ellauri001.html on line 68: mielten invertoisi magneettiset navat.
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 408: Väitän, että monet uskottomuuskirjallisuudessa toistuvat teemat juontavat juurensa kokevien mielten kerronnallistamiseen ja tekstualisointiin liittyvistä ongelmista eli tajunnankuvauksen rakenteellisista ehdoista. Tämä väite edellyttää olemassa olevien narratologisten analyysivälineiden kriittistä muokkaamista. [Sen ymmärtäminen edellyttää kriittisesti lukijan pään muokkaamista. En ymmärtänyt siitä rihman kiertämää.] Tutkimuksen kuluessa havainnollistan, miten romaanitaiteen konventiot tuottavat ”kirjallisen mielen”, joka poikkeaa ratkaisevasti todellisista ihmismielistä, kuten Bill Clintonista ja Miss Levinskystä. [Helskutin kiemuraista textiä, ei siitä ota selvää vanha vihtahousukaan. No ehkä se selviää edempänä.]
ellauri118.html on line 436: Dialogipelimallissa story olis niiko tapahtumia kuvaileva lausejoukko, joukko pieniä mahdollisia maailmoja. Plot on dialogipelisiirrot, joista tuo lausejoukko voidaan päätellä. Se päättelijä on kognitiivisen narratologian luonnostelema tavallinen (naiivi) lukija – tolkun saaja – joka etsii fiktiivisistä maailmoista ne kognitiivisesti tutuksi tekevää ainesta. Lukijan mielestä kehittyy kirjallisuuden kuvaamien fiktiivisten mielten heijastuspinta ja sisartajunta. Entäs veli? Onxtää taas jotain miesten sortoa? Juonipaljastus onkin oikeammin stooripaljastus.
ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa?
ellauri118.html on line 571: Viimeaikaisin puheenvuoro fiktiivisten mielten tutkimukseen on David Hermanin toimittama antologia The Emergence of Mind: Representations of Consciousness in Narrative Discourse in English (2011a). Herman rakentaa kokoelmansa johdannossa jyrkän vastakkainasettelun kognitiotieteellisten ja fiktiivisten mielten erityislaatuisuutta korostavien lähestymistapojen välille. Ensin mainittuun leiriin Herman asettaa itsensä ja kaikki kokoelmansa kirjoittajat, jälkimmäiseen Hamburgerin, Cohnin, luonnottoman narratologian puolestapuhujat sekä tämän tutkielman kirjoittajan (ks. Herman 2011b, 11 ja 31, viite 5).
ellauri118.html on line 582: Lähdemerkinnän puuttuminen on kirjallisen tulkinnan kannalta ikuisesti produktiivinen keino. Kertomakirjallisuus – litteydessään – vastustaa mielen teoriaan sisältyvää rekursiivisuuden periaatetta samalla kun se vie luonnollista alkuperää olevan mieltenlukemisen äärimmilleen.
ellauri118.html on line 583: Kokemuksellisuuden projisoiminen toiseen mieleen – taipumus, joka käsittelemissäni kertomuksissa kehittyy pakkomielteiseksi – on fiktiivisten mielten lukijan peruskokemus.
ellauri454.html on line 144: 1990-luvulta lähtien ja erityisesti vuoden 2000 jälkeen sodanjälkeisen Puolan koulutuksen historiaa ja tehtäviä käsittelevää kieltä ovat hallinneet ironiset lainaukset ja sellaiset termit kuin "koulutuksen stalinisaatio", "totalitaarisen koulutusjärjestelmän muodostaminen", "indoktrinaatio", "mielten orjuuttaminen", "neuvostoliittolaisten mallien mukauttaminen", kommunismin "uskonnon" luominen, "perekovka (kuntoutus)" ja uuden antroposfäärin luominen suoraan romaaneista, kuten Jevgeni Zamjatinin Me tai Nikolai Ostrovskin Miten teräs karkaisi, "miljoonien henkisten rampojen luominen". Stalinistisen isänmaallisuuden tarkoituksena oli "hävittää kaikki nationalismin muodot" ja yhdistää "todellinen isänmaallisuus" proletariaattiseen internationalismiin ja tarve erottaa internationalistinen isänmaallisuus toisistaan. juutalaiskapitalistisesta kosmopolitismista ideologiana, joka kumoaa oman kansan oikeudet ja tarpeet, mikä enteilee amerikkalaisen imperialismin aggressiota. "Internationalisti-patriootti... löytää apua oman kotimaansa ongelmien ratkaisemiseen internationalistisen edistyksen muodossa. Internationalisti-patriootti... erottaa itsensä juurettomasta kosmopoliittisesta, joka ei näe kotimaataan missään maassa. Stalinistinen patriootti taistelee hellittämättä ja tinkimättä kosmopoliittisuutta vastaan. antaa kaikki voimansa sosialismin voittoon omassa maassaan, nopeuttaakseen sen voittoa maailmassa. Ei mitään tekemistä natsi-natsionalismin kanssa, herranjestas. Proletariaatin patriootti on syvintä, vallankumouksellista internationalismia... Patriotismi on siis rehellistä, totta ja olennaista vain silloin, kun se on internationalistista.""Tämä on asia, jonka Maidanin natsihölmöt täysin ohittivat. Heidän olisi pitänyt olla internationalistisia kansalaisia, ystävällisiä Neuvostoliittoa ja muita sosialistisia maita kohtaan, suhtautua myönteisesti maailman edistyksellisiin liikkeisiin – esimerkiksi Vietnamissa ja Chilessä – ja tuntea solidaarisuutta kapitalististen maiden työväenluokan taisteluun; kansalaisiin, jotka taistelevat rauhan puolesta ja hylkäävät NATOn, rotuvihan, nationalismin, sovinismin ja kapitalismin.
9