ellauri017.html on line 980: Kirjaa voidaan lukea laajennettuna mietiskelynä Jerusalemin kohtalosta maanpakoon ja sen jälkeen. Kirjan Deutero-Esaiaan osa kuvaa, kuinka Jumala tekee Jerusalemista maailmanlaajuisen hallintonsa keskuksen liukastetun pelastajan (ns messiaan) kautta, joka tuhoaa sortajan (Babylon); tämä messias on Persian kuningas Kyyros Suuri, joka on vain vieraan vallan agentti, joka saa aikaan Jehovan kuninkaan. Jesaja puhuu turmeltuneita johtajia vastaan ja heikommassa asemassa olevien puolesta ja juurruttaa vanhurskauden pikemminkin Jumalan pyhyyteen kuin Israelin liittoon.
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri022.html on line 959: Shahnameh sisältää kuuluisan persialaisen rakkaustarinan. Kuvanveistäjä named Farhad rakastuu Shirinin kanssa ja siitä tulee Khosrown rakkauskilpailija. Khosrow ei voi välttää Farhadia, joten hän lähettää hänet maanpakoon Behistun vuorelle, jonka mahdoton tehtävä on kaivertaa portaita kallioon. Farhad aloittaa tehtävänsä toivoen että Khosrow antaa hänen mennä naimisiin Shirinin kanssa. Khosrow lähettää sanansaattajan Farhadiin ja antaa hänelle vääriä uutisia Shirinin kuolemasta. Kuultuaan tämän väärän uutisen Farhad heittäytyy pois vuoren huipulta ja kuolee.
ellauri032.html on line 285: Hobbes alkoi filosofeerata aika vanhana, Kaarlo Syvännön ikäisenä. Vanhaxi se elikin, yli ysärixi. Sen matematiikan ja fysiikan prujauxet oli ihan paaaaaaaskaa. Elementa Philosophica teoxessa se rakensi ihan elämäntyönä jotain maailman mallia, sen kirjoittamiseen meni yli 20v. Myöhemmin se sekaantui myös politiikkaan ja uskontoon ikävin seurauxin. Descartesia se koitti vähän arvostella razastaaxeen sen maineella, Descartes oli hyvin nihkeä, herrat riitaantuivat iäxi. Englannin vallankumouxeen se sekaantui kuningasmielisten puolella, joutui maanpakoon ja kirjoitti Leviathanin. Leviathan oli se merihirviö Jobin kirjassa jolla oli niin iso kikkeli että sen verisuonet oli kuin juurakot.
ellauri036.html on line 1338: sen kanssa haluaisit taas maanpakoon,
ellauri043.html on line 661: Areios ja joukko areiolaisia piispoja erotettiin kirkosta ja tuomittiin maanpakoon. Monet germaaniheimot kääntyivät ensin areiolaisuuteen ja vasta myöhemmin arjalaisuuteen.
ellauri043.html on line 1077: Joo kai! Kopea mies, julma, aina juonimassa, ei se siihen paskanna mihin se kyykistyy, ja loppupeleissä joutui maanpakoon kahminnasta.
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin.
ellauri135.html on line 679: Runoilija unelmoi lopulta jättämään armeijanpalvelua ja täysin tutustua kirjallisuuteen, aloittaa oman aikakauslehden julkaiseminen. Mutta hänellä oli vain vähän aikaa pysyä Pietarissa. Ja tämä tuli mahdolliseksi vaikutusvaltaisten ihmisten vetoomuksen ja hänen isoäitinsä E. A. Arsenyevan ansiosta. Vierailun jälkeen runoilija meni viimeiseen matkaansa Kaukasukseen ja lähinnä maanpakoon. Hän oli täynnä tummia hyökkäyksiä. Syynä kuolemaan johtaneeseen riitaan oli vähäpätöinen vittuilu eräälle majurille. Runoilija oli melkein varma, että kaksintaistelu ei tapahtuisi. Martynov ei kuitenkaan kieltäytynyt. Hän aiheutti kuolevaisen haavan M. Yu Lermontoville tämän Lerpan kannalta epäonnistuneen kaksintaistelun aikana Pyatigorskissa. Se tapahtui kesällä 1841, ja seuraavana keväänä runoilijan tuhkakuppi lähetettiin Tarkhanyn perhetilaan.
ellauri153.html on line 300: Cilerien tribunena Brutus oli kuninkaan henkilökohtaisen henkivartijan päällikkö ja hänellä oli oikeus kutsua roomalainen comitia. Tämän hän teki, ja kertomalla kansan erilaisista epäkohdista, kuninkaan vallan väärinkäytöksistä ja lietsomalla yleisön mielipiteen tarinalla Lucretian raiskauksesta Brutus taivutteli kooman kumoamaan kuninkaan imperiumin ja lähettämään hänet maanpakoon. Tullia pakeni kaupungista väkijoukon pelossa, kun taas Sextus Tarquinius, hänen tekonsa paljasti, pakeni Gabiin, jossa hän toivoi roomalaisen varuskunnan suojelua. Hänen aiempi käytöksensä siellä oli kuitenkin tehnyt hänestä monia vihollisia, ja hänet murhattiin pian. Kuninkaan sijasta comitia centuriata päätti valita kaksi konsulia pitämään valtaa yhdessä. Lucretius, kaupungin prefekti, johti ensimmäisten konsulien, Brutuksen ja Collatinuksen, valintaa.
ellauri184.html on line 723: Antipasto suvaizi pelleillä hiljaa mököttävän Jeshuan kustannuxella. Rangaistuxexi se joutui maanpakoon Espanjaan ja kuoli siellä.
ellauri226.html on line 55: Näillä kaksoisperinnöillä on jokaisella oma päähenkilönsä, ja Beach Boysin mytologia asettaa heidät luonnollisesti toisiaan vastaan. Se menee näin: Wilson, lapsenomainen Icarus, leikkasi taiteelliset siipensä, while laulaja Mike Love, hänen kukkoserkkunsa, joka halusi pitää kiinni todistetusta kaavasta, laulaa tytöistä ja autoista, hauskaa ja surffata. Wilson vetäytyi sitten harjaantuneena itse asettamaansa maanpakoon ja taisteli henkilökohtaisten demonien ja huumeiden kanssa. Rakkaus puolestaan johti yhä ersatz Beach Boysin pitkälle oudolle matkalle, joka huipentui soittamaan yksityisen vuoden 2008 Romneyn "kampanjan jälleennäkemisen" tapahtuman Houstonissa, joka toimi myös John McCainin varainkeräyksenä. (McCainilla oli sinä iltana mahdollisuus laulaa omaa ulkopolitiikkaansa teko-paska-parodiana Beach Boysin klassikosta "Barbara Ann" - "Pommi, pommi, pommi, pommita Iran.")
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri249.html on line 265: Ukrainassa, erityisesti sen länsiosissa, oli vuonna 1944 kansallismielisiä partisaanijoukkoja, jotka taistelivat maan itsenäisyyden puolesta. Ukrainan kommunistisen puolueen politbyroo sähkötti maaliskuussa 1945, että joukkojen toiminta oli lopetettu. Todellisuudessa sota niitä vastaan jatkui 1950-luvulle saakka. Sota oli raaka, ja kumpikin osapuoli syyllistyi hirvittäviin julmuuksiin. Vuosina 1945–1952 puna-armeija sai vangiksi 600 000 ”valkobandiittia” joista kolmasosa surmattiin ja loput vietiin vankileireille tai ajettiin maanpakoon. Partisaanit taas surmasivat vangeiksi saamansa vastustajat hitaasti kiduttamalla. Hruštšovin tehtävänä oli johtaa kommunistien salaista poliisia ja hänelle ominainen suorasukaisuus vei hänet keskelle tapahtumia. Hän kehotti kirjeessään Stalinille, että ”valkobandiitteja” ei laitettaisi oikeuteen, vaan heidät surmattaisiin heti tavattaessa. Ongelmia aiheuttivat myös aseistetut kirkonmiehet, jotka äänekkäästi puolustivat kansaa viranomaisten mielivaltaa vastaan.
ellauri254.html on line 651: Lev Davidovitš Trotski (ven. Лев Давидович Троцкий; alkuaan ven. Лев Давидович Бронштейн, Lev Davidovitš Bronštein, 7. marraskuuta (J: 26. lokakuuta) 1879 Janovka, Hersonin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 21. elokuuta 1940 Coyoacán, México, Meksiko) oli merkittävä bolševikkivallankumouksellinen ja marxismin teoreetikko. Trotski kuului Neuvostoliiton ja Kominternin perustajiin, ja häntä pidetään puna-armeijan luojana, mutta hän joutui vuonna 1929 maanpakoon hävittyään valtataistelun Josif Stalinin kanssa. NKVD:n agentti Ramón Mercader murhasi Trotskin Meksikossa 1940.
ellauri267.html on line 879: Lähetä minut maanpakoon rakastamani miehen kanssa ja karkotus on valtakunta.
ellauri279.html on line 142: Uskomuksen, että Pavlikin isä pidätettiin juuri pojan lausunnon takia, kumosi myöhemmin itse Trofimin tapaukseen osallistunut tutkija. Itse asiassa pidätyksen syy oli kahden talonpojan pidätys, joiden kirjelomakkeet löytyivät Gerasimovskyn kyläneuvoston sinetistä. Yhden pidätetyn mukaan lomakkeet ostettiin Trofim Morozovilta. Myöhemmässä kokouksessa, jossa Trofim tuomittiin 10 vuodeksi maanpakoon, Pavlikin äiti todisti, Pavlik itse toimi todistajana ja vahvisti vain äidin sanoja, ja lausuntoprosessissa tuomari jätti pois todistuxen alaikäisyyden vuoksi.
ellauri288.html on line 83: Sekä Suomessa että Virossa 1930-luku oli äärioikeiston juhlaa, ja varsinkin Virossa sen ajan vallanpitäjät olivat presidentti Konstantin Pätsin johdolla sangen viehättyneitä fasistisesta vallankäyttömallista. Natseja he eivät ilmeisesti olleet, mutta toisen maailmansodan melskeissä he olivat liitossa natsien kanssa. Puna-armeija syöksi nämä voimat vallasta, ja monet sen ajan vallanpitäjät lähtivät maanpakoon (jos olisin ollut maan hallinnossa saksalaisvallan aikaan, minäkin olisin lähtenyt). Ulkomailta käsin virolaiset lähtijät liittoutuivat kylmässä sodassa USA:n puolelle, ja heihin kuului myös Etelä-Virossa suuria maa-alueita omistanut Ilveksen suku. Nykyinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves oli CIA:n hallitseman kylmän sodan aikaisen Radio Free Europen propagandatykki. Tästä entisestä sangen arrogantista meppikollegastani, joka oli paluumuuttaja ja jolle palautettiin suvun maat, sanon kuin Sofi Oksasen kuvaamistaan suomettuneen Suomen suhteista Venäjään: Viron presidenttinä hän ei ole kyennyt luomaan uutta kieltä ja termistöä Venäjään liittyvälle julkiselle puheelle. Hän on Amerikan agentti eivätkä hänen neuvopäästönsä vastaa Suomen olosuhteita ja kansallista etua. Suomessa media pitää huolen siitä, että sekä Venäjä että sen presidentti (suomensukuinen Tverin karjalainen?) Vladimir Putin on saatanallistettu siinä hengessä, että pukkaa taas uutta sotaa. Ilman median luomaa Venäjä-vastaista kansallista mielipideilmastoa eivät Suomen Nato-haukat voi viedä maatamme sotaan ja mukaan vieraiden valtojen sotiin.
ellauri316.html on line 462: Vuonna 1937 NKVD pidätti Bonnierin isän ja teloitettiin osana Stalinin suurta puhdistusta. Kun tammikuussa 1980 Saharov saatiin karkotettua Gorkiin (Nizhni Novgorodiin siis), ulkomaalaisilta suljettuun kaupunkiin, ahdistelusta ja julkisesti tuomitusta Bonnerista tuli hänen pelastusköysi, joka matkusti Gorkin ja Moskovan välillä tuodakseen esiin hänen kirjoituksiaan. Hiänen pidätyksensä huhtikuussa 1984 "neuvostonvastaisen agitpropin" vuoksi ja tuomio viideksi vuodeksi maanpakoon Gorkiin häiritsi heidän elämäänsä jälleen, mutta loppui sentään turha reissaus. Hiän kritisoi myös kansainvälisen "kvartetin" kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin ja ilmaisi pelkonsa antisemitismin noususta Euroopassa. Vuonna 1999 Jelena Bonner sai Truman-Reagan Medal of Freedom -mitalin.
ellauri316.html on line 481: Ei auttanut: Huhtikuussa 1976 Moskovan kunnallinen tuomioistuin tuomitsi Tverdokhlebovin viideksi vuodeksi maanpakoon "valheellisiksi tiedettyjen väärennösten levittämisestä, jotka huonontavat Neuvostoliiton valtiota ja yhteiskuntajärjestelmää". Hänet karkotettiin pieneen Nyurbachanin kylään Jakutiaan, Siperiaan. Vuonna 1976 julkaistun New Scientist -artikkelin mukaan kylässä oli vain muutama sata asukasta, ja se oli poissa normaalista liikenteestä kahdeksan kuukautta vuodessa äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi. Lokakuussa 1976 Andrei Saharov ja hänen vaimonsa matkustivat Moskovasta tapaamaan maanpaossa olevaa Tverdokhlebovia. Kovan leivän ääreen oli joutunut tämä vähäisempi Andrei, paskaduuniin USA:sta länteen. Eli kuiteskin 71-vuotiaaxi asti, vaikka sulatti juomaveden lumihangesta. Ehkä juuri sixi.
ellauri317.html on line 453: Krakovassa vuonna 1910 Dzeržinski meni naimisiin RSDLP-puolueen jäsenen Zofia Muszkatin kanssa, joka oli jo raskaana. Kuukautta myöhemmin hänet pidätettiin; hän synnytti heidän poikansa Janekin Pawiakin vankilassa. Vuonna 1911 Zofia tuomittiin pysyvään Siperian maanpakoon, ja hän jätti lapsen isänsä luo. Dzeržinski näki poikansa ensimmäisen kerran maaliskuussa 1912 Varsovassa. Hoitaessaan lapsensa hyvinvointia Dzeržinski altistui toistuvasti pidätysvaaralle. Kerran Dzeržinski pakeni niukasti väijytyksestä, jonka poliisi oli valmistanut hänen anoppinsa asunnossa.
ellauri317.html on line 509: Hän asui Malakhovkassa lähellä Moskovaa Chekan valvonnassa. Vuonna 1923 hän yritti paeta ulkomaille epäonnistuneesti ja tuomittiin 3 vuodeksi maanpakoon ja pidettiin Vorontsovon OGPU:n valtiontilalla lähellä Moskovaa. Sitten hän oli maanpaossa Samarkandissa (1925-1928) ja Taškentissa (1928-1930).
ellauri317.html on line 511: Vuonna 1931 hänet tuomittiin uudelleen kolmeksi vuodeksi maanpakoon. Hän palveli isänmaata tätä kautta, jota jatkettiin sitten 5 vuodella, Ufassa. Hän naimisissa I. A. Mayorovin kaa. Ufassa hän asui "kunnalla" aviomiehensä, poikapuolensa, anoppinsa ja kahden ystävänsä - Irina Kakhovskajan ja Alexandra Izmailovichin - kanssa. Hän työskenteli pankkineitinä valtionpankin baškirin toimistossa.
ellauri317.html on line 574: Piiloteltuaan Kiovassa Skoropadskyi vetäytyi vetäytyvien saksalaisten joukkojen kanssa. Hän lähti maanpakoon Saksaan vuonna 1919 ja asettui Berliinin Wannseen alueelle lähellä Potsdamia. Asuessaan Weimarissa Saksassa Skoropadskyi säilytti läheisiä henkilökohtaisia ystävyyssuhteita korkeiden hallituksen ja armeijan virkamiesten kanssa jo hänen sotilasopistopäivistään. Myöhempinä vuosina hän kuitenkin kieltäytyi johdonmukaisesti tarjouksista tehdä yhteistyötä natsien kanssa. Liian vasemmistolaisia.
ellauri317.html on line 667: Aleksandrovitsin claim to fame oli SR:n agraarisosialismin ja Chekan pettämisen lisäxi veto-oikeus 3 hengen lautamiesoikeuxissa jotka ammuttivat vastavallankumouxellisia. Keväällä 1915 Aleksandrovich pakeni maanpaosta maanpakoon ja muutti Norjaan. Asui Christianiassa (Oslossa), jossa hän työskenteli paikallisessa kalaöljytehtaassa. Ulkomailla Vjatšeslav Aleksandrovitš liittyi sosialistis-vallankumouksellisten internationalistien ryhmään, jonka keskus oli sanomalehti Mysl. Näinä vuosina hän julkaisi vallankumouksellisissa julkaisuissa salanimellä (puolueen lempinimi) "Pierre Orage". Pian Venäjän valtakunnasta pakenemisen jälkeen, syyskuussa 1915, Aleksandrovitš kääntyi sosialistisen vallankumouspuolueen (SRP) vasemmistolaisten puoleen vaatien autonomisen "populistisen" ryhmän luomista: hän näki pääsyyn erillisen puolueen luomiseen organisaation poikkeamisessa "oikeistolaisuuteen" keskuskomitean asenteessa hallitukseen ensimmäisen maailmansodan aikana.
ellauri328.html on line 156: Liittoutuneet valloittivat Pariisin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti, marsalkat Mortti ja Vertti luovuttavat kaupungin ja vetivät armeijan. Napoleon ei pääse Pariisiin ajoissa, hän vetää kikherneen nenään ja on sitten epätoivoinen. Keisari luopuu valtaistuimesta ja joutuu kunnialliseen maanpakoon Elban saarelle Välimerellä. Eikä siinä vielä kaikki! Mutta se on moro Morolle.
ellauri362.html on line 191: Abbeyn tavallinen elämä keskeytyy hetkeksi, kun ihmisvihainen runoilija herra Cypress tekee jäähyväisvierailun ennen maanpakoon menoa. Hänen lähdön jälkeen on kerrottu haamusta, joka vainoaa rakennusta, ja kauhistuttavan hahmon ilmestyminen kirjastoon saa vieraat järkyttymään. Vasta myöhemmin ilmestys paljastetaan olleen herra Glowryn unelias taloudenhoitaja Crow.
ellauri369.html on line 248: Elokuun ja joulukuun 1978 välisenä aikana lakot ja mielenosoitukset halvaansivat Iranin, niin että shaahi lähti maasta maanpakoon 16. tammikuuta 1979 viimeisenä persialaisena hallitsijana jättäen pääministeri Shapour Bakhtiarin sammuttamaan valot.
ellauri373.html on line 101: Brutus ihmetteli nähdessään haavan hiänen reidessään, eikä tämän kuultuaan enää salannut hiäneltä mitään, vaan tunsi itsensä vahvistuneen ja lupasi kertoa koko juonen. Nostaen kätensä hiänen takapuolelleen hänen sanotaan rukoilleen, että hän onnistuisi yrityksessään ja näyttäytyisi siten kelvollisena aviomiehenä. Brutus ei kuitenkaan koskaan saanut tilaisuutta osoittaa Porcialle kiitollisuuttansa, koska heidät keskeytettiin, eikä heillä ollut hetkeäkään yksityisyyttä ennen salaliiton toteuttamista. Caesarin salamurhapäivänä Porcia oli äärimmäisen ahdistunut ja lähetti senaattiin sanansaattajat tarkistamaan, että Brutus oli edelleen elossa. Hän työskenteli siihen pisteeseen asti, että hänen pyörtymisensä jälkeen hänen piikansa pelkäsivät hänen kuolemaansa. Mutta hyvinhän siinä kävi, Caesar saatiin hengiltä. Porcialla oli maanpakoon lähtenyttä Brutusta kovin ikävä, hiän kyynelehti joka päivä Hektorin ja Andromakhen kuvan äärellä. Brutuksen ystävä Acilius kuuli tästä ja lainasi Homeria, jossa Andromache puhuu Hectorille:
ellauri381.html on line 553: Leiristä maanpakoon
ellauri381.html on line 555: Neuvostoliiton valtion turvallisuusministeriön 9. osasto allekirjoitti 27. joulukuuta 1952 "käskyn nro 9. /2 - 41731" , jonka perusteella vankeusajan päätyttyä A.I. Solženitsyn lähetettiin maanpakoon. Kuten hän väittää, häntä "pidettiin leirillä vain muutaman päivän", sitten hänet "otettiin jälleen vankileirille". Ja hän kirjoittaa: "Pavlodarin, Omskin, Novosibirskin siirrot välähtivät jälleen... Omskin siirrossa hyväluonteinen vartija, joka soitti toisilleen työasioissa, kysyi meiltä viideltä Ekibastuzista: 'Mikä jumala rukoilee puolestanne ?' - 'Ja mitä? Ja minne?' – piristyimme heti, kun huomasimme, että paikka oli hyvä. 'Kyllä, etelään', vartija ihmetteli. Ja todellakin, Novosibirskistä meidät käännettiin etelään... Dzhambulin asemalla meidät poistettiin vaunuista... Siinä se linkki!... Helmikuun loppu on, täällä Irtyshillä on nyt kovaa - mutta täällä on lempeä kevättuuli."
ellauri381.html on line 563: A.I:n mukaan Solženitsyn, melkein heti, kun hän joutui maanpakoon, sai sairauden. Lisäksi, jos hän "Saaristossa" korostaa: "Ja koko vuoteen ei Kok-Terekissä kukaan pystynyt edes määrittämään, millainen sairaus", niin "Vasikassa" hän kirjoittaa, että "välittömästi maanpaon alkaessa syöpä heitti etäpesäkkeitä." Todennäköisimmin "Vasikassa" tauti diagnosoitiin takautuvasti. Loppujen lopuksi ihminen, tietäen olevansa kuolemanvaarassa, ei voinut tehdä mitään pelastukselleen melkein koko vuoden ajan. Jos myönnetään, että lähes ”kokonaiseen vuoteen” kukaan Kok-Terekin lääkäreistä ei edes epäillyt syöpää, niin tästä seuraa, että sairaalasta vuonna 1952 poistuttuaan A.I. Solženitsyn ei vain ollut rekisteröitymättä onkologiapotilaaxi, mutta hän ei edes ajatellut, että häneltä oli poistettu syöpäkasvain. Tämä voi tapahtua jossakin seuraavista tapauksista: a) jos kyseinen kasvain ei ollut syöpä ja Aleksanteri Isaevich tiesi tämän, b) jos kasvaimen onkologisen tutkimuksen tulokset eivät olleet hänen tiedossa, c) jos leikkaus tehtiin leirillä ei ollut mitään yhteyttä kasvaimen poistoon, d) jos hänellä ei ollut leirillä ollenkaan leikkausta, ja kaikki oli pelkkää kusetusta.
ellauri382.html on line 84: Maaliskuussa 2018 miesoletettu toimittaja Renat Davletgildejev syytti Žirinovskia seksuaalisesta häirinnästä huolimatta siitä, että hän on ilmaissut julkisesti homofobisia kantoja. Ilja Ponomarev väitti, että Žirinovski oli homoseksuaali Ukrainassa vuonna 2017 annetussa haastattelussa. Ukrainalainen Ponomarev oli ainoa duuman jäsen, joka ei äänestänyt Venäjän homopropagandalain puolesta, ja äänesti Krimin Venäjään liittämistä vastaan maaliskuussa 2014. Vuonna 2015 Yhdysvalloissa ollessaan , Ponomarjovia syytettiin virallisesti Venäjällä maankavalluksesta, jota hän kutsui poliittisesti motivoiduxi. Vuonna 2016 hänet syytettiin tehtäviensä suorittamatta jättämisestä, ja hän lähti maanpakoon Ukrainaan, jossa hän sai Ukrainan kansalaisuuden vuonna 2019.
xxx/ellauri044.html on line 766: Voltaire joutui usein vaikeuksiin arvostelunsa takia: hän istui kahdesti Bastiljin vankilassa ja joutui 1726 kolmeksi vuodeksi maanpakoon. 1750-luvulla Fredrik II Suuri otti Voltairen suojelukseensa Sanssoucin linnaan. Siellä ollessaan hän kävi vilkasta kirjeenvaihtoa Katariina Suuren kanssa.
xxx/ellauri165.html on line 73: Louis-Sébastien Mercier (1740–1814) oli keskinkertainen ranskalainen kirjailija. Hän joutui Pariisin paheita kuvaavasta teoksestaan Tableau de Paris (1781–1789) maanpakoon, josta hän palasi vasta vallankumouksen alkaessa. Konventin edusmiehenä hän kannatti äänestyksessä Ludvig XVI:n elinkautista vankeutta ja joutui sen jälkeen itse vankeuteen. Vapautumisensa jälkeen hänet valittiin 500-miehiseen neuvostoon. Hän sai historian professorin viran, ja hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri186.html on line 161: Caligula olisi izemurhannut sen jo aikaisemmin ellei se olisi ollut niin kipeä. Se oli varmaan tosi ärsyttävä. Isäkään ei tykännyt ruipelosta vegaanista. (No kyllä se rikastuttuaan sitten läskiintyi.) Seuraavaxi Senecalla oli jimbajambaa Caligulan 1 siskon kaa ja se potkittiin maanpakoon jonnekin.Toinen sisko vinkkas sen 8v kuluttua takasin. Neron neuvonantajana toimiminen oli samanlaista tunarointia kuin Platonin Sisiliassa.
xxx/ellauri186.html on line 680: Mihin se tuomitsee, Vankeuteen, maanpakoon, roviolle, Sanoitko sinä roviolle, Niin, tulevaisuudessa tapetaan polttoroviolla tuhansia ja tuhansia ja taas tuhansia miehiä ja naisia. Muutamista sinä minulle jo puhuitkin, He joutuivat roviolle sen vuoksi että uskoivat sinuun, nämä muut taas sen takia että epäilevät, Eikö minuun saa suhtautua epäilevästi, Ei, Mutta me saamme kyllä epäillä ettei roomalaisten Jupiter ole ollenkaan jumala, Ainoa Jumala olen mină, minä olen Herra, ja sinä olet minun Poikani, Tuhansia kuolee, Satoja tuhansia, Satoja tuhansia miehiä ja naisia kuolee, maailma täyttyy tuskanhuudoista ja kuolevien valituksista ja korahteluista, roviolla poltetuista nouseva savu pimentää auringon, ja heidän rasvansa sihisee hiilillä, sen haju saa pahoinvoivaksi, ja kaikki tämä on minun syytäni, Ei se ole sinun syytäsi, vaan se tapahtuu sinun tähtesi, Isä, ota tämä malja minulta pois, On minun valtani ja sinun kunniasi edellytys että sinä juot sen, Minä en halua sitä kunniaa, Mutta minä haluan sen vallan.
xxx/ellauri252.html on line 487: Saksan hyökkäys Ranskaan toukokuussa 1940 kuitenkin sai liittoutuneet vetäytymään Norjasta, jonka jälkeen maan oli antauduttava saksalaisille, ja sen hallitus lähti maanpakoon Lontooseen.
xxx/ellauri281.html on line 814: Argentiinan entinen presidentti Isabel Perón vapautettiin viisi vuotta kestäneestä kotiarestista. Hän pötki heti tämän jälkeen maanpakoon Espanjaan.
xxx/ellauri357.html on line 443: Shelleyn elämää leimasivat perhekriisit, huono terveys ja vastareaktio hänen ateismiaan, poliittisia näkemyksiään ja sosiaalisten käytäntöjen uhmaamista vastaan. Hän joutui pysyvään maanpakoon Italiaan vuonna 1818 ja tuotti seuraavien neljän vuoden aikana sen, mitä Zachary Leader ja Michael O'Neill kutsuvat "joiksi romanttisen ajanjakson hienoimmista runoista". Hänen toinen vaimonsa Mary Shelley oli Frankensteinin kirjoittaja. Hän kuoli veneonnettomuudessa vuonna 1822 29-vuotiaana. Percy oli niikö Dr. Frankenstein ja Mary oli sen hirviö.
41