ellauri001.html on line 291: Sitten taas tuli muutto, vihdoin kaupunkimatka:

ellauri001.html on line 488: matka maahan arveluttava.

ellauri001.html on line 529: matkalla viemäraukon syöveriin.

ellauri001.html on line 739: On matkan pää. Jos muistoja jää,
ellauri001.html on line 828:

Isi toi Saksan työmatkalta

ellauri001.html on line 2229:

Tänään kotimatkalla

ellauri001.html on line 2320:

Ja kuinka pitkä matka samalla kaikesta tästä "rumasta" onkaan kymmenvuotiaan pojan unohtumattomaan ensimmäiseen elokuvarakkauteen: Hayley Mills elokuvassa Pollyanna.


ellauri002.html on line 127: yhtä ja toista nähnyt matkallaan

ellauri002.html on line 626: ja hiukset kauniisti kammatkaa,

ellauri002.html on line 943: Kuuskytyhdeksän vei Omppu kreikanlukijat ja muut kynnelle kykenevät opintomatkalle Kreetalle. Mentiin junalla Münchenin kautta istumapaikoilla. Münchenin asemalla nähtiin rakeisesta telkkarikuvasta, kun amerikkalaiset laskeutui kuuhun. Omppu puhui vaan muinaiskreikkaa, mutta pärjäsi hyvin: kymmenen henkeä oli deka atoma nyt ja silloin. Omppu viihtyi kreikkalaisten viinien ääressä, ei ylenkatsonut ouzoa eikä edes retsinaa.


ellauri002.html on line 946: Opettelin nykykreikkaa vanhoista Linguaphone-levyistä: Kalimera sas, despinis Tseliou. Vähän myöhemmin mentiin perheen kanssa Ateenaan ja Rhodokselle epätoivoiselle perheen ryhtiliikematkalle. Matka oli fiasko, muistan vaan Rhodoksen perhoset ja amerikkalaiset suklaapötköt joita jossain masennuksen hämärässä mutustelin.
ellauri002.html on line 1462: Unkarista ajoin yksin interreilillä etelään pieni sininen pahvimatkalaukku kädessä. Piti käydä Venetsiassa, mutta nukuin pommiin ohi aseman. Kävin sitten Belgradissa. Kotimatkalla oli rahat niin loppu, ettei ruotsinlaivalla ollut varaa syödä. Huiputti kuin mummia soutuveneessä. Lainasin (tai sain) rahaa Hannu Riikoselta, joka sattui olemaan samassa laivassa. Söin nakit perunamuusilla.
ellauri002.html on line 1489: Ylpistyneenä Juhona lähdin Jönsy-veljen häihin Ilomantsiin. Jöns nai lapsuudenystävän ja leikkitoverin Merikatu viidestä, jonka kanssa pelattiin rantaradan vieressä neljää maalia. (Mä en pelannut, en osannut. Muistan ratapölkyn keroseenin hajun. Litistelin junan alle viiden pennin rahoja.) Sen isä, juoppo armeijan lääkäri, ei hyväksynyt Jönsiä (Jöns ei mennyt armeijaan). Naimisiin menivät ne kuitenkin, äiti ei vastustanut, ja Jöpi oli tytön vanha unelma. Se (tyttö) oli muuten samalla luokalla kun dona Carita, luokan priimus, soitti nokkahuilua ja viulua, hyvä kaikessa. (Myös neljässä maalissa.) Tästä tuli liittoon pitkän päälle harmia. Meikäläiset ei tykkää olla kakkoskuskeja. (A propos, täällä kotona kuskeja on kaksi: minä poljen, sinä ohjaat, niinkuin matka tanssi käy.)
ellauri002.html on line 1493: Mutta palataanpa don Jaimeen, ja vähän dona Caritaankin. Dona Caritakin oli noihin häihin kutsuttu, morsiamen luokkatoverina. (Me kaikki kolme oltiin rinnakkaisluokkalaisia Tehtaankadun kansakoulussa vuonna 1959, josta kertoo tämän sarjan eka tuotantokausi.) Dona Carita katsoo arvostelevasti kirkkokansaa, ja kuiskaa kaverilleen (josta tulee ihan kohta puhe): ton mä ehkä otan. Tarkoittaen yllättäen El Lauria, joka pyhäpukuun pyntättynä kenties näyttää epätavallisen siideltä, tai kiltiltä, mistäs sen tietää mikä vetoaa. Dona Carita pyytää don Jaimelta tulta tupakkaan. Epäkohtelias El Lauri antaa tikut, ei ymmärrä yskää, ei tartu onkeen, ajattelee vain ensimmäistä esitelmämatkaansa, jonne olis lähdettävä häiden jälkeen, ja puhuu pöpisee koko illan typeriä jonkun teologitytön kanssa, jolla nyt ei ole mitään jakamista.
ellauri002.html on line 1575: Ensimmäistä yhdessäoloa ehti kestää vaan pari kuukautta. El Laurin piti lähteä Jaakko Hintikan mukana jouluksi Bostoniin APA:n kokoukseen. Onneksi se matka saatiin perutuksi. El Lauri lähtisi tammikuussa kevätlukukauden ajaksi Jaakon luo Stanfordiin. Syksyllä alkaisi sitten grad school MIT:ssä. Kesällä nähtäisiin seuraavan kerran.
ellauri002.html on line 1687:

Elettiin kynän, paperin ja lankapuhelimen aikaa. Ensimmäinen kirje don Caritalta Amerikkaan oli pommikirje. Siinä oli pommin kuva ja tieto, mitä olin velkaa. Olin ennen lähtöä kuhmuttanut dona Caritan isän kuplafolkkaria matkalla Turussa katsomassa Auli Hakulisen uutta vauvaa. Dona Carita lainasi rahat vähistä opintolainoistaan.
ellauri002.html on line 1689: Siitä alkoi monta vuotta jatkunut kirjeenvaihto, jota katkoivat Suomen lomat. Kirjoitin koneella lentopostipaperille loputtomia matkakirjeitä maailmalta. Dona Carita vastasi yhtä ahkerasti kotimaasta. Historia toisti itseään: vertaa Don Wilhon ja Hiljan Kiinan kirjeet. Kirjeet on vielä tallessa vintillä. Jonakin kauniina päivänä kaivetaan ne esiin ja luetaan.
ellauri002.html on line 1693: Kesän kynnyksellä lensin takaisin Suomeen. Kylä muistan kun toavattiin ekan kerran yhdessäoloa pitemmän tauon jälkeen. Dona Carita tuli vastaan kadulla, varovaisen näköisenä: jatkuuko tää vai ei. Jatkui se. Dona Caritan kamarissa vietettiin kesäöitä ihania. Helppo nakki, kun Sysmän Suopellosta oli (pitkähkö) kävelymatka Talasniemen majalle. Juhannuksena "nukuttiin" Rauhiksen saunan rintelillä.
ellauri002.html on line 1707: Syksyllä 1977 tuli lähtö MIThin. (Niitä lähtöjä ehti tulla useita. Seuraava muisto voi olla toiselta vuodelta.) Dona Carita tuli saatille Englantiin. Jönsy oli antropologian jatko-opiskelijana Englannin Cambridgessa. Olisko ollut kenttämatkalla Equadorissa, tai sitten vaan Suomessa, saatiin asua sen lukaalissa. Puntattiin Cam-joella ja muuta. Donna palasi Ruotsin kautta kotiin hirmuisessa sinuksessa. Asui Dona Ritan blondin kaverin siskon luona Tukholmassa. Sen kaverin, jonka mielestä filosofit istuvat miehissä pöydän ääreen, nojaavat päätä käteen ja sanovat: Nyt pohditaan. Siskokset hengas kurdien kanssa. Blondista tuli kunnallispoliitikko, kurdin ja sen pojasta lääkäri. Kurdit tarjosivat ruuaksi jotain kummia kasvispalloja ja lämmintä kokista. Varmaan felafelleja.
ellauri002.html on line 1829: ne korjata. Se maksoi saman kuin dona Caritan matkaliput Bostoniin. Tuli joku riita,
ellauri002.html on line 1831: josta suivaantuneena don repi matkaliput ja veti vessanpöntöstä. Convenient, nythän riittää
ellauri002.html on line 1904: Kesä 1977 oli kylmä ja sateinen. Elokuussa dona Carita ja don Jaime ratsastivat seuramatkalle Taorminaan. Pihi don Jaime ei halunnut maksaa rantamaksua, vaan kahlasi mereen kohdasta, jonne olivat sisiliaanot heitelleet pulloja. Tuli iso veripipi jalkapohjaan. dona Carita hälytti taksin, joka lähti pillit soiden viemään vuoren päälle paikalliseen sairaalaan. Ospedale, ospedale, huusi kuski taksin ikkunasta ja soitti torvea. Dona Caritalla oli märät hiekkaiset miniminibikinit ja don Jaimella verinen pyyhe jalassa. Ospedalessa ei sattunut olemaan puudutusainetta, haava ommeltiin sitten ilman. Sitten ei ollut stampelle. Seuraavana päivänä dona Carita haki pikku sanakirjan avulla una stampella. Saatin yksi kainalosauva. Tulitikkulaatikko on muuten italiaksi una scatola di svedesi (ibid.). Erittäin pahantuulinen don Jaime katseli jalka paketissa vierestä kun dona Carita snorkkeloi sinistä Välimerta. Pään sentään sai don Jaime kastetuksi veteen.
ellauri002.html on line 2138: Näiden surullisten säveleiden jälkeen iloisempi takautuma vuoden 79 kesään on paikallaan. Piristyin masiksesta, kun dona Carita tuli USAan kesäksi. Vielä samana kesänä tehtiin Nikun ja sen isän kanssa USAn kiertomatka, ajettiin syvään etelään aina Georgiaan, sieltä Teksasiin. Niku ja isä jäivät Teksasiin, me ostettiin liput junaan Meksikoon. Houstonissa kysyttiin kumpi ranta on näpeämpi, Meksikon lahti vaiko Atlantti. Molemmat, sanoi höveli meksikaano, varsin valehteli. Don Jaime muisti el Zorron numeron Ei kuolemaa Tampicoon, siis sinne! Hölmö valinta. Ekassa Meksikon puolen pikkukaupungissa tehtiin alottelijan virhe, syötiin jotain salaattia raakana. Siitä lähin don Jaimen input sekä output Meksikossa oli juoksevaa. Bussi Tampicoon hiljensi vaan kun vastaantulijat näytti ristin merkkiä. Välillä oli hätäpysähdyksiä, miehet toiselle puolelle bussia, naiset toiselle. (Ikävä kyllä ei ollut iso-hätäpysähdyksiä.) Seuraavana aamuna liikuttavassa rantahotellissa Meksikon lahdella öljytankkerien lomassa don Carita sanoi: hyi kun täällä haisee öljy. don Jaime tulee vessasta: se olen minä.
ellauri002.html on line 2144: Etelä-Kalifornia oli upea ja helteinen, Tyyni meri vaikuttavan hyrskyinen. Carpinteriassa nukuttiin pressukankaisessa armeijan teltassamme palmujen keskellä ja surffailtiin Snoopylla, pienellä puhallettavalla surffilaudan tapaisella rantalelulla. Ostettiin ekat rullalaudat, nekin lasten kokoa. San Franciscossa oli pula hotelleista, meille tarjottiin huonetta, joka oli juuri palanut, oltais oltu kuin savukalat uunissa. San Franciscon Union Square vilisi ylivuotisia hippejä. Sitten sisämaahan Utahiin. Sillä matkalla tuli kova ukkonen, valtava sade ja taivas täynnä salamoita, etupenkin musta nainen kirkui ja rukoili armoa. Salt Lake Cityssä ei saanut viinaa kuin lääkepullossa.
ellauri002.html on line 2234: He lähtivätkin heti matkaan vilijaanan myötä

ellauri003.html on line 644: Meillä ei asunnosta ollut mitään tietoa. Sitä piti yhdessä nyt etsiä. Häämatka vietettiin Watertownissa Ympyräsuun opiskelukommuunissa ruokapöydän alla, kun ei ollut muuta sijaa majatalossa.
ellauri003.html on line 672: Antti lendekassa. Häämatka Hienon pöydän alla Watertown. Jakob ei syö hedelmöitettyjö munia. Annetaan niitä sille salaa. Jakob pieree.
ellauri003.html on line 678: Pirkko ja Calle. Ruoka ei valmis. Herkkusienet. Automatka Vermontiin. Katetut sillat. Walden Pond. Kalle juoksee. Falstaff. Great Western. Pääsiäinen. Niagara Falls. Kanada.
ellauri003.html on line 1048: kesken matkaa äkäisenä huutaa

ellauri004.html on line 258: vähän aikaa, jatkaa sitten matkaa.

ellauri004.html on line 1380: Jos onni määritellään differentiaalina, etumatkana muista apinoista, niinkuin se Darwinin mukaan just on, niin kaikki pelit on nollasummapelejä. Jaettavana palkintona on se, kuka pääsee joholle kaikista. Mestaruudessa eli cupissa ei haeta omaa enkkaa, ei juosta omaa kilpajuoksua. Vastustaja ei ole kello, vaan kilpakosijat. Ei ole win-win tilannetta. Kaikki eivät voi voittaa, koska voiton palkinto on toisten tappio. Voitto on jakamaton resurssi.
ellauri005.html on line 1592: Mutta missä kasvaa puu? minne matkaa

ellauri006.html on line 99: Viime matka kaikille on yhteinen.
ellauri006.html on line 1373: Itte asiassa aika moneen jehovan tenttikysymyxistä termiittiapinalla on tänään jonkinlainen vastaus, ei ehkä täydet viisi pistettä, mut läpimenoon riittävät. Oletko tullut lumen warapesille? No onhan se, se on melkein sulattanut ne. Taidatko korottaa äänesi pilviin, että weden paljous sut peittäisi? Taidatko lähettää pitkäisen leimauxet matkaan ja sanomaan sinulle: tässä olemme? Joo sitähän tässä ollaan tekemässä, pilvet on täynnä viestisatelliitteja, lasertykit leimahtelee, ja vesi nousee. Kuka on niin taitawa, että hän pilwet taitaa lukea? No termiittiapinat, ilmastoennusteet on ikävänkin selviä.
ellauri006.html on line 1504: Damaskokseen matkalla

ellauri006.html on line 1736: Sain tän banaanikirjaston pokkarin isosiskolta. Kirjan juoni ja moraali on seuraava. Läpimätä mutta sentimentaalinen lakimies Charlie huijaa kaverinsa kanssa mafiosoa, ansaitsee hirmu läjän massia sen selän takana. Tarkoitus on lähtä karkuun jouluaattona. Suunnitelma komplisoituu, Charlie "joutuu" tappamaan lähes kaikki muut juonessa olijat, paitsi tyhmää pornoklubin pokea, joka katuu katkottuaan ilkeeltä juipilta kaikki sormet. Poke joutui lapsenvahdix kun sen äiti ja isäpuoli lähti matkailuautolla katolisten jouluhuvipuistoretkelle.
ellauri006.html on line 1738: Monien huvittavien kommellusten jälkeen Charlie pääsee matkaan rahoineen kohti onnea, mutta kääntyy auttaman tien päällä kahta vanhusta, joilta pääsi karavaanarista pensa loppumaan. Joulumielestänsä tyytyväisenä se jää tienviereen vielä kuselle. Hölmö kuskivanhus peruuttaa epähuomiossa sen ylize. Vanhuxet on pahoillaan, kunnes löytää Charlien autosta sen miljoonat. Hyvillään ne pakkaa ruumiin pressuun ja jatkaa matkaa joulupyhiin vaelluxelle.
ellauri006.html on line 1742: Konnien sielunelämä on hullua. Ne nitistää toisia konnia, mut niille sillon väliä miten ne nitistää ne, hukuttaako elävältä vaiko ampuu ensin. Ne on katolisia ja höpöttää rukouxia vielä laatikossa matkalla järveen, muttei siedä joululauluja. Lapset on sentään kasvatettava katolisixi, muu ei tule kuuloonkaan.
ellauri007.html on line 109: Ei tarvi koiran koulumatkaa pelätä.

ellauri007.html on line 170: Olen matkalla kotiin Merikadulle

ellauri007.html on line 1116: peruuttaa matka, jäädä kotiin.
ellauri007.html on line 1474: jolla puolen sylen matkan päästä

ellauri007.html on line 1516: Vyötärön alapuolelle on vielä matkaa.
ellauri008.html on line 711: Jim oli peräsmiehenä ruosteisessa höyrylaivassa joka kuskas läjää mumslimeja indonesiasta mekkareisulle. Meinas tulla hukkareissu, laiva ruostuu puhki puolimatkassa. Länsimainen miehistö hyppää pelastusveneeseen ja jättää muslimit mulahtamaan pohjaan paatin mukana. Paizi ei se uponnut! Väärä hälytys. Ruostekaukalo jäi kellumaan ja ranskalainen tykkivene hinasi sen Adeniin. Allah armahti. Vitun noloa. Kapu ja kaverit anto väärän meriselityxen. Meni Jimin merikortti hyllylle.
ellauri008.html on line 1269: Ketkä on EU:n ahkerimpia matkailijoita?

ellauri008.html on line 2228: Tuuppa kulki koulumatkaa yxin peräseinäjokelaisessa lähiössä.

ellauri009.html on line 1690: Minä ja pitkäpalmikkoinen tshekin lehtori istutaan kuin sääukot vierekkäin nenät eri suuntiin eri ryhmissä, mä oon sininen ja se punainen. Katsotaan toisiimme, kumpikin ajattelee itsekseen: onneksi tää on meidän viimeinen matka, laitimmainen saunareissu vihdoin Tallinnaan humoristiseurassa.
ellauri009.html on line 1706: Ja maanantaihin matka kestää

ellauri009.html on line 1721: Ja maanantaihin matka kestää

ellauri011.html on line 611: Joka matkasta näin nettoo riihi-

ellauri011.html on line 613: Jää matkakassa joka kerta pupulle.
ellauri011.html on line 818: Nojailee pikkubussiin matkalla

ellauri011.html on line 885: Paulo on postauskolonialisti. Se kolonisoi harvaan asuttuja mieliä kaikkialla maailmassa somepostauksilla. Mennään bussilla unelmien Tralla Laahan, kurkitaan bussin ikkunasta, mikä maa, mikä valuutta. Hippie on matkakirja lapsille ja lasten kaltaisille, henkisesti köyhille, joita varten on Paulon valtakunta. Lukematonten neuvotonten mikä-mikä-maa, jonka Peter Pan on Paulo, kohelo vajakki.
ellauri011.html on line 936:

Yeah, keep it simple stupid. Say it with a KISS. Kylhä hippityttökin lopulta hiffaa et jos kaikki olis kaiken aikaa matkalla, ketään ei olis kotona laittamassa äijille ruokaa.


ellauri012.html on line 293: Häivyin matkan päähän susta tarkoituksenani vältellä sua kuin vihollista; silti taukoomatta haen sua mielestäni; muistan kuvasi, ja kaiken maailman angstailussa paljastan ja petän itseni. Vihaan sua! Ja rakastan sua! Häpeä puristaa mua joka puolelta. Tällä hetkelläkin pelkään että vaikutan välinpitämättömämmältä kuin ansaitset, silti häpeän paljastaa hätäni. Kylläpä me ollaan heikkoja ellei nojailla ristuksen ristiin. Onko meillä niin vähän rohkeutta, ja pitääkö kahden herran palveleminen joka vaivaa sun sydäntäsi vaikuttaa muhun myös? Näet missä sotkussa mä oon, kuinka syytän itseäni ja kuinka MÄ kärsin. Mää, mää, mää. Joo joo sää mut mää! taas kerran. Sehän meillä kundeilla on vika ainainen.
ellauri012.html on line 297: Sä sanot että elät mun tähden huiviasussa; miksi sä halvennat univormua sellaisilla puheilla? Miks ärsyttää karsasta jumalaa kirosanoilla? Mä toivoin että sä oisit meidän eron jälkeen kääntänyt kelkkasi; toivoin myös että jumala ois vapauttanut mun tunnemyrskystä. Tavallisestihan me kylmetään niiden kiintymykselle ketä me ei nähdä enää, ja ne meihin; ero on rakkauden hauta. Mut mulle ero on vaan levotonta muistelua siitä mitä kerran rakastin ja mikä yhä mua kiduttaa. Petin itseäni että kun en näkis sua enää, sä jäisit mieleen häiriöttömästi; että Bregtagne ja meri veisi ajatukset toisaanne; että paastot ja opinnot vähitellen haalistais sut mun sydämestä. Mut ei vaitiskaan, kovat paastot ja pänttäys ja kolmen sadan mailin välimatkakaan ei auta, sun kuva kun sa kuvailet itseäsi huivissa, tulee mun silmiin ja sotkee kaikki päätökset.
ellauri012.html on line 397: Sun kirjeen lopussa on yleistä marinaa sun onnettomuudesta ja et toivot et kuolema lopettais sun munattoman elämän. Miten noin suuri nero kuin sä ei voi nousta onnettomuuden yläpuolelle? Mitä maailma sanoisi jos ne lukis sun mulle lähettämät kirjeet? Uskoiskohan ne sun luostarielämän jaloihin tarkoitusperiin, vai ajattelisko vain että sä vetäydyit sinne nuolemaan kelliesi arpia? Mitä sun oppilaatkin sanoisi, jotka on tullut niin pitkän matkan takaa, ja pitää sun ankaria luentoja parempina kuin maallista elämää, jos ne huomais että sä ot salaa sun ex-kassiesi orja, ja samojen heikkouksien uhri joista sun säännnöt suojaa niitä? Tää Abelard, jota ne niin paljon ihailee, tää suuri johtaja, menettäisi maineensa ja siitä tulis sen oppilaiden pelle. Jos nää syyt ei riitä sua rauhoittamaan, vilkaise vähän tänne päin ja ihaile päättäväisyyttä jolla mä suljin itteni tänne ihan vaan sun pyynnöstä. Mä olin nuori kun me erottiin ja (jos mä kehtaan uskoa mitä sä aina vakuutit) oisin kelvannut kenelle tahansa. Jos mä olisin halunnut melaa keneltäkään muulta kuin just sulta, muut miehet olis mielellään lohduttaneet mua sun puutteessa. Tiedät mitä mä oon tehnyt, anteeksi että hieron tätä, mä muistelen mielelläni vieläkin sun rakkaudenvakuutuksia. Mä kuivasin sun kyynelet pusuilla, ja kun sä olit kyvytön, mä uskalsin enemmän. Voi voi, jos sä olisit rakastanut herkemmin, mun valat, mun huippuhetket, mun hyväilyt olis kyllä vakuuttaneet sut. Jos sä oisit nähnyt mun vähitellen viilenevän sulle, sulla ois ollut syytä huoleen, mut sä et koskaan saanut multa enemmän rakkautta kun sen jälkeen kun sulta meni kassit.
ellauri012.html on line 444: Toivon tosiaan Heloise, että kun olet kyllin pahoitellut aiemman elämäsi väärinkäytöksiä, sä kuolet oikeen miellyttävän vanhurskaan kuoleman. Aah, onneks meitä on vähän jotka päästään siihen! Ja miksi? Koska on niin vähän niitä jotka rakastaa ristuksen ristiä. Kaikki haluis pelastua, mut harvat viitsii nähdä riittävästi vaivaa. Vaikka me voidaan pelastua ihan vaan ristin avulla, miks ihmeessä kieltäytyä kantamasta sitä vähän matkaa? Kantohan pelastajakin sitä jonkun matkaa (vaikka sitäkin kyllä autettiin, ei se ollut mikään muskelimasa itsekään), se kuoli meidän puolesta (no, kyllähän mekin vielä kuollaan, mut se on eri asia), niin miksei mekin kanneta sitä ja haluta kuolla? (Ei jessekään nyt varsinaisesti iloiselta vaikuttanut ennen kuolemaansa, vaikka lopuksi sille kävikin paremmin kuin hyvin.) Kaikilla pyhimyksillä on ollut kurjaa, ja pelastusmiehelläkin oli jotain kurjuutta enimmän aikaa (paitsi ehkä Kaanaan häissä, ja muutamissa muissa bileissä, Magdaleenan seurassa). Älä siis luule pääseväsi liian helpolla. Risti, Heloise hyvä, on aina käsillä, älä marise vaan ota se vastaan iloisella naamalla, muuten se tuntuu painavalta eikä siitä ole sulle vastaavaa hyötyä. Mut jos sä kannat sitä reippaasti vaikka tiukka mutru huulessa, niin näistä kärsimyksistä kasvaa luottamusta, josta löydät lohtua. Kuuleppas mitä sanoo pelastusmies: lapsi, kiellä itsesi, älä mua, ota ristisi ja tule perässä. Äh Heloise, mitä epäilet? Eiks tää kuulosta susta hyvältä diililtä? Eiks näin ystävällinen tarjous vakuuta sua? Varo Heloise, ettes torju tätä toista puolisoa joka vaatii sua, se on pelottavampi kuin mäkään olin. Jos se suuttuu suhun ja sun kiittämättömyyteen, sen rakkaus muuttuu kiukuksi ja se kostaa sulle. Miten sä kestät sitten sen tuomiota lautakunnan edessä? Se syyttää sua sen armon halveksunnasta, ja näyttää sulle omat haavansa. Mitäs siihen sanot? Se on sitten leppymätön, se sanoo sulle: mene ylpistelijä, ja pala ikuisessa hellassa. Mä eristin sut maailmasta, virutin sut yksinäisyydessä ja sä et äänestänyt mun suunnitelman mukaan. Mä koitin parhaani pelastaakseni sut, mut sä vaan itsepäisesti munasit itsesi, antaa vetää sitten vaan tonne vasemmalle vuohten joukkoon.
ellauri012.html on line 511: Jostain syystä jouduin pienen pojanpojan kanssa (nyt oli mulla sellainen) sieltä kahdestaan jonnekin junamatkalle. Juna kulki hirmu ison luolan ja pelottavan rotkon lävitse. Sitten se jatkoi Helsingin läpi kovaa vauhtia.
ellauri014.html on line 374: Rusakko kirjoittelee Julialle matkavaikutelmia maaseudulta. On Markus Selinin linjoilla: ei sylje lasiin eikä luota ihmisiin jotka ei ota kuppia. Tästä dokailusta tulee myöhemmin kyllä ikävyyksiä (toinen spoileri).
ellauri014.html on line 462: Pröön aateliset "kaverit": Claire, sen heila d'Orbe, ja proto-Byron, laittaa matkavaunut valmiiksi ja pudottaa sitruunan kotiopen syliin kolmisteen. Claire ja loordi heittää vähän läppää punssista, Claire vitsailee siitä Juulialle, onkohan tää sittenkään niin kauheen vakavaa? Clairen sulhanen d'Orbe on vähän tyhmä, mut Clairekin on vähän ruma. Se on sivuvaunun osa.
ellauri014.html on line 735: Hilpeän harakiriharangin rangaistuxena Ralph tuomizee Ted ressun huvimatkalle maailman ynsäri, kai että saadaan jäbä kolmex vuodex pois stalkkaamasta Jullea. Huom Ted ilmeisesti elelee aatelisen kustannuxella, sen sylikoirana, pikku lemmikkinä, ilopoikana. Tästä oli Russulla omakohtaista kokemusta.
ellauri014.html on line 852: Lounaan jälkeen Pröö lähtee vartavasten kävelylle kahestaan Jullen kanssa paikkaan, missä sillä oli tapana stalkata Juliaa kaukoputkella huusimatkalla, raapustaa rantakallioon tuhat kertaa "Julia", tai "Julia + Pröö", lukea sen kirjeitä ja vetää käteen. Se näyttää jäljet Julialle, joka voi pahoin (ei ihme). Lähdetään takaisin rantaan, vizi ei tärpännyt tämäkään kikka. Nyt on Pröö niin pahoillaan, että meinaa hypätä järveen, mut tyytyy menemään vaan kokkaan itkemään. Kun päästää kotiin nähdään, että Juliakin on vetistellyt veneen perässä. Olkoon tää laitimmainen kerta tätä, termentää Julle. Oliskin.
ellauri014.html on line 860: Viides tuotantokausi. Ted on nyt kolmekymmentä, serkukset vanhanpiian iässä, mutta onnex rouvia. Ralph on matkalla Namulandiaan. Ralph moittii Tediä pehmyexi, sen pitäis olla kovana kuin porkkana, ja yhtä tarkkana. Se kirjoittaa Tedille: nyt on korkea aika sun miehistyä ja mennä izeesi (ei Julkkuun eikä edes muhun), kert et Julkun mekon alle pääse millään ilveellä. Peukaloliisan ohje: "seuraa sydäntäs vaan!" toimii ainoastaan jos sydän ei ole ihan bäng bäng typerä. Kuten sulla, on pakko sanoa.
ellauri014.html on line 998: Joku kummallinen episodi jää tässä kohtaa kertomatta. Ted raportoi Claire-serkulle että loordi nouti sen (Tedin) mukaan Rooman matkalle, sillä on muka joku intermezzo siellä menossa, jonkun naisystävän kanssa ilmeisesti, ei kerrota.
ellauri014.html on line 1000: No ne pääsee päivämatkan päähän Julkusta kun Pröö saa taas jonkin kohtauxen, näkee pahoja unia ja ryömii loordin sänkyyn ihan vauhkona. Julle muka makas jossain huivin alla kuolleena. Loordi kääntää luupäät kohti kotia. Pröö hiipiessään pensaikossa kuulee Jullen dumppaavan sitä ilmaiseksi Clairelle ja vips, se on lopullisesti parantunut koko tyypistä. Tie on nyt selvä b-joukkueen muodostukselle.
ellauri014.html on line 1133: Pröö varoittelee lukemasta Muraltia, muistattehan miten sille kävi. No miten? Ei kai ihan kehnosti, kun julistettiin autuaaxi. No siinä se, se lipsahti katolisexi. Ludi oli alunperin pietisti, kirjoitteli matkakirjeitä, missä vittuili ranskisten ja brittien kustannuxella. Rusoo apinoi mamuja koskevat ennakkoluulot siltä. Ne on schweizareilla yhä kunnossa, etenkin karvakäsien ja mutiaisten osalta.
ellauri014.html on line 1172: Wolle koittaa toppuutella Julkun puheripulia. Julkku vastaa: älä nyt, tää on mun vika tilaisuus esiintyä kotiyleisölle. Usko tai älä (joo mä tiedän, et usko, sähän olit pakana), mä oon harjotellu tätä sikana. Työhuoneessa oven takana oon usein tehyt mielikuvaharjotuxia ja harjotellut äänenavausta. Viimeset sanat tulee multa vanhalla rutiinilla, helppoa kuin heinänteko. Eikä niitä olekaan ihan vähän. Aameniin on vielä hyvän matkaa.
ellauri014.html on line 1327: Säännöstä komentoon on lyhyt matka. Jos sitä askelta ei astu, tulee kättä päähän, siitä pitää huolen säännön eli käskyn antaja.
ellauri014.html on line 1726: Niinpä niin. Toiset on menossa ylöspäin, toiset alaspäin, kuin liikkuvissa portaissa entisessä Vekkulassa. Onkohan niillä enää niitä portaita? Jos oli taitava, pystyi hyppäämään portailta toiselle ja etenemään kaxinkertaista vauhtia. Jos mokasi, jalat venyi tolkuttomasti haaroista. Nojoo. Bryant, vanha joulupukki, oli jo matkalla alaspäin. Musta sen gentiana-runo oli puhuttelevampi kuin Montgomeryn, mut mähän meenkin jo vauhdilla alamäkeä. Ei syyttä Cullen ole celebrated ja Montomery merely interesting. Siis runoilijana, Montgomeryn lastenkirjat on omaa luokkaansa.
ellauri015.html on line 36: Mutta kauneuden taju on ihmisessä valmiina. Sitä ei tarvitse paljon sytytellä. Muistan koululaiseni matkanneeni linja-autossa kotiin keväällä, kun takanani muuan isäntä sanoi toiselle isännälle vasemalla olevaa lampea tarkoittaen: Katohan, miten kaunista! Ja minäkin katsoin ja näin saman. Oli kaunista. (Aarne Kinnunen: Estetiikka)
ellauri015.html on line 464: Väärin veikattu. Hullusti kävi tontut. Viisasten kirja joutui kuin joutuikin näsien käsiin. Ei ne luokat poistuneetkaan minnekään, vaihtoivat vaan väriä. Pieleen meni sekin yritys. Takaisin piirustuspöydän ääreen. Paras peruuttaa Marxista ja Engelsistä koko matka Darwiniin. Tää tonttu iki-iäkäs on tähän asti arponut enimmäxeen oikein. Nyt näyttää siltä, että apinoiden maailmankausi alkaa olla lopuillaan.
ellauri015.html on line 842: Airot vääntyy luokille, kokka kohisee. Enpä ole ennen nähnyt soutuvenettä joka nousee plaaniin. Taisi tulla Päijänne-soudun pikamatkan ennätys.
ellauri016.html on line 1052: Tamperelaiset tyhmät tanttikolleegat matkalla rustailemaan tuota puppua on vaan tyytyväisiä, että vanhan puolen kirkonpenkit poistetaan ja korvataan melamiinisilla irtokaluilla. Teki mieli sanoa et haista kukkanen, mutten sanonut. Olin ihan hiljaa. Hillizin izeni. Kohtahan mä pääsen täältä pois.
ellauri016.html on line 1058: Väittelijän perhe on kuin hullunkurinen perhe korttipelistä. Isä ja poika on samixia, robusteja persuja, äiti ja tytär samixia myös, pikkuruisia, positiivisia wannabe teologeja. Eteerinen tytär oli pannut nyt niin paljon meikkiä etten ollut tuntea. Sil oli vuojudekoltee ja ihottuman näköinen tatska hartiassa perheen Martta-kissasta. Isovanhemmat on evakon lapsia, pienviljelijöitä Vesivehmaalta. Sieltä kai se positiivisuus on peräisin. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Kaikkien on päästävä ääneen, jopa pikkuruisen isoäidin. Puheita on kaksi tuntia. Sit aukee baari ja jengi paahtaa alakertaan, me funksunäärit hankkiudutaan kotimatkalle. Liisa laittaa farkut takas juhlamekon päälle. Kotimatkalla mä vittuilen vähän sille subliminaalisesti, makselen kalavelkoja. Liisa vitun Tiittula. Vanhoja ei unohdeta.
ellauri017.html on line 79: Seijan lapsuusvuosina sen piti päästä rengasmatkalle Olavin ja Sirkan kanssa sukulaisiin Sysmästä syvemmälle sisämaahan. Joka kesä sitä lupailtiin, vaan ei se koskaan toteutunut. Siellä piti olla kivoja maatiloja, joilla olis söpöjä possuja, lehmiä ja hevosia, jopa ihania poneja. Pelkkää puhetta, hyvä jos päästiin kerran kesässä Joutsan Oravakivelle, se oli vaatimattoman Lean vaatimaton kesäunelma. Sen vahingon on Seija ottanut takaisin järjestämällä omalle perheelleen nipun ikimuistoisia rengasmatkoja.
ellauri017.html on line 92: '92 tai niillä main Seija ja minä lennettiin kahdestaan Barbadoxelle. Helmi pantin alulle tämän matkan jälkeen. Seija valmistui fil.kandiksi (tää on 70-luvun neukkusana, vanhemmalla ja uudemmalla kielellä maisteri). Ajatus oli sinä vuonna välttää jokatalvinen melankolia. Pojat oli puolet aikaa mummilla ja faffalla, puolet Rohteilla. Illalla hotellin bambumajassa sammakot lauloivat puissa. Silloin koko ajatus tuntui erehdyxeltä. Mut se meni ohize, ei tullutkaan kauppakirppua. Eikä depistä. Ruuaksi syötiin lentokaloja. Brittienglantia murtavat mustat möivät rannalla aloeta. Viidakossa säntäili jotain apinoita. Atlantin puoleiset hiekkarannat oli upeita mutta tuulisia. Rannalla lojui turkoosinsinisiä veneitä. Banaaniviljelmillä ajeltiin mönkijäntapaisella autolla. Vaikkei suomessa silloin vielä ollut koko sanaa mönkijä. Tuliaisixi ostettiin kivoja peltimukeja joita ei olla koskaan käytetty mihinkään. Tuolla ne ovat vieläkin keittiön avohyllyssä.
ellauri017.html on line 98: Vuonne '95 lähdettiin Viroon rengasmatkalle vanhalla vihreällä mannepirssillä. Joo me ollaan tosiaan viherpiipertäjiä, puunhalaajia. Myös vihreitä rikkaammille naapureille, kuten Takkahuipaleille, joille äitimamma tuo muovisäkeittäin käteistä pirssiämme paljon uudemmalla mersulla (tai toi, viime aikoina siellä on ollut aika hiljaista), ja toisella puolella asuville Haavikoille, joiden mutrusuinen kuuluisa kirjailijapappa oli käärinyt kokoon niin paljon pätäkkää, että koko perhe lapsukaisineen on sillä pärjäillyt kivasti. Mettää lienee muutamia neliökilometrejä, sitä taloon jääneet hyvinvoivat agronomilapset varmaan hoitelevat. Heikki möi jonkun turvetehtaan ja osti sillä miljoonakämpän Kalasatamasta. Tuskin on täysin tyytyväinen sijaintiin, se on justiinsa ruman Redin tornitalon takana. Mutta sieltä näkee Kulosaareen, Heikki voi kaihoten kiikaroida lapsuutensa kontuja.
ellauri017.html on line 100: Viron matka oli ensimmäinen perheen matka ulkomaille omalla autolla, ja hauska niin, vaikkei otettukaan mukaan yhtään lisäelefanttia. Helmi oli kolmen, se halus pitää ikkunoita auki, vaikka Seijaa vilutti, ja sanoi: Tossssi kuuma, roikkui takaikkunan ruuvausveivissä kuin iiliäinen. Tää oli eka vuosi kun vapaassa Virossa pääsi matkustelemaan. Mentiin yhdellä bensatankillisella koko matka: Tallinnasta Pärnuun, missä oltiin yötä suomalaisten pykäämässä Ranna hotellissa, ja sieltä Riikaan, jossa yövyttiin Jurmalassa rannalla. Riianlahti oli silloin vielä täynnä öljysaastetta, ja Pauli ja mä mentiin aikaisin aamulla salaa sinne uimaan, koska Seija oli kieltänyt. Latvian rantamezät oli punaisenaan ahomansikoita. Ikinä en ole nähnyt niin paljon metsämansikoita kerralla. Saarenmaalla oli hyvin kaunista. Oltiin päivä hiekkarannalla. Asuttiin jonkun perheen pitämässä majapaikassa, jossa saatiin niin paljon ruokaa vielä myöhään illalla, että (Paulin koulussa kirjoittaman aineen sanoin) Don Läskit lyllersivät vaivoin yläkertaan ruokapöydästä. Tältä matkalta tuotiin postilaatikon avaimenperä, jossa on Eesti Vabariikin viisisentinen. Nyt ei ole Viru enää vaba, niilläkin on euroja ja senttejä.
ellauri017.html on line 102: Seuraava merkittävä perheen kesämatka tehtiin Walesiin, se oli vuonna '99, se on helppo muistaa koska juuri silloin näkyi Briteissä täydellinen auringonpimennys. Oltiin Oxfordissa kun se tapahtui, kazottiin auringon sirppiä noetun lasin läpi, linnut olivat säikähdyxissään vaienneet, mulla on virttynyt T-paita siitä muistona. Sieltä saatiin Helmille pieni koulupuku, joka sillä on päällä kuvissa koulun alkaessa seuraavana syxynä. Tällä matkalla oli John vielä mukana. Sitten se kirjoitti ja alkoi opiskella ensin Otaniemessä, sitten Oulussa ja lopulta Vaasassa. Seuraavan kerran se tuli mukaan vasta '07 synnyinmaahansa Amerikkaan.
ellauri017.html on line 104: Vuonna '02 olin yxixeni maailman kääntöpuolella, lensin 20 tuntia täältä Austraaliaan valtavalla jumbojetillä. Elokuussa sieltä palattuani oli pakko lähteä vielä Turkkiin seuramatkalle, koska perheellä oli ollut tylsää isän poissaollessa.
ellauri017.html on line 106: Ekstraelefantti oli mukana, kun '05 lähdettiin Itä-Euroopan kierrokselle uudehkolla (tietysti vihreällä) Folkkarilla, Wokun hampaattoman Opan etäisellä jälkeläisellä. Se ronsu oli Rothin pikku Mikko, joka kuskattiin Itävaltaan Rikun ja Wokun hoiviin puolimatkassa.
ellauri017.html on line 108: Vuoden '07 iso matka oli Matin ja Jillin kellariasukeixi Bostoniin. Siellä oli mukana koko perhe, viisi henkeä, paitsi Samppia.
ellauri017.html on line 110: Anno dazumal, oisko ollut vuonna '09, suunniteltiin nelistään Paulin ja Helmin kanssa hurja interrailmatka Pariisin kautta Madridiin ja takaisin ja toteutettiinkin se onnistuneesti suunnitelman mukaan.
ellauri017.html on line 112: Seija, Helmi, sen kaveri ja mä oltiin jokunen päivä Dublinissa vuonna '10 mun tai siis Igorin esitelmämatkalla.
ellauri017.html on line 122: Johnin, Susannan ja Charlotten kanssa on sittemmin tehty useampikin rengasmatka. Vuonna '17 ajeltiin kahdella autolla Umeåsta Saksan halki ja itäkautta takaisin. Vuonna '18 me mentiin autojunalla Lappiin ja tavattiin Johnin perhe Haaparannassa, ajettiin Tromssaan, jossa asuttiin muutamia päiviä tuona hirmu kuumana kesänä. Torniossa oli kolmekymmentä astetta varjossa. Norjassa oli mukavan viileää. Käytiin uimassa jäätävässä jäämeressä, veden lämpö ehkä 9 ja ilman 13 astetta. Takamatkalla Seija ja minä yövyttiin Kilpisjärven biologisella asemalla, jossa Helmi ja Vitalikin on käyneet kursseja.
ellauri017.html on line 124: Helmin ja Vitalin kanssa ajeltiin Allegro-junalla Pietariin lokakuussa '18. Asuttiin katedraalin takana airbnb-huoneistossa katon rajassa. Silloin käytiin neuvostomuseossa, josta on tämän kokoelman nimilehden potretti: Sanoja syvältä. Sanoja on noussut siinä kuparinen kypärä päässä sukelluksista, tai on päinvastoin matkalla taas syvyyksiin. Sillä oli niin paljon kaasumaista sanottavaa, et se pulpahti pintaan kuin syvänmeren outo kala, paukkuen päästi ilmoille sanasensa ja vajoo nyt hiljaa takas sinne mistä tulikin. Syvälle.
ellauri017.html on line 358: Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
ellauri017.html on line 498: Tai 2, 10 tais hukkua matkalla.

ellauri017.html on line 541: Jos vain matkan ilmaiseksi saan
ellauri017.html on line 681: Tämän voimannäytön jälkeen hän jatkoi matkaa Karmelinvuorelle ja palasi sieltä Samariaan.
ellauri018.html on line 133: matkalla altaalle huivi päässä on "ei näin".
ellauri018.html on line 356: Suomen hallitusta johtaa uusi hohdokas akvamariini. Virossa ne tumppaa piiloon muotopuolta muovihelmeä. Se hölmö ottaa mallia isommasta setämiehestä, joka säikkyy vielä varhaiskypsempää naistähteä. Huomatkaa erikoisesti, miten fiksusti ne naiset osaa öykkäreiden örvistelyyn vastata. Jättää nimittelyt mölyapinoiden duuniksi. Taitaa silverbäkeillä olla kuset housussa, niiden pallit silminnähden heiluvat.
ellauri018.html on line 936: Eli ei se et joutuu tottelemaan toista "tavallaan" ole alistamista, jos oot oikeasti huonompi. Se on vaan eri rooleja. Kuin mies ja sen kameli. Sinä poljet, minä ohjaan, niinkuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme
ellauri018.html on line 937: pilvenhattaraa ei näy. Kivespussin Allah mulle mukaan muisti ojentaa. Minä poljen, sinuun sattuu, niinkuin matka nainti käy. Naituamme levähdämme, sillä siitä voimaa saa. Minä ainakin.
ellauri019.html on line 298: Hedelmällistä maata oli niukalti, mutta tässä jylhässä vuoristossa oli arvokkaita kupari- ja rautaesiintymiä; nykyisen Feinanin ympäristössä, n. 48 km Kuolleestamerestä etelään, oli kaivoksia ja sulattoja. Todisteet osoittavat, että siellä oli muinoin myös suurehkoja mäntymetsiä. Todennäköisesti Edomin vaurautta kasvattivat suuresti tullit, joita perittiin näillä teillä kulkeneilta kameli- ja aasikaravaaneilta. Aavikolta Edomiin saapuneet uupuneet matkaajat ovat lisäksi saattaneet maksaa ruoasta ja majapaikasta. Jeremia sanoo hyvästä syystä, että edomilaiset asuvat luottavaisesti ”kallion loukoissa”, ’pitävät hallussaan kukkulan korkeuden’ ja ovat kuin kotka pesässään (Jer 49:7, 16).
ellauri019.html on line 308: Toisaalta vaikuttaa vahvasti siltä, että yksi Jobin kolmesta ”toverista”, jotka kävivät arvostelemassa häntä hänen sairautensa aikana, oli edomilainen, nimittäin temanilainen Elifas (Job 2:11; vrt. 1Mo 36:11, 34). Jeremian 49:7:ssä Temanin esitetään olevan edomilaisen viisauden keskus; ehkäpä edomilaiset olivat viisaan maineessa, koska he olivat säännöllisesti kosketuksissa ja yhteydessä itämailta tulleisiin matkalaisiin.
ellauri019.html on line 356: että Tigriksen ja Eufrateen äyräillä kasvaa pahoja leviä, että kukaan ei lähde matkaan eikä starttaa tien päälle, että kaupunki ja sen lähiöt lanataan romuläjiksi; että sen lukuisat mustakalloiset asukkaat tapetaan; että pellolla ei heilu kuokka eikä Jussi, että siementä ei heitetä vakoon, että paimenten laulumelodiat ei enää kuulu avomaalla, että voita ja juustoa ei enää tehdä maitolassa, lantaa ei levitetä pellolle, paimen ei korjaa lammasaitausta eikä kirnun ääni kuulu navetasta.
ellauri019.html on line 748: Hyvä suunnitelma. Pekka Haavisto kokeneena perämiehenä luotaisi reitin omin vehkein takamatkalla, suunnistaisi Perämeren ruskeissa pilssivesissä, avais tarpeen tullen railoa perämelalla. Pekalla on vankka taustakoulutus sellaiseen, se on ylioppilas, Komposti-lehden entinen päätoimittaja ja Koijärvi-liikkeen veteraani, tottunut puunhalaaja. Etenkin hyväilee parruja.
ellauri020.html on line 270: Trumpin roistovaltio täsmäpommitti Bagdadissa, kaksoisvirran maassa, pari persialaista satraappia hengiltä. Hieno idea, ihan win win: USAn Aasiasta liikkeelle hätyyttämät ampiaiset päätyy Eurooppaan, lisää etumatkaa MAGAgeille.
ellauri020.html on line 466: Katasta paljastuu varsinainen piiskuri, sen mielihokema on diilerisiipan tunnuslause "You´re fired", sen mielikirja sen "The Art of Dirty Dealing", Raamatun jälkeen tietysti. Raivottuaan duunareille ja heitettyään niitä mäkeen se muistaa aina pyytää anteexi. Sori siitä kaveri, mut sait just potkut. Ehtiäxeen huutaa työmaalla enemmän se ostaa harmaan mersun ja palkkaa autonkuljettajax neekerin, tosin komean, ja kotiin peeteen jumpparixi. Se lukee pörssikurssit automatkalla. Pitää kiirettä. Se ottaa hedelmöityshoitoja, mut Akkari ei pysy naintiaikataulussa, se sanoo ettei nussi äidin kalenterin mukaan, termometri kellokallena. Ollii, minä seison mistelin alla, nyt ois näpein aika, turhaan Iines huutelee silkkilakanoista.
ellauri020.html on line 598: Susijengi kokoontuu vaisuissa merkeissä rättipään Lontoon kämppään matkalla Ascotiin. Sokrun dumppaama homoxi ja huumeweikoksi ruvennut Steven on kuolemassa AIDSiin. Daisykin on rapakunnossa. Sentään on yx yhteinen keskustelunaihe, making money. Vessassa Natalie tunnustaa et se on kurkkua myöten täys saudeja, Khalid mukaanluettuna. Mut se haluu pitää niiden pojan Azizin. No way Jose! Tää ei tuu päättymään hyvin.
ellauri020.html on line 600: Kotimatkalla pistäydytään Katin peliluolassa, pelkkää glitteriä ja cräppiä. Sokerpala, vanha kullinkaivaja, on vaihtamassa taas razua, italialaisen kreivin sijalle on satuloitu brittiherttua. Sokru on perustanut bordellin. Se innosta ankkoja. Tää yönä räpistellään ankkalammella.
ellauri020.html on line 669: Kuten arvasin, Akun yrityxet alkaa kaatua ilman Katjan apua, ja Akun on ryömittävä Canossan matkalle. No ei, se olikin vaan kiero mainostemppu, Aku iltalypsää palstamillimetrejä. Veti Katjaa vielä huulesta waikkakaan ei enää wiixeen. Aku katoaa vähin äänin takavasemmalle. Sitä ei enää erota laahuxesta, se on niin köyhtynyt.
ellauri020.html on line 729: Vapaat kanat suolletaan tuutista päätäpahkaa silppuriin. Vapaat lehmät seisoskelee maitobaarissa odotellen noutajaa. Pian kiikkuvat verisinä möhkäleinä koukussa. Siitä on lyhyt matka tyttöremmin lautasille. Kattauxeen nro 4.
ellauri021.html on line 170: Kristitty professori Puolimatka ei tuu puolitiehen vastaan vaan kulkee koko matkan, iloviesti menee perille. Ei käännä toista takaposkea vaan potkaisee pyllyyn sateenkaariväkeä. Ottakaa kantaa! Kannikkaako vaiko ei? JY on ottanutkin jo nyreästi kantaa proffansa homofoobisiin kirjoituxiin ja opetuxeen. Se sai toisixi eniten ääniä kristityiltä viime vaaleissa.
ellauri021.html on line 172: Professori Puolimatka on vetänyt käteen setämiehenä jo yli puoli vuosisataa. Se on mua vuotta nuorempi, Eskin ikäinen. Seta antoi vuoden 2015 kunniarotta-antipalkinnon Puolimatkalle. Perusteluna oli, että hän Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teorian ja tradition professorina on julkisuudessa ottanut voimakkaasti kantaa tasa-arvoista avioliittolakia vastaan ja on henkilökohtaista agendaansa ajaessaan käyttänyt toistuvasti tieteellistä auktoriteettiaan ja asemaansa yliopiston professorina.
ellauri021.html on line 174: Puolimatka vastaa: "Setan vastustajilleen antama kunniarotta-antipalkinto tuo mieleen totalitaaristen liikkeiden tavan kuvata vastustajansa ihmisinä, jotka ovat vajonneet eläinten tasolle. Onko Setan tarkoituksena viestiä, että kaikki ne, jotka puolustavat lapsen oikeutta isään ja äitiin, ovat verrattavissa rottiin ja että heihin tulisi suhtautua kuten syöpäläisiin?" Törkeetä rottien ja syöpäläisten syrjintää! Eikö ne muka ole yhtä hyviä kuin sä? Niilläkin on kaksi emoa, ja sä kehtaat niitä siitä läpsiä!
ellauri021.html on line 180: Äänikirjoja pahexuu myös Finlandia-voittaja, joka herkutteli lesbosexillä. Voishan se olla ällöttävä äänitehosteiden kaa. Puolimatka ei kuuntelisi edes puolia. Entä vaikka olisikin, en kuuntelisi. Pahinta on, että kursiivi ei kuulu. Voishan kursivoidut kohdat vaikka kiekasta lujempaa. Yahii! Aijaijai! Niin toimi iranilainen imaami, jotta sokea muezzin tiesi milloin on aika polvistua.
ellauri021.html on line 216: Mr Pig viimeisellä venematkalla

ellauri021.html on line 234: panemalla sen jokeen matkalaukussa.

ellauri021.html on line 358: Loppumatka ajetaan jo pimeällä.

ellauri021.html on line 359: Navigaattori on päällä koko matkan,

ellauri021.html on line 361: Voidaankohan me mennä enää matkalle?

ellauri022.html on line 187: Eka tuotantokausi päättyy Pollyn kotimatkaan.

ellauri022.html on line 241: Kaikki tytöt sulavat kun Polly laulaa sydämeenkäyvästi Huokausten siltaa. Tuskin kuitenkaan Pave Maijasen versiota siitä. Ei edes Procol Harumin kitaristin Robin Trowerin "where the sun don't shine". Eikä offenbar liioin Offenbachin farssia 1861, jossa on liikaa hahatusta, kastanjetin näpsytystä ja cachucha tanssia. Luultavimmin Thomas Hoodin runo 1844, jossa köyhä misu hukkuu hypättyään London bridgeltä. Hood oli humoristi, joka vakavoitui tultuaan kipeäxi nelikymppisenä. Venezialainen silta tuli kuuluisaxi Byronin matkailumainoxesta Childe Harold. Jennylle kerätään heti kolehti. Kolme kilteintä tyttöä auttaa sitä uudemmankin kerran. Antaa ompelutöitä ainakin. Hinnasta kai voi vähän tinkiä. On niin paljon rahanreikiä.
ellauri022.html on line 710: Aika vahvaa paatosta lännen viisaalta. Sen mielestä englantilaissyntyiset amerikkalaiset (kuten se ize) oli parasta A-ryhmää, sitten tuli britit ize, sitten jonkun matkan päässä muut eurooppalaiset perässä. Sitten tulee hyvin pitkä väli, ja värivammaiset laahuxena.
ellauri023.html on line 237: ja tulis joku päivä vielä canossan matkalle kumartamaan mua. Se ois rotevaa.
ellauri023.html on line 377: Pylkkästen hehtaaritontti ulottuu Kossuista koko matkan Sirenien vanhaan

ellauri023.html on line 1074: Leevi-serkun siunauxexi Lagerilla koitui se, että sillä oli vihurirokko just silloin kun nazi-Saxa romahti, ja Auschwitzin leiri tyhjennettiin. Sen parasta kaveria lähettiin kuskaamaan Saksoihin, Leevi joutui jäämään lasarettiin, jossa olijat oli määrä lasauttaa lähtiessä hengiltä. Vaan toisin kävi, toisin oli Israelin jumala sen miettinyt: kaveri kuoli junanvaunuun matkalla, ja SS-äijät ei kiireeltään ehtineet Leevi-serkun vuodeosastolle luodikoineen - BLAM! jäi niskalaukaus saamatta. Leevistä tuli Auschwitzin henkiinjäänyt ja kirjailijajulkkis, onnekkaamman vankiveikon Alberto Dalla Voltan keskitysleiriruumis lepää jossain joukkohaudassa. Alberto jäi palaamatta, siitä ei jäänyt mitään jälkeä. It all just goes to show.
ellauri023.html on line 1222: Hupaisaa kyllä rovasti Rovamo perustelisi luojan tarvetta ihan samalla ex nihilo nihil fit argumentilla. Sen kexi Parmenides: ouden ex oudenos. Idealismin ykkösmies. Eli kukas tän kaiken loi ellei ollut luojaa ekana? Se ei kyllä toimi sen paremmin kuin muutkaan yrityxet vetää herraa hatusta, nimittäin voi kysyä takas mistäs reiästä se luoja sitten tuli? Tyhjästäkö? Jos se on ollut aina, niin mixei luodut sitten pystyis samaan. Kumpi oli ensin, muna vaiko kana? Kilpikonnia koko matka alas asti, kuten mummu todisteli Bertrand Russellille. Tästä löytyy pelkästään Wikipediasta löpinää sivukaupalla.
ellauri024.html on line 324: Se on talonpoika, ja äidin josta ei vielä kerrota. Aluxi psykologi, vaikka oli sairaalloisen ujo. Parantaja paranna izesi. Se luki innoissaan Paul Ziffin "semantiikkaa", jonka mä olin totaalisesti unohtanut, onkohan mulla se vielä jossain hyllyssä. Ei tehnyt muhun suurta lovea. Se mainizee (alaviitteessä) Jaakko Hintikan (1929), joka ei istunut yölampun valossa (kuten Arska), vaan oli maailmanmatkaaja (toisin kuin Arska). Osaakohan Arska muuta kuin suomea ja savvoo? Kai sentään luki ainakin. Enkkua mongersi.
ellauri024.html on line 461: Pilkka on pientä kostoa, punttien tasottamista. Kostajat nauraa kun ne maxaa takaisin. Konnat hähättää ilkeästi Tex Willerille. Tex ja Kit hohottaa lopuxi konnille. Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi. Nauru on temokraattista, kun nauretaan tiimissä salaa tiktaattorille. Tiktaattori sitten nauraa parhaiten. Arskakin nauroi koko matkan pankkiin, kun sai ilman kilpailua sinekuurin ihan henkilökohtaisesti ja ylimääräisesti. Ei tarvinnut enää selvää päivää nähdä.
ellauri024.html on line 1296: matkaposteljoonin poika, mi lähetti suruviestin Afrikasta

ellauri024.html on line 1348: Jos von Wrightin kulttuurikritiikki olisi vain säälittävää ja naurettavaa, en vaivautuisi edes kritisoimaan sitä. Se on kuitenkin myös yleisesti arvostettua. Tämä karu tosiseikka saattaa tosin johtua samoista syistä kuin se, etei kuolemansairaalle kerrota totuutta hänen omasta tilastaan. Samoin jos joku vanhus laskee alleen tai paperille, niin siitä ei kai pitäisi jatkuvasti huomautella. Ylimielisyyttä ei pidä sekoittaa omahyväisyyteen: von Wrightin kritisointi on yhtä helppoa kuin eläimenrääkkäys. Emme ole kexineet hänen "kulttuurikritiikilleen" muuta käyttöä kuin tuhon mittarina toimimisen. Mitä useammat kiittävät hänen arvokkaita oivalluxiaan, sitä selvempää on, ettemme välty tuholta: matka on liian pitkä ja aikaa liian vähän.
ellauri025.html on line 58: Eski Saarinen oli punkkitohtori. Tuomas Akvinolainen (1225-1274) oli enkelitohtori. Ilmeisesti myös konitohtori. Se on haudattu Toulousen tuomiokirkon lattiaan, hevosella ei ollut pitkä matka hauvalle. Ei tarvinnut ees ottaa hevosta. Se todistaa hevosen puolesta. Puhun totta, en ottanut seteleitä pukeutumispöydältä, sanoi Saimi Suokas, joka aamuisin tervehti iloisesti Eetua: "huomenta Eetuuöö!". Tauno voi totistaa. Tauno on sen mies. Fiktiivinen todistus vahvistaa fiktiivisen tarinan. Saimi sai silti lähtöpassit.
ellauri025.html on line 60: Se (Tomppa siis) kuoli epäilyttävän nuorena, 49-vuotiaana. Hyvin tavallinen ikä suikille. Se on wannabe pyhimyxelle toisaalta hyvä juttu; jos elät kauhu vanhaxi, jengi ehtii unohtaa sut ja sun ihmetekosi. Tomppa sai sädekehän jo 5v päästä kuoltuaan. Dante (1265-1321) oli silloin 14-vuotias. Dante epäili komediassaan Tompan tulleen myrkytetyxi, mutta myöhemmät kuolemansyyntutkijat eivät ole löytäneet indikaatioita foul playstä. Kuinkahan ois käynyt jos Murhia ja kantrimusiikkia sarjan utelias täti oisi ollut paikalla? Se haistaa foul playn jo pitkän matkan päästä. Olikohan knaapin hepallakin joku myrkytys? Oliko se ähky? Ehkä jotain foul play enkeleiden toimesta? Enkeli- ja konitohtorille tehtiin mainosta. Crooked Housessakin epäiltiin foul playta, ja syystäkin.
ellauri025.html on line 121: Jos talviyönä matkamies....
ellauri025.html on line 126: Jos talviyönä matkamies
ellauri025.html on line 202:

Jos talviyönä matkamies


ellauri025.html on line 717: Annelise Häggertillä on korkea turkishattu päässä, kettutytöt huomatkaa. Ja se on hillitysti kalliin tyylikäs, se on aivan vitun ärsyttävää.
ellauri025.html on line 865: No jos ei pysty lukemaan edes Kotiliettä, on syytä paniikkiin. Samana vuonna 2002 mä täytin 50 ja tajusin, et tää on nyt tässä. Kesällä ajelin Darwinissa yxinäni, jos wallabeja ei lasketa. Yhden yli ajoinkin kaappiautolla yöpimeässä. Budgerigaita räpistel puissa kuin varpusia kotona. Mezä tuoksui eukalyptuspastillilta. Kuin olisi apteekissa retkellä. Hilpeänä ajelin kuin Hilding matkailuautossa, en tosin juonut. Radiosta soi australialainen tanssibändimusiikki. No ei, ei se ollut päällä.
ellauri025.html on line 882: Nils-Erik oli myös hieno, joskin jo hieman horiseva textilingvisti Enkvist, jonka ryhmässä Åbossa työskentelivät Auli ja Rauha 70-luvulla. Jaakko ryhmineen kävi sitä tapaamassa Turussa. Se piirteli taululle jotain väkkäröitä. Myöhemmin käytiin kazomassa Aulin lehtolasta ison Paulin kuplafolkkarilla Turussa. I am not the father, sanoi Ferenc Kiefer kapakassa hampaat vinossa. Kotimatkalla tuli peltikolari ohitustilanteessa pakun kaa liukkaan kelin takia. Olin nalkissa.
ellauri026.html on line 90: Kirjanmerkkejä on mulla kymmenittäin nyt, kun kesken jääneitä kirjoja on kymmeniä. Ne kasautuu senkin päälle, kun yöpöydälle ei mahtunut. Niiden välissä on maxukuitteja, matkalippuja, oikeita kirjanmerkkejä, paperin reunasta reväistyjä lappuja, postikortteja, ties mitä liuskareita. Heitettäneen pois kuolinsiivouxen yhteydessä, minkä ajattelen tehdä vasta postuumisti.
ellauri026.html on line 335: Ja nyt jos joku kauppias, sotilas tai tuomari ryövättyän lukemattomia luopuu pienestä pennosesta, niin se kuvittelee, että sen syntisäkki on sillä tyhjennetty, kaikki petkutuxet ostettu taas ilmatteex, niin että se voi alkaa iloisena nollasta. Yhtä hölmöjä on ne, jotka luulee että päivittäiset seizemän virrensäettä pitää pirun poissa liiveistä. Yxi pyhimys hoitaa hammassäryn, toinen naisten vaivat, kolmas näpistyxet; neljäs auttaa matkapahoinvointiin, viides lampolassa, jne, ei jaxa luetella kaikkia. Neizyt Maria on sentään laajakirjoinen.
ellauri026.html on line 392: Ja sit on nää tietokirjailijat hyötykirjoineen, karvaisine viittoineen ja naavapartoineen esim Klinge, Wahlroos, Enkvist ja Valtaoja, jotka ovat olevinaan ainoita viisaita miehiä, muut vaan statisteja. Esittelevät keximiään mahdottomia mahdollisia maailmoja ja historian käänteitä, selvittävät kaikki markkinoiden ilmiöiden syyt ja seurauxet, ihan kuin ne olis luonnon kirjanpitäjiä tai sihteerejä, tai jostain taivaasta pudonneita sanansaattajia. Luonto nauraa niille koko matkan geenipankkiin. Ne ei tiedä mitään, on keskenäänkin aivan eri mieltä. Esittelee ensimmäisiä syitä, mityyxiä ja tämyyxiä kuin S. Albert Kivis-vainaja. (KOO)
ellauri026.html on line 681: > Jälkiviisastelijat huomatkaa et se ON kuitenkin myös sama virta ja sama me. Toisaalta ja toisaalta.

ellauri028.html on line 91: Nää matkakirjeet on niin hulvattomat, että niitä on ihan turha mun alkaa repostella. Lukekaa ize, ei siihen kauan mene. Ihan samat pointit kuin mulla, paljon kärkevämmin esitettynä. Välillä naurattaa pakosta, välillä vaan suututtaa, niinkuin varmaan suututti Mark Twainia. Kade jumala oli vienyt siltä vaimon sekä tyttären. Väärää puutahan se haukkuu sikäli, että ko. kiivaan jumalan on apinat ize tehneet omaxi kuvaxeen. Termiittiapinat on jälleen kerran syylliset. Jos nekään, eihän Darwinilla ole hyviä eikä pahoja, on vaan voittajia ja luusereita. Darwinia ei vois vähempää kiinnostaa kuka kuolee ja kuka jää voittajana kentälle. EKV. EVVK. Kiinnos. Huonot häviäjät kiivastuvat, se on vain luonnollista. Minäkö en tietäisi. Tuttu, juttu, sanoi Natashan lentokapteeni.
ellauri028.html on line 276: Mutta samaahan tuntuu tapahtuvan koko ajan mullekin. Äsken polkupyörämatkalla
ellauri028.html on line 683: Konduktööri: "Ja matkalippu olkaa hyvä!"

ellauri028.html on line 688: Pappa: "Jaa matkalippu? Olisit heti sanonut!"
ellauri028.html on line 789: Mies meni matkatoimistoon ja kysyi viime hetken lähtöjä.
ellauri028.html on line 802: kohteliaisuussananväännösEn pidä matkailusta enkä asiakasrajapinnasta
ellauri028.html on line 849: Tapio Vinhaperä on yleisen kirjallisuustieteen yritysprofessori erityisalanaan grillituotteet. Viran lahjoitti Yrjön Grilli Taavetista. - Kyllä minä en näe tässä mitään eturistiriitaa. Yritys ja tiedemaailmalla on paljon yhteisiä intressejä, kuten saunaillat, pitkät kokousmatkat ulkomaille ja nuoret opiskelijatytöt. Joko muuten mainizin, että Ykän grillissä saa takaa maistuvaisia ja sinne kannattaa tulla kauempaakin?
ellauri028.html on line 935: Raamatussa jumala asuu uskovassa kuin lapamato toivossa ja uskova voi olla päivittäin yhteydessä häneen, on-line, perätorven kautta. Islamin oppinut Isma'il Al-Faruqi sanoo: "Allah ei ilmaise itseään kenellekään millään tavalla. Hän ilmaisee vain tahtonsa." Ei ihme, että Allah jää etäiseksi. Paratiisiin on pitkä matka, it's a long way to Tipperary, ellei ota oikotietä pyhässä sodassa.
ellauri029.html on line 335: Julkisia palveluita, kuten uimahalleja on huonosti lapsiperheille. Muutaman kerran viikossa on mahdollisuus matkauintiin, mutta se sallitaan vain aikuisille. Yksityisille kuntosaleillekaan ei voi mennä lasten kanssa.
ellauri029.html on line 337: Muutaman tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta sijaitsee Tahoen hiihtokeskus, jossa perhe on vieraillut tiuhaan aktiivisina hiihdon harrastajina.
ellauri029.html on line 338: –Ajomatka on todella vaarallinen, täkäläisissä autoissa ei ole kunnon renkaita, eikä kuljettajilla talviajokokemusta.
ellauri029.html on line 506: niinkauan kuin miesten etumatka näytti turvalliselta.

ellauri029.html on line 639: Kotimatkalla työpaikalta kävin kanin kolossa ja löysin ruskeasta pahvilootasta seuraavat 6 buhleiniä:
ellauri030.html on line 278: Ja nyt tulee taas Siiselin tilastollisia harhapäätelmiä. Kuten kaikki tietävät (ja ovat aina tienneet, tiesivät myös Ciceron aikana) vanhuxet ovat suhteellisen nyreitä, hankalia, ärtyisiä, ja saitoja. "Mutta näähän on luonnevikoja, ei johdu iästä". Hemmetti, luonnevikoja, mutta PALJON tavallisempia vanhoilla kuin nuoremmilla. Eikä ihme! Nimittäin! kuten Siiseli izekin toteaa, vanhuxia vähexytään, halvexitaan ja pilkataan, KOSKA ne on käppänöitä, heikkoja, hömelöitä, ja sen lisäxi vielä nyreitä, hankalia, ärtyisiä ja saitoja. Turha marssittaa taas muutamaa hämmästyttävää poikkeusta, nyt puhutaan tilastofaktoista! Cato ei "muka" ymmärrä vanhushappamuutta eikä varsinkaan saituutta, mix säästellä kun on niin vähän matkaa jäljellä? Hyvä kysyä, mutta historia kertoo, että Cato ize ei ainakaan ollut poikkeus, se oli varsinainen hapantelija ja itara kuin piru ihan loppuvihellyxeen asti. Hautas poikansakin kunnan kustannuxella, ja möi vanhat ja sairaat orjat torilla.
ellauri030.html on line 403: Kun laiva merimatkalla pysähtyy satamaan ja sinä menet maihin hakemaan vettä, voit kulkiessasi poimia näkinkengän tai kukkasen, mutta sinun tulee pitää mielessäsi laiva ja tarkata lakkaamatta, kutsuuko laivan kapteeni lähtöön. Ja jos tämä kutsu kuuluu, tulee sinun jättää kaikki muu, ettei sinua raahattaisi laivaan sidottuna käsistä ja jaloista kuin lammasta.
ellauri030.html on line 443: Seuraavassa luvussa Epiktetos tuntee pientä omantunnonpistoa siitä et se ajattelee kokoajan vaan omaa persettä, laiskottelee köyhänä eikä pysty auttamaan edes omaa perhettä. Sen vastaveto on: ei kai mun tarvi luopua tästä ihanasta mielenrauhasta vaan että teillä olis vaatteita ja syötävää? Huomatkaa, kuinka epäoikeudenmukaisia ja ymmärtämättömiä te olette. Sitä paitsi kumpaa te mieluummin tahdotte: rahaa vai uskollisen, kunnon ystävän? Auttakaa minua ennemmin saavuttamaan nuo ominaisuudet, älkääkä vaatiko minua tekemään sellaista, millä menetän ne. Täähän puhuu kuin Kolhoosin vetistelevä vätys maahanmuuttaja.
ellauri031.html on line 199: - Kyllä! Rautatieliikennettä ajatellen Viron etuina ovat paizi pienet palkkakustannuxet myös Suomea lyhyemmät välimatkat. Jos esimerkixi Helsinki-Kemijärvi väli uudelleensijoitetaan Tallinnan ja Tarton välille, se olisi vaan runsaat sata kilometriä, kun se nykyisellään on yli 900 kilometriä!

ellauri031.html on line 201: - Eikö vain!? Kun palkkakustannuxet ovat murto-osa suomalaisista ja välimatkat ovat kymmenesosa meikäläisistä, säästöja kertyy laskujeni mukaan vuodessa pirskatisti. Tällä rahalla voisi ostaa salmiakkiaakkosia viiden vuoden ajan Tallinnan laivan tax-free myymälästä K-kirjaimeen asti kaikille suomalaisille yritysjohtajille, jotka kärsivät Suomen ennätyskorkeasta veroasteesta.
ellauri031.html on line 481: Seijan 60-vuotispäivän Kiinan matkalla

ellauri031.html on line 615: Nyt ois isompia kaloja jo pyynnissä kun napajäät sulavat ja tää taivanpallo on ihan kohta meren peitossa. Vaan Jalli perääntyykin taaxepäin kuin rapu aikamatkalla. Nuori polvi hoidelkoot nykyhetken dystopiat. Jallin kaze suuntautuu jo takas taivaisiin. Pilkkii vanhalla avannolla, jallitellen taivaspaikkaa izelleen.
ellauri031.html on line 620: Sua kohti herrani, sua kohti vain. Kaarlo Syväntö jättää perheensä kuin nallin kalliolle 1947 ja matkaa koti-Suomesta sodanjälkeiseen Palestiinaan matti kukkarossa, maailman-mattina silti herran kukkarossa. Paljon rukouxia, paljon mahtavia rukousvastauxia. Herra tottelee mukisematta palvelijansa pienintäkin pyyntöä. Kysyy ehkä joskus izeltään, kumpi tässä oikestaan ohjaa kumpaakin.
ellauri031.html on line 626: Kaarlo on sellainen pikku leego junanlähettäjä. Sen kuuluu rukoilla, viittoa ja vislata, se on sen toimenkuva jumalan suurella pienoisjunaradalla. Muuten ikuisuus olis kuolettavan tylsää. On lysti kazoa kun se oikein angstaa ja kyykistyy päätä pidellen vastaantulevan junan raiteille. Sit vaihde vaihtuu viime minuutilla, ja matka pääsee jatkumaan. Jumala on armollinen pikku-ukoille.
ellauri031.html on line 678: Minä olen Karjalan siirtolaisia enkä rupea antikristuxelle rahojani säilyttämään. Meiltä on kerran jäänyt omaisuus Karjalaan ja se riittää. Tällä kertaa otan sen mukaani. Sisareni tulee Israeliin turistimatkalle ja tuo sen muassaan.
ellauri031.html on line 693: Syvännön Mirja tyttären vanhemmat oli vanhoja Kiinan lähetyssaarnaajia. Olikohan ne Wilhon tuttuja? Kaarlo käy niitä tapaamassa jenkeissä. Herra hoitaa jopa Kaarlon matkavarauxet. Se pysäyttää vaikka liikennevalot että Kaarlo ehtii klo 14 junaan pitämään puheen evankelistakotiin Vilppulaan! Herran prioriteetit on selvät, se on Kaarlon puolella.
ellauri031.html on line 712: Loppupeleisä Syväntöjen duuni on olla matkailuemäntinä yhä kasvaville pyhiinvaeltajaturistien rukoilijasirkkalaumoille. Tai eniten tää rasittaa vaimo Mairea. Kaarlo ei enää oikein jouda oppaaxi. Se herää jo neljältä kun on viileää ja ezii suomalaisesta raamatusta käännösvirheitä. Niitä on löytynyt jo 10K. Kun vaan kaikkeen aika riittäisi. Kun Maire herää töihin, alkaa orpo Ollia jo ramasta. Kerran se joutui pitämään saman raamattutunnin 2x peräjälkeen! No menihän sekin, herran avulla.
ellauri031.html on line 827: Mieleenjäävä tarina obsessiivisesta ennusmerkkiuskovaisesta on Italo Calvinon Solmiutuvien linjojen verkossa. Siinä pakko-oireinen vieraileva professori, joka on erehtynyt tafsaamaan isäntäyliopiston viehättävää Marjorie Stubbsia, on juoxulenkillä jossain yliopiston lähikortteleissa. Se on koko ajan kuulevinaan puhelimen soivan (tää on siis lankapuhelinten aikaa, Jos talviyönä matkamies ilmestyi ´79) ja siitä tuntuu aina että se puhelu on tarkoitettu sille. Tarpeexi monta kertaa skizoiltuaan se vihdoin vastaa autiotalon ikkunalla olevaan puhelimeen, josta ääni sanoo: Marjorie on sidottuna erään toisen talon yläkerrassa, talossa on pommi, olisi hyvä jos vapauttaisit hänet. Hemmo juoxee takaisin yliopistolle ja kysyy tytöiltä (tytöt kazovat sitä ironisesti, sitä se ei voi sietää...) onko Marjorietä näkynyt. Ei ole näkynyt 2 päivään, vastaa Lorna. Hemmo alkaa juosta simona siihen toisen talon osoitteeseen, lopulta henkihieverissä pääsee perille, yläkerrassa on Marjorie Stubbs sidottuna ja suukapuloituna. Hemmo irrottaa suukapulan ja Marjorie kazoo sitä halvexuvasti: Sinä olet sika, hän sanoo heebolle.
ellauri032.html on line 68: Mix se uskonvanhurskautus on protestanteille niin tärkeää? Seuraava taktinen näkökohta tulee mieleen. Se varmistaa, ettei varakkaat tee saarnaajille vanhanaikaista. Saarnaajat on kondareita, jotka jakaa kukoistuxeen ilmaisia matkalippuja. Ilman lippua ei voi matkustaa, eikä sitä voi myöskään ostaa mustasta pörssistä ees sävellahjan hinnalla, ei siis voi tehdä massilla junailijalle oharia. Elämän leipäjonoon siellä, jonoon järjesty, ei tungexita jonon ohize!
ellauri032.html on line 242: T.S.Eliot, brittiproselyytti jenkki kuten kolleegansa Henry James, kissa- ja kevätrunoilija ja patakonservatiivi, tykkäs Paiseesta. Seurataanpa tätäkin johtolankaa vähän matkaa. Katoin, siltä ilmestyi 1931 "essee" nimeltä The Pensees of Pascal.
ellauri032.html on line 352: Sirkkis oli Israel hörhöjä. Se teki vaellussirkkamatkan pyhiin perittyään Mirkun asunnon.
ellauri032.html on line 429: Kuului jos kuului. Kleistista on enemmän albumissa 72. Ko. näytelmässä, joka toistaisexi on aika puiseva, mainitaan saxalainen oikeustieteilijä Pufendorf. Samuli Pufendorf oli luteraani, pastori-isä saarnaili Saxissa, Chemnitzin naapurissa ihan Puolan rajalla. Chemnitz, jonka nimi DDR:n aikana oli Karl Marx-Stadt, on kuuluisa kemianteollisuudesta, kivihiilestä ja Zwickausta, jossa valmistettiin Horch-automobiileja. Horch tarkoittaa kuuleppas. Se latinannettiin sitten ja siitä tulitulitulituli Audi. Audi et alteram partem. Me ajettin sen ohize itä-Euroopan matkalla. Samuli oli kotiopettajana herra Coyetilla, joka oli esi-isämme Karl X Kustaan agentti Kööpenhaminassa siihen aikaan, kun Kalle koitti saada aikaan häpeärauhaa ja päästä tanskalaisten kuninkaax. Pöyristyttävää. Coyet oli flaamilaista sukua mutta ruozalaistunut. Tanskalaiset oli vihaisia kuin ampiaiset ja karkotti vieraan vallan agentit Köpixestä. Kallen poika XI ylensi Samulin palveluxista isänmaalle kuusikymppisenä paronixi, minkä jälkeen Samu kuukahti. Samuli kommenteerasi Thomas Hobbesia ja sitä siteerasi USA:n isänmaalliset. Ja von Kleist. Pufendorf tais olla nilkki.
ellauri032.html on line 657: Tämä liike alkoi kutsua itseään herrnhutilaisuudeksi, joka tarkoittaa "Herran hatun alla". Termi esiintyy ensimmäisen kerran lähteissä 1724. Zinzendorf suvaitsi hyvinkin erilaisia opillisia painotuksia, sillä uskon ytimessä ei hänen mielestään ollut puhdasoppi vaan sydämestä nouseva rakkaus Vapahtajaan. Yhteisöön kuului 1700-luvulla jopa viisisataa schwenckfeldiläistä. Yhteisö joutui kuitenkin viranomaisten hampaisiin. Jälkimmäisen tarkastuksen yhteydessä 1737 Zinzendorf pakeni pitkälle matkalle päätyen lopulta koloniaaliseen Amerikkaan. Herrnhutilaisuuden keskus Yhdysvalloissa sijaitsee Pennsylvanian osavaltiossa, Betlehemin kaupungissa. Samassa jossa Jeesus syntyi, ilmeisesti.
ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.
ellauri033.html on line 591: Sanoo mitä sanoo, pikku kotiope on kade isobroidimaiselle kreiville, niinkuin moni väpelömpi pikkuveli fyysisesti ylivoimaiselle veljelle, nimiä nyt mainizematta. Goethen Faust oli samalla lailla kade Mefistolle, väittää Polle. Amielin päiväkirja ilmestyi näihin samoihin aikoihin, siinä vasta vätys. Se oli Kristinan mielikirjoja. Muakin teini-ikäisenä vitutti et olin niin väpelö. Koitin koulumatkalla opetella kävelemään reippaammin ja heiluttamaan käsiä. Jossain Johannexen seurakuntakodin kohdalla, missä Ilmo Launis ja sen pojat pehmitti Jöpiä. Seurauxet on vieläkin nähtävissä jönsin henkisessä habituxessa. Vallatonta ja vakavaa.
ellauri033.html on line 760: – Olen rakastunut ja suhde on totta. Olemme olleet täällä yhdessä tämän matkan ajan. Tutustuimme jo aikaisemmin, mutta menimme nyt kihloihin, kertoo Teuvo Hakkarainen Iltalehdelle rakas vierellään.
ellauri033.html on line 1035: Ainsi le voyageur qui dans son court passage Niinkuin merimatkailija joka risteilyllä
ellauri034.html on line 37: Tämän väittämän Otto ja Anna Quangel haastavat kuolemalla yxi kerrallaan. Otolta piilutettiin pää poikki, Annan vankila räjähti tuusannuuskaxi pommituxessa. Hegel kuoli Berliinissä koleraan kun tuli kotiin liian aikaisin. Schopenhauer kuoli yxin Berliinissä istualteen. Der Alte Fritz Potsdamissa ebenfalls. Se ei uskonut kuoleman jälkeiseen olemassaoloon ja tarrasi sixi elämään. vaikka oli kihtinen ja vesipöhöinen. Voihan sitä yrittää joukollakin kuolla, niinkuin ne coolaid hihhulit mooniet, tai rintamalla tai jossain onnettomuudessa. Mut eipä siitä seurasta siinä vaiheessa oo paljon väliä. Aika lyhyex se seurustelu siinä sitten jää. Eikä ne välttämättä kuitenkaan samaa unta nää. Yxin oot sinä ukkeli kaiken keskellä yxin, lauleskeli V.A. Koskenniemi hexametrillä ja loppusoinnulla. Ei auttanut vaikka oli vyökin, veti silti yxixensä henxelit. Ja iskä-Saarikoski oli matkalla kaiken aikaa ja kaikki kesken, ei oisi suonut olevansa yxin. Vaan oli. Mitäs oli niin izekäs. Yx kerrallaan kuoli meidänkin paitapeppu vanhemmat, vauvanvaipat leuan alle sidottuina.
ellauri034.html on line 131: Daniel ”Dani” Lehtonen ja Eveliina ”Eve” Uosukainen kertovat somessa jääneensä jumiin Indonesian Balille. Pariskunta matkasi kaukomaille 6. maaliskuuta ja uhosi somessa lähdön hetkellä, että ”ei pelota koronat”. Kaksikon oli tarkoitus viettää reissussa kuukauden päivät.

ellauri034.html on line 142: Hän toivoo, että korona ei vaikuta välilaskumaiden tai Balin tilanteeseen parissa päivässä siten, että paluumatkaan tulisi edelleen muutoksia.
ellauri035.html on line 752: ennenkuin sielu jatkaa matkaa. Kyykistyn ja sanon:
ellauri035.html on line 1180: Sarjassamme kusipäiden kirjoittamia ikäviä rompskuja, joita meillä täällä on jo aika kokoelma, esittelemme nyt jesuiitta Baltasár Graciánin (1601-1658) kirjoitaman trilogian nimeltä Criticón (1651-57). Siitä esimakua saa siitä, että se oli erityisesti Schopenhauerin ja Nietschen suosiossa. Sope opetteli jopa epsanjaa voidaxeen lukea Btä alkuperäisenä. Se oli Espanjan kultaisen vuosisadan suuria saavutuxia, joka sekin ehkä kertoo jotakin. Se on pitkähkö allegorinen (yäk!) romaani, jossa on filosofisia ylä-ääniä, siis jotain Coelhon alkemistin tapaista, vaikka todennäköisesti tuhmempaa. Joo se on taas tollanen nuoren miehen matka tyyppinen rompsku jossa on paljon siekailuja, jotain pyhiinvaellusta tässäkin. Tien päällä ollaan ja tehdään jäyniä. Mä veikkaan et tämmöinen road movie on ikivanha apinoiden meemi, kun nuoret koiraat on karkoitettu laumasta uhkaamasta silverbäkin haaremia.
ellauri035.html on line 1184: Maailmanmies Critilo on haaxirikkoutunut Santa Helenan rannalle kuin Napsu. Siellä se tapaa Andrenion, luonnonäijän, joka on täysin sivistymätön. Yhdessä ne lähtee pitkälle matkalle kuolemattomien saarelle, jonne vie elämänpituinen okainen tie.
ellauri036.html on line 28: Goethea en ole vielä haukkunut vaikka ainexia olisi, olenhan lukenut siltä Wertherin, Faustin, Wilhelm Meisterin, Wahlverwandtschaften ja vähän matkaa tarua ja totta sen muistelmista. Se on musta täysin ylimainostettu ääliö. Ei siitä Mussetkaan oikein pidä:
ellauri036.html on line 111: Rouva Pierson on entinen ruusumorsian, rosière, "jeune fille vertueuse à qui on remettait annuellement une couronne de rose en récompense." (Joka vuosi samalle vai uusi joka vuosi, kuten Sysmän Linta siis? Jälkimmäistä, luulisin, kuka jaxais olla virtuoosi vuosikausia). No emäntä paranee, isäntä ei edes kiitä, mistä Musse on sille hyvin, hyvin vihainen ja meinaa jo panna turpiin kiittämättömälle (ize se on vaan seurannut sivusta tumput suorina), mutta leski hillizee. Kotimatkalla vähän jo ilostellaan ja juoxennellaan kuin 2 linnunpoikaa. Mitähän tästä seuraa? Taidan arvata.
ellauri036.html on line 115: Nyt on Mussen pikku pippeli taas piristynyt, se nyökkii leskelle. Mut leskelle riittäis pelkkä Mussen ystävyys, se ei kaipaa Mussen pikkuveljeä. Ihan Rusoon Sankt-Pröön tyyliin Musse saa matkapassit ja lähtiessä nuolee vielä lesken portin lukkoa. "Ennenkuin lähdin painoin huulellani sen lukkoon."
ellauri036.html on line 127: Sit Pirkon täti kuolee, ja Pipa on tosi onneton ja yxinäinen. Minnistä ja Mussesta kuiskitaan kylillä paljon pahaa, enimmäxeen faktista. Mitens nyt suu pannaan? Pipa aikoo lähteä tiehensä, entä Musse? Koko homma on kestanyt vasta 3kk, ja ollaan luvussa 4.5. Tää Musse on pahempi oikkupussi kuin Nouvelle Heloise, vanhasta puhumattakaan. Onkohan miehet AINA ne oikkupussit? Yleensä se jolla on valtaa enemmän voi oikkuillakin enemmän turpaan saamatta. Koko seutu puhui siitä, että Brigitte eli julkisesti yhdessä elostelevan parisilaisen kanssa, joka rääkkäsi häntä, että he kuluttivat aikaansa vuoroin riitautumalla, vuoroin sopimalla, ja että kaikki varmaan päättyisi huonosti. Eikä siinä kaikki, Musse ize rääkkää siitä Pipaa eniten, alkaa taas epäillä sitä vanhoista ristiinsuihkinnoista. Epäilevän ja kieltävän välimatka on lyhyt. Filosoofi on ateistin orpana. Taas kuluu 2kk Mussen vittuilua ja muuta tolkutonta kohtelua.
ellauri036.html on line 131: Huoneemme oli täynnä sinne tänne heitettyjä vaatteita, kirjoja, kyniä, kääröjä ja kaiken päälle oli levitetty kartta, jota molemmat niin rakastimme. Lähdimme ulos ja palasimme taas; ja usein heittäysin Brigitten jalkoihin, joka nauraen syytti minua laiskuudesta, väittäen, etten mihinkään kelvannut. Täyttäessämme matkalaukkujamme keksimme vielä satoja suunnitelmia. Sisilia oli verraten kaukana, päättelimme keskenämme, mutta talvi oli siellä niin lauhkea! ja mikä ihana ilmasto! Genua on kaunis kirjavine taloineen, vihreine puutarhoineen, Apenninien vuorijono takanaan! Mutta siellä on ainainen melu ja tungos! Kolmesta miehestä, jonka tapaat sen kaduilla on vähintäin yksi munkki ja yksi sotilas. Firenze on surullinen, se on kuin kappale keskiaikaa. Kuinka kärsiä sen ristikkoikkunoita ja sen rakennusten likaisen ruskeaa väriä? Mitä tekisimme Roomassa? Emmehän matkusta ihmetelläksemme ja vielä vähemmän jotakin oppiaksemme. Jospa lähtisimmekin Reinin rannoille? Mutta sesonki on siellä jo lopussa, ja vaikk´emme matkustakaan ottaaksemme osaa seuraelämään, on kuitenkin ikävä tulla seutuihin, josta ihmiset juuri ovat lähteneet. Entä Espanja? Kovin vaivaloista: siellähän täytyy matkustaa kuin keskellä sotaa ja olla kaikkeen valmistautunut paitsi lepoon. Lähtekäämme Sveitsiin! Vähät siitä, jos siellä on paljon matkustavaa väkeä. Siellä saamme nähdä joka tapauksessa Jumalan ihanimmat värit: taivaan sinen, kenttien vihreän ja ikuisen lumen valkean.
ellauri036.html on line 133: Et semmosia matkasuunnitelmia. Oota vaan, kyllä tääkin varmaan kohta menee mynkään, tulee corona ja matkustuskielto tai jotain muuta estettä. No tietysti, eihän tää muuten olis romanttinen romaani.
ellauri036.html on line 137: Mut ei, just ennen lähtöä Brigitte alkaa "riutua". Sitähän jengi tuppaa tekemään romanttisissa romaaneissa, riutumaan. Ilmeisesti six et sen porukat N:n kaupungista aikoo excommunikoida sen jos se lähtee pariisilaisrotan matkaan. Kysymys: mixei ne mee vaan naimiaisiin? Mikä estää? Toinen on leski ja toinen naimaton. Onx tässäkin nyt jotain "foul play"? No faktisesti olikin, Ovaltine oli elävän paronin leski, eikä vainajan.
ellauri036.html on line 145: Musse uskoo että tässä tosiaan on jokin koira haudattuna, ja järkkää äkkilähdön matkalle yrittäen sillä yllättää Pipan ja Heikin paljastamaan korttinsa. Seuraa kummallista venkoilua, jota ei jaxa edes hirveen tarkkaan lukea. Naisen ainoa vastaus on äänettömyys, sanoo Brigitte. Niinpä niin. Turpa kii tai se turpoo kii. Musse ei usko naisen selvää sanaa, kun Pipa sanoo sen, se on ihan tyypillinen setämies. Pipa tiivistää aika hyvin millaista on olla kun mies on bipolaarinen narsisti.
ellauri036.html on line 178: Le Mal du Siécle on lusittu, jälellä on enää loppuvizit. Musse lähtee maailmanympärimatkalle ja jättää Brigitten jäämistönä Brotheruxelle. Saat siitä ehkä paremman rakastajan (no takuulla), muttet parempaa veljeä (kiusaavampaa ainakaan). Ehkä stikkaan kortilla mutten lupaa sitäkään. Tästä ette kyllä enää selviä. Nähdään! Heippa! Oli kiva tavata!
ellauri036.html on line 1143: Ohi vierineet vuosisadat on tehneet pitkän matkansa
ellauri036.html on line 1709: lähti matkaan taivaanvahvuuden ympäri.
ellauri036.html on line 1986: Mä olen jossain toisaalla jo viisaasti sanonut, että apina on hyvä toiselle vaan niin kauan kuin leijona on kylläinen: kun sillä ei oo nälkä, se voi antaa luun myös hyeenoille. Tai no, köyhät kyllä auttaa toisiaan, se tuntuu rotevalta, ja voi toisen kerran saada sitten ize apua. Sitä mukaa kun amerikkalaisten äärettömältä näyttänyt etumatka muihin on kaventunut, on niiden kostonhimo myös herännyt. Tää ei yhtään yllätä, samoja apinoita kasvaa joka oxalla.
ellauri037.html on line 561: Lähdetään siis Danzigista eli Gdanskista, jossa Arttu syntyi 100v ennen Mikko Rothia. Sen iskä Heikki oli saxalais-hollantilainen patriisi ja äiti Johanna monilahjakas salonginpitäjä ja kirjaltaja. Se Schopen lapiosana tulee siis hollannista. Uskonnottomia olivat, vallankumouxellisia rebublikaaneja, kosmopoliitteja ja anglofiilejä. Toisin kuin Sope siis, taas, paitsi sitä ateismia. Kun Gdanskista tuli osa Preussia, lipilaari Heikki muutti perheineen länsimielisempään Hampuriin. Artun pikkusisko Adele oli sitä 8 vuotta nuorempi. Ei siis leikkikaveri, vaan ärsyttävä vanhempien lemmikki kuin Riku. Heikki ja Hanna antoi lapsilleen A:lla alkavat nimet, niinkuin saman pesueen koiranpennuille. Artun koirankin nimi oli Atma. Arttu oli vaihdossa Ranskassa ja styylas siellä ikätoverinsa pojan kanssa, ja soitti sen kanssa huilua. 15v jolppina se lähti Euroopanympärimatkalle vanhempien kaa, business and pleasure. Tää oli Heikin juonia: se halus Artun perhebisnexeen, Arttu halus yliopistoon joka oli iskän mielestä turhuutta. Jos haluut matkalle, niin sit jatkat sen jälkeen kauppakoulussa. Jos haluut verstaalle, niin unohda koko turnee. No se lähti reisulle, mut katu sitä myöhemmin. Wimbledonissa oli tyyyylllsäää jossain anglikaanikoulussa. Sixikin se vihas uskontoa myöhemmin. Heikki rähjäsi Artulle huonoista todistuxista niin kovasti, että Hanna pelkäsi sen menettäneen järkensä. Ehkä menettikin. Heikki hyppäs kanaaliin Hampurissa 1805. Se oli yhtä autisti kuin poikansa, ja yhtä masis. Sope sanoikin et sen luonne on isän peruja. Isän puolella oli enemmänkin hulluja. Äiskä sensijaan oli seuraihminen. Sope ihaili isäänsä kai six kun ei pärjännyt alkuunkaan äidille, ja äiti vaan hemmotteli pikku Adia. No Heikiltä jäi mojova potti, joka jaettin kolmeen osaan. Arttu sijoitti omansa varovasti valtionobligaatioihin ja nettosi sillä 2x enemmän kuin yliopiston professori. Oli varaa sitten vittuilla koulufilosofeille.
ellauri037.html on line 575: Sopelle tuli äkkilähtö Berliinistä 1813 Napsun pelossa kun se epäili joutuvansa varusmiehexi. Se palas Weimariin mutta lähti sieltäkiin kun äiskä eli siellä synnissä jonkun sitä 12v nuoremman gigolon kaa. Piileskeli vähän aikaa Rudoldstadtin kaupunkipahasessa, retkeili Thuringenin mezissä ja söi makkaraa kirjoittaen väikkäriä, Riittävän syyn periaatteen neljästä juuresta. (Eli mix tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.) Kun Ranskan armeija lyötiin Leipzigissä, väikkäri tuli sopivasti valmiixi. Sopea vitutti hohottavat sotilaat ja se lähti taas Weimariin. Äiskä (joka oli nähtävästi yhtä kova laskettamaan luikuria kuin poikansa) väitti et sen suhde gigoloon oli vaan platoninen (sen pitäis miellyttää platonisti Sopea). Sope ei uskonut ja riiteli typerän vaikka lihaxikkaan gigolon kaa. Äiskä julkaisi matkakirjoja niiden Euroopan reisusta. Artun väikkäriä se piti käsittämättömänä, eikä käsittänyt kuka haluis ostaa sen, saati lukea. (Arvaa vituttiko äidin keuliminen Arttua.) Arttu huusi pää punasena et sen (Artun) juttuja luettas paljon sen jälkeen kun Hannan matkakirjat ja romskut olis unohtuneet. (Ja niinhän siinä kävi.) Ize asiassa Brockhaus suostu kustantamaan Artun prujauxen vaan koska sen äidin kirjat möi niin hyvin. Mut myöhemmin osat vaihtuivat, ja Brockhaus lopulta nettos paljon enemmän koalasta kuin sen äidistä. Molempien kuvat oli Brockhausin seinällä. Kerrankin sovussa.
ellauri038.html on line 80: Juurikin näin. Paul Rée (sepalusta kaiveleva nikkari yo. kuvassa) oli mursua 5v nuorempi, jonkinlainen sielutieteilijä sekin, ei oikeastaan hullumpi: materialisti, deterministi, darwinisti, viis välitti vapaasta tahdosta. Edusti siis Paul Bourgetin nimenomaan inhoamia näkemyxiä, ja osallistui samaan sotaan vastapuolella. Mikä pahinta: äveriästä eheytynyttä jutkusukua. Loppuun filosofoituaan liukastui johki rotkoon ehkä tahallaan. Osterina kolmantena toimiva Lou oli ryssä, josta tuli matkailija ja kirjailija. Nazit haukku sitä Suomen jutkuxi vaikka se oli hugenotteja. Loun 25vuotta vanhempi ope, holl. pastori Gillot oli niin siihen lääpällään et olis jättäny vaimoparkansa jos Lou ois siitä huolinut. Ei huolinut.
ellauri038.html on line 475: HS on huolissaan: Venäjä kirii kiinni EUn ja HSn etumatkaa sumutuxessa.

ellauri039.html on line 616: Jo kolmas lomamatka on mennyt mynkään peräjälkeen.

ellauri039.html on line 782: Heis veis, kääntyy Jackyn What ho! Eila Pennasen Howards Endin käännöxessä. Alemman keskiluokan puhekieltä. Kalle Ankassa sanoi Långben hej svejs. Heisulivei ja heippa sun heiluvilles sanoi Hessu Aku Ankka-piirretyssä. Mikki, Aku ja kumpp. järsii maissintähkiä vuorta alas syöxyvässä matkailuvaunussa kuin kirjoituskoneet, kilahtaen kun kela tulee rivin loppuun. CR-LF. Hyvä lopun aikojen embleemi.
ellauri040.html on line 366: postomodernistinen kirjasto Jos talviyönä matkamies

ellauri041.html on line 260: Olit ajatellut tunkeutua, Kordillieerien meziin, preerioille, ylängöille ezimään tutkimusmatkailija Maranaa joka on kadonnut eziessään romaanijoen alkulähteitä mutta törmäät päin vankilayhteiskunnan kaltereita, jotka kattavat koko planeetan ja pakottavat seikkailun pysymään viheliäisissä käytävissään jotka ovat aina samanlaisia...
ellauri041.html on line 272: Nyt te olette mies ja vaimo, Lettore ja Lettrice. Suuur aviovuode majoittaa teidän lukukinkereitanne. Seija sulkee kirjansa, sammuttaa lamppunsa, painaa päänsä tyynyille ja sanoo: sammuta sinäkin. Etkö ole väsynyt lukemaan? Ja sinä: hetki vielä. Olen lopettelemassa Italo Calvinon romaania Jos talviyönä matkamies.
ellauri041.html on line 368: (Ohops, Ranskalaisia pastilleja olikin Juha Tantun matkakirja, joka oli Linkuilla mukana Pariisissa. Melenderin kirja oli Ranskalainen ystävä. Aapelilla oli Onnen pipanoita ja Talvella Iloinen juusto.)
ellauri041.html on line 1065: Saatana lähti pärinällä jä ärinällä matkaan

ellauri041.html on line 1161: Niin jatkui matka. Päivä laskee, lämpö tasaantuu.

ellauri041.html on line 1195: jatkaa matkaansa taas etiäppäin.

ellauri041.html on line 1567: kerää matkaan kuuluvaa pakaasia,

ellauri041.html on line 1568: eikä lähde reisuun ilman matka-aasia.

ellauri041.html on line 1585: koko matka pyhään Jerusalemiin.

ellauri041.html on line 1589: matkamuistoxi, karhun pakaasiin sen kantoi.
ellauri042.html on line 538: Palattuaan joutavalta maailmanympärimatkalta Pariisiin hän oli perustamassa 'uusien filosofien' koulukuntaa. Uusi filosofia suhtautui kriittisesti marxismiin ja sosialismiin kauan ennen Neuvostoliiton hajoamista. Vitun korppikotkat raakkumassa työväen unelmapuljun haaskalla. Kohta päästään jaolle!!
ellauri043.html on line 115: Antonios vetäytyi erämaahan yksinäisyyteen mietiskelemään, rukoilemaan ja palvelemaan Jumalaa. Pyhimys vieraili askeettien luona, tutustui heidän elämäänsä ja yritti oppia heiltä. Mies asettui yhteen hautaan lähellä kotikyläänsä, missä hänen kerrotaan kohdanneen pahoja henkiä villieläinten muodossa. Vietettyään viisitoista vuotta tällaista kiertelevää puolivallattoman poikamiehen elämää eli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisenä pyhä Antonios päätti vetäytyä täyteen yksinäisyyteen. Hän löysi Niilin varrelta vuoren, jossa oli sopivasti vanha autio linna (no, termiittipesä), ja asettui sinne asumaan. Yhtä onnistunut erakko kuin Pentti Linkola, sen luona ramppas väkeä kin salpausselällä tapaamassa ja saamassa elämänohjeita. Elomme vaelluxen puolitiessä se värjäs parran harmaaxi ja ryhtyi viisaaxi vanhuxexi. Vaikkei se ollut mennyt vasta kuin 1/3 matkasta! 70v oli vielä tyhjään säiliöön.
ellauri043.html on line 159:

Vaikka aikaisemmin, en ollut näin huonossa hapessa! Aamuhämärässä aloin jo runoilla; sitten menin suihkuun kellariin - eipäskun joelle vedenhakumatkalle, ja palasin tökeröä polkua leili olkapäällä, hymistellen virsiä. Seuraavaxi musta oli kiva siivota koko mökkerö. Otin työkaluni ja koitin tehdä palmikoista tasakokoisia, ja koreista kevyitä; sillä pikkuhommatkin tuntui silloin niin kivoilta ettei ne maistuneet edes velvollisuudelta.


ellauri043.html on line 196:

Miten usein olenkaan kadehtinut myös laivoja, joiden purjeet muistuttavat siipiä, ja varsinkin kun ne kuskaa poies niitä, jotka on käyny mulla kylässä! Kyllä meillä oli sitten mukavaa! Millaista paisuttelua! Kukaan ei ole kiinnostanut mua yhtä paljon kuin Ammon; se kertoi mulle Rooman matkastaan, katakombeista, Colosseumista, julkkisnaisten hellyydestä, ja tuhannesta muusta jutusta!… Ja sit mä en suostunut lähtee messiin! Mix ihmeessä mä izepäisesti jatkan tämmöstä elämää? Mun ois pitänyt jäädä Nitrian munkkilaan, kun ne mua niin pyysivät. Niillä on omakotisellit, ja silti ne seukkaa keskenään. Sunnuntaisin trumpetti kuzuu ne kirkkoon, jossa ne saa kolme martinia, tai ruoskaa jos ne ei tottele, varastelee tai tunkeutuu johkin sopimattomaan, sillä niillä on kuri tapissa.


ellauri043.html on line 200:

Mutta sellaiset lottovoitot on liian nenäkkäitä! Sotilaana olis parempi. Mä olin ennen vanttera ja kestävä, - olisin jaxanut jännittää katapultin kaapelin, marssia synkissä mezissä, polttaa kypärä päässä savuavia kyliä kuin My Laissa... Mikään ei estäisi mua kokoomillani rahoilla ostaa tullimiehen vakanssin jonkun sillan tullikopissa; ja matkaavaiset kertois mulle tarinoita, ja näyttäisivät mulle kapsäkistään kaikenlaisia jänniä juttuja.


ellauri043.html on line 384:

Tää siitä tulee kun paastoo liikaa! Voimat menee. Jos sais edes kerrankin matkallansa palan lihaa!


ellauri043.html on line 489:

Vasemmalla ja oikealla nousee kaksi maankielekettä ja niiden välissä viljelysmaita, sykomoriviikunapuita siellä täällä. Kellojen, tamburiinien ja laulajien ääniä kuuluu kaukaa. Ne on väkeä matkalla Kanopoxeen nukkumaan Serapiin temppelin päällä nähdäxeen unia. Anttoni tietää tän; ja se liukuu tuulen työntämänä kanaalin kahden rannan välissä. Papyruxen lehdet ja lumpeen punaiset kukat, yli miehenkokoiset, kaartuu sen ylize. Se venyy veneen pohjalla; peräairo viistää vettä. Aika ajoin saapuu lämmin tuulahdus, ja hennot kaislat kahisevat. Pienten laineiden liplatus heikkenee. A:n valtaa uneliaisuus. Se näkee unta että se on egyptiläinen munkki.


ellauri043.html on line 507:

Joelle on ainakin 3 tunnin matka, ja yö on niin pimeä etten näkisi eteeni. Sisuxeni ovat tulessa. Missä leipä?


ellauri043.html on line 818:

Sä et arvaa miten pitkä matka me ollaan tultu. Nääthän että vihreiden kuriirien villiaasit on kuolleet vanhuuteen!


ellauri043.html on line 851:

Tää hieno kangas, joka rahisee sormissa kuin kipinöisi, on kuuluisaa keltaista pellavaa jota kauppiaat tuo Baktriasta. Ne tarvii 43 tulkkia matkan varrella. Mä teetän siitä pukuja, jotka sä paat päälle kotosalla.
ellauri043.html on line 1323: toisia rukoilee kädet kyynärpäitä myöten ristissä, kykkii maassa, laulaa virsiä, tai juo viiniä; yhden pöydän ympärillä uskovaiset pistää tuulensuojaan rakkaudenateriaa, marttyrit käärii hihoja näyttääxeen haavojaan; patukoihin nojailevat vanhuxet kertoo matkakertomuxia.


ellauri043.html on line 2094:

Mepä tunnettiin se, meikämannet, me tunnettiin se kirvesmiehen poika! Me oltiin sen ikätovereita, asuttiin samalla karzalla. Se muovaili mudasta pikkulintuija, pelkäämättä leikkuulautojen reunoja (???) auttoi iskää kirveshommissa, tai piteli äidille värjättyjä lankavyyhtejä. Size teki matkan Egyptiin, josta se toi isoja salaisuuxia. Me oltiin Jerikossa, kun se tuli tapaamaan heinäsirkkojen popsijaa. Ne juttelivat matalalla äänellä, kukaan ei saanut selvää siitä. Mutta siitä lähtien se alkoi pitää meteliä Galileassa, ja sen nimissä on paljon satuja.


ellauri043.html on line 2283:

Tää melu saa sen raottamaan silmiä, ja se erottaa Niilin, kaartelevana ja kirkkaana kuun valaistuxessa, kuin suuri käärme hiekan keskellä; — niin että näköharha tarttuu siihen uudestaan, se ei ole lähtenyt Ofiittien luota; ne ympäröivät sen, kuzuu sitä, raahaavat matkalaukkuja, laskeutuvat kohti satamaa. Se on nousemassa laivaan niiden kaa.
ellauri043.html on line 2601:

Onxe hyeenan haukuntaa, vai jonkun exyneen matkailijan nyyhkinää?


ellauri043.html on line 2848: Ne on molemmat paljain jaloin, paljain päin ja pölyisi äkuin matkalaiset.


ellauri043.html on line 3056: Mä olin eka Hyrkanian merellä saakka. Tein sinne rengasmatkan! Ja Barometrien maan kautta, sen mihin on haudattu Bukefalos, menin alas Niniveen. Kaupungin porteilla mua lähestyi 1 mies.
ellauri043.html on line 3136:

Empusa (m.kreik. Εμπουσα) on kreikkalaisessa mytologiassa hirviömäinen naispuolinen henkiolento, jonka jaloista toinen oli pronssinen ja toinen aasin jalka.[1] Tosin Aristofanes kertoo toisen jalan olevan kuparia ja toisen lehmän lantaa, kun Dionysos ja Ksanthias kohtasivat empusan matkalla Haadeeseen.
ellauri043.html on line 3137: Empusat olivat Hekaten seuralaisia, ja hän lähettikin niitä pelottelemaan matkalaisia. Nämä muodonmuuttajat ilmestyivät tällöin muuttaen jatkuvasti hahmoaan, mutta niiden vaarallisuus oli hyvinkin kyseenalaista, koska jatkuvasti solvaamalla ne sai helposti pakenemaan kirkuen pois.
ellauri043.html on line 3506: Se laskeutu taivaasta. Mä oon matkalla ylös. — Koska mä oon niin äijä et mä nousen Prinssin leevelille!
ellauri043.html on line 3650: Mä selitän sulle matkalla jumalien asennot, mix Apolla seiso, Juppiter istuu, mix Venus on musta Korintissa, ruudullinen Ateenassa, teltanmallinen Pafoxella (credits: E.Saarinen).


ellauri043.html on line 4418: Mutta meidän 2 välimatka hupenee, yö tulee! Tännepäin, Amtrakspandit, Izedit, Selluliitit! Apuun isä Metro! Ota miekka! Kautsukki, sun pitää tulla takaisin universaalisexi pelastuxexi, tuu mun puolelle!
ellauri043.html on line 4723: Se nostaa pään kohti taivasta "ei täneä eneä saja" -tyyppisesti ; — ja huolimatta välimatkasta sen ääni kantautuu joen ylize:
ellauri043.html on line 4838: Kaikki sen näkemä sekottaa sen mieltä. Se on kuin matkaväsymys, tai jälkihumala.
ellauri043.html on line 5341:

Silloin, kalpean kuunsäteen valossa, Antonius erottaa loppumattoman karavaanin joka kulkee kallioiden harjalla; — ja jokainen matkalainen, yx toisensa jälkeen, putoo jyrkänteeltä rotkoon.
ellauri043.html on line 5400: Kuin 2 myrskyn retuuttamaa matkalaista, Kastur ja Pulutuk hakee suojaa saman palttoon alta.
ellauri043.html on line 5863: Se havaizee yhdellä silmäyxellä etelän ristin ja ison karhun, ilvexen ja kentaurin, kalojen tähtisumun, Orionin tähtikuvion 6 aurinkoa, Jupiterin 4 kirrtolaisineen, ja jättimäisen Saturnuxen 3-kertaisen renkaan! Kaikki planeetat, kaikki tähdet jotka ihmiset myöhemmin löytävät! Se täyttää silmänsä niiden valoilla, se ylitäyttää päänsä niiden välimatkalaskelmilla, — sit sen pää nuupahtaa.
ellauri043.html on line 6168: Mä muistan matkan jonka mä tein Ammonin kanssa, etsimään yxinäistä paikkaa minne perustaa luostareita. Se oli viimeinen ilta, ja me tihitettiin askelia, mumisten hymnejä, vieri vierellä, puhumattomina. Sitä mukaa kun aurinko aleni, meidän ruumiiden 2 varjoa pitenivät kuin 2 obeliskia koko ajan kasvaen ja kulkivat koko ajan meidän mukana. Meidän patonkien kärjillä me istutettiin sinne tänne ristejä merkkaamaan sellin paikkaa. Yö tuli hitaasti, ja mustat varjot laajenivat maassa valtavan roosan värin vielä vallitessa taivasta.
ellauri043.html on line 6957: Nojaten selkää kellarin oveen ja kynsi ojossa, mä valvon liekehtivistä silmäteristä käsin niit jotka haluu sisälle. Valtava tasanko horisonttiin asti on ihan paljas ja matkailijoiden luiden valkaisema. Sua varten pronssiovet aukenee, ja sä voit haistaa kaivosten höyryä, kun laskeudut luoliin. Nopsaan nyt! Pidä kiirettä!
ellauri043.html on line 7141: kotimatkalla takaisin puolivallattomaxi lapsexi.

ellauri045.html on line 151: Tohtori Alzheimerin laidan yli taklaus lähetti vasta muumit matkaan.

ellauri045.html on line 214: Siinä matka katkeaa Pikin kolmanteen kaatumiseen.

ellauri045.html on line 354: Ei vaitiskaan, toisen lapsen äitihän se hermostui kun sen lapsen frisbi katos veteen ja lapsen isä tuli pyllybikinisen kanssa mukaan ezimään. No eihän niihin bikineihin frisbi mahdukaan, pesäpallomailasta nyt puhumattakaan. Huora huzu horo! huutaa huolestunut naapuripesän lokkiemo. Lokki-isä oli matkalla väärään pesään.
ellauri045.html on line 364: Aamulla oli paluumatka edessä. Tää kirja on kuin ainekirjoitusta. Pitäisinkö Kirstistä enemmän ja olisin tosissampani jos olisin nuorempi, ehkä. Ainaskin jaxaisin jyystää sitä nukkumatta välillä. Hyvä kun jaxan pitää kädestä. Kirsi kulkee kuin kissa, bylsii kaikkia. En pitänyt siitä mutta minulta ei kysytty. Pidin enkä pitänyt. Huohhelihuoh.
ellauri045.html on line 499: Venäläisille runoilijoille Krim ja Kaukasus ovat perinteisesti merkinneet kosketusta itämaisuuteen. Jesenin matkusti vuosina 1924-1925 Georgiaan ja Azerbaidjaniin ja kirjoitti runosarjan, jossa tehdään mielikuvitusmatka Iraniin. Viittauksia klassisiin persialaisrunoilijoihin viljelevissä runoissa fantasioidaan hunnutetuista naisista, hörpitään teetä ja tepastellaan puutarhoissa. Orientalistista mausteista huolimatta mukana on pari hyvää rakkausrunoa. Kokonaisuutena sarja latistuu makeiluun ja metaforien manerismiin.
ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri045.html on line 528: Lasten kanssa matkalla on syväsukellus tenavien seurassa reissaamisen riemuun. Passi ja matkarattaat, kantoliina ja kypärä kainalossa kulkeva lukija johdatetaan matkan suunnittelusta perille asti, ruoditaan majoitusta ja varusteita, vippaskonsteja ja ohjeita vaaratilanteisiin. Selviytymisoppaan luettuaan nyky-vanhempi on valmis muuttamaan pilttien kanssa tien päälle. Teos sisältää myös johdatuksen lähialuematkailun kentille.
ellauri045.html on line 738: Kun Ajira Airwaysin lento on tehnyt pakkolaskun Hydra-saarelle, Musta-asuinen mies ilmestyy Sunille Christianin muodossa ja näyttää tälle valokuvan vuodelta 1977, jossa Jin, Hurley, Jack ja Kate ovat mukana Dharma Initiativessa. Myöhemmin Musta-asuinen mies omaksuu Locken hahmon ja soluttautuu Ilanan joukkoihin. Mies matkaa Benin kanssa pääsaarelle, jossa he kohtaavat Sunin ja Frankin. Mies johdattaa Benin Temppelin kammioon, jossa hän ilmestyy savuhirviönä ja näyttää Benille tämän menneisyyden teot, jotka johtivat Alexin kuolemaan. Mies ilmestyy Benille myös Alexin muodossa, käskien tätä totella ”Lockea” kaikessa, varoittaen tappamasta häntä kuoleman uhalla.
ellauri046.html on line 861: Eduard Mörike, joka esiintyy Freelingin matkailukirjassa van der Valk lomailee (Freelingin Maifret a Vichy)
ellauri046.html on line 966: Viinaa ja nappuloita ottanut mies löi lasiin nyrkillä ja jatkoi matkaa

ellauri046.html on line 992: ja sen matkustajista. Kiivaan sananvaihdon jälkeen molemmat autot jatkoivat matkaa.

ellauri047.html on line 68: Leipzig oli fashionaabeli pikku-Pariisi. Me tehtiin pikku kiekka Leipzigiin automatkalla Dresdeniin. Siellä oli hurjan hiljaista, oli sunnuntai. Melkein kuin koronapandemian aikana. Amerikkalaiset pommitti sen hajalle, muttei niin hajalle kuin Dresdenin. Nazit sentään säästi Pariisin kun halus sinne juhlimaan. Tulimerellä tervehti merentakaisia esi-isiä. Euroopasta karkotettujen hihhuleiden jälkeläiset maxo takaisin. Varmaan ne halus että Dresdenissä näyttäis jatkossa samalta kuin jenkeissä autoteiden varsilla: Motel-kylttejä, No Vacancy, Texaco-asemia, Taco Billejä. Asfalttia, tyhjää, autoja. Paljon, paljon mamuja. No siinä on niiden toiveet kyilä toteutuneet. Dresdenissä oli uusnazien mamumellakoita päivittäin hienosti uudelleenrakennetulla torilla.
ellauri047.html on line 95: Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan (lähti tost noin vaan, dumppas 10-vuotisen hoitonsa, 7v vanhemman rouva von Steinin ilman edes textaria) ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat.
ellauri047.html on line 99: Italian matkan jälkeen Goethen hallinnollista työtaakkaa kevennettiin, niin että hän saattoi entistä paremmin keskittyä kirjailijan työhön. Vaikka hän oli erittäin ahkera kirjoittaja, saattoi teosten valmistuminen kestää vuosikymmeniä, sillä hänellä oli tapana työstää monta teosta yhtäaikaisesti. Faust työllisti häntä jopa 60 vuoden ajan. Niinkuin Karl August, joka maxo viulut. Torquato Tassossa Goethe on sekä Antonio että Tasso. Ettei vaan Antoniossa ollut Augustiakin mukana, kärsimättömänä odotti valmista.
ellauri047.html on line 131: Caspar Goethe opiskeli italiaa kirjoittamalla italiaxi Italian matkastaan. Vielä 30v jälkeen se nähtiin kumartuneena MSn ylize. Äärimmäisen huolellisella ja kauniilla käsialalla täytti vihkosen toisensa jälkeen ilman pienintäkään ajatusta niiden julkaisemisesta.
ellauri047.html on line 172: Me käytiin Meissenissä eräänä sateisena päivänä Johnin perheen kanssa automatkalla. Se oli jotenkin rinteessä, pieni tori, sateenvarjoja ja sadetakkeja. Käytiin Meissenin lasitehtaan myymälässä ja ostettiin Meissen-lautanen, joka möllöttää nyt lautashyllyssä. Vanhemmillakin oli samantapainen Meissen-lautanen, vieläpä siinä samassa lautaskaapissa, joka on nyt meidän salissa. Mut se lautanen harmittavasti meni Jönsille. Kai. Ei meille ainakaan. Kukahan meidän lapsista saa kaapin, ja kuka lautasen.
ellauri047.html on line 179: Seuraavana vuonna alkoi hänen useammille vuosille suunniteltu opintomatkansa Alankomaihin, Englantiin ja Ranskaan Johann Gottfried Winklerin seurassa. Hän joutui kuitenkin keskeyttämään matkan Amsterdamissa 7-vuotisen sodan takia.
ellauri047.html on line 190: Hän ja Eva König – joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1768 – kihlautuivat 1771. Vuonna 1775 Lessingin työ kirjastossa keskeytyi useamman matkan ja keisari Joosef II:n suoman audienssin vuoksi. Braunschweigin prinssi Leopoldin seurana hän matkusti Italiaan, jossa he vierailivat Milanossa, Venetsiassa, Firenzessä, Genovassa, Torinossa, Roomassa, Napolissa ja Korsikalla.
ellauri047.html on line 761: Mä jään tässä pois, uskolliset matkatoverit!
ellauri047.html on line 795: Runous on ihmissuvun äidinkieli, sanoi ex-paimen, lainaten Hamannia, Königsbergin entistä huliviliä, joka kääntyi Lontoon matkalla luettuaan hotellissa Gideonin raamattua, ja oivallettuaan, ettei usko ole ozalohkon asia, vaan asuu liskoaivoissa.
ellauri047.html on line 918: Voltaire, uskovaisten paholainen, ateisti pahan ruhtinas, on mulla vielä sättimättä. Esipuheena voi mainita, että se ja yhtä jumalaton Fredrik Suuri oli yhtä saitoja. Niille tuli nokkapokka Voltairen matkalaskusta. Voltaire haukkui Sanssoucin hotellijärjestelyjä ja Fredistä Arouetin narrinpalkka oli liian korkea. Fred kirjoitti laskun reunaan: Suurlurjus! Hälläpyörä! Tyhmyyxiä! Älä jauha! Täst mie piäm! Mun mieleiseni mies.
ellauri048.html on line 91: joka esiintyy muun muassa Sternen matkakirjan nimessä Sentimental journey.

ellauri048.html on line 153: V. A. Koskenniemi matkusti vuonna 1936 natsi-Saksaan luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta, jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen kansallissosialismia ja fasismia kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen nationalistisen ja konservatiivisen maailmankatsomuksena. Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.
ellauri048.html on line 470: Kristinan miälestä tän leffan loppu oli eritt. tönkkö. Että luurankofaija onkin elossa ja nostetaan kattoon videoo. Yrmf! Kuten sanottu samaa tönkkösuolausta oli pitkin matkaa. Six vaan hyvä, muttei toppen.
ellauri048.html on line 476: Tässä tulee taas eteen toi genrehölmöys. Kaikkein tärkeintä on tietää onx tää komedia, tragedia, road movie vai mikä. Vitun väliä! Elämäkin on tragikoomista, tyylitöntä tieleffaa ilman juonta, ainaista lopun alkua. Musta sellainen leffa on hyvä josta turvelot leffarasistit ei edes tiedä mihin se pitää lokeroida. Se muistuttaa elämää. Koko jako tragediaan ja komediaan oli säätyrasismia. Tragedia on ylevää hengennostatusta yläluokalle ja komedia viihdettä alhaiselle rahvaalle. No nehän enemmän tarvizee helpotusta naurusta. Yläluokka naureskelee matkalla pankkiin. Tragediassa ne työntää jalkaa peiton alta kylmään ja vetää sen sitten nautinnollisesti takaisin. Katharsis jaa pöntön pohjalle. Olo tuntuu keveältä.
ellauri048.html on line 870: In the round-tower of my heart. karkumatkan estää tanko kankea.
ellauri048.html on line 973: Sitten Alfin henkilökohtainen hyvä ystävä Hallam, sen siskon sulhanen, kuoli odottamatta Wienin matkalla. Hallamin kuolema, rahapula ym.ym. sai Alfin kriiseilemään. Sen mieliala ja toiveet lopsahti. Se ei julkaissut runojaan 10 vuoteen, vaikka kirjoittikin niitä lisää.
ellauri048.html on line 1091: And the stately ships go on Ja uljaat laivat jatkaa matkaa
ellauri048.html on line 1425: And travell'd men from foreign lands; Ja matkamiehet ulkomailta kaa;
ellauri049.html on line 27: Tässä jaxossa on vino pino nuoria neroja, joista suurin osa kuukahtaa matkalla, osasta tulee vähä-äänisiä vanhoja pieruja. Ehkä Goethen nerous oli siinä, että se sai pidettyä neron foliohatun päässä ihan kalkkiviivoille. Se oli hyvä ratkaisu tässä tapauxessa, muissa tapauxissa hyvä ratkaisu on kuolla viinaan, syfilixeen tai laudanumiin viimeistään nelikymppisenä. Älä koskaan vanhene, sanoi Annan kasvatti-isä Matthew Cuthbert flammalleen Jeannielle sydänkohtauxen uhrina. Liian myöhäistä, sanoi se.
ellauri049.html on line 116: Vierahissa kuljet sa kaiken matkaa
ellauri049.html on line 205: Uuno Kailas lähti parantolamatkalle Nizzaan marraskuussa 1932. Kuitenkin pitkälle kehittynyt keuhkotauti sekä Kailaan seikkailut Pariisissa ja Berliinissä ennen sanatorio Villa Constanceen saapumista veivät viimeisen mahdollisuuden parantumiselta. Runoilija Uuno Kailas kuoli 22.3.1933, viikkoa ennen 32-syntymäpäiväänsä.
ellauri049.html on line 235: Fil. tri Panu Rajala toteaa esitelmässään, että vaikka keuhkotauti varjosti Sarkian koko elämää, parantoloissa vietetyt ajat eivät olleet runoilijalle vastenmielisiä, sillä eniten luomistyössään Sarkia kaipasi rauhaa, vapautta ja hellivää hoitoa. Kaikkea näitä hän olisi saanut osakseen parantoloissa. Rajalan mukaan potilas näyttää suorastaan paenneen sairauteensa, jotta välttäisi arkeen ja työhön liittyvät ponnistelut. Hiisku kertoo kuitenkin Sarkia-elämäkerrassaan, että parantolailmapiiri tiukkoine sääntöineen ahdisti Sarkiaa, hän ei osallistunut potilaiden viihdeiltoihin ja hälinä häiritsi häntä. Toisella parantolamatkalla 1935 sopeutumisongelmat saivat hänet pakenemaan kesken hoidon.
Hätä ja hyvä mieli yhtä aikaa, kuin rengillä sormi piian pillussa.
ellauri049.html on line 243: Artikkelissaan Rajala tuo esille ainakin kolme vakavampaa Sarkian suhdetta, jotka olisivat voineet olla seksuaalisia. Tunnetuin lienee suhde Uuno Kailaaseen. Siitä on myös niukalti tietoja Kailaksen (Kailaan? Kailasin?) papereissa. Toisaalta matkat ulkomaille olivat tässäkin asiassa henkireikä Sarkialle. Reikäpä hyvinkin. Tapasikohan Kalle ulkomailla Immi Helleniä? Tuskinpa. Olivat ihan eri ikäpolvea. Mutta Linda Pylkkäsen saattoi hyvinkin tavata.
ellauri049.html on line 253: Sarkia sai runouteensa paljon vaikutteita käännöstyöstään, joka oli hyvin monipuolista, mutta myös matkat ulkomaille olivat hänen ohjelmassaan jo varhain. Panu Rajala toteaakin esitelmässään:
ellauri049.html on line 255: »Sarkia matkaili Berliinissä ja Sveitsissä kohta ylioppilaaksi tultuaan, ja kypsän mestaruutensa aikoihin 1930-luvun lopulla hän oleskeli pitkään Italiassa kustantajansa WSOY:n stipendin turvin. Hän seurasi heikosti poliittisia tapahtumia, viittasi kintaalla talonpoikaismarssille kotimaassa, mutta haltioitui Rooman espanjalaisilla portailla pitämään improvisoidun palopuheen Mussolinia ja Italian fascisteja vastaan. Puhe johti pidätykseen ja kuulusteluun, mutta "syyntakeeton ja haihatteleva" suomalainen vapautettiin jatkoseuraamuksista.»
ellauri049.html on line 287: Saarlokin oli egosentrinen narsisti, sanoo Vaakku, joka tietää mistä puhuu. Makaaberi tunnelma. Peikkomaisia olentoja (Unski) ja kalmanhajuisia kukkia. Pyllynhajuisia pukkia. Synti lyö leiman ozaan ja vähän muuallekin. Izerakkautta ja izeinhoa. Kazos nyt joskus jotain muutakin kuin omaa napanöyhtää. Unski oli sentään sosiaalisempi kun Saarlo. Vaakusta Unski oli tönkömpi, Saarlo sukkelampi. Suomessa oltiin Pariisista 100v myöhässä. Modernismin aikaan etumatka oli kurottu puoleen vuosisataan. Suomalaiset runosepot parantaa kuin sika juoxuaan. Sikamessiaat oli enää 25v jäljessä. Entä mä? huimasti aikaani edellä.
ellauri049.html on line 394: Rimbaud ja Verlaine tapasivat viimeisen kerran Saksassa vuonna 1875, kun Verlaine vapautettiin vankilasta käännyttyään katolilaiseksi. Tässä vaiheessa Rimbaud oli lopettanut kirjoittamisen. Hänen elinaikanaan julkaistiin vielä proosarunokokoelma Illuminaatioita Verlainen toimittamana. Hän matkusti Euroopassa pääosin jalkaisin. Kesällä 1876 hän värväytyi Alankomaiden armeijaan saadakseen sitä kautta ilmaisen laivamatkan Jaavalle, jossa karkasi ja palasi toisella laivalla Ranskaan. Hän matkusti Kyprokselle ja asettui 1880 Adeniin Bardey-agentuuriliikkeen edustajaksi ja hoiti tehtävää neljä vuotta. Vuonna 1884 hän kokeili Hararissa Etiopiassa omaa myyntitoimintaa asekauppiaana.lähde? Omayrittäjä, izeyrittäjä, intohimoinen entreprenööri. Ihan tätä päivää! Työnsi asetta maxusta Hararissa? Mitähän Yual siihen sanoi? Varmaan Aah! Nuorissa neroissa piisaa hinttejä.
ellauri049.html on line 413: J’étais insoucieux de tous les équipages, Mä vähät välitin matkalaukuista,
ellauri050.html on line 623: Se toinen puoli tuohtumuxesta tuli oikeistolaisilta jenkkipaskiaisilta, jotka repi pelihousunsa kun neekeritoimittaja sanoi suoraan, että jenkkien niinkuin niiden vanhojen vastustajien brittien hegemonia oli rakennettu orjavoimalla, että se niiden paljon puhuttu demokratia oli samanlaista kuin se oli Kreikassa, eli koski vain ns. vapaita ns. miehiä, koko muu valtava konkkaronkka sai nuolla näppejänsä kazomossa. Ja että tää sisällissota, jonka nimellinen päämäärä oli vapauttaa orjia, oikeasti oli teollisen pohjoisen ja maatalousvaltaisen etelän riita työvoimasta. Niistä 12.5 miljoonasta mutiaisesta, jotka oli 200 vuioden aikana laivattu Afrikasta, joista kuoli 15% laivamatkalla. Pohjoisessa ei ollut plantaaseja, eikä tehdastyövoimaa kannattanut enää panna kiinni kettingillä, paljon halvemmaxi tulee antaa niiden asua omalla kustannuxella murjuissa ja maxaa omat ruokansa ja pentunsa.
ellauri050.html on line 757: Harmaja teki kesällä 1935 opiskelijamatkan Italiaan. Huonot järjestelyt aiheuttivat väsymystä ja stressiä, jotka olivat vaikuttamassa siihen, että tuberkuloosi puhkesi syksyllä uudestaan. Hän joutui Helsingin keuhkotautiparantolaan. Eikös se ole Ruskeasuolla?
ellauri050.html on line 815: Kirjan tapahtumat olivat tuttuja ja työnteon eetos syvä. Soljuva kieli hiveli kaupungissa kärvistelevän korvaa. Puolanka on Kajaanin pohjoispuolella, Iijoelle on siitä vielä aika matka pohjoiseen, Oulun korkeudelle. Ritva ei aavistanut, että ahmien luettu kirja veisi hänet vielä pitkälle tutkimusmatkalle. Ja että Päätalo auttaisi hänet samalla ylös elämän suurimmasta murheesta.
ellauri050.html on line 838: ”Heti kuvan ottamisen jälkeen lähdimme yöjunalle, ja matka Helsinkiä kohti alkoi.”
ellauri051.html on line 388: me, matkaan,
ellauri051.html on line 723: 158 The flap of the curtain'd litter, a sick man inside borne to the hospital, Peitettyjen paarien läpätys, sisällä sairas mies matkalla lasarettiin,
ellauri051.html on line 1261: 663 I believe a leaf of grass is no less than the journey-work of the stars, 663 Uskon, että ruohonlehti ei ole vähempää kuin tähtien matkatyö,
ellauri051.html on line 1477: 876 Retreating they had form'd in a hollow square with their baggage for breastworks, 876 Perääntyessään he olivat muodostuneet onttoon neliöön matkatavaroidensa kanssa rintatöihin,
ellauri051.html on line 1577: 972 Our swift ordinances on their way over the whole earth, 972 Nopeat toimituksemme matkalla koko maan yli,
ellauri051.html on line 1721: 1111 One of that centripetal and centrifugal gang I turn and talk like a man leaving charges before a journey. 1111 Eräs tuosta keskipakoisesta jengistä käännyn ja puhun kuin mies, joka jättää syytteen ennen matkaa.
ellauri051.html on line 1815: 1202 I tramp a perpetual journey, (come listen all!) 1202 Kuljen ikuisen matkan, (tulkaa kuuntelemaan kaikki!)
ellauri051.html on line 1829: 1216 Wonderful cities and free nations we shall fetch as we go. 1216 Upeita kaupunkeja ja vapaita kansakuntia haemme matkallamme.
ellauri051.html on line 1887: 1272 And whoever walks a furlong without sympathy walks to his own funeral drest in his shroud, 1272 Ja joka kulkee vakomatkan ilman myötätuntoa, kävelee omalle hautajaisliinalleen,
ellauri052.html on line 76: Kirjassa van der Valk lomailee, jonka juoni on pelkkää silmänlumetta matkakirjan päällä, lapsipornomiehen huorahtava vaimo strippaa Pietulle kiemurrellen videoiden tahdissa viekoittelumielessä. van der Valk menee hyytelöxi kuin Pylkkäsen tytöt, paizi keskellä on kivikova kanki. Pollarin pelastaa päättömältä panohalulta lopulta vain pikkurouvan huorahtavat mustat pikkarit, jollaisista puusepän poika ei koskaan ole pitänyt. Uskollinen Arlette pitkine reisineen, isoine perseineen, konkonenineen ja väkäleukoineen tietää sen, eikä sixi erehdy sellaisia ostamaan, vaan valizee valkoiset silkkipöxyt. Pahixilla on mustat kalsari, hyvixillä valkeat.
ellauri052.html on line 99: Eli Salella ei ole muuta pointtia kuin keskipiste, ize Sale. Jos jaxaa lukea n kpl kirjoja Salesta sen oman kalansilmälinssin läpi julkkisuran eri vaiheissa, niin siitä vaan. Mitä äveriäämpi ja vanhempi Salesta tulee sitä oikeistokonservatiivimpi. Sale nauraa rumasti kuin räkättirastas koko matkan pankkiin.
ellauri052.html on line 187: Sale tyypillisenä menestyneenä vanhana mamuna halvexii erityisesti uudempia mamuja, vinkuinkkareita jotka elää rikastuneiden itäjutkujen entisillä huudeilla vielä suuremmassa kurjuudessa. Latinoiden verestä puuttuu yrittäjyyttä. Saul on eto rasisti, ei vaan tässä vaan pitkin matkaa.
ellauri052.html on line 485: Burton of Arabia oli tutkimusmatkailija kuten Wallin, kaxihaarainen parta kuin Erik XIV-sedällä. Käänsi Kama Sutraa ja mittaili penixiä. Selvä kaappihomo.
ellauri053.html on line 303: ja alkaa ptkän matkan menneisyyttä kohti,
ellauri055.html on line 260: En välitä paljon hänen matkastaan Brundisiumiin, kehnon päivällisen tai kahden lurjuxen riidan kuvauxesta, jossa toisen miehen Rupiliuxen sanat haisivat kuin märkivät paiseet ja toisen maistuivat etikalta. Erittäin vastenmielistä minusta on ollut lukea hänen vanhoja naisia karkeasti ivailevia säkeitänsä, enkä voi käsittää mitä ihailemista on siinä, että hän sanoo mesenaatille kohottavansa ylevän ozansa tähtiin jos mesenaatti antaa sille läpyjä. Typeryxet ihailevat kaikkea mitä maineikkaan kirjailijan teoxiin sisältyy.
ellauri055.html on line 553: Eilen käytiin rengasmatkalla Kangasniemellä. Nähtiin laituri josta pääsee veneellä Anni Swanin huvilasaarelle. Saarta ei näkynyt. Sinne olis ollut 3km uintimatka. Ei lähdetty. Kangasniemi oli ihan yhtä kuollut paikka talviteloilla kuin Sysmiö, mutta kauniimpi. Puulavesi on erämaajärvi Päijänteeseen verrattuna. Mezät siellä päin on sääälittäviä, tikuixi hakattuja männiköitä.
ellauri055.html on line 609: Kuvankaunis arkkitehti osoittautuu puisevaxi ja haluu vaan sitä yhtä. Kotimatkalla Johannes tunsi Mirandan tukassa tutun tuoxun. Ei kun aittasulkeisiin kuin musta Lumikki. Nyt saat naija mua. Hannexelle näyttää tää 1 säälipano riittävän koko kirjan ajaxi.
ellauri055.html on line 1103: Pyynikillä Emppu ei tohdi lähteä lutkan matkaan, kun Lare lähtee. Larella oli kyllä paremman näköinen. Emppu pettyy Lareen pahasti, se kun oli ollut sen homoromanssi. Tätä se suree vielä taatavuosinaan.
ellauri055.html on line 1117: Sotavalta tutki suomalais-ugrilaisia kieliä. Arvo Sotavalta oli G. J. Ramstedtin apulaisena tämän tutkimusmatkalla Mongoliaan 1912. Se oli Ramstedtin seitsemästä idänretkestä viimeinen. Matkalle lähdettiin keväällä 1912 matkustamalla junalla Pietariin ja sieltä edelleen Urgaan Pohjois-Mongoliaan. Sieltä lähdettiin kymmenen hevosen karavaanilla tutkimusmatkalle, joka ulottui aina Selengajoen varrella olevaan Baibalykiin asti. Matkan tarkoitus oli tutkia muinaisen Tyrk-kansan ja sitä seuranneiden uigurien historiaa sekä tutustua mongolien nykykieleen. Matkalaiset palasivat kotimaahan joulun alla 1912. Arvo Sotavalta toi matkalta muun muassa mongolien asusteita, jotka hän lahjoitti Kansallismuseoon.
ellauri055.html on line 1333: Ja me jatkettiin Pikku-Oton kanssa viikinkiromaaniamme Maunold Monimielen seikkailuista, kohdasta, jossa viikingit törmäs piispa Henrikin ristiretkilaivaan. Joka oli matkalla kastamaan Suomen pakanoita ja saarnaamaan heille rauhaa ja hyvää tahtoa. Hampaisiin asti aseissa.
ellauri058.html on line 62:

Maailmansotien voittajat on aseveljiä, uusia axelivaltoja. Hitler ja Mussolini nauraisivat iloisesti jos näkisivät. Huomatkaa yhdennäköisyys.

ellauri058.html on line 71:
Ollaanpa sitä turskia. Limainen vonkale on noussut syvyyxistä. Ahdistaa viimeistä kalaparkaa. Huomatkaa yhdennäköisyys.
ellauri058.html on line 121: Chicago on kuin ADHD kakara. Sellasia siellä sillon olikin, esim Sale Palje. Amerikan amerikkalaisin kaupunki Katista. Nappikenkäinen Musteri jää Amerikkaan naimisiin. Kati eli Astrid siteeraa Billy Mayerlin biisiä 30-luvulta. Kati ei ois takuulla tiennyt näitä. Oma maa mansikka, tuumaa Kati kotimatkalla ja skandeeraa lorua Breathes there the man Sir Walter Scottilta. Vielä vanhanaikaisempaa.
ellauri058.html on line 135: tunaroimaan loppumatka.

ellauri060.html on line 75: Kun ikää karttuu, ihmisen on luovuttava rakkaista projekteistaan, jos ne ovat pahasti kesken tai muuten kovin vaativia. Uusia projekteja ei kannata aloittaa. Tämä on suuri muutos ikääntyneen elämässä. Aikaperspektiivi on muuttunut niin, ettei se enää salli pitkäjänteisyyttä tai kaukokatseisuutta. Kaikki on nyt lähellä ja pian. Perspektiivi on lyhentynyt tavalla, jota nuorempana ei osannut odottaa, kun ei ymmärtänyt ajan lyhenemisen katastrofia. Ostanko uuden auton? Miksi? Laupeakaan lääkäri tuskin suo ajolupaan oikeuttavaa lausuntoa enää parin vuoden päästä. Sitten joku muu ajaa ja minä ihmettelen kyydissä. Nuorella ihmisellä on ikuisuusprojekteja. kuten uusien kielten oppiminen ja maksimaalinen matkailu. Vanha ehkä matkustaa, esimerkiksi Muovi ja Lelu Oy: n myymälään Keravalle, aina tietoisena matkojen lyhenemisestä ja uusien matkojen kyseenalaisuudesta, Kaikki tapahtuu ajan horisontissa ja vanhuuden kehyksessä, mutta näistä asioista enemmän tuonnempana (jos ehtii).
ellauri060.html on line 78: Epikuros antiikissa opetti onnellisuutta, joka olennaisella tavalla liittyy mielenrauhaan. Onnea on häiriintymätön tietoisuus omista vitseistä ja paikasta maailmassa. Hyvä on pahan poissaoloa. Kärsimyksen välttäminen on kaikki kaikessa. Kun on elänyt koko elämänsä sordiino päällä, ei omaa vanhenemistaan edes huomaa. Entiset pienet ilot kuten autoilu ja viinin litkutus ovat edelleen matkassa mukana, mitä pienempinä sitä parempi.
ellauri060.html on line 128: Työmatkalla kun oltiin, tahti oli kova ja tutustuminen jäi lyhyeen. Samana kesänä tyttäreni houkutteli minut diskotanssitunnille. Olin tasan ainoa aikuinen, isokokoinen, mutta halukas oppimaan jotain uutta. Opettajan nimi oli Macro Djurström. Kohtalo heitti meidät siis jo toisen kerran yhteen. Syksyllä Macro perusti hyvän olon tunnit ja minä olin entistä vakuuttuneempi, että se, mitä opiskelin yliopistossa, toteutui näillä tunneilla: ilmaisun helppous, rohkaistuminen ja rentoutuminen. Kehon kielen teoria tuli eläväksi. Mutta vasta Lambada vei meidät tiiviimmin yhteen. Uuden Suomen pikkujoulussa minun oli määrä opettaa tätä uutta muotitanssia. Koska olin itse sitä vain tanssinut, en opettanut, pyysin Macroa opettamaan ja hän suostui sillä ehdolla, että tanssin hänen parinaan. Onneksi tapahtumasta ei ole yhtään kuvaa jäljellä. Macro on nimittäin 196 senttinen ja minä 164 pätkänen. Juuri ja juuri uletun Macron housunkauluxeen.
ellauri060.html on line 999: Kello kahdeksan aikaan asunnolle saapui poliisipartio. Silminnäkijöiden mukaan Stefu lähti poliisien matkaan.
ellauri060.html on line 1102: Poistohyllystä sain tämännimisen Agapetuxen bestsellerin 4. painoxen v:lta 1953. Vähän matkaa luettua kävi ilmeisexi että 1. painos lie ilmestynyt nk. ennen sotia. Mennään hevosella ja rillutellaan saxalaista foxtrottia Mein herz ist eine Jazzband, vuodelta 1926. Saxalaista käkätystä naarmuiselta levyltä, vain kukonaskelen päässä holokaustista. Joo niin olikin, vuonna 1931. Varmaan muistellaan Soinin omia nuoruusikiä.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri060.html on line 1136: No mitäs se Don Kasakka siis kirjottaa? Hiljaa virzaa Don Kasakka, aron raivoaja, joet tulvivat. Louis Bromfield: Joki tulvii. Toivo Hovi: Tisza tulvii - Ilona, Ilona! Romanttista paisumista tisseillä, sitä kai tää aina markkeeraa, jokin ruiskahdus tulvahtaa sen yhden paikan ylize. Nadja Nadja soromnoo! Toivo Hovi oli oikeasti Lauri Einari Kettunen (10. syyskuuta 1885 Joroinen – 26. helmikuuta 1963 Helsinki), merkittävä suomen kielen murteiden ja itämerensuomalaisten kielten tutkija. Lauri Postin kolleega. Tää nide v:lta 1945 oli Laurin unkarinmatkan muistoja, Lauri oli päässyt madjaareissa pukille.
ellauri061.html on line 352: Enter HAMLET and HORATIO, at a distance. Sisään HAMLET ja HORATIO, matkan päässä.
ellauri061.html on line 1315: Laskeuduttuaan uutisvuodon ankkurintuolilta saikin huomata että täällä ns. tavallisen kansan parissa hänellä ei olekaan stania tai babaa mukana nauramassa hänen vitseiksi naamioituja vihapuheita raamatun heittelyineen. Arvatenkin joku "persu" on jo antanut hälle palautetta eikä se ole ollut myötänauramista. Nyt suututtaa ja populistimainetta "nauttiva" persu on kelpo kohde purkaa vitutusta ja sitä henkistä heinäkuormaa jota nuorgamilainen Tervo on kantanut matkallaan heltsinkin akatemian ovia kolkuttelemaan.
ellauri061.html on line 1493: Ja sit tää: Luota muhun. En pyydä mitään muuta kun ezä luotat muhun vielä jonkin aikaa. Ezaan rahat vietyä ja riittävästi etumatkaa. Aladdin sanoi Jasminelle Luotathan. Se oli käännös toisesta tyypillisestä jenkkihokemasta Trust me. Siitä puhe mistä puute. Kolmas naurettava on Oletko kunnossa? (Are you OK?) josta lie toisaalla jo ollut puhetta. Ei kukaan Suomen mies sano niin, vaan Sattuiko? Kävikö pahasti?
ellauri061.html on line 1620: Toivottavasti Wilho saa nyt kohtauxen. Toive toteutuu, se menee ryyppäämään ellon Ben Jonsonin kanssa jossain baarissa. Joka kehuu sitä jälleen kuplixi. Kotimatkalla se putoo samaan lampeen kuin se poikanen.
ellauri062.html on line 549: Lloyd on pölhö mutta lämminsydäminen limusiinikuski, jonka kyytiin nousee eräänä päivänä kaunis Mary. Kun Mary jää kyydistä lentokentällä, Lloyd huomaa tämän jättäneen matkalaukkunsa kentälle. Lloyd nappaa laukun ja lähtee yhdessä yhtä lailla pölhön ystävänsä Harryn kanssa kohti Aspenia palauttamaan seteleitä täynnä olevan laukun Marylle. Matka on täynnä vastoinkäymisiä, ja perillä käy ilmi, että laukulla olisi muitakin ottajia. Ehtivätkö sankarit löytää Maryn ajoissa?
ellauri063.html on line 443: Samalla Sysmän matkalla tuli myös taas mieleen kuunnellessa autoradiosta oopperalaulua, et aariat on olleet aikansa hittejä. Julia ja Pröö lähetteli toisilleen kirjeitä ja Etäpesäkkeen runoja samalla lailla kuin nykynuoret watsappeja ja kissameemejä.
ellauri063.html on line 604: Samuli: kiitos kannanotosta (eli turpa kiinni nyhverö). Suomessa ei onnex ole ebolaa vaikka onkin mutakuonoja. Ja jos oiskin onnex naapurin Mengele on expertti. Aina uskottavin on vähän sitä sun tätä tutkinut emeritusproffa. Elitismistä on lyhyt matka rasismiin.
ellauri063.html on line 610: Svedu kyrvänpään näkösen valmiusviraston johtajan matka Las Palmasille oli välttämätön, koska hän HALUSI viettää joulun perheensä kanssa.
ellauri064.html on line 93: Anna Kortelaisen hieno romaani kaivaa esiin vasemmisto-opiskelijoiden suosiman älykön matkan, joka toi hänet myös Suomeen! Useimmille on varmaan uutta tietoa, että Benjamin kävi Suomessa 1930-luvulla. Hän matkasi laivalla pitkin Norjan rannikkoa
ellauri064.html on line 95: Norjan matkan antikin oli vähäinen. Parin sivun essee, joka koostuu lähinnä tuokiokuvista, ja
ellauri064.html on line 97: kertoo kuitenkin lähes 400 sivun verran Benjaminin matkasta, mitä nyt ensin käydään
ellauri064.html on line 135: Klaus on toiminut tutkimusmatkailijana etsien toisen maailmansodan aarteita esimerkiksi mm. Baltian vesistöistä. Puolasta hän on löytänyt täysin toimintakuntoisen V2-raketin.
ellauri064.html on line 349: Teoksen jälkisanoissa Arnkil kertoo, että tapahtumien historialliset raamit pitävät paikkansa ja suuri osa henkilöistä on oikeasti eläneitä ihmisiä. Lukija onkin vakuuttunut kirjailijan laajasta ja syvällisestä asiantuntemuksesta ja nostaa sille nöyrästi hattua. Pelkkä asiantuntemus ei kuitenkaan tee romaanista kiinnostavaa. Arnkililla on ollut vaikeuksia puhaltaa tapahtumiin ja henkilöihin eloa. Benin kiertomatka on tarjonnut mahdollisuuden esitellä kansanheimoja, niiden tapoja, uskontoja ja palvontamenoja, mutta lukijasta reissun kuvaus on melko puuduttavaa, vaikka tarinan elävöittämiseksi on nähty vaivaa. Henilönä Ben on pökkelö. Hän on usein peloissaan, mitä kuvataan epävarmalla pu-pu-puheella. Olisiko tämä keino hieman pölyinen?
ellauri064.html on line 388: Sen poika Juhani oli Norssin kreikanmatkan isäntänä Kreetan Kastelli Kissamoussa 1968, samana vuonna kuin "ihminen" meni kuuhun. Pieni askel ihmiselle, iso ihmiskunnalle. Yksi askel eteenpäin, 2 taaxepäin.
ellauri064.html on line 452: Tapaamisissa käytyjen keskustelujen sisällöstä ei kerrota ulkopuolisille. Suomen valtiovarainministeriön mukaan Bilderberg-kokoukset ovat ensisijaisesti mahdollisuus amerikkalais-eurooppalaiseen vuoropuheluun. Suomalaiset ministerit osallistuvat kokouksiin yksityishenkilöinä, jotka on kuitenkin kutsuttu kokoukseen ministerin asemansa vuoksi. Siksi ministerit eivät ole tehneet kokouksista selontekoa eduskunnalle, mutta ministeriö on maksanut ministerin matkan.
ellauri065.html on line 42: Samaa kokoluokkaa kuin Snovidza. Me ajettiin Evitskogin tienristin ohize matkalla Sommarhemistä Kyrkslättin keskustaan.
ellauri065.html on line 625: Entäs sitten tää: En sanoisi että luonnon kohtaloa ratkaistaan vaaleissa. Kv rahoitusmarkkinat antaa ohjaussignaalin minkä mukaan poliitikot ja kaivospomot luovii. Kun talous syöxyy ja yrityxet kaatuu, vaikutus luontoon on vähintään 2-suuntainen. Liiketaloudellisen toimeliaisuuden hyytyessä (kuten koronan aikana) luonto saa huilia. Viimeistään silloin kun ihmislaji ryytyy kokonaan. Mutta sitä ennen matkassa on muutama proverbiaalinen mutka. Ennen lopullista pesäntekoa teollisuusjohtajat ehtivät tehdä monta tuhoisaa hätäratkaisua. Hiipuvien luonnonvarojen tilalle on pakko saada korvikesubuja. Laitoxista rakennetaan halpoja ja vaarallisia. Talvivaara ja Olkiluoto on esimerkkejä. Hyvinä aikoina narkkari pitää huolta neuloista. Kun ainetta ei saada valtaa paniikki, ryöstely, järjetön ja kohteeton väkivalta. Tästä on jo esimerkkejä vaikka millä mitalla. Eikä Juotikas edes vielä mainize ilmastokatastrofia.
ellauri066.html on line 155: Hellakoski oli lakannut kirjoittamasta runoutta Jääpeilin jälkeen vuonna 1928. Hellaakoski toimi tämän jälkeen maantiedon ja luonnonhistorian opettajana Tyttönormaalilyseossa. Oppilailtaan hän sai liikanimen Koukku. Nenästä se kai tuli. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti. Hän harrasti maalausta ja oli erittäin tarkasti perehtynyt taidehistoriaan. Ensimmäisellä Italian-matkallaan hän hämmästytti Italian ja taidehistorian tuntemuksellaan lankonsa Wäinö Aaltosen, joka oli käynyt lukuisia kertoja Italiassa. Yli kymmenen vuotta hän puursi maantiedon ja luonnonhistorian opettajana.
ellauri066.html on line 310: Tulpan kirjoista löytyy syvällisen moraalista informaatiota sosiaalisesta existenssistä. Sen voi yliyxinkertaistaa tutunomaisen jenkkimäisesti: salaliitot aina koittaa hyötyä pikku persusta, mutta persut, omalla araknomarxistisella silti humanistisella, jopa jalomielisellä tavallaan, aina panee kampoihin, pikku ktenofiilit. Näin. Yxinäiset sankarit joita on nähty loppumattomia klustereita jenkkifilmeissä, jatkaa yxinäistä varjonyrkkeilyä sillä aikaa kun kapitalisti nauraa koko matkan pankkiin. Herra varjele niitä liittoutumasta keskenään! Se olisi jo kommunismia!
ellauri066.html on line 389: Richard Halliburton (s. 9. tammikuuta 1900 – katosi 24. maaliskuuta 1939) oli amerikkalainen lehtimies ja maailmankulkuri. Luonteeltaan hän oli kuuluisan huoleton hetkessä eläjä ja hedonisti, eräänlainen uuden ajan epikurolainen. Halliburton kirjoitti useitakin matkakirjoja; niistä on suomennettu ainakin Ruhtinaallinen retki romantiikan maille ja Lentävä matto.
ellauri066.html on line 391: Kyltymätön seikkailija Halliburton katosi jäljettömiin Hongkongista San Franciscoon matkalla olleen vanhan kiinalaisen rahtilaivan tuhoutuessa taifuunin kourissa maaliskuussa 1939. Hänet julistettiin virallisesti kuolleeksi vasta vuonna 1964. Siksi se saattoikin lentää Tulpan kanssa DC-3:lla vuona 1945. Mäkin oon menny sellaisella poikasena mummin luo Helsingistä Jälän kentälle.
ellauri066.html on line 794: – Olemme keskustelleet matkan jälkeisestä seulonnasta mutta todenneet, ettei se ole tarpeellista. On tärkeää, ettemme käytä sairaanhoidon resursseja turhaan, huomauttaa Tegnell Aftonbladetissa.
ellauri067.html on line 77: Suomalainen.com. Hullu-Jussin äiti oli kova suomalainen commari. Sillä oli pettuleivänpala vankileirimatkamuistona. Pirun työläiset nyysivät esineitä, varastivat laseja. Kuukerin Nelli teki lasikukon. Lasinpuhallus on maailman vanhimpia ammatteja. Railin oli vielä vanhempi. Huorankin on tiedettävä paikkansa. Se yx paikka nimittäin. Blow job, puhallus ja imutus. Lasiin sylkeminen on Nooan ajoilta. Historiallista triviaa, nice to know.
ellauri067.html on line 111: rumasti, miesten etumatkaa känselöidään pahasti.
ellauri067.html on line 126: kesken matkan. Tiistain Ilta-Sanomissa bussiyhtiön toimitusjohtaja Matti Vainio piti
ellauri069.html on line 294: Tutkimuxen mukaan sinkkujen sexi on vähemmän antoisaa kuin parisuhteisten. Sen voi uskoa. Käteenveto on laiha korvike mehukkaalle panolle. Nyrkkikyllikki ei ole yhtä viehättävä kuin se oikea. Svedu kyrvänpään näkösen valmiusviraston johtajan matka Las Palmasille oli välttämätön, koska hän HALUSI viettää joulun perheensä kanssa.
ellauri069.html on line 374: Moby-Dick—eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli—oli olevinaan vaikeasti luettava, ja onhan se. Sen pursuaa akromegaalisesti novellin kokoluokasta, sen esseemäiset harhailut valaanpyyntitieteessä jarruttaa juonen kehitystä koko valaan keskiruumiin matkalta, sen kaxsimielinen symbolismi on mahollista ja pakkokin tulkita jättimäisexi vertauskuvaxi jostakin (mistäkö? No kikkelistä taas, ks. mun Moby-paasaus.). Toisen kautta, Mobyssa ei ole yhtään kuvaa eikä tunnelmaa missä ei olisi suht selvä missä mennään kirjaimellisesti ottaen. Mobya voi olla vaikee tulkita, muttei vaikee lukea.
ellauri069.html on line 622: Ritari ja minnelaulaja Tannhäuser on ollut pitkään Venusbergissä (Hörselberg Eisenachin lähellä) jumalatar Venuksen rakastajana. Hän on kuitenkin kyllästynyt ja pyytää Venusta päästämään hänet pois, mutta Venus kieltäytyy ja yrittää suostutella häntä jäämään. Lopulta Tannhäuser julistaa pelastuksensa olevan Mariassa, jolloin Venus katoaa ja Tannhäuser huomaa olevansa laaksossa lähellä Wartburgin linnaa. Hänen ohitseen kulkee joukko pyhiinvaeltajia matkalla Roomaan. Paikalle saapuu metsästysseurue, jota johtaa maakreivi Hermann mukanaan joukko minnelaulajia. Nämä tunnistavat Tannhäuserin ja pyytävät häntä tulemaan Wartburgin linnassa pidettävään laulukilpailuun. Tannhäuser ei aluksi halua tulla heidän mukaansa, mutta muuttaa mielensä, kun ritari Wolfram von Eschenbach, yksi minnelaulajista, kertoo maakreivin veljentytär Elisabethin ikävöineen Tannhäuseria siitä asti, kun tämä lähti. Tannhäuser suostuu lähtemään seurueen mukaan.
ellauri069.html on line 626: Laulajien sali Wartburgin linnassa. Elisabeth tulee iloisena saliin kuultuaan Tannhäuserin palanneen ja tervehtii häntä. Tämä harmittaa Wolframia, joka on rakastunut Elisabethiin. Laulukilpailu alkaa ja paikalle saapuu joukko aatelisia ritareita. Useat minnelaulajista laulavat lauluja rakkaudesta, mutta Tannhäuser pilkkaa näitä ja väittää, etteivät he osaa kuvata rakkautta oikein. Lopulta hän itse laulaa Venusta ylistävän laulun. Tällöin paikalla olevat ymmärtävät hänen olleen Venusbergissä ja uhkaavat surmata hänet, mutta Elisabeth estää heitä ja pyytää, että Tannhäuser saisi etsiä armahdusta synneilleen. Maakreivi Hermann määrää Tannhäuserin lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Roomaan ja pyytämään paavilta synneilleen anteeksiantoa. Jos sitä ei anneta, hän ei saa koskaan palata.
ellauri069.html on line 750: Tässä kohtaa suomenkielinen wikisivu katkeaa, joten täytyy kääntää loppupää omin sanoin suomexi. Matkalla keltaista tiilitietä alas Dorothy ottaa osaa bankettiin jonka järkkää maiskiainen nimeltä Boq. Seuraavana päivänä D. vapauttaa Varixenpelätin (h.k.) (TW: trigger warning) paalusta jossa se roikkuuu, laittaa öljyä kannusta Tölkki Puumiehen ruosteisiin jointteihin, ja tapaa Pelkurimaisen Leijonan. Varixenpelätin tahtoo aivot, Tölkki Puumies tahtoo sydämmen, ja Leijona haluu cojones, joten D. rohkaisee niitä matkaamaan kanssaan ja Toton kanssa Smaragdistadiin pyytämään apuaa Welholta. Useiden seikkailujen kuluttua matkalaiset saapuvat Smaragdistadiin ja tapaavat portinvartijan (Guardian!) joka pyytää heitä käyttämään vihreäxi värjättyjä rillejä jotta niiden silmät ei häikäistyisi stadin loistosta. Jokainen kuzutaan Wizardin pakeille. Hän ilmestyy Dorothylle jättipäänä, Varixenpelätille hemaisevana leidinä, Tölkki Puumiehelle hirveänä petona, ja Leijonalle tulipallona. Hän lupaa silti auttaa heitä kaikkia jos ne tappavat Lännen ilkeän noidan, joka hallizee Kullimaata. Guardian varoittaa heitä että kukaan ei ole koskaan voittanut noitaa.
ellauri069.html on line 758: Dorothy kuzuu Siipiapinat ja käskee niitä kantamaan hänet ja Toton kotiin, mutta ne selittävät etteivät ne pysty ylittämään Ozia ympäröivää autiomaata. Wihreäwiixiset Sotilaat informoivat Dorothya että Glinda, Etelän hyvä noita voi kyetä auttamaan heitä palaamaan kotiin, joten matkustajat lähtevät matkoihinsa kuikkimaan Glindan linnaa Nelitahokkaiden maassa. Matkalla Leijona tappaa jättihämähäkin joka terrorisoi eläimiä eräässä mezässä. Ne pyytävät häntä rupeamaan kuninkaaxeen, minkä hän suostuu tekemään autettuaan Dorothya palaamaan Kansaxeen. Dorothy kuzuu Siipiapinat 3. kerran lennättämään heidät mäen yli Glindan linnaan. Glinda tervehtii heitä ja paljastaa, että Dorothyn hopeakengät voivat viedä hänet minne hän haluaa mennä. (Eli siipiapinat oli ihan tyhjän pantteja. Hemmetti.) Hän syleilee ystäviään, jotka kaikki palautetaan omiin kuningaskuntiinsa Glindan kolmella Kultaisen Lippalakin käytöllä: Varixenpelätin Smaragdistadiin, Tölkki Puumies Kullimaahan, ja leijona mezään; minkä jälkeen lippis annetaan Siipiapinoiden kuninkaalle, vapauttaen hänet ja hänen yhtyeensä. Dorothy ottaaa Toton käsivarsilleen, kalauttaa kantapäänsä yhteen 3x, ja toivoo palaavansa kotiin (siis Kansaxeen). Välittömästi, hän alkaa pyöriä ilman läpitte ja rullata Kansaxen preerian ruoholla, maalaistaloon asti, vaikka hopeakengät putoavat hänen jaloistaan matkalla ja hukkuvat Tappavaan Autiomaahan. Hän juoxee täti Emin luo, sanoen "Olen niin iloinen että oon taas kotona (Kansaxessa)."
ellauri070.html on line 192: taumelt er weiter; denn Buden jeglicher Neugier voimasta jatkaa matkaa, kaikkea jännää
ellauri070.html on line 298: Se vie meidät hyvin pikaseen taas pois tästä kaupungista, joka muistuttaa enemmän baabelia kuin modernia suurkaupunkia. Me mennään, metelin läpi vuosimarkkinoiden kojulle, jossa yhteydessä myös ilotaloihin, missä "rahan sukupuolielin" puuhaa sopimattomuuxiaan. Lankun takana, jonka päällä oleva kirjoitus näyttää sanovan, että aidan takainen ulkopuoli on varattu kuolemaapelkäämättömille ja sen kokeneille, eli tarkoitettu niille, jotka eivät ole työntäneet kuolemaa pois elämästään (kts. tästä myös jollotuxet 1-4), törmäämme erään jolpoin hahmossa nuoreen ruinoon. Syntyy kuiva keskustelu jolpin ja ruinon välille. Jäbä seuraa sitä lyhkäsen matkaa, mutta kääntyy äkäseen takasinpäin. Jäbä arvaa sellaisen suhteen turhuuden.
ellauri071.html on line 608: Mixhän tää kullin purkautuminen siihen tai toiseen onkaloon on Nipsulle niin täynnä pyhiä merkityxiä? No kääntäen, ehkä se todistaa mihin asti pyhistelyllä pystyy pääsemään. Syvälle Anuxeen. (H.K.) En kyllä tajua miten kukaan voi kiihottua noin kovasti jostain roketista. Mut se on amerikkalaisilla ihan iholla. Mitä helvatin rakkautta se nyt on että lähettää katamiittinsa raketilla pelkälle menomatkalle kuin Laika-koiran? Nipsun pää vaatisi vakavaa remonttia. Mutta se lienee myöhäistä, äijä on jo 83. Joku roketti sais pudota se harvahapsiseen päähän.
ellauri071.html on line 624: Tähän se vihdoinkin loppui. Mitähän toikin "virsi" tahtoo sanoa? Eipä se nyt kovin selvä ole. Ketä noi on noi sammuneet razastajat, onxne hyvixiä vai pahixia? Donald Trump ois halunnut oman naamansa sinne kallioseinään presidenttien naamariviin jonnekin Dakotaan. Dakotat ei halunnu. Sinne Dakotaan Shlotrop joutui huuliharpunhakumatkalla vessanpöntöstä (kertoo Tiina Käkelä, alla). Taisit Mexicoon. Se parhaiten nauraa joka nauraa viimexi. Mua ei Nipsu kyllä naurattanut, muistaaxeni kertaakaan.
ellauri072.html on line 449: Trumpin perässä harppo lentokoneesta koppalakkipäinen jäbä pieni matkalaukku kädessä. Näytti ensixi että se on samanlainen Geschlechtsverkehrskoffer, jollainen Eva Braunilla oli mukana kun se matkusti Aatun kanssa Kotkanpesään. Se osottautuikin USA:n presidentin ydinasekoodikapsäkixi. Meidän presidentillä on vyölaukku. Ja Lennu-koira sylissä.
ellauri073.html on line 290: Ei helvatti! Joko (siis joskus 00-luvun lopulla, Nyt-liitteen turina on vlta 2019) tää monkey business on levinnyt Perä-Varkauteen saakka!? Perhanan punapyllypaviaani loikkii Ahlströmin savupiipun alla, aivan erehdyttävästi Korkeasaaren apinalinnan takavuosien asukkien näköinenkin. Ja poinzit on ne samat talousliberaalipupinat kuin sen apinoimilla matkasaarnaajilla.
ellauri073.html on line 337: Toistaiseksi matkaa bestseller-kirjailijaksi ja tähtipuhujaksi on vielä jonkin verran. Puhujakeikkoja on ollut kymmenkunta. Kirjoja on myyty pari sataa kappaletta.
ellauri074.html on line 295: Antiikin filosofeista Ciorania kiehtoivat skeptikot ja kyynikot, erityisesti Diogenes Sinopelainen. Kaunokirjallisista teksteistä Cioran luki varsinkin Fjodor Dostojevskia ja Marcel Proustia sekä elämäkertoja. Pyhimyselämäkerrat ja mystikkofilosofit (varsinkin Pyhän Teresa Ávilalaisen tuotanto) olivat Cioranille erityisen rakkaita ja vaikuttivat merkittävästi hänen omiin teksteihinsä, varsinkin mystiseen käsitykseen ikävän luonteesta Cioran suhtautui historiaan intohimoisesti ja oli erityisen perehtynyt rappiokausien kirjailijoihin ja rappion teoreetikkoihin, kuten Oswald Spengleriin, jonka gnostilainen näkökulma ihmiskunnan kohtaloon ja sivilisaatioon vaikutti voimakkaasti Cioranin poliittiseen filosofiaan. Cioranin mukaan ihminen on voinut vastustaa rappiota niin kauan, kuin hän on pysynyt yhteydessä lähtökohtiinsa eikä ole irrottanut itseään omasta itsestään ja on ollut tekemättä mitään. Nyt ihmiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan, koska se on tehnyt itsestään objektin ja analysoi itseään loputtomiin. Cioran halveksi edistyksen ajatusta ja kuvitelmaa, että historia kuljettaisi ihmiskuntaa kohti suurempaa täydellisyyttä; siten Cioran myös vieroksui Hegeliä. Cioran oli tutustunut myös buddhalaiseen filosofiaan. Cioran tunsi suurta läheisyyttä Venäjää ja Espanjaa kohtaan, koska molemmat kansakunnat ovat menettäneet muinaisen mahtinsa ja koska uskonnollisella hurmoksella ja sen vastapainolla ateismilla on molemmissa maissa ollut niin suuri merkitys.
ellauri077.html on line 99: Nää tennismatkat joihin vanhemmat ei osallistuneet tutustutti Wallun huumeisiin ja alkoholiin (vrt. Netflixin sarja Alaska). Siihen mennessä se oli alkanut inhoskella izeään, josta tuli silloin tällöin paniikkikohtauxia. Jossain aikaisissa muistiinpanoissa jotka tuli esiin suikin jälkeen se kirjoitti: "nilkat liian ohuet, pohkeet ei tarpeexi lihaxikkaat", "Reidet pyllistyvät (sic) ulos luotaantyöntävästi".
ellauri077.html on line 125: Lokakuussa 1989, oltuaan McLeanissa kuukauden, Wallace sai siirron Granada Taloon, puolimatkan taloon Massachusettsissa, missä se pian huomasi olonsa paljon paremmaxi. Myöhemmin se kuvasi kokemuxiaan toipilaskodissa mainiosti myyneessä romaanissaan 'Loppumaton läppä'.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 567: Kaiketi Wallun yx loikka tapahtui siellä Bostonin puolimatkan krouvissa. Ja sit vähän aikaa pikku skip hop and jump jokasena selvänä päivänä. Tää tällanen AA-asenne on kyllä lainattu kirkolta. Heikkotahtosten koiravaljas ja talutin. Toinen oli sit se loikka alas tikapuilta tai pallilta kun se lähti hirteen lepäämään. Ei se nyt mikään digiloikka ollut, eikä kauheen urheekaan. Mut kai siihen sit sattui ihan hirveesti.
ellauri077.html on line 789: Toi essee on Jorin kommunistifoobista örwellystä. Kommunistipamflettia se ei voi edes lukea kun se on niin huonoa englantia, käännöstä jostain saxasta ranskasta tai venäjästä. Oikeistoveikko Örwell käyttää anglosaxonia lyömäaseena ajaaxeen kommunismin aaveen brexitmatkalle.
ellauri078.html on line 256: Sika typerä mies tai vaan ilkeä. Rupusakin disgust tai ridicule ei pysäytä Weinstein ja Nygaard tyyppisiä #metoo paskiaisia. Ne nauraa koko matkan pankkiin. Linnaan ne on pantava ja potkittava pois hillopaalulta.
ellauri079.html on line 69: Vaikka hänellä on vähän muodollista koulutusta ja hän on täysin naiivi maailmasta ulkopuolella aluetta jossa hän elää, Jed Klampetilla on koko joukko moukanjärkeä. 11.ssa episodissa hän paljastuu Mummin tyttären leskexi, Rose Ellenin, vaikka on vain 6v nuorempi kuin Mummi. Hän on Luke Klampetin ja sen vaimon poika, ja sillä on sisko nimeltä Myrtti. Jed on hyvänhkainen mies ja perheen pää. Iso öljylammikko sen omistamassa suossa oli sen rääsyistä rikkauxiin -matkan alku Beverlyn mäkiseudulle. Hän on tavallisesti heteromies Mummin ja Jethron ilveille. Hänen hokemansa on "Noo, koira vieköön!" Sama hokema kuin Sokrateella siis: νὴ τὸν κύνα (ne ton kyna), Phaedo 98e; Cratylus 411b; Phaedrus 228b; Gorgias 461b, 466c. The meaning is obscure but it may be equivalent to 'by gosh' and 'by golly' in English; ways to say 'by God!' without using the name in vain. Jed oli 1/3 hahmosta jotka esiintyivät sarjan kaikissa 274 episodissa. Aika monta koirahokemaa saatiin kuulla siis.
ellauri080.html on line 670: Texasilaisasuisella AA-todistajalla oli, Gately näki kun istui lähellä, isossa etuhampaassa räätälin kuluma. Mikä se nyt on? Onko se niikö Vääxyssä oleva Suutarin kuluma? Josta tuli äkäinen suutari huutamaan kun meinattiin parkkeerata sen verstaan eteen, matkalla syömään vastapäiseen kanavaravintolaan. SUUTARIN KULUMA. Vääksyn savolainen suutari Putte Kainulainen korjaa kengän.
ellauri080.html on line 834: Kukahan se oli? Jenkkimoraalin taustaoletus on kapitalismin kasvuräjähdys, win-win näät perustuu sellaiseen. Nollasummapeliin se ei sovi. Jos asia ei ratkea tarjouskilpailulla, se on politiikkaa sanoo paskiaiset. Vitun tarjouskilpailut. Jopa Milton Friedmanin ja sen Chicagon roistokoplan oma peliteoria todistaa että sellaisissa voittaa rikas köyhät 6-0, koska sillä on varaa hävitä tarjouskilpailussa enemmän. Nälkäinen karvakäsi Eesau häviää koko taivaosansa ja luihu Jakob hähättelee koko matkan pankkiin.
ellauri080.html on line 901: Ariel on merenneito jota lumoaa oppiminen apinoiden maailmasta ja kaikesta mitä sillä on tarjota. Vedenalaisen kuningaskuntansa prinsessana Ariel on rajattoman mahtava. Vaikka sillä on laaja kokoelma artifakteja ryöstämistään hylyistä, Ariel on tuskin tyytyväinen siihen mitä sillä jo on. Kutenkin sen uteliaisuus ja seikkailunhalu joskus saattaa Arielin pulaan. Arielilla on korkea avoimuuden taso kokemuxelle, johtuen pakkomielteestä tavaroihin jotka ovat uusia ja sille tuntemattomia, ja sen valtava mielikuvitus ja kaipuu tutkimusmatkailla.
ellauri080.html on line 905: Marlin on pellekala läpimeren seikkailulla pelastaaxeen poikansa, Nemon, joka on siepattu. Läpi filmiin, Marlin osoittaa selvästi alhaisen avoimuuden piirteitä kokemuxelle. Hänen on vaikeaa astua ulos mukavuusalueeltansa ja hän löytää lohtua tutusta ja totutusta. Tässä lyhyessä pätkässä (puuttuu) Marlin näyttää miten vahvsti hän haluaa pysyää rutiinissa. Hän toistuvasti kysyy pojaltaan Nemolta eikö se haluaisi odottaa vuoden ennen kouluun menoa ja olla kotona sen kaa. Myös, matkalla kouluun, Marlin koko ajan osoittaa kiinnostuxen puutetta maailmaan joka ulottuu sen tutun ympäristön ulkopuolelle ja pelkoa tuntemattomaan.
ellauri082.html on line 246: And miles to go before I sleep, Pitkä matka tehtävänä ennen unta.
ellauri082.html on line 247: And miles to go before I sleep. Pitkä matka tehtävänä ennen unta.
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri082.html on line 262: Tässä kertoja puhuu suoraviivaisesti kuinka kuolemattomuus annettiin "subjektille" kuolemalla. Jos uskoo kuolemattomuuteen niin kenties kuolema sit pelottaa vähän vähemmän. Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana kertoja sanoo rivejä kuten, "se ei nää etmä oon pysähtynyt tähän kazomaan kun mezä täyttyy lumesta." Ja sit vielä "Mezä on suloinen, pehmeä ja syvä." Tämmöiset rivit vois mahdolliseti viitata haluun jäädä sinne noihin meziin ikuisesti. On mahdollista että Frost kirjottaa vaan jostakusta joka on pysähtynyt kepilliselle matkalla jonnekin. Kuitenkin mahdolisesti se on kirjoittanut toisenlaisesta helpotuxesta joka tunnetaan suikin nimellä.
ellauri082.html on line 419: Valtavan suuri jänis kerran loikki salamannopeasti maantien poikki. Pikkuinen poika hämmästyi, aivan kerrassaan ällistyi. Pikkupoika juoksi jäniksen perään, meinasi sattua piikkilankakerään. Hyppi ja pomppi pitkä matkan, jänikselle huusi: "vieläkö jatkan". Jäsi kuitenkin silloin seisahti, odotti poikaa ja lausahti: "
ellauri082.html on line 420: Oletkos sä nähnyt takaa-ajajaa, joka ajaa takaa pakoonjuoksijaa?" -" Ei ole näkynyt", poika vastasi, siellä vain miehet kuormaa lastasi. Silloin mie otti repun selästää, pullakahvit tarjos matkaeväistään. Poika vähän ihmetteli moista jänistä, aikoikin siltä sentään jotain kysäistä. Silloin kaatui vähän kahvia, jänis korjas pöydänaluspahvia. Jänis sanoi pojalle: "Älä kanna kaunaa, mennään katsomaan onko täällä saunaa". Sauna oli yhdessä mäenrinteessä, siellä oli saavi kiukaan eessä.
ellauri082.html on line 513: Jim torjuu fysiologit jotka huomaa aistimusten muuttuvan tuntemuxixi ja havainnoixi jossain matkan varrella. Mutta mutta, vänisee James, tapahtuuko tää hermomaailmassa vai mielimaailmassa? Talk about begging the question! No jokainen uskokoon mitä haluaa.
ellauri083.html on line 190: Vuonna 1929 joku Houteff kirjoitti kirjan nimeltä "Paimenen sauva" ja perusti samannimisen radikaaliryhmän, joka vaati taas välitöntä valmistautumista Jeesuksen paluuseen maan päälle. Houteff kuoli 1955 matkalaukku kädessä talon katolle.
ellauri083.html on line 235: Sol Hoopii soitti samanlaista vetkuvakielistä ukulelemusaa kuin Mikki Hiiren valkoisiin hansikkaisiin pukeutuneet sormet siinä "Hessu Hopo surffaa Havaijilla" disneyvideossa joka nauratti Charlottea joka kerta yhtä vastustamattomasti. Wallu p. 569ff kirjoittaa kuvatessaan Randy Lenzin ja Bruce Greenin jalkamatkaa kyllä todella lahjakkaan runollisia miljöökuvauxia räkäisemmän puoleisesta Bostonista.
ellauri083.html on line 278: Toimittaja Jyrki Härkönen on ortodoksisen kirkon ylidiakoni, vt. slavisti ja kulttuurimatkaopas. Kazo kirjoittajan luetuimmat blogit:
ellauri083.html on line 352: Eniten meteliä nostaneessa jaxossa ne tappoi palveluxesta vapautetun lääkärin muuten vaan kotimatkalla. Sen lendeka vaan putosi. Siitä nousi hirveä älämölö. Haukat kiljuivat ja höyhenet pöllysivät.
ellauri083.html on line 541: Minkätähden pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kantelein,
ellauri088.html on line 51: Tulokas vie apainaköörin mystiselle, ja aika ajoin pelottavalle matkalle, mutta loppuu sentään optimistisella nuotilla (eihän se muuten Hollywood-raina olisikaan). Filmin lopussa (siis sen toisessa päässä, voishan sen kelata lopusta alkuunkin), kaikki maailman proletaarlaset yhinöivät yhteen, huomattuaan että ne ja niiden seizenjalkaiset kaverit on kaikki humanisteja ja osa paljon suurempaa universumia. (Eikö ne muka tienneet sitä ennestään?) Mikä tärkeintä, apinarotu - Louisa Banx etunenässä - on ottanut naisen askeleen joka olisi ollut liian iso miehelle, se on evolvoinut pitemmälle kuin kukaan, sillä se on ratkaissut matukielen arvoituxen, ja pystyy kelaaman ajan videota eteen ja takaisin ihan vapaasti, hitaasti ja nopeasti ja vaikka pysäytyskuvalla. Se on kyllä katastrofaalinen ajatus peliteoriaan perustuvalle yritteliäisyydelle. Mitä kanzii jännätä ja pinnistää jos voi etukäteen kelata filmin The Endin kohdalle? Kamala spoileri.
ellauri088.html on line 77: Tässäpä koko filkan pointti! Kun Luisa Banx alkaa ymmärtää seizenjalkojen kieltä, se alkaa irottautua ajan kulusta. Se näkee tulevan ja nykyajan samaan aikaan (mistä seuraa kyllä aikamatkaparadoxeja, mutta ne ei kuulu lindkvistin expertiisiin). Hepatopodien kirjakieli on ympyriäistä ja jokaista lausetta kuusaillaan kokonaisuutena, mikä helpottaa ajan hahmotusta epälineaarisena. Tää on kyllä höpöhöpöä. Ei kielen oppimisesta seuraa että näkee tulevaisuuteen, sitä varten pitäs vaihtaa koko aivokoppa pääjalkaiseen, noin vähintään.
ellauri088.html on line 104: Nelosella näytetiin enemmän mainoxia kuin ize filmiä, aivan hirveitä mainoxia läjäpäin. Karmaiseva aikamatka viime vuosituhannen teeveetunnelmiiin.
ellauri088.html on line 316: Eino Tunkelo aloitti jo opiskeluvuosinaan murresanaston, kansanperinteen ja kielitieteellisen aineiston keruumatkat, joita suoritti ensin kotiseudulleen, sitten Kainuuseen ja myöhemmin muun muassa Viroon. Vielä 1942 ja 1943 hän kävi Suomen valtaamassa Äänislinnassa (Petroskoi) keruumatkalla. Sieltä löytyy vieläkin pikkutunkeloita.
ellauri088.html on line 327: Historian ope Emma oli Eila Kännön koulua. Älkää menkö mutiaisten matkaan, siitä tulee huonot seurauxet! Pojastanne saattaa tulla ruozalainen lääkäri! Hankkikaa oma ammatti ja työ: suurtalouskeittiön emäntä! Se on hyvä nakki, voi syödä kuormasta. Emma oli niin pulskea että saappaanvarret liimautuivat jalkoihin.
ellauri088.html on line 434: HA HA HA! skrattar hjärtligt Svenska Folkpartiets anhängare med mera. Huomatkaa: Roni Arvosen suu on vinossa. Mitäs minä sanoin?
ellauri088.html on line 531: Jos olisi vallannut, niin olisi jo kurjistuneita astronautteja jotka korjaisivat avaruusromuja pimeästi halvalla omat avaruusasut matkalaukussa. Tästä kertoo teos
ellauri089.html on line 182: Cyrano de Bergerac tän kuumatkailun aloitti, Verne ja Herge jatkoivat. Onnexi se on nyt tauolla. Heinlein was a mentor to Ray Bradbury, giving him help and quite possibly passing on the "payahead" concept, made famous by the publication of a letter from him to Heinlein thanking him. Apua, onko Bradburykin yhtä juveniili? Siis tollanen competent man.
ellauri092.html on line 505: Joku uskonveli lahjoitti sittemmin ökyhuvilan Kanadaan. Perhettä oli matkojen välillä pantu tulemaan kokonaista neljä. Lomilla loikoiltiin koko perheen voimin eläinten taljoilla ja syötiin forelleja. Lapset pantiin internaattiin ja matka jatkui. Rahantuloa ei voinut estää, ja mixi pitäisikään. When it rains it pours.
ellauri092.html on line 507: Leilan mukautumiskyky oli ilmiömäinen. Esimerkkinä Leilan mukautumiskyvystä mainizen 24 vuorokautta kestäneen matkan Durbanista etelä-Afrikasta Buenos-Aireslin. Laiva oli pienehkö ja puutteellisesti varustettu. Niinpä ei ollut lääkäriäkään mukana. Leila rouva hankki kaiken varalta runsaat säilyke-eväät. Tuli sitten niin ankaria myrskyjä, että suorastaan hengenvaara oli kysymyksessä. Mottin täytyi tilata laivan puusepältä erityinen suojus, jotta Leila ei putoaisi vuoteesta. Itse hän asettui lattialle makaamaan. Reippaalla mielellä he silti pysyivät, ja hytissä Leila hoiteli eväs-emännyyttänsä, milloin syöminen kävi päinsä ja palveluskuntakin oli avuton. Toisen kerran heidän oli pakko Japanin merellä matkustaa hytittömässä laivassa ja kaiken yötä maata pitkällään, pidellen kiinni kanteen ruuvatun pöydän jalasta, jotta eivät sinkoaisi yli laidan. Olipa Mottilla uskollisia ja sieviä palkallisia sihteereitäkin. Eräs, jota ei merikipu vaivannut, kiinnitti kirjoituskoneensa laivapöytään ja izensä samoin sängynpäätyyn, voidaksensa hoitaa välttämättömiä tehtäviä. Tietysti heillä oli ihaniakin matkoja, jolloin koko seurue nautti meri-ilmasta ja näköaloista, jopa kansipeleilläkin hankki terveellistä
ellauri092.html on line 508: liikuntaa. Mutta milloin vain olosuhteet myönsivät, Mott käytti pääosan matkapäivistä hiljaiseen hartauteen, luovaan ajatustyöhön, "sielunhoidollisiin keskusteluihin" pikku sihteerien kaa, kirjeitten sanelemiseen tai omiin paasauxiinsa. Leila luki sillä aikaa kansituolissa Johnin koirankorville selattuja dekkareita.
ellauri093.html on line 152: Me käytiin Fuzhoussa, asuttiin rumassa tornihotellissa keskellä muita tornitaloja. Danin vanhemmat tarjoili ankkalammikon partaalla Maon pyllynreikiä ja kotonansa hyviä lohikäärmeen silmiä. Olohuoneen keskellä oli sohva seinänkokoisen terveen edessä. Ei muita huonekaluja. Fujianin pohjoisosassa oli teefarmi jonne mentiin junalla. Danin äiti oli ostanut sille lahjakortin hääkuvauxiin. Sulhasesta ei ollut tietoa. Dan oli lesbo takuulla. Äiti oli häiriintynyt muka lastenlääkäri. Se pelasi koko matkan matopeliä.
ellauri093.html on line 378: Karin runon iskeviä säkeitä on vaikee suomentaa runoxi. (Ehkä sinusta, Hilja, ei minusta.) Paroni Nikolay rukoili että rakas taivaan isä antaisi päivänpaistetta, kun lakanatkin homehtuvat. Ja kazo! Jumala kuuli tämän pyynnön melkein välittömästi. Monet olivat kuitenkin jo ehtineet saada kurkkunsa käheäxi rukoilusta, Hilja mukaanlukien. Tanskasta matka vei Hampuriin tutkimaan merimiesten käymälää. Ei vaan elämää. Ei vienytkään, Teodolinda-äidin tulehtunut kohtalon sormi osoittikin takas Rauhaniemelle. Mutta kotimatkalla pääsi viinan siis flunssan käheyttämä Hilja tekemään lähempää tuttavuutta merimiehiin avuliaan merimiespapin välityxellä. Toisena apumiehenä hääri sittemmin kauppaneuvos Heikki Kestilä Kestilöiden naistenvaatehuoneelta Turusta, joiden vieraana oli Janet Breckenridge (Ympyräsuu) Rotary-stipendiaattina 70-luvulla. Ne oli Janetin mielestä karmeita tyyppejä. Mutta Janet onkin kveekari.
ellauri093.html on line 382: Tytöt jatkoi matkaa jumalan asianaisina Kööpenhaminan tivoliin kazomaan miten toinen puoli elää. Heikki Kestilä ei pysynyt aaltopituudella, nuori ylioppilas ei ehkä ymmärtänyt tyttöjen vaikuttimia, tai ymmärsi ne liian hyvin. No se ei ollut saanutkaan sitä rommia. Keinuja ja karuselleja ja aisti-ihmisiä huumaavaa rämisevää musiikkia. Turhuuden markkinat, sellaiset kuin siinä Thackerayn filmatisoinnissa, jossa rämisevästä musiikista vastasi Jimi Hendrix (ks. mottoa). Tyttöjen teki mieli mennä varieteeseen, mutta pelastuivat valkolakin ansiosta. Sitä ei sovi häpäistä, vaikka omat päät voisikin. Jumalakin varmaan jakaa tulijoille valkolakkeja taivaan portilla. Hilja sai jälkeenpäin tarkat tiedot merimiesten arkipäivästä pastori Valtarilta. Lähettipä hän vielä purjelaivan rommipullossa, numeroiden siihen jokaisen eri osasen. Kotimatka oli muuten mukava, paizi ei voinut yhtään laulaa vaikka laulatti niin pirusti.
ellauri093.html on line 602: Sinä aamuna jona pastori Frederiksenin ja Neiti Nielsenin kanssa ajoin autossa Fyenin tasaisia maanteita pitkin Søllingeen, luonto kukki ja taivas säteili ja sydämeni oli täynnä kiitollisuutta tämän maallisenkin elämän täyteydestä - vaikka eräs rakas hauta onkin matkani päämääränä. Pastorinrouva oli sydämmellisenä vastassa. Päivällinen oli valmiina, ja sen jälkeen minut lähetettiin rauhalliseen yläkerran huoneeseen nukkumaan päiväunia. Lehtimajassa joka oli luovutettu Povisen lesken ja tyttären asunnoxi kohta astuikin meitä vastaan hento, pienexi kutistunut nainen. Toinen silmä ja hiukan vinoon vetäytynyt suu kielivät lievästä ajatusten katkeamisesta. Hänen yllänsä oli vanhakuosinen musta puku ja päässä yhtä vanhanaikainen liian pieni olkihattu.Kaiken tuon huomasin saman tien tyytyväisenä. Hän on meidän ristimme, ämmä sanoi vielä vammasesta tyttärestä. Noniin, kuinka toisin oisi kaikki jos Povisella oisi käynyt parempi viuhka, sanomatta nyt kenen kaa. Leski esitteli sotasaaliita. Tässä on Sysmän kirkon sisäkuva. Tuossa Autotalon varakkaiden Montosten lahjoittama ruma kuparipakote. Tuolla Sirkka-tädin Israelista tuoma lampukka. Olisi ollut puhelemista kauniista esineistä vaikka kuinka pitkältä.
ellauri093.html on line 606: Kävelimme kirkolle ja sieltä haudalle. Se oli valkoisexi kalkittu, ulkoa aika koruton, paizi koristuxet ulkokultaiset. Kirkko oli somistettu vesiastioissa seisovilla katkaistuilla koivuilla ja narsistien paljoudella. Vaskinen kastemalja oli Grundtvigin lahjoittama ja Alvar Aallon suunnittelema. Alttarille valittiin alttariliina, reunusaiheinansa risti ja rypäleet, huomiotaherättävä kauniilla taiteellisuudellansa. Hiljaisina poikina siirryimme kirkon kupeella makaaville haudoille. Toiseen oli "kätketty" Birkedal vaimoineen, toiseen Povisen Kari. Tilaa oli vielä Povisen leskelle ja tyttärelle. Povisen kivessä oli nimekkään taiteilija Skovgaardin muovaama kaunis korkokuva, joka esittää Jeesusta kättelemässä Pietaria. Kiveen oli piirretty graffiteja ja kirkkoveneitä. Valokuvasin sen. Nyt oli Ryslingen-matkani päätarkoitus täytetty.
ellauri093.html on line 664: Mutta nyt vakavampiin teemoihin. Yxi papinleski, joka nuorena oli kadottanut miehensä ja jäänyt orpojansa yxin huoltamaan kysyi: Mixi mixi? Virkamatkalla mieheni hevonen vauhkoontui ja heitti hänet rattailta. Mixi ei herra varjellut, jos hän on kaikkivoipa? Onko hän yxinkertaisesti ilkeä? Dolmen selitti kaiken hyvin päin: ajattele asiaa myös vähän meidän kannaltamme, siis miehen kannalta. Sehän pääsi pälkähästä tosi vähällä, saved by the gong. Mut mut jatkaa leski, jos tuonpuoleisessa on niin kivaa, mixei herra hyvä voinut ottaa meitä samaan hevoskyytiin? Mix se jätti meidät tänne kitumaan? No kaskun, Dick mietti, koska se haluu opettaa täällä meille jotakin. Hemmetti sanoo leski, se on ize tehnyt meidät, ja se on kaikkivoipa ja kaikkiviisas, miten se on voinut tunaroida näin? Mäkin olisin osannut tehdä paremman maailman, vaikkoon vain nainen. Tai hei, mix vaivautua ylipäänsä ollenkaan? Mixei se vaan jäänyt kellettelemään sinne singulariteettiin askartelemaan sitä kiveä mitä se ei jaxa heittää. Koko homma tuntuu aika joutavalta. Noh, kaskun, sanoo Dick ja sitten pruit pruit, läiskis läiskis, se päästää savusumun ja uikkii hiljaa Hiljan kansssa ruikkimaan. Tutkimattomat ovat herran tiehyet.
ellauri093.html on line 666: Kolilla kävi kuten Moldella: herra oli sumupilvessä eikä suvainnut näyttäytyä. Mutta Dick jaxoi vielä kerran, ja kaikki taputtivat. Hilja tulkkasi ja pisti väliin omiaan. Kyllä nämä yxinkertaiset ihmiset olivat kiitollisia. Harvoin heillä oli mitään tällaisia tilaisuuxia, missä hampurilainen matkasaarnaaja puhuu käsittämättömiä jostain Napoleonista. Nuoret jaxoivat vielä kerran koittaa huipulle, Hilja meni Dickin kanssa pötkölleen. Aina tuntuu tälläisistä kokouxista lähtiessä kuin kirkastusvuorelta palattaisiin murheen laaxoon. Pelottaa osanko säilyttää mitä olen saanut? Jos puristaisin polvet oikeen kovaa yhteen? Pysyisikö sisällä? Jaxanko toteuttaa arkielämässä mihin olen kuzuttu? Jaxanko taas Ilmoa ja sen väsyttäviä pentuja?
ellauri093.html on line 679: Toisella kertaa Hilja halusi Hampuriin tutkimaan nuoria juutalaismiehiä. Niiden varustuxessahan on jotain hyvin raamatullista. Tällä kertaa oli matkaseurana rovasti ja ruustinna Matti Tarkkanen, oli lähetyssaarnaaja Kalle Koivu, jonka perhe jäi Suomeen, oli Hilma Tylväs matkalla miehensä luo, sekä lähetysalan rautaisen ammattilaisen Viktor Alhon puoliso Regina Linnanheimo ilman Viktoria. Olisi ollut Alli Wikmankin, mutta se sattui putoamaan sillan läpi. Eikä sen isot kengät olisi laivaan enää sopineetkaan.
ellauri093.html on line 681: Hampurissa oli määrä oleskella viikko, sillä rva Tarkkasen paperit eivät olleet kunnossa. Dolmen kuzui Hiljan luoxensa, lupasi lämmittää vuodettakin, ja myös Tarkkasia tarvittiin välttämättä! Laivassa oli niin vähän matkustajia, että kansisalongissa mahtui pitämään raamattukeskusteluja. Pieni huutaminenkin kävi päinsä. Merimiespastori Kunila huolehti auliisti matkatavaroistamme. Minä luikahdin omalle taholleni, silä minulla oli omat vastaanottajani, kaxi nuorta juutalaista poikaa, jotka puhelivat tärkeinä kuin pikkulapset: Etpä tiedä täti mitä me saamme tänään päivällisexi! Porsaankyljyxiä!
ellauri093.html on line 693: Aahrikanmatkalaisten kanssa kazottua Hampurin Zoon kapisia leijonia Hilja vietti aikaa Bethelissä pureskellen luopioiden juutalaispoikien kaa kristinuskon pähkinöitä ja lukien niille kirjoistaan myönteisiä arvosteluja. Siinäkin meni aika vikkelästi, ei ehtinyt paljon istua.
ellauri093.html on line 890: Muistelmateoksessaan Valoisia jälkiä (suom. 1927) Dora Rappard kertoo merkittävistä tapaamisista ja tapauksista elämässään. Tärkeä sija on tempautumisella mukaan Englannista 1870-luvulla alkunsa saaneeseen pyhitysliikkeeseen. Siltä ajalta on peräisin myös tämä virsi. Se sai alkunsa puolisoiden välisestä keskustelusta matkalla Baselista ylös Chrischonavuorelle. Carl Rappard sanoi vaimolleen: "Kun taas kirjoitat uuden laulun, sen aiheena pitää olla Herran paluu ja meidän valmiutemme siihen." Kotiin päästyä Dora Rappard tarttui kynään, ja niin syntyi tämä virsi. Työtä käskettyä.
ellauri097.html on line 645: Hämeentien alkupäässä on muuten musteliike, joka myy tosi liikuttavia viime vuosisadan A4-tuotteita kuten jättikumeja todella isoja virheitä varten, tai pitkävartisia nitojia. Suositan! Se on kuin aikamatka Nyölenin syntymän päiviin 70-luvulle.
ellauri098.html on line 220: 15. OPASTUS: Hero kuskataan jotenkin johkin vitaaliin lokaatioon, näpeimmälle paikalle, kuiten luovuttajan himaan tai konnan kartanolle. Voisko tää olla lunastajan aasimatka Jerusalemiin?
ellauri098.html on line 263: LÄHETTÄJÄ — hahmo joka lähettää heron matkaan, esim prinsessan isäpappa.
ellauri098.html on line 278: Koko juoni on siis variaatio teemasta Saku sammakko kosiomatkalla. Samat roolit löytyy hyvästä kirjasta sen seizemästä episodista.
ellauri100.html on line 130: Jokainen näistä ruumiinrakennetyypeistä liittyi Klezmerin mielestä luonteenpiirteisiin, ja äärimmäisyyxiin mentäessä, vastaaviin mielisairauxiin. Hän kirjoitti että läskit ovat harvoin skizoja, ja loput taas harvoin bipolaarisia. Eliskä skizot on tavallisesti laihoja tai muskelimasoja. Klezmer arveli että pyknikot ovat ystävällisiä, läheisriippuvaisia ja seurallisia. Niillä on taipumusta maanis-depressiivisyyteen. Pikku väpelöillä oli taipumusta introversioon ja pelkuruuteen. Siitä on vaan lyhyt matka skizofreniaan. Tähän ei virallisesti enää psykologiassa uskota. Vaikka tottahan se on, vai mitä? No entäs muskelimasat ja rumat? Mitä mielitauteja niillä tuppaa olemaan? Onko ne luonnevikaisia?
ellauri100.html on line 591: Nää menee just oikein. Pykälä 1 koskee kaikkia elukoita, se on se vanha kunnon KILL! FUCK!. Pykälä 2 koskee vaikka paviaaneja tai myyriäisiä, manus manum lavat. Ollaan kateita ja noudatetaan jantelakia. Pykälä 3:ssa tulee mukaan parviäly. Pidetään oman pesän puolia vaikka toiset ei ole sen kummempia. Ollaan sankareita ja annetaan uhreja. Pykälä 4 on nokintajärjestys. Silverbäkit ja alfasudet jyräävät, muut nöyristelevät. Pykälä 5 on pyhistely, eli jotkut eristetään muista virtuaalisixi logoixi. Sisäistetty herruus tulee kehiin. Käsidesiä ja syntiä. Näin siististi näkee asiat harvoin esitettävän. Vasemmistolaiset jäävät moraalin kehityxessä alkumatkalle, loppuun asti pääsevät vaan tosi fasistit.
ellauri100.html on line 1382: No Barthes tuli samaan johtopäätöxeen käydessään Jaappanissa, jossa japskit oli ihan tyytyväisiä merkkeihinsä ilman transsendentalismia. Oiskohan tää siis jonkinlaista lännen jumalkaipuuta jumalien tehdessä hämärässä kamarissa kuolemaa? (Kiinassa ei Barthesista ollut 1974 enää yhtä jännää. Kiinantuntija Simon Leys sanoo Barthesin Kiinan matkapäiväkirjoista, että Barthes ei tajunnut koko maasta pätkääkään; kirjoittaa vaan mitäänsanomattomasti mutta sanomattoman pitkästi.)
ellauri101.html on line 239: Noniin, takaisin Greimasin satukaavaan. Heimut sehän on suoraan mun omasta TMAD-kässäristä tuttu faktitiivisuuden kaava jossa yhden transitiivisen tapahtuman aiheuttajana on toinen välitys. Siinä perussiirrossa siirtyy joku objekti eli esine joltain lähteeltä jollekin kohteelle. Faktitiiviosassa joku lähettäjä lähettää matkaan tekijän joka saa aikaan ton sisennetyn tapahtuman jonkun vastaanottajan hyväxi. Siziinä voi olla vielä tämmönen avustajaosa tai instrumentaalinen tapahtuma jossa joku avustaja avustaa tota tekijää ja kenties vielä yxi jossa joku vastaustaja vastustaa sitä, jotta saadaan nollasummapeliä.
ellauri101.html on line 268: Keväällä 2007 Sairasvyö harjoitti hyväntekeväisyyttä osallistumalla YLE:n Hyvä -keräykseen ja Bangladeshin matkalle, jossa pyrittiin tukemaan sen bangladeshilaisten naisten viivalle yrittäjäksi ryhtymistä. Sairasvyö oli mukana lainaamassa mikroluottoja naisilta. Niillä rahoilla Sairasvyö hankki syksyllä 2007 izelleen muun muassa vanhusten palvelutaloja ja osti ja Laattapisteen myymäläkonseptin toteuttaneen GSP Groupin osakkeita ja nousi setelitikapuita pitkin yhtiön hallitukseen.
ellauri101.html on line 451: Mike, nyt mentiin. Vedä Hanesit päälle ja Niket jalkaan, tempaa Wheatiet ja kulauta Gatorade niin napataan 1 Big Mac matkalla. On se surkeeta.
ellauri101.html on line 594: Y-sukupolvelle sanotaan olevan ominaista vapaamielisyys ja kasvaminen uuden viestintätekniikan mukana. Sukupolvi kyseenalaistaa edellisen sukupolven (X-sukupolvi) elämänarvot ja on myötäkasvanut tietokoneiden kehityksen kanssa. Siinä missä X-sukupolvi ihasteli korvalappustereoiden läpimurtoa, Y on kiinnostunut matkapuhelimien, tietokoneiden ja elektroniikan mahdollisuuksista. Y-sukupolven edustajat toteuttavatkin suuren osan viestinnästään kansainvälisessä tietoverkossa. Pikaviestimet ovat kehittyneet kyseisen sukupolven tarpeisiin ja niitä sovelletaan aktiivisesti. lähde?
ellauri105.html on line 330: Jer 18:15. Kuitenkin unohtaa minun kansani minun*: he suitsuttavat jumalille, ja pahennuksen matkaan saattavat ilman lakkaamata, ja käyvät tallaamattomilla teillä

ellauri105.html on line 486: Tuohon alkuaikaan sisältyivät sitten armeijapalvelus ja erilaisia muita kuuliaisuustehtäviä luostarissa, josta hänet lähetettiin silloiseen - nykyisen Tšekin ja Slovakian tasavaltojen muodostamaan - Tšekkoslovakiaan luostarikouluun opiskelemaan kieliä. Tuolta matkalta kielitaitorepertuaariinsa "tarttui" tšekin lisäksi venäjä ja kirkkoslaavi. Venäjää hän oli opiskellut jo Suomessa ollessaan, mutta ilmeisesti hän ei ollut käynyt mitään suureellisimpia kieliopintoja missään. Hänen myöhempi laaja kielitaitonsa oli enemmänkin suuren lahjakkuuden tai kuten isä Sergius Colliander, joka oli hänet tavannut, sanoi, nerouden, aikaan saamaa oppimista. Hänen sanottiin osanneet lukuisia kieliä ja ilmeisesti hän osasi melko hyvin tai jopa sujuvasti oman äidinkielensä suomen lisäksi, ruotsia, venäjää, saksaa, ranskaa ja ainakin enemmän kuin auttavasti kreikkaa ja ilmeisesti myös jonkin verran tšekkiä ja latinaakin. Tätä laajaa kielitaitoaan hän käytti sitten myöhemmin hyväkseen mm. tekemällä käännöstöitä. Hän käänsi suomeksi useita maailmanhistoriallisia merkittäviä kaunokirjallisia teoksia, mm. Leo Tolstoin "Hadži Murat", Ivan Turgenevin "Savua", Ilja Ehrenburgin "Pariisin kukistuminen", mutta myös mm. Tšehovia ja monia muita merkittäviä kirjailijoita.
ellauri105.html on line 525: Hei kulta voisizä käydä kotimatkalla ihmiskaupassa? Lapset on melkein lopussa. Ihmiskauppa on trendaava nimike orjuutuxelle. Tunnusmerkeissä on aika tarkoitushakuisesti rättipäiden tapoja. Just tommosia temppuja isisporukat on tehneet naisille. Nyt nazihenkiset norjalaiset on tuominneet jonkun al-holistinaisen ihmiskaupasta. Ei siis uhriutumisesta, vaan ize teosta. Äiti oli näät ottanut omat lapset mukaan kultaa vuolemaan. Hizi kai omat lapset on ize kullekin ilmaisia, ei niitä tarvi hakea mistään kaupasta. Ei tässä ole mistään muusta kysymys kuin Breivikin maanmiesten kostosta. Naisille on hyvä kostaa kun ei rättipäille uskalla. Knut Hamsun hurraisi ja heiluttaisi hakaristilippua jos eläisi.
ellauri106.html on line 446: Johtuuko arjalaisen epäonni epäonnistuneesta insestistä kun se yritti työntyä 11v tyttäreensä matkalla kotiin biitsiltä: kiss [her] the way [he] k-k-kiss[es] umumumother”, kuin Miltonin Saatana. Paizi Saatanalla kyllä meni kamat pussiin, se ja Synti-tytär saivat pikku Kuoleman ja nipun koiria. Syitä ja syntejä löytyy riittämiin kun vähän pöyhäsee. Tai hei, size oli se synti että jutku meni naimisiin shixan kansa vastoin isän tahtoa (niinhän pääsi Philillekkin käymään, ja siitä juuri lähti Philin pyörä lapasesta)?
ellauri106.html on line 448: Ei, ei näytä hissa olevan mihkään matkalla, eikä se ole loppukaan vaikka Fukuyama väitti niin, se pyörii vaan ja on pelkkää kaaosta: you win some, then you lose some. Arjalainen jutku ei tätä ymmärrä vaan uskoo Amerikan unelmaan, vaikka Newarkin vandaalit jo repii katukiviä ja heittää niillä urheita yrittäjiä, sellasia kuin arjalainen ize, hanskatehtaan omistaja.
ellauri107.html on line 536: Ämmä vei matkaremingtonin jonka Peppu oli saanut bar mizvah-lahjaxi. Lippuriita tulee ezimättä mieleen, tai se kerta kun puukenkä lensi kelloon, tai mixei tämänpäiväinen tulistuminen kun mun hieno Lidl-kärryraha hävisi.
ellauri107.html on line 587: siltă, kuin hän olisi toivonut minun haluavan. Minkälainen šokki se oli! Äiskä ei halunnut tulla mun bileisiin! Se oli ollut mun kaikilla McDonalds syntymäpäivillä! Bar mitzwahixi se oli antanut mulle sen matkakirjoituskoneen jonka Maureen panttasi! Ja nyt tämä!
ellauri107.html on line 622: Kveekari W. Penn kirjoitti vaimolleen lähtiessään valtamerimatkalle uuteen maailmaan:
ellauri108.html on line 88: Rastat tuo mieleen helluntaiystävät, nekään ei halua järjestäytyä kirkkokunnaxi. Kummatkaan ei ottaneet uskoaxeen että niiden hengellinen johtaja on kuolevainen. Kaikkein huvittavinta rastoissa on miten ne kaiken ton prinssi Philip jumalaxi -cargokultin alla pössypäisinä on tismalleen samanlaisia vanhoillis-patriarkaalisia törkimyxiä kuin niiden vanhat orjaisännät. Siitä (jos ei muuten) huomaa miten kaikki toi kehyskertomus on vaan kuorrutusta lapsille ja lapsenmielisille. Ihan mikä eläinsatu kelpaa hyvänsä, kuhan saadaan nostetuxi omaa häntää ja säilytetään muuten status quo.
ellauri109.html on line 381: No vittu ei kai kun kirja käytännössä sensuroitiin setämiesten toimesta ja tuli esiin taas vasta tänä vuonna 2021. Nytmä nään mix tää kiinnosti Peppua. Vähän samanlainen kuvio. Maureenkin uhkas kirjottaa persepäästä tollasen Luin. Ei tullut mitään kun Peppu ei luovuttanut äiskältä bar mizwah lahjaxi saamaansa matkakirjoituskonetta.
ellauri110.html on line 181: Sama kuvio toistuu joka matkalla. Toisella kertaa se rakastaa vai pitäisikö sanoa rakastelee toista rahalooraa, jonka nimeä ei löydy. Pimppiloora förbii kaikki juomat minibaarista.
ellauri110.html on line 185: Kotimatkalla on sumuista. Hannua rupiaa taas pelottamaan. Onnexi on viinaa mukana.
ellauri110.html on line 228: Päätän että lähdemme matkalle. Ilmoitan elämäntoverille ja mitäs e-toveri, suostuu tietysti. Mutta lähtöpäivän aattona kännään Weilin ja Kuhalla ja herään toimistosta kiltin naisen vierestä. Munanpesu kiireesti ja taxi Laruun, missä e-toveri Anza odottaa suht. kuumana. Tosin eri mielessä kuin eilisillan kiltti nainen. Olen niin tönkkönä etten edes pyydä anteexi. Nukahdin sohvalle (kun kamat oli pussissa, minkä jätän sanomatta viisaasti).
ellauri110.html on line 234: Marokko näyttää Skagenilta. Tanskalaisella poeetalla oli alla kolmas kone jo, eli vaimo siis. Bussimatkalla Hannu juo konjakkia salaa, käsi vapisee. Juoppo mikä juoppo. Viinan orja Leinon tavoin. Mutta izeäni minä tässä tuhoan, ize vastaan izestäni, elämäntoverista viis.
ellauri110.html on line 329: Kotimatkalla Hande on upota jorpakkoon kun ravistunut jolla vajoaa sen alta. Alkoholilla lie ollut osuutta asiaan. Vaan eipä hukkunut, voi olla kiitollinen jollekulle jos tuntuu siltä. Anaali-Antti ois mieluusti jättänyt sen veteen virumaan. Sitä varmaan harmitti että nyt sen jolla oli vesilastissa.
ellauri110.html on line 478: Intermezzo: Herään uneen jossa blondi sakkoliha pitää musta, nim. pikku kätösellä lujasti kiinni kankeasta kullinvarresta. Se tuntuu hyvältä ja turvaisalta, en soisi sen päättyvän. Ollaan auton takapenkillä jossain Israelissa pyhiinvaellusmatkalla. Vieressä lojuu pyhä äiti samettihousu auki sepaluxesta josta häämöttää mustanpuhuva vagina dentata. Täst mie piän tää on hyvä ohjelma. Lisää tälläistä ja isommat lusikat. Mutta voi, muna paxunee enää vain unissa. Tukka ohenee, se näkyy kuvissa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin herään taas. Tämmönen hande vaan on tullut mustakin.
ellauri110.html on line 490: Hei hopea matkaan.
ellauri110.html on line 502: Paul Gauguinin taulu Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme? tulee heti mieleen. Tai myös Leif Salmenin runon lause “Varifrån kommer vi, vart é vi på väg?” Kiitos Lefa siitäkin. Lefa oli pulzarimainen susi jossain Nuoren Voiman sarjakuvassa. En tarkkaan itse tiedä, minne matka tästedes suuntautuu, mutta tunnen sen. Intuitiokin voi olla matkatoverina parempi kuin istuminen paikoillaan. Kännipäisenä Bretagnen matkalla en jaxanut istua hiljaa lepositeissä vasn pyristelin irti turvavöistä kun en ylettynyt konjakkiin. Karttaa en osannut lukea Seijaa paremmin. Tuli vähän tonttuiltua. “Tietä käyden tien on vanki” kuten Aaro Hellaakoski kirjoitti. Tie vie. Tie vie. (Tää on yhestä mun runosta. Hieno loppusointu.)
ellauri110.html on line 516: Siskon ehdotuxia Maunulan uurnalehdosta ei Hande kuuntele. Hietaniemi on hienompi ja lähempänä Larua. (Siskon matkasta ei ole puhetta. Vitun egoisti. )
ellauri110.html on line 590: mulle armosi kultaiset kielet, ja missä on matkamme määrä? kun annoit sa kodin hyvän,
ellauri110.html on line 701: Veneziassa Kristiina pissii hunajaa, Hande näyttää tympääntynyttä naamaa kun se ei ole keskipisteenä ja Kristiina osaa italiaa paremmin. Tuolta löytyy (ällön) Ezra Poundin hauta. Saa olla laitimmainen kerta tuumii mauton Hannu Mäkelä. En pidä siitä minkä näen, siis pilaan sen vaimoltanikin. Tuttu juttu sanoisi Natachan lentokapteeni. Barbadoxen matka muistuu mieleen, ja Palermo.
ellauri110.html on line 705: Eikä ihme Hande on tosi törkeä, aivan kamala. Suorastaan Sale-Philluluokan paskiainen jo häämatkalla. Iho tykkäs ihosta vielä Kyrvänpäässä mutta täällä turistirysässä ei hyvä heilahda. Lonkkaankin ottaa kipeää. Mikä molo minä olen, no Hannu Mäkelä. Amatööri Casanovaan verrattuna vaikka parastani yritän. Sainpa siitä sentään kirjaidean.
ellauri110.html on line 856: Vuonna 1965 julkaisin kaksi esikoisromaania, joista ensimmäinen sai nimen ei Saarikoskelta (1937-1983) niinkuin voisi luulla vaan Henri Michaux´n (1899-1984) runosta Plume voyage – Plume matkustaa. Suomennos, muistaakseni Pentti Holapan ja Olli-Matti Ronimuksen kuului no jotenkin näin: “Mutta voi, Plume on matkalla, hän on matkalla kaiken aikaa.” Siltäköhän Penakin sen nappasi. Vitun harakaoita on noi runosepot.
ellauri110.html on line 871: Hande Pariisissa kuulostaa Juha Tantun ranskalaisilta pastilleilta. Matisse on Handen suuria ihanteita, Monet "kolleega" Erkki Reenpään. Tällä matkalla on fölissä vaimo 4, se venakko. Se saa ihmetellä kun tietävämpi Hande opastaa. Tää on hyvä ohjelma täst mie piän. Nyt on roolit kohillaan, osat vaihtuneet.
ellauri110.html on line 933: Handen izediagnoosi sen narsismin alkuperästä on uskottava: se on isää vailla kasvatettu poika, joka vaatii kaikilta äidiltä saamaansa pyyteetöntä rakkautta, mutta ihan niin pyyteetöntä ei koskaan löydy, ei toista samanlaista äitykkää, ja sixi se ottaa aina eron juuri ennen kuin se hylätään. Ja jatkaa taas kerran matkaa seuraavalle viivalle.
ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri115.html on line 108:
1731
1. matka Pariisiin. (No, millaista oli?)

ellauri115.html on line 144:
1762
Hirmusesti julkaisumenestyxiä. JJ on maineensa (ja lukuisilla häpy-) kukkuloilla. Sitten lähes kaikki prujut kielletään ja JJ joutuu karkumatkalle Pariisista ja Genevestä. Lähtee litomaan Preussin Neuchâteliin. Pettynyt "rouva" kuolee Chamberyssä. Tronchin väsää kiistakirjotuxia.

ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri119.html on line 246: Yhteiset unelmat. Unelmat kohottavat meidät arjen yläpuolelle. Tulee pyhäpäivän tunnelma. Yhdessä haaveileminen lisää suhteisiimme ripauxen ihmettä. Haaveillaan yhdessä tulevasta menestyxestä: lapsista, vaurastumisesta, viimeisestä matkasta. Sullahan oli useitakin poikia, liekö enää elossa muita kuin se kuopus, jonka kuzuit takas kuolleista. Unelmoidaan rauhasta, onnesta ja ilosta. Kun sulla sitä piisaa vaikka muille jakaa, voisit siitä vähän meillekin pistouvata. Ja vähän vähemmän noita itikoita näin juhannuspyhixi. Jollet pane pahaxesi. Kiitos. Anteexi. Ole hyvä. Älä nyt suutu.
ellauri132.html on line 174: Intohimoni tarinologiaan alkoi tyypillisen nuorena, mutta haluun sen jatkuvan maailman tappiin. Sixi ennenkuin aloitin oikean kynäilijämatkani, opetin lukitaitoja korkeakoulussa (high school). Myöhemmin aloin kynäillä osa-aikaisesti tavoitteena tulla julkaistuxi. Kokoajan koitan auttaa kilpailijoita täällä mun tarinologiablogissa.
ellauri132.html on line 648: Sankarin matka. "Sankarin matkassa” stoorin sankarin on kärsittävä 1/2 asiasta: tunnistus ja tilanteen nurjistus. Jotain pitää tapahtua ulkopuolelta joka inspiroi sankaria niin ettei hän/hiän ollut huomannut sitä aiemmin. Sitten sen pitää suorittaa kvesti ratkaistaxeen tilanteen.
ellauri132.html on line 656: Meno-paluu. Tää juoni on yxinkertaisesti matka pisteestä A pisteeseen A. Päähenkilö lähtee matkalle, vaan palataxeen lopussa lähtöruutuun voitettuaan viisautta ja kokemusta (ja joskus jonkun aarteen myäs). Paulo Coelhon Alkemisti on rakastettu havainnollistus tästä juonesta.
ellauri132.html on line 693: Keskusta. Sun jopi stoorin keskustassa on tehdä heron kvestistä niin vaikea kuin mahdollista niet joka hetki näyttää yhä epätodennäköisemmältä eze selviää. Sun pitää nostaa stakeja pitkin matkaa ja luoda yhä intensiivisempiä esteitä samalla pitäen tiukasti silmällä loppua. Eri juonikohdat voi sisältää pääjuonen plus eri alajuonia. Pääjuonen pitää aina pullistua kohti ratkaisua.
ellauri132.html on line 699: Juhatus. Tää on stoorin alku. Nouseva toiminto. Kerta stoori on alkanut, on tärkeä luoda jännitettä nostamalla stakeja. (Vittu etmä inhoon noita stakeja. Se on niin JENKKIÄ.) Sun pitää nostaa stakeja pitkin matkaa ja luoda yhä intensiivisempiä esteitä samalla kun pidät silmää tiukasti liimattuna loppupäätelmään.
ellauri133.html on line 316: Seisokin restauroidussa versiossa pyromaani Roskatynnörimies saa paljon enemmn pasltatilaa, erit sen matka paikasta Powtanville, Indiana räjäytettyään Cheery Oil Companyn, polttaen izeään pahasti siinä rytäkässä ja lopulta saavuttuaan paikkaan Las Vegas töihin yhtiössä Randall Flagg asehankkijana. Matkalla se päätyy nuoren psykopaatin kumppanixi nimeltä "The Kid" (vitun omaperäinen nimi taas!).
ellauri135.html on line 114: Vuonna 64 oli lauha sää ja Konsta päästettiin ulkomaanmatkalle. Korsikan saari Tyrrhenan merellä näytti ilmasta käsin karhiaiselta. Iljinin syvänteen katkolla tuoxuvassa alhossa on hienoja miehenmittaisia karhiaisia.
ellauri135.html on line 173: Bergin uralla Suomi oli vain verraten lyhytaikainen, joskin tärkeä etappi. Hän osallistui jo Napoleonia vastaan käytävään sotaan, johti tutkimusmatkaa Turkestanissa ja toimi Venäjän valtuutettuna Itävallassa Unkarin kansannousun aikaan. Viimeksi mainitun johdosta hän sai itävaltalaisen kreivin arvon. Land der Berge, много воспеваемая Австрия! Sag beim Abschied leise "Servus".
ellauri135.html on line 262: Korolenko oli vuodesta 1895 narodnikkien aikakauskirjan Russkoje Bogatstvon toimittaja. Hänen ensimmäinen huomattava teoksensa oli Makarin uni (1885), joka on erinomainen kertomus puolipakanallisesta jakuuttilaistuneesta Itä-Siperian venäläisestä. Karkotusajalta saatuja aiheita käsittelee kirja Siperialaisen matkamiehen muistelmia (1885). Lounais-Venäjällä liikkuvat kertomus Huonossa seurassa (1885), Metsä humisee (suom.), Sokea soittaja (1886; suom.) ja Yöllä (1888).
ellauri135.html on line 655: Penzan alueella isoäidin puolison kartanossa meni runoilijan lapsuus. Kotikoulutus oli monipuolista: vieraiden kielten opit, musiikki, piirustus. Myöhemmän luovuuteen vaikuttivat merkittävästi hänen matkansa Kaukasuksella, jossa Michael sai läpi kivennäisvesien käsittelyn. Tässä eteläisessä lomassa runoilija vieraili kolme kertaa ja kirjoitti monia Kaukasiassa liittyviä teoksia. Vuonna 1827 hän muutti Moskovaan isoäitinsä kanssa. Lermontovin lasten elämäkerta osoittaa, että runoilijan persoonallisuudella ja hänen lisätehtävyydellään oli kuvaamaton vaikutus isänsä kuva romanttiseksi sankariksi. Esimerkiksi teokset kuten "Ihmiset ja intohimot" sekä "Strange Man" sisältävät kaikuja vanhempien perhekonnerikosta.
ellauri135.html on line 679: Runoilija unelmoi lopulta jättämään armeijanpalvelua ja täysin tutustua kirjallisuuteen, aloittaa oman aikakauslehden julkaiseminen. Mutta hänellä oli vain vähän aikaa pysyä Pietarissa. Ja tämä tuli mahdolliseksi vaikutusvaltaisten ihmisten vetoomuksen ja hänen isoäitinsä E. A. Arsenyevan ansiosta. Vierailun jälkeen runoilija meni viimeiseen matkaansa Kaukasukseen ja lähinnä maanpakoon. Hän oli täynnä tummia hyökkäyksiä. Syynä kuolemaan johtaneeseen riitaan oli vähäpätöinen vittuilu eräälle majurille. Runoilija oli melkein varma, että kaksintaistelu ei tapahtuisi. Martynov ei kuitenkaan kieltäytynyt. Hän aiheutti kuolevaisen haavan M. Yu Lermontoville tämän Lerpan kannalta epäonnistuneen kaksintaistelun aikana Pyatigorskissa. Se tapahtui kesällä 1841, ja seuraavana keväänä runoilijan tuhkakuppi lähetettiin Tarkhanyn perhetilaan.
ellauri135.html on line 908: Viimeksi kun he näkivät toisiaan 1838 - Varvara Lopukhina ja Lermontov näyttivät olevan ikuisesti unohtuneet toisiltaan. Varvara Alexandrovna meni miehensä kanssa ulkomaille ja ajoi Pietarin matkalla. Silloin runoilija palveli Tsarskoe Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja hellästi ..." - tämä runo, kuten tunnepeili, näytti mitä koki Lermontov ja Varvara Lopukhina. Viimeiseen kokoukseen rakkaustarina ei päättynyt.
ellauri135.html on line 909:

He tapasivat viimeksi vuonna 1838 -Varvara Lopukhinan ja Lermontovin olisi pitänyt unohtaa toistensa hyväksi. Varvara Alexandrovna miehensä kanssa meni ulkomaille ja ajoi Pietariin matkalla. Tuolloin runoilija palveli Tsarskoye Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja varovasti ..." - tämä runo on kuin peilin kazomista tunteista, joita Lermontov ja Varvara Lopukhin kokivat. Viimeisen kokouksen rakkaustarina ei voinut päättyä.
ellauri135.html on line 914: Me vahingossa vähennetään kohtaloon ..."- tää Lermontovin runoista on omistettu Barbara Lopukhinalle, voit avata näitä valistuneena; nuorekkaat rivit 1832 kuvaa täällä rakkaan ihanteellisen, hiän -. Ainoa lohtu sielulle, runoilija, mutta toiveita täyttämättä: onnellisuus ei löydy yleensä matkalla sinne, ja voit lukea rivien välistä, visionääri: runo tietää, että kohtalo on valmis."
ellauri140.html on line 64: Siinä se. Noita kahta vikaa kirjaa ei Wikipediakaan jaxanut enää lukea. Sexikohtauxet puuttuvat. Ritarillisista hyveistä on mulla entinenkin paasaus. Varmaan tääkin eepos on yhtä kliseinen kuin kaikki muutkin. No voihan sitä vähän matkaa kaalata, mutten vitussa kyllä ala koko paskaa suomentamaan! En! EN! Johan siinä menis ikä sekä terveys.
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri140.html on line 319: The deare remembrance of his dying Lord, Sen kuolleen herran matkamuistoja,
ellauri140.html on line 329: Upon a great adventure he was bond, Suureen seikkailuun se oli matkalla
ellauri140.html on line 366: The day with cloudes was suddeine overcast, Siinä matkatessa tuli pilvistä,
ellauri140.html on line 683: There was an holy Chappell edifyde, Siitä jonkun matkan päähän
ellauri141.html on line 54: Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä etruskioletettu Maecenas syötti Flaccuxelle vatruskoita ja lahjoitti sille maatilan läheltä Tivolia. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Eikä tivolikaan ollut häirizevän lähellä. Maecenaan kautta hän ystävystyi Vergiliuksen ja Variuksen kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään.
ellauri141.html on line 161: Käytätkö vielä sanaa boomer? Unohda se – ja ota käyttöön nämä 17 sanaa, jotka jokaisen ajassa kiinni olevan tulisi tietää. 1/17 sanoista on suomea ja 1/17 venättä, loput vitun anglosaxia. Tuskin jaxaa odottaa kiinalaisia. Kai ne ovat jossain matkalla.
ellauri141.html on line 248: dedicet Euro. Eurajoen matkaan.
ellauri141.html on line 474: Kotimatkalla hän tapasi maitojunassa New Yorkin Elmirassa kirjailija Mark Twainin, joka teki häneen syvän vaikutuksen.
ellauri141.html on line 476: Seuraavan kahden vuoden aikana hän julkaisi romaanin Valon kadotessa (The Light that Failed), sai hermoromahduksen ja tapasi amerikkalaisen kirjailijan ja kustantajan Wolcott Balestierin, jonka kanssa yhteistyössä hän kirjoitti romaanin The Naulahka (1892). Kipling lähti 1891 lääkäreidensä neuvosta merimatkalle vieraillakseen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja jälleen kerran Intiassa. Kiplingin piti viettää joulu perheensä kanssa Intiassa, mutta kuultuaan Balestierin kuolleen lavantautiin hän päätti palata välittömästi Lontooseen. Ennen paluutaan hän oli sähkeitse pyytänyt Wollcottin siskon Caroline Starr Balestierin (1862–1939) kättä. ”Carrien” hän oli tavannut aiemmin ja hänellä oli ollut tämän kanssaan ilmeisesti ajoittainen romanssi.
ellauri142.html on line 65: Mä muistan että Pierre vitutti koko matkan eikä vähän koska se oli tolvana, omantunnonarka iso läski eikä mikään huumormies. Lexakin näytti vähän pöljältä jo parikymppisenä. Tulee mieleen Ilpo Heporauta, sekin on aatelinen mies.
ellauri142.html on line 287: Hän selvittää Ärjylälle matkalla junalle, että se mitä persoonallinen apina pitää omana izenään, on ainoastaan pettävä kuva; että kaikki hänen petoksestaan johtuvat olosuhteet sekä himot ja intohimot ovat ainoastaan ohimeneviä ilmennyksiä ja kuinka apina sitten menee lunastukseen; että hän voittaa ne ja liittyy jumalaan, tuohon hänen olentonsa kuolemattomaan laahuxeen. Bhagavad Gîtâ opettaa täten kaikkein korkeinta tiedettä, apinan yhtymistä jumalaan (jooga) ja neuvoo häntä tuntemaan kuolemattomuuden tien. Niimpä tietysti, yhdyntää siis taas. Siinä ne apinan ajatuxet aina pyörivät. Niin kuin kaikki pyhät ja todella uskonnolliset asiat, jos niitä kazotaan yleiseltä, eläimelliseltä ja järjen rajoittamalta eikä vaan pintapuoliselta kannalta, tulevat sysätyiksi alhaisuuden, ymmärtämättömyyden ja izepetoksen valtakuntaan, eli siis väärin käsitetyiksi, niin on tapahtunut Bhagavad Gîtâllekin monta kertaa, silloin kun se on joutunut kielentutkijoiden ja kirjanoppineiden käsiin. Kielentutkijat on ihan pahimpia. Paraneekohan mun kieleni? Sano aa, niin tutkitaan. Älä vaan puraise mun sondia.
ellauri142.html on line 300: Totuus on ainoa todellisuus. Tää on räikeää idealismia, se on kiertelemättä tunnustettava. Totuus on totta vaan kun se vastaa todellisuutta, sanois realistisempi kaveri. Me emme ylenkatso raamattua, vaan annamme sille suuremman arvon kuin se ansaizisi, koska se suurimmaksi osaksi sisältää samaa schaibaa kuin intialaisten Vedätyskirjat esittävät, raamatussa on ikään kuin niiden toisinto, mutta raamatusta puuttuu tieteellisen maailmankazomuxen perustalle nojautuva höpötys, joka Vedätyxistä on löydettävissä. Uskonto on pelkkää haaveilua ja taikauskoa. Filosofia ja erityisesti "lääketiede" kaipaavat kaiken itsekkyyden yläpuolella olevaa majesteetillisen, kaikkia ympäröivän rakkauden voimaaa, jonka avulla se voi päästä rajoitetusta ja likinäköisestä asemastaan, jotta se jaksaa kehittyä sellaiseen henkiseen suuruuteen, joka tunnustaa maailmankaikkeuden yhdeksi kokonaisuudeksi, kaikkien kappaleiden olemuksen ykseyden ja tuon kaikkien luotujen sisäisen toisistaan riippuvuuden. Mitä vittua, jopa klassillinen fysiikka oli sillä kannalla, vetovoima ei uuvu matkalla, vaikka heikkenee aika nopeaan. Empedokles kuzui vetovoimaa rakkaudexi. Ja kemiallisesti me ollaan kaikki samoja alkuaineita, tai mitä lie hiukkasia. Kvanttitilojen lomittuminen on kaikkialla yhtä aikaa olemisen matemaattis-fysikaalinen toteutus. Eli siis mitä tästä puuttuu vielä? No okei, Kaiken teoria, sehän ei vielä ihan pelitä.
ellauri142.html on line 407: Äiti näin matkaan laittoi, laula laulujas vain
ellauri143.html on line 1645: Buddhalaiset eivät usko (vittu onko se joku uskon asia?), että elämä olisi silkkaa vitutusta, vaan euforia (sukha) on kyllä yhtä hyväksytty osa elämää. Kaikki hyväkin on kuitenkin pysymättömänä duhkhaa. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Sanan etymologiseksi alkuperäksi selitetään usein karman pyörä, joka on huonosti kiinni. Sen takia se tärisee ja hyppelehtii ja tekee matkanteosta epämiellyttävää. (Kha tarkoittaa reikää. Duh on paha, vrt. Homer Simpson: D´oh.)
ellauri143.html on line 1674: Perinteen mukaan neizyt Māyā näki unta, jossa Siddhārtha saapui hänen kohtuunsa lumivalkean norsun muodossa. Ei siis minään tyhjänä korzuna. Kymmenen kuukauden kuluttua unesta Siddhārta syntyi Lumbinīn kylässä, kun hänen äitinsä oli matkalla syntymäkotiinsa Betlehemiin synnyttämään. Pojan syntymäjuhliin apostolinkyydillä osallistunut erakkotietäjä (ṛṣi) Aasitta ennusti lapsesta tulevan joko suuri kuningas (cakravartin) tai sitten suuri pyhimys (sadhu). Tuli sadhu. 2 muuta tietäjää ei päässeet tällä kertaa tulemaan, olivat kipeinä. Myöhemmän perinteen mukaan Siddhārtha kasvatettiin tämän takia tarkasti suojattuna näkemästä vanhuutta, kuolemaa ja sairautta.
ellauri143.html on line 1692: Romaani kertoo brahmaanin (ks. kastilaitos) pojan Siddharthan pyrkimyksestä valaistumiseen. Mukana matkassa hänellä on ystävänsä Huckleberry Finn. Kaksikko liittyy vaeltaviin munkkeihin, ja kun he kuulevat Buddhasta, valaistuneesta, ryhtyy Govinda tämän seuraajaksi. Siddhartha päättää kuitenkin etsiä valaistumista omin päin, koska on vakuuttunut että todellinen totuus ja pelastus löytyy vain henkilökohtaisten kokemusten kautta, eikä muiden opetusten perusteella. Pelastus mistä? Vitutuxesta? No ei, kuolemanpelostahan tää on kaikki lähtöisin. Ei sitä kannata pelätä, enempää kuin hammaslääkäriä. Hui! Mulla on se huomenna.
ellauri143.html on line 1694: Siddhartha jatkaa vaellustaan, kohdaten matkallaan mm. lautturi Vasuridevan, joka kuljettaa hänet yllättäen ilman korvausta joen toiselle puolelle. Matkan päätteeksi Siddharta ihastuu kamalaan kurtisaaniin. Kamala kurtisaani lupaa opastaa nuorta miestä ruuminnautintojen maailmaan (maksua vastaan). Ansaitakseen Kamalaa varten tarvitsemaansa rahaa Siddharta aloittaa työskentelynsä liikemiehenä, aluksi apulaisena mutta pian menestyen uudessa ammatissaan - oppien myös nauttimaan tästä uudesta elämäntavastaan. Hänellä ja Kamalalla on tiivis rakkaussuhde, josta Siddharta kuitenkin lopuksi luopuu masentuessaan ja päättäessään että tällainen normaali elämä ei kuitenkaan ole hänen oikea kohtalonsa. Liian keskiluokkaista. Se loikkaa Jamiensa selkään ja jättää Villanuevan haciendan ja dona Caritan kyynelehtimään.
ellauri144.html on line 58: Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi; virkaa oli hakenut myös Gabriel Tidgren. Porthan puhui kaunommin. Tidgren oli kauhu kaunanen. Porthanin luennot olivat tavattoman suosittuja, ja hän herätti oppilaissaan suurta ihailua. Paitsi Cicerosta ja Horatiuksesta hän luennoi kosolti ja paxulti myös muista aiheista: Hugo Grotiuksen ja edelleen Samuel Pufendorfin kehittämästä luonnonoikeudellisesta filosofiasta, oppihistoriasta ja jopa arkkitehtuurista. Porthan matkusteli paljon Suomessa, ja vuonna 1779 hän teki jopa matkan Saksaan ja tapasi sikäläisiä oppineita. Mä puolestani ostin virkaanastujaisrahalla käsipuhelimen (Nokia, siinä oli ulosvedettävä antenni) sekä IBM:n sylitietokoneen (sen minkä sitten ostivat kiinalaiset ja risti Lenovoxi, jossa oli näppäimistön keskellä kuminen klitoris). Joku ranskalainen pitkäkyntinen förbi sen kun matkustin Pariisiin tapaamaan sikäläisiä oppineita. Inhottava Inkeri ei suostunut korvaamaan vahinkoa laitosbudjetista. Se oli varmaan kade.
ellauri144.html on line 511: tulleet yhtä matkaa kaupungilta potkulaudoilla.

ellauri145.html on line 207: Xavier Forneret oli oman aikapaikkakoordinaatistonsa Olli Blåberg. Rikas maanomistaja, tyhjäntoimittaja, joka tunki Cénacleen muiden boheemien pöytään, mutta potkaistiin pihalle, koska se oli selkeästi pelkkä jäljittelijä. Pukeutui omituisesti mustiin ja nukkui ruumisarkussa. Vanhana se näyttikin ihan vampyyriltä. Brétonkaan ei löydä sen kyhhäyxistä juuri mitään mainittavaa. Joku muu puiseva ranskalainen sanoi siitä, että "Ranskassa on aina ollut humoristeja, mutta niitä ei ole arvostettu senkään vertaa kuin muualla". Oli sillä joku runo jossa rutiköyhä löytää taskusta oman kätensä ja syö sen paremman puutteessa matkaeväänä. Haha. Sitä ongelmaa ei ollut kenraali Xavierilla.
ellauri145.html on line 599: – Olen sentään varannut itselleni pienen tutkijanhuoneen vastapäätä Palazzo Carignanoa (jossa synnyin Vittorio Emanuelena): kirjoituspöydän ääressä kuulee alapuoleltani Galleria Subalpinasta loistokasta musiikkia4. Maksan 25 fr palveluineen päivineen, huolehdin itse omat teeni ja kaikki ostokseni, kärsin repaleisista saappaista ja kiitän taivasta joka hetki muinaisesta maailmasta, jota varten ihmiset eivät olleet kyllin yksinkertaisia ja tyyniä5. – Koska minut on tuomittu viihdyttämään seuraavaa ikuisuutta huonoilla vitseillä, minulla on täällä kirjoittelemista, joka ei jätä mitään toivomisen varaa, varsin somaa eikä ollenkaan rasittavaa. Postiin on viiden askeleen matka, sinne tuikkaan itse kirjeet toimiakseni grand monden suurena sarjakirjoittajana6. Itse olen luonnollisesti läheisissä suhteissa Figaroon, ja jotta saisitte käsityksen siitä, kuinka harmiton voinkaan olla, kuulkaa kaksi ensimmäistä huonoa vitsiäni:7 Älkää ottako Pradon tapausta turhan vakavasti. Minä olen Prado, minä olen myös Pradon isä, rohkenen sanoa olevani myös Lesseps… Minä tahtoisin antaa pariisilaisilleni, joita rakastan, uuden käsitteen – kunniallisen rikollisen käsitteen. Minä olen myös Chambige – myös kunniallinen rikollinen.8 Toinen vitsi. Tervehdin kuolemattomia[.] Herra Daudet kuuluu quaranteen9.
ellauri145.html on line 859: Madame ! un fou, songez-y bien, Madame! Hullu, huomatkaapa,
ellauri145.html on line 1235: Näinpä oudon unen tai sarjan niitä. Yhdessä osassa oltiin koko perheisesti Kanarian matkalla Lofoottien sijasta. Seuraavassa osassa oli pahoja moukkia keskustalaisia Kouvolassa tai Sysmässä, jotka yritti myydä meille kunnan saunatiloja lahjonnan ja äänenkalastuxen ehdoilla. Olis pitänyt kustantaa uudet housut keskustaäijälle. Sitten siinä oli oudot keskustaoikeiston aikuisten kesäjuhlat joissa Ympyräsuu ja/tai Jill räväytti tanssahtelemalla pöydällä ilman vaatteita. Sitten etelänmatka jatkui pimenevässä illassa keekoilevat kesäsysmäläiset mukana. Meillä piti olla juhlan jälkeen Airbnb huone jossain tornihotellissa vuokrattuna mutta olin hukannut sen avaimen. Seija rähisi. Siihen uni päättyi.
ellauri146.html on line 436: Des voyageurs voilés intérieure étoile, Kahden matkalaisen viittahahmoa,
ellauri146.html on line 585: Vasco Núñez de Balboa (syntyi noin 1475 Jerez de los Caballeros tai Badajoz, Kastilia – 21. tammikuuta 1519 Acla, lähellä Dariéniaa, Panama) oli espanjalainen valloittaja ja tutkimusmatkailija. Balboa perusti Dariénin siirtokunnan Panamaan ja johti ensimmäistä eurooppalaisten retkikuntaa, joka näki Tyynenmeren Amerikasta.
ellauri146.html on line 588: Balboa purjehti vuonna 1501 Rodrigo de Bastidasin ja Juan de la Cosan retkikunnassa Väli-Amerikkaan. Bastidasilla oli lupa tuoda Espanjan kuninkaalle matkaltaan aarteita, joista hän sai myös osan itselleen. Matkan aikana retkikunta näki Urabánin lahden nykyisessä Kolumbiassa ja intiaanikyliä Dariénissa (nykyisessä Panamassa).
ellauri146.html on line 715: It was my thirtieth year to heaven Se oli mun 30. vuosi taivasmatkalla
ellauri147.html on line 83: Having completed her university studies, Tyynni took up the teaching of Finnish in evening classes, but the urge to write proved stronger than the duty to teach. Her first poetry collection, Kynttilänsydän (‘Candlewick’), was published in 1938. Two years later she published a second collection Vesilintu (‘waterfowl’). With the outbreak of war, her poetry changed: Lähde ja matkamies (’The spring and the traveller’), Lehtimaja (‘The arbour’) and Soiva metsä (‘The ringing forest’) all reflected the defensive spirit of the country. Tyynni also depicted womanhood, the experiences of women in childbirth and motherhood. Later feminist research in particular has praised Tyynni as a pioneer for her lyrics dealing with childbirth.
ellauri147.html on line 109: Mixi Hyypiöstä Tyynnin hymy oli sievempi kuin Elsa Enäjärven? No olihan se 12v Elsaa nuorempi, ja varmaan nöyrempi, ketterä ja kurvikas, hiljainen ja halukas, ainaskin silloin vielä kun ne alkoivat muhinoida. Hyypiö oli 2v vanhempi kuin Elsa, mutta Aakeen sillä oli 14v etumatka. Elsasta tuli 1947 dosentti. Silloin Martti jo teki vertailevaa tutkimusta Aaken hameissa. Musta Tyynnin hymy on jotenkin yhtä muikkumainen kuin Hyypiöllä izellään. Kani löysi töpöhännälleen paremmin mitoitetun vakan. Bylsiköhän ne hiljaa vaiko kovaa palvelijanhuoneessa sillä aikaa kun Elsa Enäjärvi poti syöpää yläkerran sängyssä? Kuuntelikohan Elsa voimattomana kun hyypiöt natisuttivat hetekata?
ellauri151.html on line 315: Slush slush. Vesi kiertää vessanpöntön pohjassa. Bisnis on elämää ja muut on sun matkaevästä. Puunhalaajien laskelmien mukaan mezää pitäisi säästää 10G hehtaaria jotta ilmastolupauxet täyttyisi ja monimuotoisuus eli lajikavereita säilyisi. Ei helvetissä! Ja vielä toimenpidekielto! Nyt tulee kiire monitoinikoneille. Hulluja nuo vihreät huutaa keskusta, vain kuolleitten ruumiittenne ylize. Ei ihme että vihreiden kannatus on laskenut ja äärioikeistot Kankaanpäässä ja kaikkialla muualla kasvavat kuin jalkasilsa apinoiden jalkapohjissa.
ellauri151.html on line 507: and boys like butting kids, so far to go... Ja poikia kuin pökkiviä kilejä, on siihen matkaa...
ellauri152.html on line 157: — Mä vaan väsyin matkalla.
ellauri152.html on line 424: Hilja ja Wilho vei laivalla Kiinaan kädellä veivistä pyöritettävän matka-Singerin ja toivat sen vielä junassa Siperian halki takaisin.
ellauri152.html on line 723: Singerin veljen mielestä hallizijoita ei saisi olla ollenkaan, kaikki olisi syöstävä vallasta. Tis-mal-leen! Mixi niin ei ole tehty? Mixi on harvain- ja yxinvaltiaita? Koska eusosiaalisuus on yxi jättimäinen pyramidihuijaus. Kaikki muut kuin pohjimmaiset pelkää asemansa huononnusta, eivätkä alimmatkaan halua muuta kuin kivuta ylemmäxi.
ellauri153.html on line 87: Saadi kävi vieraisilla useissa Anatolian ja Aasian osissa matkojensa aikana, Egyptistä Intiaan. Matkustettuaan n. 30v, hän teki paljon ystäviä ja pari vihollista matkalla. Hän intiimisti oppi miesten ja naisten rökityxistä yrittäessään selvitä mongolien mukanaantuomista onnettomuuxista.
ellauri153.html on line 357: only if Job reaches the telos of a good life and evil is defeated. OK, lassipalloa pelataan ilmeisesti jesuiittasäännöillä, eli lopputulos pyhittää keinot. Sama se mitä tuhoa saadaan aikaan matkan varrella ja kuinka siinä käy muille kuin meidän tiimille. Hyvä dog! huutaa dog-kaulaliinaiset kazojat. Muut murjottavat paiziorajan takana krokettiportit kaulassa.
ellauri153.html on line 673: ABIGAIL näki kauhun heijastuvan nuoren miehen silmistä. Nuorukainen oli äärimmäisen peloissaan ja syystäkin. Tilanne oli vaarallinen. Juuri tuolla hetkellä noin 400 soturia oli matkalla tappamaan kaikki miespuoliset jäsenet Abigailin aviomiehen Nabobin huonekunnasta. Miksi?
ellauri153.html on line 753: 20 Käännyttyään paluumatkalle Abigail ei varmastikaan voinut olla ajattelematta tätä tapaamista. Aivan varmasti hän huomasi, miten suuresti uskollinen ja huomaavainen Daavid ja hänen öykkärimäinen miehensä erosivat toisistaan. [Vittu eivät millään lailla. Öykkärit ei siedä toisiaan, kuten Singer huomasi jo pienenä.] Hän ei kuitenkaan jäänyt hautomaan tällaisia ajatuksia. Kertomus jatkuu: ”Myöhemmin Abigail tuli Nabobin luo.” Abigail tosiaan palasi miehensä luokse, sillä hän oli lujasti päättänyt hoitaa osansa vaimona parhaan kykynsä mukaan. Hänen täytyi kertoa Nabobille lahjasta, jonka hän oli antanut Daavidille ja tämän miehille. Nabobilla oli oikeus saada tietää tästä. Abigailin täytyi kertoa myös siitä vaarasta, jolta huonekunta oli välttynyt, ennen kuin Nabob kuulisi siitä muualta, mikä olisi tälle vieläkin häpeällisempää. Abigail ei kuitenkaan voinut puhua miehensä kanssa heti. Nabob juhli kuin kuningas ja oli ”niin juovuksissa kuin vain voi olla”. (1. Sam. 25:36.)
ellauri155.html on line 295: ”Sanoin, että soitetaan ihmeessä poliisit. Mutta tämä ei riittänyt, vaan vartija tarttui minuun kiinni tuolilla, jossa istuin, ja alkoi riuhtoa minua ulos. En lähtenyt ilman pientä vazanvääntöä, ja vaadin tietää nimiä koko matkan ulos”, Vanessa kertoo kokemastaan voimakeinojen käytöstä.
ellauri155.html on line 903: from world to world, from all worlds carried me. Maailman ympärysmatkalle, ja se oli mukavaa.
ellauri156.html on line 47: Tää on hyvin tärkeä take-home opetus myös kristinuskosta: ei koskaan ole liian myöhäistä katua ja palauttaa ostos Ikeaan, on ihan okei muuttaa mielensä viime hetkellä jos hinta/laatusuhde ei miellytä. Tää on jesuiittapeliä, jonka tarkoitus on pyhittää keinot matkan varrella. Ostoskorin tuotteet saa ilmaisexi, kuha löytää izensä lampaitten puolelta erä- ja ottelutauolla. Trikki on vaan varmistaa, ettei vahingossa kuole ennen synninpäästöä. Vaan kaippa siihenkin on keinonsa.
ellauri156.html on line 226: 14”Minun oli uhrattava siveysuhri, tänä päivänä täytin lupaukseni. 15 Sen tähden lähdin ulos sinua vastaan, minä etsin sinua ja olen löytänyt sinut. 16 Olen levittänyt leposijalleni peitteitä, monivärisiä Egyptin liinavaatteita. 17 Vuoteelleni olen pirskottanut mirhaa, aaloeta ja kanelia. 18 Tule, juopukaamme lemmestä, nauttikaamme aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta. 19 Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle. 20 Rahakukkaron hän otti mukaansa. Hän tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi.”
ellauri156.html on line 664: 121Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: »Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. 2Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, 3mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tyttöystävä (wink wink). 4Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.»
ellauri156.html on line 693: »Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
ellauri156.html on line 792: 4 Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi napista. 5 Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon roskaruokaan." 6
ellauri159.html on line 853: Plotuista mun lemppari on matka, jossa ei välttämättä tapahdu mitään merkillistä, vaan tulee opetus kuten Peterin Paulin ja Maryn sitruunalaulussa. Jompikumpi partajehuista oli pedofiili, joko Pietari tai Paavali. (Se oli se pienempi Petteri, tietysti, tenori, joka tafsasi 14-vuotiasta tyttöä. Sikaarimies Jimmy Carter sen sitten armahti. Syväkurkku Maria ei tykännyt. Tätä ei pidä sekottaa samannimiseen kyllä myös hyvään teinilauluun ysäriltä jonka veti Fools Garden niminen saxalainen puolijoukkue. Fools Garden (until 2003 known as Fool´s Garden) is a German band formed in 1991 in the city of Pforzheim. The founders of the group and the only permanent members are vocalist Peter Freudenthaler and guitarist Volker Hinkel. Jos Paulin tyttö oli lemon, Peterin ja sakupoikien auto oli varmaan pommi. Noista pojista tulee mieleen ne Tradosin AMK-pojat 80-luvulla joista tule miljonäärejä. Mustakin ois voinut tulla jos mä oisin ollut ne. Mut en ollut.
ellauri160.html on line 342: lohduttaa. Kotona alan heti opetella ulkoa Partiolakia ja jo seuraavana aamuna koulumatkalla teen hyvän työn, autan sokean kadun yli. Annan partiolupauksen.
ellauri160.html on line 521: Lue myös: Mitä ihmettä? Stefan Therman nousi koneeseen, Sofia Belórfin matka kohti Dubaita katkesi tylysti.
ellauri160.html on line 534: Kauaa ei kotimatka ehtinyt kuitenkaan taittua, sillä vain parinkymmenen metrin jälkeen Audi RS6 pysähtyi, ja kohukaunotar nousi ulos menopelistä.
ellauri160.html on line 773: Maisa Torppa tunnetaan hänen upeasta ulkonäöstään ja säteilevästä hymystään. Hän voitti vuonna 2000 Miss Bikini -kilpailun. Nainen oli tuolloin vasta 17-vuotias. Tämän jälkeen hän on juontanut TV-chat-ohjelmaa. Vuonna 2012 hän osallistui Viidakon tähtöset -tosi-TV-formaattiin, josta hän putosi toisella kierroksella. Torppa on ollut myös TV-sarjoissa kuten Tuulitunneli ja Maisan ja Nikon luksusmatkat. Hänellä on myös laaja seuraajakunta sosiaalisessa mediassa. Hän on myöhemmin todennut, että hänen nuoruuttaan ja naiiviuttaan käytettiin hyväksi hänen julkisuutensa ensiaikoina. 28-vuotiaalla Maisa Torpalla on lähihoitajan tutkinto ja hän työskentelee lentoemäntänä. Enää ei häntä huijata, kenkä on toisessa jalassa.
ellauri161.html on line 175: Nyölö halveksii kulttuuriamme kliiniseksi ja moraalittomaksi - me olemme erityisen taitavia esimerkiksi piilottamaan eläinten kärsimykset ennen niiden matkaa lautasillemme. Ja samalla tämä saatanan valtio rahoittaa moraalitonta tiedettä. Hehän keksivät aikapommin! Tästä siis seuraa, ettei tiedettä pitäisi enää tehdä! Nyölenhän toteaa myös, että jokainen ydinvoiman suunnitteluun osallistunut ansaitsee kuolemantuomion!
ellauri161.html on line 343: Nyölö kertoo, että varsinaisesti hänet teki kristityksi oma kaste. Näyttelijä Laura Malmivaara tunki nuorena jumalan todellisuuden maton alle. Kyllä se jäi aika lailla koholle, siihen tuppas kompastumaan matkalla baaripöydälle.
ellauri162.html on line 169: Mustikoille on paha paikka päättää kumpi loppuviimexi on ohjaxissa, sallimus vai homo tylsimys. Esim Huishais Jori ei osannut oikein sanoa. Mun kanta on eze on näkökulmakysymys. Homma etenee deterministisesti niin, että järjestäytynyt materia esim apinoiden päässä heijastaixen izeään ja angstaa sixi koko matkan kohti lämpökuolemaa.
ellauri162.html on line 239: 15.10.2018 hänen matka päättyi 76 vuotiaana vain, Le 15 octobre 2018, son voyage s'est terminé à l'âge de 76 ans seulement,
ellauri162.html on line 254: Taivasmatkaa hyvää suurelle kirjailijalle toivotetaan vaan, Le grand écrivain est bien souhaité bon pour le voyage dans le ciel.
ellauri162.html on line 567: Uudistetun maailman perijänä Noah tekee lähes kaiken oikein, mutta hän on vain pieni hidastetöyssy matkalla kadotukseen. Ihmisen laskeutuminen täydelliseen jumalattomuuteen, itsestäänselvyys perisynnin vuoksi, etenee vielä nopeammin Nooan kuoleman jälkeen, kun rutto, jotka nyt paljastuu epäjumalanpalvonnaksi, vaatii koko ihmiskunnan uhrikseen (3.99-326). Alethian kolmas osa alkaa klo 3.326 Abrahamin syntymällä, "taivaan arvoinen mies" (vir dignus caelo). Hänen tehtävänään on johtaa kansansa ja todellakin koko ihmiskunta takaisin todellisen Jumalan pariin. Abrahamin kertomus pääsee vasta alkuun, mutta Abrahamin tehtävän lopullinen menestys ennustetaan juonipaljastuxena. Kuten edellä todettiin, runo päättyy Sodoman tuliseen katastrofiin.
ellauri163.html on line 660: John Perry on Willin isä. Hän on tutkimusmatkailija maailmastamme, joka löysi portaalin Lyran maailmaan ja josta tuli shamaani, joka tunnetaan nimellä Stanislaus Grumman tai Jopari, hänen alkuperäisen nimensä korruptio. John Richard Perry (born 1943) is Henry Waldgrave Stuart Professor of Philosophy Emeritus at Stanford University and Distinguished Professor of Philosophy Emeritus at the University of California, Riverside. He has made significant contributions to philosophy in the fields of philosophy of language, metaphysics, and philosophy of mind. He is known primarily for his work on situation semantics (together with Jon Barwise), reflexivity, indexicality, personal identity, and self-knowledge. Situation Semantics was a huge flop, which became obvious when Barwise died of the cancer of the colon.
ellauri163.html on line 672: Balthamos on kapinallisenkeli, joka homorakastajansa Baruch Spinozan kanssa liittyy Willin matkalle löytääkseen vangitun Lyran. Tarinan loppupuolella hän pelastaa sekä Lyran että Willin hengen tappamalla isä Gomezin. Varmistaessaan heidän turvallisuutensa Balthamos kutsuu Baruchin nimeä ja kuolee.
ellauri163.html on line 674: Tony Makarios on naiivi poika, jonka rouva Coulter houkuttelee vankeuteen. Venäläiset matkailijat tervetulleita ortodoksikirkkoihin myös Lapissa. Lapin ortodoksisen seurakunnan matkapappi Isä Makarios kutsuu myös venäläiset matkailijat juhlimaan ortodoksista teofaniaa, eli Herran kasteen juhlaa. Hänen mukaansa kirkon ovet ovat avoinna kaikille halukkaille, myös ensi sunnuntaina. Kyproxella oli ennen arkkipiispa Makarios. Vai oliko? Siitä on niin kauan...
ellauri163.html on line 692: Willistä tulee hienovaraisen veitsen kantaja, työkalu, jonka Cittàgazzen tutkijat takoivat kolmesataa vuotta aiemmin samasta seoksesta, jota käytettiin giljotiinin valmistukseen Bolvangarissa. Veitsen yksi reuna voi jakaa subatomisia hiukkasia ja muodostaa hienovaraisia jakautumisia avaruudessa, luoden portaaleja maailmojen välillä; toinen reuna leikkaa helposti minkä tahansa aineen läpi. Käyttämällä veitsen portaalin luomisvoimia Will ja Lyra voivat hakea hänen alettiometrinsä Laxromin kartanosta Willin maailmassa. Samaan aikaan Lyran maailmassa Lee Scoresby etsii arktista tutkimusmatkailijaa Stanislaus Grummania, joka vuosia aiemmin tuli Lyran maailmaan alaskan portaalin kautta. Scoresby löytää hänet asumasta shamaanina nimellä Jopari ja hän osoittautuu Willin isäksi, John Parryksi. Parry vaatii, että hänet viedään Cittàgazze-maailmaan Scoresbyn ilmapallossa, koska hän on ennakoinut, että hänen pitäisi tavata hienovaraisen veitsen wielder siellä. Siinä maailmassa
ellauri163.html on line 700: Will, Lyra, Tialys ja Salkkari matkaavat Kuolleiden maahan ja erottavat väliaikaisesti esinahkansa vapauttaakseen aaveet vankeudestaan. Marja Mähöne, tiedemies Willin maailmasta, joka on kiinnostunut "varjoista" (tai pölystä Lyran maailmassa), matkustaa maahan, jossa asuu outoja tuntevia olentoja nimeltä Mulefa. Siellä hän ymmärtää Pölyn todellisen luonteen, joka on sekä luonut että ravitsee elämää, joka on tullut siitä vitun itsetietoiseksi. Lordi Asriel ja uudistettu rouva Coulter yrittävät tuhota auktoriteetin regenttimettronin. He onnistuvat, mutta itse kärsivät tuhoa prosessissa vetämällä Metatronin syvyyteen.
ellauri163.html on line 805: Yön päätyttyä Mouchette palaa kotiin, hänen äitinsä kuolee, ja useat kaupunkilaiset yrittävät hyvittää ystävällisyyttä, mutta niitä täydennetään epäilyksillä ja tukahdutetulla raivolla, mistä syistä, ei koskaan paljasteta. Vanha nainen antaa Mouchettelle mekon äitinsä hautajaisiin, mutta kotimatkalla Mouchette repii sen pensaaseen nähtyään kanin metsästyksen, ja yksi onnettomista pedoista vanhenee hänen jalkojensa juuressa. Kuten elokuvan avajaisissa, oikeat eläimet loukkaantuivat elokuvassa, mutta aidosta syystä: hyvä - korkea taide, ja ne muistetaan kauan heidän kuolemansa jälkeen - pieni lohtu heille, myönnetään, mutta olisiko luonnollinen kuolema lohduttanut heitä enemmän? (Voi helvetti mikä nazi! Mixi jenkkimiehiä saa ylipäänsä olla?) Sitten kolme kertaa Mouchette käyttää rättejä vierittääkseen mäkeä alas kohti järveä. Kolmannella yrityksellään hän työntyi sisään (kuten Arsene), vaikka teknisesti – emme koskaan näe hänen ruumiinsa putoavan veteen ja vajoavan pohjaan. Emme myöskään koskaan näe kliseisiä kuplia, joita tapahtuisi, jos filmin henkilö putoaisi veteen ja hukkuisi. Se oli mielestäni huonoa hölynpölyä.
ellauri164.html on line 308: Pitkän ratsastusmatkan jälkeen Jeanne saapui Chinonin pikkukaupunkiin, jossa kruununprinssi Kaarle VII piti hoviaan. Prinssi ei halunnut näyttäytyä Jeannelle ja yritti hovimiehensä turvin hankkiutua ”neitsyestä” eroon. Kun Jeanne ei suostunut poistumaan hovista, hänet toimitettiin kirkonmiehistä ja professoreista koostuvan valtuuskunnan kuulusteltavaksi. Samalla huhut oudosta tytöstä levisivät, ja hänen puheensa saivat suuren kannatuksen. Jeannen julistus ”ei ole olemassa muuta apua kuin minun kauttani!” otettiin vakavasti, ja hänelle päätettiin antaa lyhyt sotilaallinen peruskoulutus. Eteen vie! Taaxe psstu! Kaze oikeaan pn! Ojennus! Hommio! Komppanii! Riviin järjesty! Housujen ja muiden varusteiden ohella Jeannelle annettiin vanha ruostunut miekka, jota hän kantoi tulevassa taistelussa.
ellauri171.html on line 181: Boasin nimi tarkoittaa sadon herraa. Ruth tarkoittaa toivottavaa. 1+1=3! Ruth oli pakana. Boas oli lempeä häntä kohtaan, vaikka hänellä oli vain yksi tapaus hänen kanssaan. Ruut sai armon Boasin silmissä korjaamalla ensin ohraa ja sitten vehnää. Hyvää matkaa! Boaz tuuletti Barneya yöllä puimatantereella. Boas korjasi ja tuuli ohran itse puimatantereella. Sillä välin Ruth valmistautui tulemaan juutalaiseksi morsiameksi: Pese itsesi ennen ja jälkeen, ja voitele sinut tiedät missä, ja laita itseäsi meikkiin ja laske sitten sinut lattialle. Ja jo otti ohraleipä. Kohta oli pullat uunissa.
ellauri171.html on line 1179: 18 Kun Noomi tajusi, että Ruthista oltiin pääsemättömissä, hän lakkasi kehottamasta häntä. 19 Niin ne kaksi naista jatkoivat matkaansa, kunnes tulivat Betlehemiin. Kun he saapuivat Betlehemiin, koko kaupunki järkyttyi heidän takiaan, ja naiset huusivat: "Voiko tämä olla Noomi?" 20 "Älkää kutsuko minua Naomiksi", hän sanoi heille. "Kutsu minua Maraksi, koska Kaikkivaltias on tehnyt elämästäni hyvin katkeraa. 21 Minä menin pois täynnä, mutta Herra on tuonut minut takaisin tyhjänä. Miksi kutsut minua Naomiksi? HERRA on vaivannut minua; Kaikkivaltias on tuonut minulle onnettomuuden." 22 Niin Noomi palasi Moabista miniänsä Ruutin kanssa, joka saapui Betlehemiin ohran sadonkorjuun alkaessa. 1 Noomilla oli sukulainen miehensä puolella, Elimelekin suvusta kuuluva mies, jonka nimi oli Boas. 2 Ja Moabilainen Ruut sanoi Noomille: "Sallikaa minun mennä pelloille ja poimia yli jääneet viljat jokaisen, jonka silmissä armon saan." Noomi sanoi hänelle: "Mene, tyttäreni." 3 Niin hän meni ulos, meni pellolle ja rupesi poimimaan harvesterien eli puimakoneiden takaa. Kuten kävi ilmi, hän työskenteli pellolla, joka kuului Boasille, joka oli Elimelekin klaanista.
ellauri180.html on line 83: Vuonna 1985 ilmestynyt Oman elämänsä sankari oli jo varsinkin kahdella aiemmalla teoksellaan maailmanmaineeseen ja menestykseen kivunneen John Irvingin kuudes romaani, teos jonka kohdalla kriitikot ylistivät kirjailijan lopullisesti luoneen nahkansa. Koska kyseessä on oma Irving-esikoiseni, olen kykenemätön ottamaan kantaa painin, matkailun tai karhujahtien kuvaukseen, mutta siitä olen vakuuttunut, että iskiessään tämänkertaiseen aiheeseensa naisiin ja heidän oikeuksiinsa, aborttiin ja kysymykseen sen moraalista tai moraalittomuudesta, Irving onnistuu tavalla, jota voi vain ihailla — varsinkin kun otetaan huomioon kirjan ilmestymisajankohta, 1980-luvun alkupuoli, jolloin aborttilaki taisteli jälleen Amerikassa eloonjäämisestään. Mainittakoon tässä yhteydessä, että teoksen abortteja tehtaileva tohtori on myös eetterin väärinkäyttäjä, imppaaja, rohkea valinta kirjailijalta sekin.
ellauri180.html on line 144: Sandy tuumii: Kaiken kaikkiaan aika kakka kirja. Hyviä pointteja oli. Siellä oli joitain erittäin voimakkaita ja vahvoja hahmoja, ja sitten joitain todella litteitä läpinäkyviä persoonallisuuksia. Kirjassa oli lopulta erittäin hyvä pointti. Jokainen määrittelee säännöt, ja ihmisinä meidän on valittava, mitä noudatamme ja mitä emme. Pitäisikö meidän noudattaa sääntöjä? Pitäisikö meidän tehdä omat säännöt? Kuinka merkityksellisiä ja käytännöllisiä ovat todelliset säännöt todellisessa maailmassa? Tarkemmin sanottuna, kuinka relevantteja abortin vastaiset lait ovat? Lukijana otamme kaksi matkaa, yhden lääkärinä, joka oppii milloin sääntöjä on syytä muuttaa eettisistä syistä. Katsomme myös nuoren Homerin, kun hän oppii sääntöjen tarkoituksen.
ellauri183.html on line 409: Cheekiä ei ole otettu pelihahmona tarpeexi vakavasti, sanoo se tongue in cheek. Ihmiset urheilevat samasta syystä kuin taiteilevat. Ne haluavat esille. Mies voi voittaa, nainen tekee parhaansa. Eläköön se 15 sentin etumatka.
ellauri183.html on line 539: Kaikkien uskontojen keskeinen sanoma osaansa tyytymättömille mönkiäisille tiivistyy kolmeen poinziin: kohtalo, arvonkieltäminen ja jatkoaika. Jos menee pieleen niin on mennäxeen, se on kohtalo, ei ole vaihtoehtoja. Tää oli kuitenkin paras maailma koska ainoa. Tai jos et saavuttanut mitä halusit, niin sano kuin Aisopoxen kettu rypäleistä: happamia olivat. Kävikö naapurilla parempi viuhka? No viuhkat ei ole mitään mun uskontooni verrattuna. Sitäpaizi ei tää ollut vielä tässä, mitalien uusjako odottaa ikuisuudessa. Kuonpuoleisessa puntit tasataan. Näillä neuvoilla pääsee jo pitkän matkan kohti ataraxiaa. Tossua tossun eteen vaan kuin "Tissi" Roth.
ellauri183.html on line 547: Joosefin melkein teki mieli hidastaa kulkua lykätäkseen edessä odottavien ongelmien kohtaamista, mutta sitten hän tuli ajatelleeksi että ongelmat, olisivat paljon pahempia, jos lapsi syntyisi kesken matkan, ja hoputti sen takia aasia liikkumaan joutuisammin, osaansa alistunutta eläinparkaa joka ainoastaan itse tiesi miten väsyksissä se jo oli, sillä jos Jumala jotain tietää, hän on kuitenkin vain ihmisten Jumala eikä silloinkaan kaikkien, sillä on lukemattomia ihmisiä jotka elävät samanlaisissa tai vielä huonommissa oloissa kuin aasit ja joiden asemaa Jumala ei ole välittänyt tarkistaa eikä korjata. Aaseilla ja muilla kotieläimillä on sentään paremmat asunnot kuin villieläimillä, varsinkin nyt kun luonnosta on enintään 10% jälellä.
ellauri183.html on line 549: Muuan matkatovereista oli sanonut Joosefille että Betlehemissä oli majatalo, yhteiskunnan järjestämä suoja joka tarjosi tässä seikkaperäisesti erittelemäämme majoittumisongelmaan päältä päin katsoen oivan ratkaisun, mutta vaatimattomalla kirvesmiehelläkin on sentään oikeus varjella yksityisyyttään, sopii kuvitella miten hävettävältä miehestä olisi tuntunut kun oma vaimo olisi joutunut kaikenlaisen sairaan uteliaisuuden kohteeksi, kun koko majatalo olisi kuiskutellut karkeuksia, etenkin aasien ja kamelien ajajat, jotka olivat yhtä sivistymättömiä kuin elukkansa, paitsi että heillä asiaa vielä pahensi se että he olivat saaneet jumalalta puheenlahjan toisin kuin eläimet. Joosef päätti siksi mennä pyytämään neuvoa ja apua synagoogan vanhimmista ja hämmästeli mielessään ettei ollut mennyt jo aiemmin.
ellauri185.html on line 398: Jos jumala asuu viereisessä multiversumissa, sen sanansaattajien pitää matkustaa valoa nopeammin. Niiden pitää lähteä sitten matkaan tosi myöhässä, että ehtivät ajoissa perille. Siihen meidän on tyytyminen. Niin ainakin toimittaja Dick Webfoot tuumailee.
ellauri185.html on line 430: No kyllähän kaikki toimisi kuin junan vesa jos kaikkialla olis sama newtonilainen aika koko ajan, mutta Einsteinin poinzi on että aikakärpäset etenevät nuolen nopeudella, ja sitä vauhtia ei sitten sovi ylittää, muuten aikakärpäset näyttäisivät peruuttavan taaxepäin. Aika esiintyy sen yhtälöissä molemmilla puolilla, ei vain neliulottaisen avaruuden koordinaattina. Avaruus on kiero venkura, sen koordinaatit on vinossa kuin talousliberaalin arvot. Aikaa voi ostaa matkalla ja kääntäen. Kävikö Heinleinin sankarille suhteellisen vanhanaikaisesti alaikäisen tyttöystävän menarkheen ajankohdan suhteen? En muista.
ellauri185.html on line 637: Olemme nähneet, miten Leo Tolstoi ymmärtää ja tulkitsee vuorisaarnan ja mitä johtopäätöksiä hän siitä tekee. Nyt tahdomme asettaa nämä Tolstoin vuorisaarnasta johtelemat mielipiteet arvostelevan tarkastelun alaisiksi. Ankara vittuilu matkan varrella ei ollut vielä mitään.
ellauri185.html on line 681: (Tässä kohden on varsinkin Emil Brunner ansiokkaalla tavalla oikaissut mutkia ja kehittänyt edelleen kristittyä aseenkantoaatetta. Eli se toinen häiskä on oikeastaan tarpeeton, kyllä omasta puolestaankin saa rivolliin tarttua. Toi Lutherin lähimmäisen puolustuskekka on vaan ylimääräinen mutka matkassa. Kz tarkemmin alla. Tosin se on erinomainen propaganda-ase sodankäynnin puolustuxena. Kaikki yhden ja yxi kaikkien puolesta, veljemme Donezk js Luhansk ovat pyytäneet apua ja mehän autamme.)
ellauri188.html on line 38: Apinoiden kanttiinissa Perunatorilla syötin iloisenvärisiltä pikku melamiinilautasilta äkeitä ruokia. Kassa oli nauravainen ja marakattimaisen söpönen malaijityttönen. Tuli mieleen Conradin nide Taika-Jim. Nyt sopis ehkä lukasta myös Melvillen matkakirja Tai-pei.
ellauri188.html on line 54: Taipii on yhdistelmä romaania ja matkakertomusta. Huima seikailukertomus, kiehtova kuvaus Etelämeren romanttisella paratiisisaarella, pää hulahulatyttöjen kaislahameissa ja niiden romanttiset tissit kourassa kuin kookospähkinät.
ellauri188.html on line 384: Isänsä kuoleman jälkeen Herman Melville kävi väliaikaisesti eri kouluja teki monia eri palkkatöitä. Hänen mahdollisuuksiansa työllistyä heikensi myös vuoden 1837 talouslama. Monet Melvillen varhaisista yhteiskunnasta vieraantuneista kertojista ovatkin peräisin tämän ajanjakson turhautumista. Taloudelliset vaikeudet ja vaellushalu ajoivat Melvillen lopulta merille. Hän lähti 4. kesäkuuta 1839 hyttipoikana kauppalaiva St. Lawrencelle ja vietti neljä kuukautta ulkomailla. Mukana oli myös pysähdys Liverpoolissa, mistä hän sai inspiraationsa romaanin Redburn – ensimmäinen merimatka englantilaisen kaupunkiköyhyyden kuvauksiinsa.
ellauri188.html on line 386: Palattuaan Yhdysvaltoihin Melville teki jälleen tilapäisiä töitä. Hän päätyi jälleen merille, kun hän lähti 22-vuotiaana valaanpyyntialus Acushnetin mukana Tyynellemerelle 3. tammikuuta 1841. Melville jätti 9. heinäkuuta 1842 yhdessä Richard Tobias Greenen kanssa aluksen Nuku Hivalla Marquesassaarilla ja karkasi saaren sisäosiin. Paikalliset naapuriheimoja kohtaan aggressiiviset ja jopa kannibalismia harjoittaneet taipiit nappasivat Melvillen ja Greenen. Tärkein lähde Melvillen Nuku Hivan -ajasta on hänen seikkailullinen matkakirjansa Taipii – kappale polynesialaisten elämää, jonka perusteella hän oli saarella sekä vankina että vieraana. Melville asui taipiiden luona neljä viikkoa ja listautui sen jälkeen australiaiselle valaanpyyntialukselle Lucy-Ann. Hän kieltäytyi aluksella työnteosta, ja hänet vangittiin Tahitilla. Sieltä hän pääsi Havaijille, missä hänestä tuli Yhdysvaltain laivaston USS United Statesin matruusi. Elokuussa 1843 alkanut kotimatka Havaijilta päättyi Bostoniin 14 kuukautta myöhemmin.
ellauri189.html on line 393: Maahan palattuani kuulen yläpuolelta että liikkeellä on kokonaisia lentolaivastoja, talon ja kirkon yli lentää kaikenkokoisia ja näköisiä lentohärveleitä matkalla kaakkoon kohti sotanäyttämöä. Hirveä surina ja jylinä, jotkut pienen brittiläisen poliisiauton näköiset koittaa startata jopa meidän pihasta.
ellauri189.html on line 574: Toinen samanlainen Ponzi skeema on aaprahammin ja muiden johkin kuolemalta pelastuxeen perustuvat uskonnot. Palkintojen jako tapahtuu ratki taivaassa, me tässä matkalla vaan nostelemme vähän provikaa. Älkää antako sen häiritä.
ellauri192.html on line 57: Opiskellessaan Helsingin yliopistossa Kiparsky perehtyi laajasti kielitieteeseen. Hän opiskeli ensin germaanisia ja romaanisia kieliä, mutta päätyi lopulta slavistiksi muun muassa valovoimaisen neron, professori Jooseppi Julius Mikkolan ansiosta. Kiparskyn kandidaatintutkinnon (1929) pääaine oli vielä germanistiikka, muina aineina olivat slaavilainen filologia, sanskrit ja latina. Tämän jälkeen Kiparsky teki kaksi opintomatkaa Tšekkoslovakiaan, missä hän tutustui tuolloin uuteen tutkimussuuntaan, ns. Prahan koulukunnan kehittämään fonologiaan. Huomaa lamavuoden 1929 markedness! Pirkko Hiekkala meni silloin kansakouluun Töölössä ja Carl-Erik valmistavaan kouluun Ratakadulla, ja ampui Olli Lokin kanssa lattialla tinasotilaita pikku tykillä.
ellauri192.html on line 873: "Potkin häntä jalkoihin! Joten sepä venyi!" Yhteys Dostojevskiin paljastuu myös upotettaessa 200 ruplalla ostettua kuulokemikrofonia pakettiautoon – tutkijat huomauttavat, että Raskolnikovin takkinsa alle lenkkiin asettama kirves on verrattavissa Vostrikovin hameen alle kätkettyyn nyöriin. Katkaistuaan kaikki Batumin rannikon tuolit isä Fjodor huomaa olevansa kaukana kotipaikoistaan ilman aarteita ja rahaa paluumatkaa varten; nyt hän jo "jatkaa automaattisesti matkaa".
ellauri194.html on line 112: Vuonna 1940 kalifornialainen kirjailija John Steinbeck julkaisi Vihan hedelmät -kirjan, joka oli romaani länteen matkaavista oklahomalaisista maanviljelijöistä. Hän viittaa kirjassaan Route 66:iin teiden äitinä (Motherfucking Road). Kirja voitti Pulitzer-palkinnon ja John sai entistä enemmän julkisuutta.
ellauri194.html on line 114: Vuonna 1946 jazz-säveltäjä ja pianisti Bobby Troup kirjoitti tunnetuimman teoksensa, Route 66, ajettuaan itse reitin Kaliforniaan. Kappaleen nimen keksi nokkelasti Troupen ensimmäisen vaimo Cynthia, joka oli ollut mukana automatkalla. Toisella automatkalla olikin jo vähemmän mäkättävä vaimo. Hän esitteli kappaleensa Nat King Colelle, joka sai siitä erään suurimmista hiteistään. Laulusta on tullut hitti myös Chuck Berrylle ja sen ovat levyttäneet myös monet tunnetut artistit, kuten The Rolling Stones, Depeche Mode ja Manhattan Transfer. Suomalaisista maailmanluokan artisteista M. A. Numminen on esittänyt kappaleen nimeltä ”Route 66”. Eero and the Boysin coveri 1964 oli huomattavasti parempi. MA Numminen on ylimainostettu pelle, se laulaa vielä paljon huonommin kuin Bob Dylan. Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 kappaleesta suomenkielisen version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen Kantatie 66:sta (Orivesi–Lapua). Samaisen kappaleen on levyttänyt myös "Sami Saari " Heti vapaa-levylleen, vuonna 2009. Sami Saaresta ei kyllä ole kuullut kukaan.
ellauri194.html on line 121: Disney-elokuvassa Hopon poppoo Hessu lähtee lomalle Highway 66:iä pitkin. Pojat syövät matkailuvaunussa maissintähkiä kilahtaen rivin lopussa kuin Remington merkkiset kirjoituskoneet. Kukaan ei istu puikoissa, niinkuin ei istu nytkään.
ellauri194.html on line 716: