ellauri051.html on line 1333: 733 Where the quail is whistling betwixt the woods and the wheat-lot, 733 Siellä missä viiriäinen viheltää metsien ja vehnäerän välissä,
ellauri131.html on line 260: "Rakkaat seurakuntalaiset! Me olemme tulleet kokoon tänne Herran huoneeseen tänä kauniina juhannussunnuntaina. Me olemme tulleet kokoon metsien takaa, me olemme tulleet kokoon järvien takaa, me olemme tulleet kokoon. Me olemme tulleet kokoon khirkkhovhenheillä, me olemme tulleet kokoon linja-autoilla, me olemme tulleet kokoon pholkuphyörillä, me olemme tulleet khokoon."
ellauri131.html on line 264: "Rakkaat seurakuntalaiset! Kun me nyt lähdemme täältä, täältä Herran huoneesta tänä kauniina juhannussunnuntaina, me lähdemme täältä metsien taa, me lähdemme täältä järvien taa, me lähdemme täältä. Me lähdemme täältä khirkkhovhenheillä, me lähdemme täältä linja-autoilla, me lähdemme täältä pholkuphyörillä, me lähdemme thäältä!".
ellauri161.html on line 46: Huysmansin kirjan esipuhetta lukiessa alkoi tuntua että Antti Nyölen on hurahtanut. Ja onhan se! Sense on ize asiassa vähän näkönenkin. Vaan onkohan sekin nonbinääri? Hölmö se on ainakin, se sanoo mm.: Valtaosa Suomen metsien eläimistä on minulle uskomusolentoja. Uskon niihin kernaasti näkemättäkin, kuten enkeleihin. Ne ovat tenhoavia.
ellauri190.html on line 205: Moskovan ruhtinaskunta oli Aleksanteri Nevskin nuorimman pojan Daniel Aleksandrovitšin Moskovan kaupungin pohjalle, Vladimir–Suzdalin alueelle, 1200-luvulla perustama valtio, joka myöhemmin yhdisti Venäjän. Moskovan nousua edesauttoi edullinen sijainti jokien suhteen ja metsien ja suoalueiden tarjoama suoja, mutta päätekijä oli sen yhteistyö mongolivaltiaiden kanssa. Mongolit nimittivät Moskovan hallitsijat suuriruhtinaiksi ja antoivat näille oikeuden kerätä veroa muilta ruhtinaskunnilta. Myöhemmin ruhtinaskunnan etuoikeuksia yhä lisättiin tekemällä siitä Venäjän ortodoksisen kirkon keskus.
ellauri216.html on line 1107: Suuren isänmaallisen sodan lopussa vuonna 1945 metropoliita Grigori (Tšukov) vieraili Uudessa Valamissa ja liitti luostarin Moskovan patriarkaattiin. Monet vanhat munkit ilmoittivat haluavansa palata kotimaahansa, vanhalle saarelle. 12 vuoden kuluttua, vuonna 1957, luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon lainkäyttövaltaan. Samana vuonna vain seitsemän munkkia lähti Neuvostoliittoon; nuorin silloin lähteneistä oli 59-vuotias ja vanhin 84-vuotias. Kirkkoslaavilaiset jumalanpalvelukset loppuivat vuonna 1977, ja viimeinen venäläinen munkki kuoli vuonna 1981. Nyt luostari jatkaa toimintaansa suomalaisena ortodoksisena luostarina ja vastaanottaa vuosittain yli 100 tuhatta kävijää - sekä pyhiinvaeltajia että turisteja. Tämä on syrjäinen, hyvin hoidettu luostari järvien ja metsien keskellä - museon, kulttuurikeskuksen ja kirjaston kera.
ellauri266.html on line 130: L’homme y passe à travers des forêts de symboles Mies kulkee siellä läpi symbolien metsien
ellauri284.html on line 329: Kellertäviä vääriä dollareita on tavattu Suomen lisäksi Virossa. Eräiden tietojen mukaan rahat olisi painettu Puolassa, ja ne olisi tarkoitettu Viron markkinoille. Kateissa ollut Erkkilä palaa salaa metsien läpi Venäjältä ja ilmoittautuu tammikuussa 1993 itse keskusrikospoliisin Vaasan aluetoimistossa.
ellauri369.html on line 201: Avohakkuut alkoivat edetä kovalla tahdilla. Noin 30 vuodessa Suomen metsistä kaadettiin puolet. Vuoteen 1950 mennessä ”kirveen koskemattomat metsät” olivat huvenneet neljännekseen. Ja kun sellu- ja paperiteollisuus alkoivat kasvaa, vauhti kiihtyi entisestään. Vuonna 1967 avohakkuut kirjattiin lakiin. 1970- ja 1980-luvulla käytiin näytösoikeudenkäyntejä, joissa avohakkuista kieltäytyneitä isäntiä syytettiin ja myös tuomittiin omien metsiensä hävittämisestä. Sitten tuli vesakkojen myrkytys ja soiden ojitus. "Valtavia munauxia, aivan hirveitä”, Lähde huokaisee. Plopovin izemurhasiirtoja ihan sarjana.
ellauri369.html on line 205: Radikalisoitunut kalastaja ja ornitologi Pentti Linkola vaati luonnonsuojelualueiden perustamista, syytti metsäteollisuutta Kordari 15-luokan propagandasta ja piti metsien kohtaloa ylivoimaisesti tärkeimpänä luonnonsuojelukysymyksenä.
ellauri391.html on line 680: Lenapit uskovat, että ennen luomista ei ollut mitään, vain tyhjä pimeä tila. Tässä tyhjyydessä uiskenteli kuitenkin heidän luojansa, Kishelamàkânkin henki. Lopulta tuossa tyhjyydessä hän nukahti. Nukkuessaan hän unelmoi maailmasta sellaisena kuin he sen tunsivat, maapallosta vuorten, metsien ja eläinten kanssa sovussa. Älä unta nää. Sari Essayah säästää kaikki Suomen satumezät (0 kpl) monitoinikoneilta. Sari pitäisi aisata ja laittaa halki, poikki ja pinoon. Vittu kävelköön vaikka Muurmanskiin.
ellauri448.html on line 269: Pontoksen ja Kaspian aro kattaa miljoonan neliökilometrin alueen Keski- ja Itä-Euroopassa. Se ulottuu Koillis- Bulgariasta ja Kaakkois-Romaniasta Moldovan sekä Etelä- ja Itä-Ukrainan kautta Etelä-Venäjän Pohjois-Kaukasuksen kautta Länsi- Kazakstanin Ala-Volgan alueelle Uralvuorten itäpuolelle. Pohjoisessa aroa rajaa Itä-Euroopan metsäaro, joka on sekalaisten niittyjen sekä lauhkean vyöhykkeen lehti- ja sekametsien siirtymävyöhyke.
xxx/ellauri087.html on line 308: – Uomakipittäessämme suoritteesta toiseen emme havahdu jalkasienten suurenmoisuuteen, suomalaisten metsien superharvennuxeen tai kokki-moilasten taidolla käristämien pikkuahventen hohdokkuuteen. Emme havaitse särjen kauneutta emmekä suomalaisten koitten magiikkaa. Se on liian tavallista meille.
xxx/ellauri173.html on line 891: ― Vain siellä, tällä sumuisella alueella, mäntymetsien, erämaajärvien ja laajojen kivien ympäröimänä, voit täysin turvallisesti avata Hadalyn vankilan. Luulen, että sinulla on tässä linnassa tilava ja upea asunto, jonka kalusteet ovat kuningatar Elisabetilta? "Kyllä", vastasi lordi Ewald katkerasti hymyillen, "ja minä itse huolehdin aikoinaan koristella sitä kaikenlaisilla upeilla teoksilla ja arvokkailla koristeilla. Vanha olohuone puhuttelee vain menneisyyden mieltä. Suuri, yksittäinen lasimaalaus, vuosisatoja vanhoja tahraantuneita kukkia peittävien verhojen alla, avautuu rautaparvekkeelle, jonka edelleen loistava kaiteet on taottu Rikhard III:n hallituskaudella. Siitä laskeutuvat sammalen tummentamat portaat vanhaan puistoomme – ja edelleen tammien varjossa ulottuvat kadonneita, villiä kujia. Olin tarkoittanut tämän suvereenin asunnon elämäni morsiamelle, jos olisin tavannut hänet. Mut jostain syystä Aliisa ei innostunut.
xxx/ellauri177.html on line 365: Villiintynyt puutarha oli se kiusaaja, jonka jokainen ääni opetti rakkautta. Permannolta tuli pyörtyneiden kukkien tuoksuja, pitkä kuiskaus, joka kertoi ruusujen häistä, orvokkien ahkeruudesta; eikä heliotroopeilla ole koskaan ollut sensuellimpaa intoa. Hedelmätarhasta kuului tuulen tuomia kypsiä hedelmiä, hedelmällisyyden rasvaista tuoksua, aprikoosien vaniljaa, appelsiinien myskiä. Niityt korottivat syvempaa ääntä, joka muodostui auringon suutelemien miljoonien ruohojen huokauksista, lukemattomien helteisten ihmisten laajasta valituksesta, jokien viileiden hyväilyjen pehmentämä, juoksevien vesien alastomuus. josta pajut haaveilivat ääneen halusta. Metsä puhalsi tammien jättiläismäistä intohimoa, korkeiden metsien urkulauluja, juhlallista musiikkia, joka johti tuhkan, koivujen, sarvipuun, plataanien häitä, lehtien pyhäkköjen pohjalla; kun pensaat, nuoret pensaat olivat täynnä ihastuttavaa tuhmuutta, toisiaan jahtaavien, ojien reunalle heittäytyneiden, toistensa iloa varastavien rakastajien melua keskellä suurta oksien kahinaa. Ja tässä koko puiston liitoksessa karkeimmat halaukset kuuluivat kaukaa, kallioilla, missä lämpö sai kivet turpoamaan intohimosta, missä traagisella tavalla rakastetut piikkiset kasvit ilman läheisiä lähteitä voisivat helpottaa. he kaikki sytyttivät itsensä tähdellä, joka laskeutui heidän sänkyynsä.
xxx/ellauri305.html on line 328: Esim. 12:15 - Kaikkien chametsien tuhoaminen Nisanin 14. päivänä
xxx/ellauri417.html on line 826: Tämä on sosialistinen realistinen kirja, jossa makea, syötävä sisus on peitetty lähes sulamattomalla (ja pirun paksulla) kuorella. Tämä makea sisus on erittäin arvokas, yllättävän moderni teoria kestävästä kehityksestä: että Venäjän metsien mielivaltainen tuhoaminen edistyksen nimissä johtaa erittäin vakaviin ekologisiin katastrofeihin. Tätä ajatusta professori Vihrov saarnaa, ja hän saa siitä kunnon selkäsaunan, erityisesti kilpailijaltaan, professori Gracianskylta, jonka periaatteet eivät voi olla oikeita pelkästään siitä syystä, että (sosialistisen realismin jalojen perinteiden mukaisesti) hänen näkönsä ei myöskään ole hyvä. Ja joku, jonka näkö ei ole hyvä, on varmasti luokkaerosta, ja joku, jonka alkuperä on luokkaerosta, paljastuu joka tapauksessa saarnaavan harhaoppia. Suoraan. Pahantahtoisuudesta. Leonov pitää Vihrovin teoriaa niin tärkeänä, että hän korvaa seitsemännen luvun toisen alaotsikon löyhällä viisikymmentäsivuisella tutkimuksella, joka toisaalta osoittaa viehättävää innostusta, ja toisaalta olisi ollut viisaampaa lyhentää tämä tutkimus kahdeksikymmeneksi sivuksi ja sijoittaa se metsätieteelliseen aikakauslehteen – niin kaikki olisivat luultavasti olleet paremmassa asemassa. Valitettavasti kirjoittaja pyöristi tämän tutkimuksen sen sijaan 900 sivuksi: hän lisäsi hieman perhedraamaa, hieman toista maailmansotaa ja hieman työväenliikkeen toimintaa vallankumousta edeltävältä ajalta antaakseen sille painoarvoa. Valitettavasti Leonov ei voi tehdä näille lisäyksille mitään: toisaalta hän kokoaa yhteen paljon vihanneksia suhteessa niihin (tietysti nämä ovat "virallisia" vihanneksia), toisaalta hän käärii koko jutun johonkin valheelliseen sentimentaalisuuteen – ja jopa tappaa teoksen dramaturgian sotkeutumalla vähitellen 30–60-sivuisiin muistelmiin. Lisäksi nämä lisäykset seuraavat toisiaan melko ad hoc -tavalla, heikentäen erityisesti omaa vaikutustaan. Romaani alkaa Vihrovin kauan kadoksissa olleen tyttären, Polyan, saapumisesta Moskovaan. No, tässä Moskovassa on niin suurta hyväntekeväisyyttä, että neljä ihmistä saattaa isättömän tytön kotiin raitiovaunusta, koska hänellä on paljon rojua, kaikki puhtaasta hyväntahtoisuudesta, koska sellainen sosialistinen ihminen on. Sitten meidät kastetaan kaikenlaiseen siirappiin, kunnes sivulle 50 asti natsien terroripommittajat ilmestyvät Neuvostoliiton taivaalle – muuten, en ole koskaan ollut niistä näin iloinen, koska minua alkoi jo oksettaa. No, tästä eteenpäin hyppelemme edestakaisin kaikenlaisten juonenkäänteiden ja retrospektiivien, puoluetoimien ja ideologisten väittelyiden välillä, kunnes loppuun asti totuus voittaa natsit ja metsäntuhoojat. Leonovin kyseenalainen kunnia on se, että Polyan hahmossa hän onnistuu luomaan yhden maailmankirjallisuuden
xxx/ellauri417.html on line 831: NEUVOSTOLLISUUDEN METSÄVARAT; NIIDEN HYÖDYNTÄMINEN JA NIIDEN POTENTIAALI Kirjoittanut W. R. J. SUTTON TIIVISTELMÄ Vastoin yleistä käsitystä, Neuvostoliitolla ei näytä olevan laajaa ja laadukasta, vajaakäyttöistä metsävaraa. Pinta-alaltaan ja tilavuudeltaan Neuvostoliiton potentiaalisesti hyödynnettävät metsät ovat verrattavissa Kanadan ja Yhdysvaltojen yhteenlaskettuihin metsävaroihin. Kokonaiskasvu on verrattavissa pelkästään Yhdysvaltojen kasvuun. Vuosittaisen kokonaishakkuun arvioidaan olevan jo hyvin lähellä hyödynnettävien metsien vuotuista kokonaiskasvua. Ylikäyttö on jatkunut ja jatkuu edelleen Länsi-Neuvostoliiton mänty- ja kuusimetsissä, eikä suuri osa hakatusta metsästä ole uudistunut riittävästi. Tuleva teollinen laajentuminen on mahdollista vain Itä-Siperian ja Kaukoidän pääasiassa lehtikuusimetsissä ja muissa kuin havupuissa (pääasiassa koivussa). spe Kasvavan sisäisen kysynnän vuoksi Neuvostoliiton tulevan viennin lisääminen ei välttämättä ole mahdollista. Lastulevytehtaiden sekä sellu- ja paperitehtaiden huomattavasta laajentumisesta huolimatta tuleva vienti ei välttämättä kasva sisäisen kysynnän kasvun vuoksi. Havupuusahatavaran toimitustilanne on erittäin kriittinen, eikä Neuvostoliitolla ole suunnitelmia tämän teollisuudenalan laajamittaisesta laajentamisesta. Jos vienti on mahdollista, se on todennäköisesti kallista. Suurilla tuojamailla, kuten Britannialla, voi olla ongelmia erityisesti havupuusahatavaran tulevien toimitusten turvaamisessa.
xxx/ellauri422.html on line 66: Tartuntataudit ovat edelleen merkittävä terveysongelma seuraavista syistä: Väestön ikääntymisestä, kasvaimiin tarvittavista kemoterapiasta ja autoimmuunipatologiasta johtuva immunokompetenssin väheneminen ja primaarista immuunipuutosta sairastavien henkilöiden eloonjääminen; tarttuvalle patologialle alttiit elämäntavat, kuten megakaupunkien kaupungistuminen, päiväkotien lapset, teolliset elintarvikkeet, suonensisäinen huumeriippuvuus, seksuaalinen vapautuminen, globaali kauppa ja matkailu; antibiootti-moniresistentti mikrobifloora; Ilmaston lämpenemisestä, metsien hävittämisestä, aartoalueiden asuttamisesta, padoista, torjunta-aineiden, lannoitteiden ja mikrobilääkkeiden laajamittaisesta käytöstä johtuvat ympäristöhäiriöt sekä köyhyyttä, väkivaltaa ja puutetta aiheuttavat luonnonkatastrofit tai sosiaalis-militaariset katastrofit johtavat jo aiemmin hallinnassa olleiden tartuntatautien syntymiseen tai uudelleen ilmaantumiseen.
19