ellauri012.html on line 241: (Tässä kohtaa jää pois pitkä pupellus joka kertoo Abelardin luostarista, jonne se Heloisen dumppasi. Vähän samantapainen välikiekasu joita nähtiin Kanilla ja Rusakolla.)
ellauri012.html on line 245: (Lisää kiekunaa, tavoitteena saada luostarille lisää rahaa ja kirjoja. Heloise on näät Abelardin perustaman konventin johtajattarena. )
ellauri012.html on line 247: Kun kirjoitat mulle kirjoitat vaimollesi; avioliitto on tehnyt tän kirjeenvaihdon lailliseksi, ja kerta voit tehdä mun mieliksi ilman skandaalia, mikset tee niin? Mua ei sido vaan mun valat, vaan pelkään myös mun setää. Sulla ei ole mitään pelättävää. Sä näät mut, kuulet mun huokaukset, ja voit todistaa kaikki suruni ilman vaaraa, koska voit helpottaa mua kyynelillä ja sanoilla. Jos mun piti mennä luostariin, edes auta mua kestämään sitä jotenkin. Sä olet aiheuttanut mun ikävyydet, sun pitää myös mua lohduttaa.
ellauri012.html on line 265: Mutta sano mistä johtuu ettet välitä musta enää kun mä oon luostarissa? Tiedät että mikään muu ei saanut mua siihen kuin sun sun häpeä, enkä mä suostunut siihen vaan sinä. Sano miksi olet noin kylmä, tai anna mun edes kertoa mun oma näkemys. Eikös vaan ollutkin pelkkä nautinnonhalu joka sai sut kihloihin mun kanssa? Ei kai mun hellyys, joka ei jättänyt mitään toivomisen varaa, sammuttanut sun intoa? Heloise raiska! sä miellytit silloin kun yritit välttää sitä; ansaitsit suitsutusta kun pysyit loitolla kädestä joka jakoi sitä; mut heti kun sydän pehmeni ja antoi perään, kun omistauduit ja uhrauduit, sut hylätään ja unohdetaan! Tiedän ikävästä kokemuksesta, että on luonnollista vältellä niitä joille ollaan liikaa velkaa, ja että ylenmääräinen anteliaisuus aiheuttaa välinpitämättömyyttä eikä kiitollisuutta. Mun sydän antautui liian pian ansaitakseen valloittajan kunnioituksen; otit sen vaivatta ja heität sen yhtä helposti sivuun. Mutta vaikka olet epäkiitollinen, en mä ole tässä hyvällä mukana, ja vaikka mun ei pitäisi elätellä toiveita, silti haluisin salaa sun vielä rakastavan mua. Kun lausuin surullisen nunnalupauksen, mulla oli mukana sun viimeiset kirjeet, jossa sanoit vielä olevasi kokonaan mun, etkä koskaan eläisi muuten kuin rakastaen mua. Sulle mä tarjouduin siis; sulla oli mun sydän ja mulla sun; älä vaadi mitään takaisin. Sun pitää sietää mun tunne jonakin sellaisena joka kuuluu sulle, ja josta sä et voi koskaan luopua.
ellauri012.html on line 267: Voi surkeus! Onpa hullua selitellä näin. Täällä on vaan jumalankuvia, ja mä puhun vaan miehistä! Sä olit julma aihe tähän käytökselläs, senkin uskoton! Pitikö sun kerralla katkaista tää suhde! Mikset edes huijannut mua jonkin aikaa sen sijaan että heti hylkäsit? Olisit edes antanut jotain loppumerkkejä rakkaudesta, mä olisin kyllä uskonut ne. Mutta turhaan uskottelen itselleni että sä voisit olla uskollinen; sä et ole esittänyt mitään lieventäviä asianhaaroja. Mun oikeesti pitäis nähdä sut, mut jos se ei onnistu, tyydyn pariin riviin sulta postissa. Onko se nyt rakastavan niin vaikee kirjoittaa? En pyydä niitä sun opettavaisia kirjeitä, joilla tavoittelet mainetta; mä haluun vaan kirjeitä suoraan sydämestä, mitä käsi ei edes voi kirjoittaa kyllin nopeasti. Miksi petin itseäni toiveilla että sä olisit kokonaan mun, kun menin nunnaksi, ja lupasin elää niiden lakien mukaan? Siinä en oikeasti luvannut muuta kuin olla yksin sun, ja suostuin vankilaan jonka sä mulle määräsit. Vain kuolema saa mut pois tästä luostarista johon sä mut länttäsit; ja sit mun tuhat odottaa täällä sun tuhkia pölistäkseen vielä maassakin sun edessäs.
ellauri012.html on line 274: Meinasin lopettaa jo kirjeen tähän, mutta kun nyt kerran valitan susta niin mun pitää keventää sydäntä ja kertoa sen kaikki mustasukkaisuudet ja syytteet. Pidin tosiaan aika raukkiksena sitä että kun me molemmat oltiin päättäneet pyhittää itsemme taivaalle, niin sä panit mut kaikki tekee ensiksi. Epäileekö herra Abelard siis, sanoin, että kuin Lootin vaimo, mä katson selän taakse? Jos mun nuoruus ja sukupuoli antoi aiheen pelätä että palaisin maailmaan, eikö mun käytös, uskollisuus, ja tää sydän jonka tunnet, karkottanu sellaiset epäreilut epäilykset? Tää luottamuksen puute satutti; sanoin izelleni, Kerran oli aika jolloin se luotti mun pelkkään sanaan, haluuko se nyt multa nunnalupauksen suojellakseen oman selustansa? Mitä mä olen ikinä tehnyt ansaitakseni tällaisen epäluottamuksen? Mä tulin kaikkiin sen sopimiin salaisiin tapaamisiin, miks sitten kieltäytyisin seuraamasta sitä luostariin? Minä, joka en kieltäytynyt olemasta mielihyvän uhri ollakseni sille mieliksi, miten voisin kieltäytyä kunniasta sen hyväksi? Onko pahe niin koukuttavaa, että kun kerran on juotu siitä kupista niin ei voi ryypätä pyhimysten maljasta? Vai olitko pätevämpi opettamaan paheita kuin hyveitä, tai minä parempi oppimaan edellisiä kuin jälkimmäisiä?
ellauri012.html on line 276: Ei; sellainen epäilys loukkaisi meitä molempia: hyve on niin kaunis et sitä on pakko halaata kun näet sen sulot, ja pahe liian karmea et sitä vois sietää kun sen muodottomuuden näkee. Ei, kaikki mikä sulle on mieleen näyttää musta ihanalta, ja mikään ei ole rumaa kun mä oon sun kanssa. Mä oon heikko vaan kun mä olen yksin ilman sun tukea, ja siksi on sun asia tehdä musta sellainen kuin haluat. Vittu miten mä toivon ettei sulla oisi sellaista valtaa muhun! Jos sulla olis jotain syytä pelätä mua, sä et olis noin välinpitämätön. Mutta mitä sulla on pelättävää? Olen tehnyt liian paljon, ja nyt en voi tehdä muuta kuin niittää sun kiittämättömyyttä. Kun elimme onnellisina yhdessä, olisit voinut epäillä oliko se mielihyvä vai kiintymys joka liitti suhun mut, mutta mun oleminen täällä kyllä poisti epäilykset siitä. Täälläkin mä rakastan sua yhtä paljon kuin ulkona maailmassa. Jos se olisi ollut vaan mielihyvä, enkö mä ois löytänyt muita keinoja sitä hankkia? En ollut kuin 22, ja onhan niitä muitakin miehiä kuin Abelard. Ja kuitenkin mä hautasin itseni elävältä luostariin, ja jätin elämän iässä jolloin oisin voinut vielä nauttia siitä täysillä. Sulle pyhitän nää katoovan kauneuden jämät, nää leskenyöt ja tylsistävät päivät; ja koska sä et ota niitä vastaan, mä otan ne sulta ja tarjoon ne taivaalle, teen näin uudelleen lämmitetyn näkyleivän mun sydämestä, mun päivistä, mun elämästä!
ellauri012.html on line 278: Olen tietoinen että olen jauhanut liian kauan tätä asiaa; pitäisi puhua sulle vähemmän sun onnettomuudesta ja mun kärsimyksistä. Hyvät työt menettää kiiltonsa kun kehuu niistä itse itseään. Se on totta, silti on aika jolloin voi kohtuudella ajaa omaa asiaa; kun asioi sellaisen kanssa jonka kiittämättömyys on tylsistänyt, täytyy nostaa oma häntä itse. Jos sä olet tämmöinen tyyppi, tää olisi sulle opiksi ja ojennukseksi. Mutta koska olen heikkotahtoinen, rakastan sua yhä, vaikka ilman toivoa. Olen hylännyt elämän, riisunut siitä kaiken, mutta tajuun että en ole enkä pysty hylkäämään Abelardia. Vaikka menetin rakastetun, jäi rakkaus. Vitun valat! Vitun luostari! En ole menettänyt ihmisyyttä ankarassa kurissanne! Ette ole muuttaneet mua marmoriksi muuttamalla asua; sydän ei ole kovettunut vankilassa; tunnen vielä mikä mua on koskettanut, vaikka, voi nössö sentään, mun ei pitäisi. (Seuraa tiukka puhuttelu taivaan isälle.)
ellauri012.html on line 303: Mut mitä lieventäviä näkökohtia löytyiskään sussa jos rikos oisi anteeksiannettava? Kannattamaton kunnia, vaivalloinen rikkaus ei mua koskaan oisi houkuttanut; mutta noi sulot, toi kauneus, toi ilme, jonka näen silmissäni vielä nyt, ne aiheutti mun lankeemuksen. Sun kasvot oli mun syyllisyyden syy; sun silmät, sun puhe lävisti mun sydämen; ja vaikka mun kunnianhimo ja omatunto koitti panna vastaan, rakkaus kohta voitti. Jumala hylkäs mut mua rangaistakseen. Sä et ole enää maailmassa, sä sanoit sen irti: mä oon munkki olosuhteiden pakosta; eikö meidän pitäisi ottaa lusikka nyt kauniiseen käteen? Koitatko sä tuhota mun hartauden näin alkumetreillä? Pitäiskö mun jättää apottikunta jonka just vasta aloitin? Hylätä valat? Mä tein ne jumalan katsoessa päältä; minne mä pakenen sen vihaa jos mä rikon ne? Anna mun hakea helpompaa oloa työhommista, vaik se onkin vaikeaa. Multa kuluu kokonaisia päiviä ja öitä täällä luostarissa ilman silmän täyttä. Mun rakkaus palaa vaan kuumemmin keskellä näitä huolettomia hessuja, ja mun sydäntä pistää sun surut ja mun omat. Vitsi mä menetin paljon ajatellen sun uskollisuutta! Mitä nautintoja jäikin kokematta! Mun ei pitäs tunnustaa tätä heikkoutta sulle; tiedän että teen siinä virheen. Jos mä voisin olla lujempi, saattaisin suututtaa sut muhun ja sun vihastus vois saada aikaan sen mihin sun tahdonvoima ei näytä riittävän. Mä julkaisin mun heikkouteni maailmalle rakkauslauluissa ja värssyissä, eikö tän rakennuksen pimeät sellit vois peittää saman heikkouden ees vähän? Mut ei! Mä oon yhä sama! Tai jos vältänkin mä pahimman, en pysty hyvään. Velvollisuudentunto, järki ja säädyllisyys, jotka joskus on merkinneet mulle jotakin, on täällä hyödyttömiä. Kaikkien näiden äänten keskellä jotka käskee mun tehdä mitä pitää, mä kuulen ja tottelen vaan salaisen ja epätoivoisen tunteen ääntä. Nauttimatta yhtään hyveestä, välittämättä tilastani ja keskittymättä lukuihin, mä olen mielikuvituksessani koko ajan just siellä missä mun ei pitäis olla, enkä pysty oikaisemaan itseäni. Koko ajan panttaa vastakkain taipumus ja pakko. Olen sekopäinen rakastaja, meluan hiljaisuuden keskellä, olen levoton täällä rauhan sydämessä. Tää on niin vitun noloa!
ellauri012.html on line 311: Tehdäkseni tän helpommaksi, kerron miksi pakotin sut menee ekana luostariin; ja anna anteeksi jos tällä suututan nyt sut, tää on osa mun suunnitelmaa saada sut vihaiseksi mulle. Kun mun kassien kävi köpelösti, olin vitun vihainen, ja pidin kaikkia muita äijiä mun kilpakosijoina. Rakkaus on epäluuloinen kuin piru. Pelkäsin yhtä jos toista koska olin niin defekti, näinhän mun oman esimerkin uskottomuudesta, ja siksi pelkäsin että sä joka olit niin tottunut saamaan multa munaa, menisit uuden kanssa aika äkkiä. Mustasukkaisuus voi uskoa vaikka mitä kauheaa. Halusin varmistaa ettet pääse tekee musta aisankannattajaa. Siks uskottelin niin kovasti että sun pitää mennä luostariin; että säädyllisyys ja meidän ystävyys jo edellytti sitä; ja että sun turvallisuuskin vaati sen. Sellaisen koston jälkeen mitä mulle tehtiin, sä et oisi turvassa muualla kuin luostarissa.
ellauri012.html on line 315: Mutta olin yhä epäluuloinen. Luulin että naiset ei pysty pitämään lupauksia ellei niitä pakoteta siihen jollain valoilla. Vaadin noi valat, ja taivaan takuumieheksi, ettei mun tarvitsis enää epäillä. Kiitti teille pyhät paikat ja lujaseinäiset luostarit! ootte vapauttaneet mut tuhannesta huolesta. Uskonto ja hartaus pitää tarkkaa vartiota teidän muurien ja rautaristikoitten ympärillä. Tää on täyttä lepoa mustasukkaiselle mielelle! Miten kärsimättömästi mä siihen pyrinkään! Kuljin ympäri kuin jalopeura päivittäin kehottamassa sua tähän uhraukseen; mä ihailin (uskaltamatta mainita) sun kauneutta, ihankuin en oisi sitä ennen nähnytkään. Oliko se pyhistelyn aikaansaamaa kukintaa, vai mun suuren menetyksen kaikua, en välittänyt tutkia, kiirehdin vaan sun nunnavihkimystä. Lahjoin sun abbedissan rahalla että saisin oikeuden sit sut haudata. Talon papit oli myös lahjottu ja pidettiin poissa sun läheltä, vaikka murisivat. En unohtanut mitään, isoa enkä pientä asiaa, ja jos sä olisit päässyt mun kynsistä, mä en ois itsekään mennyt luostariin; olin päättänyt seurata sua kaikkialle. Mun varjoni ois seurannut sun askelia ja aina aiheuttanut sussa sekaannusta tai pelkoa, mistä mä itse oisin ilahtunut.
ellauri012.html on line 326: Vapaudu Heloise liian syvälle juurtuneen rakkauden häpeällisistä jämistä. Muista että nyt on aviorikos sun ajatella ketään muuta miestä kuin jeesusta (ja jehovaa, jos se nyt on eri äijä, tai edes mies. Pyhää henkeä ei kärsi mainita, siitähän ei saa heittää läppää, se on kuolemaksi.) Jos sä näkisit mut täällä näin laihana ja naama pitkänä, tunkeilevan munkkilauman keskellä, jotka pelkäävät mun oppinutta mainetta ja loukkaantuvat mun kaidasta lätystä, ihan kuin mä uhkaisin niitä uskonpuhdistuksella, mitä sanoisit mun alhaisista huokailuista ja hyödyttömistä kyynelistä jotka harhauttaa näitä herkkäuskoisia miehiä? Voi voi. Mua nöyryyttää rakkaus, eikä ristin sellainen. Sääli mua ja riistäydy vapaaksi. Jos sun kutsumus on mun ansiota, älä sit kiusaa mua jatkuvilla epäilyksillä. Lupaa että olet uskollien asulle joka peittää sut. Pelkää jumalaa jotta se vapauttaa sut pelosta, rakasta sitä että pääset etiäppäin hyveessä. Älä pitkästy luostarissa, sillä se on paikka pyhimyksille. Halaa tyhjää, tyhjät kädet on jeesus-lasso, se kyllä halaa takaisin jos nöyristelet sille.
ellauri012.html on line 334: Jotkut jumala pelastaa panemalla ne kärsimään. Rukoileppa siis sinä että minä pelastun, sä joka itket niin paljon ja olet hyvin pyhä. Ja herra, vaikka mun sydän rakastaakin sun luomusta, sun käsi voi putsata sen muusta kuin rakkaudesta suhun. (Siitä ei kyllä tule lapsia, mut mullahan on jo yksi jossakin.) Paras rakkaus Heloiselle on nyt jättää se rauhaan sinne luostariin. Sen mä oon nyt päättänyt: tää kirje on mun laitimmainen erehdys. (Erehdys: niitä tuli vielä lisää.) Moido. Jos mä kuolen täällä, niin mä käsken että mun ruumis viedään Parakleteen. Sittenhän sa näät mut siinä kunnossa; ei siksi, et sä itkisit, koska se on myöhäistä; vollota mieluummin nyt ja sammuta sillä mussa palava roihu. Vaan siksi, et sun pitää nähdä mut jotta sun usko vahvistuu kun näät tän haaskan, ja mun loppu kertoo paljon puhuvasti miten käy kun rakastaa munatonta miestä. Toivon et sä haluisit kuoltuasi tulla haudatuksi jonnee lähelle. Sun tuhka on sit jo suht turvassa, varsinkin kun mun munat meni roskikseen. Ja sun kanssa mun hauta näyttää hienommalta ja meistä tulee julkkikset.
ellauri012.html on line 357: Se mikä vielä enemmän lisää mun kärsimyksiä on että meillä alkoi mennä huonosti just silloin kun se oli vähiten ansaittua. Kun me hilluttiin estotta syyllisessä lemmessä, mikään ei pannut vastaan, mutta tuskin me oltiin peruutettu siitä vähän ja menty naimisiin, niin silloin taivaan viha putos meidän päälle yhdellä rysäyksellä. Ja kuinka barbaarinen oli sun rangaistus! Äh! Mikä oikeus julmalla sedällä oli meidän yli? Me oltiin yhdytty toisiimme jo ennen alttaria, ja tän olisi pitänyt suojella meitä vihollisten raivolta. Sitäpaitsi me oltiin erottu; sulla oli kiireitä luentojen kanssa ja opetit oppineelle yleisölle salaisuuksia joita parhaatkaan päät ennen sua ei olleet lävistäneet; ja mä sun käskystä painuin luostariin. Kulutin siellä päiväkausia ajatellen sua, ja joskus miettien saarnoja joita piti opetella. Just tällä hetkellä se rangaistus kaatui meidän päälle, ja sä joka olit vähiten syyllinen jouduit sen barbaarin koston kohteeksi. Mutta miksi raivoisin Fulbertille? Mä, mä kurja olen sut tuhonnut, ja olen kaikkien sun kurjuuksien syy.
ellauri012.html on line 371: Ja siltikin on turha edes yrittää erottaa näitä kahta: ne jotka ei ole vanhurskaita on syntisiä, ja ne jotka hidastelee hyvän kanssa jää siitä jälkeen. Sitäpaitsi ei pitäisi olla muita motiiveja kuin rakkaus jumalaan. Voi vinde! mitä toivoa on sit mulla? Mun sekavuus johtu enemmän pelosta loukata miestä kuin suututtaa jumalaa, ja mä käytän vähemmän aikaa sen miettimiseen kuin edelliseen. Just niin, sun käsky vaan, eikä mikään oikee kutsumus lähetti mut tähän luostariin; mä koitin helpottaa sun oloa enkä pyhittää itseäni. Mä oon niin onneton! Mä revin itseni irti kaikesta mistä pidin; hautaan itseni elävältä; harjoitan mitä tiukinta paastoa ja kaikkia muita julmuuksia joita täällä tehdään; ruokin itseäni kyynelillä ja suruilla; ja tästä huolimatta en ansaitse mitään näillä harjoituksilla. Mun väärä hartaus on kauan pettänyt niin sua kuin muitakin, sä oot luullut että mä oon rauhoittunut vaikka mä oon häiriintyneempi kuin mä oon ollut ikinä. Sä uskottelit itsellesi että mä olin ihan omistautunut tälle hommalle, mutta mulla ei ollut muuta harrastusta kuin tää rakkaus. Tässä harhassa sä pyydät multa rukouksia - hitsi! mä tarvitsen niitä sulta! Älä oleta mitään mun hyveistä tai huolesta; mä horjun, tue mua sun neuvoilla; mä oon heikko, vahvista ja ohjaa mua sun ohjeistuksilla.
ellauri012.html on line 385: Yksinäisyys on kestämätöntä ahdistuneelle mielelle; sen huoli kasvaa hiljaisuudessa, ja syrjäytyminen vaan lisää sitä. Siitä lähin kun olen ollut suljettuna näihin seiniin, en ole tehnyt muuta kuin itkeskellyt meidän vahinkoa. Tää luostari on kaikunut mun kiljunnasta, ja ikuiseen orjuuteen tuomitun kurjimuksen lailla olen kuluttanut päivät surun parissa. Sen sijaan että olisin toteuttanut loordin armollisen suunnitelman mua kohtaan, olen kapinoinut sitä vastaan, pidin tätä pyhää pakopaikkaa kauheeena vankilana, ja olen kantanut loordin iestä vasten tahtoa. Sen sijaan että olisin putsannut itseäni katumuksen harjoituksilla, olen vaan vahvistanut mun tuomiota. Fataali erehdys! Kardinaalimunaus! Mut Abelard, mä oon nyt repinyt silmiltä siteen joka sokaisi mut, ja jos mä nytkään voin yhtään luottaa omiin tunteisiin, musta on nyt tullut sun arvostuksen arvoinen. Sä et ole mulle enää muuta kuin se rakastava Abelard, joka aina pyrki yksityisiin hetkiin mun kanssa sumuttaen meidän vartijoiden silmät. Meidän onnettomuudet sai sut kammoamaan pahetta (ei ihme, kun et siihen enää itse kyennyt), ja sä heti omistit loput päiväs hyveelle, ja näytit alistuvan siihen pakkoon mielelläsi. Mä taas, joka olin herkempi, ja enemmän nautinnon perään (ja jolla oli paikat vielä kunnosssa) olin vitun kärsimätön tästä, ja olet kuullut miten paljon kannoin kaunaa sun kalttaajille. Oot nähnyt mun kaunan mun viime kirjeistä; tää se oli, varmasti, joka sai mun Abelardin, sut munattoman Hannibalin, mulle äkämystymään. Sä hermostuit mun valituksista, ja jos totta puhutaan, menetit toivon mun sielun pelastuksesta. Et voinut aavistaa että Heloise voisi voittaa noin vahvan tarpeen; mut olit väärässä, Abelard, mun heikkous, armon lihaksilla, ei estänyt mua tavoittamasta voiton seppelettä. Palauta mut siis sun hyviin kirjoihin; sun oma jumalisuus varmaan kehottaa sua siihen.
ellauri012.html on line 391: Ei hyvä herra, maan päällä ei ole muuta nautintoa kuin hyveen antama. Kaikkien maisten ilojen keskellä sydäntä pistää, se on rauhaton ja levoton kunnes se pysähtyy suhun. Miten paljon mä oonkaan kärsinyt, Abelard, niin kauan kun mä koitin pysytellä elossa luostarissa niillä eväillä jotka oli tuhonneet mut maailmassa? Vihasin seiniä jotka ympäröivät mua; tunnit tuntui pitkiltä kuin nälkävuodet. Kaduin tuhannesti että olin haudannut itseni tänne. Mut sen jälkeen kun armo avas mun silmät on kaikki muuttunut; yksinäisyys tuntuu kivalta, ja tän paikan rauha on vuotanut mun sydämeen. Tyytyväisenä että hoidan hommani tunnen iloa joka ylittää kaiken sen minkä rikkaus, komeus tai aistillisuus vois mulle tarjota. Mun tyyntymys on kyllä käynyt mulle kalliiksi, sillä se maksoi mun rakkauden; tein ihan väkisten tän uhrauksen joka tuntui ennen mahdottomalta. Mut jos mä oon vihdoinkin päässyt susta eroon, älä mustasukkaile; jumala jonka ois aina pitänyt omistaa mut on nyt mun sisässä sun sijasta. Ole tyytyväinen että voit vielä nussia mun mieltä, sitä sä et koskaan menetä; ja mä saan aina salaista mielihyvää kun ajattelen sua, ja must on hienoa totella säääntöjä jotka sä mulle teet.
ellauri012.html on line 395: Sä moitit mua hyvin auliisti etten ole kirjoittanut uutisia; mun sairauteni selittäköön sen. Mä en jätä käyttämättä mitään tilaisuuksia sun muistamiseen. Kiitos vaan kun sanot että mun vaikeneminen on sua hermostuttanut, ja mun terveyttä koskevasta huolenpidosta. Sä siis olet aika huonossa hapessa itse, ja äsken luulit jo et tulee noutaja. Kylläpä sä julma mies kerrot kylmästi uutisen jonka tiedät huolettavan mua. Kerroinhän mä edellisessä kirjeessä miten mua masentais jos sä kuolisit, ja jos sä yhtään välität musta, sä vähän hellität noita harjoituksias. Mähän tarviin sun neuvojas, ja siksi sun pitäis pitää huolta itsestäs; - mut en mä viitsi väsyttää sua nalkuttamalla. Sä toivot ettei me unohdeta sua meidän rukouksista; No jo, Abelard kulta, voit olla varma että tää tiimi on sun takana; se omistautuu sulle etkä voi epäillä sitä unohtamisesta. Sä oot meidän iskä ja me ollaan sun tyttöjä; sä oot meidän opas, ja me alistutaan sun ohjaukseen ihan varmoina et sä oot kunnon veijari. Sä käsket, me totellaan; sä juhlit, me pakataan. Me toteutetaan pilkuntarkasti mitä sä oot käskenyt. Me ei ruoskita itseämme enempää kuin sä suositat, ettei olla virkaintoisia ja ylitetä normia. Sanalla sanoen, mikään ei ole oikein ilman Abelardin leimaa. Kerrot yhtenä hämmennykseen aiheena että jotkut meidän siskoista on huonoja esimerkkejä, että ne ei yleisesti ottaen ole tarpeeksi tiukkoja. Näyttäks tää sulta oudolta kun tiedät millä jengillä luostarit täyttyy nykyaikana? Kysyykö iskät tyttäriltä onko ne kiinnostuneita ennenkuin ne sulkee ne kiven sisään? Eikö oma etu ja maan tapa oo niiden ainoo ohjenuora? Siksi luostareissa on paljon poppoota joilla on joku kohujuttu takana. Mut kerropa tarkemmin mitä väärinkäytöksiä on sun korviin kiirinyt, ja neuvo miten mä korjaan ne parhaiten. Mä en ole ite havainnut mitään löyhiä kuminauhoja; kun löydän, niin kiristän ne kyllä. Mä teen tarkastuskierroksen joka ilta, ja lähetän karkulaiset takaisin huoneisin; sillä muistan kyllä mitä seikkailuja tapahtui taannoin Pariisin konventeissa.
ellauri012.html on line 397: Sun kirjeen lopussa on yleistä marinaa sun onnettomuudesta ja et toivot et kuolema lopettais sun munattoman elämän. Miten noin suuri nero kuin sä ei voi nousta onnettomuuden yläpuolelle? Mitä maailma sanoisi jos ne lukis sun mulle lähettämät kirjeet? Uskoiskohan ne sun luostarielämän jaloihin tarkoitusperiin, vai ajattelisko vain että sä vetäydyit sinne nuolemaan kelliesi arpia? Mitä sun oppilaatkin sanoisi, jotka on tullut niin pitkän matkan takaa, ja pitää sun ankaria luentoja parempina kuin maallista elämää, jos ne huomais että sä ot salaa sun ex-kassiesi orja, ja samojen heikkouksien uhri joista sun säännnöt suojaa niitä? Tää Abelard, jota ne niin paljon ihailee, tää suuri johtaja, menettäisi maineensa ja siitä tulis sen oppilaiden pelle. Jos nää syyt ei riitä sua rauhoittamaan, vilkaise vähän tänne päin ja ihaile päättäväisyyttä jolla mä suljin itteni tänne ihan vaan sun pyynnöstä. Mä olin nuori kun me erottiin ja (jos mä kehtaan uskoa mitä sä aina vakuutit) oisin kelvannut kenelle tahansa. Jos mä olisin halunnut melaa keneltäkään muulta kuin just sulta, muut miehet olis mielellään lohduttaneet mua sun puutteessa. Tiedät mitä mä oon tehnyt, anteeksi että hieron tätä, mä muistelen mielelläni vieläkin sun rakkaudenvakuutuksia. Mä kuivasin sun kyynelet pusuilla, ja kun sä olit kyvytön, mä uskalsin enemmän. Voi voi, jos sä olisit rakastanut herkemmin, mun valat, mun huippuhetket, mun hyväilyt olis kyllä vakuuttaneet sut. Jos sä oisit nähnyt mun vähitellen viilenevän sulle, sulla ois ollut syytä huoleen, mut sä et koskaan saanut multa enemmän rakkautta kun sen jälkeen kun sulta meni kassit.
ellauri012.html on line 406: Olisin halunnut lopettaa tän kirjeen kertomatta mitä täällä tapahtui pari päivää sitten. Nuori nunna joka oli pakotettu luostariin ilman kutsumusta siihen karkasi jollain ilveellä, en tiedä miten, ja pakeni Englantiin yhden herrasmiehen mukana. Olen käskenyt koko talon salata tän jutun. Voi Abelard! Jos sä olisit täällä näitä juttuja ei tapahtuisi, sillä kaikki siskot jotka hurmaantuis sut nähdessään ja kuullessaan, eivät ajattelisi kahdesti vaan noudattaisivat sun sääntöjä ja ohjeita. Se noviisi ei olisi ikinä tehnyt noin rikollista suunnitelmaa kuin rikkoa valansa, jos sä olisit ollut täällä kehottamassa kuuliaisuuteen. Jos sun silmät vahtis meitä, kaikki olis viattomia. Kun me liukastutaan sä nostaisit meidät pystyyn ja tukisit neuvoillas; me marssittaisiin varmajalkaisina lampaina hyveen kaitaa tietä. Alan huomata että musta on ihan liian hauskaa kirjoittaa sulle; mun pitäis polttaa tämäkin kirje. Siitä näkee että mulla on vielä ihan liikaa tunteita sua kohtaan, vaikka yritin aluksi vakuuttaa sut ettei niin ole laita. Mä tunnen joskus armon, joskus himon laineita, ja vuorotellen annan periksi kummallekin. Sääli mua Abelard, ja tilaa johon sä olet mut saattanut, ja tee mun viime päivistä tääällä yhtä levollisia kuin ne ensimmäiset oli ahdistuneita.
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri012.html on line 422: Haluisitko et mä tukehdutan mun pyhän hengen tulen? Pitäiskö mun sua rauhottaaksesi kuivata noi kyyneleet mitkä paha henki panee sut tiristämään - onks tää mun mietintöjen palkinto? Ei, ollaan kovempia meidän päätöksissä; me ei menty luostariin muuten kuin vaan valittamaan syntejä ja päästäksemme lopuksi taivaaseen; annetaan siis olla ja heittäydytään jumalan laskuvarjon varaan.
ellauri012.html on line 636: Köyhempien stadin friidujen on turha kuikkia aatelisiin päin. Suutarin lasten on pysyttävä lapikkaan lestissä. Joko totutatte sen paskahommiin ajoissa, tai totaaliseen nöyryyteen, jos se haluu luostariin.
ellauri014.html on line 1007: Mut yllättäen, pikku Laura ei antanutkaan sille, se näät teki pikaparannuxen, koska se oli pikapihkaantunut ihanaan ja hyveelliseen loordisetämieheen. Loordi koitti väkisinkin, Laura itki ja kynsi vastaan. Tästä loordi oli jo vähän ihmeissään ja imarreltu, ja alkokin nyt käydä Lauran luona useemmin. Se pani Lauran luostariin, jossa kävi usein pikku visiiteillä. Sama vanha tuttu madonnahuorameemi kuin Dideroon leffakässärissä, se taisi trendata sen ajan #metoo jengillä.
ellauri014.html on line 1045: Lolita menee luostariin (how convenient to have convents to bury bad girls alive in, miettii Ralph). Hän teki velvollisuutensa säädyille, kuolemattomalle mammonalle ja sen meemeille, loordin on nyt tehtävä omansa.
ellauri018.html on line 840: Saum eli paasto tapahtuu pääsääntöisesti ramadanin pyhän kuukauden aikana, mutta muslimit voivat paastota eri syistä ja eri ajankohtina. Paaston aikana muslimien tulee välttää syömistä, juomista, tupakoimista ja sukupuolista kanssakäyntiä aamunkoiton ja auringonlaskun välisenä aikana. Paaston rajaaminen valoisaan aikaan saattaa tulla islamiin kristillisten munkkien esikuvista (esim. Pyhän Benedictuksen luostarisääntö). Paastoon kuuluu myös sisäinen puhdistautuminen pahoista ajatuksista.
ellauri025.html on line 68: Tuomas Akvinolainen syntyi mitä todennäköisimmin alkuvuodesta 1225 isänsä Landulfin kreivin linnassa Roccaseccassa, Napolin kuningaskunnassa, lähellä Aquinoa. Nykyisin linna on Frosinonen maakunnassa Latiumin alueella. Tuomas kuului pienaateliin, hän oli äitinsä kreivitär Theodora Theatelaisen kautta sukua Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Hohenstaufenin keisaridynastialle. Sinibald setä toimi apottina ensimmäisessä benediktiiniluostarissa Monte Cassinossa. Sinne siis! sanottiin Tuomaalle, nuoremmalle aatelispojalle. Mikäs auttoi, eikun pyhimyxen uralle.
ellauri025.html on line 70: Tuomas aloitti varhaiset opintonsa luostarissa viiden vuoden ikäisenä. Vuonna 1236 hän siirtyi Napolin yliopistoon, jossa hän joutui valitettavasti dominikaanisääntökunnan vaikutuksen alle. Hän jätti yliopiston kuusitoistavuotiaana opiskeltuaan siellä kuusi vuotta. Sääntökunnan vaihtaminen ei ilahduttanut hänen perhettään. Matkalla Roomaan hänen veljensä ottivat hänet kiinni ja veivät hänen vanhempiensa eteen San Giovannin linnaan. Häntä pidettiin vankina vuoden tai kaksi, jotta hän luopuisi aikeistaan. Tuomaan varhaisten elämäkertojen mukaan hänen perheensä jopa hankki prostituoidun viettelemään Tuomaan, mutta hän ajoi pian naisen pois. Lopulta paavi Innocentius IV puuttui asiaan. Tuomas liittyi dominikaaneihin seitsemäntoistavuotiaana vuonna 1243 pipu yhä (naisen käsin) koskemattomana.
ellauri025.html on line 72: Tuomaan ohjaajat näkivät hänen lahjansa teologian opinnoissa. Loppuvuodesta 1244 hänet lähetettiin dominikaaniseen kouluun Kölniin, jossa melkein Maxim Gorkin kokoinen Albertus Maximus luennoi filosofiasta ja teologiasta. Vuonna 1245, 20-vuotiaana, hän seurasi Nahka-Albertia Pariisin yliopistoon, jossa he viipyivät kolme vuotta. Pariisissa hän opiskeli, opetti ja kirjoitti useaan otteeseen tämän jälkeen. Puheita ja kirjoituxia. Pariisin alkuvuosinaan Tuomas sekaantui yliopiston ja luostariveljien väliseen kiistaan opetuksen vapaudesta. Hän vastusti voimakkaasti yliopiston paheita ja peflettejä. Kun asiasta kanneltiin paaville, dominikaanit valitsivat Tuomaan puolustamaan sääntökuntaa. Hän onnistui tässä tehtävässä hyvin. Hän voitti jopa Guillaume de St Amourin, yliopiston tuon ajan merkittävimmän miehen, kädenväännössä.
ellauri026.html on line 292: Erasmus oli syntyään Geert Geerts, Gerhard Gerhardinpata Rotterdamista, lääkärin tyttären vahinko jonkun juipin kanssa joka ryhtyi munkixi. (Taas yx kiimanen munkki!) Sen holhoojat pani sen luostariin, jossa se otti nimen Desiderius Erasmus ("haluttu rakastettava"). Otettuaan papinvalan Erasmus meni Pariisiin kotiopettajaxi. Se alkoi kärhämöidä papiston kanssa jo silloin. Yx sen englantilaisista oppilaista, Lord Mountjoy, (Montjoie on vanha ranskalainen sotahuuto) kuzui sen Enkkuihin käymään 1498. Se asui pääasiassa Oxfordissa, mut kävi Ranskassa ja Italiassa välillä.
ellauri026.html on line 483: Se oikeesti ei voi sietää Eraa. Geertiä ja sen veljeä ajetaan luostariin kuin kaksiputkiseen pyssyyn käärmeitä. Vetelämpi veli antaa perixi. Taas vikapää on Era Jefan mielestä, kun se haukuskelee viinaanmenevää veljeä. Vitut, Jefa on ihan Pekka sedän linjoilla. Sen kädet syyhyää päästä kepin kanssa Eran perälle. Jefa tietää muka paremmin kuin Era ize miten sitä kohdeltiin: "he was charmingly treated". Onx tää muka elämäkerturi? Ennemminkin joku Sevillan parturi. Turpakarvat sillä on niin vimpan päälle nypitty.
ellauri026.html on line 489: Mut pahin Eran vika Jefan näkövinkkelistä on, että siltä puuttuu tiimihenkeä. Era moittii luostarimenoa siitä, että munkit on kuin joku liivijengi, väpelöt jää takasatulaan, jengin johtajat on joukon tyhmimmät ja ilkeimmät, jos ne vaan on tukevaa tekoa ja niillä on mahtava rekkakuskin hymy. Jefa pahexuu tätäkin ja muistuttelee, että munkkikunnastahan nousi niinkin huomattava henkilö kuin Lutherin Mara. Mutta se olikin just tollanen isomahainen köntys, synnynnäinen jengin johtaja.
ellauri032.html on line 107: Kuningas määräsi 29. lokakuuta 1709 suljettavaksi Port-Royalin luostarin, ja jansenistiset munkit siirrettiin muualle. Vuonna 1711 luostari hävitettiin maan tasalle, jotta siitä ei olisi tullut pyhiinvaelluspaikkaa.
ellauri032.html on line 142: Vuoden 1648 aikana Jacqueline koki uskonnollisen heräämisen ja sai innoituksen ryhtyä nunnaksi Pariisin lähellä olevaan Port-Royalin luostariin. Pascalin isä ei suostunut hyväksymään tyttärensä päätöstä (kuoli kiukkuisena 1651) mutta veljeensä Jacqueline onnistui vaikuttamaan jatkuvan saarnaamisen myötä, vaikka veljeä vitutti, kun Jacqueline ei jäänyt kotiin sitä ruokkimaan. Perinnöstä tapeltiin ihan päät verissä. Tytöt vei Pascalilta niin paljon että siitä tuli KÖYYYHÄ. Clermontin aikaa isältä rauhassa kutsutaan joskus Pascalin ”välikaudeksi”, jolloin jotkin huhut ovat väittäneet Pascalin viettäneen poikamieselämää (nähdään myöhemmin rakas nyrkki-Kyllikki), mutta tästä ei ole olemassa todisteita.
ellauri032.html on line 150: 23. marraskuuta 1654 Pascal koki merkittävän käännekohdan elämässään. Vietettyään viimeiset pari vuotta suhteellisen huolettomana mietittyään muutakin kuin matematiikkaa ja kristinuskoa, tuona kyseisenä päivänä Pascal oli joutua vakavaan onnettomuuteen: hänen ohjaamansa nelivaljakon hevoset yhtäkkiä pillastuivat ja syöksyivät alas eräältä sillalta, mutta Pascal itse pelastui kun vaunujen valjaat murtuivat kesken kaiken. Pascal tulkitsi tapahtuman ja oman pelastumisensa Jumalan antamaksi varoitukseksi. (Paha aivotärähdys.) Tapahtuman jälkeen Pascal kirjoitti pergamentinpalalle mystisiä mietelmiä kokemastaan pelastuksesta, ja kantoi tuota tekstinpätkää sen jälkeen jatkuvasti mukanaan kuin amulettia. Ei lähtenyt enää minnekkään ilman paperia. Corona-viruxen takia jengi hamstraa ennen kaikkea vessapaperia. Ymmärtäisi paremmin jos se olisi koleraa. Lisäksi Pascal vetäytyi Jacquelinen esimerkin johdattamana Port-Royalin luostariin vetäytyäkseen maailmasta ja pohtiakseen filosofisia ongelmia. Tässä on Pascalin pikku paperpala. Sitä kelpaa verrata Dostojevskin puhelinmuistioon. Samantyyppisestä sairaudesta lienee ollut kysymys.
ellauri032.html on line 190: Elämä luostarissa auttoi osin Pascalia, sillä paikan säännöllinen elämäntapa paransi hänen terveyttään. Hän kirjoitti myös myöhemmin yhteen kootut Maaseutukirjeensä, joiden tarkoitus oli puolustaa luostarin johtajaa Arnauldia kerettiläisyyssyytteiltä. Se on varmaan se sama Arnauld joka teki Port Royalin kielioppia, josta Chomskyn Nomppa piti meteliä loistoaikona. Pascal alkoi suhtautua matematiikan harrastamiseen turhuutena, joka vei ihmisen mielenkiinnon pois sitä tärkeämmän totuuden eli kristinuskon tutkimiselta. Chomsky ei kyllä ois peukuttanut tota, vanhana jumalattomana rabbina. Sen mielestä politiikka on tärkeämpää kuin lingvistiikka.
ellauri036.html on line 1449: hylätyssä luostarisssa tai vanhassa linnassa?
ellauri036.html on line 1492: Hiljaiset luostarit, konventtien holvit,
ellauri036.html on line 2087: Uuden Valamon luostari sulki ovensa koronan takia 1x 50 vuoteen, vaik on pääsiäispupu tulossa. Henkilökunta on lomautettu. Paikalle jää vaan luurankomiehitys: varattomat veljet ja telttarahasto.
ellauri036.html on line 2089: Konevizan luostarissa oli noin 40 varatonta veljeä, ja niiden lisäxi 2x niin monta "muuta väkeä", jalkavaimoja ja lehtolapsia. Muuta henkilökuntaa ei juuri tarvittu, kun oli se konevviza.
ellauri041.html on line 980: luostarin rauhassa nyt eleskelee,
ellauri041.html on line 1003: nunnaluostari, jossa oli karmeliittoja,
ellauri041.html on line 1025: luostarista, jos me nyt ollaan nopeat,
ellauri041.html on line 1032: ja kiitää luostarista kuin jänö pusikkoihin.
ellauri041.html on line 1039: Pikapikaa se lentää takas luostariin
ellauri041.html on line 1051: Sun maalaama kuva luostarinne seiniä
ellauri041.html on line 1198: tutussa luostarissa omassa.
ellauri043.html on line 121: Vuosien saatossa Antonioksen maine erakkona lisääntyi ja hänen luokseen saapui toisia erakkoja pyrkien elämään Antonioksen antaman esimerkin mukaisesti. Erakkoelämästä tuli yhä suositumpaa. Erakot perivät alkukirkon marttyyrien kunnioituksen, ja heidän askeettista elämäntapaansa pidettiin kristillisyyden korkeimpana muotona. Näin syntyi luostarilaitos. Luostarit olivat alkuun vain majoja, mutta vuosikymmenien ja -satojen kuluessa ne ovat kasvaneet ja muuttuneet suuriksi laitoksiksi ja valtaviksi instituutioiksi.
ellauri043.html on line 123: Sanalla sanoen, Antun saavutus on kristilliset luostarit. (Idea sinänsä on ikivanha apinameemi: hopeaselät istuu mieluusti omassa joukossa, ja tarpeettomat nuoret koiraat muodostaa homolaumoja. Miesten taloja ja luostareita onkaikissa kulttuureissa.) Seurallisena kaverina se honasi, että erakkojen on parempi olla yxin yhdessä, pitää kimppaakivaa toisilleen 2-neuvoisesti aatameina ja eevoina, ottaa kalsarikännejä yhteistiloissa. Konventit on kivoja paikkoja jos ei huoli huutavasta hameväestä. Ruoka tulee ajallaan, säännöt on selvät ja urakehityskin kunnossa. Aika lailla niinkuin armeija, mutta henkikulta ei ole vaarassa, ja vähemmän päätöntä juoxemista. Norssin konventtikin oli tosi suosittu, saattoi oljennella välitunnit sisällä.
ellauri061.html on line 168: No siis Hernian optiot on: seppuku, luostari, tai inha Dimitri. Oleanteri sanoo osuvasti Dimitrille: mixet nai isäpappaa kun se sua niin rakastaa. Se Hernian isäpappa on Aigeios, jonka mukaan on ristitty Aigeian meri. Dimitri on luikero, bylsi Helenaa ja jätti haaskaxi. Paska Theseus pitää setämiesten puolia ja uhkailee Herniaa.
ellauri067.html on line 558: Sir Galahad eksyy luostariin, jota asuttaa suuri joukko nuoria ja miehenkipeitä neitoja, mutta joutuu suureksi harmikseen sir Lancelotin "pelastamaksi" ennen kuin "mitään" ehtii tapahtua. Arthur ja sir Bedevere kohtaavat kammottavat Ritarit jotka sanovat "Ni" ja joutuvat tekemään heille palveluksia (kuten tuomaan heille pusikon ja kaatamaan metsän suurimman puun sillillä), mutta sir Robinin väliintulo pelastaa heidät.
ellauri074.html on line 453: Nykyään Kazanin Jumalanäiti on Venäjällä suosittu häälahja. Ikoni yhdistetään usein venäläiseen nationalismiin . Tradition mukaan ikoni saapui Venäjälle Konstantinopolista 1400-luvun alussa. Tataarien piiritettyä ja poltettua Kazanin kaupungin vuonna 1438 se joutui kadoksiin, kunnes ikoni jälleen löytyi 1500-luvun jälkipuoliskolla. Matrona Onutshina -nimisen kymmenvuotiaan tytön kerrotaan löytäneen ikonin tulipalossa tuhoutuneen Kazanin kaupungin raunioista 8. heinäkuuta 1579. Ikonin olinpaikan oli hänelle kertonut Neitsyt Maria ilmestyksessä. Ikonia säilytettiin sen löytöpaikan päälle myöhemmin rakennetussa luostarissa. Kazanin Jumalanäidistä tehtiin useita kopioita, joita oli nähtävissä muun muassa Moskovan, Pietarin sekä Jaroslavin kaupungeissa.
ellauri074.html on line 455: Alkuperäisenä pidetty Kazanin Jumalanäidin ikoni varastettiin sitä säilyttäneen luostarin kirkosta 29. kesäkuuta 1904. Varkaat ja ikonin kultaiset jalokiviupotuksin koristellut kehykset löydettiin muutamaa vuotta myöhemmin, mutta itse kuva jäi kadoksiin. Osa varkaista väitti sen olevan poltettu ja yksi kertoi sen olevan kaukaisessa siperialaisessa luostarissa. Poliisi ei kuitenkaan jatkanut ikonin jäljittämistä, koska se piti mahdollisesti löydettävän kuvan aitouden varmistamista mahdottomana.
ellauri093.html on line 820: Kritisoidaan voimakkaasti luostareissa tapahtuneita väärinkäytöksiä, joista osa on ollut myös paavin säädösten vastaisia. Luostarielämällä ei ansaita syntien anteeksiantoa eikä vanhurskauttamista. Kaikilla, jotka eivät ole soveliaita elämään naimattomina, on syy ja oikeus solmia avioliitto, koska luostarilupaus ei voi kumota Jumalan järjestystä eikä käskyä. Ihminen ei kykene elämään hengellisesti täydellistä elämää eikä Jumalaa kuulu palvella ihmisten tekemiä käskyjä noudattamalla vaan seuraamalla Jumalan omia käskyjä.
ellauri093.html on line 837: Kaarle (24. helmikuuta 1500 Gent, Flanderi – 21. syyskuuta 1558 Yusten luostari, Espanja) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V vuosina 1519–1556. Hän oli myös Espanjan kuningas 1516–1556 nimellä Kaarle I (Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa hänet tunnettiin nimillä Carlos Quinto ja Carlos V). Kaarle kuului Habsburgien sukuun mikä on naamasta päätellen ilmeistä. Hänen isänsä oli Burgundin arkkiherttua Filip Komea ja äitinsä Johanna Mielipuoli, hermostollisten vaikeuksiensa takia. Kaarlen kehitys oli hidasta ja muutenkin hän vaikutti sopimattomalta hallitsemaan mitään, edes sfinkteriä. Koska hän myös oli sulkeutunut ja vähäpuheinen, hänen oli hankala luoda tarpeellisia suhteita hovissa. Ehkä se kärsi lukivaikeuxista kun se oli niin valovoimainen. Kiva sille että uskontunnustus tuli äänikirjana. Kaarlen äidinkieli oli ranska. Hänen on kerrottu sanoneen: ”Minä puhun espanjaa Jumalalle, italiaa naisille, ranskaa miehille ja saksaa hevoselleni”. Ellei se ollut Fredrik Suuri, josta mulla on myös paasaus. Ehkä ne sanoi molemmat, on se niin hyvä setämiesläppä.
ellauri105.html on line 482: Kävin viime viikonvaihteessa Rautalammin hautausmaalla, missä toimitimme panihidan siellä lepäävän pappismunkin haudalla. Miksi? Koska tuo pappismunkki oli toimittavan papin tuttava ja me muutkin tunsimme jollain tavoin tämän mielenkiintoisen elämän eläneen vainajan. Ja jotenkin vain tuntui oikealta käydä toimittamassa panihida tuolla syrjäisellä ortodoksisella hautausmaalla, jonne ei ole haudattu muita luostariasukkaita. Pappismunkki Mefodin (Matti Lehmonen) hautakivi Rautalammilla. (Kuva © Hannu Pyykkönen)
ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 486: Tuohon alkuaikaan sisältyivät sitten armeijapalvelus ja erilaisia muita kuuliaisuustehtäviä luostarissa, josta hänet lähetettiin silloiseen - nykyisen Tšekin ja Slovakian tasavaltojen muodostamaan - Tšekkoslovakiaan luostarikouluun opiskelemaan kieliä. Tuolta matkalta kielitaitorepertuaariinsa "tarttui" tšekin lisäksi venäjä ja kirkkoslaavi. Venäjää hän oli opiskellut jo Suomessa ollessaan, mutta ilmeisesti hän ei ollut käynyt mitään suureellisimpia kieliopintoja missään. Hänen myöhempi laaja kielitaitonsa oli enemmänkin suuren lahjakkuuden tai kuten isä Sergius Colliander, joka oli hänet tavannut, sanoi, nerouden, aikaan saamaa oppimista. Hänen sanottiin osanneet lukuisia kieliä ja ilmeisesti hän osasi melko hyvin tai jopa sujuvasti oman äidinkielensä suomen lisäksi, ruotsia, venäjää, saksaa, ranskaa ja ainakin enemmän kuin auttavasti kreikkaa ja ilmeisesti myös jonkin verran tšekkiä ja latinaakin. Tätä laajaa kielitaitoaan hän käytti sitten myöhemmin hyväkseen mm. tekemällä käännöstöitä. Hän käänsi suomeksi useita maailmanhistoriallisia merkittäviä kaunokirjallisia teoksia, mm. Leo Tolstoin "Hadži Murat", Ivan Turgenevin "Savua", Ilja Ehrenburgin "Pariisin kukistuminen", mutta myös mm. Tšehovia ja monia muita merkittäviä kirjailijoita.
ellauri105.html on line 490: Tšekkoslovakian Pyhän Jovin luostarikoulun jälkeen hän palasi Laatokan Valamoon, missä hänet vihittiin ensin munkiksi juuri ennen sodan alkamista vuonna 1938. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Petsamoon, mistä hän sotavuosien aikana siirtyi sitten Ruotsiin ortodoksisen seurakunnan palvelukseen ja jossain vaiheessa, jatkosodan aikana myös Itä-Karjalaan. Itä-Karjalaa seurasi jossain vaiheessa Konevitsan luostari 40-luvun loppupuoliskolla. Luostari oli tuolloin siirtynyt Keiteleen Hiekkaan, missä Mefodi teki ahkerasti käännöstöitä. Keitelettä seurasi jälleen Valamo-jakso, nyt tosin Heinäveden Papinniemessä, minne luostari oli siirtynyt sotaa pakoon evakkoon. Tämä jakso kestikin sitten parikymmentä vuotta ja piti sisällään lähinnä luostarin sihteerinä toimimista ja luostarin kirjeenvaihdosta ja käännöstöistä huolehtimisen. Suurin osa tuolloisista munkeista ei osannut suomea, koska he olivat venäläisiä ja siirtyneet luostarin mukana evakkoon.
ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille.
ellauri105.html on line 494: "Tuli vähän tonttuiltua" tunnusti Mefodi äidille. "Pantiin kuivatelakalle". Niinpä Mefodista tuli 60-luvun lopulla Karpaateilla sijainneen Pyhän Jobin luostarin perinteen jatkajan, Yhdysvaltoihin siirtyneen Pyhän Kolminaisuuden nimeä kantaneen luostarin alaisuudessa toimivan alkuperäisen luostarin nimisen, Pyhän Jobin luostarin pappi ja rippi-isä. Pappismunkki Mefodi (Matti Lehmonen) (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri111.html on line 761: Seuraava kirjotelma on otettu Dostojevskin kuuluisasta romaanista nimeltä "Veljekset Karamasoff", jonka hän kirjotti viimeiseksi ennen kuolemaansa. Se on välikohtaus ja esiintyy keskusteluna kahden veljeksen Ivanin ja Aljooshan välillä. Näistä on Aljoosha nuorempi, kristillinen mystikko, joka on kasvatettu luostarissa. Ivan taas on uudenaikainen materialisti ja ateisti.
ellauri135.html on line 870: Venäjän runoilija Mikhail Yurievich Lermontov 💔 Varvara Lopukhina, hänen ystävänsä Alexin nuorempi sisko. Keväällä, ennen pääsiäistä vuonna 1832, maallistuneiden naisten ja nuorten kova yritys kävi yxiin Simonovin luostarin All-Night Vigilin kaa.
ellauri135.html on line 871: | Syvällisin sydämen tunnelma on loistava. Venäjän runoilija Mikhail Yuryevich Lermontov 💔 Barbara Lopukhin, hänen ystävänsä Alexen nuorempi sisko. Keväällä, ennen pääsiäistä 1832, maallisista naisista ja nuorista miehistä tuli All-Night Vigil Simonovin luostariin.
ellauri142.html on line 315: Teos on kristillisen sudenpennun käsikirja. Sen tarkoituksena on auttaa yxinkertaista sielua saavuttamaan etäyhteys Jumalan kanssa ja tavoittelemaan pyhyyttä. Teoksen lauseet ovat suoria väittämiä, ilman perusteluja, joutavaa lätinää, ja tuntuvat perustuvan syvälliseen risteilykokemukseen. Teos oli alun perin tarkoitettu luostarien ja venakkojen käyttöön. Tärkeimpänä koko teos julistaa itsensä kiertämisen tärkeyttä. Muiden kielentäminen on hyvällä kakkossijalla.
ellauri147.html on line 636: Esimerkiksi Balintin kohdesuhdeteoria kieltää varhaisen sielun luostarielämän ja sen myötä ensisijaisen narsismin olemassaolon. Tämä käsite perustuu yhden hengen psykologiaan, joka on korvattava kahden hengen psykologialla. Eli sielun varhainen elämä perustuu alkuperäiseen kohdesuhteeseen, "ensisijaiseen rakkauteen", eli se on ihan vanhempien vika.
ellauri162.html on line 352: Pierre Nicole (1625-1695) oli ranskalainen moralisti Port-Royalin luostarikoulussa joka oli lähempänä jansenisteja kuin terveellistä. Pääteos Essais de morale 1671-1678.
ellauri183.html on line 596: Luostari Charroux väitti, että Kaarle Suuri esitteli pyhän esinahkan rengasmunkeille. Tiukalta vaikutti. 1200-luvun alussa se vietiin kulkueella Roomaan, missä se esiteltiin aiemmin Paavi Innocentius III, jota pyydettiin ratkaisemaan sen aitous. Paavi kieltäytyi mahdollisuudesta. Jossakin vaiheessa pyhäinjäännös katosi ja jäi kadonneeksi vuoteen 1856, jolloin luostaria korjaava työmies väitti löytäneensä pyhäinjäännöslipas piilotettu seinän sisään, jossa on puuttuva esinahka.
ellauri190.html on line 193: Timur Lenk (9. huhtikuuta 1336, Shahr-e-Sabz – 14. helmikuuta 1405) eli Tamerlan oli 1300-luvun merkittävä turkkilaismongolilainen valloittaja ja hallitsija Keski-Aasiassa, erityisesti eteläisellä Venäjällä ja Persiassa. Hänestä alkoi mongolien timuridien dynastia. Hän perusteli valtaannousuaan väittämillään sukujuurilla Tšingis-kaaniin. Väittämä perustui siihen, että Timurin isä oli päällikkö turkkilaisklaanissa, joka johti sukujuurensa mongolijohtaja Qarachar Barlasiin. Timur oli isänsä tapaan suufimuslimi. Timurin isä oli vetäytynyt luostariin sanoen "maailma on vain kaunis vaasi täynnä skorpioneja", mutta Timur ei seurannut isäänsä. Hän halusi olla sotilasjohtaja, kallo täynnä skorpiooneja. Timur merkitsee tšagatain kielessä rautaa. Lenk tarkoittaa rampaa, koska Timurin jalka rampautui taistelussa. Rauta lenkku. Valloitukset lännessä ja luoteessa veivät hänen valtakuntansa rajat Ural- ja Volga-jokien luokse, etelässä ja lounaassa ne sisälsivät lähes koko Persian, mukaan lukien Bagdadin, Karbalan ja Kurdistanin. Vienanlahdesta Laatokkaan, vedämme miekalla rajan. Timur auttoi Tokhtamyshia venäläisiä vastaan ja hän valtasi Moskovan 1385. Il-kaanien valtakunnan Abu Sa'idin kuoleman (1335) jälkeen Persiassa oli voimatyhjiö, jota Timur alkoi valloituksellaan täyttää. Samaan aikaan Tokhtamysh kääntyi Timuria vastaan ja valloitti Azerbaidžanin. Vasta pitkän sodan jälkeen Tokhtamysh oli lopullisesti lyöty 1395. Timur hävitti Ordan pääkaupungin Sarain ja raunioitti sen talouden.
ellauri194.html on line 221: Sen jälkeen hän kiinnostui luostarielämästä. Luomi kiersi Keski-Euroopassa puoli vuotta katolisia, ortodoksisia ja zen-buddhalaisia luostareita selvittääkseen, ”resonoisiko” jokin niistä niin paljon, että hän voisi muuttaa sinne asumaan.
ellauri206.html on line 439: Tämä on yksi tärkeimmistä jumalallisen ulostulon hetkistä kirkon historiassa. Kun Augustinus kuuli sen, hän ei enää muistellut etiopialaista eunukkia, joka oli kerran ottanut hänet käteensä ja tullut Jesajan kirjakääröön. Sen sijaan Augustinus muisti toisen kuuluisan kristityn Afrikasta, joka tunnetaan nimellä Pyhä Antonius autiomaasta, se jolla oli näitä aika eroottisia näkyjä. Pyhää Anttonia pidetään laajalti luostaruuden isänä, ja koppihartautta jouhipaita päällä piiska kädessä akuankkahousuissa arvostettiin suuresti 400-luvulta nykypäivään. Pyhä Antonius kuoli Augustinuksen ollessa vain kaksivuotias, mutta algerialaisena Augustinus kunnioitti aavikkoisiä, joista Antonius oli ensimmäinen. Tuolla hekumallisella hetkellä puutarhassa Augustinus muisti sen ajan, jolloin Antonius oli käynyt läpi oman tuskallisen tuskansa ja avannut Raamatun kriisihetkellä. Hän oli törmännyt tuohon peukalovärssyyn, jossa sanottiin, mitä hänen piti kuulla: "Mene, myy omaisuutesi ja anna köyhille . . . seuraa minua” (Matt. 19:21). Antonius oli lähtenyt ulos, ja yksi kirkon historian suurista luvuista alkoi, luostariliikkeen alku, joka kokosi uskovia yhteisen elämänsäännön alle. Tunnetuin elämänsääntö tunnetaan nimellä Pyhän Benedictuksen sääntö, joka jatkuu monissa luostarikunnissa nykypäivään asti.
ellauri216.html on line 45: Mitä Tero Liukkosen sekopäinen turina sitten onkin, uskonnollinen se ei kyllä ole. Ei psykopaatti tarvi herraa, herra se on herrallekin. Entäs sit tää toinen todellisuuteen perustuva luostariturina, arkkimandriitta Panteleimonin kehimä mielikuvituksellinen elämäkerta edeltäjästään Hrisanf "krysanteemi" Nikolajevits Dunajevista? Onko se uskonnollisempi, tai edes hivenen vähemmän egoistinen kuin Teron turautus? Siihen perehdytään tässä albumissa.
ellauri216.html on line 90: Toivottavasti et pelästy kokemaasi vaan pysyt vastaanottavaisena, sanoi Serafim ja puristi olkapäästä. Karvaisia perseitä ei luostarissa ole koskaan tarpeexi. Eikä tässä vielä kaikki, sanoi Serafim... Ehkä toiste. Varmaan Serafim otti nokkiinsa.
ellauri216.html on line 138: Pariisin pyhän Dionysioksen luostarin apotti Hilduin käänsi Pseudo-Dionysioksen kirjoituskokoelman kreikasta latinaksi 800-luvulla ja yhdisti virheellisesti identiteetit yhteen persoonaan. Niinpä keskiajalla nämä neljä eri lähteistä nousevaa identiteettiä – Apostolien tekojen Dionysios Areopagita, Eusebioksen Dionysios Ateenalainen, marttyyri Dionysios ja Pseudo-Dionysios Areopagita – yhdistettiin yhdeksi ja samaksi persoonaksi; Dionysioksen katsottiin kääntyneen Paavalin saarnan vaikutuksesta, tulleen Ateenan piispaksi, kirjoittaneen edellä mainitut mystiikan teologian tekstit ja tämän jälkeen kuolleen marttyyrina Pariisissa. Oli siinä yhdelle kaverille duunia.
ellauri216.html on line 185: Munkki Vasili (ei Vitali) oli suuri syntinen mutta kamppaili kyrvän kanssa hyvän kilvoituxen. Kunnes kerran panovalmis kana muuttihe ketuxi ja sitten munkixi joka ei ollut kukaan muu kuin Vasili ize. Miltä näytit, kysyi imugeeni, kilpiltäkö vaiko tuhmalta? Silloin Vitali kääkkäsi ja lähti kiitää, eivätkä he koskaan palaa. Vasili oli näet ize koulukiusaaja, joka oli lähetetty koettelemaan luostarin kärsivällisyyttä. Niin tai näin, onko sillä meille väliä.
ellauri216.html on line 220: Yöllinen seikkailu luostarin kellarissa
ellauri216.html on line 245: Pystyrintainen Milka arvaa koko juonen: Tero on pervo pyromaani tumputtaja. Mutta Tero ei sitä kiihota niet voit antaa olla. Koko luostari oli tyrmistynyt: Milka ei anna Terolle hilloviivaa! Ilmoitus sähköisti tunnelmaa vieraiden keskuudessa. Poliisit Lyhkänen ja Kolli kuulustelevat Teroa. Kaikki kirjat paloivat ja Serafim paizi se ziljoonan postilla.
ellauri216.html on line 247: Taas narsistista tuubaa: mutta sinut ovat kaikki huomanneet. Niinpä tietysti. Serafim ehti sanoa ennen palamistaan poroxi: harteikas muukalainen tulee tulta ja jäätä kazeessaan ja pöllii luostarin arvokkaimman arvoteoxen. Saakelin Kalle Blomkvist. Veljet muistelevat tonttu iki-iäkkään ennustaneen: jos kirja joutuu näsien käsiin, on piru merrassa. Veli Joona on jo ruvennut veistämään potkuria.
ellauri216.html on line 249: Pietari ryhtyy muitta mutkitta homostelemaan. Tero näki pienenä miten isi puikotti äitiä kotisohvalla teeveen ääressä. Äiti vaikeroi. Olet... käsittänyt jotain väärin. Kaikki merkitys jota on ollut hajoaa. Terokin on näitä merkitysmiehiä. Terossa on selvästi uraniaanin ainesta. Sinä et voi enää jäädä luostariin kert et anna persettä. Suzän pyysi minut airoihin ja käski kiskomaan lujasti. Ja minähän meloin, kusen kyllästämällä kyrvällä kitkerään loppuun asti. Päämäärä ei ole tärkeintä vaan matka. Kun pussit tyhjenevät soutaminen loppuu.
ellauri216.html on line 294: Jumalan pimeys on kiihkeä ja armoton romaani miehen elämästä ja hänen elämänsä naisista. Se kertoo menestyneestä toimittajasta, joka matkustaa luostariin tarkoituksenaan kirjoittaa kirja terrorismista ja globalisaatiosta. Työhön paneutuakseen hän tarvitsee rauhallisen ympäristön. Mutta hänen suunnitelmansa muuttuvat, kun yllättävät ja selittämättömät tapahtumat luostarissa tempaavat hänet mukaansa. Ne sysäävät hänet olemassaolon äärimmäiselle reunalle, ja hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja nykyisyytensä ehkä ensimmäistä kertaa itseään väistämättä. Kirja kertoo myös rakkaudesta ja rakastamisen mahdottomuudesta, himosta ja rukouksesta, hurmiosta ja pelosta, väkivallasta ja hiljaisuudesta, lapsuudesta ja unista ja luopumisesta. Kaiken aikaa tehdään matkaa syvemmälle pimeyteen, jotta löytyisi armo, joka sinne kätkeytyy.
ellauri216.html on line 302: Mitä Teron turina sitten onkin, uskonnollinen se ei kyllä ole. Ei psykopaatti tarvi herraa, herra se on herrallekin. Entäs sit tää toinen todellisuuteen perustuva luostariturina, arkkimandriitta Panteleimonin kehimä mielikuvituksellinen elämäkerta edeltäjästään Hrisanf "krysanteemi" Nikolajevits Dunajevista? Onko se uskonnollisempi, tai edes hivenen vähemmän egoistinen kuin Teron turautus?
ellauri216.html on line 345: Kostroman alueen tärkein pyhäkkö on ihmeellinen Feodorovskaya-symboli Pyhästä Theotokosista (kz. toinen jumalansynnyttäjä). Ihmeellinen Feodorovskaya-kuvake Pyhästä Theotokosista on tunnettu 1100-luvulta lähtien, jolloin se sijaitsi kappelissa lähellä muinaista Volgan kaupunkia Gorodetsia. Myöhemmin tänne perustettiin luostari, nimeltään Theotokos-Feodorovski; ihmekuva oli luostarin pääpyhäkkö vuoteen 1239 asti, jolloin mongoli-tatari-tunkeilijat tuhosivat ja polttivat Gorodetsin ja ikoni katosi kaupungista.
ellauri216.html on line 352: Maaliskuun 14. päivänä, vanhan tyylin mukaan, 1613, Kostroman Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarissa Mihail Feodorovich Romanov, ihmeellisen Feodorovskaja-ikonin edessä, hyväksyi Zemskin katedraalin valinnan Venäjän valtion valtaistuimelle. Kroniikan todisteiden mukaan katedraalin sanansaattajat, jotka edustivat kaikkia Venäjän maan kiinteistöjä, pyysivät useiden tuntien ajan Mihail Feodorovichia ja hänen äitiään, suuri nunna Marfa Ioannovnaa, hyväksymään neuvoston päätöksen; suostumus saatiin vasta suurlähetystön päällikön, Ryazanin arkkipiispan ja Murom Theodoretin vetoomuksen jälkeen, joka kehotti nuorta Mihailia ja hänen vanhempiaan kumartamaan Jumalan tahdon edessä. Mihail Feodorovich Romanov vannoi uskollisuutta Isänmaalle, ortodoksiselle kirkolle ja Venäjän kansalle Ihmeellisellä Feodorovski-kuvakkeella. Tästä tapahtumasta, joka oli suurten vaikeuksien voittamisen alku, Kostroman kaupungissa sijaitsevasta Feodorovskin Jumalanäidin ikonista ja Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarista tuli erityisen arvostettuja Romanovien kuninkaallisen talon pyhäkköjä. muisto Mihail Feodorovichin kutsumisesta valtakuntaan, toinen ikonin juhla perustettiin - 27. maaliskuuta, uusi tyyli.
ellauri216.html on line 374: Kuva maalattiin Andrei Bogolyubskyn tilauksesta. Hän asui Gorodetskin luostarissa, kunnes se paloi maan tasalle. Itse kuvake ilmestyi myöhemmin toiseen paikkaan.
ellauri216.html on line 378: Prinssi Juri löysi ikonin vanhasta kappelista, johon myöhemmin rakennettiin luostari tämän muistoksi.
ellauri216.html on line 395: Koska Theodore Iconin temppeli tuhoutui kokonaan, se siirrettiin Pyhän Nikolauksen kirkkoon. John, sitten Kostroman katedraaliin. Sodan jälkeen kaupungin asukkaat keräsivät varoja uuteen palkkaan sisustaakseen pyhäkön sen ansaitsemalla tavalla. Nykyään kuva on Pyhän Tapanin luostarissa. Anastasia. Arvostettu luettelo esitettiin Nikolaukselle, Venäjän viimeiselle keisarille, ja sitä säilytettiin Tsarskoje Selossa. Nyt hän on samassa paikassa.
ellauri216.html on line 427: Tämä ikoni mainittiin ensimmäistä kertaa Venäjällä 1100-luvun alussa, kun se seisoi kappelissa lähellä Kitezhin kaupunkia. Pian suurruhtinas Georgi Vsevolodovichin innokkuudella perustettiin tänne Gorodetskin luostari. Luostarin tuhoisan tuhon ja polton jälkeen ikoni ilmestyi jälleen ihmeellisesti.
ellauri216.html on line 437: Jumalanäidin "Fedorovskaya"-kuvaketta kunnioitetaan erityisesti Venäjällä, myös siksi, että juuri tämän kuvan kautta annettiin Jumalan siunaus Mihail Fedorovich Romanovin hallitukselle, jonka valinta Venäjän valtaistuimelle tapahtui vuonna 1613. lopetti Venäjän valtiota pitkään piinaneen valtion kuohunta. Moskovasta Kostromaan lähetettiin Zemsky Soborin suurlähetystö, joka toi mukanaan Jumalanäidin "Vladimirskajan" ja Moskovan ihmetyöntekijöiden ikonin. Kostromassa papisto tapasi heidät "Fedorov"-kuvakkeen kanssa, ja he kaikki menivät Ipatievin luostariin, jossa nuori Mihail oli äitinsä, nunna Matryonan kanssa.
ellauri216.html on line 461: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella 12. toukokuuta 2001, ensimmäistä kertaa vuoden 1928 jälkeen, "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen kuva toimitettiin Moskovaan Vapahtajan Kristuksen katedraaliin lokakuussa samana vuonna uskovien palvontaa varten ikoni siirrettiin Jekaterinburgiin. Vuonna 2002 "Fedorovskaya"-kuvake tavattiin Arkangelin ja Pietarin hiippakunnissa. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella vuonna 2003 ihmekuva toimitettiin jälleen Moskovaan, missä sitä säilytettiin Pyhän Danilovin luostarin Kolminaisuuden katedraalissa.
ellauri216.html on line 503: Panteleimon toimi vuosina 1973 ja 1975 matkakonttarina Ilomantsin piirissä. Hänet vihittiin munkiksi, munkkirinkiläxi ja rengasmunkiksi vuonna 1977, jolloin hänestä myös tuli Valamon luostarin veljestön jäsen. Uudessa Valamossa hän toimi luostarin johtajana, imugeenina, vuosina 1979–1997. Arkkimandrillin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1986.
ellauri216.html on line 506: Panteleimon on toiminut myös Uuden Valamon luostarin johtajana. Hän torjuu kysymyksen siitä, aikooko hän eläkkeellä siirtyä luostarin asukkaaksi.
ellauri216.html on line 522: Patriarkka Nikon (7. toukokuuta 1605 – 17. elokuuta 1681) oli paha mies joka sotki koko ortodoxian. Nikon pyrki uudistamaan jumalanpalveluxen tekstejä ja poistamaan muotiin tulleita länsimaalaistyylisiä kuvakkeita. Hän muutti myös jumalanpalveluxen marssijärjestystä. Ensin Esa sitten Tero, eikä toisinpäin. Vaikka muutokset olivat ulkoisia, ne kohtasivat suurta vastustusta. Lukutaidottomat papit protestoivat, kun heidän olisi pitänyt opetella uuden käsikirjan mukaiset tekstit. Vanhan jumalanpalvelusjärjestyksen puolustajia kutsutaan vanhauskoisiksi. Tsaarin ollessa sotarintamalla Puolassa vuonna 1657 hän nimitti Nikonin sijaisekseen. Nikon oli valtansa huipulla. Hän kohtasi voimakasta vastustusta, joka liittyi enemmän maallisen ja hengellisen vallan valtataisteluun kuin uudistusten sisältöön. Tsaari Aleksein palattua Puolasta johdon välit viilenivät. Nikon erosi virastaan ja ilmoitti vetäytyvänsä luostariin vapaaxi kirjailijaxi.
ellauri216.html on line 531: Tuttu tuoxu tulee vastaani. Narulla on äiskän ja serkkusiskojen työkaatiot. Äidin kala-aladoobi on taivaallista. Talven tullen käsityöt alkaa jälleen tympästä. Onkohan paikkani luostarissa, kun ei serkkusiskojenkaan pirog hozita? Luostarissa elämä on huoletonta, ruoka hyvää ja sitä on riittävästi.
ellauri216.html on line 533: Ippolitilla puhutaan luostareista ja niiden merkityksestä. Puolustamme Dimitrin kanssa kiihkeästi luostareita ja niiden merkitystä sielunpelastuskilpajuoxussa. Opettaja ei jostakin syystä suosi luostareita. Suutahdan mielessäni, kun hän lausuu usein aikaisemminkin ihmisten suusta kuulemani lauseet: Entäs sitten, jos kaikki menisivät luostariin? Kuin kas sitten käy? Ihmissuku pääsee loppumaan! Kukaan ei pääse kulkemaan! Elukoillehan on annettu käsky lisääntyä ja täyttää maa! Vielä hän jatkaa: »Muistan pyhien elämäkerroista, taisi olla pyhittäjä Makarios Egyptiläisen elämästä, opetuksen kahdesta naisesta, jotka avioelämän ja sen vaivojen kestämisen kautta saavuttivat erakkoja korkeamman kunnian. Siinä teille erinomaisuus!
ellauri216.html on line 535: Keskustelu alkaa jo saada epäilyttäviä piirteitä, kun Ljoša seminaristi alkaa kertoilla Ipatjevin luostarin munkkien hairahduksista. Erikoisesti niissä tuntuu kunnostautuneen arkkidiakoni Hermogen. Keittiössä teetä juova kirkkoleivänpaistaja Klaudia Stepanovna on tullut kuuntelemaan keskusteluamme kirkkoveneistä ovensuuhun ja alkaa tirskua. Katsomme vale-Dimitrin kanssa apua pyytäen isä Ippolitin puoleen. Hän ratkaisee asian varsin kätevästi.
ellauri216.html on line 537: Hän kääntyy puoleemme. Hyvät veljet, te tunnette kovin huonosti luostareiden todellista elämää ja varsinkin niiden arkea. Olette lukeneet kirjoista hienoja kuvauksia luostareiden hengellisestä elämästä, munkkien kilvoituksesta ja siitä korkeasta aatteesta, johon luostarit asukkaineen pyrkivät.Todellista luostarielämää te ette tunne, koska ette ole olleet luostarissa pitempiä aikoja. Pyhiinvaeltajina olette vanhempienne kanssa viipyneet niissä juhlajumalanpalvelusten valoisat hetket ja sitten poistuneet arkea kokematta. Tulevaisuutenne selvittämiseksi teidän täytyy välttämättä tutustua luostarielämään myös käytännössä paikan päällä käteen vetäen. Silloin tiedätte, millaista elämä luostareissa oikeasti on. Ette arvaakaan!. Veli Hermogenin temput eivät ole vielä mitään!
ellauri216.html on line 565: Pyhä Makarios oli jonkin aikaa Antonios Suuren oppilaana. Palattuaan erämaahan Makarios alkoi ottaa ympärilleen oppilaita, ja näin häntä voidaan pitää Skiitan alueen luostarielämän perustajahahmona. Hänen ensimmäisten oppilaidensa joukosta nousi hengelliselle taivaalle monia kirkkaita tähtiä kuten abbat Mooses (28.8.), Sisoes (6.7.), Jesaja (3.7.), Sakarias (24.3.). Nämä ja monet muut suuret kilvoittelijat elivät omissa keljoissaan ja tekivät vuoden mittaan käsitöitä elättääkseen itsensä ja voidakseen antaa almuja. Työnteko auttoi myös kilvoittelussa velttoutta ja laiskuutta vastaan, ja näin heidän henkensä pysyivät valvovina.
ellauri216.html on line 579: Kun pyhä Makarios tunsi loppunsa lähenevän, hän vieraili oppilaidensa kanssa viimeisen kerran Nitriassa hakemassa nitroja. Pian sen jälkeen tämä erämaan hengellinen isähahmo antoi sielunsa takaisin Herralle 90 vuoden ikäisenä. Hänen reliikkejään siirrettiin paikasta paikkaan 600-luvulla sitä mukaa kuin muslimit valtasivat Egyptin. Nykyään ne ovat kuitenkin taas omalla paikallaan koptilaisessa Pyhän Makarioksen luostarissa, joka sijaitsee hänen hyppypaikallaan. Pyhää Makariosta muistellaan nimeltä koptilaisen ja armenialaisen liturgian rukouksissa.
ellauri216.html on line 583: Lähdin siltä istumalta Dimitrin haarapussi olalla astumaan kohti Tootlan luostaria, joka on vain 200 virzan päässä. Soligalizin luostariin jäisimme tosi mielellämme, mutta se on nunnaluostari. Ei kun kepit käteen taas ja baanalle.
ellauri216.html on line 585: Toompean luostari on pettymys. Noviisit karkailevat lankkuaidan yli kapakkaan kärtettyään arkkimandrillilta juomarahoja. Palveluxen aikana ne nojaa seinään klitorixilla ja puhuu omiaan. Raskain mielin lähdemme paluumatkalle ja palaamme kotiin sekavin ajatuxin.
ellauri216.html on line 606: Vanha takkukarvainen Nikita varoittelee vielä illalla: luostarissa on paras kulkea kyrvänpää maahan luotuna. Paholainen on ovela, käärmeenpää nousee tosi äkkiä. "Kuinka kilvoittelu sujuu hyvä veli?" Kysyy nuori silmälasipäinen pappi. "Kurkkaappa pöydän alle kaveri!" sanon vaikka tiedän ettei se ole minulle luvallista. Jumalan äiti itkee ottaessaan vastaan anomuxia suomexi. Senkin lehmä! Painu helvettiin! Etkö näe että piispa tulee perässä!
ellauri216.html on line 640: Aleksanteri Nevskin luostari tai lavra (Александро-Невская лавра) on Pietarissa Nevski Prospektin eteläpäässä sijaitseva luostari, jonka Pietari Suuri perusti vuonna 1710.
ellauri216.html on line 642: Luostariin rakennettiin vuonna 1717 Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko, joka on Marian Ilmestyksen kirkon ohella luostarin vanhin kirkko. Rakennustöiden valmistuttua pyhän ruhtinas Aleksanteri Nevalaisen reliikit siirrettiin sinne. Siirto tapahtui Nevaa pitkin juhlavin menoin, ilotulitusten saattelemana.
ellauri216.html on line 644: Luostarin varsinainen pääkirkko on Pyhän Kolminaisuuden katedraali, jonka valmistuttua luostari sai lavra-statuksen vuonna 1797.
ellauri216.html on line 679: Voi vittu, joudun talouspuolelle. Vanha "kultaseni minulla on päänsärkyä" ei taaskaan vetele. Veljesten kokous on vallankumoushenkinen. Bolshevikit ovat äänessä. Nikander lyö Johannesta nenään saatuaan vain yhden tulitikkulaatikon. Vallankumouksellinen lehti Elävä Sana kertoo luostarielämästä sensaatiouutisia. Valamon munkit ovat juoppoja, konevizan isät nussivat pyhiinvaeltajia ja Petrogradin naisluostarissa pyllyt heiluvat. Saastainen mielikuvitus on lehtimiehellä! Tätäkö se on se svoboda?
ellauri216.html on line 689: Suuri skeema on munkkiuden korkein aste, johon venäläisen perinteen luostareissa vihitään vain harvoja pitkään luostarissa kilvoitelleita ja iäkkäitä munkkeja ja nunnia, usein myös kuolemaan valmistautuvia. Suuren skeeman nunna vapautetaan luostarin tavallisista kuuliaisuustehtävistä. Hän saa mahdollisuuden noudattaa omaa rukous- ja elämänrytmiään päätyönään ru- rukous. Se on siis niikö eläke.
ellauri216.html on line 703: Suureen skeemaan vihitään usein vanhoja munkkeja hieman ennen kuolemaa. Suuressa skeemassa munkki tai nunna saa vapautuksen oman kinobioottisen luostarinsa järjestyksestä ja mahdollisuuden toteuttaa omaa rukousjärjestystä ja elämänrytmiänsä, joskus myös esimerkiksi erakkona. Skeema on siis eräänlainen tavoitteellinen henkinen taso, joka ylittää ihmisen maalliset halut. Se on elämää jatkuvassa rukouksessa. Se on Herramme Jeesuksen Kristuksen kävelevänä ikonina olemista, niinkuin kuppiloiden mainoxet. Ihmiset, niin maallikot kuin munkitkin, hakevat skeemamunkilta hengellisiä neuvoja omaan uskonnolliseen ja hengelliseen elämäänsä.
ellauri216.html on line 705: Suureen skeemaan vihkiytyvä munkki tai nunna luopuu tämän toisen vihkimisen yhteydessä ensimmäisessä vihkimyksessä (pienessä skeemassa munkiksi tai nunnaksi) saamastaan luostarinimestä ja saa uuden nimen, millä osoitetaan, että hän on täysin luopunut maallisesta elämästä.
ellauri216.html on line 707: Hieman riippuen luostaritraditiosta, munkkeudessa on useita eri asteita alkaen noviisista ja päätyen suureen skeemaan. Noviisi (venäjäksi: послушникъ, poslushnik) on ensimmäinen kokelasvaihe, jota seuraavat viitankantajamunkkeus (kreikaksi: ρασσοφορος, rassoforos; venäjäksi: рясофоръ, rjasofor), ns. pieni skeema (kreikaksi: σταυρφορος, stavroforos; venäjäksi: крестоносецъ, krestonosets, ”ristinkantaja”) ja lopulta suuri skeema (kreikaksi: μεγαλοσχημος, megaloschimos; venäjäksi: cхима, shima).
ellauri216.html on line 723: Serafim määrättiin kotiarestiin Konevitsan luostariin; hän olisi halunnut asua Valamon luostarissa, mutta sitä ei voitu sallia; luostari oli vielä käynnissä olleen ajanlaskukiistan polttopiste, ja entinen arkkipiispa oli kiistan käynnissä pitävä voima.
ellauri216.html on line 727: Serafimin ehdottamaa ratkaisua, että koko Suomi palaisi vanhaan ajanlaskuun, ei voitu edes harkita. Siksi kapinanlietsojaksi määritelty venäläinen pappismies lähetettiin Konevitsaan, jonka johto oli vannonut uskollisuutta Suomen hallitukselle. Hänelle ei annettu piispan oikeuksia luostarissa, joskin hän sai ottaa osaa jumalanpalveluksiin - mutta vain pappismunkkina, ei toimittavana piispana. Hänen valvojanaan ja rippi-isänään toimi luostarin valvoja, pappismunkki (1931 alkaen igumeni) Mavriki (Mihail Seretšin).
ellauri216.html on line 730: Sodan jälkeen hän olisi halunnut palata Suomeen, mutta kansalaisuudesta huolimatta häntä ei päästetty maahan; Serafim muuttikin Neuvostoliittoon ja kuoli moldavialaisessa Hîrbovățin luostarissa vuonna 1959.
ellauri216.html on line 740: Hänet kirkastettiin (kanonisoitiin) pyhimykseksi vuoden 1988 Venäjän ortodoksisen kirkon paikallisneuvoston kokouksessa. Hänen pyhäinjätöstään säilytetään muinaisessa Tolgan luostarissa Volga- joen varrella lähellä Jaroslavlia.
ellauri216.html on line 744: Hän sai koulutuksensa Pietarin sotatekniikan koulussa. Vaikka hän onnistuikin opinnoissaan, hän oli syvästi tyytymätön maalitauluelämään ja kääntyi rukouselämään. Vuonna 1827 hän sairastui vakavasti ja jätti armeijan maalialueelle. Hän aloitti luostarikutsun ja otti vuonna 1831 luostarivalan ja sai luostarinimen Ignatius. Pian tämän jälkeen hänet vihittiin papiksi. Hän nousi nopeasti arkkimandrillin arvoon ja hänet nimitettiin 26-vuotiaana Pietarin Pyhän Sergiuksen meriluostarin esimieheksi. Vuonna 1857 Ignatius vihittiin Kaukasuksen ja Mustanmeren piispaksi, mutta hän jäi eläkkeelle vasta neljä vuotta myöhemmin Nikolo-Babajevskin luostariin Volgalla omistautuakseen henkiselle kirjoittamiselle.
ellauri216.html on line 753: Pyhä Feofan, maallikkonimeltään Georgi Vasiljevitš Govorov, syntyi tammikuun 10. päivänä vuonna 1815. Hänen isänsä oli pappina Tšernavskojen kylässä Orjolin läänissä. Jo kotona poika sai kirkollisen kasvatuksen. Myöhemmin hän opiskeli Kiovan hengellisessä akatemiassa, jossa hänet tunnettiin menestyvänä, mutta myös vaatimattomana, jumalanpalveluksia rakastavana ja kaikin puolin esimerkillisenä oppilaana. Georgi kävi usein Kiovan luolaluostarissa ja koki sen jumalanpalveluksissa hengellisesti ylentäviä hetkiä. Vähän ennen opintojensa päättymistä vuonna 1841 hän vihkiytyi itsekin munkiksi. Pian sen jälkeen hänet vihittiin pappeuteen Kiovan luolaluostarin suuressa pääkirkossa.
ellauri216.html on line 763: Feofanin palvelutehtävä Tambovissa kesti vain neljä vuotta. Tuona lyhyenä aikana hän solmi lämpimät suhteet laumaansa. Hänellä oli kyky kuunnella ihmisten toiveita ja tarpeita, ja kaikki rakastivat häntä. Hän piti opetuspuheita melkein jokaisessa jumalanpalveluksessa, perusti useita seurakuntakouluja sekä hiippakunnallisen naisopiston. Monien aktiivisten tehtäviensä ohella hän kuitenkin tunsi yhä kasvavaa halua vetäytyä yksinäisyyteen. Eräällä hiippakunnan luostareiden tarkastusmatkalla hän vieraili Vyšan luostarissa. Sen ankara luostarisääntö ja luonnonkaunis sijainti miellyttivät häntä siinä määrin, että hän toivoi voivansa joskus asettua sinne pysyvästi.
ellauri216.html on line 765: Vuonna 1863 Feofan siirrettiin Tambovista Vladimirin hiippakunnan piispaksi. Laaja, käytännön huolten täyttämä työ suuren hiippakunnan johdossa ei kuitenkaan vastannut hänen sisäisiä toiveitaan. Nuoresta pitäen hän oli kaivannut yksinäisyyttä ja hän piti yhä ihanteenaan irtautumista kaikista maallisista huolista. Palveltuaan kirkkoa erilaisissa tehtävissä 25 vuoden ajan hän anoi eroa virastaan ja lupaa vetäytyä Vyšan luostariin.
ellauri216.html on line 767: Luostarista Feofan ei suinkaan etsinyt itselleen lepoa, vaan tilaisuutta palvella kirkkoa toisenlaisella tärkeäksi kokemallaan tavalla. Alussa häntä tosin kiusasi ajatus siitä, että hän oli jättänyt piispanviran, mutta hän taisteli kiusausta vastaan ja kieltäytyi hänelle tarjotuista uusista tehtävistä. Ensimmäiset kuusi vuotta hän eli veljestön keskuudessa, osallistui yhteisiin jumalanpalveluksiin ja otti vastaan vieraita. Pääsiäisen jälkeen keväällä 1872 hän lopetti ihmisten tapaamisen, lakkasi käymästä jumalanpalveluksissa ja sulkeutui yhteen luostarin sivurakennuksista. Hän tapasi vain rippi-isäänsä igumeni Tiihonia ja keljapalvelijaansa. Yhden keljahuoneensa hän muutti Kristuksen kasteelle pyhitetyksi kirkoksi, jossa hän toimitti jumalanpalvelukset yksinään. Aluksi hän toimitti liturgian vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä, mutta elämänsä viimeisten yhdentoista vuoden ajan päivittäin.
ellauri216.html on line 780: Valamossa on muutenkin paljon juoppoja. Johto tekee razzioita keljoissa. Rangaistuksina käytetään maahankumarrusten tekoa ruokalassa aterian aikana, muuttoa paremmasta keljasta huonompaan, mantian tai korkkiruuvin käytön kieltämistä, eristyskoppia, pitämistä kopissa vedellä ja leivällä, karkotusta johonkin kaukaiseen skiittaan ja luostarista poistamista.
ellauri216.html on line 792: Uudessa Valamossa on melkein järjestään vanhoja ukkoja. Mutta kyllä köyryselän keppi suortuu kun pääsee navettaan auttelemaan karjakkotyttöjä raskaissa töissä kuten utareiden puristelussa. Erityisen kova löylymies on isä Filagri, joka saunoo vanttuut kädessä. Tammisaarelainen ämmä tilaa papukaijalle luostarista siementä. Tuskin sitä riittää veljesten omiin tarpeisiin. Pussit raahaa maata tyhjinä.
ellauri216.html on line 815: Suomessa luostarista tulee ukkokoti. Niinkuin se onkin jo. Lintulassa on kyllä nuoriakin nunnia, jotka ottaisivat kahvin kanssa munkkia. Toin Tipulasta noviisi Antoniinan helläxi hoiturixi kesähuoneeseen. Mutta ei jaksha, olen 72 ja lihani on kuoleutunut, viisari ei värähdä, käki ei tule ulos käkikellosta edes auttamalla kädellä.
ellauri216.html on line 830: Jeesuksen rukousta on harjoitettu Valamon luostarissa kautta vuosisatojen. Arkkipiispa Paavalin kirjoittamassa johdannossa luodaan katsaus tähän perinteeseen kuin myös kristityn rukouskilvoitukseen yleensä. Siinä kerrotaan myös kahdesta rukouksen opettajasta, piispa Ignatista ja piispa Feofanista, joiden ohjeita Jeesuksen rukous -antologia pääosin sisältää.
ellauri216.html on line 836: Tämä kirja on kokoelma tekstejä eri lähteistä, päivittäiseksi hengelliseksi lukemiseksi, jonka on koonnut Valamon igumeeni Hariton (k.1947), joka joutui v.1940 lähtemään luostaristaan Suomeen, mutta joka ehti neljä vuotta aikaisemmin julkaista tämän kirjan, joka on sittemmin käännetty suomen lisäksi englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi. Mukana on kirjan lopussa myös erilaisia rukousohjelmia, ja jotkut tekstit saavat myös alaviitteita selityksineen eri termeistä tai kirjoitelmien kirjoittajista, sopivasti myös ei-ortodoksisille lukijoille.
ellauri216.html on line 846: Vaikka en olekaan kaikkien kohtien varsinainen vastaanottaja (osa kirjoituksista on munkeille ja nunnille osoitettuja), on niissä minulle ei-ortodoksille paljon hyödyllistä. Vaikka elämäni onkin tavallisessa arjan hyörinässä luostarien ulkopuolella, on tämän kirjan tekstien kutsusta parempaan rukouselämään, kristillisiin hyveisiin ja muuhun aktiivisuuksiin ja henkisen puolen asioihin todella vakuuttava. Ja jotkin lopun rukousohjelmaliitteistä sopivat minun(kin) käyttööni. Tämän kirja antaa paljon sitä sitkeästi lukevalle.
ellauri216.html on line 856: Evakossa ovat munkkien lisäxi niiden naisystävät. Riza osaa vanhastaan lohdutella niitä. Alkuun ne itkevät mutta pian jo hymyilevät ja naureskelevat. Illalla kylvemme koko johtokunta niiden saunassa. Pontikka panee veret kiertämään. Tunnelma on vapaa ja välitön. Palaamme saunasta hyvin nuohotuin pippelein ja virkistynein mielin. Suomalaiset kyselevät elämästä luostarissa. Ja meillähän riittää siitä kertomista! Ei tämä vielä mitään!
ellauri216.html on line 865: Konevitsan Jumalansynnyttäjän syntymän luostari (ven. Коневский Рождество-Богородичный монастырь, Konevski Roždestvo-Bogoroditšnyi monastyr) on Laatokan Konevitsan saarella sijaitseva ortodoksinen munkkiluostari. Luostarin perusti vuonna 1393 pyhittäjä Arseni Konevitsalainen. Luostarin toiminta oli Neuvostoliiton aikana pitkään lamaantuneena, mutta on sittemmin elpynyt Venäjän ortodoksisen kirkon luostarina.
ellauri216.html on line 867: Luostarin perustaja pappismunkki Arseni oli venäläinen Valamon luostarin munkki, alun perin kotoisin Novgorodista. Hän eli kolmisen vuotta Kreikassa Athos-vuorten luostarissa ja palasi sieltä takaisin Venäjälle tuoden mukanaan uusia tapoja ja käytäntöjä venäläiseen ja karjalaiseen uskonelämään, muun muassa hesykastisen mystiikan perusteet.
ellauri216.html on line 887: Lähtiessään Athokselta hän (Arseni) sai luostarin johtajalta, igumeenilta, lahjaksi Jumalanäidin ikonin, jota nykyään nimitetään Konevitsan Jumalanäidin ikoniksi, ja igumeeni ennusti Arsenin perustavan luostarin Pohjolaan. Arseni kilvoitteli ensin Valamon luostarissa. Oleskeltuaan jonkin aikaa Valamossa Arseni jatkoi matkaansa löytääkseen uudelle luostarille sopivan paikan. Kertomusten mukaan Arseni purjehti luostaria etsiessään Laatokalla, jossa hän joutui myrskyn kouriin, ja hänen veneensä ajautui Könön (Konevitsan) saarelle. Arseni rantautui saarelle ja pystytti puisen ristin kummulle, joka nykyään tunnetaan Pyhänä Vuorena.
ellauri216.html on line 891: Arseni koki joutumisensa saarelle Jumalan johdatuksena ja hän nousi saarella olevalle kukkulalle, pystytti ristin ja ryhtyi rakentamaan itselleen asumusta, keljaa. Tätä pidetään Konevitsan luostarin alkuna.
ellauri216.html on line 893: Seuraavien vuosisatojen aikana Konevitsan luostari koko monia mullistuksia ja oli usein Ruotsin ja Novgorodin välisten sotien jaloissa. Pähkinäsaaren rauhassa v. 1323 alue oli alistettu Novgorodin arkkipiispan alaisuuteen ja luostari kukoisti. Keskiajalla Konevitsa oli yksi Venäjän suurista ortodoksisista kulttuurikeskuksista, jonka tuotoksia kirkkotaiteen eri saroilta levisi ympäri Karjalaa ja Venäjää.
ellauri216.html on line 895: 1500-luvulla luostari koki useita vastoinkäymisiä. Vuonna 1553 tulipalo poltti kirkkoja ja irtaimistoa ja kohta sen jälkeen sota Venäjän ja Ruotsin välillä ruhjoi luostaria ja veljestö pakeni turvaan Novgorodiin. Ruotsalaisten ei onnistunut kuitenkaan hävittää luostaria kokonaan ja vuonna 1597 munkit palasivat saarelle takaisin kuin torakat.
ellauri216.html on line 899: Suuren Pohjan sodan (vv. 1700-1721) voittojen ansiosta Konevitsa pääsi jälleen Venäjän ja sen tsaarin Pietari Suuren alaisuuteen ja hallintaan ja Konevitsan luostari perustettiin uudelleen vuonna 1718.
ellauri216.html on line 901: Seuraavien vuosisatojen aikana luostari koki niin nousuja kuin laskuja. Tulipalot vaivasivat ajoittain, uutta rakennettiin paljon ja henkisellä puolellakin koettiin niin hyviä aikoja kuin huonojakin aikoja. Huonoina aikoina munkeilla oli perhettä ja lapsikatraita.
ellauri216.html on line 905: Venäläistä perinnettä edustaneen luostarin kohdalla ajanlaskukiista aiheutti känää juovan Suomen ortodoksien kanssa, ja sitä pahensi vielä Suomen ortodoksisen kirkon liittyminen Konstantinopolin Ekumeenisen Patriarkan alaisuuteen. Useita munkkeja erotettiin tai he erosivat luostarin veljestöstä ja luostarissa toimi erilaisia pienryhmiä erilaisine tapoineen ja palveluksineen.
ellauri216.html on line 907: Luostarin johtaja kuitenkin päätti totella valtiovaltaa ja sai lopulta palautettua kurin luostariin konevizan ahkeralla käytöllä. Konevitsaan määrättiin 1. tammikuuta 1924 sijoitettavan kotiarestiin lakkautuspalkalle asetettu entinen arkkipiispa Serafim; hänen valvojakseen ja rippi-isäkseen määrättiin silloinen luostarin valvoja, pappismunkki, myöhempi igumeeni Muurikki. Kaksi vuotta kestänyt oleskelu päättyi kun Serafim anoi ja sai siirtolaisviisumin Isoon-Britanniaan jonne hän sitten muuttikin – menettäen samalla lakkautuspalkkansa. No ize asiassa se muutti sieltä Moldaviasn loppupeleissä.
ellauri216.html on line 909: Uusi sota katkaisi uudelleen luostarin toiminnan v. 1939. Kaikki komennettiin pois saarelta ja arvokkain omaisuus evakuoitiin samalla. Talvisodassa luostarin rakennukset säilyivät hyvin pommituksilta. Munkit olivat palanneet luostariin ja kokoontuivat pommituksien aikoina kirkkoon rukoilemaan. Välirauha pakotti veljestön kuitenkin jättämään luostarin maaliskuussa 1940. Hieman kaoottisessa tilassa tapahtuneessa muutossa jäi saarelle muun muassa suuri kirjasto, ikonostaasi ja kirkonkellot suurimmaksi osaksi.
ellauri216.html on line 913: Luostarin viimeinen Suomen-ajan johtaja, isä igumeeni Muurikki (Mihail Serechin) kuoli vuonna 1944 ja omasta pyynnöstään hänet haudattiin ryssän puolelle entisten igumeenien rinnalle Konevitsan luostarin pääkirkon alttarin taakse. Haudalle pystytettiin puinen risti, joka on vielä elokuussa 2008 jäljellä.
ellauri216.html on line 915: Veljestö muutti Suomeen asumaan ensin evakossa ollessaan Kannonkoskelle Terelän koululle, jossa he asuivat yli kolme kuukautta. Sodan loputtua pysyvämpi asuinpaikka löytyi Pohjois-Savosta Keiteleen kunnasta Hamulan kylästä. "Sinne Keiteleen Hiekkaan", kuten sitä myös kutsuttiin, perustettiin Saastamoinen Oy:ltä ostetulle tilalle jälleen kerran Konevitsan luostari. Erillistä kirkkoa ei rakennettu, vaan se sisustettiin tilan päärakennuksen suureen saliin. Pihalle rakennettiin erillinen katos muutamille kirkonkelloille.
ellauri216.html on line 917: Vanhentuva veljestö harveni, luostarin arkitöiden teko vaikeutui, kalusto ja kiinteistö rappeutui, taloudelliset vaikeudet alkoivat, kylmät ja ankarat sääolosuhteet huononsivat elinoloja. Monien muutosten ja vaikeuksien kautta luostarin toiminta päätettiin lopettaa vuonna 1956 ja jäljellä oleva veljestö siirtää Heinäveden Valamon luostariin, jolloin sinne oli muuttamassa enää vain yhdeksän veljestön jäsentä. Evakko-Konevitsan viimeinen johtaja oli igumeeni Pietari (Pauli Jouhki) joka sotilaspappina talvella 1940 yhdessä isä Paavalin, isä Iraklin, isä Simforianin ja insinööri Kudratsevin kanssa hoiteli Valamon luostarin omaisuuden "evakuointia."
ellauri216.html on line 919: Kesällä 2008 entisestä Hiekan luostarista on jäljellä vain metsittynyt hautausmaa.
ellauri216.html on line 920: 1970-luvun lopussa metropoliitta Johannes herätteli henkiin ajatusta Konevitsan luostarin uudelleen avaamisesta; tarkoituksena oli että Mäntästä olisi ostettu tilava tyhjilleen jäänyt entinen hoitolaitos ja siitä olisi tullut Uusi Konevitsa. Hän vastusti tuolloin tekeillä ollutta Uuden Valamon kirkkoa ja katsoi kokonaan uuden luostarin perustamisen paremmaksi ajatukseksi. Ajatus kuitenkin tyrehtyi yleiseen vastustukseen.
ellauri216.html on line 922: Sotien jälkeen vanha Konevitsan luostari Laatokan saarella oli muussa käytössä, muun muassa sotilaiden tukikohtana lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Olojen helpotettua saarelle alkoi muuttaa uusia rukoilijoita ja venäläisen luostarin toiminta alkoi elpyä. Vuonna 1991 Konevitsan luostariin määrättiin johtajaksi (venäläisen perinteen mukaan varajohtajaksi) arkkimandriitta Nazari, joka aloitti aktiivisen luostarin jälleenrakentamisen muun muassa suomalaisten ortodoksien ja pyhiinvaeltajien avulla ja talkootyöllä. Luostarin ilme on kohentunut huomattavasti, vaikka neuvostoajan tuhot olivat suuret: esimerkiksi vanha hautausmaa oli tasoitettu jalkapallokentäksi, rakennukset olivat hirvittävässä kunnossa ja satama ja monet muut paikat täynnä ympäristölle vaarallisia kommunistijätteitä ja roskia.
ellauri216.html on line 924: Joulukuussa 1991 Konevitsan luostarin pääkirkon alta löydettiin perustajan, pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen pyhäinjäännökset, joiden avulla luostarin toiminta on viime vuosien aikana suuresti elpynyt. Haudan päällä oli alun perin Pietarissa valmistettu täyshopeinen kenotafi eli muistoarkku; sen kansi esittää pyhittäjää arkussaan, kyljissä ja päädyissä on kuvat pyhän Arsenin siunaamisesta tehtäväänsä Jumalansynnyttäjän ikonilla Kreikassa, pyhittäjä Konevitsan saarella kotialttarinsa ääressä sekä pyhittäjän piispallinen hautauspalvelus.
ellauri216.html on line 928: Kenotafin jäännökset – irralliset kyljet ja päädyt sekä osa kannesta – ovat Kuopiossa Ortodoksisessa kirkkomuseossa. Säilyneet kappaleet on kiinnitetty puiselle alustalle lasivitriiniin. Alkuperäisen kenotafin paikalle luostarin entistettyyn alakirkkoon rakennettiin puuveistotyönä halpa uudiskappale. Kizaita pellejä.
ellauri216.html on line 935: Ortodoksisen perimätiedon mukaan kreikkalainen munkki Sergei asettui asumaan Valamon saarelle vuonna 992. Hän sai myöhemmin seuraajakseen munkki Hermanin, joka oli kristinuskoon kääntynyt karjalainen. Luotettavammat lähteet ajoittavat luostarin perustamisen 1100-luvun puolivälin tienoille. Vihonviimeinen arvaus on 1389.
ellauri216.html on line 939: Pitkän vihan aikana alkoivat luostarin vaikeudet. 1570-luvun lopulla ruotsalaiset aloittivat hyökkäykset Valamon omistuksille ja vuonna 1581 he hyökkäsivät luostariin ja söivät 37 munkkia. Jäljelle jääneet veljet pakenivat Tihvinään.
ellauri216.html on line 941: Lyhyenä rauhan aikana veljestö palasi luostariin, mutta luostari ei ehtinyt uudelleen vaurastua entiselleen, ennen kuin uusi sota alkoi. Vuonna 1611 ruotsalais-suomalainen sotilasosasto hyökkäsi Valamoon, josta munkit olivat juuri ennättäneet paeta ainoastaan pyhien Sergein ja Hermanin pyhäinjäännökset sekä vähän irtaimistoa mukanaan. Valamo tuhottiin maan tasalle ja sotilaat veivät mukanaan koko luostarin omaisuuden. Veljestö pakeni Vanhaan Laatokkaan (Staraja Ladoga) ja myöhemmin Tihvinään ja lopulta autioon Vasilin luostariin Vanhaan Laatokkaan. Valamon saaristo hiljeni yli sadaksi vuodeksi. 1710-luvun alkuun asti siellä oli vain muutamia talonpoikaistaloja.
ellauri216.html on line 943: Valamon luostaria alettiin jälleenrakentaa isonvihan aikana Pietari Suuren luvalla Kirilo-Belozerskin luostarin aloitteesta. Luostarin rakentaminen alkoi hitaasti, vaikka ensimmäinen kirkko vihittiinkin jo vuonna 1719. Luostari itsenäistyi 1720. Luostaria johtivat aluksi munkit Savva, Josif ja Tihon. Ensimmäinen igumeni Jefrem johti luostaria 1754–1782. Vuonna 1754 luostarin tuhonnut tulipalo hidasti elpymistä.
ellauri216.html on line 945: Vuoden 1782 alussa Sarovin luostarin pappismunkki Nazari anoi lupaa saada yhdessä neljän noviisin kanssa vierailla Valamossa ja Konevitsassa. Vierailu osoittautui sitten pysyväksi kaverien kilvoitellessa luostarista jonka päätteexi Novgorodin ja Pietarin arkkipiispa Gavriil teki Nazarista luostarin johtajan, tittelinään rakentaja. Tästä alkoi luostarin laajamittainen rakentaminen ja vahvistuminen. Nazarin aikana luostarissa oli parhaimmillaan jo kuutisenkymmentä munkkia.
ellauri216.html on line 947: Valamon uusi kivinen pääkirkko valmistui 1700-luvun lopussa ja luostarin toiminta vilkastui. Tämän jälkeen valmistuivat ensimmäiset skiitat sekä majatalo, sairaala ja uudet asuintilat. Luostarin nopeaan voimistumiseen vaikutti Pietarin läheisyys ja sieltä saapuvat pyhiinvaeltajat.
ellauri216.html on line 951: Aleksanteri I vieraili luostarissa vuonna 1819 ja avusti kirvesmieshommissa. 1830-luvulla luostarin sairaalaa ja kirjastoa laajennettiin.
ellauri216.html on line 953: Igumeni Damaskin tuli luostarin johtoon vuonna 1839 ja hänen aikanaan luostari saavutti suurimman laajuutensa veljestön määrän kasvaessa tasaisesti. Hän oli hesykastisen rukousperinteen kannattaja ja ankaran kurin ja järjestyksen mies. Igumeni Damaskinin aikana alettiin suunnitella luostarille uutta pääkirkkoa. Sen rakentaminen kuitenkin kesti ja se valmistui Damaskinin ja hänen seuraajansa Jonataninkin jo kuoltua vuonna 1896. Valmistuessaan se oli yksi Suomen suurimmista kirkoista 75 metrin korkeudellaan.
ellauri216.html on line 955: Luostarin veljestö kasvoi ensimmäiseen maailmansotaan saakka ja vuonna 1913 luostarissa oli 359 munkkia ja 562 noviisia. He edustivat venäläisten lisäksi karjalaisia ja muita vähemmistökansoja ympäri Venäjän.
ellauri216.html on line 957: Valamon luostari auttoi myös vähäosaisia. 1860-luvun nälkävuosina luostariin saap
ellauri216.html on line 958: ui runsaasti kerjäläisiä, joita luostari auttoi parhaansa mukaan. 1900-luvun alussa luostariin perustettiin ensimmäinen koulu, jossa munkit toimivat opettajina. Luostariin perustettiin toinen poikakoulu vuonna 1931. Tyttökoulua ei sentään kehattu perustaa. Koulu oli kahdeksanvuotinen ja opetusohjelma sisälsi myös maa- ja metsätaloutta, mm. paljaaxihakkuuta.
ellauri216.html on line 960: Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 luostarin toiminnalle tuli vaikeuksia. Suurella osalla veljestöä ei ollut Suomen kansalaisuutta, joten keväällä 1921 peräti 119 munkkia vannoi uskollisuudenvalan Suomen hallitukselle. Suomen ortodoksinen kirkko otti gregoriaanisen kalenterin käyttöön vuonna 1921. Luostarin ja kirkkokunnan välit viilenivät vuonna 1925, kun Valamo ei saanut enää lupaa viettää pääsiäistä vanhan ajanlaskun mukaan.
ellauri216.html on line 962: Kun Tyatiran metropoliitta Germanos vieraili ekumeenisen patriarkaatin edustajana Suomessa samana vuonna, veljestö kieltäytyi toimittamasta palveluksia uuden kalenterin mukaisesti. Seurauksena oli se, että monet pappismunkit menettivät määräajaksi oikeutensa toimia pappina ja monet luostarin johtotehtävissä olleet munkit erotettiin tehtävistään. Kirkollishallitus ryhtyi lisäksi tutkimaan keitä luostarin veljestöön kuului ja tutkimuksen seurauksena 17 suspektia munkkia karkotettiin maasta erilaisin perustein. Ajanlaskukiistaa ei saatu kuitenkaan lopullisesti ratkaistua ennen sotia ja Valamon veljestö jakautui kahteen leiriin. Ne munkit, jotka kannattivat vanhaa kalenteria, toimittivat jumalanpalveluksensa muista erillään.
ellauri216.html on line 964: Maailmansotien välisenä aikana luostarista kehittyi merkittävä pyhiinvaellus- ja turistikohde. 1930-luvulla saarella arvioitiin käyneen jopa 30 000 matkailijaa vuosittain. Valamosta tuli myös tärkeä hengellisten kokousten pitopaikka. Ensimmäiset ortodoksiset kirkkolaulupäivät järjestettiin Valamossa vuonna 1929. Niille osallistui 200 laulajaa ja 1000 pyhiinvaeltajaa. Näistä juhlista sai alkunsa ortodoksinen laulujuhlaperinne Suomessa.
ellauri216.html on line 966: Myös papisto piti kokouksiaan Valamossa. Ensimmäiset papiston veljespäivät pidettiin vuonna 1926. Nykyään papisto kokoontuu Uuden Valamon luostarissa vuosittain. Tämä tapa on perua papiston ensimmäisestä kokouksesta Valamossa. Valamon luostari julkaisi myös hengellistä kirjallisuutta, joka tosin 1930-luvulle asti oli pääosin venäjänkielistä posmitusta.
ellauri216.html on line 968: Igumeeni Haritonin ansiosta (1933–1947) luostarin perinteinen elämäntyyli katkesi talvisotaan.
ellauri216.html on line 970: Vuoden 1939 matkailukausi oli Vanhassa Valamossa ollut tavallista vilkkaampi. Sodan mahdollinen syttyminen näkyi mm. siinä, että luostarin ruokavaroja ryhdyttiin luetteloimaan ja säännöstelemään, kun aiemmin esim. teetä ja sokeria oli aina ollut vuoden tarvetta vastaava määrä. Luostariin tuli myös kaksi luterilaista sotilaspappia, jotka järjestivät ehtoollistilaisuuden Uuden Jerusalemin skiitan kirkkoon. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Valamoon kuuluvassa kirkossa veisattiin luterilaisia virsiä. Tzort vazmi, kak strashno!
ellauri216.html on line 972: Vaikka Talvisota oli alkanut jo 30.11., alkoi luostariin kohdistua ilmahyökkäyksiä ja pommituksia vasta 6.1.1940 alkaen. Tuhoisimmat pommitukset tapahtuivat 2.2. ja 4.2.1940. Jälkimmäisen päivän iltana luostari oli yhtenä suurena tulimerenä. Luostarin arvokkaan, 29,000 nidettä käsittäneen kirjaston arveltiin tuhoutuvan, sillä pelastustoiminta piti keskittää muualle, ja siinäkin oli suuria ongelmia, sillä luostarin vesipumppurakennus oli tuhoutunut jo aikaisemmassa vaiheessa. Kirjastosta joku tiesi kertoa, että igumeni Damaskin oli suunnitellut sen palonkestäväksi, ja tulipalojen laannuttua saatiin todeta, että se oli säilynyt vahingoittumattomana, vaikka yläpuolella ollut huoneisto olikin palanut.
ellauri216.html on line 974: Useat luostarin rakennukset tuhoutuivat. Pääkirkko säilyi kuitenkin ehjänä pommituksista huolimatta. Vain pääkirkkoa ympäröivään rakennuskokonaisuuteen liittyvä sairaalasiipi kirkkoineen tuhoutui palopommien sytyttämässä tulipalossa. Nykyään se on jo varsin pitkälle entistetty.
ellauri216.html on line 976: Evakuointeihin ryhdyttiin 10.12. alkaen. Ensimmäisenä evakuoitiin luostarin poikakodin asukkaat sekä luostarin noviisit, jotka sijoitettiin Outokumpuun, Vanha-Sysmän kouluun. 20.12. ryhdyttiin evakuoimaan luostarin veljestöstä sairaat veljet sekä ne, jotka eivät olleet Suomen kansalaisia.
ellauri216.html on line 978: Tätä evakkomatkaa johtivat luostarin myöhemmät rippi-isät, isä skeemaigumeni Johannes ja isä pappismunkki Savva. Savva oli vielä olemassa 60-luvulla vaikka savva sillä enää seissyt ei.
ellauri216.html on line 980: Tuhoisimpien, 4.2.1940 tapahtuneiden pommitusten jälkeen munkeista poistuivat igumeeni Haritonin johdolla vuorokauden kestäneen ankaran ilmapommituksen jälkeen. Luostarin vanhukset kuljetettiin yötä myöten kuorma-autolla Lahdenpohjaan ja sieltä edelleen Suolahden kautta Kannonkoskelle. Evakkomatkan aikana kymmenesosa munkeista kuoli. Tämä oli yksi monista evakuoinneista luostarin historian aikana, mutta nyt evakkomatka suuntautui ensi kertaa länteen.
ellauri216.html on line 1016: Tähän päättyi säännöllinen luostaritoiminta Valamossa noin 50 vuodeksi.
ellauri216.html on line 1017: Viimeisten asukkaiden mukana evakuoitiin nopeimmin mukaan saatu omaisuus sekä mm. luostarin karja. Munkistosta suurin osa ei kestänyt väistämättömän kovaa talutusmatkaa yli Laatokan jäiden vaan kuoli matkalle. Suomalaisten sotilaiden uupumattoman työn ansiosta pahasti järkyttyneet vanhukset saatiin Lahdenpohjan asemalle junaan evakuoitaviksi muuhun Suomeen.
ellauri216.html on line 1019: Kaikkein arvokkain irtaimisto kuljetettiin pois jo joulukuussa 1939. Näihin kuuluivat luostarin perustaneiden pyhittäjäisien kenotafit sekä pääkirkon kaikki kolme kulta- ja hopeakoristeista alttaripöytää sekä ikonostaasien painavat pyhät ovet. Samaan kuormaan yläkirkon alttaripöydän kanssa kuormattiin myös ikonostaasin edessä olleet kullatut ripustettavat kyntteliköt.
ellauri216.html on line 1021: Moskovan rauhan astuttua voimaan 13.3.1940 jäi luostarin evakuoimiseen aikaa vain muutama päivä. Se tapahtui kuorma-autoilla Laatokan jäätä myöten, kun ensin oli kuljetettu pois saarella ollut sotilaskalusto. Luostarin kalleimmat taide-esineet lähetettiin Rautalammin kotiseutumuseoon. Arkkipiispan kehotuksesta myös kaikkien skiittojen kirkoista pyrittiin kuljettamaan pyhittäjäisien reliikit pois. Kaikki nämä kuljetettiin Lahdenpohjaan, jossa tavarat lastattiin junanvaunuihin ja koottiin myöhemmin Suolahteen odottamaan pysyvämpää sijoituspaikkaa.
ellauri216.html on line 1025: Eniten tavaraa saatiin korjattua talteen paitsi pääkirkosta, myös Kaikkien pyhien eli Suuresta skiitasta sekä Uuden Jerusalemin eli Ylösnousemusskiitasta; viimeksi mainitusta pelastettiin muun muassa sinne rakennetusta Kristuksen hautakammiosta ikonit, aito Pyhältä maalta tuotu kopio orjantappurakruunusta sekä seinällä ollut Kristuksen ylösnousemusikoni. Kammio havaittiin kokonaan tuhotuksi vuonna 1941, kun luostariin päästiin hetkeksi takaisin; nykyisin se on restauroitu.
ellauri216.html on line 1027: Pääluostarin alakirkon ikonit saatiin evakuoitua, yläkirkosta saatiin mukaan huomattavimmat ikonit ja irti lähtenyt jumalanpalvelusvälineistö kokonaisuudessaan. Kirjastokin onnistuttiin pelastamaan sullomalla kirjat tyhjiin perunasäkkeihin, joita sattumoisin tai kaizelmuxen armosta oli riittävästi. Sotilaat antoivat auliisti kuljetusapua mantereelle jossa evakuoitu tavara lastattiin juniin. Sotatoimien loppuminen 13. maaliskuuta 1940 helpotti kuljetuksia aivan oleellisella tavalla. Luostarin vahvat ja hyvin hoidetut hevoset selvisivät tästä kuljetusurakastaan hyvin; sotatoimien päättymisen johdosta nekin pääsivät mukaan evakkoon, paitsi ne muutamat, jotka kaatuivat urheasti työnsä ääreen ennen rauhan tuloa. Tosin rekikaluston niukkuuden vuoksi armeijan kuorma-autot kuljettivat huomattavan osan ihmisistä ja tavarasta mantereelle.
ellauri216.html on line 1031: Valamossa toimi jatkosodan aikana joitakin luostariveljiä, mutta tätä ei enää katsota luostarin varsinaiseksi toiminnaksi. Pääkirkon kellokaan ei enää soinut, sillä se oli turmeltu räjäyttämällä.
ellauri216.html on line 1033: Muutamat munkit kuitenkin menivät sinne tekemään korjaustöitä ja valvomaan rakennuksia. Saaristoon oli sijoitettuna myös sotilasosasto. Valamoon jatkosodan aikana siirtyneet munkit poistuivat saarelta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikaan 20.6.1944. He "evakuoivat" luostarin omaisuutta vielä jonkin verran, mm. kirkonkelloja ja ikoneita. Valamon saarella olleet sotilaat poistuivat saarelta rauhan jo astuttua voimaan 20.9.1944.
ellauri216.html on line 1036: Kun sotilaspastorit vielä neuvostoliittolaisen kenraalin pyynnöstä esittelivät lyhyesti pääluostarin aluetta, sotilas pahoitteli että taideteokset oli pääasiassa viety pois – mutta ei vaatinut niiden takaisin tuontia.
ellauri216.html on line 1040: Keväällä 1940 järjestettiin presidentinlinnassa neuvottelutilaisuus Luovutetun Karjalan johtohenkilöille. Tuolloin presidentti Kyösti Kallio kehotti tilaisuudessa ollutta Valamon varajohtajaa Isaakia ostamaan luostarille Saastamoiselle kuuluneen kartanon Heinävedeltä. Kun luostarin edustajat menivät katsomaan tätä Papinniemen tilaa, he löysivät päärakennuksen eräästä huoneesta Sergei ja Herman Valamolaisia esittäneen ikonin, jota he pitivät erityisen suotuisana enteenä. (Hyvin kekattu Saastamoisen pojat!) Kaupat tilasta tehtiin 24.7.1940, ja paikkaa ryhdyttiin kutsumaan Uudeksi Valamoksi. Luostarille kuuluivat nyt Papinniemen rakennukset sekä noin 300 hehtaaria metsämaata ja 50 hehtaaria peltoa.
ellauri216.html on line 1042: Laatokan Valamon luostarin rakennukset olivat muussa käytössä lähes neuvostoajan loppuun, mm. sotilastukikohtana ja vanhainkotina, mutta loppuvuodesta 1989 ensimmäiset munkit aloittivat luostaritoiminnan uudelleen ja rakennukset luovutettiin Moskovan patriarkaatille. Mutta ei siitä sen enempää. Länkkärien patriarkan alainen uuden tyylin tynkä-Valamo Heinäveden Papinniemessä on se oikea.
ellauri216.html on line 1046: Valaam Spaso-Preobrazhensky -luostari on Venäjän ortodoksisen kirkon stauropegiaalinen luostari, joka sijaitsee Valaamin saariston saarilla Venäjällä Karjalan tasavallassa on alueellisesti merkittävä Venäjän federaation kansojen kulttuuriperinnön kohde (Karjala) Alueellisesti merkittävä Venäjän federaation kansojen kulttuuriperinnön kohde. Reg. nro 101620695160005 ( EGROKN ). Nimikenumero 1010054029 (Wigid-tietokanta).
ellauri216.html on line 1048: Legendan mukaan kristinuskon leviämisen aikana apostoli Andreas Ensimmäinen kutsuttu muutti pohjoiseen saarnaamaan evankeliumia. Dneprin ja Volhovin ohitettuaan Kristuksen opetuslapsi astui " Nevojärven myrskyisiin ja pyöriviin vesiin " ja asensi kiviristin "Valaam-vuorille" Valaam Islandille Lake Ladogalle. Toisen luostarin syntykäsityksistä mukaan 900 vuoden kuluttua kaksi munkkia, Sergius ja Herman, tulivat "idän maista" (mahdollisesti Kreikasta ).) ja perusti luostariveljeskunnan yhdelle saarista. Kirjalliset lähteet ("elämät"), jotka todistavat pyhien elämästä ja teoista, katsotaan kadonneiksi. Toinen käsite viittaa luostarin perustamiseen X-XI vuosisatojen ajan. Se perustuu yhteen Rostovin Pyhän Avraamyn elämän painoksista. joka sisältää maininnan munkin oleskelusta Valamissa 10. vuosisadalla sekä useita kronikkaviittauksia Pyhän Pyhän Avramyn pyhäinjäännösten siirrosta. Sergius ja Herman Valamista Novgorodiin vuonna 1163.
ellauri216.html on line 1050: Valaamin luostarin suhteellisen luotettava dokumentaarinen historia alkaa 1300-luvulta. Valaamin luostari mainitaan Solovetskin Savvatyn elämässä. Teoksen Valaamin luostarin perustamisvuosi on 1407.
ellauri216.html on line 1058: Vuonna 1715 Pietari I antoi arkkimandriitin Kirillo-Belozerskyn luostarin pyynnöstä asetuksen Valaamin luostarin entisöimisestä. Luostarin rakentaminen sallittiin vastavalloitetulle alueelle, kun rauhansopimusta ei ollut vielä allekirjoitettu.
ellauri216.html on line 1063: Vuoteen 1730 mennessä pystytettiin taivaaseenastumisen kirkko, rakennettiin puuaita, mutta vuoden 1754 tulipalo tuhosi nämä ensimmäiset rakennukset. Keisarinna Elizaveta Petrovna yritti ennallistaa luostarin, mutta vuonna 1765 siinä asui vain 11 munkkia. Leipurin tusina jäi vajaaxi.
ellauri216.html on line 1067: 1700-luvun lopulla Valaamin luostarissa työskenteli kuvanveistäjä Kondraty Konyagin, joka tunnettiin töistään Ostashkovin kirkoissa ja Nilo-Stolobenskajan autiomaassa, jolle nykyaikaiset taidehistorioitsijat pitävät kunnioitettua munkin ihmekuvana (Stolobenskyn nolla).
ellauri216.html on line 1069: Apotti Nazarius, joka johti luostaria vuonna 1781, aloitti suuren kivirakennuksen. Vuonna 1805 ulkoaukion eteläosaan pystytettiin porttikirkko pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin nimeen ja pohjoiseen sairaalakirkko Jumalanäidin ikonin "Elämän nimeen. - Keväällä antaminen" (Jeesus syntyi jouluna). Siitä lähtien 72 metriä korkea luostarin kellotorni on kohottanut saaren yläpuolelle. 1800-luvulla valettiin myös Valamon kelloista suurin - apostoli Andreas Ensikutsutun kunniaksi 1000 kiloa painava kello.
ellauri216.html on line 1071: Vuonna 1811 Suomen kuvernööristä ja sen mukana Valamon saaristosta tuli osa Suomen Venäjän keisarikunnan suurruhtinaskuntaa. Maakunta sai entisen nimensä - Viipuri. Vuonna 1819 keisari Aleksanteri I vieraili luostarissa. Kirkollisesti luostari oli vuoteen 1892 asti Pietarin metropoliittien alainen, minkä jälkeen se liittyi vastaperustettuun Viipurin ja Suomen hiippakuntaan.
ellauri216.html on line 1073: Luostarin suurin nousu tapahtui XIX luvulla. Vuonna 1839 isä Damaskin nimitettiin rehtorin virkaan. joka johti luostaria 42 vuotta. Hän varmisti, että rakennustyöt saarella tehtiin vain pätevien arkkitehtien ohjauksessa. Ensimmäinen henkilö, jonka hän kutsui, oli pietarilainen arkkitehti, akateemikko Aleksei Gornostaev.
ellauri216.html on line 1075: Isä Damaskin asetti veljille tiukan järjestelmän: vanhinten pakollinen hoito aloittelijoille ja nuorille munkeille, tiukka läsnäolo kirkossa, monta tuntia työkuuliaisuutta. Damaskoksen apotin kuoleman jälkeen luostaria johti hänen seuraajansa Jonathan II, joka pystyi toteuttamaan Damaskoksen apottin kunnianhimoisimman yrityksen - uuden majesteettisen kirkastumisen katedraalin rakentamisen, joka oli suunniteltu yli 3000 hengelle.
ellauri216.html on line 1077: Valaam-askeetit halusivat muuttaa luostaristaan Uuden Jerusalemin, minkä ansiosta saarelle ilmestyi 1900-luvun alussa Uuden testamentin aikoihin viittaavia nimiä : Kidron, Getsemane. Eleonvuori. Resurrection Skete.
ellauri216.html on line 1083: Lokakuun vallankumouksen jälkeen Valaam tuli osaksi vasta muodostettua Suomea. jonka ansiosta luostari nimellisesti säilyi, mutta kansallisen vähemmistön kirkkona (Suomen pääuskonto on luterilaisuus ) hän joutui yhä useampaan Suomen viranomaisten syrjintään.. Suomen viranomaiset vaativat arkkipiispa Serafimia (Lukyanov) oppimaan suomea kolmen kuukauden kuluessa. Vladyka ei saapunut kielikokeeseen, ja tämän vuoksi hänet karkotettiin Konevetsin saarelle. Venäjän ortodoksisen kirkon venäläistämisasiassa Suomen viranomaiset alkoivat koordinoida toimiaan viranomaisten kanssa.Viro. jossa ortodoksisen kirkon venäläistäminen nostettiin nopeasti valtion politiikan arvoon ja testattiin pääosin venäläisellä Petseriläisellä alueella. Marraskuussa 1923 Karjalan piispaksi, arkkipiispa Serafimin kirkkoherraksi nimitetty pappi Herman Aav erotettiin Virosta. Hänen alaisuudessaan luostari syöksyi "erimielisyyden ja oikeudenkäynnin" ilmapiiriin. Vuodesta 1925 lähtien Valamon ortodoksiset jumalanpalvelukset käännettiin suomeksi. Samanaikaisesti Suomen viranomaiset vahvistivat itse saaria perusteellisesti sotilastekniikan osalta yhteenotossa Neuvostoliiton kanssa.
ellauri216.html on line 1085: Vuodesta 1923 Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa ollut Suomen ortodoksinen kirkko. joka siirtyi samana vuonna uuteen Juliaaniseen kalenteriin Suomen viranomaisten painostuksesta, otti läntisen pääsiäisen. mikä pakotti Valamon luostarin siirtymään uuteen tyyliin.. Siirtyminen uuteen tyyliin 1920-luvulla oli syynä Valaamin yhtenäisyyden tuhoutumiseen. 10 vuotta luostarissa kestäneen vastakkainasettelun päättivät saarelle laskeutuneet suomalaiset erikoisjoukot. Merkittävä osa veljistä kieltäytyi silloin alistumasta Suomen arkkipiispa Hermanille. Nämä "vanhan kalenterin" munkit menivät Serbiaan, Kreikkaan, Makedoniaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Marokkoon.
ellauri216.html on line 1087: Vuonna 1930 luostarissa oli 300 veljeä ja 100 työläistä ja palkkatyöläistä. Munkit söivät niukasti, kuten seuraa 13. toukokuuta 1930 päivätystä vanhempien veljien kokouksen pöytäkirjasta: "Luostarin veljet syövät yksinomaan kasvisruokaa, kalaa... he saavat palan leipää vain juhlapäivinä... he syövät kasviöljyä... Rajallisilla varoilla luostari yrittää säästää kaikessa... Tämän lisäksi... ruokkii köyhiä pyhiinvaeltajia ja muita ilmaiseksi, mikä ei maksa [yhdessä] kymmeniä tuhansia markkoja... tekee yksityisiä lahjoituksia eikä tästä eteenpäin kieltäydy auttamasta niin paljon kuin mahdollista".
ellauri216.html on line 1089: Joka vuosi luostariin saapui useita tuhansia pyhiinvaeltajia ja turisteja (eri maista, pääasiassa suomalaisia). Niinpä luostarikirjaan on kirjattu, että vuonna 1936 Valamissa vieraili "turisteja" 3540 henkeä 22 osavaltiosta, joista 2137 oli suomalaisia, 562 ruotsalaisia ja 40 venäläisiä.
ellauri216.html on line 1091: Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana 1939-1940 luostari joutui sota-alueelle. Munkit tukivat Itä-Karjalan pakolaisia (enimmäkseen ortodokseja). Jo 16. marraskuuta 1939 luostarin hallitus päätti:
ellauri216.html on line 1100: 26. marraskuuta ja 9. joulukuuta 1939 (vanhan tyylin mukaan) suoritettiin ensimmäiset Neuvostoliiton ilmahyökkäykset Valaamaan. Joulukuussa 1939 evakuointi Valaamasta aloitettiin. 20. joulukuuta 1939 sairaita ja vanhuksia munkkeja sekä aloittelijoita ja naisia vietiin pois saarelta. 28. joulukuuta 1939 tapahtui toinen evakuointiaalto. Näiden kahden aallon aikana evakuoidut (136 henkilöä) sijoitettiin koulurakennuksiin 120 km Jyväskylästä pohjoiseen. 6. helmikuuta 1940 tapahtui uusi evakuointi - kaikki munkit ja apotti lähtivät armeijan kuorma-autoihin, jättäen luostariin viisi henkilöä: kaksi hierojamonkkia (suomalaisten ortodoksisten sotilaiden hoitoon), hierojamonkki Simforian (Matveev), noviisi insinööri Vladimir Kudrjavtsev, höyrylaiva "Sergius"-munkin kapteeni Irakli (Maikevich).
ellauri216.html on line 1101: Tammi-helmikuussa 1940 Neuvostoliiton urheat lentokoneet pommittivat luostarin rakennuksia. Pommitukset olivat toistuvia: 6., 19., 20., 21.-28. tammikuuta, 2.-4. helmikuuta ja 10.-16. helmikuuta 1940. Valaamin pommituksista kirjoitettiin valkoisessa emigranttilehdistössä.
ellauri216.html on line 1103: Evakuoidut munkit veivät mukanaan kaiken arvokkaimman, mukaan lukien alkuperäisen Valaamin Jumalanäidin ikonin (ikonimaalari - Hieromonk Alipy. maailmassa - Aleksei Konstantinov), muita pyhäkköjä ja kelloja (meidän aikanamme kirkkojen välinen neuvotteluja alkuperäisen Valaamin Jumalanäidin ikonin palauttamisesta Valaamin luostariin on käyty ROC ja FOC yli 20 vuoden ajan). 18. maaliskuuta 1940 Laatokan vesillä soi 12 harvinaista kirkastuskatedraalin suuren kellon iskua, jotka ilmoittivat luostarin elinkaaren päättymisestä. Munkit asettuivat asumaan Heinäveden kaupunkiin Papinniemen kartanolle, jonne he perustivat Uuden Valamon luostarin. Ulkomailta saatiin lahjoituksia luostarin jälleenrakentamiseen - 25 629,25 markkaa Tolstoi-rahastolta ja (22. kesäkuuta 1940) - 50 000 markkaa paavilta. Evakuoinnin aikaan luostarin veljiä oli 173 henkilöä, joista 123 oli talonpoikia, 23 kaupunkilaisia, kaksi papistoa ja kaksi perinnöllistä aatelista. Melkein kaikki olivat lukutaitoisia - puolilukutaitoisia oli vain 14.
ellauri216.html on line 1105: Joskus munkkien joukossa evakuoinnin aikana esiintyneitä uhreja koskevia väitteitä kumotaan luostarin metriset asiakirjat ja veljien palvelukirjat, jotka osoittavat, että kukaan ei kuollut evakuoinnin aikana vaan vasta keski-Suomessa.
ellauri216.html on line 1107: Suuren isänmaallisen sodan lopussa vuonna 1945 metropoliita Grigori (Tšukov) vieraili Uudessa Valamissa ja liitti luostarin Moskovan patriarkaattiin. Monet vanhat munkit ilmoittivat haluavansa palata kotimaahansa, vanhalle saarelle. 12 vuoden kuluttua, vuonna 1957, luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon lainkäyttövaltaan. Samana vuonna vain seitsemän munkkia lähti Neuvostoliittoon; nuorin silloin lähteneistä oli 59-vuotias ja vanhin 84-vuotias. Kirkkoslaavilaiset jumalanpalvelukset loppuivat vuonna 1977, ja viimeinen venäläinen munkki kuoli vuonna 1981. Nyt luostari jatkaa toimintaansa suomalaisena ortodoksisena luostarina ja vastaanottaa vuosittain yli 100 tuhatta kävijää - sekä pyhiinvaeltajia että turisteja. Tämä on syrjäinen, hyvin hoidettu luostari järvien ja metsien keskellä - museon, kulttuurikeskuksen ja kirjaston kera.
ellauri216.html on line 1109: Tietoa luostarin hylätyistä rakennuksista maaliskuusta 1940 kesäkuuhun 1941 on vähän. Tiedetään, että luostarin rakennuksiin sijoitettiin lähes välittömästi venemiehien koulu ja porukka mökkipoikia. Historioitsija Sergei Miljaev. uskonnollisten selviytymistastoa koskevien painettujen julkaisujen kirjoittaja, lähetettiin Valaamaan valitsemaan käsikirjoituksia ja kirjoja luostarin kirjastosta ja arkistosta. Vuonna 1941 Miljajevin kaksisivuinen julkaisu luostarista ilmestyi Bezbozhnik-lehdessä otsikolla "Entinen obskurantismin ja vakoilun pesä". Miljajev esitti luostarin arkistosta löytämiensä asiakirjojen perusteella (tarkkojen lainausten kanssa) useita syytöksiä luostarin veljiä vastaan. Kaikki Miljajevin käyttämät asiakirjat on säilytetty. Vuonna 1940 Miljajev julkaisi artikkelin luostarista At the Turn -lehdessä, jossa kerrottiin seuraavaa:
ellauri216.html on line 1111: Vuoteen 1940 asti Valaam oli pieni "munkkien valtio" - obskurantisteja, riistäjiä, pankkiireja, sitten - vakoojia ja sabotöörejä, kansainvälisen vastavallankumouksen etuvartio Neuvostoliiton rajalla. Tämä "valtio" oli pinta-alaltaan 30 kertaa suurempi kuin Vatikaani - paavin "valtio", kaksi kertaa suurempi kuin Monacon ruhtinaskunta - osa feodaalista Eurooppaa. Ja Valaam munkkien tulot olivat neljä kertaa suuremmat kuin Monacon ruhtinaskunnan tulot. Miljajev totesi, että "koko Valaamin historia 1918-1940. on tarina Neuvostoliiton vastaisesta etuvartiosta Neuvostoliiton luoteisrajoilla". Miljajev valitsi luostarin kirjastosta 1 191 kirjaa vientiin Neuvostoliittoon, mutta ennen Suuren isänmaallisen sodan alkua kaikkia ei viety.
ellauri216.html on line 1113: Syksyllä 1940 itse Valaamin saarella, luostarin rakennuksissa, järjestettiin venemiehien ja hyttipoikien koulu. jonka jäsenet menivät vuonna 1941 puolustamaan Leningradia. 20. syyskuuta 1941 suomalaiset miehittivät Valamon saariston. Suurin osa luostarin rakennuksista säilyi, mutta luostarin omaisuus vaurioitui. Joten luostarin suuren Andreevsky-kellon kieli, joka painoi 16 tonnia, revittiin irti ja kolmas osa sahattiin (se vietiin pois jonnekin). Vuosina 1942-1944 luostari kunnostettiin ja sitä käytettiin. Suomen armeija maksoi luostarin asumisen rakennuksissaan, ja tätä maksua vastaan luostari osti ruokaa itselleen. Vain pieni osa vuonna 1940 evakuoiduista veljistä palasi Valaamaan, ja luostarit osallistuivat taisteluihin Neuvostoliittoa vastaan (kaksi sai Suomen ritarikunnan).
ellauri216.html on line 1115: Neuvostoliiton joukkojen läsnäolon aiheuttamia vahinkoja luostarille käyttivät fasistiset propagandistit. Luostarissa vieraili usein saksalaisia, jotka ottivat siitä kuvia, sekä muiden fasistisen blokin maiden - Bulgarian, Romanian, Slovakian, Unkarin ja Kroatian - edustajia. Näistä vierailijoista hyötyivät luostarin veljet – heidän kauttaan munkit lähettivät Valaamilaisille kirjeitä ja valokuvia muihin maihin. Elokuussa 1942 Valaamissa vieraili italialainen kirjeenvaihtaja ja valokuvaaja Lino Pellegrini, joka jätti yksityiskohtaisen raportin fasistisen puolueen "Il popolo d'Italia" virallisissa painetuissa elimissä (noin kuukautta myöhemmin valkoinen emigrantti painoi sen uudelleen." Paris Bulletin").
ellauri216.html on line 1117: Vaikea oli kysymys suhtautumisesta Neuvostoliiton sotavankeihin. 27. joulukuuta 1941 aloitteleva insinööri Vladimir Kudrjavtsev vaati kirjallisesti apotti Kharitonilta rahaa lähettämään luostarille Neuvostoliiton sotavankien ravinnon parantamiseksi. Khariton kieltäytyi, koska kyse oli Valamista vuonna 1940 vietyjen kaapeleiden myynnistä, johon Kudrjavtsev vastasi: "En kerro sinulle, Kristus itse." Tammikuun 4. päivänä 1942 Kudrjavtsev kirjoitti uudelleen apotti Kharitonille tästä asiasta, jolle Khariton vaati häntä poistumaan luostarista. Tämän seurauksena Kudrjavtsev poistettiin luostarista. Maaliskuussa 1944 luostari suostui ottamaan vastaan Petsamon luostarin munkit heidän vaikean tilanteensa vuoksi sodan olosuhteissa.
ellauri216.html on line 1119: 19.9.1944 suomalaisjoukot ja munkit poistuivat Valaamin saaristosta. Myöhemmin sinne sijoitettiin Pitkärannan sellutehtaan aputila. organisoitiin metsätalous ja kunnostettiin luostarin sääasema.
ellauri216.html on line 1127: 18. tammikuuta 1993 patriarkka Aleksius II :n asetuksella arkkimandriitti Pankraty (Zherdev). 2. kesäkuuta 2005 lähtien - Troitskin piispa nimitettiin luostarin apottiksi. Hänen valvonnassaan on Hegumen Methodius (Petrov). joka on myös ortodoksisen kulttuuri- ja koulutuskeskuksen "Valaamin valo" johtaja.
ellauri216.html on line 1128: 27. helmikuuta 1994 arkkimandriitti Pankraty pyhitti uudelleen Valaam- luostarin kappelin Sinopskajan rantakadulla Pietarissa. mikä saattoi päätökseen tämän kappelin palauttamisen luostarille.
ellauri216.html on line 1130: Vuonna 1998 Valamon luostarin veljien lausunto ekumenian haitallisuudesta ja yhteistyöstä Kirkkojen Maailmanneuvoston (WCC) kanssa sai suuren julkisen kohun. "Osallistuminen KM:n toimintaan kirkolliseen pohjaanharhaoppi", Valaamin luostarin veljet sanoivat lausunnossaan, "pakottaa väistämättä ekumeenisen liikkeen ortodoksiset osallistujat kohtelemaan heterodoksisia yhteisöjä tasa-arvoisina Pyhän Hengen siunaamina 'kirkkoina', mikä rikkoo yhden, pyhän, katolisen dogmaa. ja apostolinen kirkko." Lausunnon allekirjoitti 150 luostarin munkkia, mukaan lukien papisto, jotka vastustivat jyrkästi yhteisiä "ekumeenisia rukouksia" erityisesti uuden ajan Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, jonka piispat halusivat myös palvella Valamalla.
ellauri216.html on line 1134: Joulukuun 13. päivänä 2005 soi ensimmäistä kertaa 1000-puolainen evankelista - kello "Pyhä Andreas Ensikutsuttu", joka asennettiin luostarin kellotorniin osana vanhan kellotapulin kunnostusohjelmaa.
ellauri216.html on line 1135: 14. - 17. syyskuuta 2007 luostarissa vieraili luostarin apotti, patriarkka Aleksius II, 16. syyskuuta Smolensk Sketessa hän vihki temppelin Smolenskin Jumalanäidin ikonin kunniaksi ; temppelin vihkimisen jälkeen hän palveli siinä ensimmäisen jumalallisen liturgian. Jumalanpalveluksen jälkeen patriarkka luovutti Valaamin luostarin apottille piispa Pankratiukselle Moskovan Oikeususkoisen Prinssi Danielin ritarikunnan (II asteen) - arkkipastoraalityön huomioimiseksi ja hänen palveluksensa 20-vuotisjuhlan yhteydessä pyhässä arvossa.
ellauri216.html on line 1138: 10. heinäkuuta 2009 patriarkka Kirill ja Karjalan tasavallan päämies Sergei Katanandov avasivat patriarkka Aleksius II:n mukaan nimetyn museon Pyhän Vladimirin Sketen temppelikompleksin kellariin; avajaiset ajoitettiin Valaaman luostarielämän elpymisen 20-vuotisjuhlaan.
ellauri216.html on line 1139: Toukokuun 2010 lopussa luostarissa vieraili Konstantinopolin kirkon kädellinen, patriarkka Bartolomeus. joka oli Venäjällä virallisella vierailulla Venäjän ortodoksisessa kirkossa.
ellauri216.html on line 1141: Apotti piispa Pankratyn tietojen mukaan vuonna 2011 luostarissa asui yhteensä 217 henkilöä sketet ja maatilat mukaan lukien. Näistä 37 hieromonkia, 12 hierodiakonia, 89 munkkia, 19 nailonsukkanoviisia, 60 noviisia. 30–40 työntekijää työskentelee jatkuvasti luostarissa.
ellauri216.html on line 1143: Valaam-luostari on stauropegiaalinen, eli se on Moskovan ja koko Venäjän patriarkan suorassa valvonnassa ja kanonisessa hallinnossa. Ristiinnaulittu, käännettynä sanatarkasti. Patriarkka Aleksius II :n asetuksella luostari entisöitiin Valamon luostariin, josta on säädetty Valamon luostarin vanhassa peruskirjassa, joka on hyväksytty käyttöön myös patriarkan asetuksella. Pyhän Bileamin peruskirja laadittiin Athoksen luostarien tyypin ja vakavuuden mukaan; käskee "ei tehdä apottille mitään ilman veljien neuvoa". Siksi vanhempien veljien hengellinen neuvosto kokoontuu säännöllisesti, johon kuuluvat apotit, rippiri, dekaani, hotellinpitäjä, sakristi, hegumenin apulainen pyhiinvaeltajien vastaanottamiseksi, sketopäät, rahastonhoitaja, taloudenhoitaja ym ym.
ellauri216.html on line 1145: Apotti piispa Pankraty kertoi yksityiskohtaisesti Valaam-luostarin arjen rutiineista ja jumalanpalvelusten erityispiirteistä ortodoksisessa lehdistössä.
ellauri216.html on line 1146: Päivittäinen liturginen ympyrä Valaamin luostarissa alkaa kello 17 pienellä soitolla. Sitten luetaan Valaam-luostarisääntö, kolme kaanonia akatistin kanssa Jumalanäidille ja anteeksiantoriitti. Säännön jälkeen veljet menevät ruokasaliin illalliselle. Kello 21:00 kello soi ilmoittaen hiljaisuuden ajan, jonka aikana munkit lukevat sellin sääntöä, joka koostuu Jeesus-rukouksesta ja kumartumisesta. Matiinia, jota edeltää Midnight Offia, vietetään luostarissa kello 5. Tämän jälkeen tarjoillaan varhainen jumalallinen liturgiapala. Palvelu päättyy yhdeksännen alussa. Aamuteen (sello) ja lyhyen tauon jälkeen luostarit, aloittelijat ja työläiset menevät dekaaneille määrättyihin tottelevaisuustreeneihin.
ellauri216.html on line 1148: Klo 13:00 - lounas veljesravintolassa. Aterian aikana yksi veljistä lukee patristisia kirjoituksia. Koko veljien läsnäolo on pakollista. Lukemisen jälkeen rehtori antaa siunauksen merkiksi lukijalle osan ateriastaan, jonka hän ottaa kiitollisuudella ja hellästi vastaan. Aterian jälkeen joka päivä klo 13.30 rukouspalvelu luostarin perustajien, Valaamin ihmetyöntekijöiden Pyhän Sergiuksen ja Hermanin pyhäkössä, ja keskiviikkona rukouspalvelu arvostetulla luostarin listalla. Jumalanäidin ikoni, nimeltään "All-Tsaritsa". Sunnuntaina vesperin jälkeen katedraalissa tarjoillaan rukouspalvelu akatistin kanssa Pyhälle Sergiukselle ja Hermanille. Klo 21 - lähtö temppelistä.
ellauri216.html on line 1154: Abbot Methodiuksen mukaan jopa puolet luostarielämänsä täällä aloittavista lähtee Valaamin luostarista. Epävirallisten julkaistujen tietojen mukaan jokaisesta kahdestakymmenestä luostariin saapuvasta työläisestä vain yksi jää myöhemmin luostariin ja ottaa tonsuuria.
ellauri216.html on line 1155: Valaamin luostariin tulee vuosittain yli 100 000 pyhiinvaeltajaa, joista noin 90 000 on turisteja.
ellauri216.html on line 1157: Luostari ruokkii henkisesti Venäjän federaation puolustusministeriön aktiivisen sotilasyksikön - Valaamin saaren eteläosassa sijaitsevan 334. radioteknisen ilmapuolustusrykmentin tutkakomppaniaa. Jopa 200 pyhiinvaeltajaa voi majoittua luostarihotelleihin päällytyxin.
ellauri216.html on line 1159: Piispa Pankraty ehdotti laillisten mekanismien luomista Valaamin luostariin suuntautuvan pyhiinvaelluksen sääntelemiseksi, sillä saariston luontokaan ei kestä 100 000 ihmisen hyökkäystä kolmen kesäkuukauden aikana. Athoksen luostareissa oleskelujärjestystä ehdotetaan ottavan sääntelyn perustaksi : Pyhällä vuorella vierailevien pyhiinvaeltajien määrä on siellä selkeästi määritelty, jokaiselle heistä annetaan erityinen kirjallinen siunaus - diamonitirion ( kreikaksi - διαμονητήριον). Eräänlainen voutseri. Tämä on kätevää myös luostarille: tiedetään etukäteen, kuinka monta pyhiinvaeltajaa saapuu ja kuinka monta vuodepaikkaa hotelleissa on valmistettava. Minun isäni hotellissa riittää huoneita, muttei tällä pirun saarella. Sillä on lisätilaa basementissa, lämpimiä huoneita.
ellauri219.html on line 678: Mystikot ovat nauttineet kunnioitusta tavallisen kansan keskuudesta, koska he useimmiten ovat olleet vähemmän dogmaattisia uskossaan kuin eri sääntökuntia (lahkoja!) edustavat luostari- ym. yhteisöt. Tämä kaikki on hiipinyt eurooppalaiseen kulttuuriin samoja teitä kuin luostarilaitoskin, ja kummankaan alkuperää siis ei voida pitää kristillisenä.
ellauri249.html on line 242: Työ Ukrainan sosialistisen neuvostasavallan johtajana toi luonnollisesti merkittäviä aineellisia etuja. Asuntona oli Kiovassa sijaitseva aikoinaan tehtailijalle kuulunut huvila. Kesäasunnoksi oli annettu vieläkin suurempi entinen luostari. Kummassakin asunnossa oli suuri henkilökunta keittiötyöntekijöineen, autonkuljettajineen ja henkivartijoineen. Moskovassa oleskelua varten oli varattu asunto, joka oli suurempi kuin entinen Moskovan asunto. Sosiaalinen nousu eeku paranoo.
ellauri267.html on line 1343: Aina silloin tällöin on mahdollista löytää kirja, joka inspiroi ja liikuttaa sinua, ja tämä kirja teki sen puolestani. Lukiessaan prinsessa Alicen, Edinburghin herttuan prinssi Philipin äidin elämäkertaa, kirjailija mainitsee tätinsä, suurherttuatar Elizabethin, jolla oli syvällinen vaikutus Aliceen luostarin perustamisella sekä köyhien hoitoon ja ruokkimiseen. Kirjoittaja suositteli erittäin rouva Almedingenin Elizabethin elämäkertaa, ja minulla oli onni löytää käytetty kopio tästä vuonna 1964 julkaistusta kirjasta.
ellauri267.html on line 1349: Leskeus avasi toisaalta Elizabethille rahahanat. ja mahdollisuuden luoda hurskauden ja hyväntekeväisyyselämän. Hän varttui luterilaisena kotimaassaan, mutta Venäjällä ollessaan hän rakastui Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja kääntyi sinne. Huolellisen harkinnan jälkeen hän alkoi käyttää huivia ja rakensi luostarin ja yhteisön hoitaakseen, ruokkiakseen ja opettaakseen Moskovan köyhiä. Tämä oli kukoistava yhteisö ja teki merkittävää hyväntekeväisyystyötä. Oli erittäin valitettavaa, että Romanovien dynastian kukistuminen ja kommunismin nousu vaikuttivat vahingollisesti yhteisöön ja Elisabetin elämään.
ellauri275.html on line 83: Pyhä marttyyri Ilia Tšavtšavadze Gruusialainen syntyi vuonna 1837 hurskaaseen perheeseen Qvarelin kylässä Itä-Gruusiassa. Hänen äitinsä opetti hänet lukemaan ja kirjoittamaan, rukoilemaan ja rakastamaan totuutta. Lapsuudestaan asti Ilia tunnettiin hurskaudestaan. Hän tunsi halua mennä luostariin, mutta se meni ohi, ja Ilja antautui sitten innokkaasti opintoihin ensin Tbilisissä ja sitten Venäjällä Pietarin yliopistossa, jossa hän etsi ja tutki georgialaisia tekstejä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoa vaan jätti opinnot kesken ja palasi Gruusiaan ja alkoi tahkota massia.
ellauri279.html on line 362: Viimeiset vuotensa Solženitsyn vietti datšallaan Länsi-Moskovassa, jossa hän jatkoi työskentelyä heikosta terveydentilastaan huolimatta toimittaen 30-osaista koottuja teoksiaan. Kesken jäi sekin urakka. Hänet haudattiin vuonna 2008 Donskoin luostariin Moskovassa.
ellauri282.html on line 364: Toivuttuaan Loyola hylkäsi omaisuutensa ja lähetti kotiin paashipoikansha. Hän matkusti Montserratin luostariin (Kataloniaan) ja hylkäsi siellä ritariuden tunnukset (letkunsa ja sikarinsa) kirkon alttarille. Lopun elämäänsä Loyola pukeutui karusti, kerjäsi elääkseen, matkusteli laajasti ympäri Espanjaa, usein jalan tai aasilla, ja suoritti aikeensa mukaisesti tylsiinvaelluksen Jerusalemiin. Loyola kutsui itseään tylsiinvaeltajaksi ja esiintyi useimmiten nimettömissä. Lopulta hän suoritti kotitöitä paikallisessa sairaalassa vastineeksi ruoasta ja majoituksesta. Useiden kuukausien ajan hän vietti suuren osan ajastaan runoillen naapuriluolassa, jossa hän harjoitti ankaraa ashkenazia, runoili seitsemän tuntia päivässä ja muotoili hengellisten harjoitustensa perusteita.
ellauri282.html on line 395: Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on 11, ja kuusi niistä sijaitsee Belgiassa. Muut trappistipanimot sijaitsevat Itävallassa, Alankomaissa (kaksi), Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa.
ellauri282.html on line 397: Trappistipanimoilla on kullakin valikoimissaan 1–5 kaupallista olutta. Näiden lisäksi osa luostareista valmistaa munkeille päiväkäyttöön tarkoitettua miedompaa (4–5 %) olutta sekä kirkollisiin juhlapyhiin valmistettua vahvempaa olutta, joita ulkopuoliset eivät tavallisesti pääse nauttimaan. Osa luostareista valmistaa, syö ja myy oluen lisäksi myös luostarissa tehtyä juustoa.
ellauri282.html on line 399: Trappistit, jotka virallisesti tunnetaan nimellä Cisternians of Strict Observance (latina: Ordo Cisterciensis Strictioris Observantiae, lyhennettynä OCSO) ja alun perin nimeltään La Trappen Neitsyt Marian reformoitujen kystertsiläisten ritarikunta, ovat katolinen uskonnollinen veljeskunta. He noudattavat Pyhän Benedictin sääntöä ja heillä on sekä munkkien että nunnien yhteisöjä jotka tunnetaan trappisteina ja trappistinnoina. Ne on nimetty La Trappe Abbeyn mukaan, luostarin, josta liike ja uskonnollinen järjestys sai alkunsa. Liike sai alkunsa uudistuksista, jotka apotti Armand Jean le Bouteillier de Rancé esitteli vuonna 1664, mikä johti myöhemmin trappistiseurakuntien luomiseen ja lopulta viralliseen perustuslakiin erillisenä uskonnollisena järjestyksenä vuonna 1892.
ellauri282.html on line 401: Järjestys on saanut nimensä La Trappe Abbeysta tai La Grande Trappesta, joka sijaitsee Ranskan Normandian maakunnassa, josta uudistusliike alkoi. Armand Jean le Bouteillier de Rancé, alun perin La Trappen oto apotti, johti uudistusta. Ylistävänä apottina de Rancé oli maallinen henkilö, joka sai tuloja luostarista, mutta ei tunnustautunut munkkiksi eikä hänellä muuten ollut mitään luostarivelvoitteitakaan. Senkun joi veljesten hyvää olutta ja söi sisarten mainiota juustoa.
ellauri282.html on line 408: Thomas Merton OCSO (31. tammikuuta 1915 – 10. joulukuuta 1968) oli amerikkalainen trappistimunkki, kirjailija, teologi, mystikko, runoilija, sosiaalinen aktivisti ja vertailevan uskonnon tutkija. 26. toukokuuta 1949 hänet vihittiin katoliseen pappeuteen ja hänelle annettiin nimi "isä Louis". Hän kuului Gethsemanin luostariin Bardstownin lähellä Kentuckyssa ja oli siellä kirjoilla vuodesta 1941 kuolemaansa asti, vaikka kuoli jossain Kaakkois-Aasiassa nussiretkillä (siitä enemmän alempana).
ellauri282.html on line 410: Merton kirjoitti yli 50 kirjaa 27 vuoden aikana, pääasiassa mieliaiheestaan henkisyydestä, mutta jonkin verran myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja hiljaisesta pasifismista, sekä lukuisia esseitä ja arvosteluja. Yksi Mertonin kestävimmistä teoksista on hänen bestseller-elämäkertansa The Seven Storey Mountain (1948). Hänen selostuksensa henkisestä matkastaan inspiroi lukuisia toisia kilvoituxen veteraaneja, opiskelijoita ja nuoria tutkimaan luostarien tarjontaa kaikkialla Yhdysvalloissa. Se on National Reviewin vuosisadan 100 parhaan tietokirjan listalla.
ellauri282.html on line 430: 10. joulukuuta 1941 Thomas Merton saapui Getsemanin luostariin ja vietti kolme päivää luostarin guesthousessa odottaen hyväksyntää ritarikuntaan. Aloitteleva mestari tuli haastattelemaan Mertonia arvioiden hänen vilpittömyyttään ja pätevyyttään. Sillä välin Merton pantiin töihin lattioiden kiillottamiseen ja astioiden pesuun. Frederic Dunne, Getsemanin apotti vuodesta 1935, hyväksyi hänet luostariin postulaatiksi 13. joulukuuta. Mertonin ensimmäiset päivät eivät sujuneet ongelmitta. Hänellä oli vakava vilustuminen vierailustaan guesthousessa, jossa hän istui avoimen ikkunan edessä todistaakseen vilpittömyytensä. Olis vaan puunannut niitä lattioita. Alkuviikkojen aikana Getsemanissa Merton opiskeli monimutkaista kystercian viittomakieltä sekä päivittäistä työ- ja palvontarutiinia.
ellauri282.html on line 432: Maaliskuussa 1942, paaston ensimmäisenä sunnuntaina, Merton hyväksyttiin novelty-biisiksi luostarissa. Kesäkuussa hän sai kirjeen veljeltään John Paavalilta, jossa hän (JP) ilmoitti, että hän oli pian lähdössä sotaan ja tulisi Getsemaniin käymään ennen lähtöä. Heinäkuun 17. päivänä Johannes Paavali saapui Getsemaniin ja kaksi veljeä ottivat hänet kiinni. Johannes Paavali ilmaisi halunsa tulla katoliseksi, ja heinäkuun 26. päivään mennessä hänet kastettiin kirkossa läheisessä New Havenissa Kentuckyssa, ja hän lähti seuraavana päivänä. Tämä olisi viimeinen kerta, kun nämä kaksi näkivät toisensa. John Paul kuoli 17. huhtikuuta 1943, kun hänen koneensa epäonnistui Englannin kanaalin yllä. Mertonin runo John Paulille esiintyy Seitsemänkerroksisessa vuoressa.
ellauri282.html on line 434: Merton piti päiväkirjaa koko Getsemanissa oleskelunsa ajan. Aluksi hän tunsi kirjoittamisen olevan ristiriidassa hänen kutsumuksensa kanssa, ja hän pelkäsi, että se edistäisi taipumusta yksilöllisyyteen. Mutta hänen esimiehensä Dunne näki, että Mertonilla oli sekä lahjakas äly että lahjakkuus kirjoittamiseen. Vuonna 1943 Merton sai tehtäväkseen kääntää uskonnollisia tekstejä ja kirjoittaa luostarille pyhien elämäkertoja. Merton lähestyi uutta kirjoitustehtäväänsä samalla innolla ja innolla kuin osoitti lakaisuhommissa pihalla.
ellauri282.html on line 436: 19. maaliskuuta 1944 Merton teki väliaikaisen lupauksensa ja hänelle annettiin valkoinen hattu, musta olkapää ja nahkavyö. Marraskuussa 1944 James Laughlin julkaisi käsikirjoituksen, jonka Merton oli antanut ystävälle Robert Laxille edellisenä vuonna osoitteessa New Directions: runokirja nimeltä Thirty Poems. Mertonilla oli ristiriitaisia tunteita tämän teoksen julkaisemisesta, mutta Dunne pysyi päättäväisenä, koska Merton jatkoi kirjoittamistaan. Vuonna 1946 New Directions julkaisi toisen Mertonin runokokoelman, A Man in the Divided Sea, joka yhdistettynä kolmeenkymmeneen runoon, herätti hänelle tunnustusta. Samana vuonna Harcourt Brace & Company hyväksyi Mertonin käsikirjoituksen The Seven Storey Mountainiin julkaistavaksi. Seitsemänkerroksinen vuori, Mertonin omaelämäkerta, kirjoitettiin kahden tunnin välein luostarin scriptoriumissa henkilökohtaisena projektina.
ellauri282.html on line 438: Vuoteen 1947 mennessä Merton oli mukavampi roolissaan kirjailijana. Maaliskuun 19. päivänä hän antoi juhlallisen lupauksensa ja sitoutui elämään elämänsä luostarissa. Hän aloitti myös kirjeenvaihdon erään karthusialaisen kanssa St. Hugh's Charterhousessa Englannissa. Merton oli arvostanut kivempää karthusialaista ritarikuntaa Getsemaniin saapumisestaan vuonna 1941, ja hän harkitsi myöhemmin kystersiläisistä luopumista tuon ritarikunnan vuoksi. Siitä huolimatta Katolinen Commonweal- lehti julkaisi 4. heinäkuuta Mertonin esseen nimeltä Poetry and the Contemplative Life.
ellauri282.html on line 440: Vuonna 1948 The Seven Storey Mountain julkaistiin kriitikoiden suosiossa, ja Mertonille lähetetty faniposti saavutti uusia korkeuksia. Merton julkaisi myös useita teoksia luostarille sinä vuonna, jotka olivat: Guide to Cistercian Life, Cistercian Contemplatives, Figures for an Apocalypse ja The Spirit of Simplicity. Tuona vuonna Saint Mary's College (Indiana) julkaisi myös Mertonin kirjasen What Is Contemplation? Merton julkaisi myös sinä vuonna elämäkerran, Exile Ends in Glory: The Life of a Trappistine, Mother M. Berchmans, OCSO.
ellauri282.html on line 442: Mertonin apotti Dunne kuoli 3. elokuuta 1948 matkustaessaan junassa Georgiaan. Dunnen poismeno oli tuskallinen Mertonille, joka oli alkanut katsoa apottia vähän muutenkin kuin isähahmona ja henkisenä mentorina. Elokuun 15. päivänä luostariyhteisö valitsi uudeksi apottiksi Dom James Foxin, Yhdysvaltain entisen laivaston upseerin. Lokakuussa Merton keskusteli hänen kanssaan jatkuvasta vetovoimastaan karthusialaisia ja kamaldolilaisia ritarikuntia kohtaan ja heidän emeriittisestä elämäntavastaan, johon Fox vastasi vakuuttamalla Mertonille hänen (ja hänen tienestiensä) kuuluvan Getsemaniin. Fox salli Mertonin jatkaa kirjoittamistaan, koska Merton oli nyt saavuttanut huomattavaa tunnustusta luostarin ulkopuolella. 21. joulukuuta Merton vihittiin subdiakoniksi. Vuodesta 1948 lähtien Merton tunnisti itsensä anarkistiksi. (Mit vit? No sitä että Mertonista tuli vasemmistoaktivsti silloin kun se ei ollut yhtään sopivaa. Nähdessään käsikirjoitetun version Seitsemänkerroksisesta vuoresta sensorit hylkäsivät sen, koska se sisälsi lukuisia viittauksia seksiin ja juomiseen. Hälinä Seitsemänkerroksisesta vuoresta lopulta ratkesi, mutta pian sensorit olivat jälleen huolissaan Mertonin kirjoituksista sodasta ja rauhasta. Sodasta ei saanut kirjoittaa, ainoastaan rauhasta. Piis. Kiistanalainen koomikko Lenny Bruce päätti usein yökerhotoimintansa lukemalla esseestä, jonka Merton kirjoitti Saksan natsijohtajasta Adolf Eichmannista ja jossa Merton kyseenalaistaa maailman järkeä.
ellauri282.html on line 444: 5. tammikuuta 1949 Merton matkusti junalla Louisvilleen ja haki Yhdysvaltain kansalaisuutta. Samana vuonna julkaistiin Seeds of Contemplation, The Tears of Blind Lions, The Waters of Siloe ja The Seven Storey Mountainin brittiläinen painos otsikolla Elected Silence. 19. maaliskuuta Mertonista tuli ritarikunnan diakoni, ja 26. toukokuuta (helatorstaina) hänet vihittiin papiksi pitäen ensimmäisen messunsa seuraavana päivänä. Kesäkuussa luostari vietti satavuotisjuhlavuottaan, jonka kunniaksi Merton kirjoitti kirjan Gethsemani Magnificat muistoksi. Marraskuussa Merton aloitti opettaa mystistä teologiaa Getsemanin aloittelijoille, josta hän nautti suuresti. Tähän mennessä Merton oli valtava menestys luostarin ulkopuolella, ja The Seven Storey Mountainia on myyty yli 150 000 kappaletta. Seuraavina vuosina Merton kirjoitti monia muita kirjoja, jotka keräsivät laajan lukijakunnan. Hän tarkisti Seeds of Contemplationin useita kertoja ja piti varhaista painostaan virhealttiina ja epäkypsänä. Ihmisen paikka yhteiskunnassa, näkemykset yhteiskunnallisesta aktivismista ja erilaiset lähestymistavat mietiskelevään rukoukseen ja elämään nousivat hänen kirjoituksissaan jatkuviin teemoihin.
ellauri282.html on line 446: Tänä erityisen hedelmällisenä aikana Mertonin uskotaan kärsineen suuresta yksinäisyydestä ja stressistä. Eräs tästä viittaava tapaus on ajo, jonka hän teki luostarin jeepillä, jonka aikana mahdollisesti maanistilassa toiminut Merton liukui epäsäännöllisesti tien ympäri ja melkein aiheutti etutörmäyksen.
ellauri282.html on line 451: Siitä huolimatta Merton saavutti lopulta yksinäisyyden, jota hän oli pitkään halunnut asuessaan erakkorakennuksessa luostarin alueella vuonna 1965. Vuosien mittaan hän kamppaili ajoittain joidenkin apottiensa kanssa siitä, ettei häntä päästetä ulos luostarista huolimatta hänen kansainvälisestä maineestaan ja laajasta kirjeenvaihdosta monien kanssa. päivän tunnettuja hahmoja.
ellauri282.html on line 455: The Seven Storey Mountainin mukaan nuorekas Merton rakasti jazzia, mutta aloittaessaan ensimmäisen opettajatyönsä hän oli hylännyt kaiken paitsi rauhallisen musiikin. Myöhemmin elämässään aina kun hänen sallittiin lähteä Getsemanista lääketieteellisistä tai luostarisyistä, hän sai kuulla mitä elävää jazzia pystyi, pääasiassa Louisvillessä tai New Yorkissa.
ellauri282.html on line 459: Joulukuun 10. päivänä 1968 Merton oli Punaisen Ristin Sawang Kaniwat -nimisessä retriittilaitoksessa Samut Prakanissa, maakunnassa lähellä Bangkokia, Thaimaassa ja osallistui luostarikonferenssiin. Aamuistunnossa puhuttuaan hänet löydettiin myöhemmin iltapäivällä mökkinsä huoneesta kuolleena, yllään vain shortsit, selällään ja oikosuljettu Hitachin lattiatuuletin makaa hänen vartalonsa poikki. Hänen työtoverinsa Jean Leclercq toteaa: "Todennäköisesti Thomas Mertonin kuolema johtui osittain sydämen vajaatoiminnasta, osittain sähköiskusta." Koska ruumiinavausta ei tehty, ei ollut sopivaa selitystä Mertonin "takapuolessa" olevalle haavalle, "joka oli vuotanut huomattavasti". Saapuessaan Mertonin viereisestä mökistä benediktiiniritarikunnan kädellinen ja konferenssin puheenjohtaja Rembert Weakland voiteli Mertonin. Hänen ruumiinsa lennätettiin takaisin Yhdysvaltoihin Vietnamista palaavalla Yhdysvaltain sotilaslentokoneella. Hänet on haudattu Getsemanin luostariin. Vuonna 2018 Hugh Turley ja David Martin julkaisivat The Martyrdom of Thomas Merton: An Investigationin, jossa kyseenalaisti vahingossa tapahtuvan sähköiskun teorian. Hämärää!
ellauri282.html on line 464: Merton tutustui ensimmäisen kerran itämaisiin uskontoihin ja kiinnostui niistä, kun hän luki Aldous Huxleyn Ends and Means -kirjan vuonna 1937, vuosi ennen hänen kääntymistään katolilaisuuteen. Koko elämänsä ajan hän opiskeli buddhalaisuutta, konfutselaisuutta, taolaisuutta, hindulaisuutta, sikhismiä, jainismia ja surfismia akateemisten ja luostariopintojensa lisäksi.
ellauri282.html on line 466: Vaikka Merton ei ollut kiinnostunut siitä, mitä näillä perinteillä oli tarjota oppeina ja instituutioina, hän oli syvästi kiinnostunut siitä, mitä kukin sanoi ihmiskokemuksen syvyydestä. Hän uskoi, että kristinusko oli suurimmaksi osaksi hylännyt mystisen perinteensä ja suosinut karteesista painotusta "käsitteiden jälleenmuodostamiseen, refleksiivisen tietoisuuden idolisoimiseen, olemisen pakoon verbalismiin, matematiikkaan ja rationalisointiin". Mertonin mielestä itämaiset perinteet olivat enimmäkseen saastuttamattomia tämän tyyppisestä ajattelusta, joten niillä oli paljon annettavaa sen suhteen, miten ajatella ja ymmärtää itseään. Merton oli ehkä eniten kiinnostunut – ja kaikista itämaisista perinteistä hän kirjoitti eniten – Zenistä. Tutkittuaan aavikkoisiä ja muita kristittyjä mystikkoja osana luostarikutsumaansa, Merton ymmärsi syvästi, mitä reikää ne miehet etsivät ja mitä pilkkiä kokivat etsiessään. Hän löysi monia yhtäläisyyksiä näiden kristittyjen mystiikan kielen ja zen-filosofian kielen välillä.
ellauri282.html on line 470: Noudattaen ajatustaan, että ei-kristillisillä uskoilla oli paljon annettavaa kristillisyydelle kokemuksen ja perspektiivin suhteen ja vähän tai ei mitään opin suhteen, Merton erotti zen-buddhalaisuuden, historian ja kulttuurin ilmaisun, ja Zenin välillä. Mitä Merton tarkoitti zen-buddhalaisuudella, oli Kiinasta alkanut ja Japaniin levinnyt uskonto sekä sitä seuranneet rituaalit ja instituutiot. Zenillä Merton tarkoitti jotain, jota kulttuuri, uskonto tai vakaumus ei sido. Tässä ominaisuudessa Merton sai vaikutteita Aelred Grahamin kirjasta Zen Catholicism of 1963. Tämä ajatus mielessä, Mertonin myöhempien zeniä koskevien kirjoitusten voidaan ymmärtää tulevan yhä enemmän kehittyvän ja laajenevan zen-perinteen sisältä, joka ei ole erityisen buddhalainen, mutta perustuu Mertonin luostarikoulutukseen kristillisen perinteen puitteissa.
ellauri282.html on line 475: Getsemanin luostari hyötyy Mertonin kirjoitusten rojalteista. Lisäksi hänen kirjoituksensa herättivät suurta kiinnostusta katolisesta käytännöstä ja ajattelusta sekä siltercian kutsumuksesta.
ellauri282.html on line 495: Häntä ahdisti toisen maailmansodan lähestyvä kauhu, joka oli vielä edessä. Välttääkseen kuzunnan brittiarmeijaan hän jatkoi kirjoittamista ja rukousta kuin Antti Niemi ja uppoutui täysin katolisen kirkon elämään. Vuonna 1941 hänet otettiin trappistiluostariin possun pantiksi. Trappistimunkit ovat osa Cistercian ritarikuntaa, ja ne ovat luostarikunta, joka on täysin omistettu oluenpanolle, juustonteolle, lakaisulle ja muulle ruumiilliselle työlle. Hän uskoi, että antaessaan tämän kaiken Jumalalle hän oli onnistuneesti kiivennyt seitsenkerroksiselle vuorelle ja päässyt paratiisiin. Miltonin paratiisissakin Aatami ja Eeva lakaisivat ensin ja omistautuivat sen jälkeen ruumiilliselle puuhastelulle puutarhamajassa.
ellauri282.html on line 499: Merton pohtii kirjassa varhaista elämäänsä ja puutteellista ymmärrystään ja halua löytää usko Jumalaan, mikä johti hänen kääntymiseensä roomalaiskatolisuuteen 1938 hänen ollessaan 23-vuotias. Ester Toivosesta tuli samaan aikaan Hastingsissa Miss Eurooppa. 2v mietintätauon jälkeen Merton luopui lupaavasta kirjallisesta urasta Columbia Jesterissä ja jätti lupaavan työnsä englannin opettajana St. Bonaventure's Collegessa Oleanissa, New Yorkissa. Sitten hän muutti Kentuckyn maaseudulle 1941 ja astui Getsemanin Neitsyt Marian luostariin. Samana vuonna Hitler mokasi avaamalla itärintaman suomalaisten tuella. Ei olis kannattanut. Kuoli 54-vuotiaana hämärissä olosuhteissa Bangcockissa1968, Merton siis. 27v irstailua + 27v luostarointia. Ei täysin transparenttia. Samana vuonna ammuttiin Robert Kennedy. Mä olin silloin Kivisaaren luostarissa irstailemassa. Hitler kuoli 66v hämärissä olosuhteissa Berliinissä 1945. For me to be a Saint is to be myself.
ellauri282.html on line 526: Nhất Hạnh loi Interbeingin ritarikunnan (vietnamiksi: Tiếp Hiện), luostari- ja maallikkoryhmän, vuosina 1964 ja 1966. Hän johti tätä ryhmää opettaen viisi mindfulness-koulutusta ja neljätoista mindfulness-koulutusta, yhteensä siis 19 täysijärkisyyskoulutusjaxoa tässä vaiheessa.
ellauri282.html on line 532: 1982, Nhất Hạnh ja Chân Không perustivat Luumukylän luostarin, siis viharan Dordogneen lähellä Bordeaux'ta Etelä -Ranskassa. Luumukylä on Euroopan ja Amerikan suurin buddhalainen luostari (tosin se on Euroopassa), jossa on yli 200 luostaria ja yli 10 000 kävijää vuodessa. Luostarit, jotka ovat avoinna yleisölle suuren osan vuodesta, tarjoavat jatkuvia retriittejä maallikoille, kun taas Interbeing-järjestys järjestää retriittejä tietyille etuoikeutetuille maallikoiden ryhmille, kuten perheille, teini-ikäisille, sotaveteraaneille, viihdeteollisuudelle, kongressin jäsenille, lainvalvontaviranomaisille ja värin ihmisille. Nhất Hạnh on julkaissut yli 130 kirjaa, joista yli 100 englanniksi, joita oli tammikuuhun 2019 mennessä myyty yli viisi miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. No ei ihan kuuhun menoa, Camilla Läckbergilläkin on huisisti enemmän. Toisaalta Costaricalainen diplomaatti Christiana Figueres on sanonut, että Nhất Hạnh auttoi häntä voittamaan henkilökohtaisen kriisin ja kehittämään syvää kuuntelua ja empatiaa, jota kyllä tarvitaan Pariisin ilmastosopimuksen helpottamiseksi.
ellauri282.html on line 538: Päästyään takaisin Hanoihin 2007 Hanhi näet koitti järjestää ja johtaa "suuria lauluseremonioita", joiden tarkoituksena oli auttaa parantamaan Vietnamin sodan jäljellä olevia haavoja; ja johtaa luostarien ja maallikoiden retriittejä. Lauluseremonioita kutsuttiin alun perin nimellä "Iso ruumissaatto rukoillaxeen yhtä lailla kaikille kengännauhojen solmun aukaisemisexi", mutta Vietnamin virkamiehet vastustivat ja kutsuivat mahdottomaksi hyväksyä, että hallitus "yhtä lailla" rukoilisi Etelä -Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden puolesta. Jotain rajaa! Nhất Hạnh suostui muuttamaan nimen lyhempään muotoon "Iso ruumissaatto vaan". Ilmeisesti jenkit oikeasti käytti Hanhea jonkinlaisena Troijan hevosena päästäxeen taas Hanoihin puuhastelemaan mitä jenkit nyt sitten kaikkialla puuhastelevatkin. Sopu ei kauan säilynyt, ja 2009 Hanhen seniorimunkkeja taas potkittiin jostain vietnamilaisesta luostarista karzalle rankkasateeseen.
ellauri284.html on line 278: Purkaminen tapahtui vuosina 1756–1768. Potain-projektin toteuttamiseksi eli varojen vapauttamiseksi olisi kuitenkin ollut tarpeen laittaa useat luostarit "konkkaan" viemällä heidän haltijoiltaan voitot. Trapit älähtivät, kuningas epäröi ja projekti jäädytettiin.
ellauri294.html on line 445: Umberto Eco kuvailee romaanissaan Baudolino skiapodin nimeltä Gavagai. Olennon nimi "Gavagai" on viittaus Quinen esimerkkiin käännösten määrittämättömyydestä. Saman Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi luostarin osastotaloa koristavat kaiverrukset "tuntemattomien maailmojen asukkaista", mukaan lukien "skiapodit, jotka juoksevat nopeasti yhdellä jalallaan ja kun he haluavat suojan auringolta ojentautuvat pitkä jalkansa pystyssä kuin sateenvarjo." Pyllynreijän sijainti jää mysteerixi, ehkä ukko Nooa voisi neuvoa.
ellauri297.html on line 567: Olli on julkaissut aimo läjän reportaasheja ja vizikirjoja. Hän harrastaa kirjallisuutta, elokuvia, raviurheilua ja sikareita. Olli on Helsingin Suomalaisen Klubin johtokunnan jäsen vuodesta 2005 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2009. Ollilla on professorin arvonimi. Another Olli Alho (Valmari) was a Finnish hurdler. He completed the men's 110 metres hurdles at the 1952 Summer Olympics. Suomalaisten Onnela oli Dar Es Salaamissa. Siellä suomalaiset miehet nussi mustia jotka olivat kuin lapsinaisia. Laiskat lakukepit lahjottiin viinapulloilla. Koillis-Suomen luostarit oli Lönnrotin käydessä pikemminkin rosvopesiä, viinaa tinkasivat. Kylät täynnä porovarkaita. Pelkkää roskajoukkoa. Sanoivat kuin ritarit Monty Pythonissa: Ni ni, se on meillä tapana.
ellauri310.html on line 645: Vuonna 2001 Moon joutui konfliktiin roomalaiskatolisen kirkon kanssa, kun 71-vuotias katolinen arkkipiispa Emmanuel Milingo (pesunkestävä neekeri, anteexi n-sana) ja Maria Sung, 43-vuotias korealainen akupunktiohoitaja, naida napsauttivat toisensa siunausseremoniassa, jota johti Moon ja hänen vaimonsa. Avioliittonsa jälkeen paavi Johannes Paavali II kutsui arkkipiispaan Vatikaaniin, jossa häntä pyydettiin olemaan näkemättä vaimoaan ja muuttamaan kapusiiniluostariin. Sung aloitti nälkälakon vastustaakseen heidän eroaan. Tämä herätti paljon mediahuomiota. Milingo kannattaa nykyään pappien selibaatin vaatimuksen poistamista katolisessa kirkossa. Hän on Married Priests Nowin perustaja. Emmanuel Milingo (s. 13. kesäkuuta 1930) on erotettu entinen roomalaiskatolinen arkkipiispa Sambiasta, no less. Hänet vihittiin vuonna 1958; Vuonna 1969 paavi Paavali VI vihki Milingon 39-vuotiaana Lusakan arkkihiippakunnan piispaksi. Vuonna 1983 hän erosi tehtävästään Lusakan arkkipiispana, kun hän oli saanut kritiikkiä manauksesta ja muista uskonhoitokäytännöistä, joita kirkon viranomaiset eivät hyväksyneet.
ellauri316.html on line 818: A. A. Vlasovin ja ROA-taistelijoiden muistomerkki Novodiveevon naisortodoksisen venäläisen luostarin hautausmaalla New Yorkissa, Yhdysvalloissa.
ellauri317.html on line 521: Jaroslavl on ollut jo kauan arvostettu kulttuurikeskus. Kaupunkia pidetään hyvänä esimerkkinä Katariina Suuren aikana toimeenpannusta Venäjän keisarikunnan kaupunkisuunnittelun muutoksesta. Jaroslavlin historiallinen osa monine 1600–1700-luvun kirkkoineen on liitetty Unescon maailmanperintökohteisiin. 1700-luvulla perustettiin Spaso-Preobraženski-luostarissa Koillis-Venäjän ensimmäinen oppilaitos, jossa oli kattava kreikankielisten ja muinaisitäslaavinkielisten kirjojen kokoelma selvennä. Jaroslavliin perustettiin Venäjän ensimmäinen ammattiteatteri vuonna 1750 ja vuonna 1786 siellä alettiin julkaista maan ensimmäistä maaseutusanomalehteä. Sieltä alkoi vasemmistososialistien kapina bolshevikkiaikana. Nahimson sai pahan osuman. Katjenkaa lyötiin vasaralla päähän.
ellauri328.html on line 373: Tiede ja uskonto -lehdessä julkaistiin romaani, jonka oletetaan perustuvan tositarinaan, joka koski vanhauskoisten lahkoa nimeltä "Todet ortodoksiset vaeltajat". Tarinassa nuori Moskovan komsomolityttö joutuu tavallisen Moskovan ortodoksisen papin vaikutuksen alaisena, joka lähettää hänet maanalaiseen Siperian skeneen hurskaan naisen kanssa. Siellä tytöt opetetaan tekemään tulevaa lähetystyötä ja tekemään salaisia luostarilupauksia. Häntä kohdellaan ankaralla paastolla, vihalla maailmaa, despoottista riistoa, kaiken kirjallisuuden paitsi Raamatun ja joidenkin teologisten traktaattien kieltämistä, asumista kellarissa näkemättä aurinkoa, hymyn tai ystävällisyyden puutetta ja töykeyttä. Tämä ilmapiiri esitettiin täsmällisenä kuvauksena vanhauskoisten lahkojen elämästä. Lopulta tytön pelastavat hänen Sherlock Holmesin kaltaiset sankarilliset komsomoliystävänsä.
ellauri332.html on line 113: Abelard showed humility in recognizing his errors, Bernard used great benevolence. Historiassa ja populaarikulttuurissa Abelard tunnetaan parhaiten intohimoisesta ja traagisesta rakkaussuhteestaan ja intensiivisestä nesteiden vaihdostaan loistavan opiskelijansa ja mahdollisen vaimonsa Héloïse d'Argenteuilin kanssa. Hän oli naisten ja heidän koulutuksensa puolustaja. Lähetettyään Héloïsen luostariin Bretagnen suojelemaan häntä väkivaltaiselta sedältä, joka ei halunnut hänen tavoittelevan tätä kiellettyä rakkautta, sedän lähettämät miehet kastroivat hänet. Héloïse piti edelleen itseään puolisonsa, vaikka molemmat kassit jäivät luostareihin tämän tapahtuman jälkeen, ja puolusti häntä julkisesti, kun paavi Innocentius II tuomitsi hänen oppinsa ja Abelardia pidettiin harhaoppisena. Näistä mielipiteistä Abelard tunnusti naisen syyttömyyden, joka tekee synnin rakkaudesta. No jopa pomppasi, louskutti Clairvaux Bernhardilainen, sittenhän Eevakin olisi ollut synnitön ja koko korttitalo lysähtäisi perisynnin mukana.
ellauri333.html on line 174: Asokan kääntymyxestä on toinen toistaan päättömäpiä kaskuja. A-yu-wang-chuan kertoo, että 7-vuotias buddhalainen käänsi Ashokan. Toinen tarina väittää, että nuori poika söi 500 brahmanaa, jotka ahdistelivat Ashokaa, koska he olivat kiinnostuneita buddhalaisuudesta; nämä brahmanit muuttuivat myöhemmin ihmeellisesti buddhalaisiksi bhikuiksi (räkämunkeixi) Kukkutarina-luostarissa, jossa Ashoka vieraili. Tämä nyt ainakin on kukkua.
ellauri333.html on line 180: Sri Lankan perinne esittää Ashokalle suuremman roolin buddhalaisyhteisössä. Tässä perinteessä Ashoka alkaa ruokkia munkkeja laajasti. Hänen ylenpalttisen holhouksensa valtion suojeluksessa johtaa siihen, että monet väärennetyt munkit liittyvät luostariin. Todelliset buddhalaiset munkit kieltäytyvät yhteistyöstä näiden väärennettyjen munkkien kanssa, ja siksi uposatha- seremoniaa ei pidetä seitsemään vuoteen. Kuningas yrittää hävittää väärennetyt munkit, mutta tämän yrityksen aikana liian innokas ministeri päätyy tappamaan todellisia munkkeja. Kuningas kutsuu sitten vanhimman munkin Matkaliputta-Tissarrin auttamaan häntä karkottamaan ei-buddhalaiset hänen perustamansa Pataliputran luostarista. 60 000 harhaoppisuudesta tuomittua munkkia ( bhikkhua ) riisutaan aseista seuraavassa prosessissa. Tämän jälkeen pidetään uposatha-seremonia, ja Tissarri järjestää tämän jälkeen kolmannen buddhalaisen neuvoston Ashokan 17. hallitusvuotena. Ensio Tissarri kokoaa Kathavatthun, tekstin, joka vahvistaa theravadinin ortodoksisuuden useissa kohdissa.
ellauri342.html on line 201: Ja niin, seuraavana päivänä, kun vespers puhuttiin, Tistet Védène astui paavinpalatsin pihalle. Paikalla oli kaikki korkeat papistot, kardinaalit punaisissa kaapuissa, paholaisen asianajaja mustassa sametissa, luostarin apotit pikkuhiireineen, Saint-Agricon kirkkoherrat, mestarin purppurat, myös alemmat papistot, paavin sotilaat täydessä univormussa, kolme katuvien veljeskuntaa, Mont Ventoux'n erakot raivokasvoineen ja pieni pappi, joka menee taakse kantaen kelloa, vyötäröä myöten alastomia lippuveljet, kukkaiset sakristaanit tuomarien viitteissä, kaikki , kaikki, jopa pyhän veden antajat, ja se joka sytyttää ja se joka sammuttaa... ei ollut ketään puuttuvaa... Ah! se oli kaunis vihkimys! Kellot, sähinkäiset, auringonpaiste, musiikki,ja aina ne hullut tamburiinit johtavat tanssia siellä, Avignonin sillalla...
ellauri342.html on line 202: Ja niin, seuraavana päivänä, vespereiden jälkeen, Tistet Vedene astui sisään paavin palatsin pihalle. Kaikki pääpapit olivat siellä, kardinaalit punaisissa kaapuissa, paholaisen asianajaja mustassa sametissa, luostarin apottit pienissä hiiroissaan, kirkon vartijat Saint-Agrico ja kuorokoulun purppuraviitat. Arvo ja Paikalla oli myös arkistopappeja, paavin vartija täydessä asussa kolme vankeuslaitosten veljeskuntaa, Mount Ventoux -eremitit heidän villi ilmeensä ja pieni virkailija, joka seurasi heitä kantaen omaansa kello. Siellä oli myös vyötäröä myöten alastomia lippuveljeksiä sakristalaiset, itävät tuomarin kaavut ja kaikki ja kaikki, jopa pyhän veden annostelijat ja ne, jotka sytyttävät ja ne, jotka sammuttavat, kynttilät... Yksikään niistä ei puuttunut... Se oli hienoa vihkiminen! Kellot, ilotulitus, auringonpaiste, musiikki ja, kuten aina, tamburiinia soittavat fanaatikot johtavat tanssia, tuolla, _sur le pont d'Avignon_.....
ellauri345.html on line 468: Ottilien nimessä hän osoitti pyhää, joka silmäsairaiden suojeluspyhimyksenä oli perustanut luostarin Odili-vuorelle Schwarzwaldissa.Hän kutsuu häntä myös "silmänvaloksi" miehille, jotka näkevät häntä, kyllä, hänen nimessään voi muistaa seneän valon, joka on sairaiden silmien etu ja kaiken ulkonäön koti hänen sisällään. Häntyröi tämän vastakohtana Lucianen nimen yes ulkonäön tuskallisen hehkun yes hänen aurinkoisen, laajan elämänpiirinsä Ottilienin kuuhun, salaperäiseen. Mutta kuten aivan hän jattää syrjään hänen lempeytensä, ei vain Lucianen valheellinen villi, vaan myös näiden rakastajien oikeamielisyys, niin hänen luonteensa lievä hohto asettuu vihamielisen loisteen ja raittiin valon väliin. Kiihkeä hyökkäys, josta novelli kertoo, oli suunnattu päin rakastajan näköä; Tämän kaiken ilmentymän vastustavan rakkauden henkeä ei voitaisi tarkemmin ilmaista. Intohimo pysyy loukussa kiertoradalla, munajuusto pystyy edes antamaan uskollisuuden tunnetta syöjälle. Ottaen mukaan, että kauneus on joutunut kaiken ulkonäön uhriksi kuuluvaan, sen kaoottisen luonteen täytyisi puhjeta tuhoisalla tavalla, jos hengellisempi elementti ei pystyisi rauhoittamaan ulkonäköä. Katso myös puolueellisuus. (Jaa mixi?)
ellauri346.html on line 135: Kiovan suunnan joukkojen ryhmän nro 18 6. maaliskuuta 1919 päivätyn määräyksen mukaan Shchors nimitettiin 1. divisioonan päälliköksi Lokotoshin sijaan. 7. maaliskuuta 1919 Ukrainan kansantasavallan armeija valtasi Berdychivin kaupungin. Jo 9. maaliskuuta kaupungin alueelle saapui ensimmäisen Ukrainan neuvostodivisioonan päällikkö Mykola Shchors, jonka tehtävänä oli poistaa bolshevikkeja uhkaava tilanne. Kovien taistelujen seurauksena, joihin Ivanovo-Voznesensky-rykmentti, kaksi panssaroitua junaa Luhanskista sekä aseelliset paikalliset työväenjoukot osallistuivat yhdessä šorsivien kanssa, Ukrainan kansantasavallan joukot lyötiin ja työnnettiin takaisin Novohrad-Volynskyi 19. maaliskuuta. Bolshevikit vangitsivat Berdychivin. Taistelujen aikana Mykola Shchors pystytti havaintopisteensä yhteen Paljaskarmeliitin luostarin torneista, josta hän johti Neuvostoliiton joukkoja. Aika törkeetä!
ellauri348.html on line 221: Sagan erotettiin ensimmäisestä koulustaan, luostarista, koska "syvän henkisyyden puute." Hänet erotettiin Louise-de-Bettignies -koulusta, koska hän oli "hirttänyt Molièren rintakuvan" syksyllä 1952. Hän oli välinpitämätön opiskelija, eikä valmistunut Sorbonneen, mutta hänet hyväksyttiin kurssille Hattemeriin. Hän suoritti ylioppilastutkinnon toisella yrityksellä "narunpalalla". Cours Hattemer on ranskalainen yksityinen, maallinen koulu. Se on valtiosta riippumaton, ja sillä on lupa noudattaa omaa opetustapaansa, joka on jäsennelty ja painottaa suuresti toistoa ajaakseen opitun kotiin. Koulussa on monia tunnettuja alumneja, kuten näyttelijä Brigitte Bardot ja Ranskan presidentti Jacques Chirac. Arvosanat: Lastentarha Baccalauréatille.
ellauri348.html on line 361: Santeri Paavin oma alkuperäinen harjoitus tässä genressä on saanut inspiraationsa 1100-luvun tarinasta Héloïse d'Argenteuilin luvattomasta rakkaudesta opettajaansa Peter Abelardiin , joka oli häntä parikymmentä vuotta vanhempi kuuluisa pariisilainen filosofi, ja salavuoteudessa hänen kanssaan. Heidän suhteensa ja vällyissä piehtarointinsa jälkeen hänen perheensä kosti Abelardille raa’asti ja kastroi tämän, minkä jälkeen hän meni luostariin ja pakotti Héloïsenkin nunnaksi. Molemmat johtivat sitten suhteellisen menestyksekästä luostariuraa. Vuosia myöhemmin Abelard sai valmiiksi ystävälleen lohdutukseksi lähetetyn Historia Calamitatumin (Takaiskujen historian). Kun se joutui Heloisen käsiin, hiänen intohimonsa häntä kohtaan heräsi uudelleen ja heidän välillään oli neljä kirjettä, jotka oli kirjoitettu koristeellisella latinalaisella tyylillä. Yrittääkseen ymmärtää henkilökohtaisen tragediansa, he tutkivat inhimillisen ja jumalallisen rakkauden luonnetta. Kuitenkin heidän yhteensopimattomat munattoman miehen ja munasarjaisen naisen näkökulmat tekivät dialogista tuskallisen molemmille.
ellauri349.html on line 749: Lauffen am Neckarissa syntyneen Hölderlinin lapsuus oli surullinen. Hänen äitinsä halusi hänen osallistuvan luterilaiseen seurakuntapalvelukseen, ja hän kävi Tübingenin luostarissa, jossa hän ystävystyi Hegelin ja Schellingin kanssa. Hän valmistui opintonsa vuonna 1793, mutta ei kyennyt omistautumaan kristinuskoon ja ryhtyi sen sijaan yksityisopettajaksi.
ellauri359.html on line 169: Pitkinä iltapäivinä, jotka Blake vietti luonnostelemalla Abbeyssa, hänet keskeytettiin toisinaan Westminster Schoolin poikain taholta, jotka pääsivät luostariin. He kiusoittivat häntä, ja yksi kiusasi häntä niin paljon, että Blake kaatoi pojan rakennustelineeltä maahan, "jolle hän kaatui kamalalla väkivallalla". Kun Blake valitti dekaanille, koulupoikien etuoikeus peruutettiin.
ellauri362.html on line 193: Scythropin salaisuus paljastuu, kun herra Glowry kohtaa poikansa tornissaan ja kysyy, mitkä ovat hänen aikomuksensa Marionettaa kohtaan, "jota tunnustat rakastavanne". Tämän kuultuaan neiti Toobad (joka on käyttänyt itsestään Stellan nimeä) tulee ulos piilokammiosta ja vaatii selitystä. Seuraavan riidan aikana herra Toobad tunnistaa paenneen tyttärensä, jonka hän oli todella tarkoittanut Scythropille koko ajan. Mutta molemmat naiset luopuvat nyt Scythropista ja lähtevät luostarista päättäen olla katsomatta häntä enää koskaan.
ellauri362.html on line 617: jonka läsnäolo luostarielämä pilkataan;
ellauri372.html on line 192: Vuosina 1930–1936 Kolbe teki sarjan lähetystöitä Itä - Aasiaan. Hän saapui ensin Shanghaihin, Kiinaan kuin Wilho Pylkkänen, mutta ei onnistunut keräämään siellä seuraajia. Seuraavaksi hän muutti Japaniin, missä hän oli vuoteen 1931 mennessä perustanut fransiskaaniluostarin, Montalbano Sono, Nagasakin laitamille.
ellauri372.html on line 193: Kolbe rakennutti luostarin vuorenrinteelle. Shinto- uskomuksen mukaan tämä ei oikein sopinut harmoniaan luonnon kanssa. Kuitenkin, kun Yhdysvallat pudotti atomipommin Nagasakiin, fransiskaaniluostari säilyi hengissä, toisin kuin Immaculate Conception Cathedral, joka oli ollut vuoren puolella, joka otti räjähdyksen päävoiman. Eli kuka oli oikeassa häh? Shinto vai Kulta-Into Pii?
ellauri372.html on line 194: Vuoden 1932 puolivälissä Kolbe lähti Japanista Malabariin Intiaan, missä hän perusti toisen luostarin, joka on sittemmin suljettu.
ellauri372.html on line 214: Kolbesta on olemassa ensiluokkaisia jäänteitä hänen päänsä ja parran karvojen muodossa, ja niitä säilyttivät hänen tietämättään kaksi niepokalanówin munkkia, jotka palvelivat hänen luostarissaan parturina vuosina 1930-1941. Hänen autuaaksi julistamisen jälkeen vuonna 1971, yli 1 000 tällaista jäännettä (enimmäxeen partatupsukoita) on jaettu ympäri maailmaa julkista kunnioitusta varten. Toisen luokan pyhäinjäännöksiä, kuten hänen henkilökohtaiset tavaransa, vaatteet ja likaiset sukat, säilytetään hänen luostarissaan ja Niepokalanówin kappelissa, jossa vierailijat voivat kunnioittaa niitä.
ellauri372.html on line 216: Maria Epämakulatuuri -fransiskaanien veljille opetetaan puolan perusteet, jotta he voivat laulaa Kolben laulamia perinteisiä virsiä hänen äidinkielellään. Vuonna 2000 National Conference of Catholic Bishops (USA) nimesi Marytownin, jossa asuu fransiskaanien luostariyhteisö, St. Maximilian Kolben kansallispyhäköksi. Marytown sijaitsee Libertyvillessä, Illinoisissa. Siellä on Kolbe Holocaust -näyttely. Vuonna 2023 meksikolainen tuotantoyhtiö Dos Corazones Films julkaisee animaatioelokuvan Max, joka kertoo osan tämän papin elämästä.
ellauri373.html on line 266: Näistä seuraa juutalaisten niin avoimesti ilmaistu tehtävä eli ortodoksisen kirkon avoin vaino, joka alkoi ensimmäisistä päivistä, jolloin viisisakarainen tähti asennettiin Venäjän ylle. Muinaisessa Pyhässä Moskovan Kremlissä Leninin, Bronstein-Trotskin ja kaikkien hänen heimotovereidensa hallituksen voitokkaan asennuksen alusta lähtien tämä vaino on ollut johdonmukaisesti ja vääjäämättömästi painava kuin ruuvi, vahvempi ja vahvempi: Moskovan Kreml kiinni pyhiinvaeltajien pääsystä, kaikkien kotikirkkojen ja monien luostarien sulkeminen, kirkkokulkueiden kielto, 15. vaihe.
ellauri373.html on line 274: Moskovan patriarkka poistettiin vallasta muitta mutkitta ja siirrettiin suoraan luostariin ja Kirkko jätetään kourallisen kapinallisen papiston armoille, jotka juutalaisen hallituksen miellyttämiseksi valmistautuvat tuomaan lopullisen skisman kirkon sisäiseen elämään. Jos tämä onnistuu, niin vuoden 1897 ohjelmansa tässä kohdassa "Näkymätön hallitus" voi juhlia täydellistä saatanallista voittoa lähitulevaisuudessa.
ellauri381.html on line 192: Se muodostui Neuvostoliiton asevoimien ylimmän johdon esikunnan 23. elokuuta 1941 antamalla määräyksellä osasta pohjoisrintaman joukoista, nimittäin 7., 14. ja 23. armeijan hallinnasta, jotka puolustivat klo. rintaman luomisen aika linjalla Barentsinmereltä Laatokajärvelle. Rintaesikunnan sijainniksi määrättiin Belomorskin kaupunki (Karjalais-Suomen SSR. Karjalan kielellä Šuomua - "soinen maa", suomeksi Sorokka). Ensimmäiset kirjalliset maininnat Sorokajoen asutuksesta ( karjalan kielellä saari - "saari", karjalan kielellä joki - "joki"; "saarijoki", Vyg -joen haaran nimi ) ovat vuodelta 1419. Sieltä kuuluisan luostarin perustajat, vanhimmat German ja Savvaty, lähtivät Solovkiin vuonna 1429. Vuodesta 1551 lähtien Sorotskajan merenrantakylästä tuli tsaari Ivan Julman asetuksella Solovetskin luostarin perintö.
ellauri386.html on line 207: Pikku Aljoshan nieltyä kielensä Fjodor kävi luostarissa marisemassa pyhälle Ambroselle. Pyhä Ambrose sanoi: "Rukous on sielun ruokaa. Älä nälistä sielua. On parempi antaa kehon olla nälkäinen." Ambrose ei tiennyt että tämä erottelu on epäraamatullinen. Sielu ei tule toimeen ilman ruumista.
ellauri386.html on line 557: Elämänsä viimeisellä neljänneksellä hän matkusti jalan Sloboda Ukrainan läpi yöpyen useiden ystävien, sekä rikkaiden että köyhien, luona, haluten olla viipymättä yhdessä paikassa liian kauan. Tänä aikana hän omistautui yksittäiselle erakkomaiselle luostarielämälle ja opiskelulle.
ellauri389.html on line 279: Tintern Abbey Wyen rannalla on sammiomunkkien rakentama kuten Arnin äiskyn lahjoittama luostari Vennerin rannalla. Jöns on käynyt täällä.
ellauri391.html on line 461: Jo nuorena Luther tunsi erityistä kiinnostusta hengellisiin asioihin ja hän problematisoi varsinkin suhdettaan Jumalaan. Ratkaisevan käänteen aiheutti raivoisa ukkosmyrsky kesällä 1505. Se iski Lutherin ollessa matkalla opiskelukaupunkiinsa Erfurtiin. Tästä säikähtäneenä hän rukoili apua: ”Auta, Pyhä Anna! Jos tästä selviän, ryhdyn munkiksi!”. Koska Lutherin henki säästyi, hän piti lupauksensa, erosi oikeustieteellisestä ja meni kaupungin augustinolaisluostariin isänsä vastustuksesta huolimatta.
ellauri399.html on line 222: Varhaisesta iästä lähtien hän halusi henkilökohtaisen sukupuolisuhteen Jumalaan. Kun hän oli 17-vuotias vuonna 1931, hän tapasi Yoganandan ensimmäistä kertaa Salt Lake Cityssä. Hiänen häpyhuulensa olivat turvonneet ja peittyneet siteillä kroonisen jokakuukautisen verihäiriön vuoksi. Yogananda julisti avoimesti sairauden häviävän seitsemän päivän kuluessa, ja niin se tekikin. Hän työntyi hiänen ashramiinsa Mt. Washingtonin huipulla Los Angelesissa, Kaliforniassa 19. marraskuuta sinä vuonna. Ajan myötä hiän teki luostarivalansa Yoganandan kanssa ja sai nimen Daya, jolloin hänestä tuli yksi Yoganandan ensimmäisistä luostariopetuslapsista. Daya Mata tarkoittaa sanskritin kielellä myötätuntoista äitiä.
ellauri401.html on line 320: Ervast sanoi mestarilleen, että hän ei ryhdy puhumaan jälleensyntymisestä, ennen kuin itse tietää. Mestari ei suuttunut ja näytti hänelle, miten jälleensyntyminen vallitsee maailmassa ja herätti Ervastissa muistoja menneistä elämistä ja sanoi, että ”pitää olla pirun tyhmä, että ei usko viisaita, ei Platonia, ei Pythagorasta, jotka ovat sen todistaneetkin”. Omista edellisistä elämistään Ervast on myöhemmin kertonut, että hän läheisessä menneisyydessään puhui sekä italian että ranskan kieltä: "Muutamia satoja vuosia sitten olin Ranskassa eräässä luostarissa keskiajalla. Tässä luostarissa tutustuin Jeesuksen viiteen käs- kyyn. Minulle selveni erään vanhan munkin opetuksista ja osaksi evankeliumien lukemisesta ja niitä miettimällä sekä lopuksi Jeesuksen itsensä inspiroimisesta, että nämä viisi käskyä ovat tärkeimmät kaikista opetuksista, ne ovat tärkein opetusnuora tiellä… Minä olin rehellinen munkki, joka tahdoin oppia noudattamaan näitä käskyjä yksinkertaisella ja luonnollisella tavalla. Tuossa inkarnatsionissa kä- vin siis läpi tuollaisen treenauksen. Sitten synnyin taasen Ranskaan vallankumouksen aikana, mutta se elämä oli aivan toista laatua."
ellauri402.html on line 45: Erik Gullman on Jönsyn hörhökaveri. Ne olivat samaan aikaan Jyväskylässä Martta Horjanderin ihmisyyden tunnustajien kristosofisessa luostarissa Mikko Niskasen käpykolossa. Martta oli entinen Varkauden sellutehtaan duunari joka allergisoiduttuaan perusti kristosofisen luostarin. Martta Horjander oli ällistyttävän pyylevä, tuskin jaxoi kävellä.
ellauri403.html on line 328: kieroutuneeseen näkemykseen, että yksilöllisyyden, seksuaalisuuden ja hedonismin tukahduttaminen oli hyvän yhteiskunnan hopealuodi. Kirjoituksissaan maanpaossa 1920- ja 1950-luvuilla Iljin vetosi pakkomielteisesti "isänmaan" "uudestisyntymiseen". Hänelle Venäjä oli "Jumala, isänmaa ja kansallinen вождь" (vozhd, voždʹ), mikä tarkoittaa jotain (kirjaimellisesti) johtajaa, (kuvaannollisesti) suvereenia, tsaaria; joka ei ole vain henkilö, vaan valtiovallan ruumiillistuma, "ainoa", joka myös seisoo valtion mätäneen koneiston yläpuolella. Hän hylkäsi demokratian ja päätökset vaaleilla tai äänestyksellä. Etenkin Venäjälle, koska "demokratia", "liberaalisuus" tai "vapaus" eivät sopineet Venäjälle ja sen "euraasialaiseen identiteettiin". Kansakunta kuvitellaan orgaaniseksi yhtenäisyydeksi. Venäjä on oma sivilisaationsa, sekoitus kristillis- bysanttilaista kulttuuria ja mongolialais -aasialaista elämäntapaa. 1920- ja 1930-luvuilla Iljin ihaili Hitleriä ja Mussolinia ja fasistista ajatusta "isänmaallisen mielivaltaisuuden pelastavana liialluksena". ”Imperialistinen länsi tulee käyttämään väärää vapauslupausta viedäkseen Venäjältä maita: Baltian, Kaukasuksen, Keski-Aasian ja ennen kaikkea Ukrainan.“ Iljinillä oli todellinen viha tätä kohtaan: Ukraina oli suurin maanpetoksen ja separatismin vaara, ja se oli olemassa itsenäisenä alueena vain juonittelun ja juonittelun vuoksi. Sveitsissä maanpaossa vuonna 1954 kuollut Iljin unohdettiin pitkäksi aikaa. Vladimir Putin löysi hänet etsiessään älyllisiä perusteluja uudelle kansalliselle ajatukselleen ja on sittemmin levittänyt Iljinin ajatuksia ja lainaa häntä pakkomielteisesti lähes kaikissa puheissaan. Iljinin jäännökset palautettiin Venäjälle ja Putin asetti kukkia hänen haudalleen. Vuonna 2005, Viktor Vekselbergin vexelien rahoittamana, hänen ruumiinsa kaivettiin ja haudattiin Donskoyn luostariin, jossa makaavat myös Pushkin ja Solženitsyn Putinin läsnäollessa.
ellauri408.html on line 582: 1670, Charles -Maurice Le Tellier, josta tuli Reimsin arkkipiispa, vihki paavin suostumuksella Jacques-Bénigne Bossuetin kondomin piispaksi Cordeliersin luostarin kirkossa Pontoisessa, mutta jo seuraavana vuonna hän luopui tästä tehtävästä ja hänestä tuli Ludvig XIV: n pojan dauphinin opettaja. Kuningas antoi hänelle kiitoxexi Plessis-Grimoultin luostarin.
ellauri408.html on line 612: Tietyt Rose -käsikirjoitukset ovat koskemattomassa kunnossa ja näyttävät siltä, että niitä tuskin olisi koskaan avattu ja luettu. Mutta on myös esimerkkejä teoksista, joita käytiin melko ahkerasti läpi ja katsottiin kuvat, ja monista niistä puuttuu folioita, on vaurioitu runkkuläiskillä tai poistettu piirroksia ja marginaaleihin on tehty rivoja muistiinpanoja. Walters Rosen käsikirjoituksissa alareunoihin on lisätty kohtaukset dominikaanisesta luostarista naisen (folio 69v, katso kuva 11) ja dominikaaniseen tapaan pukeutuneen koiran kanssa ja kolmen pienemmän koiran (folio 72v, katso kuva 12) kanssa kahdessa foliossa. Tämä antaa meille käsityksen siitä, kuinka runoa on voitu lukea ja tulkita, ja miten Rose -käsikirjoituksia on käytetty ja mukautettu eri käyttötarkoituksiin myöhäisellä keskiajalla ja sen jälkeen.
ellauri408.html on line 614: Roman de la rosen jatko-osa on satiiri luostarikuntia, pappien selibaatia, aatelistoa, Pyhää posliini-istuinta vastaan, kuninkaallisten liiallisia väitteitä, mutta ennen kaikkea satiiri naisista ja avioliitosta. Vaikka Guillaume oli asettanut itsensä rakkauden palvelukseen ja paljastanut "kohteliaisuuden" lait, Jean de Meung lisää "rakkauden taiteen" paljastamalla julmasti naisten oletetut viat, heidän ansojaan ja keinot rotkauttaa heitä. Jean de Meungissa ruumiillistuu fabliauxin pilkan ja skeptisyyden henki. Hän ei jaa aikansa taikauskoa, ei kunnioita vakiintuneita instituutioita, halveksii feodalismin ja romanssin käytäntöjä. Hänen runonsa pituus ei ollut este sen suosiolle 1200- ja 1300 - luvuilla.
ellauri409.html on line 637: Pilipali Canonissa Adittapariyaya Sutta löytyy Samyutta Nikayasta ("Connected Collection", lyhennettynä joko nimellä "SN" tai "S"), ja sen nimeää joko " SN 35.28 " tai " iv 1.3.6 " tai " Siv 19 ".Tämä keskustelu löytyy myös buddhalaisesta luostarikoodista (Vinaya) Vin I 35.
ellauri418.html on line 248: Mutta kauhua! Hän perusti silkki- ja kakkutehtaan. Tehdas meni konkurssiin seuraavana vuonna. Madame de Warens, jota nämä takaiskut vaikuttivat, meni Aixiin "ottamaan vedet" ja tapasi siellä Madame de Bonnevaux'n, joka oli hänen miehensä sukulainen. Madame de Bonnevaux, savojalainen ja katolinen, vakuutti hänet kääntymään katolilaisuuteen ja pakenemaan Pays de Vaudin kalvinistien ankaruutta. Elokuun 5. päivänä 1726, kun hän oli 27-vuotias, hän pakeni Veveystä veneellä Evianiin sillä verukkeella, että hän otti mukaansa miehen nimeltä François Canet asettaakseen itsensä herttuan suojelukseen Savoysta ja Sardinian kuningas Victor-Amédée II. Hän heittäytyi hänen jalkojensa juureen kumartamisen jälkeen messun lopussa, mikä teki hänestä kuuluisan yhdessä yössä. Hän kääntyi katolilaisuuteen Visitation luostarissa 8. syyskuuta 1726, hänet vangittiin Geneve-Annecyn piispan Mgr Bernexin käsiin ja sai siitä lähtien 1500 punnan eläkkeen Sardinian kuninkaalta. Sébastien Isaac de Loys pyysi avioeroa tammikuussa 1727 ja sai sen Bernin korkeimmasta konsistoriasta 24. helmikuuta 1727. Madame de Warensin omaisuus takavarikoitiin ja luovutettiin hänen entiselle aviomiehelleen johtajana Bernin senaatissa.
xxx/ellauri027.html on line 695: Luterilaisuudessa kuzumus on ollut tärkeä käsite. Saxalaiset puhuu työstä kuzumuksena, Beruf. Se on ollut luterilaisen työmoraalin kulmakiviä, hyödyllinen hämäys kun työntekijöistä oli pulaa tai ne oli muuten kalliita. Mut nythän työtä ei riitä kaikille, täytyy kexiä jotain muuta uskottavaa. Työtä ei saa enää ylikorostaa. Lutherin aikana joutava porukka pantiin luostareihin panemaan olutta ja kuoripoikia sekä kuokkimaan vihannexia. Hengellinen työ ja luostarielämä olivat kuzumusta, jossa maxutta palveltiin herroja. Uskonpuhdistaja totesi, että kaikki työ on kuzumusta ja rahallisesti arvokasta. Erilaisia töitä ei voi lähtökohtaisesti arvottaa kuzumus- tai palkkatyöksi. Eix tää alkais taas trendata näinä massatyöttömyyden aikoina? Luostariin vaan laahus vedelle ja leivälle, ja rohdinpaidat päälle. Sehän on terveellistä. Arvokasta muttei kallista. Nää käsitteet tuppaa kauppureilla menee sekaisiin.
xxx/ellauri044.html on line 396: Herman Hessen Romaani Narkissos ja kultasuu käsittelee keskeisesti ristiriitoja maallisen ja taivaallisen, ruumiin ja sielun, järjen ja tunteen sekä taiteen ja tieteen välillä. Näitä dikotomioita kuvaavat ystävykset Narkissos ja Kultasuu, joista toinen on omistautunut Jumalalle ja toinen etsii nautintoa maallisista iloista. Ystävykset tutustuvat Mariabronnin luostarissa, jossa Narkissos on noviisina ja jonne Kultasuu tulee oppilaaksi. Kultasuu ei kuitenkaan viihdy luostarissa, vaikka ihaileekin suuresti Narkissosta ja toivoo tulevansa hänen kaltaisekseen. Kultasuu lähtee luostarista ja kokee suurta epäonnistumisen tunnetta, koska ei kyennyt noudattamaan ajan ihanteita, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja hengellisyyttä. Hän kulkee, kohtaa kauneutta, hyvyyttä ja pahuutta ja päätyy taiteilijaksi, kuvanveistäjäksi. Niinkuin Hessekin, jonka pappi-isä oli pettynyt taiteilijapoikaansa.
xxx/ellauri075.html on line 538: Jean Rhys syntyi Dominican saarella. Hän oli viidestä lapsesta toiseksi vanhin. Hänen isänsä William Rees Williams oli walesilainen lääkäri, joka toimi Länsi-Intian saarilla hallinnollisissa tehtävissä. Hänen äitinsä oli skottilaissyntyinen kreoli Minna Lockhart, jonka perhe oli viljellyt saarella sokeriplantaaseja monen sukupolven ajan. Gwen oli yksinäinen lapsi, joka kirjoitti runoja ja näytelmiä. Hän kävi luostarikoulua, mutta kuusitoistavuotiaana hänet lähettiin Clarice-tätinsä luokse Englantiin. Cambridgessä hän kävi Persen tyttökoulua, mutta jätti sen yhden lukukauden jälkeen. Hän suostutteli isänsä panemaan hänet Lontoon kuninkaalliseen draamakouluun 1909. Isän kuoltua hän jätti teatterikoulun yhden lukukauden jälkeen. Tytär ei halunnut palata kotiin, vaan hän teki sekalaisia töitä kuorotyttönä, mannekiinina ja haamukirjoittajana. Vaihdettuaan nimeä monta kertaa hän päätyi Jean Rhysiin.
xxx/ellauri081.html on line 62: Teresa syntyi Teresa de Cepeda y Ahumadiksi Avilassa 28. marraskuuta 1515 kolmantena lapsena yhdeksästä vaikutusvaltaisille Don Alonso Sanchez de Cepedalle ja tämän toiselle vaimolle Doña Beatriz Davila y Ahumadalle. Luettuaan marttyyrien elämistä hän vielä lapsena ja alle yhdeksänvuotiaana yritti epäonnistuneesti paeta kotoaan vanhemman veljensä kanssa kuollakseen maurien käsissä marttyyrinä ja päästäkseen Taivaaseen, sanoen vanhemmilleen, että ”haluan nähdä Jumalan”. Teini-ikäisenä hän välitti vain pojista, vaatteista, flirttailusta ja kapinoimisesta, kunnes hänen isänsä päätti lähettää hänet nunnaluostariin tytön ollessa 16-vuotias. Nyze halusi nähdä Jeesuxen heijarin. 20-vuotiaana 1535 tai 1536 hän astui karmeliittaluostariin Avilassa, jossa hän myös otti käyttöön nimensä Jeesuksen Teresa, josta kolmea vuotta myöhemmin hän sairastui vakavasti ja oli koomassa neljä päivää. Varmaan yliannostuxen takia. Otti liikaa extaasia. 1543 hänen isänsä kuoli ja kaikki hänen sisarensa muuttivat (pakenivat?) Amerikkaan yksi toisensa jälkeen. Lindsay Lohan saattaa siis olla sen aaluva. Ex-tylsimys ja tuleva pyhimys perusti 1562 ensimmäiset reformoidut karmeliitat Avilassa ja tulevina vuosina 17 nunnaluostaria. Philip II:n tuella paljasrintakarmeliittojen provinssi hyväksyttiin ja vahvistettiin kanonisesti 22. kesäkuuta 1580. Pyhä Teresa kuoli 4. lokakuuta 1582 ja vietiin aluksi Avilaan, sekä sittemmin Albaan, jossa sen "se" on säilynyt turmeltumattomana ja hänen sydämensäkin on asettettu yleisön kunnioitettavaksi. Molemmissa on reikä vielä puhkaisun muistona.
xxx/ellauri116.html on line 194: Yleensä on just se käsitys, että vaan rikkaat hienostorouvat anto lapsensa pois. Mut myös köyhähköt ammatinharjoittajaperheet (anakronismi, kaskun ei yxinyrittäjät) hylkäsi lapsensa johkin nunnaluostarin portaille, tai lähetti ne mahd. halvan imettäjän hoiviin maaseudulle. Kaikki antoi lapset veke, jopa Émilen isäpappa.
xxx/ellauri154.html on line 127: Isä Zosima oli iloissaan tavattuaan vihdoinkin todellisen jumalankantaja-askeetin, joka oli kohonnut munkki (tai siis nunna)elämän täydellisyyteen. Hänen pyynnöstään Maria kertoi hänelle siihenastiset elämänvaiheensa. Lopuksi Maria pyysi Zosimaa, joka oli pappismunkki, tulemaan seuraavana vuonna suurena torstaina pyhä ehtoollinen mukanaan Jordanin rannalle. “Sen jälkeen kun tulin erämaahan, en ole saanut pyhää ehtoollista”, hän sanoi. "Vaan näitä kovia muruja." Lopuksi hän pyysi abba Zosimaa välittämään igumeni Johannekselle terveiset, että tämän pitäisi kiinnittää huomiota erinäisiin epäkohtiin luostarissa. Nunnien olisi nukuttava päinmakuulla eikä selällään. Kahvin kanssa ei tulisi tarjota munkkeja. Isä Zosima ihmetteli, kuinka Maria saattoi olla perillä hänen luostarinsa asioista. Hän lankesi maahan Marian edessä kuin sade ja palasi Jumalaa kiittäen luostariinsa.
xxx/ellauri154.html on line 135: Palattuaan luostariinsa Zosima kertoi muillekin Jumalan ihmeistä niitä kohtaan, jotka kääntyvät pois synneistään ja tulevat Hänen luokseen. Mariasta, joka oli ollut häikäilemätön ja paatunut syntinen, on tullut toivon lähde ja kääntymyksen esikuva kaikille syntitaakkansa alle musertuville. Siksi hänen muistoaan vietetään hänen kuolinpäivänsä lisäksi myös suuren paaston viidentenä sunnuntaina, jota kutsutaan Maria Egyptiläisen sunnuntaiksi. Suuri paasto on katumuksen aikaa, ja Maria on paras esimerkki siitä, että katumus voi kohottaa suurimmankin syntisen pyhyyden korkeuksiin. Ei siihen tarvita edes lukutaitoa. Aiempi kokemus on suotavaa, muttei vaatimus. Egyptiläinen ja Magdaleena tekee tälläkin hetkellä pilven päällä haifaiveja. Ne ja pyhä neizyt asuu kolmistaan kolmen Marjan mökissä.
xxx/ellauri169.html on line 129: 1890 -- Viehättävä espanjalainen nainen, Isabelle Zamora Ascenslo Mojacarilainen lähtee Espanjasta ja matkustaa Kaliforniaan Franciskaani-luostariin. Samana vuonna, mutta myöhemmin, vuonna 1890. Waltin tuleva isä, Elias, joka pitää itseään naisten miehenä, jättää perheensä etsiäkseen onneaan kultakentiltä. Kaliforniassa, Elias tapaa Isabellen, ja näillä kahdella, äskettäin maahan saapuneella on paljon yhteistä. He menevät sänkyyn ja rakastuvat toisiinsa.
xxx/ellauri177.html on line 54: Epämiellyttävä pappi ei pidä eläimistä, pelkää niitä eikä siedä pepun hajua. No se asia tulee kyllä muuttumaan! Sisko näyttää sille vuohen utareita. Abbé räpytteli silmiään kuin hänelle olisi näytetty jotain siveetöntä. Hän muisti nähneensä Saint-Saturninin luostarissa Plassansissa kivivuohen joka harjoitti haureutta munkin kanssa.Tai pikemminkin kääntäen.
xxx/ellauri179.html on line 883: ’Girl from a convent at Meerut, yhdestä Meerutin luostarista,
xxx/ellauri187.html on line 394: Se kirjoitti kirjan armon hinnasta ja toisen kristuxen imitoinnista. Jonkinlaista luostarielämääkin peukutti. Sodan alla lähti Yhdysvaltoihin mutta tuli koti-ikävässä takaisin, suoraan Aatun vankilaan vihkipallilta. Hylkäsi kirkon ja miehen, sanoo lähde. Vastustus ja alistuminen oli sen bestselleri. Nazit tappoivat sen ennen rauhantekoa. Eivät tykänneet kun se olis armahtanut juutalaisia.
xxx/ellauri201.html on line 180: Luettuani mahan täydeltä Vagnerien vittumaisesta perheestä ja muka murhatusta Harrietista kurkistin eteenpäin ja selvisi, että Harriet se oli päinvastoin tappanut raiskaajaisänsä Gottfriedin ja sitten piileskellyt vuosikymmeniä luostarissa. Enpä tiedä jaxanko tämän jälkeen lukea kaikkia noita ca. 300 sivua siinä välissä. Ei tää nyt ihan niin paljon taida napata. Baileyta ei napannut liian läski tarjoilija, mua ei nappaa liian paxu kirja joka tarjoilee pissaliisojen raiskauxia ja murhia.
xxx/ellauri208.html on line 441: Euroopan vanhimman luostarin Ligugen krääsäkaupasta sai ostaa munkkien vähän käyttämiä käsityölehtiä. Michel taitaa olla tupakoizija. Sekin vielä. Nietzsche sen tiesi: kristinusko on pohjimmiltaan ämmämäinen uskonto. Rähmälläänoloa kädet ristissä ja jalat harallaan, Jee-suxen toisen tulemisen odotusta. Toisella kerralla se tuppaa kestämäänkin pidempään. Tässä niteessä vielä naputellaan numeroita naisellisen näköisiin vähä-älyisiin simpukkapuhelimiin. Kummallista pelleilyä, omituinen faabeli. Tärkimöllä on vieläpä faxinumero, ei, 2 faxia. Kyllä hommat vanhenevat sitten äkkiä.
xxx/ellauri208.html on line 969: Tuotteliaimmalla kaudellaan, 1980-luvulla, vapaaksi kirjailijaksi jättäytynyt Annika Idström myös käänsi, opetti Minnesotan yliopistossa kirjallisuutta, esiintyi paljon julkisuudessa ja oli naistenlehtien "unelmahaastateltava". Mutta julkisuus oli kuluttavaa ja myös kirjoittamisen rima nousi yhä korkeammalle, kunnes syvä kriisi ajoi hakemaan vapautumista taakaksi käyneestä kirjailijaelämästä Uuden Valamon luostariin Heinävedelle. Kuitenkin Luonnollisen ravinnon kannibalismi-aihe, jonka voi nähdä hämmentävällä tavalla liittyvän myös kristilliseen kulttuuriperintöön, alkoi itää juuri siellä. Viimeisen romaanin kolme vuotta kestänyttä kirjoittamista Annika Idström luonnehti työlääksi ja tuskallisen vaikeaksi.
xxx/ellauri224.html on line 572: Pääruoan saapuessa MCCrea vertaa "kevyen ironisesti" itseään natsiarkkitehti Albert Speeriin, joka myös tunsi olevansa tavallisten ihmisten arkisten murheiden yläpuolella. Vähitellen Wall-e alkaa kysymysten sijasta puhua itsekin. Hän kyseenalaistaa McCrean nailonsukista jo vuosia jatkuneen silmäpaon ja jopa väittää tämän tuhlanneen tyhmillä teatteripläjäyxillään vuosia hänen elämästään. McCrea taas on sitä mieltä, että tapoihinsa juuttuminen Wall-en tavalla on pahinta mitä ihminen voi tehdä itselleen. Wall-e mainitsee että hän ja EVE hankkivat hiljattain lämmittävän sähköhuovan, mitä McCrea pitää halvempana pakona kylmästä todellisuudesta kuin hänen omat seikkailunsa lämpimillä leveysasteilla. Wall-e sanoo sähköhuovan voivan auttaa ihmisiä sietämään todellisuutta vähän helpommin kuin McCrean tavalla, kulkemalla ympäri maailmaa oudoissa transuasuissa tai vaikka kiipeämällä Mount Everestille nailonsukat jalassa. Ja niin, se on tuntuvasti halvempi. McCrea suihkaa epäilevänsä, että rahapiirien salaliitto tietoisesti tyhmentää ihmisiä! Hän kertoo tavanneensa yhtä tyhmän ruotsalaisen fyysikon Gustaf Björnstrandin, jolla oli samansuuntaisia ajatuksia. Hän sanoo Einhornin olevan yksi uusimmista luostarien kaltaisista paikoista, joihin ihmiset voivat paeta elämää, joka on tekemässä heistä robotteja. Mutta ilmaista ei sekään ole!
xxx/ellauri231.html on line 244: Denikinin tytär Marina Denikina sai Venäjän kansalaisuutensa takaisin vuonna 2005. Hän pyysi presidentti Putinilta, että hänen isänsä ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoin luostariin Moskovaan, mikä tapahtuikin 3. lokakuuta 2005.
xxx/ellauri261.html on line 101: Valamon luostarista tuli Ambrosiukselle korkeakoulu julkisuuteen. Nimellä Ambrosius arkkipiispa Paavali vihki hänet luostarikutsumukseen ja papiksi 1979. Suunnitelmat hillomunkin elämästä eivät kuitenkaan toteutuneet. Hänestä tuli 1977 luostarin taloudenhoitaja. Silloin hän rohkeasti aloitti Uuden Valamon jälleenrakentamisen. Veljestön asuntolan, hotellin, kulttuurikeskuksen ja kansanopiston valmistuttua hänet valittiin 1988 piispaksi.
xxx/ellauri287.html on line 113: Vuoristomaisema Meteora-kivillä ja luostari, maisemaplaaplaa
xxx/ellauri292.html on line 97: Tekla lähti kohti Vähän-Aasian Seleukiaa, jossa hän julisti evankeliumia. Hän vetäytyi Qalamonin vuoren luoliin, joissa hän lähti rukoilemaan hyvinkin askeettisesti. Tekla kävi kiivasta taistelua pahoja henkiä vastaan kuin pyhä Antonius ja tuli kuuluisiksi kauttaan tapahtuneista ihmeistä. Kaupungin pakanalliset lääkärit alkoivat kadehtia hänen mainettaan ja lähettivät häikäilemättömiä miehiä ns. häpäisemään Teklan. Mutta Jumala pelasti hänet vielä viimeisen kerran. Kesken hässäkän Tekla astui elävänä kallion sisään ja katosi maan uumeniin. Maalulan kylässä Syyriassa on luostari, joka perimätiedon mukaan sijaitsee juuri tällä paikalla.
xxx/ellauri292.html on line 253: Charles Meryonin mukaan hän sai haltuunsa keskiaikaisen italialaisen käsikirjoituksen, joka oli kopioitu jossain Syyriassa sijaitsevan luostarin asiakirjoista. Tämän asiakirjan mukaan suuri aarre oli piilotettu moskeijan raunioiden alle satamakaupungissa Ashkelonissa, joka oli ollut raunioina 600 vuotta. Vuonna 1815 hän matkusti tämän kartan perusteella Ashkelonin raunioihin Välimeren rannikolla Gazan pohjoispuolella ja suostutteli ottomaanien viranomaiset sallimaan hänen kaivaa paikka. Jaffan kuvernööri Muhammad Abu Nabbut määrättiin seuraamaan häntä. Tämä johti ensimmäiseenarkeologiset kaivaukset Palestiinassa.
xxx/ellauri292.html on line 263: Hänen kumppaninsa Miss Williams ja lääkärinhoitaja tohtori Charles Meryon jäivät hänen luokseen jonkin aikaa; mutta neiti Williams kuoli vuonna 1828, ja Meryon lähti vuonna 1831 palaten vain viimeiselle vierailulle heinäkuusta 1837 elokuuhun 1838. Kun Meryon lähti Englantiin, Lady Hester muutti syrjäiseen hylättyyn luostariin Jounissa, kylässä kahdeksan kilometrin päässä Sidonista, jossa hän asui kuolemaansa asti. Hänen asuinpaikkansa, jonka kyläläiset tunsivat nimellä Dahr El Sitt, oli kukkulan huipulla. Meryon vihjasi, että hän piti talosta sen strategisen sijainnin vuoksi, "talosta kartiomaisen kukkulan huipulla, josta tulijat ja kävijät saattoi nähdä joka puolelta."
xxx/ellauri293.html on line 164: Barnabas oli kotoisin Kyproksen saarelta Salamiin kaupungista. Häntä pidetään Kyproksen kirkon perustajana ja saaren suojeluspyhänä. Perimätiedon mukaan Barnabas kivitettiin kuoliaaksi Salamiissa vuonna 75, ja hänet haudattiin kaupungin lähelle paikalle, jossa nykyisin sijaitsee Apostoli Barnabaan luostari. Hauta löydettiin vuonna 477, jonka jälkeen paikalle rakennettiin luostari.
xxx/ellauri307.html on line 331: Vuonna 1932 Daniil Skobzovin luvalla tehtiin kirkollinen avioero ja hiän teki luostarivalan sillä ehdolla ettei tarvi mennä luostariin vaan sai jäädä hengailemaan Pariisiin. Hän otti uskonnollisen nimen "Maria". Hänen rippipappinsa oli isä Sergei Bulgakov. Myöhemmin Fr. Dmitri Klepinin lähetettiin talon eräänlaisexi "papiksi". Äiti Maria teki "luostarikseen" vuokratalon Pariisista. Se oli paikka, jossa oli avoin ovi pakolaisille, tarvitseville ja yksinäisille. Siitä tuli pian myös älyllisen ja teologisen keskustelun keskus. Äiti Mariassa nämä kaksi elementtiä – köyhien palveleminen ja teologia – kulkivat käsi kädessä.
xxx/ellauri307.html on line 333: Hän ehti olla naimisissa 2 kertaa: ensimmäisessä avioliitossa sukunimenä Kuzmina-Karavajeva, toisessa Skobtsova. Äiti Maria teki pitkän päivätyön köyhien ja unohdettujen hyväksi. Toisen miehensä kuoleman jälkeen hän vihkiytyi nunnaksi, mutta luostariin vetäytymisen sijaan hän omistautui venäläispakolaisten auttamiseen Ranskassa. Hän perusti Pariisiin kaksi köyhäintaloa. Natsimiehityksen aikana hän lähetti ruoka-apua vangeille ja auttoi emigrantti juutalaisia pois maasta ja piilotti heitä kotiinsa. Hänet ilmiannettiin ja pidätettiin. Äiti Maria kuoli Ravensbrückin keskitysleirillä maaliskuussa 1945.
xxx/ellauri307.html on line 353: 16. maaliskuuta 1932 hän sai Pyhän Sergiuksen ortodoksisen teologisen instituutin kirkossa luostaritonsuurin Metropolitan Evlogylta (Georgievskyn kunniaksi, Pyhä Saija).
xxx/ellauri312.html on line 661: Pátmos tunnetaan erityisesti Johanneksen ilmestyksen eli Ilmestyskirjan näkyjen tapahtumapaikkana. Sen kirjoittajana pidetty apostoli Johannes kertoo olleensa karkotettuna saarella samaan aikaan kun hän saneli kirjansa (kenelle?). Saaren tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Ilmestyskirjaluola, jossa Johanneksen sanotaan asuneen karkotuksensa aikana ja saaneen ilmestyksensä, sekä Johannes Teologin luostari. Luostari ja luola kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Jun Tingissäkin Hunanissa korkeiden rantakallioiden lomassa oli luola jossa Wilhon tärähtänyt kollega Oskar Puutula asui ja näki samankaltaisia nåkyjä. Niitä vain ei kirjoitettu ylös.
xxx/ellauri319.html on line 105: 17. heinäkuuta 1941 hänet nimitettiin itäisten miehitettyjen alueiden valtakunnanministeriksi. Tässä asemassa hän järjesti kulttuuriomaisuuden ryöstön Neuvostoliitossa. Suurin osa arvoesineistä meni mustille markkinoille. Vain muutama heistä palautettiin. Esimerkiksi Pihkovan-Petšerskin luostarin aarteet.
xxx/ellauri337.html on line 198: Stein aloitti vuonna 1932 Münsterissä pedagogisen instituutin opettajana, mutta hän menetti seuraavana vuonna opetusoikeutensa Saksan antisemitististen lakien takia. Vuonna 1934 Stein liittyi karmeliittain sääntökuntaan ja otti uudeksi nimekseen Teresa Benedicta a Cruce (Ristin siunaama Teresa) Ávilan Teresan mukaan. Kölniläisessä luostarissa Stein kirjoitti metafyysisen teoksensa Endliches und ewiges Sein, jossa hän pyrki yhdistämään Tuomas Akvinolaisen ja Husserlin filosofiat. Kansallissosialistien aiheuttaman uhan takia hänet siirrettiin vuonna 1938 Echtin luostariin Alankomaihin, missä hän kirjoitti merkittävän fenomenologisen tutkimuksen Ristin siunaamasta Johanneksesta.
xxx/ellauri357.html on line 501: Joulukuussa Shelley tapasi Teresa (Emilia) Vivianin, joka oli Pisan kuvernöörin 19-vuotias tytär ja asui luostarissa odottaen sopivaa avioliittoa. Shelley "vieraili hänen luonaan" useita kertoja seuraavien kuukausien aikana, ja he aloittivat intohimoisen "kirjeenvaihdon", joka hiipui hiänen avioliittonsa jälkeen seuraavana syyskuussa. Emilia oli inspiraationa Shelleyn päärunolle Epipsychidion. (Se on izeriittoista ja izerakasta izetyydytystä, jossa runoilija kiihottuu omasta kuvastaan, äänestään ja tunteestaan. Xerox-koneella otettu belfie. Shelleyn runot on vitun klisheisiä, paljon klisheisempiä kuin kampurajalka Byronin.)
xxx/ellauri387.html on line 183: Bernard siirtyi sitten Saksaan, ja raportoidut ihmeet, jotka lisääntyivät melkein jokaisella askeleella, vaikuttivat epäilemättä hänen tehtävänsä onnistumiseen. Saksalainen Konrad III ja hänen veljenpoikansa Frederick Barbarossa saivat ristin Bernardin kädestä. Paavi Eugenius tuli henkilökohtaisesti Ranskaan kannustamaan yritystä. Kuten ensimmäisessä ristiretkessä, saarnaaminen johti hyökkäyksiin juutalaisia vastaan; fanaattinen ranskalainen munkki nimeltä Radulphe inspiroi ilmeisesti juutalaisten joukkomurhia Reininmaalla, Kölnissä, Mainzissa, Wormsissa ja Speyerissä Radulphen väittäessä, että juutalaiset eivät osallistuneet taloudellisesti Pyhän maan pelastamiseen. Kölnin arkkipiispa ja Mainzin arkkipiispa vastustivat jyrkästi näitä hyökkäyksiä ja pyysivät Bernardia tuomitsemaan ne. Näin hän teki, mutta kampanjan jatkuessa Bernard matkusti Flanderista Saksaan käsittelemään ongelmia henkilökohtaisesti. Sitten hän löysi Radulphen Mainzista ja pystyi hiljentämään hänet palauttaen hänet luostariinsa.
xxx/ellauri410.html on line 895: Hänen kuolemansa jälkeen Juan de la Cruz haudattiin Úbedan luostariin. Ana Peñalosa ja hänen veljensä Luis halusivat viedä ruumiin Discalced Carmelite -luostariin Segoviaan. Hispanilaisen Gerald Brenanin mukaan yhdeksän kuukautta kuoleman jälkeen, elokuussa 1592, Amerikan löydyttyä, jäännökset poistettiin salaa Úbedan haudasta ja vietiin Segoviaan. Muiden lähteiden mukaan ruumis löydettiin elokuussa 1592 hyvässä kunnossa ja siihen kaadettiin poltettua kalkkia niin, että se hajosi ja lopulta he pystyivät viemään jäännökset huhtikuussa 1593 matkalaukussa Segoviaan, jättäen vain yhden jalan.
xxx/ellauri410.html on line 899: Tammikuussa 1594 tiedetään, että San José de Medina del Campon luostarissa oli hänen "lihansa" jäänne, esinahkasormus varmaan taas. Marian maitopisara oli särpimenä.
xxx/ellauri420.html on line 565: Aviottoman syntymänsä ja köyhyyden takia mlle de Lespinasse oli laiminlyöty lapsi. Hän sai peruskoulutuksen nunnaluostarista mutta oli pääasiassa itseoppinut, minkä ansiosta hän pystyi myöhemmin pitämään pintansa Ranskan kärkiälykköjen joukossa. Tunnistettuaan veljentyttärensä kyvyt Madame du Deffand houkutteli hänet vuonna 1754 Pariisiin. Siis Mlle de Lespinasse muutti sokean tätinsä luo Pariisiin. Kymmenen vuotta myöhemmin Madame du Deffand alkoi kadehtia nuoremman naisen vaikutusvaltaa nuorempiin salongeissa kävijöihin. L’arrivée de Julie au milieu de ce beau monde fait sensation. Elle n’est, certes, pas remarquée pour sa beauté mais son comportement est plein de grâce. Elle a un irrésistible besoin de plaire à tous, sans discrimination. Le ton de sa voix est très doux et exquis. Elle a l’art d’écouter et d’applaudir aux bons mots des autres. Elle s’enthousiasme facilement mais avec retenue et cette attitude tranche sur les sentiments blasés d’une société trop polie. Cela redonne vie à la marquise naturellement sceptique et craignant par-dessus tout de s’ennuyer. Au fur et à mesure de l’aggravation de sa cécité elle a bien besoin d’une telle compagne pour se rattacher à la vie.
330 |