ellauri049.html on line 279: Huolimatta suppeasta tuotannostaan Juhani Siljo on V. A. Koskenniemeä ja O. Mannista seuraavan polven yksi huomattavimmista runoilijoista, joka vaikutti Aaro Hellaakosken, 1920-luvun Tulenkantajien ja vielä sodanjälkeiseenkin lyriikkaan. Juhani Siljon, voimakastahtoisen etsijän, ja "puhtaan minuuden rakentajan" kuva sai myytinomaista hohdetta runoilijan kuoltua kansalaissodassa valkoisten puolella. Runsaasti toistettuja ovat useat aforismit tai runonsäkeet kuten kutsumusruno Excelsiorin avaussäe "Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun" tai runon Vastavirtaan alku: "Vastavirtaan nousee lohen suku". Esikoiskokoelmassa Runoja (1910) lyriikka on jo moneen suuntaan aukeavaa. Keskeisiä ovat nuoren ihmisen elämänpelon ja elämänjanon tunteet. Maan puoleen (1914) sisältää aikansa rohkeimpia rytmillisiä kokeiluja. Esikoiskokoelman suoralinjainen pyrkimys on vaihtunut Kuolinripin pakottavaksi valinnan ongelmaksi. Siljo tekee valintaa yksinäisyyden ja toisten, rakkauden ja vapauden, unelman ja todellisuuden välillä. Kelpo narsistina valizi oman jalkansa.
ellauri074.html on line 110: Phelps ja Phelps, Järkähtämättömän minuuden kultit: Kenttäopas valuuttakeinottelun, melaniinin, kuntoilun, bioflavonoidien, katselun, salamurhien, pysähtyneisyyden, omaisuuden, torikammon, maineen, julkisuuden, korkeanpaikankammon, esiintymisen, Amwayn, kuuluisuuden, surullisenkuuluisuuden, epämuodostumien, katsotuksi tulemisen pelon, lauseopin, kuluttajateknologian, katsomisvimman, presleyismin, hunterismin, sisäisen lapsen, Eroksen, muukalaiskammon, kirurgisten parannusten, kannustuspuheiden, kroonisen kivun, solipsismin, Prepper-liikkeen, armosta osattomaxi jättämisen (preterition), abortinvastustamisen, kevorkianismin, allergian, albinismin, urheilun, tuhatvuotisen valtakunnan oppien ja televiihteen kultteihin ONANia edeltäneessä Pohjois-Amerikassa.
ellauri082.html on line 413: Jamesin mukaan uskonnolliset kokemukset liittyvät alitajunnan toimintaan ja alitajunnan tai alitajuisen minuuden ”ryntäämiseen tajuntaan”. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan pidä niitä vähävarvoisina, vaan kirjoittaa ”mystisten tilojen todellisuus ehdottomasti kumoaa sen kuvitelman, että epämystiset tilat olisivat ainoat uskottavat tilat ja määräisivät lopulta, mitä saamme uskoa” ja lisäksi ”Minusta tuntuu, ettei mikään filosofia anna meille oikeutta kutsua näkymätöntä eli mystistä maailmaa epätodelliseksi”.
ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri112.html on line 59: Täten nykyisessä sielutieteessä on huomattavana tuntuvaa sielunelämän kokonaisuuden ja »sielullisen synteesin» tehostamista erillisten sielunainesten kustannuksella. »Sielullinen synteesi» on nykyisessä psykologiassa tavattoman tärkeä ja paljon käytetty käsite. Siten on m.m. Wundt, määritellessään sen lain että sielullisten tekijäin antamassa yhteistuloksessa (synteesissä) aina on jotakin enemmän kuin pelkästään tekijäin summassa olisi, ja johtuen siten oppiin sielullisen energian kasvamisesta, vastakohtana opille fyysillisen energian säilymisestä, antanut paljon huomatun ilmaisun puheenalaiselle käsitteelle. Kenties vielä runsaamman käytännön on se saavuttanut ranskalaisessa sielutieteessä, joka viime vuosikymmeninä mielihalulla on käsitellyt suurinta sielutieteen kysymystä, problemia tärkeimmän psyykillisen synteesin, minuuden eli personallisuuden luonteesta, synnystä ja kokoonpanosta.
ellauri311.html on line 220: buddhalainen esoteerinen filosofia ja menetelmä egon ja minuuden asettamien
ellauri332.html on line 73: Terveen narsismin perusta syntyy jo varhaislapsuudessa. Se kehittyy lapsen minuuden ja hoitavan ympäristön myönteisiä kokemuksia vahvistavassa vuorovaikutuksessa esimerkixi leijonakuninkaan huushollissa.
xxx/ellauri121.html on line 118: Katja Castillo vastaa Karen Murrisin kuzuun kertoa lapsista omilla sanoilla. Mrazafamdl afdafuoic aghacioägok. Rakastan näitä porsaanreikiä sanoi Calvin kokeessa, jossa piti selittää painovoimalakia omilla sanoilla. Emmanuel Levinasin mukaan eettisyys tiivistyy minuuden kyseenalaistamiseen, joka sysää kohti vastuullisuutta. Tää kuulostaa just päinvastaiselta kuin muilla existentialisteilla, jonka miälestä tollanen luonteeltaan yxilöllisnarsistinen kazomus on eettisin. Musta Levinas on vähän paremmin asioista jyvällä. Vittuako sitä pitää aina ajatella izeä, pitää huolta numero 1:stä.
xxx/ellauri126.html on line 314: Lapsen minuuden kehityksen vaiheet kolmeen ikävuoteen mennessä Mahlerin mukaan:
xxx/ellauri138.html on line 64: Peppu Colemanin hahmossa, se jutkunekru, oli yxi minuuden pioneereista (italics in the original). Pienuuden minooreista. Minäminä yxilöpaskantelu on Rothin lemppareita. Sen se oli varmaan oppinut Emanuel James Rohnilta. Sen inhokkisanoja oli me (suomexi, enkuxi sen mielisana oli sama) ja setelissäkin lukeva e pluribus unum. Annuit coeptis. Novus ordo saeclorum. The phrase is similar to a Latin translation of a variation of Heraclitus's tenth fragment, "The one is made up of all things, and all things issue from the one" (ἐκ πάντων ἓν καὶ ἐξ ἑνὸς πάντα). But it seems more likely that the phrase refers to Cicero's paraphrase of Pythagoras in his De Officiis, as part of his discussion of basic family and social bonds as the origin of societies and states: "When each person loves the other as much as himself, it makes one out of many (unum fiat ex Pluribus), as Pythagoras wishes things to be in friendship." Mikähän jeesus sekin luuli olevansa. Jenkkien peitesana izekkyydelle on vapaus.
xxx/ellauri259.html on line 303: Tiibetologi André Migot toteaa, että alkuperäinen buddhalaisuus ei ehkä opettanut täydellistä minuuden puuttumista, viitaten buddhalaisten ja palilaisten tutkijoiden Jean Przyluskin ja Caroline Rhys Davidsin esittämiin todisteisiin siitä, että varhainen buddhalaisuus uskoi yleensä itseensä, mikä teki buddhalaisista kouluista, jotka myöntävät "itsen" ei harhaoppisia, vaan konservatiiveja, pitäen kiinni muinaisista uskomuksista.
xxx/ellauri304.html on line 87: Narsistisen persoonallisuushäiriön juurilta löytyy yleensä toistuvaa kaltoinkohtelua tai vaille jäämistä – mutta yllättäen myös ylisuojelevaa vanhemmuutta. Jos koko lapsuus on tukahduttavaa ylisuojelua, vuorovaikutustaidot ja itsenäistyminen vanhemmista saattavat vaurioitua. Lapsesta tulee joku Antti Arjava. Vanhempi saattaa kieltää ja estää lasta kohtaamasta ihmisiä, joiden perhetausta on toisenlainen, kuten Matti Pylkkänen. Ylisuojeltu lapsi puolestaan on Mannisen sukuun kuuluvan vanhempansa minuuden jatke.
12