ellauri048.html on line 354: Tääkin on siis järvellä-lyriikka, kuten Lamartinen luritus. Se nyt ainaskin oli lyriikkaa, ja romanttista sellaista. Ja siinä muisteltiin jotakuta poissa olevaa. Jotain sellasta on tässäkin. Mut ainahan Antero pääsee pakoon piispa Berkeleyn paxun mahan alle sateensuojaan: kaikki tapahtunutkin on vaan mun muistoja.
ellauri049.html on line 50: Soidinluritusta
ellauri049.html on line 52: Sonetti on soidinluritusta, koiraslinnun FUCK! FUCK! kuzua koivunlatvasta tai mielellään lähietäisyydeltä. Lirkutusta koppelolle (tai toiselle koiraslinnulle) toisessa persoonassa. Korkeata veisua, häälaulua.
ellauri049.html on line 402: Näähän on kuin Ranskan oma Uuno Kailas ja Kaarlo Sarkia. Muuten toi ruozinlautta-luritus on oikeesti junamusaa, ihan selkeesti. Sellaista symbolismia. Sarkian käännöstä en ole vielä silmännyt, se näyttää olevan jotain elegistä distikonia. Ei se sovi tähän ollenkaan! "Kun verkkaan laskeuduin yli kylmien Virtojen pinnan, mua enää kahlinnut ei venemiesteni johtava ies". Aika heikko! Aika heikko!
ellauri054.html on line 555: Taurello vaan nauraa. Sordello loukkaantuu ja pitää lurituxen siitä et on sentään hienompaa olla runoilija kun joku sotamies. Kun luritus on loppu, Taurello sanoo whatever ja leidi Palma paljastaa: Sordello onkin Taurellon poika! Taurello innostuu, Sordello panee sordiinoa peliin.
ellauri071.html on line 38: Pynchonin Painovoiman sateenkaari julkaistiin vuonna 73. Tähän albumiin 71 tää loppumaton luritus toivottavasti lopultakin loppuu. (Ja sit alkaa vielä paxumpi Foster Wallace, voi ei...)
ellauri144.html on line 846:
Kokoelmasta Haluttu ja himoitseva Jumala unohtunut luritus
ellauri144.html on line 906: Ehkä oli parempi että tää luritus jäi pois. On se sevverran paxua narsismia. Yritelmän kirjoittaja koittaa kääntää kaikki parhain päin: Runoilija liittyy olennaisesti luomiseen. Ennen kaikkia muita näkökohtia kohtaamme runoilijan, joka luojana ja ihmisenä palauttaa runollisesti luotuun maailmaan. Runoilijalla on immanentti jumala, luomisen periaate, tietoisuudessaan. Jumala ei luo ihmiselle, vaan runoilija on runoilija-mies, joka luo Jumalalle.
ellauri162.html on line 479: Hän olisi ehkä hyväksynyt noiden marionettien toisilleen lausumat pitkäpiimäiset höpötykset, jotka jäivät ilmaan roikkumaan, hän olisi ehkä hyväksynyt jopa lukuisat hävyttömät lainat Homerokselta, Theokritokselta, Enniukselta ja Lucretiukselta sekä Macrobiuksen ilmiantaman suoranaisen varkauden Aineiaan toisessa laulussa, joka on melkein sanatarkka jäljennös eräästä Pisandroksen runosepitteestä, hän olisi kenties voinut sulattaa noiden sekalaisten luritusten sanoin kuvaamattoman onttouden - sillä se mikä varsinaisesti nosti hänen karvansa pystyyn, oli Vergiliuksen heksametrisäkeiden rakenne: ne kumisivat kuin läkkipelti tai tyhjät peltikanisterit, paukuttivat litramitalla annosteltuja sanojaan prikulleen niin kuin pikkutarkan ja puisevan prosodian järkkymättömät säännöt vaativat, häntä häiritsi noiden kalkattavien. tosikkomaisten säkeiden tekstuuri, niiden juhlallisen virallinen ilme ja halpamaisen harras kieliopin kunnioitus,; nuo säkeet, jotka horjumaton kesuura mekaanisesti pilkkoi kahtia ja jotka päättyivät aina samoin daktyylin ja spondeen kirskuvaan yhteenottoon.
ellauri214.html on line 328: Katariina Suuren aikainen Mihail Matvejevitš Heraskov (ven. Михаил Матвеевич Херасков, 5. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1733 Pultavan Perejaslav – 9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1807 Moskova) oli venäläinen klassismin ajan kirjailija. Heraskovin isä oli moldavialainen pajari joka muutti Ukrainaan. Heraskovista tuli 30-vuotiaana Moskovan yliopiston rehtori. Rossiaadi kertoo miten Iivana Julma demilitarisoi Kazanin. Uudelleennussittu Vladimir, vielä pitempi luritus Heraskovilta, kertoo miten Kiovan ryssät käännytettiin erään Vladimirin toimesta. Kirjailija arvostelee voimakkaasti Ranskan vallankumousta. Hänen tuotannossaan on havaittavissa siirtyminen kohti sentimentalismia. Heraskovin proosa on rytmikästä, monisanaista ja koristeellista. Lajityypeiltään monimuotoinen lyriikka kehottaa kohtuullisuuteen ja hiljaiseen elämään luonnonrauhassa. Järkimiehiä. Iivana on turha mutta hyvä ihminen.
ellauri243.html on line 712: Duty cannot exist without Faith, väitti luopioxi ryhtynyt Benjamin Disraeli Dalen luvun 9 motoxi joutuneessa quotessa. Vittu mikä perse, tää usko/toivo/luotto-soopa on kylä näiden länkkärioikeistopaskiaisten mieliluritus. Sen on oltava, koska silminnähtävä kurjistuminen ei kestä faktoja.
ellauri332.html on line 64: Brittifilmi Sherlock Holmesin loppukaarteesta oli tyyten paska luritus. Narsistinen vanha äijä jolle muka koko ajan kaikki käy kuin Strömsössä, nuori vaimo tarjoo sille pillua ja pikkupoika pitää sitä jonain guruna. Ällöttävää vanhussexiä. Sitten vielä mennään polttamaan ampiaisten pesä bensalla ilman mitään kunnon syytä. En pidä yxinäisistä ihmisistä jotka asuu joka ikinen omassa 16 neliön kopissa ja joille ystävät on tärkeämpiä kuin sukulaiset. Vitun gumanismia. Just tollasia noi anglosaxit ovat. On niitä kyllä täälläkin.
ellauri377.html on line 211: Niistä mitalisijoille päätyi 3 synoptista eli silminnäkijäkertomusta sekä pistesijalle Johannexen luritus.
xxx/ellauri128.html on line 312: | Olet aarteeni emme erkane (plus luritusta) | Larin Kyösti | M | FUCK! |
xxx/ellauri128.html on line 315: | Rakkaus! sana suloinen. (Lisää luritusta) | Eino Leino | M | FUCK! |
xxx/ellauri130.html on line 280: Larin-Kyöstiltä on pitkä luritus, soiseli soiseli. Huiluni mustaxi muuttui. Ja mä huiluni housuihin kätkin. Ei jaxa.
xxx/ellauri166.html on line 448: Why was the Song of Moses (sehän oli se Deuteronomian loppuluritus!) deemed suitable as a tefillin parchment? In all likelihood because both the second paragraph of the Shema, as well as the verses immediately after the Song of Moses in Parashat Ha’azinu, contain references to length of days. A contribution to the wearer's longevity. Nobody is in a particular hurry to get to Paradise. Ei kiirettä kuin pirulla Heinolan markkinoille. Hiivitään ennemminkin hiljaa kuin tiaisen kivittäjä. In conclusion, The archaeological evidence, together with consideration of various biblical passages and even of halakhah, suggests that tefillin were originally practiced as a longevity amulet. Lisää aiheesta: https://www.thetorah.com/article/the-origins-of-tefillin
xxx/ellauri212.html on line 339: Tämä siitä huolimatta, että yleinen kansanterveys Ruotsissa on mennyt parempaan suuntaan Mengelen karsittua koronalla laitostuneet pitkäaikaissairaat suomalaiset vanhuxet. Siitä pieni laulun luritus:
xxx/ellauri251.html on line 122: Mitä pitemmälle tätä luritusta suolistan sitä homsemaisemmalta se alkaa tuntua. Ei tää ole mikään kreikkalainen uurna, tää on häthätää peitelty hinureiden rakkauskertomus.
19