ellauri015.html on line 758: Sakemannin mielestä kaikki Suomen naiset on persjalkasia ja ohuttukkasia ja pukeutuu housupukuun ja/tai marimekkoon. Miehillä on joka pojalla jokapoikapaidat. Eikä ne välitä vaik on samixet. Toisin kuin harppisakut, joilla on lähes kaikilla polyesteriset diagonaalipuvut, dirndlit ja/tai nahkahousut. Muttei kaikilla, mikä niitä kyllä kismittää niin vitusti. Vihaisena itä-saksan tuppukylissä heiluttaa hakaristilippuja ja nyrkkiä mamuille, jotka kehtaa pukeutua kaapuihin ja huiveihin. Näillä lakeuxilla ei pilkata Hitleriä.
ellauri017.html on line 689: Elokuvassa Piano maurit hermostuivat varjokuvaskezistä jossa ritari Siniparta uhkasi lyödä naista kirveellä että lähtivät puukkoineen apuun kulisseihin. Olivat sentään heikompien puolella. Kai, elleivät sitten olleet menossa jaolle. Typeriä villejä. Eivät myyneet maitaan housunnapeista. Tekivät vaan rumia pyllyeleitä. Kateellinen aviomies katkas pianistilta sormen kun se oli etääntynyt sen pyllynreiästä. Sai teräsproteesin sen tilalle.
ellauri020.html on line 576: Akulla ja Iinexellä on pientä riidanpoiksta, malliavio on säröillä. Aku kritisoi Kataa Sanelmalta opitulla taidolla. Lyön vetoa et se petti Lillania Floridassa. Raflasa on miellyttävää, sillä kaikki on kauniita ja ykköset päällä, paizi Suski jolla on pölyesteriä ja tekohelmet. Natalien smaragdit säteili enemmän (vaikkei varmaan läheskään yhtä hintavat) kuin Katrinan keltatimangit, sentään Suskin pukukorut jää jumboxi. Not that she would care, Iivana lisää tekopyhästi.
ellauri054.html on line 242: Mannin Tompalla on kokonainen nide Goethea koskevia esseitä. Maksim Gorkillakin on kirjallisuusesseitä, varmaan Romain Rollandista. Tuglas-seuran Tuglas esseili eestin kielellä. Nää on kyl jo Hannulla keräilyeriä.
ellauri066.html on line 458: Pynchon Press has been serving Western Massachusetts Businesses with Commercial Printing Services for over 50 years. We have a long standing history as a printer that you can trust in, with deep ties to the community. Print is in our blood. We’ve recently relocated our print shop from our original location in Springfield, MA to a new building on Grattan Street in Chicopee, MA. This new location gives us better capacity to handle your print jobs. We have made considerable investment into digital printing presses which allows us to produce beautifully printed full color print jobs with incredible turn around. Smaller run print jobs for booklets and flyers can be ordered. The days of having to order 1000 of something you only need 100 of are over. If you can design it, we can print it. We’ve been a trusted printer for customers throughout Western Massachusetts and Northern CT. Our quality printing services speak for themselves. When you are looking for a printer for your next print job, contact Pynchon Press, the local printer you can trust your printing to.
ellauri072.html on line 379: Mikko Myrskylä on syntynyt 1978, se on siis 42-vuotias. Onko sillä perettä? Ehkä ei, kunse viuhuu ympäriinsä maailmalla kertomassa, kunka onnellista on lapsettoman elämä. Onkohan se ize homofiili? Ei-binaarinen henkilö? Sukupuoleton liukulukuko? Parta sillä ainakin on siivoton. Jotain inselimäistä sen pärstästä on lukevinaan. Toisaalta yhdessä valokuvassa näkyy jonkun muun aika paxut sääret sohvalla villasukissa, ja yxi lausunto antaa sivumennen ymmärtää että se on ize nuori eli vanha isukki. Anaaliaukon näköiset nörtit usein pääsee naimisiin vasta keräilyerissä.
ellauri074.html on line 159: The Glad Products Company is an American company specializing in trash bags and plastic food storage containers. The Glad brand originated in the United States in 1963 when Union Carbide owner and CEO, David Darroch, launched Glad Wrap, a polyethylene film used as a food wrap.
ellauri111.html on line 58: Ryssäläiset nimet. No tää on taas tota mussutusta lempinimistä, ei jaxa kuule “Dima”, “Dimochka”, “Mityay”, “Dimon”, “Dmitri Anatolyevich”, tai “Dim”. Voi olla että niitä on susta vaikeata suomentaa, mutta vitut siitä. Ei jaxa.
ellauri135.html on line 204: Nikolai Vasilyevich Berg was born on March 24, 1823, in Moscow City, Russian Federation. On the paternal side, he was from the Baltic nobles.
ellauri135.html on line 206: Nikolai Vasilyevich studied first at the Tomsk regional college, then (in 1834-1838) at the Tambov and Moscow gymnasiums. In 1844 he enrolled in the Philological faculty of Moscow University but left an after a year.
ellauri135.html on line 208: In the early 1850s, Nikolai Vasilyevich joined the "young faction" of Moskvityanin and became a member of what came to be known as the Ostrovsky circle. In 1853 he went to Sevastopol as a correspondent, and stayed there until the end of the siege, working as a translator at the headquarters of the Commander-in-Chief. He later published Notes on the Siege of Sevastopol (Moscow, 1858) and the Sevastopol Album, a collection of 37 drawings.
ellauri135.html on line 210: After the Crimean War ended, Nikolai Vasilyevich went to the Caucasus where he witnessed the capture and arrest of Imam Shamil. He then traveled to Italy as a correspondent of The Russian Messenger to report on the progress of Giuseppe Garibaldi's army. He spent 1860-1862 traveling through Syria, Palestine, and Egypt. As the January Uprising in Poland began Nikolai Vasilyevich went to Warsaw as a correspondent for the Saint Petersburg magazine Vedomosti and stayed there for the rest of his life, teaching Russian language and literature at Warsaw University beginning in 1868, then editing the newspaper The Warsaw Diary (Varshavsky Dnevnik) from 1874 to 1877.
ellauri140.html on line 595: Who see your vanquisht foes before you lye: "Blondi nuppi, Jee suxen supertähti!"
ellauri140.html on line 734: Legions of Sprights,° the which like little flyes Jotain vitun lepakoita,
ellauri140.html on line 736: Awaite whereto their service he applyes, Ympyröitä kaljun päällä
ellauri140.html on line 739: And fittest for to forge true-seeming lyes; Näistäpä se valkkas 2.
ellauri140.html on line 762: And wakeful dogges before them farre do lye, Ja valppaat haukut lepää niiden edessä,
ellauri140.html on line 778: Might there be heard: but carelesse Quiet lyes, Ei sellaisesta tietoa, vaan ihqu hiljaisuus,
ellauri144.html on line 312:

Kuoleman tirkistelyesitys

ellauri144.html on line 323: His greatest successes were in musical comedy revues, typically featuring actresses in deshabillé, such as As the Girls Go (which also starred Clark) and Michael Todd's Peepshow (Kuoleman tirkistelyesitys, vanhentunut).
ellauri161.html on line 1100: The chief of his mystical writings are, The Ornament of Spiritual Marriage (Lat. by Gerh. Groot, Ornatus Spiritualis Desponsionis, MS. at Strasburg; by another translator, and published by Faber Stapulensis [Paris, 1512], De Ornatu Spirit. Nuptiarum, etc.; also in French, Toulouse, 1619; and in Flemish, ´J Cieraet der gheestclyeke Bruyloft, Brussels, 1624, Hengelliset häät): — Speculum AEternae Salutis: — De Calculo, an interpretation of the calculus candidus, Re 2:17: — Samuel, sive de Alta Contemplatione. The other works of Ruysbroeck contain but little more than repetitions of the thoughts expressed in those here mentioned. (Esim. 7 hengellisen rakkauden askelmasta.) He wrote in his native language, and rendered to that dialect the same service which accrued to the High German from its use by the mystics of the section where it prevailed. He is still regarded in Holland as "the best prose writer of the Netherlands in the Middle Ages." His style is characterized by great precision of statement, which becomes impaired, however, whenever his imagination soars, as it often does, to transcendental regions too sublimated for language to describe. His works were accessible until lately only in Latin editions (by Surius, Cologne, 1549, 1552, 1609 [the best], 1692, fol.), or in manuscripts scattered through different libraries in Belgium and Holland. Four of the more important works were published in their original tongue, with prefaces by Ullmann (Hanover, 1848). No complete edition has as yet been undertaken (see Moll, )e Boekerij van het S. Barbara-Klooster te Delft [Amst. 1857, 4to], p. 41).
ellauri192.html on line 859: The Twelve Chairs (Russian: Двенадцать стульев, tr. Dvenadtsat stulyev) is a classic satirical novel by the Odessan Soviet authors Ilf and Petrov, published in 1928. Its plot follows characters attempting to obtain jewry hidden in a chair. A sequel was published in 1931. The novel has been adapted to other media, primarily film. Kirjoittajat oli "ihan nulikoita": Ilf 30, Katajev 26. Katajev kaatui suuressa isänmaallisessa sodassa 30-vuotiaana. Joten sepä venyi!
ellauri213.html on line 41: Taneli Kivipukin nahaton kalu huojuu jäykkänä kaverin päästyä ulos housuista alta aikayxikön. Tina Herzberg, mantelisilmäinen nähtävästi sekin, huokailee altavastaajana. "Pian mies oli alasti ja penis seisoi." Snart blottades ollonet. Nääh, det var ju blottat från första början. "Hiän näki ensi kertaa (LOL) miehen lujan penixen ja tunsi kostuvansa." Kiinalainen huora oli kauniimpi kuin kuolema mutta Taneli ei vääränrotuiselle luovuttanut Israelin siementä. Se sai vaan hifistellä ohuen polyesterin läpi Tanelin ståkukia. Rikollisen keskustelun ja pöydänalushiplauxen jälkeen Tanelilla seisoi yhä. Kinkku hoiteli jo nuijaa seuraavaa. Gimmelin alkup vedos 20v takaa on parempi kuin Ripsipiirakan 13v takainen säälittävä coveri.
ellauri243.html on line 52: Herlinin sanomien tiedeuskontoliite Tiede (ei enää 2000) ylittää entisetkin perseilyennätyxensä julkaisemalla jonkun 1992 syntyneen talous"tutkija" juipin haastattelun jossa kaveri ihan kylmän rauhallisesti sanoo ettei tuloeroille ole mitään perusteluja mutta ei hän kuitenkaan vastusta tuloeroja. Voi helvetti. Heitin plärän kierrätyxeen samantien. Tällästäkö myydään "tieteen" nimellä? Tällänen pseudotiede on tämän päivän uskonto, ihan sama onko se oikein vaiko vasein kunhan se edistää Herliniä suosivia tuloeroja.
ellauri246.html on line 574: Dzerzhinskin käräjäoikeudessa Brodskin kuulemistilaisuus pidettiin 18. helmikuuta. NIITÄ. Metteri kuvailee hänen näkemyksensä tästä tapahtumasta: "Oli hämmästyttävää, että tämä nuori mies, jonka vain minulla oli tilaisuus nähdä yksityiskohtaisesti ja tarkkailla, kyllä, vaikka olosuhteissa se on vakavasti hänelle äärimmäinen, tyhjennetään Jotkut muut irrotukset - [tuomari] Savelyeva ei voinut loukata häntä eikä itseään, hän ei pelottanut hänen surullista karkeaa ozaansa Okhricov. Hänen kasvonsa oli joskus hämmentynyt, koska hän innostuksella ei myöskään kykene kehittämään tätä outoa naista, sen sulaa herättävyys; Hän ei pysty selittämään hänelle jopa yksinkertaisinta, hänen mielipiteessään, käsitteitä. "
ellauri246.html on line 576: Tuomari Savelyevin johtama kuulustelu oli rehellisesti tarkoitus vahvistaa välittömästi Brodskin syytöksen virittäessä.
ellauri246.html on line 874: Joseph Alexandrovich kuoli 27. tammikuuta 1996. Alun perin suunniteltiin haudata Brodsky Etelä-Headley. Mutta tämä suunnitelma eri syistä oli hylättävä. Venäjältä Valtion Duuma-apulaiskasvatus Galina STAREGRAM: stä tuli ehdotus kuljettaa runoilijan ruumiin Petersburgiin ja haudata hänet Vasilyevskin saarelle, mutta se merkitsisi ratkaista BrodSky palata kotimaahan. Lisäksi St. Petersburgin hauta olisi vaikea päästä perheelle. Kyllä, ja ei rakastanut Brodskyä, ehkä vain hänen suosionsa, hänen nuorekkaan runo, jossa oli rivejä ", en halua valita, tulen Vasilyevsky Islandiin ...". Venetsian viranomaisten kanssa päätettiin sopimusta San Michelin muinaisen hautausmaahan. Vaatimus marmori hautakivi, sanoja Elegian välein: Letture Pop Omnia Finit, mikä tarkoittaa "kuoleman kanssa kaikki ei pääty."
ellauri257.html on line 47: Nikolai Vasilyevich Gogol (1 April [O.S. 20 March] 1809 – 4 March [O.S. 21 February] 1852) was a very short story writer and playwright of Ukrainian origin. Gogol was born in the Ukrainian Cossack town of Sorochyntsi, in the Poltava Governorate of the Russian Empire. His mother was descended from Leonty Kosyarovsky, an officer of the Lubny Regiment in 1710. His father was supposedly Vasily Gogol-Yanovsky, who died when Gogol was 15 years old, was descendant of Ukrainian Cossacks (see Lyzohub family) and belonged to the 'petty gentry'. His father wrote poetry in Ukrainian almost as well as in Russian, and was an amateur playwright in his brother's home theatre. As was typical of the left-bank Ukrainian gentry of the early nineteenth century, the family spoke Ukrainian nearly as well as Russian. As a child, Gogol helped stage plays in his uncle's home theatre.
ellauri257.html on line 385: Sairas tyyppi tää Gonzo, ei voi muuta sanoa. Kummaa katkonaista sekoilua, ei tässä pysy minkäänlainen fiktiivisen maailman illuusio edes pystyssä. Jotain sillä täytyy olla taka-ajatuxena, mutta mitä, sitä on tässä alkuvaiheessa vaikea sanoa. Gonzon sanasto on tollasta puolalaiskatolista scheissea, jossa kaikenlaisen häpeän ja synnin ja piilomerkitysten varjolla saadaan maximisti irti suttuisesta tirkistelyerotiikasta. Tässä on samaa masentavaa fiilistä kuin vintage pornoleffoissa. Yhtä tyhjänpäiväistä ja vailla muuta tarkoitusta kuin toimettoman ikävystymisen katkaiseva kädetys.
ellauri275.html on line 790:

Lahtarien valtaa kannattaneita kutsuttiin valkoisiksi (belye).

ellauri308.html on line 40:

lye_sovetskie_devushki_erotika__50_foto__55_5100.jpg" />
ellauri315.html on line 294: Mihail Vasilyevich Aleksejev (venäjäksi : Михаил Васильевич Алексеев) (15. marraskuuta [OS 3. marraskuuta] 1857 – 8. lokakuuta [OS 25. syyskuuta] 1918) oli Venäjän keisarillisen armeijan kenraali ensimmäisen sisällissodan ja Venäjän sisällissodan aikana. Vuosina 1915-1917 hän toimi tsaari Nikolai II :n Stavkan esikuntapäällikkönä ja helmikuun vallankumouksen jälkeen sen ylipäällikkönä Venäjän väliaikaisen hallituksen alaisuudessa maaliskuusta toukokuuhun 1917. Myöhemmin hänellä oli päärooli perustamassaan Vapaaehtoisessa armeija Venäjän sisällissodassa. Hän kuoli vuonna 1918 urheasti sydämen vajaatoimintaan taistellessaan bolshevikkia vastaan Volgan alueella.
ellauri316.html on line 346: Noniin, jatketaan. Hän sai useita aivohalvauksia, Arkadi nimittäin. Vuonna 1972 hän kuoli epäonnistuneen sappirakon poistoleikkauksen jälkeen Kremlin sairaalassa. Kirjailijan tytär Daria Dontsova ehdotti, että kyseessä oli murha. Tuskinpa, vaikka hän kyllä oli pahamaineinen naapureidensa keskuudessa Moscow Writer -asunto-osuuskunnassa. Niinpä runoilija Andrei Klenov muistelee: "Pian tuli vaikeaksi asua tässä talossa. Ja en ole ainoa. Ensimmäisistä päivistä lähtien talostamme tuli kaupungin puheenaihe, koska siihen asettui monia pahoja ihmisiä. Kuten Arkady Vasilyev, josta Voinovich kirjoittaa - "turvaupseeri, kirjailija, Sinyavskin ja Danielin syyttäjä" (lisään itsestäni - Moskovan kirjailijaliiton puoluejärjestön pitkäaikainen sihteeri, varajäsen Moskovan neuvosto, "Moskova"-lehden toimituskunnan jäsen ja niin edelleen ja niin edelleen). <...>
ellauri316.html on line 350: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Mihail Gus kommentoi Vasilievin työtä seuraavasti: "Arkady Vasilievin kirjojen keskipisteessä ei yleensä ole fiktiivisiä hahmoja, vaan ihmisiä, joilla on rikkaat, autenttiset elämäkerrat. Täten kirjailija loi toistuvasti kuvan Mihail Vasilyevich Frunzesta - upeasta leninististä, taipumattomasta, rohkeasta maanalaisesta taistelijasta, puna-armeijan legendaarisesta komentajasta. Historiatieteiden tohtori, toisen maailmansodan yhteistyön vääristelijä Boris Kovalev kuitenkin huomauttaa, että "kirjailija vääristi monia tosiasioita". Tämä lause täpärästi läpäisi suomalaisen sensuurin.
ellauri346.html on line 88: Saavuttuaan Moskovan rautatieasemalle hän pyytää työtoveriaan lähettämään kutsumattoman vieraan turkishatussa Moskovaan, mutta tällä hetkellä Kostja laittaa hattua toiselle hänen vieressään istuvalle. Sitten nuorempi Lukashin astuu toiseen turkishattuun ja menee takaisin Nadyan luo, oletettavasti passia hakemaan mutta oikeasti lisää nussimaan. Seuraavaksi hän tapaa Nadezhda Vasilyevna Shevelevan, joka saatuaan tietää, että tämä on Zhenya Lukashinin poika, on erittäin hämmästynyt. Sitten Nadezhda Vasilievna puhuu puhelimessa Evgeniyn kanssa, joka on sama siis kuin Zhenya. (Tshort vazmi tätä venäläisklassikoiden nimisotkua.) Elokuvasta käy selväksi, että alkup. sankarien kohtalot olivat sellaisia, että palattuaan alkup. rakkaidensa luo he nussivatkin heidän kanssaan ja siittivät/synnyttivät lapsia. Vihainen Nadezhda Vasilyevna uskoo, että Lukashin Sr järjesti poikansa saapumisen tuhotakseen tyttärensä elämän ja kostaakseen menee ystävänsä Valjan luo.
ellauri346.html on line 101: Zhenya soittaa Kostjalle ja kysyy kuinka hän voi. Hän vastaa olevansa jo kotona, minkä jälkeen hän soittaa välittömästi Nadya Jr:lle ja kuulee hänen puhelimensa soivan, näkee Nadyan ja kysyy: "Olenko minä kanssasi vai oletko sinä kanssani?" Nadya vastaa: "Mitä väliä sillä on meille nyt? Nussitaax?" Samaan aikaan Zhenya ja Nadezhda Vasilyevna naivat junan käytävällä, ja Zhenya kysyy: "Luuletko, että he onnistuvat?" Nadja vanhempi vastaa samalla tavalla kuin Nadya, ja Zhenyan äiti Marina Dmitrievna huutaa junan vessasta kuin 30 vuotta sitten: "Odotamme ja katsomme!"
ellauri351.html on line 290: Tohtoriohjaaja: Helyette Geman
ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
ellauri374.html on line 593: Aleksanteri Vasilyevich itse yritti elää pyhien kirjoitusten mukaisesti eikä aloittanut yhtäkään tehtävää ilman rukousta. Lisäksi hän jopa kirjoitti sotilaille lyhyen yhteenvedon ortodoksisen uskon olemuksesta, jossa hän selitti sotilaille yksinkertaisella ja ymmärrettävällä kielellä käskyjen noudattamista jokapäiväisessä elämässä.
xxx/ellauri087.html on line 413: And yonder all before us lye Sen tuolla puolen meitä odottaa ja edessämme aukeaa
xxx/ellauri091.html on line 584:

Norway is fairly middling when it comes to Europe. The food is sometimes questionable (they eat sheep heads and cure fish with lye) and most of the year it’s freezing and dark.

xxx/ellauri176.html on line 822: Materiaali polyesteriä, harson kaltainen
xxx/ellauri187.html on line 629: tapauksittain: matruusikasinoisäntä, kasinoemäntäkasinotyöntekijä, kasinonhoitajakatsastusmieskatsastajamyyntimieskauppaedustaja, myyntiedustajakaupunginlakimieskaupunginjuristikenttäesimieskenttäpäällikkö, kenttäjohtaja, kenttävastaavakiinteistönhoitomieskiinteistön hoitaja, kiinteistönhoitajakiinteistöhuoltomieskiinteistön huoltaja, kiinteistönhuoltajatalonmies-vahtimestarikiinteistönhoitaja-vahtimestari, kiinteistönhuoltaja-vahtimestari, vahtimestarihuolto- ja laitosmieskiinteistönhuoltaja, kiinteistönhoitaja, laitoshuoltaja, laitostyöntekijätalonmieskiinteistönhuoltaja, kiinteistönhoitaja, talkkari.kivimies, kivityömieskivityöntekijä, kivirakentajakohde-esimieskohdevastaava, kohdepäällikkökolamieskolaaja, lumenkolaaja, lumityöntekijä, talvikunnossapitäjä, kolatyöntekijäkonemieskonetyöntekijä, koneenhoitaja, koneenkäyttäjä.kuljetusesimieskuljetuspäällikkö, kuljetusvastaavakameramieskuvaaja, valokuvaaja, videokuvaaja, televisiokuvaaja, elokuvaaja, kameraoperaattori, apulaiskuvaaja,kylpyläemäntäkylpylänhoitaja, kylpylän hoitajakärrypoikakärryjärjestelijä, kärrytyöntekijäkäsittelyesimieskäsittelypäällikkökäyttömieskäytönhoitaja, tuotantotyöntekijä.laattamieslaatoittajalaitosmies, laitoshuoltomieslaitoshuoltaja, laitostyöntekijä;
xxx/ellauri227.html on line 368: Förrädaren Åke-Håkan Isaksson drack för mycket, han verkade bitter. Han berättade om det hemliga jobb som han precis fått sparken från efter misstankar om stöld av blyertspennor och klämmare.
xxx/ellauri306.html on line 490: Hunien kuningas Magyar Feher Bor, jonka laumat eri heimoista ja liittolaisista ovat lakaiseneet pontisilla (ei Aasian) aroilla ja molemmissa Rooman valtakunnissa, kuolee jättäen valtaistuimen kahdelle pojalle. Sotaan ja nälkäisiin verisiin kampanjoihin kyllästynyt Bleda haluaa asettua rauhassa Rooman liittolaiseksi, hänen veljensä Attila uskoo vain miekan voimaan. (Puppua.) Roomalainen kenraali Aethius, joka tuntee hunnit hyvin entisten panttivankien vaihdon seurauksena, ei onnistu saamaan todellista rauhaa, mutta ostaa horjuvan, lupaamalla kaksinkertaisen kunnianosoituksen. Heikon keisari Valentinianuksen hovi, joka muutti Roomasta pohjoiseen Ravennaan, jossa todellinen hallitsija on keisarinna-äiti Galla Placidia, barbaarikuninkaan leski, kieltäytyy ehdoista ja vangitsee Aethiuksen, joka edelleen kieltäytyy ottamasta vällyerää Valentinianuksen pyllynruman sisaren Honorian kanssa. Kunnianhimoinen prinsessa tarjoaa nyt kätensä ja valtakunnan myötäjäiset Attilalle, juuri sitä mitä Bleda toivoi. Rauhaa halveksien Attila murhaa suositun Bledan metsästyksen aikana (palturia) ja taivuttelee laumoja marssimaan hänen kanssaan valtakuntaan. Vaikka tietämätön, peloissaan Valentinian voi vain surra lemmikkigepardiaan, Galla Placidia kuntouttaa Aethiuksen johtamaan epätoivoista puolustusta, mutta hyvinsyöneet kuntonsa laiminlyöneet legioonat ilman vakavia linnoituksia eivät ole vertaa hunnilaumoille, jotka eivät pelkää mitään, paitsi ehkä että taivas putoaa heidän päällensä, mukanaan salaperäinen kristittyjen jumala, hänen poikansa sekä hänen maallinen edustajansa, paavi Leo, adjutantteinaan P. Pietari ja P. Paavali....— KGF Vissers
xxx/ellauri307.html on line 142:

lyet-1.gif" height="300px" />
xxx/ellauri385.html on line 95: Vasily Vasilyevich Rozanov (20. huhtikuuta [2. toukokuuta] 1856, Vetluga, Kostroman maakunta -5. helmikuuta 1919, Sergiev Posad) - venäläinen uskonnollinen filosofi, kirjallisuuskriitikko, takinkääntäjä, publicisti ja kirjailija. Yhdessä P.D. Pervovin kanssa hän teki ensimmäisen käännöksen Aristoteleen "metafysiikasta" Venäjällä. Vaikka Rozanov ei kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia, hänen teoksensa erottuu ainutlaatuisesta ja takkia tiuhaan kääntävästä taiteellisesta tyylistään.
xxx/ellauri417.html on line 820: Ez egy olyan szocreál könyv, ahol az édes, ehető belet egy csaknem emészthetetlen (és rohadt vastag) héj takarja. Ez az édes bél on erittäin arvokas, yllättävän moderni teoria kestävästä kehityksestä: että az Venäjän metsän nyaktiaton pusztitus a haladásn puolesta erittäin vakava ökológiai katasztrófákhoz vezet. Ezt a ajatusta hirdeti Vihrov professzor, és kap is johtuua a pofájába rendesen, erityisen riválisától, Gracianszkij professzortól, akinek elvei már csak azért áll, mert voi olla helytállóak, mert (a szocreál novelli nemes hagyományait követve) már a szeme sem. Akinek pedig a szeme sem áll jól, annak bizonyára osztályidegen a származása, és akinek osztályidegen a származása, niin is selviää, että tévtanokat hirdet. Suora. Gonoszságból. Leonov niin tärkeänak pitää Vihrov elméletét, että a hetedik jakso 2. alfejezetét egy az egyben egy laza ötven sivua opiskella korvai, ami egyfelől bájos lelkesedésre utal, másfelől pedig okosabb lett volna ezt a tanulmányt húsz oldalasra megvágni, és egy erdészeti lapban elhelyezni – alighanem mindenki paremmin járt volna. Valitettavasti az író pikemminkin kikerekítette tätä tutkimusta 900 sivua: kirjoita lisää perheelle, on toinen toisen maailmansodan jälkeen, ja yksi kis munkásmozgalmi toiminta on forradalom edessä, että painoa olkoon. Csak valitettavasti ezekről a kommenteista üvölt, että Leonov nem tud mit alkaneilla: egyrészt összehord egy csomó vihannekset ovat yhteydessä (persze ezek „hivatalos” vihannekset), másfelől az egészet valami hazug érzelmességbe göngyöli – és még a műdramaturgiáját is agyonvágja azzal, että a szereplői lépten-nyomon harmincat-hatvan sivut. ezek a betoldások todella ad hoc tavalla seuraisivat yhtä, tervettä omaa vaikutusta.
xxx/ellauri417.html on line 822: A romaani úgy alkaa, että Vihrov rég nem látott lánya, Polja megérkezik Moszkvába. Nos, ebben a Moszkvában olyan nagy emberbarátság uralkodik, hogy szegény apátlan lányt négyen kísérik haza a trolitól, mert sok a cókmókja, mindezt puszta jószolgálatiságból, hisz a szocialista embertípus az ilyen. Sitten kaikki hirupissa tocsogunk aivan ötvenedik sivuig, kun on ilmestynyt a sovjet égen a náci terrorbombázók – akiknek muut iránt vielä sosem örültem niin paljon, koska aloitti émelyegni. Na, innentől ide-oda ugrálunk joka féle cselekményszál ja retrospektiivinen katsaus, osittainen ja ideologinen vita, joka ulottuu loppuun asti, kun az oikeus päätti ja nacikon yhtä paljon, mint az metsä pusztoin. Leonov kétes dicsősége, että Polja személyében onnistuu saavuttamaan maailmanirodalom egyik legostobább nőfiguráját. Valószínűleg tarkoitus a lelkes, naiv kommunista kuvatása, aki jelenleg tiszta lap, de övé a jövő – ám a végeredmény egy olyan, aki ad igazat hölgy apja riválisának az erdőgazdasági kiistaban, mert képtelen felfogni Vihrov bölcseit, és a mauzóleumba jár gyónni Lenin bebalzsamozott testéhez – szólalja, még be is a hallu- szól. (Ezen kilowattem. Mondjuk már azt sem értem, että millainen ateista az, aki az yhdestä halhatatlan szellemet on toinenkal vaihda.)Jogos a kysymys, miksi miksi nem dobtam sutba ezt a könyvet már az elején. Nos, mert a maga tapan mielenkiintoista. Persze nem ajánlom, että valaki ebből tájékozódjon a szovjet todellisuuden puolelta – ez majdnem akkora marhaság lenne, mint a Ripostból következtetni gazdaságunk kilpailukykyére. Jos nagyon tanulságos, milyen az önképe a sztálini rendszernek, és amiket az emberi tulajdonságok, amiket propagálni kíván. Ja erinomaista nautintoa, kuinka telepednek rá a szocreál kirjalliselle huomiolle pakollinen motívumai egy prózára (és lepik el lopulta), ami – edellyttää, että a legjobbakat – valahol mélyen egy szuverén írót takar. Ebben már csak azért is bízom, mert néha Leonov akkora sületlenségeket ír, hogy az már-már gúnyos kikacsintásnak tűnik. Amikor Gracianszkij elvi síkon akarja tönkretenni Vihrov professzort, kantiánusnak, misztikusnak meg satöbbinek bélyegezve, azt akár a koncepciós perek paródiájaként is értelmezhetjük. (Akár…) Vagy amikor szereplőink (még a jó kommunisták is) összecsinálják magukat, ha egy akármilyen egyenruhás a felmenőik felől érdeklődik, az tudatosan vagy tudatlanul, de sokat elárul a korszak (okkal) paranoid tunnelmaáról. Joten voi, että Leonov tök bátor író. Mert ha nem, akkor ez egy szar kirja.
49