ellauri018.html on line 546: Tämä on vaivaista avutonta kiukkua minussa - mutta kuva on sittenkin perin lähellä totuutta. (Richardson: Pamela)
ellauri018.html on line 549: Tämä koko runokokoelma on vain vaivaista avutonta kiukkua minussa - mutta kuva on sittenkin perin lähellä totuutta.
ellauri036.html on line 135: Minkä kirvelevän muiston herättävätkään minussa vielä nuo sanat! Olimme lopultakin päättäneet, että lähtisimme Geneveen ja että kevääksi etsisimme Alppien juurelta jonkun rauhallisen kolkan. Brigitte puhui jo kauniista järvestä ja minä olin tuntevinani tuulen, joka liikuttelee sen vesiä, ja vihreän laakson voimakkaat tuoksut. Mieleemme tulivat jo Lausanne, Vevay, Oberland ja niiden takana Monte Rosen lumiset harjat ja Lombardian loputtomat tasangot. Meitä kutsuivat jo unohduksen, levon ja onnellisen yksinäisyyden hyvät henget.
ellauri051.html on line 1561: 957 Askers embody themselves in me and I am embodied in them, 957 Askers ruumiillistuu minussa ja minä ruumiillistun heissä,
ellauri051.html on line 1599: 992 And might tell what it is in me and what it is in you, but cannot, 992 Ja voisi kertoa, mitä se on minussa ja mitä se on sinussa, mutta ei voi,
ellauri051.html on line 1691: 1082 Every thought that flounders in me the same flounders in them. 1082 Jokainen ajatus, joka kuohuu minussa, kumpuilee myös heissä.
ellauri051.html on line 1926: 1309 There is that in me -- I do not know what it is -- but I know it is in me. 1309 Se on minussa -- en tiedä mitä se on -- mutta tiedän sen olevan minussa.
ellauri058.html on line 480: Kari Hotakaisen huumorissa yhdistyy monesti traagisuus, mikä huolestuttaa joitakin kriitikoita. Tuomas Kyrön huumori on sentään lämpimämpää. Kumpikaan ei juuri naurata. Molemmat setämiehet ovat mauttomia. Sen verran selviää Arska Kinnusen huumoritutkimuxista. Hotakainen ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita. Oxennusämpärille olisi monin paikoin ollut käyttöä.
ellauri062.html on line 652: Mihi quoque spem dedisti. nyt jo sinun olla saan. Toivo heräs minussakin. Me with sign of like relenting.
ellauri074.html on line 329: Koitin löytää toistettavaxi kelpaavia sitaatteja Cioranilta 760 parhaan läpän luettelosta, löytyi noin 30, noin yx per sivu. Onko vika Cioranissa vai minussa? No joo, menkööt nää nyt paremman puutteessa:
ellauri094.html on line 35: Hanskissa talonmiehen vaimoa eli Helmi Orvokki Virtasta näytellyt Marita Nordberg muisteli vuonna 2007, että Hanski ei työtä tehdessään ollut yhtään hauska, mutta hyvällä tuulella ollessaan hän oli hurmaava. Häyrinen kertoi Apu-lehdelle vuonna 1981: ”Voi olla, että olen saanut tämän ’ikävän’ luonteeni oudosta lapsuudestani, jossa ei ollut isää eikä äitiä. Mutta minun oli ratkaistava, annanko potkia itseäni jatkuvasti päähän vai ryhdynkö izekin hankalaksi ihmiseksi. Jokin minussa valitsi viimeksimainitun vaihtoehdon.”
ellauri151.html on line 737: 7:8 Mutta kun moka sai perustelun käskystä, herätti se minussa kaikenlaista himoa; sillä ilman lakia ei ole rikosta.

ellauri151.html on line 747: 7:18 Sillä mä tiedän, ettei minussa, siis tässä matelijaosassa, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

ellauri151.html on line 750: 7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lainomaisuuden, että paha riippuu minussa kiinni kuin tero, esa ja kassit,

ellauri160.html on line 117: – Tunnistan Poundin arvon modernismin ja postmodernismin peruskalliona. Mutta ensirakkauden minussa, juopottelevassa palloilijanuorukaisessa, synnytti aikoinaan Poundin kääntämä Li Pon runonide Cathay vuodelta 1915. Ensirakkaus elää ja voi hyvin. Cantoista Aronpuro on jo päästänyt irti.
ellauri160.html on line 575: Jokin minussa isäni? isoisäni? ješiva-koulun opettaja piti saarnaa ja osoitti sanansa minulle: "Olet saastuttanut sielusi. Olet turmeltunut. Olet maannut Lilithin, Maamahin¹, Machlatin², Shibitan kanssa!..."
ellauri160.html on line 623: Olin lukenut Forelia ja ehkä Krafft-Ebbingiäkin ja tiesin jo sadismista, masokismista, fetisismistä ja muista sellaisista ismeistä, mutta kaikki paperi ja muste muuttui tässä sykkiväksi elämäksi, hurjaksi himoksi, laulavaksi ja voihkivaksi hulluudeksi. Hän herätti minussa sekä himoa että vastenmielisyyttä. Olimme viettäneet kevätpäivän unettomassa painajaisessa ja nyt uni lisäsi siihen omat mielettömyytensä.
ellauri163.html on line 171: Todistajien allekirjoituxet. Noniin, jahka käyttäydytte sovitusti, herra sinun jumalas ympärileikkaa sinun sydämmes ja sinun siemens sydämmen. Tässä nää nyt on, pane piippuusi ja polta. Mutta varokkin lähtemästä kilpailijan kelkkaan! Seurauxet ovat hirveät! Minä otan tänäpänä taivaan ja maan todistajixi teistä plus teidän siemenistä. Riippukaa nyt minussa.
ellauri185.html on line 736: Eräs Lutherin kakkarukous käynnisti koko reformaation. Ähkiessään Wittenbergin linnan tornikäymälässä Luther pohti teologisia arvoituksia, istunto kun kesti kauan. Äkkiä hän tajusi pelastuksen idean uudella tavalla: minä en puserra sitä itsestäni, vaan Jumala tekee sen minussa. Se vapautti ahdistuneen munkin ja teki hänestä kirkon uudistajan.
ellauri204.html on line 521: Hermostuneisuuden lisäksi moni muukin piirre minussa on kestänyt hyvin aikaa. Esimerkiksi harakkamaisuus, viehtymys kiiltäviin ja kauniisiin esineisiin, vaatteisiin ja hajuvesiin. Sorrun herkästi ostamaan uuden leningin ja pysähdyn varmasti korukaupan ikkunan edessä.
ellauri206.html on line 535: Ihan huono sovellus, kyllä on noloa kun on sama sovellus kuin tinderi ei mitään eroa tämä sovellus on vain ottanut jumalan mukaan rahastukseen , paikannus on ihn per*eestä mitä esimerkiksi 848km päästä olevasta naisesta? Eikai kellään ole niin pitkä? Vai onko? Onko vika minussa?
ellauri216.html on line 222: Mutta ensin päivällinen seikkailu Juulian navan omituisen esinahan alla. Siinä miehelle ajatuxen aihetta ja kynäilijälle jutun juurta. Olen valmis hyväksymään jumaluuden joka on kaikkien järkeilyjen ulottumattomissa. Se voi olla vaikka jättimäinen kana. Mixhän pitää runkatessa mennä lattialle istumaan? Jotenkin se on silleen hartaampaa. Maranafa kiertää minussa kuin Juulian sormi paskalakin nipukkaa.
ellauri246.html on line 410: Brodskyn pyrkimys sopii henkisesti totalitarismin varapuheenjohtajaksi, Brodsky on yhä enemmän tunkeutumassa eksistenttisiltä maidosilta peremmälle. Toimittajan kysymyksestä, mikä vaikutti hänen luonteensa muodostumiseen: "Kun olin 22 tai 23-vuotias, minulla oli tunne, että minussa oli jotain erilaista, minuun sattui, ja että en ollut kiinnostunut ympäristöstä ... parhaimmillaan kuten ponnahduslaudasta ... »Kuvitukset suuntasivat yhä enemmän itsepäisyyteen. "Ennemmin tai myöhemmin, hetki tulee, kun maallinen vetovoima on lakannut toimimasta." Runoiden sisäelämä, jossa tää paljon puhuttu transsendescence vallitsee, lähti liikenteeseen ulkoisesta elämästä. Fyysisesti maailmassa BrodSky vietti suurimman osan ajasta puhtaan hengen kuningaskunnassa eli vetelehti toimetonna. Viranomaiset hermostuivat, kun Brodskin runoilijapersoonallisuus muuttui vähitellen itsenäiseksi suljetuksi järjestelmäksi. Maailmanlaaja maailma, kuten Lurien tutkija näytti, oli Brodski ainoa vaihtoehto löytää hengellistä vapautta. Sitää löytää nykyään vaan lännestä. "Sisäinen maailma on liioiteltu, ja ulkoinen, vähentynyt" - ilmoittaa viranomaisille naapurinsa autobiografinen sankari psykiatrisessa sairaalassa runossa "Goryunov ja Gorchakov".
ellauri266.html on line 238: Ahdistusta lisäsi isä, joka dominoi perhettä saatuaan tietää, ettei hänen isänsä olekaan hänen oikea isänsä.  Se oli jatkuvaa huutoa ja karjumista (niinkuin muuten meilläkin kotona), mutta ei isäni hullu ollut, hän oli vain traumatisoitunut.  En pelkää putoamista kun kiipeilen seinille, mutta hulluksi tulemista ensin pelkäsin, Virpi sanoo. Masennuksesta ja bulimiasta toivuttuaan Virpi kohtasi tulevan puolisonsa Jaakko Hämeen-Anttilan, joka on tällä hetkellä Edinburghissa professorina. He saivat kaksi lasta. Siitoxet olivat Virpille juhlaa: kas, keho toimiikin moitteettomasti. Jaakolta olen saanut vain ehdotonta hyväksyntää. Hänelle olen sama ihminen kaikissa painoissa, Virpi tietää. Ei hänkään hyljexi sylttyä eikä lasiin sylje. Ei hän näe minussa ennen kaikkea paksut pohkeet, leveän lantion, litteän takapuolen ja epätasaisen ihon. (Varhaisempaa paasausta tästä mieltäkääntävästä aiheesta mm. albumissa 27.)
ellauri267.html on line 390: Tavoite [alfanaaras]. Tämä on elävä kivihiili, joka minussa palaa,

ellauri275.html on line 404: Isäni saattoi ährätä jopa hautaan asti, Helvetti minussa, muistaakseni musta helvetti!
ellauri288.html on line 445: 13-vuotias. Meillä ei ollut paljon kirjoja kotona: pommituksen aikana melkein kaikki paloi. Mutta äitini ja isoisäni ostivat jotain, enimmäkseen kirjoja ranskaksi ja venäjäksi - nuoruudessaan äitini asui useita vuosia Pariisissa ja työskenteli sitten ranskan opettajana. Mutta hän tiesi venäjää lapsuudesta lähtien, kuten melkein kaikki ihmiset hänen sukupolvensa, jotka saivat koulutuksensa kokonaan tai osittain venäjäksi. Siten hänen hyllyllään olivat Pushkinin, Lermontovin, Tšehovin niteet. Eräänä iltana luultavasti yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ollut mitään tekemistä, otin Lermontovin valittuja runoja ja aloin selata sitä. Yhtäkkiä tajusin, että ymmärsin enemmän tai vähemmän lukemani. Ja sitten törmäsin runoon "Limalaiva". Luin sen ja lopetin melkein kyyneleet silmissä. Ei niinkään sympatiasta keisarin haamua kohtaan, vaan odottamattomasta tapaamisesta hengen kanssa, runouden voimalla. Tuo koira, runous, hän haukkasi minua, ja jokin minussa muuttui peruuttamattomasti. Siitä lähtien Illalla minusta tuli ensin innokas runon lukija ja sitten yritin säveltää jotain itse. Useiden vuosien ajan luin lähes yksinomaan venäläistä runoutta ja klassista proosaa.
ellauri308.html on line 201: Renkivuosiltaan Tuominen muistaa ensimmäisen kohtaamisensa Frans Eemil Sillanpään kanssa. Hän muisteli katkerana miettineensä, kuinka mäkitupalaisen poika Pransu kukkoili raitilla ylioppilaana ja hän, arvostetun käsityöläisen poika, raatoi renkinä. Moskovassa oleskellessaan Arvo Tuominen kirjoitti poliittista henkilöhistoriaansa ja muisteli luokkatietoisena ja katkerana oleskeluaan Kuukan talossa tähän tapaan: ”Tällöin minussa heräsi viha rikkaita ja heidän lapsiaan kohtaan. Ei se mitään aatteellisuutta ollut, olin vain ihan vitun kade. Vaistomaisesti hain tukea muista renkipojista joiden kanssa liityin kotipitäjäni työväenyhdistykseen.” Niissä hän hieman liioitteli, sillä häntä pidettiin arvossa ja kohdeltiin talossa hyvin, mutta tietty katkeruus katkenneesta koulutiestä säilyi läpi elämän.
ellauri349.html on line 228: Filosofiset kirjoitukset keskittyvät dialogiin miehen ja naisen suhteen ratkaisevana elementtinä. Irigaray ehdottaa esimerkiksi, että seksuaalisuus itsessään on dialogia, tollasta vuorovetoa ja työntöä (sinä, joka ei tule valitettavasti koskaan olemaan koko pituudelta minussa), ja että se, mikä vastustaa kahden sukupuolen välistä dialogia, on Isä-jumalalle uskottu pelkistymätön "sinä", joka estää naisia synnyttää jumalallista ja siinä on siksi naisten ongelmien juuret (Toisen lähestyminen toisena). No ei tätä tarvi oikeasti ymmärtää, kuha on ymmärtävinään ja nyökyttelee oza rypyssä.
ellauri351.html on line 634: "Näin viat vain vaimossani ja kuvittelin niiden olevan hänessä, vaikka ne olivat minussa", kirjoitti edesmennyt teoreettisen filosofian professori Oiva Ketonen vuonna 1995. "Ylensin itseni yhteisessä elämässä niin, etta näin omassa suvussanı enemmän moraalia ja kaikinpuolista lahjakkuutta. Mistä johtuu tuo itseni ylentäminen?" Kenties olit Oiska pohjalainen kusipää.
ellauri372.html on line 222: Jos haluat, käytä kaikkea, mitä minulla on ja mitä minulla on varauksetta, täysin saavuttaaksesi sen, mitä sinusta sanottiin: "Hän murskaa päänne" ja "Sinä yksin olet tuhonnut kaikki harhaopit koko maailmassa." Anna minun välineeni olla sopiva tahrattomiin ja armollisiin pikku käsiisi esitelläkseni sitä ja ollaxeni kasvattamassa sitä kunniaxesi maksimaalisesti kaikissa monissa eksyksissä olevissa ja välinpitämättömissä sieluissa ja siten auttaa laajentamaan Jeesuksen pyhimmän Sydämen siunattua valtakuntaa niin pitkälle kuin se ylipäänsä on mahdollista. Sillä minne ikinä menetkin, saat aikaan minussa tämän pystyyn kääntymyksen ja pyhyydessä kasvamisen armon, sillä juuri sinun pikku kättesi kautta kaikki armot tulevat meille Jeesuksen pyhimmästä sydämestä.
ellauri382.html on line 438: "Et voi tietää itsestäsi tai siitä, mikä tekee sinusta sellaisen kuin olet", Muhammad Ali sanoi. "Olen osa esi-isiäni, ja he ovat osa minua. Ehkä osa siitä, mitä olen, mitä teen, palaa niille ihmisille. Ehkä se on he, jotka tulevat esiin minussa." Älä muuta vikise Ali veliseni. I feel your pain.
xxx/ellauri027.html on line 798: Muutostehdas vai. Mullakin oli Termitehdas, melkoinen termiittikadetraali sekin, jota rakensin yli 10v. Se ei lähtenyt koskaan siivilleen. Koodi rapistuu vaan izexeen. Termiititkin lähtee lennolle edes kerran kymmenessä vuodessa. Vika oli minussa, ähersin kadetraalin hämärässä yxixeen kuin autistinen termiitti. Älä nyt tuu! Sen oli tarkoitus talkoistaa termityötä kollaboratiivisesti. Tehdä termityöläisistä termiittipesä. Olipa luonteenomasta. Mutta aika ajoin aika mukavaa. Siis se koodaus. Projektikokouxet oli rasittavia. Varsinkin jos piti olla puheenjohtajana. Muuten saattoi nykerrellä omia juttuja. Digihum-steeringgruupit on ihan samanlaisia. Chairman pöpöttää jotakin, muut näpyttelee läppäreitä, lukee posteja. Autistit piirissä.
xxx/ellauri084.html on line 751: Wallun Rémy-avatar on masis koska sillä eio jalkoja (omavika pikkusika), ei Schweizin kunniaa eikä johtajia jotka taistelevat totuuden puolesta. (Mitä potaskaa.) Se kiroaa kaxikymppisenä izeään koska on pelkuri ja inutile. "Mitä enemmän minussa on tuskaa, sitä enemmän olen minussa sisällä. En pysty välittämään enkä valizemaan mitään sen ulkopuolella." (Olohuoneen seiniin valittiin Tapettitalon tapetit.) "No voi jeesus ja sen veli ja jumankauta koko suku saman tien. Sinä pääsit kliinisestä masennuxesta olemalla jumankauta sankari." Ei helvatti ei se siitä parane, samaa narsismia se on yhävaan. Sitäpaizi Papineau ei ole vuori Schweizissä vaan metroasema lähinnä Montrealin Gay Villagea.
xxx/ellauri103.html on line 89: – Teosofia on kylläkin herättänyt minussa oleellisia kysymyksiä olemassaolosta, tietoisuudesta, elämästä ja kuolemasta, mutta oppirakennelmana se ei ole ollut minulle tärkeä tai riittävä. Vasta kyborgit ja cancel-kulttuuri on mulle ollut riittoisaa. – Minusta on hyvä, että muutkin ihmiset oivaltavat sen, kuinka vähän mä ylimalkaan tiedän, Leena Krohn summaa.
xxx/ellauri123.html on line 816: Kiusaukset eivät raivonneet minussa. Pulleat, kiiltävät, kalalta haisevat pienet eskimotytöt, joilla oli vastenmielinen korpinmusta tukka ja marsun kasvot, herättivät minussa vielä vähemmän halua kuin tohtori Johnson oli herättänyt. Nymfettejä ei esinny napaseuduilla.
xxx/ellauri123.html on line 842: lähentelevässä kiihtymystilassa; mutta minussa
xxx/ellauri173.html on line 763: "Minä kuolen siihen", sanoi lordi Ewald kuin itsekseen. Ja tämä on analogisesti se, mikä minussa muodostaa eron täysiveristen ja vulgaaristen hevosten välillä. Mutta tuo nainen! Ah! se on korjaamaton. "Millä oikeudella hänellä ei ole neroutta, kun hänellä on niin kauneus!"
xxx/ellauri173.html on line 766: En ole rakastaja, vaan vanki. Pettymykseni on kauhea. Ilot, joita tämä elävä ääliö on minulle siunannut, olivat katkerampia kuin kuolema. Hänen suudelmansa vain herättää minussa itsemurhamaun. En edes näe enää muuta kuin tämän vapautuksen. Vaimoni ei ymmärrä minua.
xxx/ellauri173.html on line 770: Omatuntoni turhaan huutaa minulle, että se haluis prostituoidun sydämen. Tämän ensimmäisen rakkauden minussa inspiroimat erittäin ratkaisevat pohdiskelut vieraantuivat suuresti kaikista naisista ja johtivat minut parantumattomimpaan pernaan. Aluksi kiihkeä intohimoni tämän naisen linjoja, ääntä, hajuvettä ja ulkoista viehätystä kohtaan muuttui absoluuttiseksi platonismiksi. Hänen moraalinen olemuksensa jäädytti aistini ikuisiksi ajoiksi: niistä tuli puhtaasti mietiskeleviä. Jos näkisin hänessä rakastajattaren, se etoisi minua tänään! Yhden ainoan kerran elämässäni (siellä Louvressa) tunsin sen turpoavan. Taino, ehkä vähän useamminkin. Silti vittu!
xxx/ellauri175.html on line 578: "Pelkäätkö keskeyttää minua? hän jatkoi; ole varovainen. Unohdat, että vain sinussa voin olla sykkivä tai eloton ja että sellaiset pelot voivat olla kohtalokkaita minulle. Jos epäilet olemustani, olen eksyksissä - mikä tarkoittaa myös sitä, että menetät minussa ihanteellisen olennon, jota sinun olisi pitänyt vain kutsua sinne.
xxx/ellauri175.html on line 739: Olen kertonut teille, kuinka paljon arvostin tämän naisen luonnetta ja – ymmärrä minua, herrani – hänen älykkyyttään. – ja sen vanhan ystävyyden nimissä, jota hänen onnettomuutensa saattoi vain lisätä minussa, asetin, niin hyvin kuin pystyin, kaksi lasta ja ryhdyin toimiin suojellakseni heidän äitiään kaikilta ahdistuksilta. Aika pitkä aika kului. Eliskä siis se Hadalyn penny for an ex-leper meni ize asiassa Sowanalle.
xxx/ellauri177.html on line 166: - No, hän jatkoi vielä hullummin, anna minun tulla taas lapseksi, hyvä Neitsyt, voimakas Neitsyt. Tee minusta viisi. Ota järkeni, ota miehisyyteni. Ottakoon ihme pois kaiken miehen, joka kasvoi minussa. Sinä hallitset taivaassa, mikään ei ole sinulle helpompaa kuin kalttaa minut, kuivata elimeni, jättää minut muunsukupuolisexi, pahuuteen kykenemättömänä, niin riistettynä kaikesta voimasta, etten voi enää nostaa kynnetöntä sormea ilman suostumustasi. Haluan olla rehellinen, sillä rehellisyydellä, joka on sinun, jota ihmisen väreet eivät voi häiritä. En halua enää tuntea hermojani, lihaksiani, sydämeni lyöntejä tai halujeni työtä paisuvaisessa.
xxx/ellauri177.html on line 428: -- Ei, minulla ei ole enää voimia, pienikin sora saa minut putoamaan... Kuuntele. Pelkään itseäni. En tiedä mikä mies minussa on. Tapoin itseni, ja käteni ovat täynnä vertani. Jos ottaisit minut pois, sinulla ei koskaan olisi enemmän silmiäni kuin kyyneleitä.
xxx/ellauri177.html on line 569: -- Vai niin! kiitos, Jumalani, avusta, jonka olet ystävällisesti lähettänyt minulle. Ilman sinun armoasi kuuntelisin tämän lihani ääntä, palaisin surkeasti syntiin. Sinun armosi vyöttää lanteeni kuin siveysvyö; Sinun armosi oli sisäinen kondomini, rohkeuteni, sisäinen tukijatko vyöllä, joka piti minut pystyssä, ilman heikkoutta. Oi Jumalani, sinä olit kahvaa myöten minussa; sinä puhuit minussa, sillä en enää tunnistanut luotua pelkuruuttani, tunsin olevani tarpeeksi vahva katkaisemaan sydämeni kaikki siteet. Ja tässä sydämeni vuotaa verta; se ei enää kuulu kenellekään, se on sinun. Sinua varten nappasin sen maailmasta. Mutta älä luule, oi Jumalani, että olen ylpeä tästä voitosta. Tiedän, etten ole mitään ilman sinua. Uppoudun jalkojesi juureen, nöyryydessäni. Vittu mikä pelle!
xxx/ellauri177.html on line 599: -- Jeesus! Jeesus! huusi pappi viimeisen kerran, tule takaisin, tule sisääni, puhku minussa taas!
xxx/ellauri252.html on line 238: Mitä vikaa minussa sitten oli? En pystynyt panemaan häntä tarpeeksi, en lämmitellyt häntä ja tyydytin vain oman naimahaluni koska en viitsinyt muuallakaan käydä ja sain elätellä kieroon mennyttä irstauttani sillä, että hänen vittunsa haisi pahalta, ja tunsin huoraavani aina kun panin häntä. Mutten tiennyt mistä siihen sen kauniimpia tunteita olisi löytynyt kosken sietänyt hänen kusenhajuista looraansa ja inhosin sitä heti kun olin saanut siemeneni heitettyä. Maitotyttö Annun pillu sitä vastoin haisi hyvältä.
xxx/ellauri265.html on line 146: Luotan lähtökohtaisesti ihmisiin, mutta minussa on perusmurtuma. En ihan täysin pysty luottamaan kumppaniin. Tiedän olevani saposeksuaalinen ihminen eli viehätyn rupikonnista. Laurin anturan löydettyäni napsahdimme toisiimme kiinni kuin japanilaiset imukupit: erottamattomasti. Pienellä rapsutuksella sisälläni oleva turvaton pikkutyttö tulee esiin, ja Laurin antura ihan samalla tavalla. Laurin edessä olen ollut täysin paljas. Ja Lauri tuli, oikeastaan turhankin nopeasti. Nyt Laurissa ei ole mitään pönöttävää. Hän on ihanan lapsellinen ja hauska it-konsultti. Nykyisin hän osaa jopa jonglöörata niin, että hän kävelee kahden puun väliin viritetyllä tasapainoliinalla. Sitä taitoa meillä tarvitaan jos haluaa välttää avioriitoja.
xxx/ellauri388.html on line 159: Koetin jo lapsena käyttää apukeinona pahetta vastaan rukousta, niinkuin minulle oli neuvottu menettelemään muissa asioissa. Erittäin selvästi muistan kuitenkin, että rukous tuntui minusta tehottomalta apukeinolta kun molo oli pystyssä ja ihan vaati käsittelyä. Koska minä runkatessani elävästi tunsin Jumalan pahexuvan läsnäolon, en minä lapsena voinut yleensä "epäillä Jumalan olemassaoloa", kuten sanotaan. Se, ettei rukouksistani ollut apua, herätti minussa kummastelua. Ja juuri tästä omasta kummastelustani on sittemmin syntynyt kaikki se mitä nyt jo tiedän Jumalasta.
xxx/ellauri388.html on line 162: Olin lapsena aina vapaa vietin kahleista juuri sinä hetkenä, jona rukoilin. Rukous tavallisesti seurasi katumuksen muodossa kohta lankeemuksen jälkeen, jolloin siis olin muutenkin vapaa vietistä, kassit tyhjinä. Hetkenä taas, jolloin vietti minut valloitti, syntyi minussa sisällinen taistelu, ja tämän taistelun esineenä juuri olikin kysymys: rukoilisinko nyt apua vaiko runkkaisinko. Tietysti en tullut rukoilleeksi juuri senvuoksi, että se ei olisi helpottanut kassipainetta. Ja niin rukous taaskin seurasi vaan lankeemusta, kuin kiitos ruuasta.
xxx/ellauri388.html on line 548: Useimmiten ainakin, mielentilat riippuvat ulkonaisista seikoista. Tähtitaivas voi synnyttää ylevän mielentilan, kun satun kulkemaan ulkona silloin kuin tähtitaivas on näkyvissä; huzun aistillinen puku tai huzumainen käytös voi synnyttää minussa ihan yhtäkkiä aistillisen mielentilan ja syy ei ole nytkään minun: minä kuljin kadulla, enkä voinut olla näkemättä sitä, mikä aistillisuuden herätti.
51