ellauri002.html on line 633: minusta ne laulavat kauniisti,

ellauri002.html on line 2162: Inhottavaa minusta on seurata ja johtaa.

ellauri006.html on line 596: Minun sydämen wärise minun woiman on minusta luopunut

ellauri006.html on line 625: ne minusta jaarittelewat

ellauri006.html on line 626: ja juodesans he minusta weisawat.
ellauri006.html on line 682: Käännä sinun rangaistuxes pois minusta:

ellauri006.html on line 757: ja wericoirat minusta poickeisit.
ellauri006.html on line 1326: "Hän täyttää aiwotuxensa minusta, ja sellaisia on hänellä paljo." Luin tän eka kuin piru raamattua, ajattelin onpa hyvä oivallus: jumalan aivotuxet on peräisin jobin päästä. Mut ei, se oli kerettiläinen ajatus, kyse oli jopia koskevista suunnitelmista, joita jumalalla on varastossa aika liuta.
ellauri012.html on line 120: 30:8 Epäjumalan palwelus ja walhe olcon minusta caucana/ köyhyttä ja rickautta älä minulle anna: waan anna minun saada minun määrätty osan rawinnost.

ellauri012.html on line 289: Jos olisin voinut kuvitella että kirje, joka ei ollut tarkoitettu sulle, voisi joutua sun käsiisi, olisin ollut varovaisempi enkä pannut siihen mitään mikä olisi voinut herättää sussa menneiden vastoinkäymistemme muistot. Kuvasin rohkein vedoin menetyksieni sarjan ystävälle saadakseni hänet järkiinsä omasta menetyksestään. Jos olen tällä hyväntahtoisella keinolla häirinnyt sinun rauhaasi, koetan nyt kuivata nuo kyyneleet, jotka surullinen kuvaus sai sinut vuodattamaan; koetan sulauttaa oman suruni sinun suruusi, ja vuodattaa sydämeni sinun eteesi; lyhyesti, avata silmiesi eteen koko hätäni, ja sieluni salaisuuden, jonka turhamaisuuteni on tähän saakka salannut muulta maailmalta, ja jonka sinä nyt pakotat esiin minusta, huolimatta päinvastaisista päätöksistäni.
ellauri017.html on line 45: Alan huastoo näen tuttavallisesti, sillä tuttujahan myö ollaan Mini ja Sini. Out siderhan tokkiisa nähnä näköratiossa minun eläimellisen kerraston Apessiniassa, Tiipeti muassa taikka Aahrikan uarniometissä. Ja out sider varmaana tykännä minun toilauxistan - kaek apinathaa niistä tykkövää, sehän on selevä. Enhän minä muuten oeskaan Puovo Lipponen, rinssieversti, kiljuvan nälän komentaja ja ylpiäjohtaja. Nyt minusta kaekenlisäkkeex on tullunna piäylitoimittaja tämän minun iänenkannattimeni palstoelle. Koko ikän minä oun mualimaa kiertännä - ihan siitä lähin kun Pörsänmäiltä läxin. Minä oun ollunna vaikka missä ja vähån siellä muuallai. Ohaan se Kalle-Kustaa X:ki ollunna atjutanttina, mutta minun käissän ovat ohjaxet aiena olleet - ahvääriä tehessä ja muita konnia kurittaessa. Niin ne ovat tässä lehessäi. Minä palkkasin tämän Lauri pojan eli Outsiderin aputoimittajax - hiän kun tuntoo minut ihan rippikoulupoijaasta lähin ja on ollunna minun kirjurinan koko aijan. Minä huastelen niistä seikkaelustan Lapalle ja hiän pannoo nettiin - mie kun oun enemmän ahväärimies ku kirjaelija ja huastelen mieluite vuan tätä Juantehtaan murretta.
ellauri017.html on line 47: Joo. Tämän lehen nimi on Puovo Lipposen seekkailuja. Siinä kerrotaan minusta itestän - ja tulloohan siinä Kalle-Kustaa X:ki maenitux ja muutamia muitai mite aena kullonnii tarvihtee. Joka kuukaus minä kerron uuven seekkailun ja ne ovat riima juttuja joka aenoo. Minä en millonkaan tarjoo huonoo tavaroo myötäväx - työhän tiijätte sen, poijaat, piän tääteen raatanaaloja ja viinoo suap Carlsonien kaapasta. Liittykääpäs nyt koeruuttanne ihan tästä numerosta lähin minun osakeyhtiööni, Carlson Oy:hyn. Minä paenan nappulaa Callen kanssa tiälä tavarataevaassa ja työ otatte ja luvette näetä juttuja. Minunhan ei tarvihe taevaan tavaroo kehua: työ tiijätte sen ennestään. Pirskatti! mikä teitä estää joka ikistä olemasta minun yhtiön hallituxen jäseniä. Pyyvätte papalta rahhoo niiku raatakaappiaan Oscar-poeeka ja sen tytär Tutu, ellei itellänne ou. Ettekä työ toesta näin jännittävee ja kaekinpuolin hyvvee lehtee sua näen halavala. Elekee jättee yhtään nummeroo lukemata, sillä kun ne loppuu, niittei sua ennee mistää paihti tiskin alta antikvariaatista mustanpörssin hintaan. Kerran kuukauvessa tavataan. Elekee olla hooboja.
ellauri019.html on line 254: Mut sit alkaa Roopen luonto nousta. Cadzo sijs: cosca he maata panewat eli nousewat nijn he minusta wirsiä laulawat! Costa heille HERra nijncuin he ansainnet owat!
ellauri019.html on line 558: Alkuperäinen pelastussanoma syntyi suuressa avioeroahdistuksessa ja monien vilpittömän nöyrien rukousten keskellä kesällä 2006 jonka julkaisin netissä. Tästä eivät sukulaiseni pitäneet, vaan he veivät kaiken tiedon minusta Keravan TK-lääkärille Eija Viitalalle. Viitala puolestaan teki ansan minulle sinne terveyskeskukseen, soittamalla ja pyytämällä minut vain käymään, koska vaimoni oli huolissaan. Menin paikalle ja sinne oli tehty ansa. Ambulanssikuskit odottivat pakkohoitoon lähetettävää henkilöä uskonnolliseen psykoosiin vedoten ja kiidättivät minut Peijaksen P3 osastolle jossa päivystävä lääkäri Harri Laresuvanto otti minut vastaan. Hän pesi kätensä, koska ei nähnyt mitään minkä takia olisi minut ottanut sisälle, mutta sanoi ettei voi estääkään ja ottaa vastuuta koska Viitala oli minut sinne lähettänyt. Voitte siis itse päätellä kuinka ja mitä oli tapahtunut vertauskuvallisessa mielessä. Sydämeni murskattiin täydellisesti.
ellauri019.html on line 681: Kristillisten arvojen höttö sen sijaan on ihan erilainen ja seuraavat arvot toteutuvat kuin luonnostaan: jos minä haluan että minulla menee jollain tavalla tyydyttävästi, minun työnantajallani on mentävä hieman minua paremmin. Jos taas työnantaja ajattelee minusta samoin, et mulla pitää mennä huonommin, meillä ei vois olla kummallakaan hullummin asiat, ne on totaalisesti päin persettä.
ellauri025.html on line 79: Myöhemmin hänen sääntökuntansa päämies ja kuningas Kaarle II järjestivät hänet professorin paikalle Napoliin. Tuomas koki mystisen kokemuksen messussa 6. joulukuuta vuonna 1273. Sen seurauksena hän päätti ihan summassa kirjoittaa Summansa. Kun häneltä kysyttiin syytä tähän, hän vastasi: ”En voi jatkaa ... kaikki mitä olen kirjoittanut vaikuttaa minusta kuin knaapin oljilta verrattuna siihen mitä olen nähnyt ja mitä minulle on paljastettu”. Myöhemmin muut kertoivat, että Tuomas olisi kuullut ristiltä Maxim Gorkin äänen, jonka mukaan hän oli kirjoittanut suhteellisen hyvin.
ellauri025.html on line 970: ”Sanoin vain, että ota tämä pois minusta. Sitten nousin ylös. Yllätyksekseni tunsin, että se jokin otettiin minulta pois.” Pullo niin, muttei kaikkea!
ellauri026.html on line 331: Voi jumalauta, ei ketkään ole onnellisempia kuin ne joita sanotaan hölmöiksi, narreixi, ääliöiksi ja pöntöixi; hienoja titteleitä minusta. Ne eivät pelkää kuolemaa, for one thing. Niitä ei kiusaa omatunto, ne ei pelkää aaveita eikä peikkoja. Niitä ei häirize tulevan pelko eikä haaveilu. Niillä ei sanalla sanoen ole huolia. Ne ei ole nöyriä, pelokkaita, kunnianhimoisia eikä kateellisia, eivätkä roiku kenessäkään toisessa. Siinäkin ne muistuttaa muita eläimiä, että ne ei tee syntiä, kuten papitkin myöntävät. Ajattele omia murheitasi ja mieti, miten monesta ne säästyvät. Ne eivät ainoastaan ole iloisia, pidä hauskaa, laula ja naura izexeen, vaan hauskuttavat muitakin, ja ovat kaikkien kamuja. Petoeläimetkin väistelevät niitä, ja kuninkaat, jotka pitää niitä narreina, tykkää niiden seurasta enemmän kuin ministereistä, koska ne juttelevat hauskoja.
ellauri028.html on line 70: Kovaa elämää, kovaa elämää! Olisi edes vähän pehmeämpää, kiltimpää... Olisin kovasti iloinen. Olisin niin iloinen, ettette tuntisi minua! Minusta tulisi aivan toinen ihminen, täydellisesti. Kohtaisitte minut ettekä tuntisi. Minä teille: "Heippa!", ettekä te tuntisi minua - niin tulisi minusta toinen ihminen.
ellauri029.html on line 333: – Perhe on täysin riippuvainen minusta ja työstäni. Toki täällä saa aina heti uuden työpaikan, mutta jos minulle tapahtuisi jotain, niin perhe olisi todella pulassa.
ellauri029.html on line 789: - Olen tehnyt liikaa töitä ja minusta tuntuu, etten jaksa enää tehdä
ellauri036.html on line 1622: Mitä te haluatte minusta, jonka pitää kuolla?
ellauri039.html on line 604: Mummiälest ainakin. Ehkä sinusta. Ei minusta.
ellauri042.html on line 547: Tähän vielä sitaatteja Herlinin plärästä. "Toivon että se, että jatkan matkustamista ei tee minusta tuomittavaa kansalaista". Vittu suomittava paskiainen on tää 5.5 huonon tuuman lerppu levyke. "Olemme tukahduttaneet pahan olemassaolon". Eipä tosiaankaan, yx viruxella tai mieluummin hamppuköydellä tukahdutettava paha tässä vielä pällistelee lehdestä.
ellauri043.html on line 7068: Näistä fleurs de fer rautakukkasista tuli turhaa suukopua kirjailijattaren kaa. Sitä vaan harmitti kun se ei ekana kekannut ratkaisua. Englanninnoxen iron flower avulla löyty ebayn sivu jossa joku kauppas kiveä jonka kylessä oli jotain röpylää, nimeltä iron flower. Aika ruma oli minusta, kuin kupan rupia. Muoto on kyllä suggestiivinen.


ellauri045.html on line 383: Kun on syntynyt perheeseen joka syntymästäni saakka oli ja pysyi vajaana isän heti jätettyä äitini, ei perhe ja sen yhteisyys ole ollut mikään itsestäänselvyys. Erossa asuva ja minusta ruokkoa maksava isäni ei vahinkolapsestaan koskaan pitänyt, minkä hän myös selvästi osoitti. Hänellä oli omia kirjallisia ambitioita ja kun aloin julkaista, siitä seurasi ilmeisen katkera kamppailu aina siihen saakka kun hän kuoli 102 vuoden iässä. Hänen hyllyssään oli kyllä rivi niitä kirjojani, joita hänelle vähän änskälläkin lahjoitin, mutta kuulin sisarpuoleltani Pirkolta, että hän oli jokaiseen niistä tehnyt korjauksia. Töhrinyt ne, kuten voisi ns. kauniimmin sanoa. Silti olin hänen neljästä lapsestaan onnekkain. Muut joutuivat kokemaan myös yhteiselämää hänen kanssaan eivätkä ne vammat ole olleet kovin helposti parantuvia.
ellauri045.html on line 822: Toni sanoo että jos olet huolestunut siitä oletko narsisti voit olla huoletta: oikeaa narsistia ei se huoleta. En ole aivan vakuuttunut tästä, kyllä narsistikin voi olla huolissaan. Hinkka suhtautuu narsisteihin tosi julmasti ja tunteettomasti. Empatia on aivan nollassa. Siinä on minusta vähän psykopaatin makua.
ellauri048.html on line 174: Epäilyttävän rakastavasti Suomen Goethe sitten kuvailee ihailunsa kohteen piirre piirteeltä, hivelee sitä sormella kuin Leocadia velivainajansa valokuvaa. Kukahan sit kirjoittaa tämmösen lurituxen minusta, välähtää sen mielessä. Niinpä, sitä saattaa moni miettiä omalla kohdallaan. Täytyypä ottaa varuix selfie, jossa mä teen feikkitammeen nojaten Jolla-puhelimeen runomuistiinpanoja.
ellauri050.html on line 897: ”Vain sillä on merkitystä, millainen muistijälki minusta jää toisille ja kuinka paljon olen pystynyt antamaan itsestäni muille ihmisille, joiden kautta hyvä jatkuu eteenpäin.”
ellauri051.html on line 281: Historiasta kiinnostuneena ja siitä oppineena minusta ei tullut taistolaista, vaan idealistinen kokoomusnuori.
ellauri051.html on line 824: 244 And the look of the bay mare shames silliness out of me. 244 Ja lahden tamman katse häpeää minusta typeryyttä.
ellauri051.html on line 1114: 523 Seeing, hearing, feeling, are miracles, and each part and tag of me is a miracle. 523 Näkeminen, kuuleminen, tunteminen ovat ihmeitä, ja jokainen osani ja tunniste minusta on ihme.
ellauri051.html on line 1153: 561 If I could not now and always send sun-rise out of me. 561 Jos en voisi nyt ja aina lähettää minusta auringonnousua.
ellauri051.html on line 1217: 622 My flesh and blood playing out lightning to strike what is hardly different from myself, 622 Minun lihani ja vereni lyövät salaman iskemään siihen, mikä tuskin eroaa minusta,
ellauri051.html on line 1389: 789 Solitary at midnight in my back yard, my thoughts gone from me a long while, 789 Yksinäisenä keskiyöllä takapihallani, ajatukseni ovat poissa minusta pitkäksi aikaa,
ellauri051.html on line 1560: 956 My face is ash-color'd, my sinews gnarl, away from me people retreat. 956 Kasvoni ovat tuhkanväriset, jänteeni kiemurtelevat, ihmiset vetäytyvät pois minusta.
ellauri051.html on line 1574: 969 Corpses rise, gashes heal, fastenings roll from me. 969 Ruumiit nousevat, haavat paranevat, kiinnikkeet vierivät minusta.
ellauri051.html on line 1858: 1244 I teach straying from me, yet who can stray from me? 1244 Opetan eksymään minusta, mutta kuka voi poiketa minusta?
ellauri055.html on line 260: En välitä paljon hänen matkastaan Brundisiumiin, kehnon päivällisen tai kahden lurjuxen riidan kuvauxesta, jossa toisen miehen Rupiliuxen sanat haisivat kuin märkivät paiseet ja toisen maistuivat etikalta. Erittäin vastenmielistä minusta on ollut lukea hänen vanhoja naisia karkeasti ivailevia säkeitänsä, enkä voi käsittää mitä ihailemista on siinä, että hän sanoo mesenaatille kohottavansa ylevän ozansa tähtiin jos mesenaatti antaa sille läpyjä. Typeryxet ihailevat kaikkea mitä maineikkaan kirjailijan teoxiin sisältyy.
ellauri058.html on line 95: Huh sentään, sanoi Musteri, kun Fred selitti mixi hän on republikaani. Johan raamatussakin puhutaan republikaaneista ja muista syntisistä, niin että kylä minusta tuntuu siltä, että on parempi olla tuollainen demokraatti. Amerikan seuraava sisällissota on ihan huulilla, ja alkaa äkkiä jos Aku täpärästi häviää vaaleissa. Republikaanit ja muut syntiset tarttuu kivääreihin ja alkaa paukkua.
ellauri058.html on line 248: Miten minusta tuli minä, Jari Tervo. Ylen Elävä arkisto.
ellauri060.html on line 61: Usein kannattaa kärsiä hyvän edestä, esim raamatullisesti 14 vuotta orjuutta Raakelin tähden. Isä ei anna Raakelia avioon, ennen kuin ylkä on palvellut seitsemän vuotta palkatta. Kannattaa silti tehdä työt, että saa unelmiensa tytöt, Laabanin lampaista ja laidunmaista puhumattakaan. Ei Leakaan oikeastaan ollut hassumpi, monessa suhteessa Raakelia jopa parempi. Näin pitää laskea pisteitä, joiden plussien ylijäämää kutsun onnellisuussaldoxi. Elämän tarkoitus, ainakin minusta sanoo Timo, on pitää saldo plussalla mahdollisimman paljon.
ellauri061.html on line 1091: ”Nyt myöhemmin olen kauhistellut, että äitini olisi pitänyt olla minusta monta kertaa hyvinkin huolissaan, mutta hän ei ollut moxiskaan. Sain elämöidä aivan vapaasti. Äiti ajeli vaan mummon autolla ja korkkas keskareita.”
ellauri061.html on line 1187: Poikasena minusta piti tulla maailman paras jalkapalloilija. Polvi rustottui. Pervon pitää muistaa kysyä vaimolta kotona näkeekö miehissä nauraessa pojan. Porsaan, korjaa vaimo Kati. Veli Pontevan. Isona minusta piti tulla maailman paras kirjailija. Pää rustottui.
ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.
ellauri065.html on line 418: Kirjan tyyliä on kuvattu abdurdiksi poliittiseksi satiiriksi, mikä minusta kuvaa sitä hyvin.
ellauri071.html on line 484: Nyt ollaan jo ihan loppukärhämissä. Dillinger on pynchonista joku vapaussankari, kai kun se ryösti pankkeja. Maxaa niille samalla mitalla. Se ammuttiin elokuvateatterin ovelle. "Elämän tarkoitus on omituinen kuolema." Nojju, sanois Pirkko tästä. Ehkä sinusta, ei minusta.
ellauri073.html on line 401: Nämä ovat minustakin hyviä ajatuxia. Hyvä Wallase! An mennä vaan! Ainiin sä kuolit jo. No ei tolla asenteella kyllä rikastu. Hyvä jos pysyy hengissä.
ellauri074.html on line 613: Kerrottakoon ensin hieman minusta. Olen kolmekymppinen ja urheilullinen mies. Valehtelisin jos väittäisin, ettei minulla olisi silti ollut minkäänlaisia erek- "ryhti"vaikeuxia. Arvelen näiden syyksi sitä, että vietän pitkiä aikoja istuen toimistotyöni takia, ja kotona taas kyyristyn älypuhelinta tuijottamaan.
ellauri074.html on line 614: On noloa kärsiä päivittäin tällaisista ongelmista näin nuorena. Minusta myös tuntuu, että huono "ryhtini" tekee minusta epäviehättävämmän muij-den silmissä.
ellauri074.html on line 623: Vaimoni oli kommentoinut viime kuukausien aikana, että olen alkanut kumartaa hartiat kuin vanha mies. Vaikka olen 60-luvun puolivälissä, en todellakaan ole sitä, mitä halusin. Yritin korjata ryhtiä ajattelemalla "sitä" , mutta sanoin, vähemmän kuin onnistunut. Kun näin asennekorjaimesi, se vaikutti minusta juuri sellaiseksi muistutukseksi, jota tarvitsin. Olen alkanut käyttää sitä housujen alla ja juoksumatolla ja olen alkanut saada kiitoksia parannuksesta. Tosiasia on, että vaikka en käytä korjainta, huomaan, että minulla on tapana itsekorjautua ja tuntuu hyvältä "siitä"!
ellauri077.html on line 150:
  • Tässä haastattelussa minusta olisi kiusallisinta
    ellauri083.html on line 455: Palasin Riemun pariin ja olen sivulla 728. Parasta kirjassa ovat hörhöt ja niiden sietämättömän elämän kuvaus! Välillä menee slapstickin puolelle. Esim. paksun muijan perse bussin vessan ikkunassa. Lei-kaulaisten tyyppien koiran teurastus jne. Näissä hörhökuvauksissa on kumminkin myös tunnetta (ja myötätuntoa). Tennisakatemian puuhat, varsinkaan pelikuvaukset eivät kiinnosta. Aika ulkokohtaiselta tuntuu myös kanukkijärjestön hommat (siis minusta). Isä Incin leffa byrokraatista, joka yritti ehtiä töihin. Kun pikkupoika kaiken kohelluksen jälkeen kysyy: "Herra... oletteko te Jeesus?" Liikkistä. W ei ole kivestä veistetty.
    ellauri093.html on line 378: Karin runon iskeviä säkeitä on vaikee suomentaa runoxi. (Ehkä sinusta, Hilja, ei minusta.) Paroni Nikolay rukoili että rakas taivaan isä antaisi päivänpaistetta, kun lakanatkin homehtuvat. Ja kazo! Jumala kuuli tämän pyynnön melkein välittömästi. Monet olivat kuitenkin jo ehtineet saada kurkkunsa käheäxi rukoilusta, Hilja mukaanlukien. Tanskasta matka vei Hampuriin tutkimaan merimiesten käymälää. Ei vaan elämää. Ei vienytkään, Teodolinda-äidin tulehtunut kohtalon sormi osoittikin takas Rauhaniemelle. Mutta kotimatkalla pääsi viinan siis flunssan käheyttämä Hilja tekemään lähempää tuttavuutta merimiehiin avuliaan merimiespapin välityxellä. Toisena apumiehenä hääri sittemmin kauppaneuvos Heikki Kestilä Kestilöiden naistenvaatehuoneelta Turusta, joiden vieraana oli Janet Breckenridge (Ympyräsuu) Rotary-stipendiaattina 70-luvulla. Ne oli Janetin mielestä karmeita tyyppejä. Mutta Janet onkin kveekari.
    ellauri094.html on line 170: Arvoisa puhemies! Monelle suomalaiselle kirkko on tärkeä, ei välttämättä enää hengellisenä kotina vaan suunnistamista helpottavana maamerkkinä. Olemme monesta tutkimuksestakin nähneet, että suomalaiset eivät jaa enää välttämättä kovin paljon yhteisiä arvoja, mutta monet arvostavat kirkkoa instituutiona ja myös sitä työtä, mitä kirkko tekee. Ja sen takia uskon, että jos kirkon sisällä tuleekin vakavia ristiriitoja, jopa oikeusprosesseja, tämän kautta — syntyy, kuten tässä hyvin edellä kuvattiin, tämmöisiä oikeustaisteluja — kukaan meistä, toivon ainakin niin, ei pitäisi sitä toivottavana tilana tulevaisuudessa. Sen takia minusta on tärkeää, että voisimme täällä laajoin joukoin tukea tätä pontta numero 1. Tämä numero 2 on sitten erillinen asia, joka koskee adoptiokysymystä, mutta minusta sekin on erittäin perusteltu, ja kuten edellä totesin, tuen myös sitä voimakkaasti.
    ellauri096.html on line 504: ”Minua ei kiinnosta, mitä ihminen joka ei millään lailla ole minun kirjojeni kohderyhmää, ajattelee kirjoistani tai minusta”, Ikonen sanoo.
    ellauri097.html on line 54: 12 opetuspojasta harva oli lukitaitoinen. Kun Suuri Marinadi lähti läpyttelemään kuin Kalle kiihtyessään pitkin mattoja ja parketteja, mutta yli Jordanin (tiesi missä on kahlaamo, Creutzfeldin-Johannes Kastajantaudin geenimuuntelemana, sen kastelemana), meni Sugar-Dannyn luoliin, jossa kustantamonsa alkoi Messiaan-kirjallisuuden seuran perinnekeruun omassa ja yhteisessä asiassaan. Markus: Taneli Europaeus, Matteus: Gottlund, Luukas: Lönnrot ja Johannes ehkä Julius Krohn. Mitä muistatte minusta mitä minä sanoin pienenä. Ja kaikki kirjaan. Kääröjä kerääntyy, papyrus rullaantuu. Yhdet jo kopioi ensimmäisiä. Saulukselle kanssa. Ja Barnabaalle: jakelu, apostolit, ja koko hangaround. Säilytetään luolissa, pannaan yhdet Qumraniin, jos tulee virhepainamia. Joo, kreikaksi tietenkin. Ei sit tarvii heti kääntää.
    ellauri099.html on line 278: Hetkisen minusta tuntui, että Roberto vaistosi sinnikkään yritykseni, ja se sai hänen silmänsä kimaltelemaan kiihtymyxestä. Sen sepaluxen kohdalla alkoi näkyä mykkiä nykiviä merkkejä.

    ellauri106.html on line 38: Hän oli kysynyt minulta, pidinkö enemmän isästäni kuin äidistäni, miltä minusta tuntui korkeilla paikoilla tai väkijoukossa ja mitä minä aioin tehdä, kun pääsisin takaisin sivilielämāän, ja oli päätellyt vastauksistani, että olin tukahdutetun raivon astia. Toinen runoilija, joskin univormussa ja kapteenin arvoinen.
    ellauri107.html on line 573: on maailma edessäsi ja se on kaikki sinun jos kumarrat meitä. Sinä voit saada mitä hyvänsä, mitä hyvänsä, miksi sinä tyydyt tällaiseen Peppu, kuuletko sinä? Kuuntelen. Vituttaako vituttaako kuuntelen... »Peppu», kysyi äitini, rakastatko sinä häntä? Tietenkin rakastan. Niin että mitäkö mină haluan huutaa puhelimeen juuri sillä hetkellä? Minä tulen kotiin. Ottakaa minut kotiin. En halua tehdä näin. Te olette oikeassa, hänessä on jotakin vikaa: hän on mielipuolinen. Minä en. Mutta minä vain annoin sanani! Juutalaisen sanan! Juutalaisuus velvoittaa! Isäni sanoi: »Sinun äänesi kuulostaa minusta omituiselta.» »No, rehellisesti sanoen en odottanut saavani ihan tällaista vastaanottoa kertoessani, ettă olen menossa naimisiin.»
    ellauri109.html on line 633: Philillä on todella erikoinen näkemys miehekkyydestä. Mistähän se on peräisin? Horatio Alger poikakirjoistako? Setämiesten romaaneistako? Tää opus on jonkinlainen amerikkalaisen miehen unelman don Quixote. "Miten minusta voi milloinkaan tulla se jota kirjallisuudessa kuzutaan miehexi? Niinkuin esim Pappa Hemingway ja sen poika? Minä olen niin halunnut tulla miehexi, mixei se koskaan onnistu minulta?"
    ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
    ellauri115.html on line 243: Nämä sivut eivät oikeastaan muuta kuin muodottomien haaveilujeni päiväkirja. Niissä puhutaan paljon minusta, koska yxinäinen pohdiskelija r- juu on välttämättä paljon tekemisissä izensä kanssa, kädet känsillä. Unohdan vastoinkäymiseni, vainoojani ja nöyryytyxeni kävellessäni ajatellessani lohtupalkintoa kotona, jonka sydämeni on ansainnut.
    ellauri131.html on line 494: Avainkysymyksiä todellisten syiden tiedostamiseen ovat mm. ”Mitä minä pelkään?”, ”Mitä uskomuksia, tiedostamattomia lauseita ja muka-totuuksia toistelen itselleni?” ja ”Elänkö todeksi jotain valheellista käsitystä minusta?”. Ota hetki aikaa ja todella vastaa näihin kysymyksiin nyt. Autan sinua hieman ja avaan näitä kysymyksiä omien esimerkkieni kautta.
    ellauri131.html on line 785: Minä: Koska minusta tämä kaikki on yhtä isoa kusetusta, lasten satuja.
    ellauri135.html on line 345: Пусть изготовят из меня рагу. Anna heidän tehdä minusta pataa.
    ellauri146.html on line 840: Aiheellisesti Peppu kyselee: Miten minusta on tullut sellainen oman izeni vihaaja ja silpoja? Ja niin yxinäinen? Oy, niin yxinäinen! Ei mitään muuta kuin ize! Suljettuna oman izen sisään! Mitä se olis halunnut? Kasvattaa intelligenttejä, rakastavia, elinvoimaisia lapsia! Luoda turvallisuutta jollekin sopivalle naiselle! Arvokkuutta! Terveyttä! Rakkautta! Ahkeruutta! Älykkyyttä! Luottamusta! Säädyllisyyttä! Hengen paloa! Myötätuntoa! Muttei se saanut muuta kuin satunnaista pillua. Lainataxemme Matthew Arnoldin sattuvia sanoja Dover Bitchistä:
    ellauri152.html on line 453: Hasidijuutalaiset näkevät lopun ajat vähän eri valossa. Ensin kuultaisiin puhallettavan oinaan sarveen. Siihen puhaltaisi profeetta Elia ja se julistaisi kaikkeen maailmaan uutista: "Vapahdus on tullut maailmalle! Pelastus on koittanut maailmalle!" Kaikki pahantekijät ja Israelin vihalliset tuhoutuisivat ja jäljelle jäisivät vain hyvät kristityt joiden etuoikeutena olisi nyt palvella juutalaisia. Talmudin mukaan Israelin valtakunta ulottuisi kaikkien kansojen ylitse. Jerusalemiin laskeutuisi taivaista tulinen temppeli. Kohanimit eli pappisluokka (me olimme mohanimeja) suoritaisi uhreja, ehkä tuliuhreja, sillä jo silloin minusta tuntui, että härkien, lampaiden ja turturikyyhkyjen teurastaminen ei johtaisi vapahdukseen. Aabraham, Iisak, Jaakob ja heidän heimonsa, Mooses, kuningas Daavid, kaikki profeetat, viisaat, geonimit ja pyhimykset kokisivat ylösnousemuksen ja samalla kaikki muut juutalaiset kuolleet. Isäni oli julkaissut kirjan jossa sukupuumme johdettiin Shabatai Cohenista, rabbi Noshe Isserlisistä, Rašista aina kuningas Daavidiin. Veljeni Moshe ja minä astuisimme palatsiin jossa kuningas David istuisi kruunu päässään kultaisella valtaistuimella "Isoisä!..." sanoisimme hänelle.
    ellauri152.html on line 466: Veljeni Israel Joshuan oli edistyksellisten näkemystensä vuoksi vaikea puhua isäni kanssa, jonka ainoa vastaus oli "Jumalaton! Juutalaisuuden vihollinen!" Sen sijaan veljeni kävi pitkiä keskusteluja äitini kanssa, ja he puhuivat minusta usein silloinkin kun olin läsnä.
    ellauri160.html on line 273: Olivatko isi ja mini tunnekylmiä? Ei kyllä olleet vaikka äiti sovelsikin selektiivistä kylmyyttä. Ne olivat kuin ruutitynnyreitä, räjähtivät pienestä. Enkä mäkään ole yhtään tällänen: – Ihmisillä, jotka eivät ole käsitelleet ehkä tarpeeksi omia tunteitaan, on tapana kiertää mielessä kehää ja miettiä, miten minä koen tuon asian, miltä tuo minusta tuntuu ja mitä minä ajattelen tästä. Paskanmarjat. Hyvin tiedän mitä ajattelen mistäkin. Mutta montako kylmyys pistettä saan seuraavasta testistä?
    ellauri160.html on line 578: reinkarnaatiossa minä olin Aabraham ja hän Haagar, minä Ruben ja hän Bilhah, minä Booas ja hän Ruut, minä Daavid ja hän Batsheba... Hän kuiski salaisuuksia ja nuoli korvaani. Hän alkoi pian opettaa minulle uusia asentoja, muunnelmia ja omia mielettömiä oikkujaan. Kysyin häneltä hänen aikaisemmista puolisoistaan ja rakastajistaan ja hän julisti: "Minä kaipaan heitä kaikkia! Minä haluaisin saada heidät kaikki yhtä aikaa niin että he repisivät minut palasiksi ja minusta ei jäisi mitään haudattavaa! He sylkisivät päälleni ja hukuttaisivat minut sylkeen." Tästä puuttuu ainakin vielä Jael ja Taamar.
    ellauri161.html on line 359: "Jos e-pillerit keksittäisiin nyt, suostuisivatko naiset syömään niitä? Suostuisivatko he käyttämään lääkkeitä sen takia, että ovat terveitä? En pidä e-pillereistä, sen sanon epäröimättä. Tapa, jolla ne modifioivat käyttäjänsä elinjärjestelmää, on minusta kauhistuttava. Vastenmielisyyteni on täysin ideologista, en ole ize kokeillut. Inhoan e-pillereitä feministinä ja kristittynä. Suostuisivatko miehet vastaavaan lääkitykseen, vastaavaan elintoimintojensa virittelyyn? En usko. Onko väärin sanoa, että e-pilleri oli 1960-luvun muotihuume, johon maailma jäi koukkuun? Sanon joka tapauksessa." (s. 196)
    ellauri162.html on line 616: Olen työskennellyt kansainvälisessä yhtiössä melko korkeassa asemassa. Joka päivä oli paljon stressiä, mutta menestyin. Ja muutama vuosi sitten minusta tuntui siltä, että asiat eivät voisi olla paremmin! Näin oli eräisiin treffeihin saakka myyntiosaston viehättävän naisen kanssa. ...Hän oli miellyttänyt minua jo pitkään. Joten kun me viimein tapasimme läheisemmin, on tuskin yllättävää, että siirryimme nopeasti makuuhuoneeseen. Ja siellä odotti katastrofi ... Minun penikseni ei halunnut seisoa millään. Tämä nainen yritti kovasti auttaa minua, hän osoitti suurta ymmärrystä, imutti ja vemputti, mutta lopulta mitään enempää ei tullut välillämme. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että en ollut koskaan elämässäni tuntenut suurempaa nöyryytystä elämässäni.
    ellauri163.html on line 573: Voilaa! kysymys on mahdollisimman selkeä. Minulla on tai ei ole halua parhaaseen - jos minulla ei ole sitä, kaikki ponnistelut ovat turhia - mutta koska halu ei riipu minusta, olipa armo puhaltaa tai haluaa, täällä olemme nurkassa fata- Laisuudella, paljon enemmän, on ennalta määrättyjä! — Erittäin hyvä; Mutta myöntämällä tämän myönnämme vähemmän kuin miltä näyttää.
    ellauri163.html on line 710: Marraskuun 2002 haastattelussa Pullmania pyydettiin vastaamaan katoliseen Heraldiin kutsumalla kirjojaan "painajaisten aineiksi" ja "kokkojen arvoiseksi". Hän vastasi: "Vastaukseni tähän oli pyytää kustantajia tulostamaan se seuraavaan kirjaan, kuten he tekivät! Minusta se on koominen, se on vain naurettavaa." Katolisen Heraldin alkuperäinen huomautus (joka oli "on olemassa lukuisia ehdokkaita, jotka näyttävät minusta olevan paljon kokon arvoisempia kuin Harry Potter") kirjoitettiin Etelä-Carolinan vanhempien yhteydessä, jotka painostivat opetuslautakuntaansa kieltämään Harry Potter -kirjat.
    ellauri163.html on line 987: Filosofia, joka ei ota ihmistä syliinsä, on yleinen ilmiö, koska viisaus ja sen rakastaminen ei ole ihmisestä siis minusta huolehtimista, vaan haastaa korkeampaan yleistykseen, samanlaista kuin Kreikan uskonto. Se on uskonnossa tapahtuvan yleistämisen koskettelua hengen asein niin, että osasta jumalauskoon liittyvistä maagisista elementeistä (kuten Zeuksen vihanpurkaukset? Mixi ne just on maagisia? Kuuluuko niissä Callen tohvelien läpinä sen tullessa lastenuoneeseen pää punasena huutamaan?) voitaisiin vapautua ajattelemalla asiaa ihmisen järjellä, joka nähdään tämänpuoleisena kuin katupoika. No tollanen henk.koht. jumalasuhde on oikeastaan aika herännäistä. Monet helpottuvat siitäkin ettei kiivas jumala kyylää niiden joka siirtoa, vaan nää syvälliset asiat hoidetaan ikäänkuin virkatyönä. Sekin jo lohduttaa ettei kenelläkään ole yhtään paremmin.
    ellauri180.html on line 132: Vahvat naiset, orjien vapautus ja naisasia ovat keskeisiä ainexia Irvingsin kirjoittamisessa, mahdollisesti sivuvaikutuksena ilman isää kasvamisesta ja vielä syvemmästä suhteesta äitiinsä, mikä johtaa naiseuden ihannointiin ja ylistykseen. Isien osa. Miten he vastaavat, mitä ajattelevat, haluavat, tuntevat, kuinka erilaiset heidän mielipiteensä ja luonteensa ovat äiseihin verrattuna, kuinka typerät yhteiskuntasopimuxet vaikuttavat lapsi-isä-suhteisiin ja mitä on aito miehekkyys. Ehkä olin liiankin vaikuttunut siitä, että Irvingillä ei ollut isää, hän käsitteli tätä aihetta yliteholla, mitä monet huonot, välinpitämättömät tai ylirasittuneet isät eivät voi tai halua sijoittaa. Omaelämäkerta ja hänen kirjoituksensa ovat usein sama asia, enkä pysty nimeämään kirjailijaa, joka olisi lisännyt töihinsä niin paljon itsestään, jopa hyvin jalkovälisiä ja henkilökohtaisia yksityiskohtia. Vain Irving tietää, kuinka paljon on kexastua ja kuinka paljon totta, mutta minusta on hämmästyttävää käyttää kirjoittamisen lahjaa tehdäkseen itseään kuolemattomaksi poistamalla palasia todellisesta elämästään ja tekemällä niistä kuvitteellisia mestariteoksia.
    ellauri181.html on line 83:
    "Akatemian herrat! | Teet minulle kunnian pyytää minua toimittamaan raportin akatemialle apinani elämästäni. | Tässä mielessä en valitettavasti voi noudattaa pyyntöä. Lähes viisi vuotta erottaa minut apinoista, […]. Tämä saavutus olisi ollut mahdotonta, jos olisin izepäisesti halunnut pitää kiinni alkuperästäni, nuoruuteni muistoista. Pelkkä luopuminen liitetiedoista oli ensisijainen prioriteetti, jonka olin asettanut izelleni; Minä, vapaa apina, alistuin tälle ikeen. Tämän seurauxena muistoni sulkeutuivat minulle yhä enemmän. " … välillä … "... Avoin sanoen, niin paljon kuin haluan valita kuvia näihin asioihin, suoraan sanottuna: Apeisuutenne, herrat, jos teillä on jotain tällaista takananne, ei voi olla kauempana teistä kuin minun. Mutta jokainen, joka kävelee täällä maan päällä on mielissään on kantapää : pikku simpanssi kuin iso Achilles . " "Ja opin, herrat! Voi, opit, kun sinun täytyy; yxi oppii, kun haluaa pääsyä; yxi oppii armottomasti. Piiskaalla valvotaan izeään; yxi repii izensä pienixi vastarinnoixi. Apinaluonto juoxi minusta ja pois kiertäen izensä yli, niin että ensimmäisestä opettajastani ize tuli melkein apina, piti pian luopua opetuxesta ja viedä sanatorioon. Onnexi hän tuli pian taas ulos. " "Nämä edistysaskeleet! Tämä tietosäteiden tunkeutuminen kaikilta puolilta herääviin aivoihin! En kiellä: se teki minut onnellisexi. Mutta myönnän myös: en yliarvioinut sitä edes silloin, kuinka paljon vähemmän tänään. Ponnistelulla, jota ei ole koskaan toistettu maan päällä, olen saavuttanut eurooppalaisen keskimääräisen koulutuxen. Ehkä se ei olisi izessään mitään, mutta se on jotain siltä osin kuin se auttoi minua ulos häkistä ja antoi minulle tämän erityisen ulospääsyn, tämän inhimillisen ulospääsyn. " ... hän päättelee yhteenvetona : "Kaiken kaikkiaan saavutin sen, mitä halusin saavuttaa. Älä sano, että se ei ollut vaivan arvoista. Sitä paizi en halua kenenkään tuomiota; Haluan vain levittää tietoa; Ilmoitan vain; Ilmoitin sinulle vain, herrat akatemiasta. "
    ellauri181.html on line 326:
  • Vaikka olisin eri mieltä jonkun kanssa, minusta on silti tärkeää yrittää ymmärtää häntä.
    ellauri183.html on line 123: Vähän myöhemmin hän kuitenkin jatkaa: "Mutta luopunutkin voi tehdä jotakin, jos ei muuta niin valita seuransa. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ei ole yxinkertainen päämäärä, mutta minusta tuntuu selvältä, etä sosialismi on yhteiskunnan ainoa mahdollisuus. Tai jokin muu sosialismin muoto – tähänastiset eivät houkuttele."
    ellauri188.html on line 344: – Poliisihallinnon näkökulmasta ongelmallista on se, että poliisista vuodetaan salaisia tietoja. Kaikki vuotamiset ovat rikoksia. Se minusta nakertaa poliisin luottamusta kansalaisiin. Virheellisiä tietoja ei myöskään saa olla, mutta kyllä painottaisin salaisten tietojen vuotamista tässä yhteydessä.
    ellauri204.html on line 489: Minulle on tapahtunut tänä vuonna isoja asioita: avioero, korona-eristys, poikani kotoa pois muutto. Herranjumala, siinä on paljon sopeutumista. Mutta minusta on myös mukavaa se, että olen yksin, on hiljaista ja siistiä.
    ellauri214.html on line 343: No, sanokaa nyt, olenko tarpeeton ihminen vai en? Enkö muka esittänyt koko tuossa jutussa tarpeettoman ihmisen roolia? Ruhtinaan rooli... siitä ei kannata puhua; Bizmjonkovin rooli on myös ymmärrettävä... Entä minä? Miksi minä sotkeuduin tähän kaikkeen? Mikä typerä viides pyörä rattaissa! Voi, miten katkeraa! Miten katkeraa! Ja nyt siis, kuten lotjanhinaajat sanovat: "Vielä kerran, vielä kerran!" Vielä yksi päivä, toinen, eikä minusta enää tunnu sen paremmin katkeralta kuin suloiseltakaan. Raskasta on elävän olennon erota elämästä. Terentjevna on luvannut ettei poistmentyäni "nitistä" töpöhäntäistä Trezoria.
    ellauri214.html on line 475: Ihan sama. ei minusta mihinkään kuitenkaan ole.
    ellauri214.html on line 488: Ihastuin ennenpitkää taas oikein kunnolla, ja nyt yritin ns iskeä tätä miestä, muttei hän kiinnostunut minusta. Vuosia kesti tääkin ihastus, kunnes tiesin hänen menneen naimisiin ja lopullisesti tavoittamattomiin.
    ellauri214.html on line 490: Nyt olen muutaman kuukauden ajan tavannut työn merkeissä miestä, johon olen pikkuhiljaa ihastunut. Tajusin asian juhannuksena, kun huomasin miten paljon kaipaan häntä, jo pelkkä näkemisensä saa minut sekaisin. Olen yrittänyt hänelle osoittaa mielenkiintoani, mutten oikein osaa tulkita, mitä hän minusta ajattelee, vai ajatteleko mitään. Jotenkin on sellainen tunne, että hän ei minusta piittaa, enkä uskalla mitään suoraan ehdottaa. Tänään kyllä kysyin siltä meneekö se yhteen paikkaan lauantaina, mutta sanoi menevänsä ehkä mielummin muualle. Kieltäytyminen saattoi johtua paikastakin, hän ei käy siellä useinkaan, kun taas minä lähes joka vkl, muttei hän tiedä sitä.
    ellauri238.html on line 157: Ehdotin lääkärille, että molemmat, Pentti ja Leena, pääsisivät pois suljetulta osastolta. Pentti ei voinut päästä sen vuoksi että joutuisi heti poliisin hoteisiin, oli selitys, mutta Leena pääsi. Kun seuraavana päivänä kävin ennen lähtöäni vielä Kupittaalla, Leena oli asettunut nurmikolle Pentin ikkunan alle. Pentti taas oli saanut selliinsä toisen miehen, jonka koko ruumis oli kääreissä. Pentti pelkäsi tätä huonetoveria niin ettei uskaltanut katsoakaan häntä, mutta todellisuudessa mies ei ollut pelottava, hän oli onneton. Hän kertoi minulle, että oli häitään edeltävänä iltana katkaissut kaikki löytämänsä suuret verisuonet, käsistä, jaloista, kaulasta, joka paikasta. Oli silkka vahinko että hän oli hengissä. Ja ihmeellisintä minusta oli se, ettei hän ollut sairaalassa hoidettavana vaan mielisairaalan suljetun osaston sellissä. Vaan sielläpä he olivat. Molemmat onnettomat.
    ellauri238.html on line 396: ”Minusta on nyt tullut Tjörnin runoilija, ja minusta voisi vielä tulla Bretagnen runoilija, kun ne eivät tunne Guillevicia edes nimeltä, tai ehkä se on Guillevicin oma syy, kun se on hyljännyt kotimaansa. Kuten minä omani. Ehkä minuakin ruvetaan Suomessa ylenkatsomaan, unohdetaan, mutta en kadu sitä että läksin sieltä: vieraisiin oloihin muuttamisestahan se johtuu että minä 1980-luvulla kykenen yhtä vahvoihin, ellen vahvempiin suorituksiin kuin 1960-luvulla. Keravalla asuen olisin tukehtunut.”
    ellauri238.html on line 669: "Älä nyt loukkaannu mutta minusta on mukava olla yxin välillä. As you were, jatka tiskaamista siellä kotisuomessa. Kun minun kyrpäni on sinun vitussasi, se on kuin liimassa, se ei tahdo lähteä irti. Toisin oli Tuula1n ja Leenan kaa, muna ei seisonut, se oli kuin olisi hammastahnaa pursottanut. Meidän nussiminen menee hyvin, ainakin minun mielestäni. Viisi pistoa ja tiukka tuijotus. (Muttei mitään verrattuna Mian mahtavaan peräsimeen.)"
    ellauri244.html on line 310: Caillouxin nyhräyxet kuulostaa epäilyttävästi skeidalta. Miten sinä sillä tavalla sanoit siinä lehtihaastattelussa? Mixi et sanonut minusta mitään? Kirjoitan sinusta kerran vielä todella rumasti. Lyön bestsellerillä korville. Voi vittu mitä nilliperseitä. Anja alkoi roikkua kyltereiden följyssä. Siistiä. Viileää. Sairasta. Jäätävää. Surku Yniäinen opettelee sutten tavoille.
    ellauri245.html on line 212: Tanakka kaunaluistelija Tonya Harding tuli esille Rei Shimurassa. Varmaan samaa vuosikertaa kuin Jonnen torakat, jotain ysärin jämiä. Norjan suurlähettiläs oli pedofiili, no niitä löytyy lähempääkin kyllä. Harry Håle on suvaizematon ihminen, kuten monet pedofiilitkin. Rajattoman talouskasvun se kyllä hyväxyy, ei siinä mitään. Mutta pedofiilit sen puolesta voitaisiin kyllä nirhata. "Välillä minusta tuntuu että pitää ruveta harkizemaan kuolemanrangaistusta." No kyllä kai kun saa tienestinsä verisistä murhajutuista.
    ellauri246.html on line 418: Joskus hei Brodsky edes tulevaisuus näyttää valtakunnan massan. "Tulevaisuus on musta, // mutta ihmiset, ei //, koska se // musta näyttää minusta." Ehkä sinusta, ei minusta. Musta se on musta.Tällainen tulevaisuus on ohjelmoitu kadottamaan yksilöllisyyttä. Brodsky luonnehtii luovuutta "Arya-vähemmistönä". Voi vittu, sehän on pesunkestävä nazi! "Kustakin eksistentiaalisesta ainutlaatuisesta ajatus korvataan idealla henkilökohtaisesta itsenäisyydestä." Brodskin individismia voidaan pitää synonyymina persoonallisuuden periaatteena yhteiskunnan korkeimmaksi arvoksi. Josif oli varmaan lukenut Nietzschen Moraalin genealogian englanninnoxena. Tämä periaate osoittaa Brodskia essee "matka Istanbuliin", ulkomaalainen idän perinteeseen, josta pidetään USSR: ssä. Varmista, kuinka julmimmin kasvaa voimaa ja lihasmassaa niille, jotka eroavat heistä, Brodsky kuvaa itsensä "uudet staksilla elokuulla" henkilöllä, jolla on sielu suhteessa mamiin. Runossa "keskustelu Commerwankerin kanssa", Brodskin totalitaarisen yhteiskunnan olosuhteissa on olemassa päivittäinen loputon kalkki. Tämä tietenkin Golud Moraalista. Lyyrinen sankari on verrattu marttyyri. Elämä itse on ensimmäinen, kipu ja henkilö on "kipu testi". Olen erilainen kuin muut, minuun sattuu.
    ellauri246.html on line 862: "Usein, kun säveltän runon ja yrittää saada riimi, englantilaiset kaatuvat venäläisten sijaan, mutta tämä on kustannukset, joita tämä tuotanto on aina suuri. Ja mikä rytma ottaa nämä kustannukset, jo välinpitämätön "- niin sanotaan Brodsky hänen luovuutesi" teknologia ". "Suurin osa minusta on prosessi, eikä hänen seurauksiaan. Kun kirjoitan runoja englanniksi, on pikemminkin peli, shakki, jos haluat, niin kuutiot. Vaikka olen usein kiinni siitä, että prosessit ovat psykologisia, emotionaalisia ja akustisia identtisiä. "
    ellauri254.html on line 1067: Fedin ko-ko-ko-ko-kommentoi: Nuo sanat kahden alkuperusteen, realismin ja romantismin, yhdistämisestä kuulostivat minusta kaiken sen arviolta, mitä neuvostokirjailijat olivat saaneet kuluneina vuosina aikaan, johtopäätökseltä Venäjän kirjallisuustoimintaa koskeneista loputtomista mietiskelyistä. Minusta tuntui, että noiden alkuperusteiden yhdistäminen luonnehtii parhaiten Gorkia itseään, hänen unelmoimansa kansamme suuren tulevaisuuden romanttisuutta ja tuon tulevaisuuden rakentamisen reaalisuutta. Se on sosialistinen realismi pähkinänkuoressa. Reaalisosialismista muodostui sitten kova kuori siihen pähkinään.
    ellauri264.html on line 354: Val. v. 3:60 Sinä näet caicki heidän costons/ ja caicki heidän ajatuxens minusta.

    ellauri264.html on line 357: Val. v. 3:63 Cadzo sijs/ cosca he maata panewat eli nousewat/ nijn he minusta wirsiä laulawat.

    ellauri267.html on line 426: Muurahainen. Etkö tee minusta hevosta?
    ellauri267.html on line 515: Muurahainen. [ Yksin. ] Kiitos siitä, mutta minusta ei ole niin kiirettä tulla mussulimieheksi. Hänen avioliitonsa ja kaikesta hänen ylpeytensä vuoksi huomaan hänen tulevan. Kuinka pitkälle kristityn tulee vastustaa, tiedän osittain; mutta kuinka pitkälle riisto nuori kristitty voi vastustaa, on toinen kysymys.
    ellauri272.html on line 823: – Nyt minusta tuntuu, ettei kukaan välitä kirjoistanikaan. Se on vähän turhauttavaa. Luulin, että kirjani elävät ja vain minä vietän yksityiselämää. Olisi pitänyt jaxaa heilua julkkisremmissä, ei ne kirjat muuten myy.
    ellauri275.html on line 318: Mistä sinä, veli, kuulit minusta? Hän kaatui Zakron päälle huutaen:
    ellauri286.html on line 56: Tupeepäisen itätytön esikoinen löytyi siis Kottbyn ilmaishyllystä. Sofi ei ollut mikään vasemmistolaisperheen mukula vaikka kävi äidin kanssa Virossa. Mutta venättä en pomiloinut, pois se minusta! Yhtä vähän tai vähemmän kuin persut ruåzia. Pieni urhea vaikka isojalkainen balttiäitini oli valkoverinen patriootti, joka vihasi punikkeja ryssiä. Suomessa matusuomalaisena olin kuin hankaavissa kengissä (lapsenkenkiä ei löytynyt oikeata kokoa). Sofin toinen nimi on Elina eikä Anna. Elinalla oli kylän ensimmäiset rinnat, vaikkeivät kovin mahtavat. Silti vittu. Se oli läskibonzo lapsena. Tosi hemmoteltu kakara. Sen äiti oli omituinen hyypiö. Stolitsnaja on parempaa kuin kossu ja absolut, sanoo venäläiset expertit. Mixi kaikki virolaiset naiset ovat limapilluisia huoria? Onko se niiden DNAssa kuin demokraattinen vastuu Avaazeilla? Kysy HS:n Kirstiltä. Torsti saattaa tietää paremmin.
    ellauri288.html on line 445: 13-vuotias. Meillä ei ollut paljon kirjoja kotona: pommituksen aikana melkein kaikki paloi. Mutta äitini ja isoisäni ostivat jotain, enimmäkseen kirjoja ranskaksi ja venäjäksi - nuoruudessaan äitini asui useita vuosia Pariisissa ja työskenteli sitten ranskan opettajana. Mutta hän tiesi venäjää lapsuudesta lähtien, kuten melkein kaikki ihmiset hänen sukupolvensa, jotka saivat koulutuksensa kokonaan tai osittain venäjäksi. Siten hänen hyllyllään olivat Pushkinin, Lermontovin, Tšehovin niteet. Eräänä iltana luultavasti yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ollut mitään tekemistä, otin Lermontovin valittuja runoja ja aloin selata sitä. Yhtäkkiä tajusin, että ymmärsin enemmän tai vähemmän lukemani. Ja sitten törmäsin runoon "Limalaiva". Luin sen ja lopetin melkein kyyneleet silmissä. Ei niinkään sympatiasta keisarin haamua kohtaan, vaan odottamattomasta tapaamisesta hengen kanssa, runouden voimalla. Tuo koira, runous, hän haukkasi minua, ja jokin minussa muuttui peruuttamattomasti. Siitä lähtien Illalla minusta tuli ensin innokas runon lukija ja sitten yritin säveltää jotain itse. Useiden vuosien ajan luin lähes yksinomaan venäläistä runoutta ja klassista proosaa.
    ellauri310.html on line 336: elämän minusta yhdellä nyrkiniskulla", hän sanoi. Lopulta hän asettui pistooliin,
    ellauri310.html on line 339: teloitettaisiin, mutta entä sitten, kun minusta tulisi kuolematon ja kaikki
    ellauri310.html on line 340: tulevat sukupolvet puhuvat minusta?"
    ellauri310.html on line 391: jotain, mikä tekisi minusta kuuluisan", Guiteau sanoi. "Pidä se mielessäsi, kunnes
    ellauri316.html on line 536: Ja sitten akateemikko siirtyy siihen, mitä varten artikkeli on kirjoitettu. Henkilökohtaisesti minusta tuntui, että artikkeli oli suoraan sanottuna räätälöity. Mainonta, toisin sanoen.
    ellauri316.html on line 537: Vain akateemikko myy lukijoita kohtuulliseen hintaan, ei kahvinkeitintä tai venäläisen Elon Muskin ihmekuulokkeita. Ei, tämä tuote on huonompi. Hän myy vihaa kotimaataan ja kansaansa kohtaan. No minusta näyttää.
    ellauri321.html on line 415: Aluksi olen taipuvainen olemaan samaa mieltä... Mutta kun luen koko Oodin uudelleen, tämä rivi vaikuttaa minusta vakavalta fläkiltä kauniissa runossa, ja syynä on oltava joko se, etten ymmärrä sitä tai se on väite, joka ei pidä paikkaansa.
    ellauri322.html on line 187: Godwin tapasi ensimmäisen kerran Mary Wollstonecraftin heidän yhteisen kustantajansa kotona. Joseph Johnson isännöi illallista toiselle kirjoittajalleen, Thomas Paineelle , ja Godwin huomautti vuosia myöhemmin, että hän kuuli sinä iltana liian vähän Painea ja liikaa Wollstonecraftia; hän ei nähnyt häntä enää moneen vuoteen. Sillä välin Wollstonecraft muutti asumaan Ranskaan nähdäkseen vallankumouksen itse, ja hänellä oli lapsi Fanny Imlay amerikkalaisen kaupallisen keinottelijan ja seikkailijan Gilbert Imlayn kanssa. Gilbert Imlayn liikeasioita ajaessaan Wollstonecraft matkusti Skandinaviaan, ja pian sen jälkeen julkaisi matkaan perustuvan kirjan.. Godwin luki sen ja kirjoitti myöhemmin, että "Jos koskaan oli kirja, jonka on arvioitu saamaan mies rakastumaan sen kirjoittajaan, tämä näyttää minusta olevan se kirja."
    ellauri322.html on line 229: Radikaali englantilainen filosofi William Godwin päätti: "Jos koskaan oli kirja, jonka on suunniteltu rakastuttavan pallopään kynäilijäänsä, tämä näyttää minusta siltä kirjalta." Lontoossa Godwin ja Wollstonecraft aloittivat rakkaussuhteen. Vuoden sisällä hiän oli taas raskaana, ja huolimatta heidän pahamaineisesta vastenmielisyydestään avioliittoa kohtaan, he päättivät mennä naimisiin. "Luulen, että olette maailman erikoisin aviopari", ystävä kommentoi. Wollstonecraft synnytti sitten tyttären, tulevan Mary Shelleyn, Frankensteinin ( 1818) kirjoittajan. Hiän (äiti siis) kuoli pian sen jälkeen, 38-vuotiaana.
    ellauri322.html on line 325: En kestä ajatella, etten ole enää, kadotan itseni, vaikka olemassaolo on usein vain tuskallista tietoisuutta kurjuudesta; Ei, minusta näyttää mahdottomalta, että lakkaisin olemasta tai että tämä toimelias, levoton henki, joka on yhtä elävä ilolle ja surulle, järjestettäisiin vain pölyxi, joka on valmis lentämään ulkomaille heti, kun kevät napsahtaa tai kipinä sammuu, joka pitää sen koossa. Varmasti tässä sydämessä asuu jotain, joka ei ole katoava, ja elämä on enemmän kuin unelma. Eix je?
    ellauri322.html on line 427: Sapettaa kun huomaan joitain kaupallisia petoksia, joita harjoitetaan nykyisen sodan aikana. Lyhyesti sanottuna, riippumatta siitä, millä näkökulmalla katson yhteiskuntaa, minusta näyttää siltä, ​​että omaisuuden ihailu on kaiken pahan juuri. Täällä Tanskassa se ei tee ihmisistä yritteliäitä, kuten Amerikassa, vaan säästäviä ja varovaisia. Sen vuoksi en ole koskaan ollut pääkaupungissa, jossa aktiivista teollisuutta on niin vähän; ja mitä tulee iloisuuteen, odotin turhaan norjalaisten reipasta askelta, jotka minusta kaikin puolin näyttävät olevan näistä joholla.
    ellauri322.html on line 452: Todellakin, Tanskan kuninkaan Holsteinin - Saksan omaisuus näytti minusta paljon paremmalta kuin kaikki muut hänen valtakuntansa osat, jotka tulivat näkökenttääni; ja vahvan maalaisväestön täytyi täällä koukuttaa lihaksiaan, eikä niin sanotusti istua alas laardiperseilleen, kuten tanskalaisen talonpoikaisväestön. Saapuessani Schleswickiin, Hessen-Kasselin prinssi Charlesin asuinpaikkaan, sotilaiden näky muistutti taas mieleen kaikki epämiellyttävät ennakkoluulot saksalaisesta protonazismista. Junat kulkivat toisaalta kyllä ajallaan. (Pennsylvanian farmari vahvisti että sakemanneista tuli parhaita äveriäitä amerikkalaisia.)
    ellauri323.html on line 39: And turn me into a patchwork, a jig-saw puzzle, Ja tee minusta tilkkutäkkiä, palapeliä,
    ellauri325.html on line 226: Herra ja ylhäisyys filmattiin vuonna 1944. Tauno Palo oli kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä ja doña Camilla Maria Teresa Escajadillon roolissa oli Regina Linnanheimo. Elokuvan vuoropuhelu on hauskaa, mutta Jorma Nortimon ohjaus kömpelöä. [kenen mukaan? ehkä sinusta, ei minusta. J.N.] Pahvinen Nummelan lentokentälle pystytetty satu-Meksiko tuo mukaan tahatonta komiikkaa.
    ellauri325.html on line 462: Humanisti: "Ajanviete on sitä, että ei kiinnitetä ollenkaan huomiota siihen, minkä arvoista on se asia millä joutoaika täytetään, vaan pidetään pääasiana, että se saadaan joten kuten täytetyksi, joten kuten kulumaan. ... Siksi tämä ajanvieteteollisuus on minusta jossain määrin vaarallinen."
    ellauri334.html on line 147: Vizikästä oli miten kaikki 2014 Krimin jälkeiset propaganda-aihelmat oli saatu siiretyxi Amerikan törkeälle 50-luvulle. Siellä oli Odesa yhdellä ässällä ja kaxoisagentteja jotka puolustivat lännen asiaa venäjää murtavien venäläisagenttien ollessa aika tuhmia tukkansa amerikkalaisittain alas laskeneelle kirjastonmyyjälle. Pöyhkeästä Camillasta oli tullut rasvainen tarjoilija. No pääasiahan on että on unelma, samantekevää että se toteutuu vain rikkaille. Sillä ehkäpä rikas tuleekin juuri minusta!
    ellauri336.html on line 683: QUincauan HERRA sine tadhot ratki minua wnocta? quincauan sine poispeitet Casuos minusta?
    ellauri339.html on line 505: Mikä siunaus, että vihaavat minua ne ihmiset, joita en aina voinut sietää. Jos he pitivät minusta, se tarkoittaisi, että lauloin ja eläisin turhaan. Syy on selvä. Anna heidän kiristää hampaitaan. He olivat maaorjia; heistä tuli orjia.
    ellauri340.html on line 504: Peter Handken uusin romaani, Krishna Winstonin kääntämä hedelmävaras, alkaa miehen lähtemisestä kävelylle. Hän on umpikujassa ensimmäisestä askeleesta lähtien: Paljain jaloin ruohikolla kävellessä mehiläinen pistää hänet. Pistos avaa ajatusten tulvan – säästä, katkenneesta kengännauhasta, mehiläisten anatomiasta ja siitä, ovatko mehiläisen pistot kosminen merkki. Hän julistaa: "Yhtäkkiä minusta tuntui hyvältä lähteä liikkeelle ilman mitään karttaa." Sieltä kertoja aloittaa oudon, joskus käsittämättömän matkan maakuntakaupunkien ja peltojen halki, jokien yli ja pimeneisiin metsiin. Hän näennäisesti jahtaa salaperäistä naista (hedelmävarasta), mutta koko ajan kertojamme pohtii, kuvailee, tarkentelee – vaikka onkin epäselvää, haluaako hän (tai välittääkö), jos hänen tarkoituksensa ymmärretään.
    ellauri341.html on line 86: Kirjan lukeminen tuntui minusta lähinnä työvoitolta. Kerronta turvautuu lähinnä pitkiin yksin- ja vuoropuheluihin. Hyvin pitkiin. Paikkoja ja arkisia tapahtumia ei juuri kuvata, mikä tekee tekstistä oudon ruumiittoman tuntuista.
    ellauri342.html on line 71: Ajatus tuntui minusta hyvältä, ja koska Cigalesin kirjasto on aivan oven takana, menin lukitsemaan itseni sinne kahdeksaksi päiväksi.

    ellauri342.html on line 72: Se vaikutti minusta hyvältä ajatukselta, ja Cicadan kirjasto oli oikea oveni ulkopuolella päätin sulkea itseni viikoksi.
    ellauri345.html on line 197: Hän näytti olevan iloinen minusta
    ellauri345.html on line 502: Ai niin ja vielä vähän kauneudesta jos jaxatte. Hänen elämäntyönsä kolme hahmoa kasvoi tästä taistelusta, joka ravisteli häntä enemmän kuin kukaan muu: Mignon, Ottilie, Helena. »Joten anna minun loistaa, kunnes minusta tulee | Älä riisu valkoista mekkoani! I kiiruhdan kauniista maasta alas tuohon vahvaan taloon. I Siellä minä levon pienen hiljaisuuden I Sitten tuore näkymä avautuu | Jätän sitten puhtaan kuoren | Vyö ja seppele takaisin." Ja hän jättää myös Helenan taakse: "Mekko ja huntu jäävät hänen syliinsä." Goethe tietää, mitä tämän ulkonäön pettämisestä sanottiin. Hän varoittaa Faustia: ”Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on kaikesta jäljellä. | Mekko, älä anna sen mennä. Siellä jo kynitään | Demonit kärjessä, haluaisivat | Alamaailmaan repiä sen. Pidä kiinni! | Se ei ole enää se jumalatar, jonka menetit Mutta se on jumalallista, housut tai ilman housuja."
    ellauri345.html on line 510: Saman vuoden elokuussa Goethe kirjoitti lopullisen version kolmannesta luvusta Elective Affinitiesin toisesta osasta, jossa Ottilien päiväkirjassa sanotaan: "Ajatus muinaisista kansoista on vakava ja voi näyttää kamalalta. He kuvittelivat esi-isänsä suurissa luolissa istumassa valtaistuimilla ympäriinsä, hiljaisessa keskustelussa. He nousivat seisomaan ja kumarsivat tervetulleeksi sisään tulleen tulokkaan, jos tämä oli tarpeeksi arvokas. Eilen, kun istuin kappelissa ja näin useita muita istuvan ympärilleni veistettyä tuoliani vastapäätä, tuo ajatus vaikutti minusta hyvin ystävälliseltä ja siroilta. Mikset voi istua? Ajattelin itsekseni istua hiljaa ja uppoutuneena sinuun pitkään, pitkään, kunnes vihdoin tulevat ystävät, joille nouset ylös ja näytät heille paikkansa ystävällisellä kumartamalla."
    ellauri350.html on line 115: Viestittelyä hupaisilla giffeillä kuin Kristina tädillä. Frendit voi aina irtisanoa textiviestillä, mixeipä omat sisaruxetkin. Näyttää eteisessä oranssin tekoturkin selkää. On se surkeaa. Pitääkö hallitus huolta minusta kun en enää pääse veskiin?
    ellauri350.html on line 829: Opettele olemaan entistä avoimempi ja osoittamaan tunteesi - myös syytöxet. Taiteilija Iivana Nyhtänköljä, mitä teillä on sanottavaa puolustuxexenne näiden syytteiden johdosta? Mä tiedän kyllä mistä tytöt tykkää. Kun kehuu hieman niin sydän heillä sykkää, juu, juu, sydän heillä sykkää, juu sydän heillä sykkää. Voit kehua toisen ajatuxia, ulkonäköä, asenteita, määrätietoisuutta hänen panoxessaan eroottisissa leikeissä. Tekeex kutaa? Oonxmä paras? En ehkä näytä sitä tarpeexi usein, mutta sinä merkizet minulle paljon. Halusin vaan sanoa, etä minusta on ihana kun sivelet minun selkääni. Se neito vielä jälkeenpäin mua kiitti, juu, juu, jälkeenpäin mua kiitti, juu, jälkeenpäin mua kiitti. Nyt herra tuomari syytöxet jo riitti. Mä seison täällä syytettynä suotta. On neitojen kanssa oltu sata vuotta, juu, juu on oltu sata vuotta, on oltu sata vuotta.
    ellauri364.html on line 460: Darwinin omaelämäkerta sanoo isästään: "... [hän] oli vähän epäoikeudenmukainen minua kohtaan, kun olin nuori, mutta jälkeenpäin olen kiitollinen, kun ajattelen, että minusta tuli hänen suosikkisuosikkinsa."
    ellauri365.html on line 143: Syvällä taivaalla myös kuu näytti minusta nauravan! Au fond du ciel, la lune aussi me sembla rire !
    ellauri368.html on line 226: Pyhää kirjoitusta epäkunnioittaen tuo pahan maailmaan. "Sillä", - niin juoksee muinainen Baraita - "Toora laittaa säkin päälle ja ilmestyy Pyhän eteen, siunattu olkoon Hän, ja sanoo hänelle Hän: *Kaikkeuden herra, sinun lapsesi ovat tehneet minusta samanlaisen harpun, jolla pilkkaajat soittavat."
    ellauri368.html on line 262: Oi, jospa muotoilisit minusta tytön.

    ellauri372.html on line 220: Oi Epämakulatuuri, taivaan ja maan kuningatar, syntisten turvapaikka ja rakkain äitimme, Jumala on tahtonut uskoa koko (no lähes koko) armon järjestyksen sinulle. Minä, (nimi), katuva syntinen, heittäydyn jalkojesi juureen ja rukoilen sinua nöyrästi, että ottaisit minut rajusti, kaiken, mitä olen ja mitä minulla on, kokonaan itsellesi omaisuutesi ja omaisuutesi. Ole kiltti ja tee minusta, kaikista sielun ja ruumiin voimistani, koko elämästäni, kuolemastani ja iankaikkisuudestani sitä, mikä sinua nyt eniten miellyttää.
    ellauri383.html on line 220: Miesten kastraatio on luultavasti yleisempää kuin luuletkaan. Minä ja monet samanikäisistä ystävistäni kärsimme eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta tai suurentuneesta eturauhasesta, mikä häiritsee virtsaamiskykyämme. Yksi hoitomuoto on saada eturauhanen kutistumaan. Kastraatiolla on sellainen vaikutus. Minulle ja ainakin kahdelle tuntemalleni ystävälleni on määrätty Finasteridia, joka on lääke, joka alentaa testosteronitasoja ja kastroi sinut kemiallisesti. Eturauhasesi kutistuu ja voi helpotus, että pystyt taas pissailemaan kunnolla. Meidän iässämme kastraation vaikutukset eivät ole niin tuhoisia kuin luulet, ja sillä ei ole itse asiassa juurikaan ole ollut vaikutusta minuun tai elämäntapaani tai ulkonäkööni. Mainostoimistojen käyttämät seksikkäät kuvat ja lievä porno näyttävät nyt minusta tyhmiltä, ​​enkä enää siedä tyhmiä naisia, jotka käyttävät minua omiin tarkoituksiini päästäkseen perille. Kaiken kaikkiaan olen melko onnellinen kastroinnista, joten elämäni ei kirjaimellisesti ole enää kurjuutta.
    ellauri383.html on line 223: Myös libidoni laski. Kuten 10-kertainen. Se ei kadonnut kokonaan. Sen sijaan, että masturboin 1–2 kertaa päivässä, masturboin vain 1–2 kertaa kuukaudessa. Seksuaalisen halun katoaminen tuntui helpotukselta. Sen myötä siemensyöksyni kuivuivat melkein. Mikä oli myös tavallaan positiivista, koska sitä vuotoa ei tarvinnut siivota. Orgasmit olivat vähemmän intensiivisiä ja vähemmän keskittyneitä peniksen ympärille. Koko kehoni tuntui olevan orgasmissa, vaikka se tuntui vähemmän intensiiviseltä. Myös seksuaaliset ajatukset, jotka tulivat mieleeni melko usein, katosivat. Melkein. Myös akneni hävisi. Ja kehoni ei ollut niin haiseva kuin ennen. Myönteistä on, etten kokenut masennusta, kuten monet muut eunukit kertovat. Mutta negatiivisia vaikutuksia on. Väsyin hyvin helposti. Ja se väsymys tuntui erityisen pahalta ensimmäisten 3 kuukauden aikana. Lisäksi minulle kehittyi unettomuus, joka lisäsi vakavasti uupumusta. Ja minusta tuli huomattavasti heikompi. Joten en jaksanut juosta 100 metriä enempää. Ja olin täysin hengästynyt. Pienikin fyysinen aktiivisuus sai minut hengästymään. Minulla oli myös kuumia aaltoja ja kylmiä vilunväreitä. Yleensä kehon lämpötilan säätely näytti olevan epäkunnossa. Mutta se oli siedettävä sivuvaikutus. Jopa vähän hassua. Mutta kuudenteen kuukauteen mennessä kaikki nämä negatiiviset sivuvaikutukset olivat siedettävämpiä kuin alussa. Ja positiivinen puoli, en lihonut yhtään, koska olin fyysisesti aktiivinen kaikkia kertoja vastaan ​​ja rintani olivat vain vähän arat, mutta eivät kehittyneet. Luulen, että jos jatkaisin paljon pidempään, negatiiviset vaikutukset muuttuivat vielä vähemmän ilmeisiksi.
    ellauri383.html on line 634: Kysymyksesi vaikuttaa minusta hyvinkin propaganda vaikutteiselta, erityisesti kun olen poliittisesti kaikkiruokainen ja katson asioita erillään ulkopuolelta….oikeastaan ainoa keino jolla pystyy olemaan asioista aidosti REHELLINEN on olla totaalisen ULALLA.
    ellauri384.html on line 239: - Mutta koeta toki ymmärtää, Sokrates selitti, että minusta on jumalallista elää ilman tarpeita.
    ellauri390.html on line 303: Balladin P.I. ensimmäisen julkaisun kirjoittaja. Yakushkin toivoi, että "laulun äänet julkaistaan", samoin kuin "motiivivaihtoehdot, jotka vaihtelivat paikkakunnittain" ja sanoi: "Tällä hetkellä sain kuulla K. P. Vilboan laulamista varten sovittamia kappaleita - kuten minusta näyttää, nämä järjestelyt tyydyttävät tämän tapauksen tiukimmat tuomarit uskollisuudellaan ja taiteellisuudellaan." Kuukausi Yakushkinin kokoelman julkaisemisen jälkeen K. Vilboa julkaisi kokoelman venäläisiä kansanlauluja. Balladi ruhtinas Volkonskista ja Vanka Kljutšnikista ("Moskovassa oli kaupunki, Sennajalla oli aukio..."), jonka Jakushkin nauhoitti Orjolin maakunnassa, muusikko julkaisi sävelmän kanssa, jonka sijainnin hän tunsi mutta ei kerro. Jakushkinin teksti on tunnistettavissa, koska prinssi Volkonskia kutsutaan "prinssi-bojaariksi". Niinpä Vilboan musiikkikokoelman kappale "syntyi" kahdesta itsenäisestä tekstistä: runollisesta (Jakushkinin äänityksestä) ja Vilboan äänittämästä ja harmonisoimasta musiikillisesta sävelestä.
    ellauri391.html on line 187: Tunteeko koira häpeää? Kyllä se tajuaa et nyt on apina sille vihainen, ja se menee piiloon häntä koipien välissä. Tunne ja sen aiheuttaja ovat ihan samat. Se mikä enintään voi puuttua on sisäistetty herruus, omatunto eli yliminä, joka hokee apinalle johtoportaan puolesta: olet/olen paha. Mitähän muut ajattelee minusta. Se ajatus on monen monen pahan alkuna.
    xxx/ellauri010.html on line 536: Mutta ei tod. palikkapää, vaan hienostunut, hienopiirteinen. Hävettää olla näin asenteellinen, mutta en tykkää noista miehistä. Eivät nekään minusta, luultavasti.
    xxx/ellauri044.html on line 268: Pohdin sitä, mitä muut minusta ajattelevat
    xxx/ellauri056.html on line 62: Vaikuttaa aika puolivillaiselta minusta. Koko Vergilius on vähintään puolet akryylia.
    xxx/ellauri057.html on line 1298: Tuijunkantajien kaudella kysymys ruumiillisuudesta muodostui ajankohtaiseksi. Myös Vaara tiedosti runojensa pohjalla olevan rytmisen liikkeen, hän kutsui runojaan itse ”bylsityiksi runoiksi”. ”Minussa runo on alkanut liikahtelunsa vain jos ja kun liha on jotenkin ollut liikkeessä – -. Tosissani voin sanoa, että sanamuoto ’kirjoittaa runoja’ on minusta aina tuntunut liian tärkeilevältä ja jotenkin vinoon menevältä – -.”. Vaara ylistää naisellisuuteen perinteisesti liitettyjä piirteitä: epäloogisuutta, antautuvaa haltioitumista, ruokkivaa voimaa, vaistonvaraisuutta. Hei mut näähän on fasismin tunnusmerkkejä! Kirjoittamisen motiivi on päästä autuuden tilaan, alistamattomaan hetkeen, hekumanhuippuun joka runossa ”Tulivuori” "kirjoittuu (yäk)" näin:
    xxx/ellauri114.html on line 436: Italiassa meno oli railakasta. Ensimmäisen viikon aikana 8-vuotias lapsi löi minua ja kutsui vitun lehmäksi. Kun yritin ohjata lasta, perheen äiti käveli auktoriteettini yli tehden minusta sen inhottavan pahiksen.
    xxx/ellauri123.html on line 303: En ole aina ollut minimalisti. Tapasin ostella paljon asioita uskoen niiden lisäävän omanarvontunnettani ja johtavan onnellisempaan elämään. Rakastin kerätä roppakaupalla hyödytöntä roinaa, enkä kyennyt heittämään mitään pois. Hamstrasin luontevasti kaikenlaisia pikkutavaroita, joiden kuvittelin tekevän minusta mielenkiintoisen ihmisen.
    xxx/ellauri123.html on line 958: minusta oli kysymys. Siinä hän seisoi ja
    xxx/ellauri126.html on line 858: Avainkysymyksiä todellisten syiden tiedostamiseen ovat mm. ”Mitä minä pelkään?”, ”Mitä uskomuksia, tiedostamattomia lauseita ja muka-totuuksia toistelen itselleni?” ja ”Elänkö todeksi jotain valheellista käsitystä minusta?”. Ota hetki aikaa ja todella vastaa näihin kysymyksiin nyt. Autan sinua hieman ja avaan näitä kysymyksiä omien esimerkkieni kautta.
    xxx/ellauri128.html on line 311: Kaunis kuin sinä minustaLiisa LaukkarinenFFUCK!
    xxx/ellauri157.html on line 166: Jatkuva taistelu ruuasta ja lisääntymisestä (ei sukupuolisesta tyydytyxestä, hölmö Iisko, se on sivuasia) on kaikkien eläinlajien alkuperä. Apinat jotka jatkuvasti tappavat toisiaan oikeastaan vain täyttävät luomakunnan suurta suunnitelmaa. Malthus kiisti kaikki Raamatun puheet että Jumala muka kavahtaa verenvuodastusta. (Mitä vittua, Jahvehan siellä heiluu ase tanassa ihan päällimmäisenä?) Todellisuudessa hän oli rakentantu maailman vasitusten sellaisexi, että veri vuotaisi, että lapset kuolisivat nälkään ja että muutkin eläimet söisivät toisiaan. Luin nämä totuudet ja tiesin ettei kukaan voisi väittää niitä väärixi, ja silti minusta tuntui samaan aikaankuin olisin niellyt myrkkyä. Suljin tämän hirvittävän kirjan ja avasin toisen samanlaisen, aloin selailla Raamattua. Sama Mooses joka sanoi "älä tapa", sanoi myös: "Älä säästä yhtäkään joka hengittää". Eihän tässä mitään ristiriitaa ole, kun ottaa huomioon kenen tiimistä on puhe. Eli justiinsa sama sanoma kuin Darwinilla.
    xxx/ellauri165.html on line 61: Mutta aikaisemmin olimme mitanneet erään Antero Poppiuxen työnnön ja Ollin työntö oli melkein yhtä hyvä! Täällä on myös herrasväki Krohn ja meidän on pitänyt pelata ahkerasti keilaa, vaikkei se olekaan minusta mikään erikoisen hauska peli.
    xxx/ellauri167.html on line 189: questi, che mai da me non fia diviso, Tää joka ei enää koskaan eroo minusta,
    xxx/ellauri167.html on line 374: Vapaa tahto ja tietoisuus on hämärämiesten mielestä suuria arvoituxia. Ehkä sinusta, ei minusta.
    xxx/ellauri169.html on line 430: Sivusto kertoo että näitä pillereitä pitäisi myös jatkossakin syöttää minun parempi puoli ennen syöxyä, että on libido koko aika, ja tämän sanoman haluamme aloittaa parin viikon aikana. No, minusta on edelleen vaikea uskoa, että tämä tavara kääntää hänet villieläimexi sängyssä - ja kaikki tämä yhden elokuvan lipun hinnalla ja ilman mitään typeriä määräyksiä.
    xxx/ellauri173.html on line 352: Luonnollisen ilon on päinvastoin johdettava meidät varovasti ohjaamaan, lykkäämään tuhannella hitaalla siirtymällä (tukistuxella ja potkulla) - ja joista hiän rakastaa meitä enemmän, arvaamalla ne - ohjataksemme lopulta hauraan, vastuuttoman ja herkän olennon, joka itsestään ja vaistomaisesti pyytää tukea. Oliko siis viisasta tuomita niin nopeasti ja varauksetta luonto, jonka rakkaus saattoi pian (ja tämä riippui minusta) muuttaa ajatuksensa tehdäkseen niistä minun heijastukseni?
    xxx/ellauri173.html on line 362: Ewaldin kanssa hän näki selvästi, että hän oli tekemisissä "suuren herran" kanssa. ― Sitä paitsi olin herrasmies, ”mikä sanoi kaiken”.― Et cetera; loput vastaavasti. Mitä mieltä olet neiti Aliciasta tämän version mukaan? - Paholainen! Tuhat ukkosenjylinää! sanoi Edison: nämä kaksi sisältöä ovat itse asiassa niin eri sävyisiä, että minusta näyttää siltä, että hänen ja sinun käännöksensä ovat ilmaisseet kaksi asiaa, joiden välillä on vain kuvitteellinen suhde. (Aargh...)
    xxx/ellauri173.html on line 412: Faunin tupluurien suomennos paasauxessa 46 katkesi kuin kananlento. Nyt on tarvis jatkaa sitä, koska Huishaismannin mielestä Mallarmé on ihan parhautta. Eise musta juuri ollut kummonen. Ehkä sinusta, ei minusta. Vitun 2-mielinen se kyllä on, 1-mielisesti voidaan todeta.
    xxx/ellauri173.html on line 794: "Mutta sellaisen olennon luomiseen ryhtyminen", mutisi lordi Ewald mietteliäästi, "minusta tuntuu, että se olisi Jumalan kiusaamista. "Joten en käskenyt hyväksyä!" vastasi matalalla äänellä ja hyvin yksinkertaisesti, Edison. "Aiotko puhaltaa siihen älykkyyttä?" – Älykkyyttä? ei: Tekoälyn: kyllä.
    xxx/ellauri173.html on line 807: "Päätelmä on todellakin harhaanjohtava ja syvällinen", hän mutisi hymyillen, "mutta minusta tuntuu, että minun pitäisi aina löytää itseni hieman liian yksinäisexi tajuttoman Eevasi seurassa.
    xxx/ellauri173.html on line 826: - Vai niin ! vaikka kun työ on suoritettu, koska sen voi aina halutessaan tuhota, hukuttaa tarvizematta vedenpaisumusta siihen. "Todellakin", sanoi lordi Ewald syvästi mietteliäänä; mutta minusta tuntuu, että silloin se ei ole enää sama asia.
    xxx/ellauri174.html on line 146: ― Nyt, lisäsi sähköasentaja, aiomme, koska haluatte, tutkia vakavasti uuden, sähkö-ihmisolennon eliötä, - tämän tulevan Eevan eliötä, vihdoinkin, jonka keinotekoisen lisääntymisen avulla (jo melko muodissa viime aikoina), minusta täytyy näyttää täyttävän lajimme salaiset toiveet ennen vuosisataa – ainakin aloitteentekijäkansojen keskuudessa. Vizi täähän ei ole muuta kuin transhumanismia parisataa vuotta ennen aikojaan. Näitä hulluja on piisannut, ja piisaa nyttekin, kiitos mulkeroiden kuten Harari, Larry Page ja Gates.
    xxx/ellauri174.html on line 148: Mutta lortilla on vielä 1 kymysys: "Se mikä minusta näyttää vielä arvoituksellisemmalta kuin tämä verraton olento, on motiivi, joka sai sinut luomaan sen. Haluaisin ennen kaikkea tietää, kuinka tämä uskomaton käsitys inspiroitui sinuun."
    xxx/ellauri174.html on line 223: Unohtamatta, että Anderson oli aloittanut pitämällä häntä "merkillepanemattomana" naisena ja että juhlien savu ainoastaan oli tehnyt hänet syylliseksi leikkimään hetkeksi päästäkseen alkuun ja vaistonvaraisesta vastenmielisyydestä häntä kohtaan, ns. hurmaa, jonka nämä herrat heti osoittivat kuorotytölle (eli armo, pikantiteetti, vastustamaton ja kiistaton miellyttämisen lahja jne.), ― joka voi olla vain suhteessa näiden herrasmiesten täysin yksilölliseen mielenlaatuun, ― täytyy , sanon, että jo pelkästään tämän tosiasian perusteella näyttävät minusta olevan epäilyttävä todellisuus.
    xxx/ellauri174.html on line 227: Sillä jos aistillisuuden alalla ei ole kuviteltavissa mitään absoluuttista makukriteeriä, ei sen enempää kuin vivahteitakaan, minun olisi hyvällä logiikalla ikävä kyllä ​​ennustaa viehätysten todellisuutta, joka pystyy välittömästi vastaamaan spitaalista ja enemmän kuin huonontunutta. aistit näiden homojen kohdalla on kylmän eloisat; niin että viettelypatentti, jonka he näin hänelle tarjosivat luottamuksellisesti ja ensi silmäyksellä, osoitti minulle vain heidän surkean luonnonsuhteensa hänen kanssaan, eli neiti Evelyn Habalissa ei ollut muuta kuin hyvin kieroutunut henkinen ja fyysinen banaalisuus. Lisäksi pieni kysymys: hänen ikänsä (josta Anderson oli aina välttynyt) tuntui minusta hyödylliseltä, joten minun piti kysyä sitä. Rakastava lapsi oli vasta täyttämässä kolmekymmentäneljä vuotta.
    xxx/ellauri174.html on line 274: Näin ollen, kun otetaan huomioon, että – tiettyjen petollisten keinojen käyttöönoton ansiosta – jos yksi näistä naisista, hyödyntäen yhtä niistä vaarallisista sairaalloisen heikkouden hetkestä, jolloin kaikki elävät olennot, jopa miehisetkin, voivat joutua puolustuskyvyttömiksi, pystyi pitkällä aikavälillä siis intohimoiseen sokeuteen asti komea, nuori, rohkea mies, joka on tunnollinen velvollisuuksistaan, ansainnut omaisuutensa, jolla on korkea älykkyys ja alkuarvo, joka on tähän asti moitteeton, - kyllä, Vakuutan, että minusta on reilua kieltää tältä naiselta vapaa oikeus käyttää hyväksi inhimillistä kurjuutta siihen pisteeseen, että hän johdatti tämän miehen tietoisesti tai ei, minne se helvetin hyppääjä, josta puhun, ajoi ystäväni.
    xxx/ellauri174.html on line 341: Neiti Evelyn Habalista oli siis tullut minulle… utelias kokemus. Päätin löytää hänet, en todistaakseni teoriaani (se on tehty koko ikuisuuden), vaan koska minusta tuntui mielenkiintoiselta nähdä hänet niin kauniissa, täydellisissä olosuhteissa kuin niiden pitäisi olla. "Neiti Evelyn Habal!" - Sanoin itselleni: mikä se voisi olla?
    xxx/ellauri175.html on line 136: "Tulkaa sisään, neiti Alicia Clary! Ystäväni lordi Ewald odottaa sinua mitä intohimoisimmalla kärsimättömyydellä: ja - sallikaa minun uskaltaa sanoa se - minusta on aivan oikeutettua katsoa sinua.
    xxx/ellauri175.html on line 142: "Kyllä", jatkoi Edison nöyrästi, "mestari Thomas! Etkö ole kuullut minusta? Mestari Thomas! Englannin ja Amerikan suurten teattereiden yleinen edustaja!
    xxx/ellauri175.html on line 185: - Vai niin! huoneesta! jatkoi neiti Alicia Clary, joka oli yhtä halveksittavan herkullinen kuin Venus katsomassa Junoa ja Dianaa: "Meidän kesken hän näytti minusta... vähän...
    xxx/ellauri175.html on line 283: - Kello kaksi ! Oikein hyvä. Nyt, syvin salaisuus! Edison lisäsi sormi huulillaan. Jos ihmiset tietäisivät, että omistaudun sinun alkuasi, olisin Orpheuksen tilanteessa bacchantien joukossa: he tekisivät minusta huonon parin.
    xxx/ellauri175.html on line 314: Lordi Ewald, - joka oli nähnyt eleen ja magneettisen unen vaikutuksen, - tarttui Alician nyt kylmään käteen. – Hyvin usein hän sanoi, että olin tällaisten kokemusten katsoja: tämä kuitenkin näyttää minusta todistavan hyvin harvinaista hermoston ja tahdon energiaa nti Alician puolelta ...
    xxx/ellauri175.html on line 393: "Myönnän teille, että en ole ilman kärsimättömyyttä miettiä, millaisexi minusta on tullut Hadaly! sanoi hetken kuluttua lordi Ewald. "Näet hänet tänä iltana. Vau! et tunnista häntä, sanoi Edison. "Muuten", hän lisäsi, "tiedättekö, minun täytyy varoittaa sinua, "se on itse asiassa vielä pelottavampaa kuin luulin.
    xxx/ellauri175.html on line 449: Kerro minulle, missä mielessä tämä tapa rakastaa toisianne näyttää teistä niin ylemmältä tai niin kohtuuttomalta? Joten ennen kaikkea se, että hän näyttää minusta niin luonnolliselta ja ainoalta, joka ei jätä huolta eikä katumusta? Kaikki intohimon kiihkeimmät hyväilyt ovat siellä moninkertaistettuina, tuhat kertaa intensiivisempiä ja todellisempia, jalostettuja, muuttuneita, sallittuja! ― Mitä viehätystä löydät siitä, että halveksit aina parasta, olemuksesi ikuista? Ah! jos en pelkäsi kuulla nuorta nauruasi, valitettavasti! niin epätoivoisena ja silti niin suloisena, kertoisin teille monia muita asioita, tai pikemminkin vaiti, kärsisimme jumalallisia!...
    xxx/ellauri175.html on line 456: Oliko hän ymmärtänyt näiden kiihkeiden huomautusten pehmeän ja polttavan huminan? Yhtäkkiä kyynel vierähti hänen silmäripsiensa päästä hänen kalpeaille poskilleen."Joten sinä kärsit", hän sanoi matalalla äänellä, "ja se johtuu minusta!"
    xxx/ellauri175.html on line 569: Minut kutsuttiin luokseni ajatuksissani kuka tahansa minut loi, niin että uskoen toimivansa vain omillaan, hän myös totteli minua hämärästi. Siten ehdottaessani itseäni sen kautta järkevään maailmaan tartuin kaikkiin esineisiin, jotka näyttivät minusta sopivimmilta ilahduttaaksesi sinua.
    xxx/ellauri175.html on line 574: Vai niin! älä herää minusta! Älä karkota minua sillä tekosyyllä, että petollinen Järki, joka voi vain tuhota, kuiskaa jo sinulle. Muista, että muissa maissa syntyneinä ajattelisit muiden tapojen mukaan ja ettei ihmiselle ole muuta totuutta kuin se, jonka hän suostuu uskomaan kaikkien muiden joukossa - niin kyseenalainen kuin hän valitseekin: valitse joka tekee sinusta jumalan. " Kuka olen ? sinä kysyit? Minun olemukseni tässä alla, ainakin sinulle, riippuu vain vapaasta tahdostasi. Tunnusta minulle oleminen, vahvista, että olen! vahvista minua itselläsi. Ja yhtäkkiä olen teidän silmissänne melko elänyt sen todellisuuden asteesta, jolla luova Hyvä Tahtonne on imenyt minut. Kuten nainen, olen sinulle vain se, minkä uskot minun olevan. "Ajatteletko elävää?" Vertailla! Jo väsynyt intohimosi ei enää edes tarjoa sinulle maata; – Minä, Mahdoton, kuinka minä kyllästyisin muistuttamaan teitä taivaasta! Ja nyt saat naija mua!
    xxx/ellauri175.html on line 586: Ajattele, niin huomaat, että tällä tavalla ajatteleminen on välttämättä ainoa, hyvin yksinkertainen tapa minulle. Pidätkö enemmän iloisen naisen läsnäolosta, jonka sanat kuulostavat linnuilta? "Se on hyvin helppoa; jos painat sormeasi tämän safiirin sinisen liekin päälle, joka palaa kaulakoruni oikealla puolella, minusta tulee tämän luonteinen nainen - ja tulet kaipaamaan häntä. Minulla on niin paljon naisia, ettei yksikään haaremi voisi pidätellä heitä. Ole kiltti, ne ovat! Se riippuu sinusta, löydätkö ne visiostani. Olen TV Mama, mulla on huisin paljon kanavia.
    xxx/ellauri175.html on line 622: "Joten", hän sanoi, "soitit minulle ja työnsit minut pois. Yksikin ajatus sinusta voisi herättää minut, ja prinssi, joka ei ole tietoinen maailman voimista, et uskalla luopua voimastasi. Pidät minusta parempana omaatuntoa, jota halveksit. Luovut jumaluutesi edessä. Vangittu ihanne pelottelee sinua. Maalaisjärki pyytää sinua takaisin; lajisi orja, annat sille ja tuhoat minut.
    xxx/ellauri175.html on line 638: - Jäähyväiset ! hän jatkoi. Liity siis tovereidesi joukkoon ja puhu heille minusta "maailman uteliaisimpana asiana!" Olet täysin oikeassa, mikä on hyvin pieni asia.
    xxx/ellauri175.html on line 745: "Ehkä", Edison jatkoi. - Vai niin ! Huomasin toisena iltana - hiljaisella käytöksellänne ennen kuin neiti Alicia Clary… iski - alle tunnissa, kun ehdotuksia korjattiin, - kataleptisen hypnotismin vaikutuksena, - kyllä, minusta tuntui, että olitte tietoinen näistä. uusia kokeita, joita ensimmäinen tämän aiheen harjoittajamme yritti. He ovat osoittaneet, kuten tiedätte, että ihmismagnetismin tiede, sekä muinainen että uusi, on myönteinen, kiistaton tiede – ja että, sanalla sanoen, hermostomme todellisuus ei ole yhtä ilmeinen. sähköinen neste.
    xxx/ellauri175.html on line 757: ― Kyllä: olisi uskoa, että olemme elämyskentän rajalla... todella rajoilla "Fantastic! jatkoi Edison. "Lyhyesti sanottuna, oikeutettu tai kevytmielinen, tämä outo toive näytti minusta ansaitsevan tyydytyksen", joten etäisissä keskusteluissamme en enää puhu rouva Andersoniin muuten kuin sillä oudolla nimellä, josta hän ilmoitti minulle.
    xxx/ellauri175.html on line 784: Kyllä: häiritsevä unelmoija ojentuneena tyynyille, jotka oli heitetty suurelle lasilevylle, jossa oli eristävä tuki, piti induktionäppäimistöä, jonka näppäimet sähköistivat hänet hellästi ja pitivät virtaa hänen ja Andreidin välillä. Ja lisään vielä, että näiden kahden nesteen välillä, joille hän joutui, on sellaisia ​​yhtymäkohtia, että minusta ei vaikuta kovin yllättävältä, varsinkaan siinä ympäristössä, jossa olemme joutuneet, että ulkomatkan ilmiö toteutui.
    xxx/ellauri175.html on line 796: "Vaikka on älyllisesti sopivaa, etten koskaan näe rouva Andersonia, Sowana näyttää minusta ansaitsevan olla ystävä - ja jos hän kaikessa tässä ympäröivässä taikuudessa kuulee minut - saapukoon tämä toive, missä hän onkaan. !... Mutta viimeinen kysymys: olivatko ne sanat, jotka Hadaly lausui juuri nyt puistossanne, sanoi ja "kielsi" neiti Alicia Clary?
    xxx/ellauri177.html on line 166: - No, hän jatkoi vielä hullummin, anna minun tulla taas lapseksi, hyvä Neitsyt, voimakas Neitsyt. Tee minusta viisi. Ota järkeni, ota miehisyyteni. Ottakoon ihme pois kaiken miehen, joka kasvoi minussa. Sinä hallitset taivaassa, mikään ei ole sinulle helpompaa kuin kalttaa minut, kuivata elimeni, jättää minut muunsukupuolisexi, pahuuteen kykenemättömänä, niin riistettynä kaikesta voimasta, etten voi enää nostaa kynnetöntä sormea ilman suostumustasi. Haluan olla rehellinen, sillä rehellisyydellä, joka on sinun, jota ihmisen väreet eivät voi häiritä. En halua enää tuntea hermojani, lihaksiani, sydämeni lyöntejä tai halujeni työtä paisuvaisessa.
    xxx/ellauri177.html on line 168: Haluan olla chose, pelkkä varmuusesine, kivespussi jalkojesi juuressa, jolle jätät vain tutun tuoksun, kivi, joka ei liiku paikasta, johon sen heität, ilman korvia, ilman silmiä, tyytyväisenä kantapääsi alla, ei pysty ajattelemaan roskaa muiden polun kivien kanssa. Vai niin! niin mikä onni! Saavutan ilman ponnistuksia ensimmäisellä yrityksellä täydellisyyden, josta haaveilen. Lopulta julistan itseni todelliseksi papiksi. Tulen olemaan sitä, mitä opinnot, rukoukseni, viiden vuoden hidas initiaationi eivät voineet tehdä minusta. Kyllä, kiellän elämän, sanon, että lajin kuolema on parempi kuin jatkuva kauhistus, joka sitä levittää. Siittäminen saastuttaa kaiken. Se on yleismaailmallinen rakkautta pilaava haju, joka myrkyttää puolisoiden makuuhuoneen, vastasyntyneiden kehdon ja jopa auringon alla pyörryttävät kukat ja jopa silmut puhkeamaan antavat puut. Maa kylpee tässä epäpuhtaudessa, jonka pienimmät pisarat kumpuavat häpeällisestä kasvillisuudesta. Mutta jotta minä olisin täydellinen, oi enkelien kuningatar, neitsyiden kuningatar, kuule huutoni, anna se! Tee minusta yksi niistä enkeleistä, joilta puuttuu selkäpuoli ja kamat jalkovälistä, on vain kaksi suurta siipeä poskien takana; Minulla ei ole enää vartaloa, ei raajoja; Lennän luoksesi kuin leija, jos soitat minulle; En ole muuta kuin suu, joka puhuu ylistystäsi, tahraton hiippari, joka heiluu matkaasi taivaissa. Vai niin! kuolema, kuolema, kunnioitettava Neitsyt, anna minulle pieni kuolema!
    xxx/ellauri177.html on line 170: Minä rakastan sinua sen kuolemassa, mikä elää ja mikä lisääntyy. Teen kanssasi ainoan avioliiton, jota sydämeni kaipaa. Menen korkeammalle, aina korkeammalle, kunnes olen saavuttanut uunin, jossa paistat pentuja. Siellä se on pimeä tähti, valtava valkoinen ruusu, jonka jokainen lehti palaa kuin kuu, hopeinen wc-istuin, josta säteilet niin viattomuuden liekkejä, että koko paratiisi pysyy valaistuna pyllyverhosi yhdellä hohteella. Kaikki mikä on valkoista, aamunkoitto, saavuttamattomien huippujen lumi, tuskin kuoriutuneet liljat, tuntemattomien lähteiden vesi, auringon kunnioittamien kasvien maito, neitsyiden hymyt, kuolleiden lasten sielut kehdossa, sade valkoisilla jaloillasi, suola, sokeri, kokaiini. Sitten minä nousen huulillesi kuin heppa sulattava hienovarainen liekki; Minä astun sisääsi sinun puoliksi avoimen alkusuusi kautta, ja häät pidetään, samalla kun arkkienkelit vapisevat ilostamme. Olla neitsyt, rakastaa itseä neitsyenä, säilyttää immenkalvo ja irroittamaton esinahka suloisimpien suudelmien keskellä! Kaikki rakkaus makaa joutsenen siivilässä, puhtauden pilvessä, valon rakastajan käsissä, jonka hyväilyt ovat sielun nautintoja! Täydellisyys, yli-inhimillinen unelma, halu, josta luuni halkeilevat, ilot, jotka nostavat minut taivaaseen! Oi Maria, valittu astia, kastroi ihmisyyteni, tee minusta eunukki ihmisten keskuudessa, jotta voit pelkäämättä luovuttaa minulle neitsyytesi aarteen! Ja isä Mouret pyörtyi lattialla, hampaita räpiskelemällä, kuumeen valtaamana. Että pitää miestä kepin uittamisen pelottaa. Ei se ole niin hirveää, väpelöinkin oppii auttavasti uimaan autettuna.
    xxx/ellauri177.html on line 182: -- Tiedän, olet rakkaani, tulet lihastani, odotat, että otan sinut syliini, jotta meistä tulee yksi (meidän lisäxi, eli yht 3). Unelmoin sinusta. Olit rinnassani, ja annoin sinulle vereni, lihakseni, luuni. En kärsinyt. Otit minulta puolet sydämestäni, niin hellästi, että minulla oli ilo jakaa itseni näin. Onnestain on puolet sinun, jos sä sen huolit vaan. Etsin sitä, mikä minulla oli parasta, mikä minulla oli kauneinta, hylätäkseni sen sinulle. Olisit ottanut kaiken pois, että olisin sanonut kiitos... Ja heräsin, kun tulit ulos minusta. Tulit ulos silmieni ja suuni kautta, tunsin sen. Olitte kaikki lämpimiä, tuoksuvia, niin hyväileviä, että juuri kehosi jännitys sai minut nousemaan istumaan.
    xxx/ellauri177.html on line 715: "Rakastan sinua, rakastan sinua", hän sanoi tasaisella äänellään. Jos en rakastaisi sinua, en olisi tullut... Se on totta, olen väsynyt. En tiedä miksi. Olisin ajatellut löytää täältä tämän hyvän lämmön, jonka muisto yksin oli hyväily. Ja minulla on kylmä, puutarha näyttää minusta pimeältä, en näe mitään, mitä jätin sinne. Mutta se ei ole minun syyni. Pyrin olemaan sinunlainen, haluaisin miellyttää sinua.
    xxx/ellauri177.html on line 729: -- En tiedä. Minusta tuntuu, että kaikki veri suonistani on poistumassa... Juuri nyt, matkallani, ajattelin, että joku heitti olkapäilleni jäisen mekon, joka tarttui ihoani ja joka päästä varpaisiin, teki minusta kivikappaleen... Olen jo tuntenut sen mekon harteillani... En muista.
    xxx/ellauri177.html on line 735: -- Hyvin! hän sanoi, että puen päällesi brodeeratut hameeni... Haluan sinun olevan vähemmän homo. Etsimme, mikä voi häiritä sinua. Ehkä rakastat minua enemmän, kun näet minut kauniina, pukeutuneena kuin naiset. Minun kampani ei enää jää vinoon, hiukset niskaani. En enää kääri hihojani kyynärpäitä myöten. Kiinnitän mekkoni niin, etteivät olkapääni enää näy. Ja edelleen tiedän kuinka tervehtiä, tiedän kuinka kävellä rauhallisesti, pienillä leuan heilahteluilla. Mene, minusta tulee kaunis nainen käsivarrellasi kaduilla.
    xxx/ellauri177.html on line 737: -- Kävitkö kirkoissa joskus pienenä? hän kysyi häneltä matalalla äänellä, ikään kuin hän olisi jatkanut ääneen itsestään huolimatta unelmista, joka esti häntä kuulemasta sitä. En voinut kulkea kirkon edestä menemättä sinne. Heti kun ovi putosi hiljaa taakseni, minusta tuntui, että olin itse paratiisissa, enkelien äänet kertomassa tarinoita suloisuudesta korvassani, pyhien ja pyhien henkäys. joiden hyväilyn tunsin koko kehossani. Kyllä, olisin halunnut asua siellä aina, eksyneenä tämän autuuden syvyyksiin.
    xxx/ellauri177.html on line 787: -- Tunsin sinut siellä. Kivet häirittiin... Kuuntele, herra le cure, sinun vikasi on tehnyt minusta esimiehenne, Jumala sanoo sinulle suuni kautta, ettei helvetissä ole tarpeeksi kauheita piinaa lihaan haudatuille papeille. Jos hän haluaa antaa sinulle anteeksi, hän on liian hyvä, hän pilaa oikeudenmukaisuuden tajumme..
    xxx/ellauri187.html on line 670: – Kaikki tämä tuhosi ilmeeni ja pilasi kasvoni. Se oli elämäni suurin virhe. Katsoessani kuvia, joista minusta oli otettu ennen pistoksia, näytin hyvältä. Näen sen nyt, mutta en nähnyt sitä silloin.
    xxx/ellauri201.html on line 92: Kalu vielä sykki sisässäni, kun minulla taju taas palasi. Laski sisääni vielä viimeisiä siementippoja. Isokukko-Uljas huohotti hikisenä, antoi suuta ja imi kaulaakin. Kustin-kurttana kömysi peräkamaristaan silloin minun puolelle, mokoma tuhkamuna. Näki minut, oman akkansa, siinä vieraan miehen alla jalat levälläni, vittu täynnä vierasta, väkevää siementä. Vaarallista valkoista ainetta. Ukonrutale rupesi räyhäämään, kirosi ja polki jalkaa. Huoraksi minua haukkui, nimismiehellä uhkasi. Isokukko-Uljas vetäytyi minusta, paksut siemennesteet vaan levinneestä pillustani lakanoille holahtivat, niin täynnä minä olin. Iso naintivehje raskaana heilahteli, kun tarttui mies minun lailliseen ukonkäppänääni, sanoi, että jonkunhan tässä talossa oli isännän hommat hoidettava ja emäntä tyytyväisenä pidettävä, kun ei oikeasta isännästä mihinkään ollut. Vei Kustin-ruojan takaisin peräkamariin, tyrkkäsi sänkyyn ja jätti sinne yksin marisemaan, vanhan räähkän.
    xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
    xxx/ellauri202.html on line 141: Thibaultin suvussa on minusta paljon samaa kuin Sebastian Flyten ja Charles Ryderin tarinassa teoksessa Mennyt maailma. Charles ja Sebastian ovat toisilleen läheisiä (eli homostelevat). Katolinen Sebastian alkaa juoda, ja äidin uskonnollisuuden vuoksi vajoaa yhä alaspäin ja häipyy ulkomaille, Julia Sebastianin sisko on hyvin maallinen, mutta isän kuoleman jälkeen muuttuu "hyvin hurskaaksi".
    xxx/ellauri202.html on line 151: Antoine tutustuu isänsä kirjeenvaihtoon ja muistiinpanoihin. Isä on saanut vangeilta ja kasvateilta ylistäviä kirjeitä. Oscar Thibault on oivaltanut, että proletariaatti taistelee Jumalan luomaa vaihtelevaisuutta vastaan. Herra Kunnianarvoisuus on minusta tekopyhä ja epäilen, että ylistävät kirjeet on kirjoitettu vilpillisessä mielessä tai jonkun pakottamana. Jacques kohtaa isän kasvatuslaitoksen ja mielessään polttaa sen. Hän kuitenkin karkaa Pariisiin. Pariisiin tulee junalla myös Antoine, joka puhuu abbe Vecardin kanssa uskosta. Pitkän keskustelun lopussa abbe uskoo Antoinessa oleva uskon siemenen, joka joskus vielä kasvaa ja kannustaa Antoinea rukoilemaan.
    xxx/ellauri202.html on line 156: Roger Martin du Gard pokkasi tästä hyvästä Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1937. Ei kai tämä ole sellainen klassikko, joka kuluisi kansojen känsäisissä käsissä, mutta minusta tässä on paljon ansioita, ja kuten mainitset osat ovat varsin lyhyitä.
    xxx/ellauri202.html on line 158: Kiitos kannustuksesta, minustakin Rogerin bloggauksen alkuosa on kelvollinen, mutta loppu on aika puuduttavaa. Olisin halunnut lukea vielä kaksi seuraavaa osaa, mutta en osaa ranskaa, mutta ranskankielisiltä sivuilta päättelin, että kahdeksas osa tarkastelee tilannetta jonkin verran tapahtumien jälkeen.
    xxx/ellauri208.html on line 704: Joonatan sanoi, että jahka minä vain pääsen Kangijalkaan, niin minusta tulee heti paikalla terve ja vahva ja päälle päätteeksi kaunis.
    xxx/ellauri208.html on line 752: Näin Annika itse kuvaili kirjoittamistaan vuonna 2000: "Romaani ei minusta ole kirjoittamisen päämäärä, se on väline, oheistuote. Jos se olisi tavoite, kirjoittaminen olisi paljon helpompaa."
    xxx/ellauri229.html on line 826: Oletetaan, että hän ei istunut eikä lentänyt, mutta toisaalta minä istun edelleen täällä kuin yksi kärpänen, tai pikemminkin lennän täällä istuessani. Se on melko varmaa. Onko se kuitenkaan? Varmaa on, että luen henkilöstä, joka lentää ja istuu. Miten voin olla varma omasta lennostani ja istuma-asennostani? Huone on pieni ja huonosti kalustettu, se on enemmän vaatekaappi kuin huone. Ja se sijaitsi mielestäni välikannella, mutta toisaalta ullakkomme ei näyttänyt kovin erilaiselta. Tietysti kaikki, mitä riittäisi tehdä, on astua ulos ovesta nähdäkseen, ettei se ollut illuusio. Mutta entä jos se olisi illuusio, ja minä näkisin vain tuon illuusion jatkuvan? Eikö mikään ole ratkaisevaa? Ei, tämä on mahdotonta! Sillä jos olisi niin, etten lentäisi enkä istuisi. mutta vaan vain lukisin, että hän lensi ja istui, ja jos samaan aikaan hän ei todellakaan lentänyt, se merkitsisi sitä, että minä illuusiossani olin tietoinen hänen illuusioistaan ​​tai toisin sanoen minusta näytti siltä, ​​että hänestä näytti.
    xxx/ellauri229.html on line 828: Vai voisiko se, mikä minusta näyttää, olla myös sitä, mitä hänestä näennäisesti näytti? Illuusio illuusion sisällä? Oletetaan, että se on totta - paitsi hän kirjoitti myös siitä, joka istuu meteorin selässä. Nyt se on kyllä ongelma. Näetkö, minusta näyttää siltä, ​​että hänestä näytti, että tämä toinen oli hajareisin meteorilla, mutta jos siltä vain näytti myös tuozsta toisesta, ei voi sanoa mitään kumpaankaan suuntaan! Päätäni on alkanut särkeä jälleen kerran, kuten eilen, niin kuin ennenkin, minun täytyy ajatella piispoja ja sinisiä neniä, silmiä kuin ruiskaunokit, sinistä Tonavaa ja vasikkaa Cordon bleu. Miksi niin? Ja tiedän, että kun keskiyöllä lisään kiihtyvyyttä, ajattelen munakokkelia - ei vaan paistettuja munia, isoilla keltuaisilla, myös porkkanoita, hunajaa ja Mary-tädin jalkoja, juuri kuten jokaisena keskiyönä...
    xxx/ellauri231.html on line 454: Mutta olet liian surullinen minulle. Mutta minusta tuntuu, että olet kyllästynyt minuun nyt.
    xxx/ellauri231.html on line 456: Aloit tuntua minusta vaimolta... Olit siellä minua varten puolisonani.
    xxx/ellauri231.html on line 464: Ja minusta on tuskallista katsoa yksin. Kun vajoan yksinäiseen epätoivoon
    xxx/ellauri233.html on line 305: Adamsille annettiin anteliaasti tuloja: "Palveluista, joita olen tehnyt ja teen päivittäin, keisarin palveluksessa ollessani keisari on antanut minulle elantoni" ( Kirjeet ). Hänelle myönnettiin lääni Hemissä (Jpn: 逸見) nykyisen Yokosukan kaupungin rajojen sisällä "kahdeksankymmenen tai yhdeksänkymmenen peltomiehen kanssa, jotka ovat minun orjiani tai palvelijoitani" ( Kirjeet ). Hänen omaisuuden arvo oli 250 kokua (riisin maan vuositulon mitta, jossa yksi koku määriteltiin riisimääräksi, joka riittää yhden ihmisen ruokkimiseen vuodeksi). Lopulta hän kirjoitti "Jumala on huolehtinut minusta ihan kivasti suuren kurjuudeni jälkeen" ( Kirjeet ), millä hän tarkoitti katastrofien aiheuttamaa matkaa, joka oli alun perin tuonut hänet Japaniin.
    xxx/ellauri237.html on line 106: Marken housuissa kävi erikoinen värähdys vain sixi että uskonnon lehtori oli olemassa. - Kaijalla on kaunis ääni, eikö vain? Kaijalla on kauniita pukuja - minusta. Kaija on takuulla upea nakkena, sanoi Marquetta ja punastui heleästi. Hänen tyttömäinen hento kätensä oli aina pystyssä.
    xxx/ellauri252.html on line 236: Tshekkipanssarit saivat Handen tuntemaan hetkellistä ryssänvihaa ja individualistisia kapitalistisia ajatuxia Tappitien rivitalossa. Kaipasin vaimoa joka olisi pitänyt minusta huolta, keittänyt aamuvelliä kuin Anita, ja jota olisin rakastanut, en tollasta lakifeministiä. Jonkin vähemmän älyperäisyyttä korostavan naisen. Ollsin tarvinnut uuden kiltimmän vaimon enkä enää sen kanssa mitään vitun lasta, niinkö Pena.
    xxx/ellauri255.html on line 481: Blok hymyili Konstan nähden vaan kerran kun Kornei Zhukovski oli piirtänyt jonkun hassun kuvan. Leo Tolstoi kysyi nuorelta Maximilta kujeillen: pidättekö minusta, A.M.? Mitäs siihen vastaisikaan, mä sanoin myöskin malaika. Maxim oli rakastunut Lexaan, Konsta Maximiin. Helmin pikku ystävistä pidin eniten Elsasta ja Venlasta.
    xxx/ellauri259.html on line 311: Harvey toteaa, että Arahatilla on täysin valaistunut empiirisen minän tila, josta puuttuu "sekä "minä olen" että "tämä minä olen" -tuntemus, jotka ovat illuusioita, jotka Arahat on ylittänyt. Buddhalainen ajattelu- ja pelastusteoria korostaa itsen kehittymistä kohti epäitsekästä tilaa, ei vain suhteessa itseensä, vaan havaiten itsen puutteen muissa, joissa Martijn van Zomerenin mukaan "itse on pelkkä illuusio". Ehkä sinusta, ei minusta.
    xxx/ellauri259.html on line 520: Siinä oli meitä poikia, Jari Tervo, Kimmo Oksanen, Paula Rintamaa, Jukka Mauno, Hilkka Oksama ja Touko Siltala. (Tytöille ei ole wikisivuja.) Yksi helmistä oli kotimaisen kirjallisuuden lehtori Pentti Lyly. Hän oli ikäpolvea, joka arvosti huolellista pukeutumista. Jos ilmassa oli vähänkään kosteutta, niin Lylyllä oli kalossit. Muistan edelleen hänen kalosseistaan tulleen sihisevän läpsyttävän äänen. Hän riisui ne arvokkaasti salin edessä, katsahti meitä opiskelijoita ja katsoi sitten yliopiston päärakennuksen isoista ikkunoista ulos ja otti mietteliään ilmeen ennen kuin kertoi päivän teemana olevan Otto Mannisen lyriikan erityispiirteet. Tämä kuulostaa sketsiltä, mutta minusta tuo kaikki oli äärimmäisen hassua. Että voi todellakin olla olemassa aristokatteja, joilla on aikaa ja varaa perehtyä tämmöiseen paskaan ja halua jakaa vielä siitä tietoa meille perusopiskelijoille.
    xxx/ellauri265.html on line 117: Marianna Stolbova saapuu studioon iloisena ja silti apeana kuin suru-uutista sureva bisexuaalinen Marko Björs. Ukrainan tilanne on kamala, ja Putin katala. Ja italialaisesta miehestä oli pelkkää harmia. Carlon puheesta ei saanut mitään selkoa. Kuin sen suussa olisi ollut poskellinen kommunikaation kompstuskiviä. Nyt se on hiljainen kuin vaiennut viulu. Ehkä se on palautettu saapasmaahan. Sininen talo on autioitunut. Valitettavasti. Historian havinaa. Entä jos minusta ei tykätäkkään? Ei voi olla ihan oma izensä edes kotona. Ei saa piereskellä, röyhtäillä, kouria munapusseja, kilistää lusikalla aamumuroja. Ei saa puhua purkupuhetta: oli hirvee päivä töissä, laitoxen esimies on aivan kauhea. Me ollaan ahdistuneita ja hurjan ratkaisukeskisiä ihmisiä: tapa se kusipäärunkku! Potkaise se peräreikäpetteri niska peffa edellä mezätalon rappusiin!
    xxx/ellauri286.html on line 56: Tupeepäisen itätytön esikoinen löytyi siis Kottbyn ilmaishyllystä. Sofi ei ollut mikään vasemmistolaisperheen mukula vaikka kävi äidin kanssa Virossa. Mutta venättä en pomiloinut, pois se minusta! Yhtä vähän tai vähemmän kuin persut ruåzia. Pieni urhea vaikka isojalkainen balttiäitini oli valkoverinen patriootti, joka vihasi punikkeja ryssiä. Suomessa matusuomalaisena olin kuin hankaavissa kengissä (lapsenkenkiä ei löytynyt oikeata kokoa). Sofin toinen nimi on Elina eikä Anna. Elinalla oli kylän ensimmäiset rinnat, vaikkeivät kovin mahtavat. Silti vittu. Se oli läskibonzo lapsena. Tosi hemmoteltu kakara. Sen äiti oli omituinen hyypiö. Stolitsnaja on parempaa kuin kossu ja absolut, sanoo venäläiset expertit. Mixi kaikki virolaiset naiset ovat limapilluisia huoria? Onko se niiden DNAssa kuin demokraattinen vastuu Avaazeilla? Kysy HS:n Kirstiltä. Torsti saattaa tietää paremmin.
    xxx/ellauri287.html on line 179: Apostolien tekojen luvun 16 tarina demonien riivaamasta orjatytöstä on minusta kummallinen tarina monista syistä. Jos on parempi jakaa kysymykseni useisiin, voin tehdä niin; mutta toistaiseksi haluaisin pitää ne yhtenä, koska epäilen, että vastaukset liittyvät toisiinsa. Apostolien teoissa 16:16-18 (NIV) henki antaa myönteisen todistuksen Paavalin väitteistä? Jos se on oikea todistus, miksi Paavali silti suuttuu tytöstä? Kyllästyykö hän vain hiänen huutamiseen? Miksi hän ei suorittanut manausta heti kohdatessaan hiänet? Onko toi Pyytton se paratiisin käärme vai? Miksi pysäyttää tyttö? Voisi luulla, ​​​​että kilpailijan todistus olisi lopullinen mainonta. (Kuvittele kuva Bill Gatesista onnellisena iPadilla.)
    xxx/ellauri291.html on line 113: Useiden vuosien ajan hän oli kirjeenvaihdossa John M. Gunnin kanssa National Council of Churchesista koskien kristillisten opetusten soveltamista televisiosarjoihin. Gunn kuitenkin lakkasi vastaamasta, kun Roddenberry kirjoitti kirjeessä: "Mutta sinun täytyy ymmärtää, että olen täydellinen pakana ja syön valtavia määriä leipää, koska olen havainnut Sanan enemmän mausteeksi kuin ravinnoksi, joten olen kiinnostunut dollareissa ja senteissä kirjoitetusta lausunnosta ja siitä, mitä tämä merkitsee Roddenberryn kassalle." Roddenberry sanoi kristinuskosta: "Kuinka voin ottaa vakavasti jumalankuvan, joka edellyttää, että kumarran joka seitsemäs päivä ja ylistän sitä? Se kuulostaa minusta erittäin epävarmalta persoonallisuudelta." Ennen kuolemaansa Roddenberrysta tuli läheisiä ystäviä filosofi Charles Musèsin kanssa, joka sanoi, että Roddenberryn näkemykset olivat "kaukana ateismista". Roddenberry selitti kantaansa näin: "Ei ole totta, etten usko Jumalaan. Uskon eräänlaiseen jumalaan. Se ei vain ole apinoiden Jumala. Enemmän kuin jättimäinen kana, tai kärpästen herra. Hylkään uskonnon." Hän hylkäsi kaikki järjestäytyneet uskonnot sanoen, että ne toimivat suurimmaksi osaksi "korvikeaivoina... ja erittäin huonosti toimivina". Lagosin planeetan pyllyaivoisilla miehilläkin oli isommat ja paremmat, niin roistoja ja petkunteriä kuin olivatkin. Roddenberry kritisoi myös sitä, että kun King David -hotellin pommi-isku tapahtui vuonna 1946, amerikkalainen yleisö hyväksyi sen vapaustaistelijoiden toimeksi, kun taas muslimin autopommi Beirutissa tuomittiin terroristitoimexi.
    xxx/ellauri292.html on line 496: Ja hän kertoo, kuinka keisari Vespasianus esitti hänelle rukouksia aivan kuin hän olisi jumala, sillä saamme tietää, että Vespasianus sanoi rukouksen sävyllä: "Tee minusta keisari", minkä jälkeen Apollonius vastasi: "Olen tehnyt sinusta sellaisen." Mitä muuta kukaan voi tehdä, kuin vihata tätä lausetta sen kerskailevuuden vuoksi, niin se melkein lähestyy suoraa hulluutta, joku, joka oli laivan luotsi Egyptissä, kerskua olevansa jo jumala ja kuninkaiden tekijä? Sillä Apollonius itse on kertonut meille vähän aikaisemmin intiaanien kanssa käydessään keskustelun, että hänen sielunsa oli aiemmin ollut lentäjän sielu.
    xxx/ellauri298.html on line 461: »Nainen yksinnään eloton miehestä syttyy, ei minusta. Minä en maha mittään, lyhkänen on minulla."
    xxx/ellauri298.html on line 522: Pienen epäröinnin ja ristiriitaisten tunteiden jälkeen päätin vihdoin tehdä jotain, mikä tekisi minusta varmasti kollegoideni vitsailujen kohteen, jos he saisivat tietää siitä. Kerron tämän sixi vain zekixi (ja ukrainaxi). Menin puhelimeen, valitsin Kroměříž-numeron ja kysyin, voisinko puhua Ladislavin kanssa. Yllätyksekseni nainen linjan toisessa päässä alkoi itkeä. Rauhoituttuaan hän sanoi minulle särkyneellä äänellä: Poikamme ei ole enää kanssamme. Hän kuoli kolme sunnuntaita sitten. Rauhoituttuaan hän sanoi minulle särkyneellä äänellä: Poikamme ei ole enää kanssamme. Hän kuoli kolme sunnuntaita sitten. Rauhoituttuaan hän sanoi minulle särkyneellä äänellä: Poikamme ei ole enää kanssamme. Hän kuoli kolme sunnuntaita sitten."
    xxx/ellauri304.html on line 164: Alfa TV:n Tee minusta ateisti -ohjelmassa paholaisen asianajajana toimi todnäk sukulaisemme Robert Brotherus, mustanpuhuva molekyylifysiikan lisensiaatti ja ohjelmistosuunnittelija. Hän painii ohjelmassa systemaattisemman teologianprofessorin Kata Kärkkäisen kanssa.
    xxx/ellauri329.html on line 265: "Olen hyvin samankaltainen Markiin, varsinkin nuorempaan itseeni, kun olin hieman syrjäinen, kuuntelija ja mukava yksinäisyydessäni kuin Vota Sackville-West", hän jatkoi. – Pääsin näyttelemään, koska olin ujo ja minulla oli tosi pitkä jäykkänä. Kun näin itsevarmoja lapsia Disneyn ja Family Channelin elokuvissa, menin näyttelijäkurssille, koska halusin olla heidän kaltainen. En usko, että minusta olisi tullut näyttelijää Venäjällä. Se ei olisi tullut mieleeni."
    xxx/ellauri329.html on line 267: "Olen hyvin samankaltainen Markiin, varsinkin nuorempaan itseeni, kun olin hieman syrjäinen, kuuntelija ja mukava yksinäisyydessäni", hän jatkoi. – Pääsin näyttelemään, koska olin ujo. Kun näin itsevarmoja lapsia Disneyn ja Family Channelin elokuvissa, menin näyttelijäkurssille, koska halusin olla heidän kaltainen. En usko, että minusta olisi tullut näyttelijää Venäjällä. Se ei olisi tullut mieleeni."
    xxx/ellauri329.html on line 416: Rakas isäni oli kommunisti, pyhimys. En eläessäni ole tavannut parempaa ihmistä kuin hän. Näin hän opetti minua: Mitä minä olisin ilman neuvostovaltaa? Ryysyläinen. Raataisin kulakin leivissä. Neuvostovalta on antanut minulle kaiken - olen saanut koulutuksen, minusta tuli insinööri, rakennan siltoja. Ja kaiken tämän olen velkaa neuvostovallalle.
    xxx/ellauri337.html on line 63: Kirjan tyyli dokumentaarista tarkkaa kerrontaa, jossa näkökulmat vaihtelevat. Valtaosa kirjasta eli Lenin nuoruuden kuvaus on hyvinkin onnistunutta. Kirjassa ei minusta ole kysymys Lenistä, eikä Levistä, vaan Saksan sotaan valmistautumisesta, ja siviilielämästä sodan aikana ja Saksan valloituksen ajasta ja miten ihmiset menettelilivät sodan jälkeen. Vuoden 1970 kuvaus sen sijaan on minusta hyvinkin kummallista ja haparoivaa. Kokonaisuutena kirja on kuitenkin hyvä.
    xxx/ellauri337.html on line 65: Jos et halua tietää juonesta ja henkilöistä lopeta luku-urakka tähän (juonta on käsitelty myös Wikipediassa täällä, itse en ymmärrtänyt kuvauksesta juuri mitään. "Leni ei sopeudu kulutus-, suoritus- ja voitto-orientoituneeseen yhteiskuntaan", ei niin, vaan Leni on irrallaan ja omituinen jo syntymästään saakka. Romaanin "rakennetta on verrattu muun muassa Nürnbergin oikeudenkäyntiin ja Ristin Teresan autuaaksijulistamiseen, sillä Leni yhdistettiin useissa kohdissa Jumalan äitiin Mariaan". Tämäkään ei minusta pidä lainkaan paikkaansa. Ihme-asia liittyi lesbonunnaan nimeltä Rahel, ja se selitettiin vanhoilla geysireillä alueella, Rahelin haudalla kukki ruusupensas. Kirjan alkuosassa selitetään, että "Hän on tuttavallisessa suhteessa neitsyt Mariaan, näkee hänet television kuvaruudussa miltei päivittäin, joka kerta yllättyneenä, että neitsyt Maria on vaaleaverikkö ...". s. 17. Koska Leni itse on vaaleaverikkö, luulen, että hän näkee omat kasvonsa tv-ruudussa. Tv kannattaa sijoittaa varjoseinälle, ettei ruutu heijasta kazojien lättyjä.
    xxx/ellauri337.html on line 67: Nainen ryhmäkuvassa -romaani on parhaimmillaan kertoessaan tavallisten ihmisten tunnoista tappion häämöttäessä ja mitä tapahtui kun liittoutuneet tulivat Saksaan. Sen sijaan en itse jaa Lenin (Böllin?) näkemystä siitä, että demokraattisessa markkinatalousyhteiskunnassa voisi ja pitäisi elää täysin ilman sitoumuksia. Niin ei eletty tuolloin edes Länsi-Saksan itäisessä naapurimaassa DDR:ssä. Luultavasti DDR:ssä oli enemmän velvollisuuksia, ja vähemmän vapautta. Maailma ei minusta voi olla vailla hierarkioita ja velvollisuuksia. Ensimmäinen hierarkia on vanhempi-lapsi, jossa vanhemman pitää ottaa vastuu lapsestaan ja olla aikuinen huolehtien ja kasvattaen tätä aikuiseksi ja antaa yhä enemmän tilaa (kz. albumia 336). Tätäkään hierarkiaa Leni ei hyväksy eikä hahmota. Hän oli sika huono kasvattajana.
    xxx/ellauri358.html on line 176: Irigaraysta rakastaminen on liikettä. Niin minustakin, edestakaista. Korkean veisun romantiikka on vähä teinityylistä. Ei siinä paljon suunnitella eikä skizota ehkäisystä. Ei suunnitella avioliittoa eikä huolehdita lapsista. Älkää häiritkö, do not disturb, lukee lapussa hotellihuoneen ovella.
    xxx/ellauri366.html on line 116: Hän sanoi myös, että hän oli ahdistunut katsoessaan suoraa lähetystä Israelin puolustusvoimien toimista Gazassa. "Sionistit alkoivat pommittaa palestiinalaisia ja minusta tuli silloin radikaalimpi. Aloin ajatella enemmän jihadia."
    xxx/ellauri376.html on line 66: Olli Oravan syyspuuhat. Jussi Jänixen kaveri Olli Orava paljastaa syyn onnettomaan Venäjä-virheeseensä.Iltalehden totuus minusta -ohjelmassa presidenttiehdokas Olli Rehn paljastaa syyn ministerinä tekemäänsä onnettomaan Venäjä-päätökseen. Risto Orava maxoi Wolfram Rothin palkan stipendinä, jonka ansiosta Wolfram raataa töissä vielä pushing eighty.
    xxx/ellauri376.html on line 70: Iltalehden Totuus minusta -ohjelmassa Rehn selitteli takinkääntöään. Ei auttanut, terhon vei silti Espoon syvin reikä Alex Orava. Alex kävi juuri Kiovassa lupaamassa kimittävälle juutalaiselle lisää massia ja pyssyjä.
    xxx/ellauri376.html on line 270: Olen yrittänyt muuttaa häntä pitkään ja mietin, kuinka tehdä hänestä kaikkien muiden ihmisten kaltainen. Maman vielä nytkin ajoittain antaa minulle kaikkia tarpeellisia neuvoja, ja minusta tuntuu, että Kostya ei ole enää niin outo kuin aluksi. Polinka sanoi ja otti kirjahyllystä George Sandin romaanin "Les Mauprats". - Tämäkö on hyvä? Juu se, Kostja vahvisti.
    xxx/ellauri388.html on line 153: Mut hei, minulla on vielä yksi vastaus mielessäni. Tietysti en voi tämän kysymyksen valaisemiseksi vedota muuhun kuin omaan kokemukseeni. En siis ota arvostellakseni esimerkiksi lääkärien käyttämiä keinoja tämän "taudin" hävittämiseksi lapsista — jotkut ovat määränneet lasten sitomista yöksi sänkyihinsä kuin GT-sählämit palestiinalaisvankeja, — näyttävät ne minusta turhilta, koska vietti on luonnon voima, johon ei pysty mikään ulkonainen vastavoima; mikään väkivalta ei voi saada viettiä ulosnyhdetyksi tai sammutetuksi, yhtä vähän kuin munaa voi saada olemaan laajenematta lämpimässä ahtaassa tunnelissa tai dynamiittina räjähtämättä sen perälle.
    xxx/ellauri388.html on line 155: Kirjassani olen kuvannut, kuinka käsitykseni sisällisestä Jumalasta, eli siitä samasta, jossa nytkin tiedän ainoan totisen elämän olevan, syntyi tämän runkkaussalaisuuteni mukana ja siten että rukouksessani käännyin molo kovana hänen puoleensa. — Mutta minusta näyttää toiselta puolen, että vanhempien motivationaalinen puhe valmistaisi lasta ymmärtämään, että hänen on taisteleminen viettiä vastaan, koska en minä eikä minun esivanhempani ole sitä voittaneet, — että jos hän voittaa ja pysyy puhtaana, niin hän voittaa ikäänkuin meidän puolesta, — että me odotamme sitä häneltä, — että runkkaushalun voittaminen on hänen suuri elämäntehtävänsä. Voi olla ettei lapsi jäisi kylmäksi, vaan saisi itseluottamusta ja intoa, kun käteenvetovietin voittaminen, joka vielä äsken tuntui hänestä tarpeelliselta yksistään vaan hänen oman vähäpätöisen taivastoivonsa vuoksi, yhtäkkiä muuttuisi hänen silmissään siksi, mitä tämä taistelu todellisuudessa onkin: suureksi elämäntehtäväksi, jonka tarkoitus on vapauttaa maailma onanisoinnista. Sen kiduttavan, salaisen häpeäntunteen sijasta, joka on häntä painanut, hän saisi rohkean ja avonaisen mielen, ja hän käyttäisi paheen hävittämiseksi niitä hikisiä kämmeniä, jotka hiipii vähän väliä lapsen nivusiin.
    xxx/ellauri388.html on line 159: Koetin jo lapsena käyttää apukeinona pahetta vastaan rukousta, niinkuin minulle oli neuvottu menettelemään muissa asioissa. Erittäin selvästi muistan kuitenkin, että rukous tuntui minusta tehottomalta apukeinolta kun molo oli pystyssä ja ihan vaati käsittelyä. Koska minä runkatessani elävästi tunsin Jumalan pahexuvan läsnäolon, en minä lapsena voinut yleensä "epäillä Jumalan olemassaoloa", kuten sanotaan. Se, ettei rukouksistani ollut apua, herätti minussa kummastelua. Ja juuri tästä omasta kummastelustani on sittemmin syntynyt kaikki se mitä nyt jo tiedän Jumalasta.
    xxx/ellauri388.html on line 164: Tunsin selvästi, että kääntymisen Turskan puoleen, kun se aina tapahtui vasta lankeemisen jälkeen, vähitellen täytyi kadottaa merkityksensä. Huomasin että parempi on rukoilla ekana, niin sitten runkkaushetkestä tuli erityisen makoisa. Se tuntuu parhaalta kun on Jumala naama norsunvitulla samalla ajatuksissa. Muistan, että semmoinen elämä näytti minusta viehättävältä, jos siihen kerran olisi voinut päästä. Mutta parhaalla tahdollakaan ei siihen voinut päästä. Koetin päästä alkuun siten että samalla kun vemputin kertomalla kerroin mielessäni: Jehova, Jehova, Jehova, hetki hetkeltä niin pitkälle kuin saatoin. Mutta ei se juuri tuonut lisää seisokkeja. Mahdotonta oli pakottaa ajatusta eli mielialaa väkisin pysymään. Ja sentähden, kun näin, että ejakulaatio ehdottomastikin häivyttää ajatukset pois Jumalasta, kummastelin, että hän kuitenkin voi vaatia itseänsä aina ajattelemaan ennenkuin auttaa.
    xxx/ellauri388.html on line 546: Tätä erotusta omien voimien ja Jumalan voiman välillä olen paljon miettinyt. Se näyttää minusta vaikealta selvästi käsittää, ja varma on, että siinä piileekin suuri mysteerio, jota voi tutkia, voi päästä yhä lähemmäksi, yhä suuremmalla ja syvemmällä ihmettelyllä katsella, — mutta ei koskaan käsityksellä saavuttaa. Saattaa se olla ihan fuulaakin.
    236