ellauri014.html on line 767: Wolmari maxaa minimipalkkaa päiväläisille plus bonusta hyville duunareille kutenkin niin, että pääsee aina voitolle. Se on preussilainen tarkan markan poika, käy duunareita observoimassa monta kertaa päivässä. Julle toimii huolehtivana komppanian äitinä, maxaa kilteimmile joskus kourallisen hiluja.
ellauri014.html on line 913: Julle on Wolmarilta oppinut säästelemään vähän kaikessa, se ei enää juo kahvia, koska se on kallista, ja se maistuu sitä paremmalta mitä vähemmän sitä saa. Sama pätee varmaan Wollen kullista. Parooni ja Wolle saavat herkutella pullollisella jälkiruokaviiniä joka hizin aterian jälkeen. Julle pullottaa nekin kotiviinistä ja panee hienon nimiset etiketit päälle. Vähän sellaista schweiziläistä säästäväisyyttä, tarkan markan vieraanvaraisuutta.
ellauri018.html on line 466: Kun on markan tulot niin on 95p mänöt (Pekka-setä)
ellauri020.html on line 33: Nalle Puh, joka ei ole alkuperäisteoxessa kovin toxinen, on approprioitu kaiken maailman parantajien ja posetiivareiden käyttöön, koska se kuulostaa niin positiiviselta, kun sitä lukee pirun lukutikulla. Alkaen Disneystä (joka ei edes osaa piirtää niitä) Rikun ja Wokun naapuriin, joka rehvasteli Wokulle 30 kilomarkan palkallaan Kalutuista Paloista 80-luvulla, sai potkut kun lehti meni huonosti, ja perusti oman Posetiivarit-postimyyntifirman, joka myy samaa kaluttua katteetonta optimismia, päivyreitä ja postikortteja. Se näyttää olevan vieläkin netissä. Nimenäkin on vielä Nyyrikki, vaikka niille tuli potkujen perään ero ja karkotus Nyyrikintien paratiisista. Voi kysyä, mixi optimistit on useimmiten oikeistolaisia, ja kääntäen. Vastaus on ilmeinen: koska niiden on uskottava kasvuun ja saarnattava sitä, se on kapitalismin keskeisin uskonkappale. Milos Kunderan kirjassa yks tshekki joutuu poliittisesti epäilyttävien listalle, kun se lähettää ystävälleen postikortin textillä: Optimismi on oopiumia kansalle. Milos lienee oikeistolainen sekin. Setämies se on ainakin.
ellauri023.html on line 88: Olli möi lehtiä saadaxeen ruuan jatketta. Äitipuoli lainas siltä markan eikä palauttanut.
ellauri028.html on line 100: Toinen aivan mainio kahden markan pläjäys on What is man. Kyse on taas just samoista teemoista kuin mullakin, onx ihminen vaan tyhmä elukka vai vielä pahempaa, vaan kone, vaiko jotain hienoa, joku taskukokoinen puolijumala. Nuori mies uhoilee, vanha mies suhtautuu kyynisesti, ei enää edes sarkastisesti. (Joku kyllä kommentoi, fair enough, että näissä filosofisissa dialogeissa on aina joku fixu, esim. vanha mies, ja toinen totaalinen tomppeli, esim. nuori mies. Epistä, Joni heittää KOKO AJAN! valitti Pauli lumisodassa Juuan mökillä.) Erittäinkin hyvin väännettyjä pointteja. Mm. se LM Alcottin runotytön skizo et jos hyvis saa hyvät vibat kiltteydestä onx se sillon izekäs vai epä. Turhaa nikerrystä ja nakerrusta, mitä väliä. Hyvin menee mutta menköön. Who cares, kuten argumentoi Booze Hound alempana.
ellauri031.html on line 243: Fasistinen valtio-oppi muistuttaa paljossa hegeliläisyyttä. Kuten Hegel ja jossainmäärin myös hänen oppilaansa Snellman, Marx ja Engels, hylkää fasismi periaatteessa individualismin. (Sixhä Snellmannikin uhras katovuonna Suomen kansan hopeamarkan alttarille. Sadan markan seteliä, jossa JW yrmyili pulisonkeineen, ei vielä ollut kexitty, mutta sen saattoi vaistota.) Kun joukko heittiöitä elää yhdessä, syntyy fasismin mukaan yhteiskunta, valtio ja kansakunta. Yxilö on ehdottomasti riippuvainen yhteisöstä jossa hän syntyy, hän ja hänen elämänsä ovat välineitä, ei izetarkoitus. Yhteiskunta ja sen kirjoittamattomat lait ovat yxiöiden yhteistoiminnan spontaani ilmaus. Valtio taas on abstrakti olio, joka perustuu tiettyihin oikeudellisiin ja taloudellisiin periaatteisiin ja on yhdysside yhteiskunnan ja kansakunnan välillä. (Mitähän hemmetin sanahelinää tääkin on? Hegeliä kai, das Nichts nichtet noch einmal.)
ellauri049.html on line 1096: Fjalarille izelleen ei käynyt kuinkaan. Tätä Wexi kovin pahexuu. Pitäs tutustua Yrjö "Houyhnhnm" Hirnin niteeseen "Striden om kung Fjalar" 1936. Kovin tästä melskattiin Suomessa, ello Snellman kasan päällimmäisenä. Joka nälisti kuoliaaxi tuhansia ihmisiä nälkävuosina suojellaxeen rakkaimman lapsensa hopeamarkan kurssia, nauraen perään kuin Hans Solo. Tai Ruozin Mengele Anders Tegnell. Helvetin Jesaja.
ellauri055.html on line 1005: Vielä syksyllä 1910 Sillanpää saattoi kertoa kotiin, että ”kaikki on taas käynnissä” ja hän on ollut ”kemiallisissa töissä tuntematta mitään pahoinvointia”. Asunto (opiskelijakortteeri Helsingissä) oli entisen vieressä Antinkadulla Kampin ostarin vieressä, taskussa rahaa, pankissa 4000 markan uudistettu laina, takaajina Lempäälän patruunat Selin ja Sotavalta sekä kotipitäjästä rovasti Ilvonen ja talolliset Koskimies ja Nuuti. Paremmin eivät ylioppilaan asiat olisi voineet olla.
ellauri066.html on line 38: Vallankumousta ei tullut, mutta yhteiskunta ja yliopisto kyllä muuttuivat. Moni aktivisteista ja radikaaleista on edennyt tieteenalansa huipulle kansainvälisiin tehtäviin, professoreiksi, kansanedustajiksi ja jopa yritysmaailman johtopaikoille. Minusta tuli vain tällänen olkihattuinen kääntäjä. Tutkintojärjestelmä uudistui. Muistan itsekin olleeni mukana filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten tutkintojen uudistamistoimikunnan (FYTT) jossakin alajaoksessa pohtimassa taideaineiden tutkintorakennetta. Opintotukeen vaadittiin ja lopulta myös saatiin muutoksia (yhdessä vaiheessa vaadittiin tuhannen markan opintorahaa kaikille, ja sisäpiirin iskulause kuului: ”tonni käteen – känni toteen”). Laitoshallintoonkin saatiin opiskelijaedustus, monen myllerryksen ja takapakin saattelemana tosin. Yliopistohistorian alaviitteeksi jäänee se, kun Helsingin yliopiston päärakennuksen suuri juhlasali täysin organisoidusti ja ilmeisesti ensimmäistä kertaa laitoksen historiassa vallattiin 4. marraskuuta 1976 ja siellä pidettiin puheita läpi yön. Yliopiston johto teki viisaan valinnan eikä kutsunut poliisia tyhjentämään rakennusta, eivätkä valtaajatkaan asettuneet haittamaan yliopiston normaaleja toimintoja – vahtimestariparkojen työvuoroja tietysti lukuun ottamatta.
ellauri070.html on line 386: Pekka-setä sanoi: kun on markan tulot niin on 95 pennin mänöt. Sillä siitä tuli rikas mies. Lokki-laivan omistaja. Jönsy peri Tutu tädiltä maalauxen joka esittää Lokki-laivaa Kallavedellä. Mulla on siitä valokuva. Nyt se on konkassa, ja Pekka setä haudassa.
ellauri143.html on line 827: Ei ne markan tulot, vaan ne 95 pennin mänöt, sanoi Pekka-setä. Elä helekkarissa anna liikaa kerjäläisille.
ellauri190.html on line 189: Kuoliniskun Ordalle antoi Timur Lenk, joka 1300-luvun lopussa tuhosi Tokhtamyshin armeijan, hävitti Ordan pääkaupungin Sarain, ryösti Krimin kauppakeskukset ja vei taitavimmat käsityöläiset omaan pääkaupunkiinsa Samarkandiin. Tokhtamysh murhattiin 1406. Hän oli Ordan viimeinen vahva kaani, ja hänen jälkeensä kaanikunta alkoi hajota. 1440-luvulta alkaen Orda oli hajaannuksessa ja jakaantuneena kahdeksaan erilliseen kaanikuntaan: Siperian, Qasimin, Kazanin, Astrahanin, Kazakkien, Uzbekkien, Krimin ja Suur-ordan kaanikuntiin. Mikään näistä ei yksinään ollut Moskovaa voimakkaampi, ja se irrottautuikin tataarien kontrollista lopullisesti noin 1480. Kaanikunnat liitettiin Moskovaan yksi kerrallaan 1500-luvulla, lukuun ottamatta Krimin kaanikuntaa, josta tuli Ottomaanien imperiumin vasallivaltio 1475 kunnes se liitettiin Venäjään 1783.
ellauri190.html on line 201: Timur haudattiin Samarkandiin rakennettuun hautamoskeijaan, joka sai nimen Gur-Emir (Gur-e Amir, Emiirin hauta). Timurin haudan avasi 1941 venäläinen antropologi Mihail M. Gerasimov. Hän totesi Timurin rampuuden (oikean polvinivelen vaurion), kyynärpään vahingoittumisen ja oikeasta kädestä puuttuvat sormet. Luurangon perusteella pääteltiin Timurin olleen leveäharteinen ja aikanaan poikkeuksellisen pitkä, yli 170-senttinen.
ellauri266.html on line 419: Historiallisesti olosuhteet olivat paljon huonommat. Todellinen vanhempi liittoutuneiden upseeri komentosillalla oli brittiläinen everstiluutnantti Philip Toosey. BBC Timewatch -ohjelmassa leirillä ollut entinen vanki toteaa, että on epätodennäköistä, että kuvitteellisen Nicholsonin kaltainen mies olisi voinut nousta everstiluutnanttiarvoon; ja jos hän olisi, muut isänmaallisemmat vangit olisivat "hiljaisesti poistaneet" hänet. Julie Summers kirjassaan The Colonel of Tamarkan terottaa, että Pierre Boulle, joka oli ollut sotavankina Thaimaassa, loi kuvitteellisen Nicholson-hahmon yhdistelmäksi hänen muistojaan yhteistyöhaluisista *ranskalaisista* upseereista. Toisin kuin kuvitteellinen Nicholson, Toosey ei ollut japanilaisten yhteistyökumppani. Toosey itse asiassa viivytti sillan rakentamista estämällä. Siinä missä Nicholson ei hyväksy sabotaasitoimia ja muita tahallisia yrityksiä viivyttää edistystä, Toosey rohkaisi tätä: termiittejä kerättiin suuria määriä syömään puurakenteita, ja betoni sekoitettiin pahasti.
ellauri283.html on line 369: 1970-luvun alkuun asti Sudanin maataloustuotanto oli pääosin omistettu sisäiseen kulutukseen. Vuonna 1972 Sudanin hallituksesta tuli länsimielisempi ja se suunnitteli elintarvikkeiden ja käteissadon vientiä. Hyödykkeiden hinnat kuitenkin laskivat koko 1970-luvun, mikä aiheutti taloudellisia ongelmia Sudanille. Samaan aikaan velanhoitokustannukset maatalouden koneistamiseen käytetyistä rahoista nousivat. Vuonna 1978 Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) neuvotteli rakennesopeutusohjelman hallituksen kanssa. Tämä edisti entisestään koneellista vientimaataloutta. Tämä aiheutti suuria taloudellisia ongelmia Sudanin laiduntajille (katso Nuba Peoples). No niinpä tietysti! Juuri tätä uumoilinkin. Piikkilankoja preerialla. Justiinsa sama tematiikka kuin Suomen kovan markan nälänhädässä 1868 ja holodomorissa 1920-30 luvuilla: cash crops temmataan nälkäisten pienokaisten suista, koska se on kokonaisedullisempaa. Köyhät lampaannussijat ja kamelinajajat kärmistyvät.
ellauri284.html on line 297: 162,5 miljoonan markan leimamerkkiväärennyksen paljastuminen syksyllä 1991 toi otsikoihin entiset sankaripoliisit Pekka Erkkilän ja Raimo Majurin. Majuri oli myös olympiaurheilija.
ellauri284.html on line 303: Verojen perinnässä käytettäviä väärennettyjä leimamerkkejä ilmestyy syksyllä 1991 rahaliikenteeseen hirvittävä määrä. Pohjoispohjanmaalainen kirjaltaja painaa niitä vaimonsa omistamassa kirjapainossa lähellä Oulua peräti 162,5 miljoonan markan eli noin 27 miljoonan euron edestä.
ellauri284.html on line 304: 500, 1 000 ja 5 000 markan arvoisia merkkejä levittää useamman liikemiehen porukka. Kaikkiaan he markkinoivat niitä kymmenen miljoonan markan arvosta. Jutun paljastuttua poliisi saa kerättyä niin hyvä- kuin huonouskoisiltakin asiakkailta "Pattijoen painossa" väärennettyjä merkkejä noin kahden miljoonan markan edestä.
ellauri284.html on line 327: Valuuttaryöstöjutussa liikemieheltä ryöstettiin 2,2 miljoonan markan arvosta kruunuja ja markkoja pimeällä metsätiellä Hattulassa.
ellauri285.html on line 609: Suomen Pankki laski liikkeelle uudistetut 50 ja 100 markan setelit sekä kokonaan uuden 1000 markan setelin.
ellauri286.html on line 583: Ihmiset, joilla on BPD, voivat olla hyvin herkkiä tavalle, jolla muut kohtelevat heitä, he voivat tuntea suurta iloa ja kiitollisuutta hyvistä arvosteluista ym havaituista ystävällisyyden ilmauksista ja voimakasta surua tai vihaa koetun kritiikin tai loukkauksen johdosta. Ihmiset, joilla on BPD, harjoittavat usein toisten (länkkärien) idealisointia ja toisten (kommarien) devalvointia vuorotellen korkean positiivisen kunnioituksen ja suuren pettymyksen välillä. Heidän tunteensa muita kohtaan muuttuvat usein ihailusta tai rakkaudesta vihaksi tai vastenmielisyydeksi pettymyksen, jonkun menetyksen uhan tai arvostuksen menettämisen jälkeen jonkun, jota he arvostavat, silmissä. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus halkeamiseksi. Yhdessä mielialahäiriöiden kanssa eesti markan idealisointi ja ruplan devalvaatio voivat heikentää suhteita perheeseen, ystäviin ja työtovereihin.
ellauri317.html on line 509: Hän asui Malakhovkassa lähellä Moskovaa Chekan valvonnassa. Vuonna 1923 hän yritti paeta ulkomaille epäonnistuneesti ja tuomittiin 3 vuodeksi maanpakoon ja pidettiin Vorontsovon OGPU:n valtiontilalla lähellä Moskovaa. Sitten hän oli maanpaossa Samarkandissa (1925-1928) ja Taškentissa (1928-1930).
ellauri326.html on line 350: Ruotsi oli ehdottomasti Suomea eniten avustanut maa. Ruotsi myi tai luovutti Suomelle sotatarvikkeita yhteensä noin 1 470 miljoonan markan arvosta. Vuoden 2008 euroiksi muutettuna summa oli noin 471 miljoonaa euroa.
ellauri326.html on line 353: Italia myi Suomelle sotatarvikkeita yhteensä noin 790 miljoonan markan arvosta (vuoden 2008 euroiksi muutettuna noin 253 miljoonan arvosta).
ellauri326.html on line 359: Ranska myi tai luovutti Suomelle sotamateriaalia noin 600 miljoonan markan (vuoden 2008 euroina noin 192 miljoonan euron) arvosta.
ellauri326.html on line 362: Iso-Britannia myi tai luovutti Suomelle sotatarvikkeita noin 500 miljoonan markan (vuoden 2008 euroiksi muutettuna noin 160 miljoonan euron) arvosta.
ellauri326.html on line 367: Yhdysvallat myi tai luovutti Suomelle sotatarvikkeita 270 miljoonan markan (vuoden 2008 euroiksi muutettuna noin 87 miljoonan euron) arvosta.
ellauri326.html on line 371: Unkari myi tai luovutti Suomelle sotatarvikkeita noin 100 miljoonan markan (vuoden 2008 euroiksi muutettuna noin 32 miljoonan) arvosta.
ellauri327.html on line 517: 1930-luvulla Ilmari Kiantoa ahdistivat taloudelliset vaikeudet. Hän oli velkaa kustantajalleen Otavalle yli 600 000 markkaa, ja jouluaattona 1936 Turjanlinna uhattiin ulosmitata lähes 15 000 markan veloista Suomussalmen kunnalle. Turjanlinna kuitenkin pelastui sillä kertaa, kun Kiannon hyväksi järjestettiin kansalaiskeräys.
ellauri343.html on line 288: Suunnitelma kuitenkin kehittyi hyvin. E. E. Kailan Jääkäritoimisto lähetti Repolaan 500 kivääriä ja 100 000 patruunaa. Lieksan ja Joensuun alueen sotilasviranomaiset saatiin ummistamaan silmät asekuljetuksilta. 16. joulukuuta Bobi Sivénin Paavo-veljelleen kirjoittamassa kirjeessä Sivén kertoi, että metsää oli saatu myytyä kahden miljoonan markan arvosta. Joulukuussa 1920 Sivén vietti Eemil Huhtalan kanssa Porajärvellä viikon ja muodosti alueella 60-miehisen joukon, joka vetäytyisi merkin saatuaan karhunpesään, Repolaan. Muuten Sivén ja Huhtala päättivät jättää Porajärven suosiolla bolševikeille. Porajärvellä käynti kuitenkin masensi Sivéniä ja matkan jälkeen hän sanoi epätoivoisena Huhtalalle: "Olisi parasta laskea kuula kalloonsa, eihän sitä ilkiä palata Suomeen. Uskotko Huhtala sitä?". Huhtala vastasi, ettei Sivén ajatellut asiaa noin, mutta Sivén vain valitti väsymystään.
ellauri374.html on line 644: Sademäärä vähenee pohjoisesta etelään. Tiheä asutus ja siten kaupungit ja järjestäytyneet osavaltiot vaativat kastelua. Itäisiltä vuorilta alas laskeutuvat purot tukevat melko tiheää asutusta erityisesti Ferghanan laaksossa. Persian rajalla on keitaiden rivi. Sisäpihaa kastelee kolme suurta jokea. Oxus eli Amu Darya kohoaa Afganistanin rajalla ja virtaa luoteeseen Aralmereen muodostaen suuren suiston, jota hallitsi Khivan khanaatti ja jolla on pitkä historia nimellä Khwarezm . Jaxartes tai Syr Darya kohoaa Ferghanan laaksossa ja virtaa luoteeseen ja sitten länteen kohdatakseen Aralmeren koilliskulman. Niiden välissä on vähemmän kuuluisa Zarafshan-joki , joka kuivuu ennen kuin saavuttaa Oxuksen. Se vesittää suuria Bokharan kaupunkeja ja Tamerlanen (Timur Lenk) vanhaa pääkaupunkia Samarkandia.
ellauri378.html on line 231: Dosto teininä oli Päivi Räsäsluokan ryppyoza kristitty, häpeämättömän taantumuxellinen porvari (punastuu). Ainoa syy olla solidaarinen toisille olisi että siitä saa kuonpuoleisessa jotain etua. Se ei halua kasarmeja, yhteisasumista eikä lapsettomia yhteisiä vaimoja. Se haluaa päättää ize mikä on mukavinta, se olisi ainakin mukavampaa. Leivänkannikasta ja ilmaisesta lämmityxestä vaaditte vastalahjaxi koko minun persoonallisuuteni, yxilöllisyyteni. Jos "vain" Pitkäkäden biologinen isä oli kääntynyt katolismiin, se olisi pahempi kuin pakana. Helkkari mikä ääliö toi Fedja setä oli. Voimakastahtoisilla ihmisillä on erityisen suuri alistumistarve. He valizevat Jumalan ettei tarvi alistua rupusakin tahtoon. Doston näyttää vaivanneen ennen kaikkea talousliberalismin hyöky Venäjällä 1800-luvun lopulla. Kuin lasaretissa maannut länsisotilas V-päivänä se koki sekä hyvää mieltä että hätää, kun ei saanut olla mukana riemuizemassa kaduilla. "Minun ideani on tämä: haluan tulla Rothschildixi." Tai oikeammin Roope Ankaxi, syödä pelkkää leipäkeittoa ja kerätä maailmanluokan kerän narunpätkistä. Tää on tää jälleen trendaava FIRE ajatus: financial independence, retire early. Säästämistä, pörssikeinottelua. Kun on markan tulot niin 95 pennin mänöt.
ellauri382.html on line 442: S.V. Naipaul on tuiki vastenmielinen ällöke, samaa luokkaa kuin heimolaisensa Salman Rushdie. Snellman ei ollut yhtään parempi, julma mies nälisti joukoittain maanmiehiään kuoliaaxi katovuosina välttääxeen hopeamarkan devalvaation. Monilla miekkosilla kuten Dostojevski naisten halvexunta ilmenee naisten alentamisena näyttelemään B-osia kuin mutiaiset ja vinkuintiaanit (ja naiset) perinteisissä jenkkijänkkäreissä ja lajitteluna madonniin, huoriin ja rumiin vanhoihin ämmiin.
xxx/ellauri013.html on line 509: Hän löysi viimein sen ja markan uhrasi
xxx/ellauri057.html on line 1427: Tatu väänsi niin tolkuttomasti kritiikkejä kun sillä oli koko ajan rahapula. Marasta, jolla oli pulskeammat oltavat, oli vaan liikkistä, että Tatu ei voinut ostaa divarista kolmen markan Turgenevia tai Anatole Francea. Nythän niitä saa ilmaisexi poistohyllystä.
xxx/ellauri081.html on line 39: Vuonna 1997 Lampenius osallistui miljonääri Peter Nygårdin järjestämiin "Oscar-juhliin" ja kommentoi kokemustaan myöhemmin lehtihaastatteluissa kielteiseen sävyyn. Nygård haastoi Lampeniuksen oikeuteen kunnianloukkauksesta ja vaati häneltä kymmenien miljoonien dollarien vahingonkorvauksia. Lampenius kertoi haastatteluissa puhuneensa totta. Oikeusprosessi kesti useita vuosia. Sen aikana Lampenius sairastui bulimiaan. Juttu päättyi Lampeniuksen julkiseen anteeksipyyntöön vuonna 2001. Siihen mennessä Lampenius oli käyttänyt oikeudenkäyntikuluihin lähes puoli miljoonaa euroa. Lampeniukselle jäi oikeusjutusta miljoonan markan velat, joita hän maksoi keikkailemalla Aasiassa ja Venäjällä. Vuonna 2020 Lampenius kertoi oikeusjutun tuhonneen hänen elämästään yhdeksän vuotta.
xxx/ellauri201.html on line 44: Linda Lampenius löi rahoiksi, kun Pirkanmaan Uusi Panimo, nykyinen Nokian Panimo, ryhtyi valmistamaan Linda-siideriä. On arvioitu, että Linda tienasi siiderillä noin 1,2 miljoonaa markkaa. Nykyrahassa se olisi noin 260 000 euroa. Linda-siiderin menestyksestä kertoi ensimmäisenä aamun Helsingin Sanomat. Euron kurssi markoissa 2017 eli tän "uutisen" aikoihin oli siis 4,6. On näät mennyt euron arvosta jo kolmannes uuden markan ajoista.
xxx/ellauri209.html on line 87: Eliskä kilpailu on käytkaz poistunut kauppaketjusta. Osto- ja myyntinhinnoista päättää ize noi 2 kauppaketjua. Niiden erotus on voitto. Myy kalliilla, osta halvalla. Kun on markan tulot niin on 95 pennin mänöt. Vaalikarja määkii avuttomana ketjun kummassakin päässä.
xxx/ellauri259.html on line 530: Vuoden 1982 presidentinvaalin edellä julkaistiin satiirinen kohukirja Tamminiemen pesänjakajat, jonka tekijäksi ilmoitettiin Lauantaiseura. Nimimerkin takana olivat Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä toiminut Laitinen sekä viisi muuta politiikan toimittajaa, muiden muassa HS:n myöhempi päätoimittaja Janne Virkkunen. Kun kirjan alkuperäinen kustannussopimus WSOY:n kanssa raukesi, kirjan julkaisi Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:n ”pöytälaatikkofirma” Kustannus-Valhe. WSOY:n pääjohtaja Hannu Tarmio paljasti kirjan tekijät helmikuussa 1982, mikä johti Laitisen erottamiseen ja varoitukseen muille kirjan tekijöille. HS:n toimituksen johdon perustelujen mukaan kirjan kirjoittaminen ja julkaisu vieraan kustantajan toimesta olivat loukanneet lehden journalistisia periaatteita ja hyvää lehtimiestapaa. HS:n toimittajien ammattiosasto ilmaisi heti samana päivänä tukensa Laitiselle vaatien hänen työsuhteensa palauttamista. Laitinen vei erottamisensa välimiesoikeuteen, joka totesi toukokuussa 1982 antamassaan päätöksessä erottamisen laittomaksi ja määräsi Sanoma Oy:n maksamaan Laitiselle 20 000 markan korvaukset. Tämän jälkeen Laitinen siirtyi Hymy-lehden pakinoitsijaksi loukkaamaan hyvää lehtimiestapaa monilla muilla jutuilla.
xxx/ellauri259.html on line 618: Schleswigiin kuuluvalla Syltillä tehtiin 60-luvulla tanskalais-saxalaisia sexifilmejä. Sexiä Syltillä, Riemua WC-reijällä. Se jatkuu nyt Netflixissä tanskalais-saxalaisen peitepoliisiyhteistyön merkeissä. Paizi ei tällä kertaa Syltillä, vaan pohjoisempana Hvide Sandilla Ringkøbingissä, missä oltiin pikku-Volvolla koko perheen matkalla 60-luvulla ja asuttiin agtak-kattoisessa kesämökissä. Nappisilmäisen Sohvi Karpin paha iso saxalainen firma on nimeltään VeeKoo. Veikon Kone koittaa nielaista urhean suomalaisen pikku Tempon. VTT ja Martti Tiuri ovat konnia, mahtaakohan VKontakte olla niiden työnantaja? Slalompuseroinen yrittäjä Alexi ala coque tukkineen on kaikin puolin kilppi kuten saattoi arvata. Mixkä lähes kaikilla Karpin jäbillä on tukka taaxe kammattu kuin karvakäsillä, tai Leo Tolstoi nuorena? Sarjan Brylcrem budjetti lie ollut huimaava. Se taitaa olla (ollut) viimeistä huutoa. Totaalisesti OUT kun me oltiin nuoria, sitä oli jäljellä ainoastaan vanhoilla työväenluokan riippumahoilla. Ivalossakin on ryssä-ja serbikonnia. Venäläiset naiset ovat huoria, venäläinen poliisi on läski tomppeli. Kiltti pieni sakemanni maistuu kiltille mutta tomeralle Ninalle. Molemmilla on pallopäiset tyttäret. Mutta tokko siitä kuitenkaan tullee mittään, eikä tulekaan. Temposta Raken talosta ostin 60-luvulla viiden markan laatikosta joululahjoja. Alexin kannattaisi vaihtaa jo se slalompusero, se haisee varmasti jo tanakasti hieltä. Naamakirjalla on mulle uusi ehdotusystävä: Rudolf Hess.
xxx/ellauri281.html on line 824: Valmet sai Neuvostoliitolta noin 800 miljoonan markan laivatilauksen.
xxx/ellauri286.html on line 584: Ihmiset, joilla on BPD, voivat olla hyvin herkkiä tavalle, jolla muut kohtelevat heitä, he voivat tuntea suurta iloa ja kiitollisuutta hyvistä arvosteluista ym havaituista ystävällisyyden ilmauksista ja voimakasta surua tai vihaa koetun kritiikin tai loukkauksen johdosta. Ihmiset, joilla on BPD, harjoittavat usein toisten (länkkärien) idealisointia ja toisten (kommarien) devalvointia vuorotellen korkean positiivisen kunnioituksen ja suuren pettymyksen välillä. Heidän tunteensa muita kohtaan muuttuvat usein ihailusta tai rakkaudesta vihaksi tai vastenmielisyydeksi pettymyksen, jonkun menetyksen uhan tai arvostuksen menettämisen jälkeen jonkun, jota he arvostavat, silmissä. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus halkeamiseksi. Yhdessä mielialahäiriöiden kanssa eesti markan idealisointi ja ruplan devalvaatio voivat heikentää suhteita perheeseen, ystäviin ja työtovereihin.
43