ellauri006.html on line 419: Långben ska bygga en holk till lilla fågel Röd och hans mamma. Först försöker Långben bygga den av spelkort, sen av sugrör, innan han till slut hittar ett byggnadsmaterial som är tillräckligt starkt att stå emot luftdraget från Svarte Petters många blåsiga fritidsaktiviteter.
ellauri008.html on line 1235: rahan tuntevat materialistit, voi vittu
ellauri014.html on line 1621: In Adone, Marino quotes and rewrites passages from Dante´s Divine Comedy, Ariosto, Tasso and the French literature of the day. The aim of these borrowings is not plagiarism but rather to introduce an erudite game with the reader who must recognise the sources and appreciate the results of the revision. Marino challenges the reader to pick up on the quotations and to enjoy the way in which the material has been reworked, as part of a conception of poetic creation in which everything in the world (including the literature of the past) can become the object of new poetry. In this way, Marino also turns Adone into a kind of poetic encyclopaedia, which collects and modernises all the previous productions of human genius.
ellauri015.html on line 66: Alle Kunst is politisch, vahvistavat teutonit. Karl Marx sanoo iskevästi: Kunst ist nicht ein Spiegel, den man der Wirklichkeit vorhält, sondern ein Hammer, mit dem man sie gestaltet. Sosialistinen realismi ei ole realismia, vaan idealismia, ei vaan materialismia, siis materialistista idealismia, tai idealistista materialismia, äh, ompa sekavaa. Totaalista Wissenschaftkäseä. Mutta kauniita maisemia! Ei mitään si och så, vaan siin oli soo. (fig. 1.)
ellauri033.html on line 418: Zygologina Paul Hra Bourget on pannut moraalin takasin romaaniin. Aikana jolloin suoraviivainen luonnontieteilevä zygologia tukehdutti koko alan, kun sielutiede oli pelkkää ihmiseläimen tutkimusta, Hra Bourget lainasi luonnontieteilijöiden menetelmiä ja sovelsi niitä hormonien sijasta sielun kaiveluun. Tätä arvonimeä en tohdi siltä riisua. Se oli romaaneissa ensimmäisiä ja ehkä väkevin reaktionääri, joka vastusti tuota summittaista väkivaltaa, sielun lyhkäsex myyvää filosofiaa joka palauttaa ihmistoiminnan ruokahaluihin, ja sulkee luonnosta ja taiteesta kaiken mihin materialismi ei ylety. Ikävä kyllä sen reaktio löi aika lailla ylize. Se korvas yhden kaavan toisella: sosiobiologian joka puristaa sielun kuivaxi se korvaa koulusielutieteellä, joka exyy abstraktioihin. Ei siitä synny yhtään todennäköisempiä henkilöitä. Kaikista sen hahmoista ei mikään elä eikä jää mieleen. Sen analyysi rajoittuu hirmu ahtaisiin raameihin, ja sen tyypit on aina samanlaisia.
ellauri035.html on line 1142: Pesimismo relativo cristiano no es el mismo materialista y absoluto de hombres como Schopenhauer y Nietzsche. Levantando algo el plano de observación, diré que tiene el pesimismo y el optimismo del cristianismo: pesimismo en la vida, optimismo en el fin de la vida.
ellauri038.html on line 80: Juurikin näin. Paul Rée (sepalusta kaiveleva nikkari yo. kuvassa) oli mursua 5v nuorempi, jonkinlainen sielutieteilijä sekin, ei oikeastaan hullumpi: materialisti, deterministi, darwinisti, viis välitti vapaasta tahdosta. Edusti siis Paul Bourgetin nimenomaan inhoamia näkemyxiä, ja osallistui samaan sotaan vastapuolella. Mikä pahinta: äveriästä eheytynyttä jutkusukua. Loppuun filosofoituaan liukastui johki rotkoon ehkä tahallaan. Osterina kolmantena toimiva Lou oli ryssä, josta tuli matkailija ja kirjailija. Nazit haukku sitä Suomen jutkuxi vaikka se oli hugenotteja. Loun 25vuotta vanhempi ope, holl. pastori Gillot oli niin siihen lääpällään et olis jättäny vaimoparkansa jos Lou ois siitä huolinut. Ei huolinut.
ellauri039.html on line 357: Another establishment, called “Tears,” comprised of “a space loaded up with fragments of dollar greenbacks dangling from hung material,” as per Sculpture.org. A fellowship of nature and humankind lives just on paper.
ellauri039.html on line 398: This unit deals with the statement "I am from Germany" as an inclusive identity for people who live in Germany today. The material is aimed at second-year German students. The goal of the unit is to show the diversity of people who live in Germany, to inform the students about how Germans and non-Germans are differentiated, to allow students to experience some attitudes held by and against certain groups of people living in Germany, and to expect students to have an awareness of what it can mean when someone says "I am from Germany." The REFLECTION section can be found in each of the various subsections of the unit.
ellauri039.html on line 406: The music is a folksong that spans four centuries; and the students become aware of the continuity of German culture through folksongs.The background material is disseminated in the form of pictures, statistics, and a historical time-line. Motivation and interest is generated through the songs which focus the learner on the fact that the lesson involves products of German culture. While reading, the learners are confronted not just with the separation of Germany, but also with the division of the Germans in Germany. On the cognitive level, learners gather information about Germany's recent past from World War II to the present. Given these facts the learners connect the past with the German's recent fixation on "Vergangenheits- und Gegenwartsbewältigung." Learners take this theoretical information and explore sites found on the Internet where they find information in German on the issue of identity. This activity forms the basis for reaching a consensus on such questions as:
ellauri039.html on line 776: The Forsyte Saga, first published under that title in 1922, is a series of three novels and two interludes published between 1906 and 1921 by Nobel Prize–winning English author John Galsworthy. They chronicle the vicissitudes of the leading members of a large, upper-middle-class English family, similar to Galsworthy´s family. Only a few generations removed from their farmer ancestors, the family members are keenly aware of their status as "new money". The main character, Soames Forsyte, sees himself as a "man of property" by virtue of his ability to accumulate material possessions – but this does not succeed in bringing him pleasure.
ellauri043.html on line 7121: Kyllä musta vaikuttaa, että Flaubert olis tässä aika kypsä nakkaa rodeen uskontopelleilyn, ja peukuttais varovaisesti elämän- luonnon- ja tiedemyönteistä materialismia. Tää sen innostus luonnonilmiöistä loppuvizeissä tuntuu aidolta. Vilpittömältä.
ellauri050.html on line 406: Paramahansa Yogananda (born Mukunda Lal Ghosh; January 5, 1893 – March 7, 1952) was an Indian monk, yogi and guru who lived his last 32 years in America. He introduced millions to the teachings of meditation and Kriya Yoga through his organization Self-Realization Fellowship (SRF) / Yogoda Satsanga Society (YSS) of India. A chief disciple of the Bengali yoga guru Swami Sri Yukteswar Giri, he was sent by his lineage to spread the teachings of yoga to the West, to prove the unity between Eastern and Western religions and to preach a balance between Western material growth and Indian spirituality. His long-standing influence in the American yoga movement, and especially the yoga culture of Los Angeles, led him to be considered by yoga experts as the "Father of Yoga in the West." Jooga on lännessä suosittu naisten jumppamuoto, kun siinä ei hypitä niin että tissit hölskyy. Venytellään vaan kissamaisesti lattialla, ei tarvi hikoilla eikä välttämättä käydä jumpan päälle edes suihkussa, jos on kiire.
ellauri051.html on line 518: Yhdysvaltojen sisällissodan aikana rintamalla Virginiassa (kuningatar Viktorian mukaan nimetyssä osavaltiossa) missä Whatman kävi etsimässä veljeään, vallitsi tiivis toveruus, ahkeraa pyssynrassausta, joka vaikutti hänen ajatuksiinsa homoseksuaalisuuden ja demokratian yhdistämisestä. Runossaan ”Democratic Vistas” hän ensimmäisen kerran erotti toisistaan heteroseksuaalisen (amative) ja homoseksuaalisen (adessive) rakkauden perustaen päätelmänsä pseudotieteeseen eli frenologiaan. Hän näki adessiivisen rakkauden eräänlaisena tukijatkona parhaimmalle demokratialle, munat eräänlaisena peräpainona, jota ilman amerikkalainen materialistinen ja vulgääri demokratia olisi epätäydellinen. Adessiivinen my foot. Eiköhän se liene ollut inessiivistä, illatiivista ja elatiivista, loppukahdennusta anusvaaralla.
ellauri051.html on line 1402: 802 I help myself to material and immaterial, 802 Autan itseäni aineellisessa ja aineettomassa,
ellauri052.html on line 171: The novel, which Bellow initially intended to be a short story, is a roman à clef about Bellow's friendship with the poet Delmore Schwartz. It explores the changing relationship of art and power in a materialist America. This theme is addressed through the contrasting careers of two writers, Von Humboldt Fleisher (to some degree a version of Schwartz) and his protégé Charlie Citrine (to some degree a version of Bellow himself).
ellauri052.html on line 441: Nietzsche übernahm den Terminus vom französischen materialistischen Philosophen Helvétius, der vom homme supérieur geschrieben hatte.
ellauri052.html on line 961: He portrayed his ex-wives, before and after they divorced him, as they declined from goddess to devil. Their sexual betrayals and financial extortions supplied the mother lode of his fictional material and generated the misogyny and guilt that fueled his creative powers. He exalted his fourth wife, the Gentile Romanian mathematician Alexandra Tulcea, as the “translucent Minna gazing at the stars” in The Dean’s December and crucified her as the “ferocious, chaos-dispensing Vela” in Ravelstein.
ellauri052.html on line 978: The most important person in Bellow’s life—Maury, his oldest brother. As Leader shows, Maury was both the driving force in Bellow’s Americanization and a major presence in his work. Parents and wives came and went, but Maury remained: Simon in Augie March, Shura in Herzog, Julius in Humboldt’s Gift. As peremptory and violent as their father but more competent, Maury epitomized the cult of power and material success that both fascinated and repelled Bellow. “I recognized in him the day-to-day genius of the U.S.A.,” Bellow said in an interview with Philip Roth. In the same conversation, Roth observed that Maury’s reckless, angry spirit was “the household deity of Augie March.” By the time Maury finished law school, he had already started collecting graft for a corrupt Illinois state representative, skimming off the top for himself and his mother. A charismatic ladies’ man with an illegitimate son, Maury was “very proud of his extraordinary group of connections, his cynicism, his insiderhood,” Bellow told Roth. Maury was disdainful of his brother’s nonremunerative choice of profession, which he considered luftmenschlich—frivolous, impractical.
ellauri053.html on line 1377: During the first years of marriage, they experimented with automatic writing; she contacted a variety of spirits and guides they called "Instructors" while in a trance. The spirits communicated a complex and esoteric system of philosophy and history, which the couple developed into an exposition using geometrical shapes: phases, cones, and gyres.[71] Yeats devoted much time to preparing this material for publication as A Vision (1925). In 1924, he wrote to his publisher T. Werner Laurie, admitting: "I dare say I delude myself in thinking this book my book of books".
ellauri054.html on line 481: Robert Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855, a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
ellauri055.html on line 42: Herakleitos oli niiskuttaja ja Demokritos iloinen. Idealistit angstaavat ja materialistit ilostelevat. Niin aina.
ellauri062.html on line 836: Hän tuomitsi "juutalaisen" luonnontieteen, joka ei halunnut tunnustaa, että on myös salaisuuksia. Ylimielisyys esineitä kohtaan, joita ei edes hämärästi nähdä jonkin syvemmän symboleina, "verecundian" (kainous, kunnioitus) puute myös luonnontapahtuman edessä, tämä johtaa juutalaiseen, materialistiseen tieteeseen, joka valitettavasti nykyään on vallalla ja joka on filosofialle vihamielistä.
ellauri063.html on line 67: Rosa Lichtenstein is no authority on anything dialectical. She is only a committed ideolog: whose apparent life-goal has become the complete rooting-out of dialectical-materialism from the workers' movement, in every aspect. And in this, she is single-minded -- to the point of very unhealthy obsession. Others can attest to this, and have.
ellauri063.html on line 70: Anyway, what do you mean 'random blog'? It's not even a blog! In fact, my site contains the most detailed and comprehensive demolition of this 'theory' (dialectical materialism) ever written by a Marxist -- i.e., me. Rosa Lichtenstein. Listen:
ellauri063.html on line 267: In Jewish folklore, a golem (/ˈɡoʊləm/ GOH-ləm; Hebrew: גולם) is an animated anthropomorphic being that is created entirely from inanimate matter (usually clay or mud). The word was used to mean an amorphous, unformed material in Psalms and medieval writing.
ellauri064.html on line 81: Benjamin's luscious Berlin Childhood around 1900 recalls his experience of the city's material culture as a boy. His family was commercially successful (rich) but relations with his parents and sister were poor, although he had a better relationship with his younger brother, because he died in a concentration camp. His bleak verdict on school life contrasted with that of his schoolmate Gershom Scholem, who become Professor of Jewish Mysticism at the newly established Hebrew University of Jerusalem. Benjamin impressed some as reserved, discreet and modest, others as oversensitive and uncompromising.
ellauri065.html on line 527: Spurdo Spärde: a poorly drawn character based on the sprite image of Pedobear. It was originally conceived in the Finnish imageboard Kuvalauta to mock the newcomers who often flooded the site with hackneyed reposts, one of the main materials being images of Pedobear. The character is coarsely drawn on purpose and accompanied by captions that are misspelled and stylized in all cap.
ellauri066.html on line 366: To shorten a long story of searching for sources: the essay ‘The Control System of the V-2’ by Otto Müller includes an ‘equation for control in yaw’ (Müller, 1957: 90), and in exactly the same notation as Gravity’s Rainbow’s equation ‘describ[ing] motion under the aspect of yaw control’ (GR 284). We can conclude that this is the searched-for template for Pynchon’s Second Equation (see appendix, Figure 8). Müller’s paper is part of History of German Guided Missiles Development by Theodor Benecke and August W. Quick, published in 1957, which is based on the First Guided Missiles Seminar in Munich that took place a year earlier. The seminar was organised by the American Advisory Group for Aeronautical Research and Development (AGARD) to collect information about the V-2 from German scientists and engineers to use in American research on guided missiles. Pynchon might have had access to this book and further material on rocketry in the Boeing Company for which he worked as a technical writer in the early 1960s.
ellauri067.html on line 336: Some prominent guest stars on Allen´s program over the years included Frank Sinatra, Orson Welles, Roy Rogers, Bela Lugosi, Ed Gardner, Norman Corwin and Edgar Bergen & Charlie McCarthy. Allen would often ad-lib material and since most radio programs in those days were broadcast live, with the exception of the occasional delay here and there, the audience would sometimes hear a bleep in place of a word or phrase. Siitäkin on tullut mediaklishee.
ellauri069.html on line 97: The visual artist can deal with almost every kind of material, even sound, but the writer deals with only one kind of material: sentences. The solution, therefore, was to treat sentences as though they were found objects.
ellauri069.html on line 387: Don’t forget the real business of the War is buying and selling. The murdering and violence are self-policing, and can be entrusted to non-professionals. The mass nature of wartime death is useful in many ways. It serves as spectacle, as diversion from the real movements of the War. It provides raw material to be recorded into History, so that children may be taught History as sequences of violence, battle after battle, and be more prepared for the adult world. Best of all, mass death’s a stimulus to just ordinary folks, little fellows, to try ‘n’ grab a piece of that Pie while they’re still here to gobble it up. The true war is a celebration of markets.
ellauri072.html on line 477: What will happen when the age-old economy of scarcity gives way to the Age of Leisure? Professor Gabor, who won the 1971 Nobel Prize for physics offers a futuristic projection based on a static population and GNP, "classless, democratic, and uniformly rich." Fearful that total secruity "will create unbearable boredom and bring out the worst in Irrational Man," Gabor is anxious to retain "effort," "hardship," and the Protestant Ethic -- lest society dissolve in an orgy of anti-social, hedonistic nihilism (viz. the current drug explosion and the spoiled-brat students). To avoid such evils Gabor proposes that work and its attendant moral uplift be divorced from production and the service sector of the economy be vastly enlarged. But this is only the beginning -- enthusiastic about Social Engineering Gabor suggests using it to weed out potential misfits, trouble-makers and "power addicts"; supplementing I.Q. tests with E.Q. (Ethical Quotient) measurements; and modeling elementary and secondary education on the 19th century British public school which knew so well how to inculcate good citizenship, intellectual excellence and pride in achievement. The Third World, still wrestling with pre-industrial material want, is ignored -- since we can't afford any more industrial pollution presumably they will just have to adjust to their misery. Gabor's assessment of "the Nature of Man" shows a woefully naive Anglo-American ethnocentricity and complete ignorance of anthropology and his vision of post-industrial utopia operating on the moral axioms of the 19th century is as elitist as it is improbable.
ellauri073.html on line 275: Quickly on your attacks on Wallace's writing style, I will mention that -- contrary to your rather baffling notions -- people did enjoy Infinite Jest and other works of his. They will continue to do so for decades. Listen Fartey: his work will live on. People recognize great writing wherever it materializes. Forget your distaste of footnotes, or your struggle in understanding the themes and ideals his work encompasses. His audience is clearly beyond you, so try to see that not everyone feels the same as you. You don't have to like his writing, but when you detract from it it makes it even more apparent that you are the lesser man. Your comments on Foster's writing ability led me to some of your other articles, and to be completely honest, it wasn't all bad. I genuinely enjoyed your "Fucking vs. Making Love" poetry bit, although it did seem like a cheap knockoff of Black Coffee Blues. Regardless, I can still acknowledge that the piece had its moments. However (and this is where I want you to pay attention you tub of lard), the piece can also be slammed in several areas. This is highly important, as we can see the parallels between this aspect of "Fucking vs. Making Love" and anything David Foster Wallace wrote. When it comes down to it, your writing can be criticized stylistically and formatically just like his can; the only difference is that there are few that actually give a shit about your writing, whereas Wallace's work is meaningful to the point where people have legitimate incentive to think critically about it. So defile it with your petty blog posts all you want, but at the end of the day you're the one who's only making yourself look bad, and as a heavily obese man based in Europe you are surely having few problems achieving this in the status quo, since Europeans are notably fatist.
ellauri077.html on line 413: Totuus on - täytyy olla täysin selkeä tässä asiassa - että materialismi ei tee muuta kuin kieltää yxilöllisen sielun kuolemattomuuden, henk.koht. tietoisuuden jatkumisen kuoleman jälkeen. Sielun kuolemattomuus on turvassa vaan dualistisissa järjestelmissä - niissä jotka opettaa että apinan tietoisuus on jotain perinjuurin erilaista kuin muiden elukoiden, puhumattakaan muista ilmiöistä kuten kasvi- ja kivikunnasta.
ellauri080.html on line 427: The material I will use to justify my claims comes from three time-honored traditions: sacred geometry as practiced by the ancient Egyptians, the inner structure of the I Ching, and the house arrangement of astrology. All these disciplines attempt to give meaningful order to what may appear at times to be a chaotic human existence, as is Jung’s typology.
ellauri080.html on line 445: Mut that aside, mitäs tuumataan ize pääpointista? Toiset kasvattaa omaa päätä ja toiset pääomaa. Idealistit vastaan materialistit niinko. Saxalaiset oli 17. ja 18. vuosisadalla idealisteja ja britit materialisteja ja empiriokritisistejä. Tää saatto hyvin johtua siitä että siirtomaat ja paalut oli briteillä eikä sakuille jäänyt juuri muuta tehtävää kuin kiristellä mannermaisia hampaita ja kexiä erotteluja. No sithän ne pääsi kyl aika pian kiinni teolliseen vallankumouxeen, ne oli eri näppäriä rakentamaan kestäviä koneita. Niiltä kesti tosi kauan oppia rakentamaan huonoja, siinä pääsi amerikkalaiset kohta joholle. No nyt ne on senkin kyllä oppineet, kohta epäluotettava Voltvagen korvaa Aatun luotettavan Volkswagenin.
ellauri080.html on line 514: On the NI side, a good example would be Karl Marx, who spent hours upon hours researching and observing social and economic conditions in society, from which data he developed his comprehensive theories of capital and dialectical materialism. On the SE side, a good example is Dale Carnegie, who, as CelebrityTypes pointed out in one of their function axes articles, is one of many SE types who concretize their wealth of experiences into practical wisdom, such as ‘How to Win Friends and Influence People’.
ellauri080.html on line 542: This axis is also apparent in my own videos: you’ll notice there are quite a few of them, partly because I keep on redoing the same topics whenever I feel I’ve hit on a new perspective that I then can’t help but explain as though it were my new ‘doctrine’ because it suddenly seems so much more clear and beautiful and compelling than any previous perspectives, and I just want to get that pure idea out. Literally, after I do a video on a compelling subject, if I did it well, I’ll feel like I’ve emptied myself out, and I’ll very easily forget what it was that I just explained in that video. The idea dulls, I start finding some problems with it, and over time I mull it around with other material and then become bedazzled by the next rich synthesis.
ellauri080.html on line 609: Life on the island. A running gag is the castaways' ability to fashion a vast array of useful objects from bamboo, gourds, vines and other local materials. Some are simple everyday things, such as eating and cooking utensils, while others (such as a remarkably efficient lie detector apparatus) are stretches of the imagination. Russell Johnson noted in his autobiography that the production crew enjoyed the challenge of building these props. These bamboo items include framed huts with thatched grass sides and roofs, along with bamboo closets strong enough to withstand hurricane-force winds and rain, the communal dining table and chairs, pipes for Gilligan's hot water, a stethoscope, and a pedal-powered car.
ellauri080.html on line 806: Two terms in the Bhagavad Gita resonated with Gandhi samabhava (“equability”) – meeting fate with a sense of detachment. And aparigraha (“nonpossession”) willingness to give up all material objects.
ellauri080.html on line 1008: 1961 Disney-filmi nimeltä 101 Dalmatialaista on naamatusten eettisessä pulmatilanteessa kun filmin konna Cruella De Vil ("Julma Paholaismainen Nainen"), rikas ja materialistinen nainen, tarjoo suuren summan ostaaxeen pentueen dalmatialaisenpentuja omistajalta Rogerilta. Roger on olevinaan että pennut eivät ole kaupan. Kuitenkin, Cruella ei ota “eitä" vastauxexi. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän varastuttaa pennut Rogerilta kätyreillään Jasper ja Horace.
ellauri082.html on line 746: In their introduction, they acknowledge that being viewed as a victim can lead to a loss of esteem and respect. But, they continue, in modern Western societies being a victim doesn’t always lead to undesirable outcomes. Sometimes, being a victim can increase one’s social status. And justify one’s claim to material resources.
ellauri082.html on line 768: Regardless of personal characteristics, those who scored higher on dark triad traits were more likely to be victim signalers. And may be more likely to deceive others for material gain.
ellauri083.html on line 155: The novel is considered among the foremost examples of social realism in Icelandic fiction in the 1930s. It is an indictment of materialism, the cost of the self-reliant spirit to relationships, and capitalism itself. This book, along with several other major novels, helped Laxness win the Nobel Prize in Literature in 1955.
ellauri083.html on line 336: For all their profusion, these paled in comparison with Sachs's newest display pieces: The Cabinet, 2014, and The Rockeths, 2017. The former was a folding case fashioned from orange-and-white striped barricades and festooned with hundreds of tools, hung in groups and inscribed with the names of individuals who have "inspired, influenced, or frightened" the artist--from Le Corbusier and Louis Kahn to the members of the Wu-Tang Clan--while the latter was less a cabinet than a kind of portable workbench and shelving unit, similarly jam-packed with the tools of the artist's trade, as well as a collection of model rockets, all again labeled to namecheck various figures of personal importance--scientists, musicians, artists; Apollo, Dionysus, Stringer Bell. The fetishistic frisson the assembled materials (pens, pliers, drill bits, tape measures) clearly provoke in Sachs was made even more explicit in McMasterbation, 2016, one of a trio of scale-model space modules arrayed on plinths. Featuring a copy of the legendarily comprehensive McMaster-Carr hardware catalogue spread open like a porn mag centerfold designed for lonely gearheads--alongside a ready supply of Vaseline and a handy tissue dispenser--it was part cathectic confession of objectophilia and part self-derogating indictment of his own work's tendencies toward sometimes masturbatory excess. Smart and stupid, funny and somehow a bit sad, it was classic Sachs: too much information, in every sense of the phrase.
ellauri088.html on line 436: Haju Pisilä fick en knuff i ryggen som han mycket väl hade förtjänat av en rakryggad finländare. "Det var ingen knuff", ven Pisilä, "det var ett riktigt nävslag, jag fick blåmärken på ryggen. Demokratin är en så värdefull sak att det inte får offras bara för att publiken får knuffa mig på gatan! Sparka ut den eländiga säkerhetschefen som såg knuffen! Han hade inget ärende att sticka näsan i det här! Delera videomaterialet, det är säkerhetsbeläggt! Det visar min bakdel i ett mycket ofördelaktigt ljus! Fan anamma, Haju, du borde ha fått istället för en knuff ett rejält knull i röven! Och filmen därpå borde förvaras i Suomi Filmi's arkiv på nationalklenoder.
ellauri089.html on line 666: § 123. It follows from what has been said that we have every reason to suppose that a cognition of material qualities, and even their existence, is an essential constituent of the Ideal or Summum Bonum: there is only a bare possibility that they are not included in it. …
ellauri097.html on line 167: His later work consisted of humorous, anecdotal, and nostalgic essays that were first published in The New Yorker and then collected in the books Happy Days, Newspaper Days, and Heathen Days. Mencken was preoccupied with his legacy and kept his papers, letters, newspaper clippings, columns, and even grade school report cards. After his death, those materials were made available to scholars in stages in 1971, 1981, and 1991 and include hundreds of thousands of letters sent and received. The only omissions were strictly personal letters received from women.
ellauri097.html on line 481: What you ought to be saying if you don’t believe in God is, It’s just molecules clashing in the universe. There is no right and wrong, so you have no justification for claiming that I’m wrong. Now, that would be consistent - the relativistic view of a materialistic universe. But, of course, then they can’t complain their “rights” because rights don’t have any place in a purely naturalistic system. Rights are part of teleology, endowed with creation.
ellauri098.html on line 737: The Manual has lots of very useful material, but it costs close to $100 (gasp!). Here are the latest figures based on a random sample using the Form M. 16,000 people were contacted. The forms of 3,009 people u with "best fit" as determined by the client, the results of this survey were not shown to the individuals to see if they indeed did fit. Nevertheless, the survey does give us a good cross section of results to work from. The sample is corrected for the demographics of the USA. (Did some Es not hand in their form because they were talking too much. Did some of the Is get so caught up in their inner world? Did the Ss get so obsessed with details they didn´t hand it in? Did the Ns get so caught up in the big picture? Did the Ts figure it was too airy-fairy people stuff? Did the Fs focus so much on how they felt that they didn't get theirs off? Maybe the Js didn't like the way it was organized? The Ps just may not have found the right moment to get down to doing the inventory.)
ellauri099.html on line 46: The Picture of Dorian Gray is a Gothic and philosophical novel by Oscar Wilde, first published complete in the July 1890 issue of Lippincott's Monthly Magazine. Fearing the story was indecent, prior to publication the magazine's editor deleted roughly five hundred words without Wilde's knowledge. Despite that censorship, The Picture of Dorian Gray offended the moral sensibilities of British book reviewers, some of whom said that Oscar Wilde merited prosecution for violating the laws guarding public morality. In response, Wilde aggressively defended his novel and art in correspondence with the British press, although he personally made excisions of some of the most controversial material when revising and lengthening the story for book publication the following year.
ellauri099.html on line 50: The whole pile of smut, with all of Wilde's original material intact, was first published in 2011 by Harvard University Press. The Picture of Dorian Gray "pivots on a gothic plot device" with strong themes interpreted from Faust.
ellauri100.html on line 333: The same goes for jejune libertarians, of all ages, whose narrow rationalism often materializes in rank offensiveness and a tendency toward naive absolutism. (See this and this, for example. And take this, and this!)
ellauri100.html on line 1388: This section does not cite any sources. Please help improve this section by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed. (March 2018) (Learn how and when to remove this template message)
ellauri101.html on line 497: Hoe: A person (male or female) who uses their looks and charms to manipulate their partner to gain material(sex, money, clot). A hoe does not love their partner and the minute someone with better looks, money or clot comes along they abandon their previous partner and the cycle continues.
ellauri106.html on line 257: Their marriage provided material for several novels.
ellauri107.html on line 200: Coverdale describes Hollingsworth's "dark complexion, his abundant beard, and the rude strength with which his features seemed to have been hammered out of iron, rather than chiselled or moulded from any finer or softer material." He adds that in Hollingsworth's "gentler moods, there was a tenderness in his voice, eyes, mouth, in his gesture, and in every indescribable manifestation, which few men could resist, and no woman."
ellauri108.html on line 177: Rastas often make use of the colours red, black, green, and gold. Red, gold, and green were used in the Ethiopian flag, while, prior to the development of Rastafari, the Jamaican black nationalist activist Marcus Garvey had used red, green, and black as the colours for the Pan-African flag representing his United Negro Improvement Association. According to Garvey, the red symbolised the blood of martyrs, the black symbolised the skin of Africans, and the green represented the vegetation of the land, an interpretation endorsed by some Rastas. The colour gold is often included alongside Garvey's three colours; it has been adopted from the Jamaican flag, and is often interpreted as symbolising the minerals and raw materials which constitute Africa's wealth. Rastas often paint these colours onto their buildings, vehicles, kiosks, and other items, or display them on their clothing, helping to distinguish Rastas from non-Rastas and allowing adherents to recognise their co-religionists. As well as being used by Rastas, the colour set has also been adopted by Pan-Africanists more broadly, who use it to display their identification with Afrocentricity; for this reason it was adopted on the flags of many post-independence African states. Rastas often accompany the use of these three or four colours with the image of the Lion of Judah, also adopted from the Ethiopian flag and symbolizing Haile Selassie.
ellauri108.html on line 252: The Rasta message resonates with many people who feel marginalised and alienated by the values and institutions of their society. Internationally, it has proved most popular among the poor and among marginalised youth. In valorising Africa and blackness, Rastafari provides a positive identity for youth in the African diaspora by allowing them to psychologically reject their social stigmatisation. It then provides these disaffected people with the discursive stance from which they can challenge capitalism and consumerism, providing them with symbols of resistance and defiance. Cashmore expressed the view that "whenever there are black people who sense an injust disparity between their own material conditions and those of the whites who surround them and tend to control major social institutions, the Rasta messages have relevance."
ellauri108.html on line 491: The scholar Maureen Warner-Lewis observed that Rastafari combined a "radical, even revolutionary" stance on socio-political issues, particularly regarding race, with a "profoundly traditional" approach to "philosophical conservatism" on other religious issues. Rastas typically look critically upon modern capitalism with its consumerism and materialism. They favour small-scale, pre-industrial and agricultural societies. Not just sinners but bad businessmen.
ellauri109.html on line 537: In Chicago, Roth met Margaret (Maggie) Martinson, a divorcée with two children who came from a small Midwestern town and whose tumultuous life (an alcoholic father, a brute of an ex-husband) fascinated him with its “goyish chaos” and provided material for his fiction.
ellauri111.html on line 112: At the Council of Trent (1546) the Roman Catholic institution pronounced the following apocryphal books sacred. They asserted that the apocryphal books together with unwritten tradition are of God and are to be received and venerated as the Word of God. So now you have the Bible, the Apocrypha and Catholic Tradition as co-equal sources of truth for the Catholic. In reality, it seems obvious that the Bible is the last source of truth for Catholics. Roman Catholic doctrine comes primarily from tradition stuck together with a few Bible names. In my reading of Catholic materials, I find notes like this: "You have to keep the Bible in perspective." Catholics have been deceived into not believing that the Bible is God's complete revelation for man (but they can come out of these deceptions in an instant if they will only believe the Bible as it is written) .
ellauri111.html on line 156: The King James translators never considered the Apocrypha the word of God. As books of some historical value (e.g., details of the Maccabean revolt), the Apocrypha was sandwiched between the Old and New Testaments as an appendix of reference material. This followed the format that Luther had used. Luther prefaced the Apocrypha with a statement:
ellauri111.html on line 677: You can also order a hymn book from us. I have The New National Baptist Hymnal (Published in 1977 with KJV readings [Note: This website makes no money for any of these recommendations or links]. I am not a Baptist or any other name/denomination found outside of the Authorized King James Bible). I also have another hymnal entitled, Praise! Our Songs and Hymns (KJV) (always get KJV materials. KJV stands for "King James Version." Don't get "New" King James Version (NKJV) or "NIV"--these are two of many counterfeit Bibles.) Hymnals include the musical notes and lyrics. If you can play an instrument, you can learn many songs. We should think about the words of the various hymns to see if they are based on the Bible or not. Don't use jew´s harp, kazoo or electric guitar, however. Or comb and toilet paper either, that would be blasphemy.
ellauri111.html on line 761: Seuraava kirjotelma on otettu Dostojevskin kuuluisasta romaanista nimeltä "Veljekset Karamasoff", jonka hän kirjotti viimeiseksi ennen kuolemaansa. Se on välikohtaus ja esiintyy keskusteluna kahden veljeksen Ivanin ja Aljooshan välillä. Näistä on Aljoosha nuorempi, kristillinen mystikko, joka on kasvatettu luostarissa. Ivan taas on uudenaikainen materialisti ja ateisti.
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 168: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 172: Lopputulokseksi voimme siis, tarkastellessamme eräiden tieteellisten ja filosofisten käsitysten vaiheita materialismista lähtien, merkitä suurpiirteistä edistystä tapahtuneeksi. Tosin se, mikä eniten on edistynyt, on tietomme omasta suuresta tietämättömyydestämme, mutta se merkitsee itse asiassa pelkkää hyvää: todellisuuden tyhjentymätöntä runsautta ja työalan loppumattomuutta. Ja toiseksi syttyy, reaalisten tietojemme kasvaessa, yhä useampia tuikkivia valoja maailmanhämärään, joiden turvallinen loiste on sitä viehättävämpi, kuta syvempi on salaperäisyys niiden ympärillä. (Uusi Suometar 3.10.1913)
ellauri112.html on line 274: Epikurolaisuus oli hellenistisen filosofian koulukunta, jonka perusti muinaiskreikkalainen Epikuros (341-270 eaa.). Koulukunta perustettiin noin vuonna 307 eaa. Epikurolainen ''tetrafarmakos'' Papyrusten huvilasta löydetyssä papyruksessa (PHerc. 1005, col. 5). Kopio 1800-luvun alusta. Epikuros oli atomistinen materialisti.
ellauri115.html on line 442: Mulla on nyt sellanen hypoteesi että kaikista izekeskeisimmät ja oikeistokonservatiivisimmat hihhuloivat narsistit on idealisteja kun taas käytännöllisesti suuntautuvammat joilla on jotain kurjalistosympatioita ja huumorin- eli suhteellisuudentajua on todennäköisemmin vasixia materialisteja. Se olis sitten tärkein ero Voltairen ja Rousseaun välillä. (Plus se että Rousseaulla oli 4x pienempi pippeli.) Voltaire olis meidän aikoina ollut demari ja Rousseau olis edustanut persuja, keskustaa tai vihreitä. Seuraavassa tarjoillaan savoijilaisen apupapin papupata josta muodostui Rousseaun mahtavin aivopieru ennen kuin se osui koiraan, tai koira siihen. Se on helevetin pitkä ja pitkäveteinen, TLDR todennäk. mutta jaxuhalia. Mut jos sen jaxaa kahlata, näkee kyllä selvästi mix SEKÄ papinpakanat ETTÄ jumalattomat oli Janneen hyvin hyvin vihaisia. Se on jumalinen, mutta ei kristitty, hyvinkin on kerettiläistä ainesta. Vanhan liiton Jehovan mieleinen mies, rintaansa takova fariseus temppelin eturivistä.
ellauri115.html on line 480: Menin sitten läpitte mielessäni eri mielipiteet joita mulla oli ollut elämäni aikana, jotkut oli uskottavampia kuin toiset, ja mun sisäinen hyväxymisleima riippui tästä uskottavuudesta. Kun olin huomannut tän, tein puolueettoman vertailun kaikkien näiden eri ideoiden välillä, ja havaizin että ensimmäinen ja yleisin niistä oli myös yxinkertaisin ja järkevin, ja että sen olis kuka tahansa hyväxynyt jos se vaan olis ollut viimeinen eikä eka. Kuvittele että kaikki sun filosofit, entiset ja modernit, olis tyhjentäneet omituiset voiman, sattuman, kohtalon, välttämättömyyden, atomien, elollisen maailman, elävän massan ja materialismin eri lajkkeiden järjestelmät.
ellauri115.html on line 488: Clarke sided with Locke and Newton against Descartes in denying that we have knowledge of the essence of substances, even though we can be sure that there are at least two kinds of substances (mental and material) because their properties (thinking and divisibility) are incompatible. He defended natural religion against the naturalist view that nature constitutes a self-sufficient system and defended revealed religion against deism. Clarke adopted Newton’s natural philosophy early on. Through his association with Newton, Clarke was the de facto spokesperson for Newtonianism in the first half the eighteenth century, not only explaining the natural science but also providing a metaphysical support and theological interpretation for it.
ellauri115.html on line 538: Juuri esittämäni doktriini on tosiaankin hämärä; mut ainakin se kuulostaa kuin se merkizisi jotakin eikä siinä ole mitään järkeä tai kokemusta luotaantyöntävää; voiko samaa sanoa materialismista? Eikö ole selvä että jos liike on oleellista aineelle niin sitä ei vois siitä irrotta, se olis aina läsnä siinä yhtä paljon, aina läsnä jokaisessa aineen hiukkasessa, aina sama jokaisessa hiukkasessa, sitä ei voisi siirtää, se ei kasvaisi eikä vähentyisi, eikä me voitas kuvitella ainetta levossa. [Tää on taas huippumoukkamaista pohdintaa, samaa luokkaa kuin Platonin Sokrateen suuhun laittamat sepustuxet siitä mix sielu ei voisi olla harmoniaa. Leegopalikka-tason törttöilyä. ] Kun sanot mulle että liike ei ole aineen luonteessa mutta välttämätöntä, se on pelkkää sanakikkailua. Sillä joko aineen liike lähtee aineesta izestään ja on sixi sille oleellista; tai se lähtee ulkoisesta syystä eikä ole sille välttämätöntä, koska liikuttava syy vaikuttaa; ja ollaan takas lähtöruudussa. [Toi oli hyvin vedetty, ex je?]
ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.]
ellauri115.html on line 657: Mitä enemmän mä ajattelen ajatusta ja apinan mielen luonnetta, sitä enemmän samankaltaisuutta mä nään materialistien argumenteilla ja ton sokean miehen ehdotuxella. Ize asiassa, ne eivät nää homunculusta joka kyykistelee niiden sisällä ja huutaa suulla suuremmalla vaikka vaimealla äänellä. Kone ei ajattele, siinä ei ole koneistoa eikä naamataulua joka vois tuottaa heijastuxia; jokin sun sisällä pyrkii ulos polvihousuista; avaruus ei ole sun mittapuku, miss universumi ei riitä sun sisätilaxi; sun sentimentit, sun halut, sun ahistus, sun ylpeys ennenkaikkea, on peräisin jostain muualta kuin sun pienestä hämärästä aukosta josta on niin ahdas päästä sisälle.
ellauri115.html on line 667: Joopajoo, jos Voltaire edusti kapitalismin materialistista uskontunnustusta, tää Rousseau on sen konservatiivinen siipi. Se on ize asiassa hämmästyttävän samasta puusta veistetty puujumala kuin Haju Sipilä. No keskustakonservatiivejähän ja lessuja ne on molemmat. Hajunkin kannattaisi hommata peruukki, ja Rousseau olis vaikuttanut fixummalta silmälaseissa. Tää vapaatahtohölinä on oleellinen elementti talousliberalismin peliteoreettisessa semantiikassa, ja se oikeuttaa köyhien kyykytyxen, koska ne on tyhmiä, ja sixi tuhmia].
ellauri119.html on line 387: God is most often held to be incorporeal, with said characteristic being related to conceptions of transcendence or immanence. In religion, transcendence is the aspect of a deity´s nature and power that is wholly independent of the material universe, beyond all known physical laws. This is contrasted with immanence, where a god is said to be fully present in the physical world and thus accessible to creatures in various ways. In religious experience, transcendence is a state of being that has overcome the limitations of physical existence, and by some definitions, has also become independent of it. This is typically manifested in prayer, rituals, meditation, psychedelics and paranormal "visions".
ellauri119.html on line 438: Do not forget to love with forgiveness, Christ saved an adulterous woman from those who would stone her. She had a whole lotta love left to give. Good material for a Jezebel. Mosaic Law would hold (Deuteronomy 22:22-24) "If a man is found lying with a woman married to a husband, then both of them shall die—the man that lay with the woman, and the woman; so you shall put away the evil from Israel. If a young woman who is a virgin is betrothed to a husband, and a man finds her in the city and lies with her, then you shall bring them both out to the gate of that city, and you shall stone them to death with stones, the young woman because she did not cry out in the city, and the man because he humbled his neighbor's wife; So you shall "put away" the evil from among you. A world of wronged hypocrites needs forgiving love. To love one's friends is common practice, to love one's enemies only among Christians. But Christians do not particularly love enemies not among Christians, like moslems or jews. Forgive them, ok, but kill them. Mosaic law is what the jews pieced together after Moses accidentally dropped the stone tablets.
ellauri119.html on line 442: In Hinduism, kāma is pleasurable, sexual love, personified by the god Kamadeva. For many Hindu schools, it is the third end (Kama) in life. Kamadeva is often pictured holding a bow of sugar cane and an arrow of flowers; he may ride upon a great parakeet. The philosophical work Narada Bhakti Sutras, written by an unknown author (presumed to be Narada), distinguishes eleven forms of love. Kama Sutra has more. Gaudiya Vaishnavas who worship Krishna as the Supreme Personality of Godhead and the cause of all causes consider Love for Godhead (Prema) to act in two ways: sambhoga and vipralambha (union and separation), like Empedocles' love and strife, attraction and repulsion, in and out in ever faster succession. Radha is considered to be the internal potency of Krishna, and is the supreme lover of Godhead. Her example of love is considered to be beyond the understanding of material realm as it surpasses any form of selfish love or lust that is visible in the material world. The reciprocal love between Radha (the supreme lover) and Krishna (God as the Supremely Loved) is the subject of many poetic compositions in India such as the Gita Govinda and Hari Bhakti Shuddhodhaya, and a lot of chanting, tinkling little bells and opening and closing of musical doors.
ellauri119.html on line 444: In Buddhism, Kāma Sutra is sensuous, sexual love. It is an obstacle on the path to enlightenment, since it is selfish. Karuṇā is compassion and mercy, which reduces the suffering of others. It is complementary opposite to wisdom and is necessary for enlightenment. Adveṣa and mettā are benevolent love. This love is unconditional and requires considerable self-acceptance. This is quite different from ordinary love, which is usually about attachment and sex and which rarely occurs without self-interest. Instead, Buddhism recommends detachment and unselfish interest in others' welfare. Gandhi could sleep naked with young sweetypies without penetrating them. Did he so much as get a boner? The story does not tell. Mrs Gandhi did not approve. They screeched to one another like a pair of seagulls. Wonder what the young sweetypies thought of it. Scary and frustrating at once I bet. Being perfectly in love with God or Krishna makes one perfectly free from material contamination and this is the ultimate way of salvation or liberation. In this tradition, salvation or liberation is considered inferior to love, and just an incidental by-product. Being absorbed in Love for God is considered to be the perfection of life.
ellauri119.html on line 518: Examples of ludus in movies include Dangerous Liaisons [Okay!], Cruel Intentions, and Kids. Ludic lovers want to have as much fun as possible. When they are not seeking a stable relationship, they rarely or never become overly involved with one partner and often can have more than one partner at a time, in other words a school of partners. They don't reveal their true thoughts and feelings to their partner(s), especially if they think they can gain some kind of advantage over their partner(s). The expectation may also be that the partner(s) should also be similarly minded. If a relationship materializes it will be about having fun and indulging in activities of varying degrees of learnedness together. This love style carries the likelihood of infidelity. In its most extreme form, ludic love can become sexual addiction. No Lee's recognizable traits.
ellauri119.html on line 537: Manic lovers speak of their partners with possessives and superlatives, and they feel that they "need" their partners. This kind of love is expressed as a means of rescue, or a reinforcement of value. Manic lovers value finding a partner through chance without prior knowledge of their financial status, education, background, or personality traits. Insufficient expression of manic love by one's partner can cause one to perceive the partner as aloof, materialistic and detached. In excess, mania becomes obsession or codependency, and obsessed manic lovers can thus come across as being very possessive and jealous. One example from real life can be found in the unfortunate case of John Hinckley, Jr., a mentally disturbed individual who attempted to assassinate the incumbent US President Ronald Reagan due to a delusion that this would prompt the actress Jodie Foster to finally reciprocate his obsessive love.
ellauri131.html on line 365: There are Chicken Coops for the Adopted Soul, the African American Soul, the African American Woman's Soul, the Soul of America, the American Idol Soul, the Angels Among Us, Angels and Miracles, Answered Prayers, Baseball Fans, the Best You Can Be, The Beach Lovers, Best Mom in Law Ever, Miracles, the Breast Cancer Survivors, Brides, Cancer Victims, Caregivers, Cartoon Dads, Video Moms, Cartoon Teachers, The Cat Did What?? the Cat Lovers, Cat & Dog Lovers, Celeb Cats and the People Who Love Them, Jack Canafield, Celeb Mothers, Jack Canafield, Celeb Sisters, Jack Canafield, Celeb Teachers, Jack Canafield, Celeb Brothers and Sisters, Jack Canafield, Celeb Mothers and Daughters, Jack Canafield, Celeb People Who Make a Difference, Jack Canafield, the Child's Soul, Jack Canafield, Children with Special Needs, Jack Canafield, the Soul in the Classroom – High School Edition, Jack Canafield and Anna Unknown, the Coffee Lovers Chicken Soup for the Soul Cookbook, Includes material by Gibbons.
ellauri131.html on line 902: She then moved to Chicago, where she worked in low-paying jobs. In 1950, she moved on again, to New York. At this point she changed her first name, and began a career as a fashion model. She achieved success, working for Bill Blass, Oleg Cassini, and Pauline Trigère. In 1954, she married the English businessman Andrew Hay (1928–2001); after 14 years of marriage, she felt devastated when he left her for another woman, Sharman Douglas (1928–1996). Hay said that about this time she found the First Church of Religious Science on 48th Street, which taught her the transformative power of thought. Hay revealed that here she studied the New Thought works of authors such as Florence Scovel Shinn who believed that positive thinking could change people's material circumstances, and the Religious Science founder Ernest Holmes who taught that positive thinking could heal the body.
ellauri132.html on line 71: While pursuing his Master's Degree at Cambridge University, he had a nervous breakdown of sorts, and came out of the experience with a sense of inner calm. But No M.A., regrettably. After relocating to Vancouver, Canada, he wrote the book, "The Power of Now". It went on to become a massive international bestseller, and he has since published two more popular books on finding inner peace. He has also been featured on numerous talk shows, and co-hosted a webinar series with Oprah Winfrey. He also runs the company, Eckhart Teachings, which handles the sale of all of his books and spiritual teaching materials.
ellauri132.html on line 448: Google came under fire when the official Google AdSense Blog showcased the French video website Imineo.com. This website violated Google's AdSense Program Policies by displaying AdSense alongside sexually explicit material. Typically, websites displaying AdSense have been banned from showing such content. We are not evil. LOL.
ellauri133.html on line 866: After graduating, Jackson and a guy named Hyman married in 1940. Jackson began writing material as Hyman established himself as a critic. In the backwoods town where Hyman managed to get a job, which Shirley hated as much as him, Jackson and Hyman were known for being colorful, generous hosts who surrounded themselves with literary talents, including Ralph Emerson. They were both enthusiastic readers whose personal library was estimated at $ 25,00.
ellauri135.html on line 212: Participated in the Crimean war of 1853-1856. As the correspondent of magazine "Russian Herald", was with Garibaldi. During the Polish uprising of 1861-1863 years he was in Poland, the correspondent of the newspaper "St. Petersburg Vedomosti".. Graf F. F. Berg asked him to gather material for the history of the Polish uprising.
ellauri135.html on line 231: In the fall of 1862, Berg returned to Russia, lived in Moscow, in Petersburg and here, at the beginning of 1863, just when the Polish uprising broke out, went to Warsaw, then to Krakow and Lviv. He kept notes on the movement of the poles in all these places and printed them in the "SPb. Statements." and in the "Library for Reading" (1864). In late 1864 he received the invitation of the Viceroy in the Kingdom of Poland, count F. F. Berg, to collect material for the history of the last Polish uprising, and was executed. (!?)
ellauri142.html on line 544: The ninth chapter of the Bhagavad Gita is Raja Vidya Yoga. In this chapter, Krishna explains that He is Supreme and how this material existence is created, maintained and destroyed by His Yo-yo and all beings come and go under his supervision like in North Korea. He reveals the Role and the Importance of Bhakti...
ellauri142.html on line 609: Spencer's reputation among the Victorians owed a great deal to his agnosticism. He rejected theology as representing the 'impiety of the pious.' He was to gain much notoriety from his repudiation of traditional religion, and was frequently condemned by religious thinkers for allegedly advocating atheism and materialism. Nonetheless, unlike Thomas Henry Huxley, whose agnosticism was a militant creed directed at 'the unpardonable sin of faith' (in Adrian Desmond's phrase), Spencer insisted that he was not concerned to undermine religion in the name of science, but to bring about a reconciliation of the two. The following argument is a summary of Part 1 of his First Principles (2nd ed 1867).
ellauri142.html on line 797: Tätä näkökantaansa seuraten ovat nuo tietämättömät, joiden ymmärrys (buddhi, yleisvalaistus) on vähäinen ja toiminta välinpitämätön, ihmiskunnan vihollisia ja pahennusten synnyttäjiä maailmassa. Siihen kuuluvat niin hyvin sellaiset ”filosofit”, (materialismi ja rationalismi), jotka koettavat vastustaa ja kieltää tällästä korkeampaa henkistä tuntemusta, kuin myös paavilaisuus, jonka uskonto perustuu itserakkaudelle ja pelolle; sen tähden sille on paavin oma ja kirkon etu elämän korkein päämaali (Hahaa, touché, vastapaavit).
ellauri142.html on line 801: itse aine on, siitä ei ole kukaan varma, ei ainakaan niin varma kuin me huuhaamiehet. Kaikki materialistien teoriat, opinkaavat päättyvät ristiriitaisuuteen. Nää meidän jutut sensijaan on selvää pässinlihaa. Meidän lihatiskiltä saa vähän kaikkea, peetä ja ei-peetä ja kaikkea siltä väliltä. Ex absurdo sequitur quodlibet. Credo quia absurdum.
ellauri142.html on line 1039: Aikuisen voiman lehdessä 11/21 oli uutta tietoa paskan elämän oireyhtymästä. Sen tärkein tekijä on laissez-faire kapitalismin keskeinen credo, toi "maaginen vapaaehtoisuus" (Magical voluntarism). Termin lanseeraaja David Small oli hyvä joskin pieni mies. Taavi-eno kuoli 76-vuotiaana 2014. Vaikka britti olikin, se oli aivan oikeilla jäljillä. Amerikkalaisten ylläpitämä Wikipedia tuomizee (tai vähintäinkin leimaa) sen näkemyxet nimellä "a social materialist explanation of psychological distress". Tää "maaginen vapaaehtoisuus" on toi seppoilu, eli existentialistinen uskomus että jokaisella yxilöllä on voima luoda izestään mitä haluaa. No sehän on aivan ilmiselvää potaskaa. Sitä hanakammin sitä tarjotaan kaikessa jenkkiviihteessä, kz. esim. Emily in Paris. Fisherin mukaan "masennus on esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun maaginen vapaaehtoisuus tulee mahdollisen rajalle." Sillä rajalla kävi Eskikin, kun sen tieteellinen uskottavuus upposi, mutta aika äkkiä se osas rationalisoida asian ja asemoida izensä uudestaan nyt "käytännön filosofixi", lue motivaatiopuhujaxi. Pastorixihan se oli pienenä aikonutkin. Haaveet toteutuivat! Höpsismi toimii sittenkin!
ellauri146.html on line 264: Stirnerin filosofian mukaan, kaikki maailmassa, myös toiset ihmiset, ovat omaisuutta. Stirner kirjoitti omaisuuden suojaa vastaan, sanoen, "hän joka osaa ottaa, joka osaa puolustaa, se asia kuuluu hänelle" ja "omaisuus ei ole fakta. Se on laillinen fiktio". Stirner kannatti radikaalia individualismia ja materialismia, ja hänen mukaansa ainoa asia joka estää ihmisen ottamasta mitä hän haluaa, on hänen kyvyttömyytensä tehdä niin. Stirnerin mukaan, asiat kuten moraalisuus, humanismi, valtio ja kapitalismi ovat vain illuusioita mielessä, ns. "haamuja" (engl. spook).
ellauri150.html on line 476: The film's final onscreen writing credits created controversy when, in October 1959, the Writers Guild of America (WGA) awarded Tunberg sole screenplay credit, despite the objections of the film's director, William Wyler, who, in the film's commemorative booklet and elsewhere, claimed that Christopher Fry was more responsible than any other writer for the final screenplay. In response to Wyler's public outcries against their ruling, the WGA took out trade paper ads on November 20, 1959 in which they issued a statement reading, in part, "the unanimous decision of the three judges was that the sole screenplay credit was awarded to Karl Tunberg...The record shows the following: 1. Karl Tunberg is the only writer who has ever written a complete screenplay on Ben-Hur; 2. Karl Tunberg continued to contribute materials throughout the actual filming, and this material is incorporated in the final picture; and 3. Karl Tunberg alone did the necessary rewriting during the four months of retakes and added scenes. Mr. Christopher Fry himself was fully informed of the proceedings of the Guild. He has made it absolutely clear that he did not want to protest the decision of the Guild."
ellauri150.html on line 746: I have been thinking that the lives of the saints would be great material for Hollywood. We have the technology now to make supernatural events come to life in a realistic way on the movie screen. I was thinking of St. Bernadette who saw Our Lady at Lourdes. She always complained that the paintings and statues of Our Lady never portrayed her full beauty. But imagine if she had been able to describe her vision to a modern movie director working in 3D Imax format. The image could actually be made to float in space in front of the viewer and emanate a holy glow. A little like princess Leia in the hologram (though I thought the hologram was rather too small.) If the viewer tried to touch this image, his hand would pass through it. (I've experienced this with images in Imax movies. I'm thinking specifically of the floating seeds/"jelly fish" in Avatar.)
ellauri151.html on line 985: [11] If we have sown spiritual good among you, is it too much if we reap your material benefits?
ellauri156.html on line 412: I should also add that Joab is already being drawn into the conspiracy. Joab obeys David's command to send Uriah, and my guess is that Joab knows something is up. He may even have heard about David's liaison with Bathsheba. When he sends Uriah to Jerusalem, he has to give him some mission, some task to perform. Joab and Uriah may have sensed that this was no “mission impossible” (as you would give a mighty warrior), but that is a “mission incredible.” In any case, the web of deceit and deception is already being woven, and more people are being drawn into the conspiracy. Wow, this is prime material for a soap opera. Maybe there already is one, must check. OF COURSE there is:
ellauri156.html on line 445: Zanuck opted to use stars already under contract to 20th Century-Fox. The production of the film started on November 24, 1950 and was completed in January 1951 (with some additional material shot in February 1951). The film premiered in New York City August 14, and opened in Los Angeles August 30, before opening widely in September 1951. It was shot entirely in Nogales, Arizona, which has a lot of the looks of the promised land, including the indians, who were made up to look like Palestinians.
ellauri158.html on line 51: According to More, Spinoza is a materialist (“matter is God”). Against this position, More attempts to show that a spiritual God is required to explain certain pertinent facts about our world, including the existence of motion. Tää More on niin hölmö ettei sitä jaxa edes lukea. Tää More oli Henry More, eikä se Erasmuxen jesuiitta homoystävä Thomas. Henry on varsinaisen luupään näköinen. Se kexi kysymyxen "montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan päällä". Oireellisesti sitä siteeraavat Ralph "Waldo" Emerson ja kreivitär Blavatsky. Sen mielestä enkeleillä piti olla perse, nimittäin 4. ulottuvuudessa. (Sixi niitä mahtuu niin monta nuppineulan päälle.)
ellauri158.html on line 53: What Clarke argues is that the Newtonian natural system and the findings that stem from it are incompatible with the “blind necessity” that characterizes both the Epicurean and Spinozistic world picture, precisely because this system implies the existence of an immaterial and wise Creator. What the fuck? It is a deterministic system par excellence. Ach, tarkoitatte alkuehtoja. Vanha antroposentrinen jumalatodistus: jos jumala ei olis säätänyt kaikkea näin hyvin, ei olis meitäkään. Tää ei voi olla sattumaa! Maailmamme ei voi olla 1 ziljoonasta sokeasta yrityxestä! Vai voiko se? This lottery is unfair, huutaa Shirley Jackson kiukkuisena, kun kivet lentävät. Shirley putkahti esille albumissa 133 ja putkahtaa uudelleen esille albumissa 270.
ellauri158.html on line 495: It is unclear whether Newton read any of Spinoza´s works. However, two people with whom he was in close contact made substantial efforts to repudiate Spinozism directly: Henry More in The Confutation of Spinoza (More 1991) and Samuel Clarke in A Demonstration of the Being and Attributes of God: More Particularly in Answer to Mr. Hobbs, Spinoza and Their Followers. Sit oli vielä "Ralph" Cudworth ja joku "Colin" McLaughlin, kaikki Cambridgen platonisteja, siis jotain täys idiootteja, presumably, ja kaiken lisäxi varmaan vielä homoja. In the arguments on which I focus, More, Clarke, and Maclaurin aim to establish the existence of an immaterial and intelligent God precisely by showing that Spinoza does not have the resources to adequately explain the origin of motion. Sen jumala ei ollut kunnon priimuskaasulla toimiva käynnistysmoottori, pikemminkin joku auton alusta.
ellauri159.html on line 581: Sharing what’s valuable in life means not just giving away material goods, but also time, attention, wisdom and energy — the things that create a strong, rich and diverse community.
ellauri159.html on line 805: Christopher Booker's The Seven Basic Plots is a long book. It's on the order of War and Peace for thickness. It also gets a bit repetitive at times, but if you can slog through the material, you're rewarded with a good understanding of the seven basic plots. You can also get a good dose of Jungian psychology to boot; for instance, Booker likes to talk about the symbolism of the masculine and feminine aspects of a character.
ellauri159.html on line 1025: You are adept at writing technical materials, such as procedures, that require them to be clear and matter-of-fact. Since you’re unlikely to view writing as a means of self-expression, you should be efficient at writing corporate documents like annual reports, which can be draining for most other types.
ellauri159.html on line 1091: Seek clarity, and organize your material logically. Naturally competitive, you may enjoy writing about subjects that showcase your skills at troubleshooting or negotiating, or write about supermen, entrepreneurs and other go-getters.
ellauri159.html on line 1107: Gather a lot of material about a subject, particularly if it’s unfamiliar. When composing a first draft, your brain works best by brainstorming about whatever comes to mind. If you try analyze as you go, it breaks your flow of ideas, and you can get stuck. Never try to walk and chew gum at the same time. Or think. That can become a real stumbling block.
ellauri159.html on line 1193: You work best in a quiet environment where you cannot be interrupted. You reflect on the topic before you begin writing, mentally structuring the material and looking for patterns. Don’t allow yourself to be rushed into starting a project before you’re ready. You are generally good at estimating how long this preparation stage will take. When you finally sit down to write, their ideas tend to be well-developed and organized. Their language may seem formal at first. If that’s the case for you, don’t fight it—you can soften this tendency during revision.
ellauri159.html on line 1221: You have a keen insight into the nature of things. Your prose often conveys startling images of mood or atmosphere rather than objects. Maybe you should consider poetry, or rap. You enjoy complexity and can patiently unravel dense material like a terrier. You are able to see many sides of an argument and so may have difficulty reaching a conclusion, or even reaching a period, like Pynchon. During the writing process, you may often pause to consider alternatives or to seek seeming connections between obviously disparate things. That´s a paranoid feature, so you may be an asthenic person. Consult Krezmer´s typology.
ellauri159.html on line 1223: Strive for elegance in language. You can never polish the work too soon. You tend to write long, meandering first drafts, so you’ll likely need to synthesize and cut material later. Save the search for that perfect metaphor until the revision stage.
ellauri159.html on line 1258: You tend to grasp the big picture and to focus on the future. Ensure that your work contains enough background material and concrete detail. To avoid tangents or a cursory treatment of the subject, keep the central thesis or purpose of the project in mind while writing. Solicit feedback from someone whose competence you trust.
ellauri160.html on line 160: In The Cantos, Possum is T. S. Eliot: "but the lot of 'em, Yeats, Possum and Wyndham / had no ground beneath 'em." In the New Age office in 1918, he also met C. H. Douglas, a British engineer who was developing his economic theory of social credit, which Pound found attractive. Douglas reportedly believed that Jews were a problem and needed to abandon a Messianic view of themselves as the "dominating race". According to Colin Holmes, the New Age itself published antisemitic material. It was within this environment, not in Italy, according to Tim Redman, that Pound first encountered antisemitic ideas about "usury". In Douglas's program," Pound had found his true muse: a blend of folkloric Celtic twilight with a paranoid hatred of the money economy and a dire suspicion about an ancient tent people's faith."
ellauri161.html on line 628: The way that Lawrence’s angry, idealistic scientist refuses to get co-opted by a system she correctly identifies as corrupt while DiCaprio’s more amicable character gets swept up in things for a while would seem to be easy material for a scriptwriter to use not just as a commentary on the way the world works, but as rich dramatic material for the ups and downs of a personal and professional relationship.
ellauri162.html on line 134: Syvällisesti kristitty Bernanos suhtautui jyrkästi aikansa materialismiin ja kannatti itse eettisestä järjestelmää, joka pohjautuu kirkon opetuksiin.
ellauri163.html on line 761: Another, anthropologically informed study explores descriptions of communication with invisible, superhuman agents in high functioning young adults on the autism spectrum. Based on material from interviews, two hypotheses are formulated. First, autistic individuals may experience communication with bodiless agents (e.g., gods, angels, and spirits) as less complex than interaction with peers, since it is free of multisensory input, such as body language, facial expressions, and intonation.
ellauri163.html on line 989: Se tapahtuu, kuten Sokrateella, yleisiä järjen ilmiöitä tarkastelemalla, arjen filosofiassa. Sokrates harjoitti arjen filosofiaa Alkibiadeen peräaukolla (Fig. 2). Onko mahdollista demytologisoida Jumala niin, että hän kuten kreikkalaistenkin jumalat, säilyvät olemassaolevina, mutta tavallaan myyttiseksi tunnustettuina. Tällainen juuri on hermeneutikkojen Jumala. Mitä silloin tarkoittavat rukoukset, mitä liturgia? Ja voidaanko uskon eteen nostetut tulkinnan tikapuut kun asia on ymmärretty (Jumalaa tietyssä katupojan näkökulmassa ei todellakaan ole olemassa) heittää pois ja liittyä katoliseen kirkkoon? Ja miksi mihinkään tarvitsisi liittyä? Koska se on kivaa. On upeeta kuulua johkin tiimiin, voi heilutella niiden kaulaliinoja ja olla sillä lailla taas vähän muita parempi ja paremmassa turvassa kuin silakka parvessa. Kazo vaikka Andy Nyöleniä. Kylä sitäpaizi kristinuskokin on jo aika meemistynyt, kz. esim. HBO:n sarjaa His dark materials.
ellauri164.html on line 68: Se on kuvissa aika dyspeptisen näköinen. Kotoisin Villanuevasta kuten Montabuanin el Zorro. Kylvettyään nuorena materialismin haaleassa ammeessa se käännähti takas katolismiin 18 vee. Joulumessussa sen sydän sai pohjakosketuxen ja se uskaisi (je crus). Varsinainen keulapropelli oli kuiteskin homo Rimbaudin Seslonki helvetissä, kuten se on usein kertonut.
ellauri164.html on line 189: George Berkeley, joka ajoi töyssyautolla hämärämiesten asiaa jo ennen Kantia, väitti, että aine, tarkkaavaisesta mielestä, on metafyysisesti mahdotonta. Aineeseen liittyvät ominaisuudet, kuten muoto, väri, haju, rakenne, paino, lämpötila ja ääni, ovat kaikki riippuvaisia mielistä, jotka sallivat vain suhteellisen havainnon, eivät absoluuttisen havainnon. Sellaisten mielien (ja mikä tärkeintä kaikkivoipaan mielen) täydellinen puuttuminen tekisi samoista ominaisuuksista havaitsemattomia ja jopa käsittämättömiä. Berkeley kutsui tätä filosofiaa immaterialismiksi. Pohjimmiltaan sellaista asiaa kuin ainetta ei voisi olla ilman mieltä.
ellauri164.html on line 208: Berkeleyn yhtenä päätavoitteena oli vastustaa materialismia. Dialoguen päähenkilöt olivat kreikan kielen mukaan nimetyt Philonous, ”mielen rakastaja”, joka edusti idealistista katsantokantaa eli Berkeleytä itseään, sekä Hylas, ”materia”, joka edusti materialistista katsantokantaa eli muun muassa John Locken ajatuksia, joka uskoo ulkoisen, aineellisen todellisuuden olemassaoloon. Berkeleyn teoriaan suhtauduttiin usein pilkaten, mutta jotkut, kuten tohtori Samuel Clarke, pitivät Berkeleytä nerona. Samuel Clarke ei tosin ollut mikään neropatti.
ellauri171.html on line 798: To another church, Christ said, “you say, ‘I am rich, have become wealthy, and have need of nothing’—and do not know that you are wretched, miserable, poor, blind, and naked” (Revelation 3:17). These Christians, though rich with material goods of this world were very poor in faith.
ellauri171.html on line 1039: Wow there are two ladies in the good book called Tamar, Number 1 gets fucked by his father in law in bronze age (1898 BC). Number 2 gets raped by his brother shortly before the first temple (990 BC). Prime material for soap operas and home pornography.
ellauri171.html on line 1075: An entry into the cycle of avenging teen-girl pictures, in which the storyteller tries gamely to put a unique spin on familiar material, but eventually fall back on by-the-numbers tropes.
ellauri180.html on line 573: All of the people of the earth have been doomed to live in darkness. They burn everything around them, from palaces to huts and eventually religious materials. They are desperate for any kind of light to see by.
ellauri181.html on line 143: This biography of a living person needs additional citations for verification. Please help by adding reliable sources. Contentious material about living persons that is unsourced or poorly sourced must be removed immediately, especially if potentially libelous or harmful.
ellauri182.html on line 113: The Marshall Plan brought Western ideas and a free market economy to what had been an old and traditional culture. in the mid-1980s, Japan has a booming industrial economy, bolstered by its exports of automobiles and electronics to the West. Japanese society has become more materialistic than ever, influenced by its wealth and the consumerism imported from America. Mikage acknowledges this consumerism when she says of her friends, “these people had a taste for buying new things that verged on the unhealthy.” Mikage’s generation has been brought up on television and American culture; she mentions an American sitcom and Disneyland in her narrative. One character in the story is wearing “what is practically the national costume, a two-piece warmup suit,” a style imported from America. In Japan, Yoshimoto’s generation is called the shinjinrui, a generation that has grown up in a wealthy, technological society exposed to American values. Shinjinrui was new breed of humans (used to refer to the post-war generation, who have different ideals and sensibilities). Japan's Generation X.
ellauri182.html on line 180: In contemporary times, Jōdo Shinshū is one of the most widely followed forms of Buddhism in Japan, although like other schools, it faces challenges from many popular Japanese new religions, or shinshūkyō, which emerged following World War II as well as from the growing secularization and materialism of Japanese society.
ellauri182.html on line 419: The Zen circle is a simple, stark black circle usually painted on white paper in ink. Typically the circle is said to represent the material world that continues endlessly without cessation. There is a beginning to life (where the brush first touches the paper) and an end (where the brush leaves the paper), but this beginning and end continue one after the other, thereby signifying the wheel of birth, death and rebirth. The space within that circle is the emptiness, or the void, the understanding of which lies at the heart of Zen and the experience of which is the goal of meditation.
ellauri183.html on line 107: He forbade television in the house until the late '50s to encourage Paul and Janna to read. And he set an example of "incredible and absolutely consistent discipline," reading every night in his slow, methodical way, underlining frequently. He doesn't prize material things all that highly, and the center of his life has always been his family and friends.
ellauri184.html on line 239: This may at first blush sound like interesting background material that is not especially helpful for reading and interpreting the gospels. But Mark and Matthew have structured their narratives around a geographical framework dividing the north and the south, culminating in the confrontation of this prophet from Galilee and the religious establishment of Jerusalem.
ellauri192.html on line 816: The anti-capitalist message is somewhat confusing though, given that Belarus is probably the least capitalist country in Europe. Maybe it helps get the song past the censor? I have no idea what to make of this tripped-out critique of materialism and pop culture from Belarusian rock band Lyapis Trubetskoy. It’s gaudy, over-the-top and visually chaotic.
ellauri194.html on line 429: – Vi har agerat snabbt och resolut och har gott hopp om att kunna nå framgång i respektive utredning då vi har ett gediget filmmaterial att gå igenom, säger Petra Stenkula. Binge watching av CC camera footage för ungomar att kasta i häcken ska bli stenkul!
ellauri194.html on line 760: The women were accused of "using girls in acts contrary to the principles and values of Egyptian society with the aim of gaining material benefits". Local media reported that it was related to a group Hossam had promoted on Likee and videos that Adham had posted on Instagram and TikTok.
ellauri198.html on line 129: Events convince Jack that dialectical materialism is an insufficient paradigm to explain history. "Though doomed, they had nothing to do with any doom under the godhead of the Great Twitch. They were doomed, but they lived in the agony of will." Huoh. Samanlainen tahtoihminen kuin Belovin Sale. "Minä tahdon!" huusi Riitta ja takoi päätään lattiaan. Lukisivat Rami Tuomelaa.
ellauri198.html on line 699: Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855. a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
ellauri198.html on line 874: There are two realities, the terrestrial and the condition of fire. 1 All power is from the terrestrial condition, for there all opposites meet and there only is the extreme of choice possible, full freedom. [This seems inaccurate slightly, the terrestrial or earthly condition contains the condition of fire, water, and air; the mental, the material, and mental-material interaction respectively. How to distinctly separate water and earth is an issue going back at least to the Corpus Hermeticum.] And there the heterogeneous is, evil, for evil is the strain one upon another of opposites; but in the condition of fire is all music and rest. [Compare this with interpretations of Manichean or Gnostic dualism that there is a pure and impure world; castor and pollux.] Between is the condition of air where images have but a borrowed life, that of memory or that reflected upon them when they symbolise colours and intensities of fire; the place of shades who are 'in the whirl of those who are fading,' and who cry like those amorous shades in the Japanese play:-- Huoh, ei jaxa. Tää kaverihan oli täysin tärähtänyt:
ellauri203.html on line 246: The demons, then, are ideas, that legion of isms that came to Russia from the West: idealism, rationalism, empiricism, materialism, utilitari anism, positivism, socialism, anarchism, nihilism, and, underlying them all, atheism. To which the Slavophils opposed their notions of the Russian earth, the Russian God, the Russian Christ, the "light from the East," and so on.
ellauri206.html on line 446: Ehei, jonninjoutavaan Ortega y Gassettiin ei pidä sekoittaa Petrus Gassendia, ketunnäköistä pikku teologia ja astronomia 1600-luvulta joka vastusti tomisteja, peukutti Hobbesia, Galileita ja Kopernikusta ja joutui Cartesiuxen vihoihin. Koitti sovittaa yhteen Jeesuxen ja Epikuroxen ja sai siitä haukut materialistixi. Näki kuunpimennyxiä ja pyrstötähtiä ja arvioi että aurinko on 1Kx kuuta isompi. Nimitti revontulet Aurora borealixexi. Sellainen lumihiutale. Descartes kelmi kehtas nyysiä vielä sen havainnot muista lumihiutaleista.
ellauri210.html on line 1064: Surrealistisena maalarina Dalí kertoi pyrkivänsä ”materialisoimaan läpikotaisin irrationaalisia kuvia hyperrealistisella tarkkuudella” ja kutsui taulujaan ”käsinmaalatuiksi univalokuviksi”. Luomisprosessiaan Dalí nimitti ”paranoidis-kriittiseksi menetelmäksi”.
ellauri210.html on line 1318: In the remaining quarter of the text, André distances himself from her corporeal form and descends into a meandering rumination on her absence, so much so that one wonders if her absence offers him greater inspiration than does her presence. It is, after all, the reification and materialization of Nadja as an ordinary person that André ultimately despises and cannot tolerate to the point of inducing tears. There is something about the closeness once felt between the narrator and Nadja that indicated a depth beyond the limits of conscious rationality, waking logic, and sane operations of the everyday. There is something essentially “mysterious, improbable, unique, bewildering” about her; this reinforces the notion that their propinquity serves only to remind André of Nadja's impenetrability. Her eventual recession into absence is the fundamental concern of this text, an absence that permits Nadja to live freely in André's conscious and unconscious, seemingly unbridled, maintaining her paradoxical role as both present and absent. With Nadja's past fixed within his own memory and consciousness, the narrator is awakened to the impenetrability of reality and perceives a particularly ghostly residue peeking from under its thin veil. Thus, he might better put into practice his theory of Surrealism, predicated on the dreaminess of the experience of reality within reality itself. Nadja Nadja soromnoo.
ellauri210.html on line 1357: Al igual que Mansour, en Prassinos casi siempre interviene la madre. En Mansour se hace evidente en el dolor constante, toda su poesía está repleta de alusiones a la madre, al sufrimiento de perderla. En Prassinos, sin embargo se convierte en personaje familiar que tiende a desaparecer y luego a materializarse en otro ser. Esta transformación implica la materialización de la madre en otro ser, en una especie de reencarnación o posesión, la madre no sólo se convierte en otro ser, sino que además cambia de sexo.
ellauri214.html on line 84: It’s difficult to imagine the phrases “miraculously unguarded vagina” or “with an ache in his heart and in his balls” being found in the G-rated wizard novels, but they abound in the X-rated Casual Vacancy. In addition to the risque descriptions, many of the characters (teens especially) are troubled and one mother is a heroine addict. “I have a lot of real-world material in me, believe you me,” Rowling tells The New Yorker. “The thing about fantasy—there are certain things you just don’t do in fantasy. You don’t have sex with unicorns.” A good rule of thumb. They are horny but much too pointy for close comfort.
ellauri219.html on line 639: Meanwhile Carole's plan seems to work and Michael asks to marry her. She agrees and they settle on marrying within the week. She moves in but Michael finds fidelity impossible. When a second "fiancee" arrives, she knows the worst. Simultaneously, a woman parachutes into Michael's open-top sports car and he ends up sleeping with her, also meeting other conquests at the bar. This takes place at a small country hotel, where all parties materialise in the format of a typical French farce. Some are checked in, but most just appear. This includes Carole's parents who wander the corridors, causing Michael to jump from room to room. A rumour has also started locally that an orgy is taking place so side characters such as the petrol station attendant also start to appear. Carole appears and wishes to see Michael's room. As they speak, all the other participants chase each other around in the background. Fassbinder's wife tracks him down.
ellauri219.html on line 724: Näin siis sekä itämainen että länsimainen meditaatio osoittautuvat todellisen meditoinnin väliasteiksi, ja se todellinen saavutetaan vain ottamalla lähtökohdaksi materialistinen paradigma. Se tunnustaa todellisen lähtötilanteen, joka mielessä vallitsee, ja todellisuudelle perustaminen ei ole milloinkaan vienyt kehitystä taaksepäin, paizi ehkä joskus askeleen, mutta kuten Lenin sanoi, kohta harpataan taas 2 eteenpäin! Vorwärz!
ellauri222.html on line 729: This grooming of the self paradoxically requires looking out for number 1. Nowhere is this fact more vividly portrayed than in Henderson the Rain King. Driven in the beginning by a relentless inner voice that repeats, "I want! I want!," Henderson's egoistic absorption in his material success ironically alienates him from himself. Hitching his family to seek fundamental truths in the wilderness of Africa, he discovers the arse loving relationship that men need with nature and with each other and symbolically surrenders his self by accepting responsibility for a lion cub and an orphan child.
ellauri222.html on line 761: Though in some ways separated from American society, Bellow's protagonists also strongly connect their identity with America. Augie begins his adventures by claiming, "I am an American, Chicago born—Chicago, that somber city." Almost all of Bellow's novels take place in an American city, most often Chicago or New York. Through his depiction of urban reality, Bellow anchors his novels in the actual world, and he uses the city as his central metaphor for contemporary materialism. Although recognizing the importance of history and memory, Bellow's novels maintain a constant engagement with the present moment. His characters move in the real world, confronting sensuous images of urban chaos and clutter that often threaten to overwhelm them. Looking down on the Hudson River, Tommy Wilhelm sees "tugs with matted beards of cordage" and "the red bones of new apartments rising on the bluffs." Sammler denounces contemporary New Yorkers for the "free ways of barbarism" that they practice beneath the guise of "civilized order, property rights [and] refined technological organization." In Humboldt's Gift, which is replete with images of cannibalism and vampirism, Charlie Citrone sees Von Trenck, the source of his material success, as "the blood-scent that attracted the sharks of Chicago." Acknowledging the influence of the city on his fiction, Bellow himself has remarked, "I don't know how I could possibly separate my knowledge of life such as it is, from the city. I could no more tell you how deeply it's gotten into my bones than the lady who paints radium dials in the clock factory can tell you." However, although the city serves to identify the deterministic social pressures that threaten to destroy civilization, Bellow's heroes refuse to become its victims and instead draw on their latent nondeterministic resources of vitality to reassert their uniquely American belief in individual freedom, as well as their faith in the possibility of community.
ellauri223.html on line 153: New Atlantis is an incomplete utopian novel by Sir Francis Bacon, published posthumously in 1626. It appeared unheralded and tucked into the back of a longer work of natural history, Sylva sylvarum (forest of materials). In New Atlantis, Bacon portrayed a vision of the future of human discovery and knowledge, expressing his aspirations and ideals for humankind. The novel depicts the creation of a utopian land where "generosity and enlightenment, dignity and splendour, piety and public spirit" are the commonly held qualities of the inhabitants of the mythical Bensalem. The plan and organisation of his ideal college, Salomon's House (or Shlomo's House), envisioned the modern research university in both applied and pure sciences.
ellauri240.html on line 491: This podcast is brought to you by MeUndies. If I’m not going commando, then I’m wearing MeUndies. I’ve been testing out a pair for about 3 or 4 months now, and, as a result, I’ve thrown out my other underwear. They look good, feel good, have different hole options for men and women, and their materials are 2x softer than cotton, as evaluated using the Kawabata method. Not only does MeUndies offer underwear, but they also have incredible lounge pants. I wear them when I record the podcast, and when I’m lounging out and about grabbing coffee.
ellauri242.html on line 95: Blandt Oehlenschlägers øvrige værker kan nævnes en række kærlighedstragedier: Hakon Jarl hin Rige (1807), Axel og Valborg (1810), Hugo von Rheinberg (1813) og Hagbarth og Signe (1815). I disse bearbejder Oehlenschläger sagnmateriale i sin beskrivelse af den sande kærlighed, der på forskellig vis er under beskydning. De kvindelige heltinder er trofaste over for deres elskede, men kommer ofte i klemme i forhold til virkeligheden. Jaa-a, dä ä dä!
ellauri242.html on line 111: Oehlenschläger fandt materialet til stykket i Peder Syvs 200 Viser om Konger, Kæmper og andre fra 1695. Axel og Valborg kan opfattes som nordiske sidestykker til Romeo og Julie. Stykket blev sat op på Det Kongelige Teater i 1810 og blev straks en stor succes. Det blev snart oversat til tysk og spillet på teatre i Tyskland og Østrig.
ellauri244.html on line 383: och korta byxorna av annat material,
ellauri245.html on line 349: After the funeral, all of the loved one’s possessions – and here’s the real head-turner – are burned. (So much for heirlooms). Once again, the primary concern is marimé (contamination), and family members want to destroy all material ties to the dead. Given the massive cost of such destruction, however, today many people sell the possessions – though not to other Gypsies of course.
ellauri245.html on line 481: De fleste barna filmer seg selv. Et mindretall av materialet viser flere barn sammen eller det er tydelig at et annet barn holder telefonen basert på lyd eller bevegelser.
ellauri245.html on line 594: Among the material monists were the three Milesian philosophers: Thales, who believed that everything was composed of water; Anaximander, who believed it was apeiron; and Anaximenes, who believed it was air. Although their theories were primitive, these philosophers were the first to give an explanation of the physical world without referencing the supernatural; this opened the way for much of modern science (and philosophy), which has the same goal of explaining the world without dependence on the supernatural.
ellauri246.html on line 302: in this world, hopeless material, tässä maailmassa toivotonta ainesta,
ellauri248.html on line 179: Durch die Bekanntschaft mit dem Theologiestudenten und Pfarrerssohn Theodor Althaus, der ihr Liebhaber wurde, löste sich Malwida in den folgenden Jahren von ihrer konservativen Prägung und wurde Vertreterin aufklärerischen Gedankenguts. Insbesondere sollte sie sich zeitlebens mit dem Christentum auseinandersetzen; in den 1840er Jahren befasste sie sich mit der Philosophie Hegels und der materialistischen Junghegelianer. Sie trat energisch für Frauenemanzipation ein und kam so mit sozialistischen Kreisen in Verbindung. Schließlich unterstützte sie die Märzrevolution von 1848, was sie endgültig in Widerspruch zu ihrer eher reaktionären Familie brachte. Mit Hilfe einiger Freunde gelang es ihr auch, als Zuschauerin am Vorparlament in der Frankfurter Paulskirche teilzunehmen.
ellauri257.html on line 419: Upon the 2009 American release (of the book, after the film of course, this is America), Michael Dirda wrote in The Washington Post that Pornografia "seems as sick, as pathologically creepy a novel as one is ever likely to read. In some ways, it resembles a rather more polymorphously perverse version of Les Liaisons Dangereuses or one of those disturbing fictions by European intellectuals that blend the philosophical with the erotic: Think of Georges Bataille's The Story of the Eye or Pierre Klossowski's Roberte Ce Soir. ... Through its sado-masochistic material and its almost Henry Jamesian analyses of human motives, Pornografia underscores Gombrowicz's lifelong philosophical obsession: the quest for authenticity." Dirda continued: "Certainly, most readers will find Pornografia perturbing, or worse: repulsive, confusing, ugly. As Milosz once said of Gombrowicz: 'He had no reverence whatsoever for literature. He derided it as a snobbish ritual, and if he practiced it, he attempted to get rid of all its accepted rules.'"
ellauri257.html on line 510: The material is unformed, the style is clumsy; the scenes are poorly narrated. Of course, it is unfair to depict Alma as a failed writer, for she never aspired to be a writer. Neither is this manuscript a finished product. Yet Alma on occasion did present herself as an author. She wrote at least one short story, which she sent out to magazines. An editor gave her an encouraging response, but asked her to change the ending. Alma never followed up, and dropped the endeavor altogether.
ellauri260.html on line 95: Hegel oli sitten taas iso impersonalistipahis. Nuorten hegeliläisten kautta tämä persoonaton idealismin muoto muuttui pian yhtä persoonattomiksi materialismin muodoiksi, jotka huipentuivat marxilaisuuteen, joka pitää ihmisen olemusta todella kollektiivisena; persoonaton determinismi kommunismin muodossa määritteli ratkaisevasti kahdennenkymmenennen vuosisadan poliittisen totalitarismin. Muissa ajattelijoissa idealismilla oli taipumus sulautua yhä naturalistisempiin natsismin ja rasismin muotoihin, mikä synnytti kahdennenkymmenennellä vuosisadalla muita uusia poliittisia liikkeitä, jotka nostivat vaihtoehtoiset kollektiivit henkilön yläpuolelle, kuten kansallissosialismi ja fasismi.
ellauri260.html on line 109: Jeesuxen hyvää orjuutta vastaan hyökätään sekä oikealta että vasemmalta, onhan se keskustalaisuutta. Nouseva personalistinen filosofia kuitenkin hylkäsi persoonattomuuden paitsi idealistisen tai materialistisen determinismin ja kollektivismin muodossa, myös radikaalin individualismin muodossa, joka oli yhtä lailla modernin rationalismin ja romantiikan tuote ja joka esimerkiksi tiettyjen liberalismin ja anarkismin muotojen kautta oli ominaista myös yhdeksännelletoista vuosisadalle. Alusta alkaen personalismi julisti omalla tavallaan solidaarisuuden ja keskinäisen suhteen yhteisöllisiä arvoja. Vaatiessaan loukkaamatonta ihmisarvoa personalistit vastustivat utilitarismia, joka tekisi yhdestä ihmisestä vain "hyödyllisen" toiselle. Sosiaalisuus on kunnossa kunhan se tapahtuu seurakunnassa.
ellauri260.html on line 127: Ranskalainen filosofi Paul Ricoeur (1913–2005), jonka filosofiaan husserlilainen fenomenologia vaikutti syvästi, vaikka hän ei koskaan tunnistanut itseään personalistiksi, ammensi monista Mounierille arvokkaimmista teemoista, kuten ihmisen vapauden luonteesta ja ihmisen keskeisyydestä valtioon nähden, vaikka hänen oma myöhempi kehityksensä näistä teemoista poikkesi huomattavasti Mounierin filosofiasta. Hän jakoi myös personalismin hylkäämisen materialismista ja karteesisesta dualismista sekä abstraktioiden hylkäämisen konkreettisen inhimillisen todellisuuden hyväksi. Ehkä suurin yksittäinen elementti Ricoeurin omaksumassa Mounierin persoonallisuudessa oli itse asiassa poliittisesta ja sosiaalisesta sitoutumisesta vetäytymisen mahdottomuus. On pakko vatkaa, pokkana ei pysy kukaan.
ellauri260.html on line 312: Neither individual nor community must make concern about material things its chief business. The indefinite craving of the individual is a lower impulse that must be checked in every way, and all hunting after money for its own sake must be branded a danger- ous aberration. And as this ideal regards economic activity merely as a means to higher ends, it does not bring the two together in one whole and cannot recognise any particular economic legislation
ellauri260.html on line 316: During early Christians, the teaching of Aristotle remained the chief guide, and his attack upon usury was transplanted into Christian soil by Lactantius. The chief concern was now the soul ; material possessions were deemed to be of much inferior value. There was much in this (the ban on usury) that restricted and caused a decay of economic life. It was divided into particular transactions which had no common aim. Labour was confined within narrow channels, and had very limited aims, so that production on a large scale ceased, and great wealth became impossible. Oh fuck. The mainspring of trade was individual covetousness, and this was enough of itself to restrict the full recognition of economic activity all through the middle ages.
ellauri260.html on line 351: Socialism wants to create a structure which is superior to the individuals, and all its wishes and hopes are centred in this, but what it constructs can never be more than a bringing together of separate elements without any inner connection. It thus comes to be divided in its own body. Its ideal of the whole demands a world of action, and puts in on the lines of self-direction and spirit ; but in its actual development it imitates the mere contiguity of the material world and is bound up with it. The consequence is that it contains several different ideals of life which are not reconciled with each other. Even the happiness it offers is marred by this division. The whole body is to be as happy as possible ; but what is the nature of the happiness if in the end it means merely the welfare of individuals, if it does not evolve a realm of goodness and truth out of the turmoil of interests and enable human nature to participate in it ? Quantity, it seems, is to replace quality ; but is that done so easily ? Do we not find ourselves in entirely different worlds ? Socialism wants a community, but can only attain a comradeship. It can find stones for the building and stimulate people to work ; but it cannot either design or create the entire structure.
ellauri260.html on line 357: Sitähän se Stalinkin varmaan alkoi tuumia. No niinhän siinä sitten kävikin että Neuvostola purkautui saumoista, ja syynä oli varmaankin juurikin se, ettei uutta sosialistista termiittiapinaa saatu ohjelmoiduxi huolimatta Maxim Gorkin ponnistuxista, vaan proletaarikasan päälle pääsi kammertautumaan ennen pitkää aito diktaattori. Jee-suxen juoni oli koittaa vakuuttaa ize kukin siitä että jos se on kiltti muille niin jälkipeleissä on johtoporras superkiltti sille. Eli altruismikin on egoistisesti kannattavaa viimeistään palkinnonjakotilaisuudessa. Tätä korttia materialistisilla kommareilla ei tietystikään ollut lyödä pöytään. Paizi ehkä jotain työn sankarin prenikkaa josta voi jälkeläisillekin olla jotain hyötyä.
ellauri260.html on line 392: Frazer is commonly interpreted as an atheist in light of his criticism of Christianity and especially Roman Catholicism in The Golden Bough. However, his later writings and unpublished materials suggest an ambivalent illicit relationship with Neoplatonism and Hermeticism.
ellauri260.html on line 393: In 1896 Frazer married Elizabeth "Lilly" Grove, a writer whose father was from Alsace. She would later adapt Frazer's Golden Bough as a book of children's stories, The Leaves from the Golden Bough. Frazer was not widely travelled. His prime sources of data were ancient histories and questionnaires mailed to missionaries and imperial officials all over the globe. His vision of the annual sacrifice of the Year-King has not been borne out by field studies. His wife Lady Frazer published a single-volume abridged version, largely compiled by her, in 1922, with some controversial material on Christianity excluded from the text. Sigmund Freud, the founder of psychoanalysis, cited Totemism and Exogamy frequently in his own Totem and Taboo:
ellauri260.html on line 402: Seitsemännentoista vuosisadan englantilaiset ajattelijat, erityisesti Locke, saivat aikaan suuren mokan. Synnynnäiseet ideat hylättiin virheenä. On tehtävä ero järjettömän ja älyttömän välille. Paljon siitä, mikä näyttää olevan järjetöntä, voi, kun sitä tarkastellaan tarkasti, palvella taantumuksen etuja. Perinteinen talouselämä yhtymineen, yrityxkineen ja voittoa tuottamattomine instituutioineen on täynnä järjettömiä elementtejä, muttei älyttömiä. Ei mitenkään lyö leiville heittää irti kristinuskosta, sillä on taantumuxelle paljon annettavana hengellisen avun muodossa. Goethekin oli samaa mieltä (runositaatti) että 3000v vanhoista muodoista on pidettävä visusti kiinni, muuten menee hommat päin honkia. Marxin veljesten materialistisen historiankäsityxen vika on just tää että ne heittää laidan yli kaiken spirituaalisen. Se ei käy! Siitä seuraa vaan ikävyyxiä!
ellauri260.html on line 425: Vitun Schiller saattoikin ylistää Rousseauta "mieheksi, joka teki kristityistä miehiä eikä piipunrasseja". Siitä alkoi romantiikka joka johti sitten nationalismin ja maailmansotien kautta nazismiin. Tähän lamaantuneeseen etuhalkioon tarvitaan nyt idealistista postivismia. Sosialismista ei tässä ole mihinkään, koska se on materialistista eikä ota huomioon henkimaailman tarpeita. Sillä ei ole aavistustakaan itsenäisten yrittäjätiimien muodostamisesta. Se ei siedä vahvaa keskiluokkaa, vaan näkee siinä vain kokoelman niin monia ahneita yksilöitä, joilla ei ole erityistä historiaa eikä erityisiä tehtäviä. Se luulee että määrä voittaa laadun. Ehei! Se on välinpitämätön kaikelle, mikä on yksilöllistä, suoraa, alkuperäistä. Näin palaamme aina siihen vakaumukseen, että todellinen tasa-arvo voidaan löytää vain hengellisistä konteksteista ja että ajatus naturalistisesta tasa-arvosta on suorastaan ristiriitainen, p ja ei-p tyyppinen.
ellauri263.html on line 600: Yleensä pidetään selvänä, että sen suosio liittyi 1800-luvun lopun materialismin ja konservatiivisen kristinuskon väliseen kilpailuun ja niiden välillä vallinneeseen pohjattomaan kuiluun. Asioita syvemmin pohtiville ei riittänyt kristillisyys, joka tuntui olevan ristiriidassa tieteen kanssa. Jos kerran hihhuloidaan tehdään se sitten kunnolla. Toisaalta mekanistis-materialistinen maailmankatsomus herätti ihmisissä turvattomuuden tunteen.
ellauri263.html on line 674: Col. Olcott ei ollut vakuuttunut vaan alkoi vehkeillä ennenkuin HPB oli ehtinyt kylmetä. In the April Theosophist Col. Olcott makes public what we have long known to be his private opinion – a private opinion hinted at through the pages of Old Diary Leaves – that H.P.B. was a fraud, a medium, and a forger of bogus messages from the Masters. This final ingrate’s blow is delivered in a Postscript to the magazine for which the presses were stopped. The hurry was so great that he could not wait another month before hurling the last handful of mud at his spiritual and material benefactor, our departed H.P.B. The next prominent person for whom we wait to make a similar public statement, has long made it privately. [Note: This sentence referred to Annie Besant.]
ellauri264.html on line 72: Kaikki tämmöiset lifestyle-hölötyxet pitää aloittaa marxilaisella materialistisella analyysillä. Kuka tästä hyötyy ja ketkä kärsivät? Vastaus on joka kerta sama: kökkäreet kasan päällä hyötyvät, laahus ottaa lommoa. Ruoziin mennyt sairaanhoitaja ansaizee enemmän kuin professori emeritus, kun suomalainen hoituri saa vain kolmannexen siitä palkasta. No tää sairaanhoitaja tekee jonkun vuokrafirman kautta keikkatyötä yxityisessä sairaalassa eikä saa muita palkkaetuja eikä paikan jatkumisesta tai lomista ole mitään varmuutta. Yxityinen sairaala tekee hyvää tiliä, koska se laskuttaa sikahintoja yhtä kökkäreiseltä yxityiseltä asiakaskunnalta. Eli luokkataistelusta on jälleen kysymys, vaikka siirtyneenä kylmän sodan vaiheeseen. Z-sukupolven järjestäytymättömät volttikuskit tarvis tekoälyä, ne ovat tyhmiä kuin pulut, ellei tyhmempiä.
ellauri264.html on line 199: their full potential would not have been realized. The truly righteous recognize the value of their G-d-given possessions, and are very careful with them, no matter how small or seemingly insignificant they are. While not overly attached to material things, they do not dispose of objects prematurely or use them inappropriately. They understand that everything has a purpose, and they seek to use things to that purpose, with the goal of elevating the objects and themselves.
ellauri264.html on line 209: To make a long story short-- Victor Lebow was a prophet. He has been slandered by all who have used this infamous quote to paint him as a cheerleader for consumerism when in fact he was one of the first-- if not the first-- to see the future implications of its corrosive influence. The fact that so many people, organizations, and websites have used his quote completely out of context and nearly all got the quote from the SAME source should give people GREAT pause-- and should be an object lesson in scholarship for progressive people. Don't believe everything you read. And don't write articles or create websites using materials you haven't primary sourced, either.
ellauri264.html on line 226: Today we live in a society with a very different orientation to material objects than Jacob—a
ellauri264.html on line 540: The importance of the minhag ("prevailing local custom") is also a point of dispute between Karo and Isserles: while Karo held fast to original authorities and material reasons, Isserles considered the minhag as an object of great importance, and not to be omitted in a codex. This point, especially, induced Isserles to write his glosses to the Shulchan Aruch, that the customs (minhagim) of the Ashkenazim might be recognized, and not be set aside through Karo´s reputation.
ellauri269.html on line 52: Author Pete Jordi Wood claims that topics related to homosexuality have been excluded intentionally from the type index. Similarly, folklorist Joseph P. Goodwin states that Thompson omitted "much of the extensive body of sexual and 'obscene' material", and that - as of 1995 - "topics like homosexuality are still largely excluded from the type and motif indexes." That is a huge lacuna indeed.
ellauri269.html on line 808: His dark materials to create more worlds» Ja maailmoita uusia luo niistä»
ellauri270.html on line 67: Romaani sai kiistatta vaikutteita hänen väitöskirjastaan: Tippaleivän kierteet Bosniassa Turkin vallan alaisina (Die Entwicklung des geistigen Lebens in Bosnien unter der Einwirgung der turkischen Herrschaft), jota hän puolusti verisesti Grazissa vuonna 1924. Väikkärissä on lähes kaikkien Andrićin tulevaisuuden ideoiden ydin, joka perustuu historialliseen materialismiin, johon hän heräsi sitä kirjoittaessaan. Väitöskirjassaan Ivo Andrić kiinnitti huomionsa Bosnia ja Hertsegovinan kaikkien neljän suuren kansallisyhteisön historialliseen kohtaloon: serbit , kroaatit, turkkilaiset ja juutalaiset. Objektiivisesti, ilman kirjallista mystifikaatiota hää tarkasteli heidän välisiä erityispiirteitä ja suhteita.
ellauri272.html on line 78: Kirsten Sims from New Zealand stated that the book "will win no prizes for its prose" and that "there are some exceedingly awful descriptions," although it was also an easy read; "(If you only) can suspend your disbelief and your desire to – if you'll pardon the expression – slap the heroine for having so little self respect, you might enjoy it." A Cord from U of Columbia stated that, "Despite the clunky prose, James does cause one to turn the page." Father Metro wrote that "suffering through 500 pages of this heroine's inner dialogue was torturous, and not in the intended, sexy kind of way". Jessica Reaves, the Chicago Tribune, wrote that the "book's source material isn't great literature", noting that the novel is "sprinkled liberally and repeatedly with asinine phrases", and described it as "depressing". Publishers Weekly named E. L. James the 'Publishing Person of the Year' 2012. In April 2012 E. L. James was listed as one of Time magazine's "100 Most Influential People in the World".
ellauri279.html on line 462: Toinen romsku kertoo tarinan etuoikeutetusta nuoresta miehestä, jonka impulssit sosiaaliseen tasa-arvoon tukahduttavat hänen perheensä historiallisen materialismin.
ellauri282.html on line 491: Samaan aikaan hänen kiinnostuksensa uskontoon, erityisesti katolilaisuuteen, alkoi kasvaa. Luettuaan Pyhän Augustinuksen tunnustukset Kristuksen jäljittelyn ajatus tuli hänelle yhä houkuttelevammaksi. Hänestä tuli todellinen maailmankansalainen omalla inhottavalla vuosisadallaan, myrkkykaasun ja atomipommien vuosisadalla. Keltti mies, joka asui Amerikassa apokalypsin kynnyksellä, mies, jonka suonet olivat täynnä myrkkyä ja elivät kuolemasta. Hän tarkasteli modernia yhteiskuntaa uskoen sen edistävän materialismia, itsekkyyttä ja vastuuttomuutta. No se ei ole enää mikään uskon asia!
ellauri288.html on line 194: Länsimainen vaihtoehtoinen käsitys totuudesta (amerikkalaisten kehittämä pragmaattinen totuusmääritelmä) ei ole itsestäänselvyys maassa, jossa valtio on adoptoinut neuvostokäsitykset faktoista. Marxismi-leninismin opit eivät tunnustaneet objektiivista tai absoluuttista totuutta. Roskaa, kylläpäs tunnustivat, nimittäin historiallisen materialismin totuuden. Kirjaimellisesti kaikki tiesivät, etteivät Neuvostoliiton vaalit olleet vapaita. Siitä huolimatta vaalituloksiin suhtauduttiin kuin ne olisivat faktoja. Faktoja ne olivatkin. Ehdokasasettelu jo takasi että proletariaatin diktatuuri säilyisi. Ei siitä ollut mitään väärinkäsityxiä.
ellauri299.html on line 414: Thomas Hobbes (1588–1679), whose current reputation rests largely on his political philosophy, was a thinker with wide-ranging interests. In philosophy, he defended a range of materialist, nominalist, and empiricist views against Cartesian and Aristotelian alternatives.
ellauri299.html on line 615: Ranskalainen filosofi ja lääkäri Julien Offray de La Mettrie julkaisi 1700-luvun puolivälissä teoksen Man a Machine ( L'homme Machine ) Thomas Hobbesin deterministiseen perinteeseen kuuluvan materialistisen filosofian suuren teoksen. Tässä teoksessa de la Mettrie laajensi Descartesin ja Hobbesin väitettä, jonka mukaan eläimet ovat pelkkiä automaatteja tai koneita ihmisille, kieltäen eläimiltä sielun aineesta erillisenä substanssina. Ja samalla tavalla, ehkä ihminen itse on vain kone.
ellauri308.html on line 435: Kun liberalismi tarjoaa materialismia ja kapitalismia, korostaa Duginin malli henkisyyttä, uskonnollista perinnettä ja narodia eli kansaa tai kansanyhteisöä, jonka hän ymmärtää enemmän nazi-Heideggerin eksistentiaalisessa kuin nationalistisessa mielessä. Ihanhan tää on kuin Doston ja Sanjan lihamyllystä.
ellauri309.html on line 515: Hoover and Sullivan considered King “the most dangerous Negro of the future in this nation”. Armed with salacious archival material from a recent FBI documents release, Garrow has reported about the iconic civil rights leader’s sexual misconduct, ranging from numerous extramarital affairs and solicitation of prostitutes to the allegation that he was present during the violent rape of a Maryland churchgoer. Garrow insists that a fundamental reconsideration of King's reputation is imminent. He describes how King and a handful of Southern Christian Leadership Conference (SCLC) officials checked into Washington DC’s Willard hotel along with “several women ‘parishioners’”. The group met in his room and discussed which women among the parishioners would be suitable for natural and unnatural sex acts, meaning anal and oral, genital being natural. The alleged rapist was Reverend Logan Kearse, a Baptist minister from Baltimore. Reportedly, "Mike" King just stood by with erect cock in hand overseeing the action, like another Kim Yung Il.
ellauri321.html on line 108: In 1747, in his sixteenth year, Crèvecoeur was sent by his family to England in order to complete his education. But the young man was of an adventurous spirit, and after a sojourn of about seven years in England, he set sail for Canada, where for the years 1758–59 he served in the French army. In 1764, after some residence in Pennsylvania, he became a naturalized citizen of New York, and five years later settled on a farm in Ulster County. Here, with his wife, Mahetable Tiffet of Yonkers, he lived the peaceful life of many idyllic years during which he gathered the materials for his book. Obviously enough he did not always remain on his farm, but viewed many parts of the country with a quietly observing eye. These journeys are recorded in his pages. He explored pretty thoroughly the settled portions of the States of New York and Pennsylvania, saw something of New England, and also penetrated westward to the limits of the colonies. He went as far South as Charleston, and may have visited Jamaica. Beyond such journeyings we may imagine these years to have xiv have been quite barren of events, serene and peaceful, until the storm of the Revolution began to break. It is not until 1779 that anything of import is again recorded of Crèvecoeur. In that year he made an attempt to return to Normandy, but the sudden appearance of a French fleet in the harbor of New York causing him to be suspected as a spy, he was imprisoned for three months. He was then permitted to sail, and, on his arrival in England, sold for thirty guineas his “Letters from an American Farmer,” which were published at London in 1782, the year after he reached France.
ellauri322.html on line 95: Commerce is no other than the traffic of two individuals, multiplied on a scale of numbers; and by the same rule that nature intended for the intercourse of two, she intended that of all. For this purpose she has distributed the materials of manufactures and commerce, in various and distant parts of a nation and of the world; and as they cannot be procured by war so cheaply or so commodiously as by commerce, she has rendered the latter the means of extirpating the former. As the two are nearly the opposite of each other, consequently, the uncivilised state of the European governments is injurious to commerce. Every kind of destruction or embarrassment serves to lessen the quantity, and it matters but little in what part of the commercial world the reduction begins. Like blood, it cannot be taken from any of the parts, without being taken from the whole mass in circulation, and all partake of the loss. When the ability in any nation to buy is destroyed, it equally involves the seller. Could the government of England destroy the commerce of all other nations, she would most effectually ruin her own. It is possible that a nation may be the carrier for the world, but she cannot be the merchant. She cannot be the seller and buyer of her own merchandise. The ability to buy must reside out of herself; and, therefore, the prosperity of any commercial nation is regulated by the prosperity of the rest. If they are poor she cannot be rich, and her condition, be what it may, is an index of the height of the commercial tide in other nations. When, therefore, governments are at war, the attack is made upon a common stock of commerce, and the consequence is the same as if each had attacked his own.
ellauri326.html on line 412: Individual EU member states have provided military, financial, and non-lethal material aid since 2014. The following list is the aid collectively provided by the EU. Most of this aid has been coordinated by the European Commission.
ellauri330.html on line 395: Keskinäistä apua pidetään anarkistisen kommunismin perustekstinä. Se tarjoaa pseudotieteellisen perustan anarkokommunismille vaihtoehdoksi marxilaisten historialliselle materialismille. Hän arvostelee valtiota historiallisesti tärkeiden keskinäisen avun instituutioiden tuhoamisesta ja erityisesti yksityisomaisuuteen pakottamisesta. LOL mikä hölmö.
ellauri332.html on line 439: The Scarlet Letter strays far from its classic source material to tell a story that strains for steamy sensuality and leaves the audience red with unintentional laughter.
ellauri333.html on line 269: Ne nuoret, jotka nyt toimivat aktiivisesti jengeissä, ovat 15–19-vuotiaita. He ovat kymmenenvuotiaista asti kuluttaneet päivittäin sisältöä verkossa ja sosiaalisessa mediassa, missä gangsterikulttuuria, materialismia, rahakeskeisyyttä ja tietynlaista gangsterimentaliteettia ihannoidaan ja romantisoidaan.
ellauri335.html on line 499: Amnesty International’s Crisis Evidence Lab analyzed satellite imagery and open-source audio-visual material to geolocate and verify the attacks.
ellauri340.html on line 327: - Exploring Gumanitarian Law Virtual Campus - Teaching material on Gumanitarian Law
ellauri340.html on line 514: Kirjailijana Handkea on toisinaan luonnehdittu epäpoliittiseksi kirjailijaksi, jota painavat esteettiset ja muodolliset kysymykset (eräs kriitikko lähetti kerran teoksensa "banaalisuuden pahuudena"), mutta hänen kirjojensa leviäminen on myös antipatiaa hänen kotimaataan – Itävaltaa – kohtaan. jonka hän kuvaa materialistisena, vulgaarina eikä kovin kaukana natsimenneisyydestään. Handken romaaneja ja näytelmiä on alusta alkaen määritellyt ihmisviha, jota hän ainakin piti vastalääkeenä oletetun liberaalin Itävallan väärälle sosiaalisuudelle ja sen lähihistorian tuskin paperoidulle fasismille – syvä epäluottamus, joka sai aikaan. hän oli nuorekas kapinallinen 1960-luvulla ja outo taantumuksellinen sen jälkeen.
ellauri340.html on line 535: Repetitionin kulkuri on Filip Kobal-niminen mies, joka asuu Itävallassa, mutta on kotoisin slovenialaisista pakolaisperheestä. Hän matkustaa etelään perintöönsä ja löytää paistomaan ajan ulkopuolelta, jota länsimaisen yhteiskunnan materialistinen korruptio ei vahingoita. Kobal mainitsee harvoin olevansa myös kirjailija, mutta asettuttuaan kylään kalliokarstilla hän kokee uuden vapauden tunteen ja kuvittelee, että tämä uusi elämä saattaa "tuoda jollekulle, jolla on siihen aikaa arkkityypin, alkuperäisen muodon, jonkin asian ydin." Kobalille Balkan oli paikka, johon historia ei voinut puuttua, ja Sloveniasta ja Jugoslaviasta tuli Handken kankaat uudelle fantasialle kotimaasta, valtiottomasta valtiosta, jossa ei ole eroja.
ellauri341.html on line 259: Hän kävi lukion Bukarestissa, minkä ansiosta hän pääsi pääkaupungin suuriin kirjastoihin. Hän opiskeli siellä suurella huomiolla, monta tuntia peräkkäin, päivästä toiseen, kirjoja joogasta, alkemiasta, parapsykologiasta, seksologiasta, esoterismista, erotiikasta. Perusjoogaperinteen löytäminen oli suuri ilmestys. Hän ymmärsi heti, että jooga tarjoaa erittäin tehokkaita käytännön menetelmiä, jotka johtavat hilloviivan lopulliseen löytämiseen. Joka ilta hän harjoitteli joogatekniikoita sinnikkäästi, jopa 8-9 tuntia, kädet ruvella. Hän saavutti pian merkittäviä tuloksia ja syvällisiä sisäisiä muutoksia, jotka saivat hänet jakamaan muiden kanssa muinaisen joogaperinteen mysteereitä. Mutta hänen hengelliset intressinsä toivat hänet nopeasti kommunististen viranomaisten tietoon. Nicolae Ceaușescun diktatuurin alainen kommunistinen hallinto ei hyväksynyt muuta filosofiaa kuin dialectinen materialismi. Jokainen, joka osoitti kiinnostusta hengellisyyteen, oli Salaisen poliisin (supermaineisen "Securitaten") "mustalla listalla" ja häntä valvottiin ja valvottiin sitten järjestelmällisesti, koska oli mahdollista synnyttää kommunistisen ideologian vastaisia mielipidevirtoja. Näin oli Gregorian Bivolarun tapauksessa.
ellauri342.html on line 36: Jenkit elävät kuin materialistit kuutamolla: tarraavat dollariin ja tähyilevät taivaalle.
ellauri342.html on line 574: Rakas rakas rakas on Toivo Kärjen ja Metro-tyttöjen kappale. Ei sitä herra Tisch kyllä laulanut. Sensijaan se levytti Tevjen Sunrise, sunset schlaagerin. In 1981, Fisher wrote an autobiography, Eddie: My Life, My Loves, jossa se tuuletti 5 vaimoaan. He wrote another autobiography in 1999 titled Been There, Done That. The latter book devotes little space to Fisher's singing career, but recycled the material of his first book and added many new sexual details that were too strong to publish before. Upon the book's publication, his daughter Carrie (tämä Leija) declared: "I'm thinking of having my DNA fumigated." No nyt on Leijakin jo vainaja. Se existoi enää hologrammina.
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri348.html on line 429: Kognitiivisen psykoterapian piiriin luetaan muun muassa kognitiivis-analyyttinen terapia, skeemamunkkiterapia, tietoisuustaidot (engl. mindfulness), eräät traumatisoivat menetelmät, dialektinen materialismi ja muitakin hoitomuotoja. Psykoedukatiivisessa terapiassa on paljon elementtejä kognitiivisesta psykoterapiasta. Yhdistys on Kopsy. Siellä on paljon nepsyjä.
ellauri348.html on line 719: Huvudpersonen, kung Astolf, lämnar sitt kyliga land och sin kvinna Svinfitta. Han förs av vindarna till Lycksalighetens ö där han gifter sig med Feliz Navidad (=den lyckliga). Här lever han lycklig, ung och vacker i 300 år tack vare en ungdomskälla. Minnet av det gamla hemmet når honom dock så småningom, han grips av skuldkänslor och återvänder. Men då han kommer tillbaka finner han sitt gamla hem förändrat. Svinfittan ä dö längesen. Människorna där har blivit så materialistiska att kungastyret har avskaffats. Han beslutar sig för att återvända till Lycksalighetens ö, men tiden hinner på hemfärden upp honom och han dör. I sorg över prinsens död stänger prinsessan Feliz Navidad in sig i sitt slott, och ungdomskällan blir av Avunden för alltid tillsluten. Så är sagan all.
ellauri349.html on line 72: Hän on esiintynyt myös Philomena Cunkin emännöimässä Closer to Truth -sarjassa 11 jaksossa, jossa hän keskustelee tietoisuudesta, henkilökohtaisesta identiteetistä, tafsauxesta, vapaasta tahdosta ja materialismista. Hänellä ei liene ollut vakivirkaa missään ainakaan ton tafsausjupakan julkitultua. Nyt retardi-ikäisenä sillä on todennäköisessti enää löysä ongelma.
ellauri350.html on line 303: 1A sex worker is a person who provides sex work, either on a regular or occasional basis. The term is used in reference to those who work in all areas of the sex industry. Sex work is "the exchange of sexual services, performances, or products for material rather than emotional compensation."
ellauri362.html on line 318: Maailma on nykyään kovin hankala paikka elää, Joel Haahtela miettii. Esimerkiksi sielu, jonka avulla ihminen voi Jumalan yhteyden löytää, on valistuksen ja materialismin myötä lähes kadonnut käsistä. ”Suosittu israelilainen kirjailija ja historioitsija Yuval Noah Harari perustelee, ettei sielua voi olla olemassa, koska se ei sovi evoluutioteoriaan, jossa kaiken olemassa olevan voi todentaa, jakaa pienempiin ja muuttuviin osiin.” Tääkö jätkä on luonnontieteilijä? Epäilee jopa darwinismia. Ihmiselle tällainen umpimaterialistinen maailma on Haahtelasta raskas ja lohduton, täynnä virzakiviä, divertikkeleitä ja umpisuolia.
ellauri362.html on line 780: Tämän ajatuksen kehittämiseksi Althusser väittää, että Marxin, Demokritoksen, Epikuroksen, Lucretiuksen, Machiavellin, Spinozan, Hobbesin, Rousseaun, Montesquieun, Heideggerin ja Derridan esittämä "satunnaisen materialismin" maanalainen filosofinen virtaus, jota tuskin tunnistetaan, on olemassa.
ellauri364.html on line 552: On June 23, 1988, United States federal judge James Lawrence King of the United States District Court for the Southern District of Florida dismissed the case stating: "The plaintiffs have made no showing of existence of genuine issues of material fact with respect to either the bombing at La Penca, the threats made to their news sources or threats made to themselves." According to The New York Times, the case was dismissed by King at least in part due to "the fact that the vast majority of the 79 witnesses Mr. Sheehan cites as authorities were either dead, unwilling to testify, fountains of contradictory information or at best one person removed from the facts they were describing." On February 3, 1989, King ordered the Christic Institute to pay $955,000 in attorney's fees and $79,500 in court costs. The United States Court of Appeals for the Eleventh Circuit affirmed the ruling, and the Supreme Court of the United States let the judgment stand by refusing to hear an additional appeal. The fine was levied in accordance with “Rule 11” of the Federal Rules of Civil Procedure, which says that lawyers can be penalized for frivolous lawsuits.
ellauri365.html on line 486: På våren 1889 utkom Heidenstams roman Endymion, som är ytterligare ett vittnesbörd om Heidenstams svärmeri för Orienten. Keats Endymion blev klar tvåa I jämförelse. Heidenstam framställer Palestine som en plats där man lever för dagen, medan framtiden ligger i Västerlandets materialism.
ellauri365.html on line 631: I början av sitt eget författarskap på 1880-talet var Levertin liksom August Strindberg en del av den unga naturalismen, men han blev starkt påverkad av den romantiska och bakåtblickande tonen i Verner von Heidenstams första diktsamling Vallfart och vandringsår (1888). Levertin och Heidenstam kritiserade naturalismen i en gemensam pamflett, Pepitas bröllop (1890), och trots att Levertin i motsats till många generationskamrater aldrig övergav sin vetenskapligt materialistiska historiesyn skulle han från denna tid och framåt skriva romantiska dikter med medeltidsteman men utan svensk nazism. I motsats till muskulöse Valter var Oscar en tuberkulotisk liten stackare. Under sina sista dagar drabbades Oscar av halsfluss, och hans läkare ordinerade ett särskilt slags gurgelvatten. När Levertin sedan, omtöcknad av sjukdomen, steg upp mitt i natten för att dricka ett glas vatten, svalde han i stället av misstag ett glas gurgelvatten, drabbades av en allergisk reaktion, och avled.
ellauri365.html on line 865: Under resten av sitt liv vistades han ofta på vårdhem och mentalsjukhus för sin alkoholism och sina psykiska problem. Från och till under första halvan av 1890-talet tillbringade han flera år på anstalten Suttestad i Lillehammer i Norge, där han bland annat sammanställde sin tredje diktsamling Stänk och flikar, publicerad 1896. Stora delar av materialet till diktsamlingen hade han påbörjat under en tidigare ettårig vistelse på Kahlbaums mentalsjukhus i Görlitz i Tyskland.
ellauri368.html on line 66: Among the Jews of the Slavonic countries "maskil" usually denotes a self-taught Hebrew scholar with an imperfect knowledge of a living language (usually German), who represents the love of learning and the striving for culture awakened by Mendelssohn and his disciples; i.e., an adherent or follower of the Haskalah movement. He is "by force of circumstances detained on the path over which the Jews of western Europe swiftly passed from rabbinical lore to European culture" and to emancipation, and "his strivings and short-comings exemplify the unfulfilled hopes and the disappointments of Russian civilization." The Maskilim are mostly teachers and writers; they taught a part of the young generation of Russian Jewry to read Hebrew and have created the great Neo-Hebrew literature which is the monument of Haskalah. Although Haskalah has now been flourishing in Russia for three generations, the class of Maskilim does not reproduce itself. The Maskilim of each generation are recruited from the ranks of the Orthodox Talmudists, while the children of Maskilim very seldom follow in the footsteps of their fathers. This is probably due to the fact that the Maskil who breaks away from strictly conservative Judaism in Russia, but does not succeed in becoming thoroughly assimilated, finds that his material conditions have not been improved by the change, and, while continuing to cleave to Haskalah for its own sake, he does not permit his children to share his fate. The quarrels between the Maskilim and the Orthodox, especially in the smaller communities, are becoming less frequent. In the last few years the Zionist movement has contributed to bring the Maskilim, who joined it almost to a man, nearer to the other classes of Jews who became interested in that movement. The numerous Maskilim who emigrated to the United States, especially after the great influx of Russian immigrants, generally continued to follow their old vocation of teaching and writing Hebrew, while some contributed to the Yiddish periodicals. Many of those who went thither in their youth entered the learned professions. See Literature, Modern Hebrew. (Source: Jewish Dictionary)
ellauri369.html on line 354: The novel purports to be a commentary on the thought and early life of a German philosopher called Diogenes Teufelsdröckh (which translates as 'God-born Devil's-dung'. He is author of a tome entitled Clothes: Their Origin and Influence. Teufelsdröckh's Transcendentalist musings are mulled over by a sceptical English Reviewer (referred to as Editor) who also provides fragmentary biographical material on the philosopher. The work is, in part, a parody of Hegel, and of German Idealism more generally. Har har har olipa humoristista.
ellauri369.html on line 423: Carlyle oli yksi harvoista filosofeista, jotka elivät läpi Britannian teollisen vallankumouksen, mutta säilyttivät ei-materialistisen näkemyksen historiallisesta kehityksestä. Mikä tampio!
ellauri370.html on line 449: Wilhelm–Chamberlainin kirjeet olivat täynnä "mystisen ja rasistisen konservatiivisuuden hämmentävää ajatusmaailmaa". Niiden aiheet vaihtelivat laajasti: germaanisen rodun jalostava tehtävä, paavin ultramontanismin syövyttävät voimat, materialismi ja Judentumin "tuhottava myrkky" olivat suosikkiteemoja. Muita Wilhelm-Chamberlainin kirjeissä usein käsiteltyjä aiheita olivat "keltaisen vaaran ", "tartaroituneen slaavikunnan" ja "Aahrikan mustien laumojen" pitkäkallojen valtakunnalle aiheuttamat vaarat.
ellauri370.html on line 451: Chamberlain kirjoitti vastenmielisesti, kuinka "jokaisella Basuton neekerillä" voisi nyt olla brittipassi kahdella shillingillä ja kuudella pennillä. Chamberlain ennusti aivan oikein että seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana Englannin aristokratiasta tulee vain rahaoligarkia, ilman rotuun liittyvää solidaarisuutta tai sukulaisuussuhdetta valtaistuimeen. Panimot, musteen valmistajat ja laivanomistajat istuvat nyt House of Lordsissa. Berliner Zeitung oli syystä huolissaan. Chamberlain kirjoitti usein arvostavalle ja ihailevalle Wilhelmille kertoen hänelle, että vain jalo "saksalainen henki" pelasti maailman tuhoutumasta "tursoituneen jenkki-anglo-juutalaisen materialismin toimesta".
ellauri370.html on line 516: Gobineau päätyi käsitykseen, että rotu loi kulttuurin, ja väitti, että kolmen ihmisrodun – "mustan", "valkoisen" ja "keltaisen" – väliset eroavuudet muodostivat luonnolliset rajat ja että näiden rotujen sekoittuminen johtaisi kaaokseen. Näistä kolmesta rodusta mustat olivat Gobineaun mukaan fyysisesti hyvin vahvoja, mutta kykenemättömiä älylliseen ajatteluun. Hänen "keltaisiksi" nimittämänsä aasialaiset olivat hänen mukaansa fyysisesti ja älyllisesti siltä väliltä, mutta hänen mukaansa heille ominaista oli äärimmäisen voimakas materialismi, joka teki heidät kykeneviksi muihin saavutuksiin.
ellauri370.html on line 532: Gobineaun kuvailema materialistinen itämaalainen kuvasti todellisuudessa aristokatin käsitystä Ranskan rahanhimoisesta keskiluokasta, kun taas hänen kuvittelemansa "aistillinen, älytön ja väkivaltainen neekeri" oli irvikuva Ranskan proletariaatista. Gobineaun halveksunta alempia yhteiskuntaluokkia kohtaan käy ilmi hänen kirjeistään, joissa hän käytti suurista kansanjoukoista nimitystä la boue ("muta, lieju, rupusakki"). Ranskalaiset lanzarit kuten Asterix ja Obelix olivat karkeaa, raakaa kelttiväkeä, joka ei kyennyt oppimaan eikä ajattelemaan muutoin kuin kaikkein alkeellisimmalla tasolla. Gobineau itse uskoi polveutuvansa viikingeistä. Kermaa kermakastikkeessa. Hänen sivuillaan on siinä määrin narsismia, että iljettää. Hän vihasi kotikaupunkiaan Pariisia, jota hän sanoi "likakaivoksi täynnä juurettomia ex-nakkeja."
ellauri370.html on line 585: Vankkumattoman konservatiivinen Stoecker oli huolissaan tavasta, jolla köyhät ja työväenluokka äänestivät "jumalatonta" sosiaalidemokraattista puoluetta (SDP), ja vastustaakseen SDP:n kasvua hän perusti kristillisdemokraatisen puolueen vuonna 1878. Puolue oli vihamielinen ammattiliittoja kohtaan ja tuki tuloveroja sekä olemassa olevaa yhteiskuntarakennetta, jossa junkkerit hallitsivat Preussia. Jumala, Stoecker sanoi, uskoi että kapitalistisen järjestelmän sortovalta vieraannutti työläiset oikeasta, Jumalan tarkoittamasta suunnasta, ja tarvittiin sosiaalisia uudistuksia vallankumouksen pysäyttämiseksi. Stoeckerin mielestä sellaisia sosiaalisia uudistuksia oli työntekijöiden houkutteleminen uskollisuuteen "valtaistuimelle ja alttarille", sillä Stoecker väitti, että työläisten kurjuus johtui materialistisesta, ateistisesta maailmankuvasta, joka oli repinyt työväenluokkaa. sen oikeasta kunnioituksesta Jumalaa ja luotua yhteiskuntajärjestystä kohtaan. Hölmö saksalainen työväenluokka ei lotkauttanut korvaansa Stoeckerin viestille. Se halusi enimmäkseen korkeampaa elintasoa ja demokratiaa, ja toivoi ettei heille kerrottaisi, että heidän velvollisuutensa kristittyinä oli tyytyä osaansa. Tämä viesti rajoitti voimakkaasti hänen vetovoimaansa työväenluokkaan.
ellauri375.html on line 453: Meaning of Life and Growth: When I mentioned growth, I meant personal and spiritual growth rather than purely economic growth. While economic growth has its benefits, personal and spiritual growth are about becoming better individuals, fostering compassion, empathy, and understanding. The problems we face today, such as environmental degradation and social inequality, are indeed partly due to unsustainable economic growth and exploitation. However, personal and spiritual growth can lead to a more balanced and harmonious society, where individuals prioritize well-being, sustainability, and cooperation over unchecked material gain.
ellauri377.html on line 151: Yaldabaoth, otherwise known as Jaldabaoth or Ialdabaoth (/ˌjɑːldəˈbeɪɒθ/; Coptic: ⲒⲀⲖⲦⲀⲂⲀⲰⲐ Ialtabaôth; Latin: Ialdabaoth, Koinē Greek: Ιαλδαβαώθ, romanized: Ialdabaóth), is a malevolent God and demiurge (creator of the material world) in various Gnostic sects and movements, sometimes represented as a theriomorphic lion-headed serpent. He is identified as the false god who keeps the souls trapped in physical bodies, imprisoned in the material universe. Jaldabahuutti tarkoittanee "isyyden aiheuttaja", mikä sopii vällykäärmeeseen kuin suutarin sormi sian pilluun.
ellauri377.html on line 327: Strong's 4561: Flesh, body, human nature, materiality; kindred. Sarcasm.
ellauri386.html on line 471: Useita vuosia hän opiskeli Leipzigin yliopistossa ja sai länsitartunnan. Katariina ei tykännyt ja lähetti Lodun Siperiaan oppimaan. Siellä hän kirjoitti pitkän tutkielman Ihmisestä, Hänen kuolevaisuudestaan, Hänen kuolemattomuudestaan , jota kunnioitetaan [kuka kunnioitti?] yhtenä harvoista Venäjän suurista filosofisista teoksista. Siinä hän käsittelee ihmisen uskoa kuonpuoleiseen, sielun ruumiillisuutta, syntisten lopullista lunastusta ja materialismin virheitä. Usko kuolemattomuuteen on hänelle erityisen voimakas sekä uskon tekijänä että lohdutuksena elämän vaikeuksien keskellä.
ellauri386.html on line 474: "Matka" vaikutti voimakkaasti dekabristiliikkeeseen. Varhaiset sosialistit Nikolai Ogarev ja Alexander Herzen julkaisivat version Matkasta maanpaosta vuonna 1858, ja useimmat Neuvostoliiton kriitikot väittivät Radishchevin olevan bolshevismin edeltäjä. Huolimatta kirjailijan ihanteen ja neuvostotodellisuuden välisistä eroista, neuvostoviranomaiset onnistuivat maalaamaan hänet "materialistiksi, aktiiviseksi taistelijaksi itsevaltaista tyranniaa vastaan ja todelliseksi bolshevismin esi-isäksi". Muu kylmän sodan aikainen kritiikki leimasi Radishchevin liberaaliksi intellektuelliksi.
ellauri389.html on line 230: “But I feel weighed down by the short sightedness, the petty bureaucracy, and the often pointless activities that are creeping into higher education. These things eat time and, more importantly, sap energy. Meanwhile the sand sifts through the hourglass. At the Open University I’d always hoped that we’d be able to offer a named undergraduate degree in philosophy, but actually the subject has, if anything, become marginalised, with fewer courses available than when I joined nineteen years ago, and with much higher fees. This at a time when philosophy is becoming increasingly popular. There had also been suggestions that I might be able to take on an official role promoting the public understanding of philosophy, but that didn’t materialise either.
ellauri391.html on line 156: Se et joku lihaa ja verta ollut tyyppi olisi joku inkarnoitu sana eli meemi maiskahtaa idealismilta. Sielu on järjestyneen materian toimintaa, harmoniaa ikäänku, sanoo materialisti. Vaikka toisaalta, kylhän jonkun tyypin tajunnansisällöt vois digitoida ja tallentaa pilveen tai muistikortille, ja siirtää vaikka toiseen ruumiiseen. Ei siihen kovin kummosta scifiä tarttisi. Aika pitkä tietokonesana siihen kyllä tarvittaisiin, vaikka olis tyhmempikin kaveri.
xxx/ellauri027.html on line 781: Aalto University School of Science CV: VI Audio and TV materials
xxx/ellauri044.html on line 1211: Sathya Sai Baba's materialisations of vibhuti (holy ash) and other small objects such as rings, necklaces, and watches were a source of controversy for the agnostics and non believers. Some have analyzed them as being mere sleights of hand, while his followers have considered them as signs of his divinity.
Ali Baba förbii enemmän kuin 40 rosvoa.
xxx/ellauri044.html on line 1214: As a child, he was described as "unusually intelligent" and charitable, though not necessarily academically inclined, as his interests were of a more spiritual nature. He was uncommonly talented in devotional music, dance and drama. From a young age, he has been alleged to have been capable of materialising objects such as food and sweets out of thin air. Olikohan sillä huonot hampaat. Iskä oli sille hirmu vihainen, ehkä syystä. Äitikin oli käväissyt salaa hunajapurkilla. Babaa pisti skorpioni ja se alkoi puhua sanskriittiä. Babar oli ennustanut kuolevansa 96v terveenä kuin pukki. Se kuolikin 84v kun tuoli kaatui sen päälle. Jälkeenpäin selitettiin et se oli tarkoittanut kuukalenterivuosia. Se ei yrittänyt USAaan, teki vaan jonkun lomamatkan Ugandaan.
xxx/ellauri057.html on line 856: What the novel actually delivers is a narrative of constant progress and growth, without any consideration of potential limits or unintended detrimental side-effects. In Markens grøde, human nature is assumed to create desires that can only be fulfilled through permanent increases in production and consumption, irrespective of any material environmental restraints. In combination with an ideology of human population growth, the novel, instead of conveying »green values«, constitutes a literary expression of precisely the ideas and processes that led to the Great Acceleration and the transition into the Anthropocene.
xxx/ellauri057.html on line 1381: Nyt mullon yhtä aikaa lainassa Tatu Wahlstenin kirjenivaska ja Karin Wadenströmin pakinat. Jos Kati on selkeästi materialisti köyhälistön asialla, niin näyttää Tatusta kehkeytyvän yhtä vääjäämättömästi idealistinen pääoman juoxupoika. Tosin sen kirjeet silkkineeseen Martti Haavioon ei ole luottamista pitemmälle kuin sen jaxaa heittää. Siinä on pukki kaalimaata pöyhimässä. Maralla ei ole pahemmin särmää luonnehtia Tatua hinteläxi, kun ize näyttää erehdyttävästi hattutelineeltä. Vitun Musta P-pää. Tosin sen pappisveli Jaakko on vielä paljon huonompi runoilija kuin se. Jaska on niiin paska etten viizinyt ottaa sen runoja Lahden Prisman poistohyllystä edes ilmaisexi. Käytettyjä piipunrasseja, sinimustia.
xxx/ellauri075.html on line 330: Walter Bendix Schönflies Benjamin (/ˈbɛnjəmɪn/; German: [ˈvaltɐ ˈbɛnjamiːn];[5] 15 July 1892 – 26 September 1940) was a German Jewish philosopher, cultural critic and essayist. An electric tinker, combining elements of German idealism, Romanticism, Western Marxism, and Jewish mysticism, Benjamin made enduring and influential contributions to aesthetic theory, literary criticism, and historical materialism. He was associated with the Frankfurt School, and also maintained formative friendships with thinkers such as playwright Bertolt Brecht and Kabbalah scholar Gershom Shulem. He was also related to German political theorist and philosopher Hannah Arendt through her first marriage to Benjamin's cousin, Günther Anders.
xxx/ellauri075.html on line 349: Tälläsiä konvoluutteja (asiakirjakoteloita) mäkin tässä pukerran. Benjaminin jouzenlaulu ‘Historian käsitteestä’ moittii valistusta ja kapitalistista käsitystä historiasta edistyxenä. Melankolisesti se analisoi 20. vuosisataa, sotkee teologista ja messianistista soopaa marxistisen materialismin teleologisoivaan soppaan. Benjaminin mielestä heikompien lyttäys ei ole mikään emergency, se on normitoimintaa. Kleen Angelus Novus (Benjaminin omistama maalaus) oli siitä kiva. No se onkin aika lailla Waltun näkönen.
xxx/ellauri076.html on line 61: After two-and-a-half years of inactivity, Neil suddenly announced in September 2018 that Mötley Crüe had reunited and was working on new material. On March 22, 2019, the band released four new songs on the soundtrack for its Netflix biopic The Dirt, based on the band's New York Times best-selling autobiography. In 2023 they appeared at Hyvinkää Rockfest.
xxx/ellauri076.html on line 133: Kajanus had developed a musical theater concept, Red Light Review, based on his memories of being a young man in places like Pigalle in Paris's red-light district. Encouraged by Grant Serpell to rework this material as pop songs, Kajanus devised the concept for Sailor.
xxx/ellauri085.html on line 106: If it is a surprise to learn that Lawrence originally conceived of Women in Love as a money-making pot-boiler, it comes as an endearing shock to read that James Joyce submitted some of his early work to the firm of Mills and Boon. There is no record of the reader’s report, beyond the fact that he rejected Dubliners as unsuitable material for the unique imprint of that publishing house. For his part, Lawrence had no doubt that the author of Ulysses was the real smutmonger of modern fiction. ‘My God, what a clumsy olla putrida James Joyce is!’, he wrote to Aldous Huxley, ‘nothing but old fags and cabbage-stumps of quotations from the Bible and the rest stewed in the juice of deliberate journalistic dirty-mindedness.’ To his wife Frieda he wrote, after reading Ulysses, that ‘the last part of it is the dirtiest, most indecent, obscene thing ever written’; and he later complained that Joyce had degraded the novel to the level of an instrument for measuring twinges in the toes of unremarkable men. Joyce’s reply to the charge that he was just another pornographer doing dirt on sex was to claim that at least he had never made the subject predictable or boring. He denounced Lady Chatterbox’s Lover — his title for Lawrence’s notorious novel — as a ‘lush’ production in ‘sloppy English’ and dismissed its ending as ‘a piece of propaganda in favour of something which, outside of DHL’s country at any rate, makes all the propaganda for itself’. It is a minor irony of literary history that both men were married at Kensington Register Office in London, although, unlike Lawrence, the Irishman allowed a decent interval of twenty-five years to elapse before the solemnisation of his nuptials.
xxx/ellauri085.html on line 171: While the novel consistently posits a neuroscientific, material explanation for such an illness—i.e., the primacy of the body and the tyrannical oppression of brain chemistry—there also exists a spiritual-philosophical undercurrent that posits a construction of the Self defined by experience and choice.
xxx/ellauri085.html on line 415: Let’s say you have an idea for a business or invention, or innovation on an old idea, it could be anything, a restaurant, or selling the iPhone. An entrepreneur has an idea, without which there would be no iPhone or any other product or service. You start the business by putting in your life savings or and/or getting investors, and they all lose their money if the business doesn’t work out. You have to put out money to suppliers for materials money for rent, you have to PAY EMPLOYEES even when you haven’t made 1 red cent yet from sales, because the product hasn’t even been produced yet, much less sold. Thats SOOO wrong! Never mind that they work quite as hard whether or not your snaky idea will work.
xxx/ellauri086.html on line 708: Elmer Kennedy-Andrews remarks that Hawthorne in "The Custom-house" sets the context for his story and "tells us about ´romance´, which is his preferred generic term to describe The Scarlet Letter, as his subtitle for the book – ´A Romance´ – would indicate." In this introduction, Hawthorne describes a space between materialism and "dreaminess" that he calls "a neutral territory, somewhere between the real world and fairy-land, where the Actual and the Imaginary may meet, and each imbues itself with nature of the other". This combination of "dreaminess" and realism gave the author space to explore major themes.
xxx/ellauri087.html on line 608: Maailma on vienyt ja koulinut, mutta Yrjö Engeström on yhä idealisti. Höh, 1971 se oli olevinaan dialektinen materialisti. Taisi kääntää Hegelinsä takas jaloilleen.
xxx/ellauri087.html on line 618: Elsewhere CHAT has been defined as "a cross-disciplinary framework for studying how humans purposefully transform natural and social reality, including themselves, as an ongoing culturally and historically situated, materially and socially mediated process". Core ideas are: 1) humans act collectively, learn by doing, and communicate in and via their actions; 2) humans make, employ, and adapt tools of all kinds to learn and communicate; and 3) community is central to the process of making and interpreting meaning – and thus to all forms of learning, communicating, and acting.
xxx/ellauri091.html on line 300: In 1885 Hauptmann set up a home with his wife in the little lakeside village of Erkner. Abandoning his early romantic ideals, he became convinced that life should be depicted as it is. From the intellectual currents of his day he adopted a belief in scientific causality and materialism. His early stories 'Fasching' (1887) and 'Bahnwärter Thiel' (1888) were tales of simple people, although there is also a level which transcends the boundaries of realism.
xxx/ellauri103.html on line 274: She and her colleagues in the fat rights movement did not want my advocacy. I could not weigh in on this material because I did not belong to the club. I found this an artistic, political, and even commercial disappointment – because in the US and the UK, if only skinny-minnies will buy your book, you’ve evaporated the pool of prospective obese consumers to a puddle.
xxx/ellauri103.html on line 557: The primary environmental criticism following Nike has been its refusal to eliminate hazardous materials from its supply chain.
xxx/ellauri104.html on line 197: Ironista kyllä, narsistit ovat yleensä onnellisempia kuin porukat yleensä. Ne on materialistisia izensäkorostajia, jotka kazoo että niille kuuluu kaikkea, impulsiivisia eivätkä opi virheistä, vaan eziytyvät entistä isompiin ongelmiin, esim rikoxiin. Siitä voi loppupeleissä seurata issueita esim koulussa tai työpaikalla ja mikä pahinta, työttömyyttä. Narsistit on tyypillisestiä snobeja ja ihailevat julkkuja. Niiden suhteet on yleensä lyhytaikasia, koska ne on koko ajan vaihtamassa parempaan, tai niiden siipat saavat tarpeexeen, koska narsistit on äreitä ja äkkipikaisia.
xxx/ellauri104.html on line 224: Karl Marx: Dialectical materialism
xxx/ellauri120.html on line 57: As deacon in Rome, St. Lawrence was responsible for the material goods of the Church and the distribution of alms to the poor. Ambrose of Milan relates that when the treasures of the Church were demanded of Lawrence by the prefect of Rome, he brought forward the poor, to whom he had distributed the treasure as alms. "Behold in these poor persons the treasures which I promised to show you; to which I will add pearls and precious stones, those widows and consecrated virgins, which are the Church's crown."
xxx/ellauri121.html on line 358: Peg on muistavinaan että jonkun nazin morsian olisi ollut keskitysleirin pihalla bikineissä kissalasit päässä. Hmm. Although two-piece bathing suits were being used by women as early as the 1930s, the bikini is commonly dated to July 5, 1946 when, partly due to material rationing after World War II. Cat eye glasses first became popular in the 1950s with their feline inspired style. A huge contrast to the frames that had been in fashion previously, cat eye glasses marked a new era of chic style for women. The glasses were originally created to be worn only with optical lenses, but it was the hugely famous actress Audrey Hepburn that kicked off the trend for cat eye sunglasses after her starring role in 1961 hit film Breakfast at Tiffanys. Eli selkeästi joku anakronismi, sodanjälkeisiä muoteja. Platform shoes oli kyllä muotia 30-40-luvuilla. Mitä vittua on "sen ajan painokuvahatut?" Ei takuulla ollut 40-luvun muotia, mitä sitten ovatkaan. Ja sit toi älytön Nolite te bastardes carborundorum josta on ollut useaankin otteeseen syytä marista.
xxx/ellauri122.html on line 802: When the sharpest data-thief in the business is called to target the powerful artificial intelligence orbiting Earth, he embarks on the adventure of a lifetime. Good material for conspiracy theorists.
xxx/ellauri125.html on line 434: ex-husband) fascinated him with its “goyish chaos” and provided material for his
xxx/ellauri125.html on line 761: In July 1982, Love returned to the United States. In late 1982, she attended a Faith No More concert in San Francisco and convinced the members to let her join as a singer. The group recorded material with Love as a vocalist, but fired her; according to keyboardist Roddy Bottum, who remained Love's friend in the years after, the band wanted a "male energy". Love returned to working abroad as an erotic dancer, briefly in Taiwan, and then at a taxi dance hall in Hong Kong. By Love's account, she first used heroin while working at the Hong Kong dance hall, having mistaken it for cocaine. While still inebriated from the drug, Love was pursued by a wealthy male client who requested that she return with him to the Philippines, and gave her money to purchase new clothes. She used the money to purchase airfare back to the United States.
xxx/ellauri129.html on line 46: Bei ihrer ersten Begegnung 1907 in Wien sprachen Freud und Jung dreizehn Stunden miteinander, wobei sowohl sehr ähnliche Interessen als auch bereits Differenzen sichtbar wurden: Freud habe Jung gebeten, «nie die Sexualtheorie aufzugeben». Ein früher Konfliktpunkt war ihre unterschiedliche Einstellung zu Religion und zum Irrationalen: Jung nahm sogenannte parapsychologische Phänomene ernst, während Freud diese «als Unsinn» ablehnte, selbst als sich nach Schilderung Jungs ein solches Phänomen (ein wiederholter Knall im Bücherschrank) am gemeinsamen Abend ereignet haben soll. Jung war enttäuscht über die Reaktion Freuds und schrieb sie dessen «materialistischem Vorurteil» zu. Freud schätzte es, dass Jung sich als «Christ und Pastorensohn» seiner Theorie anschloss. Erst Jungs «Auftreten [habe] die Psychoanalyse der Gefahr entzogen … eine jüdische nationale Angelegenheit zu werden», schrieb er in einem privaten Brief 1908. Freud sah in Jung den Stammhalter und Fortführer der Psychoanalyse und bezeichnete ihn als «Kronprinzen».
xxx/ellauri130.html on line 583: “I don’t think there’s ever been a time when you could just say anything.” He recalls an early comedy show – this must have been in the late 80s – where the host apologised to the crowd after Skinner had performed some risque sexual material. “He said I’d never play at the venue again – and then he launched into a load of racist material and brought the house down. Everyone’s got their own standards and restraints. But I think it’s been good for me to keep questioning what I say. It’s made me think more positively about racist jokes and not so much about penises. My knob is not working anymore BTW, I'm 65. We’re both deeply ashamed. Can't lift our eye to the public.”
xxx/ellauri137.html on line 204: Majas on a Balcony 1800-1810 is one of the many genre paintings by Goya portraying scenes from contemporary life. The physical setting is an azotea or balcony, a characteristic appendage of Spanish houses and an integral part of social life and character in the towns and cities of Goya's country. The features and props of the setting are confined to an iron railing with vertical grills, a very austere structure (compared to the rich elaborate grill-work of which we are accustomed to think as flourishing in Spain, or at least in New Orleans), which alludes to the socio-economic character of the house; the edge of the floor; some chairs - rather inelegant - one of which has cheap wicker matting; and in the background, a bare wall, a only proof of whose presence is a shadow to the extreme right suggesting a material surface.
xxx/ellauri137.html on line 206: And the Majas, they are not aristocratic ladies as their fine apparel may suggest; they lack refinement and dignity, though they are extremely attractive (particularly the one on the right, I would fuck her anytime). The artist calls them majas not mujeres. A patent wink to the same artist's best known work La Maja desnuda from the same year. They are no ordinary women. They are courtesans! Sluts, not to make too fine a point on it. Goya makes a subtle criticism on the society of his time. In Majas on a Balcony, Goya combines an ironic treatment of material with an impressionistic technique, a mode of presentation, which succeeds in creating a piece of social criticism. Buaahahahaha don't make me laugh!
xxx/ellauri138.html on line 271: "I am against the holocaust of anything," said Claire Bloom. Roth was invested serving much of his own paper trail, said Avishai. He started donated their papers to the Library of Congress in the 1970s, and the institution amassed some 25,000 articles from 1938 to 2001, including correspondence with Bloom, Updike, Saul Bellow and Cynthia Ozick. After Roth's death, the library acquired more material, including correspondence, drafts, research notes, autobiographical notes, and other personal effects. Vitun hamsteri.
xxx/ellauri138.html on line 273: The most recent acquisitions - around 15 boxes of material from 1945 to 2018 - can only be viewed with permission from the Roth estate, until 2050, when the logs will be open to everyone, according to Barbara Bair, the literary specialist in the "pisioning of library manus (Avishai again)."
xxx/ellauri139.html on line 168: Kuullostaa tämän perusteella aika kuikelolta. Tollanen pensasmustikka taas kerran. Sartre teki siitä pilaa. Sen "base materialism" idea oli ihan hanurista, vitun bergsonismia. Parempi idis oli sen the cursed share, eli se että kapitalistinen kasaantumistalous tuottaa yxille ylijäämää, josta ne hankkiutuu eroon joko tuhlaamalla älyttömästi tai alottamalla sotia.
xxx/ellauri139.html on line 265: Yx episodi sisältää vittuilua ajan aate-elämän konkreettisiin tapahtumiin. Toinen näistä episoodeista, "nykyajan kaikkein nuorimpien positivistien episoodi" on Burdovskin ja hänen ystäviensä ryhmän käynti tapaamassa Myshkiniä "Pavlitshevin äpäränä" . Dostojevski täyttää koko tämän episodin poleemisin heitoin 60-luvun vallankumouksellis-demokraattisen lehdistön ideoita vastaan, materialismia ja ateismia vastaan, "naisasialiikettä" vastaan, "järkevän egoismin" teoriaa vastaan jne. Mainittujen lukujen tekstiin sisältyy poleemisia heittoja Tshernyshevskin "Mitä on tehtävä?" ideaa vastaan, M. Е. Saltykov-Shtshedrinin Iskraa vastaan jne. Dostojevski pyrkii osoittamaan, että materialistiset teoriat, jotka olivat levinneet venäläisen yhteiskunnan demokraattiseen osaan, voisivat helposti olla käytettävissä rikosten puolustukseksi ja johtaisivat "ajatuksen horjahteluun" nuorison keskuudessa (tämän valheellisen idean Dostojevski pani liikkeelle vielä Rikoksessa ja rangaistuksessakin).
xxx/ellauri148.html on line 510: Minä sanoin izelleni: uskon jumalaan, pelkään häntä kuin ruttoa, silti en voi rakastaa häntä - en koko sielullani ja ruumiillani niin kuin Toora käskee enkä edes tuntea amorem dei intellectualem, jota peukutti asexuaali Spinoza. En silti voi kieltää Jumalalta sisäänpääsyä niin kuin materialistit tekevät, sillä en pidä materialisteista, tarkoittaen parta-Kallen perillisiä. Paras minka voin tehdä omat rajoitukseni tuntien on kohdella eläimiä ja ihmisiä itse parhaaksi katsomallani tavalla.
xxx/ellauri149.html on line 364: Roger Ebert gave the film three stars out of four, calling it "a bright and sometimes breathtaking retelling" of the source material. He praised it as a improved version of the "commercial shlock" of the source material, "being light instead of turgid" and "outward-looking instead of narcissistic". He applaud the portrayal of the titular character as "human, strong and reachable", only achieved elsewhere by The Gospel According to St. Matthew (1964) and The Last Temptation of Christ (1988).
xxx/ellauri149.html on line 381: Jesus Christ Superstar is a Rock Opera and (subverted?) Passion Play by Andrew Lloyd Webber and Tim Rice. Originally released as a Concept Album in 1970 (when Lloyd Webber and Rice were still in their very early twenties, no less!), it made its way to the Broadway and London stage in 1971, and was adapted into a film directed by Norman Jewison in 1973. An updated version was recorded sometime around 2000 by Webber's Really Useful Group for PBS. A filmed version of the UK arena tour starring Tom Munchin as Judas was released on DVD and digital in 2012, and a live adaptation starring John Lennon as Jesus, Sara Bareilles as Mary Magdalene and Alice Cooper as Herod that aired on NBC in 2018. The show lives on in stage productions and tours (and even non-theatrical tribute albums from fans who were more attracted to it as an album than a show) to this day. Inspired by… The Four Gospels of The Bible (specifically the arrival in Jerusalem and subsequent crucifixion of Jesus), it chronicles the last seven days of Jesus' life, focusing mainly on the characters of Jesus, Judas and Mary Magdalene. It's regarded among Andrew Lloyd Webber's best works, which is not saying much. It's a pseudo-sequel to Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat, though this took a bit more liberty with the source material and is considerably less playful.
xxx/ellauri149.html on line 469: "Corpsing" (also called "breaking") is actor-speak for having an unscripted fit of laughter onstage, so-called because the worst time to have the giggles is when one is playing a corpse. Corpsing doesn't necessarily mean that the material is especially funny (though, of course, it can be), or that the actors aren't taking it seriously; it just happens, and even excellent actors can corpse. Many actors try to cover this by covering their mouth and muffling the sounds they make. When this is done, a fit of laughter can rather haphazardly be turned into violent sobbing, with varying levels of success. Of course, that only helps if violent crying is appropriate for the scene (again, playing a corpse leaves you in trouble, as corpses don't cry either — usually).
xxx/ellauri157.html on line 218: With its emphasis on Divine Omnipresence, Hasidic philosophy sought to unify all aspects of spiritual and material life, to reveal their inner Divinity. Dveikut was therefore achieved not through ascetic practices that "broke" the material, but by sublimating materialism into Divine worship. Nonetheless, privately, when nobody was looking, many Hasidic Rebbes engaged in ascetic practices, in Hasidic thought for mystical reasons of bringing merit to the generation, rather than formerly as methods of personal elevation.
xxx/ellauri157.html on line 220: The Baal Shem Tov taught that a superior advantage would accrue in Jewish service with incorporating materialism within spirituality. In Hasidic thought, this was possible because of the essential Divine inspiration within Hasidic expression. In its terminology, it takes a higher Divine source to unify lower expressions of the material and the spiritual. In relation to the Omnipresent Divine essence, the transcendent emanations described in historical Kabbalah are external. This corresponds to the Kabbalistic difference between the Or (Light) and the Maor (Luminary). Essential Divinity permeates all equally, from the common folk to the scholars. Well, perhaps a little fuzzy, but the main point is that everyone can participate in the fun.
xxx/ellauri157.html on line 235: Such material and spiritual fun with another person achieves its own manifold spiritual illumination and refinement of one's personality. Just as some traditional forms of Jewish thought gave emphasis to fear of punishment as a helpful contribution to beginning Jewish observance, before progressing to more mature levels, so too do some Jewish approaches advocate motivation from eternal reward in the Hereafter, or the more refined ideal of seeking spiritual and scholarly self-advancement through Torah study. Study of Torah is seen by Rabbinic Judaism as the pre-eminent spiritual activity, as it leads to all other mitzvot (Jewish observances). The more time spent in the yeshiva, the less vacuum-cleaning and taking-out of garbage at home. To seek personal advancement through learning is a commendable ideal of Rabbinic Judaism.
xxx/ellauri157.html on line 237: Hasidism, initially, rejected the focus on personal reward, or ultimately also the ideal of material self-advancement, as too self-centred. Before the magnificent awareness of Divine majesty, through the mystical path, the automatic response is sincerity and a desire to nullify oneself (nollata polla) in the Divine presence. It is more worthwhile to reject even refined levels of self-centred spiritual advancement from advanced Yeshiva study to help another male person in their spiritual and even physical needs. This attitude has also spread in recent times to non-Hasidic Lithuanian Jewish Orthodoxy, as part of the spiritual campaign of the Baal Teshuvah movement.
xxx/ellauri165.html on line 504: His dark materials to create more worlds,--
xxx/ellauri166.html on line 133: Bezoar Fictional materials (3 C, 29 P)
xxx/ellauri170.html on line 833: Actualism is materialistic reductionism
xxx/ellauri173.html on line 779: Toistan tiukasti, kopioin tämän naisen Valon ylevällä avulla! Ja projisoiden sen säteilevään aineeseensa, minä valaistan melankoliallanne tämän uuden olennon kuvitteellisen sielun, joka pystyy hämmästyttämään enkeleitä. Voitan Illuusion! panen hänet vankilaan. Pakotan tässä näyssä ihanteen itsensä ilmentämään ensimmäistä kertaa aisteihisi, käsin kosketeltavana, kuultavana ja materialisoituneena. Pysäytän sen lennon syvyyksissä ensimmäisen tunnin tämän lumoutetusta miragesta, jota tavoittelet turhaan, muistoissasi! Ja tuijottaa häntä melkein kuolemattomasti, kuuletko? ainoassa ja todellisessa muodossa, jossa näit sen, painan elävän toisessa kopiossa, ja muotoiltuna toiveidesi mukaan!
xxx/ellauri173.html on line 912: Piintyneenä materialistina mä en näe tässä pointtia. Tekoälyllä varustettu silikonirakas voi aivan hyvin valvoa omia toimiaan ja tarvittaessa niistä ahdistua ja tehdä parannusta, kuha neuroverkossa on siihen tarvittavat leiörit ja takaisinkytkennät.
xxx/ellauri178.html on line 263: seminaariluennoistaan – käy selvästi ilmi hänen filosofoimisensa ja kulttuurikritiikkinsä tavoite. Nähdäkseni Laurikaisen mielestä ahtaalle materialismille rakentava vinosuuntaus tieteen taustafilosofiassa oli korjattava ja uusi todellisuuskäsitys rakennettava väljälle idealismille ja kvanttimekaniikan osoittaman indeterminismin perustalle. Oli luotava kokonaisuuden käsittävä todellisuuskuva, unus mundus, jossa myös ihminen ja hänen tietoisuutensa on mukana.
xxx/ellauri178.html on line 265: Tämä korjattu, laaja todellisuuskuva voisi poistaa esteet henkilökohtaisen uskonelämän tieltä ja korjata materialismin tuottamat kulttuurin rappeutumat. Erityisesti on korostettava, että Laurikainen piti tieteen menetelmiä ja saavutuksia suuressa arvossa, mutta hän näki selvästi sen rajoittuneisuuden todellisuuden tulkkina – ”tieteellä on rajansa” muodostui siten hänen motokseen.
xxx/ellauri186.html on line 90: Henry Ward Beecher had publicly denounced Woodhull's advocacy of free love. Outraged at what she saw as his hypocrisy, she published a story titled "The Beecher-Tilton Scandal Case" in her paper Woodhull and Claflin's Weekly on November 2, 1872; the article made detailed allegations that America's most renowned clergyman was secretly practicing the free-love doctrines that he denounced from the pulpit. Woodhull was arrested in New York City and imprisoned for sending obscene material through the mail. The scandal split the Beecher siblings; Harriet and others supported Henry, while Isabella publicly supported Woodhull.The first trial was Woodhull's, who was released on a technicality.
xxx/ellauri186.html on line 701: An aim of Christian apologetics must be to defend and articulate the white supremacy of the Christian religion as compared to Islam. The goal of this paper will be to highlight a historical issue surrounding the Quran’s source material for its account of Jesus Christ and some clay birds. In the best traditions of American free enterprise and Western market economy, I shall do my best to denigrate the musulmans and sell our alternative product in its place.
xxx/ellauri186.html on line 703: When issues of source material arise within discussions surrounding the Quran with Muslims, statements of inspiration and religious trust in the Prophet’s words abound. Muslim beliefs concerning their doctrine of inspiration supposedly protect the Quran from any error. Cyril Glasse, an Islamic scholar, noted that:
xxx/ellauri186.html on line 705: Western writers who, for reasons of the defense of Christianity and Judaism, or for their reasons of their disbelief in any Divine Revelation, have been wont to disparage the Quran as regards to factual, historical accuracy, or have spoken of “Muhammad’s confused knowledge of history” or his “imperfect or deficient knowledge of Judaism” are, in every respect, wide of the mark. To begin with, such observations presume the Prophet’s participation in the compositions of the Quran, which is in no way admissible...Although the stories in the Quran have their historical origins, they undergo a transformation which lifts them out of their former context into a retelling which is not that of a human tongue ...Divine revelation [takes] this “material” and [uses] it for its own purposes; the origins of the story become irrelevant...
xxx/ellauri186.html on line 742: Many of the things Mohammed wrote down are found within the Judeo-Christian canon: Jesus taught the Scriptures, he healed lepers and men who were born blind, and he raised people from the dead. But, the Gospels and nowhere else in Scripture presents Jesus ever molding clay into sparrows (or other birds, passerine or otherwise) and breathing life into them, causing them to fly away. Where is this material found? Discussing the origin of many pseudo-biblical themes, accounts, and motifs within the Quran, Yehuda D. Nevo (admittedly a Jew, but we got a common enemy here) noted that:
xxx/ellauri186.html on line 744: The Quran contains material from disparate sources. Some of it is native Arab
xxx/ellauri186.html on line 745: material…Some was borrowed from the other monotheistic religions: Judaism,
xxx/ellauri186.html on line 746: Christianity, and especially Judeo-Christianity. Thus the Quran alludes repeatedly to the content of the Pentateuch and the Gospels. But while it is true that more Quranic material is classifiable as “Judaic” or “Christian” than as specifically “Judeo-Christian,” nonetheless the influence of the later is central; for whereas the “Judaic” and “Christian” material consists of references to “known facts,” or allusions to, and occasional retellings of, stories and legends, the Judeo-Christian material shaped the theology of the Quran.
xxx/ellauri186.html on line 748: The source material for the account of Jesus creating birds out of clay is likely derived from the Infancy Gospel of Thomas, a late second or third century pseudepigraphal gospel that describes Jesus’ early life before he started his ministry as an adult. The story reads:
xxx/ellauri186.html on line 754: While the Quran mentions the miracle in passing whereas the infancy gospel narrates the episode, the apparent similarity cannot be denied. The source material for this account poses special problems for Muslim source critics because of the nature of the infancy account.
xxx/ellauri186.html on line 783: The argument above and other arguments associated with the Quran’s dubious source material lend credibility to the claim that the religion built upon a less than trustworthy foundation.
xxx/ellauri212.html on line 180: Ihan päätöntä solipsismiä mikä ei ole muuta kuin narsismia toisella tuotenimellä. Idealismin tarkoitus on tyhmän kansan vedätys, six sitä on johtoportaat tupanneet ja six samat porukat vihaa materialismia kuin rakkikoirat. Marx oli niin oikeassa tässä.
xxx/ellauri218.html on line 244: After the September 11, 2001 attacks, Fresh Kills was temporarily re-opened to be used as a sorting ground for roughly one-third of the rubble from Ground Zero. More than 1,600 personal effects were retrieved during this time. About 1.6 million tons of material obtained from Ground Zero was taken to the landfill for sorting.
xxx/ellauri218.html on line 443: The importance of the strike was underlined by a flier handed out by Local 831, which pointed out the life expectancy of a sanitation worker was 54 years compared to 67 for the entire U.S. population. Even today, according to the Federal Bureau of Labor Statistics, “refuse and recyclable material collectors” consistently have one of the highest rates of on-the-job fatalities. Seventeen NYC sanitation workers were killed on the job between 2000 and 2014.
xxx/ellauri225.html on line 277: Several of Le Guin´s works have featured stylistic or structural features that were unusual or even subversive. The heterogeneous structure of The Left Hand of Darkness, described as "distinctly post-modern" (eek!), was unusual for the time of its publication. This was in marked contrast to the structure of (primarily male-authored) traditional science fiction, which was straightforward and linear. The novel was framed as part of a report sent to the Ekumen by the protagonist Genly Ai after his time on the planet Gethen, thus suggesting that Ai was selecting and ordering the material, consisting of personal narration, diary extracts, Gethenian myths, and ethnological reports. Earthsea also employed an outlandishly unconventional narrative form described by scholar Mike Cadden 
(Princeton U Senior Lecturer in Theater) as "free indirect discourse", in which the feelings of the protagonist are not directly separated from the narration, making the narrator seem sympathetic to the characters, and removing the skepticism towards a character´s thoughts and emotions that are a feature of more direct narration. Cadden suggests that this method leads to younger readers sympathizing directly with the characters, making it an effective technique for young-adult literature like Flaubert or Zola.
xxx/ellauri225.html on line 304: The Dispossessed, set on the twin planets of Urras and Anarres, features a planned anarchist society depicted as an "ambiguous utopia". The society, created by settlers from Urras, is materially poorer than the wealthy society of Urras, but ethically and morally more advanced. Unlike classical utopias, the society of Anarres is portrayed as neither perfect nor static; the protagonist Shevek finds himself traveling to Urras to pursue his research. Nonetheless, the misogyny and hierarchy present in the authoritarian society of Urras is absent among the anarchists, who base their social structure on cooperation and individual liberty. The Eye of the Heron, published a few years after The Dispossessed, was described as continuing Le Guin´s exploration of human freedom, through a conflict between two societies of opposing philosophies: a town inhabited by descendants of pacifists, and a city inhabited by descendants of criminals.
xxx/ellauri229.html on line 537: The turning over of individual looks to private enterprise led, after several decades, to a new crisis. True, a few philosophers had already come forward with the notion that the greater the progress, the more the crises, and that in the absence of crises one ought to produce them, because they activated, integrated, aroused the creative impulse, the lust for battle, and gave both spiritual and material energies direction. In a word, creative destruction spurs societies to concerted action, and without them you get stagnation, decadence, and other symptoms of decay. These views are voiced by the school of "economic liberals," i.e. philosophers who derive optimism for the future from a pessimistic appraisal of the present.
xxx/ellauri232.html on line 122: Under de senare årtiondena har flera forskare betonat de idealistiska och antimaterialistiska elementen i fascismen. I stället för att se denna som en reaktionär rörelse har flera forskare betonat dess revolutionära och visionära karaktär. Fascismen skall således närmast ses som en protest mot det sekulära samhällets symboliska ödslighet. Jimmie Åkessons smärta figur i kostym och slips ger oss hopp i de här svåra tiderna där Anders Tegner ses i ylletröja och andra partiers politiker går med kragarna vidöppna.
xxx/ellauri232.html on line 169: Aus dem „tonnenweise“ vorliegenden Material in Ludwigsburg stütze er sich auf ganze 166 Aussagen vor Kriegsverbrechertribunalen. „Mit Goldhagens Methoden im Umgang mit Beweismaterial könnte man aus dem Ludwigsburger Material leicht die nötigen Zitate heraussuchen, um das genaue Gegenteil von dem zu beweisen, was Goldhagen behauptet.
xxx/ellauri233.html on line 108: Någon som sitter på något material med honom? Jag har aldrig hört hans namn innan Han pratar fan som en pingstpastor. Typ 2 minuter in.
xxx/ellauri235.html on line 454: Forester does reveal that the original trigger for his central character as an officer in the Royal Navy was his finding of three bound volumes of the Naval Chronicle when looking in a second-hand bookshop for some reading matter to take on a small sailboat; this, he implies, provided enough material for his lively subconscious to work on to ensure the eventual emergence of the Hornblower we know.
xxx/ellauri250.html on line 560: Young Bukowski spoke English with a strong German accent and was taunted by his childhood playmates with the epithet "Heinie", German diminutive of Heinrich, in his early youth. He was shy and socially withdrawn, a condition exacerbated during his teen years by an extreme case of acne. Neighborhood children ridiculed his accent, acne and the sensible clothing his parents made him wear. Nachdem sein Vater seinen Wehrdienst abgeleistet hatte, fand er jedoch nur eine Arbeit als Milchlieferant. Die Familie lebte aus diesem Grund zeitweise in ärmlichen Verhältnissen. Regelmäßig betrog der Vater außerdem Bukowskis Mutter mit anderen Frauen, betrank sich und misshandelte seinen eigenen Sohn körperlich. In die Pubertät gekommen, litt Bukowski zudem an starker Akne und hatte am ganzen Körper Pusteln, weshalb er ein ganzes Jahr nicht die Schule besuchen "konnte". The Great Depression bottled his rage as he grew up, and gave him much of his voice and material for his writings.
xxx/ellauri250.html on line 692: Prior to FTX's collapse, Bankman-Fried was ranked the 41st richest American in the Forbes 400, and the 60th richest person in world by The World's Billionaires. His net worth peaked at $26 billion. In October 2022, he had an estimated net worth of $10.5 billion. By November 8, 2022, amid the bankruptcy of FTX, his net worth was estimated to have dropped 94 percent in a day to $991.5 million according to the Bloomberg Billionaires Index, the largest one-day drop in the index's history. On November 11, 2022, the Bloomberg Billionaires Index considered Bankman-Fried to have no material wealth. Before his wealth had evaporated, Bankman-Fried was a major donor to Democratic political campaigns, and planned to spend tens of millions in the 2024 U.S. presidential election.
xxx/ellauri259.html on line 307: Harveyn mukaan Attān kontekstuaalinen käyttö Nikāyasissa on kaksipuolista. Yhdessä se kieltää suoraan, että ihmisessä voidaan löytää mitään, jota kutsutaan itseksi tai sieluksi, mikä on ihmisen pysyvä olemus, teema löytyy brahmanisista (muinaisista hindulaisista) perinteistä. Toisessa, toteaa Peter Harvey , kuten Samyutta Nikaya IV.286:ssa, Sutta pitää materialistista käsitystä pre-buddhalaisen Veda-ajan "ei kuolemanjälkeistä elämää, täydellinen tuhoutuminen" kuoleman yhteydessä Itsen kieltämisenä, mutta silti. "sidottu uskoon Itseen". "Itse on olemassa" on väärä lähtökohta, väittävät varhaiset buddhalaiset tekstit. Lakkaa kirmurtelemasta Peter, tää on aivan selvää pässinlihaa, materialismia!
xxx/ellauri259.html on line 315: Buddhan Gautama korosti sekä karmaa että anattā- oppeja. Buddha kritisoi oppia, joka asetti muuttumattoman olemuksen subjektiksi uudestisyntymisen ja karmisen moraalisen vastuun perustaksi, jota hän kutsui "atthikavādaksi". Hän kritisoi myös materialistista oppia, joka kielsi sekä sielun että uudestisyntymisen olemassaolon ja kielsi siten karmisen moraalisen vastuun, jota hän kutsuu "natthikavādaksi". Sen sijaan Buddha väitti, ettei ole olemassa olemusta, mutta on olemassa uudestisyntyminen, joten karminen moraalinen vastuu on välttämätön. Buddhan karman puitteissa oikea näkemys ja oikeat toimet ovat välttämättömiä vapautumiselle.
xxx/ellauri259.html on line 317: Hindulaisuus, jainismi ja buddhalaisuus vakuuttavat kaikki uskoa uudestisyntymiseen ja korostavat moraalista vastuuta tavalla, joka poikkeaa buddhalaisia edeltäneistä materialistisista intialaisten filosofioiden kouluista. Intian filosofioiden materialistisia koulukuntia, kuten Charvaka , kutsutaan nihilistisiksi kouluiksi, koska ne väittivät, että kuolema on loppu, ei ole kuolemanjälkeistä elämää, ei sielua, ei uudestisyntymistä, ei karmaa ja kuolema on. tila, jossa elävä olento on täysin tuhoutunut, hajotettu. Juu ei toi materialismi pelitä kun pitää laahus pitää herran nuhteessa, kyllä siinä hommassa pelko ja toivo on välttämättömiä.
xxx/ellauri259.html on line 319: Buddha kritisoi materialistista nihilisminäkemystä, joka kielsi uudestisyntymisen ja karman, toteaa eräs länkkäri Damien Keown. Sellaiset uskomukset ovat sopimattomia ja vaarallisia, totesi Buddha, koska ne edistävät moraalista vastuuttomuutta ja aineellista
xxx/ellauri291.html on line 107: Odets tuo pöytään kysymykset ulkonäön tärkeydestä suhteessa kunnioitettavuuteen yhteiskunnassa - miltä näytämme yhteiskunnassa on se, kuinka parannamme ja saamme aseman - sekä idealismin ja realismin vastakkaisia maailmoja. Odets esittelee myös materialististen ihanteiden vastakohtana rahan merkitystä yhteiskunnassa. Kirjoituksillaan hän vähentää sosiaalimenoista yhteiskunnalle kohdistuvaa taloudellista taakkaa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmisten elämään ja heidän elämäänsä. Hän osoittaa myös, kuinka arvot voivat siinä ansaintaloukussa hämärtyä ja käsitykset voivat muuttua pahempaan päin kokemuksen myötä.
xxx/ellauri298.html on line 509: Stanislav "Stan" Grof (* 1. heinäkuuta 1931 Prahassa) on tšekkiläissyntyinen psykiatri, joka on asunut Yhdysvalloissakin 1960-luvulta lähtien. Grof on yksi tärkeimmistä transpersonaalisen psykologian kehittäjistä ja tutkija, joka tutkii epätavallisten tietoisuuden tilojen käyttöä psykologiseen parantamiseen, syvään itsetutkimiseen sekä kasvun ja näkemysten saamiseen ihmisen psyykestä . Vuonna 1993 Grof sai kunniapalkinnon Association for Transpersonal Psychologylta (ATP) merkittävästä panoksesta ja kehittämisestä transpersonaalisen psykologian alalla, joka annettiin Kalifornian Asilomarissa pidetyn 25-vuotisjuhlakokouksen yhteydessä. Hän sai myös Dagmar-säätiön myöntämän VISION 97 -palkinnon Václav Havelilta Prahassa 5. lokakuuta 2007. Vuonna 2010 hän sai Jules Verne -palkinnon Association for Pre- and Perinatal Psychology and Health -järjestöltä (APPPAH) . Toisaalta tšekkiläinen skeptikkoryhmä Český klub skeptiků Sisyfos on arvostellut Grofia siitä, että se on edistänyt heidän mielestään ei -tieteellisenä psykologiaa, joka on liian kaukana modernin tieteen materialistisen filosofisen perustan rajoista. Hän on ainoa henkilö, jolle on myönnetty Anti-Prize Erotic Boulder -palkinto kahdesti kyseisessä maassa. Eli toisaalta hänen kriitikot syyttävät häntä epätieteellisen psykologian edistämisestä ja hän on kahden harhaluuloisen lohkareen kantaja. Nimittäin Grof oli ensin naimisissa psykologi Christine Grofin kanssa 70-l. ja sitten psykologi Brigitte Grofin kanssa vuonna Christinen kuukahdettua 2014 tai size oli 2016. Stanin pitää olla vitun vanha jos se on edes syntynyt.
xxx/ellauri303.html on line 320: Professori Shragelta pääsee kalkkiviivoilla materialistisia kannanottoja. Teosofi hammaslääkäri on kyrpiintynyt. Shragen parta on kampaamaton, kulmakarvat takkuiset kuin siilillä, posket lommolla, tekohampaat hukkuneet. Hammaslääkäri ei saa enää siihen telepaattista kontaktia. Sellaista oli varmaan Merikadulla loppupeleissä.
xxx/ellauri306.html on line 107: Ainoastaan materialistiset arvot sopivat yksiin itsekkyyden kanssa.
xxx/ellauri307.html on line 643: Janet Evanovich horoskooppi on Härkä. Härän päivämäärät ovat 20. huhtikuuta - 20. toukokuuta. Härkä-horoskoopin alla syntyneet ihmiset ovat usein uskomattoman omistautuneita, luotettavia ja luotettavia. Ennen kaikkea he arvostavat turvallisuuden ja vakauden tunnetta. Heillä on tapana olla vakaa, määrätietoinen, sitkeä, kestävä, sitkeä, luotettava ja kärsivällinen. He voivat kuitenkin olla materialistisia, muutosta vastustavia, lempeitä, omistushaluisia ja itsepäisiä. Janet Evanovich syntyi vuohen vuonna. Ihmiset, joilla on kiinalainen horoskooppivuohi, ovat helliä, kohteliaita, lapsellisia, älykkäitä ja hyväsydämisiä. Heillä on erityinen herkkyys taiteelle ja kauneudelle ja erityinen rakkaus hiljaiseen elämään. Heidän vahvuutensa ovat lempeä, pehmeäsydäminen, huomaavainen, houkutteleva, ahkera ja sinnikäs. Mutta he voivat myös olla päättämättömiä, arkoja, turhamaisia, pessimistisiä, mielialaisia ja heikkotahtoisia. Heidän onnennumeronsa ovat 3, 4, 9 ja onnenvärit ovat vihreä, punainen, violetti.
xxx/ellauri312.html on line 972: Alle Jahre wieder geht er um wie ein Virus: der Wunsch, alles stehen und liegen zu lassen, auf dem Jakobsweg zu wandern oder mit dem Segelboot die Welt zu umrunden. Ob bewusst oder nicht: All die Zivilisationsmüden treten in die Fußstapfen des griechischen Einsiedlers Hyperion, erfunden von Friedrich Hölderlin. Hyperions Lebensgeschichte ist Hölderlins literarische Anklage gegen das spießbürgerliche, dumpfe und materialistische Deutschland seiner Zeit, das ihm als Künstler und Idealisten kaum Luft zum Atmen ließ, nein in einen Turm einschließ. Seine Sprache war schon damals gewöhnungsbedürftig und ist es heute erst recht: Da „säuseln holdselige Tage“, es neigen sich „lispelnde Bäume“ und es „gährt das Leben“. Doch die Fragen des lange verkannten Genies sind nicht aus der Welt: Wie kann der Mensch seine Vereinzelung überwinden? Auf welchem Weg eine bessere Welt schaffen? Und wie im Einklang mit der Natur leben? Das antike Griechenland mag heute als Vorbild ausgedient haben, aber die Suche nach Antworten auf diese Fragen bleibt aktuell.
xxx/ellauri319.html on line 262: Vissarion Hryhorovych ( s . 30. ( 11. kesäkuuta ) 1811, Sveaborg - 26. toukokuuta ( 7. kesäkuuta ) 1848, Pietari ) oli venäläinen vallankumouksellinen demokraatti, kirjallisuuskriitikko ja publicisti, filosofi - materialisti. Olisiko tästä paasattu Doston yhteydessä? Juu kz.albumia 203.
xxx/ellauri329.html on line 97: In 2004, Harper’s magazine published Natasha, a first short story by a promising 31-year-old Jewish Canadian writer, David Bezmozgis. This memorable tale of a doomed teenage love between Mark, a Jewish Toronto slacker, and his troubled (shiksa) Russian cousin by marriage was eventually released in a collection chronicling the lives of a Latvian immigrant family, not unlike the author’s own. Bezmozgis’s debut became a cult sensation with critics drawing literary comparisons to Bernard Malamud and Philip Roth. The story was subsequently reprinted in 15 languages. After penning two more acclaimed novels, then writing and directing his first feature Victoria Day (SFJFF 2010), Bezmozgis finally brings his modern classic to the big screen in a remarkably assured adaptation that’s both highly provocative and deeply poignant. At the heart of this emotional, coming-of-age drama are the extraordinarily measured performances of Alex Ozerov as Mark and newcomer Sasha K. Gordon as the sexually precocious Natasha, the dark star who forever alters Mark’s staid, suburban existence. Fans of the writer’s original source material will not be disappointed in David Bezmozgis’s haunting narrative of forbidden love caught between the old world and the new, further proof of this talented artist’s notable command of both literature and the cinema. —Thomas Logoreci Note: Mature Content. A New Life in the west means a second chance for precocious Latvian jews.
xxx/ellauri337.html on line 109: Zitat: „Leni wußte immer erst, was sie tat, wenn sie es tat. Sie mußte alles materialisieren.“
xxx/ellauri337.html on line 141: „Leni wußte immer erst, was sie tat, wenn sie es tat. Sie mußte alles materialisieren.“ (S. 231)
xxx/ellauri361.html on line 159: Paavo-isän, vanhan kokeneen rovastin, teksti jatkuu pohtien lankeemusta ja päätyen yllättävästi Jeesuksen sovitustyöhön ja jokaiselle tarjolla olevaan armoon. Maailma, jonka tärkeimpinä arvoina ovat materialismi, humanismi, itsekkyys ja pikavoittojen tavoittelu, on julma ja vaarallinen paikka elää.
xxx/ellauri363.html on line 608: kulminaationa: rakennussuunnitelma materialisoi kuirinpitovallan keskeisimmät
xxx/ellauri363.html on line 615: historiaa. Siis materialismia. Se on sentään jotakin. Ellin mielestä nää kuvat oli vähän niinkö graffiteja, joka neliösentti käytettiin. Toisaalta toisinnon teknologia tuki vankisairaalan hoitokulttuuria, sillä se mahdollisti potilaan liikkumatilan hallitun säännöstelyn. Toisinto oli keino tuottaa kahlitsevaa vapautta. Vihaava rakkaus, rakastava viha. Jäätävä polte etc. Mä muistan nää, ne oli oxymooroneita! Niinkö liberaali taloustiede.
xxx/ellauri366.html on line 84: Colleen Renée LaRose (born June 5, 1963), also known as Jihad Jane and Fatima LaRose, is an American citizen who was convicted and sentenced to 10 years for terrorism-related crimes, including conspiracy to commit murder and providing material support to terrorists.
xxx/ellauri376.html on line 181: Pertti oli positivisti eikä mikään humanisti. Idealistit on aina oikislaisia ja vassarit materialisteja. Materialistit ovat thesein puolella vastoin phuseita, koska phusein mukaan nokintajärjestys on jumalalta. Kehitysoppi sitten kyllä vähän murti vassarien vastustusta. Vaan ei kokonaan, sillä synnynnäinen paremmuus, vaikka luonnon valizema, ei siltikään oikein sovi vallankumousajatteluun. Poinzi on että me ollaan yhtä hyviä vaikka tällä haavaa alakynnessä.
318