ellauri033.html on line 540: Greslou nöyristelee proffan edessä kuin joku sapajuapina hopeaselän jalkovälissä, hännystelee sitä ja syö kirppuja sen turkista. Tyrkyttää persettä kuin kuoripoika rippi-isälle, kumartaa veneeristä mösjöötä ja mestaria sen ylpeänä oppipoikana. Tollastako tää on katolisissa piireissä. Vitun "tunnustuxia". Hemmetti. Tätä se Polle peukuttaa, kunhan ripittäjät on meidän miehiä. Erityisesti se tuntuu inhoovan Spinozaa, joka olikin konkkanokka jutku. Ja vielä ateisti sellainen.
ellauri043.html on line 3961:

Punasten hummien vetämä sotavaunu, jota kuljettaa jalaton kuski, kuljettaa sinitaivaalla auringon mestaria. Kuunjumala saattelee sitä kolmen gasellin vetämässä makuuvaunussa.
ellauri133.html on line 821: Tomppa oli ize bi ja nai äidin näköisen juutalaisen naisen, Katia Pringsheimin. Katian käskystä ne varmaan muuttikin pois Saxasta. Katia ei ensin perustanut Tompasta, sillä oli kosijoita joka sormelle, ja Tomppa siihen aikaan muistutti vinoilevan veljen mukaan mahakipuista razumestaria. Tomppa ja Katia oli kavereita, mikä Tompan puolesta oli aika höyryävä tunnustus. Päiväkirjoissaan Tomppa kiittää vaimoa kärsivällisyydestä, kun Katia ei herättänyt Tompassa enää Sehnsuchtia, eikä Tompan vällykäärme näinmuodoin pystynyt tarjoilemaan sille juuri huvia. Sechs Kinder Katia teki silti ilmeisesti Tompalle. Tompan sisaruxista teki 2 tyttöä izarin, ja sen omat lapset jatkoi perinnettä. Klaus Mann oli julkihomo ja matkusteli Suomessa kreivi Aminoffin sulhasena. Mulla on joku Klaus Mannin kirjoista.
ellauri147.html on line 584: Tämä ei suinkaan tarkoita ilmiantamista, vaan johtaa meidät keskelle asiaa. Narsistinen apina, jonka älykkäät mielet tunnistavat nykyaikaisessa sosiaalisessa luonteessa, on jatkuva kumppani omalla älyllisellä alueellaan. Me kaikki, jotka kirjoitamme kirjoja, kirjoitamme artikkeleita tai luennoimme, olemme kaikki riippuvaisia lukijoista, kuuntelijoista, katsojista, jotka havaitsevat luomuksemme. Kirjallisuudentutkija Peter von Matt (1979) kutsui kerran taiteilijan "0pus-fantasiaa", jonka kuviteltu yleisö on aina sisällyttänyt, tajuttomaksi ajatukseksi, joka hiljaa liittyy luovaan prosessiin; Se ei ole vain työ, joka "ylistää mestaria", vaan myös eräänlainen ennalta kuviteltu yleisö.
ellauri325.html on line 347: Siinä klo 18.30 Kalle Pulliainen astuu sisään. Samassa gramofooni vaikenee, keskustelu tyrehtyy, on kuin Muumikirjan mörkö olisi istunut lampun päälle. Ihmiset hämmästelevät tuntiessaan sen, sillä he eivät aavista, mistä se johtuu. Mutta ravintolan henkilökunta ja minä tiedämme: Kalle Pulliainen on saapunut ravintolaan ja moittii par´aikaa vahtimestaria. Pöytään tullessaan hän
ellauri347.html on line 567: Laurène Weissin, majurin supistetun santarmiryhmän (vain kolme), on ratkaistava useat tutkimukset, mutta myös pääasukkaiden on ylläpidettävä järjestystä ja rauhoittaa jännitteitä majurittaren nussiessa sahanomistaja pormestaria ja riidellessä kaupunkiin saapuvan Huonojen tilanteiden miestä muistuttavan uuden syyttäjän kanssa yrittäen samalla selvittää metsän mysteeriä, sitä röllipeikkoa.
xxx/ellauri123.html on line 347: Otaxun että Steve Jobs oli ensimmäinen minimalisti. Hän oli tunnettu uskostaan japanilaiseen zen-filosofiaan, joka opettaa minimalismia. On melko yleisessä tiedossa, että Steve Jobs piti De Soto -koulukunnan mestaria Kobun Otogawaa omana mestarinaan, ja että hän jossakin vaiheessa harkitsi vakavasti heittävänsä pois koko mädän Applen ja ryhtyvänsä opiskelemaan zeniä syvällä merenpohjassa kuin simppukala Japanin rannikolla sijaitsevassa Eiheiji-temppelissä. Vaan ehei, ei tullut mitään mestaroinnista, Jobs on kanttuvei, syöpä vei.
xxx/ellauri168.html on line 389: 38 minuuttia -- Kapellimestari ja Mikki kättelevät. Tämä kapellimestari tekee jotakin hyvin merkittävää. Mikki ylistää kapellimestaria ja sitten tämä kapellimestari (ohjelmoija) vuorostaan sanoo: "Mikki, sinä olet tehnyt hyvää työtä." (Kyllä, tämä ydin/ytimestä irroitetut osat ovat tehneet hyvää työtä tähän mennessä, nämä ovat juuri luoneet sisäiset maailmansa!)
xxx/ellauri376.html on line 250: Eräänä päivänä, kun herrasmies tulee kylään työasioissa pitkän tauon jälkeen, hän huomaa Akuliinan vahingossa kadulla ja päättää tehdä hyvän teon naimalla häntä naittamalla hänet. Grigorista, talonpoika Silantyn pojasta, tulee Akuliinan sulhanen, vaikka hänen perheensä on äärimmäisen tyytymätön siihen, että heidän on otettava taloonsa orpo Akuliina, ei rikas morsian. Akuliina itse yrittää pyytää mestaria peruuttamaan häät, mutta arkuudesta hän ei uskalla tehdä niin. Häät järjestetään suuressa mittakaavassa, jotta kasvoja ei menetetä, mutta häiden jälkeen Akuliinan tilanne ei parane, ja häntä lyödään, moititaan ja hänelle uskotaan vaikein työ. Akuliinan tytär Dunka syntyy.
9