ellauri020.html on line 389: Akun politiikka on tavanomaista jenkkiulostetta. Free enterprise seppoilua: köyhyys on oma häpeä, kärsikööt tyhmät ja laiskat ansionsa mukaan. Heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa. Sellaista sosiaalidarwinismia edusti sen ikätoveri Fred Karlssonkin, kunnes sai tyttärexi geneettisen epäluoman, kääpiön. Siihen loppui sen uhoilu. Muistan kuinka se nieleskeli, kun se kertoi takaiskusta tutkimusyxikössä, lupasi tuoda vammasen lapsen usein työpaikalle. Ei muuten tuonut, ei kertaakaan. Toinen särö sen julmaan maailmankuvaan tuli kun se putosi kuistin katolta ja siitä tuli klenkka loppuiäxi. Entisestä Åbo IFK:n kiekkoatleetista tuli nilkku nilkki. LOL. Katkeruuttaanko vaiko vaan laskelmoivana kylmiönä koitti sitten potkia mut ja Kimmon virasta. Sekin failasi. Nyt se on kuulemma palannut Turkuun ja hautautunut mökille Nauvon saarelle. Terve menoa.
ellauri030.html on line 531: Musta tää idealismihöpötys on aina kuulostanut ihan skizolta. Miten joku täysipäinen voi ruveta rakentamaan maailmankuvaa omasta päästä käsin? Mitäs sit kun kohta olet kuollut? Sammuuko valot koko näyttämöltä? Typerää, ja hirmu izekeskeistä. Mix tehdä izestä tärkeämpää kun se on, vaan yksi tuikku muiden joukossa. Mut nää tyypit on vähänkun sellaset terapiamuodot joissa mennään taapäin omaan syntymään, kirkas valo pilkahtaa tunnelin päästä, joku vetää tukasta ja joku huutaa. Ai se olin mä. Onx ne OIKEESTI epävarmoja siitä onx ne olemassa vai ei? Tokkopa, meneehän ne joka aamu maitokauppaan ostamaan tuoreet sämpylät, niinkuin Walter vei mut Munchenissä mukanaan vielä kasikymppisenä. Ilman puudelia.
ellauri041.html on line 290: Luen oikeastaan vaan yhtä kirjaa, koska kaikki lukemani muodostaa toisiaan täydentävän kirjaston josta rakennan maailmankuvaa kuin muurahainen tai hämähäkki. Kaikki liittyy kaikkeen. (Joo on mulla paljon tätäkin. Kaikki kelpaa, sillä kaikki on tätä samaa. It's turtles all the way, kaikissa rorschach läikissä riisuuntuu vähäpukeisia naisia (l. termiittiapinoita). Ajatus askartaa. Oma vika, mix näytätte niin rumia kuvia.)
ellauri046.html on line 517: Tän selvemmin ei narsistin maailmankuvaa ei voisi enää avata. Siinä on eletyn makua. Mä muistan ton ajatuxen tai tunteen, et on jotenkin irti maailmasta ja sen tapahtumista, sen ylä- tai ulkopuolella, näkee izensä hääräämässä siinä, kazoo varjona homman edistymistä kuin rakennustyömaan aidan raosta. Nyssen sijaan on tullut silmien ajoittainen hämärtyminen ja puristava vanteen tunne päässä. Se on varmaan sitä Alzheimerin sairauden tunnetta. Sen pitäisi mennä ohize kun tauti etenee.
ellauri054.html on line 68: Heidelbergissa Komensky tutustui myös Kopernikuksen heliosentriseen maailmankuvaan. Hän ei uskonut sitä, sillä hänen mukaansa se alensi Maan planeettojen tasolle, eikä sellainen maailmankuva voinut hänen mielestään pitää paikkaansa. Sen sijaan hän omaksui Tyko Brahen moosesmaisen maailmankuvan, jossa Aurinko ja Kuu kiertävät Maata ja muut planeetat Aurinkoa.
ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri118.html on line 263: Väitteeni kuitenkin on, että ateistiset syntyteoriat sekä evoluutioteoria miljoonine vuosineen ovat taruja, valheita ja satuja. Ihmisillä on voimakas mielikuva, että nämä käsitykset pitävät paikkansa, mutta väitteeni on, ettei niille ole todisteita. Ne ovat naturalistiseen maailmankuvaan perustuvia kertomuksia, eivät sen enempää. Tieteen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
ellauri188.html on line 237: Arvostelija vain ei viimeksimainittujen tavoin vaadi tähän elokuvaan muutoksia, jotta se vastaisi täysin hänen omaa maailmankuvaansa, ja hän myös on tietoinen, että kyseinen elokuva ei ole tehty varta vasten hänelle. Siinä oli se syy, miksi se arvostelija ei siitä sen suuremmin nauttinutkaan - kyse oli siis representaatiosta ja siitä, ettei arvostelija pystynyt samaistumaan elokuvaan ja sen hahmoihin. Nyt kuitenkin tällainen ajattelutapa onkin yhtäkkiä woke-väen mielestä väärä, vaikka aiemmin representaatiota ollaan perusteltu ihan samoin sanoin.
ellauri211.html on line 301: Tämän kirjan pitäisi olla alaotsikon mukaisesti rakkauskertomus. Panu Rajalan pitäisi kirjoittaa ”elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen”. Pah. Suorusukaisuutta löytyy, mutta varsinkin löytyy kaunaa ja katkeruutta. Kauneus kääntyy nopeasti murheeksi ja ainakin tämän lukijan osaksi tuli tuska. Jos omahyväisyydellä on nimi, se voisi olla Panu Rajala. Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta.
Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin.
Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu.
ellauri249.html on line 468: Anglosaxittu Wikipedia korvaa alkuperäisen säätytietoisuuden paremmin neoliberaaliin maailmankuvaan sopivalla meritokratialla, missä joka alan "asiantuntijat" ym jokapaikan dosentit asettuvat säätyläisten paikalle. Valtameediatkin voivat esittää vaikka mitä mieleisiään kantoja kun ne panevat niiden eteen "Asiantuntijat arvioivat". Vaikka tollasia ex-perttejä voi ostaa dollarilla tusinan. Jokainen virkaheitto upseeri on äkkiä sota-asioiden tuntija.
ellauri302.html on line 570: Ei perhana, jumalakäsitteestä on yhtä mahdoton päästä eroon kuin oravanpyörästä. Se kuuluu maailmankuvaan kuin aika, paikka, avaruus ja syysuhde. Se on missä hyvä ja paha, oikea ja väärä, kostonhalu ja kuolemanpelko ovat kotonaan. Siellä saa armoa ja tasoitusta kun muut pettävät. Kiitos herra kaikesta kivasta ja ikävästä. Herra antoi herra otti, kiitetty olkoon herran nimi, kanankakan kantajan. Tee tasoitusta puolestamme. Kost'jumala.
ellauri326.html on line 162: Ihminen häviää aina, ja kirja päättyy täydelliseen maailmanjärjestyksen mullistukseen ja apokalyptiseen maailmankuvaan.
ellauri349.html on line 812: Nuorena rakensin maailmankuvaani Esa Saarisen, Kierkegaardin ja feminismin avulla, mutta en olisi voinut ikuisesti tutkia niitä”, hän zoomaa kehitystään.
ellauri391.html on line 119: Keskiajalla teologia oli yliopiston tärkein tieteenala ja hallitsi ihmisten maailmankuvaa. Keskiajan teologia pyrki selittämään koko maailmankaikkeuden luonnontiedon ja Raamatun avulla. Suomalaisten tärkeimpiä opiskelupaikkoja ennen Turun yliopistoa olivat Pariisin ja Wittenbergin yliopistot.
ellauri392.html on line 113: Tämän Hirschin ensimmäinen kirja, Wordsworth ja Schelling, oli lämmitetty hänen väitöskirjastaan. Kirjassa hän selventää Wordsworthin filosofisia ajatuksia ja runoja asettamalla niitä rinnakkain saksalaisen filosofin Friedrich Schellingin ideoiden kanssa. Vuonna 1964 tämä Hirsch julkaisi toisen kirjansa, Innocence and Experience: An Introduction to Blake. Tässä kirjassa Hirsch riitautti Blaken työn "järjestelmällisiä" kriitikkoja, mukaan lukien uuskriitikot Northrop Frye ja Harold Bloom. Hirsch väitti, että Blaken ideat ja näkemykset muuttuivat radikaalisti ajan myötä ja että varhaiset teokset, kuten The Songs of Innocence, eivät ilmaise samaa maailmankuvaa kuin myöhemmät teokset, kuten The Songs of Experience. Blake oli saanut lisää kokemusta. Sitten hän väsäsi katsauksen saksankielisestä Hans-Georg Gadamerin Truth and Method -julkaisusta (Review of Metaphysics, 1965).
xxx/ellauri044.html on line 383: Maila Talvio, Suomen fasisti-intelligenzian korkea maila, kirjoittaa tästä ajattelutavasta kirjassaan Silmä yössä, jota sen nazikaveri Vaakku siteeraa ihailevasti pitkälti kokoelmassa Runousoppia ja runoilijoita. Siinä on pieni ikävännäköinen knääpiö, Jutte Cairenius, joka pitää toista silmää puolixi kiinni kuin Roman Yangarber ja vittuilee muille koko ajan rumasti kuin eräs nimeltä mainizematon paasaavaa runoilija. Se on Vaakun mielestä eräs kirjallisuutemme harvoja yrityxiä metafyysilliseen maailmankuvaan.
xxx/ellauri104.html on line 913: Kaikkein rasittavimpana mä pidän näitä jotka eivät edes omin sanoin pysty maailmankuvaansa perustelemaan vaan heittävät lukemattomaksi jäävän copy/pasten jostain raamatusta/koraanista.
xxx/ellauri167.html on line 268: And now for something completely different! Isaac Singerin luonnehdinta sen isän lapsenuskosta on siteerauxen arvoinen. Tämän paremmin voi uskonnollista maailmankuvaa tuskin puolustaa.
xxx/ellauri178.html on line 356: Anton Tšehov syntyi vuonna 1860 Taganrogin kaupungissa. Hänen isoisänsä oli ollut maaorja ja isä kauppias. Vuonna 1879 hän aloitti lääkärinopinnot Moskovan yliopistossa. Tšehov kirjoitti jo varhain lehtiin, osittain siksi että tarvitsi rahaa itselleen, sisaruksilleen ja perheelleen. Tšehovilla oli jo nuoresta asti tuberkuloosi, johon hän tiesi kuolevansa. Tämä synkisti hänen maailmankuvaansa.
xxx/ellauri255.html on line 243: Nekrasovin jakeita, jotka voi helposti oppia (< 20 riviä), jos on riittävästi tinassa, on esimerkiksi ilmeikäs sounding kirjoitus "The Man nelikymppisenä". Se on hyvin yksinkertainen sen suunnittelu ja samalla täynnä syvällistä merkitystä. Siinä hän tiivistää elämänsä ja työnsä Aikalaisessa ja Isänmaan sepustuxissa, ja tällaiset tuotteet ovat aina suosittuja nuorten opiskelijoiden parissa, jotka vasta alkaa kehittää samanlaista tyhjäntoimittajan maailmankuvaa eikä halua Donbassin rintamalle kuolemaan.
xxx/ellauri293.html on line 421: Dreamtime, jota kutsutaan myös Dreamingixi, on muinaisten antropologien kehittämä termi viittaamaan uskonnollis-kulttuuriseen maailmankuvaan, joka johtuu Australian aboriginaalien hupsuista uskomuksista. Sitä käytti alun perin Francis Gillen, hänen kollegansa Baldwin Spencer omaksui sen hyvin nopeasti, ja sen jälkeen AP Elkin teki sen suosituksi, vaikka kuitenkin myöhemmin muutti näkemystään.
21