ellauri093.html on line 835: Keisari oli valtiopäivien avajaispuheessa kehottanut kiisteleviä osapuolia esittämään omat kantansa. Katolilaiset eivät olisi halunneet suostua tähän, sillä he eivät halunneet keskustella julkisesti kerettiläisten kanssa. He yrittivät saada aikaan uskonnollisia asioita käsittelevän komitean. Evankeliset eivät kuitenkaan voineet suostua tähän, sillä komiteassa olisi ollut katolinen enemmistö. He vaativat sen sijaan tunnustuksen julkista lukemista valtiopäivillä. Keisari suostui tähän, ja lukemispäiväksi määrättiin 24. kesäkuuta. Kiireellisten neuvottelujen ja ajan puutteen vuoksi lukeminen siirtyi kuitenkin 25. päivään. Tunnustusta paranneltiin viimeiseen asti ja lisättiin iltalypsypointteja. Lukeminen suoritettiin keisarin ja säätyjen edessä. Tunnustus oli kirjoitettu saksaksi ja latinaksi. Keisari olisi halunnut luettavan latinankielisen kappaleen, mutta vaaliruhtinas Johannsin vaadittua, että saksalaisella maaperällä olisi kuultava saksankielistä tekstiä, keisari suostui saksankielisen version lukemiseen. Kukas tää keisari olikaan? Se ei varmaan osannut saxaa järin hyvin. Lukemisen suoritti Saksin kansleri Christian Beyer, ja siihen kului kaksi tuntia. Tämän jälkeen molemmat kappaleet luovutettiin keisarille.
ellauri131.html on line 142: Ammuttavaksi luovutettiin 19.5.1943 lukien 19 miestä rosvoudesta, vakoilusta ja sabotaasista, 2 naista työn sabotoinnista, yksi nainen kenttäpostin varastamisesta.
ellauri216.html on line 1042: Laatokan Valamon luostarin rakennukset olivat muussa käytössä lähes neuvostoajan loppuun, mm. sotilastukikohtana ja vanhainkotina, mutta loppuvuodesta 1989 ensimmäiset munkit aloittivat luostaritoiminnan uudelleen ja rakennukset luovutettiin Moskovan patriarkaatille. Mutta ei siitä sen enempää. Länkkärien patriarkan alainen uuden tyylin tynkä-Valamo Heinäveden Papinniemessä on se oikea.
ellauri283.html on line 337: Vuonna 1896 belgialainen retkikunta vaati osia Etelä-Sudanista, jotka tunnettiin nimellä Lado Enclave. Lado Enclave oli virallisesti osa Belgian Kongoa. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Belgian välillä vuonna 1896 tehdyssä sopimuksessa erillisalue luovutettiin briteille kuningas Leopold II:n hämäräxi jääneen kuoleman jälkeen joulukuussa 1909.
ellauri299.html on line 300: Lokakuussa 2013 kardinaali Kazimierz Nycz – Varsovan, sen hiippakunnan, jossa Popiełuszko tapettiin, arkkipiispa ilmoitti, että puolalaisen papin esirukouksesta johtuva ihme on tunnistettu ja vahvistettu Ranskassa. Näin ollen kardinaali Nycz ennustaa, että Popiełuszko todennäköisesti pyhitetään pian esitellyn tapauksen uskottavuuden perusteella. Hiippakuntaprosessissa Ranskassa tutkittiin ihmettä 20.9.2014-14.9.2015 ja tutkimuksen tulokset luovutettiin Vatikaanin arvioitavaksi. Tuloxet ovat vielä sisällä. Tarve ei ole enää niin päivänpolttava.
ellauri315.html on line 338: Retriitin johti kenraali Vladimir Kappel, joka nimitettiin tähän virkaan joulukuun puolivälissä 1919. Hänen kuoltuaan keuhkokuumeeseen 26. tammikuuta 1920 kenraali Sergei Voytsekhovsky otti joukkojen komennon. Amiraali Kolchak matkusti edeltä muka tiedustelemassa junalla Irkutskiin, mutta Tšekkoslovakian joukot pysäyttivät hänet joulukuussa ja hänet luovutettiin vasemmiston SR- joukoille Irkutskissa 14. tammikuuta, jotka viisaasti kyllä teloittivat hänet 7. helmikuuta 1920.
ellauri316.html on line 254: Brest-Litovskin rauha oli 3. maaliskuuta 1918 Brest-Litovskin kaupungissa solmittu rauhansopimus keskusvaltojen Saksan, Itävalta-Unkarin, Bulgarian ja Osmanien valtakunnan sekä ympärysvaltojen puolella olleen Neuvosto-Venäjän välillä, joka päätti ensimmäisen maailmansodan itärintamalla. Venäjällä muutamaa kuukautta aiemmin valtaan nousseet bolševikit ryhtyivät rauhanneuvotteluihin tilanteessa, jossa Venäjä oli jo pitkään ollut pahasti tappiolla Saksalle. Rauhansopimuksessa suuri osa Venäjän valtakunnan läntisistä alueista luovutettiin saksalaisille. Saksa taas pystyi rauhansopimuksen ansiosta irrottamaan joukkoja itärintamalta siirtääkseen ne länsirintamalle.
ellauri339.html on line 570: Kremlin propaganda kirjaimellisesti demonisoi Julia Pajevskajan. Tyrasta tehtiin elokuva "Nainen lempinimeltään Peto". Kremlin-mieliset aktivistit vaativat hänet luovuttamaan "DPR:lle", jotta hänet voitaisiin teloittaa siellä, mutta kesäkuussa Tyra luovutettiin Kiovaan.
ellauri374.html on line 111: Niinpä hänet luovutettiin kiduttajille, jotta nämä repisivät hänen kylkiään rautapiikeillä. Sitten hänen jalkoihinsa pantiin rautaiset sandaalit, joiden pohjista sojottivat terävät naulat, ja hänet pakotettiin kävelemään. Hartaus täytti marttyyrin sielun, kun hän näki jaloistaan vuotavat verivirrat. Tuntui ize asiassa aika vängältä. Maximianus sanoi hänelle pilkaten: ”Huomenna kun suuri jumalatar lähtee temppelistään, soita huiluasi, Sozon, niin vannon sinulle, että hän vapauttaa sinut kaikesta vastuusta ja rangaistuksesta.” Marttyyri vastasi: ”Sinä sanot, mitä neuvonantajasi ilkeä paha henki suuhusi panee, ja pidät minua pilkkanasi. Minä soitin paimenhuiluani lampaitani paimentaessani, mutta nyt soitan vain Herralleni ja laulan uutta virttä julistaen pelastuksen ilosanomaa kaikille. Sinun jumalattaresi ei kuuntele soittoani, vaan seisoo paikalleen jähmettyneenä kuin sieluton ja tunteeton (ja kädetön haha) aasialainen.”
xxx/ellauri122.html on line 355: Me ajettiin Iijoen yli matkalla Charlotten työ Merilappiin. Roopen Iijoki oli Oberlausitz Dresdenistä itään. Sen synnyinkylä Rietschen on seisake suoalueella kaivosten ja sotilaiden harjoitusmaastojen välissä. Me ajettiin Sleesiasta läpi 3v sitten Charlotte kyydissä. Se on sudeettisaxalaista takapajulaa josta puolet luovutettiin nolosti hävityn sodan jälkeen puolalaisille.
xxx/ellauri231.html on line 212: Tšekkoslovakit lupasivat Koltshakille turvallisen pääsyn Ison-Britannian sotilasoperaatioon Irkutskissa. Sen sijaan hänet luovutettiin vasemmiston viranomaisille Irkutskissa 14. tammikuuta.
xxx/ellauri252.html on line 311:
Kuvassa on virolainen desantti Alexej Ivanoff, joka saatiin kiinni kesällä 1941. Hänen kohtalonsa oli monista muista poikkeava, hänet luovutettiin saksalaisille. Voi kun ei tullut kala-ansa mukaan, tuumi Martti Simojoki.

xxx/ellauri255.html on line 184: Toukokuussa 1849 Bakunin oli Dresdenin kansannousun johtohahmo. Mukana olivat hänen lisäkseen myös muun muassa myöhemmin säveltäjänä maailmanmaineeseen noussut Richard Wagner sekä muuten tuntemattomaxi jäänyt arkkitehti Gottfried Semper. Epäonnistuneen kansannousun jälkeen Bakunin vangittiin Chemnitzissä ja tuomittiin yli vuoden vankeuden jälkeen kuolemaan. Chemnizissä tehdään hyvää vehnäolutta vielä tänäkin päivänä, ja rusikoidaan maahanmuuttajia. Tuomio kuitenkin muutettiin elinkautiseksi, jotta Bakunin olisi voitu viedä oikeuden eteen myös Itävalta-Unkarissa ja Venäjällä. Heinäkuussa 1850 hänet luovutettiin Itävallan viranomaisille, jotka 11 kuukauden vankeuden jälkeen langettivat Bakuninille toisen kuolemantuomion. Tämäkin muutettiin elinkautiseksi, ja toukokuussa 1851 hänet luovutettiin Venäjälle. Bakunin oli vangittuna aluksi Pietarissa sijaitsevassa Pietari-Paavalin linnoituksessa, josta hänet kolmen vuoden kuluttua siirrettiin Laatokan rannalle Pähkinälinnaan. Pähkinälinna (ven. Шлиссельбу́рг, Šlisselburg, vuoteen 1611 saakka Оре́шек, Orešek, vuosina 1611–1702 Нотебург, Noteburg ja vuosina 1944–1992 Петрокрепость, Petrokrepost, saks. Schlüsselburg, ruots. Nöteborg) on kaupunki Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan niskassa lähellä Laatokkaa 41 kilometrin päässä Pietarista. Kaupungissa asui 13 305 henkeä (vuonna 2010).
13