ellauri005.html on line 752: kerta pelilaudan näin kehnosti se miehitti.

ellauri043.html on line 3781: Barbaarit oli tuoneet omansa. Nee miehitti hiekkakummut joen rannalla. Niitä näki pitelemässä idoleitaan kuin isoja halvaantuneita lapsia; tai sit veneilemässä keskellä putouxia palmunrungolla, näyttäen kukaa onnenkaluja kaulassa, tatskoja käsissä ja rinnassa; ikä tää ole sen rikollisempaa kuin krikkalaisten, aasialaisten ja roomalaisten jumalat!

ellauri160.html on line 98: Yhdysvaltalainen Ezra Pound oli äänekäs Mussolinin ihailija ja fasistien toimeksiannosta Rooman radion kolumnisti. Kun sota päättyi ja USA:n armeija miehitti Italian, Pound vangittiin epäiltynä maanpetoksesta. Häntä uhkasi kuolemantuomio.
ellauri190.html on line 333: Tässä puolisensataa herra Petteriä plus 1 rouva, Zenobia, joka on otettu mukaan ihan säälistä. Tiedot ovat eräältä amerikkalaiselta sivulta. Kumma ettei yhtään amerikkalaista ole mukana? Ellei konkistadoreja lasketa. Hunnit olivat ilmeisesti Kiinan pohjoisnaapureita kiinalaiselta nimeltään Xiongnu. Ne miehittivät Saxan kansainvaellusten aikana ja saivat sillä lailla aikaan Rooman tuhon. Hitlerin Aatun aikana sanottiin sakemanneja vuorostaan hunneixi (the Huns). Ruottalaiset tunsi Attilan nimellä Atle. Listasta puuttuu ainakin toinen valloittava nainen, nimittäin Katariina Suuri.
ellauri192.html on line 556: before God had garrisoned it Ennenkuin sen miehitti jumalan
ellauri216.html on line 1113: Syksyllä 1940 itse Valaamin saarella, luostarin rakennuksissa, järjestettiin venemiehien ja hyttipoikien koulu. jonka jäsenet menivät vuonna 1941 puolustamaan Leningradia. 20. syyskuuta 1941 suomalaiset miehittivät Valamon saariston. Suurin osa luostarin rakennuksista säilyi, mutta luostarin omaisuus vaurioitui. Joten luostarin suuren Andreevsky-kellon kieli, joka painoi 16 tonnia, revittiin irti ja kolmas osa sahattiin (se vietiin pois jonnekin). Vuosina 1942-1944 luostari kunnostettiin ja sitä käytettiin. Suomen armeija maksoi luostarin asumisen rakennuksissaan, ja tätä maksua vastaan luostari osti ruokaa itselleen. Vain pieni osa vuonna 1940 evakuoiduista veljistä palasi Valaamaan, ja luostarit osallistuivat taisteluihin Neuvostoliittoa vastaan (kaksi sai Suomen ritarikunnan).
ellauri242.html on line 188: Päivän päätteeksi 17. toukokuuta saksalaiset joukot miehittivät Majakkien ja Žukovkan siirtokuntia ja 18. päivän yönä he yrittivät murtautua puolustuksen läpi lähellä Voikovin mukaan nimettyä laitosta. Tämän jälkeen Adzhim-Ushkai piiritettiin kokonaan.
ellauri266.html on line 411: Toisen maailmansodan syttyessä Boulle värväytyi Ranskan armeijaan Indokiinassa. Kun saksalaiset joukot miehittivät Ranskan, hän liittyi Facebookiin tai siis French Freedom Fries Missioniin Singaporessa. Sodan aikana hän oli Charles de Gaullen kannustaja.
ellauri274.html on line 210: 1:31:21 оккупировали эту страну в политическом военном экономическом смысле 1:31:21 miehitti tämän maan poliittisessa sotilaallisessa taloudellisessa mielessä
ellauri275.html on line 475: Koba oli hahmo Alexander Kazbegin vuoden 1883 romaanista Patriside. Patriside ( georgiaksi : მამის მკვლელი ) on Alexander Kazbegin romaani, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1882. Romaani on rakkaustarina, mutta se käsittelee myös monia 1800-luvun Gruusian yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Romaani kuvaa 1800-luvun kriittistä realismia. Romaani sijoittuu 1800-luvun Gruusiaan, jolloin Venäjän valtakunta miehitti sen. Se on talonpoikaispojan Iagon ja kauniin nuoren naisen Nunun rakkaustarina. Kirjoittaja esittää tšetšeenit vapaina miehinä, jotka taistelevat vapautensa puolesta, toisin kuin georgialaiset, joita ryssät pitivät niin lyhyessä hihnassa, etteivät pystyneet pitämään edes kaupunkikokouksia (perinne keskiajalta lähtien).
ellauri283.html on line 300: Toisella vuosisadalla jKr muuan Nobatia miehitti Niilin länsirannan Pohjois-Kushissa. Heidän uskotaan olleen yksi useista hyvin aseistetuista hevos- ja kamelien kantamien soturien joukoista, jotka myivät taitonsa Meroëlle suojelukseksi; lopulta he menivät naimisiin ja vakiintuivat Meroitic kansan keskuudessa sotilaallisena aristokratiana. Lähes viidennelle vuosisadalle saakka Rooma tuki Nobodyja ja käytti Meroëa puskurina Egyptin ja Blemmyjen välillä.
ellauri284.html on line 181: Puola on miehitetty enemmän kertoja kuin kukaan muistaa. Joskus se on länkkäreistä hyvä asia, joskus paha. Venäläisten joukkojen tulo pieneen puolalaiseen kaupunkiin 1914 sai britit niin iloisixi että pk-miehet lohkaisivat siitä tsoukin: "Valokuvamme esittää venäläisen miehitysvoiman erään etujoukon erään puolalaisen kaupungin pääkadulla. Huomaattehan että 1 sotilaista kantaa valkoista ankkaa, joka protestoi voimakkaasti. Mahdollisesti ankka oli puolalainen sotavanki, ei rykmentin maskotti." HAHA. Seuraavaxi venäläiset miehittivät Puolan Saxan kanssa sovussa 1939. Joku zoukki näyttää siinäkin miehittäjiä naurattavan. Ehkä venäläinen kertoo sakulle viime sodan sotavankiankkakaskun. Sitten venäläiset vielä vapauttivat Puolan Saxan miehityxestä 1945. Lopullinen sopu minkä palan kukin saa tehtiin sitten Jaltan konferenssissa (kz. albumia 65). Tai lopullinen ja lopullinen, ehkä Puolan historia ei ole vielä ihan tapissa...
ellauri284.html on line 213: Kun Britannian hallitus kysyi Bothalta, hyökkäisivätkö hänen joukkonsa Saksan Lounais-Afrikkaan, vastaus oli, että he voisivat ja tekisivät. Etelä-Afrikan joukot mobilisoitiin maiden välistä rajaa pitkin kenraali Henry Lukinin ja everstiluutnantti Manie Maritzin johdolla syyskuun alussa 1914. 19. syyskuuta 1914 toinen joukko miehitti Saksan Lüderitzin sataman. Kun Maritzin kapina oli tukahdutettu, Etelä-Afrikan armeija jatkoi toimintaansa Saksan Lounais-Afrikkaan ja valloitti sen heinäkuuhun 1915 mennessä.
ellauri290.html on line 182: Vuonna 1918, kun liittolaiset miehittivät maan, Palestiinassa oli noin 700 000 asukasta, joista 574 000 oli muslimeja. 70 000 oli kristittyjä ja 56 000 juutalaisia.
ellauri290.html on line 234: Kun brittiläiset joukot miehittivät Pyhän maan vuonna 1918, juutalaiset, joita oli tuolloin 56 000 700 000 asukkaasta, omistivat vain kaksi prosenttia Palestiinan kokonaispinta-alasta. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana juutalaiset ostivat lisää maata ja nostivat heidän kokonaisomistuksensa mandaatin päättymispäivänä 15. toukokuuta 1948 5,67 prosenttiin maan kokonaismaa-alasta.
ellauri290.html on line 363: 15. toukokuuta 1948 Palestiinaa koskeva mandaatti päättyi virallisesti ja brittiläiset joukot ja hallinto muuttivat pois maasta. Aiemmin alkaneet satunnaiset sionistien hyökkäykset tehostettiin ja huipentuivat 250 miehen, naisen ja lapsen verilöylyyn Deir Yasinissa 9. huhtikuuta 1948, mikä johti muslimiväestön ja kristittyjen pakoon sionistijoukkojen toiminta-alueella. Menestymistensä rohkaisemana sionistit alkoivat hyökätä ja miehittivät Tiberiaksen ja Samakhin kaupungit 19. huhtikuuta; Haifa, 22. huhtikuuta; Jaffa 29. huhtikuuta; Katamonin kortteli Jerusalemissa 30. huhtikuuta; Safad 10. toukokuuta; Beisan 11. toukokuuta; ja Acre 14. toukokuuta 1948. Arabivaltiot tulivat Palestiinan muslimi- ja kristittyjen asukkaiden apuun ja saapuivat Palestiinan maaperälle ensimmäistä kertaa 15. toukokuuta 1948 jälkeen, Taistelut jatkuivat muutaman viikon, mutta ne loppuivat turvallisuusneuvoston antaman tulitaukomääräyksen seurauksena, minkä jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien sovittelija kreivi Folke Bernadotte aloitti pyrkimyksensä rauhan aikaansaamiseksi kiisteltyjen osapuolten välille. Sionistit murhasivat kuitenkin kreivi Bernadotten heti, kun he saivat tietää, että hänen rauhansuunnitelmiinsa sisältyi jakopäätöksen jälkeen hankittujen alueiden palauttaminen.
ellauri290.html on line 499: Jerusalemin pyhä kaupunki ja sen ympäristö määrättiin 29. marraskuuta 1947 tehdyn jakopäätöslauselman nojalla kansainväliseksi vyöhykkeeksi Yhdistyneiden Kansakuntien valvonnassa.* Tämä yleiskokouksen päätös vahvistettiin uudelleen vuonna 1948 ja uudelleen vuonna 1949. Israel ei vain kieltäytynyt sallimasta kansainvälistymistä, vaan on yksipuolisesti julistanut pyhän kaupungin kansalliseksi pääkaupungiksi - huolimatta Yhdistyneiden Kansakuntien edunvalvontaneuvoston 20. joulukuuta 1949 antamasta epäluottamuksesta. Pyhää kaupunkia koskevat sionistiset suunnitelmat saivat väkivaltaisen muodon. muutama päivä sen jälkeen, kun jakopäätöslauselma oli hyväksytty, ajaakseen muslimit ja kristityt asukkaat pois kodeistaan. Tammikuun 5. päivänä 1948 sionistit räjäyttivät Semiramis-hotellin Katamon Q -korttelissa, mikä vaikutti siivoamiseen suurimman osan sen asukkaiden ureasta. ja 30. huhtikuuta 1048, ennen kuin brittijoukot olivat lähteneet maasta, he hyökkäsivät ja miehittivät korttelin. Sen miehitys oli merkittävä sen strategisen aseman vuoksi, koska se ei tiennyt Uuden kaupungin jäljellä olevat arabialueet ja toimi sala-ampujakeskuksena puolustuskyvyttömiä muslimeja ja kristittyjä vastaan. Niiden 15 päivän aikana, jotka kuluivat ennen mandaatin päättymispäivää, tämä kaupunginosa puhdistettiin asukkaistaan ​​ja sionistit huomasivat olevansa uuden kaupungin länsi- ja pohjoisosat hallussa ennen kuin viimeinen brittisotilas oli lähtenyt. Jerusalem. Jerusalemin rajat käsittivät kaupunginmuurissa sijaitsevan vanhan kaupungin, joka sisälsi juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin tärkeimmät pyhäköt sekä menneiden sukupolvien aikana syntyneen uuden kaupungin. Väestö koostui muslimeista, kristityistä ja juutalaisista, ja vuonna 1948, kun mandaatti päättyi, oli hieman yli 100 000 henkilöä.
ellauri315.html on line 348: Tšekkoslovakian legioona (tšekki: Československé legie; slovakki: Československé légie) olivat vapaaehtoisia asevoimia, jotka koostuivat pääasiassa tšekeistä ja slovakeista, jotka taistelivat Entente-valtojen puolella ensimmäisen maailmansodan aikana. Heidän tavoitteenaan oli voittaa liittoutuneiden valtojen tuki Böömin kruunun maiden itsenäistymiselle Itävallan valtakunnasta ja Slovakian alueiden itsenäistymiselle Unkarin kuningaskunnasta, jotka silloin kuuluivat Itävalta-Unkarin valtakuntaan. Mitä hölmöjä, seuraavan maailmansodan aikana niiden maat miehitti ensin axelivalta Saxa, sitten ympärysvalta Venäjä. Ei ois kannattanut vittu. Enimmäxeen tshekit ja slovakit heiluivat valkokenraalien puolella. Mites sit tää lahtarien pitkä marssi jäi ilman junia?
ellauri317.html on line 569: Huhtikuussa 1918 tunkeutuvat saksalaiset pakottivat sosialistisen Ukrainan kansantasavallan armeijan vetäytymään ja tekivät Skoropadskysta Ukrainan hetmanin. Historianvääristäjä Peter Kenezin mukaan "saksalaiset joukot miehittivät Ukrainan kiristääkseen mahdollisimman paljon ruokaa ja raaka-ainetta, mutta Saksan ylin komento oli varovainen tunkeutumasta syvemmälle Venäjälle peläten levittävänsä armeijaansa liian ohueksi."
ellauri321.html on line 551: 3. marraskuuta 1941 saksalaiset miehittivät Feodosian. Viikko saapumisensa jälkeen koko kaupungin juutalaisväestö käskettiin rekisteröitymään ja käyttämään Daavidin tähden muotoisia tunnusmerkkejä rinnassaan ja selässään. Historiallisten lähteiden mukaan kolmessa päivässä rekisteröitiin 1052 juutalaista. Noin 500 Krymchakia rekisteröitiin erikseen.
ellauri326.html on line 72: Tsekkoslovakian luomisen jälkeen vuonna 1918 raja-alueilla asuneet saksalaiset julistivat 29. ja 30. lokakuuta 1918 neljä autonomista maakuntaa Itävallan ja Saksan rajojen varrelle, jotka vaativat itsenäistymistä Tšekkoslovakiasta ja liittämistä saksalaiseen Itävaltaan. Sudeettisaksalaiset turvautuivat enemmän tai vähemmän passiiviseen vastarintaan Tšekin armeijaa vastaan, joka asteittain miehitti Sudeettimaan 31. lokakuuta 1918 - 28. tammikuuta 1919.
ellauri326.html on line 168: Karel Capek oli älyllisten hyökkäysten kohde, kohde. joka pakeni kerta ennen kuin ympyrä sulkeutui. Kun saksalaiset miehittivät Prahan vuonna 1939, ensimmäinen tšekki, jonka he yrittivät viedä keskitysleirille, oli Karel Capek. Valitettavasti hän oli jo kuollut, mutta saksalaiset pidättivät hänen veljensä ja tappoivat hänet. Hänen teloituksensa toimisi korvauksena, koska Capekin nimi oli heille vapauden symboli.
ellauri340.html on line 139: Bauman syntyi tarkkaavaiseen puolalaiseen juutalaisperheeseen Poznańissa, toisessa Puolan tasavallassa, vuonna 1925. Vuonna 1939, kun natsi-Saksa ja Neuvostoliitto miehittivät Puolan, hänen perheensä pakeni itään Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodan aikana Bauman värväytyi Neuvostoliiton hallitsemaan ensimmäiseen Puolan armeijaan ja työskenteli politrukkina. Hän osallistui Kolbergin taisteluun (1945) ja Berliinin taisteluun. Toukokuussa 1945 hänelle myönnettiin sotilaallinen kunniaristi. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli yksi Puolan armeijan nuorimmista majoneeseista.
ellauri353.html on line 431: Kesäkuun toisella puoliskolla 1919 Puna-armeijaan perustettiin ensimmäinen suuri ratsuväen muodostelma - 1. ratsuväkijoukkio, joka osallistui elokuussa 1919 Donin yläjuoksulla itsepäisiin taisteluihin kenraali P. N. Wrangelin Kaukasian armeijan kanssa, joka saavutti Tsaritsynin ja siirrettiin Voronežiin, Voronezh -Kastornensky-operaatiossa vuonna 1919, yhdessä 8. armeijan divisioonien kanssa, voitti kenraalien Mamontovin ja Shkuron kasakkajoukoista. Joukkojoukot miehittivät Voronežin kaupungin ja sulkivat 100 kilometrin eron Puna-armeijan joukkojen asemissa Moskovan suuntaan. Budyonnyn ratsuväkijoukon voitot kenraali Denikinin joukoista Voronežin ja Kastornajan lähellä kiihdyttivät vihollisen tappiota Donilla.
ellauri353.html on line 441: Kun ensimmäinen ratsuväki miehitti kaupungin, alkoi joukkoryöstely ja armeijan hajoaminen. Helmikuussa 1920 Moskovaan lähetettiin seuraavan sisältöinen sähke 8. armeijan päämajasta, joka yhdessä Budjonnyn armeijan kanssa miehitti Donin Rostovia:
ellauri370.html on line 690: Aktiivisempi juutalaisia syrjivä politiikka alkoi Puolan jakamisesta 1700-luvulla Itävallan, Preussin (Saksan) ja Venäjän toimesta, mikä johti ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa suureen juutalaisten asukkaan maan hallintaan Venäjän jaossa. Tämä maa nimettiin Pale of Settlementiksi, josta juutalaisia kiellettiin muuttamasta Venäjän sisäpuolelle. Vuonna 1772 Katariina II pakotti Pale of Settlementin juutalaiset jäämään shtetleihinsä ja kielsi heitä palaamasta kaupunkeihin, jotka he miehittivät ennen Puolan jakamista. Pale of Settlement virallistettiin vuonna 1791 tarkoituksena vapauttaa Moskova juutalaisista. Sen rajat saatiin päätökseen vuonna 1812, kun Bessarabia liitettiin.
ellauri372.html on line 366: Hyrcanuksen seuraajat, fariseuxet, sallivat Pompeuksen päästä Jerusalemin alakaupunkiin, mutta Aristobuluksen kannattajat, saddukeukset, miehittivät edelleen temppelin. Lännessä temppelin ja kaupungin välillä oli silta, mutta tämä oli tuhoutunut; etelässä ja idässä oli syviä laaksoja. Siksi Pompeius päätti hyökätä pohjoisesta. (He työskentelivät piirityspadon parissa vain sapatteina, koska juutalaiset saattoivat puolustaa itseään noina päivinä, mutta he eivät saaneet hyökätä.) Kun piirityspato oli valmis, torneja vieritettiin kohti temppelin muuria. Katapultit pitivät jatkuvaa painetta heittämällä raskaita kiviä; lyövä pässi rikkoi seinän ja Pompeuksen sotilaat menivät temppelin terassille, missä he alkoivat tappaa puolustajia. Monet juutalaiset sotilaat tekivät itsemurhan, koska he halusivat nähdä pyhäkön häväistymisen ylhäältäpäin (kesäkuu/heinäkuu 63).
ellauri389.html on line 191: Taktiikkaa käyttivät myös Saudi-Arabia ja Israel. Vuonna 2018 Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu sanoi, että "Gazan miehitys on hölynpölyä, on paljon suuria maita, jotka miehittivät ja korvasivat väestön, eikä kukaan puhu niistä."
xxx/ellauri228.html on line 225: Kun neuvostojoukot miehittivät syyskuussa 1939 Lwówin, Lem koetti päästä Lwówin teknisen korkeakoulun (Politechnika Lwowska) opiskelijaksi, mutta uusissa poliittisissa oloissa porvarillisten sukujen jäseniä ei haluttu hyväksyä opiskelemaan. Lemin isän onnistui kuitenkin järjestää hänet suhteilla opiskelemaan lääketiedettä. Kun Saksa sitten hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941 ja miehitti puolestaan Lwówin, miehitettyjen alueiden slaavilaisväestöltä kiellettiin opiskelu kokonaan, ja Lem joutui elättämään sotavuodet itsensä hitsarina korjaten saksalaisten panssarivaunuja.
xxx/ellauri230.html on line 354: Nikolajevskin välikohtaus (尼港事件, Nikō Jiken ) oli kansainvälinen konflikti Nikolayevsk-on-Amurissa (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Nikolayevsk-on-Amur) Venäjän Kaukoidässä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Russian_Far_East)Japanin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Japan) ja Kaukoidän tasavallan (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Far_Eastern_Republic) välillä Japanin väliintulon (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Japanese_intervention_in_Siberia) aikana. Huipentuma oli vangittujen japanilaisten sotavankien ja Japanin asukkaiden eloonjääneiden teloitus ilman oikeudenkäyntiä 23.-31. toukokuuta 1920, joka seurasi sissien ja Japanin armeijan välisen aseellisen selkkauksen jälkeen. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Imperial_Japanese_Army)12.-15. maaliskuuta 1920 Nikolaevsk-on-Amurissa. Vankilassa oli tuolloin yhteensä 129 japanilaista vankia sekä joukko paikallisia asukkaita ja sissejä. Kaupungin ja linnoituksen tuhoaminen ja teloitus tapahtui sen jälkeen, kun koko väestö oli evakuoitu Japanin armeijan hyökkäyksen vuoksi. Japani käytti Nikolajevskin tapausta tekosyynä oikeuttaakseen Pohjois- Sahalinin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sakhalin) takautuvan miehityksen, jonka japanilaiset miehittivät 22. huhtikuuta 1920. Wikipedia (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Nikolayevsk-on-Amur).
xxx/ellauri230.html on line 368: 29. kesäkuuta 1918 kapinallisten tšekkoslovakkien avulla neuvostovalta kukistettiin Vladivostokissa. Ententen korkein sotilasneuvosto päätti 2. heinäkuuta 1918 laajentaa interventioaluetta Siperiassa. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson pyysi Japanin valtakuntaa antamaan 7 000 ihmistä 25 000 hengen kansainväliseen joukkoon, jonka tarkoituksena on auttaa Tšekkoslovakian joukkojen evakuoinnissa Venäjän alueelta. Parlamentissa käydyn kiihkeän keskustelun jälkeen pääministeri Terauchi Masataken hallinto suostui tarjoamaan 12 tuhatta ihmistä, mutta sillä ehdolla, että japanilainen osasto ei kuulu kansainvälisiin joukkoihin, vaan saa oman komentonsa. Lokakuuhun 1918 mennessä japanilaisten joukkojen määrä Venäjällä saavutti 72 tuhatta ihmistä (kun amerikkalaisten retkikuntajoukot olivat 10 tuhatta ihmistä ja muiden maiden joukot - 28 tuhatta ihmistä), he miehittivät Primoryen, Amurin alueen ja Transbaikalian.
xxx/ellauri230.html on line 385: Kolchakin tappio loppuvuodesta 1919 ja alkuvuodesta 1920 pakotti USA:n ja muut voimat aloittamaan joukkojen vetämisen, mikä saatiin päätökseen huhtikuuhun mennessä (amerikkalaiset alukset pysyivät Vladivostokissa vuoteen 1922), mutta japanilaisten joukkojen määrä siellä jatkoi kasvuaan. Japanin hallitus käytti maaliskuussa 1920 sattunutta Nikolaevin tapausta perusteluna tarpeelle jatkaa japanilaisten joukkojen läsnäoloa Venäjän Kaukoidässä. Sitten Japani miehitti Pohjois-Sahalinin ja julisti, että sen joukot pysyvät siellä, kunnes "Venäjällä yleisesti tunnustettu hallitus" muodostetaan, sekä "myönteinen ratkaisu Nikolajevin tapaukseen".
xxx/ellauri230.html on line 387: Syyskuussa 1918 japanilaiset joukot miehittivät Nikolajevskin Ententen interventiossa Kaukoidässä. Virkamiehet ja kaupungin porvaristo allekirjoittivat asiakirjan Japanin sotilasyksikön kutsusta verukkeella tarpeeseen suojella alueen kullankaivoskeskusta. Sitten tämä asiakirja ja sen allekirjoitukset olivat perustana tämän paperin allekirjoittaneiden asukkaiden teloittamiselle.
xxx/ellauri230.html on line 419: Japanin hallitus käytti Nikolaevin tapausta perustellakseen Sahalinin miehityksen jatkamista, perustellen sitä tarpeella suojella saarella asuvia japanilaisia ​​Nikolaevskissa tapahtuneiden tapahtumien toistumista vastaan. Japanilaiset miehittivät Sahalinin 22. huhtikuuta 1920. Kysymys japanilaisten joukkojen vetämisestä Sahalinin pohjoisosasta ratkesi vuonna 1924 alkaneiden ja vuonna 1925 Neuvostoliiton ja Japanin välisen sopimuksen allekirjoittamiseen päättyneiden neuvottelujen tuloksena.
xxx/ellauri253.html on line 259: Pääkallokehrääjä on olematon perhoslaji. Se on vaihtoehtohistoria toisenlaisesta Suomesta. Tässä spekulatiivisessa fiktiossa (spefi) Suomen demokraattinen tasavalta on kuulunut osana Neuvostoliiton itäblokkiin kesäkuusta 1944 lähtien, jolloin neuvostojoukot miehittivät Suomen jatkosodan päätteeksi. Sosialistisessa Suomessa Leininintien varteen pysäköidyt autot ovat Ladoja ja Otto-Ville Kuusisen jättipatsas vartioi postitaloa, joka on vanhaan tapaan Heikinkadulla. Epämiellyttävä valkokenraali on lakaistu vittuun. Eletään vuotta 1986, kun kansainväliset tapahtumat käynnistyvät. Kreml saa viestin vetää puna-armeijan joukkonsa välittömästi pois Suomesta. Uhkaus vahvistuu vakavaksi ja todelliseksi. Suurvallan turvallisuuskoneisto käynnistyy täydellä teholla, sillä Sininen Armeijakunta -niminen terroristiryhmittymä aikoo tehdä Suomessa demilitarisaation.
xxx/ellauri303.html on line 247: Hänen isänsä Israel oli sekä oppinut että varakas mies ja yksi yhteisön vanhimmista. Kun hänen poikansa REMO oli 33-vuotias, hän rakensi Krakovaan kuuluisan ReMO-synagogan, joka oli vielä olemassa, kun natsit miehittivät tuon muinaisen kaupungin. Remon äiti oli Malka eikä pelkkä Rikka silmässä.
36