| ravintolaesimies | ravintolapäällikkö, ravintolavastaava;
xxx/ellauri215.html on line 245: Narsismi on persoonallisuushäiriö silloin kun se on häiriöxi muille. Anna Gullichsen, erikoissairaiden hoitaja, varmaan varakasta norjalaista metsänraiskaaja- ja mesenaattisukua, nainen gullichsen ja gulli naisexeen, listaa narsistin käytösoireita. Miten narsisti käyttäytyy?
xxx/ellauri230.html on line 711: Jotkut asiantuntijat ehdottavat, että tilanne on syntynyt Japanin pitkäaikaisesta patriarkaalisesta yhteiskunnasta. Olipa syy mikä tahansa, kovana seisovan kukkometsän kesyttäminen voi osoittautua paljon vaikeammaksi kuin lain muuttaminen.
xxx/ellauri237.html on line 378: Äitini (s 1902) lauloi minulle pienelle koululaiselle 1930-luvun lopulla laulua josta muistan vain tämän: Talvella läksyt osasin kiel´opin kertotaulunkin Sen kaikki kuuli näki! Vaan silloin pääni tyhmistyi kun koivut lepät lehdittyi ja kukkui metsän käki! - löytyykö jostain painettuna koko pitkä laulu! Kiiiiitos! Tai no sama se, kyllähän Sakarin pointti selviää jo tostakin.
xxx/ellauri268.html on line 405: Ei, aloita tästä. Hirvi kurkistelee metsän reunalta. Meillä oli tapana nähdä tikkoja
xxx/ellauri280.html on line 491: Missivuodet tai mikään julkisuus ei sekoittanut Ester Toivosen elämää, sillä hän oli tutustunut tulevaan aviomieheensä jo 1933 Miss Suomena, tosin vielä Göstan titteliin koskematta. Vaikka Helvi Hämäläinen suhtautui kriittisesti serkkuunsa, metsänhoitaja Siirala sai hänen varauksettoman tunnustuksensa: uskollinen ja jalo koiro. Siirala eli Esterin kuoltua vielä 10v iloisena leskenä.
xxx/ellauri286.html on line 465: Varttuneen naisen sukuelimen väki oli yksi voimakkaimmista, sillä kyseessä oli paitsi mystinen elämän portti myös väylä kuoleman valtakuntaan. Tätä voimaa saatettiin hyödyntää esimerkiksi karhun tai muiden metsänpetojen karkotukseen. Petojen uskottiin karttavan karjalaidunta, kun siellä pyllisti varttuneempi rouva hame korvissa. Vaikka karhun väki oli voimakas, ei siitä ollut vastusta naisväelle.
xxx/ellauri295.html on line 335: Pyökkimetsän keskellä sijaitseva tammi on saanut nimensä, koska sen oletetaan olevan puu, jonka alle Goethe ruiskautti "Vaeltajan yölaulun", tai vaihtoehtoisesti paikka, jossa hän sävelsi Faustin Walpurgisnachtin mehukkaimmat kohdat. Goethe hehkutti:
xxx/ellauri306.html on line 225: hänen tutkimusmatkansa, alkuperäiskansojen keskuudessa kokemastaan sosiaalisesta noususta amerikkalaisena varhaisen nykyajan ihmisenä, jolle henkilökohtainen kunnia oli tärkeä arvo, että työelämän tekijänä, kauppiaana, joka osallistuu aikakauden kaupallisiin projekteihin. Radissonin elämää ja kirjoituksia on tulkittu monista eri näkökulmista. Monet ranskalaiset kanadalaiset 1900-luvulle asti hyväksyivät hänen ranskalaisten aikalaistensa tuomion, että hän oli Ranskan petturi. Coureur des bois ( ranska: [kuʁœʁ de bwɑ] ; l. '"metsän juoksija"') tai coureur de bois ( ranska: [kuʁœʁ də bwɑ] ; monikko: coureurs de(s) bois ) oli itsenäinen yrittäjä Kanadalainen ranskalainen kauppias, joka matkusti Uudessa Ranskassa ja Pohjois-Amerikan sisäosissa, yleensä käydäkseen kauppaa ensimmäisen kansakunnan kansojen kanssa vaihtamalla erilaisia eurooppalaisia esineitä kuten lasihelmiä turkixiin ja turkista tappiin.
xxx/ellauri312.html on line 157: kirjoittanut Jukka Itkonen ehti ennen kuolemaansa syöpään 70-vuotiaana todeta kommentoiden Hugo Simbergin pilakuvaa KUOLEMAN PUUTARHA: Nurmikkoinen metsänreuna,
xxx/ellauri358.html on line 115: Nahdessään Cliffordin metsänvartijan Mellerin hinkkaamassa kikkeliä puhtaaxi mökkinsä takapihalla Connie sävähtää halusta. Illalla hän tutkii vartaloaan peilistä ja toteaa sen mauttomaksi. Hän tuntee näivettyvänsä. Kävellessään metsässä han stalkkaa pientä majaa, jossa well-hung Jorma Melleri syö kanoja. Connie vettyy miettiessään ylpeää, kikkeliään puzailevaa miestä. Melleri taas tuntee harmia ja kiukkua aistillista vaikka mautonta, häntä punkkaa kohti vetävää naista kohtaan. He alkaa seukata, rakastella, jopa puhella, ensin kanakopissa ja sitten Mellerin mökissä. Vähitellen Connie onnistuu heittäytymään selälleen seksualiseen nautintoon miehen kanssa. Samalla hän oppi matkimaan miehen aistivoimaista murretta.
xxx/ellauri388.html on line 322: Kun ihminen vapautuu aineellisen, aistillisen maailman painosta, kaikki elämän ilmiöt saavat hänen silmissään aivan toisen värityksen. Ympäristön viehätysvoima ei vähene. Päinvastoin, kaikessa näkyy uusi merkitys, luonnon eri tapahtumissa avautuu paljon suurempi voima ja tarkoitus, kuin mitä aavistaa ihminen silloin kuin hän ei vielä ole vapaa aistillisuudesta. Kaikkein vähin kasvi ja metsän jättiläinen, linnut ja mehiläiset ja teidän untuvaiset häpykukkulanne, ovat saman yleismaailmallisen lain alaisia ja opettavat sitä, joka lukee luonnon kirjaa. Ymmärrettyämme tämän asian, me näemme, että jokainen elää omaa elämäänsä ja on onnellinen siinä, olipa hänen elämänsä vaikka kuinka erilainen kuin joku toinen elämä. Niinkuin kahdella henkilöllä on erilainen ulkomuoto, niin erottaa jokaisen ihmisen sisällinenkin kokemus hänet toisesta; vapaa kehitys, jokaisen oman luonteen mukaan, antaa ihmiselle suurimman tyydytyksen. Eli älkää tytöt olko hyväosaisille kateita, teillä on jo paras teille mahdollinen elämä!
xxx/ellauri394.html on line 390: Juoksennellessaan metsän läpi rosvon johdolla vaimo
xxx/ellauri417.html on line 820: Ez egy olyan szocreál könyv, ahol az édes, ehető belet egy csaknem emészthetetlen (és rohadt vastag) héj takarja. Ez az édes bél on erittäin arvokas, yllättävän moderni teoria kestävästä kehityksestä: että az Venäjän metsän nyaktiaton pusztitus a haladásn puolesta erittäin vakava ökológiai katasztrófákhoz vezet. Ezt a ajatusta hirdeti Vihrov professzor, és kap is johtuua a pofájába rendesen, erityisen riválisától, Gracianszkij professzortól, akinek elvei már csak azért áll, mert voi olla helytállóak, mert (a szocreál novelli nemes hagyományait követve) már a szeme sem. Akinek pedig a szeme sem áll jól, annak bizonyára osztályidegen a származása, és akinek osztályidegen a származása, niin is selviää, että tévtanokat hirdet. Suora. Gonoszságból. Leonov niin tärkeänak pitää Vihrov elméletét, että a hetedik jakso 2. alfejezetét egy az egyben egy laza ötven sivua opiskella korvai, ami egyfelől bájos lelkesedésre utal, másfelől pedig okosabb lett volna ezt a tanulmányt húsz oldalasra megvágni, és egy erdészeti lapban elhelyezni – alighanem mindenki paremmin járt volna. Valitettavasti az író pikemminkin kikerekítette tätä tutkimusta 900 sivua: kirjoita lisää perheelle, on toinen toisen maailmansodan jälkeen, ja yksi kis munkásmozgalmi toiminta on forradalom edessä, että painoa olkoon. Csak valitettavasti ezekről a kommenteista üvölt, että Leonov nem tud mit alkaneilla: egyrészt összehord egy csomó vihannekset ovat yhteydessä (persze ezek „hivatalos” vihannekset), másfelől az egészet valami hazug érzelmességbe göngyöli – és még a műdramaturgiáját is agyonvágja azzal, että a szereplői lépten-nyomon harmincat-hatvan sivut. ezek a betoldások todella ad hoc tavalla seuraisivat yhtä, tervettä omaa vaikutusta.
xxx/ellauri417.html on line 826: Tämä on sosialistinen realistinen kirja, jossa makea, syötävä sisus on peitetty lähes sulamattomalla (ja pirun paksulla) kuorella. Tämä makea sisus on erittäin arvokas, yllättävän moderni teoria kestävästä kehityksestä: että Venäjän metsien mielivaltainen tuhoaminen edistyksen nimissä johtaa erittäin vakaviin ekologisiin katastrofeihin. Tätä ajatusta professori Vihrov saarnaa, ja hän saa siitä kunnon selkäsaunan, erityisesti kilpailijaltaan, professori Gracianskylta, jonka periaatteet eivät voi olla oikeita pelkästään siitä syystä, että (sosialistisen realismin jalojen perinteiden mukaisesti) hänen näkönsä ei myöskään ole hyvä. Ja joku, jonka näkö ei ole hyvä, on varmasti luokkaerosta, ja joku, jonka alkuperä on luokkaerosta, paljastuu joka tapauksessa saarnaavan harhaoppia. Suoraan. Pahantahtoisuudesta. Leonov pitää Vihrovin teoriaa niin tärkeänä, että hän korvaa seitsemännen luvun toisen alaotsikon löyhällä viisikymmentäsivuisella tutkimuksella, joka toisaalta osoittaa viehättävää innostusta, ja toisaalta olisi ollut viisaampaa lyhentää tämä tutkimus kahdeksikymmeneksi sivuksi ja sijoittaa se metsätieteelliseen aikakauslehteen – niin kaikki olisivat luultavasti olleet paremmassa asemassa. Valitettavasti kirjoittaja pyöristi tämän tutkimuksen sen sijaan 900 sivuksi: hän lisäsi hieman perhedraamaa, hieman toista maailmansotaa ja hieman työväenliikkeen toimintaa vallankumousta edeltävältä ajalta antaakseen sille painoarvoa. Valitettavasti Leonov ei voi tehdä näille lisäyksille mitään: toisaalta hän kokoaa yhteen paljon vihanneksia suhteessa niihin (tietysti nämä ovat "virallisia" vihanneksia), toisaalta hän käärii koko jutun johonkin valheelliseen sentimentaalisuuteen – ja jopa tappaa teoksen dramaturgian sotkeutumalla vähitellen 30–60-sivuisiin muistelmiin. Lisäksi nämä lisäykset seuraavat toisiaan melko ad hoc -tavalla, heikentäen erityisesti omaa vaikutustaan. Romaani alkaa Vihrovin kauan kadoksissa olleen tyttären, Polyan, saapumisesta Moskovaan. No, tässä Moskovassa on niin suurta hyväntekeväisyyttä, että neljä ihmistä saattaa isättömän tytön kotiin raitiovaunusta, koska hänellä on paljon rojua, kaikki puhtaasta hyväntahtoisuudesta, koska sellainen sosialistinen ihminen on. Sitten meidät kastetaan kaikenlaiseen siirappiin, kunnes sivulle 50 asti natsien terroripommittajat ilmestyvät Neuvostoliiton taivaalle – muuten, en ole koskaan ollut niistä näin iloinen, koska minua alkoi jo oksettaa. No, tästä eteenpäin hyppelemme edestakaisin kaikenlaisten juonenkäänteiden ja retrospektiivien, puoluetoimien ja ideologisten väittelyiden välillä, kunnes loppuun asti totuus voittaa natsit ja metsäntuhoojat. Leonovin kyseenalainen kunnia on se, että Polyan hahmossa hän onnistuu luomaan yhden maailmankirjallisuuden
xxx/ellauri417.html on line 833: Viimeaikaiset muutokset Neuvostoliiton jälkeisessä Venäjässä viittaavat aiemmin suojeltujen viheralueiden nopeaan yksityistämiseen monien metropolialueiden ympäristössä. Missään tämä suuntaus ei ole selvempi kuin pääkaupunki Moskovan lähellä. Vuodesta 1992 lähtien vihervyöhykkeen aiemmin suojeltuja metsiä on käytetty voimakkaasti esikaupunkien eliittiasuntorakentamiseen. Kahden Landsat-kuvan (1991 ja 2002) ja maastossa tehtyjen analyysien avulla tutkimme alueita, joilla kypsän metsän menetys on ollut suurinta. Tarkastelemme myös tämän muutoksen alueellista mallia, mitattuna objektiivisesti maisemamittareilla. 20 kilometrin säteellä vyöhykkeestä noin 14,6 % metsämaasta muutettiin esikaupunkien asuin- ja liikekäyttöön 10 vuoden
xxx/ellauri417.html on line 834: aikana. Kypsän metsän menetys vaihteli 14–35 %:n välillä piirikuntia kohden, mutta se kompensoitui osittain uusien puiden istutuksilla ja metsänistutuksella, jolloin koko alueen, Moskovan kaupunki mukaan lukien, puuston menetys oli 14,6 %. Jos varsinainen kaupunki jätetään pois, esikaupunkien vihervyöhykkeen menetys oli 12,4 %. Vaikka tämä onkin maltillinen lasku, se edustaa silti suuntausta kohti puuston vähenemistä ja esikaupunkirakentamisen lisääntymistä suurten kaupunkien välittömässä läheisyydessä, mikä todennäköisesti johtaa ilmanlaadun heikkenemiseen ja kielteisiin vaikutuksiin luonnonvaraisiin eläimiin ja julkisen virkistyksen mahdollisuuksiin esikaupunkien metsissä lähitulevaisuudessa
xxx/ellauri427.html on line 288: Paikkakunnan suurin nähtävyys on Kuhankuonon rajakivi, sillä Kuhankuonosta noin 400 metriä lounaaseen on paikalla surmatun 16-vuotiaan punakaartilaisen Ahti Jalosen hauta ja yksinkertainen muistokivi. Sieltä alkaa pyörätuolillakin kuljettava polku kuivakäymälään. Edellä mainittujen palvelujen perusteella Metsähallitukselle myönnettiin Länsi-Suomen läänin esteettömyyspalkinto vuonna 2007. Alueella on muun muassa esteetön uimaranta, kesäviikonloppuisin toimiva kioski, grillikatos, kaivo ja käymälä. Kansallispuistossa kulkee Pukkipalon noin kilometrin pituinen luontopolku vanhan metsän lajistosta kertovine tauluineen.
xxx/ellauri442.html on line 326: Kanadalainen itsetuntoinen doomeri Paul Chefurka isännöi verkkosivustoa, jolla hän rohkaisi lukijoitaan syömään alempiaan ravintoketjussa , muokkaamaan kotejaan maailmanloppua varten ja harkitsemaan lasten hankkimatta jättämistä. Kaikki "peaknikit" eivät hyväksyneet fatalistista näkemystä. Yhdysvaltain armeijan metsänvartija Chris
104 |