Olen sairastanut, vaikka olen vielä nuori, inhottavaa sielullista tautia, ja tahdon kertoa, mitä olen 67 vuoden aikana kokenut. Jos yksin potisin tautiani, en puhuisi mitään, mutta kun tiedän, että monen monet sairastavat samaa tartuntaa, tahdon kirjoittaa heitä varten, vaikka en tiedä, panevatko he sanoihini huomiota. Mutta joskaan ei kukaan ottaisi niistä vaaria, on minulla kuitenkin niistä se hyöty, että tulen itse terveemmäksi, sillä kirjoittaessani jyrsin, kuin loukkuun joutunut repo, poikki vangitun jalkani.
ellauri045.html on line 339: "Muistan että minulla oli silloin ollut koko ajan jatkuva päänsärky ja paha mieli ja olin sinnitellyt päivien läpi yxi kerrallaan, izestäni ja elämästäni lainkaan piittaamatta." Mit vit, eihän tää jäbä mistään muusta piittaakaan kuin izestään. Iso tyhjä paperi jonka keskelle kirjoitettu vaan Minä.
ellauri051.html on line 968: 382 Do you guess I have some intricate purpose? 382 Luuletko, että minulla on jokin monimutkainen tarkoitus?
ellauri051.html on line 969: 383 Well I have, for the Fourth-month showers have, and the mica on the side of a rock has. 383 No minulla on, sillä neljännen kuukauden suihkut ovat, ja kiille kiven kyljessä on.
ellauri051.html on line 1600: 993 And might tell that pining I have, that pulse of my nights and days. 993 Ja voisin kertoa sen kivun, joka minulla on, öideni ja päivieni pulssin.
ellauri051.html on line 1606: 999 I am not to be denied, I compel, I have stores plenty and to spare, 999 Minulta ei saa kieltäytyä, minä pakotan, minulla on kauppoja runsaasti ja ylimääräistä,
ellauri051.html on line 1607: 1000 And any thing I have I bestow. 1000 Ja kaiken, mitä minulla on, lahjoitan.
ellauri051.html on line 1758: 1147 (What have I to do with lamentation?) 1147 (Mitä tekemistä minulla on valituksen kanssa?)
ellauri051.html on line 1814: 1201 I know I have the best of time and space, and was never measured and never will be measured. 1201 Tiedän, että minulla on paras aika ja tila, eikä minua ole koskaan mitattu eikä koskaan tulla mittaamaan.
ellauri051.html on line 1944: 1326 (I am large, I contain multitudes.) 1326 (Olen suuri, minulla on paljon.)
ellauri054.html on line 55: 1600-luvun eurooppalaisen yhteiskunnan kriisi alkoi kuitenkin pian koskettaa Comeniuksen toimintaa, kun poliittiset ja uskonnolliset jännitteet kasautuivat ristiriidoiksi johtaen lopulta avoimeen vihamielisyyteen protestanttien ja katolisten välillä. Comenius joutui jättämään kotinsa, vaimonsa ja lapsensa ja piileskeli metsissä, sillä pappeja kohtaan viha oli suurimmillaan. Kärsimyksen, kuoleman ja vihan keskellä myös Comeniuksen vaimo ja lapset menehtyivät ruttoon. Comenius kamppaili sisäisissä ristiriidoissa paeten yhä syvemmälle metsiin. Hänen kerrotaan todenneen, että ”Elämäni on ollut yhtä ainoata loputonta vaellusta, eikä minulla ole missään ollut pysyväistä asuinsijaa”. Näiden vuosien kahdessa teoksessa Surujen mies (1623) ja Maailman labyrintti (1623) kuvastuu henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen syvä kriisi.
ellauri058.html on line 657: "Kun olen nyt lueskellut Pitelemättömän tekstiä, huomaan, että menen aika nopeasti ne kohdat, joissa minulla on kova hätä. En halua pysähtyä niihin.” Menin salamana vessaan ja vedin viivana housut alas, mutta paska ehti ensixi.
ellauri065.html on line 404: Erityisen kiinnostavaa on se, että Jaakko Yli-J. mainitsee Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren teoksena, joka on häntä inspiroinut. Kyseinen teos sattuu minulla olemaan parhaillaan kesken ja olen jumittunut sen puolenvälin paikkeille, mutta voin jo tässä vaiheessa todeta, että Jatkosota-extra etenee huomattavasti liukkaammin kuin mitä tekee Pynchonin romaani. Tosin sekään ei ole mitenkään vaikeasti lähestyttävä teos, mutta on joutunut väistymään aivan liian monta kertaa jonkun muun teoksen edeltä.
ellauri065.html on line 424: Olin tyytyväinen, että pääsin loppuun tämän kirjan, heittelehtineeksi sen mukana ja rypistelleeksi otsaani yrittäessäni käsittää tai todetessani, etten käsitä, mutta jatketaan eteenpäin. Jatkosota-extra nauratti, ahdisti ja sai vaikuttuneeksi tekijänsä mielipuolisuudesta. Vaikka minulla oli kirjan ja sen laajuuden kanssa myös ongelmani, olen iloinen siitä, että Suomessa julkaistaan tällaista kirjallisuutta ja ollaan valmiita tekemään epäilemättä massiivinen määrä tausta-, kirjoitus- ja toimitustyötä, jotta lopputulokseksi tulee näin maan perusteellisesti nyhveröityjä teoksia.
ellauri074.html on line 626: Kerrottakoon ensin hieman minusta. Olen kolmekymppinen ja urheilullinen mies. Valehtelisin jos väittäisin, ettei minulla olisi silti ollut minkäänlaisia erek- "ryhti"vaikeuxia. Arvelen näiden syyksi sitä, että vietän pitkiä aikoja istuen toimistotyöni takia, ja kotona taas kyyristyn älypuhelinta tuijottamaan.
ellauri074.html on line 636: Vaimoni oli kommentoinut viime kuukausien aikana, että olen alkanut kumartaa hartiat kuin vanha mies. Vaikka olen 60-luvun puolivälissä, en todellakaan ole sitä, mitä halusin. Yritin korjata ryhtiä ajattelemalla "sitä" , mutta sanoin, vähemmän kuin onnistunut. Kun näin asennekorjaimesi, se vaikutti minusta juuri sellaiseksi muistutukseksi, jota tarvitsin. Olen alkanut käyttää sitä housujen alla ja juoksumatolla ja olen alkanut saada kiitoksia parannuksesta. Tosiasia on, että vaikka en käytä korjainta, huomaan, että minulla on tapana itsekorjautua ja tuntuu hyvältä "siitä"!
ellauri074.html on line 645: Voin vain sanoa hämmästyttävää! Miehel- minulla on erittäin huono "ryhti" -ongelma, josta en ollut tietoinen vasta äskettäin. Harjoituksen ohjaajani muistutti mie- minua jatkuvasti seisomaan suorana korvat olkapäillä. Yritin muistaa tämä koko ajan, ei toiminut "minulle". Tilasin asennonkorjaimesi ja hetki, jolloin laitoin sen "ryhtiini" , oli täydellinen. "Minulla" on nyt jatkuva muistutus seisomaan suoraan kevyt ja mukava tuotteesi kanssa. Kehotan kaikkia, joilla on huono "ryhti" , kokeilla tätä tuotetta. Olen varma, että he ovat tyytyväisiä.
ellauri080.html on line 645: 18 ja minä elän; ja minä olin kuollut, ainakin leikisti, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on nää kuoleman ja tuonelan avaimet (kilikili).
ellauri088.html on line 355: Työnteon, urheilemisen ja lukemisen lisäksi Arvonen on innokas asuntosijoittaja. Hän sijoittaa asuntojen lisäksi muihinkin omaisuusluokkiin, mutta kokee asuntojen sopivan hänelle erityisen hyvin. ”Asunnot ovat yksinkertaiselle helposti ymmärrettävä omaisuusluokka, joka sopii kaltaiselleni umpipöntölle. Ostan asunnon oikein, vuokraan sen oikein ja annan ajan kulua. Toki kuvioon kuuluu muutama muukin juttu, mutta yksinkertaisuudessaan niin se menee. Se sopii minulle, koska ymmärrän sen ja se ymmärtäminen, vahva näkemys, on todella tärkeää. Olen pysynyt kaukana vahvoista huumeista ja muista omaisuusluokista, joihin minulla ei ole luontaista kiinnostusta ja, joiden fundamentteja en ymmärrä.”
ellauri093.html on line 681: Hampurissa oli määrä oleskella viikko, sillä rva Tarkkasen paperit eivät olleet kunnossa. Dolmen kuzui Hiljan luoxensa, lupasi lämmittää vuodettakin, ja myös Tarkkasia tarvittiin välttämättä! Laivassa oli niin vähän matkustajia, että kansisalongissa mahtui pitämään raamattukeskusteluja. Pieni huutaminenkin kävi päinsä. Merimiespastori Kunila huolehti auliisti matkatavaroistamme. Minä luikahdin omalle taholleni, silä minulla oli omat vastaanottajani, kaxi nuorta juutalaista poikaa, jotka puhelivat tärkeinä kuin pikkulapset: Etpä tiedä täti mitä me saamme tänään päivällisexi! Porsaankyljyxiä!
ellauri101.html on line 424: – Kuten olen aiemminkin todennut, minulla on viisi ex-lasta, joista neljällä on rekisteritunnus ja viidennellä on y-tunnus. Niistä tämä rakkain joutui nyt todella kovan paikan alle, mies huokaa. Sitten huomasin että pyllistely sujuu luurin kanssa hyvin jopa etänä.
ellauri105.html on line 509: Unknown 2. kesäkuuta 2019 klo 22.04 Mielenkiintoinen tarina isä Mefodista! Tuli mieleen, että joskus 1980-luvulla toimiessani pappisseminaarin opettajana olin oman työn ohessa Rautalammin vt.kirkkoherrana ja tapasin myös Isä Mefodin ensimmäisen ja - viimeisen -kerran. Muistoksi tuosta tapaamisesta hän lähetti slaavinkielisen sluzebnikin, joka on vieläkin minulla käysössä. Iankaikkinenm muisto hänelle! Vastaa
ellauri107.html on line 576: ole koskaan ollut. En elä menneessä maailmassa. Se saksalainen tyttö oli jotakin muuta, eikā minulla ollut koskaan mitään häntä vastaan henkilökohtaisesti, rasistisesti vain. Mutta se oli multa hetken hullaannusta. Ei mun ehkä olis pitänyt yrittää polkasta sitä sun selän takana. »Tiedän. Olen samaa mieltä.»
ellauri111.html on line 835: Mitä minulla oli sanottavaa, sen Sinä jo ennakolta tiesit, minä luen sen silmistäsi, Kuinka minä voisin Sinulta salata meidän salaisuuttamme? Mutta jos tahdot kuulla sen minun huuliltani, niin kuuntele: Me emme ole Sinun puolellasi, vaan sen toisen puolella, ja se on meidän salaisuutemme! Olemme vuohia! Päkäkäkää! Päkäpäitä kippurasarvia pukinpartoja!
ellauri115.html on line 239: Olen siis päättänyt karkottaa mielestäni kaiken piinallisen, jonka pohdiskelu on yhtä tuskallista kuin hyödytöntä. Vietän loppuikäni yxin (Teresaa ei lasketa), koska en löydä oman izeäni ulkopuolelta lohtua, toivoa ja rauhaa (lue kehuja), eikä minulla ole halua eikä velvollisuutta huolehtia muusta kuin izestäni. (Terska pitää automaattisesti huolta izestään ja musta, se on laundromaatti.)
ellauri117.html on line 130: Samasta syystä ei minulla ole mitään sitä vastaan, että Émile on ylhäistä sukua. Siten ainakin pelastuisi yksi uhri ennakkoluuloilta.
ellauri118.html on line 267: No, miksi olen tästä asiasta huolissani? Syy on yksinkertainen; uskon meidän olevan iankaikkisuusolentoja ja siksi yritän tehdä edes jotain, jotta ihmiset ymmärtäisivät kääntyä Jumalan puoleen ja etsiä häntä. Toivon, että tämä kirjoitukseni saisi ihmiset miettimään näitä asioita tarkemmin. En pyydä vastausta tähän kirjoitukseen, eikä minulla ole nettiä pysyvästi kotona, joten en todennäköisesti ole sähköpostitse enempää yhteydessä.
ellauri143.html on line 1728: Sötö-koulukunnassa suositaan pelkistettyä shikantaza (suom. vain istumista) muotoa, jossa jo pelkkä tyhjän päällä istuminen itsessään on lopullinen päämäärä, johon sisältyy jo kaikki. Phil Rothin faijalla oli taukoomaton ummetus. "Kuulkaa nyt, minä yritän saada jotakin tulemaan. Eikö minulla ole tarpeexi vaikeaa ilman että ihmiset kiljuvat minlle kun minä yritän saada jotakin tulemaan?" Philillä izellään ei ollut vaikeuxia saada jotain tulemaan pikku ressukastaan. Tyttönorssissa tytöt istuivat kun niillä oli menstruaatio. Poikanorssit seisoivat vaikka niillä oisi ollut polluutio. Ja olikin.
ellauri144.html on line 154: Katsokaas, minä en ainakaan vielä kolmissakymmenissä sentään huomaa olevani kahlittuna avioliittoon jonkun viehättävän ihmisen kanssa, jonka ruumis on lakannut aidosti kiinnostamasta minua, ainakaan minun ei tarvitse mennä joka ilta sänkyyn jonkun kanssa jota minä nain lähinnä velvollisuudesta enkä himosta. Tarkoitan sitä painajaismaista mielenmasennusta, jonka jotkut ihmiset kokevat nukkumaanmenon aikaan.... Toisaalta minun on myönnettävä, että tietystä näkökulmasta katsoen myös minun tilanteessani on jotain masentavaa, Tietenkään kellään ei voi olla kaikkea, tai niin minä ajattelen - mutta kysymys johon minä haluaisin vastauksen: onko minulla edes mitään? Kuinka kauan vielä minä jatkan tätä shtuppimista naisten kanssa? Kuinka kauan minä jatkan tätä että tökkään kaluani reikiin joita saan - ensin tähän reikään, sitten kun väsyn toiseen, sitten tuohon toiseen reikään... ja niin edelleen. Pitäskö siirtyä kokonaan suklaaosastolle vähitellen, saamapuolelle?
ellauri145.html on line 599: – Olen sentään varannut itselleni pienen tutkijanhuoneen vastapäätä Palazzo Carignanoa (jossa synnyin Vittorio Emanuelena): kirjoituspöydän ääressä kuulee alapuoleltani Galleria Subalpinasta loistokasta musiikkia4. Maksan 25 fr palveluineen päivineen, huolehdin itse omat teeni ja kaikki ostokseni, kärsin repaleisista saappaista ja kiitän taivasta joka hetki muinaisesta maailmasta, jota varten ihmiset eivät olleet kyllin yksinkertaisia ja tyyniä5. – Koska minut on tuomittu viihdyttämään seuraavaa ikuisuutta huonoilla vitseillä, minulla on täällä kirjoittelemista, joka ei jätä mitään toivomisen varaa, varsin somaa eikä ollenkaan rasittavaa. Postiin on viiden askeleen matka, sinne tuikkaan itse kirjeet toimiakseni grand monden suurena sarjakirjoittajana6. Itse olen luonnollisesti läheisissä suhteissa Figaroon, ja jotta saisitte käsityksen siitä, kuinka harmiton voinkaan olla, kuulkaa kaksi ensimmäistä huonoa vitsiäni:7 Älkää ottako Pradon tapausta turhan vakavasti. Minä olen Prado, minä olen myös Pradon isä, rohkenen sanoa olevani myös Lesseps… Minä tahtoisin antaa pariisilaisilleni, joita rakastan, uuden käsitteen – kunniallisen rikollisen käsitteen. Minä olen myös Chambige – myös kunniallinen rikollinen.8 Toinen vitsi. Tervehdin kuolemattomia[.] Herra Daudet kuuluu quaranteen9.
ellauri151.html on line 748: 7:18 Sillä mä tiedän, ettei minussa, siis tässä matelijaosassa, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
ellauri160.html on line 381: Pekka soitteli minulle tuona keväänä aika usein, yöllä, juttelimme ihan tavallisia asioita, ja minä törppö en tajunnut että ne olivat 'äänettömiä avunhuutoja', ja se taakka kulkee mukanani loppuun asti, mutta olin itsekin siinä vaiheessa niin ulkona, ja samalla tavalla kun kaikki luukut oli lyöty kiinni, harkitsin samanlaista ratkaisua. Whatever, Gummerus ja sen johto murhasivat Pekan ja samalla vaikeni moni muukin kirjailija loppuiäkseen, se oli karmea ja kylmäverinen operaatio, yksi pahimmista suomalaisen kustannusmaailman historiassa. – Minulla on satoja muistoja Pekasta, kirjoitan jos jaksan joskus… jos minulla sen aikaisessa kirjailijakunnassa joitan kamuja oli niin Pekka ja Sirkka Turkka, ja Veijo Meri joka aina oli W+G:n ja Gummeruksen Katajanokan kasinon syyskauden avauksen jatkoilla Pekan ja Eijan himassa. – Viimeiseltä kerralta muistan Matti Pulkkisen joka oli ulkona oven suussa tupakalla ja tokaisi: "sitä ollaan sitten samassa tehtaassa töissä"… niinpä oltiin hetki…
ellauri160.html on line 522: Luksuspuitteissa pikkuruisissa rantavaatteissa viihtyvä Sofia kirjoittaakin kuvatekstissään englanniksi, että "minulla on ollut huonompiakin päiviä...".
ellauri160.html on line 625: Aukaisin silmäni ja sekä tässä että toisessa huoneessa oli pimeää. Gina ei tehnytkään minulle lounasta vaan päivällistä. Keittiöstä kantautui lihan, perunan, sipulin, valkosipulin tuoksu. Hân lauloi siellä ja kaatoi vettä käristyvään muhennokseen. Herätessäni minulla oli jano, nälkä, olin väsynyt mutta valmis uusiin kujeisiin ja seikkailuihin. "Olenko onnellinen?" kysyin itseltäni, ja jokin sisälläni vastasi: "En." "Miksi en?" kysyin vastaan, mutta toinen oli ääneti. Heristin korviani ja kuuntelin itseäni. Ihanteeni oli aina ollut kunniallinen juutalaistyttö, ei kukaan huora joka oli piehtaroinut kaikessa saastassa (ml mä). Osittain minä rakastin tätä Ginaa, osittain vihasin häntä. Uneni saarnamies tarttui tähän kiinni ja väitti: "Tällaisten hirmutekojen takia koko ihmiskunta kärsii! Kanaanilaiset ja amalekilaiset tekivät tällaisia luonnottomuuksia, Heidän rotunsa aiheutti kaupunkien kirouksen. Sota ja väkivalta ovat peräisin huoruudesta. Heidän rotunsa antautui Israelin vihollisille ja heidän lapsensa ryhtyivät vainoamaan juutalaisia..." Haista paska kappalainen, onnistui se jutkuiltakin. KILL! KILL! on hauskaa muutenkin, ilman FUCK! FUCK! ja EAT! EAT! motivaatiota.
ellauri160.html on line 672: – Minun osaltani se oli sitä, että minulla oli vielä sydänsurut aivan valtavat edellisestä suhteesta, kun tämä suhde alkoi, Belórf kuvailee ja jatkaa:
ellauri161.html on line 218: Nicon mukaan hän sai Alain Delonin kanssa yhteisen pojan, näyttelijä ja valokuvaaja Christian Aaron ”Ari” Boulognen (s. 1962), jota Delon ei ole koskaan tunnustanut omakseen. Arin isäksi sen sijaan tunnustautuu ranskalainen virkamies Jean-Marc Billancourt. Billancourtin mukaan hän on lähes täydellinen Delonin kaksoisolento, mikä oli kätevää naisten parissa: näin hän päätyi tapamaan myös Nicon. Nico luuli Billancourtia Deloniksi, ja parilla oli suhde. Billancourt paljasti todellisen identiteettinsä Nicolle, kun tämä kertoi että odottaa parin lasta – mutta Nico ei halunnut uskoa Billancourtia, kun mies sanoi ettei olekaan Delon. Eräänä päivänä Nico vain häipyi jättämättä osoitettaan, eikä se Billancourtia sinänsä haitannut, sillä mies oli jo perheellinen. Myöhemmin Billancourt näki Arin kutsuilla, ja silloin jotain loksahti kohdilleen. Viimeinenkin epäilyksen häivä isyydestä poistui, kun mies näki lehdestä kuka Arin äiti on. Billancourt kuitenkin sanoo, ettei häntä ole uskottu, kun hän sanoo olevansa Nicon pojan isä. "Mitä Teihin tulee, herra Delon, minulla on voimakas tunne siitä, että Te ainakaan ette epäile kertomaani hetkeäkään."
ellauri162.html on line 670: Hallitus piti minua ilmeisesti silmällä sillä äkisti sain käskyn ilmoittautua kutsunnoissa. Tiesin täsmällisesti mitä se merkitsi: minun olisi vietettävä kaksi tai kolme vuotta maalaisten joukossa, kaikenkarvaisten kovanaamojen ja hurjimusten kanssa, lukemiseen ja kirjoittamiseen ei jäisi aikaa, joka päivä lukemattomia loukkauksia ja kaikki jotta voisin muutaman vuoden kuluttua antaa henkeni isänmaalle. Mutta onko juutalaisilla isänmaata? Noin kymmenen yksi toista vuotta sitten veljeni Joshua oli saanut samanlaisen vaatimuksen uhrata henkensä isänmaansa Venäjän puolesta. Siinä välissä Puolasta oli tullut Saksan osa ja hän oli vähällä joutua palvelemaan saksalaista isanmaata. Tässä minun on oltava suora ja sanottava että vaikka Puola olisi ollut juutalainen kansakunta, minulla ei olisi ollut pienintäkään tarvetta tulla sotilaaksi. Minulle kasarmi merkitsi huomattavasti kovempaa rangaistusta kuin vankila. Juokseminen, hyppiminen, marssiminen ja ampumi nen olisi minulle sietämätön kärsimys ja vielä pahempaa olisi ihmisten joukossa oleminen. Aivan samalla tavalla kuin toiset vaativat jatkuvasti seuraa minä tarvitsin yksinäisyyttä. Koko maailmankuvani edellytti eristymistä, lupaa ja etuoikeutta pysyä erillään muista, aikaa jatkaa tutkailujani ja vaalia kallisarvoista vastarannan kiiskeyttäni. Vasemmistolehdistä ja kirjailijaklubin kommunistien ja heidän myötäjuoksijoittensa kuuntelemisesta tiesin että vasemmistolaisuus halusi poistaa yksityisyyden lopullisesti ja luoda sen sijaan täydellisen yhteisyyden ja yhteisomistuksen He puhuivat koko ajan ällöistä massoista, mutta minun luonteeni vaati vapautta olla yksin niin pitkään ja niin usein kuin halusin. Hederin käyminen päivästä toiseen oli minulle taakka enkä liioin jaksanut ješivaa. En usko että olisin jaksanut kauan yliopistossa. Olisin voinut olla räätäli tai yxin verstaassaan työskentelevä suutari, mutta kuollaksenikaan en olisi voinut työskennellä tehtaassa. On tarpeen lisätä, että vaikka minulla oli vahva veto rakkauteen ja sukupuolisuuteen, olin pysynyt sairaalloisen kainona. Mutta ai että panetti siltikin aivan hemona .
ellauri163.html on line 573: Voilaa! kysymys on mahdollisimman selkeä. Minulla on tai ei ole halua parhaaseen - jos minulla ei ole sitä, kaikki ponnistelut ovat turhia - mutta koska halu ei riipu minusta, olipa armo puhaltaa tai haluaa, täällä olemme nurkassa fata- Laisuudella, paljon enemmän, on ennalta määrättyjä! — Erittäin hyvä; Mutta myöntämällä tämän myönnämme vähemmän kuin miltä näyttää.
ellauri163.html on line 712: Pullman ilmaisi hämmästyksensä siitä, mitä hän piti suhteellisen alhaisena kritiikinä hänen pimeistä materiaaleistaan uskonnollisista syistä, sanoen "Olen yllättynyt ja pettynyt siitä, kuinka vähän kritiikkiä minulla on. Harry Potter on ottanut kaikki luodit... Sillä välin olen lentänyt tutkan alla ja sanonut asioita, jotka ovat paljon kumouksempaa kuin mikään Harry-parka on sanonut. Kirjani koskevat Jumalan tappamista." Darn. (Parsia.) Toiset kannattavat tätä tulkintaa väittäen, että vaikka sarja on selvästi anticlerical, se on myös anti-teologinen, koska Jumalan kuolema on esitetty pohjimmiltaan merkityksettömänä kysymyksenä. Se on kuin ruoskisi kuollutta hevosta tai laittaisi perhosen pyörään. On paljon pahempaa imitoida Jeesusta Kristusta silmälasipäisen pojan hahmossa.
ellauri171.html on line 1180: Kun he olivat asuneet siellä noin kymmenen vuotta, 5 myös Mahlon ja Kilion kuolivat, ja Noomi jäi ilman kahta poikaansa ja miestään. 6 Kun Noomi kuuli Moabissa, että Herra oli tullut auttamaan kansaansa antamalla heille ruokaa, hän ja hänen miniänsä valmistautuivat palaamaan sieltä kotiin. 7 Hän lähti kahden miniänsä kanssa paikastaan, jossa hän oli asunut, ja lähti tielle, joka vie heidät takaisin Juudan maahan. 8 Silloin Noomi sanoi kahdelle miniälleen: "Menkää kumpikin takaisin äitisi kotiin. HERRA osoittakoon sinulle laupeutta, niin kuin olet osoittanut laupeutta kuolleille miehillesi ja minulle. 9 Suokoon HERRA, että jokainen teistä löytää levon toisen aviomiehensä kodista." Sitten hän suuteli heitä hyvästit, ja he itkivät ääneen 10 ja sanoivat hänelle: "Me palaamme sinun kanssasi kansasi luo." 11 Mutta Noomi sanoi: "Palaa kotiin, tyttäreni. Miksi tulisit kanssani? Onko minulla enää poikia, joista voisi tulla aviomiehiänne? 12 Palatkaa kotiin, tyttäreni; Olen liian vanha hankkimaan toista miestä. Vaikka luulisin, että minulla olisi vielä toivoa – vaikka minulla olisi aviomies tänä iltana ja synnyttäisin sitten poikia – 13 odottaisitko, kunnes he kasvavat? Pysyisitkö heidän puolestaan naimisissa? Ei, tyttäreni. Se on minulle katkerampi kuin sinulle, sillä HERRAN käsi on kääntynyt minua vastaan!" 14 Tässä he itkivät taas ääneen. Sitten Orpa suuteli anoppiaan jäähyväiset, mutta Ruth tarttui häneen. 15 Noomi sanoi: "Katso, kälysi palaa kansansa ja jumaliensa luo. Mene takaisin hänen kanssaan." 16 Mutta Ruut vastasi: "Älä pakota minua jättämään sinua tai kääntymään pois sinusta. Minne sinä menet, minä menen, ja minne sinä pysyt, minä pysyn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, minä kuolen, ja sinne minut haudataan. Kohtelekoon HERRA minua, olkoon aina niin ankarasti, jos jopa kuolema erottaa sinut ja minut. ”
ellauri171.html on line 1184: 4 Juuri silloin Boas saapui Betlehemistä ja tervehti elonkorjaajia: "Herra olkoon teidän kanssanne!" "HERRA siunatkoon sinua!" he vastasivat. 5 Boas kysyi leikkuukoneensa valvojalta: "Kenelle tuo mehukkaannäköinen nuori nainen kuuluu?" 6 Valvoja vastasi: "Hän on mooabilainen, joka palasi Moabista Noomin kanssa. 7 Hiän sanoi: 'Anna minun poimia ja kerätä lyhteitä leikkuukoneen taakse.' Hiän tuli kentälle ja on jäänyt tänne aamusta tähän päivään, lukuun ottamatta vessakäyntejä ja lyhyttä lepoa tarhassa." 8 Niin Boas sanoi Ruutille: "Tyttäreni, kuuntele minua. Älä mene poimimaan toiselta alalta äläkä mene pois täältä. Pysy täällä naisten kanssa, jotka työskentelevät minulle. 9 Tarkkaile peltoa, jolla miehet korjaavat, ja seuraa naisten perässä. Olen sanonut miehille, etteivät he tafsaa sinua, ainakaan sieltä. Ja aina kun sinulla on jano, mene ja ota juotavaa vesipurkeista, jotka miehet ovat täyttäneet." 10 Tämän jälkeen hiän kumartui kasvot maahan. Hiän kysyi häneltä: "Miksi olen saanut niin suosion silmissäsi, että huomaat minut - ulkomaalaisen?" 11 Boas vastasi: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoleman jälkeen - kuinka jätit isäsi ja äitisi ja kotimaasi ja tulit asumaan kansan luo, jota et tietää etukäteen. 12 HERRA maksakoon sinulle, mitä olet tehnyt. Saakoon sinulle runsaan palkkion HERRA, Israelin Jumala, jonka siipien alle olet tullut turvaan. " 13 "Saanko edelleen löytää armon silmissäsi, herrani", hän sanoi. "Olet saanut minut rauhoittumaan puhumalla ystävällisesti kuin palvelijallesi, vaikka minulla ei olekaan yhdenkään palvelijasi asemaa." 14 Aterian aikaan Boas sanoi hänelle: "Tule tänne. Ota leipää ja kasta se viinietikkaan." Kun hän istui sadonkorjuukoneiden kanssa, hän tarjosi hiänelle paahtomaissia. Hiän söi kaiken, mitä halusi, ja hänellä oli vähän yli.
ellauri180.html on line 140: Tällä kirjalla on monia myönteisiä ja hehkuvia arvosteluja, mutta minulle henkilökohtaisella tasolla se ei hyödyttänyt lukijan iloa tai mielenterveyttäni. (Halusin epätoivoisesti antaa tämän kirjan pois.) Cider House Rules olisi voinut olla 200 sivua vähemmän, enkä silti olisi nauttinut siitä paremmin. Varsinainen kerronta oli pitkäveteistä, väsyttävää ja koostui suurimmaksi osaksi aika turhia kuvauksia, jotka eivät vaikuttaneet juonenkäänteeseen. Hahmot olivat kuvaukseltaan luurankoisia, ja tunsin olevani hirvittävän etäällä heistä. Jännitteet puuttuivat kokonaan ja aina kun jotain edes vähän jännittävää tapahtui, se oli erittäin antiklimaattista. Se meni siihen tuskalliseen pisteeseen, etten vain välittänyt. Ja todellakin hahmot nimeltä Angel ja Candy tekevät enemmän kuin vain saavat minut värähtämään. Jotain muuta, jonka huomasin Irvingin kohdalla, mikä ei heti näkynyt, on hänen melko outo pakkomielle naisia ja heidän painoaan kohtaan. Tämä ei selvästikään sovi minulle (olen nimittäin aivan vitun läski) ja ollakseni rehellinen, ketä helvettiä kiinnostaa kuinka paljon nainen painaa? Sillä on ilmeisesti paljon merkitystä Irvingille, onhan Irving ex-painija. Irvingin kirjoituksella ei ollut todellista rakennetta, ja ilmeistä lääketieteellistä sanastoa lukuun ottamatta hänen tyylinsä oli yksinkertainen ja epätyydyttävä, ja näytti siltä, että jotkut lauseet olivat toisinaan oudosti lyhennettyjä. Pääasiassa lapsexiottoon ja sikiönlähdetyxeen perustuvan kirjan osalta odotin rehellisesti, että tässä on voittaja, mutta valitettavasti minulla on hirveän katkera maku suuhun ja vastenmielisyys Irvingiä kohtaan.
ellauri181.html on line 347:
xxx/ellauri027.html on line 51: Tykkään Smurffeista ihan älyttömästi ja minulla on niiden kaikkien levyt
xxx/ellauri057.html on line 407: jos minulla on kuumempi, villimpi veri,
xxx/ellauri059.html on line 281: Viimeinen paikka, jonne käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen, 70, haluaisi päätyä eläkkeellään, on Espanja. Pahin painajaiseni olisi, että heräisin ja minulla olisikin asunto aurinkorannikolla ja keittiössä halpaa viiniä, Airaksinen viisastelee.
xxx/ellauri084.html on line 404: Ja tietkö mitä? Se ei edes ehkä muutu paljon eläköitymisen jälkeen! Olen ollut muodollisesti eläkkeellä 14v ajan (ääk!). Jatkoin opettamista puolitoimisesti suuren osan seuraavaa vuosikymmentä (paitsi ne 2v jonka vaimoni oli sairas). Olen kirjoittanut 2 kirjaa siitä lähtien (1 siitä miten vaimoni hoiteli aivokasvaimensa). 79v en opeta yliopistossa enää (paizi satunnaista vierasluentoa). Ja nyt minulla on paljon aikaa käsissäni ja voin tehdä aika paljon mitä haluan (paizi minulla ei seiso enää). Mutta se sisältää olemista parissa ohjausryhmässä (1 liittyy hermosyöpähoitajaohjelmaan UCSF Aivo Kasvain Keskuxessa San Franciscossa). Ja palvelen vielä erotuomarina fysiikka-aikakauslehdessä (ja arvioin paraikaa kässäriä kentälläni mahdollista julkaisua varten. Se on kyllä aika heikko, mua ei ole lähteissä). En takuulla rehki niinkuin useimmat ihmiset jotka eivät ole eläkkeellä, mutta en ole joutilaana liioin - enkä voi kuvitella olevani sitä koskaan. En edes haudassa.
xxx/ellauri091.html on line 237: Mietin pitäiskö minunkin mennä naisylioppilaiden vastaanottoon madame af Forsellesin kotiin käytettäväxi tarvittaessa. En mene, päätin. Tietysti minulla olisi ollut tuo vanha kipeä asiani: miten saan varmistettua jumalalta lapsen? Mitä minun on tehtävä että sen varmuuden saisin? Ei. en osaa vielä kyllixi englantia, minun täytyisi turvautua rva af Forsellesiin. Mahdotonta näin aroissa kysymyxissä. Ja vaikka Mr. Mott on laihanlainen, voisiko hän sittenkään mahtua mun asemaan?
xxx/ellauri091.html on line 243: No olihan vielä 15p:n esitelmä naisylioppilaille Kruunuhaassa Laurellin koulussa. (Siellä mäkin oon ollut luennolla ja pitänytkin niitä. Suom. huom.) Kun sinne kävelin ollaxeni perillä kello viisi, oli minulla ihmeellinen odottava juhlatunne sydämmessäni! Ei jännitystä, ei levottomuutta. Viistoon ylittäessäni Senaatintorin kumpusi ennakoivia runonsäkeitä sieluni pohjasta:
xxx/ellauri091.html on line 270: Kesken veisuun tuli minun vuoroni. Mr. Mott vastasi lyhyesti, ettei ole synti lukea huonoja kirjoja, jos kuzumus niin vaatii. Mutta vastapainoxi en saisi niitä kirjoittaa. Olen pahoillani mutta näin on päässyt käymään. Eikö hän muuta sanonut? Ei varmaankaan, paizi näkemiin Anu. Mixi siis minulla oli juhlallinen olla, kuin jumalan naaman edessä? Tieteellinen tutkimus oli houkutellut, Hanna Andersiin oli siitä painanut paljon paljetta. Mulla oli siitä jo kumu kuin Tupulla. Mutta kestin kiusauxen, sillä kirjailijan kuzumus poltti povessani kuin tulikipinä. Ja nyt tunsin vazassani, olin jeesuxen omena, käyttäisin saamani lahjan (housukilven) hänen kunniaxensa. Samalla minut valtasi ihmeellinen riemuisa tunne, että olin kuin sulaa vahaa Mr. Mottin käsissä, hänelle antautunut. Ehkä olinkin, en kazonut. Palasin kotiin, vaikka olin juhlakunnossa.
xxx/ellauri104.html on line 1010: Olen syntynyt vuonna -78 ja ollut toistaiseksi voimassa olevalla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean mielenterveydellisen häiriön takia vuodesta 2008 saakka. Saan psykoosialttiuteeni lääkinnällistä hoitoa. Elämäni on silti edelleen ajoittain tuskallista, mutta iloa elämääni tuo lähinnä kaksi koululaisikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä asti.
xxx/ellauri123.html on line 340: Koska minulla on suuria vaikeuksia yksinkertaisesti vain hylätä asioita, otin ennen luopumista kuvan kaikista tavaroista. Otin kuvan myös kaikkien kirjojeni kansista. Kovalevylläni lienee ainakin kolmetuhatta kuvaa. Ei sillä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri136.html on line 209: Toisaalta lakivaliokunnan mietinnön mukaan jokaisella olisi periaatteessa oikeus milloin tahansa kieltäytyä sukupuoliyhteydestä siinäkin tapauksessa, että hän olisi etukäteen luvannut olla sukupuoliyhteydessä tai vaikka toinen osapuoli olisi perustellusti ymmärtänyt toisen olevan suostuvainen sukupuoliyhteyteen. Toisaalta ja toisaalta, mitä vittua! Muna puolivälissä jo sisällä ja sitten muka ei. "Kultaseni minulla on päänsärkyä." Jotain rajaa!
xxx/ellauri148.html on line 518: Jo junassa minulla oli tilaisuus todistaa ihmisen alennuksen syvyyttä ja juutalaisuuden ahdistusta. Huligaanijoukkio oli tullut kolmannen luokan vaunuun joka oli täynnä juutalaisia matkustajia, köyhiä koronkiskureita jotka matkustivat nyytteineen, säkkeineen ja koreineen. Huligaanit innostuivat heti juutalaisista. Ensin he nimittelivät heitä kaikin mahdollisin tavoin. Jokainen juutalainen oli heidän mukaansa bolševikki, trotskilainen, neuvostovakoilija, Kristuksen tappaja ja riistäjä. Katosta roikkuvan pienen tuikun valossa nämä riistäjät, ryysyiset, murtuneet ihmiset, joista useimmat olivat koronkiskureita, seisoivat tai kyyristelivät tavaroittensa päällä.
xxx/ellauri148.html on line 548: Seisoin pelästyneenä nurkassa käymälän vieressä ja puristin rintaani vasten nyyttiäni jossa oli melkein pelkästään omia käsikirjoituksia ja vähät kirjani. Piru nauroi sisälläni omia kuvitelmiani. Tiesin aivan hyvin että näin edessäni apinalauman historian olemuksen. Tänään puolalaiset rääkkäsivät juutalaisia, eilen venäläiset ja saksalaiset olivat rääkänneet puolalaisia, huomenna sakemannit rääkkäsivät jutkuja, ylihuomenna jenkit ja jutkut rääkkäävät miehissä rättipäitä. Jokainen historian kirja oli kertomus murhista, kidutuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta, jokainen sanomalehti ja klikkiuutinen ui veressä ja häpeässä. Lukemistani filosofeista pessimistisimmät, Schopenhauer ja Von Hartman molemmat tuomitsivat izemurhan (unohtaen läpän "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi"), mutta sillä hetkellä minä tiesin että on vain yksi pitävä tapa esittää vastalauseensa elämän kauhuille ja se on lingota Jumalalle hänen huonosti valittu lahjansa takaisin kuin Kristina-täti. Oli täysin mahdollista että jos minulla olisi tuossa vaiheessa ollut pistooli tai vyöpommi, olisin tappanut itseni listittyäni ensin summanmutikassa kasan huligaaneja.
xxx/ellauri154.html on line 284: “Ihmiset pitävät minua melko outona ihmisenä, mutta se on väärä olettamus: olen tosi outo hyypiö. minulla on erään pienen lapsen sydän lasipurkissa pöydälläni.”
xxx/ellauri157.html on line 311: Nyt on kukko uunissa mutta taitaa mennä pieleen koko homma. Huomasin kokoamisvaiheessa että minulla oli liian vähän taikinaa suhteessa täytteen määrään. Yritin jotenkin kursia kukon kiinni. Voitelin oliiviöljyllä kukon ja paistoin ensin 225 asteessa n. tunnin ajan, nyt se hautuu hyvin paketoituna uunissa 125 asteessa vielä kolmisen tuntia. Lopuksi järkyttävä asia perinteiden kannalta. Laitoin kukon sisään pekaanipähkinärouhetta antamaan mehevyyttä ja rasvaisuutta sekä käytin lanttuviipaleiden keittämisessä ruokalusikallisen melassia antamaan makeutta lantuille. Ja vielä. Kukko ei varsinaisesti vuotanut mutta siinä oli jotain outoja halkeamia eikä minulla ollut enää taikinaa millä paikata niitä. Voisikohan kukon laittaa paistumaan sellaiseen Römertopf-savipataan jossa on kansi niin ei tarvitsisi paketoida niin paljoa? Herätä kun on valmis. tuulaneiti
xxx/ellauri157.html on line 376: Toisaalta minulla on tämä blogi, jossa on tilaa sanoa. Ei lopu paperi eikä lyijy katkea.
xxx/ellauri168.html on line 203: "Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa virtsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin lepakot. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. Hän on jännittänyt jousensa kuin japanilaisten kätkijöiden ruma lättäpärstä Petteri ja kusettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. Minä olen joutunut koko kansan nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua vermutilla. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Heran odotus."
xxx/ellauri169.html on line 447: Ostin pack ja voin vakuuttaa kaikille, että ne toimivat kuin unelma. Ennen minulla oli ongelmia sängyssä - minun erektio oli epävakaa ja orgasms olivat todella heikkoja. Nyt entistäkin parempi. Kiitos Kate!
xxx/ellauri173.html on line 857: "Muuten, sinulla ei taida olla viimeisiä yhteystietoja minulle, vai mitä? kysyi Edison. "Ei yhtään", nuori lordi vastasi. Myönnän, että minulla on kiire jutella vähän tämän kauniin verhotun olennon kanssa, jonka tyhjyydestä pidän. Mitä tulee mieleeni tuleviin kevytmielisiin havaintoihin, niin ainahan on aikaa...
xxx/ellauri173.html on line 863: Toissapäivänä valtakunta menetettiin kakan iskettyä tuulettimeen; eilen, imperiumi, sillä hatun kärkeä ei palautettu. Tietäkää että arvostan tyhjät asiat - tyhjät - niiden käypään arvoon. Ei mitään! mutta se on niin hyödyllinen asia, ettei Jumala itse halveksinut turvautua siihen nyhjästäxeen maailman tyhjästä: ja me huomaamme sen tarpeelliseksi joka päivä. Ilman mitättömyyttä, Jumala tunnustaa implisiittisesti, hänen olisi ollut lähes mahdotonta luoda esineiden tulemista. Olemme vain ikuinen "eipä ihmeempää". Ei mitään on mustaa ainetta, sine qua non, satunnaista, jota ilman emme puhuisi täällä tänä iltana. Ja erityisesti se, mikä meitä huolestuttaa, minulla on syytä epäillä sitä. Kerro, mitkä asiat huolestuttaa sinua?
xxx/ellauri174.html on line 83: Kun käännyn itseeni, en pysty tunnistamaan mitään kykyjäni tai kykyjäni. Sisäinen tunne, joka minulla on itsestäni, kertoo minulle, että olen, että ajattelen, että tahdon, että minulla on aistitietoisuus, että kärsin ja niin edelleen; mutta se ei anna minulle tietoa siitä, mitä olen – ajatusteni, tunteideni, intohimoni tai tuskani luonteesta tai kaikkien näiden asioiden välisistä keskinäisistä suhteista. ...minulla ei ole aavistustakaan sielustani.
xxx/ellauri175.html on line 140: "Kenen kanssa minulla on kunnia olla?" hän lisäsi hymyillen synkän tarkoituksen, mutta joka tarkoituksesta huolimatta vaikutti tähtien valon koristelulta jäisellä arolla. "Kotona", sanoi Edison nopeasti, "minä olen mestari Thomas."
xxx/ellauri175.html on line 332: Ja koska en pysty, sanon teille, että karkottaa - milloinkaan arjesta - tämä sisäinen itsestäänselvyys, joka painaa minua pakkomielle, tietäen, että minä, okkulttinen olemukseni, on tästä lähtien vihdoin täynnä tätä tahnamaista sielua ja vaistoja. ilman valoa, joka ei voi poimia kauneutta mistään - (kun taas asiat ovat vain sitä, mitä ne on suunniteltu ja me todellisuudessa olemme vain sitä, mitä voimme niissä ihailla, eli - sanokaa tunnista meidät), - myönnän sen sinulle kaikessa vilpittömästi, uskon tehneeni melkein lähtemättömän alennuksen teon omistamalla tämän naisen: enkä enää tiedä kuinka lunastaa itseäni tästä teosta, haluan ainakin rangaista heikkoudesta eräänlaisella puhdistavalla kuolemalla. Lyhyesti sanottuna, ja kun koko ihmiskunnan pitäisi hymyillä, väitän säilyttäväni omaperäisyyden ottaa itseni vakavasti, ja lisäksi minulla on perheen motto: Etiamsi omnes, ego non.
xxx/ellauri175.html on line 337: Nyt kun minulla on ollut tilaisuus katsoa tämän naisen verhottua ihannevartaloa ilman pyllyverhoja sekä taistelussa voitettua ruumista, josta nousen pukilta liian myöhään voittajana kuolettavan haavoittuneena, sallin itseni tiivistää koko tämän vertaansa vailla olevan illan, päästää eroon tästä verhosta sanomalla sinulle: "Koska mahtava älykkyytesi voima ehkä sallii sen, uskon sinulle, että voit muuttaa sen ikäänkuin pieruxi, joka pystyy antamaan minulle ylevän muutoksen, tämä kalpea ihmisaave. Ja jos tässä työssä vapautat minulle tämän ruumiin pyhän muodon tämän sielun taudista, vannon puolestani yrittääni - toivon henkäykseen, joka on minulle vielä tuntematon - täydentämään tätä lunastavaa varjoa.
xxx/ellauri175.html on line 397: "Rakas neiti", sanoi Edison palatessaan hänen luokseen, "ilmaisin lordi Ewaldille kaiken tyytyväisyyteni ahkeraan taipuisuuteenne, todelliseen lahjakkuuteenne ja upeaan ääneenne, jolla olette saaneet", ja lisäsin, että minulla oli parhaat toiveet. sinua odottavaan lähitulevaisuuteen!
xxx/ellauri175.html on line 399: - Hyvin ! mutta – sen voisi sanoa ääneen, rakas herra Thomas”, huudahti neiti Alicia Clary. Tämä ei loukkaa minua. "Mutta", hän jatkoi ja valaisi sanojaan hymyllään ja naisellisella uhkauksella sormellaan, "minullakin on jotain sanottavaa lordi Ewaldille - enkä ole pahoillani, että hän tuli. ― Kyllä, kyllä, minullekin on tullut ideoita siitä, mitä ympärilläni on tapahtunut kolmen viikon ajan! ”Vihdoinkin minulla on jotain sydämelläni! – Annoit minut ymmärtämään tänään hyvin yllättävällä sanalla, en tiedä mitä absurdia arvoitusta…
xxx/ellauri175.html on line 447: "Rakas Alicia", hän sanoi, "se, mitä minulla on sinulle sanottavana, koostuu ilosta ja hiljaisuudesta, mutta muistetusta ilosta ja hiljaisuudesta, joka on ihmeellisempää kuin se, mikä meitä ympäröi! Valitettavasti! Oi rakas, minä rakastan sinua! sinä tiedät ! ― Tämä tarkoittaa, että vain sinun läsnäolosi kautta voin elää! Ollaksemme tämän onnen arvoisia, yhdessä riittää, että koemme sen, mikä on kuolematonta ympärillämme, ja jumalistamme kaikki sen tuntemukset. Tässä ajatuksessa ei enää pettymyksiä, koskaan! Yksi hetki tästä rakkaudesta on yli vuosisadan muita rakkauksia.
xxx/ellauri175.html on line 580: Vai niin ! Mikä ihmeellinen olemassaolo minulla voi olla, jos sinulla on yksinkertaisuutta uskoa minua! jos puolustat minua järkeäsi vastaan!
xxx/ellauri175.html on line 632: "Yö", hän sanoi melkein tutulla yksinkertaisella aksentilla, "se olen minä, elävien ylevä tytär, Tieteen ja Nerouden kukka, joka on seurausta kuuden tuhannen vuoden kärsimyksestä. Tunnista verhotuissa silmissäni tuntematon valosi, tähdet, jotka katoavat huomenna; - ja te, neitsyiden sielut, jotka kuolitte ennen hääsuudelmaa, te, jotka kelluvat hämmentyneenä läsnäoloni ympärillä, olkaa rauhallisia! Olen se hämärä olento, jonka katoaminen ei ole surun muiston arvoinen. Minun onneton rintani ei ole edes sen arvoinen, että sitä kutsutaan hedelmättömäksi! Tyhjyyteen jää yksinäisten suudelmieni viehätys; tuulelle, ihanteelliset sanani; katkerat hyväilyni, varjot ja salama ottavat ne vastaan, ja salama yksin uskaltaa poimia turhan neitsyyteni väärän kukan. Ajettuina minä menen erämaahan ilman Ismaelia; ja tulen olemaan kuin nuo surulliset linnut, jotka ovat lasten valloittamia ja jotka kuluttavat melankolisen äitiytensä maapallolla. Oi lumottu puisto! suuria puita, jotka pyhittävät nöyrän otsani varjosi heijastuksilla! Viehättäviä yrttejä, joissa kasteen kipinät syttyvät ja jotka ovat enemmän kuin minä! Elävät vedet, joiden kyyneleet virtaavat tämän lumivaahdon yli, selkeästi puhtaammin kuin kyyneleeni kiilteet kasvoillani! Ja te, toivon taivaat, - valitettavasti! jos vain saisin elää! Jos minulla olisi elämä! Vai niin ! kuinka kaunista onkaan elää! Autuaita ne, jotka vapisevat! Oi Valo, nähdään! Ekstaasin kuiskauksia, kuulet! Rakkaus, uppoa iloihisi! Vai niin ! hengitä vain kerran, nukkuessaan, nämä nuoret ruusut niin kauniita! Vain tuntea tämän yön tuulen kulkevan hiusteni läpi!... Voin vain kuolla!
xxx/ellauri175.html on line 741: Usein aivan liian harvoin tämän potilaan luona käydessäni minulla oli tilaisuus tarkkailla niitä outoja – ja jatkuvia, jatkuvia unikohtauksia – joiden aikana hän puhui ja vastasi minulle silmiään avaamatta. On olemassa useita nykyään luokiteltuja esimerkkejä näistä letargisista uneliauksista, joissa useat aiheet ovat pysyneet kokonaisina raskauskolmanneksina ilman ruokaa. Pitkällä aikavälillä - (luottamuskseni minulla on melko intensiivinen huomiokyky) - päädyin hoitamaan, jos mahdollista, parantamaan rouva Any Andersonin yksittäistä sairautta.
xxx/ellauri175.html on line 749: Sitten Mrs. Any Andersonista tuli salaisuuteni. Potilaamme joutuneen värähtelevän, hyperakuutin kivun tilan ansiosta tämä minulle lisäksi luonnollinen kyky esittää tahtoani kehittyi nopeasti, mitä äärimmäisissä määrin. Ehkä intensiivistä, ― koska tunnen nykyään kykyni lähettää kaukaa hermoimpulssien summa, joka riittää kohdistamaan lähes rajattoman dominoinnin tiettyihin luontoihin, ja tämä hyvin vähässä, ei päivissä, vaan tunneissa. - Niinpä tulin luomaan niin hienovaraisen virran tämän harvinaisen nukkujan ja itseni välille, että olen tunkeutunut magneettisen nesteen kertymänä kahdesta rautarenkaasta samankaltaiseen ja minun sulattamaani metalliin - (eikö tämä ole puhtaan taikuuden kohta ?), - riittää rouva Andersonille, - Sowanalle mieluummin, - laittaa yksi niistä sormeen (jos minulla on myös toinen sormus, sormessani) , ei vain suoritettavaksi, sama hetki, lähetys, todella okkultistinen! tahtostani, mutta löytää itsensä henkisesti, sujuvasti ja aidosti lähelläni, kuulemaan minua ja tottelemaan minua - hänen nukkuva ruumiinsa oli kahdenkymmenen liigan päässä. Hänen kätensä pitäen puhelimen suukappaletta, hän vastaa minulle täällä sähköllä, jonka lausun pehmeästi. "Kuinka monta kertaa olemme puhuneet tällä tavalla, halveksien avaruutta, tätä näin henkistettyä olentoa ja minua!
xxx/ellauri175.html on line 765: Tämän hämmentyneen idean hämmästyneenä minulla oli lyhyessä ajassa ja kaikella kekseliäisyydellä, johon voin pystyä, melko monimutkainen laitejärjestelmä, täysin näkymätön kelat, aivan uusia kondensaattoreita: lisäsin siihen sylinterimoottorin. vastaa täsmälleen Hadalyn liikkeitä. Kun Sowana oli oppinut sen täysin, hän lähetti minut eräänä päivänä kertomatta minulle, androidin, tänne, kun olin lopettamassa työtä. Kerron teille, että tämä koko visio aiheutti minulle kauheimman shokin, jonka olen elämässäni tuntenut. Työ pelotti työläistä.
xxx/ellauri175.html on line 838: "Ei, koska minulla on kaava", sanoi sähköasentaja. Mutta... En tee enempää andreideja. Minun maanalaisiani käytetään piilottamaan minut kypsymään siellä muita löytöjä.
xxx/ellauri176.html on line 700: 40. Suurikokoinen susikoirauros Ninja murisi Hachikolle ja heitti siihen alistavia kazeita. Oliko se homo? Samanlainen koira kuin isäntä, suoraselkäinen kersantti Ohimo. Tässä kohteessa hyödyllisin koulutus on ruumiskoiran koulutus kuten minulla sanoo kers. Ohimo. Sujauttaja ei tiedä mitään koirista.
xxx/ellauri177.html on line 162: Lapsen poskelle suutelemme hänen sieluaan. Vain lapsi voi sanoa nimesi sotkematta sitä. Myöhemmin suu pilaa, myrkyttää intohimot. Itsekään, joka rakastan sinua niin paljon, joka annoin itseni sinulle, en uskalla soittaa sinulle milloin tahansa, en esim nyt kun mulla jököttää näin rivosti, en halua sinun kohtaavan epäpuhtauksiani miehenä. Minä rukoilin, korjasin lihaani, nukuin vartiosi alla, elin siveästi; ja itken, kun näen tästä lipputangon nupista, etten ole vielä tarpeeksi kuollut tälle maailmalle ollakseni kihlattu. Oi Maria, ihana Neitsyt, miksi en ole viisivuotias, miksi en ole jäänyt lapseksi, joka liimahti huulensa kuviisi! Ottaisin sinut sydämeeni, laittaisin sinut sänkyyn vierelleni, halaisin sinua kuin ystävää, kuin ikäiseni tyttöä, minulla olisi tiukka mekkosi, lapsellinen hunnusi, sininen huivisi, kaikki mikä lapsuus, joka tekee sinusta isosiskon. En haluaisi suudella hiuksiasi, koska hiukset ovat alastomuutta, jota ei pitäisi nähdä; mutta suutelisin paljaita jalkojasi, yksi toisensa jälkeen, kokonaisia öitä, kunnes olisin poiminut huuliltani kultaiset ruusut, suoniemme mystiset ruusut. Noniin, tähän tais päästä pujahtamaan vähän tällästä pedofiliaa, sori siitä.
xxx/ellauri177.html on line 182: -- Tiedän, olet rakkaani, tulet lihastani, odotat, että otan sinut syliini, jotta meistä tulee yksi (meidän lisäxi, eli yht 3). Unelmoin sinusta. Olit rinnassani, ja annoin sinulle vereni, lihakseni, luuni. En kärsinyt. Otit minulta puolet sydämestäni, niin hellästi, että minulla oli ilo jakaa itseni näin. Onnestain on puolet sinun, jos sä sen huolit vaan. Etsin sitä, mikä minulla oli parasta, mikä minulla oli kauneinta, hylätäkseni sen sinulle. Olisit ottanut kaiken pois, että olisin sanonut kiitos... Ja heräsin, kun tulit ulos minusta. Tulit ulos silmieni ja suuni kautta, tunsin sen. Olitte kaikki lämpimiä, tuoksuvia, niin hyväileviä, että juuri kehosi jännitys sai minut nousemaan istumaan.
xxx/ellauri177.html on line 310: -- Haluatko, että vien sinut minne tahdot? Vien vaikka Mexikoon. Rakkaus on leikkiä kahden, todellisuus harhaa vain on... Serge kysyi Albinelta tuntien tämän jättävän itsensä hänelle. Hän halasi häntä jo sylissään. Mutta hiän vetäytyi pois hengittäen raskaasti. "Ei, sinä tukahdutat minut", hän sanoi. Jättää vaan yksin. En tiedä mitä minulla on. Maa sekoittelee jalkojeni alla... Katsos, siellä se sattuu. Hän otti hänen kätensä ja pani sen tissiänsä vasten. Joten hän muuttui täysin valkoiseksi. Hän oli hiäntä heikompi, terhakan nännin kosketus kämmenpohjaan sai aikaan ennenaikaisen ejakulaation. Kovasti pinnistämällä hän sai pidettyä valtaosan mällistä vielä sisällä, puristaen esinahanpäätä tiukasti. Muna nytkyi käsissä kuin lapsi luokilla.
xxx/ellauri177.html on line 315: Siellä, tämän raskaan varjon alla, lämpö nukki herkullista unta. Ilma nukkui, ilman henkeä, alkovin kosteudessa. Itämaisen rakkauden tuoksu, Sulamitin maalattujen huulten tuoksu, joka hengitettiin ulos tuoksuvasta metsästä. -- Etkö istu alas? sanoi Albina. Ja hän muutti hieman syrjään tehdäkseen hänelle tilaa. Mutta kun hän astui taaksepäin, hänellä nousi jälleen seisomaan. Sitten, kun hän kutsui hänet uudelleen, hän liukui polvilleen muutaman askeleen päässä. Hän kuiskasi: -- Ei, minulla on tässä kuumempaa kärkeä kuin sinulla, polttaisin sinut... Kuuntele, jos en pelkäsi satuttaa sinua, ottaisin sinut syliin, niin kovaa, niin kovaa, että emme tekisi tuntea kärsimyksemme enemmän.
xxx/ellauri177.html on line 336: -- Ja se on hyvin kaunis? Jälleen, hän ei vastannut. Syvä ekstaasi tulvi hänen silmänsä. Ja kun hän osasi puhua: -- Niin kaunista kuin en voisi sanoa... Minuun tunkeutui sellainen viehätys, että tunsin yksinkertaisesti nimettömän ilon, putoamisen lehdistä, nukkuessani nurmikolla. Ja minä tulin juosten takaisin tuodakseni sinut mukaani, jotta en maistaisi onnea istuessani tässä varjossa ilman sinua. Hän otti jälleen hänen niskansa syliinsä ja rukoili häntä kiihkeästi, hyvin lähelle, huulensa melkein hänen huulillaan. -- Vai niin! sinä tulet, hän änkytti. Ajattele, että eläisin autiona, jos et tulisi... Se on halu, joka minulla on, kaukainen tarve, joka on kasvanut joka päivä, joka nyt saa minut kärsimään. Etkö voi haluta minun kärsivän?... Ja vaikka sinun pitäisi kuolla siihen, vaikka tuo varjo tappaisi meidät molemmat, epäröisitkö, katuisitko pienintäkään? Pysyisimme makaamassa yhdessä, puun juurella; nukkuisimme aina toisiamme vasten. Se olisi erittäin hyvä, eikö? "Kyllä, kyllä", hän änkytti tämän intohimon paniikin voittamana, kaikki värähtelemässä halusta.
xxx/ellauri177.html on line 382: -- Miksi täriset? Mitä moitittavaa minulla sitten on? Hyvinhän sä vedit.
xxx/ellauri177.html on line 428: -- Ei, minulla ei ole enää voimia, pienikin sora saa minut putoamaan... Kuuntele. Pelkään itseäni. En tiedä mikä mies minussa on. Tapoin itseni, ja käteni ovat täynnä vertani. Jos ottaisit minut pois, sinulla ei koskaan olisi enemmän silmiäni kuin kyyneleitä.
xxx/ellauri177.html on line 477: "Loppujen lopuksi hän piti sinusta huolta", hän lisäsi ankarammin. Ilman häntä, poikani, olisit ehkä tänä hetkenä mökissä Tulettessa, pakkopaita olkapäilläsi... No! Lupasin mennä tapaamaan häntä. Otan sinut mukaani. Se on jäähyväiset. Hän haluaa lähteä. "Voin vain rukoilla sen henkilön puolesta, josta puhutte", sanoi Abbe Mouret lempeästi. Ja kun lääkäri menetti malttinsa ja ojensi keppiään kovaa sohvalla: "Olen pappi, minulla ei ole muuta kuin rukouksia", hän lopetti yksinkertaisesti, erittäin lujalla äänellä. -- Vai niin! hei, olet oikeassa! huusi Pascal-setä pudotessaan nojatuoliin jalat rikki. Minä olen hullu vanha mies. Kyllä, itkin avoautossani tullessani tänne, aivan yksin, kuin lapsi... Sellaista on elää kirjojen keskellä. Miehellä on hienoja kokemuksia mutta käyttäytyy kuin epärehellinen sika... Olitko koskaan epäillyt, että kaikki käy niin huonosti? Vitun paskiainen miehexeen!
xxx/ellauri177.html on line 523: -- Olen tehnyt syntiä, minulla ei ole tekosyitä. Teen katumusta virheistäni toivomatta anteeksiantoa. Jos repisin pois vaatteeni, repisin pois lihani, sillä annoin itseni kokonaan Jumalalle sieluni ja luideni kanssa. Ei siellä enää ole moloa, se oli krusifixi, uskothan. Olen pappi.
xxx/ellauri177.html on line 706: Sergen kunto on mennyt niin huonoxi etteise jaxa kävelä. Albine kovalla vaivalla nosti hänet ylös, kantoi hänet hetkeksi pois. Ja hän putosi takaisin, hän pysyi masentuneena keskellä tietä. Vastapäätä, hänen alapuolellaan, ulottui valtava Paradou. -- Valehtelit! huudahti Albine, et rakasta minua enää! Ja hän itki, seisoi hänen vieressään, tunsi olevansa voimaton kantaa häntä korkeammalle. Hänellä ei ollut enää vihaa, hän itki heidän kuolevien rakkauksiensa vuoksi. Hän pysyi murskattuna paskana. "Puutarha on kuollut, minulla on edelleen kylmä", hän mutisi.
xxx/ellauri177.html on line 715: "Rakastan sinua, rakastan sinua", hän sanoi tasaisella äänellään. Jos en rakastaisi sinua, en olisi tullut... Se on totta, olen väsynyt. En tiedä miksi. Olisin ajatellut löytää täältä tämän hyvän lämmön, jonka muisto yksin oli hyväily. Ja minulla on kylmä, puutarha näyttää minusta pimeältä, en näe mitään, mitä jätin sinne. Mutta se ei ole minun syyni. Pyrin olemaan sinunlainen, haluaisin miellyttää sinua.
xxx/ellauri177.html on line 731: Mutta hiän keskeytti hänet ystävällisesti nauraen. -- Olet lapsi, tulet vilustumaan, siinä kaikki... Kuuntele, en minä ainakaan pelkää sinua? Talvella emme jää tämän puutarhan pohjalle, kuin kaksi villiä. Menemme minne haluat, johonkin suurkaupunkiin. Rakastamme toisiamme, keskellä maailmaa, yhtä hiljaa kuin puiden keskellä. Ja tulet huomaamaan, etten ole pelkkä rosvo, joka osaa kaivaa esiin pesiä, kävelen tuntikausia väsymättä... Kun olin pieni, minulla oli päälläni kirjailtuja hameita, joissa oli harjakattoisia sukkia, näppylöitä, furbelowia. Kukaan ei ehkä kertonut sinulle sitä?
xxx/ellauri178.html on line 82: Matti Salon mielestä jutkusedät oli liian kosmopoliitteja eivätkä diganneet tarpeexi leffasta. Jokaisella on oma lehmä ojassa paizi minulla. Everybody's got something to hide except me and my monkey.
xxx/ellauri186.html on line 666: Monenlaisia, yhtä loputonta sotimista, mutta ennen kaikkea hyvin monet niistä käydään sinua ja minua vastaan jumalan nimissä, jota ei nyt ole vielä ilmestynyt, Miten on mahdollista että ilmestyy jokin uusi jumala, jos jumala on tosiaan jumala, silloin hän on pakostakın ollut olemassa aina ja on aina oleva, Myönnän että sitä on vaikeaa ymmärtää ja vähintään yhtä vaikeaa selittää, mutta juuri näin tapahtuu kuten sinulle kerron, tulee Jumala joka alkaa ahdistella meitä ja meidän silloisia kannattajiamme, kokonaisia kansoja, ei, minulla eivät riitä sanat kertomaan sinulle kaikista niistä joukkotuhoista, verilöylyistä ja teurastuksista, kuvittele että Jerusalemin alttarini kerrottaisiin tuhannella ja vaihda sitten mielessäsi uhrieläimet ihmisiin, mutta et sinä sittenkään pysty saamaan tarkkaa kuvaa siitä mitä olivat ristiretket,
xxx/ellauri201.html on line 52: Pirskatti kun tuo minun vakoseni nyt rupesi vuotamaan, kun näitä parhaita muistoja tässä kertailen! Tiineenä ollessa tuntuu vielä entistä kovemmin heruvan. Ai ai ai, kyllä saakin Reino illalla liukasta tavaraa! Parempi onkin, että on liukas, kun sillä Reinon vehkeelläkin sitä kokoa piisaa. Ei sitten nilelle pääse hankaamaan. Eipä sillä, aina on hyvin meillä luistanut hommat. Meillä, ja minulla muidenkin kanssa. Silloin ennenaikaan. Kymmenen vuotta sitten ja ylikin siellä korvessa kun asuin. Ai ai ai, hyvä olikin, että olen niin hereä kostumaan ja vuotamaan lemmenpuuhissa. Oli se tarpeen Isokukko-Uljaksen kanssa vasitenkin! Siinä sitä oli mies, oikea sonni! Ihan tuo alapää vieläkin kutiaa, kun sitä muistelen. Kyllä varmaan vielä Uljas jaksaa tahollaan miehuustyönsä hoidella, oli se semmoista tekoa! Missä lieneekään, eukkonsa luona vai kylillä vieraan naisen päällä nytkin. Semmoisia ne on monet ukkomiehetkin. Eihän niille yksi riitä.
xxx/ellauri201.html on line 58: Kyllä se uuden tulokkaan outo nimi meille kaikille pian selkisi. Kun menivät miehet saunaan, niin siellähän ne sen omin silmin näkivät, nimen alkuperän. Minä siitä jotakin jo kuulin, kun iltasta hellalla laittelin ja ensimmäiset saunamiehet tupaan kolusivat keskenään rupatellen. Jostakin ne puhuivat, että iso oli ollut ja komea. Kyllä minä silloin jo mielessäni aavistelin, että sitä uuden miehen vehjettäkö ne tarkoittivat. Isohan se oli koko mies. Oli rintaa ja hauista, oli voimaa kuin kahdessa miehessä konsanaan, näki sen vaatteet päälläkin. Riuska mies oli tekemään töitäkin siellä savotalla, kyllä ne miehet sitäkin ihmettelivät ja minä sivusta kuuntelin. Ai ai ai, kun minulla alkoi heti ensi hetkestä se halu kasvaa tuota uutta miestä kohtaan!
xxx/ellauri201.html on line 60: Huomasinhan minä, että ei se Eino tästä Isokukko-Uljaksesta pitänyt. Kilpamiehekseen heti arvasi. Syytä olikin! Kyllä se tuommoinen mies pistää naisen kuin naisen lemmenvakosen kostumaan jo pelkällä olemuksellaan. Verevä nainen sen kyllä tuntee, kenestä on niihin hommiin! Eino hiippaili öisin minun sänkyyn entiseen tapaan, koetti kulkea hiljaa, mutta narisihan se lattia. Ja sänky aina rysähteli ja valitti, kun se minua hässi. Kyllä ne muut metsätyömiehet sen tupaan varmasti kuulivat. Vaan onneksi ei kuullut Kustin-ruoja sinne omaan peräkamariinsa. Koko ajan murentui siltä valta ja voima vanhuuden mukana. En minä sitä enää pelännytkään, semmoista käppänää. Eino se vaan minua polki voimissaan, oli sillä iso mollukka se terska! Kuin tatti. Ai ai ai, miten se teki hyvää ja minut sai aaltoilemaan ja sisukseni pirskahtelemaan. Monta kertaa se pyysi saada loppuun asti nussia, että olisi sisään siemenensä sylkäissyt, mutta en antanut. Totteli sentään. Kerran olin sen virheen tehnyt, ensimmäisellä kerrallani, ja nyt oli minulla sen seuraamuksena pieni poika äitini hoivissa kasvamassa.
xxx/ellauri201.html on line 62: Hyväkäytöksinen ja rauhallisen varma oli tämä Isokukko-Uljas kaikissa otteissaan. Kyllä se monta kertaa kantoi minulle painavan ves’ämpärin tai työnsi isomman vesisaavin kelkalla kaivolta ovelle, kantoi vielä sisäänkin. Eino ei niitä asioita huomannut, sitä sai aina käskeä ja muitakin miehiä. Kyselivät sitten iltasilla tuvassa, mistä Uljas oli kotoisin. Hämeestähän se kuulemma oli. Kysyivät, oliko sillä heila tai peräti eukko jossakin, ehkä aviolapsiakin, aviottomista lehtolapsista puhumattakaan. Siihen Uljas myhäili, että eukko on ja hyvä onkin. Lapsiakin oli siunaantunut jo seitsemän, nuorimmainen syntyi menneenä kesänä, poikalapsi oikein. Nuoret naimahaluiset miehet vaan lisää kyselivät, että mitenkäs sitten ne lehtolapset. Kai niitäkin oli maalimalla olemassa, niin kuin jokaisella kunnon metsätyömiehellä ja tukkipojalla tiedettiin olevan. Nosti se sellainen miehen arvoa kummasti. Isokukko-Uljas hyvillään naureskeli, että onhan sitä niitäkin tullut alulle pantua, kun oli niin mieluisaa puuhaa se lapsenteko. Miehet nauraa hekottelivat omaan tapaansa, minullakin veti suu hymyyn, mutta käännyin hellan puoleen, etteivät nähneet.
xxx/ellauri201.html on line 70: Aatulla roikkui jo vehje pitemmällä, semmoinen pitkä ja suikea oli lerssi hänellä. Ja Mikolla oli myös laatuunkäypä kellotin. Naureskellen ne niitä minulle näyttivät, mokomat. Ja Mikolla näytti nykivänkin, meinasi eteen ruveta ottamaan, kun nuori hikinen nainen selänpesijäksi oli saatu. Olihan minulla vaatteet päällä sentään. Arvo, Eino ja Isokukko-Uljas olivat vielä lauteilla. Arvo se oli kohtelias nuorimies ja kysäisi, menisivätkö vanhemmat ukot ensin pestäväksi. Eino äkäisenä äyläisi, ettei häntä pestä tarvitse. Isokukko-Uljas käski Arvon mennä vaan, Arvo tuli alas. Minä kyllä silloin hämmennyin, miten oli nuorella miehellä kokoa enemmän kuin monella vanhemmalla. Olisi siinä rakosen täytettä ollut kerrakseen! Arvo vaan oli ujommansorttinen mies, eikä koskaan minun sänkyyni pyrkinyt.
xxx/ellauri201.html on line 72: Eino ei pestäväksi tullut, oli vihainen kuin ampiainen, jolta oli pesä viety. Niinhän se olikin, pesä oli mieheltä nyt viety, Eino sen kyllä arvasi. Hyväntuulisesti Isokukko-Uljas laskeutui lauteilta minun viimeiseksi pestäväkseni. Muut miehet saunan ovella kyttäsivät, mitä minä tästä miehestä ajattelen. Meninhän minä, munaruokaa jo tuhdisti saanut nuori emäntä, hämilleni sen ilmestyksen edessä. Mies oli iso, lihaksinen ja tuuheakarvainen, korea ilmestys jo semmoisenaan. Vaan kaiken lisäksi oli sillä mahdottoman suuret vehkeet jalkovälissä, semmoiset pelit, ettei niitä oltu nähty edes naapurikylän sonnilla! Ai ai ai, mimmoiset komeat vitjamunat olikin! Semmoiset ne kovalla naimamiehellä kuuluukin olla, kunnon siemennysvälineet. Pussit roikkuivat raskaina ja täysinä, oli niillä mittaa ja painoa. Sisällä kaksi isoa murikkaa, kuin siellä perunat olisivat muhineet. Ja itse siitinkalu oli siinä riippuessaankin iso kuin mikä, paksu ja painava. Oman vaaksani ainakin saisi pituudeksi panna ja vaikka enemmänkin. Nahka oli päällä, terska kyrmötti kookkaana varren päässä, sai minulla vakosen märäksi. Miehet nauraa höröttivät. Sanoivat, ettei ollut emäntäkään semmoista ”kukkoa” ennen nähnyt, kun ihka tuppisuuksi menin. Enkä minä ollutkaan! Ai ai ai, kyllä se semmoinen kukko olikin että! Oli taas nimi miestä myöten tässäkin tapauksessa. Komea nimi, komea mies.
xxx/ellauri201.html on line 78: Minä odottelin sängyssä jännityksissäni, kun tiesin saavani kohta isoa miestä. Jo nousi joku tuvassa, lattia narahteli. Vaan menivätkin äänet poispäin, porstuaan ja ulos. Joku meni tarpeilleen. Aina ne tahtoivat öisin kusta ovenpieleen, vaikka komensin kauemmas menemään. Jo narahteli lattia taas. Nyt tuli joku minun kamarini ovelle. Tumma haamu hiipi sisään ja minua kohti. Einohan se olikin! Mitä se nyt minun päälleni tunki, kun olin sille illan aikana kuiskannut, ettei tänä yönä tulisi. Eino alkoi puristella kovakouraisesti rintoja, koskihan se semmoinen minua. Se oli ihan raivopäinen, oli viinaakin hörpännyt, kun hengitys haisi. Se murisi, että Isokukko-Uljas oli mennyt kuselle tai mihin lie, ja siksi nyt vasta pääsi minun kamariin luikahtamaan. Alkoi jo kopeloida vittuani. Uhosi, että sille minä kuulun, muille en saisi alapäätä antaa. Halusi alkaa naimaan, työnsi jo kovaa häntäänsä hyvää vauhtia pilluani vasten. Minä levitin haaroja, en voinut vastaankaan laitella, kunhan miestä sain. Niin kovat oli halut minulla.
xxx/ellauri201.html on line 86: Kohta veti Isokukko-Uljas suuren kyrpänsä kokonaan ulos. Minun runneltu vakoseni tärisi ja pillunhuulet levällään roikkuivat. Vaan sitten alkoi uudestaan sisään sovittamaan. Nyt kävi jo sentäs vähäsen paremmin se homma. Kova oli kuitenkin minulla koettelemus, liiankin iso oli sille miehelle vehje kasvanut. Ai ai ai, vaan kaikkeen minäkin olen tottunut, siihen mahtimulkkuunkin, Uljaksen sukunuijaan. Isokukko-Uljas ähkäisi, että tämmöistä tämä oli ollut useinkin, piti saada vittu tottumaan isoon kyrpään, ennen kuin pääsi kunnolla nussimaan. Kohta uskalsi jo hiljalleen edestakaisin nytkytellä, vielä teki tiukkaa minulle. Kehaisi se Isokukko-Uljas, että minulla oli pysynyt vittu tiukkana, ei ollut liiasta käytöstä päässyt venymään eikä löystymään. Vanhemmilla ja monta mukulaa tehneillä voi niinkin olla. Lapsenteosta kun puhui, sain minä läähätetyksi, ettei sitten sisään laskisi. Samaahan minä pyysin jokaiselta mieheltä, jonka sänkyyni laskin. En halunnut tiineeksi tulla. Ei vastannut Isokukko-Uljas siihen mitään, jatkoi vaan hiljaista liikettään ja sai minut taasen kerran herkistymään, voihkaisemaankin.
xxx/ellauri201.html on line 92: Kalu vielä sykki sisässäni, kun minulla taju taas palasi. Laski sisääni vielä viimeisiä siementippoja. Isokukko-Uljas huohotti hikisenä, antoi suuta ja imi kaulaakin. Kustin-kurttana kömysi peräkamaristaan silloin minun puolelle, mokoma tuhkamuna. Näki minut, oman akkansa, siinä vieraan miehen alla jalat levälläni, vittu täynnä vierasta, väkevää siementä. Vaarallista valkoista ainetta. Ukonrutale rupesi räyhäämään, kirosi ja polki jalkaa. Huoraksi minua haukkui, nimismiehellä uhkasi. Isokukko-Uljas vetäytyi minusta, paksut siemennesteet vaan levinneestä pillustani lakanoille holahtivat, niin täynnä minä olin. Iso naintivehje raskaana heilahteli, kun tarttui mies minun lailliseen ukonkäppänääni, sanoi, että jonkunhan tässä talossa oli isännän hommat hoidettava ja emäntä tyytyväisenä pidettävä, kun ei oikeasta isännästä mihinkään ollut. Vei Kustin-ruojan takaisin peräkamariin, tyrkkäsi sänkyyn ja jätti sinne yksin marisemaan, vanhan räähkän.
xxx/ellauri201.html on line 96: Seuraavana päivänä oli minulla vittu niin kipeä että. Ikinä ei ole ollut yhtä kipeä kuin silloin oli. Ei kunnolla voinut istua, ei kävellä. Silloin tiesin taas saaneeni. Kipeämpi oli kuin ihka ensimmäisen naintikerran jäljiltä. Illalla miehet minulle virnuilivat. Kyselivät, että miten se emäntä yht’äkkiseltään ontumaan alkoi, iskivät silmää. Minä vaan takasin naurahtelin, vaikka hellänä oli tavara ja vaikea olla. Kustin-tura makasi kamarissaan, oli ottanut sydämestä. Siellä mietti, mimmoisen huor’akan kanssa oli naimisissa. Ja Eino se pakkasi nurkassa kimpsujaan ja kampsujaan, ilmoitti tukkikämpälle muuttavansa. Sinne se meni menojaan. Jouti minun puolesta mennäkin, semmoinen jurottaja. Siellä se ei sitten enää ulos vetänytkään, kuului emännöitsijä tulleen kohta tiineeksi. Vaan mistä sitä tiesi, kenen siemenet siellä itämään läksivät. Eino se kuitenkin vastuun kantoi, jäljet korjasi, ja vihille isovatsaisen emännöitsijän kuului myöhemmin vieneen.
xxx/ellauri201.html on line 98: Oli se sama edessä kohta minullakin. Sen yhden yön suostui Isokukko-Uljas huilia pitämään, mutta seuraavana oli jo naimahalut niin kovat, ettei periksi antanut. Minä vielä olisin pillua toisen yön säästellyt, kun arka oli vieläkin. Vaan koulia piti vittua, sillä se tokenisi, sanoi Isokukko-Uljas, hieroi märäksi, lempi ja hellästi karvaisessa sylissään rutisteli. Käänsi minut kontalleni sängyssä, käski takapuolta pyllistää. Itse meni taakse aisa ojollaan, siitospallit taas täysinäisinä riippuivat. Sisään se työntyi, vaikka vittu valitti, minä valitin, voihkin ja kiljahtelin. Paksu oli aisa, vieläkin kiristi vakoa. Isokukko-Uljas käytti miehenvaltaansa, alkoi nussia, murahteli vaan sisään painellessaan. Minä työnsin tyynyliinaa suuhun, kun pisti muuten huutamaan. Koko vartalossani sirkamoi, tulvahteli ja kilpisteli. Sonni takana kehui, että hyvältä tuntui naida, hyvin otti vittu vastaan, hyvä oli astua tätä tammaa. Paukutti kunnolla menemään, isot pallit heilahtelivat, osoittivat uroksen voimaa. Mies köyri karvaisena selässäni, yhtyi voimalla ja puhisi. Jo pääsi liinanen suustani, kuulin huutavani hurmiossa. Taas ailahti sisuksissa suurella voimalla, pillu otti kyrpää, imi siitä hekumaa ja nautintoa. Nussija uhkasi laskea taas sisään, siementää nuoren vittuni sakealla kylvöllään. Yritin kieltää, vaikka turhaa se oli. Ei uskonut Isokukko-Uljas, enemmän vain yltyi hässimään, perille asti survomaan. Syvälle työnsi, kohdun suulle, jäykistyi päälleni, antoi siitoksen tapahtua, ison sukunuijan täyttää työnsä. Ja minä otin kaiken vastaan, avoimena, värisevänä, punaisena kukkana, kuin nainen vain voi.
xxx/ellauri225.html on line 484: - Voithan sinä ottaa yhteyttä johonkin halvempaan huzuun.. - Miksi? Olen jo maksanut sinulle lähes puoli miljoonaa. Ei minulla ole varaa enempään.- Mutta sinä et saa minulta.
xxx/ellauri227.html on line 298: – Jos minulla on kirja kesken, saatan kirjoittaa jopa yksitoista tuntia päivässä. Peräpukamien vastapainoksi käyn salilla. Ja harrastan neulomista. Olen ehkä tylsin ihminen maailmassa. En käy edes juhlimassa, kahvi on ainoa riippuvuuteni, 60-vuotias Marklund hymähtää. Ja hemmottelee lapsenlapsia.
xxx/ellauri229.html on line 822: Rakettikeijupäiväkirja 116 323. On olemassa erityinen tapa säilyttää henkinen tasapaino, jossa keksit erilaisia kuvitteellisia hahmoja. Voiko olla, että olen tehnyt tätä jo jonkin aikaa alitajunnassani? Istun itsepäisen hiljaisella Arabeuksella, minulla on pulautteleva vauva laatikossani, olen antanut hänelle nimen Ijon ja ruokin häntä pullosta miettien, mistä päin maailmaa aion löytää hänelle vaimon: luulisin, että vielä on aikaa, onneksi näissä olosuhteissa et voi koskaan sanoa. Istun täällä ja lennän ...
xxx/ellauri230.html on line 567: Ilmaisten hotellikimonojen ansiosta izekin olen usein joutunut erinomaisen hauskaan seuraan. Opetettuja pikkulintuja ja sirkkoja, lankesimpa kerran vuokraamaan kesytetyn pöllönkin. Spotted owl sitting on a spotted dick. Ei pöllömpi kokemus! Namusetä tikkuineen pehmittämässä pientä lintua ostajan totisen toivomuxen mukaan. Jumisessakäynti on jokaiselle elämys. Koko tapa lienee peräisin Kiinasta, mutta ilman kiinalaisten epämiellyttäviä piirteitä. Japsutytöt ovat sitäpaizi pulleampia kuin kiinattaret. Varsinkin on minulla hauskoja muistoja monista japanilaisista pikku tuntihotelleista, josta vierasta hyvin usein pyydetään "kazomaan kääpiöpuutarhaa" ja kysytään, halutaanko nauttia se tatamilla vai engavalla. Pyysi melkein aina päästä engavalle, jossa sain tilaisuuden miellyttää talonväkeä ihailemalla heidän "pikkupuutarhaansa." Tulinkin japanilaisten kanssa näissä asioissa erinomaisen hyvin toimeen.
xxx/ellauri231.html on line 424: Jenkit halusivat Buninin sodan ajaxi Nykkiin mutta se menikin niillä rahoilla Grasseen, kasvatti vihannexia ja söi kissoja ja koiria. Vuonna 1942 Villassa vieraileva toimittaja kuvaili Buninia "laihaksi ja laihtuneeksi mieheksi, joka näyttää muinaiselta pariisilaiselta". Ivan Bunin oli vankkumaton naisten vastustaja ja kutsui Adolf Hitleriä ja Benito Mussolinia "raivotuiksi apinoiksi". Kerran Pariisin Neuvostoliiton venäläisen teatterin yleisössä Bunin huomasi istuvansa nuoren puna-armeijan everstin vieressä. Kun jälkimmäinen nousi ja kumarsi ja sanoi: "Onko minulla kunnia istua Ivan Aleksejevitš Buninin vieressä?" kirjailija hyppäsi jaloilleen: "Minulla on vielä suurempi kunnia istua suuren puna-armeijan upseerin vieressä!" hän vastasi intohimoisesti.
xxx/ellauri231.html on line 437: 2. toukokuuta 1953 Bunin jätti päiväkirjaansa muistiinpanon, joka osoittautui hänen viimeiseksi. "Tämä on kuitenkin niin mykistävän poikkeuksellista. Hyvin lyhyen ajan kuluttua minua ei ole enää - ja kaikesta maallisesta, kaikista asioista ja kohtaloista, siitä lähtien en ole tietoinen! Ja mitä minulla on jäljellä tehdä tässä on tyhmästi yrittää tietoisesti pakottaa itseeni pelkoa ja hämmästystä", hän kirjoitti.
xxx/ellauri234.html on line 109: Tekosyitä kääntämistyön siirtämiseen myöhempään ajankohtaan on ollut useita. Vuoden 2009 syksyllä päätin kuitenkin ryhtyä tuumasta toimeen. Hain apurahaa eri paikoista, ja lopulta Svenska Kulturfondenissa tärppäsi. Suomen Rauhanpuolustajat suhtautui myös erittäin positiivisesti sekä kirjan kääntämiseen että sen alkuperäisversion uudelleenjulkaisemiseen. Rauhanpuolustajat on antanut apua oikolukemisessa ja hoitaa myös kirjojen painatuksen, markkinoinnin sekä myyntiin liittyvät asiat. Tästä avusta olen erittäin kiitollinen, koska siten minulla on mahdollisuus hiukan rajoittaa omaa yritystoimintaani media-alalla ja keskittyä kirjan kääntämistyöhön.
xxx/ellauri235.html on line 154: "Kiitän Jumalaa päivittäin syntymäni onnesta, sillä olen varma, että minulla olisi ollut kurjaa talonpoikana."
xxx/ellauri255.html on line 552: Tuntiessani Natashan kovan kummun minulla heilahtaa heti seisomaan. Sinikka yllättää Jompan lätisemässä Mirenen kanssa housut nilkoissa keittiön lattialla. Sinikka ja Mirene jättivät Jompan molemmat kuin Temen Sirpa. Noniin, rengaslihas on nyt sulkeutunut. Harjunpään amokit on juostu, terveisiä täältä koiranputken alta.
xxx/ellauri286.html on line 166: Jos minulla olisi ollut nuorempana vertailukohta neuvostotodellisuudelle, luettavia vertailukohtia tai valokuvia tai elokuvia, olisin ehkä osannut kuvitella, mitä se toisenlainen todellisuus olisi voinut olla ja ennen kaikkea olisin nähnyt, että siitä ylipäänsä oli kirjoitettu.
xxx/ellauri286.html on line 167: Minulla olisi ollut konkreettinen vertailukohta aivan samalla tavalla kuin jo nuorena osasin pitää naisten asemaa taidehistoriassa epäoikeudenmukaisena, mutta sitäkään en olisi osannut konkretisoida sanoiksi, korkeintaan tunteeksi epäoikeudenmukaisuudesta, ellei minulla olisi ollut saatavilla kirjoja, joissa asiaa käsiteltiin, tai elleivät naistaiteilijat ja -kirjailijat olisi puhuneet julkisesti asiasta.
xxx/ellauri287.html on line 277: Oikeudessa hän oli rauhallinen ja itsevarma.- Minulla on matkalaukussa 100 tuhatta dollaria. Ota ne ja unohdetaan tapaus. Minulla on tapaaminen terveysministerin kanssa tunnin päästä, joten minulla ei ole aikaa, hän sanoi oikeudelle peittämättömän ylimielisesti.
xxx/ellauri287.html on line 677: Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen (1 Kor 13 1). Kun minä tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsellakin on (1 Kor 13:11). Sillä nyt me näemme kuin kylpyhuoneen kuvastimessa, arvoituksen tavoin (1 Kor 13 12).
xxx/ellauri289.html on line 373: Muuan nuori tyttö kertoo: ”Eräänä iltana kerroin isälle, että olin lupaa kysymättä liittynyt erääseen verkkoyhteisöön ja minulla oli tyttöystävä ja halusin alkaa elää omaa elämääni. Isä pysyi täysin rauhallisena koko keskustelumme ajan! En tiedä toista isää, joka ei olisi alkanut huutaa tyttärelleen kuultuaan, että tällä oli lepakko joka sekstaili tän kaa aamusta iltaan. Tunnen voivani kertoa isälle mitä tahansa. Tiedän, että hän todella haluaa auttaa minua, jopa ottaa osaakin istuntoihimme.”
xxx/ellauri291.html on line 534: – Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mikäli minulla olisi ollut lääkkeitä käytössäni, edellä kerrottua ei olisi lainkaan tapahtunut, hoitaja selitti. Kaikki oli Kelan vika, ja viime kädessä pääsyylliset ovat Peking ja Kreml.
xxx/ellauri291.html on line 560: – En ole hetkeäkään suinkaan kiistänyt, etteikö menettelyni olisi ollut erittäin rumaa ja siinä ei ole sinänsä paljon puolustettavaa, mutta jyrkästi kiistän edelleenkin sen, että minulla olisi ollut surmaamistarkoitus, hoitaja vetosi.
xxx/ellauri293.html on line 592: Joten tänään minulla on tämä hauska "psykologinen testi" ystäväni kanssa. Testin nimi on Kokology. Ilmeisesti se on jonkinlainen psykologinen testi, joka sisältää mielikuvituksen käytön ja assosioinnin ja saa sinut tuntemaan sinut paremmin.
xxx/ellauri293.html on line 611: Testin on tarkoitus nähdä, kun elämässäsi tulee paljon vaivaa tai suuria ongelmia, mitä tai kenet uhraat ensin. Se kuvaa jossain määrin prioriteettiasteikkojasi. Minun tapauksessani en todellakaan välittänyt paljon enkä ajatellut merkittävää ponnistusta lasteni hyväksi. Tämä on totta ja jossain määrin se voi johtua siitä, että minulla ei ole vielä ollut lapsia tai en ehkä yksinkertaisesti ole lapsi-ihminen (kai molemmat). Muista nyt, että nämä eivät tarkoita, etten haluaisi lasta tulevaisuuteni. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että toistaiseksi lapset eivät ole minulle etusijalla.
xxx/ellauri295.html on line 48: Geoffrey of Monmouthin tarina jatkuu selittäen tarkkaan kuinka velho Merlin kutsutaan ja muuttaa taianomaisesti Utherin ulkonäön Gorloisin ulkonäöksi auttaakseen heidät pääsemään Tintagelin linnaan, samalla kun hän muuttaa hänen ja Ulfinin esiintymiset kahden Gorloisin kumppanin ulkonäöksi. Näin naamioituneena he pääsevät Tintageliin, missä Uther toistuvasti "menee Igraineen" koko kynttilänjalan pituudelta, ja "sinä yönä sikisi kuuluisin miehistä Arthur." Kirpeästi kirkaisten juna lähti menemään viehättävän laaxon lävize... Kultaseni, ei nyt, minulla on igreeni.
xxx/ellauri295.html on line 481: Se on muuttanut sitä paljon. Olen ollut enemmän tai vähemmän duunari koko työurani ja kirjoittaminen avasi näkökulman aivan uuteen maailmaan. On ollut yllättävää huomata, että minulla voi olla annettavaa silläkin saralla. Kirjan luominen on työtä aivan toisella tapaa kuin mihin olen tottunut. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, ja bongailen työn alla olevaan tarinaan aiheita jatkuvasti sekä nykypäivästä että omista kokemuksistani. Se on kaiken kaikkiaan hyvin antoisaa.
xxx/ellauri295.html on line 652: Minä räpäytin siipiäni kerran, kaksi. Se tuntui kummalta, tuntea niiden liike, jota sidontaliinat eivät enää kahlinneet. Vapaus tuntui juovuttavalta. Tanssahtelin tasanteen reunalla, allamme odottava tyhjyys nauroi kanssani. Liinankappaleita lojui pitkin poikin jaloissani. Valec tarjosi tikaria ja minä tartuin siihen innolla. Ujutin sen terän varovasti Valecin valtavat siivet tiukasti yhteen puristavien sidontaliinojen alle ja ryhdyin leikkaamaan. Hänen liinansa olivat puhtaan valkoisia, eivät punaisia kuten minulla. Hän oli aina ollut sellainen, täynnä iloa ja kiitosta. Puhtautta. Nyt, kun liinankappaleet yksi kerrallaan putoilivat hänen jalkoihinsa, puhtaus sai väistyä. Me olimme saaneet tarpeeksemme siitä.
xxx/ellauri298.html on line 172: Syntynyt vuonna 1946, kasvoin tuolloin kukoistavassa tehdaskaupungissa Länsi-Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa kymmenen mailia länteen Ohio-joen varrella Pittsburghista, jota silloin kutsuttiin "Terässtadixi". Varhaisesta lapsuudestani lähtien äitini oli vakavasti masentunut ja perheeni jatkuvassa konfliktissa. Samaan aikaan isäni, alun perin viulisti, antoi minulle lahjan rakkauden klassiseen musiikkiin. Hän opetti minulle, kuinka kuunnella, ei vain äidin valituxen pääteemoja, vaan myös koko musiikkipartituuria bassoista korkeisiin puupuhaltimiin. Meidän perheemme oli yksi harvoista juutalaisperheistä suurelta osin italialaisessa katolisessa kaupungissa. Suurimman osan ajasta ala-asteella ja lukiossa tunsin olevani ulkopuolinen ja minulla oli heikko yhteenkuuluvuuden tunne. Juutalaisten käyttö ravunsyöttinä oli yleistä, ja yritin epätoivoisesti kompensoida auttamalla opiskelutovereita kotitehtävissä. Silti minua pidettiin enimmäkseen käsivarren päässä, ja leimattuna roolilla "aivot". Kun osallistuin heprealaiseen kouluun useita päiviä viikossa useiden vuosien ajan Pittsburghin juutalaisella alueella, olin sielläkin "ulkopuolinen", koska olin kotoisin pikkukaupungista enkä Pittsburghin kletschmersektiosta. Yhdessä nämä lopulta ovat osittain taustalla kiinnostukseni antropologiaan, etnisiin ja amerikkalaisiin tutkimuksiin, usein tiedostamattoman koetun kokemuksen psykoanalyyttiseen syvyyteen, halukkuuteeni kokonaisvaltaiseen ajatteluun (yrityxeen yhdistää ne, jotka aluksi vaikuttavat erillisiltä, toisiinsa liittymättömiltä kulttuurin puolilta, perhe ja historia), tarkkaavaisuuteeni itseäni kohtaan tutkimusvälineenä, jota kutsutaan vastasiirroksi), oman runouden käyttämiseen keinona ymmärtää työelämän organisaatioita ja laajempaa kulttuuria) ja pyrkimykseni auttaa muita ihmisiä, järjestöt, jopa kansainvälisiä suhteita kuuntelemalla syvästi ihmisiä ja auttamalla heitä kuuntelemaan toisiaan sielusta sieluun. Tämä oli keskeinen roolini kroonikkona ja noin viisikymmentä vuotta lääketieteen opiskelijoiden, perhelääketieteen harjoittelijoiden ja asukkaiden, PA:iden ja monien muiden terveydenhuollon ammattilaisten opettajana. Syvästä kiinnostuksestani organisaatioelämän tiedostamattomiin juuriin tuli perusta suurelle osalle tutkimuksestani, kirjoittamisestani, opettamisestani ja konsultoinnistani. Opiskelin Pittsburghin yliopistossa ja suoritin historiallisen musiikkitieteen AB:n vuonna 1967 ja psykologisen antropologian tohtorin vuonna 1972. Opetettuani seitsemän vuotta psykiatrian osastolla Meharry Medical Collegessa Nashvillessä, TN:ssä, vietin loput urani perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen osastolla Oklahoman terveystieteiden yliopistossa. Center, Oklahoma City, OK, sellainen minä olin."
xxx/ellauri298.html on line 461: »Nainen yksinnään eloton miehestä syttyy, ei minusta. Minä en maha mittään, lyhkänen on minulla."
xxx/ellauri298.html on line 540: Tätä väitettä voidaan havainnollistaa uusimpien tutkimusten ja vielä syntymättömällä tiedoilla, jotka osoittavat vakuuttavasti, että suurimmalla osalla LSD:n käyttäjistä on perinataalisissa tiedoissaan keisarileikkaus tai anestesian käyttö synnytyksen aikana tai ehkäisyn epäonnistunut käyttö siitoxessa. Tässä tapauksessa lapsi ei saa korvaamatonta kokemusta menestyksekkäästä elämäntaistelusta synnytyskanavan läpi suuntaan tai toiseen kulkiessaan ja ohjelmaa nimeltä "vaikka minulla olisi ongelmia, voin auttaa itseäni ja kaikki on hyvin", vaan sen sijaan pitää oppia seuraava totuus - "vaikka se on vaikeaa, sinun on sammutettava valot lähtiessäsi."
xxx/ellauri304.html on line 708: Luovuus merkitsee sitä, että yksilö on vapaa ajattelemaan ja toimimaan. Volga edustaa ihmisiä, jotka murskaavat luovuuden, tri Payton-Holmes selitti. - Miksi sinä muuten luulisit minun vastustavan heitä? Luuletko että olisin saanut luoda sinua, jos olisin asunut tässä maassa? Luuletko että minulla olisi ollut täällä vapaus ajatella? Vapaus tehdä työtä? Luovuus on yhtä tyhjän kanssa, ellei saa lupaa luomiseen. Luota minuun valitse Volga. Mr. Gordonsin suu avautui ja sulkeutui. Sitten hän
xxx/ellauri306.html on line 576: Arvostelija Yrjö Kruunu totesi, että "Tässä tapauksessa minulla on selvä tunne, että elokuva paransi kirjaa. Kirjan Mitch käy läpi hyvin äkillisen muodonmuutoksen - juristista räjähdysmäiseksi toimintasankariksi. Käytännössä mikään aikaisemmassa ei ole antanut meille mitään ajatusta, että hänellä edes oli "se". Elokuvan Mitch päinvastoin pysyy hyvin luonteeltaan. Hän oli aluksi näppärä nuori asianajaja, ja siksi The Firm otti hänet ensiksi - mutta hän vain antaa heille hieman enemmän kuin he lupasivat. Hänen tapansa selviytyä ahdingosta on pohjimmainen asianajajan tapa: erittäin siisti, kiero (ja hieman kyseenalainen) oikeudellinen ratkaisu, jonka vain joku munaton lakimiekkonen olisi voinut keksiä."
xxx/ellauri306.html on line 616: Rehellisesti sanottuna pelkään, että minulle tapahtuu jotain, ja silloin minulla ei olisi edes varaa käydä kotona. Kun muutin tänne ensimmäistä kertaa, eräs vakuutusmeklari sanoi jopa niin pitkälle, että "älä koskaan tule raskaaksi tämän vakuutussuunnitelman perusteella, jos haluat, suosittelen lämpimästi hankkimaan ensin toisenlaisen suunnitelman, koska se maksaa sinulle omaisuuksia"… se suunnitelma maksoi minulle 300 dollaria kuukaudessa.
xxx/ellauri306.html on line 632: Muuten, vaikka kaipasit kotiin etkä malttanut odottaa paluuta, minulla on päinvastainen ongelma. Antaisin mitä tahansa (no, en kissojani! 😅) lähteäkseni tästä maasta ja muuttaakseni Englantiin. Näen kuvia mökeistä, maaseudusta ja kaupungeista (ja "matkustelen" sinne Google
xxx/ellauri306.html on line 690: Fulford sanoo 2. tammikuuta 2022 klo 18.01: Suhtaudun niin vahvasti kaikkeen, mitä sanot – olen ollut Georgiassa, Yhdysvalloissa, 4 vuotta ja minulla on niin koti-ikävä. Kahden vuoden ehdollinen vihreä korttini päättyi HELMIKUU 2019 ja maksamisesta huolimatta odotan edelleen kymmenen vuoden korttiani. Voisin hakea kansalaisuutta, mutta mitä järkeä on – maksa enemmän rahaa, et saa mitään? Pelkään luottaa täällä oleviin lääkäreihin, ja myin tyhmästi asuntoni Yhdistyneessä kuningaskunnassa (vaikka olen sijoittanut rahat takaisin kiinteistöön, jotta voisin teoriassa myydä ja palata toiseen pieneen asuntoon, lol), ja kuten sinä vihaan asekulttuuria, ahneutta, valtavia autoja, ei polkuja, paskamusiikkia – jatkanko? LOL. Luulen, että olen vain brittiläinen ja tunnen olevani ulkopuolinen täällä. Hienoa, että päätit lähteä kotiin – kestää hyvät kymmenen vuotta ennen kuin voin tehdä sen, mutta et ole yksin tunteesi kanssa.
xxx/ellauri312.html on line 433: Mitä pidät ruuasta? Tämo hyvvee! Kuten sanoin sellainen mä olen! en kohtele kaltoin naarasapinoita, vain nautoja ja vihamiehiä. Pyllyllä rikastunut Sharon oli säälittävä toisin kuin tää tuhnuinen poliisi. Rourkella on hissejä ja robotteja. On minulla niitäkin. Minua kiinnostaa miten apinat on eri välineillä vahingoittaneet toisiaan. Tyylikäs väkivalta sopii miekkoselle hyvin. Kun tyylikäs keskijalkani osui miestä haaroihin hän sai muuta ajateltavaa. Roarke hypisteli taskun kautta esinettä jonka oli sinne tuikannut. Roarken kalu oli kova mutta suu pehmeä. Toisella se töykki ja toisella näykki kuin särki matoa. Hermostunut riemu täytti Even, ja hän tunsi kostuvansa. Voimakas kalu tutisutti häntä. Tässä ja nyt se sinne! Mutta ei. Perinteinen taskupuhelu keskeyttää yhdynnän. Roarke löpsähtää. Taskuun jääussel Even tissinnappi. Typerys.
xxx/ellauri329.html on line 263: Halusin olla amerikkalainen (ei siis kanadalainen) mahdollisimman pian ja minulla ei ole mitään tekemistä venäläistaustani kanssa. Silti mielestäni on mielenkiintoista, että Markin vanhemmat puhuvat hänelle venättä, hän vastaa englanniksi.
xxx/ellauri329.html on line 265: "Olen hyvin samankaltainen Markiin, varsinkin nuorempaan itseeni, kun olin hieman syrjäinen, kuuntelija ja mukava yksinäisyydessäni kuin Vota Sackville-West", hän jatkoi. – Pääsin näyttelemään, koska olin ujo ja minulla oli tosi pitkä jäykkänä. Kun näin itsevarmoja lapsia Disneyn ja Family Channelin elokuvissa, menin näyttelijäkurssille, koska halusin olla heidän kaltainen. En usko, että minusta olisi tullut näyttelijää Venäjällä. Se ei olisi tullut mieleeni."
xxx/ellauri329.html on line 273: "Kaupunki tuntuu edelleen juutalaiselta jollain tavalla, älykkyydellä ja sitkeydellä", hän sanoi. ”En olisi yllättynyt, jos minulla olisi jokin juutalainen syntyperä. Olen aina nähnyt itseni tumpeloitteeksi."
xxx/ellauri356.html on line 83: Aamulla koristeltiin ruokapöytää havunoksin ja kaikilla oli hienot mustat vaatteet. Ei saanut olla tiellä. Sitten mentiin autolla laulamaan. Ulkona satoi vettä, mutta minulla oli uusi hattu. Kaikki sedät ja tädit tulivat. Valkoinen laatikko avattiin ja isoisä pefletteineen oli pakattu sinne. Kansi pantiin kiinni. Isä itki ja sen käsi puristi olkapäästä. Minun teki mieli kysyä tuleeko punainen auto hakemaan isääkin, mutta lapset eivät saa puhua, kun aikuiset ovat vakavia. ---Anne 57v
xxx/ellauri376.html on line 264: Ja en kadu, että menin naimisiin hänen kanssaan: koko tämän vuoden olin niin onnellinen, etten missannut minuuttiakaan. Kävi niin, että istuimme pitkiä iltoja täysin yksin - ja minulla oli hauskempaa kuin ballissa.
xxx/ellauri376.html on line 843: onko minulla vähemmän iloa kuin sinulla?
xxx/ellauri385.html on line 294: Lokakuuhun 1782 mennessä Lamb oli kirjoilla Christ's Hospital -sairaalan hyväntekeväisyyskoulussa , jonka kiltti kuningas Edward VI perusti vuonna 1553. Koulun julmuudesta huolimatta Lamb tuli siellä hyvin toimeen, mikä johtui osittain ehkä siitä, että hänen kotinsa ei ollut kaukana, mikä mahdollisti hänen, toisin kuin monet muut pojat, palata usein sen turvaan. "Muistan hyvin, että minulla oli joitain erikoisia etuja, joita muilla koulukavereilla ei ollut."
xxx/ellauri385.html on line 313: Rakkain ystäväni – White tai jotkut ystäväni tai julkiset lehdet ovat tähän mennessä saattaneet kertoa sinulle perhettämme kohdanneista kauheista onnettomuuksista. Annan vain ääriviivat. Rakas rakas rakkain sisareni hulluuden kohtauksessa on ollut oman äitinsä kuolema. Olin käsillä vain niin kauan, että sain veitsen irti hänen käsistään. Hän on tällä hetkellä hullukodissa, josta pelkään, että hänet on siirrettävä sairaalaan. Jumala on säilyttänyt minulle aistini – syön ja juon ja nukun, ja uskon, että minun tuomioni on erittäin terve. Köyhä isäni loukkaantui lievästi, ja minä jään huolehtimaan hänestä ja tädistäni. Bluecoat-koulun herra Norris on ollut meille erittäin ystävällinen, eikä meillä ole muita ystäviä, mutta luojan kiitos olen hyvin rauhallinen ja rauhallinen ja pystyn tekemään parhaani. Kirjoita – mahdollisimman uskonnollinen kirje – mutta älä mainitse siitä, mikä on mennyt ja tehty. – Minun kanssani "entiset asiat ovat kadonneet", ja minulla on muutakin tekemistä [kuin] tuntea. Kaikkivaltias Jumala pitää meidät kaikki kädessään.
xxx/ellauri388.html on line 153: Mut hei, minulla on vielä yksi vastaus mielessäni. Tietysti en voi tämän kysymyksen valaisemiseksi vedota muuhun kuin omaan kokemukseeni. En siis ota arvostellakseni esimerkiksi lääkärien käyttämiä keinoja tämän "taudin" hävittämiseksi lapsista — jotkut ovat määränneet lasten sitomista yöksi sänkyihinsä kuin GT-sählämit palestiinalaisvankeja, — näyttävät ne minusta turhilta, koska vietti on luonnon voima, johon ei pysty mikään ulkonainen vastavoima; mikään väkivalta ei voi saada viettiä ulosnyhdetyksi tai sammutetuksi, yhtä vähän kuin munaa voi saada olemaan laajenematta lämpimässä ahtaassa tunnelissa tai dynamiittina räjähtämättä sen perälle.
xxx/ellauri388.html on line 160: Niin oudolta kuin saattaakin kuulua, oli koko syy taistelun menestyksettömyyteen siinä, että minulla oli väärä ote kullinvarresta. Pitää vetää esinahka taaxe ja hiplata terskan alasaumaa.
xxx/ellauri388.html on line 215: Sir William Gowers (Syphilis and the Nervous System, 1892, s. 126) julistaa myös "särjettömän siveyden" edut, erityisesti menetelmänä kupan välttämiseksi. Hän ei kuitenkaan ole toiveikas edes oman lääkityksensä suhteen, sillä hän lisää: "Voimme jäljittää vähän toivoa, että tauti siten vähenee aineellisesti." Hän kuitenkin saarnasi edelleen siveyttä yksilölle, ja hän tekee sen kaikella keskiaikaisen munkin askeettisella intohimolla. "Kaikella voimalla, mitä minulla on tiedolla ja millä tahansa auktoriteettilla, jonka voin antaa, väitän, että kukaan ihminen ei ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin tai tavalla huonompi pidätyskyvyttömyyden kannalta tai parempi inkontinenssin kannalta. Jälkimmäisestä kaikki ovat moraalisesti huonompia. Selvä enemmistö on fyysisesti huonompi, ja lopputulos on ja tulee aina olemaan täydellinen fyysinen haaksirikko jollakin monista kivistä, jotka reunustavat tietä, tai jollakin monista vuoteista; mätänevä lima, jota mikään hoito ei voi mitenkään välttää." Amerikassa sama näkemys vallitsee laajalti, ja tohtori JF Scott väittää teoksessaan Sexual-Instinct (toinen painos, 1908, luku III) erittäin voimakkaasti ja laajasti seksuaalisen pidättäytymisen puolesta. Hän ei edes myönnä sitä että kysymyksellä on kaksi puolta, vaikka jos näin olisi, hänen argumenttinsa pituus ja energia olisivat tarpeettomia.
xxx/ellauri388.html on line 296: Jos elämänohje siis on tarkoitettu meille sairaille, niin pitäisi meidän voida tukahuttaa munanasetin sillä ajatuksella, että sittenkuin aika on kypsä saamme sitä jälleen tyydyttää. Mutta jos tämmöinen tulevaisuuden lupaus voisikin antaa minulle siihen voimaa, pitäisi minulla olla takeita, tai ainakin toiveita, että ollenkaan tulen rakastumaan, — että rakastun henkilöön, joka myöskin rakastuu minuun — tai etten rakastu ystäväni vaimoon ja niin edespäin. Ne on kaikki asioita, jotka ovat jokapäiväisiä. Ja tulevaisuuden rakkaus siis siltäkin kannalta on liian epätietoista ja epävarmaa voidakseen antaa voimaa voittamaan vertin kuzua l. runkkaustarvetta nykyisyydessä.
xxx/ellauri397.html on line 95: Englannin auktoritatiivisen raamatun toimittanut James I sanoi että Jeesus homosteli Johannexen kaa. Hän saattoi luottaa jo olemassa olevaan perinteeseen, kun hän puolusti suhdettaan George Villiersiin Buckinghamista: "Haluan puhua omasta puolestani enkä saada sitä pidetyksi puutteeksi, sillä Jeesus Kristuskin teki samaa, ja siksi minua ei voida syyttää, että Kristuksella oli katamiitti poikansa John, ja minulla on Georgeni."
xxx/ellauri400.html on line 341:
Olen useasti ylpeänä ajatellut, että kuinka olenkin päässyt kirjoittelemaan tähän samaan julkaisuun (Apu-lehti) kuin aikoinaan Erkki Mikael Salmi, eli nimimerkki Erkki-Mikael, joka on tietysti lukuisien Isaskar Keturi- ja Samuel Väsy -pakinoiden luoja. Ja voihan täytinen miten me penskoina nauroimme näille jutuille. Nauroimme tikahtumiseen asti ja tuo nauraminen on jatkunut minulla läpi elämän ja jatkuu vieläkin.
xxx/ellauri400.html on line 353: Juicella oli melkein kaikki Erkki-Mikaelin pakinakokoelmat kuten myös minulla, sillä olin kerännyt uudestaan koko sarjan kasaan koluten divareita silmät pölystä kirvellen. (Kiitos Komisario Palmu -divarille.) Ja minä voitin, sillä sain viimein käsiini Mokomat monokinit -kirjan, jota Juicella ei ollut. Kokoelmani oli täydellinen. Viikkotolkulla olin polleaa poikaa ja Leskinen murjotti. Nyt on Leskinenkin vainaja.
xxx/ellauri404.html on line 162: Elämä on jatkuvaa taistelua mielihyvän ja kivun -- ja ymmärryxen ja hämmennyxen - välimailla. Karvanpoisto maxoi tuplasti enemmän kuin USAssa, mutta eipä tarvinnut maxaa tippiä. Puolikuivurina olen lujasti karvaisempi kuin märkyrit, ja vaha tartutti paxut reiteni toisiinsa. Läski Alex pääsi näkemään että pikkuhousuissani oli mönjää. Rikalla oli letit ja vielä lyhkäsempi hame kuin minulla. Rikan letit polvisukat ja lyhyt hamonen eivät peittäneet sen ajeltua vekkiä. Mietin mitä joku muu ajattelee minusta.
xxx/ellauri420.html on line 130: "En halua sinulta mitään, geeli. Minulla on kaunis enkeli, joka väittää rakastavansa kaltaisiani. Ja minulla on mukava koti ja antelias työnantaja. Miehelle, joka ei ole aina kulkenut taivaan polkua, minulla on monia siunauksia. Luulen, että minun on aika tulla laupias samarialainen." Hän ojensi kätensä hänelle. "Tule, tyttö", hän rohkaisi. "Tarvitset mitä tarjoan." Vaikka sade oli vähentynyt, mikin märkyys tippuu hiänen poskilleen hänen suupielestään tai kieleltään. "Oletko varma, ettei vikontti vastusta?"
xxx/ellauri420.html on line 153: Lordi Lexford on aina pitänyt naisistaan tummahiuksisina ja luonteeltaan pehmeinä. "Aivan kuten neiti Satiné ja Lady Susan", hän ajatteli ääneen. "Lordi Lexford tarvitsee kuitenkin lumiprinsessan. Tumman keijun sijaan tulivaaleaa puuspriitä. Se on täynnä viattomuutta ja vähän röyhkeyttä." Lucifer hymyili mahdollisuuksista. "Jos lordi Lexford voisi löytää onnen, minulla ei olisi mitään huolta kunniastani, ja ehkä varakreivi ei vastustaisi sitä, että sivussa vähän tyydytän omaakin tyytyväisyyttäni."
281