Tietysti se meininki
ellauri001.html on line 1139: Meidän meininkiä kuvaa paremmin
ellauri001.html on line 1228: brittimeininkiä oli, ei jenkkimoukkien.
ellauri001.html on line 1783: ennenkuin vuorossa on kauhu se viimeinen.
Mas ainda no tocaste na grande força feminina, uma das forças mestras da transformação. - Eque força é essa? - Não continues a fazer-me perguntas tolas - respondeu Wicca. - Porque eu sei que sabes qual é. Brida sabia. O sexo. Dodi! Viimeinkin sexiä! Paulo pääsee itse asiaan kirjan puolivälissä. Quando os homens estavam próximos de Deus, o sexo era a comunhão simbólica com a unidade divina. O sexo era o reencontro com o sentido da vida. Joppajjo, bonobot, niihä se just on, pano on kaikist kivintä, se se on elämän tarkoitus: lisää elämää ja suuremmat lusikat, kauhat, suppilot ja melat. Mystikon ekstaasi on kuin mällin ruiskahdus, ja kääntäen, sanoo kaniguru expressis verbis.
Vaikka päästiin viime savotassa kukox tunkiolle, on länsimaiden perikato lähellä, lähempänä ainakin kuin Oswald Spengler teoksessa Der Untergang des Abendlandes 1918 arvasi. Toisen maailmansodan jälkeen saatiin pystyyn vielä aivokuollut Nato, ja vihdoin viimein turpiin kommareille itänaapurissa. Hiton hieno savotta.
ellauri019.html on line 148: Alkaa olla aika nuoren polven päästä sotimaan. Apuharvennusta tarvitaan, tappoharjoituxia, ennenkuin viimeinen veteraani kuukahtaa joka muistaa miten se taas menikään. Vaikka kyllä se on apinoilla verissä, tappaminen tulee luonnostaan kuin tikanpojan puuhunnousu. Ja onhan meillä tuhansittain sotavideoita. Ja vanhat korkkarit.
ellauri019.html on line 242: Roopen menetettyään Ankkalinna on nijncuin äveriään miehen leski. Joca ylimmäinen oli pacanain seas ja wallan päällä oli maacunnisa, sen täyty nyt weron alaisna olla. Hänen wihollisens woitti, hänen wihollisillens käy hywäst. Ei olis luullut, että hänelle näin pidäis wijmein käymän. Wihollinen on pannut kätens caickein hänen callisten caluins päälle. CUinga on culda nijn mustennut? ja jalo culda nijn muuttunut? ja pyhät kiwet owat joca catulla hajotetut.
ellauri019.html on line 450: Ur-Nammu niminen kuningas 2000-luvulla rakensi kaupungintaloja, kastelulaitteita ja sääsi lakeja jo ennen Hammurabia. Siitä tehtiin jumala ja se kävi manalassakin. Sen jälkeen tuli Shulgi, joka oli kova byrokraatti myös. Seuraavat kunkut nimettin akkadiksi syntisillä nimillä. Ibbi-Sin oli se viimeinen jonka elamiitit roudas mukanaan.
ellauri019.html on line 874: Hiihtoliitto meinaa kieltää fluorin suxenpohjassa.
ellauri020.html on line 33: Nalle Puh, joka ei ole alkuperäisteoxessa kovin toxinen, on approprioitu kaiken maailman parantajien ja posetiivareiden käyttöön, koska se kuulostaa niin positiiviselta, kun sitä lukee pirun lukutikulla. Alkaen Disneystä (joka ei edes osaa piirtää niitä) Rikun ja Wokun naapuriin, joka rehvasteli Wokulle 30 kilomarkan palkallaan Kalutuista Paloista 80-luvulla, sai potkut kun lehti meni huonosti, ja perusti oman Posetiivarit-postimyyntifirman, joka myy samaa kaluttua katteetonta optimismia, päivyreitä ja postikortteja. Se näyttää olevan vieläkin netissä. Nimenäkin on vielä Nyyrikki, vaikka niille tuli potkujen perään ero ja karkotus Nyyrikintien paratiisista. Voi kysyä, mixi optimistit on useimmiten oikeistolaisia, ja kääntäen. Vastaus on ilmeinen: koska niiden on uskottava kasvuun ja saarnattava sitä, se on kapitalismin keskeisin uskonkappale. Milos Kunderan kirjassa yks tshekki joutuu poliittisesti epäilyttävien listalle, kun se lähettää ystävälleen postikortin textillä: Optimismi on oopiumia kansalle. Milos lienee oikeistolainen sekin. Setämies se on ainakin.
ellauri020.html on line 112: Pimeinkin yö aavistamattansa
ellauri020.html on line 298: Viimeinen niitti on ettei Iinexellä ole hiihtohaalarin alla juuri mitään! Ei edes pikkuhousuja, jos Walt Disneyn piirtäjät ei erehdy.
ellauri020.html on line 370: Katrinkan häät on karsee seurapiiripippalo. Akun vuokraamalla jetsetillä lennetään johki Rivieralle uudet karvakämmeniset saudi bisnestuttavuudet ja jotkut veneenrakentajat fölissä, koko mitäänsanomaton saattojoukko skumppakännissä, käydään pelailemassa Monacon K-kaupan peliautomaatissa, josta Khalidia ei meinaa saada irti kirveelläkään hedelmäpelistä. Rankkaa ristiinsuihkintaa on ilmassa, mut Iines vaimentaa sen kovalla kädellä. Keskityttäiskö nyt näihin mun häihin.
ellauri020.html on line 479: Oiskohan tää ilta nyt apinamaisen naisen maisen onnen huipennus: Iinexen gaala on jymymenestys, se kerää pikku katupojille puolitoista miljoonaa. (Hyttysenpaska meressä, jenkeissä on miljoonia kodittomia. Maxaisivat rikkaat veroja eikä vitun gaalailtoja.) Eikä siinä kaikki, Akukin on hirmu tyytyväinen ja komeasti pukeutunut Armanilta lainaamaansa tuxedoon, ja kun ne tanssahtelee kahdestaan, kaikki muut kazoo ja ajattelee, niinkuin ne izekin: Aku on illan komein mies, nuori, rikas komea, käsittämättömän menestyvä, mikä tarkoittaa että se tekee ainoastaan rahakkaita bisnesdiilejä. Sillä on Midaan kosketus, ja sitä lyytä Kulta-Katriina on yhtä kultainen, siitä tykkää jopa toiset naisetkin. Se on kaunein nainen täällä, ja Aku on komein mies, ja älykkäin. Mitäs sitä voi enää lisää toivoa. Paitsi vielä lisää rahaa tietysti, ja lapsia, joita ei vaan ala kuulua. Ehkä vika onkin Akussa, se saattaa olla tuhkamuna. Tai se on muuttanut Iinexen munasarjat kullaxi.
ellauri020.html on line 652: Seuravana päivänä hiihtohisseillä Aku koittaa vielä pitää kiinni kummastakin, äta kakan och ha den kvar. Niinkuin pikkulapset ottaessaan 2 lelua, hukkaa molemmat. Saa paskan palkakseen, ei pokaalia vaan kakan, lyö vallan kätösensä siihen ihteensä. Tanjushka laskettelee tiehensä kuin Tiikeri-Jack. Aku ei taaskaan pysy perässä. Tanjalla on nopeampi kopukka. Aku on kuin Cadillac, kurja kääntösäde. Jean-Jacques on kuin rättisitikka, käzy kaupunkiajossa ja helppo parkkeerattava. Mut ensin kaikki tytöt spiidaa kuorossa Katrinkan pahaa onnea, Frendit ei ole yllättyneitä ja salaa vahingoniloisia, kompastuipahan toi tekopyhä Kalinkakin lopulta. Juhaa joka kikkaili sattui viimein leukaan. Tuli kikkelistä kotirouvan pannuun.
ellauri020.html on line 663: Sabrinaa haukuskellaan taas. Tähän Iivana palaa kuin koira oxennuxelle. Sabriina torvee ilkeästi kaikkialla Katrinkan erohäpeää. (Ei kait se ollut toi Liz Smith? Tuskin Liz vanha vuohi, nyt jo vainaja, jolle Ivana antoi eksklusiivin eron jälkeen. Ei todennäköistä.) Kosto elää, vaikka salanimellä. Lusijan liivijengimies on vangittu ja joutuu lusimaan. Spartalainen meininki: saa varastaa, muttei saa jäädä kiinni, siitä rankaistaan. Kaveruxet syö juustoja ja miettii elämää. Kuka osaa olla onnellinen? Koko ajanko? Ei kukaan. Mut onnen pipanoitakin voi syödä, kuin juustonmuruja. Sanoi Aapeli eli Simo Puupponen sotavuosina, siteeraten jotain vielä viisaampaa. Kuoli nuorena. Kirjoitti Savon Sanomiin. Mulla on ukki Lassin sidotut Savon Sanomat kellarissa. Isoja broadsheet kirjoja. Pitääpä joskus tshekata löytyykö niistä aitoja aapeleita.
ellauri020.html on line 755: und man bleibt ganz allgemein.
ellauri020.html on line 775: Da behielt ich meinen Kopf oben,
ellauri020.html on line 776: und ich blieb ganz allgemein.
ellauri020.html on line 787: und er hängte seinen Hut an den Nagel in meiner Kammer,
ellauri020.html on line 796: Da behielt ich meinen Kopf nicht oben,
ellauri020.html on line 797: und ich blieb nicht allgemein.
ellauri020.html on line 909: kuin joutuivat lasarettiin, se oli vihonviimeinen paikka,
ellauri021.html on line 80:
Tapasimme loppukesällä Saariselällä isän ja Petterin kanssa kaverinsa kanssa vaeltavan Pertti Rovamon 1970. Sitten tämä ettei ollut ei-assilaisten kanssa erimielisyyksiä dilemman hallituksessa. Savustuin sieltä ulos kun viimeinen itseni lisäksi ei-assilainen Mirja Metsola ilmoitti liittyneensä seuraan. Rovamo disainasi äänestyksen, jolla mut olisi nollattu tai suututettu ja kävelin ulos. Jätkä ei saa sitä anteeksi vaikka tilaisi ruokalähetillä helvetistä Ketoselle hehtolitran vissyä ja suolatun maitovalaan. U on ur-valinta, mikä meinaa että jumala on etukäteen valinnut ne mitkä pelastetaan, riippumatta siitä onko ne erityisen hyviä tai pahoja.
Pahempia kuin nää "ylilyönnit" on jenkki"oikeuden" tavalliset käytännöt. Vankilat on nöyryytyslaitoxia, oikeudenkäynnit televisioituja farsseja, pahimmat tapauxet kuskataan Guantanamoon ja kidutetaan siellä, nöyryytetään mumslimeita kostoxi tuplatorneista. Ne nyt jouti mennäkin, rahavallan törkeet tuplafäkkisormet. Sit oli se Abu Ghraib "skandaali", missä apinan lailla irvistelevät jenkkisotilaat näytti peukku ylös merkkiä alastoman mumslimiruumiskasan päällä. Kaikenlaista ihan samanlaista sikailua kuin karja-aidan toisellakin puolella. Ei helvetti, ne on nää apinat ize, ei mikään paha meemi, joka näitä teettää. Just samanlaista meinikiä on jenkkivankiloissa, sanoo lähde. Kun lähdin kotio, väenpaljous pysäytti mut Serapiin temppeliin edustalla. Tää oli, sanottiin, viimeinen esimerkki jonka kuvernööri järjesti. Porttikonkin keskellä auringonpaisteessa naku nainen oli kiinnitetty pylvääseen, 2 sotilasta ruoski sitä remmeillä. Joka iskulla sen ruumis vääntelehti aika kivasti. Se kääntyi haavi auki - ja väkijoukon läpi, huolimatta sen pitkistä hiuxista jotka peitti osan pyllystä, näkyi riittävästi että olin tunnistavinani Ammonarian tutut posket.
Mistähän kohtaa se meinas sitä koetella? Pirukin meinas koetella Jeesusta! Mut jeesus voitti, koska se oli jumalampi, ja Salomo koska sen taikasauva oli kovempi. Taikominen on melkoisen kovaa leikkiä! Niinkuin Gandalf ja Saruman vaikka! Vahva taika sinkoo vastustajan seinään! Iloista tiedettä. Mahdollisen taidetta. Silä maailma - näin sen mulle yx filosofi selitti - on himmeli jossa kaikki riippuu kaikesta kuin elimet ruumiista. Täytyy tuntea veto- ja työntövoimat, luonnollinen rakkaus ja inho eri elinten välillä, ja sitten panna toimexi. ...? Silleen voi kai muuttaa asioiden näennäisen muuttumatonta järjestystä?
Siinä meinas mennä jeesuslapsi pesuveden mukana! Areioxen miälestä Kristus, tuo monoteistisen jumalan sivupersoona oli feikki. Se ei ollut samaa ainetta kuin Isä, geenit ei edes 50% samoja. Ei "Isästä iankaikkisuudessa siinnyt", vaan jostain kulkumiehestä, varmaan postiljoonista. Ei siis jumala, vaan vain ihminen niinkuin Spartacus. Jeesus ois siis vaan Jumalan ensimmäinen luomus, ennen Eevan viikuna-asua, matoja ja lintuja. (This is a cinch. Jumala loi miehen ja nai sen.) Iskä on kunnon jumala, jeesus on vaan logo.
Antonius meinaa vastata. Mutta Hilarion sanoo sille hiljaa että tää mies on valtava Origenes; ja Eixe meinannut tapaa Moosexen, petkuttaa sen profeettoja, huijannut kansoja, levittänyt hölmöyxiä ja kuvainpalvontaa?
Yhteen aikaan mä olin diakonissa Roomassa pienessä kirkossa, jossa mä näytin uskovaisille hopealanteista Pyhän Peevelin, Homeroxen, Pytagoraan, ja Jeesus-Kristuxen kuvia. Mulla on enää jäljellä vain tää viimeinen.
Sitten yhdessä viemärin hulahduxessa ne häipyvät kaikki kerralla: Orthia verinen, Hymnia Orchomene, Paraiolainen Laphria, Aiginan Aphia, Traakian Bendis, linnunreitinen Stymphalia. Triopaall, jolla oli kolme silmää, on enää kolme silmäkuoppaa. Erikhtonios, jalat pehmeinä, ryömii kuin jalaton nyrkkien varassa.
Valtulle kelpas periaatteessa mikä reikä vaan. Sen meininkinä oli perustaa länteen uusi uskonto ja uusi ihmiskunta, jota se oli valmis siittämään korkeimman omakeskijalkasesti. Mut Valttu hei, ei peräaukosta synny lasta, paskaa vaan.
The human animal is capable of behaviors unimagined by our rational actor models, and even by our most resolutely "behavioral" brands of law and economics.
ellauri036.html on line 2016: Täsmälleen samoja petoapinoita meemeineen on ruåzalaiset,
ellauri036.html on line 2054: Siitä myös seuraa että jokaisessa sellaisessa komennossa on nilkkejä, välistä vetäjiä ja omaan pussiin kerääjiä. Sama mitkä ne ns. yhteiset pelisäännöt on, ne muuttuu vaan vedätyxen kehyxixi. Siinä suhteessa ei kommunistinen meininki ollut yhtään länkkäreitä huonompi. Se oli paljon tehottomampi kuin kapitalistinen riistomeininki, mutta sehän olis maailman nykyisessä konkurssissa vaan hyvä asia.
ellauri037.html on line 528: Meidän monogaamisessa maanosassa avioliitto meinaa oikeuxien puolitusta ja velvollisuuxien kaxinkertaistusta. Muualla sentään käy toisinpäin, oikeudet 2-kertaistuu ja velvollisuudet puolittuu. Voi vittu sentään että piti käydä heikosti. Vaan kun lait salli naisille samat oikeudet kuin miehille, ois niiden pitänyt tehdä niistä yhtä tyhmiä kuin miehistä, nyt ne on aivan ylivoimaisia. Voi vittu sentään että piti käydä heikosti. Mitä enemmän oikeudet ja kunnioitus minkä laki suo naikkosille ylittää niiden luonnollisen aseman, sitä enemmän ne vähentää niiden naisten lukua, jotka oikeasti pääsee osille näistä eduista, ja vievät yhtä paljon etuuxia lopuilta.
ellauri037.html on line 667: Zwei Männer sollen, so Schopenhauer, eine gemeinsame Ehefrau
ellauri038.html on line 65: Als Nietzsche den ersten Teil von Zarathustra schreibt, ist es mit der Hoffnung auf eine gemeinsame Zukunft mit Lou Salomé vorbei, und in seiner Dichtung gibt Friedrich Nietzsche die Peitsche keiner Frau mehr in die Hand, sondern lässt eine alte Frau dem einsamen Berg-Eremiten Zarathustra den Ratschlag geben, sich vor einer Begegnung mit Frauen mit diesem Dressurwerkzeug zu wappnen.
ellauri039.html on line 134: Sie ist mein Leben, mein Gut und mein Geld.
ellauri039.html on line 137: Annchen von Tharau, mein Reichthum, mein Gut,
ellauri039.html on line 138: Du meine Seele, mein Fleisch und mein Blut!
ellauri039.html on line 151: Annchen von Tharau, mein Licht, meine Sonn,
ellauri039.html on line 160: Du bist mein Täubchen, mein Schäfchen, mein Huhn.
ellauri039.html on line 800: — »Freilich!« meint der Zuckerbäcker,
ellauri040.html on line 42: Erstens kommt es anders, zweitens kommt es als man denkt. Mein Nachbar Dichter ist mir lieber, als mein Nachbar Flötenspieler. Man verwechsele nicht Sittlichkeit mit Mangel an Gelegenheit.
ellauri040.html on line 209: Raukoilla rajoilla -kirjan ja 60-vuotispäivän jälkeen on toinen lapinlahden linnuista vaiennut, tai ainakin sen samanniminen ploki. Viimeinen merkintä on v 2017. Hannu Riikonen antoi Maken magnum opuxelle ansiosta myönteistä arvostelua, haukkuuhan se etevästi ison nipun suomalaisia kirjallisuuden suurmiehiä ja nostaa esiin unohdettuja kuten se ize, joitakin naisiakin. Memento mori. Nix nax.
ellauri040.html on line 260: Tähän tulee nyt se matriisi, mikä tutkii mitä voidaan päätellä siitä, onko meemitaiteilija ollut eläessään kermaperse, nousukas, laskukas vai pulde. Ristiinluokittelevina kategorioina entiset: kuivuri, puolikuivuri vai märkyrrrri. Hurjan samanmallinen se on kuin isis/mamis sekoitusmatriisi?! Käänteiskorrelaatio on odotuxen mukainen, regressiosuora laskeva. En meinaa kexiä ketään kohtaan nousukas märsyrri, onko se oire jostakin?
ellauri040.html on line 290: Entinen Suomen armeijan komentaja siirtyy neuvomaan jenkkejä Suomen hävittäjäkaupoissa. Ei muuta kunniaa, pätäkkä on mun isänmaa. Reilua pohjalaista meininkiä. Vaasan veri ei vapise. Siellä valkoinen hallituskin kyyristeli kun Hesa oli punaisissa käsissä.
ellauri040.html on line 418: menee viimeinenkin keino valvoa tuotantonsa tuottoa.
ellauri040.html on line 454: Sama meininki oli patriarkka Aaprahammilla, joka kuxi siellä
ellauri040.html on line 563: Daß williger mein Herz, vom süßen jotta sitä halukkaammin loppureisulle
ellauri040.html on line 572: Zufrieden bin ich, wenn auch mein Saitenspiel Mä on ihan tyytyväinen, vaikkei mun sitra
ellauri041.html on line 159: kunnes viimeinenkin veri- ja vesitilkka on imetty talteen, ja jälelle
ellauri041.html on line 270: Luuletko että jokaisessa tarinassa on oltava alku ja loppu? Ennen aikaan tarina saattoi päättyä vain 2 tavalla: kun kaikki koettelemuxet oli käyty, sankari ja sankaritar joko menivätn- naimisiin (komedia) tai kuolivat (tragedia). Viimeinen merkitys johonka kaikki kertomuxet viittaavat on 2-kasvoisen elämän jatkuvuus, kuoleman väistämättömyys. EAT FUCK KILL, toisin sanoen...
ellauri041.html on line 584: Man fastet, weil man meint, man muss.
ellauri041.html on line 796: Sie meint: Antonio hat's gethan.
ellauri041.html on line 808: Auch meines Herzens Königin!
ellauri041.html on line 914: Natürlich im Allgemeinen u. überhaupt,
ellauri041.html on line 924: konnt' nicht widerstehn meines Herzens Drang,
ellauri041.html on line 945: Vermeinend, dass aus dieser Beschwer
ellauri041.html on line 1303: Allein, mein Freund, wie steht der Glaube?"
ellauri041.html on line 1314: Antonius sprach: Sag an, mein Kind,
ellauri041.html on line 1387: Und höre meine Beichte an!
ellauri041.html on line 1389: Fahre fort meine Tochter, ich höre schon!
ellauri041.html on line 1401: Fahre fort meine Tochter, ich höre scho
n!
ellauri041.html on line 1412: Fahre fort meine Tochter, ich höre schon!
ellauri041.html on line 1414: Berührt er meine losen Flechten;
ellauri041.html on line 1415: Zieht meine Hand an seine Lippen,
ellauri041.html on line 1420: Fahre fort meine Tochter, ich höre schon!
ellauri041.html on line 1423: Er presst den Mund an meine Wange -
ellauri041.html on line 1622: Du störst mich nicht in meiner christlichen Ruh!
ellauri041.html on line 1633: Du störst mich nicht in meiner christlichen Ruh!
ellauri042.html on line 203: Annas kun katotaan loppuun tää loppukauden viimeinenkin jaxo. Sen pitäs olla tosi jännä.
ellauri042.html on line 676: Hukkapätkä (160cm) väkäleuka koukkunenä Elisabeth Moss on jotenkin X-filesien Gillian Andersonin tapainen, joka nyttemmin on niin paljon The Witchin näköinen että esittääkin sitä Lady Di-pätkässä. Ne on parhaimmillaan happamissa ilmeissä. Komendantti on luihun jutkun oloinen. Junen 2 bylsijää Nick ja komendantti ovat kuin Kummelien Lyhkönen ja Kolli. Hirmusesti ikävystyttävää panoa ja huohotuxia. Ei meinaa millään jaxaa kazoa, mutta täytyy kai se loppuun ährätä et voi kirjottaa tähän lisää juonenpaljastuxia. Mitä oli juonenpaljastus enkuxi? Joo se oli spoileri. 80-luvulla se tarkotti auton takasiipeä.
ellauri042.html on line 749: Sen viimeinen avioliitto oli naiseen nimeltä Anna Snitkina, Peluri-kirjan Pikakirjoittajaan. Se oli akateemisesti liiankin lahjakas ja oli Fedja-setään lääpällään vielä tämän kuoltua.
ellauri042.html on line 912: Why shouldst thou think? Mitä sä oikein niillä meinaat?
ellauri043.html on line 123: Sanalla sanoen, Antun saavutus on kristilliset luostarit. (Idea sinänsä on ikivanha apinameemi: hopeaselät istuu mieluusti omassa joukossa, ja tarpeettomat nuoret koiraat muodostaa homolaumoja. Miesten taloja ja luostareita onkaikissa kulttuureissa.) Seurallisena kaverina se honasi, että erakkojen on parempi olla yxin yhdessä, pitää kimppaakivaa toisilleen 2-neuvoisesti aatameina ja eevoina, ottaa kalsarikännejä yhteistiloissa. Konventit on kivoja paikkoja jos ei huoli huutavasta hameväestä. Ruoka tulee ajallaan, säännöt on selvät ja urakehityskin kunnossa. Aika lailla niinkuin armeija, mutta henkikulta ei ole vaarassa, ja vähemmän päätöntä juoxemista. Norssin konventtikin oli tosi suosittu, saattoi oljennella välitunnit sisällä.
ellauri043.html on line 176:
ellauri043.html on line 323:
ellauri043.html on line 648:
ellauri043.html on line 1400:
ellauri043.html on line 1466:
ellauri043.html on line 1815: Ja sitäpaizi ei se mun vika ole; henki pakotti mut; Sotas ei onnistunut parantamaan mua. Se on kuiteskin aika julmaa! Mut mitä väliä! Mä oon viimeinen profetissoista; ja mun jälkeen tulee maailmanloppu. (Kaskun ei vedenpaisumus. Niin aina, niin ne aina sanovat. Eikä sitten tulekkaan. Mikä pettymys.)
ellauri043.html on line 2127:
ellauri043.html on line 5244: Ja Pan, Silenos, satyyrit, bakkantit, mimalloneidit ja mainadit käärmeineen,
ellauri043.html on line 5354:
ellauri043.html on line 5920: Jumalan viimeinen sana ihmiskunnalle: we apologize for the inconvenience. Teemme yhteistä hyvää. Sun kävi kalpaten, se on voi. Tasan ei käy onnen lahjat. Onni yxillä, kesä kaikilla. Sori siitä. Mitäs läxit. Oma vika pikku sika. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Parempi onni ensi kerralla.
ellauri043.html on line 5926: Kato aurinkoa! sen coronasta nousee korkeita liekkejä, joista lentää kipinöitä, jotka levis ympäriinsä muodostaen uusia maailmoja; — ja kauempana kuin niistä viimeinen, niiden syvyyxien toisella puolen missä sä et näe kuin pimeää ainetta, toiset auringot pyörivät, niiden takana toisia, ja vielä toisia, rajatta.
ellauri043.html on line 6168: Mä muistan matkan jonka mä tein Ammonin kanssa, etsimään yxinäistä paikkaa minne perustaa luostareita. Se oli viimeinen ilta, ja me tihitettiin askelia, mumisten hymnejä, vieri vierellä, puhumattomina. Sitä mukaa kun aurinko aleni, meidän ruumiiden 2 varjoa pitenivät kuin 2 obeliskia koko ajan kasvaen ja kulkivat koko ajan meidän mukana. Meidän patonkien kärjillä me istutettiin sinne tänne ristejä merkkaamaan sellin paikkaa. Yö tuli hitaasti, ja mustat varjot laajenivat maassa valtavan roosan värin vielä vallitessa taivasta.
ellauri043.html on line 7057: Kasvit ei enää erotu eläimistä. Polyypeillä, jotka näyttää sykomoreilta, on kasivärsia oxina. Antonius uskoo näkevänsä perhostoukan kahden lehden välissä; se on perhonen, joka lähtee lentoon. Se meinaa tallata pikkukiven päälle; siitä hyppää harmaa sirkka. Hyönteiset, ruusunlehden kaltaiset, koristavat mezikköä; päiväkorentojen jäänteet peittää maata lumenkaltaiena kerroxena.
ellauri045.html on line 752: Mies saapuu pääsaarelle, ja Widmore käskee kaikkien piiloutua. Richard yrittää neuvotella miehen kanssa, mutta tämä ilmestyy savuhirviönä ja heittää Richardin ilmaan. Hän kohtaa Benin, joka paljastaa Widmoren sijainnin. Mies kuulustelee Widmorea ja Zoea, mutta kun Widmore ei paljasta mitään, mies viiltää Zoen kurkun auki. Mies uhkaa tappaa Pennyn päästyään pois saarelta, jos Widmore ei puhuisi. Widmore kertoo miehelle Desmondista, kunnes Ben ampuu Widmoren. Mies sanoo Benille Widmoren kertoneen Desmondin olevan Jacobin viimeinen mahdollisuus, jos kaikki hänen kandidaattinsa ovat kuolleet.
ellauri046.html on line 65: Sufficientemente colta nella letteratura, nell'arte e nella musica, Gaspara fu portata dalla forte carica della sua personalità a vivere in modo libero diverse esperienze amorose, che segnano profondamente la sua vita e la sua produzione poetica. I romantici videro in lei una novella Saffo, anche per la sua breve esistenza, vissuta in maniera intensamente passionale. La vicenda della poetessa va però ridimensionata e collocata nel quadro della vita mondana del tempo, dove le relazioni sociali, comprese quelle amorose, rispondono spesso a un cerimoniale e ad una serie di convenzioni precise. Fra queste è da segnalare l'amore per il conte Collaltino di Collalto, uomo di guerra e di lettere, che durò circa tre anni (1548-1551): tuttavia a causa di lunghi periodi di lontananza Collaltino non ricambiò il sentimento intenso che Gaspara provò per lui, e la relazione si concluse con l'abbandono della poetessa, che attraversò anche una profonda crisi spirituale e religiosa. Leimasimella oli taipumusta depixiin. Kun tuli vastoinkäymisiä (veli kuoli, kreivi jätti), se meni aina rapakuntoon ja meinas mennä nunnaxi. Onnexi ei mennyt.
ellauri046.html on line 69: Afääri kreivi Collaltinon kanssa päättyi bänxeihin kun kreivi dumppas sen. Leimasin joutui siitä masixeen ja tautivuoteeseen, mutta kirjoitti sen johdosta madonnamaisia runoja tyyliin "You'll see!", erityisen hyviä. Kreivipaskiainen ylipäänsä muistetaan vaan niiden ansiosta. Kun Seija oli mulle hyvin, hyvin vihainen, se soitti tätä Madonnan laulua. Kai se meinas lähtee menee. Onnexi ei lähtenyt.
ellauri046.html on line 509: Viime yönä näin unen, jossa olin nuori ja vasta mennyt naimisiin ruskeaverikön kanssa, söpön ja eläväisen, mutta voi surkeus, ei ottanut millään eteen sen kanssa. Kunnes kevään tullen huhtikuussa viimein onnasi, iloxeni huomasin et nythän se näyttää pysyvänkin pystyssä. Oltiin viettämässä toista hanimuunia kun eka jossain murjussa oli mennyt niinsanotusti munille. Tää oli äveriäämpi paikka, lomahotelli tai jatko-opiskelijakommuuni. Tytöllä oli boxerikoira, ja kun havainnostani innostuneena kuzuin nuorikkoa mukaan sänkyyn koittamaan, koira luuli että kuzun sitä ja loikkas sängylle. Onnistuihan se, tytön kanssa siis, hyvinkin sujahteli sisään ulos, ja siitä lähin yleensä hyvin aina mun kannalta, mutta tyttö ei uskaltanut tulla kun se vaistomaisesti pelkäs sitä löpsähdystä kesken kaiken. Tän kaiken se oli kirjoittanut pikkiriikkisellä käsialalla piirustuspaperilehtiölle, johon se suunnitteli meille tulevaisuutta. Se ei ollut suomalainen.
ellauri046.html on line 625: Tää nykymeininki että puolisoa pidetään just niin kauan kunnes sitruuna on puristettu tyhjiin ja sit haetaan uusi hani alle aiheuttaa sekin riitoja, tyytymättömyyttä ja onnettomia lapsia.
ellauri046.html on line 633: Scribes teaterstykker, for det meste vaudeviller, blev ofte skrevet i samarbejde med andre. Hovedemnet er samtidens borgerskab. Stykkerne er ofte enkle og uden social kritik og står i kontrast til de romantiske stykker fra samme periode som Victor Hugos. Sama vika vaivaa Kierkegaardia. Scribe koitti paiskata Ranskan akatemian oven Hugon naamalle. Mut Hugolla oli kenkä ovenraossa. Sörkän eka ego kannusti "ekaa rakkautta", jolla se kai meinaa ihastumista (joita voi silti olla monta, ei siis aikajärjestyxessä vaan ensimmäistä). Se on eri narsistista: Ogsaa i Bevisdtheden vilde Du overalt möde henne og Dig, og Dig og hende. Niinkuin kaikki narsistikirjailijat se asuu peilisalissa ja näkee kokoajan ize oman naamansa. Pahin vaara avioelämässä siitä on kuten Salesta kyllästymispiste, ikävystyminen. Hizi että näitäkin heppuleita on roppakaupalla.
ellauri046.html on line 688: Jos yhteen ägtenskabiin ei mitenkään mahdu kaikki setämiehen kjärlighedit, Christendomme ei voi olla kehityxen viimeinen sana. Tästä epäkohdasta lähtee liikenteeseen iso osa setämieslyriikasta ja proosasta, esim. tämä nide. Kummasti homopetteriltä riittää naisista mielipiteitä, mut onhan niitä Suomen Perustan homo-Hankasalmellakin. Niillä tienaa paremmin kuin homobaarikokemuxilla.
ellauri046.html on line 877: —Schweig stille, mein Herze!
ellauri046.html on line 886: —Schweig' stille, mein Herze!
ellauri046.html on line 895: —Schweig' stille, mein Herze!
ellauri046.html on line 904: —Schweig' stille, mein Herze!
ellauri047.html on line 72: Jöötti kirjoitti Strasburgissa lakitieteen väitöskirjan jossa se suositti kirkon ja valtion erottamista. Se oli grande katastroofi, suuri skandaali. Jöötti meinattiin jo heittää pihalle, mut isä tuli hätiin, sen annettiin sitten tehdä lisari. Väitöskirjakässäri on hävinnyt. Ei sisälly 143-osaiseen koko tuotantoon. Lisurissa se pohdiskeli, pitäiskö nainen joka tekee au-lapsellensa abortin ex post facto listiä vai ei. Tää on kuuluisa Gretchen-teema, jota se pyörittelee myös Faustissa. Hemmetti. Siitä lisää myöhemmin.
ellauri047.html on line 222: Doch ich will mein Bestes tun: Mutta koitan parastani tässä laittaa;
ellauri047.html on line 290: Jüngst schlich ich meinem Mädgen nach,
ellauri047.html on line 710: Takana puutarhan mutkassa seison mä, viimeinen jumala,
ellauri047.html on line 819: Jöötin Sturm und Drang rykäyxissä on nazimeininkiä, Hölderlin-kaliiperin uhoa. Lie vedonnut nazi-Koskenniemeen kuin myös Knausgårdiin, toiseen piipunrassiin, joka tykkäs Mein Kampfista.
ellauri047.html on line 998: Aber als die römische Besatzung aus Deutschland verschwunden war und im Rheinland starke Judengemeinden zurückblieben, in denen sich die hebräisch-deutsche Mischsprache "Jiddisch" entwickelte, kommt es zur Verdeutschung hebräischer Namen durch zufälligen Gleichklang: Da wird Aaron zu Arnold, Benjamin zu Benno, Levi zu Ludwig, Moses zu Moritz, Simon zu Siegmund. Später entstehen deutsch klingende Familiennamen: Simon zu Schimmerling und Schimmerl, Isachar zu Sacher, Socher, Socherl und Sucher, Levi oder Loeb zu Lemann und Lehmann, Isak zu Eisemann, Eisermann, Jakob zu Kaufmann (-mann war eine beliebte Diminutivform). Oder die Namen wurden ins Deutsche übersetzt: Baruch oder Ascher (der Glückliche) wurde zu Selig, Seligmann, Eljakim oder Obadja zu dem überaus beliebten Gottschalk.
ellauri048.html on line 370: Aug', mein Aug', was sinkst du nieder? Silmä, mun simmukka, mix vajoot?
ellauri048.html on line 903: Das war mein Sinn. Ihan silleen vaan.
ellauri048.html on line 910: Ich wollt es brechen, Mä meinasin sen taittaa,
ellauri048.html on line 1151: Our wills are ours, we know not how; Meidän tahdot on mein vallassa, ties miten.
ellauri048.html on line 1551: The last red leaf is whirl'd away, Viimeinen punainen lehti lentää tiehensä,
ellauri049.html on line 189: Uuno palasi syksyllä sotaretkeltään Honkapäähän sukulaistensa hoiviin. Kotona surtiin sillä aikaa haudan lepoon siirtyneitä isovanhempia. Lukuvuosi 1919 - 1920 oli Uunon viimeinen lukiossa ja hän valmistui keväällä ylioppilaaksi. Uunon nuoruusvuosina oppikoulua merkittävämmäksi nousi henkinen kehitys, joka johti Uuno Salosen kasvamaan runoilija Kailaaksi.
ellauri049.html on line 650: Aimai-je un rêve? Galt einem Traum mein Lieben? Rakastinko unta?
ellauri049.html on line 653: En maint rameau subtil, qui, demeuré les vrais vollendet meinen Zweifel, Massen alter Nacht, ja moni hieno risu, hyvistä puista jääneenä,
ellauri049.html on line 667: Ne murmure point d'eau que ne verse ma flûte murmelt kein Wasser, das nicht meine Flöte träuft ei mutissut vettä paizi mun huilun kaatamaa
ellauri049.html on line 710: Tää Kalle kirjoitti epigrammin Huugolle sen kuoltua 1885. Herää pahvi! No ei, hyvin ylistävän kirjoitti. Enempi sellaisen oodin. Izekin oli jo 67v, mun ikäinen. Kokoelmassa Derniers poemes. Mulle tää kokoelma on varmaan sekä ensimmäinen että viimeinen. Kazelin sen runoja, tylsähköjä. In- ja expressionismia, väliin jotain sovinnaisia mylvähdyxiä, jotka pilaa keitoxen. Silläkin on runo Le Lac, jonka laitan tähän vertailun vuoxi. Tää kuulostaa madagascarilta baobabpuineen. Kauneutta rakastava Leconte parka oli vanhuxena ize tollainen hippopotame obèse aux palpitants naseaux. Le Lac-runon kalju baobab-puu aikalaisten lemuavan krokotiilijärven rannalla.
ellauri049.html on line 918: Les derniers dons, les doigts qui les défendent, viimeinen lahja, sormet jotka suojelevat sitä,
ellauri049.html on line 1025: Jotain auttamattoman vanhanaikaista tässä on. Jenkkisota ei enää vaadi näin paljon matkustusta. Urhea voi olla kotona Pentagonissa etänä, tappaa notmiitä isoäitipommeilla ja miehittämättömillä lennokeilla siellä jossakin Keski-Aasiassa. Tuloxet näkyy ruudussa pylväsdiagrammeina kuin koronasta. Hei me ollaan joholla! Kazokaa näitä lukuja!
ellauri049.html on line 1062: Oudompaa sensijaan on, ettei Emilien jäämistössä ole tavattu mitään sellaista lyyristä tai edes lampaansuolituotetta, johon Runeberin willy olisi välittömästi purkautunut. Sellainen purkautuminen lie ollut Runkun runoudelle tärkeää, kun muistetaan, että myös ennen Runebergin tuloa Emilien housuihin eräs aikaisempi rakkaussuhde - suhde Maria Prytziin - on hänen avioliittonsa aikana vallannut runoilijan tunteet hänen omien sanojensa mukaan vielä voimakkaammin. Niin että on ilmeinen tosiasia, että eroottisella elämyxellä on ollut hyvin huomattava sija runoilijan housunsisäisten kokemusten joukossa.
ellauri049.html on line 1108: I slutet av 1808 gav han i "Krigssång för skånska landtvärnet" luft åt sin glödande fosterlandskärlek, sitt hat till Ryssland – rysshatet förblev livet igenom en härskande känsla hos honom – samt sin trotsiga tillit till den, som han såg den, svenska tapperheten och det svenska frihetssinnets obetvingliga kraft; dikten trycktes emellertid först under senare hälften av 1809. Hihii hahaa. Samaa tuubaa jauho Runkku Suomen puolella. Verissä päin säntäs svenski Döbelnit lahden turvalliselle puolelle, sankarillinen puolustussota oli pelkkää puolijuoxua. Viimeinen vaasakuningas ol täys tunari, ikävä sanoa näin sukulaisena.
ellauri049.html on line 1129: En av hans sista dikter är "Afsked till min lyra". Där uttalar han: "Egentligt lefde jag blott, då jag kvad." Där hör man hans sista toner klinga i avskedsorden: "Förvissna, Febi lager, på min panna, dö på min tunga, du min sista sång!" Näitä jäähyväissanoja ehti tulla aika liuta kuin Castafiorelta Tintissä: ah mä kuolen, ei vaitiskaan vielä, ah mä kuolen. No kuolihan se viimein viimeiseen slaagiin 1846. Se oli aika lihava. Ja aika hullu loppupeleissä. Kultapitoisuus 75%. Franzenilla 90%. Phoebeique viri ollaan me Barkmannitkin, monta yhdessä, skizoja Jekyllejä ja Hydejä, kuten tuo tuomiorovasti. Ja tykätään lagerista, enemmän kuin ipasta. Tykätään panna myös. Siis tykättiin. Jotkut jopa ipanoita.
ellauri049.html on line 1158: hans hjärta hemnade till slut vid mitt. mutta mä olin silti sen viimeinen pysäkki.
ellauri049.html on line 1180: ty döden själv kan ej min kärlek hämma, sillä mä meinaan rakastaa sua maan altakin,
ellauri050.html on line 139: Musta se meinaa vaan et kaikki liittyy kaikkeen tässä valtavassa kaikkeudessa, nekin asiat jotka ei näytä yhtään siltä et niillä on tekemistä keskenään.
ellauri050.html on line 552: nur ein Vorwand, zu sein: seine letzte Geburt. vain tekosyy on ollaxeen olla: sen viimeinen syntymä.
ellauri050.html on line 559: Sollen nicht endlich uns diese ältesten Schmerzen Eix pitäis viimeinkin näiden muinojen tuskain
ellauri050.html on line 565: Stimmen, Stimmen. Höre, mein Herz, wie sonst nur Ääniä pääsee, ääniä. Kuulepa syömmeni, kuinka
ellauri050.html on line 1008: Warum nennt mein Lied dich zuletzt? Mixä tuut tässä viisus vikana?
ellauri050.html on line 1013: Dich, dich strömt mein Lied, Näin minä laulan jupiter sun korvaan,
ellauri050.html on line 1056: Dort meine Hütte, tuolla on mun hytti,
ellauri050.html on line 1188: aus meinem Wahrheits-Wahnsinne, Mun totuus-hulluudesta,
ellauri050.html on line 1189: aus meinen Tages-Sehnsüchten, Mun päivä-kaipauxista,
ellauri051.html on line 256: Pöystin on ollut sote-lakien valmistelun kiistaton kärkihahmo. Käytännössä hänen pitäisi oikeuskanslerina, kun hän siihen virkaan viimein siirtyy, valvoa omia aiempia tekemisiään. Hän on nykyisessä tehtävässään noudattanut hallituksen ohjeita ja on heikkoon lainvalmisteluun vähintään yhtä suuri syyllinen kuin hallitus poliittisine epärealistisine tavoitteineen.
ellauri051.html on line 496: Whatman sai ketnureaktion 1873 ja muutti Camdeniin New Jerseyyn veljensä luokse. Vuosina 1875–1876 hän julkaisi sisällissodasta kertovan kirjan Memoranda during the War, mutta halvaukset olivat jo hidastaneet hänen kirjoittamistaan. Whatman julkaisi myös uusia versioita Leaves of Grassista, jonka myyntituloilla hän osti Camdenista itselleen oman talon. Teoksen viimeinen versio sisälsi kaikkiaan 300 runoa. Whatmanin viimeiseksi jäänyt teos Good-Bye, My Fanny julkaistiin vuonna 1891.
ellauri051.html on line 523:
ellauri051.html on line 548: 9 Hoping to cease not till death. 9 En meinaa lopettaa ennenkö kuolen.
ellauri051.html on line 1074: 484 Materialism first and last imbuing. 484 Materialismi ensimmäinen ja viimeinen imeytys.
ellauri051.html on line 1095: 504 And whatever is done or said returns at last to me. 504 Ja kaikki, mitä tehdään tai sanotaan, palaa viimein minulle.
ellauri051.html on line 1877: 1263 On that solemn night (it may be their last) those that know me seek me. 1263 Sinä juhlallisena yönä (se voi olla heidän viimeinen) ne, jotka tuntevat minut, etsivät minua.
ellauri051.html on line 1954: 1334 The last scud of day holds back for me, 1334 Päivän viimeinen myrkky pidättelee minua,
ellauri052.html on line 443: Das Ziel der Menschheit liegt nach Nietzsche nicht in der Zukunft oder im allgemeinen Wohlergehen der derzeit bestehenden Gattung, sondern in den immer wieder auftretenden „höchsten Exemplaren“, eben den Übermenschen. Aus dieser philosophischen Position resultiert seine Ablehnung der „idealistischen“ Interpretation des Übermenschen und die positive Einschätzung gerade von immoralistischen und nach Größe strebenden Machtmenschen wie Alkibiades, Julius Cäsar, Cesare Borgia oder Napoléon Bonaparte.
ellauri052.html on line 486: Baron Corvo eli Fred Rolfe oli joku seikkailija, homo ennen kaikkea. "My preference was for the 16, 17, 18 and large." Le Corbusier oli homo. Ei sunkaan nää ole kaikki homoja? ml Monet ja Matisse? Sale takuulla oli, ja sen kamu Pierre. Sekin kuzu izeään Prosperoxi niinkuin Puovo Huovikko. Shakespearen Myrsky, sen viimeinen näytelmä, on homoeroottinen, missä vallastasyösty herttua-taikuri junailee enkeli Arielin ja piru Calibanin kaa. Ei kai Paavokin... ei nyt menee jo vainoharhasexi. Mut silti vittu (tai pikemminkin pisinappula), heti perään Salella tulee homotriangeli jossa kaikki kalpenee ja/tai punastuu: Sale, mafioso ja Pierre. Ja TS Eliot taas mainitaan. Kirjailijat immersoituu toisiinsa ja vehkeet sykkii sinipunasina. Ihan mahotonta menoa. Kaikki haukkuu Salea ja syystä, se tuntee izensä pyhäxi Sebastianixi.
ellauri052.html on line 867: Reports of his teaching ranged from “he was a dud, all he did was read from Erich Auerbach’s Mimesis” to “his seminar was amazing, as you’d imagine.” He was most effective with students who could follow and respond to his intellectual fireworks. Eskimeininkiä.
ellauri053.html on line 326: Mitäs se monisielusuus sitten on? Sekin on Puovon oma sana. Onkos se jotain sellasta mistä toinen Puovo, Paul Bourget ei yhtään pidä, eli jotain freudilaista jakomielisyyttä? Minä, superminä ja se? Minä, sinä, ja Hentun Liisa? Juorkunan Jussi, kukas se nimimerkki oli? Se oli Kerttu Kauniskangas, eurokommari. Vaihtoi kansanedustajan levikkipäällikköön. Riitautti eläkkeensä kun meinasivat naisen laittaa eläkkeelle ennen miehiä. Hyvä Jussi! Nojoo, tää oli taas asian vierestä. Ei vaitiskaan, monisielu on moniosaaja, eli sellainen joka osaa vähän kaikkea eikä mitään kunnolla. Ei sentään sieluton. Koko sana sielu on aika pateettinen, vanhaa hapatusta.
ellauri053.html on line 328: Runon selittelyssä on sama ongelma kuin vizien: ne menee pilalle. Olis ihan parempi olla sormeilematta ollenkaan, tai sit käpälöidä oikein kunnolla, elämä ja teos meiningillä. Älä huoli Aarne, kyllä kielessä riittää sanoja. Sullakin on vielä paljon. Oli. Koko premissi on väärä: "lyyrikon meille välittämä runon tunnelma". Pötyä, ketkä me? runo on vaan sanoja, runoilija ajatteli yhtä, selittäjä muuta. Ja selittäjän selittäjä kolmatta. No pääasia et kaikilla on ajanvietettä.
ellauri053.html on line 453: Kai se meinaa, että on yhen, tässä tapauksessa Aarnen, käsitys runosta, mutta ei väitä, että se olis ainoo oikee ja mahollinen... Selitys kuulostaisi siltä, että se on lopullinen ja tyhjentävä.
ellauri053.html on line 488: Esim että pitää hitaudesta sixi että se viimeinen lähtö väistyy tuonnemmaxi. Kökköä. Tää on tornipään oma tulkinta. Frank on paljon sovinnaisempi kuin törö. Joka sanoo: kuolemassa ei ole mitään arvoituxellista.
ellauri053.html on line 554: Mies ja nainen on setämiesten mielestä eri planeetalta kuin anus ja arse, jälleen kerran. Ach mitä scheissea. Leck meinen Arsch. Syvältä hanurista.
ellauri053.html on line 1212: A. Stenvallin nemesixestä A. Ahlqvistista tuli lisensiaatti, dekaani ja rehtori. Siis ilmeinen nilkki. Ja hemmetin kehno runoilija! Mäkin oisin parempi, mutten ole.
ellauri054.html on line 47: Comeniuksen toiminnan taustalla on hussilainen kirkollinen uudistus ja böömiläis-määriläisen veljesyhteisön traditio. Comenius oli hussilaisen kirkon böömiläis-määriläisen veljesyhteisön (Unitas fratrum) viimeinen piispa. Veljesyhteisö korosti elämää jatkuvana pyrkimyksenä kohti parempaa ja valmistautumisena ikuisuuteen. Veljesyhteisön tradition perillisenä hän oli ennen muuta kasvatuksen ja koulutuksen kehittäjä ja didaktiikan eli opetusopin isä.
ellauri054.html on line 146: Mit vit? Ettäkö Hermann Grimm ihaili Rafu Valde Emersonia?! Kaikkea vielä. Patbrlruuna ja klientti meinaa nykyään eri asioita kuin Roomassa. Yhtä vittumaisia. Kirjeet oli vähän kuin plokit nykyään, kaikille tarkotettuja. Sen ajan sometusta. Montaigne apinoi Senecaa mut oli muuten epikuurolainen kuten Horatius ja sen porsas.
ellauri055.html on line 96: Rikkaat meinaa että köyhät ovat tyhmiä. Niin ovatkin. Oma vika. Mixeivät puijaa eikä etuile niinkuin me. Apina ei pieraise korkeammalta kuin perssilmänsä. Rolle peukuttaa sosialistista realismia. Ei mitään typerää symbolismia tai taidetta taiteen vuox kuten Pater. Nälkäisiä ankkoja ja traktoreita viljapellolla. Hyödyllistä taidetta. Rolland taisi olla vähän tyhmä ize, hyödyllinen idiootti. Belgi ryssämamu pelle Victor Serge sanoi siitä aika pahasti:
ellauri055.html on line 659: Seija lukee aamu-uutisia luurista kuin herännäiset virsikirjaa. (Värisevällä äänellä:) Anna mun saada suotuisa loppu / kuin Eero-sedällä. Eero-sedän viimeinen sana oli perkele. Se kai sitä oli ovella vastassa. Se kuoli tenniskentän pukuhuoneessa.
ellauri055.html on line 770: Lahtisella oli syötteinä kärpäsiä tulitikkulaatikossa. Kärpäset olivat eläviä, ja Lahtinen sorisi: Vaatii se pirlkele taitoa tuo kärlpäsen esille ottaminen laatikosta, jos vaatii taitoa sen sinne saaminenkin. Aina pyrlkii ulos 2 kun yhtä meinaa.
ellauri055.html on line 1117: Sotavalta tutki suomalais-ugrilaisia kieliä. Arvo Sotavalta oli G. J. Ramstedtin apulaisena tämän tutkimusmatkalla Mongoliaan 1912. Se oli Ramstedtin seitsemästä idänretkestä viimeinen. Matkalle lähdettiin keväällä 1912 matkustamalla junalla Pietariin ja sieltä edelleen Urgaan Pohjois-Mongoliaan. Sieltä lähdettiin kymmenen hevosen karavaanilla tutkimusmatkalle, joka ulottui aina Selengajoen varrella olevaan Baibalykiin asti. Matkan tarkoitus oli tutkia muinaisen Tyrk-kansan ja sitä seuranneiden uigurien historiaa sekä tutustua mongolien nykykieleen. Matkalaiset palasivat kotimaahan joulun alla 1912. Arvo Sotavalta toi matkalta muun muassa mongolien asusteita, jotka hän lahjoitti Kansallismuseoon.
ellauri055.html on line 1251: Elokuva oli Hällströmin viimeinen merkittävä elokuva.
ellauri055.html on line 1293: Elämänsä viimeisinä vuosina Kala ponnisteli saadakseen valmiiksi teoksensa Hahmottuva maailma, jonka oli tarkoitus olla yleistajuinen kokonaisesitys hänen todellisuuskäsityksestään. Teos ei kuitenkaan valmistunut. Kala kuoli Kirkkonummen huvilallaan heinäkuussa 1958. Jäi maailma täpärästi hahmottamatta. (Hahmohöpötys oli pappispimityxen viimeinen asyyli.) Mä olin onnellinen kuusivuotias Tyrvännössä. Pikossa sain ongella kiisken: Kala! kala! 5v myöhemmin olin Kirkkonummen huvilalla norssinlakissa.
ellauri055.html on line 1428: Tähän saa loppua kertomus lapsekkaasta runoilijasta, heikko hyvästijättö-säkeistö koko menneen kesän runoelmalle. Mutta tässä valossa ei mikään ole naurettavaa, kaiken raukenevaisuus vain on ilmeinen. Kimalaisen surina ja seinäkellon väsähtänyt astunta. Maurisemaista.
ellauri055.html on line 1433: Mixei netflixissä ole tragediagenreä? On vaan draama ja komedia ja draamakomedia. Sixkö koska kaikki päättyy nykymeiningillä meikäläisten voittoon?
ellauri058.html on line 612: Jylhä päätti päivänsä oman käden kautta. Kirjoituspöydälle oli jätetty Kiirastuli- kokoelman viimeinen aukeama runon Näky loppusäkeistön kohdalta. "En tiedä mitä vastaisin, mun on niin raskas olla, kuin pätsissä mä seisoisin tai viime tuomiolla."
ellauri061.html on line 103: Sitton vuorossa vähän naiskauneutta laulua ja paljaita sääriä, Irixen Cerexen ja jonkun vielä muodossa. Pafos-seminaari mainitaan. Joo Juno on se kolmas. Somasti puettuja ilomiehiä tulee, jotka yhtyvät tyttöihin viehättävässä tanssissa. Prosperolta tulee (syrjään): Toimeen! Panon lähestyy hetki. (Hengille:) Hyvin - pois - jo riittää! Ferdinand: On kummaa tää. Tulisen kiihkon vallassa on isäsi. Joopa joo sanoo Mirkku, se aina kuumuu tästä esityxestä. Ariel meinas jo muistuttaa Calibanista mutta Prospero kävi niin kuumana ettei se kehannut. Aijuu, olinpa unohtaa ne konnat.
ellauri061.html on line 175: Alkaa vasta 2. jaxo ekasta tuotantokaudesta. Eteneepä hitaasti. Sama seutu, Pääkön luona. Jimi Pääkallonko? Ei vittu, tässä taitaa olla tiaatteri tiaatterin sisällä. Sama kekka oli Hamletissa. Niin se on, jos tyyppi kirjoittaa tiaatteria, kaikki on sille tiaatteria, ääntä ja vimmaa, eikä meinaa midiä.
ellauri061.html on line 261: But no such luck, tää hölmöily ei lopu tähän, vaan suop jatkua. 5. tuotantokausi on vasta alussa. Tässon ensin Theseuxen suulla vähän tämmöstä Shakeyn filosofeerausta: Runooja, lempijä ja hullu, kaikki Ne kuvitust' on pelkkää. Joku kriitikko oli sitä mieltä että Theseus on niinku ize Uilliam. Niinpä suattaa olla. Hippolyyti antaa ymmärtää että tässä kuitenkin on jotain syvällisempää takana. Mutta mitä? Sitä ei ole kymmenet jälkipolvet selvittäneet, tai siis ovat, noin ziljoonalla eri tavalla. Siinähän se Shaken oveluus just piileekin. Varmaan se naureskelee jossain sfäärissä niitä hölmöjä jotka luulee ezillä oli tässä joku tietty opetus. Eiköhän tää ollut vaan rahat pois meininkiä.
ellauri061.html on line 592: HAMLET 'Swounds, show me what thou'lt do: HAMLET Jumalauta, näytä mitä meinaat tehdä:
ellauri061.html on line 651: Sai oma tekemäänsä myrkkyä ilakoi vielä Laertes. Horatiokin meinaa tehdä seuraa mutta H. ehtii kuppiin ensixi. Älä vielä ilostele Horatio vaan jää kertomaan mun tärinä.
ellauri062.html on line 333: Juu juu, ei ei, samaa pekkalippos- ja jerrycottonmaista puolikovax keitettyä huulenheittoa. Jari Pervoa iilimadon nimellä. Mä en jaxa. Ja tätä sit on tiedossa 669 sivua. No ei välttämättä, täähän voi olla ihan rosollia, aiheet ja tyylit vaihtua varoittamatta kesken kolmea tavua pitempää sanaa kuin Pervon larpat. Viimeinen sivu ylivuotaa takakanteen. Ihankuin joku löisi oven kiinni kesken puheripul
ellauri062.html on line 435: Ein weiterer wichtiger Inspirator war Guido von List, dessen Ansichten unter den Bezeichnungen Wotanismus und Armanismus bekannt wurden. Ariosophische Autoren verbanden Vorstellungen einer Überlegenheit der „arischen Rasse“ und Forderungen einer Reinerhaltung dieser vermeintlichen Rasse mit Elementen der Astrologie, der Zahlensymbolik, der Kabbala, der Graphologie und der Handlesekunst.[1] Die wichtigste ariosophische Organisation war der von Lanz gegründete Neutempler-Orden.
ellauri062.html on line 441: Strasserismi on antikapitalistista nazismia. Hitlerin oikeistolaista talouspolitiikkaa vastustanut Otto Strasser erotettiin kansallissosialistisesta puolueesta 1930, ja hän perusti mustan rintaman, virallisesti Kampfgemeinschaft Revolutionärer Nationalsozialisten, koska katsoi, että natsipuolueen alkuperäinen kapitalismin vastainen luonne oli tullut petetyksi. Toinen veljeksistä, myös natsipuolueen vasemmistolaiseen siipeen kuulunut Gregor Strasser, surmattiin puolueen puhdistuksessa pitkien puukkojen yönä.
ellauri063.html on line 161: Tämä vaaliliitto olisi tae siitä että saataisiin kaksi suurta yhteen ja yhteensä 51% kunnallisvaaleissa ja sen jälkeen voidaan muodostaa äärioikeistohallitus, ja laittaa viimein rajat kii ja aloittaa karkoitukset, kansantuomioistuin jne. Nyt halla-aho puhelin käteen ja tehdään meistä kunnallisvaalien isoin!!
ellauri063.html on line 341: "Onko toisten aivoilla mahdollista ajatella? Jos joku huomaisi olevansa aivopesun uhri, aivopesu lakkaisi samalla hetkellä toimimasta." Ei takuulla lakkaisi. Se on talousliberaali harha. Aivot on märkätavaraa eikä mikään digitaalilaskukone. Se sietää hyvin ristiriitoja. Ristiriidan karkoitus on kovan vaivan takana perinteisissäkin digitaalitietokoneissa, helposti käy niin että jännitteet lipsahtavat ykkösestä nollaxi, ja tarvitaan monen monta CRC-suihketta ennenkuin vastaanotettu liukuluku alkaa riittävän todennäköisesti vastata lähetettyä. Vielä satunnaisempaa on meininki grafiikkapiireillä toimivissa neuroverkoissa.
ellauri063.html on line 564: Jatkuu netflix-sarjoista tuttu vuorovetomeininki. Mitään juonta ei sahata kuin yhden piston verran ja sitten seuraavaan. Vittu et tää maneeri alkaa väsyttää.
ellauri064.html on line 67: Welteislehre (auch Glazialkosmogonie oder kurz WEL) ist eine im Jahr 1913 veröffentlichte These des österreichischen Ingenieurs Hanns Hörbiger (1860–1931), nach der die meisten Körper des Weltalls aus Eis oder Metall bestehen. Im Sonnensystem sei die Erde der einzige Himmelskörper, für den dies nicht gelte; auch der Mond bestehe hingegen großteils aus Eis. Die Welteislehre widerspricht grundlegenden, auch zur Zeit Hörbigers schon lange bekannten astronomischen und physikalischen Erkenntnissen und wird heute allgemein als nachweislich falsch zurückgewiesen.
ellauri064.html on line 73: taharrush meinaa tafsaus ja muharram kielletty. Taharrush gamae on tutkijoiden tuntema ilmiö, jossa miesjoukko ahdistelee naisia julkisella paikalla häpäistääkseen heidät. ... instructive relativement à la question du harcèlement sexuel (taharrush) en Égypte. ... pour lesquelles il existe un interdit d'ordre tactile et sexuel (muharram).
ellauri064.html on line 116: Grüne Kapitalistinnen und Kapitalisten hoffen gemeinsam mit dem solutionistischen Flügel der globalen Klimabewegung auf ein Licht am Ende des Tunnels. Slavoj Žižek appelliert in seinem Buch Mut zur Hoffnungslosigkeit, die Ausweglosigkeit der Lage konsequent zu Ende zu denken. Wahrer Mut bestehe darin, »einzugestehen, dass das Licht am Ende des Tunnels wahrscheinlich die Scheinwerfer eines entgegenkommenden Zuges sind«.
ellauri064.html on line 277: Ab Februar 1941 gab der VB die bis dahin in Deutschland allgemein benutzte Frakturschrift auf und wurde komplett in der modernen Antiqua gesetzt, die von den Nationalsozialisten als „geschmackvoll und klar“ bezeichnet wurde und der von der Propaganda behaupteten „Weltgeltung des Reiches“ entsprechen sollte (Antiqua-Fraktur-Streit). Die Auflage steigerte sich mit dem Erfolg der nationalsozialistischen Bewegung enorm, 1931 erreichte sie über 120.000, überschritt 1941 die Millionen-Grenze und soll 1944 1,7 Millionen Exemplare betragen haben.
ellauri064.html on line 396: Timo Lipitsä, Viimeinen runolaulaja
ellauri065.html on line 258: Yli-Juonikkaat, Kalliot ja ehkä Mikkolatkin on satakuntalaisia vöyreitä talollisia. Eurasta, Metsämaalta ja Honkilahdelta. Sieltä se Jaskan vöyreys on peräisin. Jöns osti perinnöllä kesämökin Eurajoelta. Siihen se meinas ekana kesänä hukkua, kun kanootti kellahti.
ellauri065.html on line 422: Lopultakin kirja oli luettu ja katsoin sen keltamustaa, yksityiskohtaisesti kuvioitua takakantta, jonka keskellä on vain teksti Syvävaltiossa kukaan ei kuule huutoasi. Olin tyytyväinen. Siitä, että kirja viimeinkin loppui. Tiiliskiviä yleensä karttelevalle lopun saavuttamisessa oli tällä kertaa mukana helpotuksen elementti, kuin paskamaisen savotan päätteeksi.
ellauri065.html on line 621: Henkien taistelu on Joel Lehtosen vuonna 1933 julkaistu romaani pulakauden ja kieltolain aikaisesta Suomesta. Teos on Lehtosen viimeinen romaani.
ellauri065.html on line 623: Must vähä tuntuu että s.594 Juotikas loppuviimein kääntelee omaa poliittista hyrräkompassia. Ei liene satsumaa että sen miälestä vasemmisto joutui exyxiin kuin pieru yleisliittolaisten heittäessä nurkkaan pyyhkeensä. Silloin (89) Juotikas oli pikkupoika (13vee). Vaikka se ois halunnutkin vasemmistokapinoida kalkkilaivan kapteenia, se oli ihan liian myöhästä. Nyt on valittavana enää talousliberalismi ja oikeistopopulismi. Tai sitten pansatanismi, johon Juotikas taitaa olla kallellaan. Revi siitä. Ketään ei saada vastuuseen. Yhteisöllinen häpeä leviää koko ihmiskunnan päälle kuin löysä pieru. Eipäs kun koko luomakunnan päälle. No nyt kuule Juotikas alkaa mennä vähän liian pitkälle! Pidä häpeäsi izelläsi. Meillä ei häpeillä! Pulinat pois! Mölyt mahassa!
ellauri066.html on line 53: Elina kuumui silti Yrjö Jylhästä. Jylhä oli mustakulmainen, enempi Keken isän näkönen ennen kaljuuntumista. Lasse oli kiltti possu. Mika Waltari oli pikkupoika, mutta Elinan seurassa sillä kyllä telttasi. Lasse oli mustasukkainen. Kihlaus purettiin ja pystytettiin uudelleen. Soudettiin ja huovattiin. Päästiin sentään loppuviimein naimisiin.
ellauri066.html on line 194: Jyreätä menoa. Mennään eikä meinata. Pois tieltä risut ja männynkävyt. Oulun poikia. Keskipohjalaista sukua. Pispalassa lusi.
ellauri066.html on line 211: Unto Kupiainen hääräili taas 1953 ja sanoi et Aaro oli Suomen runouden kubisti. Vajaa 70 sivua ja vajaa 40 runoa, se tekee vajaa 2s/runo. Pertti Lassila kävi myös haaskalla ja huomauttaa, että jääpeili meinaa asiakasrajapintaa ylevän ja syvällisen välillä. Vaakku ja kumpp. kiittelivät runoja mutta pahexuivat typografista asua. Yrmf. Keekoilua.
ellauri066.html on line 233: No ei. Virtauxessa ei ole tahtia vaan nopeus, vektori suuntaa ja vauhtia. Onko siinä rytmiä? No ei oikeestaan. Paizi jos on aaltoja. Hengityxessä ja sydämessä on aaltomainen rytmi, pakkomarssille lyödään tahtia. Kai se sit on tässä: keskusjohtoinen keskushermosto antaa tahtia, (para)sympaattinen tunnepuoli määrää rytmiä. Kun sydän exyy rytmistä tarvitaan tahdistin. Tai defibrillaattori, tuo Callen ikäkausilelu, johon Pezku on jo tutustunut. Kesien kesä oli ihana kun Aaron tahti loppuviimein pysyi Lempin rytmissä. Tultiin perille samalla työnnöllä. Koski vapaa tapaa Aaltosen, sotamies on rannassa.
ellauri066.html on line 306: Pilaako Pynchon vakavan artistin imagonsa tälläsellä paskalla? Jotkut lukijoista on sitä mieltä. Mä taas meinaan että älytönkin mätystys on paikallaan; yhden miehen teinihölmöily on toisen "karnevalismia". Samaa voi sanoa myös Rabelaisista. Näitä törkymöykkyjä on ollut maailman sivu, ja törkymöykyn bändäreitä myös. Jos lättäpäisyydet sensuroitas kirjoista, ei lättäpäille jäis mitään luettavaa.
ellauri067.html on line 40: Pintti voisi tarkoittaa myös pientä olutta. < lat. pincta 'maalattu', kaljatuoppiin maalattu kaatoraja. Pinto on pieni kirjava hevonen. Sen jalassa on harvoin pinteli, mutta selässä sitä useammin sotamaalattu inkkari. Ayee-ooh. Anch´io son pittore. Mäkin voisin olla aika kexeliäs kirjailija. Sanoja piisaa kuin Yli-Juanikkaalla ja assosiaatiot laukkaavat. Se voi olla alzheimer-oirekin. Odotan jännityxellä mitä Pintti meinaa tässä niteessä.
ellauri067.html on line 245: Harold oli saman ikäinen kuin Allan mutta kitkutteli viittä vaille ysikymppisex. Väsäs yli 50 kirjaa ja toimitti satoja, 20 kirjallisuuskritisismistä. Bloom puolusti perinteistä läntistä kaanonia kun kirjallisuusosastot keskittyivät "kaunaisuuden kouluihin" (monikulttuuriset, feministit, marxistit, uuskonservatiivit ym ym). Sen vaimo Jeanne sanoi 2005 "me ollaan molemmat ateisteja". Harold toppuutteli: "En mä ole ateisti, tuo ei ole meistä enää kivaa". Naomi Wolf (jutku sekin) sanoi että Harold oli perusopiskelijana sivellyt sitä reiden sisäpuolelta. (Siis Naomi oli se opiskelija, Harold opettaja.) Harold kielsi tämänkin kiivaasti ja kolmasti. Harold poistettiin loppuviimein luokkahuoneesta isossa mustassa ruumissäkissä.
ellauri067.html on line 309: Tässä kohen puhutaan Gedaran sioista, joihin Jesse ajoi eräät henget ja siat säntäs järveen kuin sopulit. Näistä oli puhetta myös Tatu Vaaskiven jessenovellissa. Tätä jälkimmäistä preteritiä esiintyy niteessä siellä sekä täällä. Shlotropin esi-isä suunnitteli uskontoa ohitetuille. Se on kyllä harhaoppia, Bostonin eliitti repi perseensä, eikä Course Herokaan oikein pidä siitä. Course hererojen sana mba-kayere meinaa mulle on tehty ohari. Niinpä hyvinkin.
ellauri067.html on line 391: Frau im Mond on Fritz Langin ohjaama saksalainen mykkä tieteiselokuva, joka valmistui vuonna 1929. Lang käsikirjoitti elokuvan vaimonsa Thea von Harboun tarinan pohjalta. Se oli ensimmäinen kokoillan elokuva, joka käsitteli vakavasti avaruusmatkustamista, ja se oli Langin viimeinen mykkäelokuva. Matka kuuhun osuu joissakin kuvauksissaan oikeaan, sillä elokuvassa esitetään Kuun ympärilennossa käytettävä kahdeksikkokuvio, avaruusaluksen matkustajien painottomuus ja ensimmäisen kerran myös nykyään alusten lähdössä käytetty lähtölaskenta kymmenestä alaspäin.
ellauri067.html on line 392: Matka kuuhun oli Langin viimeinen elokuva Ufalle. Elokuvan tuotto teattereissa oli pettymys tuotantoyhtiölle.
ellauri069.html on line 249: Die Inselgruppe Helgoland und Düne gehört seit 1890 zum deutschen Staatsgebiet und ist noch als amtsfreie Gemeinde Helgoland in den Kreis Pinneberg (Schleswig-Holstein) integriert. Für beide Inseln gelten Sonderregelungen: Die Gemeinde ist zwar Teil des deutschen Wirtschaftsgebiets, zählt aber weder zum Zollgebiet der Europäischen Union, noch werden deutsche Verbrauchsteuern erhoben.
ellauri069.html on line 350: Novelli päättyy kuvaten 00000 lentoa, sen nousua, ja laskua. Kun se laskee, porukkaa on kerääntynyt Orfeus-Teatteriin Los Angelesissa; aika näyttää olevan 1960:n loppu tai 1970 alku. Kun novelli päättyy, joku raketti on kenossa elokuvateatterin yllä Los Angelesissa, meinaten pudota sen päälle. Novelli päättyy virteen William Laiskurilta, Alokas Laiskurin esi-isältä.
ellauri069.html on line 544: Peenemünde ist eine Gemeinde auf dem Nordteil der Insel Usedom in Mecklenburg-Vorpommern. Sie gehört dem Landkreis Vorpommern-Greifswald an und wird vom Amt Usedom-Nord mit Sitz in der Stadt Zinnowitz verwaltet.
ellauri069.html on line 547: Die Versuchsstelle des Heeres Peenemünde (kurz: Heeresversuchsanstalt (HVA) Peenemünde, als solche HVP abgekürzt) war eine ab 1936 in Peenemünde-Ost errichtete Entwicklungs- und Versuchsstelle des Heeres, einer Teilstreitkraft der Wehrmacht. Unter dem Kommando von Walter Dornberger, seit Juli 1935 Chef der Raketenabteilung im Heereswaffenamt, und dem Technischen Leiter Wernher von Braun wurde in dem militärischen Sperrgebiet im Norden der Insel Usedom hauptsächlich die erste funktionsfähige Großrakete Aggregat 4 (A4, später in der NS-Propaganda „Vergeltungswaffe V2“ genannt) entwickelt und getestet. Mit ihrem ersten erfolgreichen Flug am 3. Oktober 1942 war die ballistische Rakete das erste von Menschen gebaute Objekt, das in den Grenzbereich zum Weltraum eindrang. Allgemein gilt Peenemünde daher als „Wiege der Raumfahrt“.
ellauri070.html on line 168: reißenden Saiten. Daß mich mein strömendes Antlitz Että mun virtaava naamari kirkastus siitä;
ellauri070.html on line 263: das die Mütter bedeutet ...... - se meinaa muzeja ...... -
ellauri070.html on line 283: meinten den Regen, der fallt auf dunkles Erdreich im Frühjahr. sadetta ennustivat, joka maahan keväällä ropsii.
ellauri071.html on line 606: Ilmeisesti tän loppuveivauxen ideana on, et Weissmanin viimeinen roketti osuukin Los Angelesiin. Kyydissä Nipsun hienoin avatar, läskiperseinen kissa Karvinen. Mikä toi on olevinaan: Luftklage klar? Ei se tarkoita midiä. Luftlage? Luftklappe? Höh. Jos se onkin Nipen nyrjähtänyt sanakirjakäännös: Klage <- charge -> Ladung s. 978. Tai size on joku hieno viittaus Reikärauta Rene Rilkeen.
ellauri072.html on line 652: Liittyyköhän tää jollain lailla Humen giljotiiniin, joka on ilmeinen talousliberaali kusetus. Pelaajien preferenssit on otettava annettuna, se on peliteorian perusoletuxia. Ei pelaajia muuten huoletta voi tuomita eikä luotettavasti laskea pelin arvoa.
ellauri073.html on line 225: Selvästikin oikea johtaja ei ole vaan joku jolla on samanlaiset mielipiteet kuin sulla, eikä sellanen joka susta vaan on hyvä tyyppi. Oikea johtaja on joku joka oman supervoimansa ja karismansa ja esimerkkinsä avulla antaa inspistä porukoille, "inspis" nyt vakavasti ja epäkliseisessti ymmärrettynä (mitähän sekin olisi...) Oikea johtaja saa "meidät" tekemään asioita jotka "meistä" tuntuu "sieltä" hyvältä. Se on "mystinen" kyky, vaikee määritelä, mutta kyllä "me" se tunnistetaan kun nähdään, jopa (ja varsinkin tekis mieli sanoa) lapsina. "Sä" muistat sen varmaan joissain tosi mahtavissa koutseissa, opettajissa, tai jossain erikoisviileässä isommassa kaverissa jota kazoit "ylöspäin" (kiinnostava ilmaus) ja halusit matkia. Jotkut "meistä" muistaa nähneensä tän piirteen lapsena jossain pastorissa tai rabbissa, tai parzikajohtajassa, tai vanhemmassa tai kaverin vanhemmassa, tai jonkun kesätyön bossissa. Joo, nää oli kaikki "auktoriteettihahmoja", mutta tää on jotain aivan erikoista auktoriteettia (höpön höpön, se on kaikki just sitä samaa tavallista alfasusimeininkiä). Jos olit intissä, tiedät kuink tosi helppoa on sanoa mitkä kapiaisista oli oikeita johtajia ja mitkä ei, ja miten vähän nazat siihen vaikuttaa. (Tää on kuin ote Tuntemattomasta sotilaasta.) Johtajan oikea arvovalta on supervoima jonka sille myönnät mieluusti (no en takuulla), ja annat sille tän powerin ihan mielellään, olematta alistunut tai kaunainen, se tuntuu "oikealta". (Vitut, sellaista hemmoa ei mulle olekaan). Ihan syvältä, sä aina tykkäät siitä miltä oikea johtaja saa sut tuntumaan, sä paiskit töitä kovemmin tai oikein venytät ja ajattelet ettet ois tähän pystynyt ellei sulla olis ollut tätä heppua jota sä kunnioitit ja johka sä uskoit ja jota sä haluut miellyttää. (HYI HELVETTI! Jopa on paxua.)
ellauri073.html on line 233: Äärioikislainen National Review kuzui McCainia “roistoxi" ja "pellexi", vanha vassari New York Review of Books meinas että “McCain ei ole anti-Clinton vaan pikemminkin epäclinton, niinkun 7Up on epäkola: eri maku, sama sokeri". Poliittisesti välinpitämätön Vanity Fair lainaa syvää kurkkua joka sanoo “Älkää aliarvioiko McCainin oveluutta, se on kova laskelmoimaan meediavaikutuxia."
ellauri074.html on line 276: Viimeisinä vuosinaan Cioran vetäytyi lähes täydellisesti sosiaalisesta elämästä. Aikaansa hän vietti enimmäkseen puistoissa ja hautausmailla. Viimeinen teos ilmestyi vuonna 1987. Ranskan akatemia myönsi Cioranille vuonna 1988 korkean kunnianosoituksen Grand Prix Morandin, jota kirjailija ei kuitenkaan ottanut vastaan. Cioran kuoli Alzheimerin tautiin 1995, Simone Boué kuoli 1997. Molemmat on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.
ellauri074.html on line 283: Cioran julkaisi ensimmäisen teoksensa Pe culmile disperării ('Epätoivon huipulla') 22-vuotiaana vuonna 1934. Teos sai Romaniassa innostuneen vastaanoton, ja Ciorania alettiin nuoresta iästään huolimatta pitää yhtenä tärkeimmistä romanialaisista kirjailijoista. Myös Cartea amăgirilor (”Harhojen kirja”, 1935), Schimbarea la față a României ('Romanian kirkastus', 1936) ja Lacrimi și Sfinți ('Kyyneleitä ja pyhimyksiä', 1937) julkaistiin Romaniassa. Viimeinen kirja aiheutti Romaniassa skandaalin.
ellauri074.html on line 287: Gallimard julkaisi Cioranin ensimmäisen ranskankielisen teoksen Hajoamisen käsikirjan (Précis de décomposition) vuonna 1949, ja teos herätti huomiota sekä sisältönsä että lyyrisen, hiotun kielensä ansiosta. Gallimard julkaisi myös suurimman osan Cioranin myöhemmistä teoksista. Cioran sai 1950 Hajoamisen käsikirjasta Ranskan valtion myöntämän arvostetun Rivarol-palkinnon, jonka hän sanoi ottaneensa vastaan, koska tarvitsi rahaa. Myöhemmin hän kieltäytyi kaikista hänelle myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Vuonna 1952 julkaistu Katkeruuden syllogismeja (Syllogismes de l'amertume) on Cioranin luetuimpia teoksia, ja sen ansiosta hänestä tuli tunnettu Ranskassa ja koko maailmassa etenkin sen jälkeen, kun se oli julkaistu pehmeäkantisena taskupainoksena. Cioranin kenties merkittävin teos on vuonna 1973 ilmestynyt De l'inconvénient d'être né ('Syntymisen harmillisuudesta'). Vuonna 1987 ilmestyi hänen viimeinen teoksensa Aveux et anathèmes ('Kirouksia ja tunnustuksia'). Suomeksi Cioranin teoksista ovat ilmestyneet Hajoamisen käsikirja ja Katkeruuden syllogismeja. Ne ovat suomentaja Peltosen mielestä ihan paskoja.
ellauri074.html on line 663: Wallullakin on paljon virheitä saxan ja ranskan kielisissä keekoiluissa, fanit pitää niitä tahallisina. Mä oon aika varma eze vaan tunaroi. Fauteuil rollent roulant, meine Familie, a la au contraire ym ym. Säälittävää sivistyxen puutetta, laiskaa huolimattomattomuutta, ylimielistä kulttuurista appropriaatiota.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 634: No niin! Mä muuten huomaan et mä suhtaudun tunteenomaisesti myös asiatexteihin. Just six mä haluun tietää mahd paljon romskun kirjoittajasta, koska se on kuiteskin kirjan tärkein henkilö. Se on se joka loppuviimein puhuu mulle. Se tykkäänxmä jostain kirjasta on sen funktio, tuntuuko sen kirjoittaja mukavalta tyypiltä. Ja usko pois, se näkyy kyllä kirjastakin, elämä-ja-teos on vaan lisäevidenssiä.
ellauri077.html on line 765: Wallu on siunaavinaan AA-kerhon meininkejä leipätextissä, mutta alaviitteistä käy selväxi eze (eli sen James-inkarnaatio) izeasiassa inhos niitä, halvexi ja kesti niitä vaan pari kuukautta ennenkun lähti litomaan.
ellauri080.html on line 106: Neuroottinen on nurja puoli positivistista, eli pessimisti siis, sellainen joka pelkää kaikkea ja häslää koko ajan, siis tyypillinen nainen. Mixkähän noi tomppelit jätti sen tälleen nurinpäin, kun kaikki muut piirteet on reippaan amerikkalaisen tunnuspiirteitä? Halusko ne ajaa naiset joukolla yhteen nurkkaan sillä, noinniinku villin lännen karjatilan meiningillä?
ellauri080.html on line 415: Varsingin toi viimeinen kohta on kamalan kavaltava ja kavaltavan kamala. Jenkkiposetiivi särähtää. Kiltit Muumi- ja Rölli-peikot vilistävät piiloon kiven alle ja vetävät keltikankaan päänsä ylize.
ellauri080.html on line 644: 17 Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni (sen missä oli tähtiä) sanoen: "Älä leiki kuollutta! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
ellauri080.html on line 670: Texasilaisasuisella AA-todistajalla oli, Gately näki kun istui lähellä, isossa etuhampaassa räätälin kuluma. Mikä se nyt on? Onko se niikö Vääxyssä oleva Suutarin kuluma? Josta tuli äkäinen suutari huutamaan kun meinattiin parkkeerata sen verstaan eteen, matkalla syömään vastapäiseen kanavaravintolaan. SUUTARIN KULUMA. Vääksyn savolainen suutari Putte Kainulainen korjaa kengän.
ellauri082.html on line 346: Während der Heidelberger Jahre verband ihn eine enge Arbeitsgemeinschaft mit Max Weber.
ellauri082.html on line 352: In allen Religionen lasse sich eine „Tendenz auf rein innerliche Allgemeingültigkeit, auf Vergeistigung, Verinnerlichung, Versittlichung und Individualisierung und Herausbildung eines immer tieferen Erlösungsglaubens“ beobachten.
ellauri082.html on line 354: Also lässt sich Troeltschs Aufsatz globalgeschichtlich in die Reihe von Reaktionen einordnen, mit denen Vertreter der Weltreligionen Buddhismus, (protestantisches) Christentum, Hinduismus und Islam ab Mitte des 19. Jahrhunderts auf die Herausforderungen des naturwissenschaftlichen Materialismus und der allgemeinen Religionsgeschichte antworten, zumeist indem Religion allgemein über Kriterien der Innerlichkeit und Universalität definiert und die eigene Tradition im Gegenüber zu anderen als vollständige Erfüllung dieser Kriterien dargestellt wird.
ellauri082.html on line 419: Valtavan suuri jänis kerran loikki salamannopeasti maantien poikki. Pikkuinen poika hämmästyi, aivan kerrassaan ällistyi. Pikkupoika juoksi jäniksen perään, meinasi sattua piikkilankakerään. Hyppi ja pomppi pitkä matkan, jänikselle huusi: "vieläkö jatkan". Jäsi kuitenkin silloin seisahti, odotti poikaa ja lausahti: "
ellauri088.html on line 257: Mixi köyhä kateellinen Vittoria paukuttaa kermapepuille jumalaa ja syntiä? Ai niin tietysti: sen vanhanaikainen kiivas jumala kostaa sen puolesta menestyneille ja tasaa tilit kuonpuoleisessa. Se toimittaa sama duunia kuin kommunistinen puolue, mut vasta ison kiven takana. Paizi ei: kyllä se tasaa jo täällä murheen laaxossa. Kirkon myyjäisiin pääsee noloissakin hyntteissä ilman pääsylippua ja papin kamuna on parempi ihminen kuin nippu kermapeppuja. Saa roimia herraskakaroita korville sormenpäillä, kunhan ei läimi avokämmenellä kuten Shulem Schnizelissä. Voi rontata omia paskakamoja vielä osattomammille. Sellasta karnevaalimeininkiä, päivä herrana.
ellauri088.html on line 331: Nyt on pikku Pauli elonsa vaelluxen puolitiessä, Danten laskuopin mukaan. Nykymeiningillä huippukohtaan miehen ikään on vielä 15v, ja siitä alamäen ennuste on toinen mokoma.
ellauri089.html on line 44: Hein m. in der Wendung Freund Hein Bezeichnung für den ‘Tod’. Der Personenname Hein ist die Koseform von Heinrich und zunächst auch eine verhüllende Umschreibung für den ‘Teufel’, mhd. hein (14. Jh.), nhd. Henn (16. Jh.). Die Bedeutungsübertragung auf den Tod als ein ebenfalls gefürchtetes Wesen wird Claudius (1774) zugeschrieben, der mit dem Zusatz Freund dem Tod zugleich seine vermeintliche Dämonie nehmen und ihn als vertrauten letzten Begleiter des Menschen charakterisieren will.
ellauri089.html on line 135: Grok on marssia ja meinaa suunnilleen dig.
ellauri089.html on line 190: Rahaa virtaa Kipille joka tuutista. Tie on selvä tiedemaailman huipulle. Apteekkari testamenttaa sille apteekin. Kipin viimeinen uroteko sooda jerkkinä on heittää suklaapirtelö tyhmän vinoilevan asiakkaan naamalle. Se on kai olevinaan urheaa. Mikä matonaama.
ellauri090.html on line 62: [14.3. 9.22] Bo Egov: Mitä meinaa "rato de coxia"?
ellauri090.html on line 266: A última ilusão cair, bem como putoo viimeinenkin harhakuva, kuin
ellauri092.html on line 206: Nää on tosi hämäriä, selityxen jälkeenkin. Pyhitys on se että apinoista ikäänkun tulee jotain pikku jumalolentoja. Uudelleensyntyminen on se hurahdus. Uskonvarmuus tarkoittaa että hurahtaneella on ikäänkuin pääsylippu taivaaseen. Hankittu vanhurskaus on jotain erityisen mefodistista. Täydellinen pyhitys meinaa että pääsee pulmusexi vielä elävänä. Hizi kyllä pitää olla joku tosi tarkka teologinen nitpickeri että saa näistä uskonkiistoista mitään selkoa. Tavallinen syntinen kyllä miettii että mitä eroa, ja sitäpaizi oikeastaan mitä väliä.
ellauri093.html on line 418: Armon ja Rauhan Sanoma Multian Lähetysyhdistys ry:n julkaisemana ilmestyi vuodesta 1998 vuoteen 2005 neljä kertaa vuodessa. Vuoden 2005 Joululehti ilmoittaa sisäsivullaan: Viimeinen numero. Multian Lähetysyhdistys ry on päättänyt lopettaa tämän lehden julkaisemisen ainakin toistaiseksi. Yhtenä ilmeisenä vaikuttavana tekijänä oli Multialla paimenena, saarnaajana ja Lähetysyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana toimineen Veikko Hokkasen poismeno. Viimeisessä lehdessä on hänen muistokirjoituksensa.
ellauri093.html on line 627: St Pauli ja Reeperbahn eivät olleet ihan lähellä. Sinne Hiljan veri veti uudestaan. Harri, meine Seele... Heidi, deine Scheide... Siellä ei huoneissa paljon istuttu.
ellauri093.html on line 896: Dickin viimeinen Suomen esiintyminen oli aiheesta "hän pitää pyhiä käsissä". Dick vähän varioi kielikuvaa: olemme sydämellä, käsissä, jalkojen juuressa, joka tapauxessa jossain lähituntumassa. Välillä sen puluja ja välillä karhunpentuja. Nokitaan hellästi, heilutetaan häntiä, se taputtaa meitä päälaelle ja raaputtaa korvan takaata.
ellauri094.html on line 464: Let the words of our mouth and the meditation of our heart Kuule näit mein räpin nakkiveneitä
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri096.html on line 321: Der Legende nach war der 36-jährige Augustin 1679 während der Pestepidemie wieder einmal betrunken und schlief irgendwo in der Gosse seinen Rausch aus. Siech-Knechte, die damals die Opfer der Epidemie einsammeln mussten, fanden ihn, hielten ihn für tot und brachten die Schnapsleiche zusammen mit den Pestleichen auf ihrem Sammelkarren vor die Stadtmauer. Dort warfen sie ihre ganze Ladung in ein offenes Massengrab. Diese Pestgrube soll sich in der Nähe der Kirche St. Ulrich am Neubau (heutiger siebter Wiener Gemeindebezirk) befunden haben, gleich neben dem Platz, an dem heute der Augustinbrunnen steht. Wie in der damaligen Situation üblich, wurde das Grab nicht sofort geschlossen, sondern provisorisch mit Kalk abgedeckt, um später weitere Pestopfer aufzunehmen. Am folgenden Tag habe Augustin inmitten der Leichen so lange krakeelt und auf seinem Dudelsack gespielt, bis Retter ihn aus der Grube zogen.
ellauri096.html on line 521: Yli-Juonikkaan jokainen teos on kiehtova tapaus, silloinkin kun ne tuntuvat raivostuttavan turhauttavilta. Kenties vasta myöhemmin ymmärrän kaiken ja näen Galgalim-silmillä, mitä Neljä ratsastajaa yrittävät sanoa, ja pyörrän aiemmat ajatukseni. Sitä odotellessa täytyy tyytyä mieltä sekoittaviin sirpaleisiin. Kaiken kaikkiaaan, melko vulvatonta meininkiä, munatonta myös. Jaska ei suotta tunne peniskateutta.
ellauri096.html on line 755: Kirjallisuutta koskevien pohdintojen ohella Anu paneutuu syvällisesti elämisen ja olemisen filosofiaan alkuräjähdyxestä loppuromahduxeen. Parhaalla tahdollakaan ei voi tulkita hänen päätelmiään optimistisixi. Ilmeinen Greta Thunbergin sukulaissielu. Mitenkäs se Trump taas niin osuvasti sille heittikään? “[s]he seems like a very happy young girl looking forward to a bright and wonderful future. So nice to see!” No Greta nauroi parhaiten viimesex kuin Hippon Akun toimelias vaimo.
ellauri097.html on line 77: Baltimoren kautta kulkenut kauppa katkesi Yhdysvaltain vapaussodan aikana. Yhdysvaltain kongressi mahdollisti yksityishenkilöiden aseistaa omia laivojaan vuonna 1776, jonka jälkeen monet baltimorelaiset aloittivat toiminnan kaappareina. Baltimoresta muodostui samalla myös merkittävä laivanrakennuksen keskus. Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen sota-alus USS Constellation rakennettiin Baltimoressa sodan jälkeen vuonna 1797. Sen saman niminen vuonna 1854 rakennettu seuraaja ja laivaston viimeinen purjelaiva on nykyisin ankkuroituna Baltimoren satamassa. Vapaussodan aikana Baltimore oli myös Siirtokuntien kongressin kokoontumispaikka brittien vallattua Philadelphian vuonna 1777. Vuoden 1812 sodan aikana kaupungin tuntumassa käytiin Baltimoren taistelu.
ellauri097.html on line 361: Zwei Seelen unter meiner Brust Kaxi sielua mun rinnassa
ellauri097.html on line 384: Ich küsse früh mein Spiegelbild Mä pussaan aamulla mun peilikuvaa
ellauri097.html on line 533: No kirjan loppu oli lopultakin onnellinen. Gianní ei antanut typerälle Robertolle vaikka ensin meinasi, vaan pani töröhampaan Rosarion hoitelemaan hiidenkivien toimitusmiehenä immenkalvon puhkaisun. Ja lähti sen päälle lesbon pikkusisko Idan kaa kaxistaan Veneziaan. Lujana päätöxenä tulla aikuisemmaxi kuin kukaan tädeistä.
ellauri100.html on line 1324: Viimeinen vaihe tutkii miten passiot (eliskä siis pelaajien preferenssit?!) modifioi subjektien toimintaa ja käsityxiä (sémiotique de passions) ja miten niiden tieto ja uskomuxet vaikuttaa niiden suorituxiin. Tällä tavoin selitettynä ei Greimiemin akan pojan puuhastelut vaikutakaan niin pönttöpäisiltä, koska ne alkaa kuulostaa ihan mun omilta ajatuxilta... Paizi et ei mun miälestä kertomuxet ole tässä pääasia, vaan ne pelit. Niitä pelejä on kiinnostavampiakin kuin kertomuxet, jotka on yleensä aika monologisia kuvauxia niistä. Juonen kaivaminen esille kertomuxista on yleensä aika riskialtista, koska mahollisia pelin rekonstruktioita on niin monta. Tästä mulla on monia tärkeitä kirjoitelmia, vaikka julkaisemattomia.
ellauri100.html on line 1358: 1975 eli kuusikymppisenä se kirjoitti omaelämäkerrän omaperäisellä nimellä "Roland Barthes". 1977 se sai ylennyxen Collège de Franceen. Liettualainen jäi HESS:iin kykkimään. Rollon rakas äiskä kuoli 85-vuotiaana samana vuonna. Tää oli Rollolle kova isku. Sen viimeinen isompi aikaansaannos, Camera Lucida (vähän niinko camera obscuran vastakohta - semiootikot rakastaa näitä oppositioita) on osittain valokuvakirja ja osittain kirja äiskän kuvista (vaikka niitä ei ole kirjassa mukana). 1980 Roland Barthes törmäsi pesula-autoon ja kuoli kuukautta myöhemmin kärsimiinsä vammoihin. Sen pituinen se.
ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä.
ellauri101.html on line 392: Kauniaisten kylähullu, Sensuuri hoi: Ior Bock pukkeili Sex Pistolseja näyttävämmin, City-lehti oli kaupunkikulttuurin airut, Tuomas Enbuske, Sairasvyö, Sasse ja Mölsä rakennusbisnekseen, Sairasvyöllä huimat pörssirikkaudet, Sairasvyö antoi itselleen potkut Pörssitiedote, Varsinaisen yhtiökokouksen päätökset, Trainers´ House, Suomen Thinkers 20 – listaus maamme 20 suurimmasta bisnesajattelijasta, Nordic Business Forum, Serus Media, Lehden verkko- ja tablettiversiot, Tuli nelonen, Sairasvyö floppasi – loppu tuli juuri nyt, Uusi Suomi, Jari Sairasvyö, Yle Areena, Jari Sairasvyö suureen leikkaukseen – leuka halkaistaan huomenna kahtia: nyt sattuu Juhaa leukaan, Viimeinen kiinteä ateria nautittu, Ilta-Sanomat, Vanha-Majamaa, Anton: Jari Sairasvyöstä kertova valmentaja on kuin neukkaripöytään tilattu metripizza, jonka hotkimisesta tulee huono olo, Helsingin Sanomat (Tilaajille) aamulenkki Lauerma, Hannu: Huijaus -Rohkaisua, johdattelua, psykoterroria, Duodecim, Raeste, Jukka-Pekka: Niskalenkki: Sairasvyön väitteet ”hömppää”. Helsingin Sanomat, Artikkelin verkkoversio, Sairasvyö lopetti verokapinan ja pyysi anteeksi käytöstään. Jari Sairasvyö toivoo lamaa, Sairasvyön firmassa alkavat yt-neuvottelut Taloussanomat. Jari Sairasvyö: Suomalaiset yrittäjät ovat entistä laiskempia ja epärehellisempiä, Yle Uutiset. Jari Sairasvyö sivalsi hallitusta ja Soinia: ”sain pessimistin orgasmin”, Sairasvyö, Jari. Helsingin Sanomat, Talous&Työ, Saikuttelu syö oikeuksiasi, siis imee pillillä, Valtio ottaa varakkailta, Jari Sairasvyö kiittelee rikkaammille suomalaisille suunnattua solidaarisuusveroa oikeaksi signaaliksi. Vuokraturvan Mezola: Sairasvyö on ylipappi, mä olen sen kanttori, erittäin hyvä laulaja, Kauppalehti, Jari Sairasvyö: Maltillista tuottoa hakeva pehmeäsydäminen asuntosijoittaja Sijoitusovi, Sairasvyö ja Kuitunen asuvat yhdessä Iltalehti, Tahdon! Iltalehti, Virpi ja Jari Sairasvyö saivat tytön Iltalehti, Tainola, Rita: Tämä tuli Jari ja Virpi Sairasvyön ex-lapsen nimeksi: Ilta-Sanomat.
ellauri102.html on line 161: Näin huusi viimeinen tuo mohikaani
ellauri102.html on line 227: Karmeinta ois paljon kumpiakin.
ellauri105.html on line 197: Emäntä hypähti silmät sumeina eteen päin, läiskytti käsiään
ellauri106.html on line 134: Phillu rakastui äitiinsä jo kouluiässä, se näytti siitä Mrs. Chiang kai-shekiltä, tarkoitaen siis Soong Mei-lingiä (alla). Sen omat vaimot oli kaikki Mrs. Philip Rotheja, paizi milloin unohtivat kävelypuvun ja lähtivät ilman lupaa sooloilemaan. Siinä vaiheessa Phillu karisti ne äkäseen. 1947 pikku turbojalka oli mustasukkainen Sandy-veljelle intissä, kun äiti itkeskeli sitä eikä turboa kun Frank Sinatra veisasi Mamselleä (alla). Sandy/Sherman oli muusikko ja klovni joka matki mainiosti Luther "Bojangles" Robinsonia, tapdancing ihmettä joka pääsi esiintymään eka kerran soolona, ilman valkoista esiliinaa Shirley Templen leffasssa. Muut mustat sanoi sitä setä Tomixi. Se kuoli pennittömänä ja sen hautajaiset maxoi Ed Sullivan. (Kekähän sekin oli, täytyy joskus kazoa.) Oli Lvovin juutalaiset meinootten aika hyvin integroituneet jenkkimeininkiin. Bojangles tarkoittaa riitapukari. Oikea Sandy oli piirtäjä ja mainosmies.
ellauri106.html on line 444: Arjalaisen näköinen apostata kärsii kun sen tytär vie pommin postitoimistoon. Näin ei olisi käynyt jos se olisi saanut hasidikasvatuxen, hasidimiehen ja peruukin! Modernismi koitti nostaa apinan jumalansa oxalle, postmodernismi sahaa poikki koko oxaa. Joku shixa meinaa että Phillun pastoraali on iso läppä, mutta Lilith on varma että siinä on jotain enemmänkin. Tän ruozalaisen näköisen jutkuluopion kärsimyxet on kuin Jobilla, eli teodikeasta tässäkin on kymysys. Senkö tautta Phil oli niin kärmistynyt kun ei tullut sitä Noobelia, Sale kehno vei sen Philin nenän edestä vaikka Phil ehti kirjoittaa paljon enämpi kirjoja? Siinä on miettimistä, johtuuko se kaaoxesta vaiko siitä että Philillä on enemmän syntejä tunnollaan kuin Salella. (Sale kyllä oli täysin tunnoton.)
ellauri106.html on line 703: Phillu meinasi siteerata "yleisölle" Conradia Flaubertia ja Henry Jamesta, mutta pelkäsi Maureenin taas syöxyvän sisään ja huutamaan VALHETTA! Ei se ole yhtään niin hyvä mies kuin antaa ymmärtää vaan pelkkä PASKIAINEN! So what? Paskiaisia olivat myös Conrad Flaubert ja Henry James. Kauhistuneita pelkkiä pelkoja joka mies.
ellauri107.html on line 234: Tää on ihan Benjy the Mouse-meininkiä.
ellauri107.html on line 264: Kyl tässä varmaan on vinha perä, kuten takuulla Pepullakin oli. Periköhän Benjamin Pepun asunnon? Joosef ja Benjamin oli nekin luultavasti sieviä homoveljexiä. Senkö tautta homo Tarmo Manni kirjoitti niistä niin tarmokkaasti? Kauniita poikia. Mannilta jäi kesken se viimeinen kaunispoika-kirja, mikäs sen nimi olikaan, Felix Krullin tunnustuxet. Huijari. Huijareita koko porukka näyttää olevan nää kaikista miehekkäimmät kirjailijat.
ellauri107.html on line 298: Peppu kohotteli 60-luvulla jutkukulmakarvoja kuin torakka ampiaisten keittiössä ja loisi varakkaiden olohuoneessa. Ryyppi Susanin vuosikertaviinejä ja ikävystyi sen seurassa. Susan oli ihan liian vaatimaton ja totteli liian kesysti. Peppu oli tottunut juutalaisten rähisevään meininkiin. Se ois tarvinnut jonkun joka panee sen oikeasti kuriin. Siitä se ois tykännyt. Ei sillä muuten edes eteen ottanut. Joku sen tumpelointiin tympääntynyt tyttö kysyi onko totta että se yritti katkaista hinttikierteen? Kalikka kalahti ja Peppu älähti, koitti riisua tytön sukkahousuja. Ei siitä mitään tullut, ja tyttö jätti ovenrakoon viestin seuraaville tulijoille: ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Hui kauhistus: Puo harkizi jopa Suomeen muuttoa. Onnexi ei vakavissaan, meillähän on jo vahva ääni oikealta Ben Zyskoviz.
ellauri107.html on line 310: Rapunzel on vuonankaali. Peltokaali on broccoli. Kääntäjä on tunaroinut. Kirjan puolivälissä Peppu käy täysrintamahyökkäyxeen naissukupuolta vastaan. Maureen ja Susan ja Peppu ei ehkä ole tyypillisiä, mutta saaneet tartunnan erityispahanlaatuisista muunnoxista virusta, joka vaivaa lähes kaikkia, ainakin 1900-luvun lopun jenkeissä. Ja se on kaiken mittaaminen rahassa. Kaikista karmeinta Pepun mielestä koko jutussa on se että se joutuu maxamaan elatusapuja. Puo on pahempi kuin Roope Ankka, se itkee kuin vesiputous menetetyn taalan perässä, se on pahempi kuin Kroisos Pennonen, se on Kulta-Into Pii. Se väittää ettei sen jumala ollut mammona, mutta kyllä se vaan oli, se vaan valitettavasti oli jumalansa veli Kain, jonka uhrisavu matoi pitkin mantuja. Riittävästi ei koskaan tullut manta.
ellauri109.html on line 61: …Und am Ende meiner Reise hält der Ewige die Hände und er winkt und lächelt leise –
ellauri109.html on line 73: Und meine Seele spannte weit ihre Flügel aus,
ellauri109.html on line 147: Wenn wir uns mitten im Leben meinen, wagt er zu weinen mitten in uns.
ellauri109.html on line 160: Du wirst immer mein Freund sein.
ellauri110.html on line 327: Drumsö Padlarklubb. Ei taida Hande osata ruozia. Isot aallot saa sen epävarmaxi. Vittu se on kyllä pelkuri. Rakastan merimäntyjä. Lapin kultakaan ei ole enää mitä oli. Eurot on senkin vesittäny. Alpo Ruuth on kelpo kundi, halvaantuikin vaan puolixi. Se heittää tyhjät olutpurkit rytättyinä mereen. Äijämeininkiä. Hande ei saa tölkkiä rytättyä mutta heittää sittenkin.
ellauri110.html on line 357: Liess mich von meiner kleinen Magd kämmen, der ich gestand, dass ich sie sehr schätze und meine mains in su dos choses de son Brust tun möchte. Ich muss es lassen, falls ich nicht alguno major inconvenience erleben will.
ellauri110.html on line 363: Sam petti Bettyä minkä ehti, mutta ehti olla silti mustasukkainen. Kun Betty meni tanssitunnille, Sam kokeili sen hameen alta onko sillä pikkuhousuja. 6. Februari 1660 hatte Sam Fräulein Ann "einmal so richtig probiert". "Ich tat mit ihr was ich wollte, jedoch nicht die Hauptsache." Ihr gefiel die Ehe so wenig, dass sie ihn schon zweimal innerhalb der Stunde "ranliess". "Nach vielerlei Protesten habe ich zu meinem grossen Vergnügen dort angelangt, wohin ich wollte." Annettuaan vaimo Bettylle mustan silmän Piips meni toisen Bettyn pakeille: "Ich wollte es, und ich nahm sie gegen ihren Willen." Als Betty ein Kind erwartete, tat er mit Dolly was er wollte: "Ich wäre zu allem fähig gewesen."
ellauri110.html on line 365: Sit tuli paljastus, kun Betty yllätti Pepysin nuoren apulaisen hameen alta. "Ich hatte meine Hand ind ihrer Muschi." Piips kielsi kaiken mutta raapusteli päiväkirjaan seuraavan: "Die Wahrheit is, dass ich dieses junge Mädchen liebend gern entjungfernt hätte, was mir zweifellos geglückt wäre, hätte ich die Zeit mit ihr gehabt." Nach diesem Unfall schlief er öfters mit seiner Betty, und "ich glaube sie hatte mehr Freude daran als je zuvor in unserer Ehe." Betty kuoli kuumeeseen Helmin ikäisenä eli 29-vuotiaana. Piips ei mennyt uusiin naimisiin vaan bylsi siitä lähin ketä tahtoi milloin teki mieli.
ellauri110.html on line 540: kuin hän vain viitata tiesi; oi, helise hellästi, sydämein, Sumun keskeltä nousiko seijastuin
ellauri110.html on line 598: Oi, onnellinen, joka herättää Me olemme kaikki nyt laivalla Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
ellauri110.html on line 719: Koska äidin kuolemasta on jo kulunut aikaa, voin viimein ajatella tapahtunutta kaikessa rauhassa, ilman tunteita ja kiihkoa. Ilman tunteita? Tunteita on, mutta sävyt ovat jo tasasempia. Käsitän, että olen yhä lähellä äitiä, voin häntä nyt vammoitta rakastaa. Näin sen ihmeekseni koen. Olen alkanut ajatella, että itse olen vammainen, ainakin mitä jalka- ja tunnepuoleen tulee. Enkö koskaan enää pysty pitempään kiintymään kehenkään? Pelkään näköjään itse hylkäyksiä, nuoruudessa saatuja
ellauri110.html on line 1041: Jotain samaa on Handessa ja Jönsyssä, vaikkei kumpikaan siitä vertailusta ilostu. Nimittäin tuttavuuden hierominen tuntemattomiin, ja tarpeettomien pikku kamojen ostelu kirpputoreilta. Kirjan viimeinen kohtaaminen on Handen kirpputorimummolle tekemä ohari. Matti Kuusen muistelmat ei olleet kohtaamisia vaan ohituxia.
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 679: No nyt vihtoin viimein yx muija kertoo kunnolla juonipaljastuxia ja selvittää mistä tässä filmissä viime kädessä on kymysys:
ellauri112.html on line 782: Anaalis-obsessiiviset tyypit jaxaa nykertää jotain pykälää tai hinkata itseään koko aika puhtaaxi. Pyhistely ja julmat säännöstöt on yxi apinoiden geenilinjoista, joka pitää lauman kurissa ja auttaa välttelemään viruslinkoja. Tämä viimeinen luonnevika on uskontojen ominta reviiriä.
ellauri115.html on line 54: Rousseau kirosi kirjat ja kirjallisuuden elämässään moneen kertaan, mutta ei koskaan päässyt niistä eroon. Julistuksistaan huolimatta hän kirjoitti viimeiseen asti. Viimeinen eli kymmenes kävelyteksti jäi kesken, kun Rousseau kuoli heinäkuussa 1778, reilun vuoden päästä koiraonnettomuudesta. Kesken jäi uni viimeinen.
ellauri115.html on line 81: Uni jäi kesken viimeinen
ellauri115.html on line 168: Wer würde glauben, dass diese Bestrafung in der Kindheit, erlitten im Alter von acht Jahren von hand eines alten Jungfer von dreissig Jahren (tatsächlich war er elf und sie vierzig) meinen Geschmack, meine Wünsche, meine Leidenschaften, mein ganzes Selbst bis ans Ende meines Lebens bestimmen würde?
ellauri115.html on line 174: Therese war Rousseau bemerkenswert ergeben, wenn man seine schwierige Natur und sein herzloses Verhalten gegenüber den fünf gemeinsamen ausserehelich geborenen Kindern betrachtet. Trotz der Proteste seiner Frau (nicht aber Ehefrau) bestand Rousseau darauf, dass die Kinder jeweils nach der Geburt einem Findelhaus übergeben wurden. Seine Begründungen waren philosophisch - zum Beispiel sei das der einzige Weg, "ihre Ehre zu retten", da sie nicht verheiratet waren. Er nannte Therese "Tante" und "Herrin", nicht aber "Königin", doch ging seine Unterwürfigkeit nie so weit, dass er sie um Prügel bat, und er klagte dass sie im Bett kalt war. Kreivitär Houdetotin perään J-J läähätti niin kovasti, että sai elinikäisen nivuskohjun jatkuvasta stondista. Sophie Houdetot oli schrecklich moralische Julien esikuva kirjassa Uusi Heloise.
ellauri115.html on line 330: Mamanin lämpöisessä sylissä protestanttisesta Jannesta tuli lähes Fenelon-luokan katolinen kvietisti. Fenelon on tavattu edellä, se oli se tyttöjen kasvatuskirjan kirjoittaja. 40-vuotiaana Janne (muka omasta päätöxestä) alkoi köyhäillä ja kopoioida nuotteja. Savoijilaisen apupapin papupata Emilessä oli Jannen jouzenlaulu, viimeinen kiekaisu. Loppu oli sitten pelkkää kaakatusta.
ellauri115.html on line 337: Vaikka M. Rousseau vaikutti järjen vuosisadalla se oli luonteeltaan yhtä romanttinen egomaniakki kuin Goethe, paizi autistisempi ja tyhmempi. Jannen tunnustusten jatko-osa koostuu 10 kävelystä, joista viimeinen jäi katkokävelyxi kun Janne sai ketjureaktion.
ellauri115.html on line 380: Kun Janne tapasi mamanin, Janne oli 15 ja rva de Warens Helmin ikäinen. Janne rakasti mämmiä enemmän kuin mämmi sitä. Siinä siltä lähti pallo käsistä. Tässä kohen Jannelta katkesi uni viimeinen juuri jännimmässä paikassa. Bugger it.
ellauri115.html on line 470: Googlasin filosofeja, ezin niiden kirjoja ja tutkin niiden eri teorioita; ne oli kaikki yhtä ylpeitä, määräileviä, saarnaavia, väittäen, jopa skeptisetkin, tietävänsä kaiken, todistamatta mitään, tehden pilaa toisistaan. Tää viimeinen piirre, joka oli niille kaikille yhteinen, näytti musta ainoalta jossa ne oli oikeassa. Rohkeita hyökkäämään mutta heikkoja puolustautumaan. Niiden kaikki argumentit on tuhoavia; laske niiden äänet, jokainen puhuu puolestaan; ne on samaa mieltä vaan kiistelystä. En löytänyt mitään tietä ulos epävarmuudesta niiden avulla.
ellauri115.html on line 480: Menin sitten läpitte mielessäni eri mielipiteet joita mulla oli ollut elämäni aikana, jotkut oli uskottavampia kuin toiset, ja mun sisäinen hyväxymisleima riippui tästä uskottavuudesta. Kun olin huomannut tän, tein puolueettoman vertailun kaikkien näiden eri ideoiden välillä, ja havaizin että ensimmäinen ja yleisin niistä oli myös yxinkertaisin ja järkevin, ja että sen olis kuka tahansa hyväxynyt jos se vaan olis ollut viimeinen eikä eka. Kuvittele että kaikki sun filosofit, entiset ja modernit, olis tyhjentäneet omituiset voiman, sattuman, kohtalon, välttämättömyyden, atomien, elollisen maailman, elävän massan ja materialismin eri lajkkeiden järjestelmät.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 924: 71. Ja siitä taidetaan ymmärtää, ettei ne ole jumalat, sillä purppuravaate, joka heidän yllänsä on, syödään koilta, ja ne itse kanssa viimein, niin että jokainen heitä sylkee.
ellauri115.html on line 1226: Aaprahammi meinas tarjoilla jumalalle Iisakin annospaloina kun se käski. Tää oli jehovalta hyvin puhdas narsistinen kiskasu. Iisakki olis ollut victim tässä, ja olikin, vaikkei ihan tullut casualtyä. Sijaiskärsijäxi löytyi joku päkäpää. Aaprahammi olis ollut nöyrä marttyyri. Kyltää kertomus hyvin kuvastaa mistä uhriutumisessa on kysymys. Aaprahammi tunsi izensä paremmax ja olonsa turvaisax kun noudatti narsistijumalansa joka oikkua.
ellauri117.html on line 149: «Die Welt ... und mein Ich zerreißen in unlösbarem Widerstreit meinen Körper.»
ellauri117.html on line 155: Sex hegte Kafka sein Leben lang eine große Ehrfurcht vor. Besonders der Ehe und dem Familienleben, davon überzeugt, daß er nicht dafür geschaffen sei, ein glückliches häusliches Leben zu führen. Sein Vater - so meinte Kafka - hatte seinen Charakter und seinen Willen in solchem Maße verbogen, daß ihn die Vorstellung, mit einer Frau eine Familie zu gründen, völlig einschüchterte. Und doch sehnte er sich nach der ihm unerreichbar Scheinenden Fotze.
ellauri117.html on line 164: Er stand seinem sexuellen Trieb wie jedem anderen Teil seiner Persönlichkeit feindselig gegenüber. Er beharrte darauf, den Geschlechtsakt als eine Strafe für die Wonnen des vertraulichen Umgangs mit einer Frau anzusehen. Es schauderte ihn, wenn er sich seine Eltern gemeinsam im Bett vorstellte, und er zitterte bei dem Gedanken, selbst diese eheliche Pflicht ausüben zu müssen. Diese Gefühle behinderten ihn natürlich sehr, wenn er um eine Frau warb. Was für ein gehemmter Teenager.
ellauri117.html on line 166: 1912 lernte er in Max Brods Haus Felice Bauer kennen, die die erste große Liebe seine ns werden sollte und mit der er zweimal insgeheim verlobt war, Franz war zu jener Zeit 29 Jahre alt. In den folgenden fünf Jahren bildete Felice das Zentrum seines Lebens, von dem er sich im ständigen Wechsel angezogen und wieder abgestoßen fühlte. Er verwirrte sie mit einer Flut selbstquälerischer Briefe. Diese ambivalente, heftigen Gefühlsschwankungen unterworfene Romanze beflügelte den Schriftsteller in Kafka, doch seine Unentschlossenheit, in welche Richtung sich ihre Beziehung entwickeln sollte, frustrierte Felice. Wie Koalas Onkel, aufzählte der kleine Jude die Vorzüge und Nachteile einer Ehe. Schließlich schickte sie ihre Freundin Grete Bloch, um Kafka nach seinen Absichten zu fragen. Mit der Zeit wurde Grete die Vertraute des Schriftstellers, und Felice hegte den Verdacht, daß dabei sein Fühler tiefer gegangen war, als sie zugeben wollten. Das Verhältnis zwischen Franz und Felice kühlte mehr und mehr ab. Doch 1916 verbrachten sie gemeinsam einen zehntägigen Urlaub. Sie wohnten in zwei neben einanderliegenden Zimmern und spielten offensichtlich Mann und Frau. Wieder beschlossen sie zu heiraten, doch 1917 - ungefähr zur gleichen Zeit, als seine Tuberkulose erkannt wurde - löste Kafka die Verlobung wieder. Was für ein Mistkäfer.
ellauri117.html on line 360: Russellin heila Ottoline Morrell oli Peran korppikotkia. Lawrence meinas perustaa sille jonkun Rananim-nimisen retriitin, mut se meni äitiinsä (hehe). Pertti oli pohjimmaltaan ihan puritaaninen. Se ei pitänyt rasvaisista vizeistä, ja nai mieluusti vaan vällyn alla pimeessä. Se halus et naaraat sekä koiraat vois nautiskella puhtain mielin sexistä. Kafkan ois pitänyt mennä Pertin retriittiin.
ellauri118.html on line 901: Ratkaiseva vääryys oli Vanhan testamentin mukaan se, kun Isebel hankki kaksi väärää todistajaa jotta Nabot-niminen mies saatiin raivattua tieltä; hän kieltäytyi myymästä viinitarhaansa kuninkaalle koska se oli perintöosa. Nabot kivitettiin hengiltä; vaikkei sitä tässä kohdin kerrotakaan, vain sitaattina myöhemmin, myös hänen kaikki poikansa surmattiin ja kuningas anasti viinitarhan – mutta pakeni sieltä kauhun vallassa, kun palavasilmäinen ja hurjailmeinen profeetta Elia ilmestyi hänen eteensä ja ennusti:
ellauri131.html on line 623: Neljäs on rakkauden ja yhteyden tarve. Eli yhdynnän mahdollisimman monen hoidon kaa. Viides on kasvun tarve. "Jos et kasva, alat vähitellen hiipua", Tony sanoo, oli kyse sitten siittimen, yrityksen, ihmissuhteiden tai ryöstötalouden kasvatuxesta. Viimeinen on antamisen tarve. "Elämää ei eletä itseä vaan muita varten", Tony sanoo. Hänen mielestään elämän suola löytyy omastaan jakamisesta. Näin se terottaa aina kahden vailla oleville hoidoille.
ellauri131.html on line 1101: Syxyn lehti joka maahan ehti viimeinen.
ellauri132.html on line 145: Q: Sie haben das Wort Sein verwendet. Können Sie erklären, was Sie damit meinen?
ellauri132.html on line 151: E.T. Das Wort Gott ist durch Jahrtausende von Missbrauch bedeutungslos geworden. Ich benutze es manchmal, aber ich tue es sparsam, so etwa nur auf Wochenenden und nach dem Essen. Mit Missbrauch meine ich, dass Menschen, die das Reich des Heiligen, die unendliche Weite hinter diesem Wort, noch nie gesehen haben, es mit großer Überzeugung verwenden, als ob sie wüssten, wovon sie sprechen. Oder sie argumentieren dagegen, als wüssten sie, was sie leugnen. Dieser Missbrauch führt zu absurden Überzeugungen, Behauptungen und egoistischen Wahnvorstellungen wie "Mein oder unser Gott ist der einzige wahre Gott, und dein Gott ist falsch" oder Nietzsches berühmte Aussage "Gott ist tot". Beide sind total falsch. Ich setze fort auf Finnisch:
ellauri132.html on line 157: Der Philosoph Descartes glaubte in seiner berühmten Aussage: "Ich meine, also bin ich" die grundlegendste Wahrheit gefunden zu haben. Tatsächlich hatte er den grundlegendsten Fehler ausgesprochen: Denken mit Sein und Identität mit Denken gleichzusetzen. Der zwanghafte Denker, also fast jeder, lebt in einem Zustand scheinbarer Isolation, in einer wahnsinnig komplexen Welt ständiger Probleme und Konflikte, einer Welt, die die wachsende Zersplitterung des Geistes widerspiegelt. Erleuchtung ist ein Zustand der Ganzheit, „in einem“ und somit in Frieden. In einem Leben in seinem manifestierten Aspekt, mit der Welt, sowie mit deinem tiefsten Selbst und unmanifestierten Leben – mit einem Wesen. Erleuchtung ist nicht nur das Ende des Leidens und des ständigen Konflikts innen und außen, sondern auch das Ende der schrecklichen Versklavung des unaufhörlichen Denkens. Was für eine unglaubliche Befreiung es ist! Kein Quatsch mehr zwischen den Ohren. Ich bin nur!
ellauri132.html on line 161: Q: Ich stimme nicht ganz zu. Es stimmt, dass ich viel ziellos denke, wie die meisten Menschen, aber ich kann immer noch meinen Verstand verwenden, um Dinge zu erreichen und zu erreichen, und das tue ich die ganze Zeit.
ellauri132.html on line 233: Vaikka nokka tarttuisi ja tekis mieli muuttaa juttuja. Kun sun kynäily "mojo" alkaa lerpahtaa, me meinataan mennä taaxepäin ja muuttaa jotakin jotta pysyttäisiin tuottavina. On enemmmän vielä kertoja kun kirjoitetaan jotakin ja obsessoidaan mitä kaikkea on väärin siinä. Oli tilanne mikä hyvänsä, jatka kynäilyä. Unohda perfektionismi, unohda kirjailijan plokki (kirjoita paskaa ja muuta se myöhemmin), unohda negatiivisuus. Älä lakkaa kynäilemästä. Musta Emma Coats sanoo sen parhaiten:
ellauri132.html on line 250: Sano mitä meinaat. Pitäs välttää Picasso-tyylin tai jazz-tyylin kynäilyä jos sulla on jotain sanomisen arvoista ja haluut tulla ymmärretyxi.
ellauri132.html on line 654: Hirviön rökitys. Tunnetaan myös nimellä valkoiset ja mustat hatut, tän tyypin tarinassa on päähenkilö (yllättäen hyvä) joka rökittää vastustajan (paha). Päähenkilö voi olla 1 tyyppi tai joku porukka niikö vaikka Ryhmä Hau. Vastustaja on yleisesti iso, paha paha (niikö miehet mun Käsinukke-kirjassa, tai Darth Vader) joka koko ajan heittää keppiä päähenkilön rattaisiin—kunnes viimeinen taisto, jonka hyvä tavallisesti voittaa.
ellauri132.html on line 669: Palkinnon nimi oli väliin Man Booker sen nimisen investointifirman mukaan joka maxoi viulut mut naisetkin sai osallistua. Mies Ryhmä ilmoitti aikaisin 2019 et sen vuoden palkinto olis viimeinen niiden sponsoroima. Uusi sponsori, Crankstart – laupias säätiö jota ajoi Sir Michael Moritz vaimoineen, jonka nimi ei ollut Max – sitten ilmoitti eze sponsoroisi palkintoa 5v, optiona uusia toisexi 5v. Palkinnon nimestä tuli yxinkertaisesti "Booker Prize".
ellauri132.html on line 681: V 1994, The Guardian-lehden kirjallinen toimittaja Richard "Ach mein" Gott, siteerasi palkinnon puutetta objektiivisista kriteereistä ja amer. kirjailijoiden boikotista, ja kuvasi palkintoa "merkittäväxi ja vaarallisexi jäävuorexi brittikulttuurin perämerellä" joka "toimii symbolina brittikulttuurin rappiosta".
ellauri132.html on line 786: On ihan okei jos tyypin sukupuoli on viimeinen asia jonka päätät siitä.
ellauri132.html on line 869: „Was ziehst du an meinem Mantel, du schönes bleiches Gesicht?" "Mitäs kiskot mun manttelia, sä kaunis kalpeekasvo?"
ellauri132.html on line 879: Hier draußen ist's so eisig, in meiner Kammer so warm, Tääl ulkona on niin jäätävää, mun kammarissa lämmintä,
ellauri132.html on line 880: Dort sollst du fröhlich entschlafen in meinem weichen Arm, Siellä sä saisit iloisesti nuukahtaa mun pehmyelle kädelle,
ellauri132.html on line 881: Du ruhst bis zum nächsten Morgen in meinem Kämmerlein, Siel sä lepäät aamuun asti mun pikku kammarissa,
ellauri132.html on line 950: Da hat er wie glühendes Eisen auf meiner Brust gebrannt. se poltti kuin silitysrauta mun rinnuxilla.
ellauri132.html on line 954: Bin eine Dirne geworden, die soll mein Liebster meiden. Musta tuli sexin ammattilainen, vältä niitä.
ellauri132.html on line 963: Verlast' das elende Käthli und denk' in Liebe mein. Jätä kurja Käthli ja muista mua hyvällä.
ellauri132.html on line 978: Hat meine Bibel genommen und ist in die Kammer gegangen; Otti mun raamatun ja meni panohuoneeseen;
ellauri133.html on line 180: Niinpä niin, pelko ajaa heikkoon kynäilyyn. Älä pelkää kuulostaa aivokääpiöltä, sehän just on hienoa. Luota Teppoon, se on ihan kurko näissä hommissa! Pääasia on kertoa mahd lyhyesti kuka teki mitä kenelle missä milloin ja millä astalolla. (Ainiin tossa oli adverbeja. Tee niistä kokonaisia lauseita: Mitä kello oli ja mitä astaloa hän heilutti.) Yx selkeesti huono kirjailija on Dostojevski. Se käyttää mm. Idiootissa tämmösiä adverbeja. Ippolit meinaa lukea "Minun välttämättömän selityxen", mutta Hiirulainen on epäilevä:
ellauri133.html on line 349: Dodi! Mä arvasin! tää "Se" kirjan nimessä tarkoittaa tosiaankin "sitä"! Tää on luultavasti eka kirja Kurkon kronologisessa sarjassa miss voi osoittaa kynnettömällä sormella ja sanoa: "Tässä kohen toimittajat ei enää uskaltaneet sanoa Kurkolle et jätä hyvä mies noi sairaat jutut pois." Tiiliskivi muotoaan muuttavasta, lapsia jahtaavasta demarista nieltä Penninnussija on melkein 1100 sivua pitkä. Onhan siinä tollasta Enid Blyton meininkiä, lapsitiimejä ja lapsimielikuvituxen kekkeriä. Mut that being said, viemäreihin exyneen pojan voi nähtävästi pelastaa vaan niin että 6 11-vuotiastapoikaa gängfäkkää 11-vuotiasta tyttöä... sen "pyynnöstä", hehe. Voi HEMMETTI mikä parannettu painos Nabokovista!
ellauri135.html on line 83: Sätkät, sätkät, parrun pätkät Veeraa tanssitti kippari vaan, Sitähän se meinasi, sitähän se ties,
ellauri135.html on line 106: poikien tunteita liikutti. mitähän se meinasi, vieras mies?
ellauri135.html on line 659: Ensimmäinen kaksintaistelu tapahtui talvella 1840. Sitten syy oli terävä hyökkäys, jonka Lermontov myönsi itselleen. Lyhyt lasten elämäkerta osoittaa jo, että tällaiset riidat tuolloin eivät voineet johtaa mitään hyvää. Mutta runoilija oli tällä kertaa onnellinen, ja hän lähti pienellä haavalla ja pidätettiin lyhyellä pidättämisellä. Kuitenkin riita 15. heinäkuuta 1841 oli viimeinen, ja hänen kollega Martynov ampui runoilija rinnalle, joka johti hänen kuolemaansa.
ellauri140.html on line 144: In "The Mathematics of Magic", the second of Fletcher Pratt and L. Sprague de Camp's Harold Shea stories, the modern American adventurers Harold Shea and Reed Chalmers visit the world of The Faerie Queene, where they discover that the greater difficulties faced by Spenser's knights in the later portions of the poem are explained by the evil enchanters of the piece having organized a guild to more effectively oppose them. Juppajju, dominoteoria. Hullut vietnam-veteraanit sekoaa kun pitäs syödä lo meiniä. Kiinattaret tuoxuu tutusti halvalta hajuvedeltä ja herneenpalolta.
ellauri140.html on line 619: At length they chaunst to meet upon the way Vihdoin viimein ne sattui yhyttää
ellauri141.html on line 284: arguit et latere petitus imo spiritus. painuu piiloon viimeinen yrittäjähenkikin.
ellauri141.html on line 449: finis amorum, hoito viimeinen,
ellauri141.html on line 666: Suomen varhaiskeskiaikaa 900-luvulta vuoteen 1337 ja muodostavat kahdeksanosaisen Kultaranta-sarjan. Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1920 ja viimeinen 1945.^ Teokset sisältävät monien muiden Suomen historian tapahtumien lisäksi kirjailijan tulkinnan varhaisesta Turusta ja sen perustamisesta. Nykylukijalle silmiinpistävää on, että kirjoissa kuvataan Turkua 1100 - 1200-luvuilla, eh, kauan ennen kuin kaupunki viime vuosina vakiintuneen tulkinnan mukaan on perustettu. 1990- ja 2000-luvun kaivausten perusteella Turkuun on syntynyt kaupunkimainen asutus 1300-luvun alussa, ja sitä on edeltänyt 1200-luvun maaseutuasutus.
ellauri141.html on line 732: Pyhän Henrikin kirkon alttarissa on Henrikin pyhäinjäännös, pieni pala sormiluuta. Se saattaa kyllä olla fiktiivinen. Suomen piispa Henrik on Jouni Laineen viimeinen kesäteatteriohjaus Hyvinkään seurakunnan kirkkoteatteriohjaajana. Hän on jäämässä eläkkeelle.
ellauri141.html on line 798: Viimeinen tsääntti X on kaikista pitkäveteisin. Siinä saarnaajana on poeetta. Hemmetin pitkiä listoja. Paljon choseja. Hyödyttömimmät hemmot on parhaita, niikö esim poeetat, eli "kertojat". "Man's own responsibility and glory". Joopa joo. An epic of the human soul. Voi vittu mitä torttua. Inhottavaa progress potaskaa. Bernard kirjoitti tän turauxen siitä alunperin ranskaxi vuonna 1959. Pohjustikohan se tätä Noobelia? Mä menin sinä vuonna kansakoulun ekalle luokalle.
ellauri142.html on line 340: Sanan bhag ie. kanta meinaa jakamista. Jumala on pelikasinon korttipakan jakaja, Bog,
ellauri142.html on line 381: No hizi jos tavoitteena tosiaan on välttää kipuja ja särkyjä eikö silloin olis ihan paras olla vainaja, nehän ei pienistä juuri hermostu. Turhaa turinaa silloin kaikki tää, eikun kirstuun vaan ja kansi kii. Jonsei se jostain syystä tuu kysymyxeen niin on paras tunnustaa että ylämäki alamäki meininki on nimenomaan elukoiden onnen salaisuus, onneen kuuluukin kuulua vastaava määrä epäonnea. Kapitalistisen kasvun jatkuvasta nousukiidosta ei seuraa muuta kuin loppupeleissä iso rysähdys. Ja jokaisella on nimenomaan vaan tää 1 pyrähdys, lyhkäsen kananlennon jälkeen tulee yhtä iso unohdus kuin sitä edeltävä, eikä siinä mitään, niin kuuluu ollakin.
ellauri142.html on line 535: Joka ruumiista erotessaan ainoastaan Minua ajattelee, se saapuu ruumiinsa jätettyään Minun olemukseeni. Epäilemättä. No doubt. Mitä vitun nekrofiilejä nää oikein on. Parking meter violation. Viola oli Loppiaisaaton nuori nainen joka huuhtoutui rannalle ja kysyi pelastajiltansa: mikä maa mikä valuutta? What country, friends, is this? Norjalaissyntyiselle Annikalle meinas käydä kehnosti Saapin takaluukussa, vaan eipä käynytkään. Aum, sano, suloisuuden suloisuus. Aum mani padme, mene mene tekel ufarsin, stiiknafuulia. Näitä piisaa näitä taikasanoja. Eeli eeli laama sabakhtani, Expecto patronum. Voi hemmetti. Seesam aukene. Hokkus pokkus. Abrakadabra. Abrakapokus! Vampyyri muuttuu alapäästä lepakoxi. Uni hyvä verelle. Ei helvetti, ei jaxa.
ellauri142.html on line 850: Angelus Silesiuksen Cherubinischer Wandersmann ('Kerubi-vaeltaja') on laaja kokoelma lyhyitä, pääasiassa kaksirivisiä mieterunoja, joissa on Angelus Silesiukselle ominaista mystiikkaa. Hänen virsistään huokuu jeesuxen sulhasen lämmin rakkaus Jeesukseen. Ruotsin kirkon virsikirjassa on yksi Silesiuksen virsi ”Ich will dich lieben, meine Stärke”, lemmittäskö tärkkelys.
ellauri143.html on line 582: Eipä tässä muuta kun valmistaudutaan loppupeleihin. Tai mitäs niihin kannattaa paljon valmistautua. Loppuu viimeinkin tää EAT! FUCK! KILL! kolmisointu. Toi mystiikka-arvaus menee kyllä väärinpäin: oikeasti valot sammuu, haju jää. Viimeinen kupleteista on oikeammilla jäljillä.
ellauri143.html on line 1680: Seuraavaksi Siddhārtha vetäytyi metsissä elävien viiden berliininmunkin yhteisöön, jonka johtaja oli nimeltään Anakin Skywalker (pāliksi Aññāta Koṇḍañña), ja alkoi harjoittaa hyvin ankaraa askeesia. Siddhārthan harjoittama paasto oli niin ankaraa, että hän oman todistuksensa mukaan pystyi lopulta koskettamaan peräreiän kautta selkärankaansa. Kattokaa jätkät! Koittakaa! Viimein hän tajusi, ettei kukaan voi kokea tätä suurempaa kipua valaistuakseen, ja siitä huolimatta hän ei kuuden vuoden aikana ollut saavuttanut mitään erityisiä tiloja. Muistaessaan, kuinka oli poikasena spontaanisti saavuttanut resitatiivisen tilan istuessaan muna kädessä rusojambolaani-puun alla, Buddha tajusi, että tässä saattaisi olla polku valaistumiseen. Hän kuitenkin tiesi, ettei kykenisi saavuttamaan vastaavaa tilaa näin riutuneella ruumiilla, ja päätti siksi vahvistaa kehoaan ottamalla vastaan hänelle tarjottua ruokaa. Reilu kaveri. Tarinan mukaan sattumalta paikalle osunut pikkutyttö lähikylästä tarjosi hänelle riisiä ja maitoa. Kiitos kulta, olisko torttua?
ellauri144.html on line 101: "They are subject to strong but quick-changing desires; they are hot-tempered, competitive..." Tähän asti mäzää Philip Roth Aristoteleen neonmainoxeen ollessaan elonsa vaelluxen puolitiessä, väsätessään maxanpalaan runkkaus -bestselleriä (Portnoyn tauti). Sen mielestä perhelounaaseen tuleminen oli sen koko elämän hirvein teko. Alkupää on varsin hauskaa jutkuviziä, mut niin pian kun se pääsee lapsenkengistä, alkaa Peppu luoda käärmeennahkansa ja ilmentää useimpia Aristoteleen presbyteerin piirteitä. Tyypillistä shylock-jutkuäijämeininkiä. Juu juu, juu, ei se varmaankaan ole rotupiirre, kai se on vanhan testamentin ja pitkän vainonnan aikaansaamaa meemilastia, mut silti vittu, mitä väliä.
ellauri144.html on line 110: I'm ruled by pussy. I yearn for it, can't believe my luck at some of the glorious muff that comes my ugly, long-nosed way but I treat it badly. I guess only my mother's would really do. Mikä surkeus laskeutuukaan minuun kun viimeinen tippa nytkähtää räpylään.
ellauri144.html on line 251: Did you actually mean gum dammar? Actually no. Nähtävästi sanat on vähän eri eri lähteissä. Kuvan lyricsissä on hirvi joka ezii suojaa vuorelta. Ja se pitää köyhistä ja el Zorron kuivasta joenuomasta enemmänkuin merestä. Varmaan kaunistelua. Santanallakin (pyhä Anna) on maalaistyttölaulu, jossa on toi äskeinsen viisun viimeinen säkeistö. Suomennos on kiitos Google translate.
ellauri144.html on line 833: lo mismo que culebras, pechos, muslos y brazos. käärmeinä rinnat, reidet ja kädet.
ellauri144.html on line 863: el uno al fin, dios ahora sólito en lo uno mío, Se, joka viimeinkin, Jumala yksin minun luonani,
ellauri145.html on line 428: Pitäkää pumppunne. Mä en ala enää mitään. Tulen muistamaan tämän planeetan. (Toi viimeinen oli oikeasti Akun jouzenlaulu.) Akulainen oli iso idealisti, josta toinen vielä isompi sanoi myöhemmin: Kaikki minkä olen tehnyt, sen olen velkaa Villiersille. Tää hölmö oli Maukka Maeterlinck.
ellauri145.html on line 591: Ehkä oireellisesti, Anteron miälestä Nietzschen hauskin pläjäys oli tää sen viimeinen Wahnsinnszettel. Retun siirtymät murentumisesta (Zerrüttung) luhistumiseen (Zusammenbruch) ja sammahtamiseen (Umnachtung) olivat lyhyitä.
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 1252: Uni viimeinen ei pelota, ei se ole pahaa.
ellauri146.html on line 59: SCHULMEISTER (sitzt am Tische und schenkt aus einer großen Flasche sich ein Glas nach dem andren ein). Utile cum dulci, Schnaps mit Zucker! – Es wird heute ein saurer Tag, – ich muß den Bauerjungen die erste Deklination beibringen. Ein Bauerjunge und die erste Deklination! Das kommt mir vor als wenn ein Rabe ein rein Hemd anziehen wollte! (Er blickt durch das Fenster.) Alle Wetter, da kommt der schiefbeinige Tobies mit seinem einfältigen Schlingel! Schwerenot, wo verstecke ich meinen Schnaps? – geschwind, geschwind, ich will ihn in meinen Bauch verbergen! (Er säuft die Bouteille mit einer entsetzlichen Schnelligkeit aus.) Ah, das war ein Schluck, dessen sich selbst Pestalozzi nicht hätte zu schämen brauchen! Die leere Flasche zum Fenster hinaus!
ellauri146.html on line 79: Ich saß an meinem Tisch und kaute Federn,
ellauri146.html on line 84: Ich saß an meinem Tisch und kaute Federn,
ellauri146.html on line 88: (Er liest diese zwei Zeilen noch einmal laut über und schnalzt mit der Zunge, als ob sie ihm gut schmeckten.) Nein, nein! So eine Metapher gibt es noch gar nicht! Ich erschrecke vor meiner eignen poetischen Kraft! (Behaglich eine Tasse Kaffee schlürfend.) Das Pferd eine Löwenfeder! Und nun das Beiwort »schnell«! Wie treffend! Welche Feder möchte auch wohl schneller sein als das Pferd? – Auch die Worte »eh der Morgen grauet!« wie echt homerisch! Sie passen zwar durchaus nicht hieher, aber sie machen das Bild selbstständig, machen es zu einem Epos im kleinen! – O, ich muß noch einmal vor den Spiegel laufen! (Sich darin betrachtend.) Bei Gott, ein höchst geniales Gesicht! Zwar ist die Nase etwas kolossal, doch das gehört dazu! Ex ungue leonem, an der Nase das Genie!
ellauri146.html on line 106: RATTENGIFT. Gott im Himmel, Herr Teufel, ich merke, daß man in der Hölle nicht nur meine Gedichte, sondern die ganze deutsche Literatur kennt! Wie erklärt sich das?
ellauri146.html on line 118: Wie er sich selbst zu dieser seichten Belletristik stellt, darüber läßt er uns nicht im Unklaren. Herr Mollfels, eine der Hauptpersonen des Stückes giebt einem Schriftsteller Rattengift gute Lehren. »Sie müssen beileibe alles hinlänglich weich kneten, denn das Weiche gefällt und wenn es auch nur nasser Dreck wäre. Vorzüglich aber müssen Sie stets den Geschmack der Damen im Auge behalten, denn diese, welche noch niemals von einem wahren Dichter als berufene Richterinnen anerkannt sind, gelten jetzt im Reiche der Kunst als oberste Appellationsinstanz; ob man sie wegen ihrer kränklichen Nerven oder wegen ihrer Geschicklichkeit im Charpiezupfen dazu erwählt hat, ist eine unentschiedene Frage. Desto entschiedener ist es, Herr Rattengift, daß man Sie, wenn Sie Gewalt genug besitzen, eine dieser Regeln zu verachten, als einen blindlaufenden, verrückten, rohen Phantasten verschreit, der Schönheiten und Erbärmlichkeiten mild nebeneinanderkleckst. Ständen Homer oder Shakespeare erst jetzt mit ihren Werken auf, so wären Beurteilungen zu erwarten, in denen die Iliade ein unsinniges Gemengsel und der Lear [ganz berechtigt, vgl. Album 198] ein bombastischer Saustall genannt würde; ja manche Recensenten geben vielleicht dem Homer einen wohlgemeinten Fingerzeig, sich nach »der bezauberten Rose« emporzubilden, oder gebieten dem Shakespeare, fleißig in den Romanen der Helmine von Chezy und der Fanny Tarnow zu studieren, um daraus Menschenkenntnis zu lernen.«
ellauri146.html on line 154: RATTENGIFT. Ich Glücklicher! ich Überglücklicher! ich will auf den Dachgiebel klettern! Calderon liest meine Gedichte! Calderon läßt mich grüßen! Ich esse vor Freuden ein Talglicht! Grüßen Sie den Herrn de la Barca doch tausendmal wieder, – ich wäre sein rasendster Verehrer, ich wollte mit der Liddy das Waldhäuschen besuchen, und wenn ich ihr die Beine abschlagen sollte, – ich –
ellauri146.html on line 156: TEUFEL. Genug! Ich habe nicht länger Zeit! – Wenn Sie meiner einstmals bedürfen sollten, so wissen Sie, daß ich in der Hölle wohne. Hier von dem Dorfe ist dieselbe etwas weit weg; wenn Sie aber extra schnell dahin gelangen wollen, so müssen Sie nach Berlin reisen und dort hinter die Königsmauer, oder nach Dresden und dort in die Fischer-, oder nach Leipzig und dort in die Preußer-Gasse, oder nach Paris und dort ins Palais Royal gehen; von allen diesen Orten ist der Tartarus nur fünf Minuten entlegen, und Sie werden noch dazu auf ausgezeichnet guten, vielfältig ausgebesserten Chausseen dahin reiten können. – Doch, es wird bald Abend! Schlafen Sie mittelmäßig! (Er will sich entfernen.)
ellauri146.html on line 166: MOLLFELS. Soll ich ihnen was vorschlagen? Dichten Sie künftig nichts als Trauerspiele! Wenn Sie denselben nur die gehörige Mittelmäßigkeit verleihen, so ist es unmöglich, daß Sie nicht den rauschendsten Applaus einernteten! Sie müssen insbesondere den Plan der Stücke hübsch winzig und flach gestalten, sonst möchte ihn nicht jeder kurzsichtige Schafskopf überblicken können, – Sie müssen dem Verstande und dem Forschungsgeiste der Leser nicht das geringste zumuten und wenn durch ein Unglück eine hervorstechende Szene mit unterlaufen sollte, sorgfältig hinterdrein bemerken, was sie abzwecke und in welcher Beziehung auf das Ganze sie zu nehmen sei, – Sie müssen beileibe alles hinlänglich weich kneten, denn das Weiche gefällt, und wenn es auch nur nasser Dreck wäre, – vorzüglich aber müssen Sie stets den Geschmack der Damen im Auge behalten, denn diese, welche noch niemals von einem wahren Dichter als berufene Richterinnen anerkannt sind, gelten jetzt im Reiche der Kunst als oberste Appellationsinstanz; ob man sie entweder wegen ihrer kränklichen Nerven oder wegen ihrer Geschicklichkeit im Scharpiezupfen dazu erwählt hat, ist eine unentschiedene Frage. Desto entschiedener ist es, Herr Rattengift, daß man Sie, wenn Sie Gewalt genug besitzen, um diese Regeln zu verachten, als einen blindlaufenden, verrückten, rohen Phantasten verschreit, der Schönheiten und Erbärmlichkeiten wild nebeneinanderkleckst. Ständen Homer oder Shakspeare erst jetzt mit ihren Werken auf, so wären Beurteilungen zu erwarten, in denen die Iliade ein unsinniges Gemengsel und der Lear ein bombastischer Saustall genannt würde; ja, manche Rezensenten gäben vielleicht dem Homer einen wohlgemeinten Fingerzeig, sich nach der Bezauberten Rose emporzubilden, oder geböten dem Shakspeare, fleißig in den Romanen der Helmina von Chezy oder der Fanny Tarnow zu studieren, um daraus Menschenkenntnis zu lernen.
ellauri146.html on line 246: mein Liebchen, da hast du gefehlt. Siitä puutuit sinä kulta.
ellauri146.html on line 247: Du hättest so hübsch, mein Schätzchen, Oisit ollut sievempi sukupuoli,
ellauri146.html on line 266: Stirner kuoli hyönteisen pureman aiheuttamaan tulehdukseen vuonna 1856. Kerrotaan, että Bruno Bauer oli ainoa nuorhegeliläinen, joka oli läsnä hänen hautajaisissaan. Mir geht's nichts über mich! Ich hab mein Sach auf Nichts gestellt! Istun tyhjän päällä! (Der Einzige und sein Eigenthum)
ellauri147.html on line 582: Auch nicht die verfallstheoretischen Diagnosen, die daran den Verlust von Scham, die Auflösung des Überich oder gar das Verschwinden des Subjekts meinen ablesen zu können. Dem notorischen Verachtungsdiskurs mag ich mich schon deshalb nicht anschließen, weil er von Autoren geführt wird, die sich selbst gerne im Rampenlicht der Öffentlichkeit sehen und um Aufmerksamkeit ringen, also partizipieren am medialen Spiel um Bedeutung, das sie zugleich so angewidert diagnostizieren. In der öffentlichen Anerkennung, nicht im stillen Kämmerlein, erweist sich geradezu ihre Identität als Intellektuelle – auch sie wollen schließlich gesehen, gehört, beachtet und schließlich anerkannt werden. Dazu müssen sie einen Markt finden, der ihre Produkte abnimmt, und am medialen Wettbewerb teilnehmen, ob sie das wollen oder nicht.-->
ellauri147.html on line 586: