ellauri090.html on line 368: fez a nossa existência apetecida teki meidän elämästä maittavaa,
ellauri458.html on line 289: Homolla on paljon vihulaisia: liha ja henki kiistelevät, liha on heikkoa, mutta pirtu maittavaa. Sillä meidän vastustajamme, Paholainen, vaeltelee ympäriinsä kuin karjuva leijona ja etsii, kenet voisi nuolla. Villisika väijyy metsässä, ja villieläin yksin syö. Susi ja karhu, leopardi ja leijona, tiikeri ja villiaasi, krokotiili ja aarnikotka, käärme ja kyykäärme, basiliski ja toukka, herhiläinen ja lohikäärme, skorpionit ja kyykäärmeet; mutta myös täitä ja kirppuja ja täitä, sääskiä ja kärpäsiä, rapuja ja ampiaisia, kaloja ja lintuja. Sillä meidät, jotka luotiin "vallittamaan meren kaloja ja taivaan lintuja ja kaikkia maan päällä liikkuvia eläviä olentoja", annetaan nyt niille saaliiksi, nyt meidät annetaan niille ravinnoksi. Sillä on kirjoitettu mm.: "Minä lähetän heidän kimppuunsa eläinten hampaat, raivolla heitä raahataan halki maan", ja niin edelleen. Mutta ei kauan! Pian ne on kaikki popsittu, jäljellä on vain miljardeittain homoja, kanoja ja nautoja.
xxx/ellauri091.html on line 279: Kaiken kokemansa perusteella H.H. piti pitkään esitelmiä aiheesta "Kristityn suhteesta kirjallisuuteen." Yhden kirjan kirjallisuustiedettä. Vähän tämän jälkeen Hilja pääsi vanhempien kanssa Herran pöytään syömään. Ruoka ei ollut kummosta ja pienet annoxet. Viini oli maittavaa vaikka lasit pieniä, ja pootooria ei tarjottu. Eikä jälkiruokaa. Mr. Mottillakin oli saanut jäätelöä. Toukok. 6 1889 olen päiväkirjaan kirjoittanut: Olen antanut jeesuxelle sydämmeni. Tänään herran palvelija julisti, että syntini ovat anteexi annetut. Huomenna jeesus ize antaa ruumiinsa ja verensä pantixi siitä. Iäxi ja kokonaan tahdon olla hänen omansa. Kunpa olisin tyhjä astia jonka hän saisi äärillensä täyttää! Valitettavasti Hilja oli (on) vajaa astia. Kovasta yrittämisestä huolimatta ei vaan tule hekuman huippua. Se jäi pienexi ja köyhäxi, mutta sentään hiljeni. Kauan siinä meni.
xxx/ellauri130.html on line 159: Blankolisenssien väärinkäytöxistä tulee ongelma, joka useamminkin on apinoiden keskuudessa leviävä luottamuspula kuin yxittäinen teko ja sen seurauxet. Esim. jonkun tarpeettoman apinan mutustelu voisi olla hyvinkin maittavaa, mutta sitten pitäs jokaisen koko ajan olla varuillaan, missä jonkun toisen haarukka ja veizi luuraavat. Tai eutanasia, hieno asia niille joilla on siihen tarvetta, mutta entäpä jos tarvizija onkin köyhä perijä? Vanhuxet nukkuisivat yönsä huonosti. Tytärpuolen bylsinnästä tykkää kuka tahansa, paizi tytär ja sen siihen panostanut suku. Jos pussiin pääsee pujahtamaan väärä makkara, on Niiskujen suvun suunnitelmat pilalla. Paras pitää muumipappaa silmällä. Jne. jne.
4