ellauri019.html on line 1057: Kun on aikansa huudeltu puunlatvoista toisilleen törkeyxiä, on aika ryhtyä tositoimiin ja panna punaperseet liikekannalle. Sitten alkaa kuulua näitä rumia kolmisointuja marssintahdissa Mannerheimin linjalla. VA Koskenniemen patentoimia ja Taata Sillanpään sanoittamia loppusointuja. IttuTaatanaPookkana!
ellauri019.html on line 1099: Isät kazovat sokein silmin mullasta ja koittaa varoittaa: älkää hemmetissä pojat alkako sitä taas. Se oli paska reissu, huono idea. Mut sanat mukeltuu tuhkaan, kaikuu kuuroille korville, joissa kuuluu vaan marssin tahtia.
ellauri036.html on line 1184: kolmen päivän marssin jälkeen odottaa myrskyä,
ellauri048.html on line 409: Antero joutui naurunalaisexi 1951 jämittäessään loppusoinnullisen riimittelyn puolesta. Nuoret modernistit hahattivat ja katkaisivat lauseita mistä tahtoivat. Loppusoinnuista ei mitään havaintoa. "Meillä tulee aina olla lukiessa tunne siitä, ettei se säännönomaisuus, se pakollisus, mihin runomitta runoilijan velvoittaa, milloinkaan ylitä sitä, mitä voisi ehkä kuzua helläxi väkivallaxi." Riimin kotiväkivaltaa. Sexiin pakottamista. Hyvä riimiseppo venyttää mittaa kuin B.B. King tai Jimi Hendrix vinkukitaraa, soittaa sitä vaikka hampaillaan, hakkaa säleixi, sytyttää sen tuleen. VAn miälestä Goethe veteli sillä lailla ottave rimellä. "Myös loppusointu, runouden toimelias paashipoika, tehostaa rytmin tarkoituxia, jäsentelemällä säkeitä ja syventämällä äännetoistollaan runon vaikutelmaa akustisesti sidottuna, kaikessa liikunnasaankin lainomaisesti säännösteltynä yhteytenä." LOL. Kolmantena pyöränä paashipoika ottaa osaa sidontaan mehukkaasti takaapäin. Sama kaiku on askelten, marssin tahdissa vaimolaisen partoja napsitaan keskijalkamiehinä. Paashipoika mukaan, kolme, neljä! Mannerheimin linjalla survastaan Jurvan tahdissa! Taatusti loppusointuista.
ellauri048.html on line 779: With measured beat and slow, marssintahtiin vetelee sukunuijalla,
ellauri172.html on line 112: Ikävä kyllä tässäkin, niin kuin kaikessa, oli käynyt niin, että pääluvultaan mittaamaton tylsimysten arme ja oli marssinut pyhäkköön ja tietämättömyydellan ja taitamattomuudellaan luhistanut katollisen kielen ankaran jalon ryhdin. Kaiken epäonnen huipuksi mukaan on tuppautunut muutama hurskas rouvashenkilökin, ja joissakin valistumattomissa sakaristoissa ja ymmärtämättömissä salongeissa noiden rouvien viheliäisiä höpötyksiä oli ylistetty ja tervehditty nerouden läpäiseminä hengentuotteina. Sinisukat! Femakot!
ellauri217.html on line 242: Mutta isot vahvat miehet rakastavat myöskin kasseja, niiden tikut nousevat marssin tahdissa.
ellauri315.html on line 320: Helmikuun 23. päivänä, kun Puna-armeija saapui Rostoviin, Kornilov aloitti marssin etelään jäätyneiden arojen halki. Yksi kivääri kantoineen ja kenttätykistöä kantavia sotilaita seurasi pitkä letka Rostovista siviilejä, jotka pelkäsivät bolshevikkien kostotoimia. Anton Denikin, Kornilovin kakkosmies, muisteli runollisesti myöhemmin: "Me lähdimme henkisen orjuuden pimeästä yöstä tuntemattomaan vaeltamaan sinilintua etsimään." Sinilintu oli perinteinen toivon symboli venäläisissä saduissa ja legendoissa. Silloin se ei järin naurattanut.
ellauri315.html on line 330: Illalla 13. huhtikuuta alkoi Vapaaehtoisarmeijan pakkomarssi sanoakseen demoralisoituneen vapaaehtoisarmeijan, välttäen suuria punaisia joukkoja. Denikin jätti 211 vakavasti haavoittunutta lääkäreiden ja sairaanhoitajien kanssa Elizavetinskaiaan, Diad'kovskaiaan ja Il'inskaiaan. Toukokuun alussa armeija oli päässyt takaisin Donin rajalle. Kenezin mukaan "Jäämarssi oli päättynyt. Armeijalla, joka oli aloittanut marssin neljällä tuhannella sotilaalla, oli kampanjan lopussa viisi tuhatta. Mutta marssin suurin saavutus oli yksinkertaisesti selviytyminen."
ellauri321.html on line 276: Juan eli ollut tiennyt, että maailmassa oli niin paljon sotilaita kuin nyt marssi hänen ohitseen laulaen Tipperarya valkoisella maantiellä kotoisten pölynpeittämien pensasaitojen välissä. Mutta marssin melu muuttui. Oliko se loppumaisillaan? Ei vielä. Marssikenkien töm-töm väheni kylläkin, mutta sen tilalle tuli jyry-jyry. Kulman takaa tuli tykkejä ja hevosten pistävää hajua. Sotilaat istuivat ylpeinä hevosten selässä ja vielä enemmän sotilaita istui naureskellen etuvaunuilla. Jyry-jyry sanoivat tykit mennessään. Tykkimiehet istuivat mukavasti, ja ajajilla oli lakit takaraivolla ja savukkeet hampaissaan. Siellä oli upseeri, joka oli komea kuin Apollo, ja toinen, joka oli nuori ja niin nopean näköinen kuin Merkurius ratsastaessaan pähkinänruskealla tammalla, ja lujakasvoinen mies, jolla oli kruunu hihassaan ja joka käänteli päätään ja huusi raivokkaasti... Ja taas tuli lisää marssivia sotilaita. Juania alkoi huimata. Hänen silmänsä väsyivät jalkojen yhtämittaiseen astuntaan, ylpeästi heiluviin käsiin ja tuhansien kiväärien pystyssä seisoviin piippuihin. Hänen sydämensä jyskytti nopeammin ja nopeammin. Toinen soittokunta tuli säikyttäen taivaita torviensa pauhulla. Sekin katosi kaukaisuuteen, mutta sotilaita tuli yhä vain laulaen kasvot punaisina laulua, joka muuttui naurunpurskahdukseksi. Sotilaitten kengät tömistivät tietä tomun muodostaessa niiden ympärille pienia siipiä. Heidän suunsa olivat auki ja hiki valui pitkin heidän punertavia poskiaan, kun laulu paisui tuoksi suunnattomaksi, järjettömäksi Iloksi. Kymmenentuhatta englantilaista menossa nauraen sotaan ...
ellauri334.html on line 382: Pääministeri sanoi vain, että äärioikeiston huligaanit ja Hamas-mieliset roistot, joita nähtiin Palestiinan kansallisen marssin aikana, jotka ottivat yhteen poliisin kanssa, eivät kunnioittaneet armeijaa ja Britannian kaatuneita aselepopäivänä.
ellauri334.html on line 390: Häiriö tapahtui myös jatkuvan epävarmuuden taustalla Suella Bravermanin tulevaisuudesta sisäministerinä sen jälkeen, kun hän väitti viime viikolla, että poliisi oli osoittanut puolueellisuutta erityyppisten mielenosoitusten torjunnassa. Päivän tapahtumat avautuivat jatkuvan keskustelun keskellä siitä, olisiko poliisin pitänyt ylipäätään sallia 250 kiloapinan palestiinalaismielisen marssin edetä.
ellauri343.html on line 309: Lopulta repolaiset, luokka- ja partiotoverit kantoivat arkun kappelin ulkopuolella odottaviin ruumisvaunuihin. Arkkua seurasivat Karjalaisen osakunnan ja partiolaisten surunauhoilla koristellut liput. Ulkona arkkua vastassa olivat Valkoisen Kaartin soittokunta ja Vöyrin komppania. Valkoisen Kaartin soittokunta aloitti virrellä "Herra, siunaa Suomen kansa". Kun arkkua alettiin kuljettaa kohti hautapaikkaa, soittokunta soitti Chopinin surumarssin. Ruumista laskettaessa hautaan Vöyrin komppania ampui kolme vahingonlaukausta, joiden jälkeen soitettiin poliisi, Karjalaisten laulu ja Sotilaspoika. Soitinorkesteri Klamydia esitti kappaleen Pienen pojan elämää.
xxx/ellauri057.html on line 782: Ei se oo kuin päivämarssin päässä asutuxesta. Niiku jossain Kirkkonummella tai Sipoossa. Tai vaan Vantaalla.
xxx/ellauri121.html on line 234: ”Hän ei koskaan toipunut siitä. Isoisä oli juuri pitänyt juhlapuheita valkoisille, säveltänyt heille marssin, ja sitten valkoiset ampuivat hänet. Se oli valtava järkytys, eikä kukaan vaivautunut edes selittämään Almalle, mitä oli tapahtunut. Isoäidin päiväkirjamerkinnät tuolta ajalta ovat traagista luettavaa. Hän oli aivan pihalla.”
xxx/ellauri176.html on line 222: Dans le parfum désert de ces anciens rois : Tekevän entreen, ja mä marssin, fataalina, kädet tyhjinä,
xxx/ellauri228.html on line 415: And marched across it, as though it were the Urals. Ja marssin sen läpi kuin Uralin.
xxx/ellauri234.html on line 229: Se vapisee ja pelkää: Jos minä tämän teen, ehkä astun jonkun varpaille, ehkä vielä vallan kolhaisen häntä. Jo näiltä ajatuksiltaan se unohtaa Suuren VIIKATEMIEHEN, jonka viikatteen kuva (oik. sirpin) piirtyy jo seinälle. Tai Häpeän, joka saapuu marssintahtisin askelin veljensä Ajan kanssa Tulevaisuuden hämärästä maasta.
xxx/ellauri296.html on line 373: 1960-luku oli nuorison esiinmarssin vuosikymmen. Suuret ikäluokat tulivat aikuisikään ja vaikuttajiksi yhteiskuntaan – myös haastamaan aiempien sukupolvien ajatuksia. Nuorisosta alettiin puhua erillisenä ikäryhmnä. Yksi vuosikymmenen ikonisista kasvoista on näyttelijä Kristiina Halkola. Opinnot teatterikorkeakoulussa alkoivat vuonna 1964. Pari vuotta myöhemmin ensi-iltaan tuli elokuva Käpy selän alla ja Halkolan tunsivat kaikki. Halkolalle vuosikymmentä kuvaavat farkut, kävyn vapautuminen ja maailmanparantaminen.
19