ellauri049.html on line 773: Vasta vuonna 1917 ja varsinkin André Giden vaikutuksesta hän palasi takaisin runouden pariin ja julkaisi Gallimardin kustantamana teoksen La Jeune Parque. Heti sen jälkeen vuonna 1920 seurasi ”Le Cimetière marin”, joka on ehkä runoilijan tunnetuin runo. Vuonna 1922 tuli julkisuuteen runokokoelma Charmes. Vuonna 1924 hänestä tuli Ranskan Pen-klubin puheenjohtaja, mutta jo seuraavan vuonna hänet äänestettiin Ranskan akatemiaan edesmenneen Anatole Francen jälkeen tyhjäksi jääneelle paikalle. Avajaispuheessaan vuonna 1927 puhui kunnioittavasti edesmenneestä edeltäjästään mainitsematta kertaakaan hänen nimeään.
ellauri190.html on line 88: Pieni osa tutkijoista, kuten Moshe Gil ja Shaul Stampfer, katsovat, että kasaarien kääntymistä juutalaisuuteen ei todellisuudessa tapahtunut. Stampferin mukaan lähteet ovat ristiriitaisia ja epäluotettavia, ja luotettavat aikalaistahot jättävät kasaarien juutalaisuuden mainitsematta. Euroopassa on 1800-luvun lopulta lähtien esitetty teorioita, että kasaarit olisivat aškenasijuutalaisten perustajaväestöä. Enemmistö tutkijoista hylkää tämän teorian. Ehkä osa kasaarien porukoista ehkä onkin nyt Pakistanin pashtuja?
ellauri331.html on line 445: Vuonna 2020, kun The New York Times -sanomalehti voitti International Reporting Prize -palkinnon, Proekt sanoi, että ainakin kaksi voittajan artikkelia toistivat Proektin muutamaa kuukautta aiemmin julkaistujen artikkelien havainnot lähteeseen mainitsematta.
ellauri367.html on line 265: Esther Frumkin kannatti liittymistä kommunisteihin, mutta itsenäisesti. Kommunistinen Internationaali hylkäsi tämän ehdon. Minskin konferenssi (maaliskuu 1921) päätti kuitenkin liittyä Venäjän kommunistiseen puolueeseen. Vähemmistö irtautui ja perusti lyhytaikaisen sosiaalidemokraattisen Bundin. Ennemmin tai myöhemmin molempien ryhmittymien aktivisteista tuli kommunistisen hallituksen vainon uhreja. Frumkin oli poikkeuksellisen menestynyt puhuja, joka sai tuhansia ihmisiä liittymään Bundiin, uskomaan jiddishin arvoon ja hyväksymään ajatuksen sosialidemokratiasta sekä vähemmistöjen oikeuksista. Vuosien 1936–1938 puhdistusten uhrina hän kuoli pidätysleirillä Kazakstanissa, ja vaikka Neuvostoliitto "kunnosti" hänet vuonna 1956, Bund jätti mainitsematta häntä vuonna 1956 alkaneessa kolmiosaisessa kokoelmassaan aktivistien muistoja. ja päättyi vuonna 1968.
ellauri391.html on line 73: Tätä tarinaa on vaikea dokumentoida sixi että Hoover ja Paderewski eivät pysty vahvistamaan sitä muistelmissaan. Hoover väittää salaperäisesti: ”Oppilaspoikana olin johtanut kumppaneiden kanssa eräänlaista luentotoimistoa helpottaaksemme puutteellista talouttamme. Sovimme Paderewskin esiintymisen, mutta se ei jostain syystä lähtenyt liikkeelle." Paderewski on myös epämääräinen muistelmissaan ensimmäisestä tapaamisesta Hooverin kanssa. Useimmat Hooverin elämäkerran kirjoittajat jättävät mainitsematta tarinan, mukaan lukien kuuluisa elämäkerran kirjoittaja George H. Nash, joka kysyy: "Onkohan se edes totta?"
xxx/ellauri013.html on line 449: Miesten vallasta on ollut seurauksena monta erittäin valitettavaa onnettomuutta. Se teki kaikkein likeisimmän suhteen - aviosuhteen - herran ja orjan väliseksi suhteeksi. Se eristyneisyys, jota avioliitto vaati kunniallisilta naisilta, teki nämä typeriksi ja ikäviksi (oops, väistäpä Pertti nyrkkiä), ainoat naiset jotka pystyivät olemaan kiinnostavia ja jännittäviä, oli kokotit. Kun kunnialliset naiset oli ikäviä, tuli useimpien maiden kaikkein sivistyneimmistä miehistä homoseksuaalisia. Tai bi, nimiä kuten Bert nyt mainitsematta. Hyvä meriselitys. Ahtaampi reikä jännittää kai enemmän.
xxx/ellauri084.html on line 104: Tämä on se "lieksalainen ikiliikkuja", josta kirjoitin jo aiemmin. Joutilaana notkuvien somalien avulla Lieksa pumppaa valtiolta (esim. Kelan kautta) rahaa, joka päätyy lieksalaisiin kauppoihin tai kaupungin vuokrataloyhtiön taseeseen. Se, mikä aktiivisesti unohdetaan ja jätetään mainitsematta, on että nämä rahat loppujen lopuksi tulevat (myös) lieksalaisilta veronmaksajilta.
xxx/ellauri169.html on line 62: Robertson tuki Liberian toisen sisällissodan aikana maan presidentti Charles Tayloria julkisesti 700 Clubissa, ja kritisoi Yhdysvaltojen tukea Taylorin vastustajille. Robertsonia kritisoitiin siitä, että hän jätti mainitsematta investoineensa kahdeksan miljoonaa Yhdysvaltain dollaria liberialaiseen kultakaivokseen. Robertson väitti käyttävänsä kultakaivoksen tuloja humanitaarisiin tarkoituksiin, mutta yhtiön annettiin mennä raskaasti velkaantuneena konkurssiin.
xxx/ellauri255.html on line 195: 25. huhtikuuta vuonna 1863 Bakunin lähetti Tukholmasta kirjeen "suomalaisille isänmaanystäville", jossa hän kehotti suomalaisia järjestäytymään kaavailemansa salaisen vallankumouksellisen organisaation ja Puolan kansallisen hallituksen liittolaiseksi yhdessä Venäjän keisarikuntaa vastaan. Liittymisen vastineeksi, Bakunin oli vannonut tekevänsä kaikkensa mahdollistaakseen Suomen itsenäisyyden ja lupasi sen saavan liittyä mihin tahansa poliittiseen järjestelmään Suomi haluaisi. Paria kuukautta kirjeen päiväyksen jälkeen, J.V. Snellman julkaisi pitkän sanomalehtikirjoituksensa Sota vai rauha Suomelle, jossa hän Bakuninia mainitsematta, tuomitsee reaalipolitiikan hengessä kapinoinnin keisaria vastaan Suomen kohtalolle arvaamattomana hankkeena. Vittu ettää Snellman oli suuren luokan kusipää. Samaa kaliiperia kuin Anja Kauranen.
9