ellauri002.html on line 1372: Blues oli orjatyövoiman lyriikkaa,

ellauri023.html on line 1048: lyriikka.jpg" width="50%" />
ellauri035.html on line 1219: Kiinan vanhin runoteos on konfutselaiseen kaanoniin kuuluva Shih ching (shijing) eli Laulujen kirja . Laulut ovat syntyneet vuosina 1100-700 eKr. Toivo Koskikallion luoma Kalevala-mittaa jäljittelevä suomennoskokoelma on varsin outo ja jopa kiinalaisuudesta vieraannuttava lukukokemus. Onneksi myös Pertti Nieminen on luonut teoksesta oman kokoelmansa. Sieltä löytyy ihastuttavaa rakkauslyriikkaa sekä mm. legendoja ja riittilauluja.
ellauri045.html on line 501: Jeseninin runot olisivat ansainneet suomennoksen, jossa runojen musiikki pääsee esiin. Hyvärinen on poistanut Jesenin runomitat, loppusoinnut ja äännetoiston, mutta ei ole pannut mitään tilalle. Verrataan esimerkiksi Hyvärisen käännöstä Jeseninin yhdestä kuuluisimmasta runosta ”Kapakka-Moskova” aiempaan suomennokseen teoksessa Neuvostolyriikkaa 1 (1975). Hyvärinen ei jostain syystä ole nimennyt runoa, hän kääntää:
ellauri045.html on line 515: Saaritsan ja Rymin soinnikas suomennos Neuvostolyriikkaa 1 -teoksessa:
ellauri045.html on line 658: Свою дохлую томную лирику? tuupertunutta lyriikkaasi?
ellauri047.html on line 823: Ize asiassa Dobby vähän myöntääkin, että Goethe oli aika tunari kaikessa muussa paizi lyriikassa. Se on aika samanlainen moniosaaja kuin Puovo Huovikko: vähän kaikkea, ei mitään kunnolla paizi ehkä vähän minäminälyriikkaa. No jotkut täällä ei osaa senkään vertaa, nälvii vaan etevämpiä.
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri048.html on line 339: Koskenniemestä lyriikka koskee deiktistä origoa,

ellauri048.html on line 354: Tääkin on siis järvellä-lyriikka, kuten Lamartinen luritus. Se nyt ainaskin oli lyriikkaa, ja romanttista sellaista. Ja siinä muisteltiin jotakuta poissa olevaa. Jotain sellasta on tässäkin. Mut ainahan Antero pääsee pakoon piispa Berkeleyn paxun mahan alle sateensuojaan: kaikki tapahtunutkin on vaan mun muistoja.
ellauri049.html on line 140: Kailas kävi koulunsa Heinolassa ja pääsi ylioppilaaksi Heinolan keskikoulun jatkoluokilta keväällä 1920. Hän oli kirjoilla Helsingin yliopistossa vuosina 1920–1926 mutta suoritti vain hajanaisia opintoja estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta. Kailas osallistui vuoden 1919 Aunuksen retkeen, jossa hänen edellinen homopetterinsä Bruno Schildt sai surmansa. Kailaan tämän vuoksi tuntema syyllisyys näkyy novellissa Bruuno on kuollut. Heinola on Sysmän pääkaupunki. Aunuxen retki oli paska reissu, kansanmurhayritys. AKS jatkoi samoissa merkeissä. Matti Kuusi näytti Eino Kailalle AKS:n merkkiä. Kaila säikähti. "Mauno Mannisen leuhkiva sävy alkoi käydä karvoilleni. Kun hän von oben herab ryhtyi halveeramaan Uuno Kailaan infantiilia lyriikkaa, minä ärähdin. Siteerasin jonkin mielestäni vammattoman säkeistön ja tiedustelin, mikä siinä oli infantiilia. - Kailaan runoushan oli sublimoitua onaniaa! puuskahti Mauno. - Eihän kukaan voi ottaa vakavasti runoilijaa, joka tuntee syyllisyyttä onaniasta!" Kuusi puolustamaan Kailasta ja onaniaa. Kuulijat loivat merkizeviä kazeita toisiinsa. Matti Kuusi ja Eino Kaila oli norsseja. Kaxi vanhaa runkkaria raakkumassa fasismin aidalla. L. Arvi Poijärvi ja Aulis Ojajärvi pyöri samoissa piireissä. Kuusen Ohareissa on pientä jälkipyykin makua. Matti tekee ohareita aseveljille. Kieltää uskon kolmasti kuin apostoli Pietari.
ellauri049.html on line 173: Vuosina 1909-1913 Uuno kävi kansakoulun Kuivajärvellä, lähellä Honkapäätä. Uuno osoittautui eteväksi ja tiedonjanoiseksi oppilaaksi. Koululla sijaitsevan piirikirjaston hän luki käytännössä lävitse. Opintien jatkamista tuki myös Uunon sopeutumattomuus fyysiseen talonpoikaistyöhön. Näistä syistä isovanhemmat katsoivat pojan tulevaisuuden olevan akateemisella uralla, ensimmäisenä omasta suvustaan. Syksyllä 1913 Uuno Salonen aloitti oppikoulun Heinolassa. Maalaispojan kömpelyys karisi Uunosta nopeasti. Hän osasi asennoitua uuden koulun vaatimuksiin niin opetuksen kuin käytöksen ja itseilmaisun tasolla. Kouluvuosien aikana Uuno luki vapaa-ajallaan suunnattomat määrät suomalaista ja kansainvälistä kirjallisuutta sekä lyriikkaa.20 Uuno oli luokkatoveriensa joukossa arvostettu ja pidetty oppilas. Hän auttoi koulutehtävissä ystäviään pienestä maxusta ja käytti Honkapäästä saamaansa varallisuutta heidän kestitsemiseensä. Kuitenkin Uunon kiivaus ja ailahteleva luonne pääsi välillä esille myös heidän seurassaan. Uuno oli kaiken kaikkiaan aika kusipää.
ellauri049.html on line 182: Erittäin merkittäviksi tekijöiksi Uunon runoon ja lyriikkaan siirtymisessä nousivat
ellauri049.html on line 209: Liitto oli varsin merkittävä tekijä 1920-luvun nuorten kirjailijoiden ja runoilijoiden yhdistäjänä. Uuno Salosen jäsennumero oli 34. Nuoressa Voimassa julkaistiin Uunon ensimmäisiä painettuja runoja. Hän osallistui lehden kautta valtakunnallisiin runokilpailuihin ja pääsi kontaktiin kirjallisuutta ja lyriikkaa kirjoittavien ja analysoivien huorien kanssa. Hän sai lehden palstoilla kiitosta ja kehuja, mutta myös analyyttisiä mielipideitä omista runoistaan.
ellauri049.html on line 279: Huolimatta suppeasta tuotannostaan Juhani Siljo on V. A. Koskenniemeä ja O. Mannista seuraavan polven yksi huomattavimmista runoilijoista, joka vaikutti Aaro Hellaakosken, 1920-luvun Tulenkantajien ja vielä sodanjälkeiseenkin lyriikkaan. Juhani Siljon, voimakastahtoisen etsijän, ja "puhtaan minuuden rakentajan" kuva sai myytinomaista hohdetta runoilijan kuoltua kansalaissodassa valkoisten puolella. Runsaasti toistettuja ovat useat aforismit tai runonsäkeet kuten kutsumusruno Excelsiorin avaussäe "Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun" tai runon Vastavirtaan alku: "Vastavirtaan nousee lohen suku". Esikoiskokoelmassa Runoja (1910) lyriikka on jo moneen suuntaan aukeavaa. Keskeisiä ovat nuoren ihmisen elämänpelon ja elämänjanon tunteet. Maan puoleen (1914) sisältää aikansa rohkeimpia rytmillisiä kokeiluja. Esikoiskokoelman suoralinjainen pyrkimys on vaihtunut Kuolinripin pakottavaksi valinnan ongelmaksi. Siljo tekee valintaa yksinäisyyden ja toisten, rakkauden ja vapauden, unelman ja todellisuuden välillä. Kelpo narsistina valizi oman jalkansa.
ellauri050.html on line 646: hdeltä istumalta, mut mietelyriikkaan voi mennä useampi tovi. Se on vähänkuin puzzle-peliä, Donald Trumpin 50 palan mosaiikkia tai kuin ratkaisis sanaristikkoa. "Minä ratkaisin ratkaisin sen!" voi huutaa kuin CEC runon valmistuttua.
ellauri053.html on line 293: Ensimmäistä ja toista persoonaa. Minä kazon minua, kazo minuun päin kun neuvon sinua. Minä minä, se on keskuslyriikkaa (eufemismi minälyriikalle). Mitäs sitte on sinä sinä? Onko se reunalyriikkaa? Onhanse puhuttelevampaa. Tai ei ehkä sittenkään, ehkä vaan sinuttelevampaa.
ellauri061.html on line 746: Haavio kielsi lukemasta runoja elämän kautta. Kirjeessään nuorelle kirjallisuusarvostelija Kai Laitiselle hän tähdensi, että moderni runo ei ole elämäkerrallista keskuslyriikkaa vaan vapaata fabulointia.
ellauri070.html on line 154: Saksalaiset pitävät Duinoja vaikeimpana omalla kielellään kirjoitettuna lyriikkana. Kokoelman tutkiminen, tulkitseminen ja selittäminen ovatkin katkeamaton eksegeettinen prosessi. Yhä uusia hörhiläisiä takertuu siihen kuin kärpäspaperiin.
ellauri089.html on line 236: Osipin runosuomennoxia on Njeuvostolyriikkaa 3:sessa. Jesenin on päässyt ykkösdivariin. Jesenin onkin pesunkestäviä perusryssä. Tääkin runo saattoi Stalinia ärsyttää. Sen omat runot oli paljon parempia. Sen mielestä nyt ainakin.
ellauri144.html on line 711: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri160.html on line 361: Runoilu on nykyisin mennyt jotenkin sellaiseksi, että mitä vähemmän siitä sanoo sen parempi. -- . Parkkisen runot ovat osaamisen lisääntyessä rypistyneet viinirypäleistä rusinoiksi. Se mikä on jäänyt on kuivahkoa mutta omalla tavallaan täyteläistä ja tuoretta. Vanhanmallisiin ahtaisiin raameihin on Parkkinen saanut paljon uutta viipyvää runoa, uutta kuvaa. Mutta jotenkin tämä huipputarkka pihistely alkaa harmittaa. Jos runoa kerran on tullakseen, niin tulkoon vain ja vähän ronskimmin. Tähän "hiljaiseen mietiskelyyn" on lyriikkamme hyvää vauhtia tukehtumassa.
ellauri198.html on line 127: 1950-luvulta alkaen hän kirjoitti lähinnä lyriikkaa. Kaikki kuninkaan miehet on muokattu elokuvaksi kahteen otteeseen, vuonna 1949 ja vuonna 2006. Its title is drawn from the nursery rhyme "Humpty Dumpty". Se kertoo poliitikko Wille Rydmanin etenemisestä urallaan ja samanaikaisesta muuttumisesta entistä pahemmaxi ihmisenä. Willem esikuva Huey Pierce Long Jr. (30. elokuuta 1893 – 10. syyskuuta 1935), usein paremmin tunnettuna lempinimellä "Kingfish" oli yhdysvaltalainen demokraattisen puolueen poliitikko. Hän toimi Louisianan kuvernöörinä vuosina 1928–1932 ja Yhdysvaltain senaatin jäsenenä vuosina 1932–1935. Long tunnettiin radikaalina ja menestyksekkäänä vasemmistopopulistina, joka ajoi kuvernöörinä voimakkaita sosiaalisia reformeja ja perusti suuren laman aikana kunnianhimoisia julkiseen rahoitukseen perustuvia ohjelmia. Vastustajat arvostelivat häntä demagogiasta ja itsevaltaisesta vallankäytöstä. Longin lempinimi, "Kingfish" tuli hänen väittämästään "I'm a small fish here in Washington. But I am a kingfish to the folks down in Louisiana."
ellauri214.html on line 328: Katariina Suuren aikainen Mihail Matvejevitš Heraskov (ven. Михаи‌л Матве‌евич Хера‌сков, 5. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1733 Pultavan Perejaslav – 9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1807 Moskova) oli venäläinen klassismin ajan kirjailija. Heraskovin isä oli moldavialainen pajari joka muutti Ukrainaan. Heraskovista tuli 30-vuotiaana Moskovan yliopiston rehtori. Rossiaadi kertoo miten Iivana Julma demilitarisoi Kazanin. Uudelleennussittu Vladimir, vielä pitempi luritus Heraskovilta, kertoo miten Kiovan ryssät käännytettiin erään Vladimirin toimesta. Kirjailija arvostelee voimakkaasti Ranskan vallankumousta. Hänen tuotannossaan on havaittavissa siirtyminen kohti sentimentalismia. Heraskovin proosa on rytmikästä, monisanaista ja koristeellista. Lajityypeiltään monimuotoinen lyriikka kehottaa kohtuullisuuteen ja hiljaiseen elämään luonnonrauhassa. Järkimiehiä. Iivana on turha mutta hyvä ihminen.
ellauri254.html on line 284: Vallankumouslyriikkaa edustaa parhaiten vuonna 1918 ilmestynyt runoelma Двенадцать (Kaksitoista), joka kertoo kahdentoista punakaartilaisen taivalluksesta valkoisessa lumimyrskyssä. Myöhemmin Blok muutti käsitystään vallankumouksen ihanuudesta. Helmikuussa 1919 Tšeka pidätti Blokin. Häntä epäiltiin osallistumisesta neuvostovastaiseen vasemmistolaiseen toimintaan. Seuraavana päivänä hänet kuitenkin vapautettiin Anatoli Lunatictšarskin puututtua asiaan.
ellauri254.html on line 863: Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.
ellauri277.html on line 481: Herlinin Sanomien runokriitikot repi pelihousunsa kun ex-kaunoluistelija Kiira Korven eka runokirja Hyppää vaan ilmestyi. Sen iskevin eleginen lyriikka on "Vittusaatanaperkele". Riipaisevammin ei voi uuden vuosituhannen ihmisen ahdistusta enää kuvata. Samoilla sanoilla ilmentää tuntojaan myös S.KARPPI sarjan eeppisen skarppi ja totaalisen tunneköyhä rikosezivä Sofia Karppi. Mitä vittua! Siis mitä vittua sä sanot! "Vittu" on suomalaisten ikivanha pyhä paikka, jossa asustaa salaperäinen karvainen mezän haltija.
ellauri344.html on line 209: Hän henki anarkistista maailmankatsomusta, jossa jokainen on oman onnensa seppä. "Marxin ja Coca-Colan lapseksi" tituleerattu Laine tarkentaa, että vallankumousta tehtäessä kyllä tarvitaan Leninin oppeja, mutta päämääränä pitäisi kuitenkin olla alkukommunistinen tai anarkistinen yhteisömuoto. Tarvittaisiin Coca Colaa, lukupiirejä tai ”kulttuurikonsulentteja”, jotka tulkitsivat lyriikkaa ihmisille.
ellauri347.html on line 201: 1910 Paul Heyse Saksa "kunnianosoituksena täydelliselle idealismin läpäisevälle taiteellisuudelle, jonka hän on osoittanut pitkän tuottoisen uransa aikana lyriikkaana, näytelmäkirjailijana, kirjailijana ja maailmankuulujen novellien kirjoittajana".

ellauri348.html on line 440: Kun Doorsin esiintymislavat vaihtuivat suurempiin yhtyeen suosion kasvaessa, Morrison alkoi tehdä lavaesiintymisistään rockteatteria. Hän kertoi, että ”oli välttämätöntä liioitella miltei groteskiuteen asti.” Morrisonin lavaesiintyminen perustui paljolti muutaman toistuvan liikkeen ja eleen käyttämiseen, ja niihin liittyi toisinaan myös spontaaneja akteja ja teksti-improvisaatioita. Morrison paitsi lauloi, myös resitoi lyriikkaansa ja välillä suorastaan huusi. Hän tukeutui laulaessaan voimakkaasti mikrofoniin ja mikrofonitelineeseen, pitäen siitä yleensä kiinni kaksin käsin. Hänen liikkeensä olivat hitaita, ja välillä hän jähmettyi paikalleen tuijottamaan yleisöä tai siirtyi kokonaan lavan sivuun. Toisinaan hän saattoi improvisoida intiaanitansseja tai heittäytyä makaamaan esiintymislavalle. Hänelle oli myös tyypillistä härnätä tai solvata yleisöä. Tää trendasi Jimin ikäpolvessa, kz. esim vuotta vanhempia Peter Handkea ja Jouko Turkkaa albumissa 340.
xxx/ellauri010.html on line 511: Tää ei liity sun lyriikkaasi, vaikka sielläkin sana autisti vilahti.
xxx/ellauri027.html on line 243: Suppea ensyklopedia Paavo Haavikon lyriikkaan
xxx/ellauri076.html on line 483: Alanko työskenteli laajasti kulttuurin parissa työurallaan. Hän väitteli tohtoriksi aiheenaan Immi Hellénin runot. (Kovempi homma olisi jo käydä läpi mun paasauxet, Immi 1400 runoineen on jäänyt seisomaan kuin tikku paskaan.) Lisensiaatintyön aiheena oli puolestaan Lassi Nummen lyriikka. (Lassin runot puhukoot puolestaan, mä en niistä tiedä mitään kun en oo lukenut.) Hän toimi vuosia opettajana ja kirjallisuudentutkijana yliopistossa. Hänet nimitettiin opetusneuvokseksi vuonna 2003.
xxx/ellauri076.html on line 485: Kirjasampo-sivustolla kerrotaan, että Alanko tunnetaan erinomaiset kritiikit saaneista kirjoistaan ja muusta kulttuurityöstään. Hän on julkaissut urallaan lukuisia opetusteoksia ja lyriikkaa käsitteleviä kirjoja.
xxx/ellauri120.html on line 392: Kajava opiskeli Helsingin yliopistossa. Hän aloitti kirjailijana 1930-luvun puolivälissä. Hänen tuotantonsa oli hyvin yhteiskunnallista eliskä vasemmistolaista. Hän kuului keskeisenä jäsenen kirjailijayhdistys Kiilaan. Talvisota vuosina 1939–1940 oli Kajavalle suuri pettymys, ja hän siirtyi tuotannossaan yhteiskunnallisuudesta luontoaiheiseen ja impressionistiseen lyriikkaan. Jatkosodan ajan Kajava toimi rintamakirjeenvaihtajana viihde- ja propagandakomppaniassa.
xxx/ellauri123.html on line 779: "Pierre" de Ronsard oli Plejadin johtohahmo ja hovirunoilija. Hänen esikuviaan olivat antiikin ja Italian runoilijat Pindaros, Anakreon, Horatius ja Francesco Petrarca. De Ronsard kirjoitti ensi sijassa runkkaus- ja luonnonlyriikkaa ja julkaisi viisi runokokoelmaa ja useita sonettikokoelmia.
xxx/ellauri136.html on line 291: 1. Ensinnäkin runon nimi ja sen kirjoittaja on merkitty, ja sitten on tarpeen kertoa työn syntymisajankohdasta, sen luomisen historiasta, missä se on kirjoitettu, missä olosuhteissa ja kenelle se on omistettu. Mikä tahansa kirjallisuus, myös lyriikka, liittyy väistämättä historialliseen aikaan, tämän yhteiskunnan kehityksen ajan erityispiirteisiin. Järjestelmän toinen kohta on siksi luonnollinen.
xxx/ellauri138.html on line 225:
xxx/ellauri175.html on line 50: Mixei pistetä sitä sinne, bylsitä, panna, naida, hässitä? Melaa mekkoon, likoon keppiä? Mixi ei? Mikäs siinä, mikä ettei, kaikin mokomin! Opi 'miksi ei' määritelmä. Katso ääntäminen, synonyymit ja kielioppi. Selaa käyttöesimerkkejä 'miksi ei' suuressa suomi korpussa. Loona laittaa (pistää, kuten nilkki sievistelisi) jalalla koreaxi samaa lyriikkaa (mutta onnetonta musaa):
xxx/ellauri201.html on line 306: Lintujen laulun lyriikka on tämä: Mä olen tiukka äijä ja kova panomies. Tännepäin te söpöt tipuset mut te muut koiraat paras lähtä samantien litomaan. Nää on mun maita ja mähän sen oravan myrkytän. Mä ja meikäläiset on hyvixiä ja te muut ootte täysiä paskoja. Jos tuutte tännepäin niin mä näytän teille närhen näpöttimet.
40