ellauri048.html on line 153: V. A. Koskenniemi matkusti vuonna 1936 natsi-Saksaan luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta, jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen kansallissosialismia ja fasismia kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen nationalistisen ja konservatiivisen maailmankatsomuksena. Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.
ellauri070.html on line 63: Angeli perustaa oman maailmankatsomuksena tutkimuksiinsa internetissä.
ellauri072.html on line 273: Elämänmyönteisenä maailmankatsomuksena ja elämänfilosofiana siitä on apua erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa, kriiseissä ja kohtaloniskuissa, elämän tarkoituspohdinnoissa sekä ihmisenä kasvun ja ammatillisen kehittymisen prosesseissa.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri288.html on line 453: Kaplinski koki olevansa "rajamaan" (ei kuitenkaan Ukrainan) ihminen. Hänen oli vaikea määritellä itseään kansallisuuden, ammatin, erikoisalan, uskonnon tai maailmankatsomuksen suhteen. Uskontojen suhteen vastaus oli synkretia, sillä hän löysi marxismi-leninismin vastapainoksi idän uskonnot.
ellauri299.html on line 475: Tarmon näyttelijänuraa avittivat paikallinen isäntä Markku Oksanen ja tehtailija Eeti Hänninen. Heiltä Manni sai taloudellisen tuen lisäksi Krishnamurtin tyylisen teosofisen maailmankatsomuksensa. Mannin perhe oli köyhälistöä, ja pienessä mökissä oli ahdasta ja riitaisaa. Hänen näyttelijänlaatunsa määritteenä oli yleensä hullu nero, klovni tai narri.
ellauri351.html on line 582: Kirja herättää ajatuksia sekä uusia kysymyksiä. Mättö korostaa kirjassaan esittämänsä maailmankatsomuksen olevan hänen omansa, mutta tiettyä loogisuutta hänen ajatuksissaan kieltämättä on. Kirja onnistuukin valamaan uskoa siihen, että monilla nykypäivän järjettömän tuntuisilla ilmiöillä, niilläkin on tehtävänsä Suuressa Suunnitelmassa, ja pitkän aikavälin ihmiskunnan kehityksessä. Kirjoittaja osoittaa sormella myös epäkohtia, jotka eivät voi olla oikein. Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus vahvistaakin uskoa siihen, mikä on inhimillisesti tärkeää, ja jokaista ihmistä koskettavaa. Jokaisen ihmisen, eritoten naaraiden, elämänohjeina tulisi olla oikeudenmukaisuus sekä jakamisen periaate.
xxx/ellauri057.html on line 668: Sit on 2 före detta nuorta miestä jotka oli kerran seisoneet kiivaan kiukkuisina nokakkain julkisessa elämässä siihen aikaan jolloin vanhan ja nuoren Suomen taistelua taisteltiin. Varmaan 1890-luvulla. Yhtä innostuneesti ja lapsellisesti kuin Sorsakoski silloin oli vannoutunut konservatismin palvelukseen, oli Luukkonen antautunut radikalismin aatteille. Sorsakoski oli pauhannut kansallisuutta ja Luukkonen oli huutanut humanisuutta. Hän oli riehunut kuin vimmattu oikeuden ja vapauden nimissä, intoillut antiklerikalismin, antimilitarismin, luonnontieteellisen maailmankatsomuksen ja yksilöllisen siveyden puolesta. Et nää oli ollu sillon niinkö radikaaleja.
xxx/ellauri139.html on line 259: Romaanissa on siis selkeästi kuvattu myös Dostojevskin maailmankatsomuksen heikkoja puolia: hänen omaksumaansa vitun nöyryyttä ja kärsimystä, kielteistä suhtautumista vallankumouksellisiin keinoihin ja taisteluvälineisiin.
xxx/ellauri169.html on line 84: 10. marraskuuta 2005 Robertson kertoi Pennsylvanian Doverin asukkaille 700 Clubin lähetyksessä, että he olivat hylänneet Jumalan äänestäessään opetuslautakunnasta ulos kaikki älykkään suunnittelun eli uskonnollisen maailmankatsomuksen kannattajat. Robertson sanoi: "Haluan sanoa kaikille Doverin hyville asukkaille: jos alueellanne tapahtuu katastrofi, älkää pyytäkö Jumalalta apua; heititte hänet juuri ulos kaupungistanne". Myöhemmin hän ehdotti Doverin asukkaille, että he pyytäisivät hädän hetkellä apua Charles Darwinilta.
xxx/ellauri208.html on line 123: maailmankatsomuksen, mutta
xxx/ellauri237.html on line 1054: Hyvä itsetunto on meille ja ympäröivään ympäristöön suhtautumiselle välttämätöntä. Korkea itsetunto tekee meistä paljon positiivisempia ihmisiä, jotka ovat tietoisia vahvuuksistamme ja heikkouksistamme ja siitä, että hyväksytämme itsemme sellaisena kuin olemme, ja voimme katsoa eteenpäin ilman pelkoa. Korkea itsetunto antaa meille mahdollisuuden sopeutua ympäristöön, joka ympäröi meitä hymyillen, huolimatta siitä, että kaikki ei mene hyvin meille. Aito optimisti oppii virheistä, koska hänen maailmankatsomuksensa antaa hänelle mahdollisuuden hyväksyä tappion ja ymmärtää, ettemme ole täydellisiä, ja vaikka kaikki menee päin persettä, se ei ole meidän vaan muiden vika.
xxx/ellauri361.html on line 195: Nehljudov astuu asepalvelukseen, mikä Tolstoin maailmankatsomuksen mukaan " turmelee ihmisiä". Mentyään kaupunkiin ja turmelluttuaan juomisen ja uhkapelaamisen seurauksena hän kuitenkin palaa kaksi vuotta myöhemmin tätiensä tilalle ja hyökkää sisään Katyushaan seksuaalisesti ja jättää tämän raskaaksi. Ja niin, jo sellainen mies, matkalla rykmenttiin, hän pysähtyy kylään tapaamaan tätejään, missä hän viettelee häneen rakastuneen Katyushan, ja viimeisenä päivänä ennen lähtöä tönäisee satasen ruplasetelin häneen, lohduttaen itseään sillä, että "kaikki tekevät näin". Poistuttuaan armeijasta varttiluutnanttina, Nehljudov asettuu Moskovaan, missä hän viettää tylsän esteetin, hienostuneen egoistin toimettomana elämää, joka rakastaa vain omaa nautintoa (mutta pelkää naisia).
xxx/ellauri363.html on line 457: Eronteko maailmankatsomuksen ja lääketieteellisen
xxx/ellauri385.html on line 219: Sosiaalinen seksuaaliekonomia ei tavanomaisesti pyri täydentämään tai korvaamaan Marxin oppia Freudin käsityksillä tai Freudia Marxilla, edes tekemään nustä yhteisseosta tms. Käyttämällä hyväkseen psykoanalyysin tietoutta sosiologia pystyy nousemaan korkeammalle tasolle ja kykenee paljon entistä paremmin hallitsemaan todellisuudessa vallitsevia lainalaisuuksia, koska se silloin lopultakin käsittää siittimen olemuksen ja paisuvaisen rakenteen. Vain ahdasjärkinen poliitikko voi syyttää analyyttistä rakennepsykologiaa siitä, ettei se välittömästi pysty antamaan helppoja ja halpahintaisia käytännön toimenpidesuosituksia. Toisaalta vain poliittinen kiljukurkku vaatii sitä kokonaan kumottavaksi sen johdosta, että siihen on tarttunut vanhoillisen maailmankatsomuksen kaikkia vääristymiä. Aito ja terveesti ajatteleva sosiologi arvostaa suurena tieteellis-kumouksellisena suorituksena jo sitä, että tämä psykologia on osoittanut lasten sukupuolisuuden tosiasiaksi ja esikoululasten käsiaseistamisen välttämättömäxi esisexualisten erimielisyyxien ratkonnassa.
xxx/ellauri415.html on line 285: Robert Herrick (1591–1674) oli englantilainen kirjailija, alkuaan kultasepänoppilas. Hän suoritti myöhemmin yliopistotutkinnon ja oli pappi. Hän edusti kirjallista suuntausta "Ben Jonsonin pojat" (Sons of Ben). Hän oli 1629–1647 pappina Devonshiressä Dean Priorissa, josta hän joutui lähtemään sisällissodan vuoksi. Hän palasi seurakuntaan 1662 ja asui siellä loppuelämänsä. Papin tehtävästään huolimatta hän oli pakanarunoilija, kavaljeerien (Cavalier poet) epikurolaisen elämän, iloisen maailmankatsomuksen ja herkän pilluntunteen tulkki.
16