ellauri047.html on line 823: Ize asiassa Dobby vähän myöntääkin, että Goethe oli aika tunari kaikessa muussa paizi lyriikassa. Se on aika samanlainen moniosaaja kuin Puovo Huovikko: vähän kaikkea, ei mitään kunnolla paizi ehkä vähän minäminälyriikkaa. No jotkut täällä ei osaa senkään vertaa, nälvii vaan etevämpiä.
ellauri049.html on line 34: Lyriikka on Unski Kupiaisen (mts. 25) mukaan runouden päälajeista (muut: epiikka ja dramatiikka) subjektiivisin, ja se edustaa kirjallisuuden piirissä välittömintä itsetilitystä ja -tunnustusta. Missään muussa runouden lajissa ei itse ilmaisu ole niin tärkeää kuin lyriikassa. Lyyrinen runo lähentyy musiikkia. Se lähenee musiikkia kahdella tavalla: runon kokonaisuudessa keskeinen osuus on rytmillä, ja tähän liittyy kiinteästi sointuisuus.
ellauri049.html on line 283: Turun arbiter elegantiarum Vaakku vertailee homopettereitä niille omistamissaan negrologeissa. Unski ei ollut mikään laulurunollinen Lauri Tähkä vaan kuiva kuvitettu klassikko. Armoitettu hampaitten kiristelijä, täynnä kipeitä retorisia kysymyxiä. Traagillisia elämäntunteita, syntipukin hajua. Olen verkon silmässä kala. En pääse pois. Kalansilmä kaula ojossa juuttuneena perssilmään, katkeruuden sammalkaihi samealla kalvolla. Baurdelaire-kopio. Egosentrisessä lyriikassa ainoo sosiaalinen tunne on sääli tai kateus. Mä säääälin sua. Kauneus on pääasia kuin Callerille. Rumuus on tarttuvaa kuin rengin räkä räystäällä. Irvikuva kauneutta vailla. Jouzenlaulusta tulee mieleen Callen kauniit pilvet ja vaakalinnusta Pärttyli. Mieskohtaisia tuntoja. Ankaraa izensätarkkailua vessassa. Suomen nuori Faethoon, aurinkorannan isvossikka tuuskahti turvalleen Nizzan somerikkoon.
ellauri049.html on line 792: Modernismi on ilmeisintä lyriikassa, jossa se esiintyi ensimmäisenä Ranskassa jo pian 1800-luvun puolivälin jälkeen. Sen keskeisiä edustajia olivat Baudelairen lisäksi Paul Verlaine, Arthur Rimbaud, Guillaume Apollinaire, proosan edustajina Marcel Proust (Kadonnutta aikaa etsimässä), myöhemmin Albert Camus, Simone de Beauvoir ja Alain Robbe-Grillet. Saksankielisiä modernisteja ovat Franz Kafka, Thomas Mann, Bertolt Brecht ja toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi Heinrich Böll ja Günter Grass. Keskeisiä englanninkielisiä modernisteja ovat James Joyce (Odysseus), Virginia Woolf, Samuel Beckett ja yhdysvaltalainen esimodernisti Walt Whitman sekä F. Scott Fitzgerald, Tennessee Williams, Eugene O'Neill ja myöhemmin muun muassa Philip Roth.
ellauri050.html on line 418: Nyt on vuorossa Itävallan poika Rilken Rene. Aloitetaan seuraavasta skezistä eli ébauchesta eli luonnoxesta. Tää on siitä merkittävä, että se esiintyy lainauxena Kristina Carlsonin tilauslyriikassa Suomen Akatemialle.
ellauri146.html on line 414: Vigny oli lyriikassaan romantiikan läpimurron edeltäjiä, samoin hän on ensimmäisiä, jotka hylkäsivät pseudoklassismin säännöt ja kulkee William Shakespearen jalanjälkiä. 1829 esitettiin Théâtre français’ssa Vignyn käännös Shakespearen Othellosta, joka aikanaan oli merkittävä rohkean, realistisen tyylinsä vuoksi. Odéonissa 1831 esitetty La maréchale d’Ancre käsittelee historiallista aihetta 1600-luvulta ja on Vignylle tyypillisesti fatalistinen. Pariisin oopperassa 1833 esitetty näytelmä Quitte pour la peur edustaa 1700-luvun tyyliä.
ellauri254.html on line 180: Ajatus Venäjän suuresta tehtävästä jatkui myöhemmin Blokin vallankumouslyriikassa, jossa Blok yhdisti sosialismiin kristillistä mystiikkaa ja saksalaisen idealistisen filosofian käsityksiä taiteen kumouksellisuudesta. Blok keskittyi poliittisiin teemoihin teoksissaan Voznezdije (1910–21), Rodina (1907–16) ja Skify (1918).
ellauri256.html on line 334: Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский; 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati – 14. huhtikuuta 1930 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö. Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut sössöttävä Arvo Turtiainen Kuopiosta, josta Hansan porukoiden kronikoissa oli paljon vittuiluja eri salanimillä.
xxx/ellauri057.html on line 1043: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri255.html on line 452: Raittila, Anna-Maija (1928 - 2012) oli runoilija ja Taizé-liikkeen maailmanlaajuisesti tunnetuksi tekijä. Anna-Maija Raittila oli synnynnäinen lyyrikko, Unkarin runouden uuttera suomentaja ja merkittävä kirkollinen vaikuttaja. Lestadiolaistaustaisen runoilijan lyriikassa yhdistyvät korkeat esteettiset tavoitteet, eettinen pohdinta ja luonnonläheisyyden teemat.
xxx/ellauri358.html on line 150: Korkean veisun runoja on vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn ajanjaksoon. Niillä arvellaan olevan vanhat ja kansainväliset juuret Lähi-idän rakkauslyriikassa. Lopullisen muotonsa runojen arvellaan saaneen vasta hellenistisellä ajalla 300–200-luvulla eaa. Kirjan eroottisuuden vuoksi se oli vaarassa jäädä pois heprealaisen Raamatun kaanonista.
11