Pienempiä marinoita on pääsatamien välillä. Maasillan molemmissa päissä on veteen upotettujen marmoripylväiden varassa lepäävä silta. Alapuolella kulkee ohi purjeita, ja raskaita kauppatavaralla kuormattuja proomuja, norsunluulla koristeltuja matkustajalauttoja, kuomutettuja gondoleita, kolmisoutuja ja kaxisoutuja, kaikenlaisia aluxia jotka ovat liikkeellä tai kiinni laitureissa.
Kyykkysiltään mantteleihin sonnustautuneet miehen päästävät väliin kuin tukahtuneita haukahduxia. Naiset torkahtelee, kädet syleillen polvia, oza polvissa, niin verhojensa peitossa että niitä voisi luulla vaatenyyteixi pitkin seinänvieriä. Niidenn vieressä puolialastomia lapsia, ihan madonsyömiä, jotka kazoo tyhmännäköisinä lamppujen palamista;
ellauri043.html on line 2156:
ellauri043.html on line 6288: että vois luulla sitä sokeax.
ellauri049.html on line 1013: Star Wars roskapokkari on yhtä narsistista puuroa. Vois luulla et tätä nyt ei jaxa lukee Erkkikään, mutta Erkkipä lukee, ize asiassa 20 miljoona Erkkiä on ostanut ja lukenut tän scifi-kirjailijan pokkareita. Sehän painii samassa sarjassa kuin Paolo Coelho!
ellauri050.html on line 292: I slept, methinks, and woke, Mä nukuin luullaxeni ja heräsin,
ellauri055.html on line 323: Entä lällyys? Missä mietelmätyypeissä on eniten lällyjä? Mietelmät johtaa 33, asian vierestä 28, neuvokit 22, minukit 9. Mutta prosentuaalisesti? Ylläri: asian vierestä on lällyjä yli puolet, puutarhamietelmistä kolmannes, minukeista neljännes, neuvokeista viidennes. Ois voinut luulla että minukeissa olis enempi lällyjä, mutta ei.
ellauri055.html on line 661: Hihtaa takaisin palauttamaan stidiaskia. Ettei luulla varkaaxi. Elias poika tulee vastaan kumisaappaissa. Mieshän sinä taidat olla, kun on kumpparit.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri062.html on line 801: Yhtä typerää olisi luulla että blokkijaossa on kyse maailmankazomuxista. Siinä on kyse blokkijaosta. Apinat vartioivat reviirejään. Paviaanit tallustavat kylkimyyryä edestakaisin tontin rajalla, näyttelee punaista persettä ja kulmahampaita häntä kaarella.
ellauri069.html on line 384: Toinen vaikeuttava kohta on vainoharhaisuus ja sen kuviteltu vastakohta (oisko se sit autismi? Niin vois luulla, mutta ks. toisaalla...) Tästä puuttuu juonitiivistelmä ja spoilerit, kuten huomaatte. Lukija, tätä ei voi spoilata. Pääläppä on takuulla tuttu tähän mennessä: V-2 rokettien maalit Lontoossa WWII:n lopulla nazaa Amerikan armeijan vakoiluvaihdossa olevan em. Ltn. Alokas Laiskiaisen jöpötysten kanssa. Loppupeleissä Laiskiaiselle selviää tää korrelaatio, ja se lähtee selvittämään asiaa ex-nazi"vyöhykkeelle" eziskelemään "salaperäistä" rokettia nollanollanollanollanolla.
ellauri069.html on line 555: Muuten ok, Tomppeli, paizi että sitähän politiikkakin juuri on, reviireistä taistelua. Ei siihen tarvita mitään salaliittoa, se on ihan avointa. Toisin voi luulla vain joku persu tai hipin hömelö. Hömppä on samoilla linjoilla kuin Otto Meri, kokoomuslainen kunnallisvaaliehdokas. Ainesta kananruokamurskamyllyyn siinäkin.
ellauri069.html on line 649: Mikäs on bylsinnän suhde rakkauteen? Ne ovat toisiaan täydentäviä lisääntymisen keinoja. Kumpiakin tarvitaan että saadaan täytettyä maa. Rakastaminen ei ole bylsimistä eikä kääntäen. Rakkaus ei edellytä bylsintää eikä kääntäen. Rakkaudesta voi hyvällä onnella seurata bylsintää ja kääntäen. Musta tuntuu että Pynchon on tästä kaikesta täysin pihalla. Se taitaa oikeasti luulla että ne on sama asia. Jaxossa "Kuinka opin rakastamaan kansaa" se kuvailee kuinka se bylsii kaikkia ikään ja sukupuoleen kazomatta. Revi siitä huumoria.
ellauri080.html on line 60: Äkkiseltään voisi luulla et nää on vastakkaisia luonteenpiirteitä. Ehkäpä ne onkin samalla faktorilla, mutta ääripäitä. Iskä hyvällä tuulella ja pahalla. Voimainen ilme vastaan hapannaama.
ellauri088.html on line 635: Toblerin huolekas nuori tytär Hildegard valmistaa hotellia vielä ennen Toblerin lähtöä salaa valepukuisen miljunäärin vierailuun ja sen tottumuxiin, mutta ei tule maininneexi salanimeä. Virheellisesti luullaan tri Fritz Hagedornia, työtöntä mainosammattimiestä, joka on voittanut kilpakirjoituxen 1. palkinnon (1 viikko Grand hotellia) pohataxi ja hemmotellaan vastaavalla tavalla. Tobler sitävastoin työnnetään pieneen lämmittämättömään ullakkokammariin, henkilökunta ilkkuu sitä ja panee sen sekatöihin. Jo ekana päivänä Tobler ystävystyy Hagedornin kaa, vaikka kauhistunut staabi koittaa estää veljeilyn niiden välillä. Johann informoi Hildegardia sekaannuxesta ja sen seurauxista. Hildegaard ei kestä enää kotona ja ilmestyy Toblerin emännöizijän Frau Kunkelin kanssa, jonka nimexi ilmoitetaan Julchen-täti, hotelliin iskää kazomaan. Fritz rakastuu tietysti Hildegard „Schulze“en, ja ne sepittävät salaa hääsuunnitelmia. (Hildegard oli sanonut Fritzulle, että sillä on sama sukunimi kuin Eduardilla.)
ellauri090.html on line 429: sì ch’io mi credo omai che monti et piagge tanto che io credo che anche i monti, le radure pianeggianti luullaxeni jopa vuoret sekä aukiot
ellauri096.html on line 617: Hinta- ja palkkajäykkyys= Se ei tarkoita gigoloita, vaikka niin voisi luulla, vaan Hintajäykkyys tarkoittaa, että hinnat eivät tahdo muuttua kysynnän ja tarjonnan muuttumista vastaavasti. Hintajäykkyyttä on yleensä vain lyhyellä aikavälillä, useimmiten vain alas- tai ylöspäin, ei molempiin.
ellauri102.html on line 563: Carlyssa on jönsyvoimaa kuten nuorena OD:hen nukkuneessa Jänis Joplinissa. Staskon kaima Carly Simon oli rikas herkkuperse, Simon & Schusterin perillinen, ja elää vieläkin. Jänis oli läski koulussa ja sitä pilkattiin. Voisi luulla että Staskokin on läski. Ei oikeestaan, naurujooga ja jäätanssi on pitäneet sen linjat kurissa. Se on nyt työttömänä jossain landella koronaa paossa ja laittaa Tiktokiin videoita missä se tanssii järven jäällä. Linkedin on tosiasioista jäljessä, sanoo vielä että se on on Toronto Un program koordinaattori, siis niinku Hanna Westerlund, ja hehkuttaa:
ellauri110.html on line 856: Vuonna 1965 julkaisin kaksi esikoisromaania, joista ensimmäinen sai nimen ei Saarikoskelta (1937-1983) niinkuin voisi luulla vaan Henri Michaux´n (1899-1984) runosta Plume voyage – Plume matkustaa. Suomennos, muistaakseni Pentti Holapan ja Olli-Matti Ronimuksen kuului no jotenkin näin: “Mutta voi, Plume on matkalla, hän on matkalla kaiken aikaa.” Siltäköhän Penakin sen nappasi. Vitun harakaoita on noi runosepot.
ellauri111.html on line 67: Xenofobinen konservatismi. Dostoyevsky oli aktiivinen ryssien persupiireissä. Se kuoli ennen pogromeja, mutta sen päiväkirjat on täynnä polysemiaa. Eniten se vihas länkkäreitä, etenkin polakkeja (sillä oli vanhaa kaunaa polakeille vankilasta), ja liberaaleja se inhosi. Tämän päivän ryssäpersut, radikaalit oikkarit, ortodoxihihhulit ja militantit lojalistit löytää siltä läjäpäin meemejä. Dosto on sun kaveri jos haluat vastustaa globaaliliberaaleja ja Navalnyjtä ym. oligarkkeja. Nettimeemeistä vois luulla että Dosto on hullu hillbilly jostain Amerikan perämezistä joka on ajautunut Pietariin. Sen käsityxet ihmissielusta jota ahdistavat sisäpuolelta syntiset järjettömät halut ja liberalismin, ateismin ja edistyxen pirut ulkoa, tekis siitä eturiivin jenkkievankelistan, paizi eze ize ällös myös amerikkalaisia.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri115.html on line 472: Luulen että tää valtava mielipideviidakko syntyy ensi sijassa ihmisen älyn tylsyydestä; ja toisexi ylpeydestä. Meillä ei ole keinoa mitata tätä valtavaa konetta, emme pysty laskemaan sen toimintaperiaatetta; ei tiedetä sen johtoaatetta eikä lopullista tarkoitusta; ei tunneta izeämme, ei luontoa eikä pirtua joka sitä liikuttaa; ei tiedetä onko apinoita 1 vai monta; meitä ympäröivät läpipääsemättömät mysteerit. Nää mysteerit on järjen alueen ulkopuolella, me luullaan että päästään niiden läpi järjen machetella, mutta kaadutaan omaan oveluuteemme. Tämän mielikuvitusmaailman läpi ize kukin raivaa tiensä jota pitää oikeana; kukaan ei tiedä viekö tie perille. Kuitenkin haluumme tietää ja ymmärtää sen kaiken. Se yx asia jota emme tiedä on tiedettävän raja. Luotamme mieluummin höpsismiin ja uskomme mikä ei ole totta, kuin myönnämme ettei kukaan näe mitä oikeasti on. Ize ollaan murto-osia jostain isosta kokonaisuudesta jonka rajat on meidän ulkopuolella, murto-osa jonka luoja nakkas tienoheen riitelemään keskenään, tarpeexi turhamaisina että halutaan selvittää kokonaisuuden luonne ja meidän pelimarkat siinä.
ellauri115.html on line 689: Vois luulla kärsimättömien miesten valituxista että Jumala on velkaa niille palkkion ennenkuin työ on edes tehty ja hyväxytty, ezen pitäis antaa miehuudesta förskottia. Voi ei! Ollaan ensin hyviä, onni tulee perässä pienessä lankakerässä. Ei vaadita Nobelin palkintoa ennenkuin ollaan voitettu se, eikä vaadita sitä ennenkuin tää työ on lopussa. [Ai vittu, sitä ei myönnetä postuumisti. No kai siellä kuonpuoleisessa on joku vastaava kunnianosoitus.] “Me ei kruunata voittajia vedonlyöntilistoissa," sanoo Plutarkhos, "vaan vasta kun juoxu on lopussa." Sitäpaizi voitto ei ole tärkeintä, vaan hieno palkinto.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri117.html on line 105: Sellainen on luonnon järjestys. Miksi se rikotaan? Eikö huomata, että kun luullaan voitavan sitä parantaa, ehkäistään sen vaikutuksien hyvät seuraukset? Kokemus osottaa, että lellittelemällä kasvatettuja lapsia kuolee enempi kuin toisia.
ellauri147.html on line 639: Grunberger ja Chasseguet-Smirgel yrittävät pelastaa libidoteoreettisen mallin monimutkaisessa panohalun ja narsismin dialektikassa olettaen ikuisen narsistisen taantumisen taipumuksen palata jännitteettömään kohdunsisäiseen paratiisiin, taipumus, joka hyödyntää vaistojen kehittymistä hienostuneella tavalla: oidipaalinen fantasia on vain tämän taipumuksen peittäminen toisenlaisella kohtuunpaluulla - kastraatioahdistus on itse asiassa uusi painos paljon vanhanaikaisemmasta pelosta, se aktivoi uudelleen narsistisen halun, nimittäin traumaattisen erottamisen äidin pillusta syntymähetkellä.
ellauri152.html on line 121: Mä hankaan silmiäni. On jo päivä, luulisin. Kah! kukas on mun kanssa tällä kertaa? ... Joku ämmä? Kautta Paphian, olin unohtanut. Kautta charityn! kyllä nolottaa. Eikai olla Lesbossaarella? … Ellen olis näin kuitti voisin luulla eze oli unta... Voix toi tosiaankin olla Sapfo? Se nukkuu. Onhan se kaunis vaikka sillon poikatukka, Mut onpa outo naama, miehen rinta ja laihat lantiot... Paras hipsiä ennenkun se herää. Valitettavasti mä oon seinän puolella. Mun täytyy astua sen ylize. Ettei se vaan herää ja tartu kiinni taas...
ellauri153.html on line 278: Tämän verran tiesi suomalainen uikipedia. Anglosaxien wikipedia on paljon seikkaperäisempi. (Vad tull, mulkkuja nuo roomalaiset, sanoisi tähän kalottipäinen pukinpartainen Khabib arabiaxi murretulla norjalla; se ei liioin liiemmin perusta Marwanin maanmiehestä Saadista. Mutta se kyllä tykkää pikku Kikistä vaikkei sano sitä. Sitä luullaan homoxi kun sen parta on täynnä Kikin laittamia pinnejä.)
ellauri158.html on line 207: Outoa, vois luulla että ääretön olis kaikista jaollisin, kun siinä on sen izensä kokoisia osia? Mut voi tää olla jotain laajuus-syvyyssuuntasekoilua, välillä puhutaan ekstensioista, välillä intensioista. Infinitum voi tarkoittaa myös epämääräistä. Epämääräisessä ei ole muita kuin rändömejä lusikalla piirrettyjä luokkarajoja. Nojaa, ehkä tätä ei tarvita juuri mihinkään.
ellauri160.html on line 480: 2Ei siis ällänmuotoista, kuten äkkinäinen voisi luulla. Mä rakensin Helmille ell-square hiekkalaatikon Ilmattarentien pihalle. Se on siinä vieläkin, mutta sen laittoivat Paul ja Ecem kasvamaan porkanaa (sic) ja perunaa. Viimexi siinä oli peltikaton räystäälle itäneitä jotain vieraskasveja, joita Paul urheasti korkean paikan pelosta huolimatta pudotteli alas turvavöissä. Sellaiset olis Toivo-tontullakin suonut olleen.
ellauri196.html on line 214: Prevent the dog from barking with a juicy bone, Vaientakaa koiran haukkuminen ydinluulla,
ellauri204.html on line 323: Mixköhän umpisuomalainen Esa Jouni Olavi ja hänen lappalainen puolisonsa Pipsa antoivat koeputkikaxosille niinkin vierasvoittoiset nimet kuin "Jerome" ja "Oliver"? Voisi luulla mustalaisixi. Ehkä ne on otettu jostain teeveesarjasta.
ellauri204.html on line 696: Siinä missä johtajiksi yleensä valikoituu alun perin ystävällisiä ihmisiä, johtoasemassa oleminen itsessään tyypillisesti heikentää empaattisuutta, mikä aiheuttaa lopulta erilaista korruptoitunutta toimintaa. Ihmiset eivät ole niin itsekkäitä kuin yleensä luullaan, vaan izekkäämpiä.
ellauri207.html on line 339: Kyllä huomaa että Stigu on koulutuxeltaan tyhjäntoimittaja. Naurettavaa luulla että el Sapon nyhveröinkään skoude menisi netin alkeellisimpaan kusetuxeen. No Stig nyt vaan rakastaa petostelua. Saamarin Kalle Blomkvist. Vitun nisunaama. Hän näytti hävyttömän hyvältä, eli hyvin hävyttömältä.
ellauri240.html on line 431: Eikä pidä luulla että nämä kannanotot olis jotain vaan miesasiamiesten mielipiteitä! Kyllä järkevät nuoret opettajattarixi pyrkivät naisetkin ymmärtävät yskän, eli mihin tällä oikeasti pyritään!
ellauri244.html on line 361: Tina kuljetti sormia valokuvaaja-Törnin iholla. Häntä inhotti että joku toinen nainen voisi tehdä samoin. Törniä inhotti että joku toinen Markkula oli kuljettanut melaa Tinan mekossa. Rahmanista Tina ei kertonut, Nicosta kyllä ja pillun myynnistä Rooman pusikoissa. Hän luotti Toniin. (Vitun Harari.) Minä haluan sinut. Lyön poikki suhteeni Markkulaan. Mies kovettui hänen reisillään ja hän tunsi kostuvansa. Toni riisui cardiganin. Tina avasi hänen liekehtivän kimononsa. Sinullapa on kaunis penis, hiän kehaisi, vaikka esinahka puuttuu. Niin sanoen hiän virkkoi ja otti sen suuhunsa. Sitten hän siemaisi miehen sisäänsä yhdellä hotaisulla ja istui tämän lanteille. Juutalaisena Tonilla oli toki iso kasa lantteja. Hiän pyöritti häpyään kuin väkkärää ja kiristyi nahattoman kikulin ympärille kumirenkaana. He laukesivat yhdexi lihamurekkeexi. Tina suuteli Törnin rintakarvoja (yäk pthui) ja kuiskasi: rakastan sinua (luullaxeni), enkä goi-Markkulaa. Samaan aikaan toisaalla palestiinalainen nilkutti sementtitönönsä oviaukolle ja hörppi kuumaa teetä Starbucks-pahvimukista. Onni yxillä, kesä kaikilla.
ellauri254.html on line 904: Nikittimen varhaiset 1920-luvun kertomukset kuvaavat Venäjän vallankumouksen aikaisia tapahtumia epäpoliittisesti ja muodoltaan kokeilevasti. Muiden Serapion-veljeksien tavoin hänen teoksensa joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi. Ajan mittaan kirjailija sopeutui sosialistisen realismin vaatimuksiin. Romaani Eto bylo v Kokande (”Tapahtui Kokandissa”, 1939) kuvaa neuvostovallan pystyttämistä Uzbekistaniin, ”Pohjolan Auroran” (Severnaja Avrora, 1950) aiheena ei ole revontulet (kuten voisi luulla) vaan brittien Pohjois-Venäjän interventio vuosina 1918–1919. Jälkimmäinen teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1951.
ellauri282.html on line 58: Soko julta tuli? Pozdamin sonderkomission skoudesarjassa huomiota kiinnitti se mikä on nähty kyllä monessa muussakin vastaavassa ensisijaisesti naiskazojille tähdätyssä rainassa: tuntuu mukavalta kun on torvi täynnä opportunistisessa yhdynnässä saatua vierasrunkkua ja omapuoliso tulee siihen vielä päälle vonkaamaan normisexiä. Usein se oma on vielä luotettava tylsä kotimies ja se vieras komeampi mutta edesvastuuton könsikäs. Siis ihan vimpan päälle mendelöintiä. Voisi luulla eze kotivalo voisi haistaa mistä päin nyt tuulee: terveisiä koko perseisiä mökkinaapurilta. Vaan eise huomaa midiä. No sen tauttahan kyrvännuppi on sen muotoinen (kz. .ed. albumin postikorttikuvaa) eze pumppaa mahdollisen vieraan siemenen ulos torvesta ennen oman uuden laittoa. Sixi sitä munanasetinta pitää siellä niin pitkään nuohota. Ja sixi sekin tuntuu mukavalta.
ellauri282.html on line 112: [3.4. klo 19.45] Oma Profiili: Vaan ei pidä luulla ettää on jotain sopupeliä! Ei se ole, sen tien päässä on utilitarismi ja personismi. Darwinismiahan tää on.
ellauri311.html on line 385: Sensijaan nämä apinat voivat luulla ihan pyykkikorikaupalla! Uskoa ja toivoa, ja rakastaa ihan vaan mua izeä.
ellauri317.html on line 823: Kurva (курва): Huora, lutka: Lievempi ukrainalainen kirosana, koska luullaan tulevan puolasta. Kurvaa Teboilille!
ellauri325.html on line 768: Auli Hakulinen, nykyisin yleisen kielitieteen apulaisprofessori, oli jo fuxityttönä yhtä pystynenäinen ja pisteliäs kuin Lauri isänsä, Martti Haavion luokkatoveri enemmän kuin yhdessä mielessä. MUOVI! MUOVI! Kansanrunoudelle kävi kuin kielitieteelle myöhemmin, pakollisuus hävisi ja sen mukana opiskelijat. Eeva Linden oli filistealaiskenraali, joka löi Masan lyttyyn aasinleukaluulla. Hetkinen, sehän oli Simson joka luuta heilutti, siis juutalaisten puolella.
ellauri326.html on line 507: Mirgorod on ihmeellinen kaupunki! Millaisia rakennuksia onkaan siellä! On olkikattoisia, ruokokattoisia, vieläpä lautakattoisiakin rakennuksia. Oikealla katu, vasemmalla katu, ja kaikkialla kaunista aitaa, jota pitkin humala kierteleikse, jolle on ripustettu astioita ja jonka takaa auringonkukka kohottaa pyöreän päänsä, unikko rusottaa, suuret vesimelonit kimaltavat… Mikä loisto! Aidat ovat alituiseen koristetut vielä muillakin esineillä, jotka tekevät ne yhä ihailtavammiksi: milloin leveillä hameilla, milloin paidoilla, milloin roimahousuilla. Varkaus ja pahanteko ovat Mirgorodissa tuntemattomia, ja sentähden ripustaa jokainen aidalle mitä haluttaa. Jos lähestytte toria, niin varmaan pysähdytte hetkeksi ihailemaan näköalaa: torilla on lätäkkö, ihmeellinen lätäkkö, joka kaiketi on näkemistänne lätäköistä ainoa laatuaan! Se peittää melkein koko torin. Ihana lätäkkö! Talot ja töllit, joita kaukaa saattaisi luulla heinäru'oiksi, ihailevat ympärillä sen kauneutta.
ellauri330.html on line 510: Vaakun tiimiin kuuluivat Erik Ahlman, Edwin Flinck (Linkomies), Gunnar Ekman, O. K. Kilpi, Ilmari Räsänen, Niilo Lehmuskoski, J. E. Salomaa, Uno Holmberg (Harva). Kirjallisia ystäviä oli vähemmän, eikä heitä toimituksessa nähnyt. Maila Talvio, Huugo Jalkanen (sekö espanjalaisen pukusaippuan jalkapuoli fasisti?) F. E. Sillinpää-setä, Kyösti Wilkuna ja Aaro Hellaakoski kuuluivat lehden avustajiin. Mutta muistan hyvin, kuinka V. A. K. kertoili istujaisistaan Eino Leinon kanssa; luullakseni he pelasivat joskus šakkiakin eivätkä yxinomaan ryypänneet.
ellauri339.html on line 182: Evankeelista kristittyä Ned Flandersia inhoava Matthew Abram Groening ei ole juutalainen kuten voisi luulla. Ukrainalainen kyllä, mutta mennoniitti. Niistä taisi Wallacen sikiö olla pähkinöissä. Mennoniitat ovat anabaptisteja kuten hutteriitit ja amissit. Mahnot lahtasivat mennoniittoja mennen tullen, kz. albumia 231.
ellauri348.html on line 324: Olen menestynyt aika hyvin elämässä. Ponnistelen voimakkaasti tavoitteitani kohti. Voin ajatella monia tapoja päästä pois tukalasta tilanteesta. Täytän ne tavoitteet, jotka asetin izelleni. Voisi luulla että nämä mittaisivat enempi omahyväisyyttä ja macchiavellismia. Mutta nimenomaan nehän juuri ovatkin sitä Pirjo "Säi-säi" Winterin mainostamaa toivoa!
ellauri349.html on line 716: Eski ei mainize puolella sanalla apulaisen viran hakua eikä iltalehtien pahanilkisiä lööppejä. Voisi luulla että se kieltäytyi tarjotusta virasta kuin Pierre Hadot, tai Sartre noopelista. 21 tuotantokautta myöhemmin Otaniemen Sokrates hiljeni muttei sentään vaiennut. Lauri Törhösen vastaväitöxessä se vielä tumppasi kätensä varsinaiseen lehmänläjään.
ellauri350.html on line 313: Vuonna 2022 Atticus lanseerasi Poet Coffee by Skywagonin Bellwether Coffeen kanssa, joka on täysin sähköinen kahvinpaahtoyhtiö San Franciscossa. Kaikki pavut hankitaan naisten omistamilta tiloilta Etelä-Amerikasta. Voisi luulla että Atticus on oikeasti Attica, mutta kuvissa se näyttää naamarilliselta hupparilliselta juipilta.
ellauri359.html on line 223: Avoliitto-niteessä Blake toimittaa että hyvä on aivokuoresta ja paha matelijanaivoista. Oli paha virhe Platon ja Plotinoxen lailla luulla että järki on henkeä ja halu ruumista. Blaken peukuttaman Pirun mielestä asia on juuri vastoinpäin. Kaikki jumalat on apinan aivokummituxia. Vähän sellasta humanismia.
ellauri362.html on line 53: Charlotte Brontë kirjoitti kirjeessään Lewesille, että Ylpeys ja ennakkoluulo oli pettymys, "huolellisesti aidattu, hyvin viljelty puutarha, jossa on siistit reunat ja herkät kukat; mutta... ei avointa maata, ei raitista ilmaa, ei sinistä kukkulaa, ei yhtään herkullista panoa". Hänen lisäxeen Mark Twain suhtautui teokseen ylivoimaisen kielteisesti. Hän sanoi: "Joka kerta kun luen 'Ylpeys ja ennakkoluulo', haluan kaivaa [Austenin] ylös ja lyödä häntä kalloon omalla sääriluullani", Twain kirjoitti eräässä kirjeessään ystävälle. WTF? No Clemens oli vitun misogyyni jenkki. Samanlainen miesääliö kuin piipunrassi Philip Teir.
ellauri370.html on line 256: Eriseuraisuus synnyttää vihaa ja viha eriseuraisuutta. Se on taikapiiri, circulus vitiosus. Ei saa luulla olevansa parempi kuin muut, ei varsinkaan olla sitä. Turpiin siitä tulee ennen pitkää.
ellauri374.html on line 179: Daniel Sazonov on suomalainen kokoomuksen poliitikko ja Helsingin apulaispormestari. Koulutukseltaan hän on oikeustieteiden maisteri. Sazonov on toiminut aiemmin Helsingin kaupunginhallituksessa, Uudenmaan maakuntavaltuustossa sekä energiayhtiö Helenin hallituksessa.Vanhempani ja Suomeen muuttaneet sukulaiseni olivat inkerinsuomalaisia paluumuuttajia. Minulle tärkein tavoite politiikassa on luoda näköaloja ja uskoa tulevaan. Olen ev.lut. res.vänr. ja vuotta nuorempi kuin Helmi. Ensiis juutalainen vaikka niin voisi äkkinäinen luulla. Mutta vahva valkokaartilainen kuitenkin kuten ministeri Dimitri Sazonov. Toisin kuin Ana, joka on takaisinkääntynyt juutalainen:
ellauri384.html on line 253: Kuuluisa runoilija Solon syntyi 600-luvulla vuonna ? varakkaaseen ateenalaiseen perheeseen. Hän työskenteli kauppiaana vienti-tuontikaupassa ja piti itseään suhteellisen köyhänä. Hän ei palvonut rahaa, kuten joistakin hänen runoistaan (ja cv:stä) voisi luulla. Runous oli Solonille tapa tyydyttää itseään, ja hän myös käytti runoutta saadakseen helpon pääsyn ateenalaisten taskuille.
ellauri393.html on line 445: Ernest Theodor Amadeus Hoffmann vertaa tarinansa "Pikku Tsakhes, lempinimeltään Sinooperi" sankaria Alrauniin. Pikku Zinnoberia kuvataan seuraavasti: ”Köyhä nainen saattoi oikeutetusti itkeä ilkeää hirviötä, jonka hän synnytti kaksi ja puoli vuotta sitten. Se, mikä ensi silmäyksellä saattoi hyvin luulla omituiseksi ryppyisen puun kannoxi oli itse asiassa ruma lapsi, korkeintaan kaksi vaaxaa, joka makasi korin poikki - nyt hän ryömi siitä ulos ja murisi nurmikolla. Pää meni syvälle olkapäihin, missä selkä oli, siellä oli kurpitsan kaltaista kasvua, ja heti rinnasta tuli jalat, ohuet kuin pähkinän oksia, niin että koko juttu muistutti haarukkaa retiisiä. Näkemätön silmä ei olisi pystynyt erottamaan kasvoja, mutta tarkemmin katsottuna saattoi huomata mustien takkuisten hiusten alta esiin työntyvän pitkän, terävän nenän ja pienet mustat kimaltelevat silmät - jotka yhdessä ryppyjen, täysin seniilien piirteiden kanssa. kasvoista, näytti paljastavan pienen alraunin. Myöhemmin taikuri Prosper Alpanus näyttää sankarille kirjan, jossa on liikkuvia kuvia Alrauneista. Jotkut heistä todella muistuttavat Put- Sinooperia.
ellauri418.html on line 198: Israelissa asuva kirjailija Jarkko Tontti: ”Konfliktiin ei yksinkertaisesti ole ratkaisua”. (Except Endlösung eli filistealaisten kansanmurha.) Koko Israel on traumatisoitunut Hamasin 7. lokakuuta tekemästä hirvittävästä iskusta. N.h. Jarkko Tontti on niin n.h. Erik Gullmanin oloinen että edellistä voisi luulla jälkimmäisen nuoruudensynnixi. N h. Tontti esiintyy somekuvissa sen seizemän yhtä turhan tai vielä turhemman mulkkixen parina, mm. Juha Raitio, Make Eskelinen, Jari Ehrnrooth, Vesa Haapala, Antti Kauppinen, Matti Apunen, Tarmo Paunu, Pekka Virkki, Tuomas Timonen, Heikki Aittokoski, Pekka Sauri, Hannu Luntiala, Marko Kulmala, Heikki Haatainen, Arvid Järnefelt, Czesław Miłosz, Anja Kauranen ---
xxx/ellauri113.html on line 554: Dinosaurien pehmytkudoxet voi säilyä miljooniakin vuosia jos ne on saaneet jotain säilöntäaineita kuten rautaa tai formaldehydiä. Tästä löytyy netistä kyllä selityxiä, jos vaivautuisi lukemaan, mutta Pekasta ne on naurettavia. Pekka on aika naurusuu. Ei pitäis päättää lopputulosta ennenkuin alkaa tutkia. Se on epistä. Tai että talitiaiset on polveutuneet hirmuliskoista, se on Pekan mielestä ihan tärähtänyttä, koska T.Rex on iso ja pelottava, T.Tiainen on pieni ja säälittävä. No jos on etukäteen päättänyt mikä on mahdollista, niin ei se sitten ole. Tiedätkö kuka on herra joka on sen kaiken tehnyt, ja mistä sen käsi on kehittynyt? Leijonakuninkaan pentu vastaa: tiedän kyllä, se on Jeesus (häh? Sehän oli sen isä, Jehu?) ja sen käsi on kehittynyt kalan eväpiikeistä. Jeesuxen brändikin on kala, ichthys, muistattehan! Ihminen on tehnyt omasta järjestään epäjumalan. No siitä ei voi syyttää Pekka Reinikaista, sen järkeä ei kukaan voisi luulla edes pienexi epäjumalaxi. Small gods. Kaikki ihmisjärkeilyt on hylättävä, sanoo Pekka, ja on se kyllä hylännytkin.
xxx/ellauri121.html on line 90: Tämän uuden tutkimuksen mukaan - ja toisin kuin usein luullaan, päiväkoti ei ole välttämätön lapsen sosiaaliselle kehitykselle. Se voi joidenkin lasten kohdalla olla jopa haitaksi, sanoo Saarinen, sillä lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaisia.
xxx/ellauri127.html on line 211: luulla. Sillä, että tuki haetaan kasvottomalta virkakoneistolta, on korvattu
xxx/ellauri136.html on line 243: Toisen hovioikeuden mukaan vastaaja ei ollut edeltävän yön tapahtumakokonaisuuden perusteella voinut perustellusti luulla asianomistajan haluavan aamulla yhdyntää, kun otettiin huomioon myös asianomistajan reagointi ja käyttäytyminen illalla (kieltäytyminen suusanallisesti suusexistä ja ärsyttävä rimpuilu sen aikana).
xxx/ellauri170.html on line 318: Ja kun tunteet nyt oli päästetty taas ehdottomaan valtaan, väsäsi nojatuoliepidemiologinakin äkkipätevöitynyt Ukkola oikein kunnon pelkopornokolumnin, jonka arvokkaasti ikääntynyt otsikko kuuluu "Tätä vauhtia kymmenettuhannet suomalaiset kuolevat koronaan – miksi Suomi ei yritä estää sitä?" Zombiapokalypsilla säikyttelyn ohella Ukkola, joka varmastikin oli nukkunut edeltävällä viikolla, laskeskeli, että ruumiita olisi Suomessa tulossa jopa 70 000, ja tuskaili, että hallinto mieluummin yritti valmistella asioita kunnolla (valmiuslaki astui voimaan viiden päivän sisällä) kuin riehua päättömänä kanana pitkin erikoismensalaisten somevääntöjä. "Viranomaiset näyttävät ainakin ulospäin torjuvan epidemian sijasta pelkoa ja paniikkia", Ukkola moittii, vaikka voisi sitä luulla, että paniikki jossain määrin haittaisi hallinnon toimintaa ja epidemian torjuntaa sekin. "Hysteriaan ei ole syytä, he [viranomaiset] toistelevat papukaijan tavoin", täysin ei-hysteerinen kolumnisti jatkaa. (Meillä ei ole tässä tilaa mennä tarkemmin siihen, miksi on viehättävää, että itsensä yhä epävireisempään papukaijointiin erikoistunut kolumnisti löytääkin näin sattuvat ja kuluneet sananparret kaikkien muiden kohdalla.) Spoilerivaroitus: kolmen kuukauden sisällä noin kolme ja puoli sataa ihmistä oli kuollut koronavirukseen Suomessa, mikä on melkein 70 000 vähemmän kuin se, mistä Ukkola varoitti. Kiitoksia tai tunnustusta viranomaisille ja poliitikoille siitä hyvästä, että nämä eivät tapattaneet kymmeniä tuhansia suomalaisia vaaralliseen tartuntatautiin, ei ole Ukkolalta virallisemmin kuulunut. Ei kuulu tyyliin.
xxx/ellauri186.html on line 641: Jumala huokasi ja alkoi luetella yksitoikkoiseen sävyyn, ikään kuin puuduttaakseen kaiken säälin ja armeliaisuuden, ja eteni lisäksi aakkosittain, jottei tärkeysjärjestyksestä tulisi sanomista, Prahan Adalbert, surmataan seitsenkärkisellä pertuskalla, Canterburyn Aelfheah, hakataan kuoliaaksi häränluulla, Trevin Aemilius, mestataan, Augsburgin Afra, kuolee roviolla, Praenesten Agapetus, kuolee jaloista ripustettuna roviolla, Sisilian Agatha, kuolee rinnat leikattuina kuin body artisti, Rooman Agnes, maha viilletään auki, Bolognan Agricola, kuolee ristiinnaulittuna ja nauloilla lävistettynä, Sirmion Anastasia, kuolee roviolla rinnat leikattuina, Salonan Anastasius, hirtetään ja mestataan, Sienan Ansanus, surmataan kiskomalla sisälmykset ulos. Pamiers'n Antoninus, revitään neljän hevosen välissä palasiksi, Rivolin Antonius, hakataan kivillä ja poltetaan, Ravennan Apollinaris, surmataan nuijalla. Aleksandrian Apollonia, kuolee roviolla kun häneltä on ensin kiskottu suusta hampaat, Trevison Augusta, mestataan ja poltetaan, Ostian Aurea, hukutetaan myllynkivi kaulassa, Syyrian Aurea, kuolee nauloja täyteen hakatussa tuolissa kun veri vuotaa kuiviin. Auta, ammutaan kuoliaaksi nuolilla, Antiokian Babylas, mestataan. Nikomedeian Barbara, mestataan. Kyproksen Barnabas, kivitetään kuoliaaksi ja poltetaan. Rooman Beatrix, kuristetaan kuoliaaksi, Dijonin Benignus, surmataan keihäällä, Lyonin Blandina, kuolee raivoavan härän sarviin,
xxx/ellauri208.html on line 829: – Sitten saat luulla toisen kerran.
xxx/ellauri225.html on line 194: Vika lienee siinä että luullaan että on erixeen hyvää ja pahaa tietoa. Samaa tietoa se on kaikki, pahuus on vaan apinan silmässä.
xxx/ellauri234.html on line 49: Bambumajassansa Voinut Huua sitä luulla Ynnä koko kansa
xxx/ellauri237.html on line 277: Mutta kun Paula ei tahdokaan armonpullaa, Marke on tosi pettynyt. Kaikenhan pitäisi mennä Marken mielen mukaan. Vitun millimolli. Izepäinen simppu. Eno on hieman lihava, se tulee sanotuxi sivulauseessa. Saima ojentaa: Ei Annelin tarvize luulla että sellainen joka on vajonnut kotiapulaisexi ei voisi olla kotoisin hyvästä ja arvokkaasta perheestä. Saiman pitää joskus kertoa, Anneli vastasi siihen. Paremmalla ajalla. Kiinnos. Teuvo on selvinnyt Anglian romusta ja jakaa Paula-tytölle komplimangia. Paula punastuu korvannipukoita myöden. Adonaasi solanaat! Rakkautta multa saat!
xxx/ellauri287.html on line 179: Apostolien tekojen luvun 16 tarina demonien riivaamasta orjatytöstä on minusta kummallinen tarina monista syistä. Jos on parempi jakaa kysymykseni useisiin, voin tehdä niin; mutta toistaiseksi haluaisin pitää ne yhtenä, koska epäilen, että vastaukset liittyvät toisiinsa. Apostolien teoissa 16:16-18 (NIV) henki antaa myönteisen todistuksen Paavalin väitteistä? Jos se on oikea todistus, miksi Paavali silti suuttuu tytöstä? Kyllästyykö hän vain hiänen huutamiseen? Miksi hän ei suorittanut manausta heti kohdatessaan hiänet? Onko toi Pyytton se paratiisin käärme vai? Miksi pysäyttää tyttö? Voisi luulla, että kilpailijan todistus olisi lopullinen mainonta. (Kuvittele kuva Bill Gatesista onnellisena iPadilla.)
xxx/ellauri329.html on line 293: Kukaan ohjaaja ei odota katsojien näkemystä mistään elokuvasta, Bezmozgis kiteytti toiveensa: "Haluan, että yleisö on kokenut tyydyttävän kokemuksen, että he ovat emotionaalisesti koukussa, housujen etumuxessa tahmeita fläkkejä, eikä heille enää конец sanan jälkeen valehdella", hän sanoi. "En halua kenenkään huomata olevansa huijattu vaikka ovatkin." Ei läheskään niin vaatimaton kunnianhimo kuin voisi luulla, ainakaan tämän rainan kohdalla.
xxx/ellauri388.html on line 301: Kirjallisuus ilmoitti syyn, miksi piti kieltäytyä, — selvän, ymmärrettävän syyn, se oli: rakkauselämä tulevan vaimoni kanssa. Mutta tämä syy ei ollut se suuri, sanoin selittämätön, elämänajasta riippumaton, joka seuraa omantunnon käskyä, koska siitä puuttui keppi, oli pelkkä porkkana. Ja luullakseni minä vaan petin itseni kun omistin kirjallisuuden ihanteen. Minä omistin sen kun tunsin, että sen syy oli minulle vähemmin sitova, vähemmin totinen kuin omatunto. Minussa rupesi asumaan jokin valheellinen vapauden tunne tämän vaihdon jälkeen, ja senpätähden, huolimatta tästä kauniista, runollisesta teoriasta, käytännössä ei tuntunut enää mitään ohjaksien pitoa.
xxx/ellauri416.html on line 1009: 02. Pidä mieli avoimena. Tämän listan tärkein vinkki on pitää sepalus avoimena ja häpykieli aina ulkona. Saatat luulla, että olet yhteensopiva vain tietyntyyppisten ihmisten kanssa. Tämä voi kuitenkin estää sinua tapaamasta niitä, joiden et edes tiedä sopivan yhteen kanssasi. Älä koskaan oleta, ettet pitäisi henkilöstä vain siksi, ettei hän sovi asettamaasi stereotypiaan. Saatat pitää samansukupuolisista, vanhasta läskistä tai lapsista.
79