ellauri008.html on line 1235: rahan tuntevat materialistit, voi vittu

ellauri015.html on line 66: Alle Kunst is politisch, vahvistavat teutonit. Karl Marx sanoo iskevästi: Kunst ist nicht ein Spiegel, den man der Wirklichkeit vorhält, sondern ein Hammer, mit dem man sie gestaltet. Sosialistinen realismi ei ole realismia, vaan idealismia, ei vaan materialismia, siis materialistista idealismia, tai idealistista materialismia, äh, ompa sekavaa. Totaalista Wissenschaftkäseä. Mutta kauniita maisemia! Ei mitään si och så, vaan siin oli soo. (fig. 1.)
ellauri038.html on line 80: Juurikin näin. Paul Rée (sepalusta kaiveleva nikkari yo. kuvassa) oli mursua 5v nuorempi, jonkinlainen sielutieteilijä sekin, ei oikeastaan hullumpi: materialisti, deterministi, darwinisti, viis välitti vapaasta tahdosta. Edusti siis Paul Bourgetin nimenomaan inhoamia näkemyxiä, ja osallistui samaan sotaan vastapuolella. Mikä pahinta: äveriästä eheytynyttä jutkusukua. Loppuun filosofoituaan liukastui johki rotkoon ehkä tahallaan. Osterina kolmantena toimiva Lou oli ryssä, josta tuli matkailija ja kirjailija. Nazit haukku sitä Suomen jutkuxi vaikka se oli hugenotteja. Loun 25vuotta vanhempi ope, holl. pastori Gillot oli niin siihen lääpällään et olis jättäny vaimoparkansa jos Lou ois siitä huolinut. Ei huolinut.
ellauri051.html on line 518: Yhdysvaltojen sisällissodan aikana rintamalla Virginiassa (kuningatar Viktorian mukaan nimetyssä osavaltiossa) missä Whatman kävi etsimässä veljeään, vallitsi tiivis toveruus, ahkeraa pyssynrassausta, joka vaikutti hänen ajatuksiinsa homoseksuaalisuuden ja demokratian yhdistämisestä. Runossaan ”Democratic Vistas” hän ensimmäisen kerran erotti toisistaan heteroseksuaalisen (amative) ja homoseksuaalisen (adessive) rakkauden perustaen päätelmänsä pseudotieteeseen eli frenologiaan. Hän näki adessiivisen rakkauden eräänlaisena tukijatkona parhaimmalle demokratialle, munat eräänlaisena peräpainona, jota ilman amerikkalainen materialistinen ja vulgääri demokratia olisi epätäydellinen. Adessiivinen my foot. Eiköhän se liene ollut inessiivistä, illatiivista ja elatiivista, loppukahdennusta anusvaaralla.
ellauri052.html on line 441: Nietzsche übernahm den Terminus vom französischen materialistischen Philosophen Helvétius, der vom homme supérieur geschrieben hatte.
ellauri055.html on line 42: Herakleitos oli niiskuttaja ja Demokritos iloinen. Idealistit angstaavat ja materialistit ilostelevat. Niin aina.
ellauri062.html on line 836: Hän tuomitsi "juutalaisen" luonnontieteen, joka ei halunnut tunnustaa, että on myös salaisuuksia. Ylimielisyys esineitä kohtaan, joita ei edes hämärästi nähdä jonkin syvemmän symboleina, "verecundian" (kainous, kunnioitus) puute myös luonnontapahtuman edessä, tämä johtaa juutalaiseen, materialistiseen tieteeseen, joka valitettavasti nykyään on vallalla ja joka on filosofialle vihamielistä.
ellauri080.html on line 445: Mut that aside, mitäs tuumataan ize pääpointista? Toiset kasvattaa omaa päätä ja toiset pääomaa. Idealistit vastaan materialistit niinko. Saxalaiset oli 17. ja 18. vuosisadalla idealisteja ja britit materialisteja ja empiriokritisistejä. Tää saatto hyvin johtua siitä että siirtomaat ja paalut oli briteillä eikä sakuille jäänyt juuri muuta tehtävää kuin kiristellä mannermaisia hampaita ja kexiä erotteluja. No sithän ne pääsi kyl aika pian kiinni teolliseen vallankumouxeen, ne oli eri näppäriä rakentamaan kestäviä koneita. Niiltä kesti tosi kauan oppia rakentamaan huonoja, siinä pääsi amerikkalaiset kohta joholle. No nyt ne on senkin kyllä oppineet, kohta epäluotettava Voltvagen korvaa Aatun luotettavan Volkswagenin.
ellauri080.html on line 1008: 1961 Disney-filmi nimeltä 101 Dalmatialaista on naamatusten eettisessä pulmatilanteessa kun filmin konna Cruella De Vil ("Julma Paholaismainen Nainen"), rikas ja materialistinen nainen, tarjoo suuren summan ostaaxeen pentueen dalmatialaisenpentuja omistajalta Rogerilta. Roger on olevinaan että pennut eivät ole kaupan. Kuitenkin, Cruella ei ota “eitä" vastauxexi. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän varastuttaa pennut Rogerilta kätyreillään Jasper ja Horace.
ellauri097.html on line 481: What you ought to be saying if you don’t believe in God is, It’s just molecules clashing in the universe. There is no right and wrong, so you have no justification for claiming that I’m wrong. Now, that would be consistent - the relativistic view of a materialistic universe. But, of course, then they can’t complain their “rights” because rights don’t have any place in a purely naturalistic system. Rights are part of teleology, endowed with creation.
ellauri111.html on line 761: Seuraava kirjotelma on otettu Dostojevskin kuuluisasta romaanista nimeltä "Veljekset Karamasoff", jonka hän kirjotti viimeiseksi ennen kuolemaansa. Se on välikohtaus ja esiintyy keskusteluna kahden veljeksen Ivanin ja Aljooshan välillä. Näistä on Aljoosha nuorempi, kristillinen mystikko, joka on kasvatettu luostarissa. Ivan taas on uudenaikainen materialisti ja ateisti.
ellauri112.html on line 168: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 274: Epikurolaisuus oli hellenistisen filosofian koulukunta, jonka perusti muinaiskreikkalainen Epikuros (341-270 eaa.). Koulukunta perustettiin noin vuonna 307 eaa. Epikurolainen ''tetrafarmakos'' Papyrusten huvilasta löydetyssä papyruksessa (PHerc. 1005, col. 5). Kopio 1800-luvun alusta. Epikuros oli atomistinen materialisti.
ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.]
ellauri115.html on line 657: Mitä enemmän mä ajattelen ajatusta ja apinan mielen luonnetta, sitä enemmän samankaltaisuutta mä nään materialistien argumenteilla ja ton sokean miehen ehdotuxella. Ize asiassa, ne eivät nää homunculusta joka kyykistelee niiden sisällä ja huutaa suulla suuremmalla vaikka vaimealla äänellä. Kone ei ajattele, siinä ei ole koneistoa eikä naamataulua joka vois tuottaa heijastuxia; jokin sun sisällä pyrkii ulos polvihousuista; avaruus ei ole sun mittapuku, miss universumi ei riitä sun sisätilaxi; sun sentimentit, sun halut, sun ahistus, sun ylpeys ennenkaikkea, on peräisin jostain muualta kuin sun pienestä hämärästä aukosta josta on niin ahdas päästä sisälle.
ellauri115.html on line 667: Joopajoo, jos Voltaire edusti kapitalismin materialistista uskontunnustusta, tää Rousseau on sen konservatiivinen siipi. Se on ize asiassa hämmästyttävän samasta puusta veistetty puujumala kuin Haju Sipilä. No keskustakonservatiivejähän ja lessuja ne on molemmat. Hajunkin kannattaisi hommata peruukki, ja Rousseau olis vaikuttanut fixummalta silmälaseissa. Tää vapaatahtohölinä on oleellinen elementti talousliberalismin peliteoreettisessa semantiikassa, ja se oikeuttaa köyhien kyykytyxen, koska ne on tyhmiä, ja sixi tuhmia].
ellauri119.html on line 537: Manic lovers speak of their partners with possessives and superlatives, and they feel that they "need" their partners. This kind of love is expressed as a means of rescue, or a reinforcement of value. Manic lovers value finding a partner through chance without prior knowledge of their financial status, education, background, or personality traits. Insufficient expression of manic love by one's partner can cause one to perceive the partner as aloof, materialistic and detached. In excess, mania becomes obsession or codependency, and obsessed manic lovers can thus come across as being very possessive and jealous. One example from real life can be found in the unfortunate case of John Hinckley, Jr., a mentally disturbed individual who attempted to assassinate the incumbent US President Ronald Reagan due to a delusion that this would prompt the actress Jodie Foster to finally reciprocate his obsessive love.
ellauri142.html on line 801: itse aine on, siitä ei ole kukaan varma, ei ainakaan niin varma kuin me huuhaamiehet. Kaikki materialistien teoriat, opinkaavat päättyvät ristiriitaisuuteen. Nää meidän jutut sensijaan on selvää pässinlihaa. Meidän lihatiskiltä saa vähän kaikkea, peetä ja ei-peetä ja kaikkea siltä väliltä. Ex absurdo sequitur quodlibet. Credo quia absurdum.
ellauri164.html on line 208: Berkeleyn yhtenä päätavoitteena oli vastustaa materialismia. Dialoguen päähenkilöt olivat kreikan kielen mukaan nimetyt Philonous, ”mielen rakastaja”, joka edusti idealistista katsantokantaa eli Berkeleytä itseään, sekä Hylas, ”materia”, joka edusti materialistista katsantokantaa eli muun muassa John Locken ajatuksia, joka uskoo ulkoisen, aineellisen todellisuuden olemassaoloon. Berkeleyn teoriaan suhtauduttiin usein pilkaten, mutta jotkut, kuten tohtori Samuel Clarke, pitivät Berkeleytä nerona. Samuel Clarke ei tosin ollut mikään neropatti.
ellauri182.html on line 113: The Marshall Plan brought Western ideas and a free market economy to what had been an old and traditional culture. in the mid-1980s, Japan has a booming industrial economy, bolstered by its exports of automobiles and electronics to the West. Japanese society has become more materialistic than ever, influenced by its wealth and the consumerism imported from America. Mikage acknowledges this consumerism when she says of her friends, “these people had a taste for buying new things that verged on the unhealthy.” Mikage’s generation has been brought up on television and American culture; she mentions an American sitcom and Disneyland in her narrative. One character in the story is wearing “what is practically the national costume, a two-piece warmup suit,” a style imported from America. In Japan, Yoshimoto’s generation is called the shinjinrui, a generation that has grown up in a wealthy, technological society exposed to American values. Shinjinrui was new breed of humans (used to refer to the post-war generation, who have different ideals and sensibilities). Japan's Generation X.
ellauri206.html on line 446: Ehei, jonninjoutavaan Ortega y Gassettiin ei pidä sekoittaa Petrus Gassendia, ketunnäköistä pikku teologia ja astronomia 1600-luvulta joka vastusti tomisteja, peukutti Hobbesia, Galileita ja Kopernikusta ja joutui Cartesiuxen vihoihin. Koitti sovittaa yhteen Jeesuxen ja Epikuroxen ja sai siitä haukut materialistixi. Näki kuunpimennyxiä ja pyrstötähtiä ja arvioi että aurinko on 1Kx kuuta isompi. Nimitti revontulet Aurora borealixexi. Sellainen lumihiutale. Descartes kelmi kehtas nyysiä vielä sen havainnot muista lumihiutaleista.
ellauri219.html on line 724: Näin siis sekä itämainen että länsimainen meditaatio osoittautuvat todellisen meditoinnin väliasteiksi, ja se todellinen saavutetaan vain ottamalla lähtökohdaksi materialistinen paradigma. Se tunnustaa todellisen lähtötilanteen, joka mielessä vallitsee, ja todellisuudelle perustaminen ei ole milloinkaan vienyt kehitystä taaksepäin, paizi ehkä joskus askeleen, mutta kuten Lenin sanoi, kohta harpataan taas 2 eteenpäin! Vorwärz!
ellauri248.html on line 179: Durch die Bekanntschaft mit dem Theologiestudenten und Pfarrerssohn Theodor Althaus, der ihr Liebhaber wurde, löste sich Malwida in den folgenden Jahren von ihrer konservativen Prägung und wurde Vertreterin aufklärerischen Gedankenguts. Insbesondere sollte sie sich zeitlebens mit dem Christentum auseinandersetzen; in den 1840er Jahren befasste sie sich mit der Philosophie Hegels und der materialistischen Junghegelianer. Sie trat energisch für Frauenemanzipation ein und kam so mit sozialistischen Kreisen in Verbindung. Schließlich unterstützte sie die Märzrevolution von 1848, was sie endgültig in Widerspruch zu ihrer eher reaktionären Familie brachte. Mit Hilfe einiger Freunde gelang es ihr auch, als Zuschauerin am Vorparlament in der Frankfurter Paulskirche teilzunehmen.
ellauri260.html on line 109: Jeesuxen hyvää orjuutta vastaan hyökätään sekä oikealta että vasemmalta, onhan se keskustalaisuutta. Nouseva personalistinen filosofia kuitenkin hylkäsi persoonattomuuden paitsi idealistisen tai materialistisen determinismin ja kollektivismin muodossa, myös radikaalin individualismin muodossa, joka oli yhtä lailla modernin rationalismin ja romantiikan tuote ja joka esimerkiksi tiettyjen liberalismin ja anarkismin muotojen kautta oli ominaista myös yhdeksännelletoista vuosisadalle. Alusta alkaen personalismi julisti omalla tavallaan solidaarisuuden ja keskinäisen suhteen yhteisöllisiä arvoja. Vaatiessaan loukkaamatonta ihmisarvoa personalistit vastustivat utilitarismia, joka tekisi yhdestä ihmisestä vain "hyödyllisen" toiselle. Sosiaalisuus on kunnossa kunhan se tapahtuu seurakunnassa.
ellauri260.html on line 357: Sitähän se Stalinkin varmaan alkoi tuumia. No niinhän siinä sitten kävikin että Neuvostola purkautui saumoista, ja syynä oli varmaankin juurikin se, ettei uutta sosialistista termiittiapinaa saatu ohjelmoiduxi huolimatta Maxim Gorkin ponnistuxista, vaan proletaarikasan päälle pääsi kammertautumaan ennen pitkää aito diktaattori. Jee-suxen juoni oli koittaa vakuuttaa ize kukin siitä että jos se on kiltti muille niin jälkipeleissä on johtoporras superkiltti sille. Eli altruismikin on egoistisesti kannattavaa viimeistään palkinnonjakotilaisuudessa. Tätä korttia materialistisilla kommareilla ei tietystikään ollut lyödä pöytään. Paizi ehkä jotain työn sankarin prenikkaa josta voi jälkeläisillekin olla jotain hyötyä.
ellauri260.html on line 402: Seitsemännentoista vuosisadan englantilaiset ajattelijat, erityisesti Locke, saivat aikaan suuren mokan. Synnynnäiseet ideat hylättiin virheenä. On tehtävä ero järjettömän ja älyttömän välille. Paljon siitä, mikä näyttää olevan järjetöntä, voi, kun sitä tarkastellaan tarkasti, palvella taantumuksen etuja. Perinteinen talouselämä yhtymineen, yrityxkineen ja voittoa tuottamattomine instituutioineen on täynnä järjettömiä elementtejä, muttei älyttömiä. Ei mitenkään lyö leiville heittää irti kristinuskosta, sillä on taantumuxelle paljon annettavana hengellisen avun muodossa. Goethekin oli samaa mieltä (runositaatti) että 3000v vanhoista muodoista on pidettävä visusti kiinni, muuten menee hommat päin honkia. Marxin veljesten materialistisen historiankäsityxen vika on just tää että ne heittää laidan yli kaiken spirituaalisen. Se ei käy! Siitä seuraa vaan ikävyyxiä!
ellauri260.html on line 425: Vitun Schiller saattoikin ylistää Rousseauta "mieheksi, joka teki kristityistä miehiä eikä piipunrasseja". Siitä alkoi romantiikka joka johti sitten nationalismin ja maailmansotien kautta nazismiin. Tähän lamaantuneeseen etuhalkioon tarvitaan nyt idealistista postivismia. Sosialismista ei tässä ole mihinkään, koska se on materialistista eikä ota huomioon henkimaailman tarpeita. Sillä ei ole aavistustakaan itsenäisten yrittäjätiimien muodostamisesta. Se ei siedä vahvaa keskiluokkaa, vaan näkee siinä vain kokoelman niin monia ahneita yksilöitä, joilla ei ole erityistä historiaa eikä erityisiä tehtäviä. Se luulee että määrä voittaa laadun. Ehei! Se on välinpitämätön kaikelle, mikä on yksilöllistä, suoraa, alkuperäistä. Näin palaamme aina siihen vakaumukseen, että todellinen tasa-arvo voidaan löytää vain hengellisistä konteksteista ja että ajatus naturalistisesta tasa-arvosta on suorastaan ristiriitainen, p ja ei-p tyyppinen.
ellauri263.html on line 600: Yleensä pidetään selvänä, että sen suosio liittyi 1800-luvun lopun materialismin ja konservatiivisen kristinuskon väliseen kilpailuun ja niiden välillä vallinneeseen pohjattomaan kuiluun. Asioita syvemmin pohtiville ei riittänyt kristillisyys, joka tuntui olevan ristiriidassa tieteen kanssa. Jos kerran hihhuloidaan tehdään se sitten kunnolla. Toisaalta mekanistis-materialistinen maailmankatsomus herätti ihmisissä turvattomuuden tunteen.
ellauri264.html on line 72: Kaikki tämmöiset lifestyle-hölötyxet pitää aloittaa marxilaisella materialistisella analyysillä. Kuka tästä hyötyy ja ketkä kärsivät? Vastaus on joka kerta sama: kökkäreet kasan päällä hyötyvät, laahus ottaa lommoa. Ruoziin mennyt sairaanhoitaja ansaizee enemmän kuin professori emeritus, kun suomalainen hoituri saa vain kolmannexen siitä palkasta. No tää sairaanhoitaja tekee jonkun vuokrafirman kautta keikkatyötä yxityisessä sairaalassa eikä saa muita palkkaetuja eikä paikan jatkumisesta tai lomista ole mitään varmuutta. Yxityinen sairaala tekee hyvää tiliä, koska se laskuttaa sikahintoja yhtä kökkäreiseltä yxityiseltä asiakaskunnalta. Eli luokkataistelusta on jälleen kysymys, vaikka siirtyneenä kylmän sodan vaiheeseen. Z-sukupolven järjestäytymättömät volttikuskit tarvis tekoälyä, ne ovat tyhmiä kuin pulut, ellei tyhmempiä.
ellauri299.html on line 615: Ranskalainen filosofi ja lääkäri Julien Offray de La Mettrie julkaisi 1700-luvun puolivälissä teoksen Man a Machine ( L'homme Machine ) Thomas Hobbesin deterministiseen perinteeseen kuuluvan materialistisen filosofian suuren teoksen. Tässä teoksessa de la Mettrie laajensi Descartesin ja Hobbesin väitettä, jonka mukaan eläimet ovat pelkkiä automaatteja tai koneita ihmisille, kieltäen eläimiltä sielun aineesta erillisenä substanssina. Ja samalla tavalla, ehkä ihminen itse on vain kone.
ellauri340.html on line 514: Kirjailijana Handkea on toisinaan luonnehdittu epäpoliittiseksi kirjailijaksi, jota painavat esteettiset ja muodolliset kysymykset (eräs kriitikko lähetti kerran teoksensa "banaalisuuden pahuudena"), mutta hänen kirjojensa leviäminen on myös antipatiaa hänen kotimaataan – Itävaltaa – kohtaan. jonka hän kuvaa materialistisena, vulgaarina eikä kovin kaukana natsimenneisyydestään. Handken romaaneja ja näytelmiä on alusta alkaen määritellyt ihmisviha, jota hän ainakin piti vastalääkeenä oletetun liberaalin Itävallan väärälle sosiaalisuudelle ja sen lähihistorian tuskin paperoidulle fasismille – syvä epäluottamus, joka sai aikaan. hän oli nuorekas kapinallinen 1960-luvulla ja outo taantumuksellinen sen jälkeen.
ellauri340.html on line 535: Repetitionin kulkuri on Filip Kobal-niminen mies, joka asuu Itävallassa, mutta on kotoisin slovenialaisista pakolaisperheestä. Hän matkustaa etelään perintöönsä ja löytää paistomaan ajan ulkopuolelta, jota länsimaisen yhteiskunnan materialistinen korruptio ei vahingoita. Kobal mainitsee harvoin olevansa myös kirjailija, mutta asettuttuaan kylään kalliokarstilla hän kokee uuden vapauden tunteen ja kuvittelee, että tämä uusi elämä saattaa "tuoda jollekulle, jolla on siihen aikaa arkkityypin, alkuperäisen muodon, jonkin asian ydin." Kobalille Balkan oli paikka, johon historia ei voinut puuttua, ja Sloveniasta ja Jugoslaviasta tuli Handken kankaat uudelle fantasialle kotimaasta, valtiottomasta valtiosta, jossa ei ole eroja.
ellauri342.html on line 36: Jenkit elävät kuin materialistit kuutamolla: tarraavat dollariin ja tähyilevät taivaalle.
ellauri348.html on line 719: Huvudpersonen, kung Astolf, lämnar sitt kyliga land och sin kvinna Svinfitta. Han förs av vindarna till Lycksalighetens ö där han gifter sig med Feliz Navidad (=den lyckliga). Här lever han lycklig, ung och vacker i 300 år tack vare en ungdomskälla. Minnet av det gamla hemmet når honom dock så småningom, han grips av skuldkänslor och återvänder. Men då han kommer tillbaka finner han sitt gamla hem förändrat. Svinfittan ä dö längesen. Människorna där har blivit så materialistiska att kungastyret har avskaffats. Han beslutar sig för att återvända till Lycksalighetens ö, men tiden hinner på hemfärden upp honom och han dör. I sorg över prinsens död stänger prinsessan Feliz Navidad in sig i sitt slott, och ungdomskällan blir av Avunden för alltid tillsluten. Så är sagan all.
ellauri362.html on line 318: Maailma on nykyään kovin hankala paikka elää, Joel Haahtela miettii. Esimerkiksi sielu, jonka avulla ihminen voi Jumalan yhteyden löytää, on valistuksen ja materialismin myötä lähes kadonnut käsistä. ”Suosittu israelilainen kirjailija ja historioitsija Yuval Noah Harari perustelee, ettei sielua voi olla olemassa, koska se ei sovi evoluutioteoriaan, jossa kaiken olemassa olevan voi todentaa, jakaa pienempiin ja muuttuviin osiin.” Tääkö jätkä on luonnontieteilijä? Epäilee jopa darwinismia. Ihmiselle tällainen umpimaterialistinen maailma on Haahtelasta raskas ja lohduton, täynnä virzakiviä, divertikkeleitä ja umpisuolia.
ellauri365.html on line 631: I början av sitt eget författarskap på 1880-talet var Levertin liksom August Strindberg en del av den unga naturalismen, men han blev starkt påverkad av den romantiska och bakåtblickande tonen i Verner von Heidenstams första diktsamling Vallfart och vandringsår (1888). Levertin och Heidenstam kritiserade naturalismen i en gemensam pamflett, Pepitas bröllop (1890), och trots att Levertin i motsats till många generationskamrater aldrig övergav sin vetenskapligt materialistiska historiesyn skulle han från denna tid och framåt skriva romantiska dikter med medeltidsteman men utan svensk nazism. I motsats till muskulöse Valter var Oscar en tuberkulotisk liten stackare. Under sina sista dagar drabbades Oscar av halsfluss, och hans läkare ordinerade ett särskilt slags gurgelvatten. När Levertin sedan, omtöcknad av sjukdomen, steg upp mitt i natten för att dricka ett glas vatten, svalde han i stället av misstag ett glas gurgelvatten, drabbades av en allergisk reaktion, och avled.
ellauri369.html on line 423: Carlyle oli yksi harvoista filosofeista, jotka elivät läpi Britannian teollisen vallankumouksen, mutta säilyttivät ei-materialistisen näkemyksen historiallisesta kehityksestä. Mikä tampio!
ellauri370.html on line 532: Gobineaun kuvailema materialistinen itä­maalainen kuvasti todellisuudessa aristokatin käsitystä Ranskan rahan­himoisesta keski­luokasta, kun taas hänen kuvittelemansa "aistillinen, älytön ja väki­valtainen neekeri" oli irvikuva Ranskan proletariaatista. Gobineaun halveksunta alempia yhteis­kunta­luokkia kohtaan käy ilmi hänen kirjeistään, joissa hän käytti suurista kansan­joukoista nimitystä la boue ("muta, lieju, rupusakki"). Ranskalaiset lanzarit kuten Asterix ja Obelix olivat karkeaa, raakaa kelttiväkeä, joka ei kyennyt oppimaan eikä ajattelemaan muutoin kuin kaikkein alkeellisimmalla tasolla. Gobineau itse uskoi polveutuvansa viikingeistä. Kermaa kermakastikkeessa. Hänen sivuillaan on siinä määrin narsismia, että iljettää. Hän vihasi kotikaupunkiaan Pariisia, jota hän sanoi "lika­kaivoksi täynnä juurettomia ex-nakkeja."
ellauri370.html on line 585: Vankkumattoman konservatiivinen Stoecker oli huolissaan tavasta, jolla köyhät ja työväenluokka äänestivät "jumalatonta" sosiaalidemokraattista puoluetta (SDP), ja vastustaakseen SDP:n kasvua hän perusti kristillisdemokraatisen puolueen vuonna 1878. Puolue oli vihamielinen ammattiliittoja kohtaan ja tuki tuloveroja sekä olemassa olevaa yhteiskuntarakennetta, jossa junkkerit hallitsivat Preussia. Jumala, Stoecker sanoi, uskoi että kapitalistisen järjestelmän sortovalta vieraannutti työläiset oikeasta, Jumalan tarkoittamasta suunnasta, ja tarvittiin sosiaalisia uudistuksia vallankumouksen pysäyttämiseksi. Stoeckerin mielestä sellaisia sosiaalisia uudistuksia oli työntekijöiden houkutteleminen uskollisuuteen "valtaistuimelle ja alttarille", sillä Stoecker väitti, että työläisten kurjuus johtui materialistisesta, ateistisesta maailmankuvasta, joka oli repinyt työväenluokkaa. sen oikeasta kunnioituksesta Jumalaa ja luotua yhteiskuntajärjestystä kohtaan. Hölmö saksalainen työväenluokka ei lotkauttanut korvaansa Stoeckerin viestille. Se halusi enimmäkseen korkeampaa elintasoa ja demokratiaa, ja toivoi ettei heille kerrottaisi, että heidän velvollisuutensa kristittyinä oli tyytyä osaansa. Tämä viesti rajoitti voimakkaasti hänen vetovoimaansa työväenluokkaan.
ellauri386.html on line 474: "Matka" vaikutti voimakkaasti dekabristiliikkeeseen. Varhaiset sosialistit Nikolai Ogarev ja Alexander Herzen julkaisivat version Matkasta maanpaosta vuonna 1858, ja useimmat Neuvostoliiton kriitikot väittivät Radishchevin olevan bolshevismin edeltäjä. Huolimatta kirjailijan ihanteen ja neuvostotodellisuuden välisistä eroista, neuvostoviranomaiset onnistuivat maalaamaan hänet "materialistiksi, aktiiviseksi taistelijaksi itsevaltaista tyranniaa vastaan ja todelliseksi bolshevismin esi-isäksi". Muu kylmän sodan aikainen kritiikki leimasi Radishchevin liberaaliksi intellektuelliksi.
ellauri391.html on line 152: Se et joku lihaa ja verta ollut tyyppi olisi joku inkarnoitu sana eli meemi maiskahtaa idealismilta. Sielu on järjestyneen materian toimintaa, harmoniaa ikäänku, sanoo materialisti. Vaikka toisaalta, kylhän jonkun tyypin tajunnansisällöt vois digitoida ja tallentaa pilveen tai muistikortille, ja siirtää vaikka toiseen ruumiiseen. Ei siihen kovin kummosta scifiä tarttisi. Aika pitkä tietokonesana siihen kyllä tarvittaisiin, vaikka olis tyhmempikin kaveri.
xxx/ellauri057.html on line 1381: Nyt mullon yhtä aikaa lainassa Tatu Wahlstenin kirjenivaska ja Karin Wadenströmin pakinat. Jos Kati on selkeästi materialisti köyhälistön asialla, niin näyttää Tatusta kehkeytyvän yhtä vääjäämättömästi idealistinen pääoman juoxupoika. Tosin sen kirjeet silkkineeseen Martti Haavioon ei ole luottamista pitemmälle kuin sen jaxaa heittää. Siinä on pukki kaalimaata pöyhimässä. Maralla ei ole pahemmin särmää luonnehtia Tatua hinteläxi, kun ize näyttää erehdyttävästi hattutelineeltä. Vitun Musta P-pää. Tosin sen pappisveli Jaakko on vielä paljon huonompi runoilija kuin se. Jaska on niiin paska etten viizinyt ottaa sen runoja Lahden Prisman poistohyllystä edes ilmaisexi. Käytettyjä piipunrasseja, sinimustia.
xxx/ellauri087.html on line 608: Maailma on vienyt ja koulinut, mutta Yrjö Engeström on yhä idealisti. Höh, 1971 se oli olevinaan dialektinen materialisti. Taisi kääntää Hegelinsä takas jaloilleen.
xxx/ellauri104.html on line 197: Ironista kyllä, narsistit ovat yleensä onnellisempia kuin porukat yleensä. Ne on materialistisia izensäkorostajia, jotka kazoo että niille kuuluu kaikkea, impulsiivisia eivätkä opi virheistä, vaan eziytyvät entistä isompiin ongelmiin, esim rikoxiin. Siitä voi loppupeleissä seurata issueita esim koulussa tai työpaikalla ja mikä pahinta, työttömyyttä. Narsistit on tyypillisestiä snobeja ja ihailevat julkkuja. Niiden suhteet on yleensä lyhytaikasia, koska ne on koko ajan vaihtamassa parempaan, tai niiden siipat saavat tarpeexeen, koska narsistit on äreitä ja äkkipikaisia.
xxx/ellauri129.html on line 46: Bei ihrer ersten Begegnung 1907 in Wien sprachen Freud und Jung dreizehn Stunden miteinander, wobei sowohl sehr ähnliche Interessen als auch bereits Differenzen sichtbar wurden: Freud habe Jung gebeten, «nie die Sexualtheorie aufzugeben». Ein früher Konfliktpunkt war ihre unterschiedliche Einstellung zu Religion und zum Irrationalen: Jung nahm sogenannte parapsychologische Phänomene ernst, während Freud diese «als Unsinn» ablehnte, selbst als sich nach Schilderung Jungs ein solches Phänomen (ein wiederholter Knall im Bücherschrank) am gemeinsamen Abend ereignet haben soll. Jung war enttäuscht über die Reaktion Freuds und schrieb sie dessen «materialistischem Vorurteil» zu. Freud schätzte es, dass Jung sich als «Christ und Pastorensohn» seiner Theorie anschloss. Erst Jungs «Auftreten [habe] die Psychoanalyse der Gefahr entzogen … eine jüdische nationale Angelegenheit zu werden», schrieb er in einem privaten Brief 1908. Freud sah in Jung den Stammhalter und Fortführer der Psychoanalyse und bezeichnete ihn als «Kronprinzen».
xxx/ellauri139.html on line 265: Yx episodi sisältää vittuilua ajan aate-elämän konkreettisiin tapahtumiin. Toinen näistä episoodeista, "nykyajan kaikkein nuorimpien positivistien episoodi" on Burdovskin ja hänen ystäviensä ryhmän käynti tapaamassa Myshkiniä "Pavlitshevin äpäränä" . Dostojevski täyttää koko tämän episodin poleemisin heitoin 60-luvun vallankumouksellis-demokraattisen lehdistön ideoita vastaan, materialismia ja ateismia vastaan, "naisasialiikettä" vastaan, "järkevän egoismin" teoriaa vastaan jne. Mainittujen lukujen tekstiin sisältyy poleemisia heittoja Tshernyshevskin "Mitä on tehtävä?" ideaa vastaan, M. Е. Saltykov-Shtshedrinin Iskraa vastaan jne. Dostojevski pyrkii osoittamaan, että materialistiset teoriat, jotka olivat levinneet venäläisen yhteiskunnan demokraattiseen osaan, voisivat helposti olla käytettävissä rikosten puolustukseksi ja johtaisivat "ajatuksen horjahteluun" nuorison keskuudessa (tämän valheellisen idean Dostojevski pani liikkeelle vielä Rikoksessa ja rangaistuksessakin).
xxx/ellauri148.html on line 510: Minä sanoin izelleni: uskon jumalaan, pelkään häntä kuin ruttoa, silti en voi rakastaa häntä - en koko sielullani ja ruumiillani niin kuin Toora käskee enkä edes tuntea amorem dei intellectualem, jota peukutti asexuaali Spinoza. En silti voi kieltää Jumalalta sisäänpääsyä niin kuin materialistit tekevät, sillä en pidä materialisteista, tarkoittaen parta-Kallen perillisiä. Paras minka voin tehdä omat rajoitukseni tuntien on kohdella eläimiä ja ihmisiä itse parhaaksi katsomallani tavalla.
xxx/ellauri170.html on line 833: Actualism is materialistic reductionism
xxx/ellauri173.html on line 912: Piintyneenä materialistina mä en näe tässä pointtia. Tekoälyllä varustettu silikonirakas voi aivan hyvin valvoa omia toimiaan ja tarvittaessa niistä ahdistua ja tehdä parannusta, kuha neuroverkossa on siihen tarvittavat leiörit ja takaisinkytkennät.
xxx/ellauri232.html on line 122: Under de senare årtiondena har flera forskare betonat de idealistiska och antimaterialistiska elementen i fascismen. I stället för att se denna som en reaktionär rörelse har flera forskare betonat dess revolutionära och visionära karaktär. Fascismen skall således närmast ses som en protest mot det sekulära samhällets symboliska ödslighet. Jimmie Åkessons smärta figur i kostym och slips ger oss hopp i de här svåra tiderna där Anders Tegner ses i ylletröja och andra partiers politiker går med kragarna vidöppna.
xxx/ellauri259.html on line 307: Harveyn mukaan Attān kontekstuaalinen käyttö Nikāyasissa on kaksipuolista. Yhdessä se kieltää suoraan, että ihmisessä voidaan löytää mitään, jota kutsutaan itseksi tai sieluksi, mikä on ihmisen pysyvä olemus, teema löytyy brahmanisista (muinaisista hindulaisista) perinteistä. Toisessa, toteaa Peter Harvey , kuten Samyutta Nikaya IV.286:ssa, Sutta pitää materialistista käsitystä pre-buddhalaisen Veda-ajan "ei kuolemanjälkeistä elämää, täydellinen tuhoutuminen" kuoleman yhteydessä Itsen kieltämisenä, mutta silti. "sidottu uskoon Itseen". "Itse on olemassa" on väärä lähtökohta, väittävät varhaiset buddhalaiset tekstit. Lakkaa kirmurtelemasta Peter, tää on aivan selvää pässinlihaa, materialismia!
xxx/ellauri259.html on line 315: Buddhan Gautama korosti sekä karmaa että anattā- oppeja. Buddha kritisoi oppia, joka asetti muuttumattoman olemuksen subjektiksi uudestisyntymisen ja karmisen moraalisen vastuun perustaksi, jota hän kutsui "atthikavādaksi". Hän kritisoi myös materialistista oppia, joka kielsi sekä sielun että uudestisyntymisen olemassaolon ja kielsi siten karmisen moraalisen vastuun, jota hän kutsuu "natthikavādaksi". Sen sijaan Buddha väitti, ettei ole olemassa olemusta, mutta on olemassa uudestisyntyminen, joten karminen moraalinen vastuu on välttämätön. Buddhan karman puitteissa oikea näkemys ja oikeat toimet ovat välttämättömiä vapautumiselle.
xxx/ellauri259.html on line 317: Hindulaisuus, jainismi ja buddhalaisuus vakuuttavat kaikki uskoa uudestisyntymiseen ja korostavat moraalista vastuuta tavalla, joka poikkeaa buddhalaisia ​​edeltäneistä materialistisista intialaisten filosofioiden kouluista. Intian filosofioiden materialistisia koulukuntia, kuten Charvaka , kutsutaan nihilistisiksi kouluiksi, koska ne väittivät, että kuolema on loppu, ei ole kuolemanjälkeistä elämää, ei sielua, ei uudestisyntymistä, ei karmaa ja kuolema on. tila, jossa elävä olento on täysin tuhoutunut, hajotettu. Juu ei toi materialismi pelitä kun pitää laahus pitää herran nuhteessa, kyllä siinä hommassa pelko ja toivo on välttämättömiä.
xxx/ellauri259.html on line 319: Buddha kritisoi materialistista nihilisminäkemystä, joka kielsi uudestisyntymisen ja karman, toteaa eräs länkkäri Damien Keown. Sellaiset uskomukset ovat sopimattomia ja vaarallisia, totesi Buddha, koska ne edistävät moraalista vastuuttomuutta ja aineellista
xxx/ellauri291.html on line 107: Odets tuo pöytään kysymykset ulkonäön tärkeydestä suhteessa kunnioitettavuuteen yhteiskunnassa - miltä näytämme yhteiskunnassa on se, kuinka parannamme ja saamme aseman - sekä idealismin ja realismin vastakkaisia ​​maailmoja. Odets esittelee myös materialististen ihanteiden vastakohtana rahan merkitystä yhteiskunnassa. Kirjoituksillaan hän vähentää sosiaalimenoista yhteiskunnalle kohdistuvaa taloudellista taakkaa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmisten elämään ja heidän elämäänsä. Hän osoittaa myös, kuinka arvot voivat siinä ansaintaloukussa hämärtyä ja käsitykset voivat muuttua pahempaan päin kokemuksen myötä.
xxx/ellauri298.html on line 509: Stanislav "Stan" Grof (* 1. heinäkuuta 1931 Prahassa) on tšekkiläissyntyinen psykiatri, joka on asunut Yhdysvalloissakin 1960-luvulta lähtien. Grof on yksi tärkeimmistä transpersonaalisen psykologian kehittäjistä ja tutkija, joka tutkii epätavallisten tietoisuuden tilojen käyttöä psykologiseen parantamiseen, syvään itsetutkimiseen sekä kasvun ja näkemysten saamiseen ihmisen psyykestä . Vuonna 1993 Grof sai kunniapalkinnon Association for Transpersonal Psychologylta (ATP) merkittävästä panoksesta ja kehittämisestä transpersonaalisen psykologian alalla, joka annettiin Kalifornian Asilomarissa pidetyn 25-vuotisjuhlakokouksen yhteydessä. Hän sai myös Dagmar-säätiön myöntämän VISION 97 -palkinnon Václav Havelilta Prahassa 5. lokakuuta 2007. Vuonna 2010 hän sai Jules Verne -palkinnon Association for Pre- and Perinatal Psychology and Health -järjestöltä (APPPAH) . Toisaalta tšekkiläinen skeptikkoryhmä Český klub skeptiků Sisyfos on arvostellut Grofia siitä, että se on edistänyt heidän mielestään ei -tieteellisenä psykologiaa, joka on liian kaukana modernin tieteen materialistisen filosofisen perustan rajoista. Hän on ainoa henkilö, jolle on myönnetty Anti-Prize Erotic Boulder -palkinto kahdesti kyseisessä maassa. Eli toisaalta hänen kriitikot syyttävät häntä epätieteellisen psykologian edistämisestä ja hän on kahden harhaluuloisen lohkareen kantaja. Nimittäin Grof oli ensin naimisissa psykologi Christine Grofin kanssa 70-l. ja sitten psykologi Brigitte Grofin kanssa vuonna Christinen kuukahdettua 2014 tai size oli 2016. Stanin pitää olla vitun vanha jos se on edes syntynyt.
xxx/ellauri303.html on line 320: Professori Shragelta pääsee kalkkiviivoilla materialistisia kannanottoja. Teosofi hammaslääkäri on kyrpiintynyt. Shragen parta on kampaamaton, kulmakarvat takkuiset kuin siilillä, posket lommolla, tekohampaat hukkuneet. Hammaslääkäri ei saa enää siihen telepaattista kontaktia. Sellaista oli varmaan Merikadulla loppupeleissä.
xxx/ellauri306.html on line 107: Ainoastaan materialistiset arvot sopivat yksiin itsekkyyden kanssa.
xxx/ellauri307.html on line 643: Janet Evanovich horoskooppi on Härkä. Härän päivämäärät ovat 20. huhtikuuta - 20. toukokuuta. Härkä-horoskoopin alla syntyneet ihmiset ovat usein uskomattoman omistautuneita, luotettavia ja luotettavia. Ennen kaikkea he arvostavat turvallisuuden ja vakauden tunnetta. Heillä on tapana olla vakaa, määrätietoinen, sitkeä, kestävä, sitkeä, luotettava ja kärsivällinen. He voivat kuitenkin olla materialistisia, muutosta vastustavia, lempeitä, omistushaluisia ja itsepäisiä. Janet Evanovich syntyi vuohen vuonna. Ihmiset, joilla on kiinalainen horoskooppivuohi, ovat helliä, kohteliaita, lapsellisia, älykkäitä ja hyväsydämisiä. Heillä on erityinen herkkyys taiteelle ja kauneudelle ja erityinen rakkaus hiljaiseen elämään. Heidän vahvuutensa ovat lempeä, pehmeäsydäminen, huomaavainen, houkutteleva, ahkera ja sinnikäs. Mutta he voivat myös olla päättämättömiä, arkoja, turhamaisia, pessimistisiä, mielialaisia ja heikkotahtoisia. Heidän onnennumeronsa ovat 3, 4, 9 ja onnenvärit ovat vihreä, punainen, violetti.
xxx/ellauri312.html on line 972: Alle Jahre wieder geht er um wie ein Virus: der Wunsch, alles stehen und liegen zu lassen, auf dem Jakobsweg zu wandern oder mit dem Segelboot die Welt zu umrunden. Ob bewusst oder nicht: All die Zivilisationsmüden treten in die Fußstapfen des griechischen Einsiedlers Hyperion, erfunden von Friedrich Hölderlin. Hyperions Lebensgeschichte ist Hölderlins literarische Anklage gegen das spießbürgerliche, dumpfe und materialistische Deutschland seiner Zeit, das ihm als Künstler und Idealisten kaum Luft zum Atmen ließ, nein in einen Turm einschließ. Seine Sprache war schon damals gewöhnungsbedürftig und ist es heute erst recht: Da „säuseln holdselige Tage“, es neigen sich „lispelnde Bäume“ und es „gährt das Leben“. Doch die Fragen des lange verkannten Genies sind nicht aus der Welt: Wie kann der Mensch seine Vereinzelung überwinden? Auf welchem Weg eine bessere Welt schaffen? Und wie im Einklang mit der Natur leben? Das antike Griechenland mag heute als Vorbild ausgedient haben, aber die Suche nach Antworten auf diese Fragen bleibt aktuell.
xxx/ellauri319.html on line 262: Vissarion Hryhorovych ( s . 30. ( 11. kesäkuuta ) 1811, Sveaborg - 26. toukokuuta ( 7. kesäkuuta ) 1848, Pietari ) oli venäläinen vallankumouksellinen demokraatti, kirjallisuuskriitikko ja publicisti, filosofi - materialisti. Olisiko tästä paasattu Doston yhteydessä? Juu kz.albumia 203.
62