Norway is fairly middling when it comes to Europe. The food is sometimes questionable (they eat sheep heads and cure fish with lye) and most of the year it’s freezing and dark.
laitosmies, laitoshuoltomies | laitoshuoltaja, laitostyöntekijä;
xxx/ellauri227.html on line 368: Förrädaren Åke-Håkan Isaksson drack för mycket, han verkade bitter. Han berättade om det hemliga jobb som han precis fått sparken från efter misstankar om stöld av blyertspennor och klämmare.
xxx/ellauri306.html on line 490: Hunien kuningas Magyar Feher Bor, jonka laumat eri heimoista ja liittolaisista ovat lakaiseneet pontisilla (ei Aasian) aroilla ja molemmissa Rooman valtakunnissa, kuolee jättäen valtaistuimen kahdelle pojalle. Sotaan ja nälkäisiin verisiin kampanjoihin kyllästynyt Bleda haluaa asettua rauhassa Rooman liittolaiseksi, hänen veljensä Attila uskoo vain miekan voimaan. (Puppua.) Roomalainen kenraali Aethius, joka tuntee hunnit hyvin entisten panttivankien vaihdon seurauksena, ei onnistu saamaan todellista rauhaa, mutta ostaa horjuvan, lupaamalla kaksinkertaisen kunnianosoituksen. Heikon keisari Valentinianuksen hovi, joka muutti Roomasta pohjoiseen Ravennaan, jossa todellinen hallitsija on keisarinna-äiti Galla Placidia, barbaarikuninkaan leski, kieltäytyy ehdoista ja vangitsee Aethiuksen, joka edelleen kieltäytyy ottamasta vällyerää Valentinianuksen pyllynruman sisaren Honorian kanssa. Kunnianhimoinen prinsessa tarjoaa nyt kätensä ja valtakunnan myötäjäiset Attilalle, juuri sitä mitä Bleda toivoi. Rauhaa halveksien Attila murhaa suositun Bledan metsästyksen aikana (palturia) ja taivuttelee laumoja marssimaan hänen kanssaan valtakuntaan. Vaikka tietämätön, peloissaan Valentinian voi vain surra lemmikkigepardiaan, Galla Placidia kuntouttaa Aethiuksen johtamaan epätoivoista puolustusta, mutta hyvinsyöneet kuntonsa laiminlyöneet legioonat ilman vakavia linnoituksia eivät ole vertaa hunnilaumoille, jotka eivät pelkää mitään, paitsi ehkä että taivas putoaa heidän päällensä, mukanaan salaperäinen kristittyjen jumala, hänen poikansa sekä hänen maallinen edustajansa, paavi Leo, adjutantteinaan P. Pietari ja P. Paavali....— KGF Vissers
xxx/ellauri307.html on line 142: lyet-1.gif" height="300px" />
xxx/ellauri385.html on line 95: Vasily Vasilyevich Rozanov (20. huhtikuuta [2. toukokuuta] 1856, Vetluga, Kostroman maakunta -5. helmikuuta 1919, Sergiev Posad) - venäläinen uskonnollinen filosofi, kirjallisuuskriitikko, takinkääntäjä, publicisti ja kirjailija. Yhdessä P.D. Pervovin kanssa hän teki ensimmäisen käännöksen Aristoteleen "metafysiikasta" Venäjällä. Vaikka Rozanov ei kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia, hänen teoksensa erottuu ainutlaatuisesta ja takkia tiuhaan kääntävästä taiteellisesta tyylistään.
xxx/ellauri417.html on line 820: Ez egy olyan szocreál könyv, ahol az édes, ehető belet egy csaknem emészthetetlen (és rohadt vastag) héj takarja. Ez az édes bél on erittäin arvokas, yllättävän moderni teoria kestävästä kehityksestä: että az Venäjän metsän nyaktiaton pusztitus a haladásn puolesta erittäin vakava ökológiai katasztrófákhoz vezet. Ezt a ajatusta hirdeti Vihrov professzor, és kap is johtuua a pofájába rendesen, erityisen riválisától, Gracianszkij professzortól, akinek elvei már csak azért áll, mert voi olla helytállóak, mert (a szocreál novelli nemes hagyományait követve) már a szeme sem. Akinek pedig a szeme sem áll jól, annak bizonyára osztályidegen a származása, és akinek osztályidegen a származása, niin is selviää, että tévtanokat hirdet. Suora. Gonoszságból. Leonov niin tärkeänak pitää Vihrov elméletét, että a hetedik jakso 2. alfejezetét egy az egyben egy laza ötven sivua opiskella korvai, ami egyfelől bájos lelkesedésre utal, másfelől pedig okosabb lett volna ezt a tanulmányt húsz oldalasra megvágni, és egy erdészeti lapban elhelyezni – alighanem mindenki paremmin járt volna. Valitettavasti az író pikemminkin kikerekítette tätä tutkimusta 900 sivua: kirjoita lisää perheelle, on toinen toisen maailmansodan jälkeen, ja yksi kis munkásmozgalmi toiminta on forradalom edessä, että painoa olkoon. Csak valitettavasti ezekről a kommenteista üvölt, että Leonov nem tud mit alkaneilla: egyrészt összehord egy csomó vihannekset ovat yhteydessä (persze ezek „hivatalos” vihannekset), másfelől az egészet valami hazug érzelmességbe göngyöli – és még a műdramaturgiáját is agyonvágja azzal, että a szereplői lépten-nyomon harmincat-hatvan sivut. ezek a betoldások todella ad hoc tavalla seuraisivat yhtä, tervettä omaa vaikutusta.
xxx/ellauri417.html on line 822: A romaani úgy alkaa, että Vihrov rég nem látott lánya, Polja megérkezik Moszkvába. Nos, ebben a Moszkvában olyan nagy emberbarátság uralkodik, hogy szegény apátlan lányt négyen kísérik haza a trolitól, mert sok a cókmókja, mindezt puszta jószolgálatiságból, hisz a szocialista embertípus az ilyen. Sitten kaikki hirupissa tocsogunk aivan ötvenedik sivuig, kun on ilmestynyt a sovjet égen a náci terrorbombázók – akiknek muut iránt vielä sosem örültem niin paljon, koska aloitti émelyegni. Na, innentől ide-oda ugrálunk joka féle cselekményszál ja retrospektiivinen katsaus, osittainen ja ideologinen vita, joka ulottuu loppuun asti, kun az oikeus päätti ja nacikon yhtä paljon, mint az metsä pusztoin. Leonov kétes dicsősége, että Polja személyében onnistuu saavuttamaan maailmanirodalom egyik legostobább nőfiguráját. Valószínűleg tarkoitus a lelkes, naiv kommunista kuvatása, aki jelenleg tiszta lap, de övé a jövő – ám a végeredmény egy olyan, aki ad igazat hölgy apja riválisának az erdőgazdasági kiistaban, mert képtelen felfogni Vihrov bölcseit, és a mauzóleumba jár gyónni Lenin bebalzsamozott testéhez – szólalja, még be is a hallu- szól. (Ezen kilowattem. Mondjuk már azt sem értem, että millainen ateista az, aki az yhdestä halhatatlan szellemet on toinenkal vaihda.)Jogos a kysymys, miksi miksi nem dobtam sutba ezt a könyvet már az elején. Nos, mert a maga tapan mielenkiintoista. Persze nem ajánlom, että valaki ebből tájékozódjon a szovjet todellisuuden puolelta – ez majdnem akkora marhaság lenne, mint a Ripostból következtetni gazdaságunk kilpailukykyére. Jos nagyon tanulságos, milyen az önképe a sztálini rendszernek, és amiket az emberi tulajdonságok, amiket propagálni kíván. Ja erinomaista nautintoa, kuinka telepednek rá a szocreál kirjalliselle huomiolle pakollinen motívumai egy prózára (és lepik el lopulta), ami – edellyttää, että a legjobbakat – valahol mélyen egy szuverén írót takar. Ebben már csak azért is bízom, mert néha Leonov akkora sületlenségeket ír, hogy az már-már gúnyos kikacsintásnak tűnik. Amikor Gracianszkij elvi síkon akarja tönkretenni Vihrov professzort, kantiánusnak, misztikusnak meg satöbbinek bélyegezve, azt akár a koncepciós perek paródiájaként is értelmezhetjük. (Akár…) Vagy amikor szereplőink (még a jó kommunisták is) összecsinálják magukat, ha egy akármilyen egyenruhás a felmenőik felől érdeklődik, az tudatosan vagy tudatlanul, de sokat elárul a korszak (okkal) paranoid tunnelmaáról. Joten voi, että Leonov tök bátor író. Mert ha nem, akkor ez egy szar kirja.
49 |