ellauri024.html on line 704: Komiikka vetää puoleensa niitä, jotka istuvat kazomossa tarkkailemassa lähimmäisiään - teatterissa, elokuvissa, kottona TV:n ääressä, puiston penkillä, junissa, autoissa, lentokoneissa, tuvan penkillä, kaikkialla missä ihmisiä liikkuu. Mutta se kauhistuttaa niitä jotka joutuvat olemaan tarkkailtavina, kuka missäkin näytelmässä. Ainoa turva on tietämättömyys, ettei tiedä tai välitä tietää, miltä minä ize näytän.
ellauri026.html on line 317: Tieteiden arvostuxessa ei ole tapahtunut paljon muutosta Erasmuxen ajoilta. Teologit (E.R.) on köyhiä, luonnontieteilijät naurettavia, loogikot ei mitään; lääkärit ansaizee enemmän kuin muut yhteensä. Ja niistäkin tyhmimmät on eniten arvossa julkkisten joukossa. Julkkislääkärin homma on mielistelyä, vähän kuin puhetaitoa. Toisexi eniten ansaizee lakimiehet; ei tuomarit, jotka on naurettavia, vaan asianajajat jotka hoitaa isoja omaisuuxia. Ne rikastuu ja ostaa arvonimiä, samaan aikaan kuin köyhä teologi (E.R.) nakertaa retiisiä ja mezästää turkistaan luteita ja kirppuja. (Korealaisessa Loiset-filmissäkin köyhät haisee retiisiltä. Ryömii rikkaiden sohvan alle kuin torakat.)
ellauri034.html on line 473: Herlinin sanomien vastenmieliset talousliberaalit pelkää kaikista eniten lamaa ja tulojensa vähenemistä. Nää hanhet lentää yläpilvissä, ei niitä maahan jäävät ruumiit häirize. Nyt ne suosittaa, että joka ikisen iikan puhelimeen asennetaan appeja, jolla "viranomaiset" ja amerikkalaiset voivat yxityiskohtaisesti seurata kuka käy missäkin ja kuka tapaa kenet millonkin, ilman että (ja tää on tärkeetä) valvottavat izekään voivat valvoa niistä kerättyjä tietoja. Tää on pieni hinta talouslaman välttämisestä, ne sanovat. Saatana! Tää on enemmän kuin vastenmielistä, tää on pahimmat dystopiat toteutuneena. Vittu nää termiitit on vastenmielisiä. Mänkööt vuan kaek samaa tietä kuin Pentti Linkola. Viimeisten aikojen rukousmyllyt jauhavat. Voiko kana pamahtaa? Se on pamahtanut jo. Torin vasaralle Mjölnerille olis töitä.
ellauri098.html on line 434: Ja selvästi näkee että jenkkimaailmankuvan tykkäyxet ja tykkäämättä jättämiset näkyy siinä ketkä missäkin lokerossa mainitaan. On selkeesti hyvislokeroita ja pahislokeroita, sanoopa lokeron päälle sokeroitu texti mitä tahansa. Jill Pylkkänen osais sanoa suoralta kädeltä mitkä on hyvislokeroita. Valitettavasti sen omat kiltit lapset ei pääse niihin, vaan putoaa auttamatta väpelöiden vilttiketjuihin. Hyvä Matin lapset! Right on!
ellauri159.html on line 528: Opetti, milloin missäkin, jopa Paratiisissa, Olette varmaan lukeneet
ellauri243.html on line 682: Mises vastusti sosialismia ja suunnitelmataloutta sen vähäisimmissäkin muodoissa koko elämänsä ajan, mutta hänen luottamuksensa vapaaseen markkinatalouteen lujittui vasta hänen nähtyään bolševikkien valtaantulon Venäjällä ja kansallissosialismin nousun Saksassa ja Itävallassa. Mises pyrki osoittamaan, että kun valtio lisää rahamäärää katteettomasti, seurauksena on suhdannevaihteluita, syntyy talouskupla, jota seuraa lama.
ellauri330.html on line 507: Erkki Kivijärvi, tervaporvarin poika, runoilija ja Erkon Sanomien höyryjyrä tunnettiin myös pakinoitsijana. Helsingin Sanomien maanantaikirjeissä hän esitteli kepeän henkevään tyyliinsä milloin kirjallisuuden klassikoita, milloin Ruotsin elinkeinoelämää. Suomen Kuvalehteen hän kirjoitti taas nimimerkillä Bagheera ja neuvoi "Sopiiko? Sopiiko?" -palstallaan tapakulttuurin taitoja: minkälainen kravatti piti missäkin puvussa olla ja mitä viinejä milloinkin tuli juoda, saako betonivaluun astua pienillä lastensaappailla.
ellauri475.html on line 221: Kovin laajentaja oli kuitenkin presidentti James K. Polk. Hänen valtakautensa aikana (1845–1849) Yhdysvalloista tuli koko mantereen levyinen valtio, jolla oli nyt myös tuhansien kilometrien mittainen länsirannikko. Polkin laajennukset tulivat kolmessa osassa: Texas liitettiin, Oregonin territoriosta sovittiin Britannian kanssa ja Meksiko pakotettiin tekemään laajoja alueluovutuksia. Nämä kolme aluelaajennusta kattoivat yhteensä 3,1 miljoonaa neliökilometriä, siis osapuilleen kymmenen Suomen verran.

1800-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa levisi käsite manifest destiny, joka on paremman suomennoksen puutteessa tavattu kääntää ”kutsumuskohtaloksi”. Sillä tarkoitettiin, että Yhdysvalloilla on oikeus ja suoranainen velvollisuus laajeta länteen kohti Tyynenmeren rannikkoa. Aluelaajennukset ja intiaanien ”sivistäminen” eli listiminen olivat siis eräänlaisen jumalallisen johdatuksen seurausta. Samaa ylimielisyyttä on ollut havaittavissa imperiumin myöhemmissäkin laajentumispyrkimyksissä.
xxx/ellauri010.html on line 437: milloin missäkin (Helsinki/Joroinen)

xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri157.html on line 369: Itse käytän näissä kirjoituksissani Hyppeli-Hiiri -teknikkaa siksikin, että olen kyllästynyt johdonmukaisuuteen ja etenkin asiallisuuteen. Haluaisin mielelläni tarjota lukijalle sellaisen metsän kuin el Laurilla, joka kuljeskeli kirves kainalossa milloin missäkin ja tarkasteli milloin mitäkin, silmiin sattunutta kännykkää, miettien että mitähän tuostakin saisi. Lauri poika mezäs häärii, kazeleepi puita väärii, mäyränä nummia tonkii.
xxx/ellauri234.html on line 259: Ei, vouhkaamista tällä hetkellä tarvitaan, vouhkaamista suurissa asutuskeskuksissa, suurien määrääjien sydämissäkin.
xxx/ellauri465.html on line 340: Hedy Lamarr (1914-2000), oik. itävaltalainen Hedwig Eva Maria Kiesler, ei ollut turha täti. Se oli radiotekniikan tutkija ja kehitti mobiililaajakaistoja. Sen lisäxi se esiintyi nakuleffoissa. Elokuvamaailmassa hänen lempinimenään on ollut The Most Beautiful Woman in Films (Elokuvien kaunein nainen). Lamarr aloitti uransa saksankielisissä elokuvissa 1930-luvun alussa, joissa hän esiintyi omalla nimellään Hedy Kiesler. Hänet löysi itävaltalainen ohjaaja Max Reinhardt. Tšekkoslovakialainen elokuva Hurmio sisälsi kohtauksia, joissa hän ui ja rakasteli alasti, ja Yhdysvalloissa tämä Ecstasy-nimellä esitetty elokuva kiellettiin, mikä ei kuitenkaan estänyt sen nousua kuuluisaksi. Hedyn keksintöä käytetään nykyisin niin kännyköissä kuin kaukosäätimissäkin. Hän oli elämänsä aikana naimisissa kuusi kertaa. Avioliitoista hänellä oli kolme lasta. Hän kuoli sokeana 85-vuotiaana tammikuussa 2000. Lamarr syntyi juutalaiseen perheeseen Wienissä. Perheen isä oli pankinjohtaja ja äiti oli konserttipianisti. Hänen isänsä keskusteli koneiden toiminnoista kävelyiden aikana ja Hedy purki sekä kokosi soittolaatikon oppiakseen sen toiminnasta. Ecstasy was banned in several countries, including the United States and Germany, and was condemned by Pope Pius XX after binge watching it 150 times in a row.
13