ellauri015.html on line 66: Alle Kunst is politisch, vahvistavat teutonit. Karl Marx sanoo iskevästi: Kunst ist nicht ein Spiegel, den man der Wirklichkeit vorhält, sondern ein Hammer, mit dem man sie gestaltet. Sosialistinen realismi ei ole realismia, vaan idealismia, ei vaan materialismia, siis materialistista idealismia, tai idealistista materialismia, äh, ompa sekavaa. Totaalista Wissenschaftkäseä. Mutta kauniita maisemia! Ei mitään si och så, vaan siin oli soo. (fig. 1.)
ellauri043.html on line 7124: Kyllä musta vaikuttaa, että Flaubert olis tässä aika kypsä nakkaa rodeen uskontopelleilyn, ja peukuttais varovaisesti elämän- luonnon- ja tiedemyönteistä materialismia. Tää sen innostus luonnonilmiöistä loppuvizeissä tuntuu aidolta. Vilpittömältä.
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri146.html on line 264: Stirnerin filosofian mukaan, kaikki maailmassa, myös toiset ihmiset, ovat omaisuutta. Stirner kirjoitti omaisuuden suojaa vastaan, sanoen, "hän joka osaa ottaa, joka osaa puolustaa, se asia kuuluu hänelle" ja "omaisuus ei ole fakta. Se on laillinen fiktio". Stirner kannatti radikaalia individualismia ja materialismia, ja hänen mukaansa ainoa asia joka estää ihmisen ottamasta mitä hän haluaa, on hänen kyvyttömyytensä tehdä niin. Stirnerin mukaan, asiat kuten moraalisuus, humanismi, valtio ja kapitalismi ovat vain illuusioita mielessä, ns. "haamuja" (engl. spook).
ellauri164.html on line 208: Berkeleyn yhtenä päätavoitteena oli vastustaa materialismia. Dialoguen päähenkilöt olivat kreikan kielen mukaan nimetyt Philonous, ”mielen rakastaja”, joka edusti idealistista katsantokantaa eli Berkeleytä itseään, sekä Hylas, ”materia”, joka edusti materialistista katsantokantaa eli muun muassa John Locken ajatuksia, joka uskoo ulkoisen, aineellisen todellisuuden olemassaoloon. Berkeleyn teoriaan suhtauduttiin usein pilkaten, mutta jotkut, kuten tohtori Samuel Clarke, pitivät Berkeleytä nerona. Samuel Clarke ei tosin ollut mikään neropatti.
ellauri282.html on line 491: Samaan aikaan hänen kiinnostuksensa uskontoon, erityisesti katolilaisuuteen, alkoi kasvaa. Luettuaan Pyhän Augustinuksen tunnustukset Kristuksen jäljittelyn ajatus tuli hänelle yhä houkuttelevammaksi. Hänestä tuli todellinen maailmankansalainen omalla inhottavalla vuosisadallaan, myrkkykaasun ja atomipommien vuosisadalla. Keltti mies, joka asui Amerikassa apokalypsin kynnyksellä, mies, jonka suonet olivat täynnä myrkkyä ja elivät kuolemasta. Hän tarkasteli modernia yhteiskuntaa uskoen sen edistävän materialismia, itsekkyyttä ja vastuuttomuutta. No se ei ole enää mikään uskon asia!
ellauri308.html on line 436: Kun liberalismi tarjoaa materialismia ja kapitalismia, korostaa Duginin malli henkisyyttä, uskonnollista perinnettä ja narodia eli kansaa tai kansanyhteisöä, jonka hän ymmärtää enemmän nazi-Heideggerin eksistentiaalisessa kuin nationalistisessa mielessä. Ihanhan tää on kuin Doston ja Sanjan lihamyllystä.
ellauri333.html on line 269: Ne nuoret, jotka nyt toimivat aktiivisesti jengeissä, ovat 15–19-vuotiaita. He ovat kymmenenvuotiaista asti kuluttaneet päivittäin sisältöä verkossa ja sosiaalisessa mediassa, missä gangsterikulttuuria, materialismia, rahakeskeisyyttä ja tietynlaista gangsterimentaliteettia ihannoidaan ja romantisoidaan.
xxx/ellauri139.html on line 266: Yx episodi sisältää vittuilua ajan aate-elämän konkreettisiin tapahtumiin. Toinen näistä episoodeista, "nykyajan kaikkein nuorimpien positivistien episoodi" on Burdovskin ja hänen ystäviensä ryhmän käynti tapaamassa Myshkiniä "Pavlitshevin äpäränä" . Dostojevski täyttää koko tämän episodin poleemisin heitoin 60-luvun vallankumouksellis-demokraattisen lehdistön ideoita vastaan, materialismia ja ateismia vastaan, "naisasialiikettä" vastaan, "järkevän egoismin" teoriaa vastaan jne. Mainittujen lukujen tekstiin sisältyy poleemisia heittoja Tshernyshevskin "Mitä on tehtävä?" ideaa vastaan, M. Е. Saltykov-Shtshedrinin Iskraa vastaan jne. Dostojevski pyrkii osoittamaan, että materialistiset teoriat, jotka olivat levinneet venäläisen yhteiskunnan demokraattiseen osaan, voisivat helposti olla käytettävissä rikosten puolustukseksi ja johtaisivat "ajatuksen horjahteluun" nuorison keskuudessa (tämän valheellisen idean Dostojevski pani liikkeelle vielä Rikoksessa ja rangaistuksessakin).
xxx/ellauri212.html on line 180: Ihan päätöntä solipsismiä mikä ei ole muuta kuin narsismia toisella tuotenimellä. Idealismin tarkoitus on tyhmän kansan vedätys, six sitä on johtoportaat tupanneet ja six samat porukat vihaa materialismia kuin rakkikoirat. Marx oli niin oikeassa tässä.
xxx/ellauri259.html on line 307: Harveyn mukaan Attān kontekstuaalinen käyttö Nikāyasissa on kaksipuolista. Yhdessä se kieltää suoraan, että ihmisessä voidaan löytää mitään, jota kutsutaan itseksi tai sieluksi, mikä on ihmisen pysyvä olemus, teema löytyy brahmanisista (muinaisista hindulaisista) perinteistä. Toisessa, toteaa Peter Harvey , kuten Samyutta Nikaya IV.286:ssa, Sutta pitää materialistista käsitystä pre-buddhalaisen Veda-ajan "ei kuolemanjälkeistä elämää, täydellinen tuhoutuminen" kuoleman yhteydessä Itsen kieltämisenä, mutta silti. "sidottu uskoon Itseen". "Itse on olemassa" on väärä lähtökohta, väittävät varhaiset buddhalaiset tekstit. Lakkaa kirmurtelemasta Peter, tää on aivan selvää pässinlihaa, materialismia!
xxx/ellauri363.html on line 615: historiaa. Siis materialismia. Se on sentään jotakin. Ellin mielestä nää kuvat oli vähän niinkö graffiteja, joka neliösentti käytettiin. Toisaalta toisinnon teknologia tuki vankisairaalan hoitokulttuuria, sillä se mahdollisti potilaan liikkumatilan hallitun säännöstelyn. Toisinto oli keino tuottaa kahlitsevaa vapautta. Vihaava rakkaus, rakastava viha. Jäätävä polte etc. Mä muistan nää, ne oli oxymooroneita! Niinkö liberaali taloustiede.
12