ellauri017.html on line 92: '92 tai niillä main Seija ja minä lennettiin kahdestaan Barbadoxelle. Helmi pantin alulle tämän matkan jälkeen. Seija valmistui fil.kandiksi (tää on 70-luvun neukkusana, vanhemmalla ja uudemmalla kielellä maisteri). Ajatus oli sinä vuonna välttää jokatalvinen melankolia. Pojat oli puolet aikaa mummilla ja faffalla, puolet Rohteilla. Illalla hotellin bambumajassa sammakot lauloivat puissa. Silloin koko ajatus tuntui erehdyxeltä. Mut se meni ohize, ei tullutkaan kauppakirppua. Eikä depistä. Ruuaksi syötiin lentokaloja. Brittienglantia murtavat mustat möivät rannalla aloeta. Viidakossa säntäili jotain apinoita. Atlantin puoleiset hiekkarannat oli upeita mutta tuulisia. Rannalla lojui turkoosinsinisiä veneitä. Banaaniviljelmillä ajeltiin mönkijäntapaisella autolla. Vaikkei suomessa silloin vielä ollut koko sanaa mönkijä. Tuliaisixi ostettiin kivoja peltimukeja joita ei olla koskaan käytetty mihinkään. Tuolla ne ovat vieläkin keittiön avohyllyssä.
ellauri294.html on line 593:
xxx/ellauri121.html on line 107: Viimeöisessä unessa mulla oli blondi tyttö jolla oli ponnari joka oikeasti näytti tykkäävän jostain syystä musta. Sillä oli veli ja vanhemmat jotka oli jotain rikkaita. Me oltiin ulkomailla ökylomalla ja meidän piti mennä jonnee kaupungille ostoxille. Mun piti pukeutua sika pikana. Sitku me lähettiin jollain mönkijällä mä istuin sen tytön sylissä. Ja sitmä huomasin ettei mulla ollut shorzeja. Ne oli unohtuneet kämpille. Pelkät kalsarit. Tyttö nauroi ja kun kazoin tarkemmin olihan mulla ne, katkaistut vanhat farkut. Muzit huomasin et kengät puuttui. Sama juttu, oli mulla ne mutta voi, ne oli puukengät samaa paria, 2 vasemman jalan klopoa kuin Eikka Erixonilla. Hollannikkaat, sellaiset kuin me saatiin Tanskassa. Pane puukengät jalkaan se on lyhyempi lause. Peit klop. Tyttöä nauratti taas sikana. Siihen heräsin. Pikkuveitikka oli kovana. Hän oli ylösnoussut, vaikka tosin vain katoavaxi hetkexi. Seijan tukka on samalla lailla kuin lentoemäntä Natashalla. Hipaisin Seija kättä. Se heräsi ja ihmetteli: mistäs päin nyt tuulee?
xxx/ellauri129.html on line 263: Autotallin katoksessa Eero kiskaisi syrjään maastokuvioisen peitteen, jonka alta paljastui punamusta mönkijä.
xxx/ellauri129.html on line 267: Eero esitteli mönkijää, se oli Polaris Sportsman XP 550, parin vuoden takainen malli, neliveto, sähköinen ohjaustehostin, alamäkijarru ja niin edelleen. Eero kertoi kokeilleensa sitä Piikkiön pelialueella, ajotuntuma oli täydellinen, äkkijyrkät nousut se otti kevyesti ja anti-kickback tasasi ohjaustankoon osuvat iskut. Tällainen oli Larille tuttua. Eero sai pakkoajatuksia tavaroista. Jos hänen piti ostaa vaikka makuupussi, hankintaa edelsi viikkojen tutkimustyö. Hän luki verkosta testejä ja käyttäjäkokemuksia, soitteli myyjille ja maahantuojille, perehtyi makuupussien teknologiaan, vertaili grammapainoja, kuorikankaita, tikkauksia, polyamidilaatujen vedenpitävyyttä ja täytemateriaalien kompressoituvuutta, kunnes osti kilpailukykyisimmän makuupussin, puhui siitä jokaiselle ja nukkui siinä ehkä kahdesti. Tieto täydellisestä varusteesta oli käyttöä tärkeämpää.
xxx/ellauri129.html on line 277: Lari näki sen taas. Naapurin nurmikon poikki kulki punainen kovakuoriaismainen esine ja katosi aidan taa. Mikä se oli? Hän tuijotti nurmikolle, vaikkei olisi halunnut. Mitä väliä sillä oli? Mutta jos väliä ei ollut, miksi todistella, ettei väliä ollut? Hän tunsi asian monimutkaistuvan ja yhdisti nopeasti kolme punaista: punainen esine – punainen mönkijä – punainen muoviämpäri, jolla Vilja oli istunut. Kun esine tuli taas esiin, hän ymmärsi sen olevan robottiruohonleikkuri.
6