Faith-elokuvassa Samson on vaikeuksissa. Vietettyään vuosia "toisella puolella", hänen vaimonsa Fiona on vihdoin takaisin hänen elämäänsä. Mutta viileä ja hienostunut Fiona tietää väistämättä Bernin panosuhteesta Glorian, viehättävän ja puolet Bernardin ikäisen työtoverin, kanssa. Bernardilla on myös muita ongelmia, kuten salaiset käskyt lähteä Kaliforniasta Magdeburgin synkille kaduille, missä hän tunteja saapumisensa jälkeen joutuu tulitaisteluun Stasi-agenttien kanssa pimeällä maaseututiellä – jälleen yksi ilmatiiviisti hukassa oleva tehtävä. Synkimmän vaaran hetkellä Bernard tarvitsee parasta ystäväänsä Werneria, mutta Werner on maanpaossa ja häpeässä. Siinä on lapsenusko koetuksella. Come the counterrevolution, agentit saavat lentää turistiluokassa polvet sylissä ylähuuli ainoana eväänä.
ellauri448.html on line 164: Guelfit ja Ghibellinit olivat ryhmittymiä, jotka tukivat paavia (guelfit) ja Pyhän Rooman keisaria (Ghibellinit) Italian kaupunkivaltioissa Keski -Italiassa ja Pohjois-Italiassa keskiajalla. Dante syntyi guelfiläiseen perheeseen Firenzessä ja nousi kaupungin korkeimpaan poliittiseen virkaan ennen kuin hänen poliittinen uransa päättyi kuin kanan lento. Hänen karkotuksensa Firenzestä kesti kuolemaansa asti. Monet ihmiset ajattelevat, että Danten maanpaossa kirjoittamat kirjoitukset paljastavat hänen vaihtaneen puolta guelfien ja ghibelliinien välisessä kiistassa. Merkittävät tutkijat, kuten edesmennyt Robert Hollander Princetonista, ymmärtävät myös Komedian rohkeana ghibelliinien näkemyksen uudelleenilmaisuna. Mehmet Ciftci on eri mieltä. Hänestä Dante loikkasi Jeesuxen puolelle. Katolisuuteen loikannut törökki Mehmet Ciftci on postdoc-tutkija Toronton yliopiston St. Michael's Collegessa.
ellauri463.html on line 548: Kesäkuussa 1937 Meksikossa maanpaossa ollut Trotski lähetti Neuvostoliiton yleisvenäläiselle keskustoimeenpanevalle komitealle sähkeen , jossa hän kirjoitti: "Stalinin politiikka johtaa lopulliseen tappioon, sekä sisäiseen että ulkoiseen. Ainoa pelastus on käänne kohti neuvostodemokratiaa, alkaen viimeisten oikeudenkäyntien aloittamisesta. Tälle tielle annan täyden tukeni." Sähke lähetettiin Stalinille, joka lisäsi siihen seuraavan päätöslauselman: "Vakoojanaama! Hitlerin röyhkeä vakooja !"
xxx/ellauri027.html on line 335: Mm, mitkä maisemat! sanoo el Zorron roistot kaivettuaan neitosen maitomunat esille. Hämeen-Anttilat (nää Lahden Andelinit on tulleet vastaan ennenkin) hellinevät vielä toisiaan, pysyttelevät erotiikan kartalla, näissä kuvissa, näissä tunnelmissa, vaikka vaan näköpuhelimen kautta nyt, kun pyylevä ja pörheä islamisti pikkumies on maanpaossa Edinburghissa ja uus-Hietamies jäi tänne nälkämaalle soittelemaan kodin kuvalehdellä.
xxx/ellauri044.html on line 774: Oltuaan 3v briteissä maanpaossa Voltaire suututti sammakkoystävänsä kehumalla Shakespearea ja muutakin brittimenoa. Siitäkös ne vallan vimmastuivat. Kirjoituxet poltettiin ja perskärpänen huidottiin pois Par(at)iisista. Naapurit luki filosofin kirjeitä vahingoniloisina, Ransu nettos törkeästi. Se osti lottoarvan ja voitti siinäkin, sai vielä perinnön (missä on teodikea kun sitä tarvitaan?). Siitä tuli upporikas, heitti pikavippejä
xxx/ellauri086.html on line 626: Thyestes ja hänen kaksoisveljensä Atreus olivat heidän isänsä karkottamina maanpaossa heidän surmattuaan velipuolensa Khrysippoksen havitellessaan Olympian valtaistuinta. He saivat suojapaikan Mykenestä, jossa he kohosivat valtaan kuningas Eurystheuksen, joka oli taistelemassa herakleideja vastaan, poissa ollessa. Eurystheus oli tarkoittanut heidän hallintonsa väliaikaiseksi ratkaisuksi, mutta siitä tuli pysyvä hänen kuoltuaan taistelussa.
xxx/ellauri129.html on line 598: Börne oli hehkuva kuin huono tulitikku. Kuuluisuutensa Börne saavutti tulisilla, taantumusta ja Saksan tyrehtyneitä oloja verisesti vitsovilla Pariisin-kirjeillään, Pariser Briefe, jotka hän poliittisessa maanpaossa kirjoitti ihailemastaan Pariisista käsin. Börnen kirjoitustapa on leimahtelevaa, terävää, mutta kiihkoilevan yksipuolista sekä lukijaa "ehkä" uuvuttavaa. Börnen katkera viha Goetheä vastaan on myöskin liittänyt hänen nimeensä jonkinmoisen herostraattisen kaiun. Adolf Menzeliä vastaan Börne on kirjoittanut kiistakirjoituksen Menzel, der Franzosen-fresser. (Kekähän se Meisseli-setä sitten oli?) Börne kirjoitti myöskin teatteri- ja kirja-arvosteluja, joissa kuitenkin häiritsee ahdas, tuomitseva maailmankatsomus, vaikka hänellä toisinaan onkin varsin teräviä huomautuksia etenkin naisista. Vittumainen pärstä potretissa.
xxx/ellauri231.html on line 282: Koska Romania jahnasi edelleen luovuttamisvaatimuksista, Mahno päätti tehdä loikkaset Puolan puoleen. Häntä jäi kiinni rajalla ja kuljetettiin puolalaiselle Strzałkowo nimiselle keskitysleirille huhtikuussa. Mahno yritti myöhemmin saada luvan siirtyä Tšekkoslovakiaan tai Saksaan, mutta Puolan hallitus kieltäytyi. Bolshevikkihallitus lähetti agenttiprovokaattorin vangitsemaan Mahnon ja pakottamaan luovuttamaan hänet sotkemalla hänet suunnitelmaan kapinan käynnistämiseksi Galiciassa. Puolan viranomaiset syyttivät tästä Mahnoa ja hänen vaimoaan virallisesti, ja he olivat yli vuoden alatutkimusvankeudessa, jossa Halyna synnytti heidän tyttärensä lokakuussa. Vankilassa Mahno laati ensimmäisen muistelmakirjansa, jonka Peter Ustinov julkaisi vuonna 1923 berliiniläisessä sanomalehdessään Anarchist Messenger. Mahno lähetti myös kuvapostikortteja maanpaossa oleville Don-kasakoille ja Ukrainan kommunistiselle puolueelle ja alkoi oppia saksaa ja esuperantoa. Hänen tuberkuloosinsa uusiutui vankilan olosuhteissa.
xxx/ellauri231.html on line 299: Näihin aikoihin Mahno sai tietää, että Peter Ustinov oli loikannut Neuvostoliittoon, mikä jätti hänet entistäkin eristäytyneemmäksi Ukrainan maanpaossa. Mahno vietti viimeiset vuodet kirjoittaen kritiikkiä bolshevikeille ja rohkaisemalla muita anarkisteja oppimaan Ukrainan kokemuksen virheistä. Vaan eipä näemmä mitään oppineet.
xxx/ellauri231.html on line 404: Vaikka Bunin vihasi bolshevismia, hän ei koskaan kannattanut ajatusta ulkomaisesta interventiosta Venäjälle, toisin kuin myöhäisempi ja vielä iiliäisempi aateveljensä Mihail Shishkin. "Tavallisen venäläisen maanmiehen on ratkaistava ongelmansa itse, ei ulkomaalaisten mestareiden tulee tulla ylläpitämään uutta järjestystä kotonamme. Kuolen mieluummin maanpaossa kuin palaan kotiin Puolan tai Englannin avulla. isä opetti minulle: 'Rakasta omaa kylpyammettasi, vaikka se olisi rikki".
xxx/ellauri231.html on line 413: 1920- ja 1930-luvuilla Buninia pidettiin bolshevismin romahtamista odottavan ulkomaalaisten sukupolven moraalisena ja taiteellisena edustajana. Hän oli elävien venäläisten kirjailijoiden joukossa arvostettu vanhempi henkilö Tolstoin ja Tšehovin perinteelle uskollisena. Hänestä tuli ensimmäinen venäläinen, joka voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon, joka myönnettiin hänelle vuonna 1933 "venäläisen klassisen proosan perinteiden seuraamisesta ja kehittämisestä siveellä ja taidokkaalla". Per Halstroem pani juhlapuheessaan merkille palkitun runollisen lahjan. Bunin puolestaan ylisti Ruotsin Akatemiaa maanpaossa olevan kirjailijan kunnioittamisesta. Puhuessaan Akatemialle hän sanoi:
xxx/ellauri231.html on line 415: Hämmästyneenä minuun alkaneista onnitteluista ja sähkeistä, mietin yön yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa Ruotsin Akatemian valinnan syvällistä merkitystä. Ensimmäistä kertaa Nobel-palkinnon perustamisen jälkeen olet myöntänyt sen maanpaossa olevalle henkilölle. Kuka minä olen totuudessa? Ranskan vieraanvaraisuudesta nauttiva maanpako, jolle olen myös ikuisen kiitollisuuden velkaa. Mutta hyvät Akatemian herrat, sallikaa minun sanoa, että henkilöstäni ja työstäni riippumatta valintanne on sinänsä suuren kaunis ele. On välttämätöntä, että maailmassa on absoluuttisen riippumattomuuden keskuksia. Epäilemättä kaikki mielipide-erot, filosofiset ja uskonnolliset uskontunnustukset, ovat edustettuina tämän pöydän ympärillä. Mutta meitä yhdistää yksi totuus, ajatuksen ja omantunnon vapaus; tämän vapauden ansiosta olemme sivilisaation velkaa. Varsinkin meille kirjoittajille vapaus on dogmi ja aksiooma. Valintanne, hyvät Akatemian herrat, on jälleen kerran osoittanut, että Ruotsissa vapausrakkaus on todella monikansallinen kultti.
xxx/ellauri303.html on line 528: Liberaali eli reformjuutalaisuus ei usko henkilökohtaisen Messiaan saapumiseen, joka kokoaa maanpaossa olevat Israelin maahan ja aiheuttaa kuolleiden fyysisen ylösnousemuksen . Sen sijaan uudistusjuutalaiset keskittyvät tulevaan aikakauteen, jossa on täydellistä oikeuden ja armon maailmaa.
xxx/ellauri304.html on line 216: Klassisten kommenttien tulkinnan mukaan Megillat Shir Hashirim viittaa maastamuuttoon, aikaan, jonka israelilaiset viettivät matkustellessaan erämaassa, ensimmäistä ja toista temppelijaksoa sekä juutalaisten vaeltamista maanpaossa. Historian kohokohdat muistetaan kaipaavasti, sekä Jumala että Hänen kansansa maanpaossa, kaukana kotimaasta ja yhteydestään Hashemiin. Perinteisesti Megillat Shir Hashirim luetaan julkisesti pesachin aikana, koska tuolloin Jumalan rakkaus Israelin kansaa kohtaan tuli ilmi suorilla ihmeillä ja jolloin Hasemin ja Hänen kansansa välinen kuuma suhde alkoi.
xxx/ellauri356.html on line 426: Sergei Jakovlevich Efron (29. syyskuuta [11. lokakuuta] 1893, Moskova, Venäjän valtakunta - 16. lokakuuta 1941, Moskova, Neuvostoliitto) - publicisti, kirjailija, valkoisen armeijan upseeri, Markovite, pioneeri, NKVD -agentti. Marina Tsvetaevan aviomies. Palattuaan Moskovaan hänet pidätettiin ja teloitettiin vuonna 1941. Kuntoutunut postuumisti. Jakov oli luterilaisexi käännähtänyt juutalainen. Marina and Serjoza had an intense relationship, but Tsvetaeva had affairs, such as those with Osip Mandelstam and a poetess Sofia Parnok. Serjozha otti osaa jäämarssiin valkoisten puolella, mutta käänsi maanpaossa takkinsa ja osallistui toisen takinkääntäjän nirhaamiseen Sveizissä päästäxeen äiti-Venäjälle takasin. Ei olis kannattanut. Tytär todisti että Serjozha oli Trozkin agentti.
xxx/ellauri356.html on line 440: Elokuun 27. päivänä tytär Ariadne pidätettiin ja Efron pidätettiin 10. lokakuuta. 16. lokakuuta 1941 Sergei Jakovlevich ammuttiin Lubjankassa (muiden lähteiden mukaan Orjolin keskuskeskuksessa); Ariadne kunnostettiin vuonna 1955 viidentoista vuoden vankilassa ja maanpaossa. Tänä aikana Tsvetaeva ei käytännössä kirjoittanut runoutta, vaan teki käännöksiä. Sota löysi Tsvetajevan kääntämässä Federico Garcia Lorcaa. Työ keskeytettiin. 8. elokuuta, Tsvetaeva ja hänen poikansa lähtivät veneellä evakuointiin; Kahdeksantoista päivänä hän saapui useiden kirjailijoiden kanssa Elabugan kaupunkiin Kaman varrella. Chistopolissa, jossa enimmäkseen evakuoidut kirjailijat sijaitsivat, Tsvetaeva sai suostumuksen rekisteröintiin ja jätti lausunnon: "Kirjallisuusrahaston neuvostolle. Pyydän teitä palkkaamaan minut astianpesukoneeksi Kirjallisuusrahaston avausruokalaan. 26. elokuuta 1941". Pyyntö hylättiin. 31. elokuuta 1941 hän teki itsemurhan (hirtti itsensä) Brodelštšikovien talossa, jonne hänet ja hänen poikansa määrättiin arestiin. Hän jätti kolme itsemurhaviestiä. Runonäyte Tsvetajevalta:
xxx/ellauri441.html on line 80: Atreus (m.kreik. Ατρεύς) oli kreikkalaisessa mytologiassa Mykenen kuningas ja Pisan vinon kuninkaan Pelopsin ja Hippodameian poika. Hänellä oli lapset Agamemnon ja Menelaos, jotka kollektiivisesti tunnetaan atreideina. Atreus ja hänen kaksoisveljensä Thyestes olivat isänsä karkottamina maanpaossa surmattuaan velipuolensa Khrysippoksen havitellessaan Pisan valtaistuinta. He saivat suojapaikan Mykenestä ja kohosivat siellä valtaan kuningas Eurystheuksen poissaollessa taistelemassa herakleideja vastaan. Eurystheus oli tarkoittanut heidän hallintonsa väliaikaiseksi ratkaisuksi, mutta siitä tuli pysyvä hänen kuoltuaan taistelussa. Atreus vannoi uhraavansa parhaan lampaansa Artemiille, mutta etsiessään sitä laumastaan hän huomasi joukossa kultaisen lampaan. Hän laiminlöi lupauksensa, kuristi lampaan ja säilöi sen laatikkoon, mutta hänen vaimonsa Aerope, joka oli viehtynyt hänen veljeensä, antoikin sen Thyesteelle. Mykeneläisten saatua ennustuksen, joka kehotti heitä valitsemaan itselleen pelopidin kuninkaaksi, he kutsuivat Atreuksen ja Thyesteen. Kun he keskustelivat valtakunnasta, Thyestes julisti kansalle, että valtakunnan tulisi kuulua sille, jolla on kultainen lammas, ja kun Atreus tähän suostui, Thyestes tuotti kuristetun lampaan nähtäväksi ja julistettiin kuninkaaksi.
xxx/ellauri446.html on line 576: Peter Lemche arvelee, että karkotettujen juutalaisten elämäntapa oli tuskin yhtään vähemmän vauras kuin mihin he olivat tottuneet kotimaassaan. Mesopotamiassa karkotetut juutalaiset siirrettiin maatalousasutusalueille, joista yksi merkittävä asutuskeskus oli Tel-Aviv lähellä sumerilaista Nippurin kaupunkia. Vaikeuksista on kuitenkin näyttöä. Esimerkiksi maanpaossa olevia juutalaisjohtajia epäiltiin kansallisesta uskottomuudesta ja heidät alennettiin talonpoikaisiksi, joissa he työskentelivät maataloudessa ja rakennusprojekteissa sekä suorittivat yksinkertaisia tehtäviä, kuten maanviljelyä, paimentamista ja kalastusta. Tyypillistä mamukohtelua siis, kotoutusta. Tämä päättyi, kun persialaiset valloittivat Babylonian.
xxx/ellauri455.html on line 221: