sittemmin modernisteja ja jenkkejä. Hough totee aivan oikein että kriitikoille ei pystytetä pazaita. Niin kuin kadunlakaisija se on kunniallinen ammatti mutta harvan unelma. Kriitikot on enimmäkseen manqué artisteja. Hyvä graahamsämpylä! Frank Kermode sitävastoin vaikuttaa hanuristilta.
ellauri058.html on line 322: Kun lukee juoxuhautaa alusta kohti loppua, iskee naamaan Hotakaisen sankarin läpeensä äklöys. Just sellanen ihminen jota en voi sietää. Täysin perseeseen potkastava persumies. Fenssaa tuvan täydeltä elektroniikkaa kellarikoppiin saakeli. Alepan kassan tissit kovettuu voi perkele. Kokeilee koko ajan omaa pulssia. Voi helvetti. Helena ja Sini. Itkee kylppärissä kun konna lahjoo leipäkoneella. Vittu tää järbä on täyshullu. Luonnevikainen, sertifioitava sekobolzi, ja lisäxi rikollista ainesta. Mä en jaxa näitä Karin iänikuisia juoxuselostuxia. Eihän tällästä paskaa lue erkkikään. Helppo uskoa et Kari kuumuu Kimi Räikkösestä. Sielun veljiä. Karin naapuri on oikeassa: tupakoivat ihmiset on vammaisia, epäonnistuneita nilviäisiä. Olevinaan modernia moniäänistä, mut kaikki eri äänet tulee samasta reijästä: joka päästä kajahtaa Karin oma koleerinen ämyri.
ellauri058.html on line 406: Kriitikoilla on yleensä tutkijan, toimittajan tai taiteilijan (tässä tapauksessa kirjailijan) tausta (Soikkeli 2007: 148). He luonnehtivat izeään mieluusti yhdeksi modernin yhteiskunnan eliitiksi. Ylevyyden portinvartijoina toimivat. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Kriitikoiden arvot määräytyvät mieluummin kirjallisuusinstituution sisältä kuin laajemmasta sosiaalisesta ympäristöstä. (Niemi 1991b: 148.)
ellauri061.html on line 223: "Peter Quince at the Clavier" is a poem from Wallace Stevens's first book of poetry, Harmonium. The poem was first published in 1915 in the "little magazine" Others: A Magazine of the New Verse (New York), edited by Alfred Kreymborg. Tää on aika höyryinen runo apokryfisestä Susannasta jota setämiehet kuolaavat. Wallace Stevens (October 2, 1879 – August 2, 1955) was an American modernist poet.
ellauri061.html on line 744: Uuskritiikki oli convenient fiction modernistisetämiehille, jotka halus olla hiljaa kuin hiiret aisanylityxistä.
ellauri061.html on line 746: Haavio kielsi lukemasta runoja elämän kautta. Kirjeessään nuorelle kirjallisuusarvostelija Kai Laitiselle hän tähdensi, että moderni runo ei ole elämäkerrallista keskuslyriikkaa vaan vapaata fabulointia.
ellauri061.html on line 1426: Ei piereskellä konsertissa. Narinkkatorilla esiintyy kolmen polven miesketju: Leo Maanvilja, hänen poikansa Poika sekä pojanpoikansa Keplo. Leo on kokenut karun poikakotimenneisyyden ja Poika ylläpitää netissä vihasivustoa. Keplo yrittää olla moderni mies, joka syö horsmat, maksaa taksit ja puhuu tunteista, mutta kun tyttöystävä jättää, Keplon kantti ei kestä. Okei, samaa paskaa kuin Kari Hotakaisella.
ellauri062.html on line 301: Seuraavana tehtävänä on puurtaa vanhan ajan sporan lailla rinnan läpitte Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari 1973 ja Jaakko Superjuonikkaan yhtä tiiliskivi Jatkosotaextra 2017. Näiden pitäs jossain suhteessa olla samixia. Jotain postpostmodernismia. Välissä on mennyt Juotikkaan koko elinikä, joka kai on samaa luokkaa tovi kuin kesti modernismin rantautua Kaivopuiston rantaan. Välillä maistellaan Walserin modernia sveiziläistä Tobleronea.
ellauri062.html on line 325: No ei. Juotikkaan kanssa tulee sama ongelma kuin Pervon: ei näitä voi kunnolla parodioida, kun ne on parodioita izekin, ne tekevät sen ize. Mä huomaan kauhuxeni nyt, että mun paasauxet onkin post-postmodernismia. Samanlaisia älyttömiä yhteydestä irrotettuja, kieli poskella kirjoitettuja sirpaleita. Varmaan nääkään hemmot ei koskaan poista mitään, kirjoittaa vaan lisää.
ellauri062.html on line 456: Loimaalla syntynyt Yli-Juonikas valmistui kirjallisuustieteen maisteriksi Turun yliopistossa. Gradun aihe oli julkisuutta kaihtava postmoderni amerikkalaiskirjailija Thomas Pynchon.
ellauri063.html on line 293: Tää oli se modernisoitu mutapainiversio Austenista, Lizzy helmat paskassa kananpyrstötukalla. Piipunrassi Darcyna. Tyhmää juoxentelua.
ellauri063.html on line 300: on aivan pelle moderni sahanvingutus. Inhottavaa hälyä. Sattuu päähän. Nono oli kiukkupää marxilainen antifasisti joka suuttui Stockhausenille kun edes se ei ymmärtäny sen merkillistä puuputusta. Johnin Lahna Helmin Kuoriainen ja Pezkun Uijuijui ateriakexejä samassa albumissa.
ellauri063.html on line 392: Vitsikkäästi nimetyt henkilöt ovat ennakkoperintöä yhdysvaltalaiselta postmodernin romaanin tunnetulta tuntemattomalta Thomas Pynchonilta, kuten myös etäännytetyn kerronnan luoma skitsoidi vaikutelma, jota teoksen sekalaisista media-alustoista lainaileva ainutlaatuisen levoton ulkoasu korostaa. Graafikko Markus Pyörälän maukkaasti taittama romaani loikkii klikkiotsikoista sanaristikkoon, nettimainoksista sarjakuvaan. ironian kruunaa runsas, psykoottinen kuvitus.
ellauri063.html on line 432: Infinite Jest is a postmodern encyclopedic novel, famous for its length and detail and for its digressions that involve endnotes (some of which themselves have footnotes). It has also been called metamodernist and hysterical realist. Wallace's "encyclopedic display of knowledge" incorporates media theory, linguistics, film studies, sport, addiction, science, and issues of national identity. The book is often humorous yet explores melancholy deeply.
ellauri064.html on line 85: Benjamin revolutionised text, image and film criticism. His essay ‘Hashish in Marseilles’ confirms that he experimented with drugs (‘under medical supervision’). He argued that reawakening the long-forgotten dreams of childhood could help recover the betrayed potential of technological progress, in the service of humanity's ‘redemption’ in this life. He collected children's books and recorded attentively the development of his son Stefan from behind the crib bars like his contemporary Piaget, especially sensation, imitation, gestures and spontaneity. This is from his celebrated modernist short pieces collection One Way Street:
ellauri064.html on line 132: Icken mielestä poliitikot on liskohumanoideja. Postmodernit kirjailijat on kampaviinereitä. Noin ihmisenä Jakesta tulee mieleen Marvin the paranoid android (ks kuva alla).
ellauri064.html on line 142: Yli-Juonikkaalla on viehättävä tapa vaihtaa rekisteriä pienillä yksityiskohdilla, ikään kuin huomaamatta outouttaa ympäristöään. Proosan perustaso on lähellä Veijo Meren kaltaisen modernistin tarkkoihin havaintoihin ja yllättäviin rinnastuksiin perustuvaa tyyliä, mutta esikielellinen, alitajuinen tyhjiö väijyy arkisen rekisterin alla ja pulppuilee välillä esiin.” – Vesa Rantama, onkiliero.
ellauri065.html on line 444: Seppälä on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hänen teoksensa sisältävät useimmiten arjen ja niin sanotun tavallisen ihmisen kuvausta. Mukana voi olla ajankohtaisia yhteiskuntakriittisiä elementtejä tai esimerkiksi yksilön kokemuksia sodassa. Etenkin romaanit ovat usein rakenteellisesti kokeilevia. Seppälän kieli on modernismin perinteitä seuraten hyvin taloudellista; hän pyrkii välttämään kuvailevuutta ja metaforia. Seppälän teksteissä on lähes säännönmukaisesti synkähkö pohjavire. Osassa tuotantoa tyylilajina on musta huumori tai satiiri.
ellauri065.html on line 601: Kirjassa syytetään punavihreitä veltosta kaiken hyväksymisestä. Konservatiivien mukaan yhteiskunnalla pitää olla selkeitä arvoja ja kriteerejä. Kun tällaisia kriteerejä sitten sovelletaan, konservatiivit valittavat, että kirkkoihin ja yritysten johtokuntiin tunkeudutaan. Konstigin mukaan konservatiivit pitävät ihmisluontoa melko pysyvänä. Ihmisessä on “peto pinnan alla”, ja ihmisen “kapasiteetti pahaan on järkyttävä”. Heti seuraavalla sivulla kuitenkin kirjoitetaan, että “ihmistä ei voi ymmärtää abstraktina kokonaisuutena, koska hän on sellainen kuin on juuri siksi, että hän on syntynyt tietyssä paikassa ja ajassa”. Jälkimmäinen sitaatti voisi olla kenen tahansa postmodernin marxistin näppäimistöstä, koska siinä kiistetään pysyvä ihmisluonto ja korostetaan, että instituutiot ja yhteisöt mulkkaavat ihmisen käytöstä.
ellauri066.html on line 167: Anekdootin mukaan Hellaakoski oli viimeisinä päivinään ennen sairaalaan lähtöä valmistanut kaksi pakettia, joista toinen piti luovuttaa arkistoitavaksi ja toinen hävittää. Ensin mainitussa paketissa sanotaan olleen Hellaakosken romaanikäsikirjoitus, toisessa roskakoripaskaa. Jostakin syystä paketit menivät kuitenkin sekaisin ja viimeistelemätön romaani tuli tuhotuksi. Paperikorin sisältöä ei tulisi tyhjentää, vain kierrättää. Mistkubel on modernisti Recycle bin.
ellauri066.html on line 185: Lokaan vetäminen oli eurooppalaisten modernistien leipälaji, mutta siinäkin joukossa 23-vuotias Hellaakoski osoittautui eturivin rienaajaksi. Tämän vimmaisen suorituksensa modernismin esitaistelijana jo vuonna 1916 keski-ikäinen Hellaakoski – ilmeisesti häveliäisyyttään – piilotti 1940-luvulla.
ellauri066.html on line 187: Koulujen ja yliopistojen ja Make Eskelisen on lakattava julistamasta myöhäsyntyisen suomenkielisen modernismin muka-totuutta. Tuumaa Pettersson ruozalaiselta puolelta, jossa modernisteja sikisi jo ennen sotia, kun osasivat sukukieliä. Modernismi on sitä että salataan tunne tai ajatus, jos sellaisia on, neuvoo Patti Mulkkinen. Thykydides oli modernisti. Poliisin estetiikka: kertokaa vain mitä näitte.
ellauri066.html on line 201: Aaro modernisoi
ellauri066.html on line 203: Aaron Jääpeilin modernismia oli eze teki runosta myös graafisen kokemuspläjäyxen ihanko Yli-Juotikas sata vuotta myöhemmin. Plus ça change etc.
ellauri066.html on line 215: Aaro oli lukenut Apollinairea ja muita ranskis modernisteja. Diktoniuxen Emppu oli sen kamuja. Yllättäviä suhteita etäisten objektien välille, kuten
ellauri066.html on line 526: Susan Sontag's book Regarding the Pain of Others, published in 2003, is a study of the issue of how the pain and misfortune of some people affects others, namely whether war photography and war paintings may be helpful as anti-war tools, or whether they only serve some sense of schadenfreude in some viewers.[citation needed] Susanista mä en tiedä muuta kun että se oli Barthelmin postmodernistien henxelin selkäänpaukutuskekkereissä mukana SodexHossa kasarilla.
ellauri067.html on line 216: Painovoiman sateenkaarta pidetään Pynchonin pääteoksena, ja siihen hänen kulttimaineensa perustuu. Se on apokalyptinen teos. Sitä pidetään Herman Melvillen Moby Dickin postmodernina vastineena. Hyi.
ellauri067.html on line 491: There’s a dirty secret tucked away in Thomas Pynchon’s novels, eand it’s this: beyond all the postmodernism and paranoia, the anarchism and socialism, the investigations into global power, the forays into labor politics and feminism and critical race theory, the rocket science, the fourth-dimensional mathematics, the philatelic conspiracies, the ’60s radicalism and everything else that has spawned 70 or 80 monographs, probably twice as many dissertations, and hundreds if not thousands of scholarly essays, his novels are full of cheesy love stories.
ellauri067.html on line 537: Timpalle tyypillisiä on pienet panokohtauxet ilman edeltävää kontextia. Ei sillä ylipäänsä millään ole mitään kontextia. Se on sitä postmodernismia.
ellauri067.html on line 624: Thomas Pynchonin Kapteeni Blicero näyttää arkkityyppiseltä pahixelta: sadomasokistinen, sexuaalisesti kaikkiruokainen pederasti nazi ja mystisen 00000 V-2 raketin kexijä joka on Pynchonin postmodernin mestaripalan Painovoiman sateenkaari valkoinen valas.
ellauri069.html on line 38: Yx Barthelm New Yorkerista järkkäs ikääntyville postmodernistikamuille henxelien selkään paukutuskekkerit SodexHossa 1983. Kaikki kuzutut tulivat paizi Nipi. Nipi jänisti. Mä olin sillon Tallahasseessa, en päässyt tulemaan.
ellauri069.html on line 40: Postmodernism is the Swiss Army knife of critical concepts. It’s definitionally overloaded, and it can do almost any job you need done. This is partly because, like many terms that begin with “post,” it is fundamentally ambidextrous. Postmodernism can mean, “We’re all modernists now. Modernism has won.” Or it can mean, “No one can be a modernist anymore. Modernism is over.” People who use “postmodernism” in the first, “mission accomplished,” sense believe that modernism—the art and literature associated with figures like Picasso and Joyce—changed the game completely, and that everyone is still working through the consequences. Modernism is the song that never ends. Being postmodernist just means that we can never be pre-modernist again. People who use it in the second sense, as the epitaph for modernism, think that, somewhere along the line, there was a break with the assumptions, practices, and ambitions of modernist art and literature, and that everyone since then is (or ought to be) on to something very different. Being postmodernist means that we can never be modernist again.
ellauri069.html on line 49: Jossakin täällä on Texti (h.k.) joka tulee hajottaa osiinsa, varustaa selityxin ja huomautuxin ja masturboida (huoh) kunnes se on löysäxi rutistettu... ja mehän oletimme - natürlich! - että tämä pyhä Texti oli yhtä kuin Roketti, ... (hererohöpöhöpöä) ... meidän Tooramme. (s. 670) Tällästä pakko-oireista nikertelyä se on, postmodernismi nimittäin. Alaviitteiden alaviitteitä. Hypodermisiä hyperlinkkejä.
ellauri069.html on line 56: The one who kept them all on guard was the father, and he seems to have been a piece of work. Donald, Sr., had studied architecture at Penn, and he was a committed modernist, an acolyte of Setä Mies, Le Corbusier, Saara Aalto, and Esa Saarinen. He designed his own home, including the interiors, and if he couldn’t find something that suited his taste—a rug or a piece of furniture—he manufactured it himself.
ellauri069.html on line 78: What was he doing? Daugherty is right to claim that Barthelme conceived of himself as an heir of the modernist tradition—in particular, of Beckett. He encountered Beckett’s work for the first time in 1956, when he picked up a copy of Theatre Arts at Guy’s Newsstand, in Houston, and read the text of “Waiting for Godot.” “It seemed that from the day he discovered ‘Godot,’ Don believed he could write the fiction he imagined,” the woman who was his wife at the time, Helen Moore Barthelme, says in her memoir, “Donald Barthelme: The Genesis of a Cool Sound” (2001).
ellauri069.html on line 95: Barthelme felt that American fiction had abandoned what modernists called “the revolution of the word.” “Fiction after Joyce seems to have devoted itself to propaganda, to novels of social relationships, to short stories constructed mousetrap-like to supply, at the finish, a tiny insight typically having to do with innocence violated, or to works written as vehicles for saying no! in thunder,” he wrote in 1964, in the second issue (there would be only two) of Location.
ellauri069.html on line 111: He also believed that one of the things deadening our responses was mass culture. “I believe that’s the place artists are trying to get to, and I further believe that when they are successful, they reach it... an area somewhere probably between mathematics and religion, in which what may fairly be called truth exists.” He was an enemy of television. He was a serious jazz buff. It took him a while to become interested in rock. Daugherty is right. He was a postmodernist in the first sense.
ellauri069.html on line 444: Mut kyllä tääkin kirjoittaja on sitä mieltä, että miekkailu jättimäisillä vaahtomuovikyrvillä ja hiljaiset ja halukkaat seizentoistakesäiset neitokaiset sexialusvaatteissa ketterinä ja kurvikkaina imemässä miespäähenkilöitä joka puolelta on aika setämiesmäistä kuvastoa. Tomppa selkeesti puhuttelee miesporukoita kuvaillessaan loppumattomia märkiä uniaan. Kyllä postmodernit osaa marginalisoida naiset ihan yhtä näppärästi kuin pre. Ei tässä "samanarvoisuudesta" tai "minän hajoamisesta" loppupeleissä ole kysymys vaan vallasta. Mitä kuuluu ja kuka käskee, kuka on johtaja ja kuka pesee vessoja.
ellauri070.html on line 298: Se vie meidät hyvin pikaseen taas pois tästä kaupungista, joka muistuttaa enemmän baabelia kuin modernia suurkaupunkia. Me mennään, metelin läpi vuosimarkkinoiden kojulle, jossa yhteydessä myös ilotaloihin, missä "rahan sukupuolielin" puuhaa sopimattomuuxiaan. Lankun takana, jonka päällä oleva kirjoitus näyttää sanovan, että aidan takainen ulkopuoli on varattu kuolemaapelkäämättömille ja sen kokeneille, eli tarkoitettu niille, jotka eivät ole työntäneet kuolemaa pois elämästään (kts. tästä myös jollotuxet 1-4), törmäämme erään jolpoin hahmossa nuoreen ruinoon. Syntyy kuiva keskustelu jolpin ja ruinon välille. Jäbä seuraa sitä lyhkäsen matkaa, mutta kääntyy äkäseen takasinpäin. Jäbä arvaa sellaisen suhteen turhuuden.
ellauri072.html on line 308: Erityisen postmodernististä on neljännestä seinästä ulos kurkistelu kotisohville. Taino viideshän se töllö on, kotoa päin laskettuna, kuten Wallu huomauttaa.
ellauri073.html on line 189: Samaten, jos Wallu olis elänyt pitempään, muutkin kuin mä ois alkaneet sitä haukuskella. Oisivat huomanneet ettei ne tykänneetkään Loputtomasta läpästä, joka on täynnä muilta lainattuja "riffejä". Ne olis tajunneet että Wallacen postmodernin kikat ei olleetkaan avant-gardea, vaan johtu vaan siitä ettei se osannut pilkkusääntöjä. Ja lopulta niillekin ois selvinnyt, että Wallu vaikeni Loputtoman läpän jälkeen koska sillä ei ollut mitään sanomista. Mulla sensijaan on hurjasti tätä tämmöstä. Mun ei ikinä tarvi vaieta. Mua vituttaa vaan että Rolling Stone ja The Atlantic kirjottaa sen eikä mun runkuista.
ellauri073.html on line 193: Ize asiassa Wallun izari lopetti koko ton postmodernin höpötyxen. Sen kirjat on ihan unohdettu, ja sen katkonaisen sotkuisen tyylin on syrjäyttänyt kokonaisen aidon talentin tulvahdus. Vain jotkut Nykin kustantajaruipelot sitä julkaisikin. Internetin demokratisoitua kirjallisuuden täällä ollaan oltu mä ja mun monet kaverit luomassa ihan hienoa uutta runoutta. Eikä edes nettimeediasensorit voi suukapuloida meitä, pökäle on livahtanut ulos hammastahnatuubista! Kaikenmaailman tuhertajat pääsee nyt esiintymään nollayleisölle pilvessä. Mahtailevat konstikkaat kirjailijat on ihan hädässä. (Meidän ainoo huoli on että aika pieni osa meidän lukijoista osaa lukea. Mutta äänikirjat ja Youtube tulee onnex avuxi. Kunhan oppis kirjoittamaan vähän lyhkäsempiä juttuja. Muttei pysty, suu puhuu kuin papupata, kun sydän vuotaa yli.)
ellauri073.html on line 320: Kirjassa Immonen kehottaa elämään unelmaansa, eli “live the dream!” tässä nopeatahtisessa modernissa maailmassa, jossa ”aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi”. Hän antaa erilaisia ohjeita aamukävelystä aina iltarutiinien muuttamiseen. “When you engage in a walk as a part of your morning routines, you have this good feeling, and you find it easy to purge your mind”, Immonen kirjoittaa kirjassa.
ellauri073.html on line 387: Konservatiivisimmat mennoniitat kuten staufferilaiset pukeutuvat yksinkertaisesti, suhtautuvat kielteisesti uuteen tekniikkaan ja pyrkivät eristäytymään ympäröivästä yhteiskunnasta omiksi maanviljely-yhteisöikseen. Esimerkiksi radiota ja televisiota ei hyväksytä ja autojen käyttöön saatetaan suhtautua kielteisesti, kuljetukseen saatetaan käyttää edelleen hevosta ja vaunuja. Vähemmän konservatiiviset suunnat eivät rajoita pukeutumista tai tekniikan käyttöä, ja uudistusmielisimmät hyväksyvät esimerkiksi homoseksuaaleja jäsenikseen. No jo menee modernixi. Junakin on kosheeria.
ellauri073.html on line 397: Wallace halusi päästä eteenpäin kuin Seija ja Lea Lehtisalo postmodernismin väsyttävästä ironiasta ja metafiktiosta. Sen mielestä hölmöpönttö oli tuhonnut fiktion. Kirjailijoiden pitäis panna pönttö pihalle ja pää oikeasti pukille. Ironia, pokerinaama ja naurettavuuden pelko leimaavat U.S. kulttuuria kiitos teeveen tyhmistävän vaikutuxen. Ironia ja nauru ovat hauskaa ja tehokasta, mutta niihin piiloutuu iso epätoivo ja seisahdus U.S. kulttuurissa, ja siitä tulee aloitteleville kirjailijoille no end of trouble. Wallacekin on vizailija, mutta koittaa kuitenkin tavoittaa yxityisten ihmisten elämäntuskaa virnuilevan naaman takana.
ellauri074.html on line 420: Vanha Saku ja sitä 8v vanhempi Mirkkis oli samaa mieltä että modernilla ihmisellä on
ellauri077.html on line 46: This article examines David Foster Wallace’s Infinite Jest alongside its eponymous film, arguing that they share a common purpose, but that the former succeeds where the latter fails. Coupled with a biographical and phenomenological analysis, the aim of this examination is to better understand Infinite Jest’s place in the cultural and literary movement away from post-modernism. Through the novel, Wallace seeks a cure for the postmodern malaise that is irony, which creates a distancing effect between author and reader. I argue that he collapses this distance by creating a conversation-like novel that uses sentimentality and endnotes to converse with a generation bombarded with easily consumable irony from television, advertisements, and even art. The results of this conversation are the curtailing of passive consumption of entertainment and the beginning of a new sincerity in literature, which allows for grand narratives without the unending cynicism of postmodernism.
ellauri077.html on line 54: Onko Christoffer Bartlett1 oikeassa että tää ei olekaan postmoderni romaani vaan merkkaa paluuta Dickensläisiin suuriin kertomuxiin? Tokkopa. Kyllä Wallu on aika keekoileva, ei tää mikään David Copperfield ole, vaan ihan vaan David Sikiö. Ei se mitenkään tee parastansa että lukija ymmärtäisi mitä se on ajamassa takaa. Aika postmodernia puun takaa tirkistelyä tääkin on, vaikka vähemmän kuin 2 muuta puurtamaani tiiliskiveä, Pynchon ja sen suomalainen coveri. Se on sentään kiva että Risto mätkii leffatuotantoa kunnon petkeleellä, navan alle napsuttelee suurella sukunuijalla kuin vaka vanha Wäinämöinen pani piika pikkaraista.
ellauri077.html on line 316: Se on kylä selvä että Jim ei varmaan paljon muistuta Wallun isää Jamesia. Se ei kyllä ollut mikään filmihullu postmodernisti, vaan ihan vaan vanhan koulun positivisteja. Jamesista tuttua voi kyllä olla toi kyvyttömyys viestiä. Ilmeisesti viestiminen ei ole Wallunkaan pitkä valtti, kun kokonainen sukupolvi sananselittäjiä on jäänyt riitelemään siitä mitä kirjoittaja on mahtanut tarkoittaa yli 1000:n sivun kirjalla.
ellauri077.html on line 318: Ne riitelee lähinnä siitä onko Wallu metaironinen (siis post-postmodernisti) vai vaan anti-ironinen (jonkinlainen naivisti). Soisin mielelläni että jälkimmäistä. Sentauttahan vastenmieliset miehet oli kivempi lukea kuin tää tiiliskivi, että jäi sellanen tunne että tietää millä puolella rintaa Wallun sydän on. Joo metaironia on kuolleena syntynyt ajatus, two wrongs aint gonna make one right.
ellauri077.html on line 338: Miguel de Unamuno y Jugo (29. syyskuuta 1864 Bilbao, Espanja – 31. joulukuuta 1936) oli espanjalainen esseisti, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija sekä filosofi. Unamuno oli modernisti, joka häivytti eri tyylilajien välisiä eroja. Filosofina ja kirjailija hän edusti kristillistä eksistentialismia. Unamuno toimi muun muassa Salamancan yliopiston rehtorina. Hän ajoi maansa eurooppalaistumista mutta myöhemmin muutti tämän kannan jopa päinvastaiseksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat Bergson, Kierkegaard ja William James.
ellauri077.html on line 458: About Existentialist Engagement in Wallace, Eggers and Foer. The novels of David Foster Wallace, Dave Eggers and Jonathan Safran Foer are increasingly regarded as representing a new trend, an 'aesthetic sea change' in contemporary American fiction. 'Post-postmodernism' and 'New Sincerity' are just two of the labels that have been attached to this trend. But what do these labels mean? What characterizes and connects these novels?
ellauri077.html on line 494: Jenkkikirjailijoilla tietty omat lehmät purivat, niille postmodernismi oli jonkinlaista irtiriuhtomista supermiehistä, John Wayneistä ja Kennedyistä ja jenkkilän maailmanlaajuisista vital interesteistä. Mikä liittyi tietysti jenkkimaailmanvallan hitaaseen murenemiseen muun maailman kiriessä kiinni vakoa. Ironia oli sit sitä että näitä asenteita pilkattiin (vaikkei suinkaan niistä luovuttu). You smile so wide it hurts. Yx jenkkifilmien vituttavimpia klisheitä on toi "nauru läpi kyynelten", on hurjan urheata kun ei näytä pahaa mieltä vaan virnuilee esim jollekulle kuolevalle lapselle tms ja valehtelee sille eze paranee. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Siinähän sitä on ironiaa kerraxeen. Sanoo mitä ei tarkoita eikä tarkoita mitä sanoo. Puhasta valehtelua.
ellauri077.html on line 604: Tis-mal-leen! Tässä Wallu oli aivan oikeassa. Mutta paskaa oli jauhettu jenkeissä jo ennen postmodernisteja. Yhtä eltaantuneita oli ne kolme jutkua (Belov, Malamud ja Roth). Yhtä paskiaisia oli tavallaan myös Wilt Whatman ja se Saroyan, armenialaismamu joka elvisteli puhtaaxi puleeratulla americanalla. Tai se village smithy jäbä, Hessu Långben. Ei hemmetti, ei jenkkilästä tule mitään hyvää vaikka voissa paistaisi. Ne on joko gooey tai ne on irvistelijötä. Ei ne saa naamaa peruslukemille millään.
ellauri077.html on line 636: Wallu on takuulla saanut ideoita lukijoiden kiusaamiseen äitykältä, jonka äidinkielen oppikirjat on täynna quizzeja ja knoppeja jotka pitää pikku lukijoita valveilla. Wickedly funny, thats mommy. Postmodernistit väitti että realistit huijas lukijoita ja huijas ize kahta kauheammin. Wallu, "uusi vilpitön", ojentaa kätösen ja sanoo lukijalle "trust me" kuin Walt Disneyn Aladdin. Luotathan?
ellauri080.html on line 104: 4:5 ei mee 1:1. Miten nää sit menee? Sangviinikot on rohkeita, koleerikot äreitä, melankoliset mähiä, flegmaatikot tyyniä. No sit yli jäis toi tunnollinen/hössö piirre. Onxe sit vaan uusi? Onko se sama kun Riemastuxen anaalis-obsessiivinen/retentiivinen tai neuroottinen? Ei tunnollisuus kyl liity selkeesti kehenkään, ellei fleguihin. Mut niitä on kai löperöjäkin, niinku joku Oblomov. Onx tää piirre 5 oikeesti joku modernin työelämän artefakti? Miten jaetan vastakkaiset piirteet muille tyypeille: jos melankoliset on konstitutionaalisesti mähiä, onx kaikki muut sit seurallisia? Vai voix ne olla kumpaa vaan, ikäänkun rändöminä? Tää jää nyt vähän auki.
ellauri082.html on line 105: Despite his flaws, DFW’s death is still a great tragedy, not because people are without their god of post-post-post-postmodernism, but because his redemptive and humanistic work is now decidedly finite. Well here sure was a humanist as far as technology is concerned. His work could have beeen made infinite by adding to the end: Poles are stupid, please turn over.
ellauri083.html on line 69: Vuonna 1911, Helmi lähti Kiinasta opiskelemaan Randolf-Maconin Naisten Opistossa Lynkkauskaupungissa Virginiassa, ja valmistui Phi Beta Kappa 1914 ja oli Kappa Delta Sisariston jäsen. (Tää on kai jotain hienoa.) Vaikka se ei ollenkaan aikonut palata Kiinaan, vielä vähemmän ottaa lähetyssaarnaaja-asentoa, se äkkiä pyrki Vanhempainneuvoston Lautakuntaan kun isä kirjoitti että äiti oli vakavasti kipeä. 1914-1932, se kokeili eri lähetyssaarnaaja-asentoja äidin sijasta, mutta myöhemmin se riitautui fundamentalistien kanssa modernistipuolella, mikä johti sen erottamiseen. Ihan niinkuin Wilho Pylkkänen.
ellauri096.html on line 519: Romaani kuitenkin taiteilee onneksi Yli-Juonikkaalle uskollisesti "hulvattoman" postmodernin komedian ja karmivan kauhun rajamailla. Tunnelmointi nousee oikeuksiinsa, kun teoksen lapsipäähenkilöt pääsevät ääneen ja paljastavat karmivia tietojaan.
ellauri096.html on line 564: Mitä yhteistä on heppahulluudella ja nuivuudella? 😃 Jotain siinä pitää olla kerta Ikoska on molempia. Js mitä yhteistä on postpostmodernismilla ja mikrokefalialla? 🤨 Jotain siinäkin täytyy olla. Alkutuska on jotain peeteejargonia. Päästyään alkutuskasta Jaska lähtee ezimään rotuvihaa Ikoskan tuotannosta lukutikulla. Rotuviha on paha asia, pahempi kuin esim puukotus.
ellauri096.html on line 595: Huoh. Joko taas. Vois vaihtees olla vaikka reliable. Jaska pilkkaa Paul Austeria postmodernismista vaikka sen omat postpostmodernit paasauxet ei ole yhtään modernimpia, pikemminkin päinvastoin.
ellauri096.html on line 625: Keynesiläisen päättäjän teoreettisen laitteen toinen pääosa oli Phillips-käyrä . Tämä käyrä, joka oli pikemminkin empiirinen havainto kuin teoria, osoitti, että työttömyyden lisääntynyt työllisyys merkitsi inflaation nousua. Keynes oli vain ennustanut, että työllisyyden kasvu aiheuttaisi korkeamman hinnan, ei korkeamman inflaation . Tällöin ekonomisti voisi käyttää IS–LM-mallia ennustamaan esimerkiksi, että rahan tarjonnan kasvu nostaisi tuotantoa ja työllisyyttä - ja sitten Phillips-käyrän avulla ennustaa inflaation kasvua. Keynesianismin vaikutuksen vahvuuden voi nähdä ekonomistien aalto, joka alkoi 1940-luvun lopulla Milton Friedmanin kanssa . Sen sijaan, että he hylkäsivät makrotalouden mittaukset ja makrotalouden mallit, he omaksuivat tekniikat, joissa koko taloutta pidetään kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta toisin kuin keynesiläiset - he väittivät, että "syrjäyttämisen" vaikutukset saisivat aikaan tai riistäisivät finanssipolitiikan sen positiivisesta vaikutuksesta. Sen sijaan on keskityttävä rahapolitiikkaan, jonka varhaiset keynesiläiset jättivät suurelta osin huomiotta. Monetaristinen kritiikki työnsi keynesiläisiä kohti tasapainoisempaa näkemystä rahapolitiikasta ja innoitti Keynesian teorian tarkistusaallon. 1950-luvulla julkisen vallan kohtalainen kysyntä johti teollisuuden kehitystä ja finanssi- ja rahapolitiikan suhdannepolitiikan käyttöä ja saavutti huippunsa 1960-luvulla, jolloin monille keynesiläisille tuntui, että vauraus oli nyt pysyvää. Vuoden 1973 öljyshokin ja 1970-luvun taloudellisten ongelmien myötä moderni liberaali taloustiede alkoi kuitenkin suosiota. Tänä aikana monet taloudet kokivat "stagflaatiota ": korkea ja kasvava työttömyys yhdistettynä korkeaan ja nousevaan inflaatioon, mikä on ristiriidassa Phillips-käyrän ennusteen kanssa. Stagflaatio tarkoitti, että sekä ekspansiivista (taantuman vastaista) että supistavaa (inflaation vastaista) politiikkaa oli sovellettava samanaikaisesti, mikä oli selvää mahdotonta. Tämä ongelma johti klassisempaan analyysiin perustuvien ideoiden nousuun, mukaan lukien monetarismi, tarjontapuolen taloustiede ja uusi klassinen taloustiede. Tämä tuotti "poliittisen sidoksen" ja keynesiläisen talouden konsensuksen romahtamisen, mikä johti uuden klassisen makrotalouden ja uuden keynesianismin kehitykseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana nämä kaksi koulua kokoontuisivat luomaan uuden uusklassisen synteesin, joka muodostaa nykypäivän valtavirran perustan. Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
ellauri096.html on line 732: 15.01.2020 tuli kuluneexi 105 vuotta Loimaan lehteä. Loimaan lehdessä miesten ja naisten tasa-arvo on kunnossa. Oma paikallinen lehti on aina seutunsa kuva. Mummokolarit ovat kolisseet tavallista vähemmän. Eläinkannan runsastuminen on pidetty kunnossa mezästämällä. Onko Loimaalla olemassa mitään varamummopalvelua? Asunto oy Karhulanmäessä on myös kuulunut outoa kolinaa. Kurkkasin ovisilmästä. Käytävällä paloi valo. Menin takaisin sänkyyn ja sammutin valot. Heräsin viime viikolla siihen kun joku rapisteli turvaketjua. Nyt on ilmennyt että joku tuo tyhjiä rutisteltuja oluttölkkejä ovemme taaxe. Vielä sisäpuolelle. Mikähän tarkoitus tässä touhussa... yhä sairaamman hurmeiseksi vajoavaa apokalypsia, kieroutunutta ja vainoharhaista, "hulvattoman" postmodernin komedian ja karmivan kauhun rajamailla. Sehän näyttää olevankin Loimaalla vaan normipäivä.
ellauri097.html on line 296: He became a literary icon, but White knew that people rarely actually read his work. He professed not to care what people thought, but he would sometimes check for copies of his novels in local libraries. He would search for dog-ears and stains, to gauge how far in the book they had read. Most people, he deduced, never finished. The Australian reading public never quite warmed to White, and nothing much has changed. My grandmother “couldn’t stand him.” I have seen my mother take up one of his novels—The Solid Mandala—and after a few moments quite literally toss it aside. White’s books are metaphysical, lyrical, high modernist, full of baroque descriptions of landscapes, and unsparing in his examination of the people who live in them. For a country besotted with kitchen-sink realism and plain-speaking larrikins, Patrick White was baffling.
ellauri097.html on line 509: Gilamesh ja Enkidu ei olleet ainoita. Muinanen Kreikka ja Rooma suosi samansukupuolista sexiä. Se on turvasexiä. Esim Herkkules ja Akillees, ja Sappho ja lättänenä Plato. Koko Aasia ja lähi-itä on täynnä hinaajia, esim kunkku Daavid ja sen Joonatan ja Tarsoxen Paavali. Kiinalaiset eivät sylkässeet kuukuppiin nekään. Aahrikassa hovimiesten Khnumhotep and Niankhkhnum hauta on vanhimpia homohautoja muinaisten faaraoiden ajalta. John Boswell (oliko sekin gay?) on kirjottanut kuinka esimodernisssa Europassa sekä katolinen ja ortodoxinen kirkko siunasi samansukupuolisia liittoja hyvin samanlaisin menoin kuin nykyiset uskonnolliset heteronormaalit häät.
ellauri098.html on line 133: genre (ylevä tragedia alatyylinen komedia supermies eepos seikkailu draama koukuttava jännäri kutkuttava dekkari herttainen satu ällö horrori imelä romanssi voimaannuttava chicklit kuiva yritelmä narsu mustelma naivi fantasia nörde "spefi" antiikkinen postnmoderni jne)
ellauri098.html on line 275: Nää roolit jaetaan joskus useampiin henkilöihin, esim lohikäärme ja sen sukulaiset, nilkki ja sen rääpät. Kääntäen hahmoja voi myös yhdistellä, esim. prinssin isä voi olla sekä lähettäjä että jonkun miekan luovuttaja. Pahis ja hero yhdistyvät harvemmin, paizi postnmodernistisissa saduissa. Prinsessa ja hero voi olla samixet nykyaikana. Silloin prinssinnakkia ei ehkä tarvita, kuten esim. Frozenissa tai uudessa Mulanissa.
ellauri099.html on line 94: Oscar Wilde wompatti lima Pykniker ENFP - Herkkusieni 
modernista.com/wp-content/uploads/2009/11/aaoscarwilde290.jpg" height="100px" />
ellauri100.html on line 1380: Derridan miälestä strukturalismin vika on että se ezi jonkinlaisia salattuja jumalallisia (transsendentaalisia hienolla sanalla) merkityxiä. Derridan mielestä kaikki on vaan samaa höttöä. Ei kirjoissa, varsinkaan postmodernistisissa, ole mitään piilossa, ei niiden jutuissa ole mitään takapuolta, ne on pelkkää pahvia.
ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä.
ellauri101.html on line 578: Siinä missä suuria ikäluokkia on sanottu viimeiseksi moderniksi sukupolveksi, joiden elämää on leimannut jatkuva optimismi ja kehitysusko, X-sukupolvea on pidetty ensimmäisenä postmodernina sukupolvena, jonka elämää leimaa pessimismi ja epäluottamus tulevaisuuteen 1990-luvulla monia rock-yhtyeitä jopa leimattiin X-sukupolven edustajiksi ja muun muassa Nirvana-yhtyeen keulahahmoa Kurt Cobainia pidettiin sen äänitorvena.
ellauri101.html on line 672: Yhdysvaltalainen esseisti Susan Sontag liitti käsitteen camp populaarikulttuuriin vuonna 1964 julkaistussa esseessään Notes on ”Camp”. 1980-luvulla camp yleistyi kytkeytyen postmodernismiin.
ellauri106.html on line 444: Arjalaisen näköinen apostata kärsii kun sen tytär vie pommin postitoimistoon. Näin ei olisi käynyt jos se olisi saanut hasidikasvatuxen, hasidimiehen ja peruukin! Modernismi koitti nostaa apinan jumalansa oxalle, postmodernismi sahaa poikki koko oxaa. Joku shixa meinaa että Phillun pastoraali on iso läppä, mutta Lilith on varma että siinä on jotain enemmänkin. Tän ruozalaisen näköisen jutkuluopion kärsimyxet on kuin Jobilla, eli teodikeasta tässäkin on kymysys. Senkö tautta Phil oli niin kärmistynyt kun ei tullut sitä Noobelia, Sale kehno vei sen Philin nenän edestä vaikka Phil ehti kirjoittaa paljon enämpi kirjoja? Siinä on miettimistä, johtuuko se kaaoxesta vaiko siitä että Philillä on enemmän syntejä tunnollaan kuin Salella. (Sale kyllä oli täysin tunnoton.)
ellauri106.html on line 507: Roth’s plots are masked by a fundamentally conservative denial of ideology. They metaphorize the particular crises of these particular men into transcendent markers of the human condition and, in doing so, once again reinforce the “romance” of "modernization." (Whazat? Lue alempaa. Se tarkottaa talousliberalismia.)
ellauri106.html on line 526: Instead of emphasizing the moral and political consequences of modern capitalism, as had the radical social movements before it, postmodernization offers “privacy, diminished expectations, subjectivism, individuality, particularity, and localism” as alternatives to the modern’s stability and universalism.
ellauri106.html on line 531: Confident from its victory over Fascism and emboldened by the subsequent economic boom, America jelled behind what social theorist Jeffrey Alexander has called modernization or romantic liberalism. As has been the case throughout much of Roth’s career, the socio-political touchstone of his American Trilogy is the “patriotic war years” and the consensus culture that blossomed immediately afterward. “Everything was in motion,” Zuckerman says in the opening pages of American Pastoral. “The lid was off. Americans were to start over again, en masse, everyone in it together”. Reagan-propagandaa.
ellauri106.html on line 556: Before his death from congestive heart failure on Tuesday, he made no secret of his contempt for Donald Trump, was instinctively liberal in most respects, and thought of himself as a Roosevelt Democrat. Yet his political novels have a nagging MAGA aftertaste. Successful, decent, hardworking men, who in the time of our fathers would have been appreciated, are mindlessly destroyed by modern women as the embodiments of a degenerate society. Roth’s desire, ultimately, is the same as Reagan’s: an impossible return to the promised land of modernization. Not by coincidence, the final chapter of The Human Stain is titled, “The Purifying Ritual.” Puhdistuxesta kuumuu kaikki anaalis-obsessiiviset henkilöt Hitleristä Rothiin ja Sofi Oxaseen. Puhamaan! Äiitii mä oon vallmiiis! Tuu PYYHKIMÄÄN!
ellauri106.html on line 628: “Roth’s misogyny infuses everything that he writes,” according to Meg Elison, a novelist recently described by the Times as “re-examining Roth”. This is typical of the all-or-nothing approach that is popular today, where if you don’t like everything about a public figure, then you can’t like anything. (Uskokaa tai älkää tää mielipide tulee naiselta. Se oli varmaan käynyt modernin kirjallisuuskritiikin koulua.)
ellauri107.html on line 324: Rothin paras teos on Harrin mielestä Käänteiselämää (The Counterlife, 1986). Se on fantastinen postmoderni teos, joka muljauttaa tarinan ylösalaisin peräti viisi kertaa. Lopulta lukija ei voi olla varma oikeastaan mistään. Se on hienoa. Suunnilleen sama idea on Paul Austerilla teoksessaan 4 3 2 1. Se ainakin oli syvältä.
ellauri109.html on line 410: C’est en Égypte, durant le règne de Méhémet Ali Pacha, qu’une délégation française débarque en terre des pharaons dans l’intention de moderniser le pays du Nil. Parmi ses membres, y figurent Maxime Du Camp en tant que photographe, mais aussi Gustave Flaubert, qui n’a pas encore 30 ans et surtout qui n’est pas encore devenu un écrivain notoire. Sa mission au sein de la délégation reste peu claire. L’occasion pour Mohamed Taan, en prenant certaines libertés de romancier, de parler sans ambages de l’homosexualité de l’auteur de La tentation de saint Antoine…
ellauri109.html on line 509: Over time, he took on vast themes—love, lust, loneliness, marriage, masculinity, ambition, community, solitude, loyalty, betrayal, patriotism, rebellion, piety, disgrace, the body, the imagination, American history, mortality, the relentless mistakes of life—and he did so in a variety of forms: comedy, parody, romance, conventional narrative, postmodernism, autofiction.
ellauri110.html on line 183: Hannu oli epähuomiossa vienyt looran tyhjään huoneeseen. Pettyneenä se otti sieltä irti mitä sai. Oliko tämä sallimuxen johdatusta? Sponssasiko Jehova näin Hannun nussiretkeä? Hannu on moderni ateisti, mutta silti kädet hakeutuvat ristiin. Kotona odottaa uskollinen avo-Penelope.
ellauri112.html on line 389: Max Stirner, Friedrich Engelsin piirtämänä. Moderni piirros Max Stirneristä. Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Saksa – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Saksa) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri115.html on line 480: Menin sitten läpitte mielessäni eri mielipiteet joita mulla oli ollut elämäni aikana, jotkut oli uskottavampia kuin toiset, ja mun sisäinen hyväxymisleima riippui tästä uskottavuudesta. Kun olin huomannut tän, tein puolueettoman vertailun kaikkien näiden eri ideoiden välillä, ja havaizin että ensimmäinen ja yleisin niistä oli myös yxinkertaisin ja järkevin, ja että sen olis kuka tahansa hyväxynyt jos se vaan olis ollut viimeinen eikä eka. Kuvittele että kaikki sun filosofit, entiset ja modernit, olis tyhjentäneet omituiset voiman, sattuman, kohtalon, välttämättömyyden, atomien, elollisen maailman, elävän massan ja materialismin eri lajkkeiden järjestelmät.
ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.]
ellauri118.html on line 242: 13 Etiketin säännöt modernille herrasmiehelle
ellauri118.html on line 809: La Princesse de Clèves est un roman de Madame de La Fayette, d´abord publié anonymement en 1678. Le roman prend pour cadre la vie à la cour des Valois « dans les dernières années du règne de Henri Second », comme l´indique le narrateur dans les premières lignes du récit. Il peut donc être défini comme un roman historique, même s´il inaugure, par bien des aspects (souci de vraisemblance, construction rigoureuse, introspection des personnages) la tradition du roman d´analyse. C´est en effet un des premiers romans dits psychologiques, ce qui contribue à sa modernité.
ellauri118.html on line 972: The show modernizes the setting with references to Uber and Craigslist.
(Mikä vitun Craigslist? Craigslist is an American classified advertisements website with sections devoted to jobs, housing, for sale, items wanted, services, community service, gigs, résumés, and discussion forums. Craig Newmark began the service in 1995 as an email distribution list to friends, featuring local events in the San Francisco Bay. Privately owned company. Property is theft.)
ellauri133.html on line 304: Houston News raportoi: Teppo Kurko on briljantti. Se oikeesti on, vaikka se on valtalinjan lemmikkikoira. Sen kirjoja pidetään modernin kirjallisuuden huippuna, niitä opetetaan (amer.) kouluissa, ja niistä on tehty blockbuster leffoja. Eipä paha tyypille jota pidettiin alux vaan keskinkertaisena kauhunväsääjänä.
ellauri135.html on line 179: Kirjassa esitetään myös Helsingin pelastuminen tuholta kenraalikuvernöörin ansioksi. Sulut ja patterit, joita tehtiin Santahaminasta (ja Matosaaresta) aina Lauttasaareen saakka eivät olleet turhanaikaisia, vaan ratkaisivat kaupungin kohtalon, kuten kerrotaan. Vieläkin tärkeämpää Suomen kannalta oli Krimin sodan jälkeinen aika, jolloin, uuden keisarin hallitessa, aloitettiin suuri modernisaatio-ohjelma, johon kuului niin talouden kohentaminen rautateiden, kanavien, sahojen ja muut teollisuuden avulla kuin myös kansansivistyksen kohottaminen.
ellauri135.html on line 186: Paradoksaalisesti Bergistä, modernisoijasta ja suomalaisuusliikkeen kannattajasta, tuli ”vihattu kenraalikuvernööri”. Asiaa selittää muun muassa hänen aktiivisuutensa: aiemmat kenraalikuvernöörit olivat antaneet suomalaisten virkamiesten huseerata rauhassa, mutta Berg sekaantui kaikkeen.
ellauri140.html on line 72: Henkilöitäkin on aivan helvetisti, päähenkilöitä 28. Iso osa naisista on hyvixiä, iso osa pahixista on naisia. Tätä voisi tehdä ärrällä korrelaation. Peppu Rothin mielestä kaikki naiset koittaa omistaa, "Useimmat naiset haluavat omistaa kaiken", hän sanoo. "He haluavat omia sinun postisi. He haluavat omia sinun kuvitelmasi. Miten sinä kehtaat nussia jotakuta muuta kuin minua? Minusta sinun pitäisi unelmoida. Mixi sinä kazelet pornoa kun minä olen kotona? He haluavat omia sen mikä mies on, Coleman. Mutta ei kenenkään omiminen ole nautinto. Nautinto on tämä että huoneessa on toinen mestaruuden tavoittelija." (Tää soopa on pantu naisoletetun suuhun, eli Faunian. Se taitaa olla tollanen puoliautomaattinen Talus, paizi vinyylistä, tai modernimmin silikoninen.)
ellauri140.html on line 232: Barry Sadler was a twenty-five year old active duty Green Beret medic in 1966 when he first performed “Ballad of the Green Berets” on The Ed Sullivan Show. The song soon reached number one in the charts and eventually sold eight million copies. Sadler’s performance and the song’s popularity celebrated The Green Berets as the ultimate example of American military prowess, bravery and commitment. It fed into a specific postwar representation of modernity that was soon to be challenged by the escalation of the war in Vietnam.
ellauri141.html on line 533: The spoof book of late Horace (it refers to contemporary politicians such as Lloyd George, gas masks, land girls, daylight saving, spiritualism, canteens and so on) which came out in 1920, was inspired by a long tradition in English literature and by Kipling’s early imitation odes and Charles Graves’s Hawarden Horace (1894) and More Hawarden Horace (1896, with a delightful introduction by T. E. Page), where felicitous modernising English versions of the Odes (and an Epode) are put in the mouth of Gladstone (251) . A[lfred] D[enis] Godley, for one, had often imagined Greek and Roman authors as still alive and commenting on nineteenth- and twentieth-century Oxford and England. (252) Kipling delighted in humorous verse. In 1917 he had enjoyed Maurice Baring’s Translations (found in a commonplace book) (253) .
ellauri141.html on line 787: « Anabase est une sorte de carrefour à l'intersection entre deux modes d'écriture : celle de l'art « classique » (ordre, harmonie plénitude) et celle de la « modernité » (désarticulation, déconstruction, voire chaos). »
ellauri144.html on line 711: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri144.html on line 719: Himénezin herkkä kausi ajoittui vuosille 1898–1915. Tällä kaudella runoilija sai vaikutteita erityisesti Gustavo Adolfo Bécquerin teoksista, symbolismista ja modernismista. Tämän ajan teoksia ovat muiden muassa: Rimas (1902), Arias tristes (1903), Jardines lejanos (1904), Elegías (1907), La Soledad Sonora (1911), Pastorales (1911), Laberinto (1913) ja Estío (1916).lähde?
ellauri145.html on line 628: 5 Nietzsche ilmoittanee tässä vuokransa Sveitsin frangeina; Sveitsi, Italia, Ranska ja Belgia olivat 1866 alkaen kultaja hopeapohjaisessa valuuttaunionissa, joka teki liirasta ja eri frangeista samanarvoisia. ”Vanha maailma” (alte Welt) ei viittaa hänellä löytöretkiä edeltävään afroeuraasialaiseen kulttuuripiiriin vaan, kuten tyypillisestikin oppineitten saksassa, useimmiten antiikkiin (Alterthum) mutta myös (yleismodernisti) esivallankumoukselliseen entiseen regiimiin.
ellauri145.html on line 731: Close-packed, linked to the ocean and his Breton roots, and tinged with disdain for Romantic sentimentalism, his work is also characterised by its idiomatic play and exceptional modernity. He was praised by both Ezra Pound and T. S. Eliot (whose work he had a great influence on). Many subsequent modernist poets have also studied him, and he has often been translated into English.
ellauri146.html on line 253: Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Baijerin kuningaskunta – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Preussi) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri147.html on line 571: Metapsykologian ja ajan diagnoosin välinen yhteys, jonka haluan näyttää teille, on narsismin psykoanalyytisen käsitteen subjektiivinen uudelleenmuotoilu (vrt.) Vain tällainen ratkaiseva temppu antaa meille mahdollisuuden tulkita zeitgeistin ominaisia ilmiöitä peiteltynä heijastavan tunnustuksen etsinnänä, jossa muodostuu niin sanottu postmoderni identiteetti. Suoraan sanottuna: Rehottavassa media-narsismissa tulee esiin inkarnaatio, jossa itse ei heijasta itseään, vaan tunnistaa itsensä toisen peilissä.
ellauri147.html on line 574: Aloitan alustavilla huomautuksilla mediaalisesta narsismiteoriasta, käsittelen näkyvää muutosta aikadiagnoosin keskustelussa, tarkastelen postmodernin itsensä löytämisen vastaavaa panopticonia ja vastaavia nykyaikaisia identiteettihäiriöitä, viittaan psykoanalyysin "intersubjektiiviin käänteeseen", "kuntoutan" psykoanalyyttisen tilanteen peilivertausta – ja luotan kaikkeen tähän käytettävissäni, jotta voimme keskustella siitä kanssasi.
ellauri147.html on line 839: On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että tarvitsemme sukupolvien välisen paradigman "Narsismin aikakauden" (Lasch 1995) vallitsevien identiteettihäiriöiden tutkimiseen ja hoitoon, joka julistettiin viime vuosisadan viimeisessä vaiheessa. Zeitgeist pakottaa meidät jo tähän. Sisäänpäin kääntyneen itsevarmuuden "cogito, ergo sum", karteesinen itsetutkiskelumalli, korvataan mediamaailmassa yleisön identiteettiä luovalla näkemyksellä, joka esitetään meille keskusteluohjelmissa ja politiikan teatraalisilla lavastoissa: "videor, ergo summa". Big Brother on postmodernin identiteetin tuotantolaboratorio. Heijastuksen kaipuu kaikkialla läsnä olevassa kamerassa näyttää meille jotain conditio humanan intersubjektiivisuudesta. Selvitämme, keitä olemme ympäristöpalautteessa.
ellauri151.html on line 1059: Vuoden 1985 versio oli sekin aikansa lapsi, jossa vaikutuksen tekivät naturalismi ja etenkin moderni kameratyö. Rauni Mollbergin versio on silti vielä kirjallisen oloinen, verkkainen. Kolmannen elokuvan keinoihin kuuluvat visuaalisuus, tehosteet ja toiminnallisuus.
ellauri160.html on line 117: – Tunnistan Poundin arvon modernismin ja postmodernismin peruskalliona. Mutta ensirakkauden minussa, juopottelevassa palloilijanuorukaisessa, synnytti aikoinaan Poundin kääntämä Li Pon runonide Cathay vuodelta 1915. Ensirakkaus elää ja voi hyvin. Cantoista Aronpuro on jo päästänyt irti.
ellauri160.html on line 122: Ezra Weston Loomis Pound (30 October 1885 – 1 November 1972), modernin ajan Li Bai, was an expatriate American poet and critic, a major figure in the early modernist poetry movement, and a fascist collaborator in Italy during World War II. His works include Ripostes (1912), Hugh Selwyn Mauberley (1920), and his 800-page epic poem, The Cantos (c. 1917–1962). Hizi noi cantothan on selvä kokoelma paasauxia!
ellauri160.html on line 188: On 22 September 1914 T. S. Eliot traveled from Merton College, Oxford, with an introduction from Conrad Aiken, to have Pound read Eliot's unpublished "The Love Song of J. Alfred Prufrock". Pound wrote to Harriet Monroe, editor of Poetry, on 30 September to say that Eliot—who was at Oxford on a fellowship from Harvard—had "sent in the best poem I have yet had or seen from an American ... He has actually trained himself and modernized himself on his own." Monroe did not like Prufrock's "very European world-weariness", according to Humphrey Carpenter, but she published it anyway, in June 1915.
ellauri160.html on line 192: Pound käänsi Li Bain runoja japanilaisten avulla. Ei niitä monta tullut, ennenkin se ehti riitaantua apujapanilaisten kaa. Michael Alexander saw Cathay as the most attractive of Pound's work. There is a debate about whether the poems should be viewed primarily as translations or as contributions to Imagism and the modernization of English poetry. English professor Steven Yao argued that Cathay shows that translation does not need a thorough knowledge of the source language.
ellauri160.html on line 217: English poets such as Maurice Hewlett, Rudyard Kipling, and Alfred Tennyson had made a particular kind of Victorian verse—stirring, pompous, propagandistic and popular. According to modernist scholar James Knapp, Pound rejected the idea of poetry as "versified moral essay"; he wanted to focus on the individual experience, the concrete rather than the abstract.
ellauri161.html on line 173: Spuget keskustelivat Andyn 2010 esseetuotannosta seuraavasti. Antti Nyölénin Halun ja epäluulon esseet (2010) ja hänen muu kirjalllinen tuotantonsa on kieltämättä usein kekseliästä ja ajatuksia herättävää. Mutta yhtälailla se on täydellisen yliampuvaa ja tökeröä, totalitaristista. Hän on suosittu hahmo kaikenlaisten avarakatseisten postmodernin "teorian" syvyyksiin uponneiden humanistien piireissä, vaikka poliittisesti on murhanhimoinen demokratian vihollinen.
ellauri161.html on line 189: Onko muuten niin, että jokainen humanisti alkaa jossain vaiheessa dissaamaan postmodernismia? Oon huomannut saman ilmiön todella monessa ihmisessä... ohan se aika kätevä tapa kyseenalaistaa kaikki, ja lähteä kyynisyyden loputtomaan kaivoon. Postmodernismi siis, pahimmillaan. Mähän nyt en ole humanisti vaan käyttis"tieteilijä" mutta tuli vaan mieleen.
ellauri161.html on line 443: Se selvästikin samastuu näihin 19.vuosisadan hinureihin. Tää "sankari ja pyhä" teema kutkuttaa narsisteja, tollasta wagneröintiä. Vittu miten tääkin Ana kaipaa yleisöä. Se elämöi just kuin nää dekadentit vaikka mitä meediassa kuha se vaan huomataan. Tärkeintä on antimodernin ajatteluposition, vastahankaisen subjektiaseman omaksuminen: passiivinen aggressio, symbolinen kapina.
ellauri162.html on line 70: ”Se liittyy meidän koko modernin ajan itseymmärrykseemme. Kirja on se, mikä erottaa meidät antiikista ja joistakin muista kulttuureista. Se on jotakin omaa tälle sivilisaatiolle.” Huoh Antti alkaa taas paasata, siirrytäänpä seuraavaan julkkixeen.
ellauri162.html on line 437: Johtopäätös: Näimme, että Baudelaire onnistui perinteisen muodon ja teeman avulla antamaan positiivisen ja siten erilaisen käsityksen kuolemasta. Siksi tämä runoilija on antiikin ja modernin välillä, käyttäen molempia tekstiensä luomiseen. "Pahan kukat" -elokuvassa meillä on kaksi rakkauden visiota: ihanteellinen "Rakastavaisten kuolema" ja sairaalloinen "Vampyyrin muodonmuutokset". Meillä on siis edessämme kaksinkertainen kuva kuolemasta, mutta myös kaksinkertainen kuva rakkaudesta.
ellauri163.html on line 529: Payot. Ranskalainen Payot on selektiivinen ja moderni, maailmallakin hyvin tunnettu kauneushoitolasarja joka 100-vuoden kokemuksella luo ja tarjoaa ammattilaisille tarkoitettuja ihonhoitotuotteita, kauneushoitolahoitoja ja kosmetologilta kotiin ostettavia laadukkaita vähittäismyyntituotteita.
ellauri163.html on line 873: In the last presentation we looked at Durkheim’s ideas on the weakening of the collective conscience through modernity—the division of labor, weakening of primary groups and general social change. As we saw, this left the individual without much moral guidance. As Durkheim was concerned with moral behavior and social justice he naturally turned to the study of religion.
ellauri171.html on line 281:
ellauri172.html on line 175: Come scrive nell'autobiografia, era un bambino molto sensibile, a tratti vivace, solitario, insofferente alle regole, descritto dai biografi moderni come tendente alla nevrosi, una condizione che si protrarrà per tutta la vita, causandogli spesso anche disturbi psicosomatici. Soffrirà di frequenti disturbi gastrici per la sua intera esistenza.
ellauri185.html on line 438: 43. Mixemme ole saaneet vihiä avaruuden älystä? Mixemme saa vihiä älystä edes maapallolla? Hiljaisuuteen on monta hyvää syytä. Abigail hoxaa epäillä, että ehkä ufot ovat fiktiota. Olisivatpa legal alienitkin! Toinen selitys voisi olla että täällä on käyty toteamassa tilanne ja lähdetty vähin äänin pois. 3. on, että samaa tietä kulkeneet sivilisaatiot ovat muutkin räjäyttäneet izensä tähtitaivaan tuuliin heti kun ovat kyenneet. Tai sitten alienit ovat olleet täällä valloitusretkellä mutta ne ovat pienempiä kuin kärpäset, ja joku nauta on huiskaissut niiden armadan hännällä lehmänläjään. Muumissa marsilaiset arvelivat Vilijonkan lehmän perusteeella että muumilaaxo on vähän jäljessä kehityxestä. Samahan voisi päteä tyhmistä alieneista, tai sitten meistä. Nojoo, ei tästä tämän enempää. Tää on selvästi jonkinlaista modernia taivastoivoa.
ellauri192.html on line 257: Jaroslav Seifert was born in Zizkov, a suburb of Prague, Czechoslovakia (now the Czech Republic). Seifert was one of the pioneers of modernist poetry and literature in his native country. He also worked as a journalist and translator. The period after the World War II was a disappointment for Seifert, who had been hoping for a brighter and freer future. Instead the Communist government imposed a repressive policy in which poets were expected to write political propaganda. Seifert became involved in attempts at reforms with the increased freedom implemented in his native country, such as the Prague Spring of 1968 and the Charta 77 movement.
ellauri192.html on line 283: THIS same bias extends to literary forms. We look in vain on the Nobel register for the experimental, formally subversive, controversial movements and texts that distinguish modernism. No Surrealist has been rewarded, no major Expressionist, no poet or playwright out of the seminal world of Dada or absurdism (Andre Breton, Hugo Ball, Gertrude Stein). The boat is not to be rocked. On august occasion, lyric eroticism and even sorrowful homosexuality are admitted to Parnassus. Radical sexual play in style, in ''amoral'' revaluation, are vetoed. The liberating sensualists, such as John Cowper Powys, supreme in English fiction after Hardy, are left out. Colette is nowhere to be found. Her heir in sensuous contrivance, Nabokov, was blackballed.
ellauri194.html on line 58:
ellauri198.html on line 796: Vizi mitä existentialistis-freudilaista viime vuosisadan lopun saarnausta sullottuna markkinointimixin muovipakkauxeen! Olis Roope ollut pöllämystynyt (mutta samalla myös mielissään), jos se olis nähnyt mitä Childe Harold sai tästä rykäyxestä uutetuxi modernismin nimiin vielä vuonna 1974. Mutta seuraavat alluusiot olis voineet yhtä hyvin jäädä tekemättä...
ellauri204.html on line 327: Eeron amerikkalainen vaihtoisä Martin oli löytänyt mytopoeettisesta miesliikkeestä eheyttävän henkisen kodin ja vastapainon kuolettavalle ikävystymiselle. Mytopoeetikot opettivat kilpailukapitalismin, tieteellisen järjen, toimistobyrokratian ja modernin perhemallin rikkoneen miestenvälisen alkukantaisen veljeyden. Länsimaissa terve sankarienpalvonta oli korvautunut sankarien pilkkaamisen dekadentilla nautinnolla, koko sankaruus oli kyseenalaistettu, tilalle hyväksytty banaalius ja keskinkertaisuus. Miehiset hyveet oli virvoitettava henkiin myyttisellä tarinankerronnalla, rituaaleilla ja symbolisella sodankäynnillä. Miesten ei pitänyt pelätä toisiaan eikä primitiivistä takapuoltaan, vaan uskaltautua syvämiehuuteen yhteisyyden, luottamuksen ja luovan leikin avulla. Siitä kumpusi Zeus-voimaa. Hän otti Eeron mukaan muutamille melko huvittavillekin viikonloppuleireille - eräällä leirillä miehet konttasivat yössä tuhansia vuosia vanhoista juurakoista kasvavien amerikanhaapojen alla ja ulvoivat ja murisivat toteemieläintensä äänin -, ja vaikkei Eero ottanut tosissaan puoliakaan Martinin puheista, hän oli varma, että hänkin voisi kaupallisesti hyödyntää toteemipaaluaan ja pimeätä puoltaan.
ellauri204.html on line 574: Fredric Jameson (born April 14, 1934) is an American literary critic, philosopher and Marxist political theorist. He is best known for his analysis of contemporary cultural trends, particularly his analysis of postmodernity and capitalism. Jameson's best-known books include Postmodernism, or, The Cultural Logic of Late Capitalism (1991) and The Political Unconscious.
ellauri204.html on line 584: Douze points to Jameson for showing middle finger to postmodernism. Sehän on selvää sumutusta, kapitalismin siirtomaatavarakaupan savuverhoa. In his view, postmodernity's merging of all discourse into an undifferentiated whole was the result of the colonization of the cultural sphere, which had retained at least partial autonomy during the prior modernist era, by a newly organized corporate capitalism. Nimenomaan niin!
ellauri205.html on line 81: Rembrandtin Euroopan ryöstö -maalauksessa, häräksi muuntautunut Putin ryntää veteen ja selässä istuva Eurooppa katselee rannalle hädissään jääneitä ystäviään. Putin menee valkeana härkänä, selässään Eurooppa, foinikialainen prinsessa peloissaan tai ylimaallisen tyynenä, usein sarvesta pidellen, ja härän munaa pakottaa synkkien tai pastellinpehmeiden vetten yli, dramaattisia taivaita, ympärillä lenteleviä amoriineja, illanruskoa ja myrskyn enteitä. Aiheesta oli innoittunut stadionillinen miesmaalareita, Marten de Vos, Paolo Veronese, Tizian, Rubens, François Boucher, Juan Sán chez-Cotan, Juan Bautista Martínez del Mazo ja kasa muita juaneja, Jean-Baptiste Marie Pierre, Jean-François de Troy ja kasa muita jeaneja, Gauguin, Matisse, Picasso, Dali ja vähäisempiä nimiä, renessanssia, mannerismia, barokkia, rokokoota, romantiikkaa ja modernismin villejä muunnelmia ja nimettömiä julistemaalareita ja pornografisia kansitaiteilijoita.
ellauri210.html on line 415: Julkean nykyaikaisena. Dans une audacieuse modernité.
ellauri210.html on line 702: Koko elämänsä aikana Savinio sävelsi viisi oopperaa ja kirjoitti vähintään 47 kirjaa, mukaan lukien useita omaelämäkertoja ja muistelmia. Hän myös kirjoitti ja tuotti laajasti teoksia teatterille. Hänen työnsä saivat ristiriitaisia arvioita hänen elinaikanaan, usein johtuen liian laaja-alaisesta modernististen tekniikoiden käytöstä. Hän sai vaikutteita ja oli Apollinairen , Picasson, Jean Cocteaun, Max Jacobin ja Fernand Légerin aikalainen, ja hänellä oli kova yritys mukaan surrealistiseen liikkeeseen.
ellauri210.html on line 714: Piha-Antero kiinnittää huomioo että isoveli Jorgon kuvat pursuu patafyysisiä genitaaleja. On torneja, katakombeja, tunneliin syöxyviä junia, röhnöttäviä naisia, sojottavia miehiä, uimakoppeja, halaavia hevosia, pahentuneita banaaneja työntymässä marmoriseen torsoon, käärmeitä, miekkoja ojossa ja puoliveteessä, kakasti tursuavia hevonhäntiä, you name it. Se on modernia, mutta myös hyvin hyvin vanhanaikaista.
ellauri210.html on line 831: The word “Dada” brings to mind an international range of extreme modernist antics. The book’s title is something of a publicist’s misnomer. Jacques Rigaut is the only confirmed suicide among the group, and while Jacques Vache did die of a drug overdose, many, including author Michel Leiris, claimed that his death was accidental, characterized as deliberate by those aiming to enhance Vache’s cultural cache. Arthur Cravan and Julian Torma simply disappeared, wandering into, rather than jumping towards, the cracks of avant-garde history. Of the four only Rigaut is genuinely obsessed with themes of self-destruction.
ellauri210.html on line 1310: It is based on Breton's actual "interactions" with a young woman, Nadja (actually Léona Camille Ghislaine Delacourt 1902–1941), over the course of ten days, and is presumed to be a semi-autobiographical description of his relationship with a patient of Pierre Janet. The book's non-linear structure is grounded in reality by references to other Paris surrealists such as Louis Aragon and 44 photographs. Tästä E. Saarinen lie ottanut postmodernia mallia.
ellauri214.html on line 573: Vähä vähältä Olgan tarinasta tulee yhä postmodernimpi ja talousliberaalimpi. Jutkuja pilkistää vähän joka nurkasta. Suomentaja käyttää uutta suomea: ympäri ämpäri, heidän päänsä näytti pieniltä. Kirja on millenniaalinen mutta Olga X-sukupolvea. Sofi Oksanen on sitä vielä 15vee nuorempi. Ei sekään ole enää lisääntymisikäinen.
ellauri219.html on line 236: Born in 1938, American painter and illustrator Richard Merkin was enamored with the early jazz period that flourished in the years before his birth. His modernist style matched the abstraction of jazz music, and also inspired Peter Blake’s tribute artwork, Souvenirs For Richard Merkin, created in 1966.
ellauri219.html on line 984: Charles Parker, Jr., tunnettu lempinimeltään Nosey Parker ei vaan Bird, (29. elokuuta 1920 Kansas City – 12. maaliskuuta 1955 New York) oli saksofonisti ja säveltäjä, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä jazzmuusikoista. Virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana tunnettu Parker oli ehkä vaikutusvaltaisin hahmo ”bebopiksi” kutsutun modernin jazzin synnyssä 1940-luvulla. Parker ei lapsena näyttänyt erityisiä musikaalisia kykyjä. Sil oli 2-väriset lastenkengät ja jamihousut. Soittamisen lisäksi hän teki myös muita töitä, mm. tiskijukkana.
ellauri220.html on line 67: Tottakai modernissa lavastuxessa prinssillä on päällä khakiunivormu saappaat ja pussihousut ja taustalla näytetään jotain sotafilmipätkiä. FBI sodassa ja rauhassa. Lavasaippuaa.
ellauri222.html on line 105: So even “Dangling Man,” an awkwardly written book about which Bellow later said, “I can’t read a page of it without feeling embarrassed,” was received as a sign that the novel might after all be up to its historic task. “Here, for the first time I think, the experience of a new generation has been seized,” Delmore Schwartz wrote, in Partisan Review. In The New Yorker, Edmund Wilson called “Dangling Man” a “testimony on the psychology of a whole generation.” When Bellow’s second novel, “The Victim,” came out, in 1947, Martin Greenberg, in Commentary, explained that Bellow had succeeded in making Jewishness “a quality that informs all of modern life . . . the quality of modernity itself.” In Partisan Review, Elizabeth Hardwick suggested that Bellow might become “the redeeming novelist of the period.”
ellauri236.html on line 163:
ellauri236.html on line 175: Örvelö arvosti snobismia ja hypokrisiaa apinoiden apinamaisen käytöxen jarruina. Se olis tykännyt modernista Mt. Foggista. Örvelön mielestä ainakin laahuxen on syytä pitää kiinni absoluuttisesta hyvästä ja pahasta. Intellektuelleilla on sitten ihan omat jutut.
ellauri236.html on line 392: No voihan helkutti! Ilmeisesti en jaxanut lukea kyllin pitkälle. Jäi Solakan kiihottavat puuhat Miss Imarteen huoneessa pläräämättä. Tai sitne sivut oli vaan liimantuneet kiinni. Varmaan ne british servicemenien pehmeäkantiset kappaleet oli niiltä kohin aika tahmautuneita. Näkemämme modernisoitu Phileas Fogg on juonellisesti ja näyttelijätyön osalta suunnilleen saman tasoinen, mutta jäimme siitäkin kaipaamaan oikeita obszöönejä panokohtauxia.
ellauri236.html on line 470: Now this is romantic, don't we know. EAT! and FUCK! eternally at war. Good genes against food and shelter, and the good genes win. Sama juttu myös modernissa Foggissa. Vaikka, huomasitte kai, sammakkomaan lakukeppiä ei päästetty kättelemään punatukan äveriästä isäpappaa. Tämä vaivaannuttava episodi sivuutettiin taidolla. Tollanen kolmikko ei pysy koossa kuin jossain liberaalissa ajatuskuplassa tai 10 leguan syvyydessä valtameren pohjassa. Mixi muuten Passport ei ottanut päästä hattua tullessaan herrasmiesten klubille? Koska siltä puuttuu tapakasvatus!
ellauri238.html on line 271: Pena sanoi että viina söi siltä muistin, sen toisenkin äidin. Entäs ensimmäinen? Suomalaisen modernin runouden tunnetuimpiin nimiin 1960-luvulta kuulunut Pentti Saarikoski syntyi syyskuun toisena päivänä 1937 Impilahden Pitkärannassa. Hänen vanhempansa olivat Simo ja Elli Saarikoski. Pentin äiti työskenteli parin vuoden ajan opettajana kansakouluissa. Myöhemmin hän vastasi tehdaskirjanpidosta ja kassahoitajan apulaisen tehtävistä Diesen Wood Companyssa. Simo työskenteli samassa tehtaassa, mutta joutui lähtemään sieltä alkoholiongelmansa takia. Sittemmin hän kirjoitti novelleja eri lehtiin. Nuorena hän haaveili urheilijan urasta. Pitkärannassa Pentti vietti lapsuutensa kaksi ensimmäistä vuotta. Karjalainen syntyperä oli Saarikoskelle tärkeä. Hän korosti sitä koko elämänsä ajan. Hei mutta sehän on kuin Aili Konttisen Marquetta! Talvisodan aikana Saarikosken perhe joutui lähtemään evakkoon Impilahdelta ja päätyi Ruotsiin. Sodan jälkeen Saarikosket asettuivat Helsinkiin. Vuonna 1975 Saarikoski palasi Ruotsiin Mia Bernerin käsipuolessa.
ellauri245.html on line 756: Vaikka hänen elokuviensa taloudellinen menestys olikin ailahtelevaa, kriitikoiden ja nyky-yleisön silmissä Altmanin voittokulku 1970-luvulla näytti loputtomalta: peräjälkeen syntyi elokuvia kuten McCabe ja Mrs Miller (1971) ja Pitkät jäähyväiset (The Long Goodbye, 1973), jotka iskostuivat välittömästi modernin Hollywood-elokuvan kaanoniin. Näistä kuten muistakaan Altmanin filmeistä en muista yhtäkään.
ellauri246.html on line 394: Tuleva runoilija syntyi Leningradissa, joka on Pietarin ikivanha nimi. Esseessä "pienempi kuin yksiköt" Brodsky omistaa monia sivuja kuvaamaan jälkiläistä Leningradia. Näiden kilpailujen ja julkisivujen sekä klassisten, eklektisten ja modernistien mukaan hän opiskeli kulttuurin historiaa paremmin kuin myöhemmin kirjoissa. Mutta, ei petä Brodsky, kauniin kaupunkimuseon kohtauksessa oli elämää, jolla on keskittyminen, militarisointi. Kansalaisten, kuten koululaisten, tärkeimpänä hyveenä pidettiin tottelevaisuutta. Koulu antoi Brodskille ensimmäiset ärsyttävät väsyneet ideologian oppitunnit. 15-vuotiaana tuleva runoilija heittää koulua vesilinnulla ja harjoittaa lisää itsehallintaa. Hän uskoi, että kahdeksannesta palkkaluokasta on välttämätöntä aloittaa kapea erikoistuminen, koska nuori mies on terävä mieli ja erinomainen muisti, mutta hänellä ei voi vietävä ole aikaa opiskella tieteenaloja, jotka eivät koskaan tarvitse häntä.
ellauri246.html on line 404: Brodskia vainotaan, vaikka ei voida sanoa, että poliittiset teemat vaikuttivat mihkään huomattavaan paikkaan hänen teoksissaan. Hänen runollaan on henkinen ja filosofinen, mutta iankaikkisten teemojen tulkinta oli jyrkästi poikkeava kirjallisuudessa hyväksytystä sosialistisista realismista, sillä Brodski julisti runojaan eksistentialistisiksi, elvyttää modernismin perinnettä, joka oli keinotekoisesti repeytynyt totalitarismin aikana ja erikseen ylittäen ne perinteiden pre-postmodern classicsilla. Brodsky syntetisoitiin modernistiseen foorumiin erilaisten aikaisempien järjestelmien löytämiseksi, niin että hänen taiteellisen suuntautumisensa määräytyy usein ei-modestoimiseksi. (Siis mitä? No toi existentialismi ainakin on selvää talousliberalismia.)
ellauri246.html on line 490: Tällainen ulkoasu mahdollistaa varovaisesti arvioinnin paitsi itse, vaan myös moderni maailma ja oma ikä. Runoiden pölyisyys osoittaa 1960-luvun lopun 1960-luvun lopun vastaiset antito-genemantiariset runot - 1970-luvun alussa. Ne on esitetty miehen lyyr- lyyrillisessä sankarissa, joka oli aikaisemmin ja jolla oli rohkeutta julkaista mielipiteensä. Nämä ovat ns. "Rooman Cycle" - "Anno Domini", "Post Aetatem Nostram", "Rooman ystävän kirjaimet", jossa Rooman hallitsevan luokan tilausten lähettämisen kautta Neuvostoliittoon, Brodsky paljastaa Neuvostoliiton keisarillisen luonnepolitiikan. Rooma - Neuvostoliiton metafora, ottaen juuret Venäjän ajatuksesta kolmantena Roomana. Brodsky on tietoinen roomalaisista, eli ei vähiten, Stoikin ja Patrician Hengestä. Eräänlainen diptych on runo "Anno Domini" ja "Post Aetatem Nostram". ("Meidän aikakausi" ja "Meidän aikakauden jälkeen".
ellauri246.html on line 539: Viimeiset 17 vuotta Brodsky asuu New Yorkissa Grinja-kylässä, ja jokainen kevät johtaa kirjallisuuden kulkua. Runoilija on naimisissa ja kutsui Anna-Marina tyttären Akmatovan ja Tsvetaevan kunniaksi. Neuvostoliiton totalitarismin kaatumisen tapahtumista Brodsky vastasi myönteisesti ja sanoi, että hän ei häpeä ensimmäistä kertaa entiselle kotimaalle. Samaan aikaan Farce Perestroika pakotti hänet luomaan postmodernin ironista tekstiä, joka perustuu Neuvostoliiton materiaaleihin, "Perestroika". Eipä kaveri lähtenyt takas Lenindgradiin vaikka oliskin ehkä päässyt. Mitäs sillä olis ollut siellä enää tekemistä, länkkäreiltä lähti leveämpi leipä.
ellauri246.html on line 541: On sanottava, että venäläisten ulkomaisten edustajien keskuudessa Brodski ei ole kaikki, on jotain lahjakkaitakin runoilijoita joiden joukossa on oikeita ympärileikattuja juutalaisia. Nimittäin Naum Korzhavin, Yuri TugaNovsky, Bakarhyt Kenegeev, Dmitry Basyshev, Lev Losev. Niistä, kuten metropoli runoilijoiden keskuudessa on realistit, modernistit, postmodernistit. Työskentelyssä suurin paikka vie talon arkkityyppejä luopuneesta kotimaasta. Esimerkiksi Nauma Korzhavin kirja nimeltä "kirje Moskovaan". Runko tunnustaa, että hän kirjoittaa ei länsi-lukijalle, ei ulkomaille. Hän on ajatuksia ja tunteita entisessä kotimaassaan ja kaikki, jotka luo vuosia maastamuuttona, näkee kirjeenä venäläiselle lukijalle, toivoo, että hänen tekstinsä tarvitaan jotain, he auttavat selviytymään ja muodostamaan.
ellauri246.html on line 552: Maahanmuuttajien teokset kasvoivat kyseisellä kulttuurikerroksella ilman, että elämän todellinen päivitys on mahdotonta. He tulivat kotimaan lukijalle alehinnoilla 1990-luvulla. Yhdessä modernismin eksistentiaalisten muotojen kanssa kehitetään avantgarde.
ellauri246.html on line 892: Pustomer, joka ei välitä kenenkään korkeista lukemispisteistä. Brodsky on Climbing Fuji moderni runous.
ellauri254.html on line 301: Tämä modernistinen nykynäkemys kirjallisuudessa on kirkkaasti edustettuna A. Blokin teoksissa. Runoilija laajasti käyttää symboleja, jotka ovat todellisen taiteellisen kuvan merkkejä. He auttavat häntä paljastamaan runon tarkoituksen, tuntemaan sen, mitä tavallinen ilme ei näe. Runoilija käyttää sisäistä näkemystä ja löytää todellisen ja epätodellisen maailman ilmiöiden välisen vastaavuuden. Tältä kannalta merkittävä on sarja "Runs of the Beautiful Lady". Se ilmentää ajatusta siitä, että rakkaus naiseen muuttuu rakkaudeksi maailmankaikkeudelle. Tämän seurauksena kauniin naisen rakkautta pidetään kauneuden rakkautena, ihanteellisena. Lukemisen jälkeen onkin helppoa tehdä tämä analyysi. Tai sit nää ovat runoilijan henkilökohtaisen elämäkerran jaksoja, jotka tulkitaan uudelleen hänen kirjoitustensa linjoilla.
ellauri256.html on line 46: Rozanov frequently referred to himself as Fyodor Dostoyevsky's "Underground Man" and proclaimed his right to espouse contrary opinions at the same time. He first attracted attention in the 1890s when he published political sketches in the conservative newspaper Novoye Vremya ("New Time"), owned and run by Aleksey Suvorin. Rozanov's comments, always paradoxical and sparking controversy, led him into clashes with the Tsarist government and with radicals such as Lenin. For example, Rozanov readily passed from criticism of Russian Orthodoxy, and even of what he saw as the Christian preoccupation with death, to fervent praise of Christian faith, from praise of Judaism to unabashed anti-Semitism, and from acceptance of homosexuality as yet another side of human nature to vitriolic accusations that Gogol and some other writers had been latent homosexuals.[citation needed] He proclaimed that politics was "obsolete" because "God doesn't want politics any more," constructed an "apocalypse of our times," and recommended the "healthy instincts" of the Russian people, their longing for authority, and their hostility to modernism.
ellauri256.html on line 246: Boris Nikolaevich Bugaev (Russian: Бори́с Никола́евич Буга́ев, IPA: [bɐˈrʲis nʲɪkɐˈlajɪvʲɪtɕ bʊˈɡajɪf] (listen)), better known by the pen name Andrei Bely or Biely (Russian: Андре́й Бе́лый, IPA: [ɐnˈdrʲej ˈbʲelɨj] (listen); 26 October [O.S. 14 October] 1880 – 8 January 1934), was a Russian novelist, Symbolist poet, theorist and literary critic. He was a committed anthroposophist and follower of Rudolf Steiner. His novel Petersburg (1913/1922) was regarded by Vladimir Nabokov as the third-greatest masterpiece of modernist literature. The Andrei Bely Prize (Russian: Премия Андрея Белого), one of the most important prizes in Russian literature, was named after him. His poems were set to music and performed by Russian singer-songwriters.
ellauri257.html on line 426: Noniin, siis Vorwärz! Ellottava Amelia ämmä puukottaa ja puree pimeässä pikkuvarasta. Syyllisen on oltava toi tolvana böndepoika, ei se voi millään olla tää pyhimyxen mittakaavat täyttävä puolalainen Pani. leipääntynyt ryppääntynyt leidi-polakka. Ällöttävää modernismia. Tässäkin on kaikki EFK-elementit mutta miinusmerkkisinä: herrasväen omaisuutta hukataan, poliiseja lahjotaan, panosta puhutaan mutta tuloxettomasti, kommittoidaan turhanpäiväisiä murhia.
ellauri258.html on line 467: välillä. Muita Baba Yagan analogeja modernissa kansanperinnössä ovat
ellauri260.html on line 109: Jeesuxen hyvää orjuutta vastaan hyökätään sekä oikealta että vasemmalta, onhan se keskustalaisuutta. Nouseva personalistinen filosofia kuitenkin hylkäsi persoonattomuuden paitsi idealistisen tai materialistisen determinismin ja kollektivismin muodossa, myös radikaalin individualismin muodossa, joka oli yhtä lailla modernin rationalismin ja romantiikan tuote ja joka esimerkiksi tiettyjen liberalismin ja anarkismin muotojen kautta oli ominaista myös yhdeksännelletoista vuosisadalle. Alusta alkaen personalismi julisti omalla tavallaan solidaarisuuden ja keskinäisen suhteen yhteisöllisiä arvoja. Vaatiessaan loukkaamatonta ihmisarvoa personalistit vastustivat utilitarismia, joka tekisi yhdestä ihmisestä vain "hyödyllisen" toiselle. Sosiaalisuus on kunnossa kunhan se tapahtuu seurakunnassa.
ellauri262.html on line 72: George MacDonald (10. joulukuuta 1824 – 18. syyskuuta 1905) oli skotlantilainen kirjailija, runoilija ja kristillisen seurakunnan pappi. Hänestä tuli uraauurtava hahmo modernin fantasiakirjallisuuden alalla ja kirjailijatoveri Lewis Carrollin mentori. Satujensa lisäksi MacDonald kirjoitti useita kristillisen teologian teoksia, mukaan lukien useita saarnakokoelmia. Ei liene mikään sattuma, että huisin monet fantasian mestareista ovat peukuttaneet kristinuskon Mestaria.
ellauri263.html on line 470: Teosofia (kreik. theos jumala, sophia viisaus, suomeksi jumalviisaus) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä, ikäänkuin videolla ilman kirjoja. Tällaista teosofiaa harrastivat muun muassa uusplatonikot, useat keskiajan mystikot, sekä uudella ajalla muun muassa Rosenkreutzin ruusuristiläiset, anglosaxit vapaamuurarit, Jakob Böhme, Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling. 1870-luvulla syntynyt moderni, useaan suuntaan hajonnut teosofia on saanut paljon vaikutteita näistä ikivanhoista saxalaisista setämiehistä sekä intialaisista uskonnoista.
ellauri264.html on line 173: Velma’s attempts at modernizing the franchise are so inept, they’ve given rise to conspiracy theories that Kaling intentionally made Velma bad as fodder for an ongoing culture war in which people would beef about it incessantly online.
ellauri266.html on line 159: Mikko opettaa symbolismia. Romantiikan taantumuxellista jatkovartta kohti modernismia.
ellauri267.html on line 97: Based on the novel by Walter Wager, "Telefon" has not aged well because it'(TM)s so dependent on the cold war tension that existed between the USSR and the US in the Seventies. The film is basically a cat-and-mouse game with Soviet agent Major Grigori Borzov (Charles Bronson, that's right Bronson is a commie) tracking rogue Russian scientist Nicolai Dalmchimsky (Donald Pleasence) across America to prevent him from activating sleeper agents. Borzov is assisted by Barbara (Lee Remick. fresh from "The Omen") who asks more annoying questions than necessary, leading the audience to believe she may not be completely true to the motherland. The film's middle section is dragged down by repetitive bomb scares. Dalmichimsky is working from outdated intelligence so his targets are all de-classified U.S. Military installations. Once Borzov realizes the pattern and hones in the next target the action shifts to a more linear chase that'(TM)s further heightened by Barbara'(TM)s loyalties. But the ultimate showdown is deflating because beyond some silly disguises Pleasence's Dalmichimsky is never built up to be a threat. Director Don Siegel uses his flair for montage to craft a his action sequences without dialogue. "Telefon" is a road movie, much like Alfred Hitchcock's "Saboteur" and "North by Northwest" had their leads criss-crossing America here we see plenty of seventies architecture including San Francisco's Hyatt Regency Hotel (used in "The Towering Inferno") and a modernist house resting on top of a barren rock outcropping. The supporting cast is uniformly good (but trapped in underwritten roles), and it'(TM)s nice to see veteran character actors Alan Badel and Patrick Magee playing snotty KGB strategists, and Tyne Daly in a small (and ultimately irrelevant role) as a computer geek. Trivia note: The poem that activates the Russian sleeper agents was used by Quentin Tarantino in "Death Proof" as the lines Jungle Julia has her listeners recite to Butterfly. The lines are an excerpt of the poem "Stopping by Woods on a Snowy Evening" by Robert Frost. "The woods are lovely, dark and deep. But I have promises to keep, And miles to go before I sleep, And miles to go before I sleep."
ellauri269.html on line 726: Ehkä tärkein linkki heprealaiseen supersankariin on Supermanin identiteetti osittain assimiloituneena maahanmuuttajana. 1930-luvun New York, joka tuotti maailman ensimmäiset modernit supersankarit, oli täynnä viimeaikaisia juutalaisia pakolaisia, jotka pakenivat 1800-luvun Euroopan pogromeja. Jonathan D. Sarnan ja Jonathan Goldenin Brandeisin yliopistossa "The American Jewish Experience in the Twentieth Century: Antisemitism and Assimilation" mukaan vuonna 1900 yli 40 prosenttia Amerikan juutalaisista oli uusia tulokkaita, ja he ovat olleet maassa kymmenen vuotta tai vähemmän. Ja seuraavan sukupolven aikana tapahtui maahanmuuttozunami, kun toiset 1,75 miljoonaa juutalaista muutti Amerikan rannoille, suurin osa ashkenazeja Itä-Euroopasta.
ellauri270.html on line 50: Karppi-nuaarisarjassa ollaan varsin paljon Näkinsillan alla tuijottelemassa kevätjäitä. Nyt on Näkinsilta remontissa, se korvataan modernimmalla vähemmän betonisella ratkaisulla, jäljitellen taas sveduja, jotka ovat jo purkaneet suomalaisten spurgujen suosikkisillan Slussenilla.
ellauri270.html on line 523: Published anonymously in 1798, this was meant to be perceived as a manuscript recently uncovered from an earlier age. It purposefully contains a variety of archaic spelling and syntax. Later editions modernized some of the archaisms.
ellauri274.html on line 123:
ellauri274.html on line 495:
ellauri274.html on line 510:
ellauri274.html on line 731:
ellauri274.html on line 916:
ellauri275.html on line 93: Ilja oli nykyajan nuorten henkisen liikkeen "Tergdaleulebi" eli Venäjän ystävien johtaja. He levittivät moderneja ja eurooppalaisia liberaaleja ihanteita Gruusiassa. Hän perusti kaksi modernia sanomalehteä. Hänellä oli tärkeä rooli Gruusian ensimmäisen rahoitusrakenteen - Land Bank of Tbilisi - luomisessa. Maakaupoilla ja bloody peasanttien velkakirjoilla löi rahoixi kun maaorjat oli vapautettu 1861. Hän oli 30 vuoden ajan tämän pankin puheenjohtaja, jonka kautta hän rahoitti ja edisti useimpia Gruusiassa järjestettäviä kulttuuri-, koulutus-, talous- ja hyväntekeväisyystapahtumia.
ellauri275.html on line 464: The subsequent fate of the Georgian poets (inevitably known as the Squirearchy) then became an aspect of the critical debate surrounding modernist poetry, as marked by the publication of T. S. Eliot's The Waste Land at just that time. The Georgian poets became something of a by-word for conservatism, but at the time of the early anthologies they saw themselves as modern (if not modernist) and progressive.
ellauri276.html on line 495: Kavanagh meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa Katherine Barry Moloneyn ( Kevin Barryn veljentytär ) huhtikuussa 1967, ja he perustivat yhdessä pubin Waterloo Roadille Dubliniin. Kavanagh sairastui Tarry Flynnin ensiesityksessä Abbey Theatre -yhtiön Dundalkin kaupungintalossa ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin, 30. marraskuuta 1967 Dublinissa. Hänen hautansa on Inniskeenissä Patrick Kavanagh -keskuksen vieressä. Hänen vaimonsa Katherine kuoli vuonna 1989; hän on myös haudattu sinne. Nobel-palkittu Séamus Heaney on saanut vaikutteita Kavanaghista. Heaney ja Kavanagh uskoivat paikallisen tai seurakuntalaisen kykyyn paljastaa universaali. Heaney sanoi kerran, että Kavanaghin runoudella oli "muuttava vaikutus yleiseen kulttuuriin ja se vapautti hänen jälkeensä tulleiden runollisten sukupolvien lahjat". Heaney totesi: "Kavanagh on todella edustava moderni hahmo siinä mielessä, että hänen kumouksellinen toimintansa käännettiin itsensä puoleen: tyytymättömyys, sekä henkinen että taiteellinen, inspiroi hänen kasvuaan... Hänen opetuksensa ja esimerkkinsä auttoivat meitä näkemään olennaisen eron hänen välillään. kutsutaan seurakunnalliseksi ja maakunnalliseksi mentaliteetiksi". Kuten Kavanagh sanoi: "Kaikki suuret sivilisaatiot perustuvat seurakuntaan". Hän päättelee, että Kavanaghin runous todistaa hänen "lankattoman uskonsa itseensä ja taiteeseen, joka teki hänestä paljon enemmän kuin hän itse".
ellauri276.html on line 885: Hän kirjoitti runoja, kuten Beauty´s Burden, Death - Divination ja The Silent Folk. Hän käänsi Johan Olof Wallinin hymnin "We Worship You, Almighty Lord" ja joitain Carl Michael Bellmanin lauluja. Hänen tiedetään inhonneen modernistista kirjallisuutta.
ellauri279.html on line 263: Vuonna 2015 alkoi raivoisa keskustelu Farian ja Ezekiel Emanuelin välillä bioetiikkaa ja pitkäikäisyyttä koskevista kysymyksistä, kun jälkimmäinen julkaisi artikkelin, jossa todettiin, että elämä ei ole elämisen arvoista 75 vuoden iän jälkeen ja että pitkäikäisyys ei ollut kannattava tavoite terveydenhuoltopolitiikassa. Faria kiisti tämän väittäen, että elämä voisi olla hedelmällistä ja palkitsevaa tuon iän jälkeenkin, jos terveellisiä elämäntapoja ohjataan. Faria toteaa, että pitkäikäisyys on kannattava tavoite ja että James Friesin sairastuvuuden pakkaaminen tulisi päivittää hypoteesista teoriaksi. Tämä keskustelu asettaa myös perinteiset yksilöön perustuvat lääketieteen etikot vastakkain modernin bioetiikan liikkeen utilitaristiseen näkökulmaan. Kohtapa Faria pääseee testaamaan asiaa in pirsuna pirsunamente, se on näät syntynyt 1952 kuten tämä paasaaja, jääkärien juonen ja tapettujen runoilijoiden vuotena.
ellauri282.html on line 491: Samaan aikaan hänen kiinnostuksensa uskontoon, erityisesti katolilaisuuteen, alkoi kasvaa. Luettuaan Pyhän Augustinuksen tunnustukset Kristuksen jäljittelyn ajatus tuli hänelle yhä houkuttelevammaksi. Hänestä tuli todellinen maailmankansalainen omalla inhottavalla vuosisadallaan, myrkkykaasun ja atomipommien vuosisadalla. Keltti mies, joka asui Amerikassa apokalypsin kynnyksellä, mies, jonka suonet olivat täynnä myrkkyä ja elivät kuolemasta. Hän tarkasteli modernia yhteiskuntaa uskoen sen edistävän materialismia, itsekkyyttä ja vastuuttomuutta. No se ei ole enää mikään uskon asia!
ellauri282.html on line 577:
ellauri282.html on line 589: Runoilemaan Johnu innostui kanadalaisen Duncan Campbell Scottin runosta. Vuodesta 1895 vuoteen 1897 Masefield työskenteli valtavassa Alexander Smithin mattotehtaassa Yonkersissa, New Yorkissa, missä odotettiin pitkiä työpäiviä ja olosuhteet olivat kaukana ihanteellisista. Hän osti jopa 20 kirjaa viikossa ja söi sekä modernia että klassista kirjallisuutta. Vuonna 1897 Masefield palasi kotiin Englantiin matkustajana höyrylaivalla.
ellauri283.html on line 329: Vuodesta 1805 lähtien Egyptissä tapahtui nopea modernisaatiokausi Muhammad Ali Pashan johdolla, joka julisti itsensä matkakreditiivixi uhmaten nimellisesti suvereenia ottomaanien sulttaania. Muutamassa vuosikymmenessä Muhammad Ali muutti Egyptin laiminlyötystä ottomaanien maakunnasta käytännössä itsenäiseksi modernixi valtioksi. Toistaen hänen edeltäjiensä mamelukkien lähestymistapaa Egyptin keskiaikaisessa sulttaanivaltiossa Muhammad Ali pyrki laajentamaan Egyptin rajoja etelään Sudaniin, sekä keinona taata Egyptin turvallisuus että päästäkseen käsiksi Sudanin melleviin luonnonvaroihin. Vuosina 1820–1821 Egyptin joukot Muhammad Akun ja veljenpoikien komennossa valloittivat ja yhdistivät Sudanin pohjoisosan. Egyptin jatkuvan de jure -uskollisuuden vuoksi ottomaanien sulttaania kohtaan Egyptin hallinto tunnettiin nimellä Turkiyah. Historiallisesti Suddin ruttosuot estivät laajentumisen maan syvemmälle etelään. Vaikka Egypti valloitti koko nykyisen Sudanin suurimman osan 1800-luvusta ja perusti provinssin Equatoria Etelä-Sudanissa tämän tavoitteen edistämiseksi, se ei pystynyt saamaan tehokasta valvontaa koko alueelle. Sixi Turkkiyahin myöhempinä vuosina brittiläiset lähetyssaarnaajat pääsivät matkustamaan nykypäivän Keniasta Sudaniin kääntääkseen paikalliset heimot kristinuskoon.
ellauri284.html on line 494: Bändin jäsenet saapuivat Intiaan helmikuun puolivälissä 1968 yhdessä vaimojensa, tyttöystävänsä, avustajiensa ja lukuisten toimittajiensa kanssa. He liittyivät 60 hengen ryhmään TM-opettajiksi; muiden julkkismeditaattorien joukossa olivat muusikot Donovan, Mike Love ja Paul Horn sekä näyttelijä Mia Farrow. Siellä ollessaan Lennon, Paul McCartney ja Harrison kirjoittivat monia kappaleita, ja Ringo Starr viimeisteli ensimmäisen. Kahdeksantoista nauhoitettiin The Beatlesille ("The White Album"), kaksi muuta esiintyi Abbey Road -albumilla ja muita käytettiin erilaisiin sooloprojekteihin. Neljästä beatlesistä ainoana kiinnostuksensa meditaatioon retriitin jälkeenkin säilytti George Harrison. Sen sijaan John Lennon ilmaisi Maharishin rivon käytöksen ennenaikaisen lähtönsä syyksi. Harrison ja Lennon lähtivät äkillisesti 12. huhtikuuta huhujen jälkeen Maharishien sopimattomasta käytöksestä Farrowia ja toista hänen naisopiskelijaansa kohtaan. Harrison puolusti heidän opettajaansa sanoen: "Hän ei ole moderni ihminen. Hän ei vain ymmärrä näitä asioita. Hän ymmärtää kyllä pillun päälle. Hän on uskonnollinen samalla lailla kuin me muut."
ellauri284.html on line 550:
ellauri285.html on line 42: Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema – Raivokkaan postmoderni antiromaani hämmästyttää lukijansa. Tutustu Kirjojen Suomen vuoden 1985 teokseen onlinenä!
ellauri285.html on line 100: Airi: Romaanihenkilön kuolema on ajatusten, merkitysten ja viittausten sienirihmasto, jota on mahdoton yksiselitteisesti kuvata. Postmodernisti kirja julistautuu antiromaaniksi ja pyrkii rikkomaan kaikkia perinteisiä tarinankerronnan lainalaisuuksia. Rikkomuksista pienin on alkusanojen sijoittaminen viimeiseksi luvuksi. Aristoteles kieriköön haudassaan. Aristoteleella alkusanat olivat aina alussa.
ellauri285.html on line 751: Alan David Sokal (/ˈsoʊkəl/; born January 24, 1955) is an American professor of mathematics at University College London and professor emeritus of physics at New York University. He works in statistical mechanics and combinatorics. He is a critic of postmodernism, and caused the Sokal affair in 1996 when his deliberately nonsensical paper was published by Duke University Press´s Social Text. He also co-authored a paper criticizing the critical positivity ratio concept in positive psychology.
ellauri286.html on line 287: Viron kieleen informaatiosodankäyntiin liittyvä moderni sanasto oli rantautunut jo aikaisemmin, mutta vasta Ukrainan sodan myötä niin kävi myös Suomessa ja vuonna 2014 myös oikeistoisänmaallinen valtiojohtomme (pieninyrkkinen Sale-knääpiö) vahvisti julkisesti Suomen joutuneen osaksi Venäjän informaatiosotaa.
ellauri286.html on line 329: Venäjän strategia on tietogeopolitiikkaa, ja demokraattisten maiden moderni, vapaa, köyhän kansan omistama tiedonvälitys tarjoaa sille erinomaisen toiminta-alustan. Näin sananvapautemme on myös heikkoutemme: se mahdollistaa vieraan valtion propagandan kohdistamisen muiden maiden kansalaisiin heidän omassa kotimaassaan. Tähän on saatava jokin roti ja vähän äkkiä!
ellauri286.html on line 397: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
ellauri288.html on line 350: Men in Aida is a homophonic translation of Book One of Homer's Iliad into a farcical bathhouse scenario, perhaps alluding to the homoerotic aspects of ancient Greek culture. It was written in 1983 by the language poet David Melnick, and is an example of poetic postmodernism. In 2015, all three books of the Iliad translated by Melnick were published by independent publishing house Uitgeverij under the title Men in Aïda.
ellauri294.html on line 103: Fetsi (turk. fes) on lieriömäinen, tasakattoinen päähine. Se on tehty perinteisesti punaisesta villakankaasta, ja siinä on musta tupsu. Fetsi oli Turkin kansallispäähine 1830-luvulta 1920-luvulle asti, kunnes maataan modernisoinut johtaja Kemal Atatürk kielsi sen käytön.
ellauri297.html on line 561: Paskat tää on mitään postmodernismia, tää ei ole mikään romaani ollenkaan, vaan oikeistorasistinen paasaus. Patti on niin xenofobi ettei tahdo tavata sansibarilaisen nainutta "Lissua" ja sen mustaa miestä. Musta mies! Ne hakkaavat valkoiset rytmileikissä.
ellauri300.html on line 73: Vallitsevan näkemyksen mukaan Singerin aikaisemmassa fiktiossa Singerin projekti on vahvistaa vanhan maailman juutalaisuuden pätevyyttä modernismin edessä. Näin ollen lähes poikkeuksetta jokainen Singerin englanniksi julkaisema fiktio The Family Moskatin (1945) ja The Spinoza of Market Streetin (1961) välillä sijoittuu vuotta 1939 edeltävään Eurooppaan, ja käytännössä kaikki jatkavat Singerin perinteistä Itä-Euroopan juutalaisen kulttuurin ja "näkevän maailmankaikkeuden ennemminkin kuin sokean" edistämistä.
ellauri308.html on line 439: – Duginin väite on, että liberalismi ei enää (enää?) siedä toiseutta, Backman sanoo. Dugin pitää lännessä vallitsevaa postmodernia kulttuuria osoituksena länsimaiden rappiosta. Dugin vastustaa kyynisyyttä, hedonismia ja kaiken suhteellisuutta, joka hänen mukaansa luonnehtii liberaalia elämäntapaa.
ellauri308.html on line 445: Postmoderniin tapaan maailma on parempi, jos se koostuu monista, toisistaan olennaisesti poikkeavista kulttuureista, eikä pyri kulttuuriseen globalisaatioon.
ellauri308.html on line 447: Tiivistetysti Heideggerin ajatus on tämä: modernisaatio on tullut valmiiksi, se ilmenee läntisessä liberaalissa ajattelussa ja siinä, miten todellisuus on otettu täydellisesti ja teknisesti hallintaan – maailma on yksi iso resurssi, jota termiittiapina sen osana hallinnoi. Samalla elämästä on kadonnut tarkoitus ja mieli.
ellauri310.html on line 108: Saijan ehdoton suosikkipaikka terassilla on ulkoporeallas. – Siellä on ihana viettää kesäpäiviä lasten kanssa ja rentoutua iltaisin jonkun miehen kanssa. Terassisisustuksessa Saija suosii modernia linjaa. Linjakas lasin ja puun dominoima terassi saa pehmeyttä maanläheisistä tekstiileistä ja kevyistä harsoverhoista. Ruukkukasvit loihtivat ripauksen trooppista tunnelmaa.
ellauri310.html on line 680: Älä anna 38,8-litraisen V12-moottorin ja 42 tonnin taistelupainon hämätä, sillä T-55 ei ole vain vanhanaikainen ja ylipainoinen rautaläjä, vaan monessa mielessä moderni ja jopa tekninen edelläkävijä panssarivaunu- ja moottoritekniikan suhteen.
ellauri313.html on line 343: Tämän seurauksena modernit kauniit ukrainalaiset naiset muistuttavat enemmän valkoihoista tyyppiä, mutta tämän takana piilee tuhansia vuosia vanha sekoitus kauneutta, eräänlainen naisellisuuden cocktail, joka on otettu maailman eri kansoilta. Siksi nykyaikaiset ukrainalaiset morsiamet erottuvat kauneudesta ja monimuotoisuudestaan: blondit, brunetit, ruskeat hiukset, punapäät, vaaleatukkaiset, hoikat, täyteläiset, pitkät, keskipitkät ja niin edelleen. Lups, aah.
ellauri315.html on line 420: Kymmenentuhatta pääsi lopulta Kardashianien maahan, villiin heimoon, joka asuu modernin Kaakkois-Turkin vuorilla,...raivokas, sodan kaltainen rotu, jota ei ollut koskaan voitettu. Kerran Suuri kuningas oli lähettänyt heidän maahansa 120 000 miehen armeijan alistamaan heidät, mutta kaikesta siitä suuresta joukosta kukaan ei ollut koskaan nähnyt kotiaan enää.
ellauri316.html on line 69: Syyskuussa 2018 Puolan puolustusministeri Mariusz Blaszczak ilmoitti 18. koneellisen divisioonan muodostamisesta lähellä Ukrainan ja Valko-Venäjän rajaa. Päätettiin myös ennallistaa 8 vuotta sitten hajotettu Suwalki 14. panssarintorjuntatykistörykmentti. 16. koneellisen divisioonan aseistusta modernisoidaan uusien PT-91- pääpanssarivaunujen saapumisen vuoksi. Tammikuusta 2017 lähtien Naton pataljoonan taktiset ryhmät Saksan ja Yhdysvaltojen suojeluksessa ovat olleet Liettuan kaupungissa Ruklassa ja maaliskuusta 2017 lähtien Puolan Orzyszin ja Bemowo Pisken siirtokunnissa [en]. Tällä alueella on yhteensä yli 4 tuhatta Naton sotilasta. Alueen liikenneinfrastruktuuria myös modernisoidaan rakentamalla nopea sotilasvaltatie Puolasta Baltian maihin.
ellauri317.html on line 118:
ellauri317.html on line 156: On vaikea korostaa liikaa, kuinka perustavanlaatuiseksi Kotliarevskin Eneida olisi Ukrainan kansalle ja heidän kulttuurilleen. Todellakin, Kotliarevski ei ole vain modernin ukrainalaisen kirjallisuuden perustaja, vaan hänen voidaan sanoa myös standardoineen ukrainan kielen: tämän hän saavutti asettamalla äidinkielensä pultavan murteen ukrainan "klassiseksi" muotoksi. Runoilijamme tuotti runon liitteenä kaikkien aikojen ensimmäisen ukrainalaisen sanakirjan, joka sisälsi yli tuhat sanaa ja säilytti kielen täyden värikkään, usein idiomaattisen monimuotoisuuden, joka on ankkuroitu ukrainalaiseen "kansanhenkeen". Hän sisällytti usein tarkoituksella seurakunnallisia, arkaaisia ja suullisesti johdettuja sanoja, jotka eivät olleet koulutettujen venäjänkielisten käsittämättömiä esitelläkseen ukrainan koko kielellistä rikkautta, joka säilytti vanhemmat slaavilaiset muodot, jotka olivat lakanneet käyttämästä venäjässä ulkomaisten (enimmäkseen ranskan kielen) takia. ja saksalainen) vaikutus. Kotliarevski ei siis vain luonut kansalliseeposta, vaan muokkasi pohjimmiltaan kansalliskielen, joka kukoistaa Taras Shevchenkon (1814–69) kaltaisiksi parin vuoden sisällä tämän uranuurtajan kuolemasta.
ellauri317.html on line 751: Syksyllä 1916 Venäjä oli ollut sodassa keskusvaltojen – Saksan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan (nykyisen Turkin) kanssa – yli kaksi vuotta. Niiden 20 vuoden aikana, jotka hän oli ollut valtaistuimella ennen ensimmäistä maailmansotaa, Nikolai II oli kohdannut paineita uudistaa absoluuttista monarkiaa, jonka hän peri isältään Aleksanteri III:lta vuonna 1894. Hänen virkaanastumisen aikaan 26 v. vanha tsaari näytti omaksuvan edistystä ja nykyaikaa. Hän myönsi Paris Pathé -yhtiölle luvan kuvata hänen vuoden 1896 kruunajaiskulkueensa ja hänen myöhempiä valtiovierailujaan Euroopan johtajien luo vaimonsa keisarinna Alexandran ja tyttärensä Olgan kanssa, ja niistä tuli ensimmäinen uutisvideokameroilla dokumentoitu kuninkaallinen kiertue. Koko hallituskautensa ajan Nicholas osoitti huolta imagostaan kotona hyödyntäessään 1900-luvun alun nousevaa joukkomediaa. Hyvä mies, moderni trendipetteri!
ellauri318.html on line 29:
ellauri318.html on line 342: Diskordianismi (albumi 167) oli kukkavoimavallankumouksen modernimpi evoluutio. 1980-luvulla Timothy Leary nousi uudelleen "kyberdeelisen" vastakulttuurin edustajaksi, jonka kannattajia kuvailivat "kyberpunkkeja", jotka olivat kiinnostuneita tietokoneista ja psykedeeleistä. Leary julisti boheemi-hipsterijoukolle, että "PC on 1990-luvun LSD" ja "käynnistä, käynnistä, liitä". Kuinka oikeassa olitkaan Timotei.
ellauri322.html on line 140: Tutkimus poliittisesta oikeudenmukaisuudesta ja sen vaikutuksesta moraaliin ja onnellisuuteen on filosofi William Godwinin vuonna 1793 julkaisema kirja. jossa kirjailija hahmottelee poliittista filosofiansa. Se on ensimmäinen moderni teos, joka selittää anarkismia.
ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.
ellauri323.html on line 343: Runot olivat kovia, ja vieläkin kovempia, koska ne eivät olleet "vaikeita" – pirstoutuneita, viittauksia – määrätyllä modernistisella tavalla. Pound sanoi, että ne olivat "epätoivoissa olevien älykkäiden ihmisten aivopieru" ("mielenhuuto", oli Ezran käyttämä sananvalinta). Vasta myöhemmin ymmärrämme, että se, mitä on kuvattu, ei ole sitä, mitä Moore näki, vaan mitä Moore tunsi nähdessään sen, mitä hän näki. Varmaan se näki kotonakin kaikenlaista kuten Juan keskuspuistossa, märkiä myskihärkiä.
ellauri323.html on line 352: Vaikka hänen teoksiaan ei nykyään lueta laajalti, Bryher oli monien arvostettujen historiallisten romaanien kirjoittaja; hänen kirjansa käsittelevät erilaisia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa Rooman valtakunnan viimeisistä päivistä normanien valloituksiin. Nykyään Bryher tunnetaan ehkä paremmin keskeisenä hahmona kansainvälisessä modernististen kirjailijoiden ja intellektuellien yhteisössä, johon kuuluivat muun muassa James Joyce, Marianne Moore, Gertrude Stein, Sylvia Beach ja Ernest Hemingway. Toinen tämän ryhmän jäsen, Hilda Doolittle, kuuluisa imago-runoilija, joka tunnetaan nimellä HD, oli Bryherin elinikäinen kumppani.
ellauri324.html on line 220: Jews' encounters with modernity – through new political, economic, intellectual, and social institutions, as well as new technologies and ideas – have engendered a wide array of responses that have transformed Jewish life profoundly. Nowhere is this more evident than in those practices that might be termed Jewish popular culture. In phenomena ranging from postcards to packaged foods, dance music to joke books, resort hotels to board games, feature films to T-shirts, Jews in the modern era have developed innovative and at times unprecedented ways of being Jewish.
ellauri325.html on line 183: Maailmansodan alkaessa ilmestyi poliittisia teemoja. Vuoteen 1917 mennessä Averchenko lopetti puhtaasti humorististen teosten kirjoittamisen ja siirtyi satiirin alalle. Nyt hänen pääteemojaan ovat modernin hallituksen ja poliittisten hahmojen tuomitseminen. Averchenko näkee vallankumouksen työmiehen petoksena, jonka täytyy jossain vaiheessa tulla järkiinsä ja palauttaa kaikki paikoilleen maassaan.
ellauri325.html on line 236: Simon sepustuxissa usein yläluokkaiset päähenkilöt liikkuivat sulavasti modernissa suurkaupungissa. Omalaatuisella tavallaan ne työstivät kansallisen yhtenäisyyden kysymystä. Ein Volk, ein Reich, ein Führer.
ellauri325.html on line 704: Lasse Heikkilä (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) os. Levola oli jatkosodan aikana 18-vuotias ressu jota käytettiin Talin–Ihantalan taistelussa panssarinyrkkinä. Ei tainnut Erik Allardt olla. Mutta Erik Allardt sai CIA:n salahanke MKULTRA-rahoitusta Human Ecology Fund -peiteorganisaation kautta. Tulimyrskyn traumatisoima Lasse rupesi modernisti runoilijaxi.
ellauri326.html on line 76: Presidentti Masaryk kannatti avoimesti sionismia, ts. ideologista suuntausta, jossa hänen tavoitteenaan oli juutalaisten vapaaehtoinen uudelleensijoittaminen Israelin maahan sekä juutalaisen valtion rakentaminen ja ylläpitäminen. Vuonna 1927 hän oli ensimmäinen valtionpäämies, joka vieraili silloisessa Palestiinassa, eli nykyisen Israelin alueella. Näin hän ilmaisi tukensa sionistiselle liikkeelle. Jerusalemissa hän tapasi Prahasta kotoisin olevan filosofin Hugo Bergmannin, joka on siellä kansallis- ja yliopistokirjaston johtaja. Hugo perusti Brit Shalom-liikkeen, joka tuki kaksikansallisen valtion luomista, jossa juutalaiset ja arabit eläisivät tasa-arvoisesti. Tom vieraili myös useissa kibbutseissa, mukaan lukien tunnetussa Beit Alfassa. Presidentin Palestiina-vierailun muistaa edelleen Masaryk Café silloisessa Tel Avivissa. Hugon tärkeimpiä teoksia ovat Jumala ja ihminen modernissa ajattelussa ja Usko ja järki: johdatus nykyaikaiseen juutalaiseen ajatuxeen.
ellauri326.html on line 548:
Salamantereille liian moderni
ellauri326.html on line 550: François Coppée (1842−1908) oli ranskalainen runoilija jota salamanterien suuri opettajatar Louise Zimmelmann luki niille ääneen (harvoin tosin, koska Francois oli vähän liian moderni). Kz. myös albumia 210 ja runonäytteitä albumien 325 ja 329 motoissa.
ellauri330.html on line 422: Marx ei ollut mikään pelkkä statisti, toisin kuin bolshevikit. Ranskalainen marksologi Maximilien Rubel vuonna 1973 julkaistussa artikkelissa Marx: Theorist of Anarchism on jopa väittänyt, että Marx oli modernin anarkismin pioneeri!
ellauri330.html on line 438: Marx kritisoi Proudhonin taloudellisia näkemyksiä, miestä, jota anarkistit pitävät modernin anarkismin perustajana. Proudhon halusi yhteiskunnan ilman hallitusta, yhteiskunnan, jota hän kutsui "anarkiaksi". Hän ei kuitenkaan ollut sosialisti tai kommunisti, vaan erilaisten kiukkuisten talousuudistusten puolestapuhuja täysin vapaan markkinatalouden puitteissa. Itse asiassa hän oli katkera kommunismin vastustaja, koska hän uskoi, että tämä lisäisi valtavasti hallituksen valtaa ja tekisi ihmiset valtion orjiksi (porvarillinen vastustus kommunismia vastaan tuolloin).
ellauri332.html on line 197: Kun elokuvaan sisältyy kolme erillistä aikajunaa, "The Fountain" on varmasti hämmentävä. Tämä vuoden 2006 Buttin postmodernin kusilaariin perustuva elokuva sai katsojat vaatimaan selitystä monille hämmentäviä elementtejä nähdessään sen ensimmäisen kerran. Ohjaaja Maxim Gorki kuitenkin kieltäytyi pilaamasta elokuvan symboliikkaa antamalla selkeää selitystä. Hän sanoi: "Se on elokuva, joka on matka, ja se on matka, ja se on kokemus monien näiden kysymysten meditaation aikana." Jos katsot elokuvaa tuon sepustuxen läpi, voit nähdä, että siinä on kyse plörinästä, jolla sovitaan oman kuolevaisuuden kanssa.
ellauri332.html on line 710: Unenvälittäjä - saaga koostuu kolmesta romaanista, jotka on kirjoittanut Augusto Cury – lääkäri, psykiatri, psykoterapeutti ja julkaisuilmiö Brasiliassa. Ensimmäinen USA:n markkinoille ilmestynyt kirja Unenvälittäjä: Kuzumus sisältää hahmoja, jotka ovat läsnä koko saagassa. Sydämestä laaditun kertomuksen avulla Cury vetää rinnakkaisuuden modernin yhteiskunnan vaikutusten elämäämme ja tunteidemme välille.
ellauri332.html on line 712: Eli takkupartainen E.Saarismainen "muukalainen" Colombo-takki päällä yrittää pelastaa epätoivoisen psykologian professorin itsemurhalta. Kukaan ei tiedä, mistä arvoituksellinen muukalainen tulee, hänen nimestään tai historiastaan. Mutta hän on ex-biljonääri (mitenniin ex?), maailman 3. rikkain kaveri, joka on vaan lakannut ajamasta partaansa. Hän huutaa, että modernit yhteiskunnat ovat tehneet itsestään globaalin saattohoitokeskuksen. Kiehtovalla retoriikalla hän alkaa houkutella seuraajia myydäkseen unelmiaan. Viehättäessään ihmisiä ja vapauttaessaan heidät rutiinin orjuudesta hän saa myös monia vihollisia. Onko hän auktoriteetti vai vain hullu tuntematon, vaiko molempia? Romaani, joka saa sinut nauramaan ja itkemään, mutta ennen kaikkea ajattelemaan pieniä ruusunpunaisia ajatuxia.
ellauri334.html on line 251: Herzog-Hauck, Real-Encyc. (jossa aiheen moderni kirjallisuus annetaan);
ellauri340.html on line 106: Lasch oli aina modernin liberalismin kriitikko ja liberalismin historiallisten heikkouksien havainnoitsija, mutta ajan myötä hänen poliittinen näkökulmansa muuttui dramaattisesti. 1960-luvulla hän oli uusmarxilainen ja kitkerä kylmän sodan aikaisen liberalismin kriitikko. 1970-luvulla hän tuki tiettyjä arvokonservatiivisia piirteitä höystettynä vasemmalle kallellaan olevalla kapitalismikritiikillä. Hän diagnosoi amerikkalaisessa kulttuurissa ja politiikassa havaitsemaansa jatkuvaa heikkenemistä Freud-vaikutteisen kriittisen teorian avulla. Ajoittain feministit tuomitsevat hänen kirjoituksiaan kun taas konservatiivit kiittelevät hänen selvää tukeaan perinteiselle perheelle.
ellauri340.html on line 137: Zygmunt Bauman (19. marraskuuta 1925 Poznań – 9. tammikuuta 2017 Leeds, Britannia) oli puolanjuutalaissyntyinen sosiologi, joka tunnetaan erityisesti holokaustin merkityksen tulkinnasta suhteessa moderniin sekä postmodernin konsumerismin tutkimuksesta.
ellauri340.html on line 141: Hänet ajettiin pois Puolan kansantasavallasta vuoden 1968 Puolan poliittisen kriisin aikana ja hänet pakotettiin luopumaan Puolan kansalaisuudestaan . Hän muutti Israeliin; kolme vuotta myöhemmin hän muutti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Hän asui Englannissa vuodesta 1971, missä hän opiskeli London School of Economicsissa ja hänestä tuli sosiologian professori Leedsin yliopistossa, myöhemmin emeritus. Bauman oli yhteiskuntateoreetikko, joka kirjoitti niinkin monimuotoisista aiheista kuin moderniteetti ja holokausti, postmoderni kulutus ja nestemäinen nykyaika . Bauman oli vuosina 1945–1953 poliittinen upseeri sisäisessä turvallisuusjoukossa (KBW), sotilastiedusteluyksikössä, joka muodostettiin taistelemaan Ukrainan kapinallisarmeijaa ja Puolan kotiarmeijan jäänteitä vastaan. Täähän on nykytilanteessa vähän noloa. The Guardian -lehden haastattelussa Bauman vahvisti olleensa sitoutunut kommunisti toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen eikä ollut koskaan salannut sitä. Hän myönsi, että tiedustelupalveluun liittyminen 19-vuotiaana oli virhe, vaikka hänellä oli "tylsä" pöytätyö, jossa ei päässyt naganilla osoittelemaan kapinallista.
ellauri340.html on line 543: Matkan jokiin jälkeen Handke meni vielä pidemmälle. Vaikka hän vahvisti vuonna 2006, että Srebrenican verilöyly, jolloin Bosnian serbijoukot tappoivat yli 8 000 Bosnian muslimimiestä ja -poikaa, oli rikos ihmisyyttä vastaan, hän ei käyttänyt sanaa "kansanmurha" kuvaamaan tapahtumaa. (Hän jatkoi sanan käyttämistä lausunnossaan vuosia myöhemmin.) Miloševićin hautajaisissa Handke sanoi, ettei hän ollut tietänyt Serbian rikoksista, ja totesi: "En tiedä totuutta. Mutta minä katson. Kuulen. Tunnen. Minä muistan. Minä kysyn." Tietenkin näiden toimien kohde on tyylikkäästi jätetty pois, viimeinen perversio Handken myöhäismodernistisesta rakkaudesta moniselitteisyyteen. Kirjallinen monimutkaisuus muuttui epäilyksen kylvämiseksi sotarikosten ylivoimaisten todisteiden edessä.
ellauri340.html on line 608: Jean Baudrillard ( UK : / ˈ b oʊ d r ɪ j ɑːr / BOHD -rih -yar, [41] USA : / ˌ b oʊ d r i ˈ ɑːr / BOHD -ree- AR, ranska: ʒʑʁʁ7 ] Heinäkuu 1929 – 6. maaliskuuta 2007) oli vähän apean seniori E. Saarisen näköinen ranskalainen sosiologi, filosofi ja runoilija, joka oli kiinnostunut kulttuurin tutkimuksesta. Hänet tunnetaan parhaiten mediaa, nykykulttuuria ja teknologista viestintää koskevista analyyseistään sekä hypertodellisuuden kaltaisten pellekäsitteiden muotoilusta. Baudrillard kirjoitti monista eri aiheista, mukaan lukien kulutus, talouskritiikki, yhteiskuntahistoria, estetiikka, länsimainen ulkopolitiikka ja populaarikulttuuri. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Seduction (1978), Simulacra and Simulation (1981), Amerikka (1986) ja Persianlahden sota (1991). Hänen työnsä yhdistetään usein postmodernismiin ja erityisesti poststrukturalismiin siitä huolimatta että Baudrillard oli vastustanut poststrukturalismia ja etääntynyt postmodernismista.
ellauri341.html on line 89: Kaipasin kuitenkin lisää ihan perinteisen modernistisen kerronnan hyveitä, jotka ovat välittyneet myös parhaille niin sanotuille postmodernisteillekin, tämä teos kun olisi varmaan takavuosina luokiteltu herkästi juuri sellaiseksi.
ellauri341.html on line 110: Kai Ekholm kuvaa tuoreessa kirjassaan Jörn Donner, Kuinka te kehtaatte (Docendo 2020) Donnerin omaelämäkertaa Mammuttia (Otava 2013) ”kirjanperkeleeksi”, jossa kerrottavaa on vain liikaa. Samaa voisi sanoa Teidän edestänne annettu -romaanista. Se pakenee kaikkia yksiselitteisiä määritelmiä aidon postmodernistisen romaanin tapaan sisältäen useita kirjoja yksissä kansissa. Teos on yhtä aikaa historiankirjoitusta, nykyajan kommentointia kuin myös salapoliisiromaanin aineksia sisältävää kulttuurihistoriaa. On harmillista kun kirjalla ei ole selkeätä genreä ja sitä lyytä 1-selitteistä määritelmää. Mikäköhän ikääntyvillä mieskirjailijoilla on, kun teoksien halutaan kattavan koko genreviuhka ja vähän enemmänkin?
ellauri345.html on line 73: Humboldtin kriittiset lauseet Goethesta kuvaa hyvin tätä narsistia: ”Mutta sinä ezaa sanoa hänelle mitään sellaista. Hän ei suo vapauxia omiin juttuihinsa nähden, ja hän mykistyy, jos joku vähänkin arvostelee häntä." Näin Goethe kohtasi kaiken kritiikin vanhuudessaan: olympialaisena. Ei siinä mielessä, minkä modernit antavat sille tyhjänä epiteettinä tai kauniin ulkonäön takia. Tämä sana - se johtuu Jean Paulista - kuvaa synkkää, itsekeskeistä, myyttistä luonnetta, joka sanattomassa jäykkyydessä on luontaista Goethen taiteellisuudelle. Olympialaisena hän loi teoksen perustan ja sulki sitten mausoleumin ankarilla sanoilla.
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri347.html on line 344: Toinen vetäytyvä perhetyyppi on moderni perhe, joka löytyy maailman "edistyksellisimmistä" osista, erityisesti USA:sta. Vaihtuneet asenteet lasten kasvatukseen ovat saaneet monet ihmiset vapisemaan käyttää fyysistä rangaistusta ja syyllistämistä lasten kasvatuksessa. Uudempi idea on kasvattaa lapsesi tasavertaisinasi. Isän tulee olla pojan paras kaveri; äidin tulee olla tyttärensä sielunkumppani. Mutta prosessissa hallitessaan tunteitaan ja nyrkkiään vanhemmista tulee kylmän välinpitämättömiä. Ne eivät itse asiassa ole enää todellisia vanhempia, vaan vain lastensa avopuolisoita. Lapset, nyt ilman todellista aikuisen ohjausta, kääntyvät ikätovereidensa puoleen ja tiedotusvälineisiin saadaxeen arvoja.
ellauri347.html on line 346: Tämä on moderni, matala, televisioperhe. Pako vapaudesta on erityisen ilmeinen tässä: se on nro 3, automaatti vaatimustenmukaisuus. Vaikka tämä on edelleen hyvin paljon vähemmistöperhe maailmanmitassa (paitsi tietysti televisiossa!), Fromm on huolissaan tästä suurin osa. Se näyttää ennustavan tulevaisuutta.
ellauri347.html on line 373: 4. Markkinoinnin suuntautuminen. Markkinoinnin suuntautuminen odottaa myydä. Menestys on kysymys siitä, kuinka hyvin voin myydä itseni, paketoida itse izeni, mainostaa itseäni. Perheeni, kouluni, työni, vaatteeni - kaikki ovat mainos, ja sen on oltava "oikea." Jopa rakkautta pidetään naima kauppana. Vain markkinointisuuntautuneisuus ajattelee avioehtosopimusta, jossa sovimme, että annan sen ja sen, ja sinä vastineeksi tarjota Tämä ja tuo. Jos joku meistä ei kestä päätään järjestelyssä, avioliitto on mitätön - ei kovia tunteita (ehkä voimme silti olla parhaita ystäviä!) Tämä on Frommin mukaan suuntaus the moderni teollinen yhteiskunta. Tämä on meidän suuntautumisemme! Ihan hullua! Vai ystäviä vielä! Ennen hengiltä!
ellauri347.html on line 375: Tämä moderni tyyppi tulee viileästä vetäytyvästä perheestä ja on taipuvainen käyttää automaatin mukaisuutta pakona vapaudesta. Adler ja Horney ei ole vastaavaa, mutta Freud saattaa: Tämä on vähintään puolet epämääräinen fallinen persoonallisuus, tyyppi, joka elää elämää flirttailuna. Sisään äärimmäisen kipakasti ja ulos yhtä nopeasti, markkinointimix-ihminen on opportunistinen, lapsellinen, tahditon. Vähemmän äärimmäinen, ja hän on määrätietoinen, nuorekas, sosiaalinen. Huomaa tämän päivän arvot tiedotusvälineidemme meille ilmaisemat: Muoti, fitness, ikuinen nuoruus, seikkailu, rohkeus, uutuus, seksuaalisuus... nämä ovat "yuppien" ja hänen vähemmän varakkaat ihailijansa. Pinta on kaikki kaikessa! Mennään Benji-hyppy! Hölkätään sorzeissa! Käydään gymillä! Hyi helkkari.
ellauri348.html on line 134: 17. vuosisadalla, kertooo Pirjon lähde, jota se ei mainize (veikkaan Wikipediaa), toivo kazottiin tunteexi pikemmin kuin ajatuxexi. Mutta Reikärauta Renen määritelmä toivolle oli lähes moderni. Toivo on luottamuxen vähyyttä, että jotain haluttua toteutuu, se ei ole mahdotonta muttei liioin varmaa. Sixi toivo välttämättä myös ahistaa, koska pelko vaanii aina sen kaxosena.
ellauri348.html on line 319: Rorty postmodernistina uskoo menneiden metakertomusten, mukaan lukien kristillinen tarina, utilitarismi ja marxismi osoittaneen vääriä toiveita; että tollanen pelkkä teoria ei voi tarjota sosiaalista toivoa; ja että liberaalin ihmisen on opittava elämään ilman yhteisymmärrykseen perustuvaa sosiaalisen toivon teoriaa, ja vaan seppoilla talousliberaalina yxinyrittäjänä aivan simona. Sillä lailla ei ole ainakaan häiriöxi onnekkaammille oligarkeille.
ellauri349.html on line 442: Elämänsä loppupuolella kapteeni Haddock tunsi, että epikurismi ja stoalaisuus ruokkivat hänen elämäänsä ja modernin yhteiskunnan elämää. Munatotia, puolukkasurvosta, lokari- ja jouhipaitoja à la Pentti Linkola.
ellauri352.html on line 313: David Émile Durkheim, (albumi 163) vaikka rabbin poika, oli agnostikko. Rabbi pahastui siitä kovin. Norssissa hänet hyväksyttiin seitsemänneksi filosofian yhdistämisessä vuonna 1882. Nuorena professorina hänet lähetettiin Saksaan, missä hän sai vaikutteita saksalaisten yliopistojen toiminnasta ja modernin valtion roolista kiinnostuneilta yhteiskuntafilosofeilta. Myöhemmin hän opetti filosofiaa mm. San Quentinissä (helmikuu 1884).
ellauri353.html on line 139: Tää tällänen vieraannuttava "tyttö" ja "poika" ja "sotilas" (Robbe Grillet) on modernismia.
ellauri353.html on line 200: Dancigers paniikkina siitä, mitä hän pelkäsi olevan täydellinen romahdus, tilasi nopeasti vaihtoehtoisen "onnellisen" lopun elokuvalle ja otti myös esipuheen, joka esitti kuvamateriaalia New Yorkin horisonteista. City, Lontoo ja Pariisi selkeine kommentteineen siitä, että maailman kaikkien suurten kaupunkien vaurauden takana voi olla (haha, "voi") köyhyys ja aliravitut lapset ja että Mexico City "se suuri moderni kaupunki ei ole poikkeus". Siitä huolimatta osallistujamäärä oli niin heikko, että Dancigers veti elokuvan pois vain kolmen päivän elokuvateattereissa.
ellauri353.html on line 531: Isaac Babel kirjoitti kokonaisen kirjan juutalaisista gangstereista. Hän ei ollut romanttinen sielu. Tässä lyhyessä novellissa moderni kirjailija, nyt politrukki, keskustelee Gedalin kanssa, joka on vastoinkäymisten ja päämäärien vartija, toisen ajan asioita, joista ei ole juurikaan hyötyä nykyisyydessä. Babel jättää meidät, jopa nyt vuonna 2023, pelkäämään seuraavaa historian käännettä, pelkäämään seuraavaa armeijaa, jolla on totuus, yksi totuus ja joka tulee luoksemme missä tahansa olemmekin. Olisiko se vihdoinkin Israelin armeija?
ellauri355.html on line 168: Vuonna 1923 Harkovin pyörätehdas, jota kutsuttiin edelleen Leitnerin yritykseksi, tuotti vaivoin vain muutama tuhat konetta vuodessa. Kaupungin viranomaiset päättivät optimoida tuotantotilat ja perustaa GI:n mukaan nimetyn polkupyörätehtaan. Petrovski. Osana modernisointivaiheita tuotantokapasiteetit siirrettiin uusiin konepajoihin, joissa rata lähestyi. Kokonaispinta-ala oli yli 3 hehtaaria.
ellauri355.html on line 178: Kharkovin polkupyörätehdas modernisoitiin vuonna 1929, mikä mahdollisti parannettujen mallien tuotannon hallitsemisen ja valmiiden tuotteiden vuosituotannon lisäämisen. Vuoteen 1941 asti yritys valmisti noin miljoona polkupyörää. Vihollisuuksien puhjettua tehdas evakuoitiin kiireesti Bukharaan, missä muutamassa viikossa käynnistettiin tuotantosykli, joka keskittyi rintaman tuotantoon.
ellauri360.html on line 79: https://www.themodernnovel.org on moderneista kynäolijöistä tehty sivusto. Sieltä voi käydä zchekkaamassa ken on moderni ja kekä ei. Modernismista on paasattu albumeissa 49, 50, 65, 66. Masentavasti kaikki parhaat naisten romaanit oli n.h. Miesten romaaneissa oli sentään vanhoja tuttuja:
ellauri362.html on line 294: Veijo Meri oli suomalaisen prosaismin huomattavin modernisti ja yksi maailmalla parhaiten tunnetuista suomalaisista kirjailijoista. Kirjallisuuteen Meri tuli 25-vuotiaana, jolloin modernismi sai Otavassa jalansijan. Meri ryhtyi proosan kielen uudistajan työhön ohjenuoranaan hemingwayläinen selkeys. Niinpä 1950-luvun ilmapiiri ja Meren elämyksellinen kokemustausta ovat voimakkaasti läsnä hänen tuotannossaan. Sen sijaan 1960-luvun jälkeisistä elämänkokemuksistaan hän ei romaanin eikä novellin muodossa kirjoittanut.
ellauri369.html on line 82: Rosny aîné oli hyvin HG Wellsin tai Olaf Stapledonin kaltainen konseptiltaan ja tavaltaan käsitellä niitä romaaneissaan. Hän oli toiseksi tärkein hahmo Jules Vernen jälkeen modernin ranskalaisen science fictionin historiassa.
ellauri369.html on line 285: Jansenin mukaan ensimmäinen jumala al-Lat tarkoittaa "jumalatarta". Toinen jumaluus, Manat, tarkoittaa kohtalotarta ja löytyy myös Raamatusta muodossa Meni jo (Jesaja 65:11). Kolmas nimi Al-Uzza tarkoittaa "mahtavin" ja on nähtävästi myös Venus-planeetan nimitys. Islamilainen kirjallisuus ei valitettavasti kerro enempää näistä jumalista ja siitä, miten heitä palvottiin, kun Mekassa vielä vallitsi jahiliyyah. Jahiliyyah (Arab. جَاهِلِيَّة dzāhilīyyah, "tietämättömyys", "barbaria") eli tietämättömyyden aika on islamilainen käsite, joka tarkoittaa oloja, jotka vallitsivat Arabian niemimaalla ennen kuin Koraani alkoi laskeutua profeetta Muhammedille vuodesta 610 lähtien, ja ennen kuin hän aloitti julkisen valistustyönsä kolme vuotta myöhemmin. "Jahiliyyah" esiintyy Koraanissa muutaman kerran, ja tällöin se on suomennettu "pakanuudeksi" (33:33 5:50; 48:26). Sanaa käytetään nykyisin myös tarkoittamaan modernia tietämättömyyttä tai luopumista Allahista (esim. Salman Rushdie)..
ellauri369.html on line 298: Vuonna 1867 itävaltalainen insinööri Eduard Lill julkaisi graafisen menetelmän polynomin juurten määrittämiseksi ( Lillin menetelmä ). Jos sitä sovelletaan toisen asteen funktioon, se antaa puolisuunnikkaan kuvion Carlylen ratkaisusta Leslien ongelmaan (katso myös kuvat!), jonka yksi sivuista on Carlylen ympyrän halkaisija. Vuoden 1925 artikkelissa Henry Miller huomautti, että Lillin menetelmän pieni muutos, jota sovellettiin normitettuun neliöfunktioon, tuottaa ympyrän, joka mahdollistaa funktion juurten geometrisen rakentamisen ja antoi selkeän modernin määritelmän sille, mitä myöhemmin approprioivasti kutsuttiin Carlylen ympyräksi. Myöhemmissä julkaisuissa alettiin briteissä ottaa käyttöön nimiä Carlyle circle, Carlyle method tai Carlyle algoritmi vaikka saksankielisissä maissa käytetään termiä Lill circle ( Lill-Kreis ).
ellauri369.html on line 447: Joseph Martin McCabe (12. marraskuuta 1867 – 10. tammikuuta 1955) oli englantilainen kirjailija ja vapaamielinen motivoiva puhuja oltuaan eräässä aiemmassa elämässään roomalaiskatolinen pappi. Vuonna 1890 hänet vihittiin papiksi nimellä isä Antony. Albin van Hoonacker opetti hänelle menestyksekkäästi hepreaa ja DJ Lamy vähemmän menestyksekkäästi syyriaa. Tästä suivaantuneena skatolisen kirkon kriitikoksi vääntynyt McCabe liittyi sellaisiin ryhmiin kuin Nationalist Association ja National Secular Society. Hän kritisoi kristinuskoa nationalistisesta näkökulmasta, mutta oli myös mukana South Parkin kyseenalaisessa seurassa ja oli modernin maallisen humanismin edeltäjä.
ellauri369.html on line 531: Kun vastustajansa Edward Augustus Freeman kuoli vuonna 1892, Froude nimitettiin lordi Salisburyn suosituksesta hänen seuraajakseen modernin historian Regius-professoriksi Oxfordissa. Lordi Salisbury oli brittiläinen konservatiivinen poliitikko, joka toimi pääministerinä kolme kertaa yhteensä yli 13 vuoden ajan. Hän vältti liittoutumia pitäen yllä upeaa eristäytymistä. Valinta oli kiistanalainen, sillä Frouden edeltäjät olivat olleet hänen ankarimpia arvostelijoitaan, ja hänen teoksiaan pidettiin yleensä kirjallisina teoksina akateemiseen maailmaan soveltuvien vakavan historian kirjojen sijaan. Siitä huolimatta hänen luennot olivat erittäin suosittuja, suurelta osin Frouden kokemuksen syvyyden ja monipuolisuuden vuoksi ja pian hänestä tuli Orielin stipendiaatti. Froude luennoi pääasiassa Englannin uskonpuhdistuksesta , "English Sea-Men in the Sixteenth Century (Sir Francis Drake ja Thomas Cauendish) ja Erasmuksesta.
ellauri371.html on line 382: Tulevaisuuden uskonto. Kun hallitsemme, emme kiellä että toisen uskonnon olemassaolo olisi toivottavaa. Yhdestä Jumalastamme, jonka kanssa kohtalomme on meidän valintamme sitoma ja mikä kohtalomme on yhdistetty maailman kohtaloihin, on pelkkää harmia. Siksi meidän on tuhottava kaikki uskomukset. Jos tästä syystä- kun modernit ateistit syntyvät, sitten siirtymävaiheessa askel, tämä ei häiritse näkemyksiämme, vaan palvelee elävänä esimerkkinä tuleville sukupolville ketkä ei kuuntele saarnojamme Mooseksen uskonnosta, joka johti vankkuudellaan ja hyvin harkitulla valloitusjärjestelmällään meidät Ebyktistä kaikkien rättipää kansojen kustannuxella meille luvattuun maahan. Tässä painotamme sitä nazistista totuutta, jossa, sanokaamme, perustavanlaatuinen öykkärimäisyytemme, kaikki sen mystinen voima paljastuu.
ellauri373.html on line 336: Dova I. A. Rodionovin romaanista "Illan uhrit" vai jonkun katkeran venäläisen sävellys? Musta sotnia? Ei, nämä ovat Venäjälle tuntemattoman miehen oikeita sanoja, joka ei millään tavalla kärsi bolshevikeista henkilökohtaisesti. Nimittäin muinainen, moderni, "liberaali" ranskalainen kirjailija Georges Bateau. Tässä on kolme sivua, käännettynä hänen kirjastaan "The Jewish Question".
ellauri373.html on line 712: Löwenberg ja Kingscourt viettävät seuraavat kaksikymmentä vuotta saarella erillään sivilisaatiosta. Kun he pysähtyvät Palestiinassa matkalla takaisin Eurooppaan vuonna 1923, he ovat hämmästyneitä nähdessään maan, joka on muuttunut radikaalisti. Virallisesti "New Society" -niminen juutalainen järjestö on sittemmin noussut, kun Euroopan juutalaiset ovat löytäneet uudelleen Altneuland- alueensa ja asuttaneet sen uudelleen ja ottaneet takaisin oman kohtalonsa Israelin maassa . Maa, jonka johtajien joukossa on vanhoja tuttavia Wienistä, on nyt vauras ja hyvin asuttu, ja siellä on kukoistava osuuskunta , joka perustuu huipputeknologiaan, ja siellä asuu vapaa, oikeudenmukainen ja kosmopoliittinen moderni yhteiskunta. Haifassa Löwenberg ja Reschid Bey tapaavat ryhmän juutalaisia johtajia, jotka vievät heidät kiertueelle maassa. He vierailevat eri kaupungeissa ja siirtokunnissa, mukaan lukien kibbutzissa ja moshavissa , missä he todistavat juutalaisen yhteisön sosiaalista ja taloudellista muutosta. He oppivat myös uusien teknologioiden kehittämisestä ja juutalaisen yliopiston perustamisesta, joka on tieteellisen tutkimuksen eturintamassa. Arabeilla on täysin yhtäläiset oikeudet kuin juutalaisilla, ja arabien insinööri on Uuden seuran johtajien joukossa, ja useimmat maan kauppiaat ovat armenialaisia, kreikkalaisia ja muiden etnisten ryhmien jäseniä. Kaksikko saapuu yleisen vaalikampanjan aikaan, jonka aikana fanaattinen rabbi perustaa poliittisen alustan väittäen, että maa kuuluu yksinomaan juutalaisille ja vaatii ei-juutalaisilta äänioikeuden poistamista, mutta lopulta häviää. Hahaa hohoo. Boom boom boom.
ellauri377.html on line 179: Voegelein havaitsi samankaltaisuuksia muinaisen gnostilaisuuden ja modernististen poliittisten teorioiden, erityisesti kommunismin ja natsismin, välillä. Ensisijainen piirre, joka Voegeleinista luonnehtii taipumusta gnostiseksi, on se, että sitä motivoi käsitys, että maailma ja ihmiskunta voidaan muuttaa ja täydentää perusteellisesti valitun ihmisryhmän (eliitin), ihmisjumalan tms avulla. Miehet-jumalat, Übermensch, Superman. Übermensch on valittu, jolla on tietynlaista erityistietoa (kuten taikuutta tai tiedettä) ihmisen olemassaolon täydellistämisestä.
ellauri381.html on line 604: Kaupungille yritettiin aiemmin nimeä Pivdennoye ("juzhnoje" ukrainaksi). Myöhemmin nimikomitea hyväksyi nimen Port Anenthal, joka oli saksalaisten siirtolaisten asutuksen nimi, joka sijaitsi modernin kaupungin vieressä.
ellauri382.html on line 771: Kasakkamyytti liittyy siihen, kuinka Ukrainasta tuli Venäjän osa. Kun Ukrainan kansallisuusliike syntyi 1800-luvun alussa, se otti innolla kasakkaperinnön omakseen ja mytologisoi sen kansakunnan rakennuspalikaksi. Ukrainan kansallinen herääminen tapahtui 1800-luvulla, jolloin älymystö alkoi rakentaa modernia kansakuntaa. Ukrainalaisten alue oli jaettu Venäjän ja Itävalta-Unkarin kesken, mutta ajatus oli että köigi maade ukrainalaiset yhinege. Puolalaiset olivat menettäneet oman valtionsa 1795. Heillä oli kansallislauluna Sortunut ei Puola vielä, jonka innoittamana syntyi Ukrainan hymni Vielä ei kuollut Ukraina.
ellauri383.html on line 269: State-owned Public JSC started modernization of two power units of Trypilska thermal power plant, their conversion from anthracite to gas group of coal. DTEK has similar plans for Prydniprovska thermal power plant. There is also an agreement on supply of 2 million tons of coal to Ukraine from the USA. After “Rotterdam+” formula was introduced, big power-producing companies won, started to make ultrahigh revenues. DTEK became 10x richer overnight. More than UAH 10 billion was collected from the consumers, which instead of being invested in the country’s energy safety, was simply pocketed. The oligarch businessmen got astronomical profits. “Rotterdam+” is nothing but a corruption scheme,” concluded the expert.
ellauri383.html on line 466: Orionin "vyö ja miekka" mainitaan usein muinaisessa modernissa kirjallisuudessa, ne on jopa painettu Yhdysvaltain armeijan 27. divisioonan arvomerkkeihin. Eurosetelien päälle on painettu kaaviokuva tähdistöstä, jota kutsutaan EURion-tähdistöksi.
ellauri386.html on line 182: Sen lausuu Ivan Fjodorovitš Karamazov keskustelun aikana veljensä Aleksein, aloittelevan munkin, kanssa henkilökohtaisen ja hyväntahtoisen Jumalan mahdollisuudesta. "Suurinkvisiittori" on tärkeä osa romaania ja yksi modernin kirjallisuuden tunnetuimmista kohdista ihmisluonnetta ja -vapautta koskevien käsitystensä vuoksi.
ellauri386.html on line 414: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
ellauri389.html on line 187: Synonyyminen kiinankielinen metafora on "haiseva pöppiäinen" -argumentti" ( perinteinen kiina :臭蟲論; yksinkertaistettu kiina :臭虫论; pinyin : Chòuchónglùn ), jonka Lu Xun , modernin kiinalaisen kirjallisuuden johtava hahmo, loi vuonna 1933 kuvaamaan kollegoiden yleistä taipumusta syyttää eurooppalaisia "yhtä huonoista asioista" aina, kun ulkomaalaiset karvaiset paholaiset kommentoivat Kiinan sisäisiä ongelmia.
ellauri390.html on line 681: Pete mainitsee usein puheissaan puolisonsa ja pitää avioliittoa ja koirolapsia merkkinä maan vapaasta ilmapiiristä. Uhkana on kuitenkin Trump. Pete Buttigiegistä on lyhyessä ajassa jo tullut jonkinlainen gay- ja lesboikoni. Hän on moderni liberaali, mutta samalla hän on tiukasti uskova kristitty. Poliittisesti hän on keskilinjan demokraatti. Obama manitsi hänet vuonna 2016 ”uusien, lupaavien” listalla.
xxx/ellauri010.html on line 30: Mazurka por dos muertos. This is definitely my favourite of Cela’s works. It shows a return to a more traditional narrative style, though it is not without its post-modernist elements. The story starts with the tale of the death of Lázaro Codesal, who was killed by a Moroccan when on service in Morocco, while masturbating under a fig tree.
xxx/ellauri027.html on line 294: Loistava suomennos, herkkä ja inspiroiva. Filosofia on sanojen taidetta ja ajattelun liikkeen nautintoa. Lainauksia: Kun koetamme ilmaista modernin tekniikan haastavana paljastamisena, mieleen tunkeutuvat sanat "asettaa", "määrätä" ja "varanto". Puitteeksi kutsutaan kokoavaa siinä asettumisessa, joka asettaa ihmisen, toisin sanoen haastaa hänet paljastamaan määräämällä todellisen varantona.
xxx/ellauri027.html on line 563: Koko modernin organisaatiotutkimuksen lyhyen historian ajan on etsitty keinoja saada ihmiset tehokkaammin toteuttamaan organisaation tavoitteita, jotka yksioikoisimmissa tulkinnoissa kiteytyvät tuloksen tekemiseksi tai voiton maksimoinniksi. Saarisen mukaan tämä ei ole paras lähtökohta. Fiksumpaa olisi asettaa kaiken toiminnan keskiöön ihminen ja luoda ”ihmisten yhteisö ihmisiä varten”.
xxx/ellauri056.html on line 248: Ei kyllä Maeterlinck on sittenkin vaan talouslipilaari höpisijä. Ei se kekannut selfish gene ajatusta. Maurise ja muut modernistit, Eno Kala esimerkixi, ei päässeet irti finaalisen kausaliteetin harhasta. Ei tällä tuherruxella ole mitään tarkoitusta, se vaan tapahtuu. Shit happens. Eetteripyörteitä. Modernisteille oli vielä olemassa henkeä ja sielu vaikkei ollut enää selvää missä. Sitä hädissään ne kaivelevat kallon pohjalta vaikkeivät löydä muuta kuin napanöyhtää. Pientä toivetta kuolemattomuudesta vielä
xxx/ellauri056.html on line 618: Schelling muutti filosofisia kantojaan kuin väkkärä. Hälläpyörä olisi Sirkkis siitä sanonut. Sen luonnonfilosofia oli jotain vitun hermeneutiikkaa. Empiirisesti aivan pielessä. Toinen on antikartesiolainen näkemys omasta navasta. Pointtina ettei sini ja mini ymmärrä edes izeään. Siinä se on kyllä oikeassa. Size nakersi Hegeliä tavalla josta monet myöhemmät sekulit ml Kierkegaard, Marx, Nietzsche, Heidegger ym ym innostuivat. Ranskalaiset postmodernistit tyyliin Lacan, Derrida tai Adorno näyttää olleen saxalaisen idealismin karkeen manttelin perijöitä. Jälkiuudenaikaisia hämärämiehiä. Existentialistit kuten Eski Saarinen on perimmältään samanlaisia, Aalto yliopiston miehiä.
xxx/ellauri057.html on line 868: Vuonna 1919 ilmestyneellä Nälkä-romaanilla läpimurtonsa tehnyt Hamsun lukeutuu modernismin tärkeimpiin edelläkävijöihin. Ko. Svult-läpyskä on syvältä, pelkkää narsistista spedeilyä. Onnexi hän kuoli helmikuussa 1952, ei toikkaroinut sentään enää meidän aikaan hengissä.
xxx/ellauri057.html on line 1201: Meidät käskettiin riviin pihalle, kertoi tyytyväisenä Lea Lehtisalo senaikaisesta naisvoimistelusta. Suomalainen nuori lyyrikkopolvi ei koskaan löytänyt sitä avantgardistista ilmaisua, minkä suomenruotsalainen modernismi tahallaan avasi.
xxx/ellauri057.html on line 1313: Epäjärjestystä ja keskeneräisyyttä modernissa mielessä
xxx/ellauri057.html on line 1400: Runoilijana marakatti oli 1920-luvulla lähellä Tuijunkantajat-ryhmää, muttei innostunut ryhmän eksotiikan ja koneromantiikan ihailusta, vaan korosti miehekkäästi suomalaista perinnetietoisuutta. Toisen maailmansodan ja sen aiheuttaman aatteellisen hämmennyksen (Mitä? nazit hävisi?) jälkeen Haavio korosti runoudessaan vastapareja luonto–ihminen, pysyvä–katoava, ajattomuus–sodan hävitys. Sodanjälkeisessä tuotannossaan hän toimi siltarumpuna perinteisen ja modernin lyriikan välillä ja uudisti merkittävällä tavalla runouden rytmiikkaa.
xxx/ellauri068.html on line 52: Postmoderni kirjallisuus on seurausta teeveestä ja netistä. Ennen kirjailija joutui näkemään hemmetisti vaivaa taustatutkimuxissa, esim joku Flaubert kirjottaessaan pylväspyhimyxistä, nyt eiku leikkaamaan ja liimaamaan suoraan netistä. Ei ihme että kirjoista tulee 1000-sivuisia tiiliskiviä, joita kukaan ei enää jaxa kannesta kanteen lukea, mitä vähän surffailevat sieltä täältä kuin teeveekanavia. Näihin on ihan turha enää tuhrata puita ja paperia, ne voi laittaa suoraan nettiin niinkuin nää mun paasauxet. Noniinhän nyt jo tehdäänkin, kuunnellaan äänikirjana. Eihän putoo kipeästi ozalle kun nukahtaa.
xxx/ellauri068.html on line 191: Jorge Francisco Isidoro Luis Borges (Buenos Aires, 24 de agosto de 1899-Ginebra, 14 de junio de 1986) fue un escritor de cuentos, ensayos y poemas argentino, extensamente considerado una figura clave tanto para la literatura en habla hispana como para la literatura universal. Sus dos libros más conocidos, Ficciones y El Aleph, publicados en los años cuarenta, son recopilaciones de cuentos conectados por temas comunes, como los sueños, los laberintos, las bibliotecas, los espejos, los autores ficticios y la mitología europea, con argumentos que exploran ideas filosóficas relacionadas, por ejemplo, con la memoria, la eternidad, la posmodernidad y la metaficción. Las obras de Borges han contribuido ampliamente a la literatura filosófica, al género fantástico y al posestructuralismo. Según marcan numerosos críticos, el comienzo del realismo mágico en la literatura hispanoamericana del siglo XX se debe en gran parte a su obra.
xxx/ellauri068.html on line 201: Borgesilla oli ehkä jotain jutkusukulaisia. Jerusalem-palkintokin kosahti. Hitleristä ja nazeista se ei tykännyt. Sillä oli kosolti vaihtoehtoisia tosioita joihin Pynchon ja muut postmodernistit on niin ihastuneet, plus määrättömästi noita sokkeloita. Kyllähän niitä on kiva tehdä Hoblan lastensivuilla, mutta too much is too much, kuten Pirkko sanoisi.
xxx/ellauri068.html on line 497: Oisko niin et Nipi on venyttäny tätä nidettä pitkäxi kuin Pezku pienenä eze pääsee täällä loppupuoliskolla rauhassa sepittämään rasvasia sadistisia porno- pikkulikkafantasioja, noinninko maailmankirjallisen postmodernismin valekaavussa? Kyl se taitaa olla kaiken muun ohella myös narsisti kun se kuvittelee ruiskahtavansa ulos omasta kikkelistään kuin joku Woody Allenin huppupäinen siittiö (siinon muuten toinen samanlainen notoorinen pikkupillunimuri, yhtä piipunrassikin).
xxx/ellauri068.html on line 514: Juurikin näin: nää paranoidit postmodernit paskansuoltajat on uskonnottomia uskontoheppuja! Ne ei kestä sitä ettei ne ole mitenkään tärkeitä. Tällästä siitä tulee kun on uskonnollinen ilman järjestettyjä toimituxia. Sit ne on kexittävä ize, leikattava ehjästä kankaasta. Tiimi-ihmisiä ilman tiimejä.
xxx/ellauri075.html on line 320: terävänä modernin maailman kriitikkona. Frankfurtin koulukunnan johtohahmo Theodor
xxx/ellauri075.html on line 338: Benjamin theorizing modernity by bringing together, among other things, Marxist dialectics, Surrealism, snippets of theology, Baudelaire’s poetry (and, most importantly, his theories of the flâneur), Kafka’s novels, the image of Proust, a Klee painting called the Angelus Novus, book-collecting, translation, storytelling, photography and film.
xxx/ellauri075.html on line 340: Täähän on kuin jotain postmodernismia. Nipsu tykkäisi. Modernismi oli maaltapaon filosofiaa. Maalaismoukka kulkee Manhattanilla niska kenossa. Sotkeutuu rattaisiin tehtaan liukuhihnalla. Kulttuurista tulee viihdettä, tehdasvalmisteista massojen oopiumia. Reklaamista puhumattakaan.
xxx/ellauri081.html on line 390: Kaiserslauternissa oli kääntäjänkoulutuslaitos ja toinen Hildesheimissa. Ammattikorkeita. Tradosin pojat oli kai sieltä kotoisin. Mulla on näkömuistikuva aika modernin junan 6 hengen kopista ja sen ikkunasta näkyvästä Kaiserslauternin taajamasta. Olin kai matkalla Heidelbergiin tai sieltä takaisin. Samalla matkalla söin erinomaisen Burger King aterian jollain asemalla, en muista missä.
xxx/ellauri084.html on line 616: Pyllyverho-approachi voisi sopia ekaan ryhmään - kristianismin modernit "kultivoidut halvexijat". Pyllyverho (tai mixei Tolstoi) voisi antaa ymmärtää, ettei tässä nyt millään ezi-ja-tuhoa asialla olla. Vaarana on tietysti, että tästä voi tulla se harhakäsitys et "kaikki uskonnot on yhtä hyviä", tai jotain “New Age” hörhöilyä. Tää on onneton lopputulos, mutta voidaan välttää huolellisella koulutuxella.
xxx/ellauri085.html on line 109: Eliskä osattiin sitä modernistipoppoossakin kypsentää pörkölttiä ennen post-post-postmodernismia.
xxx/ellauri085.html on line 294: Peterson's critiques of political correctness range over issues such as postmodernism, postmodern feminism, white privilege, cultural appropriation, and environmentalism. He contends that "proper culture" has been undermined by "post-modernism and neo-Marxism."
xxx/ellauri086.html on line 68: Nipsun postmodernismi oli sen mielestä sydämetöntä. Sori Wallu mut sellaselta tuntui tämäkin "hysteerinen realismi". Sentimentaalisuus sadismiin ja siisteysfobioihin yhdistettynä ei ole järin lämmintä.
xxx/ellauri086.html on line 279: Moi. Tosta kyllä nyt tulee kuva, että mulla olis ollu jotain luteisia afgaanikavereita että mä olisin tuonut hassista Afganistanista. Just ne kliseet mitkä mä olin halunnu kiertää. Mutta mähän voin sitten kirjottaa oman näkemykseni jos haluan: pyhimys Peshawariin, surkimus Ceylonille. Ihmisyysikävää Himalajalla. Millainen se matto on? No ei tällä mitään merkitystä ole. Ostin yhdeltä afgaaniperheeltä 150€ rukousmaton tapaisen maton joka on meillä keskilattialla, modernin, mutta jos se on vintillä, voisin ottaa lattialle. En muistanut tällaista.
xxx/ellauri091.html on line 447: Toini - hon heter Ylva Perera enligt underskriften, men kan man lita på sånt numera på denna postn-modernistiska tid? Oförlitliga berättare med mera. - Toini gillar inte klovneriet som Lyra den här gången fått till. Det finns en filosofisk essä i mitten av romanen, och essän är känslostarkare en själva romanen, som känns rätt känslolös och oengagerad, med ointressanta hjältinnor som faktist inte hade behövts alls.
xxx/ellauri091.html on line 459: Heidi Liehun kertomaa: Aivotutkimusten mukaan luovan kirjailijan aivokäyrät ovat samanlaisia kuin ihmisellä silloin, kun hän saa orgasmin. Perhosten valtakunnassa (1998) Heidi kritisoi postmodernin tieteenfilosofian aivorelativismia. Eiku arvo.
xxx/ellauri104.html on line 737: Ostin Sysmän kirjakahvilasta Pulkkisen esikoisromaanin Ja pesäpuu itki (1977) kun urbaani Löytty oli haukkunut agraarista Pulkkua ja emerituslammas Jyrki Nummi vuorostaan haukkunut Löyttyä. Se kuvaa pohjoiskarjalaista maaseutuyhteisöä. Sen päähenkilö on Pulkkisen omakuva, liimauxista irronnut nuorukainen. Pulkkinen synnytti kohua ruotiessaan kehitysapupolitiikkaa ja Suomen suhdetta Neuvostoliittoon postmodernissa teoksessaan Romaanihenkilön kuolema (1985).
xxx/ellauri104.html on line 786: Jungin mielestä modernilla miehellä (ja naisella) on neurooseja, koska niiltä on jumala hukassa, niiden sielu on kuin pieru exyxissä. Freudilaisten mielestä neuroosit on egon defenssimekanismeja ilkeän supermiehen kynsissä, siis niistä mekanismeista sellaisia huonoja. Tärkein oire on ahdistus, mutta voi siinä mennä depis, obsessio, fobia ja luonnevika samalla. Ja hysteria:
xxx/ellauri104.html on line 1259: – Tässä on syvästi kysymys uskonnonvapaudesta ja sananvapaudesta. Jos nämä kirjoitukset kielletään, silloin kielletään paljon muutakin. Silloin tulevat modernit digitaaliset kirjaroviot, jotka kohdistuvat Raamatun opetuksiin. Raamatun opetuksia en ala anteeksipyytämään, vaan seison niiden takana, Räsänen sanoo.
xxx/ellauri114.html on line 542: Susan on Elamin pääkaupunki. Susan on täydellisten naisten nimi, epätoivoisten kotirouvien. Persian "Liljankukka", Egyptin sšn and koptin shoshen "lootuskukka", hebrean Shoshana tarkoittaen "lilja" (in modernissa hebreassa "ruusu" ja kukka yleensä), Greek Sousanna, Latin Susanna, Old French Susanne. Apokryfikirjan Susan oli saada kahtakin ryppyistä penistä.
xxx/ellauri124.html on line 664: modernin pin up -tytön oloasu", 10/2005) ja Seiskassa ("Seksikkäät
xxx/ellauri125.html on line 428: From the start, critics complained about the ostensible sameness of Roth’s books, their narcissism and narrowness—or, as he himself put it, comparing his own work to his father’s conversation, “Family, family, family, Newark, Newark, Newark, Jew, Jew, Jew.” Over time, he took on vast themes—love, lust, loneliness, marriage, masculinity, ambition, community, solitude, loyalty, betrayal, patriotism, rebellion, piety, disgrace, the body, the imagination, American history, mortality, the relentless mistakes of life—and he did so in a variety of forms: comedy, parody, romance, conventional narrative, postmodernism, autofiction. In each performance of a self, Roth captured the same sound and consciousness. in nearly fifty years of reading him I’ve never been more bored. I got to know Roth in the nineteen-nineties, when I interviewed him for this magazine around the time he published “The Human Stain.” To be in his presence was an exhilarating, though hardly relaxing, experience. He was unnervingly present, a condor on a branch, unblinking, alive to everything: the best detail in your story, the slackest points in your argument. His intelligence was immense, his performances and imitations mildly funny. “He who is loved by his parents is a conquistador,” Roth used to say, and he was adored by his parents, though both could be daunting to the young Philip. Herman Roth sold insurance; Bess ruled the family’s modest house, on Summit Avenue, in a neighborhood of European Jewish immigrants, their children and grandchildren. There was little money, very few books. Roth was not an academic prodigy; his teachers sensed his street intelligence but they were not overawed by his classroom performance. Roth learned to write through imitation. His first published story, “The Day It Snowed,” was so thoroughly Truman Capote that, he later remarked, he made “Capote look like a longshoreman.”
xxx/ellauri127.html on line 217: Niinpä modernin ajan uuninpankkopojat istuvatkin nyt yksin
xxx/ellauri128.html on line 462: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri128.html on line 493: Alain Resnais [alɛ̃ ʁɛnɛ]n 1 est un réalisateur français, également scénariste et monteur, né le 3 juin 1922 à Vannes (Morbihan) et mort le 1er mars 2014 à Neuilly-sur-Seine (Hauts-de-Seine). Réalisateur d'Hiroshima mon amour (1959) et de L'Année dernière à Marienbad (1961), Alain Resnais est rapidement considéré comme l'un des grands représentants du Nouveau cinéma (Nouvelle Vague) et comme un des pères de la modernité cinématographique européenne à l'instar de Roberto Rossellini, Ingmar Bergman et Michelangelo Antonioni dans sa manière de remettre en cause la grammaire du cinéma classique et de déconstruire la narration linéaire.
xxx/ellauri128.html on line 600: Agnostique élevé dans le protestantisme, Jacques Maritain se convertit à la foi catholique en 1906 et cette religion a profondément imprégné sa philosophie. Après une phase anti-moderniste, où il était proche de l´Action française, sans y adhérer, il s´en éloigna et finit par accepter la démocratie et la laïcité (Humanisme intégral, 1936). Son œuvre fut liée de près à l´éclosion de la démocratie chrétienne, malgré les réserves de Maritain lui-même à propos de son organisation concrète.
xxx/ellauri129.html on line 668: Tästä tuli mieleen Seijalle Pikin mielikirja Valkopukuinen nainen (author: Charles Dickensin (1812–1870) läheinen ystävä ja työtoveri Wilkie Collins (1824–1889) joka oli Englannin ensimmäinen salapoliisikirjailija ja modernin rikosromaanin edelläkävijä.) Ja mulle Jane Eyren silmäpuolen hirviön eka mamuvaimo lukon takana yläkerrassa.
xxx/ellauri130.html on line 37: Haiku-runoa kutsuttiin aiemmin nimellä hokku, mutta haikuksi sen nimesi 1800-luvun lopulla japanilainen kirjailija Masaoka Shiki. Nykyhaiku ei aina noudata tiukkaa 17 tavun kaavaa tai sisällä vuodenaikasanaa, mutta kahden mielikuvan esittäminen on keskeinen osa myös modernia haikua. Esimerkkejä:
xxx/ellauri134.html on line 120: Carl Jung oli 1 modernin psygologian originelleja, joka koittaa luoda dialogia tajuttomiin energioihin jotka liikkuu izekunkin meistä läpitte. Hän jakoi monia ideoita jotka jatkaa meidän kaa: komplexi, arkkityyppi, pirsuuna, varjo, sielu (f) ja sielu (m), pirsoonallisuustyypit, unien tulkinta (no tää on kyllä Freudin idea), yxilöinti, ja monia muita älynvälähdyxiä. Hällä oli syvä kunnioitus uuden elämän luomiseen ja hää piti henkisyyttä keskeisenä kaluna apinan kassissa.
xxx/ellauri137.html on line 57: Tapa, jolla Portin jankuttaa täydellisiä itsestäänselvyyksiä siitä, että luonnossa kaikki ei ole tarkoituksenmukaista, on kuin kehotus nuorelle biologille: ”Luovu toivostasi ymmärtää biologista maailmaa, painu kotiisi ja opiskele postmodernia filosofiaa ja vapaita taiteita!” Hyi helvetti! Pthui!
xxx/ellauri137.html on line 66: Hänen vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastaan 12 elämänohjetta tuli kansainvälinen bestseller, ja Peterson kiersi puhumassa ympäri maailmaa, Suomessakin. Saarnoissaan hän vastustaa ”postmodernisteja” ja opettaa nuorille miehille keinoja, joita noudattamalla heistä tulisi parempia isiä, aviomiehiä ja kansalaisia. Hänen oppinsa pohjautuvat erityisesti jungilaiseen sankarikertomukseen mutta myös evoluutiopsykologiaan. Hänen kirjansa ensimmäinen neuvo on seistä selkä suorassa – sen hyötyjä perustellaan hummerien käytöksellä. Seisovatko hummeripojat selkä suorassa?
xxx/ellauri137.html on line 72: Helsingin Sanomien tiedetoimituksessa aikoinaan evoluutiopsykologiaa popularisoinut tiedetoimittaja Marko Hamilo on kääntynyt entistä työnantajaansa vastaan. Hän oli vuonna 2017 perustamassa Oikea Media -nimistä konservatiivista ”vastamediaa”, jossa on kirjoitettu persumaisuuxia esimerkiksi islamista, maahanmuutosta, gettoutumisesta, Antifasta, ilmastonmuutoksesta, feminismistä, naisellisista miehistä, homoista, koronarokotteiden vaaroista sekä Ylen ja HS:n harjoittamasta sensuurista. Vuoden 2020 alusta Hamilo johti jonkin aikaa perussuomalaisten ajatuspajaa Suomen Perustaa. Hän oli toiminnanjohtajana puolustamassa ajatuspajan julkaisemaa neljäsataasivuista pamflettia siitä, kuinka ”rationalismin tappio” ja siitä seuranneet postmodernistiset ideologiat ovat ”kulttuurimädättäneet” Suomen julkisen keskustelun ja median. Pamfletin oli kirjoittanut kahdesti väitellyt abortinvastustaja Jukka Hankamäki. Feminismi-sanan johdoksia mainitaan kirjassa useammin kuin joka toisella sivulla, ja aatteen väitetään muun muassa tuhonneen naisen seksuaalivietin. Julkaisun jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti perivänsä takaisin teokselle myönnetyn 10 000 euron valtion-avustuksen. Tällaiset jordanpetersonit me ansaizemme.
xxx/ellauri149.html on line 91: Vuonna 1980 Saarinen tuli tunnetuksi ”punktohtorina” Jan Blomstedin kanssa kirjoittamansa kirjan Punk-Akatemia vaikutuksesta. Saarisen julkisuusura jatkui 1980-luvulla muiden kirjojen tukemana: M. A. Nummisen kanssa kirjoitettu Terässinfonia (1981), Epäihmisen ääni (1984), ja Erektio Albertinkadulla (1988). Saarinen levytti myös musiikkia. Vuonna 1984 julkaistiin albumi Filosofia (mukaan lukien laulu Poikarakkaus), jonka kappaleiden sävellyksistä vastasi valtaosin Paajanen ja teksteistä Saarinen itse.lähde? Saarinen myös palkittiin opetusansioistaan Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnolla. Saarinen auttoi julkisuuteen ohjaamansa, itsensä tapaan poikkeuksellisen nuorena väitelleet filosofian tohtorit Heidi Liehun ja Pekka Himasen. Vuonna 1994 ilmestynyt Imagologies: Media Philosophy (yhdessä Mark C. Taylorin kanssa) on Saarisen kansainvälisesti tunnetuin teos. Imagologies käsitteli postmodernin kulttuurin mediafilosofiaa.
xxx/ellauri157.html on line 337: Käännetty englannista --- Andrei A.Orlov on amerikkalainen juutalaisuuden ja kristinuskon professori antiikin aikana Marquetten yliopistossa. Hän "on erikoistunut juutalaisen apokalyptismin ja mystiikan, toisen temppelin juutalaisuuden ja Vanhan testamentin Pseudepigraphan asiantuntijoihin." Wikipedia (englanti). Gershom Scholem oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin tieteellisen kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta.
xxx/ellauri157.html on line 339: Gershom Scholem (1897 – 21. helmikuuta 1982[1]) oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin "tieteellisen" kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen (1941) sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta (1973). Scholemin näkemykset ovat hallinneet kabbalan tutkimusta ainakin Moshe Ideliin asti. (Kukahan sekin oli.)
xxx/ellauri167.html on line 201: Ei vittu näitä leffojakin on ainaskin 2, toinen aivan hirveä pukudraama vlta 1950, toinen modernisoitu mun ylioppilaaxitulovuodelta.
xxx/ellauri173.html on line 137: Quosego [sic]: Tidskrift för ny generation [sic], finlandssvensk modernistisk litterär tidskrift, som utkom i fyra nummer 1928–1929, under redaktion av Cid Erik Tallqvist och med medverkan av bland andra Rabbe Enckell, Gunnar Björling, Hagar Olsson, Henry Parland, Atos Wirtanen, Olof Enckell och Elmer Diktonius.
xxx/ellauri173.html on line 761: Edison, nerokkaana miehenä (eräänlainen kansa, jonka erityinen jaloisuus aina nöyryyttää tasa-arvon kannattajia), vastasi myös hymyillen: – Tosiasia on, että puhdasrotuiseksi hevoseksi ei tule pelkästä kilparadalle pääsystä. Vain, mikä on positiivisesti huomionarvoista kaiken tämän analyysin pohjalta, on se, että et ymmärrä, että tämä nainen olisi ihanteellinen feminiini kolmelle neljäsosalle modernista koiraskunnasta! - Vai niin! - Miten miljoonat ihmiset voisivatkaan elää sellaisen rakastajan kanssa, kun he ovat rikkaita, kauniita ja nuoria kuin sinä!
xxx/ellauri173.html on line 927: ― Riittää, kun huomaa tarkata katsetta, jolla moderni nainen kääntyy ympärilleen, katsoo ohikulkijattaren pukua, niin on siitä ikuisesti vakuuttunut. ”Koska hänessä, intohimoisesta näkökulmasta katsottuna, turhuuksien turhuus hallitsee tai tikistää parempia motiiveja ja koska rakastus on (kaikista vastalauseista huolimatta) hänelle lähes aina vain toissijaista. Olla vain suositeltavampi, se on kaikki mitä hän haluaa. Tämä on tämän sfinksin ainut sana. Valize minut, arvaa tai syön sinut. Tästä syystä jokainen meidän sivistynyt kaunottaremme, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, aina jossain määrin halveksii häntä, joka rakastaa hiäntä, koska jälkimmäinen on jo yksin syyllinen siihen korvaamattomaan rikokseen, ettei hän enää vertaa hiäntä muihin. Nuuskii vaan muita hameenalusia. Kun taas Don Juan ja Casanova, Byron, Goethe, Bellow, Roth - no riittäköön tästä aiheesta. You get the point.
xxx/ellauri173.html on line 929: ― Pohjimmiltaan moderni rakkaus, jos se ei ole vain (kuten koko nykyinen fysiologia väittää) pelkkä limakalvokysymys, on fysiikan näkökulmasta kysymys magneetin ja sähkön välisestä tasapainosta. Siksi Tietoisuus, vaikka se ei ole täysin vieras tälle ilmiölle, on ehkä välttämätön vain toiselle kahdesta navasta (eli miekkosille) - aksiooma, jota tuhat tosiasiaa, erityisesti izesuggestio, osoittaa joka päivä. Joten riittää että sulla on se. "Mutta minä lopetan", Edison korjasi itseään nauraen. Se, mitä sanon, näyttää hävyttömältä monille eläville naisille. Onneksi olemme yksin. Turpaan voisi tulla muuten. "Kuinka surullinen olenkaan naisesta, sillä huomaan, että puhutte naisesta erittäin ankarasti", solisi lordi Ewald.
xxx/ellauri173.html on line 964: Mutta asiaan! Lähellä pylvästä Hadaly, vielä pitkään mekkoon verhottuna, seisoi ja nojasi modernin mustan pystypianon pystysuoraan, johon oli sytytetty kynttilöitä. Juveniilin sievästi hän osoitti keveän tervetuloeleen Ewaldille. Yhdessä nurkassa oli tekotakka, sekin varmaan samanlainen kuin Seijan luona Eirassa. (Karhuntaljakin siellä oli, vaikkei karhupukua.) Puissa linnut nauroi lensi parittain, eikös kohta tule jo se puolen tunnin onni vain? (tuumii Lortti).
xxx/ellauri174.html on line 251: Kuten nämä "naiset", eräänlaiset modernit stymphalidit, joille heidän kiehtovansa on yksinkertaisesti saalis, joka on tuomittu kaikkeen orjuuteen. He tottelevat väistämättä sokeasti pahanlaatuisen olemuksensa hämärää tyydytystä.
xxx/ellauri174.html on line 284: Niin sanotut modernit mielet, toisin sanoen itsekkyyden skeptisimmän tahraama, kirjoittaisivat itsekseen minua kuunnellessaan:
xxx/ellauri175.html on line 375: Mitähän se oli toi "nesteen jakaminen"? Voisko se olla tota protoplasmahössötystä? Olisko se niikö "nesteiden yhdistämisen" käänteisoperaatio? Samanthojen in vitro kasvatus ilman sukuelimien käyttöä? Ehkäpä. Tää kirja on aika pitkälle jo "moderni", ei enää fin de siècleä muuten kuin säätyläis- ja naisasenteiden osalta. No tää painos onkin vuodelta 1909.
xxx/ellauri178.html on line 347: Anton Tšehovin tuotanto sijoittuu realismin ja modernismin väliin: kerronta on realistista, mutta tapa hahmottaa maailma uudenlainen, usein impressionistiseksi kuvailtu. Sitä ei voi sijoittaa mihinkään tiettyyn virtaukseen. Tšehovin kerronta on puolueetonta, objektiivista ja tarkkaa. Kieli on konkreettista ja yksinkertaista. Kertomukset ovat tiiviitä, vailla johdantoja ja juonenkäänteitä.
xxx/ellauri187.html on line 107: Rilke spent his life wandering. From an art colony in Germany he migrated to a position as Rodin's secretary in Paris; the sculptor eventually claimed that the poet was answering letters without his permission and summarily dismissed him, as much to Rilke's relief as to his chagrin. From Berlin he made two pilgrimages to Russia to meet Tolstoy, on one trip going nearly unacknowledged because of a titanic quarrel between the count and the countess. He traveled from Italy to Vienna to Spain to Tunisia to Cairo. His restless peregrinations had their origins in his epoch, and in a temperament forced painfully to choose perfection of the life or of the work. Rilke's academic sponsor and friend was Georg Simmel, the celebrated German sociologist and philosopher of modernity. In "The Adventurer," one of his most famous essays, Simmel argued that only the experience of art or adventure could invest time with the significance once lent it by religious ritual. The work of both art and adventure had a beginning and an end; they were each an "island in life" that briefly imparted a transcendent wholeness to experience. And of all possible modern adventures, Simmel concluded, the one that most completely combined the profoundest elements of life with a momentary apprehension of what lay beyond life was the love affair.
xxx/ellauri199.html on line 814: Kanadassa löydetään ihmisen jalkoja rannalta. Kenkiä joissa on jalka sisällä. Tiede on ratkaissut rantautuvien jalkojen arvoituxen, kertoo Tieteen Kuvalehti. Tämän enempää se ei suostu ilmaisexi kertomaan. Takuulla modernit kengät ovat merimuovia ja nälkäiset meriravut syövät meren urhoista kaiken muun. Tiedeuutinen on vuodelta 1977. Syötäviä mereneläviä ja meriselityxiä. Merimakkaraa ei voi syödä eikä sen muniakaan, suri Hollo. Mustekaloja ei enää tarvita, eikä tulostimia. Kauniita naisia ei saa lyödä, eikä rumiakaan. Uuden runon kauneimpia runoja.
xxx/ellauri200.html on line 176: Ezekiel enriched and established Indian English language poetry through his modernist innovations and techniques, which enlarged Indian English literature, moving it beyond purely spiritual and orientalist themes, to include a wider range of concerns and interests, including familial events, individual angst and skeptical societal introspection.
xxx/ellauri208.html on line 639: Gunnar Olof Björling, född 31 maj 1887 i Helsingfors, död 11 juli 1960 i Helsingfors, var en finlandssvensk poet. Han var vid sidan av Edith Södergran, Hagar Olsson och Elmer Diktonius en av de ledande gestalterna inom den finlandssvenska litterära modernismen. Björling medarbetade i tidskriften Quosego 1928–1929.
xxx/ellauri208.html on line 653: Friberg, Leif (2004). Från sonett till drömtext: Gunnar Björlings väg mot modernismen.
xxx/ellauri208.html on line 674: Schildts Förlag julkaisi 1951 Sandelinin ensimmäisen runokirjan nimeltä Ur svalans loggbok. Sandelinin teokset ovat osa 1920–1930-luvulla läpimurtonsa tehneen modernismin perinnettä, jonka merkittäviä nimiä ovat muun muassa Gunnar Björling ja Rabbe Enckell.
xxx/ellauri208.html on line 873: Esa Sariolan kirjoissa psykologia on biologisesti virittynyttä, darwinismista kumpuavaa ankaraa sosiologiaa. Christer Kihlman pitää freudilaisuuteen kohteliaan etäisyyden kehtaamatta kiistää sitä tyystin, vaikka samalla laskee sen edessä päänsä. Idströmin Veljeni Sebastianissa ollaan unimaailmassa, Oidipuksissa ja Medeoissa ilman uuvuttavaa modernistista selittelyä.
xxx/ellauri208.html on line 949: Toisaalta Idströmin proosa välittää postmodernia kuvaa maailmasta, jossa entiset totuudet ovat pettäneet, jossa todellisuutta on mahdotonta hallita ja jossa ulkoisen ja mielensisäisen todellisuuden väliset rajat hämärtyvät. Toisaalta esiin nousevat ennen muuta modernistiset teemat: ahdistus, kauhu ja kärsimys, nuo Anders Gärderudin virsikirjan lisälehdet. Idströmistä tulee ihmiselämän ja ihmissuhteitten raadollisten puolien – alistamisen, hyväksikäytön, väkivallan, julmuuden ja pahan olon – tarkkanäköinen ja pelkäämätön tutkija ja erittelijä. Pohjimmiltaan hänen teoksissaan on yhä uudestaan kyse rakkauden kaipuusta ja pyrkimyksestä selvitä elämässä usein ainoina suojina tunteitten tukahduttaminen ja epäonnistumaan tuomittu pyrkimys itseriittoisuuteen ja välinpitämättömyyteen. Hänen teoksensa käsittelevät yhtä aikaa modernia ja samalla ajatonta kokemusta ja antavat sille muodon. Kokemuksen luonteesta johtuen tuloksena ei ole kauneuden estetiikkaan, vaan modernin groteskin brutaaliin ja julmasti eläytymättömään estetiikkaan perustuvaa taidetta.
xxx/ellauri224.html on line 374: And yet, amid the relationships in bad faith and the vile views, Eliot managed to say important and useful things about both the experience of modernity and the mental states which we may as well call "the spiritual life", even if we are sceptical about the existence of spirit. It is important that we read him, sometimes holding our nose, because with all his deep personal flaws – and all the more when we think about them – he remains one of the lock and key writers of his and our time.
xxx/ellauri225.html on line 382: Harold 'Hart' Crane (21. heinäkuuta 1899 – 27. huhtikuuta 1932) oli yhdysvaltalainen runoilija. Hän kirjoitti modernistista tai romanttista, vaikeaa ja huoliteltua runoutta. Esimerkiksi kriitikko Harold Bloom on nimennyt hänet ”henkilökohtaiseksi suosikkirunoilijakseen”.
xxx/ellauri225.html on line 384: Provoked and inspired by T. S. Eliot, Crane wrote modernist poetry that was difficult, highly stylized, and ambitious in its scope. In his most ambitious work, The Bridge, Crane sought to write an epic poem, in the vein of The Waste Land, that expressed a more optimistic view of modern, urban culture than the one that he found in Eliot´s work. But he FAILED! In the years following his suicide at the age of 32, Crane has been hailed by playwrights, poets, and literary critics alike (including Robert Lowell, Derek Walcott, Tennessee Williams, and Harold Bloom), as being one of the most influential poets of his generation.
xxx/ellauri225.html on line 392: "Faustus and Helen" was part of a larger artistic struggle to meet modernity with something more than despair. Crane identified T. S. Eliot with that kind of despair, and while he acknowledged the greatness of The Waste Land, he also said it was "so damned dead", an impasse, and characterized by a refusal to see "certain spiritual events and possibilities" Crane´s self-appointed work would be to bring those spiritual events and possibilities to poetic life, and so create "a mystical synthesis of America". But he FAILED!
xxx/ellauri225.html on line 410: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
xxx/ellauri227.html on line 253: Eli ilmeinen oikeistoidealisti on tää Härpikin. Härpi on ilmeisesti kuullut jotain postmodernismista, eli että pitää olla epäluotettava kertoja. Joillekin se tulee ihan luonnostaan. Monipuolinen kulttuurivaikuttaja ja rakastettu tarinankertoja. Suomen uusin Heikki Hietamies.
xxx/ellauri229.html on line 761: Tyutchev´s idea of night, for example, was defined by critics as "the poetic image often covering economically and simply the vast notions of time and space as they affect man in his struggle through life". In the chaotic and fathomless world of "night", "winter", or "north" man feels himself tragically abandoned and lonely. Hence, a modernist sense of frightening anxiety permeates his poetry. Unsurprisingly, it was not until the late 19th and early 20th century that Tyutchev was rediscovered and hailed as a great poet by the Russian Symbolists such as Vladimir Solovyov, Andrey Bely and Alexander Blok.
xxx/ellauri230.html on line 136: Gustaf "Kustu" John (G. J.) Ramstedt (22. lokakuuta 1873 Tammisaari – 25. marraskuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen tutkimusmatkailija, pyllykielitieteilijä ja diplomaatti. Hän oli vertailevan altailaisen pyllykielentutkimuksen uranuurtaja ja modernin mongoloidistiikan perustaja.
xxx/ellauri233.html on line 162: The rise of modern, centralized states in Europe by the early 19th century heralded the end of Jewish judicial autonomy and social seclusion. Their communal corporate rights were abolished, and the process of emancipation and acculturation that followed quickly transformed the values and norms of the public. Estrangement and apathy toward Judaism were rampant. The process of communal, educational and civil reform could not be restricted from affecting the core tenets of the faith. The new academic, critical study of Judaism (Wissenschaft des Judentums) soon became a source of controversy. Rabbis and scholars argued to what degree, if at all, its findings could be used to determine present conduct. The modernized Orthodox in Germany, like rabbis Isaac Bernays and Azriel Hildesheimer, were content to cautiously study it while stringently adhering to the sanctity of holy texts and refusing to grant Wissenschaft any say in religious matters. On the other extreme were Rabbi Abraham Geiger, who would emerge as the founding father of Reform Judaism, and his supporters. They opposed any limit on critical research or its practical application, laying more weight on the need for change than on continuity.
xxx/ellauri235.html on line 428: Heinäkuussa 1768 Graysta tehtiin modernin historian professori Cambridgessa, vaikka hän ei koskaan luennoinut tai julkaissut aiheesta. Hänen viime vuosien merkittävin henkilökohtainen tapahtuma oli lyhyt, intensiivinen ystävyys nuoren sveitsiläisen opiskelijan Karl Victor von Bonstettenin kanssa. Ystävyyttä ilmeisesti monimutkaisi Grayn fyysinen halu, vaikka heidän välillään ei uskota olevan seksuaalista suhdetta. Heinäkuussa 1771 Gray sairastui syödessään Pembroke Collegessa; viikkoa myöhemmin, heinäkuun 30. päivänä, hän kuoli. Hänen matkamuistoissaan(1832) Bonstetten pohdiskeli runoilijaa: "Je crois que Gray n'avait jamais aimé, c'était le mot de l'énigme, il en était résulté une misère de coeur qui faisait kontraste avec son mielikuvitus, kiihkeä, et profond au lieu de faire le bonheur de sa vie, n'en était que le tourment" (Mielestäni avain mysteeriin on se, että Gray ei koskaan rakastanut; tuloksena oli sydämen köyhyys, joka oli ristiriidassa hänen kiihkeän ja syvällisen mielikuvituksensa kanssa, mikä sen sijaan hänen elämänsä onnen käsittäminen oli vain sen piina).
xxx/ellauri237.html on line 597: 1Jan Nepomuk Neruda 9. heinäkuuta 1834 Praha - 22. elokuuta 1891 Praha) oli tšekkiläinen kirjailija, kriitikko sekä modernin tšekkiläisen runouden uranuurtaja. Nerudan runot ovat monipuolisia, ja niihin sisältyy niin filosofisia runoja kuin isänmaallisia hymnejäkin. Neruda kuitenkin vihasi yläluokkaa, minkä voi huomata esimerkiksi hänen kertomuskokoelmastaan nimeltä Malostranské povídky vuodelta 1878. Prahan Malá Stranan kaupunginosan elämästä kertova kirja on suomennettu nimellä Prahalaistarinoita (2000).
xxx/ellauri252.html on line 234: Darth Salama (s. 4. lokakuuta 1936, oikealta nimeltään Harri Salminen) oli tunnettu sith-lordi ja 60-luvun juhannustanssilavojen halutuin poikamies. Salaman perimmäisenä tehtävänä oli suomalaisen modernistisen proosan täydellinen tuhoaminen sith-neuvoston ohjeiden mukaan. Salama epäonnistui operaatiossa surkeasti. Jopa niin surkeasti, että kului yli 40 vuotta ennen kuin sithit uskalsivat lähettää seuraavan oppilaansa, Heli Laaksosen tuhoamaan suomalaista runoutta.
xxx/ellauri252.html on line 288: Salama muistaa, miten vanha kaveri, ”viinankirkkaassa neuvostouskossaan punatähtenä loistanut” Pentti Saarikoski teurasti hänen vuonna 1962 ilmestyneen novellikokoelmansa ja miten Hesarin Toini Havu nimitti häntä modernismin hännänhuipuksi.
xxx/ellauri261.html on line 103: Ambrosius toimi apulaispiispana (Joensuun piispa) 1988–1996, Oulun metropoliittana 1996-2002, Helsingin metropoliittana 2002-2017. Samalla hän osallistui aktiivisesti Suomen julkkiselämään. Hän lisäsi ortodoksisen kirkon tunnettuutta, ymmärrystä ja hyväksyvyyttä Suomessa, antoi modernit kasvot ortodoksisuudelle.
xxx/ellauri261.html on line 129: Ambrosiukselle enkelit ovat todellisuutta. Hän pitää valitettavana, että eräissä uskonnollisissakin piireissä enkelit on torjuttu lapsellisina juttuina. Se on hänen mukaansa modernin maailman vankeutta. Ortodoksisessa liturgiassa sanotaan: "Sinun edessäsi seisoo tuhansia ylimmäisiä enkeleitä ja kymmeniä tuhansia enkeleitä, kerubeja ja serafeja ja kuusisiipisiä ja monisilmäisiä ylhäällä liikkuvia siivekkäitä olentoja voittoveisua laulaen, huutaen, ääntäen ja lausuen, pyhä, pyhä, pyhä... Loskuu häpy vala."
xxx/ellauri261.html on line 143: - Kyllä tämä on modernin paradigman ongelma ja kysymys on koko länsimaisen yhteiskunta- ja ihmiskäsityksen sisällöstä ja tulkinnasta. Käsityksemme demokratiasta on hyvin mekanistista. Kaikki on yritetty panna samaan muottiin, olipa yhteiskuntaelämän tai kulttuurin alue mikä tahansa. Sama koskee ihmiskäsitystä, koska emme ole riittävästi ottaneet huomioon ihmisten ja alueiden erilaisuutta ja erilaisia lähtökohtia. Tässäkin Ripa on ihan Rudi Euckenin linjoilla. Turhasta demokratiasta on vain harmia, äänioikeus vain niille jotka kuulevat tuonpuoleisesta ääniä.
xxx/ellauri261.html on line 566: Stein matkusti 1903 veljensä Leon kanssa Pariisiin eikä palannut Amerikkaan enää kuin yhden kerran, pitämään luentosarjan 1930-luvulla. Stein hänen veljensä asettivat asumaan Rue de Fleurus’lle pieneen kaksikerroksiseen taloon, johon kuului sivurakennuksena ateljee. Molemmat olivat hyvin kiinnostuneita modernista maalaustaiteesta, ja he aloittivat taidekokoelman keräämisen sekä illallisten järjestämisen taiteilijoille ja taiteista kiinnostuneille. Stein ja hänen veljensä olivat ensimmäisiä kubistien, kuten Picasson, Matissen ja Georges Braquen, keräilijöitä. Steinien ateljeessa sijaitseva kokoelma käsitti myös Cézannen ja Renoirin tuotantoa; kaikki seinät olivat kattoon saakka maalauksia täynnä. Eräillä kuuluisimmista illallisistaan Stein järjesti niin, että jokainen taiteilija sai istua omaa maalaustaan vastapäätä, ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Pariisiin muutettuaan Stein aloitti 1908 myös kirjailijan uransa käännöstöillä ja sukukronikalla The Making of Americans (1925).
xxx/ellauri280.html on line 81: Monet Bennettin romaaneista ja novelleista sijoittuvat Staffordshire Potteriesin fiktiiviseen versioon, jota hän kutsui Viideksi kaupungiksi. Hän uskoi vahvasti, että kirjallisuuden pitäisi olla tavallisten ihmisten saatavilla, ja hän pahoitteli kirjallisia klikejä ja eliittiä. Hänen kirjansa vetosivat suureen yleisöön ja niitä myytiin suuria määriä. Tästä syystä ja hänen sitoutumisestaan realismiin modernistisen koulukunnan kirjailijat ja kannattajat, erityisesti Virginia Woolf , vähättelivät häntä, ja hänen fiktionsa laiminlyötiin hänen kuolemansa jälkeen. Hänen elämänsä aikana hänen journalistisia "self-help" -kirjoja myytiin huomattavia määriä, ja hän oli myös näytelmäkirjailija; hän menestyi teatterissa huonommin kuin romaaneissa, mutta saavutti kaksi merkittävää menestystä elokuvalla Milestones (1912) ja Suuri seikkailu (1913).
xxx/ellauri286.html on line 287: Viron kieleen informaatiosodankäyntiin liittyvä moderni sanasto oli rantautunut jo aikaisemmin, mutta vasta Ukrainan sodan myötä niin kävi myös Suomessa ja vuonna 2014 myös oikeistoisänmaallinen valtiojohtomme (pieninyrkkinen Sale-knääpiö) vahvisti julkisesti Suomen joutuneen osaksi Venäjän informaatiosotaa.
xxx/ellauri286.html on line 329: Venäjän strategia on tietogeopolitiikkaa, ja demokraattisten maiden moderni, vapaa, köyhän kansan omistama tiedonvälitys tarjoaa sille erinomaisen toiminta-alustan. Näin sananvapautemme on myös heikkoutemme: se mahdollistaa vieraan valtion propagandan kohdistamisen muiden maiden kansalaisiin heidän omassa kotimaassaan. Tähän on saatava jokin roti ja vähän äkkiä!
xxx/ellauri286.html on line 397: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
xxx/ellauri287.html on line 138: Kävele samoja polkuja, joita Sokrates, Platon ja Aristoteles kulkivat vuosisatoja aiemmin. Katso maailman vanhin näytelmäpaikka, Dionysoksen teatteri, ja tutustu siihen, miten pyhissä kirjoituksissa käytetään muinaisten draamien kuvia. Pysähdy Panhellenic-stadionilla, josta modernit olympialaiset alkoivat. Nauti kansallispuutarhojen ja Kreikan parlamenttirakennuksen luonnonkauneudesta ja jätä aikaa matkamuisto-ostoksille Plakassa.
xxx/ellauri293.html on line 148: Appelsiininviljelijäxi tekeytyvä el Zorro puhuu laivalla pitkästyttävästi punahämähäkeistä. Size paljastuukin Paavali-expertixi jonka mielestä P. P. oli erityisen moderni, etenkin misogyyninä. Ei P. vihannut naisia, sillähän oli niitä paljon apulaisina. Kunhan pitäisivät suunsa kiinni seurakunnassa, ja avaisivat ne torvexi vain pyydettäessä.
xxx/ellauri293.html on line 447: Muistatko asettuvasi katsomaan suosikki-TV-ohjelmaasi klo 22? Silloin karhut ovat valmiita makaamaan, mutta eivät ole aivan valmiita nukahtamaan. Useimpien karhujen kronotyyppien keskellä moderni yhteiskunta on pitkään ottanut karhun ajan normiksi. Suurelta osin kaikki muut kronotyypit elävät karhun aikaan, kun on kyse päivittäisistä sosiaalisista aikatauluista kouluun, työhön ja seurusteluun.
xxx/ellauri293.html on line 680: Kirjassaan The Theory of Moral Sentiments Adam Smith kirjoitti käsitteitä, joita moderni Behavioral Economic -teoria myöhemmin suositteli, kuten menetysten karttaminen.
xxx/ellauri295.html on line 56: Tämä albumi on vähän tämmöstä tingeltangelia, sitä sun tätä. Alkupuolella on Simon Tarsolaisen seikkailujen loppupuolta, jatkoxi ajattelin laittaa Patti Mulkkisten skandaalimaisen 80-luvun postmodernin romaanin antia. Seuraavassa numerossa sitten tulee Patin 90-luvun jouzenlaulun tunnelmia.
xxx/ellauri295.html on line 228:
Postmodernia Pattia, samaa kirkotusta taas
xxx/ellauri295.html on line 244: Patti laittaa Aarne Kinnusta uuskritiikistä. Se olikin modernia, eikä post. Mihkä oikislaiset tarvii sananvapautta? Saadaxeen yrittäjän vapautta. Yrittämisestä ei tule mitään ilman mainostamista.
xxx/ellauri295.html on line 257: Ei me marssita Njevvostoliittoa eikä ketään vastaan vaan rauhan ja vapauden puolesta. Mitä tuubaa. Sanahelinää, Patti nostaa postmodernisti merkkiä. Natolippu salkoon liehumaan! In hoc signo vinces. Suomen vienti ryssiin on pudonnut 3/4 samalla kun vienti Kazakstaniin on 2 1/2 kertaistunut. BUAHHAHHAHA.
xxx/ellauri295.html on line 576: The Talmud (/ˈtɑːlmʊd, -məd, ˈtæl-/; Hebrew: תַּלְמוּד, romanized: Talmūḏ) is the central text of Rabbinic Judaism and the primary source of Jewish religious law (halakha) and Jewish theology. Until the advent of modernity, in nearly all Jewish communities, the Talmud was the centerpiece of Jewish cultural life and was foundational to "all Jewish thought and aspirations", serving also as "the guide for the daily life" of Jews. Talmud translates as "instruction, learning", from the Semitic root LMD, meaning "teach, study".
xxx/ellauri296.html on line 679: Aulangolta ostamani 95% chokladkaka hävisi. Joko se jäi kärryyn jo kaupassa tai jäi kassittamatta kaupasta lähdettäessä. Vitun vittu kuitenkin. Ja nyt taas! Sanan monistuxessa oli pudonnut tästä albumista Patin jouzenlaulun loppuarvio, jossa totesin vaan happamasti että Patti ja sen Vuokko ovat vielä luotaantyöntävämpiä sopuisina kuin riidoissa, kun ne kilpaa kehuvat Puolan matkaa mauttomassa kodissaan, jonne ne ovat kuzuneet Apu- ja Seura-lehtien toimittajia ja turhia julkkixia, näyttävät dioja ja tarjoavat pientä purtavaa. Mieleen tulee hakematta E. Saarisen 2x-poikien "Jeromen" ja "Oliverin" 7-vuotispäivät, joilla Marimekon edesmennyt ex-omistaja, 90-vuotias moderni tanssijatar ym celeb-hahmot leikkasivat peniskakkua ja mutustelivat Hoo Moilasen paikan päällä lämmitettyjä ripsipiirakoita torikärrystä. No joka tapauksessa, sen pituinen se ja lyhyestä virsi kaunis, tiiliskivestä rumempi.
xxx/ellauri298.html on line 61: Rehellinen nazi syylämuna Ehrig Wartegg eli intensiivistä elämää, ja hänet esiteltiin 1920-luvulla psykoanalyysiin, gestaltpsykologiaan, mystisiin filosofioihin ja moderniin taiteeseen – Warteggin testin juuriin. Wartegg oli NSDAP:n jäsen 1930-luvulla ja pysyi DDR:ssä sodan jälkeen. Warteggin testi perustuu kuitenkin teorioihin ja filosofiaan, joita sekä natsit että kommunistit vastustivat, mutta joita Wartegg itse arvosti. Er hatte scharfe Eier, kuten sanoi Pekka Pylkkänen. Säveltäjä Tauno Pylkkänen oli muuten homo, se löytyy Suomen kuuluisien hinaajien listalta.
xxx/ellauri298.html on line 74: Ruuduissa olevien piirroksenalkujen ajatellaan olevan niin sanottuja reseptiivisymboleja, jolloin tiettyyn ruutuun piirretyn vastauksen ajatellaan heijastavan juuri tiettyjä tutkittavan persoonallisuuden elementtejä. Vastauksia tulkittaessa taustalla on oletus valmiiden piirrosten symboliarvosta. Psykologiaa, filosofiaa ja psykoanalyysia opiskellut Wartegg oli nuorena kiinnostunut modernista taiteesta, kuten Wassily Kandinskysta ja Kleestä, ja siihen liittyvästä symboliikasta. Hän itse perustikin teoriansa piirroksenalkujen symboliarvoista osittain 1920-luvun taideteorioihin ja osittain mystiseen filosofiaan. Testilomakkeen kuviot muistuttavatkin varhaisia abstrakteja taideteoksia. Wartegg ei testiään kehittäessään tiettävästi kuitenkaan hyödyntänyt yhteyttä toiseen tunnettuun senaikaiseen projektiiviseen menetelmään, vielä pöllömpään Hermann Rorschachin musteläiskätestiin, vaikka tosin mainitsi sen joissakin kirjoituksissaan.
xxx/ellauri298.html on line 509: Stanislav "Stan" Grof (* 1. heinäkuuta 1931 Prahassa) on tšekkiläissyntyinen psykiatri, joka on asunut Yhdysvalloissakin 1960-luvulta lähtien. Grof on yksi tärkeimmistä transpersonaalisen psykologian kehittäjistä ja tutkija, joka tutkii epätavallisten tietoisuuden tilojen käyttöä psykologiseen parantamiseen, syvään itsetutkimiseen sekä kasvun ja näkemysten saamiseen ihmisen psyykestä . Vuonna 1993 Grof sai kunniapalkinnon Association for Transpersonal Psychologylta (ATP) merkittävästä panoksesta ja kehittämisestä transpersonaalisen psykologian alalla, joka annettiin Kalifornian Asilomarissa pidetyn 25-vuotisjuhlakokouksen yhteydessä. Hän sai myös Dagmar-säätiön myöntämän VISION 97 -palkinnon Václav Havelilta Prahassa 5. lokakuuta 2007. Vuonna 2010 hän sai Jules Verne -palkinnon Association for Pre- and Perinatal Psychology and Health -järjestöltä (APPPAH) . Toisaalta tšekkiläinen skeptikkoryhmä Český klub skeptiků Sisyfos on arvostellut Grofia siitä, että se on edistänyt heidän mielestään ei -tieteellisenä psykologiaa, joka on liian kaukana modernin tieteen materialistisen filosofisen perustan rajoista. Hän on ainoa henkilö, jolle on myönnetty Anti-Prize Erotic Boulder -palkinto kahdesti kyseisessä maassa. Eli toisaalta hänen kriitikot syyttävät häntä epätieteellisen psykologian edistämisestä ja hän on kahden harhaluuloisen lohkareen kantaja. Nimittäin Grof oli ensin naimisissa psykologi Christine Grofin kanssa 70-l. ja sitten psykologi Brigitte Grofin kanssa vuonna Christinen kuukahdettua 2014 tai size oli 2016. Stanin pitää olla vitun vanha jos se on edes syntynyt.
xxx/ellauri298.html on line 600: Wilber kuvailee "kovien" tieteiden nykytilan rajoittuvan "kapeaan tieteeseen", joka sallii todisteet vain tietoisuuden alimmasta alueesta, sensorimotorista ( viisi aistia ja niiden laajennuksia). Loppujen lopuksi ja ihannetapauksessa lasjennettuun oppimäärään eli laajaan tieteeseen kuuluisi meditoijien ja henkisten harjoittajien todistukset . Wilberin teorian mukaan kapea tiede voittaa kapean uskonnon, mutta laaja tiede voittaa kapean tieteen. Wilber on viitannut Stuart Kauffmaniin , Ilya Prigogineen, Alfred North Whiteheadiin ja muihin hörhöihin ilmaistakseen vitaalistista ja teleologista todellisuudenkäsitystään, joka on syvästi ristiriidassa modernin evolutionaarisen synteesin kanssa.
xxx/ellauri298.html on line 765: Keskiaikaisen mytologian, romanttisen rakkauden ja modernin hengen syntyessä Campbell
xxx/ellauri304.html on line 370: Yksityinen silmä Pirulainen Hiven on myös ainutlaatuinen. Trace-sarjassa on seitsemän kirjaa, ja ne voittivat seitsemän kansallista palkintoa, mikä tekee siitä yhden modernin etsivähistorian arvostetuimmista sarjoista. Mystery ja Detective Monthly kutsuivat kirjoja "hauskimmille koskaan kirjoitetuille mysteereille, patukka ei yhtään."
xxx/ellauri305.html on line 266: Juutalaisten iänikuisen jauhamisen perinteeseen vedoten juutalainen naisteologia (käytän tätä nimitystä selkeyden vuoksi) on löytänyt Halachan tulkintoja, jotka ovat ainakin konservatiivisessa ja reformoidussa liikkeessä vähin erin siirtäneet painopistettä miesten uskonnollisesta hegemoniasta. Myös ns. modernissa ortodoksisuudessa on ainakin suurissa keskuksissa Yhdysvalloissa ja Euroopassa hyväksytty eräänlainen kompromissi naisten osallistuvuuteen eli naiset saavat pitää oman jumalanpalveluksensa, johon miehet eivät kyllä osallistu (eikä Jehova).
xxx/ellauri305.html on line 292: Thomas Heywoodin Siunattujen enkelien hierarkiassa (1635) Arielia kutsutaan sekä prinssiksi, joka hallitsee vesiä, että "Maan suureksi Herraksi" (siis se on miekkonen). Useissa okkulttisissa kirjoituksissa [ kuka? ] Ariel mainitaan muilla alkuainenimikkeillä, kuten "tuulen kolmas arkoni", "ilman henki", "maan vesien enkeli" ja "tulen hallitsija". Mystiikassa, erityisesti modernissa, Arielia kuvataan yleensä hallitsevana enkelinä, joka hallitsee maata, luovia voimia, pohjoista, alkuainehengiä ja petoja. Keihäänheiluttajan Myrsky-näytelmässä oli senniminen palvelushenki. Kazo myös Uikipedian luetteloa teologien enkeleistä.
xxx/ellauri312.html on line 208: Vaikka termiä käytettiin ensimmäisen kerran aiemmin 1900-luvulla, Jean-François Lyotard nosti sen esiin vuonna 1979 väittäen, että postmodernille oli ominaista juuri epäluottamus "suuria kertomuksia" kohtaan (edistyminen, valaistuminen, vapautuminen, joillekuille jopa marxismi). joka oli ollut olennainen osa nykyaikaa. Hänen kriitikot huomauttavat kiusallisen tosiasian, että meta-kertomukset ovat selvästikin edelleen tärkeässä roolissa nykyisessä maailmassa.
xxx/ellauri312.html on line 579: Rorty tunnustaa, ettei hänellä ole paljoa luottamusta liberaalien arvojen vakauteen. He ovat liian riippuvaisia modernin lännen yhteiskuntapoliittisen paradigman vakaumuksesta. Hänen mielestään keskinäinen kunnioitus, erilaisuuden suvaitsevaisuus ja sosiaalinen yhteistyö ovat vaarassa vaarallisten tapahtumien tullessa. Tunnekykymme voivat murtua, jos terroristit käyttävät ydinaseita kansalaisjärjestyksen tuhoamiseen tai jos globaali talousjärjestelmä horjuttaa keskiluokan turvallisuutta.
xxx/ellauri319.html on line 98: Natsi-ideologiaa käsittelevän tärkeän teoksen The Myth of the Twentieth Century (1930) kirjoittanutta Rosenbergiä pidetään yhtenä tärkeimpien natsiideologisten uskontunnustusten päätekijöistä, mukaan lukien sen rotuteoria, juutalaisten vaino, Lebensraum ja Versaillesin epäreilun sopimuksen kumoaminen. Niin ja vastustaa sitä, mitä pidettiin "rappineena" modernina taiteena. Hänet tunnetaan kristinuskon hylkäämisestä ja vihasta, sixi hänellä on ollut tärkeä rooli saksalaisen kansallismielisen positiivisen kristinuskon kehityksessä.
xxx/ellauri320.html on line 57: Mildred Newman ( os. Rubenstein, 1919/20-2001) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija, joka tunnetaan oma-apukirjoistaan. Juutalaisämmä siis tämäkin. Newmanin äiti oli Venäjältä ja Newman varttui Manhattanilla. Isästä ei tietoa. Ennen työskentelyään psykologina Newman opiskeli modernia tanssia ja oli taiteilijoiden malli. Hän kouluttautui psykoanalyytikkona Theodor Reichin perustamassa National Psychological Association for Psychoanalysisissa. Hän tajusi, että hänen potilaansa tarvitsivat paikan saada positiivista palautetta, ja vuonna 1971 hän ja hänen miehensä Bernard Berkowitz (1923-2000) kynäilivät kirjan, josta tuli How to Be Your Own Best Friend. Siitä alkoi itseaputeollisuuden buumi. Hän ja hänen miehensä hoitivat niin monia julkkiksia, että heidät tunnettiin "tähtien terapeutteina".
xxx/ellauri354.html on line 151: Helvi Inkeri Juvonen (5. marraskuuta 1919 Iisalmi – 1. lokakuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen runoilija, joka sodanjälkeisen modernin lyriikan ensimmäisiä tekijöitä Suomessa. Juvosen runoissa oli uskonnollisia vaikutteita, joita on tulkittu kristillisyyden lisäksi myös panteismiksi.
xxx/ellauri354.html on line 161: Kaizun essee modernistirunoudesta on kokoelmassa Puolitiessä, jonka se julkaisi ollessaan elonsa vaelluxen puolitiessä, melkein 35-vuotiaana (synt. 1924). Oliko tukka lähtenyt jo silloin? Kaizu kuoli 88-vuotiaana 2013.
xxx/ellauri354.html on line 198: Kai Laitinen päätti modernia runoutta koskevan esseensä näihin lohdun sanoihin: jokaisella päivällä on laulunsa, vaikka valitettavasti se on nyt räppiä. Tärkeintä on ettei taide seisahdu. Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, muuten ei ole koko taidetta, Sakari Jurkka selvensi. Mixi vitussa? Onko taide jotain muotia? Kaise sitten on.
xxx/ellauri354.html on line 290: Giosuè Carducci (27. heinäkuuta 1835 – 16. helmikuuta 1907) oli italialainen runoilija ja prosaisti, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1906. Häntä pidetään modernin Italian epävirallisena kansallisrunoilijana. Hän toimi myös opettajana ja kääntäjänä ja käänsi Vergiliuksen teoksia ja osia Iliaasta italiaksi. Carducci toimi aktiivisesti myös kulttuuripolitiikassa ja oli muun muassa koulutusta ja kulttuuririentoja järjestävän Società Dante Alighierin perustajajäsen. Hänen poliittiset mielipiteensä olivat ailahtelevaisia, ja hän on kirjoittanut yhtä tulisieluisia tekstejä tasavallan puolesta kuin sitä vastaan. Hän ei pitänyt paavilaisuudesta. Hänet äänestettiin Senaattiin vuonna 1890.
xxx/ellauri354.html on line 563: Uudistusjuutalaisuus ei usko keskustemppelin jälleenrakentamiseen tai temppelin uhrien tai palvonnan ennallistamiseen. Se pitää temppeli- ja uhriaikakautta primitiivisemmän rituaalimuodon ajanjaksona, josta juutalaisuus on kehittynyt ja jonka ei pitäisi palata. Se uskoo myös, että Cohenimien ja leeviläisten erityinen rooli edustaa kastijärjestelmää, joka ei ole yhteensopiva nykyaikaisten tasa-arvoperiaatteiden kanssa, eikä säilytä näitä rooleja. Lisäksi reformin näkemys on, että shul tai synagoga on moderni temppeli; siksi "temppeli" esiintyy lukuisissa seurakuntien nimissä reformijudaismissa. Synagogan nimeäminen uudelleen "temppeliksi" olikin yksi varhaisen reformin tunnusmerkeistä 1800-luvun Saksassa, kun Berliini julistettiin uudeksi Jerusalemiks ja uudistusjuutalaiset yrittivät osoittaa vankkumatonta saksalaista nationalismiaan. Antisionismi, joka luonnehti reformjutalaisuutta suuren osan sen historiasta, laantui merkittävästi holokaustin ja sitä seuranneen modernin Israelin valtion perustamisen ja myöhempien menestysten jälkeen. Usko juutalaisten paluuseen Jerusalemin temppeliin ei kuitenkaan ole osa valtavirtaa uudistettua juutalaisuutta.
xxx/ellauri356.html on line 204: Himskatti mikä sekopää. Hän on yksi merkittävimmistä poststrukturalismiin ja postmoderniin filosofiaan liittyvistä hahmoista, vaikka hän etääntyi poststrukturalismista ja kielsi sanan "postmoderni".
xxx/ellauri356.html on line 396: Hänen tunnetuimpia teoksiaan oli kriittinen teos Against Interpretation (1966). Susan plagioi sana sanalta jotain toista 1-lahkeista ja ohitti sen postmodernistisella hypnoottisella liikkeellä:
xxx/ellauri356.html on line 613: Minulle runoilija on ennen kaikkea kielen muusikko, hän häiritsee äidinkieltä ja/tai kansalliskieltä, koska hän tarttuu sen hermoon – ääni ja merkitys viritettynä, ja hän on erinomainen siinä, mitä ensimmäiset stoalaiset kutsuivat "sisäiseksi kosketukseksi": oikeios (kr. kotoutus), tämä käsittämätön tunne, joka yhdistää jokaisen ihmisen intiimimpään itseensä ja toiseen muodosta en siten ensimmäisen ääriviivan sille, mitä kutsumme "sopupelixi", "amor nostriksi" ja myöhemmin "ihmisroduksi" ja "veljeydeksi" tai postmodernimmin "tiimihengexi'.
xxx/ellauri356.html on line 620: Otetaan vielä yksi askel niiden sanojen muistissa, jotka johtavat meidät modernin palovammaan. "Invest" sanotaan sanskritiksi *kred, ja se tarkoittaa vastavuoroista lahjaa, kuulet sen latinalaisessa kredossa ("Uskon") ja jopa taloudellisessa "luotossa". Eli nyt on päästy ihan länkkäriyden ytimeen. Eräänlainen rakkaus, joka kukoistaa rakkauden varjossa: eikö Rimbaud kutsunut tätä "rakkauden avaimeksi"? SYP-pankinkin symboli oli avain. Tiedätkö, vasta kun olemme uskoneet häneen ja kun hän on uskonut johonkin, lapsi purskahtaa kysymyksiin: hän etsii "avainta" merkityksen, kuoleman ja rakkauden avaamiseksi ja hän keksii ne uudelleen: "Minä? Olenko keksijä? Olenko ansainnut enemmän kuin minua edeltäneet... Paljonko olen tienannut? Paljonko ministeriö maxaa mulle tästä keikasta?"
xxx/ellauri356.html on line 628: Luovun enemmistä Hölderlinin lainauksista vaikka sormet syyhyisivät, mutta hänen tekstiensä moniäänisyys seuraa minua aina. Ja sanon, että runoilijan Miksi (2 P:tä isoilla kirjaimilla) on kahden vuosisadan ajan väistynyt kirjoittamisen Miten (yleisessä merkityksessä, jonka nykyaika antaa sen kaikissa taiteissa): veneitä juovuksissa, aistien häiriintyminen, merkityksen ja järjettömyyden valaiseminen. Runollinen kirjoittaminen ei anna meille mitään perustaa, se vain herättää meidät rakentamaan uudelleen perustan, mukaan lukien valistuksen ja ihmisoikeuksien perusta. Se paljastaa meille sisäisten kokemusten multiversumeita (kuten kosmologit sanovat), joita se uudistaa loputtomasti. Joten, ihmisoikeuksien tehokkuus, joka johtaa singulariteettien kukoistukseen ja uskontojen yhteentörmäyksen lisäksi, olisiko runollinen kirjoittaminen jaettavien singulaariteettien kieli? Se on vetoni. On siis meidän tehtävämme ymmärtää paremmin runouden psykososiaalista dynamiikkaa ja ennen kaikkea rohkaista sen leviämistä modernin, erityisesti digitaalisen, tarjoamissa monissa muodoissa. Siitä tulee rohkea ja pitkäaikainen sitoumus. Mutta jos emme pysty siihen, transhumanismi on vain työkalu ihmislajin trivialisointiin ja automatisointiin.
xxx/ellauri363.html on line 334: esitaistelijana ja modernin psykiatrian isänä. Firenzeläinen Vincenzo Chiarugi (1759 –
xxx/ellauri363.html on line 656: Jeremy Bentham ( / ˈb ɛ n θ ə m / ; 4. helmikuuta 1747/8 O.S. [15. helmikuuta 1748 NS ] – 6. kesäkuuta 1832) oli englantilainen filosofi, juristi ja salaliittoteoreetikko, jota pidettiin modernin utilitarismin perustajana.
xxx/ellauri363.html on line 671: Jerry keskittyi rahatalouden kasvuun keinona täystyöllisyyden luomisessa. Hän oli myös tietoinen pakkosäästämisen, kulutushalukkuuden, säästämis-sijoitussuhteen ja muiden "nykyaikaisen" tulo- ja työllisyysanalyysin sisällön muodostavista asioista. Hänen rahanäkemyksensä oli lähellä hänen utilitaristisen päätöksenteon mallissaan käytettyjä peruskäsitteitä. Hänen töitään pidetään "modernin hyvinvointitalouden" (anglosaxinen talousliberalismi) varhaisena edeltäjänä. Esimerkiksi 1780-luvulla Bentham piti kirjeenvaihtoa ikääntyvän Adam Smithin kanssa epäonnistuneena yrityksenä saada Smithin vakuuttuneeksi siitä, että korkojen pitäisi antaa kellua vapaasti. Chicagon jutku talousnobelisti Milton Friedman taputti Jerrylle karvakäsiään.
xxx/ellauri363.html on line 717: Saksalainen filosofi Wilhelm Dilthey (1833–1911) on yksi modernin tai ainakin filosofisen hermeneutiikan perustajista. Hän on tärkeä välittäjä siinä henkitieteiden tiedollista perustaa tutkivassa filosofian traditiossa, jonka ensimmäisiä edustajia olivat Friedrich Schleiermacher (1768–1834) ja Johann Gustav Droysen (1808–1884), ja jota Filthy Diltheyn jälkeen 1900-luvulla kehittivät edelleen Martin "nazi" Heidegger (1889–1976), Hans-Georg "humanisti vastoin isän toiveita" Gadamer (1900–2002) ja Paul "ranu" Ricoeur (1913–2005). Dilthey kutsui filosofista projektiaan terveen järjen kritiikiksi. Hän katsoi, että Immanuel Kantin kriittinen filosofia (ks. "Kant: Puhtaan järjen kritiikki") ei antanut vastausta historiallisten tieteiden tiedollisiin ongelmiin, ja halusi siksi täydentää Kantin filosofiaa erityisesti kokemuksen transvestiittisten ehtojen osalta.
xxx/ellauri363.html on line 727: Diltheyn filosofinen projekti on niin laaja-alainen, monitasoinen ja fragmentaarinen, että siitä on vaikea saada otetta. Suoraan sanottuna vyyhdestä ei löydy päätä eikä häntääkään. Ei ole helppoa erottaa hänen omia (jos niitä oli) ja muilta omaksumia ajatuksiaan (sic). Erna kertaa possessiivisuffixit! Diltheyn sekavuuteen turhautuneet oppilaat kuzuivat häntä "mystisexi vanhaxi käppyräxi". Pääasia oli jankata, ettei luonnontieteiden tiedollisia lähtökohtia määrittävä positivistinen tieteenihanne ole sellaisenaan sovellettavissa hengentieteisiin. Comte pirulainen oli perivihollinen, niinkuin historiallis-kielitieteellisessä osastossa 70-luvulla. Ilmeisesti Wolff ei ollut paljon parempi. Hengentieteisiin tarvitaan uskonnollisempaa otetta. Nazit eivät perustaneet Filthystä, vaikka kummatkin kannustivat Herderiä. Herder vaati filosofiaan ”kopernikaanista vallankumousta”, joka asettaa ihmisen filosofisen tutkimuksen keskiöön. Dilthey pyrki erottamaan sen, mikä on sisällämme, siitä, mikä on ulkopuolellamme. (Entäpä se, joka on vuoroon sisällä vuoroon ulkona?) Diltheyn psykologian kohteeksi asettui historiallinen, yksilöllinen kokemus, itselle-oleminen, eletty kokemus ja elämä. Dilthey korostaa, että subjektiivisuus on moderni tapa tarkastella asioita.
xxx/ellauri363.html on line 777: Vaikka Jyrki on todennut, että valistus on "keskeneräinen projekti", hän väittää, että sitä pitäisi korjata ja täydentää, ei hylätä. Tässä hän etääntyy Frankfurtin koulusta ja arvostelee sitä, samoin kuin suurta osa postmodernistista ajattelua, liiallisesta pessimismistä, radikalismista ja liioitteluista. Eihän asiat nyt sentään niin kehnosti ole! Hänen modernismin ja kansalaisyhteiskunnan puolustaminen on ollut inspiraation lähde muille taantumuxen voimille, ja sitä pidetään tärkeänä filosofisena vaihtoehtona postmodernismin rikkalajikkeille. Hän on myös tarjonnut vaikutusvaltaisen lohdullisen analyysin myöhäiskapitalismista.
xxx/ellauri379.html on line 95: Heart of Darkness, novelli, kirjoittaja Joseph Conrad, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwood's Edinburgh Magazine ja sitten Conrad's Youth and Two Other Stories (1902). Heart of Darkness tutkii länsimaisen kolonialismin kauhuja ja kuvaa sitä ilmiönä, joka tahraa paitsi sen riistomaita ja kansoja, myös niitä lännessä, jotka edistävät sitä. Vaikka Conradin puoliautoelämäkerrallinen kertomus sai alun perin heikon vastaanoton, siitä on tullut yksi laajimmin analysoiduista englantilaisen kirjallisuuden teoksista. Kriitikot eivät ole aina kohdelleet Pimeyden sydäntä suotuisasti ja moittivat sen epäinhimillistä esittämistä kolonisoituneista kansoista ja sen halveksivaa kohtelua naisia kohtaan. Siitä huolimatta Heart of Darkness on kestänyt, ja nykyään se on modernistinen mestariteos, joka liittyy suoraan postkolonialistiseen todellisuuteen.
xxx/ellauri379.html on line 113: Tilanne muuttui 1970-luvulla kun Chinua Achebe, nigerialainen Things Fall Apart -kirjan kirjoittaja , esitti raivostuttavan kritiikin Heart of Darknessia vastaan tavasta, jolla se epäinhimillisti afrikkalaisia. Acheben kritiikki avasi ovet teoksesta tuleville postkolonialistisille analyyseille, ja sitä seurasi myös muiden akateemisten näkökulmien analyysi: esimerkiksi feministiset lukemat paljastivat Conrad polakin samanlaisen naarasaiheisiinsa tehdyn hämärtymisen. Vaikka Pimeyden sydän on pysynyt monissa opetussuunnitelmissa 1970-luvulta lähtien, sillä on nyt paljon kiistanalaisempi asema länsimaisessa kaanonissa: tarinana, joka tasoitti kolonialismia vastaan suunnattua kritiikkiä, joka oli aikansa uutta ja joka oli syntyä muotoileva. kirjallisuuden modernismista, on edelleen syvästi ja anteeksiantamattomasti juurtunut valkoisen miehen näkökulmaan.
xxx/ellauri379.html on line 117: But it’s overly reductive to boil Heart of Darkness down to the commonalities it shares with Conrad’s own experiences. It would be useful to examine its elements crucial to the emergence of modernism: for example, Conrad’s use of multiple narrators; his couching of one narrative within another; the story’s achronological unfolding; and as would become increasingly clear as the 20th century progressed, his almost post-structuralist distrust in the stability of language. At the same time, his story pays homage to the Victorian tales he grew up on, evident in the popular heroism so central to his story’s narrative. In that sense, Heart of Darkness straddles the boundary between a waning Victorian sensibility and a waxing Modernist one.
xxx/ellauri380.html on line 423: Stolypin oli monarkisti ja toivoi vahvistavansa valtaistuinta modernisoimalla Venäjän maaseututaloutta. Hänen tavoitteensa olivat nykyaikaisuus ja tehokkuus demokratian sijaan. Hän väitti, että maakysymys voidaan ratkaista ja vallankumous estää vasta, kun talonpoikaiskunta lakkautetaan ja vakaalla suurmaanomistajaluokalla, kulakeilla, olisi osuutta status quohon. Joopa joo. Lenin kirjoitti Pariisin sanomalehdessä "Social-Democrat" 31. lokakuuta 1911 "Stolypin and the Revolution" vaatien "uber-lynkkaajan kuolettamista". Vuoden 2008 "Venäjän nimi" -tv-äänestyksessä "suurin venäläinen" valittiin Stolypin toiseksi Aleksanteri Nevskin jälkeen ja Jossif Stalin kolmannexi.
xxx/ellauri385.html on line 411: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
xxx/ellauri385.html on line 474: Varhaismoderni tutkija Robert Burton käyttää ilmaisua
xxx/ellauri385.html on line 494: Fish yhdistetään postmodernismiin, paizi hän pitää itseään sen sijaan antifundamentalistina. Fish on izekin iloxensa huomannut, että vastoin pelkoja antifoundationalismin emansipatiivisesta lopputuloksesta, antiessentialistiset teoriat, jotka peukuttavat jotain pelleä "transkontekstuaalisen vertailukohdan puuttumista", käytännössä tähtäävät konservatiivisiin ja uuskonservatiivisiin eikä progressiivisiin päämääriin. Näin ollen esimerkiksi John Searle on tarjonnut selvityksen sosiaalisen todellisuuden rakentamisesta, joka on täysin sopusoinnussa sen hyväksymisasenteen kanssa, joka on "miehellä, joka on kotonaan yhteiskunnassaan, miehellä, joka on chez lui yhteiskunnan sosiaalisissa instituutioissa, yhteiskunnassa ... yhtä mukavasti kuin kalat meressä."
470