ellauri014.html on line 1997: Se vitun pahviäijä ei edes ole mitään sukupolvea, siinä sekoittuu 20. vuosisadan alun vellit sen lopun puuroon, millenniaalit rähmäisenä floorasilmänä. Jotta saadaan takuulla sadan vuoden kaikki klisheet mahtumaan. Kyrön ikäinen jolppi ei huomaa eroa, lukijoista puhumattakaan.
ellauri020.html on line 256: Päästyään taas slaalaa Katrinka toipuu parissa viikossa, ei sentään entiselleen, vaan entistä kiinnostavammaxi persoonaxi, jossa on nyt arvaamatonta syvyyttä kuin Inarinjärvessä. Mikä ei tapa se vahvistaa, vaikka tappais vanhemmat. Tshekkoslovakian miehityxen innostamana Katrinka päättää voittaa v 1972 olympialaiset. Fuck politics. No ei. Sitä ei Camillakaan saa juoneen mahtumaan, Katrinka loikkaa sittenkin länteen kuten Iivana, joka nai sitä varten itävaltalaisen hiihdonopettajan. Tshekin mäkikotka alkaa muistuttaa Jaakon kotkaa, joka myös oli melkein olympiatasoa jossain lajissa, en muista missä, tennixessä vai penixessä, ja bylsi sekin USAn presidenttiä koulutyttönä. Hardworking jenkkikielenkäytössä tarkottaa ambitious, siis pyrkyri, kyynärpäilijä, kasan päälle tunkija.
ellauri066.html on line 298: Sanalla sanoen, Tomppa on hulvaton tarinankertoja, ihan samaa luokkaa kuin Don Quixote, Tom Jones, Kolea talo, Sota ja rauha, Ulysses — ja Gunter Grassin onneton Blechtrommel (onnexi sitä ei enää lueta) — Tomin kirjat ovat "kirjamaailmoja", joihinka se on tunkenut niin paljon elämämössöä, mahdollisuuxia ja mahdottomuuxia, kuin sai mahtumaan kahden kannen väliin. (Ei sentään valu kansille niinkuin Yli-Juotikas. Aina pitää panna vähän paremmax.)
ellauri285.html on line 120: Romaanihenkilön kuolema on luonteeltaan pyttipannu deluxe, johon on kaadettu jääkaapista kaikki, mikä on paistinpannuun saatu mahtumaan. Luettuani tämän romaanin nyt uudelleen, luulen, että yksi minua aiemmin puhutelleista tekijöistä on metafiktio ja sitä tässä teoksessa todella riittää. Teoksen kertoja/t ei/vät suostu pysymään teoksen sisällä, vaan tule(e)/vat siitä jatkuvasti ulos kuin Romaanihenkilön kuolema olisi kaappi mummon eteisessä. Intertekstuaalisuus pitää teoksessa kosteita bileitä ja siinä vaiheessa kun drinkit vaihtuvat aamukahviksi intertekstuaalista vauhtia otetaan Pulkkisen omasta romaanista nimeltä Sanan voima, joka ei ole olemassa oleva teos.
ellauri350.html on line 48: Nettideittailu on inhottavaa pillukonsuumerismia, taas tällästä amerikkalaista hypermarketbisnistä. Pitkänenät lumppukauppiaat kulkee pitkin hyllyjä ja kirjaa kuluttajien reaktioita ja tottumuxia. Is this cheese? Is this cheese? Is this also cheese? Yli 90% tästä kirjasta on tavallista lemmenjuonittelua, joten voi lukea yhtä hyvin Kinsellaa tai Jane Austenia, on ne sentään paremmin kirjoitettuja. Sen lisäxi yli 50% tästä niteestä on saman toistoa. Asiallisen asian olisi saanut mahtumaan pesukoneen käyttöoppaaseen.
xxx/ellauri010.html on line 759: Hirveetä tuubaa. Kuka ostaa tälläsen? No mä ostin. Kirjaston poistomyynnistä puoli egeä. Nyt on mietittävä mihin tän saa enää mahtumaan. Ottaskohan ne sen takasin jos maksasin toiset 50c?
xxx/ellauri084.html on line 134: Esimerkiksi fyysisten vähittäismyyntiliikkeiden asema muuttuu koko ajan kyseenalaisemmaksi, kun asiakas voi kotisohvalta tilata kotiovelleen oikestaan mitä tahansa paljon laajemmasta valikoimasta ja yleensä edullisemmalla hinnalla. Elintarvikkeet muodostavat tästä poikkeuksen, mutta niidenkin myynti keskittyy supermarketteihin vastaavista syistä. Kaupunkiromantikot itkevät kivijalkaputiikkien perään, mutta harva on valmis maksamaan korkeampia hintoja ja tyytymään siihen, mitä hyllyille on sattunut mahtumaan, kun gigamarketista saa kaiken kuviteltavissa olevan paljon halvemmalla.
xxx/ellauri087.html on line 181: Saarinen puhuu konkreettisesti ja vitun paljon itsestään. Neljään tuntiin hän saa mahtumaan yhteensä kolmetoista omakohtaista tarinaa, joista suurimmassa osassa esiintyy hänen lisäxeen joku hänen julkkis"ystävänsä". Hän pyyhkii silmälasiensa alustaa liikutuksesta muistellessaan omaa puhettaan sotainvalidien juhlassa vuonna 1997. Hän kertoo, miten Martti Ahtisaari oli kutsunut häntä “todelliseksi leijonaksi” ja miten Ari Vatanen Saarisella vieraillessaan halusi nähdä hänen nukkuvat lapsensa.
8