"Moni on pitävä ei minänä työnä Suomen runoja laatia luullen joka tilassa,

ellauri007.html on line 223: Jäivät uniminän salaisuudeksi.

ellauri009.html on line 1326: joka hyvin joutaa runoilijaminän käyttöön. 


ellauri015.html on line 609: sisällään asuvan pienen yliminän, 


ellauri025.html on line 872:     ”Koko siihenastinen aikuisikäni oli ollut juomista ja juomisen ajattelua. Kun se sitten viimein loppui, olin kuin pikkulapsi, joka ei tuntenut itseään lainkaan.” Nyt se kai on löytänyt paremman minänsä, kun uskaltaa todistaa siitä Kotiliedessä. Kuivemman ainakin. Gnothi seauton, tunne izesi, kuten kanit kuvassa. Onhan se mainosta kirjoille, jotain kai maxettiinkin. 

ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.  

ellauri033.html on line 428: Pahimmassa tapauxessa tyypit vois olla ihan erilaisia eri luvuissa. No ei Hra Bourget ihan niin pitkälle mene, vaikka pitääkin kovaa melua ponin minän moneudesta. Useimmiten löytyy vaan kaxi minäehdokasta, esim. Robert Greslou, Loup-Garou ihmissusi, ompasusi joka löytää sisästään kaxi eri oliota, yxi selkeä älykäs rehellinen, kova henkisen työn tekijä, ja toinen pimeä, julma, impulsiivinen. Tai toi Rva de Tillieres, jolla on 2 heilaa, Poyanne ja Casai, jotka tyydyttää sen kahta eri jotain (en sentään sano aukkoa). Vaan Rva Moraine kirjassa Mensonges sisältää kolme persoonallisuutta. Siinä on yx joka tykkää luxuxesta, toinen joka tykkää lemmestä, ja kolmas joka haluu huomiota. Odottakaas! Kun Larcher päättelee: se on aika moni poni, abbe Taconnet vastaa doucement kuin Pirkko: Komplisoituko? ... tiedän, te käytätte nitä sanoja välttääxenne yxinkertaisempia. Se on vaan onneton joka on tunteittensa vallassa. Jos appi on oikeassa, mitä jää Hra Bourgetin zygologisista pölinöistä? Oikeassahan appi on, Suzanne on yxinkertainen elukka. Se mistä Hra Bourget tekee ison numeron koko kirjan pituudelta, voidaan tiivistää tähän: siinä kisailee sielu ja ruumis, enkeli ja nauta. Eikä siinä mitään, mut pitääx siitä tehdä tollasta zygologista sanasalaattia. 

ellauri046.html on line 620:       Entten tenttenissä ei ole mitään juonta, Svärre on vaan lyönyt yhteen 2 paasauskokoelmaa, josta ensimmäinen on Reginaa koskevaa ulinaa, toinen paluuta isän kepin alle. Tää jälkiosa Enten tenttenissä on ikävystyttävä. Homopetteri on tehnyt päätöxen seurata johtajaa, kun heteroinnista ei tullut mitään. Johtaja asessori Wilhelm on sen iskä selvästi. Väkinäistä saarnausta teräsminän valvonnassa. Surkeaa argumentaatiota, aakkossoppaa. Vertaa Timon Airaxinen.

ellauri049.html on line 233: Monet sairastivat 1900-luvun alkupuolella Suomessa erilaisia tuberkuloosin muotoja, eräs heistä oli Sarkian runoilijatoveri Uuno Kailas. Myös Sarkia sairastui keuhkotuberkuloosiin. Jo nuorena tauti oli oireillut lievänä kaularauhastuberkuloosina, mutta iän myötä tauti eteni keuhkoihin ja muualle ruumiiseen. Nuoren miehen mieleen vaikuttivat myös kokemukset oman fyysisen minän heikkoudesta ja ruumiista kasvavasta sairaudesta (lähde?). Tästä olivat seurauksena ajoittaiset masennukset. Sarkia käsittelikin runoissaan elämän peruskysymyksiä, kuten kuolemaa ja ihmisen kärsimystä.Niin aina. Mikä runoilija se on joka ei niitä käsittele. Ai niin Immi Helleen, tietysti.

ellauri062.html on line 847:   Kaikki seksuaalisuus on epäsiveellistä, koska siinä toista aina käytetään välineenä. (Täh? Eikö pikemminkin panna omaa välinettä toiseen?) Epäsiveellistä on myös "korkeampi erotiikka", madonnakultti, missä mies käyttää naista oman paremman minänsä erektioalustana, ja yleensä turvautuminen toiseen, joko ihmiseen tai johonkin huvitteelliseen, esim lampaaseen, tai ihmisen ulkopuolella olevaan jumalaan.

ellauri069.html on line 444:   Mut kyllä tääkin kirjoittaja on sitä mieltä, että miekkailu jättimäisillä vaahtomuovikyrvillä ja hiljaiset ja halukkaat seizentoistakesäiset neitokaiset sexialusvaatteissa ketterinä ja kurvikkaina imemässä miespäähenkilöitä joka puolelta on aika setämiesmäistä kuvastoa. Tomppa selkeesti puhuttelee miesporukoita kuvaillessaan loppumattomia märkiä uniaan. Kyllä postmodernit osaa marginalisoida naiset ihan yhtä näppärästi kuin pre. Ei tässä "samanarvoisuudesta" tai "minän hajoamisesta" loppupeleissä ole kysymys vaan vallasta. Mitä kuuluu ja kuka käskee, kuka on johtaja ja kuka pesee vessoja.

ellauri105.html on line 49: Katujalla on omatunto tallella eli yliminä pelaa liigasäännöillä. Rangaistus saa sen heräämään, usein uskonnollisen herätyskellon avulla. Se jättää taaxe pahan minänsä ja pelaa vastedes matalalla mailalla. Tekee parannuxen. Ottaa vuoteen kainaloon ja kävelee. (Oman, ei jonkun muun.)

ellauri115.html on line 1197: Lisää tietoa Teofrastos Välipakan kirjasta Luonteita. N. jota hallizee minän julkinen puoli kiinnittää vitusti huomiota mitä muut siitä ajattelevat. Se mäystää jotain häpeän tunteita ja oman onnensa varaan joutumisen pelkoja. Se muuttaa arvojaan mielipiteitään jopa uskontoa. Peittää raivoisasti huonommuudentuntoa kehuen izeänsä maailman parhaaxi. Kokee izensä hylätyxi ja yxinäisexi. Varsinkin vanhetessaan tuntee elävänsä eri maailmassa kuin muut. Se voi heittäytyä passiivisexi ja lakata ottamasta kantaa. Se vieraantuu läheisistään, luovuttaa ja masentuu. Kopioi nuotteja ja kerää kasveja. JJ ilmielävänä tunnustusten jatkovarresta.

ellauri142.html on line 764: ei enää ole ristiriidassa hänen super minänsä kanssa; hänet on siis sovitettu isän kädellä. Tämä täydellinen sekoilu on eräänlainen silverbäkin ja marakatin

ellauri147.html on line 630: 
Kohdesuhdeteoria (engl. object relations theory), joskus myös kohdesuhteiden teoria, korostaa tarpeentyydytyksen (klassisen psykoanalyysin viettien) asemasta (ihmis)suhteita. Kohdesuhdeteoria kehittyi brittiläisen psykoanalyysin piirissä (Melanie Klein, Donald W. Winnicott); käsitteen muotoili psykoanalyytikko Ronald Fairbairn vuonna 1952. Kohdesuhdeteorian keskeisenä kysymyksenä on se, kuinka aikaisemmat kokemukset merkityksellisten ihmisten kanssa ovat edustettuina minän, toisten, sekä minän ja toisten välisten suhteiden piirteinä. Et niinkö jotain tollasta sosiaalista epäonnistumista, ennenkaikkea vanhempien syyllistämistä, ei vaan Freudin solipsismia. Kohde (oikeammin olio)- ja relaatiotietokannoista puhuttiin myös käpistelytieteessä. Edelliset ovat hierarkkisia, jälkimmäiset tasapäisiä.

ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)

ellauri210.html on line 94: Antero tulkkaa Sigge Riemun huumoriteoriaa et huumori on superegon  (sic) mielihyväperiaatteen voitto egon realismista kun jälkimmäinen joutuu liian ahtaalle. Noh noh Antero, ei Riemu niin sanonut. Yliminä on vakavalärväisin koko kolmikosta. Huumorissa yliminä antaa minän olla kurkottamatta yliminän ideaalikuuseen ja antaa sen kapsahtaa idin mielihyvän katajaan. Sixi se on alhaista.

ellauri258.html on line 184: "Ja sukupuolirooleista! Elämä taideteoksena liittyy myös siihen, kirjoitatko itse oman elämäsi käsikirjoitusta vai kirjoittavatko muut sitä. Jos et uskalla itse kirjoittaa omaa rooliasi ,elämäsi on vanginvartija, jota karkuun luikit. Häpeäkerros peittää sitä, minkä olet itsestäsi tukahduttanut. Olet rakentanut pr-minän, ja silloin et uskalla kohdata ihmistä, josta olet kiinnostunut, vaan kohtaamisen pelossasi valitset mahdollisen rakkauden sijaan pelon kautta sinussa piilevän kuoleman."

ellauri282.html on line 262:   näyttää siltä, että suhteessa omaan kuolemaansa ihmisellä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko hän kykenee kohtaamaan kuolemansa vakuuttuneena minänsä jatkuvuudesta tai sitten hänen on kiellettävä kuolemansa väistämättömyys loppuun saakka.

ellauri286.html on line 614: Itsemutkaisuus eli se, että omalla itsellään on monia erilaisia ​​ominaisuuksia, voi vähentää ilmeistä eroa todellisen minän ja halutun minäkuvan välillä. Ajatusten tukahduttaminen auttaa välittämään mitättömän ympäristön ja BPD-oireiden välistä suhdetta. Mitätöiviä ympäristöjä voivat olla kontekstit, joissa lapsen tunteita ja tarpeita laiminlyödään, pilkataan, hylätään tai lannistutaan, tai niihin voi sisältyä trauman ja pahoinpitelyn konteksteja. Emotionaalisesti herkkää tai impulsiivista lasta voi olla vaikea huoltaa, mikä pahentaa mitätöntä ympäristöä; kääntäen, mitätöiminen voi tehdä emotionaalisesti herkästä lapsesta reaktiivisemman ja ahdistuneemman. Tästä tulee tällänen noidankehä, joka ei ihan yhdellä tai kahdella bestsellerillä oikene.

ellauri302.html on line 699: Zohar (heprea : זֹהַר ‎, Zōhar, kirjaimellisesti "Splendor" tai "Radiance") on perustava teos juutalaisen mystisen ajattelun kirjallisuudessa, joka tunnetaan nimellä Kabbala. Se on ryhmä kirjoja, jotka sisältävät kommentteja Tooran mystisista puolista (Mooseksen viisi kirjaa) ja pyhien kirjoitusten tulkintoja sekä materiaalia juutalaisten meemeistä, pensasmystikoista, myyttisestä kosmogoniasta ja mystisestä psykologiasta. Zohar sisältää keskusteluja Jumalan luonteesta, joissa selvitetään maailmankaikkeuden alkuperä ja rakenne, sielujen luonne, lunastus, egoistin suhde pimeyteen ja "todellisen minän" suhde "Jumalan valoon".

ellauri322.html on line 218: Kirja, joka ansaitsisi ehkä raflaavamman nimen, siirtyi saumattomasti seikkailutarinasta luonnossa olevan minän tutkimiseen ja siitä Ranskan vallankumouksen pohdiskeluun. Esim näin:

ellauri342.html on line 422: Biologisesti on naurun tarkoituksena siis sielun vapautuminen sisäisistä jännitystiloista. Jokainen normaali ihminen nauraa, ja naurullaan hän paljastaa oman sisäisen minänsä.

ellauri348.html on line 162: Uskomatonta kyllä luihu Deepak Chopra on kuokkimassa Pirjon hyvien ihmisten juhlassa. Toivoa tarvitaan, kun yritys  tuottaa tappiota eikä pankki enää anna luottoa. Toivo toimii kuin ydinminän valonheittäjä miekkataxin katolla. Jokainen voi nousta muiden yläpuolelle

ellauri351.html on line 161:   Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa  järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa  Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.

ellauri351.html on line 175: Ei ole yllättävää, että aiempien kirjojensa perusteella Britton ajattelee, että kirjallisuus ja teologia ovat rikkaita mielenelämän mallien lähteitä. Tämä teos sisältää mielenkiintoista uutta materiaalia myytistä mielenelämän mallina sekä Blaken, Miltonin ja Mary Shelleyn kirjoittamisesta. Britton näkee Miltonia itseään vastaan jakautuneena miehenä. De Doctrina Christianin teologin kirjoittajan piti turvautua epäilyltä, että Jumala voisi olla sadisti (tutkimuslinja, jonka Stanley Fish väittää, kulkee Paradise Lostin kautta). Mutta kadonneen Paratiisin runoilija tekee Saatanan runonsa sankariksi ja kuvaa hänet "kokona ihmisenä, joka kokee konfliktia, katumusta ja pelkoa". Saatana (erillään Miltonista) on tuhoava narsisti Herbert Rosenfeldin termein ja olemalla hänen kanssaan mielikuvituksellisesti tekemisissä Milton puolustaa itseään masentavaa melankoliaa vastaan, jonka Britton uskoo olevan hänen teologiansa ytimessä. Brittonilla on elävä käsitys siitä, mikä saavutus on elää konfliktejaan tällä tavalla. Samaan tapaan Britton lukee Blaken taivaan ja helvetin avioliittoa tutkivana sitä, mitä superminän korvaaminen omalla ihanneitsellään sisältää. Vaikuttavin kaikista on luku Mary Shelleyn Frankensteinista ("Mikä teki Frankensteinin olennosta hirviön?"). jonka Britton lukee vertauksena perinataalisen hylkäämisen ehdottomasta kauhusta sekä äidille että lapselle”.

ellauri351.html on line 563: Huolimatta siitä, että monet uskonnolliset hahmot ja hengelliset johtajat väittivät olevansa Maitreya kautta historian, erilaiset buddhalaiset lahkot väittävät, että nämä ovat vääriä väitteitä, samalla kun ne korostavat, että Maitreya ei ole vielä ilmestynyt ja että hän on tulevaisuuden Buddha. Vaikka Maitreyan sanotaan olevan bodhisattva, jonka on jo pitkään ennustettu ilmestyvän maan päälle (mainittu pyhissä kirjoituksissa jo 300-luvulla jKr.), perinteiset buddhalaiset uskovat, että Maitreya asuu tällä hetkellä Puu-Koskelassa. Valaistumisensa ja kaikesta henkilökohtaisen minän tai egon tunteesta luopumisen vuoksi Maitreya on valmis opettamaan itsensä toteuttamista sekä oikeaa toimintaa ja oikeaa suhdetta eli dharmaa. 

ellauri351.html on line 656:   Hän kehitti epävirallisen diplomatian "uurnamallin", kuvasi "linkkiviä esineitä" ja "linkkiilmiöitä" monivuotisista suureista, havainnoi yhteiskuntien "valittuja traumoja" ja "valittuja loistoja" ja teoretisoi "infantiilin psykoottisen minän" kehitystä ihmisissä, joiden henkiset toiminnot toimivat jäävät Vamikiin verrattuna kehittymättömiksi.

ellauri362.html on line 299:   Sota-aikainen koulunkäynti eri paikkakunnalla ja perheen isän alituinen poissaolo olivat varmaankin osasyitä siihen, että nuoren pojan maailma järkkyi. Ensimmäisen "eksistenssitilansa" Meri kertoo kokeneensa 1942 matkalla Outokumpuun äidin vanhempien luo. Tämmöinen kokemus minän häviämisestä ja maailman tyhjyydestä unenomaisena toistuu sitten useiden Meren teosten ihmisten tajunnassa. Vuonna 1949 koettu henkinen ahdistus ja traumaattinen vaihe toistui 1954, kuitenkin lievempänä.

ellauri371.html on line 354: Hyökkäykset meitä vastaan ​​ovat myös aliminän töitä. Tietojen täydellinen vapaus taataan puhuma8lla, ja tämä antaa agenteillemme syyn väittää odottamatta, että meitä vastaan ​​toimivat elimet ovat tyhjiä kun he niin  sanovat, koska he eivät löydä todellisia syitä johtaa näkemyksemme merkittävään kumoamiseen mummit.

xxx/ellauri087.html on line 910: Ihmisillä on hänen mielestään oman minän näyttämisen pelko.

xxx/ellauri126.html on line 341:         Kyselyiässä muodostuu lapsen yliminän ja omatunnon perusta. On tärkeää, että lapsen kysymyksiin ja ehdotuksiin suhtaudutaan asiallisesti. Lapsi voi saavuttaa näin tarkoituksen tunteen, eli tunteen siitä, että voi toimia omasta halustaan omia tarkoituksiaan varten. Mikäli lapsi saa kuulla olevansa lapsellinen ja hänen kysymyksiään pidetään typerinä, henkilö saattaa tuntea toimivansa vain muiden painostuksesta eikä osaa luoda omia tavoitteitaan.

xxx/ellauri126.html on line 355: 
Viisaus! Vanhuus: minän eheys ↔ epätoivo

xxx/ellauri259.html on line 311:   Harvey toteaa, että Arahatilla on täysin valaistunut empiirisen minän tila, josta puuttuu "sekä "minä olen" että "tämä minä olen" -tuntemus, jotka ovat illuusioita, jotka Arahat on ylittänyt.  Buddhalainen ajattelu- ja pelastusteoria korostaa itsen kehittymistä kohti epäitsekästä tilaa, ei vain suhteessa itseensä, vaan havaiten itsen puutteen muissa, joissa Martijn van Zomerenin mukaan "itse on pelkkä illuusio". Ehkä sinusta, ei minusta.

xxx/ellauri259.html on line 326: Hindulaisuudessa Atman viittaa ihmisen olemukseen, puhtaan tietoisuuden tarkkailemiseen tai todistajatietoisuuteen  Ego ei vaikuta siihen, se eroaa aineelliseen todellisuuteen uppoutuneesta yksilöllisestä olennosta ( jivanatman ) , jolle on tunnusomaista Ahamkara ('minän tekeminen'), mieli. ( citta , manas ) ja kaikki saastuttavat kleshat (epäpuhtaudet). Ruumiillinen persoonallisuus muuttuu ajan myötä, kun taas Atman ei.

xxx/ellauri286.html on line 615: Itsemutkaisuus eli se, että omalla itsellään on monia erilaisia ​​ominaisuuksia, voi vähentää ilmeistä eroa todellisen minän ja halutun minäkuvan välillä. Ajatusten tukahduttaminen auttaa välittämään mitättömän ympäristön ja BPD-oireiden välistä suhdetta. Mitätöiviä ympäristöjä voivat olla kontekstit, joissa lapsen tunteita ja tarpeita laiminlyödään, pilkataan, hylätään tai lannistutaan, tai niihin voi sisältyä trauman ja pahoinpitelyn konteksteja. Emotionaalisesti herkkää tai impulsiivista lasta voi olla vaikea huoltaa, mikä pahentaa mitätöntä ympäristöä; kääntäen, mitätöiminen voi tehdä emotionaalisesti herkästä lapsesta reaktiivisemman ja ahdistuneemman. Tästä tulee tällänen noidankehä, joka ei ihan yhdellä tai kahdella bestsellerillä oikene.

xxx/ellauri356.html on line 145: Mitä vetoa että Jackie pääsi rotkauttamaan yllämainittua Helunaa? No Jacky makupala oli kyllä monogaami, mut eise mitään takaa. Vuonna 1984 syntyi hänen kolmas poikansa Daniel Agacinski avioliiton ulkopuolisesta suhteesta Sylviane Agacinskin kanssa. Dodi! Aituri. Uskollinen vaimo Margaret oli zhekkiläinen psykoanalyytikko. Hän kuoli Covid-19: aan 20-luvulla Rothschild Foundationin vanhainkodissa. Maggie ranskansi Melanie Kleinin versiota superegosta (ransk. "päälläni").  Melanie Klein lisäsi Freudin edipaaliseen ja post-edipaaliseen lähestymistapaan superminän varhaisen ulottuvuuden, jota Jacques Lacan kunnioittaa: "Näyttämällä meille "masennusasennon" alkukantaisuuden, A:n subjektiivisuuden äärimmäisen kakon arkaismin, Mélanie Klein työntää rajoja, joissa voimme nähdä identifiointileikin subjektiivisen funktion, ja erityisesti mahdollistaa superegon ensimmäisen muodostelman asettamisen täysin alkuperäiseksi. » Melanie Klein nimeääkin superminän muodostumiseen erilaisia ​​kerroksia, joista osa liittyy hyvin varhaiseen lapsuuteen, jolloin lapsi pelkää vanhempiaan, jotka purevat ja syövät juuri niin paljon kuin hän itse haluaa purra ja niellä tai pelkää likaantumista juuri niin paljon kuin hän tahtoo tahrata ja niin edelleen.

xxx/ellauri356.html on line 463:   Nojautuen ranskalaiseen perinteeseen, joka kuhisee hirviömäisiä tyyppejä (esim. kirjailija Louis-Ferdinand Célineä ), ja hämmentäen aihetta, joka perustuu "likaan" (esim. keittiöpsykoanalyytikko Jacques Lacan), Julia Kristeva kehitti ajatuksen "abjekti" sellaisexi, jonka sosiaalinen järki hylkää kun se häiritsee yhteisöllistä konsensusta, joka tukee yhteiskuntajärjestystä. "Abjekti" esiintyy vastenmielisesti jossain objektin ja subjektin välissä, edustaen minän tabuelementtejä kuten esim. runkkuisia kyrpiä ja perseitä, jotka ovat tuskin seipäällä erotettavissa toisistaan. Kristeva väittää, että subjektiksi määritellyn – osaksi itseäsi – ja objektin – itsestäsi riippumattoman olemassa olevan – rajamailla on palasia, jotka on kerran luokiteltu osaksi itseään tai identiteettiä, mutta jotka on sittemmin hylätty – abjekteja. Kristevan abjection-käsitettä käytetään yleisesti analysoimaan suosittuja kulttuurisia kertomuksia kauhusta ja syrjivästä käyttäytymisestä, joka ilmenee naisvihana, homofobiana ja kansanmurhina. Kriittisessä teoriassa abjektio ("hylky/heittiömäisyys") on tila, jossa ollaan erossa normeista ja säännöistä, erityisesti yhteiskunnan ja moraalin tasolla. Termiä on tutkittu poststrukturalismissa sellaisena, joka luonnostaan häiritsee tavanomaista ranskalaista kermaperse identiteettiä ja kulttuurisia käsitteitä.

xxx/ellauri363.html on line 470: ”aitoon” ihmisyyteen vasta, kun vietit on jalostettu yliminän alaisuuteen. Heikinheimo

39