Nyt alkas sitten saarnaosuus. Rukoilkaamme. Mä lakkasin jossain vaiheessa edes teeskentelemästä kirkonpenkissä kädet ristissä pää köyryssä hartaan näköstä. Herra näki kuitenkin sieluuni ja ettei siellä ollut ketään kotona. Vaan riepumatot rytyssä. Mutta ensin kirjeitä ja sanomia pikkuprofeetoilta eli Lassin peukuttamilta hämärämiehiltä.
ellauri264.html on line 298: Val. v. 3:4 Hän on tehnyt minun lihani ja minun nahcani wanhaxi/ ja minun luuni musertanut.
ellauri322.html on line 289: Norjan matkalle lähdin kahden miehen seurassa, I left my little girl behind me. Marylle ei kelpaa Ruåzissa melkein mikään, ei ruisleipä, untuvatäkit, ei kakluunit, se haluaisi vehnästä, kovan petin, ohkasen peiton ja avotulen vetoisassa huoneessa. Niikö kotona. Pellotkin haisee mädänneeltä silliltä. Sitä ei runoilija kestä. Kyllä siankakka sentään haisee paremmalta.
ellauri390.html on line 95: Hannu Väisänen on homo. Isä oli pappi mutta huumorimiehiä. Uskonto ei jättänyt hyviä muistoja. Vastenmielisyyttä kirkkoa kohtaan lisäsi isän tuttu sotilaspappi, joka kävi opastamassa, montako remminiskua lapsille piti antaa rangaistukseksi mistäkin rikoksesta. Solisluuni murtuivat, mutta jouduin pyytämään kiusaajalta anteeksi kuin Vapahtaja. He eivät tiedä mitä he tekevät. Kostoxi isävainaalle Hannu Väisänen käy puolisoineen naku-uimassa pappilan läheisessä joessa. Joskus myös sukellamme Christophen kanssa.
ellauri408.html on line 482: Eheu fugaces, postume, postume, labuntur anni! Anni finaalissa. Elämäni pisarat putoilevat iäisyyden ahmaisevaan kuiluun. Ken tarttuu huiluuni postuumisti, minne vie sen? Sas se! Uhriutumisen uskonto lataa arvoa ihmisen matkakorttiin. Lapsettomuus tekee apinoista erityisen ilkeitä. Luennoin tänään stoalaisesta koulukunnasta tuntien todellista vastenmielisyyttä useimpia kuulijoitani kohtaan. Ihmiskunta tarvizee hartausmenoja. Mihin muka? Hartausmenot ovat hanurista. Heput pitävät Jee-suxesta kerze antaa ilmaisexi. Aina se tit for tatin voittaa. Toisesta suupielestä veli Unelias soimaa kansanvaltama, joka suosii keskinkertaisuuxia. Veli ei honaa että sellainenhan se on juuri ize.
xxx/ellauri168.html on line 203: "Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa virtsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin lepakot. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. Hän on jännittänyt jousensa kuin japanilaisten kätkijöiden ruma lättäpärstä Petteri ja kusettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. Minä olen joutunut koko kansan nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua vermutilla. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Heran odotus."
xxx/ellauri177.html on line 170: Minä rakastan sinua sen kuolemassa, mikä elää ja mikä lisääntyy. Teen kanssasi ainoan avioliiton, jota sydämeni kaipaa. Menen korkeammalle, aina korkeammalle, kunnes olen saavuttanut uunin, jossa paistat pentuja. Siellä se on pimeä tähti, valtava valkoinen ruusu, jonka jokainen lehti palaa kuin kuu, hopeinen wc-istuin, josta säteilet niin viattomuuden liekkejä, että koko paratiisi pysyy valaistuna pyllyverhosi yhdellä hohteella. Kaikki mikä on valkoista, aamunkoitto, saavuttamattomien huippujen lumi, tuskin kuoriutuneet liljat, tuntemattomien lähteiden vesi, auringon kunnioittamien kasvien maito, neitsyiden hymyt, kuolleiden lasten sielut kehdossa, sade valkoisilla jaloillasi, suola, sokeri, kokaiini. Sitten minä nousen huulillesi kuin heppa sulattava hienovarainen liekki; Minä astun sisääsi sinun puoliksi avoimen alkusuusi kautta, ja häät pidetään, samalla kun arkkienkelit vapisevat ilostamme. Olla neitsyt, rakastaa itseä neitsyenä, säilyttää immenkalvo ja irroittamaton esinahka suloisimpien suudelmien keskellä! Kaikki rakkaus makaa joutsenen siivilässä, puhtauden pilvessä, valon rakastajan käsissä, jonka hyväilyt ovat sielun nautintoja! Täydellisyys, yli-inhimillinen unelma, halu, josta luuni halkeilevat, ilot, jotka nostavat minut taivaaseen! Oi Maria, valittu astia, kastroi ihmisyyteni, tee minusta eunukki ihmisten keskuudessa, jotta voit pelkäämättä luovuttaa minulle neitsyytesi aarteen! Ja isä Mouret pyörtyi lattialla, hampaita räpiskelemällä, kuumeen valtaamana. Että pitää miestä kepin uittamisen pelottaa. Ei se ole niin hirveää, väpelöinkin oppii auttavasti uimaan autettuna.
xxx/ellauri177.html on line 182: -- Tiedän, olet rakkaani, tulet lihastani, odotat, että otan sinut syliini, jotta meistä tulee yksi (meidän lisäxi, eli yht 3). Unelmoin sinusta. Olit rinnassani, ja annoin sinulle vereni, lihakseni, luuni. En kärsinyt. Otit minulta puolet sydämestäni, niin hellästi, että minulla oli ilo jakaa itseni näin. Onnestain on puolet sinun, jos sä sen huolit vaan. Etsin sitä, mikä minulla oli parasta, mikä minulla oli kauneinta, hylätäkseni sen sinulle. Olisit ottanut kaiken pois, että olisin sanonut kiitos... Ja heräsin, kun tulit ulos minusta. Tulit ulos silmieni ja suuni kautta, tunsin sen. Olitte kaikki lämpimiä, tuoksuvia, niin hyväileviä, että juuri kehosi jännitys sai minut nousemaan istumaan.
xxx/ellauri179.html on line 1006: Sonnintappojuhlat on eteläsavolaista menoa. Pohjoisen baskit ja kataluunit on sen jo lopettaneet turhana ja julmana tuontitavarana. Sana flamenco tarkoittaa espanjaksi flaamilaista. Mustalaiset saapuivat maahan Kaarle V:n hallituskaudella samaan aikaan, kun maahan tuli runsaasti flaamilaisia sotilaita.
xxx/ellauri237.html on line 505: kuin kala telakoituen äänettömästi kaluuni. No siinähän se tuli! Osaatkos paremmin?
15