"Moni on pitävä ei minänä työnä Suomen runoja laatia luullen joka tilassa,

ellauri007.html on line 223: Jäivät uniminän salaisuudeksi.

ellauri009.html on line 1329: joka hyvin joutaa runoilijaminän käyttöön. 


ellauri015.html on line 609: sisällään asuvan pienen yliminän, 


ellauri025.html on line 874:     ”Koko siihenastinen aikuisikäni oli ollut juomista ja juomisen ajattelua. Kun se sitten viimein loppui, olin kuin pikkulapsi, joka ei tuntenut itseään lainkaan.” Nyt se kai on löytänyt paremman minänsä, kun uskaltaa todistaa siitä Kotiliedessä. Kuivemman ainakin. Gnothi seauton, tunne izesi, kuten kanit kuvassa. Onhan se mainosta kirjoille, jotain kai maxettiinkin. 

ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.  

ellauri033.html on line 428: Pahimmassa tapauxessa tyypit vois olla ihan erilaisia eri luvuissa. No ei Hra Bourget ihan niin pitkälle mene, vaikka pitääkin kovaa melua ponin minän moneudesta. Useimmiten löytyy vaan kaxi minäehdokasta, esim. Robert Greslou, Loup-Garou ihmissusi, ompasusi joka löytää sisästään kaxi eri oliota, yxi selkeä älykäs rehellinen, kova henkisen työn tekijä, ja toinen pimeä, julma, impulsiivinen. Tai toi Rva de Tillieres, jolla on 2 heilaa, Poyanne ja Casai, jotka tyydyttää sen kahta eri jotain (en sentään sano aukkoa). Vaan Rva Moraine kirjassa Mensonges sisältää kolme persoonallisuutta. Siinä on yx joka tykkää luxuxesta, toinen joka tykkää lemmestä, ja kolmas joka haluu huomiota. Odottakaas! Kun Larcher päättelee: se on aika moni poni, abbe Taconnet vastaa doucement kuin Pirkko: Komplisoituko? ... tiedän, te käytätte nitä sanoja välttääxenne yxinkertaisempia. Se on vaan onneton joka on tunteittensa vallassa. Jos appi on oikeassa, mitä jää Hra Bourgetin zygologisista pölinöistä? Oikeassahan appi on, Suzanne on yxinkertainen elukka. Se mistä Hra Bourget tekee ison numeron koko kirjan pituudelta, voidaan tiivistää tähän: siinä kisailee sielu ja ruumis, enkeli ja nauta. Eikä siinä mitään, mut pitääx siitä tehdä tollasta zygologista sanasalaattia. 

ellauri046.html on line 620:       Entten tenttenissä ei ole mitään juonta, Svärre on vaan lyönyt yhteen 2 paasauskokoelmaa, josta ensimmäinen on Reginaa koskevaa ulinaa, toinen paluuta isän kepin alle. Tää jälkiosa Enten tenttenissä on ikävystyttävä. Homopetteri on tehnyt päätöxen seurata johtajaa, kun heteroinnista ei tullut mitään. Johtaja asessori Wilhelm on sen iskä selvästi. Väkinäistä saarnausta teräsminän valvonnassa. Surkeaa argumentaatiota, aakkossoppaa. Vertaa Timon Airaxinen.

ellauri049.html on line 233: Monet sairastivat 1900-luvun alkupuolella Suomessa erilaisia tuberkuloosin muotoja, eräs heistä oli Sarkian runoilijatoveri Uuno Kailas. Myös Sarkia sairastui keuhkotuberkuloosiin. Jo nuorena tauti oli oireillut lievänä kaularauhastuberkuloosina, mutta iän myötä tauti eteni keuhkoihin ja muualle ruumiiseen. Nuoren miehen mieleen vaikuttivat myös kokemukset oman fyysisen minän heikkoudesta ja ruumiista kasvavasta sairaudesta (lähde?). Tästä olivat seurauksena ajoittaiset masennukset. Sarkia käsittelikin runoissaan elämän peruskysymyksiä, kuten kuolemaa ja ihmisen kärsimystä.Niin aina. Mikä runoilija se on joka ei niitä käsittele. Ai niin Immi Helleen, tietysti.

ellauri062.html on line 848:   Kaikki seksuaalisuus on epäsiveellistä, koska siinä toista aina käytetään välineenä. (Täh? Eikö pikemminkin panna omaa välinettä toiseen?) Epäsiveellistä on myös "korkeampi erotiikka", madonnakultti, missä mies käyttää naista oman paremman minänsä erektioalustana, ja yleensä turvautuminen toiseen, joko ihmiseen tai johonkin huvitteelliseen, esim lampaaseen, tai ihmisen ulkopuolella olevaan jumalaan.

ellauri069.html on line 444:   Mut kyllä tääkin kirjoittaja on sitä mieltä, että miekkailu jättimäisillä vaahtomuovikyrvillä ja hiljaiset ja halukkaat seizentoistakesäiset neitokaiset sexialusvaatteissa ketterinä ja kurvikkaina imemässä miespäähenkilöitä joka puolelta on aika setämiesmäistä kuvastoa. Tomppa selkeesti puhuttelee miesporukoita kuvaillessaan loppumattomia märkiä uniaan. Kyllä postmodernit osaa marginalisoida naiset ihan yhtä näppärästi kuin pre. Ei tässä "samanarvoisuudesta" tai "minän hajoamisesta" loppupeleissä ole kysymys vaan vallasta. Mitä kuuluu ja kuka käskee, kuka on johtaja ja kuka pesee vessoja.

ellauri105.html on line 49: Katujalla on omatunto tallella eli yliminä pelaa liigasäännöillä. Rangaistus saa sen heräämään, usein uskonnollisen herätyskellon avulla. Se jättää taaxe pahan minänsä ja pelaa vastedes matalalla mailalla. Tekee parannuxen. Ottaa vuoteen kainaloon ja kävelee. (Oman, ei jonkun muun.)

ellauri115.html on line 1199: Lisää tietoa Teofrastos Välipakan kirjasta Luonteita. N. jota hallizee minän julkinen puoli kiinnittää vitusti huomiota mitä muut siitä ajattelevat. Se mäystää jotain häpeän tunteita ja oman onnensa varaan joutumisen pelkoja. Se muuttaa arvojaan mielipiteitään jopa uskontoa. Peittää raivoisasti huonommuudentuntoa kehuen izeänsä maailman parhaaxi. Kokee izensä hylätyxi ja yxinäisexi. Varsinkin vanhetessaan tuntee elävänsä eri maailmassa kuin muut. Se voi heittäytyä passiivisexi ja lakata ottamasta kantaa. Se vieraantuu läheisistään, luovuttaa ja masentuu. Kopioi nuotteja ja kerää kasveja. JJ ilmielävänä tunnustusten jatkovarresta.

ellauri142.html on line 764: ei enää ole ristiriidassa hänen super minänsä kanssa; hänet on siis sovitettu isän kädellä. Tämä täydellinen sekoilu on eräänlainen silverbäkin ja marakatin

ellauri147.html on line 630: 
Kohdesuhdeteoria (engl. object relations theory), joskus myös kohdesuhteiden teoria, korostaa tarpeentyydytyksen (klassisen psykoanalyysin viettien) asemasta (ihmis)suhteita. Kohdesuhdeteoria kehittyi brittiläisen psykoanalyysin piirissä (Melanie Klein, Donald W. Winnicott); käsitteen muotoili psykoanalyytikko Ronald Fairbairn vuonna 1952. Kohdesuhdeteorian keskeisenä kysymyksenä on se, kuinka aikaisemmat kokemukset merkityksellisten ihmisten kanssa ovat edustettuina minän, toisten, sekä minän ja toisten välisten suhteiden piirteinä. Et niinkö jotain tollasta sosiaalista epäonnistumista, ennenkaikkea vanhempien syyllistämistä, ei vaan Freudin solipsismia. Kohde (oikeammin olio)- ja relaatiotietokannoista puhuttiin myös käpistelytieteessä. Edelliset ovat hierarkkisia, jälkimmäiset tasapäisiä.

ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)

ellauri210.html on line 94: Antero tulkkaa Sigge Riemun huumoriteoriaa et huumori on superegon  (sic) mielihyväperiaatteen voitto egon realismista kun jälkimmäinen joutuu liian ahtaalle. Noh noh Antero, ei Riemu niin sanonut. Yliminä on vakavalärväisin koko kolmikosta. Huumorissa yliminä antaa minän olla kurkottamatta yliminän ideaalikuuseen ja antaa sen kapsahtaa idin mielihyvän katajaan. Sixi se on alhaista.

ellauri258.html on line 184: "Ja sukupuolirooleista! Elämä taideteoksena liittyy myös siihen, kirjoitatko itse oman elämäsi käsikirjoitusta vai kirjoittavatko muut sitä. Jos et uskalla itse kirjoittaa omaa rooliasi ,elämäsi on vanginvartija, jota karkuun luikit. Häpeäkerros peittää sitä, minkä olet itsestäsi tukahduttanut. Olet rakentanut pr-minän, ja silloin et uskalla kohdata ihmistä, josta olet kiinnostunut, vaan kohtaamisen pelossasi valitset mahdollisen rakkauden sijaan pelon kautta sinussa piilevän kuoleman."

ellauri282.html on line 262:   näyttää siltä, että suhteessa omaan kuolemaansa ihmisellä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko hän kykenee kohtaamaan kuolemansa vakuuttuneena minänsä jatkuvuudesta tai sitten hänen on kiellettävä kuolemansa väistämättömyys loppuun saakka.

ellauri302.html on line 699: Zohar (heprea : זֹהַר ‎, Zōhar, kirjaimellisesti "Splendor" tai "Radiance") on perustava teos juutalaisen mystisen ajattelun kirjallisuudessa, joka tunnetaan nimellä Kabbala. Se on ryhmä kirjoja, jotka sisältävät kommentteja Tooran mystisista puolista (Mooseksen viisi kirjaa) ja pyhien kirjoitusten tulkintoja sekä materiaalia juutalaisten meemeistä, pensasmystikoista, myyttisestä kosmogoniasta ja mystisestä psykologiasta. Zohar sisältää keskusteluja Jumalan luonteesta, joissa selvitetään maailmankaikkeuden alkuperä ja rakenne, sielujen luonne, lunastus, egoistin suhde pimeyteen ja "todellisen minän" suhde "Jumalan valoon".

ellauri322.html on line 218: Kirja, joka ansaitsisi ehkä raflaavamman nimen, siirtyi saumattomasti seikkailutarinasta luonnossa olevan minän tutkimiseen ja siitä Ranskan vallankumouksen pohdiskeluun. Esim näin:

ellauri342.html on line 422: Biologisesti on naurun tarkoituksena siis sielun vapautuminen sisäisistä jännitystiloista. Jokainen normaali ihminen nauraa, ja naurullaan hän paljastaa oman sisäisen minänsä.

ellauri348.html on line 162: Uskomatonta kyllä luihu Deepak Chopra on kuokkimassa Pirjon hyvien ihmisten juhlassa. Toivoa tarvitaan, kun yritys  tuottaa tappiota eikä pankki enää anna luottoa. Toivo toimii kuin ydinminän valonheittäjä miekkataxin katolla. Jokainen voi nousta muiden yläpuolelle

ellauri351.html on line 161:   Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa  järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa  Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.

ellauri351.html on line 175: Ei ole yllättävää, että aiempien kirjojensa perusteella Britton ajattelee, että kirjallisuus ja teologia ovat rikkaita mielenelämän mallien lähteitä. Tämä teos sisältää mielenkiintoista uutta materiaalia myytistä mielenelämän mallina sekä Blaken, Miltonin ja Mary Shelleyn kirjoittamisesta. Britton näkee Miltonia itseään vastaan jakautuneena miehenä. De Doctrina Christianin teologin kirjoittajan piti turvautua epäilyltä, että Jumala voisi olla sadisti (tutkimuslinja, jonka Stanley Fish väittää, kulkee Paradise Lostin kautta). Mutta kadonneen Paratiisin runoilija tekee Saatanan runonsa sankariksi ja kuvaa hänet "kokona ihmisenä, joka kokee konfliktia, katumusta ja pelkoa". Saatana (erillään Miltonista) on tuhoava narsisti Herbert Rosenfeldin termein ja olemalla hänen kanssaan mielikuvituksellisesti tekemisissä Milton puolustaa itseään masentavaa melankoliaa vastaan, jonka Britton uskoo olevan hänen teologiansa ytimessä. Brittonilla on elävä käsitys siitä, mikä saavutus on elää konfliktejaan tällä tavalla. Samaan tapaan Britton lukee Blaken taivaan ja helvetin avioliittoa tutkivana sitä, mitä superminän korvaaminen omalla ihanneitsellään sisältää. Vaikuttavin kaikista on luku Mary Shelleyn Frankensteinista ("Mikä teki Frankensteinin olennosta hirviön?"). jonka Britton lukee vertauksena perinataalisen hylkäämisen ehdottomasta kauhusta sekä äidille että lapselle”.

ellauri351.html on line 563: Huolimatta siitä, että monet uskonnolliset hahmot ja hengelliset johtajat väittivät olevansa Maitreya kautta historian, erilaiset buddhalaiset lahkot väittävät, että nämä ovat vääriä väitteitä, samalla kun ne korostavat, että Maitreya ei ole vielä ilmestynyt ja että hän on tulevaisuuden Buddha. Vaikka Maitreyan sanotaan olevan bodhisattva, jonka on jo pitkään ennustettu ilmestyvän maan päälle (mainittu pyhissä kirjoituksissa jo 300-luvulla jKr.), perinteiset buddhalaiset uskovat, että Maitreya asuu tällä hetkellä Puu-Koskelassa. Valaistumisensa ja kaikesta henkilökohtaisen minän tai egon tunteesta luopumisen vuoksi Maitreya on valmis opettamaan itsensä toteuttamista sekä oikeaa toimintaa ja oikeaa suhdetta eli dharmaa. 

ellauri351.html on line 656:   Hän kehitti epävirallisen diplomatian "uurnamallin", kuvasi "linkkiviä esineitä" ja "linkkiilmiöitä" monivuotisista suureista, havainnoi yhteiskuntien "valittuja traumoja" ja "valittuja loistoja" ja teoretisoi "infantiilin psykoottisen minän" kehitystä ihmisissä, joiden henkiset toiminnot toimivat jäävät Vamikiin verrattuna kehittymättömiksi.

ellauri362.html on line 299:   Sota-aikainen koulunkäynti eri paikkakunnalla ja perheen isän alituinen poissaolo olivat varmaankin osasyitä siihen, että nuoren pojan maailma järkkyi. Ensimmäisen "eksistenssitilansa" Meri kertoo kokeneensa 1942 matkalla Outokumpuun äidin vanhempien luo. Tämmöinen kokemus minän häviämisestä ja maailman tyhjyydestä unenomaisena toistuu sitten useiden Meren teosten ihmisten tajunnassa. Vuonna 1949 koettu henkinen ahdistus ja traumaattinen vaihe toistui 1954, kuitenkin lievempänä.

ellauri371.html on line 354: Hyökkäykset meitä vastaan ​​ovat myös aliminän töitä. Tietojen täydellinen vapaus taataan puhuma8lla, ja tämä antaa agenteillemme syyn väittää odottamatta, että meitä vastaan ​​toimivat elimet ovat tyhjiä kun he niin  sanovat, koska he eivät löydä todellisia syitä johtaa näkemyksemme merkittävään kumoamiseen mummit.

ellauri392.html on line 914: Epäautentisella olemassaololla Heidegger tarkoitti heppua joka mukautuu kiistattomasti yhteiskunnallisiin normeihin ja arvoihin ja menettää siten aidon itsekkyyden. Esitellessä vaihtoehdon epäautentiselle olemassaololle Heidegger esittelee autenttisen olemassaolon paljastamalla Daseinin sisällä kykkivän autenttisen minän. Ei siitäkään näytä tulevan mitään tuon kummempaa. Tyyppi muodostaa käsityxen jostain asiasta siitä saamansa ennakkokäsityxen pohjalta, niin että mitään das Ding an sichejä ei enää tarvita. Ei jumanzuka kyl tää on uskomattoman alkeellista. Daseinin eli hepun pääasiallisena puuhana on angstaus. Jätinkö valot tai kahvikoneen päälle, vedet valumaan, vesankannen auki? Palaako jääkaapissa valo oven takana? Kuuleeko kuuro liito-orava puun kaatuvan? Tykkääköhän toi pimu minusta? Alkaako 3. maailmansota pian, ehtiikö pannikuliitti ensin äityä haimasyöväxi? Näistä huolenaiheista on lyhyt matka humanistisempiin kysymyxenasetteluihin kutem

ellauri393.html on line 365: Tamara kertoo avoimesti monista rakkaussuhteistaan, ja kuinka hän opetti aviomiehensä Aatos Tapalan rakastelemaan. Suomessa Tamara Lundin rohkeutta ihasteltiin ja päiviteltiin. Monet ihmettelivät, mihin hän on oikein joutunut alentamaan itsensä. Uran ainoaksi jäänyt strippaus leimasi sitä kuvaa, joka Tamara Lundin Saksan-uran alkuajoista jäi suomalaisten mieliin. Tietty oman minän idealisoiminen ja haavoitetun narsimin hoivaaminen on myös kovin inhimillistä. Pirkko Carlson suhtautui Tamara Lundiin aika haljusti. Vai oliko se Marion Rung? Nämä 2 tissitätiä tuppaavat menemään mulla sekaisin.

ellauri399.html on line 128: 00:50 Niin pitkälle kuin muistan, varhaisesta lapsuudesta asti, olen aina ollut  täysin kiehtonut ajatus kuolemasta. Nyt saatat ajatella, että se on jotenkin  sairasta, mutta tiedät, kun lapsi sanoo yöllä lauseen "Jos minun pitäisi kuolla  ennen kuin herään", siinä on jotain aivan outoa . Millaista olisi mennä nukkumaan  ja olla koskaan heräämättä? Nyt useimmat järkevät ihmiset vain hylkäävät  ajatuksen. He sanovat, ettet voi kuvitella sitä. He kohauttavat olkapäitään ja  sanovat: "No, siitä se tulee." Mutta luulen, että olen yksi niistä vihamielisistä  ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä sellaiseen vastaukseen. Ei sillä, että  yrittäisin löytää jotain muuta sen lisäksi, vaan että olen aivan kiehtova siitä,  millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä. 01:57 Tarkoitan, että  monet ihmiset ajattelevat, että se on kuin menisi pimeyteen ikuisesti tai  haudattaisiin elävältä. Mutta ilmeisesti se ei olisi ollenkaan niin, koska  tunnemme pimeyden kontrastina - ja vain kontrastina - valon kanssa. Minulla on  ystävä – tyttö, joka on erittäin älykäs ja sananvalkoinen – ja hän syntyi sokeana,  eikä hänellä ole pienintäkään aavistustakaan, mitä pimeys on. Sana merkitsee  hänelle yhtä vähän kuin sana "valo". 02:38 Joten jos menisit nukkumaan – et ole  tietoinen pimeydestä nukkuessasi – ja niin jos menisit uneen, tajuttomuuteen, aina  ja aina ja aina, se ei olisi ollenkaan kuin menisit pimeyteen. , se ei olisi  ollenkaan kuin elävältä haudattu. Ihan kuin itse asiassa sinua ei olisi koskaan  ollut olemassakaan. Ei vain sinä, vaan myös kaikki muu. Olisit siinä tilassa kuin  et olisi koskaan ollut. Ja siellä ei tietenkään olisi ongelmia, ei olisi ketään,  joka katuisi minkään menetystä, sitä ei voisi edes kutsua tragedioksi, koska ei  olisi ketään, joka kokisi sen tragediana. Se olisi – yksinkertaista – ei mitään.  Ikuisesti ja ikuisesti, koska sinulla ei vain olisi tulevaisuutta, sinulla ei  olisi myöskään menneisyyttä eikä nykyisyyttä. 04:00 Nyt luulisi, että se oli se  kohta, jossa sanoimme: "No, puhutaan jostain muusta." Mutta en ole tyytyväinen  siihen; Kieltäydyn, koska tämä saa minut ajattelemaan kahta muuta asiaa. Tämä  tyhjyyden tila saa minut ensinnäkin ajattelemaan - ainoa asia, jonka saan  kokemuksessani lähellä tyhjyyttä, on se, miten pääni näyttää silmiini. Koska  minusta tuntuu, että siellä on maailma – ikäänkuin – silmieni edessä, ja sitten  silmieni takana ei ole mustaa täplää, ei ole edes sumeaa kohtaa. Ei ole yhtään  mitään. En ole tietoinen päästäni, ikään kuin mustana aukona kaiken tämän valoisan  visuaalisen kokemuksen keskellä. Siinä ei ole edes kovin selkeitä reunoja, koska  näkökenttä on soikea. Ja jos liikutan sormiani näkökenttääni pitkin, se on näin,  ja tämä on kohta, jossa sormeni vain katoavat näkyvistä. Epämääräinen reuna. Mutta  sitten tämän ovaalin takana ei ole mitään. Ihan vain näköaistin perusteella.  Tietysti, jos käytän sormiani ja kosketan, voin tuntea jotain silmieni takana.  Mutta jos käytän näköaistia yksin, siellä ei vain ole mitään. Nyt kuitenkin siitä  tyhjyydestä, jonka näen. No, se on ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen.  06:00 Seuraava asia, jota se saa minut ajattelemaan, on tämä: jos olen kuollessani  kuin en olisi koskaan ollutkaan, niin olin sellainen ennen syntymääni. Koska -  aivan kuin yrittäessäni palata silmieni taakse ja löytää mitä siellä on, tulen  tyhjään paikkaan - jos yritän muistaa takaisin ja takaisin, ja takaisin ja  takaisin, minulla on varhaisimmat muistoni ja sitten , niiden takana ei mitään.  Täysin tyhjä. Mutta aivan kuten tiedän, että silmieni takana on jotain käyttämällä  sormia pääni päällä, niin tiedän muiden tietolähteiden kautta, että ennen  syntymääni oli jotain tekeillä. Siellä oli isäni ja äitini, ja heidän isänsä ja  äitinsä, ja koko maapallon aineellinen ympäristö ja sen elämä, josta he tulivat,  ja sen takana aurinkokunta ja sen takana galaksi ja sen takana kaikki galaksit ,  ja sen takana… toinen tyhjä: välilyönti. 07:11 Joten ajattelen, että jos palaan,  kun olen kuollut, tilaan, jossa olin ennen syntymääni, enkö voisi tapahtua  uudestaan? Tiedätkö, se mikä on tapahtunut kerran, voi hyvin tapahtua uudelleen.  Jos se tapahtui kerran, se on poikkeuksellista, eikä se todellakaan ole kovin  erikoisempaa , jos se tapahtuisi uudestaan. Toisin sanoen tiedän varmasti – koska  olen nähnyt ihmisten kuolevan ja olen nähnyt ihmisiä syntyvän heidän jälkeensä –,  että (joka tapauksessa) kuolemani jälkeen ei synny vain joku, vaan myös  lukemattomia muita olentoja. . Että minä tiedän. Me kaikki tiedämme sen, siitä ei  ole epäilystäkään. Mutta mikä meitä huolestuttaa, on se, että kun olemme kuolleet,  ei voi olla mitään ikuisesti, ikään kuin siitä olisi syytä huolehtia. Ennen  syntymääsi ei ollut tätä samaa ikuisesti mitään, ja kuitenkin tapahtuit. Ja jos  tapahtui kerran, voit tapahtua uudelleen. 08:40 Mitä se nyt tarkoittaa? No,  päästään siihen ensin sen yksinkertaisimmalla tavalla, ja selittääkseni itseni  minun on keksittävä uusi verbi: tämä on verbi I . Ja ensinnäkin kirjoitamme sen  I-kirjaimella, mutta sen sijaan, että se olisi pronomini, kutsumme sitä verbiksi.  Universumi on . Se on minä -ed minussa ja se on sinussa. Kirjoitetaan nyt sana  silmä uudelleen . Kun puhun "nähdä silmällä jotain", se tarkoittaa katsoa jotain,  olla tietoinen jostakin. Joten muutamme oikeinkirjoitusta ja sanomme universumin  silmät ; se tulee tietoiseksi itsestään meissä jokaisessa. Ja se katselee  jatkuvasti ja joka kerta kun se katsoo , jokainen meistä, jossa se katsoo, tuntee  olevansa kaiken keskipiste. Ja että tiedän, että sinä tunnet olevasi minä, aivan  samalla tavalla kuin minä tunnen olevani minä . Ja meillä kaikilla on sama tyhjän  tausta. Emme muista tehneemme sitä aiemmin, mutta sitä on kuitenkin tehty  ennenkin. Uudelleen, uudestaan ​​ja uudestaan, ei vain ennen ajassa, vaan kaikkialla  ympärillämme kaikkialla muualla avaruudessa on kaikki; on universumi I-ing 10:11  Katsokaa nyt, yritän tehdä tämän selvemmäksi tällä tavalla: kun sanon "Se on  universumi I-ing ", kuka minä on ? Mitä tarkoitat 'minä'? No, sillä voit  tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta voit tarkoittaa sitä, mitä kutsutaan egoksesi,  persoonallisuutesi. Mutta se ei ole sinun todellinen minäsi, koska  persoonallisuutesi on käsityksesi itsestäsi ; se on kuvasi itsestäsi. Ja se  koostuu siitä, miten tunnet itsesi, kuinka ajattelet itsestäsi, ja se on täynnä  sitä, mitä kaikki ystäväsi ja sukulaisesi ovat kertoneet sinulle itsestäsi. 10:55  Joten kuvasi itsestäsi – kuinka ilmeisesti tahansa – et ole enää sinä kuin  valokuvasi tai enemmän kuin kuva mistään . Kaikki kuvamme itsestämme eivät ole  muuta kuin karikatyyrejä. Useimmille meistä ne eivät sisällä tietoa siitä, kuinka  kasvatamme aivojamme, kuinka työskentelemme hermoihimme, kuinka kierrätämme verta,  kuinka eritämme rauhasten kanssa ja miten muokkaamme luita. Se ei sisälly  sensaatioon tai kuvaan, jota kutsumme egoksi. Ilmeisesti siis egokuva ei ole minun  minäni. 11:40 Joten minun minäni sisältää kaikki nämä tekijät, joita voisimme  sanoa, että keho tekee: verenkierto, hengitys, hermojen sähköinen toiminta -  kaikki tämä olen minä, mutta en tiedä siitä mitään . en tiedä miten se tuli  yhteen, en tiedä miten se rakennettiin. Ja silti teen kaiken tämän, jos se on  totta, myös sanoakseni "hengitän. Minä kävelen. Mielestäni. Olen tajuissani." En  tiedä miten pärjään, mutta teen sen samalla tavalla kun kasvatan hiuksiani. Minun  täytyy siis paikantaa itseni keskipiste – minun minäni – syvemmälle tasolle kuin  egoni, joka on kuvani tai käsitykseni itsestäni. 12:41 Mutta kuinka syvälle  mennään?Voimme sanoa, että keho on minä , mutta keho tulee ulos muusta  maailmankaikkeudesta, tulee ulos kaikesta energiastaan. Joten se on  maailmankaikkeus, joka minä olen . Universumi on samalla tavalla kuin omenapuu tai  tähti loistaa . Ja omenan keskipiste on puu, loistavien keskipiste on tähti, ja  niinpä minän peruskeskus – eli Itse – jota kutsutaan tässä tapauksessa Alan  Wattsiksi, joka on vain nimi. tälle tietylle fyysiselle organismille; kukinta  tästä erityisestä ympäristöstä, loistaa ulos tästä ympäristöstä – tekee kaiken  tämän ikuisen maailmankaikkeuden keskuksen .Voi, ikuinen – asia on ollut olemassa  kymmenen tuhatta miljoonaa vuotta ja todennäköisesti jatkuu vielä ainakin niin  paljon, joten emme murehdi kuinka kauan se jatkuu. 13:55 Mutta - toistuvasti - se  on , joten minusta tuntuu täysin järkevältä olettaa, että kun kuolen ja tämä  fyysinen ruumis haihtuu ja koko muistijärjestelmä sen mukana, niin se on jälleen  kerran tietoisuus, joka minulla oli ennen - ei aivan samalla tavalla – vaan vauvan  syntymästä. Syntyy tietysti lukemattomia vauvoja, ei vain ihmisvauvoja, vaan  sammakkovauvoja, kaniinivauvoja, hedelmäkärpästen vauvoja, vauvaviruksia,  bakteereja, ja kuka heistä aion olla? Vain yksi heistä, ja silti jokainen heistä.  Koska tämä kokemus tulee aina yksikössä, yksi kerrallaan. Mutta ehdottomasti yksi  niistä. 15:03 Itse asiassa sillä ei ole paljon väliä. Sillä jos synnyin uudesti  hedelmäkärpäsenä, luulisin, että hedelmäkärpäsenä oleminen oli tavallista,  tavallista tapahtumien kulkua. Ja luonnollisesti luulisin olevani tärkeä henkilö –  erittäin sivistynyt olento – koska hedelmäkärpäsillä on ilmeisesti korkea  kulttuuri. Emme edes tiedä, miten sitä etsiä, mutta luultavasti heillä on  kaikenlaisia ​​sinfoniaa, musiikkia ja taiteellisia esityksiä siinä, miten valo  heijastuu heidän siivistään eri tavoin, kuinka he tanssivat ilmassa, ja he  sanovat: "Oi, katso häntä! Hänellä on oikea tyyli! Katso, kuinka auringonvalo  nousee hänen siivistään!" Ja he ovat maailmassaan yhtä tärkeitä ja yhtä  sivistyneet kuin me omassa maailmassamme, jotta jos heräisin hedelmäkärpäsenä, en  tunteisi itseäni (ikään kuin) erilaiseksi kuin silloin Herään ihmisenä. Olisin  tottunut siihen. 15:58 "No", sanot kuitenkin, "se en olisi minä ! Sillä jos se  olisin minä uudelleen, minun pitäisi muistaa, millainen olin ennen." Selvä, mutta  et – nyt – muista, millainen olit ennen, ja silti olet tarpeeksi tyytyväinen  ollaksesi se minä, joka olet. Itse asiassa se on täysin hyvä järjestely tässä  maailmassa, että emme muista mitä se oli ennen. Miksi? Koska monimuotoisuus on  elämän mauste, ja jos muistaisimme, muistaisimme, muistelimme tehneemme tämän  uudestaan ​​ja uudestaan, ja uudestaan ​​ja uudestaan, meidän pitäisi kyllästyä. Ja  aivan kuten muisto on kaunis asia, joka täytyy muistaa, ilman muistia emme voi  olla älykkäitä. Mutta aivan kuten olen selittänyt, että hahmon näkemiseksi pitää  olla tausta, jotta muisto olisi arvokas, pitää olla myös unohdus. 07:01 Siksi  nukumme joka yö virkistäytyäksemme: menemme alitajuntaan, jotta tietoisuuteen  paluu on jälleen hieno kokemus. No, kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan – kun  päivästä toiseen muistamme menneitä päiviä (vaikka univäli onkin) – tulee kohta,  jolloin todellakin , jos ajattelemme, mikä on meidän todellista mieltymystämme. ,  haluamme unohtaa kaiken , mikä meni ennen, jotta voimme saada poikkeuksellisen  kokemuksen nähdä maailma jälleen vauvan silmin – olipa vauva mikä tahansa. Joten  se on täysin uusi ja meillä on (Text sourced from  https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) kaikki  hämmästyttävä ihme, joka lapsella on; kaikki havainnon eloisuus, jota emme voi  saada, jos muistamme kaiken ikuisesti. 17:52 Joten näetkö mitä tapahtuu?  Maailmankaikkeus on järjestelmä, joka ei vain unohda itsensä ja muistaa sitten  uudelleen niin, että aina on jatkuvaa muutosta ja jatkuvaa vaihtelua ajan  kuluessa, vaan se tekee sen myös avaruuden aikavälillä katsomalla itseään jokaisen  eri elämisen läpi. organismi antaa ikään kuin kokonaisvaltainen näkemys –  tiedäthän, se on tapa päästä eroon ennakkoluuloista: päästä eroon yksipuolisesta  näkemyksestä. Joten kuolema on siinä mielessä valtava vapautus  yksitoikkoisuudesta. Se asettaa täydellisen unohtamisen välin rytmiseen päälle ja  pois, päälle ja pois, jotta voit aloittaa kaiken alusta etkä koskaan kyllästy.  18:56 Mutta pointti on, että jos kuvittelet ajatuksesta olla mitään aina ja aina  ja aina, sanot todella: "Kuolemani jälkeen maailmankaikkeus pysähtyy." Ja mitä  sanon on: ei, se jatkuu aivan kuten se tapahtui, kun sinä synnyit. Saatat sanoa,  että sinun mielestäsi on uskomatonta, että sinulla on useampi kuin yksi elämä.  Mutta sanon ensinnäkin, eikö olekin uskomatonta, että sinulla on tämä ? Eikö  olekin uskomatonta, että tässä olet menneisyytesi keskellä? Miksi, se on  hämmästyttävää. Joten jos se on hämmästyttävää, se voi aina tapahtua uudelleen ja  uudelleen ja uudelleen. 19:52 Tämä tarkoittaa siis sitä, että aivan kuten et tiedä  kuinka onnistut olemaan tietoinen, kuinka onnistut kasvattamaan ja muotoilemaan  tätä kehoasi, se ei tarkoita, että et tee sitä. . Samoin et tiedä, kuinka  universumi loistaa tähdet, muodostaa tähtikuvioita ja galaksit galakseja – et  tiedä. Mutta se ei tarkoita, ettet tee sitä samalla tavalla kuin hengität  tietämättä kuinka hengität. Jos sanon: "Todella ja todella, minä olen koko tämä  universumi" tai - toisin sanoen - "Tämä tietty organismi on koko  maailmankaikkeuden tekemä minä-olento ", ja joku voisi sanoa minulle: "No kuka  helvetissä luuletko olevasi? Oletko sinä jumala? Lämmitteletkö galakseja? Pystytkö  sitomaan Plejadien makeat vaikutteet tai löysäätkö Orionin siteet ? ” Ja minä  vastaisin siihen: ”Kuka helvetti sinä luulet olevasi ? Voitko kertoa minulle,  kuinka kasvatat aivosi, miten muotoilet silmämunasi ja kuinka pystyt näkemään? No,  jos et voi kertoa minulle sitä, en voi kertoa sinulle, kuinka lämmitän galaksia."  Vain: Olen paikantanut itseni keskuksen syvemmälle ja yleismaailmallisemmalle  tasolle kuin me kulttuurissamme olemme tottuneet tekemään. 21:43 Niin sitten,jos  tuo universaali energia on todellinen minä – todellinen Itse, joka on kuin kaikki  nämä erilaiset organismit leviävät eri tiloihin tai paikkoihin ja tapahtuvat  uudestaan ​​ja uudestaan ​​ja uudestaan ​​eri aikoina – meillä (Text sourced from  https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) on ihmeellinen  järjestelmä menossa. josta voit olla ikuisesti yllättynyt. Universumi on todella  järjestelmä, joka jatkuvasti yllättää itsensä. Monilla meistä (etenkin teknisen  osaamisen aikakaudella) pyrkimys saada kaikki hallinnassamme on väärä kunnianhimo,  koska sinun tarvitsee vain ajatella hetken: millaista olisi, jos todella tietäisit  ja hallitset kaikki? Oletetaan, että meillä on superkolossaali teknologia, joka  voisi mennä villeimmille unelmillemme teknologisesta osaamisesta, jotta kaikki  tapahtuva olisi ennalta tiedossa, ennustettavissa ja kaikki olisi  hallinnassamme? Miksi, tiedätkö, se olisi kuin rakastelisi muovinaisen kanssa.  Siinä ei olisi yllätystä, ei äkillistä vastauskosketusta – aivan kuin kosketamme  toista ihmistä, se ei ole kuin koskettaisi jotain muovista valmistetta. Sieltä  tulee vastaus, jotain odottamatonta. Ja sitä me todella haluamme, kun haluamme  olla yhteydessä toiseen. 23:25 Näet, et voi kokea tunnetta, jota kutsut "itseksi",  ellei se ole ristiriidassa "toisen" tunteen kanssa. Se on kuin tunnettua ja  tuntematonta, valoa ja pimeyttä, positiivista ja negatiivista. Muuta tarvitaan,  jotta voit tuntea itsesi. Eikö se sitten ole se järjestely, jonka haluat? 23:54 Ja  niin, samalla tavalla, etkö voisi sanoa, että järjestely, jonka haluat, ei ole  muistaa – muisti on aina, muista, kontrollin muoto : minulla on se mielessä,  muistan sen, tiedän numerosi. Olet hallinnassa. Jos nyt jatkat muistamista,  muistamista ja muistamista, se on kuin kirjoittaisit paperille ja jatkaisit  kirjoittamista, ja kirjoittamista ja kirjoittamista, kunnes paperille ei jää  tyhjää tilaa. Muistisi on täynnä, joten sinun on pyyhittävä kaikki puhtaaksi,  jotta sinulla on valkoinen paperi uudelleen ja voit alkaa kirjoittaa sille  uudelleen. 24:36 Sitä kuolema siis tekee meille: se pyyhkii liuskekiven puhtaaksi  ja myös – katsoen sitä planeetan väestön ja ihmisorganismin näkökulmasta – se  puhdistaa meidät jatkuvasti. Ja ajatus teknologiasta, jonka avulla jokainen meistä  voisi olla kuolematon, olisi jotain, joka täyttiisi planeetan vähitellen  ihmisillä, joilla on toivottoman täynnä muistoja. He olisivat kuin ihmiset, jotka  asuvat talossa, johon he olisivat keränneet niin paljon omaisuutta, niin paljon  kirjoja, niin monia maljakoita, niin monia veitsisarjoja ja haarukoita, niin monia  pöytiä ja tuoleja, niin monia sanomalehtiä. – ei olisi tilaa liikkua! Tarvitsemme  tilaa elääksemme. Ja avaruus on eräänlaista tyhjyyttä. Ja kuolema on eräänlainen  tyhjyys. Kaikki on sama periaate. Ja asettamalla ikään kuin lohkoja tai tyhjyyden  tiloja - avaruuden tiloja - jonkin tilojen väliin saamme elämän asianmukaisesti  erilleen. Saksan sanaa käyttäen: Lebensraum , "huone asumiseen". Sitä avaruus  antaa meille, ja sen antaa meille kuolema. 26:00 Katso nyt: huomaa, että kaikessa,  mitä olen sanonut kuolemasta, en ole tuonut sisään mitään, jota voisin kutsua  pelotukseksi. En ole tuonut mitään tietoa mistään, jota et jo tiedä. En ole  vedonnut mihinkään mystiseen tietoon sieluista, muistoista entisistä elämistä tai  sellaisista. Olen vain puhunut siitä termeillä, jotka me jo tiedämme. Joten jos  sanot: "Kaikki tämä ajatus, joka ihmisillä on haudan takana olevasta elämästä, on  vain toiveajattelua", sanon: "Okei. Minä myönnän sen." Oletetaan, että se on  toiveajattelua ja että kun olemme kuolleet, ei vain ole mitään . Todettakoon se  tosiasia: se tulee olemaan loppu. Huomaa nyt ensinnäkin, että se on pahin asia,  jota sinun täytyy pelätä. Pelottaako se sinua? Kuka pelkää? Oletetaan, että se  loppuu? Ei enää ongelmia! 27:11 Mutta sitten tulet huomaamaan, että tämä tyhjyys –  jos noudatit väitettäni – on jotain, josta sinä ikään kuin pomppaat jälleen ,  aivan kuten pomhdit alun perin syntyessäsi: sinä pommitat tyhjyydestä. Tyhmyys on  eräänlaista pomppimista, koska se merkitsee – mikään ei merkitse mitään. Joten  palaat takaisin. Kaikki uutta, kaikki erilaista, ei mitään verrattavaa  aikaisempaan, virkistävä kokemus. 27:43 Jajos siis saat tämän tunteen – aivan  kuten sinulla ei ole mitään käsitystä silmiesi takana – saat tuntemattomuuden  tunteen (erittäin voimakkaan, pirteän tyhjyyden) koko olemuksesi taustalla, eikä  siinä ole mitään pelättävää. , silloin – tällä tavalla – voit tulla ihmiseksi,  jolle loppuelämä on kastiketta, koska olet jo kuollut. Tiedät, että tulet  kuolemaan. Sanomme, että yksi asia on varma, se on kuolema ja verot. Ja meidän  jokaisen kuolema nyt on yhtä varma kuin se olisi, jos kuolisimme viiden minuutin  kuluttua. Joten missä on ahdistuksesi, missä on puhelusi? Pidä itseäsi jo  kuolleena, jotta sinulla ei ole mitään menetettävää.Turkkilainen sananlasku sanoo:  "Se, joka nukkuu lattialla, ei putoa sängystä." Joten samalla tavalla henkilö,  joka pitää itseään jo kuolleena, joka – siis et ole käytännössä mitään. Sadan  vuoden päästä olet kourallinen pölyä. Se tulee olemaan totta. Hyvä on. Toimi tuon  todellisuuden mukaan, etkä yllätä itsesi yllättäen mistään: tuosta mitä enemmän  tiedät, ettet ole mitään, sitä enemmän tulet olemaan jotain.  

ellauri402.html on line 627: saivat heidän "minänsä I", (itsensä). Jordanian kasteella kuuden aurinko-elohimin yhteiset 

xxx/ellauri087.html on line 910: Ihmisillä on hänen mielestään oman minän näyttämisen pelko.

xxx/ellauri126.html on line 341:         Kyselyiässä muodostuu lapsen yliminän ja omatunnon perusta. On tärkeää, että lapsen kysymyksiin ja ehdotuksiin suhtaudutaan asiallisesti. Lapsi voi saavuttaa näin tarkoituksen tunteen, eli tunteen siitä, että voi toimia omasta halustaan omia tarkoituksiaan varten. Mikäli lapsi saa kuulla olevansa lapsellinen ja hänen kysymyksiään pidetään typerinä, henkilö saattaa tuntea toimivansa vain muiden painostuksesta eikä osaa luoda omia tavoitteitaan.

xxx/ellauri126.html on line 355: 
Viisaus! Vanhuus: minän eheys ↔ epätoivo

xxx/ellauri259.html on line 311:   Harvey toteaa, että Arahatilla on täysin valaistunut empiirisen minän tila, josta puuttuu "sekä "minä olen" että "tämä minä olen" -tuntemus, jotka ovat illuusioita, jotka Arahat on ylittänyt.  Buddhalainen ajattelu- ja pelastusteoria korostaa itsen kehittymistä kohti epäitsekästä tilaa, ei vain suhteessa itseensä, vaan havaiten itsen puutteen muissa, joissa Martijn van Zomerenin mukaan "itse on pelkkä illuusio". Ehkä sinusta, ei minusta.

xxx/ellauri259.html on line 326: Hindulaisuudessa Atman viittaa ihmisen olemukseen, puhtaan tietoisuuden tarkkailemiseen tai todistajatietoisuuteen  Ego ei vaikuta siihen, se eroaa aineelliseen todellisuuteen uppoutuneesta yksilöllisestä olennosta ( jivanatman ) , jolle on tunnusomaista Ahamkara ('minän tekeminen'), mieli. ( citta , manas ) ja kaikki saastuttavat kleshat (epäpuhtaudet). Ruumiillinen persoonallisuus muuttuu ajan myötä, kun taas Atman ei.

xxx/ellauri286.html on line 617: Itsemutkaisuus eli se, että omalla itsellään on monia erilaisia ​​ominaisuuksia, voi vähentää ilmeistä eroa todellisen minän ja halutun minäkuvan välillä. Ajatusten tukahduttaminen auttaa välittämään mitättömän ympäristön ja BPD-oireiden välistä suhdetta. Mitätöiviä ympäristöjä voivat olla kontekstit, joissa lapsen tunteita ja tarpeita laiminlyödään, pilkataan, hylätään tai lannistutaan, tai niihin voi sisältyä trauman ja pahoinpitelyn konteksteja. Emotionaalisesti herkkää tai impulsiivista lasta voi olla vaikea huoltaa, mikä pahentaa mitätöntä ympäristöä; kääntäen, mitätöiminen voi tehdä emotionaalisesti herkästä lapsesta reaktiivisemman ja ahdistuneemman. Tästä tulee tällänen noidankehä, joka ei ihan yhdellä tai kahdella bestsellerillä oikene.

xxx/ellauri356.html on line 145: Mitä vetoa että Jackie pääsi rotkauttamaan yllämainittua Helunaa? No Jacky makupala oli kyllä monogaami, mut eise mitään takaa. Vuonna 1984 syntyi hänen kolmas poikansa Daniel Agacinski avioliiton ulkopuolisesta suhteesta Sylviane Agacinskin kanssa. Dodi! Aituri. Uskollinen vaimo Margaret oli zhekkiläinen psykoanalyytikko. Hän kuoli Covid-19: aan 20-luvulla Rothschild Foundationin vanhainkodissa. Maggie ranskansi Melanie Kleinin versiota superegosta (ransk. "päälläni").  Melanie Klein lisäsi Freudin edipaaliseen ja post-edipaaliseen lähestymistapaan superminän varhaisen ulottuvuuden, jota Jacques Lacan kunnioittaa: "Näyttämällä meille "masennusasennon" alkukantaisuuden, A:n subjektiivisuuden äärimmäisen kakon arkaismin, Mélanie Klein työntää rajoja, joissa voimme nähdä identifiointileikin subjektiivisen funktion, ja erityisesti mahdollistaa superegon ensimmäisen muodostelman asettamisen täysin alkuperäiseksi. » Melanie Klein nimeääkin superminän muodostumiseen erilaisia ​​kerroksia, joista osa liittyy hyvin varhaiseen lapsuuteen, jolloin lapsi pelkää vanhempiaan, jotka purevat ja syövät juuri niin paljon kuin hän itse haluaa purra ja niellä tai pelkää likaantumista juuri niin paljon kuin hän tahtoo tahrata ja niin edelleen.

xxx/ellauri356.html on line 463:   Nojautuen ranskalaiseen perinteeseen, joka kuhisee hirviömäisiä tyyppejä (esim. kirjailija Louis-Ferdinand Célineä ), ja hämmentäen aihetta, joka perustuu "likaan" (esim. keittiöpsykoanalyytikko Jacques Lacan), Julia Kristeva kehitti ajatuksen "abjekti" sellaisexi, jonka sosiaalinen järki hylkää kun se häiritsee yhteisöllistä konsensusta, joka tukee yhteiskuntajärjestystä. "Abjekti" esiintyy vastenmielisesti jossain objektin ja subjektin välissä, edustaen minän tabuelementtejä kuten esim. runkkuisia kyrpiä ja perseitä, jotka ovat tuskin seipäällä erotettavissa toisistaan. Kristeva väittää, että subjektiksi määritellyn – osaksi itseäsi – ja objektin – itsestäsi riippumattoman olemassa olevan – rajamailla on palasia, jotka on kerran luokiteltu osaksi itseään tai identiteettiä, mutta jotka on sittemmin hylätty – abjekteja. Kristevan abjection-käsitettä käytetään yleisesti analysoimaan suosittuja kulttuurisia kertomuksia kauhusta ja syrjivästä käyttäytymisestä, joka ilmenee naisvihana, homofobiana ja kansanmurhina. Kriittisessä teoriassa abjektio ("hylky/heittiömäisyys") on tila, jossa ollaan erossa normeista ja säännöistä, erityisesti yhteiskunnan ja moraalin tasolla. Termiä on tutkittu poststrukturalismissa sellaisena, joka luonnostaan häiritsee tavanomaista ranskalaista kermaperse identiteettiä ja kulttuurisia käsitteitä.

xxx/ellauri363.html on line 470: ”aitoon” ihmisyyteen vasta, kun vietit on jalostettu yliminän alaisuuteen. Heikinheimo

42