ellauri002.html on line 1302: pikkuserkku kuulun lintumaalarin

ellauri004.html on line 1017: esim. maalarina spede naivisti.
ellauri008.html on line 1115: Mustamaalari, penkkipoliitikko Narko Runkkari,

ellauri015.html on line 64: Onkohan se sukua Wrightin veljexille, niille lentäville? Nekin oli pilven veikkoja, tai siipiveikkoja. Tai jopa von Wrightin veljexille, niille lintumaalareille? Siis myös sille punaposkiselle taivaanrannan maalarille, joka kexi etiikalle logiikan? Ei se kyllä mennyt heti putkeen, ei quine von wright, mut Jaakko paikkasi. Se liittyy läheisesti myös peliteoriaan (mullon siitä joku paperi).
ellauri015.html on line 1184: Lemmikki Louhimies (ent. Becker, ent. Nenonen, nyk. (Viena-)Lemmikki Valkeameri, o.s. Louhimies, s. 8. elokuuta 1943) on entinen suomalainen televisio- ja mainoselokuvaohjaaja, nykyään taidemaalari ja kirjailija. Hän on koulutukseltaan taiteen maisteri ja yhteiskuntatieteitten lisensiaatti. Hän toimi Tampereen ammattikorkeakoulussa viestinnän yliopettajana vuoteen 2003 asti.
ellauri015.html on line 1186: Lemmikki Louhimies on palkittu monista mainos- ja lyhytelokuvistaan ja ollut toimittaja-ohjaajana MTV:ssä. Hänellä on ollut oma yritys Visuelli Oy. Nimellä Lemmikki Becker hän käsikirjoitti ja juonsi arvausleikkiaiheista ohjelmaa Ariadnen lanka (MTV, 1991). Louhimies on toiminut harrastajamaalarien ohjaajana ja järjestänyt useita taidenäyttelyitä maalauksistaan. Lemmikki Louhimiehen lapsia ovat Aku ja Liina Louhimies. Vakavaan, isänmaalliseen ja autoritääriseen ohjaajaan, naisten ahdistelijaan, Lemmikki Louhimiehen kuuluisaan poikaan Aku Louhimieheen on hyvä lopettaa tämä sikermä, joka alkoi Aku Ankasta.
ellauri022.html on line 940: Shapur, Khosrow'n läheinen ystävä ja taidemaalari, kertoo Khosrow'lle Armenian kuningattaresta Mahin Banusta ja hänen veljentytöstään Shirinistä. Kuullessaan Shapurin kuvauksia Shirinin virheettömästä luonteesta, nuori prinssi rakastuu kuulonvaraisesti Shiriniin, armenialaisen prinsessaan. Shapur matkustaa Armeniaan etsimään Shiriniä. Shapur löytää Shirinin ja näyttää Shirinille kuvan Khosrowsta. Shirin rakastuu samoin sika säkissä tyyppisesti Khosrowiin ja pakenee Armeniasta Khosrowin pääkaupunkiin Mada'iniin; mutta sillä välin myös Khosrow pakenee isänsä vihaa ja lähtee Armeniaan etsimään Shiriniä.
ellauri030.html on line 553: Äiti oli monilahjakas ja kielitaitoinen. Sosiaalista nousua haki 20v vanhemmasta Hekasta Johanna 18v, kun vanhemmat ei laskeneet sitä maalarix. Heikki oli kova komentelemaan, puolisot ei tykänneet toisistaan. Heikki hyppäs katolta 1805. Johanna muutti Weimariin Goethen perässä. Naikohan Hansu sitäkin? Johannalla oli salonki Weimarissa, johon se laski Hansun leipäsusineen (se Vulpius). Se oli suosittu ja tuottelias kirjailija salanimellä. Arttu tuli pian Hampurista perästä Weimariin.
ellauri037.html on line 581: Äiskän kanssa tuli taas kärhämää ja Arttu muutti Dresdeniin 1814. Se jatkoi filosofointia ja seurustelua herrasväissä ja satunnaista bylsintää. Joku nuori maalaripoika maalas siitä taulun, jossa se paranteli vähän Artun persemäistä lättyä. Silti Arttu haastoi riitaa vähän jokaisen kanssa kuin Esa Itkonen. Samalla se kirjotti magnum opusta, Maailma tahtona ja esityxenä, joka valmistui 1818. Se oli nyt asiantuntija, sillä oli hurja tahto esittää. Sope jätti sen Brockhausille, mutta riiteli joka ii-pilkusta, Brockhaus menetti hermonsa, kaiken lisäxi kirjan myynti oli surkea.
ellauri041.html on line 993: Saa maalarinkin puoliveteeseen...
ellauri047.html on line 39: Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Mein Kristinaa 200v vanhempi. Kristiinalla ois vielä 12 vuotta jälellä.
ellauri047.html on line 49: Antiikkiinhan se nojaili, yhdessä kuuluisassa taulussakin puolimakailevana nojaa Campagnassa Italiassa johkin antiikkiseen kiveen. (Eikös sen maalarin, pöydänjalan kanssa tullut sit jotain kärhämää laskusta?) Se oli kova valehtemaan, sen omaelämäkertakin oli enimmäxeen tarua ja vaan siteexi totta. Sitä en ole vielä lukenut, vaikka aloitin. Täydennän tätä sitten kun saan sen läpitte. Stielerin vanhustaulussa se näyttää siltä kuin olis just jäänyt kiinni kalavaleesta. Varmaan joku naisjuttu meneillä tässäkin, jonkun rakkauskirjettä se tavailee tai vastaa sellaiseen. Nuorena se oli vähän Gregory Peckin näköinen. Ei ihme että sillä kävi hyvä viuhka rouvien salongeissa. Sope oli syystä kade.
ellauri047.html on line 149: Ranskalaisten miehityxen aikana Frankfurtissa Hansun ullakkohuoneessa ranskalaisen luutnantin maalarit maalas alankomaalaisia hiljaiselokuvia. Silent movies?
ellauri051.html on line 878: 296 The paving-man leans on his two-handed rammer, the reporter's lead flies swiftly over the note-book, the sign-painter is lettering with blue and gold,296 Päällystysmies nojaa kaksikätiseen junttaajaansa, toimittajan johto lentää nopeasti muistivihkon yli, kylttimaalari kirjottaa sinisellä ja kullalla,
ellauri054.html on line 169: Samanniminen irkku maalari Francis Bacon (28 October 1909 – 28 April 1992) ei käyttänyt hattua.

 Bacon did not begin to paint until his late twenties, having drifted in the late 1920s and early 1930s as an interior decorator, bon vivant, and gambler. Since his death, Bacon's reputation has grown steadily, and his work is among the most acclaimed, expensive and sought-after on the art market. Extinctus amabitur idem.

Niistettynä rakastetaan tätäkin. Oikeassa oli nimiserkku!
ellauri055.html on line 864: Sillinpää aloitti opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1908 Henrik Liljeroosin sekä tilanomistajien Jalmari Raipalan ja J. A. Sotavallan tuella. Saman vuoden fuxina kuin Poju, joka kyllä opiskeli sitten pitempään, kokonaista 9v. Hän aloitti filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla tarkoituksenaan opiskella lääkäriksi. Lääketieteilijöiden oli kuitenkin suoritettava ensin medikofiilitutkinto, jota varten Sillinpääkin osallistui muun muassa fysiikan ja botaniikan luennoille. Opiskelutoverinsa Heikki Järnefeltin kautta Sillinpää tutustui Järnefeltin perheeseen ja tämän isään taidemaalari Eero Järnefeltiin. Sillinpää viettikin opiskeluvuosinaan paljon aikaa Järnefeltien kodissa Suvirannassa Tuusulassa ja tutustui moniin aikakauden merkkihenkilöihin, kuten Jean Sibeliukseen, Pekka Haloseen ja Juhani Ahoon. Näinä vuosina alkoi tosin myös Sillinpään runsas alkoholin käyttö, joka aiheutti myöhemmin hänelle paljon ongelmia. Maalaispojan ei kannattaisi ryypätä herrain kanssa pulituuria, siinä voi vaikka mennä henki.
ellauri055.html on line 1268: Eno oli papinpoika Alajärveltä, iskästä tuli arkkipiispa. Nai Snellmanin taidemaalarin pojantyttären. Veljestä tuli Lapinlahden lintuhäkin ylilääkäri. Arvosteli Sillinpään esikoisen Uuteen Suomeen 1916.
ellauri060.html on line 758: planeettainvälinen taivaanrannanmaalari

ellauri061.html on line 976: Tarkistin että mulkku oli tallella. No eihän se voi siltä hukkaan joutua, kun on mulkkua koko mies. Ja nähtävästi parantumaton pulzari. Pervo on kuullut tapiseeraajilta, miten kirjoitetaan bestselleri. Ei saa olla liikaa henkilöitä eikä kuvausta, varsinkaan luontoiltoja, kuha on paljon yllättäviä käänteitä ja puujalkavizejä. Rivoilu ja ryyppäys ja niillä kerskailu ei ole koskaan pois tieltä. Terveisiä lähettää poliisin (oik. rakennusmaalarin) poika Rovaniemeltä. Minä olen izesäälittävä.
ellauri061.html on line 1097: ”En edes varastanut mitään (LOL), olin vain mukana viiden tytön porukassa, jossa kaikki muut varasti. Varsinaiset varkaat pääsivät karkuun, mutta minä ja yksi toinen tyttö jäimme kiinni. Isä suuttui aivan silmittömästi, ja oli siltä istumalta valmis laittamaan minut tyttökotiin.” Jari on lapsesta asti kuumunut pikkuroistoista, kert sen isä oli poliisi (siis lankkumaalari).
ellauri061.html on line 1216: Sie istut maalarinhattu päässä kehumassa et sie se mainio oot. Kun sulle sannoo ettet sie mikkään mainio oo, sie sanot ezie vaan leikkipeliä tarkotit. Sitte tuut vinkumaan ettei osteta sun kirijoja ja lueta niitä suu luokilla.
ellauri061.html on line 1230: Pervon tunneköyhä epäempaattinen narsismi ei lipsaha pois näkyvistä missään vaiheessa, se on jatkuvasti esillä noissa miljoonissa minäsanoissa. Kaikki päähenkilöt on Pervoja eri maalarinhatuissa. Jarin naiset ei ole henkilöitä ollenkaan, ne on vain naaraspaviaaneja.
ellauri061.html on line 1458: Jari Kalevi. Syntynyt samana päivänä kuin iso-Pauli 46 vuotta myöhemmin. Isä Alpo 1935-2016, lankkumaalari. Isänisä Unto suom. ugrilainen. Äiti saamelainen mitokondrio.
ellauri062.html on line 1018: Se sisältää myös analyysin Hitlerin seksuaalisuudesta ja koskettaa hänen aikaa Itävallassa kamppailevana 20-vuotiaana maalarina.
ellauri064.html on line 368: Marko Suomi fanittaa twitterissä Jouko Turkka-vainajaa, sitä fasistinoloista pipopäistä tumppia. Joka ulkoilutti yhen sysmäläissyntyisen härkämaalarin (Marjatta Tapiola) Australian karjakoiraa Sysmän raitilla. Karjakoira oli se jolla oli remmi kaulassa.
ellauri067.html on line 277: Eugène Marie-Joseph Sue (1803 Pariisi, Ranska – 1857 Annecy, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, taidemaalari ja lääkäri. Suen kirjallinen tuotanto painottuu följetongeina siis jatkokertomuxina ilmestyneisiin viihderomaaneihin, jotka olivat omana aikanaan hyvin suosittuja.
ellauri069.html on line 708: Käthe Kollwitz: Sachs. taidemaalari. Taulussa
ellauri077.html on line 171: V. 2002 hän tapasi maalari Karen L. Greenin, joka Wallun siskon Amyn mukaan pystyin tuomaan jonkinlaista pysyvyyttä Wallun elämään. Ne meni mimmoisiin jouluk. 27, 2004, eivät saaneet lapsia.
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri095.html on line 400: Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa.(1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 423: Rossetti tuli hyvin juttuun nuorten miesten, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliittien veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja silloiseen brittiläiseen nykytaiteeseen. Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa (1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 425: Prerafaeliittiveljekset tarjosivat toisilleen kumppanuutta, kritiikkiä ja rohkaisua uransa varhaisessa vaiheessa ja puolustivat toisiaan alkuperäistä julkista vihamielisyyttä vastaan. Dante Gabriel Rossetti muokkasi ryhmän kirjallista makua, painosti Germin perustamista ja julkaisi siinä useita runoja, mukaan lukien Siskoni uni. Hän osallistui myös allegoriseen proosatarinaan Käsi ja sielu, jossa 1200-luvulla eläneen italialaisen taidemaalarin Chiaro dell´Erman luona vierailee hänen sieluaan edustava nainen, joka kertoo hänelle: Maalaa minut näin sellaisena kuin olen... niin sielusi (juujuu, sun sielu, ei toki mun) seisoo aina edessäsi” – varhainen vihje Rossettin myöhemmästä taiteellisesta kiinnostuksesta unenomaisiin, voimakkaasti tyyliteltyihin naishahmoihin.
ellauri097.html on line 493: Sexihullu Mary Wollstonecraft jahtasi sveiziläistä pikkujalkamaalaria Fuesslia Pariisissa mutta pikkujalan ex-mallivaimo Sofia Rawlins löi sille karmit kaulalle. Inhoan älykkäitä naisia niistä on pelkkää harmia mutisi Fuessli. Fuessli maalasi goottilaisia aiheita mm incubuxia. Tässä versiossa se on pikkujalan izensä näkönen.
ellauri100.html on line 670: Myöhäisteininä Kirstinä kihlautui maalari James Collinsonin kaa, muze oli vaan eka 3:sta. James oli prerafaeliittien veljeskunnan perustajia Danten and Williamin kaa (se perustettiin hulluna vuonna 1848). Kihlaus purkautui 1850 kun Jamesista tuli katolinen. 1853, kun perhe oli yhä rahapulassa, Kristina auttoi äiskää koulunpidossa Fromessa, mutta se ei mennut putkeen.1854 ne palasivat Lontooseen ja isä kuoli, onnexi. Myöhemmin sillä oli vispilänkauppaa lingvistin, Charles Cayley kaan, mutta lingvisti perkele kieltäytyi naimasta sitä, syy oli taas muka uskonnollinen. Kolmas oli maalari John Brett, siitäkään ei tullut lasta eikä paskaakaan.
ellauri107.html on line 39: Jean-Honoré Fragonard (4. huhtikuuta 1732 Grasse – 22. elokuuta 1806 Pariisi) oli ranskalainen rokokookauden taidemaalari.
ellauri107.html on line 40: Fragonard oli täyteläisiä värejä ja rohkeita värieroja käyttänyt rokokooajan maalari, jonka maalauksissa ajan sirosteleva ja kevytmielinen ihanne tulee esille. Hän kuvasi aikansa seuraelämää laatukuvan hengessä. Hänen tunnetuin maalauksensa on keinuvaa naista esittävä Keinu, jota on pidetty hyvänä esimerkkinä koko rokokootyylistä. Taulun clou on käsi (ja arvatenkin keskijalka) ojossa sepalus auki maassa makaava hameiden alle kazova setämies.
ellauri110.html on line 324: Siis tommosta tyypillistä meemit vastaan geenit romantiikkaa. Porvariskodin kasvatus oli tehnyt tehtävänsä tavallistakin paremmin. Pässi sai taas nuolla sorkkiaan. Tää on siis niinkö Wertherin kärsimyxet: ei pääse pukille, paizi tässä lekuri kirjoitti artistikaverinsa tarinan. Levitan oli juutalainen taivaanrannan maalari. Ei kelvannut.
ellauri110.html on line 373: Westerbergin vanhemmat olivat ylietsivä Torsten Westerberg ja ravintolaemäntä Margit Eriksson. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1965–1970 oli taidemaalari Riitta Raija Puupponen, toinen 1971–1988 filosofian tohtori Elina Waris ja kolmas vuodesta 1992 on taidegraafikko Marjatta Nuoreva.
ellauri110.html on line 1005: Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maailma on sana, josta hänet parhaiten tunnetaan.
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri144.html on line 226: José Martí syntyi Havannassa keskiluokkaiseen perheeseen, jonka isä oli sotilas. Nuoruudessaan hän kävi peruskoulunsa Havannassa. Jo näihin aikoihin hän kirjoitti ensimmäiset poliittisista kirjoituksistaan, joihin kuuluivat muun muassa La Patria Libre ja 10 de octubre. Näiden kirjoituksien seurauksena hänet 16-vuotiaana pidätettiin syytettynä vallankumouksellisesta toiminnasta ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi pakkotyöhön. Tuomio kuitenkin muutettiin jo vuoden jälkeen maastakarkotukseksi, minkä jälkeen hän opiskeli muun muassa lakia, journalismia ja filosofiaa Madridin ja Zaragozan yliopistoissa Espanjassa. Tämän lisäksi José Martí tunnettiin myös taitavana taidemaalarina. Muun ohella näitä taitojaan hän karkotusvuosiensa aikana hyödynsi opiskelujensa ja myöhemmin myös itsenäisyysliikkeen toiminnan rahoittamisessa.
ellauri145.html on line 86:

Anteron peukuttama Pousada on puiseva,
saku surrealistimaalari Max Ernst on ällöttävä,
kuin myös jättimäinen narsisti Charlie Chaplin.

ellauri163.html on line 452: Mooseksen isoäidin hauta on Maple Groven hautausmaalla Hoosick Fallsissa. Grandma Moses , syntynyt Anna Maria Robertson Mooses (* 7. Syyskuu 1860 Greenwich Yhdysvaltain valtio New York, † 13 Joulukuu 1961 vuonna Hoosick Falls, New York) oli yhdysvaltalainen taidemaalari, kuvittaja ja edusti naivisti taidetta.
ellauri185.html on line 164: Baldassare Castiglione (1478–1529) oli italialainen renessanssikirjailija, valtiomies ja kreivi. Hänen tunnetuin teoksensa on Hovimies (Il cortegiano, 1528). Se kertoo ajasta, jonka hän vietti Urbinon hovissa. Urbino oli sen ajan poliittinen ja kulttuurillinen keskus, jossa Castiglione ystävystyi mm. taidemaalari Rafaelin kanssa. Rafaelin Castiglionesta vuosina 1514–1515 maalaama muotokuva on yksi tämän tunnetuimmista töistä.
ellauri203.html on line 365: Esteettinen Ketman, käytäntö paeta sosialistista realismia täyttämällä elämänsä salaa menneiden aikojen taiteella, kirjallisuudella ja musiikilla. Miłosz kirjoittaa: "Näissä olosuhteissa esteettinen Ketmanon kaikki mahdollisuudet levitä. Se ilmaistaan tiedostamattomana outouden kaipuuna, joka kanavoidaan kontrolloituihin huvituksiin, kuten teatteriin, elokuviin ja kansanjuhliin, mutta myös erilaisiin eskapismin muotoihin. Kirjoittajat kaivautuvat muinaisiin teksteihin, kommentoivat ja muokkaavat muinaisia kirjailijoita. He kirjoittavat lastenkirjoja, jotta heidän mielikuvituksensa olisi hieman vapaampi. Monet valitsevat yliopisto-uran, koska kirjallisuudenhistorian tutkimus tarjoaa turvallisen tekosyyn sukeltaa menneisyyteen ja keskustella esteettisesti arvokkaiden teosten kanssa. Entisen proosan ja runouden kääntäjien määrä moninkertaistuu. Taidemaalarit etsivät kiinnostuksilleen lähdettä lastenkirjojen kuvituksista, joissa raikkaiden värien valintaa voidaan perustella vetoamalla lasten naiiviin mielikuvitukseen. Näyttämöpäälliköt,Lope de Vega tai Shakespeare – eli ne heidän näytelmänsä, jotka keskus on hyväksynyt."
ellauri210.html on line 255: Avoin, puoliksi litteä putki, jonka maalarinsälli rullasi ylös;
ellauri210.html on line 270: Francis-Marie Martinez de Picabia (22. tammikuuta 1879 Pariisi, Ranska – 30. marraskuuta 1953 Pariisi, Ranska) oli kuubalaistaustainen ranskalainen avantgardetaidemaalari. Hänet tunnetaan erityisesti yhtenä dadan keskeisenä taiteilijana.
ellauri210.html on line 272: Picabian maalarinlahjat ilmenivät aikaisin. 1894, hän kopioi isoisänsä espanjalaisen taidekokoelman, möi alkuperäiset ja osti rahoilla postimerkkejä. Francis oli Piha-Anteron hyvä kaveri, piirsi Anterolle kansikuvia ja muitakin.
ellauri210.html on line 305: Vizi nää spanjuunat on varsinaisia Juan Hoze Pabloja. Pablon iskä oli Ruiz ja äiskä Picasso. Zorrossa oli Ruiz nimisiä konnia ja upseereja. Ei yhtään Picassoa. Picasso signeerasi taulunsa nuorena "P. Ruiz" mutta kaksikymmenvuotiaasta lähtien "Picasso". Se oli harvinaisena nimenä paremmin mieleen jäävä kuin Ruiz, ja Pablo halusi myös erottautua taidemaalari-isästään. Iskäkin näät oli jonkinlainen tuhertaja.
ellauri210.html on line 625: Hans Arp eli Jean Arp ( 16. syyskuuta 1886 Strassburg, Saksa - 7. kesäkuuta 1966 Basel, Sveitsi) oli saksalais-ranskalainen kuvanveistäjä, taidemaalari, runoilija ja abstrakti taiteilija, joka käytti muun muassa revittyä ja liisteröityä paperia muiden käyttäessä vielä rypättyjä sanomalehtiä.
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri210.html on line 1064: Surrealistisena maalarina Dalí kertoi pyrkivänsä ”materialisoimaan läpikotaisin irrationaalisia kuvia hyperrealistisella tarkkuudella” ja kutsui taulujaan ”käsinmaalatuiksi univalokuviksi”. Luomisprosessiaan Dalí nimitti ”paranoidis-kriittiseksi menetelmäksi”.
ellauri216.html on line 593: Lähden Gromovin lafkasta maalarixi kun Akulaisen Liisa käy maanvaivaxi. Sakemanni vuokraemännän ammatti on valitus. Lähikirkossa pidetään vainajaa valekuolleena vaikka kuollut mikä kuollut, lautumia selkä täynnä. Seuran vuoxi ryyppään juoppojen maalarien porukassa mutta haen koko ajan parempaa. Pyhäillat vietän Kazanin tuomiokirkossa jonka takana oli meillä Airbnb. Luihu Vitali ei koskaan kiittänyt niitä vaikka lupasi. Malakiittisessa Iisakin kirkossa on juhlajumalalla palvelus 1888 Venäjän kansan käännytyxen 900-vuotispäivänä. Ristisaatto kiertää Nevan rantaa. Katjushalla komiat on keuhkot, paska haisee Nevan rannalla. Iisakin kirkko on pienempi kuin kuvittelin. Sekakuoro laulaa "kuinka suuri on herra Siionissa" muttei osaa sanoa. Tuskin suurempi kuin täällä.
ellauri216.html on line 595: Zaari Alexanteri III ei kuole juna-attentaatissa samana syxynä. Vitali-eno kuolee spugena omaan kakkaansa. Alex kolmonen oli rauhanomainen ja Jouko Viänäsen näköinen. Liisan kanssa jatkuu jimbajamba ja pari suunnitteleekin jo ukkoutumista. Mut sit sattuu tää Ljuba intermezzo. Riza on maalarien bileissä juhlakunnossa käsi jo huorahtavan Ljuban kahvassa kun isä Johannes ilmestyy hirmu vihasena. Risa lähtee karkuun häntä koipien välissä. Suhde Liisaan vaikeutuu. Lähden taas Lisaa karkuun kotikylään. Aika törkimys. Kotona on taas samanlaista, kyntöä ja kanansyöttämistä. "Jumalauta mikä on mun tieni?" huokaan raatamisen keskellä. Ei ainakaan tämä jumazukka!
ellauri216.html on line 798:

Hariton on kuvassa alla vas. Haritonin muotokuvamaalari Dosifei nukkui kuolinuneen sienen vierelle.

ellauri216.html on line 1103: Evakuoidut munkit veivät mukanaan kaiken arvokkaimman, mukaan lukien alkuperäisen Valaamin Jumalanäidin ikonin (ikonimaalari - Hieromonk Alipy. maailmassa - Aleksei Konstantinov), muita pyhäkköjä ja kelloja (meidän aikanamme kirkkojen välinen neuvotteluja alkuperäisen Valaamin Jumalanäidin ikonin palauttamisesta Valaamin luostariin on käyty ROC ja FOC yli 20 vuoden ajan). 18. maaliskuuta 1940 Laatokan vesillä soi 12 harvinaista kirkastuskatedraalin suuren kellon iskua, jotka ilmoittivat luostarin elinkaaren päättymisestä. Munkit asettuivat asumaan Heinäveden kaupunkiin Papinniemen kartanolle, jonne he perustivat Uuden Valamon luostarin. Ulkomailta saatiin lahjoituksia luostarin jälleenrakentamiseen - 25 629,25 markkaa Tolstoi-rahastolta ja (22. kesäkuuta 1940) - 50 000 markkaa paavilta. Evakuoinnin aikaan luostarin veljiä oli 173 henkilöä, joista 123 oli talonpoikia, 23 kaupunkilaisia, kaksi papistoa ja kaksi perinnöllistä aatelista. Melkein kaikki olivat lukutaitoisia - puolilukutaitoisia oli vain 14.
ellauri238.html on line 851: Beelzebub rakastaa taidetta. Hän ylpeilee, että hänen kuoronsa, runoilijansa ja maalarinsa ovat melkein taivaansinisiä. Sillä, jolla on parempaa taidetta, on parempi hallitus - se on selvää. Pian he voivat kilpailla kahden maailman festivaalilla. Ja sitten näemme, mitä Dantesta, Fra Angelicosta ja Bachista on jäljellä.
ellauri244.html on line 96: Siro-Harrin megaflopissa 2 kaupunkia on takakannen mukaan kyse "moraalista, uskollisuudesta, rakkaudesta, sankaruudesta, valintojen vaatimuxista ja hinnasta." Siitä puhe mistä puute. Olikohan heslinkiläisellä taivaanrannan maalarilla loppupeleissä pulaa jopa hinnasta.
ellauri247.html on line 323: <William Hogarth (10. marraskuuta 1697 Lontoo – 26. lokakuuta 1764 Lontoo) oli englantilainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan erityisesti suurta suosiota saavuttaneista kuvasarjoistaan. Hogarth oli erittäin taitava ja tarkka piirtäjä ja suosi runsaita yksityiskohtia ja groteskeja sävyjä. Hänen tyylinsä oli kova ja realistinen. Hogarth kuvasi kuparipiirrossarjoissaan aikaansa ja ihmishahmoja moralisoiden ja ivaten. Hogarth teki vuosina 1731–1732 ensimmäisen moralistisen piirrossarjansa ’Ilotytön tarina’. Hogarth oli äärimmäisen kansallismielinen eikä koskaan myöntänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisilta taiteilijoilta vaikka oli käynyt kahdesti Pariisissa ja tuonut sieltä tuomisixi hyppykupan. Hogarth was born in London to a lower-middle-class family. Hogarth's works are mostly satirical caricatures, sometimes bawdily sexual. Kuvissa se on ilkimyxen näköinen. Sen suurin kyseenalainen ansio oli copyrightin laillistaminen. Stanley Kubrick based the cinematography of his 1975 period drama film, Barry Lyndon, on several Hogarth paintings. Muistan että se oli pitkäpiimäinen, en kyllä muista siitä muuta, koska se oli mun ja Seijan eka yhteinen elokuvaretki. Kubrick on kaiken kaikkiaan aika joutavanpäiväinen.
ellauri247.html on line 491: James von Rotschild hieroi kerran kauppaa kuulun ranskalaisen taidemaalarin Horace Vernetin kanssa muotokuvansa maalaamisesta. Hinnasta he eivät tahtoneet päästä sovintoon, sillä tämä saita raharuhtinas tinki tinkimistään. Lopulta Vernet närkästyi ja huudahti: Viisisataa louisdoria tai ei mitään! Hyvä, maalatkaa minut ilmaiseksi, vastasi paroni ja poistui.
ellauri254.html on line 669: Vuonna 1935 Trotskin oleskelulupa umpeutui jälleen. Norjan oikeusministeri Trygve Lie kutsui Trotskin Norjaan, jossa tämä asui taidemaalari Konrad Knudsenin luona Oslon lähettyvillä, mutta 1937 Norja sulki Neuvostoliiton painostuksesta kovaäänisen kriitikon kotiarestiin.
ellauri254.html on line 671: Neuvostoliittolaisten virkamiesten kanssa käytyjen pitkien neuvotteluiden jälkeen Trotskin oli lähdettävä Norjasta Meksikoon. Meksikon presidentti Lázaro Cárdenas otti Trotskin vastaan Tampicon satamakaupungissa, jossa hänelle oli järjestetty erikoisjuna Méxicoon. Meksikossa Trotski asui ensin taidemaalari Diego Riveran luona ja koki lyhyen romanssin Frida Kahlon kanssa. Maanpakoaikanaan hän jatkoi ahkeraa kirjoittamistyötään suomien Neuvostoliiton tilaa ja Stalinin toimia ja nimitti Neuvostoliittoa ”byrokraattisesti vääristyneeksi työläisvaltioksi”.
ellauri256.html on line 334: Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский; 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati – 14. huhtikuuta 1930 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö. Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut sössöttävä Arvo Turtiainen Kuopiosta, josta Hansan porukoiden kronikoissa oli paljon vittuiluja eri salanimillä.
ellauri257.html on line 129: Taras Hryhorovytš Ševtšenko (ukr. Тара́с Григо́рович Шевче́нко, 9. maaliskuuta (J: 25. helmikuuta) 1814 Moryntsi, Kiovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 10. maaliskuuta (J: 26. helmikuuta) 1861 Pietari, Pietarin kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli ukrainalainen runoilija ja taidemaalari sekä 1800-luvun ukrainalaisen kansallisen liikkeen vaikuttaja.
ellauri257.html on line 133: Vapauduttuaan maaorjuudesta Karl Brjullovin järjestämillä arpajaisilla Ševtšenko opiskeli Pietarin taideakatemiassa, jossa hänen opettajanaan toimi samainen Karl Brjullov. Ševtšenko alkoi myös elättää itseään taidemaalarina ja runoilijana. Vuonna 1840 ilmestyi Ševtšenkon ensimmäinen runokokoelma Kobzar. Vuonna 1841 julkaistiin edelleen eeppinen runo Haidamaky ja vuonna 1844 balladi Hamaliia. Vuosina 1843, 1845 ja 1846 Ševtšenko teki matkoja sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hän sai porsasborshtshia ja vaikutteita ukrainalaisilta kirjailijoilta ja muulta älymystöltä. Ševtšenko tutustui esimerkiksi Panteleimon Kulišiin, Myhailo Maksymovytšiin ja Varvara Repninaan. Ševtšenko valmistui Pietarin taideakatemiasta vuonna 1845, ja kiertäessään samana vuonna Ukrainaa hän kirjoitti runoja, tuhri graffitilla paikallisia historiallisia maamerkkejä ja käänsi museoista kansatieteellistä aineistoa.
ellauri257.html on line 544: Hän syntyi Yisruel Yehoyshye Zingeriksi, Pinchas (LOL Pinehas, se joka puhkoi nussijoita keihäällä!) Mendl Zyngerin, rabbin ja rabbiinisten kommenttien kirjoittajan, ja Basheva Zylbermanin pojaksi. Hän oli kirjailija Isaac Bashevis Singerin ja kirjailija Esther Kreitmanin veli. Hän meni naimisiin Genia Kupferstokin kanssa. Hänen vanhin poikansa Yasha kuoli 14-vuotiaana keuhkokuumeeseen ennen perheen muuttoa Amerikkaan. Hänen nuorempi poikansa Joseph Singer oli sekä isänsä että setänsä Isaac Bashevis Singerin teosten kääntäjä. Joseph, taidemaalari ja kirjailija, kuten isänsä, meni naimisiin June Flaum Singerin kanssa, josta tuli kirjailija. Heillä oli neljä lasta: Sharon Salinger, Brett Singer, IJ Singer ja Valerie Singer. Kolme tytärtä seurasivat perheyritystä ja ovat myös runoilijoita ja kirjailijoita sen ohella että käärivät tuohta Iisakin perinnöstä bashevish.com sivustolla.
ellauri263.html on line 415: Neizeitä koskevassa Mishnan luvussa suositellaan että neizeitä naidaan keskiviikkona, jotta jos sulhaselle tulee yöllä julma yllätys niin se ehtii viemään valituxen oikeuteen torstaiaamuna. Jos maalarit on talossa sanoo pikku morsian: peltosi on tulvan alla. Nyt et pääse kyntämään. Can't put the water on the meat.
ellauri266.html on line 79: Desmond John Morris, Linnean seuran heppu honoris causa. (s. 24. tammikuuta 1928) on Bo Egovin ikätoveri englantilainen eläintieteilijä, etologi ja surrealistinen taidemaalari sekä suosittu kirjailija ihmisen sosiobiologiassa. Desmond ei ole vielä kuollut. Se muistetaan vuoden 1967 kirjastaan The Naked Ape ja 50-luvun televisio-ohjelmasta Zoo Time. Myrkkykäärme karkasi, juontaja kuristui mikrofonijohtoon, leijonat naivat livenä, siinä kohokohtia. Öisin Desmond maalailee matkien Congo apinaa ja Dalin Salvadoria. Ne on kyllä vainaita.
ellauri271.html on line 130: Ken on tuo apina jota tuolla kuopataan? Se on Vedenjapina, Marija, Jyrkin äisky. Minkä ikäisenä kuoli äiti Borjalta? The family claimed descent on the paternal line from Isaac Abarbanel, the famous 15th-century Sephardic Jewish philosopher, Bible commentator, and treasurer of Portugal. Ei ilmeisesti poikasena. Taivaanrannan maalari-isä hipsi pakoon komukoita Berliiniin 1921 ja nazeja Lontooseen 1938. Heippalander perheelle.
ellauri275.html on line 78: Pirosmani oli expressionistinen gruusialainen maalari jonka elämästä kasarilla tehtyä samannimistä neuvostofilmiä näytettiin Pietarissa gruusialaisen ravintolan seinältä. Se oli kiva filmi ja Pirosmanin taulut hyviä.
ellauri277.html on line 151: Saman vuoden joulukuussa Gibranin visuaalisia taideteoksia esiteltiin Montross Galleryssä, mikä herätti amerikkalaisen taidemaalari Albert Pinkham Ryderin huomion. Gibran kirjoitti hänelle proosarunon tammikuussa, ja hänestä tulee yksi ikääntyneen miehen viimeisistä vierailijoista. Ryderin kuoleman jälkeen vuonna 1917 Henry McBride lainasi Gibranin runon ensimmäisenä.jälkimmäisen kuolemanjälkeisenä kunnianosoituksena Ryderille, sitten sanomalehdissä eri puolilla maata, josta tuli Gibranin nimen ensimmäinen laaja maininta Amerikassa. Maaliskuuhun 1915 mennessä kaksi Gibranin runoa oli myös luettu Poetry Society of Americassa, minkä jälkeen Corinne Roosevelt Robinson, Theodore Rooseveltin nuorempi sisar, nousi ylös ja kutsui niitä "tuhoisiksi ja pirullisiksi jutuiksi".
ellauri277.html on line 167: Kahlil Gibran esiteltiin uudelleen William Blaken runouteen ja taiteeseen Pariisissa, todennäköisesti Auguste Rodinin studiossa ja Rodinin itsensä ollessa melan varressa. Gibran vahvisti siellä pyrkimyksensä olla symbolistimaalari.
ellauri282.html on line 416: Thomas Merton syntyi Pradesissa, Pyrénées-Orientalesissa, Ranskassa 31. tammikuuta 1915 walesilaista alkuperää oleville vanhemmille: Owen Mertonille, Euroopassa ja Yhdysvalloissa toimivalle uusiseelantilaiselle taidemaalarille, ja Ruth Jenkins Mertonille, yhdysvaltalaiselle kveekerille ja taiteilijalle. He olivat tavanneet maalauskoulussa Pariisissa. Hänet kastettiin Englannin kirkossa isänsä toiveiden mukaisesti. Mertonin isä oli kyllä usein poissa poikansa lapsuudessa.
ellauri282.html on line 422: Tammikuussa 1935 Merton, 20, ilmoittautui toisena opiskelijana Columbia Universityyn Manhattanilla. Siellä hän solmi läheiset ja pitkäaikaiset ystävyyssuhteet Ad Reinhardtin kanssa, joka tuli tunnetuksi proto- minimalistisena maalarina, runoilija Robert Laxiin, kommentaattori Ralph de Toledanoon, ja John Slateen kanssa, joka perusti kansainvälisen asianajotoimiston. Skadden Arps Slate Meagher & Flomista tuli hänen oikeudellinen neuvonantajansa ja Robert Girouxista, Farrar, Straus and Girouxin perustajasta tuli hänen kustantajansa. Talk about creamy arse frat boys!
ellauri288.html on line 411: Hänen äitinsä oli virolainen "tanssija" ja isänsä Jerry Bonifacy Edward Kaplinski, puolalainen Tarton yliopiston filologian professori, jonka Neuvostoliiton joukot pidättivät ja kuoli nälkään Neuvostoliiton työleirillä vuonna 1945. Hänen isosetänsä oli puolalainen taidemaalari ja poliittinen aktivisti Leon Kapliński.
ellauri294.html on line 382: oli hollantilainen maalari joka maalasi viktoriaaneille suht äiteliä laatukuvia klassisista aiheista. John Ruskin julisti hänet "1800-luvun surkeimmaxi maalariksi", ja eräs kriitikko jopa huomautti, että hänen maalauksensa olivat "suunnilleen tarpeeksi arvokkaita koristamaan bourbon-laatikoita".
ellauri299.html on line 376: Maaninen kattomaalari juoxi naistensaappaat jalassa katolla ilman turvalaitteita kuin pikkuorava. Apilainen teki polun pöheikköön mökin nurkalle ja luovutti. Kaj Suhonen kiroili lastulevykaapin kanssa Pellervontiellä. Suvixet söi pahaa evästä katon harjalla.
ellauri309.html on line 750: Mitäs uutta tässäkään, samaa vanhaa akkaväen noituutta ja kiromantiaa. Raakelkin istui Laabanin kotijumalien päällä ilman kalsareita väittäen että maalarit oli talossa. ”Mielikuvitus ja lumo ovat selvästi jotain, mitä ihminen tarvitsee, jänniä voimia, jotka voivat viedä moneen suuntaan. Ne voivat myös olla vaarallisia, kuten kaikki voimat. Mutta ilman niitä elämä helposti latistuu.” Lumo rakentaa huonolaatuisia koteja ja Fantasia tekee pahaa kebaabia ja likilaskuisia pizzoja.
ellauri317.html on line 168: Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille (ven. Запорожцы пишут письмо турецкому султану, Zaporožtsy pišut pismo turetskomu sultanu) on ukrainalaisen taidemaalarin Ilja Repinin öljyvärimaalaus. Sen tyyli on realismi ja laji historiamaalaus. 1400-luvulla Dneprin alajuoksulle tulleet kasakkayhdyskunnat vahvistivat puolustustaan ja muodostivat linnoituksia. Etelä-Ukraina joutui Venäjän valtapiiriin 1700-luvulla, kun sen hallitsijat ryhtyivät määrätietoisesti laajentamaan valtakuntaansa etelään pyrkien Osmanien valtakunnan ja sille uskollisten kaanien poistamiseen Mustanmeren pohjoisrannoilta. Alueella asui riippumattomia kasakkayhdyskuntia, muun muassa Zaporižžjan, Donin ja Kubanin kasakat. Zaporižžja (ven. Zaporožje) viittaa Dneprin alajuoksulla ennen sijainneiden kynnysten (porog) eli suurten koskien takaiseen alueeseen, ja sen kasakoihin viitataan zaporogeina (ven. zaporožets).
ellauri321.html on line 229: Jotkut ihmiset lukevat oppiakseen asioita, jotkut lukevat eskapismin vuoksi, jotkut lukevat tunteakseen olevansa loukussa dementoituneen norjalaisen taidemaalarin mielessä. Jos olet viimeisessä kategoriassa, voisinko suositella tätä kirjaa? Se voi olla juuri sinun juttusi. Minulle vaaditaan sujuvaa tarinankerrontatekniikkaa ja tiettyä saavutettavuutta itse tarinaan, joka ei tunnu siltä, että päästäkseni siihen minun on läpäistävä satutyylisiä tehtäviä, kuten röyhelöiden puhdistaminen päästäkseni siihen. Mutta olen laiska amerikkalainen. Anteeksi, Fosse, sinut on karkotettu.
ellauri322.html on line 316: Maria istuu täällä pimppunsa kanssa, jolla hän oli soittanut makeita, valitettavan melodioita. Hänen asemansa merkitsee melankoliaa, joka tunnetaan ja on usein kopioitu saksalaisen taidemaalari Albrecht Dürerin kaiverruksesta Melancholia I vuodelta 1514; suru-asento on myös peräisin muinaisesta haudan helpotuksesta. Vaikka se esitetään näkyvästi ja luonnollisen kokoisena, Marian muoto on maalattu pehmeällä fokuksella, ilman kovia reunoja tai vahvoja ääriviivoja. Hänen kasvonsa ovat täydellisessä profiilissa harmaata pilveä vasten, huulet hieman auki; hän katselee tyhmänä kirkkaan sinisistä silmistä. Sen lihassa on kiinalaisen nuken viileä, arvokas rakenne. Hänen hiuksensa ovat kasattuina, eivät korkealle, kuten sen ajan suurenmoiseen tyyliin, vaan vihertävän nauhan pitämässä
ellauri325.html on line 163: Hei mitä lavastaja Roy eli "Juan Batiste Montabuan", siviilissä Tapio Vilpponen otti myöskin osaa propagandatalkoisiin! Arkadi Avertshenkon tyylilajissa. Tapio Vilpponen (31. toukokuuta 1913 Rauma – 31. elokuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Vilpponen kirjoitti useita kioskilukemistoja (El Zorron seikkailut, Tilly, Pekka Lipponen junior) sekä nelisensataa jatkojännäriä. Kexittyään Jussi-palkinnon hän oli itse ensimmäisiä Jussi-palkittuja vuonna 1944, kun hänet palkittiin parhaasta lavastuksesta elokuvaan Herra ja ylhäisyys. Juan Batiste Montabuan on selvä plagiaatti Simo Penttilästä. Zorron porukat on käytkaz yxyhteen TJA Heikkilän, tai Punavyön sivuvaunuineen. Inkkari Tacho on Tlacan kopio. Vilpponen oli Hirvosta 15v nuorempi. Heikon kuulonsa vuoxi hänkään ei joutunut ruotuun.
ellauri331.html on line 649: Aleksander Goltz (vas.) oli itävalta-unkarilainen maalari, mahdollisesti vähän pedofiili. Vähemmän tunnettu ryssä (oik.) väsää länkkäreiden aviisiin (Insider) antiputinistista satanismia. "Putin on avoimesti julistanut, että se kieltää kansojen vapautumistaistelun itsevaltaisista johtajista. Hän uskoo, että kaikki protestit ja värilliset vallankumoukset ovat lännen juonitteluja", hän sanoi asiantuntijan ääenpainolla. Goltzit ovat voineet olla alunperin sorbeja jostain Puolasta.
ellauri338.html on line 80:

Bodies-suorasoittosarjan homopari vetää lonkkaa sylityxin. Lonkka meni sijoiltaan, jonka johdosta Jaakobille tuli Issias. Vasemmalla Rembrandtin visio. Keskellä DI Hillinghead, Oikealla John White Alexander, Isabellan maalari.

ellauri342.html on line 313: Martti Larni (Laine amerikaxi kirjoitettuna?) syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin sielunpaimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti Steinbeckiä apinoiden kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928.

Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.

Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri348.html on line 355:

Edmund Blair Leighton ROI (21. syyskuuta 1852 – 1. syyskuuta 1922) oli englantilainen historiallisten genrekohtausten maalari, joka oli erikoistunut Regency- ja keskiaikaisiin aiheisiin. Hänen taiteensa liittyi esirafaeliittiseen liikkeeseen 1800-luvun puolivälin ja lopun välillä ja 1900-luvun alussa.

ellauri348.html on line 746: Runot saavuttivat kansainvälistä menestystä. Napoleon ja Diderot olivat merkittäviä ihailijoita, ja Voltairen tiedettiin kirjoittaneen heistä parodioita. Thomas Jefferson piti Ossiania "suurimpana runoilijana, joka on koskaan ollut", ja aikoi oppia gaelia voidakseen lukea hänen runojaan alkuperäisessä muodossaan. Ne julistettiin kelttiläisiksi vastineiksi klassisille kirjailijoille, kuten Homer Simpsonille. "Ossianin aidot jäännökset... ovat monessa suhteessa samaa leimaa kuin Ilias " , oli Thoreaun mielipide. Hemmetti jenkit on sitten hölmöjä. Teokset vaikuttivat moniin kirjailijoihin, mukaan lukien Walter Scott, ja maalarit ja säveltäjät valitsivat ossiaanisia aiheita.
ellauri350.html on line 508: Kuvittele että olet tavannut tytön ja olette nussineet neljä kertaa joka deitillä, ja nyt hän ei vastaa viesteihisi enää. Mikä neuvoxi? Voisit kirjoittaa esim näin: Hej! Muistan että luit hauskoja populääripsykologisia juttuja joltain sivustolta. Voisitko jakaa linkin! Olen terapian tarpeessa ja muutenkin puutteessa, if you get what I mean. Onko pulmapäivät ohi? Vieläkö on maalarit talossa? Minusta on hienoa että käyn isäni kanssa huorissa kerran kuussa. On hienoa harrastaa ilotaloja! Mixikö päädyin niiden pariin? Käyn nussimassa kerran viikossa, se on ihanaa! Entäpä sinä jänisrukka? Jatkaisin mielelläni vazakkain. Tässä vielä varmemmaxi vakuudexi hauska gif:
ellauri351.html on line 442: Asukkien joukossa oli sairaanhoitaja nimeltä Mary Barnes. Hän oli hyvin häiriintyneessä mielentilassa ja makasi sängyssään virtsansa ja ulosteidensa keskellä. Joesta tuli hänen hoitajansa, joka ruokki häntä, ui hänet ja siivosi hänen sänkynsä ja huoneensa. Hiänen ja hänen oli määrä kirjoittaa yhdessä kirja, joka on tullut tunnetuksi nimeltä Mary Barnes: Two Accounts of a Journey Through Madness. Se on merkittävä tarina heidän suhteestaan ja paljastaa Joen epätavalliset ominaisuudet erinomaisena terapeuttina. Se kertoo myös siitä, kuinka Barnesista tuli taidemaalari, joka ensin siveli ulosteita kankaalle sormillaan ja sitten maalasi ne sinisexi ja punaisexi. Kirja on sovitettu näytelmäksi David Edgarin toimesta, ja sitä on esitetty Lontoossa ja muissa kaupungeissa.
ellauri352.html on line 636: Alexis de Tocquevillen Demokratia Amerikassa on yllättävän paxu nide. Puolikas aanelosta olis riittänyt. Ajankohta 1835-40 oli Ranskan restauraatio. Rapparit ja maalarit korjasivat Versaillesissa palautetun kunkun kesäpaikkaa.
ellauri353.html on line 173: Vuonna 1917 hän opiskeli Madridin yliopistossa ensin agronomiaa, sitten teollisuustekniikkaa ja lopulta siirtyi filosofiaan. Vizi olisi vaan jäänyt agronomiaan. Hän loi "erittäin läheiset" suhteet taidemaalari Salvador Dalíin ja runoilija Federico García Lorcaan, ja kolme ystävystä muodostivat espanjalaisen surrealistisen avantgardin ytimen ja tunnetaan "La Generación del 27":n jäseninä. Buñuelin ja Dalín suhde oli hieman ongelmallisempi, sillä sitä sävytti kateus Dalín ja Lorcan kasvavasta läheisyydestä ja katkeruutta Dalín varhaisesta menestyksestä taiteilijana.
ellauri353.html on line 202: Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1951 Paz mainosti elokuvaa ahkerasti jakamalla sitä tukevan manifestin ja kulkueen elokuvateatterin ulkopuolella julisteen kanssa. Yleisesti ottaen mielipide oli innostunut, ja surrealistit (Bretoni ja runoilija Jacques Pervert) ja muut taiteelliset intellektuellit (maalari Marc Chagall ja runoilija/näyttelijä/elokuvantekijä Jean Cocteau) olivat ylistäviä, mutta kommunistikriitikko Georges Sadoul vastusti sitä, mitä hän piti elokuvan "porvarillisena moraalina", koska siinä on positiivisia kuvauksia "porvarillisesta opettajasta" ja "porvarillisesta valtiosta" katulasten kuntouttamisessa, sekä kohtaus, jossa poliisi osoittaa hyödyllisyyttään estämällä pederastia hyökkäämästä lasta vastaan.
ellauri360.html on line 434: Konstantinusko päätti, mitkä kirjat kuuluivat Raamattuun? On erittäin tärkeää selventää hyvin tarkasti, mikä rooli keisari Konstantinuksella oli Nikean kirkolliskokouksessa, mikä oli kirkolliskokouksen tarkoitus, mitä tapahtui Nikeassa ja lyhyesti kuinka kaanoni – Raamattu sellaisena kuin me sen tunnemme – muodostui. Konstantinus oli Rooman keisari, joka eli vuosina 274–337 jKr. Hän on tunnetuin Rooman valtakunnan ainoaksi hallitsijaksi tulemisesta (petettyään ja voitettuaan lankonsa Liciniuksen) ja oletettavasti kääntyneensä kristinuskoon. Keskustelua kiistellään siitä, oliko Konstantinus todella uskova (tunnustustensa ja uskonkäsityksensä mukaan) vai vain joku, joka yritti käyttää kirkkoa ja uskoa omaksi hyödykseen. Konstantinus kutsui Nikean kirkolliskokousta – kristillisen kirkon ensimmäiseksi yleiskokoukseksi, 325 jKr. – ensisijaisesti siksi, että hän pelkäsi, että kirkon sisäiset kiistat aiheuttaisivat epäjärjestystä imperiumin sisällä. Kiista mielessä oli arianismi, joka oli usko, että Jeesus oli luotu olento. Kuuluisa lause, josta he kiistivät, oli: "Oli, kun Hän ei ollut." Tämä viittasi Jeesukseen, ja neuvosto julisti sen harhaoppiseksi ja näin ollen johti Nikean uskontunnustuksessa seuraaviin sanoihin Kristuksesta: "Jumala tosi Jumalasta...Isältä...ei tehty." Neuvosto päätti, että Kristus oli homo deus ex machina, mikä tarkoittaa yhtä maata kuin maalarin housut isänsä kanssa.
ellauri362.html on line 334: Vuodesta 2019 lähtien Sedaris on asunut Rackhamissa, West Sussexissa, Englannissa, pitkäaikaisen kumppaninsa, taidemaalari ja lavastaja Hurjan Rackhamin kanssa.
ellauri371.html on line 636: 4. heinäkuuta 1776 Pena Franklin, Juha Adams ja Tomi Jefferson nimettiin komiteaksi ehdottamaan hyljettä. Jokainen mies ehdotti malleja, Jeffersonin muistutti suuresti Franklinin mallia. Lisäksi konsultiksi kutsuttu taidemaalari Pierre Du Simitière teki oman versionsa. Juha Adamsin kirje 14. elokuuta kuvaili erilaisia ehdotuksia, joten Franklinin oli toimitettu siihen mennessä. Valiokunta esitti mietintönsä 20. päivänä; sinetin toinen puoli, jonka tunnuslause oli E Pluribus Unum, oli pääosin sitä, mitä Du Simitière oli ehdottanut, ja toinen puoli, sitä josta Franklin ja Jefferson olivat sopineet. Kongressi esitti raportin, ja vasta vuonna 1782 nykyinen sinetti hyväksyttiin. Ensimmäisen komitean käsityöstä se säilytti vain latinalaisen moton. (Juhan ehdotus oli mennyt rodeen muitta mutkitta; siinä oli munapäinen mursu ja vähäpukeisia naisia.)
ellauri373.html on line 63: Muita kuuluisia pirun vuonna kuolleita naisia oli runoilija Sibylla Schwarz (Pomeranian Sappho, aetatis suae 17), maalari Barbara Longhi, Per Brahen tytär Tutu (petollisen Sigismund-sedän siskon Anna-tädin skandalöösi hovineito).
ellauri373.html on line 86: Pluspuolella sinä vuonna syntyi kaunis maalari Elisabetta Sirani (jonka omakuva on putinisteilla Moskovassa Pushkin musheossa). Liisa kuoli 27-vuotiaana työuupumuxeen.
ellauri374.html on line 127: Vasily Sazonov, venäläinen taidemaalari
ellauri381.html on line 481: Saapuessaan uuteen paikkaan A.I. Solženitsyn nimitettiin "tuotantopäälliköksi". Kommentoimalla tätä nimitystä hän kirjoittaa: "Ennen minua täällä ei ollut sellaista asemaa." Osoittautuu, että se on luotu erityisesti häntä varten. Tältä osin hän ei asunut kaikkien vankien kanssa leirin kasarmissa, vaan niin sanotussa "friikkien huoneessa", jossa hänen kanssaan asui vielä viisi "tyhmää" (kuten "lämpimiä paikkoja" miehittäviä vankeja kutsuttiin. leireillä). Uudessa tehtävässään A.I. Solženitsyn ei viipynyt kauan. Leirin päällikkö vaihtui, henkilöstömuutokset alkoivat, ja "toisella viikolla", kirjoittaa Aleksanteri Isaevich, "minut karkotettiin häpeällisesti yleiseen" työhön." Joten hänestä tuli taidemaalari. Kuitenkin "häpeästä" huolimatta hänet jätettiin "friikkien huoneeseen". Sitten hänet siirrettiin joko puusepiksi tai parkettilattiatyöntekijäksi.
ellauri393.html on line 533: Viljo Johannes Kojo, salanimi Juho Poutanen (13. joulukuuta 1891 Kaukola – 21. huhtikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, sanomalehtitoimittaja ja kuvataiteilija (taidemaalari, kuvittaja ja pilapiirtäjä). Viljo oli karjalainen kuten Johannes Virolainen vaikka neljännesvuosisadan vanhempi. Viljo toimitti vuoden ajan Hymy-lehteä. Hän kirjoitti romaaneja Käkisalmen ympäristöstä. Pilalehdistä hänen töitään julkaisivat Tuulispää, Velikulta ja Kurikka. Viljon tuhertamat runokirjojen kannet, omat ja Juhani Siljon, olivat jostain Hännisestä amatöörimäisiä. Kelju K. Kojootista on enemmän paasauxia kuin Viljosta.
ellauri401.html on line 406: Ervast adoptoi vuonna 1909 kolmetoistavuotiaan Jaakko Liukkosen. Poika oli Hankasalmelta kotoisin. Vanhemmat olivat kuolleet. Jaakon täti sairaanhoitajatar Elina Rutanen otti kaikki kolme lasta, Elinan, Eevan ja Jaakon luokseen. Hän pani Jaakon ensin maalarin oppiin Gummerukselle ja sitten Ateneumiin. Mutta poika ei mennytkään Ateneumiin vaan maalarin verstaaseen, missä hän maalasi toisten poikien varastamat potkukelkat. Se saatiin tietää, ja poika määrättiin piiskattavaksi Raastuvan rappusilla. Auttaakseen poikaa Ervast otti hänet läheiseen huvilaan postipojaksi. Pekan silmiä ei välttänyt 1:kään lapsi lootusasennossa. Ervast oli esimerkillisen ahkera työmies. Hän nousi työhän aamuisin viimeistään kello 7. Iltapäivällä hän sitten piti vapaata ja "jutteli" aataminasuisten poikien ja muidenkin ihmisten kanssa. Pojat käyttivät Tonttulassa väinönpukuja mutteivät sentään kadulla.
ellauri408.html on line 1043: Pitäisi ehkä asettua kurin alaisexi ja pidättäytyä kerran kuussa kaikista synonyymeistä, ainakin kun maalarit on talossa.
ellauri419.html on line 204:

Taidemaalari havainnollistaa tässä kohtaa Ovidiuksen muodonmuutoksista :
ellauri419.html on line 208: Taidemaalari havainnollistaa tässä kohtaa Ovidiuksen muodonmuutoksista :>Kuten usein, taidemaalari ottaa perinteen vastakohdan, asioiden toisen puolen ja tislaa huomaamattomasti ironiaansa. Jos Ovidiuksen hahmot ovat esillä ensimmäistä kertaa, olennainen on päinvastainen: työpäivän aamunkoitteessa ihmisillä, paitsi paimenella, joka katsoo taivaalle, ei ole aikaa hukata hullun tai unelmoijan kunnianhimoon. Meidän täytyy kylvää ja kalastaa, meidän täytyy kiristää köydet niin, että laiva liikkuu elämän tapaan kohti valoa tai filosofista kultaa esoteerisen lukeman mukaan. Stoalainen ja humanisti Brueghel ilmaisee ihmisen hyväksyvän maailmankaikkeuden lakeja, joista hän on vain pieni osa. Etualalla kyntäjän viereen sijoitettu miekka ja kukkaro tuovat mieleen yhden näistä suosituista sananlaskuista, joita Brueghel kuvasi muissa maalauksissa: "Miekka ja hopea vaativat taitavia käsiä. SIinä ei piisaa pelkkää kadenheilutus. "
xxx/ellauri057.html on line 229: Vuonna 1905 Hilja kihlautui samanikäisen mezänhoitaja-taidemaalarin ja kartanon pojan Väinö Strengin (1882-1919) kanssa. Väiski oli norssi ja sen isä yliopettaja. Mulla on Strengin latinan sanakirja hyllyssä. Äiti oli Schildt varmaan Sysmästä. Ne tapasivat yliopiston osakuntatoiminnassa, ja he menivät naimisiin saman vuoden lokakuussa. Nuoripari muutti Räisälään, Karjalan kannakselle Strengien sukukartanoon. Nyt Strengejäkin asuu Sysmässä. Paholaisen reki kaatui sinne. Hilja kaipasi kuitenkin uudessa kodissaan lapsuudenkotiinsa ja ikävöi kovasti isäänsä, jonka luona hän vieraili useasti avioliiton alkuaikoina. Myöhemmin aviopari muutti takaisin Helsinkiin. Hiljaa ja Väinöä vaivasi jatkuva rahapula. Hilja hankki tuloja toimimalla viransijaisena opettajana ja avaamalla miehensä kanssa Lahteen elokuvateatterin. Teatteri ei menestynyt, ja Hilja joutui pyytämään rahaa kuluihinsa isältään. Keväällä 1908 Väinö ja Hilja muuttivat erilleen, mutta kirjoittivat kuitenkin yhä toisilleen. Myöhemmin pari erosi lopullisesti. Miten Väinö Volmarille kävi ei kerrota. Kuoli inhimillisesti kazoen liian nuorena, 37v, vuosi kansalaiskärhämästä.
xxx/ellauri057.html on line 901: Tigy (Jorin eka vaimo) oli belgi maalari. Simenon hankki sille naispuolisia pokia sittemmin tunnetuxi tulleella taidolla.
xxx/ellauri087.html on line 597: [16.3. 08:31] Bo Egov: Nukuin mutten unohtanut! Kirjoitin pitkän paasauxen jossa on kokonaista 3 sukupolvea yrjöä: 2 koukkunenää ja palsternakkanenäinen isoisä Georg GEM Engeström joka oli taidemaalari ja Hoblan pilapiirtäjä. Antikommunisti sekin vielä vanhana taatana, saatana.
xxx/ellauri087.html on line 611: Syrjäytymisvaaraa tällä pojalla ei ollut. Hän pääsi saman tien töihin Teiniliittoon, joka 1960- ja 70-lukujen vaihteessa eli kukoistuskauttaan vasemmalta puhaltavassa myötätuulessa. "– Miellyttämisen halu ei kuulu sukuni vahvuuksiin, Yrjö naurahtaa ja puhuu kymmenisen vuotta sitten kuolleesta isästään, taidemaalari ja pilapiirtäjä 'tuplayrjö' Jurij Georg Engeströmistä, paljon ja rakastavasti." ”Miellyttämisen halu ei kuulu sukuni vahvuuksiin.” No ei tosiaan, se nähdään sen massayrittäjäpojastakin, joka on raivoissaan kun Sanna Marin ei sitä tottele. ”Suomi on pieni ja simppeli yhteiskunta. Täällä ollaan tyhmiä, täällä on helppo pioneeriliittolaisten kähmiä. Toivottavasti päättäjät eivät pilaa tätä kaikkea.”
xxx/ellauri087.html on line 613: Jurij Georg Engeström (taiteilijanimet Georg Engeström, GEM, Gee; s. 25. elokuuta 1921 Ruokolahti – 11. lokakuuta 2008 Espoo) oli suomalainen taidemaalari ja pilapiirtäjä. Hän aloitti piirtämisen 1960-luvun alussa Hufvudstadsbladetiin nimimerkillä Gem ja Maalaisliiton pää-äänenkannattajaan Maakansaan (myöhemmin Suomenmaa) nimimerkillä Gee. Engeström jatkoi piirtämistä kumpaankin lehteen aina 1990-luvun alkuun saakka. Piirtäjän työ oli sivutoimista, sillä varsinaiselta ammatiltaan ekonomin tutkinnon suorittanut Engeström oli verotarkastaja.
xxx/ellauri114.html on line 62: ”Kenelläkään ei ole todellista merkitystä minulle. Muut ihmiset ovat minulle kuin auringonvalossa kelluvia pölyhiukkasia. Vaatii vain luudanlakaisun ja he häipyvät”, Picasson kerrotaan sanoneen. taidemaalarin asenteesta huokui ylemmyys kaikkia muita ihmisiä kohtaan.
xxx/ellauri114.html on line 71: Picasso on tapaus pisteessä. Erityiskohtelua maalarilta saivat naiset. Muistelmissaan Gilot muistaa miehensä sanoneen, että ”on vain kahdenlaisia naisia, jumalattaria ja ovimattoja”.
xxx/ellauri125.html on line 68: Odaliski on jalkavaimo, kurtisaani, rakastajatar. Ransk. odalisque, ottomaaniturk. اوطه‌لق‎ (odalık, “chambermaid”), from اوده‎ (oda, “room”). (historical) A female slave in a harem, especially one in the Ottoman seraglio.· A desirable or sexually attractive woman. The American Heritage Dictionary of the English Language, fourth edition (2008). Entisajan taidemaalarit eivät tehneet huzuista pornokuvia vaan maalasivat odaliskeja.
xxx/ellauri125.html on line 70: François Boucher (29. syyskuuta 1703 Pariisi – 30. toukokuuta 1770 Pariisi) oli ranskalainen rokokoo-ajan kuuluisa taidemaalari, suunnittelija ja nenänkaivertaja. Hän syntyi Pariisissa ja toimi maalari François Le Moynen oppipoikana. Suurin hänen innoittajansa oli kuitenkin maalari Jean-Antoine Watteau, jonka useita kuvia hän kaiversi vaikka ne oli aika kehnoja.
xxx/ellauri125.html on line 74: Vuonna 1765 Boucherista tuli ensimmäinen kuninkaallinen taidemaalari, kuninkaallisen akatemian johtaja ja kuninkaallisen posliinitehtaan suunnittelija. Hän oli aikansa kuuluisimpia maalareita, ja hänen työnsä ilmentävät hyvin rokokoo-tyylin keveyttä. Boucherin tunnusmerkkejä ovat mystiset ja sentimentaaliset teokset sekä herkät luonto- ja paimenkuvaukset, mutta myös sensuellit muka mytologiset maalaukset. Hänen helppoa tyyliään imitoitiin paljon. Malleinaan hän käytti usein vaimoaan ja muita perheensä jäseniä. Boucherin vaimo oli quite a dish.
xxx/ellauri125.html on line 659: Sandro Botticelli (1. maaliskuuta 1445 Firenze – 17. toukokuuta 1510 Firenze), oikealta nimeltään Alessandro di Mariano di Vanni Filipepi, oli italialainen taidemaalari, joka oli varhaisrenessanssin merkittävimpiä taiteilijoita sekä firenzeläisen humanismin huomattavin ja omalaatuisin tulkitsija.
xxx/ellauri126.html on line 359: Ei tässä paljon ole kinnovaatiota verrattuna vanhoihin elämänkaaripiirustuxiin. Sellainen oli Pirkolla ja Callella maalla seinällä. Mut Erkki olikin taidemaalari manqué. Paulan kuvailema vanhuusiän elämättömän elämän epätoivo oli nähtävästi kopsittu Erik Erixonilta. Jonka laulussa hukkuvat elämän valttikortit ja kiinni pysyvät taivaan portit. Einarin epätoivosta ne kertovat. Toivottomia yllättävän paljon, raportoi TIEDE 2005. Joka kymmenes suomalainen tuntee, ettei elämällä ole tarjottavana oikeastaan mitään. Määrä on odottamattoman suuri. Useampi kuin joka kymmenes suomalainen aikuinen suhtautuu tulevaisuuteensa toivottomasti, ja valtaosan toivottomuus on pitkäaikaista, sanoo Kuopion yliopistossa väitellyt filosofian tohtori Kaisa Haatainen. Hän on yllättynyt tuloksesta, sillä hän asetti toivottomuudelle tiukat kriteerit. Naiset osaavat käsitellä miehiä paremmin kuin miehet, mutta - monissa tapauksissa on kuitenkin hyvin vaikea selvittää, kumpi löi ensin, muna vai kana. Maailmalla tehdyissä tutkimuksissa toivottomien osuus väestössä vaihtelee 5-13 prosentin välillä Pohjoissavolaiset ovat ihan kärkijoukkoa, eikä oikeastaan ihmekään.
xxx/ellauri136.html on line 370: Mihail Jurjevitš Lermontov ( Михаил Юрьевич Лермонтов ), venäläinen romanttinen kirjailija, runoilija ja taidemaalari, jota joskus kutsutaan "Kaukasuksen runoilijaksi", oli tärkein venäläinen runoilija Aleksanteri Puškinin kuoleman jälkeen. Hänen vaikutuksensa myöhempään venäläiseen kirjallisuuteen tuntuu edelleen nykyaikana, ei vain hänen runoutensa, vaan myös hänen proosansa kautta.
xxx/ellauri170.html on line 75: Odilon Redon oli haahuileva symbolistimaalari, josta tuli Huismannin kaveri kun des Esseintes oli kehunut sen tauluja. Ihan kivoja maisemia on joukossa, mutta sen ihmiset on aika kädettömästi piirrettyjä.
xxx/ellauri202.html on line 145: Daniel on niittänyt mainetta maalarina, mutta on nyt asepalveluksessa. Sieltä löytyy takuulla kosolti tanakkaa mutusteltavaa.
xxx/ellauri225.html on line 606: Samaa maata kuin maalarin housut on porvarien heitukat ja "valta"meedia. Lika bra kålsupare.
xxx/ellauri227.html on line 213: Kusikalsarinen spurgumaalari oli tosi lahjakas, sen näki heti väriläiskistä. Izekäs huora ajattelee yxinomaan izeään. Vitun jääprinsessa! Saatana! Kaljapurkki sihahtaa. дерьмо! заорал Андерс. Se on paskaa! huusi Anders(ru)/Helvetti! hän karjaisi(fi). Vera Nilssonilla on Andersissa duunia niinkuin Kirsi Riskillä pikku Imissä. Olis pitänyt pitää jalat ristissä, miettii Vera 25K:nnen kerran. Pst! Vera on murhaaja, kazo loppua!n
xxx/ellauri227.html on line 346: Miten tavattoman kaavamaista, Annika huomasi ajattelevansa jo Studio Sexin sivulla 21. Taas joku murhattu tyttö hautuumaalla jonka genitaalit näyttää vihreiltä ja haisee pahalta. Tukholmassa on tosi kuuma jo 1994. Esso tiesi ilmastokatastrofin laajuuden jo 1974, vaan eivät kertoneet. Eipä hätäillä, niin vielä ehtii 50v myydä ja poltella fossiileja. Tissit sojottavat ilmaan makuulta, niissä on keittosuolaa tai silikonia. Luomutissit sojottaisivas sivulle. Annika käyttää Libresse siteitä. Mahtaakohan olla pahimmoillaan maalarit talossa? Perkeleen helle!
xxx/ellauri237.html on line 410: Kevät toi, kevät toi maalarin
xxx/ellauri237.html on line 422: Kesällä töitä teki maalari
xxx/ellauri237.html on line 434: Syksy vei, syksy vei maalarin
xxx/ellauri237.html on line 446: Talvella nälkää näki maalari
xxx/ellauri252.html on line 72: Rva Tuula Saarikoski tutustui runoilija Pentti Saarikoskeen 13-vuotiaana Kivisaaressa seurakunnan kesäkodissa. Hän oli Saarikosken ensimmäinen vaimo vuosina 1958–1964. Heille syntyi kaksi lasta, folkloristi Helena ja taidemaalari Juri Saarikoski. Vuonna 2015 ilmestyi rva Saarikosken muistelmateos Kaaos ja kirkkaus. Sekin pitäisi kai lukaista. Juurikin Tuula loikki jorpakkoon ilman korkokenkiä Nenän nykrätessä velttomunalla avovaimo Leenan hehtaariperseessä tekemässä Saska Saarikoskea.
xxx/ellauri292.html on line 350: Miehet väittelevät auttaessaan Huldaa vaatteista, onko kaupunkiin tullut Hulda sosiaalinen ongelma, sillä maaseudulla riittää töitä. Tuomari Soratien mielestä juuri siksi ”Hulda on väestöprobleeman huippu”. Hulda kieltää olevansa mikään probleema ja sanoo tulleensa Helsinkiin, koska leipä torpassa ei riittänyt, ja tarjoaa tuomarille palveluksia. Poliisin tuttu ”taivaanrannan maalari” ilmaantuu vaatimaan Huldaa itselleen, mutta tyttö kieltäytyy lähtemästä ja tuomari heittää miehen ulos. Tuomarin Conny-tädin sijasta Hulda saa "kotiapulaisen" paikan.
xxx/ellauri376.html on line 74: Oliko Tampereella 1933 kääntäjä Jens Hilden se Sara Hildenin adoptiolapsi? Oli takuulla, Jensin tytärkin on Sara. Kenties Jens olikin jonkun Jussi Jänixen Saaralle vaikka Ruåzin reissulla epähuomiossa pukkaama oma lapsi! Sara Hildén os. Saara Kadell oli izekin lehtolapsi Lempäälästä jolla oli sittemmin rättikauppoja Tampereella ja Lahessa. 40-vuotiaana nai parikymppisen juopon maalarin eikä niillä keskenään ollut lapsia. Vain massia ja maalauxia. Sara lähetti Jensin Ruåziin sotalapsexi 1942 ja 1947 se jäikin sinne. Sarasta tuli muotialan liikenainen ja taidemesenaatti. Sen hautakivessä on sitaatti joltain ranu maalarilta joka sanoo että sitten kun taulut ovat joutavia on piru merrassa. Nyze on. Druzhinin Polina ei perustanut Sacksin haalistuneista tauluista joissa oli lehmiä ja rosvoja.
xxx/ellauri388.html on line 119: Arvid Järnefelt (16. marraskuuta 1861 Pulkkala – 27. joulukuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä hän harjoitti maanviljelystä. Yhteiskunnallisilta näkemyksiltään Järnefelt oli opiskeluaikoinaan innokas fennomaani, mutta siirtyi myöhemmin tolstoilaisuuteen ja kristilliseen anarkismiin. Järnefeltin isä oli kenraaliluutnantti, maaherra Alexander Järnefelt ja äiti baltiansaksalaiseen Clodt von Jürgensburgin aatelissukuun kuulunut vapaaherratar Elisabeth Järnefelt. Hänen sisaruksiaan olivat Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt.
xxx/ellauri397.html on line 83: Vielä yllättävämpää kuin näiden maalausten sisältö on se, että tämä teologinen symboliikka oli lukuisten kaivertajien, maalareiden ja yleisön ulottuvilla. Se on yllätys, joka puhuu ehkä eräänlaisesta unohduksesta: nykymaailman "massiivinen historiallinen vetäytyminen kristinuskon myyttisiltä perusteilta", konteksti, jossa nämä kuvat olivat kerran luettavissa. Steinbergille ostentatio genitalium -traditio käy kauppaa "erektio=ylösnousemus -yhtälöllä", joka antoi katsojalle mahdollisuuden päästä käsiksi "kuoleman elävyyden lihan" pyhään mysteeriin. Löydämme näkyvän esimerkin tästä "yhtälöstä" useista hollantilaisen taidemaalarin Maerten van Heemskerckin teoksista, joiden otsikko on Mies of Sorrows , jotka osoittavat ylösnousseen, leimautuneen Kristuksen, jonka lanneliina paljastaa paljon enemmän kuin kätkee. Kuvissa, joissa kangas pukee onnistuneesti Jumalan Pojan, virtaavan materiaalin lisääntymisestä voi tulla varautunut korvike, kuten Wolf Huberin Pelastusallegoriassa (n. 1543), jossa ontuva käärme roikkuu elottomana kaukaisella ristillä, kun taas Kristuksen perizomaa pöllyttävät höyhenet.
xxx/ellauri410.html on line 279: Gustave Kahn heaped praise on Aitzik Feder, Ukrainan juutalaiselle maalarille jonka Pétain kaasututti. Ortodoxijuutalaisten kännyköistä ei pääse nettiin eikä niillä voi textata. Toisaalta puhelujen hinta on 1/5 normaalista. “You pay less and you’re playing by the rules,” Mr. Pinczower, 39, said. “You’re using technology but in a way that maintains religious integrity." Some 60 percent of ultra-Orthodox men do not work regular jobs, preferring religious study.
xxx/ellauri417.html on line 479:

Ranskalainen taidemaalari näyttää hahmot klassisissa pukineissa, eikä tapahtuma-aikaisissa, antikisoivan tyylinsä mukaisesti. Tää on yhtä paska tuherrus kuin Fernandelin mielitaulu eilisessä tylsässä 60-luvun roistoleffassa L'homme à la Buick.

133