ellauri002.html on line 929: ja luonne, joka luontoon mukautuu.
ellauri004.html on line 263: eipä tee villi luontoon paljon tuhoa.
ellauri012.html on line 243: Hyveet on ympätty luontoon ja naiseen; toinen muuttuu, toinen on heikko.
ellauri014.html on line 205: Nelikymppisenä se saa akatemiapalkinnon kirjoitettuaan että edistys on perseestä, takaisin luontoon vaan apinoiksi. Täst mie piän, tää on hyvä ohjelma. Oiskin noudattanut sitä.
ellauri014.html on line 631: Huoh-huoh-huoh ja hohhoijakkaa. Paha pappi puhuu, likaiset jauhot likaisessa pussissa. Tätä paskaa jatkuis vielä 4 tuotantokautta. Nyt jo voi sanoa et tää takas-luontoon-äijä on toooosi syvältä. Tää on pahempaa kuin paapa, valistuxen ajan saippuaa. Tää on loputona veivausta tyyliin kauniit ja rohkeat. Ei, vielä huomattavasti tylsempi, ja huonompi, yhtä kiinnostavat henkilöt, yhtä aidot sentimentit, sama luonteen jalous. Yxinkertaisesti nippu kyrpiä. Ikäviä ihmisiä. Tai siis ihminen, Rusoo eri naamareiden alla. En tajuu, kenen mielestä tää on voinut olla hienoa.
ellauri014.html on line 919: Tää takas luontoon scheisse on varmaan jälleen muodissa myös sixi, että ollaan taas ajauduttu samanlaisiin tolkuttoman suuriin tuloeroihin, kiitos teollisuuden automatisaation ja keskiluokan rappion. Rikkaiden todellisuus on taas kerran eristynyt patraskin arjesta, joka alkaa sit vähitellen kuulostaa jopa kiintoisalta. Hesarin tv-palsturi tänään sano et se kazoo tosi-tvtä vaan nähdäkseen miten se toinen puoli elelee. Nyt olis vallankumous taas kerran paikallaan, päästäisiin taas joxkin aikaa eroon sellasista eriarvoisuuden lieveilmiöistä kuin Rousseauta apinoivat herrasmiesmaanviljelijät.
ellauri014.html on line 986: Kazotaan maalaismaisemaa ja ymmärretään selvästi, kuinka onnellista porukkaa me ollaankaan, kun täällä saadaan päivät pitkät raahustaa. F.E. Sillanpää jää maalaisliittolaisuudessa toisexi, Santeri Alkiosta puhumattakaan. Takasin luontoon, tikanpoika Pröö huoahtaa, kun se turhaan haaveilee patriarkan paikasta.
ellauri014.html on line 1137: Kirjeet sinkoilevat nahistelun merkeissä. Oravat puhuvat nyt ristiin, Rusakko kommentoi itseään alaviitteessä. Ted ei haluu vaihtaa kakkosruutuun, ettei paalupaikka mene kakkosreijältä. Mieluiten se pitää molempia misukoita varalla. Voihan Wolle liukastua banaaninkuoreen milloin tahansa. Se hyvä puoli oli ennen, kuin ei ollut antibiootteja. Ei pillereitä, kapseleita eikä tabletteja. Vain ruiskeita joita iso Pauli tarjos Lealle. Takaisin luontoon sanon minä. Julle hoveineen lähtee järvenrantaretkelle chillailemaan Chilloniin, jossa kalsa kylpy chillaa Jullen kalmaxi.
ellauri019.html on line 92: ruokaan ja luontoon mojova klooripäästö.
ellauri022.html on line 629: Joo, kiitoxista selviää, et Lloyd Hustvedt, toi Minnesotan hongankolistaja, se sieltä tosiaankin vinkkaa haudan takaa. Sirin haamukirjoittaja, kirjaimellisesti. Lloyd llook out, it´s the llandllord. Siiri onkin llaaman näköinen. Tai alpakan. Siinä on jotain samaa kuin Auli Hakulisessa. Samanlainen hujoppi, samanlainen isä, ja isäsuhdekin. Auli Hakulisen isä Lauri Hakulinen kexi sanan "muovi". Seisoi Kuusitiellä parvekkeella ja huusi pihan asukkaille "MUOVI! MUOVI!", saadaxeen ne luopumaan sanasta plasu. Ja niinhän ne tekikin, vaan eivät silti sunkaan luopuneet plastiikista. Sana muovi kuluu kansan suussa, aine kierrättyy sen käsissä, kunnes päätyy pikku hiukkasina luontoon eläinten surmaxi. Maasta olet sinä tullut, sinne päädytkin ja meriin, säilyt siellä iankaikkisesti iankaikkiseen.
ellauri024.html on line 1253: luontoon parhaiten. Jos tahdot rauhaa, hanki sotaa.
ellauri030.html on line 320: Juuri tässä on hänen melkoisten ansioidensa salaisuus. Alituinen stoalainen vetoaminen ihmisluontoon ja ihmisen velvollisuuksiin, vastenmielisyys koreiluun, miehekäs yksinkertaisuus, syvällisyys sekä hyvät ja oikeat harrasteet ovat tunnusomaisia Epiktetokselle. Oikea setämies.
ellauri055.html on line 568: Mannisen Pirren tapakomedia tuo mieleen Jean de la Bruyèren, terkkuja vapaamieliseltä 70-luvulta. Manniska 36 vee tekee raakaa pilaa 19-vuotiaasta Mirkusta ja Mirkun stalinisti idealisti poikaystävästä Jussista. Jussi uskoo muun vassarihömpötyxen lisäxi vapaisiin suhteisiin, kunnallisen liikenteeseen ja porkkanoihin. Pirren ikätoveri Johannes on ristisiitos Jaakko Hämeen-Anttilasta ja Hannu Riikosesta. Jussi tuskin panee pahaxeen jos Hannu vähän käyttää Mirjaa hyväxeen. Uskovaisille on kaikki yhteistä. Eivät heitä luontoon tölkkejä eikä nazoja. Käytetystä korzuista nyt puhumattakaan.
ellauri062.html on line 989: Kerran Tukholmassa, iltakävelyllä Gärdetin niityillä, saivat ihanteellinen lämpötila ja ilmankosteus joidenkin muiden samaan suuntaan vaikuttaneiden tekijöiden ohella minut ikään kuin sulautumaan luontoon. Vieno kesäillan tuuli tuntui menevän lävitseni ja tunsin suurta myötätuntoa kaikkea elävää kohtaan.
ellauri062.html on line 992: Keventyneenä palatessani pusikosta, hämärän jo ollessa laskeutumassa, ohitin saman kumpareen, ja koin järkytyksen, joka taas tylysti palautti minut luontoon kuulumattomaksi "monadiksi". Iltataivasta vasten näin edestakaisin höyläävän siluetin ja kuulin huutoa, jolla nainen ilmoitti minulle ja varmasti koko Gärdetille kuinka hienon päätöksen heidän gonadinsa oli saamassa. Niinpä niin. Kevät saa minä en. Se on vitun häirizevää.
ellauri065.html on line 603: Hierarkioiden puolustaminen on aina ollut osa konservatismia, ja se kuuluu myös Mitä mieltä Suomessa saa olla -kirjaan, joka loppuu arvoitukselliseen kehotukseen alistua itseään suuremmalle kokonaisuudelle ja ”palvella”. Joonas Konstig perustelee hierarkioita vetoamalla luontoon: “Luonto on väistämättä hierarkkinen, koska toiset ovat toisia pitempiä, ahkerampia, kauniimpia, mukavampia, taitavampia oppimaan ja soveltamaan ja niin edelleen.”
ellauri065.html on line 625: Entäs sitten tää: En sanoisi että luonnon kohtaloa ratkaistaan vaaleissa. Kv rahoitusmarkkinat antaa ohjaussignaalin minkä mukaan poliitikot ja kaivospomot luovii. Kun talous syöxyy ja yrityxet kaatuu, vaikutus luontoon on vähintään 2-suuntainen. Liiketaloudellisen toimeliaisuuden hyytyessä (kuten koronan aikana) luonto saa huilia. Viimeistään silloin kun ihmislaji ryytyy kokonaan. Mutta sitä ennen matkassa on muutama proverbiaalinen mutka. Ennen lopullista pesäntekoa teollisuusjohtajat ehtivät tehdä monta tuhoisaa hätäratkaisua. Hiipuvien luonnonvarojen tilalle on pakko saada korvikesubuja. Laitoxista rakennetaan halpoja ja vaarallisia. Talvivaara ja Olkiluoto on esimerkkejä. Hyvinä aikoina narkkari pitää huolta neuloista. Kun ainetta ei saada valtaa paniikki, ryöstely, järjetön ja kohteeton väkivalta. Tästä on jo esimerkkejä vaikka millä mitalla. Eikä Juotikas edes vielä mainize ilmastokatastrofia.
ellauri106.html on line 118: Brownen työt osoittivat suurta uteliaisuutta luontoon ja saivat vaikutteita tieteellisestä vallankumouksesta. Hänen töitään läpäisee toistuva viittaus klassisiin ja raamatullisiin lähteisiin sekä hänen omintakeiseen persoonaansa. Hänen kirjallinen tyylinsä vaihtelee lajin mukaan tuottaen rikasta, epätavallista proosaa, joka vaihtelee karuista muistilehtiöhavainnoista korkeimpaan barokin lennokkuuteen.
ellauri110.html on line 637: Handen poliittis-ideologinen credo on tässä: Se ei usko mihinkään tarjolla olevista jumalista, mutta kyllä elämään, sen ihmeeseen, pyhyyteen, luontoon, kauneuteen jonka tajuamiseen tarvitaan ihminen, eli siis ihmiseen. Ihminen on luonnon ydin. Poliittisesti Hande edustaa vähäisemmistöä, eli enemmistöä. Doston sorrettuja ja solvaistuja. Se elää sillä puolella barrikadia, halusi tai ei. On sitä sevverran paljon solvaistu, ja tässäkin vaan tulee lisää. Kirjailijan on oltava kansan puolella, sixikin, että kansaa on enemmistö lukijoita, kirjoja ostavaa ja kirjailijaa ihailevaa yleisöä. Vähän snobi voi silti olla, muttei liian.
ellauri115.html on line 540: Apinoiden erroreiden päälähde on yleisissä ja abstrakteissa idixissä; metafysiikan jargoni ei ole koskaan löytänyt yhtään totuutta, ja se on täyttänyt filosofian älyttömyyxillä joista me ollaan häpeissämme niin pian kun me poistetaan niista pitkät sanat. Sanos mulle, ystäväiseni, kun ne puhuu sulle sokeasta voimasta joka on levinneenä koko luontoon, saako siitä mitään käsitystä mieleensä? Ne ajattelee että ne muka sanoo jotain näillä epämääräisillä ilmauxilla - universaali voima, oleellinen liike - mutta eihän ne sano yhtään mitään. Liikkeen idis ei ole muuta kuin idis siirtymisestä paikasta toiseen; ei ole mitään liikettä jolla ei ole suuntaa; sillä mikään yxilö ei voi liikkua kaikkiin suuntiin yhtä aikaa. Mihin suuntaan sit aine liikkuu välttämättä? Onko koko aineläjällä sama liike, vai onko jokaisella atomilla oma? Ekan ideixen mukaan koko avaruuden pitää muodostaa yxi kiinteä ja jakamaton massa; jälkimmäisen mukaan se voi vaan muodostaa diffuusin ja inkoherentin pilven, ja silloin ei vois mitkään 2 atomia yhtyä. [Se ei olis yhtään kivaa, ja selkeesti vastoin mun arkikokemusta.] Mihin suuntaan lähtis toi kaikelle aineelle yhteinen liike? Suoraviivaisesti, ympyrässä, ylhäältä alas, vasemmalta oikealle? Jos jokaisella molekyylillä on oma suuntansa, mikä olis kaikkien näiden suuntien ja erotusten syy? Jos jokainen molekyyli ja atomi vaan pyörisi axelinsa ymmpäri, kaikki seisokelisivat kadunkulmissa ja kukaan ei pääsi kulkemaan. Ja tänkin pyörimisen pitäis mennä johkin suuntaan. Se et aine lähtis liikkeelle jostain abstraktiosta on paskapuhetta, se ei merkkaa mitään, ja jos aine lähtee johkin suuntaan niin sillä on joku syy. Mitä enemmän esimerkkejä mä otan elävästä elämästä, sitä enemmän syitä mun pitää selittää, enkä löytäis koskaan yhteistä agenttia joka kontrolloisi niitä kaikkia. Ei siinä kaikki etten mä pysty piirtämään kuvaa sellasesta sattumanvaraisesta liikehdinnästä ja elementtien yhteentörmäyxistä, en voi edes kuvitella sellasta härdelliä, ja universumin kaaos on vähemmmän kuviteltavissa mulle kuin sfäärien harmonia. Voin ymmärtää että universumin mekanismi ei ehkä ole apinan käsitettävissä, mutta jos alat sitä selittää, selitä edes niin että apina ymmärtää.
ellauri142.html on line 884: puhtaita himojaan, jäävät kâmalokaan eli rakkausmaailmaan, so. he ovat himojensa (kâma) johdosta vielä sidotut alempaan luontoon, eivätkä voi astua devachaniin ennen kuin ovat päässeet vapaiksi näistä epäpuhtaista elementeistä. Tästä luonnonmukaisesta tosiseikasta on syntynyt katolisen kirkon käsite kiirastulesta, mikä kylllä on aivan perseestä.
ellauri144.html on line 88: Joten Greta, tässä on sinulle vinkki: on turhaa kertoa minulle, mitä minun pitäisi tehdä. Se on kuin seisoisit makuuhuoneessani joka aamu ja käskisit minua pukeutumaan vaatteisiin. Tiedän sen jo, Clarkson kirjoitti. Mä vaan tykkään olla ilman housuja. Ajella perse paljaana käryisiä bensa-autoja. Viljellä metaanipieruisia lehmiä ja luontoon kuolevia lampaita.
ellauri151.html on line 78: Beethovenin 6. sinfoniaa töräytellään pitkät pätkät attaccato eli tauotta. Siinä jäljitellään luonnonääniä, mm. nimeltä mainittuja lintuja. Beethoven itse kuvasi suhdettaan luontoon kertomalla rakastavansa enemmän metsän puita kuin ihmisiä. Tälläsiäkin tyyppejä on jo tullut vastaan useita. Eikä yhtään hämmästytä oikeastaan.
ellauri152.html on line 517: Apinaystäviemme ällötyxistä ei tule loppua. Ne ovat kuin luontoon kertyvä muovipusseja. Kenialaiset teurastajat löytää niitä eläinraatojensa sisältä. MUOVI! MUOVI! huusi professori Lauri Hakulinen Kuusitien lapsikasarmin parvekkeelta kohti Tilkan sairaalaa. Lapset kuulivat ja tekivät työtä käskettyä. Muovilapioilla hakkasivat pientä muovisankoa: älä tule hyvä kakku tule paha kakku. Niin tulikin. Laurin huolena oli Suomen kielen rakenne ja kehitys. Kovassa jöössä piti Aulia ja Kerkkoa. Kerkosta olis muuten voinut tulla flufferi, ja Aulista gonzopornokuvaaja. Auli oli fixu mutta rumahko ja sen aivot oli rupiset. Tai on. Siinä oli jotain struzinomaista. On. Nykysuomen kehityxestä pitää huolen anglofooni laahus.
ellauri185.html on line 714: Niinpä onkin, kun Tolstoin poliittisesta yhteiskunta filosofisesta ajatusmaailmasta siirrytään Lutherin maailmaan, vaikutelma sellainen, kuin olisi tultu lasaretista jumalattoman vapaaseen luontoon, missä aurinko paistaa, niityt mezät ja raiskiot laihduttavat väriloistollaan silmää ja sydäntä, missä raikkaat keväiset tuulet puhaltavat, luodit viuhuvat ja missä senvuoxi tuntee mielensä vapaaxi, keventyneexi ja iloisexi kuin päästettyään nipun pieruja.
ellauri194.html on line 224: Sen sijaan vieraalla maalla heräsi syvä kaipuu kotimaan luontoon ja omaan äidinkieleen. Hän päätti lähteä takaisin.
ellauri204.html on line 784: Komissio: Iso osa luonnosta pitää palauttaa kohti luonnontilaa kaikissa jäsenmaissa. Pitäisi ja pitäisi. Senkun näkisi. Samalla vois palauttaa elävät kuvat takaisin luontoon. | Yle Uutiset
ellauri222.html on line 1075: Nyt ollaan loppuvizeissä. Salen nauru nousee vikkelämmin kuin sen pieni pipu. Pahanilkinen keltahampainen käkätys kohdistuu enimmäxeen lähimmäisiin eikä luontoon (ikuisuus mukaanluettuna), joka muka koittaa nujertaa Topin mahdin. Se ei koskaan onnistu. Paskanmarjat, toivominen on osa luontoa, yhtä ennustettavaa kuin kaikki muukin. Luontokappaleet pitävät mahdollisena että juuri niille käy hyvä pulla, sitähän toivominen on. Kuten Sale hetken ajan tajuaa vahingoniloisena köyhtyneelle ex-vallasrouvalle, apinat erheellisesti luulevat että se mikä tapahtuu tapahtuu jotenkin juuri heille. Käytännössä vain joillakin käy viuhka ja useimmilla ei, mutta se riittää luonnonvalintaan.
ellauri238.html on line 231: Kirsch opiskeli aluksi vuosina 1954–1958 biologiaa Hallessa. Vuosina 1963–1965 hän suoritti kirjallisuusopintoja Leipzigissa Johannes R. Becherin mukaan nimetyssä kirjallisuusinstituutissa (nyk. Deutsches Literaturinstitut Leipzig). Hän oli vuosina 1960–1968 naimisissa runoilijakollegansa Rainer Kirschin kanss.a Kirschit tekivätkin yhteistyönä muun muassa runokokoelman Gespräch mit dem Saurier (1965). Hän kirjoitti luontoon liittyvistä aiheista mutta painokkaasti myös politiikan kysymyksistä, kuten demokratiasta ja ihmisoikeuksista, ja joutui lähtemään länteen osallistuttuaan protesteihin Wolf Biermannin karkotuksesta. Kirsch oli DDR:n runouden merkittäviä nimiä. Hän sai lännessä lukuisia palkintoja, kuten Peter-Huchel-palkinnon 1993 ja Georg-Büchner-palkinnon 1996. Saarikosken Penasta ei ole mitään mainintaa. Ingrid oli Ilmaria 2v vanhempi, Tuula-Liina 4v nuorempi.
ellauri260.html on line 115: Nietzsche oli ateistina kehno personalisti, se uhosi liikaa jostain ylipersoonista. Tommonen individividismi ei riitä aokuunkaan, missä ihminen nähtiin yleensä pelkkänä ilmiömäisenä olentona, joka oli helposti rinnastettavissa luontoon, persoonattomaan idealismin periaatteeseen, tiedostamattomaan, kosmiseen tahtoon tai perheen, valtion, kansakunnan, yhteiskuntaluokan kolhooseihin. Nää on kaikki epäkristillisiä. Ihminen ulkoisten voimien tuotteena, merkityksetön pala kosmisessa palapelissä, ilman ihmisarvoa, vapautta, vastuuta tai perustavanlaatuista eksistentiaalista merkitystä.
ellauri272.html on line 554: Fifty Shades Freed on brittiläisen kirjailijan EL Jamesin eroottisen romanssin Fifty Shades Trilogy kolmas ja viimeinen osa. Hyväksyttyään yrittäjäjohtaja Christian Greyn naintiehdotuksen Fifty Shades Darker -elokuvassa Anastasia Steelen on sopeuduttava paitsi avioelämään myös uuden aviomiehensä varakkaaseen elämäntapaan, Amex Platinum luottokorttiin ja hallitsevaan luontoon. Tää on tosi samantapaista kuin himoshoppaaja, paizi himoshoppaajassa Kinsella on domina. Huisin samanlainen juoni on myös Avarassa luonnossa: eläimet Pohjois-Atlantin armoilla. Puolison valintaa, pesän ezintää, poikimista, poikasten hoitoa, koko ajan riskipeliä oman ja poikasten hengen uhalla aggressiivisten koiraiden ehdoilla. Pokkaripainos julkaistiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 2012. Silloin oltiin Seijan synttäriä viettämässä Kiinassa. Se oli Pezkun pedon vuosi, mulla olis ollut 60v juhlat mutne peruuntuivat. 70-vuotisjuhlatkin oli sitten aika paskat, varsinkin lahjat. Krimin Anscluss tapahtui 2014.
ellauri276.html on line 324: Nikitinin yksinkertainen, koruton runous on kiinteästi sidoksissa hänen omaan elämäänsä. Siinä kuvastuvat runoilijan yksinäisyydentunne, häntä ympäröivän elämän kurjuus ja toisaalta rakkaus luontoon, josta pessimistinen runoilija ammentaa lohdutusta. Joskus on runoilla suoraan omaelämäkerrallinen merkitys, kuten runoelmalla Nyrkki. Ensimmäinen täydellinen laitos Nikitinin runoja, joihin liittyy Mihail de Poulet’n kirjoittama runoilijan elämäkerta, ilmestyi 1885. Lauri Viljanen on suomentanut Nikitinin runon "Kuoppa on kaivettu".
ellauri286.html on line 181: Jos merkki on ruusunlehti, se on merkki luonnon tunkeutumisesta kotiin. Kertojan käsitykset kodinhoidosta viittaavat tyytymättömyyteen sukupuolirooleihin ja vahvistavat samalla sivilisaation väistämätöntä paluuta luontoon, minkä myös puun keskeytykset vahvistavat. Kertoja yrittää ankkuroida itsensä Shakespeareen, joka on luultavasti sivilisaation saavutusten voimakkain symboli, mutta hänen kiinnostuksensa menetys on merkki siitä, että edes yksi ihmiskunnan suurimmista ajattelijoista ei kykene tyydyttävästi kääntämään huomionsa pois ajatuksistaan.
ellauri294.html on line 566: Tod on punainen (kommunisti)kettu, jonka yksi hänen äitinsä ja pentuekaverinsa tappaneista ihmismetsästäjistä kasvatti lemmikiksi. Tod nauttii aluksi elämästään, mutta saavuttaessaan sukukypsyyden hän palaa luontoon. Ensimmäisen vuoden aikana hän alkaa rakentaa aluettaan ja oppii kiertotekniikoita paikallisten maatilan koirien metsästyksestä. Eräänä päivänä hän törmää Mestarin taloon ja huomaa, että hänen läsnäolonsa saa ketjutetun koiralauman turhautuneeseen kiihkoon. Hän alkaa iloitsemaan heidän pilkkaamisestaan, kunnes eräänä päivänä päällikkö katkaisee ketjunsa ja jahtaa häntä. Mestari näkee koiran pakenevan ja seuraa kuparia. Päällikön jäljittäessä taitavasti kettua, Tod pakenee rautatietä pitkin junan lähestyessä odottaen hyppäämistä turvaan viime hetkeen asti. Päällikkö kuolee junassa.
ellauri294.html on line 607: David Rookin vuoden 1970 romaanilla ja James Hillin vuoden 1973 elokuvalla on kuitenkin yhtäläisyyksiä 3v aikaisemmin julkitulleen Mannix-romaanin kanssa. Molemmissa on punainen kettu. Metsästäjä kasvattaa ketun perheensä surmattuaan. Kettu palaa myöhemmin luontoon ja pakenee metsästäjää ja hänen koiransa ajamalla kiskoja juuri ennen junan lähtöä. Tämä johtaa onnettomuuteen, joka saa metsästäjän jäljittämään kettua kostoa varten. On kuitenkin myös huomattavia eroja. Mannix-romaanissa metsästäjä, joka kasvattaa kettua, on eri mezästäjä kuin metsästäjä, joka vannoo kostoa hänelle. Rook-romaanissa metsästäjä, joka ottaa vastaan ketun, on sama kuin se, joka myöhemmin vannoo kostoa. Myös Rook-romaanissa useita koiria kuolee junaonnettomuudessa, kun taas Mannixin romaanissa vain metsästäjän suosikkikoira kuolee. Toinen merkittävä ero on, että Mannix-romaanissa pääkoiralla, jota metsästäjä käyttää loukkaavan ketun jäljittämiseen, ei ole aiempaa sexisuhdetta kyseiseen ketuun. Rookin romaanissa tämä kettu ja koira ovat lapsuuden ystäviä, mikä on sopusoinnussa Disneyn vuoden 1981 Kettu ja koira -sovituksen kanssa, mutta poikkeaa Mannixin lähdemateriaalista.
ellauri313.html on line 76: Nopeiden palkintojen tavoittelu kuuluu Pietarisen mielestä ihmisluontoon. Se ei ole mikään tämän ajan kännykkäkulttuurin synnyttämä ilmiö.
ellauri322.html on line 161: Kun Calebin epäluottamus paljastuu, Falkland lopulta myöntää olevansa Tyrrelin murhaaja, mutta pakottaa Calebin olemaan vaiti asiasta kuolemanrangaistuksen uhalla. Falkland perustelee ja syyttää valheellisesti Calebia yrittäessään ryöstää häneltä suuren rahasumman. Caleb kuitenkin pakenee kartanolta, mutta on myöhemmin vakuuttunut palaamaan puolustamaan itseään lupaamalla, että jos hän voi tehdä niin tehokkaasti oikeudessa, hänet vapautetaan. Falklandin lanko valvoo heidän kahden vilpillistä oikeudenkäyntiä ja lopulta on Falklandin puolella, jolloin Caleb pidätetään. Vankilaelämän tuska on dokumentoitu Calebin ja muiden kurjavankien kautta. Lopulta Falklandin palvelija toimittaa Calebille työkaluja, joita hän voi käyttää pakenemiseen, minkä hän onnistuikin tekemään uskaltautuessaan ulos luontoon.
ellauri345.html on line 668: Daumer: "Kristinusko on hengen uskonto... Mutta mitä on henki, spiritus, pneuma sanan kristillisessä merkityksessä? Se, mikä liittyy luontoon, asioiden todelliseen olemiseen ja elämään, mikä tästä uskonnosta eteenpäin on absoluuttinen, mitä ei pitäisi määrittää ja jota kiihkeimmin syytetään, tuomitaan ja vastaan taistellaan nimillä: liha, maailma, synti, paholainen, muodostaa äärimmäisen vastakohdan; kaiken objektiivisen, luonnollisesti oikean ja todellisen, perustavanlaatuinen kumoaminen ja kääntäminen vastakohtaansa; absoluuttinen subjektiivisuus, siis absoluuttinen hulluus ja järjettömyys; eristäytyneimmän ihmisen egon ja erityisyyden vahvistaminen ja jumalallistaminen; koko ihmisen ja koko maailman kieltäminen fyysisenä ja elävänä olentona..; negatiivisin, vihamielisin, repivin ja häiritsevin asia, ja siksi pahin asia, joka on olemassa ja mitä voidaan ajatella. Hengestä, tässä sanan pahassa, kristillisessä merkityksessä, tästä kauheasta kieltämisen ja abstraktion periaatteesta kaikki ne fanaattisuudet ja julmuudet, jotka kristinuskon historiassa ovat, eivätkä ne suinkaan ole jotain vierasta tämän uskonnon olemukselle... vaan pikemminkin sen todellista, ominaista, välttämätöntä ja väistämätöntä kehitystä ja ilmentymää."
ellauri348.html on line 326: Mielestäni työskentelen aika hyvin. Ainakin yhtä hyvin kuin muutkin lapset, tai paremmin. Minä porskutan kun muut luovuttavat. Mistä koet saavasi elämääsi toivoa? Onko sinulla uskonnollisia tai henkisiä uskomuxia? Miten ylläpidät toivoasi? Mikäs on hätänä kun on Isoo-Antti setänä. Vahva usko auttaa paremmin ku huanom miähe kiippito. Laho puu, mutta kova oxa. Minkäläiset henkiset käytännöt auttavat sinua parhaiten? Esim. meditaatio, lukeminen, rukoileminen, henkisiin palveluihin tai toiminteisiin osallistuminen, musiikin kuuntelu, yhteys luontoon, muu, mikä?
ellauri349.html on line 628: Vain tämän teon kautta mieli voi tyhjentää itsensä ja tulla sitä kautta avoimemmaksi ja valmiimmaksi vastaanottamaan (Eckhart, 2009). Samassa viitekehyksessä Eckhart lainaa myös Pyhää Augustinusta, joka sanoo: "Sielulla on salainen sisäänkäynti jumalalliseen luontoon, kun kaikki ei ole sille mitään." Eckhart laajentaa tätä lainausta huomauttamalla, että "sisäänkäynti ei ole muuta kuin puhdasta irtautumista" (Eckhart, 2009, s. 573).
ellauri349.html on line 801: Runokokoelmissaan Heidi Liehu käsittelee ihmisen elämään kuuluvia, kaikilla pienillä alkuluvuilla jaollisia aiheita, kuten yksinäisyyttä, kaxinnaimista ja kolminaisuutta. Erityisesti myöhemmissä runokokoelmissa heijastuu vahva sidos luontoon. Ekologinen teema on ollut läsnä myös filosofisissa teoksissa, erityisesti teoksessa Perhosten valtakunta. Teoksissaan Liehu on kaiken kaikkiaan siirtynyt aste asteelta kauemmas aikasidonnaisista aiheista, ja ne kysymykset joita hän lähestyy, kuuluvat yhtä hyvin apinan kuin muun luonnon elämään.
ellauri377.html on line 252: Valentiniinen kirjallisuus kuvaili alkuperäistä olentoa, nimeltään Bythos, kaiken alkuna. Aikojen hiljaisuuden ja mietiskelyn jälkeen Bythos synnytti muita olentoja emanaatioprosessin kautta. Ensimmäiset olentojen sarjat, aeonit, olivat lukumäärältään kolmekymmentä, ja ne edustivat viittätoista syzygiaa tai sukupuolisesti toisiaan täydentävää paria. Sofian, yhden alhaisimmista eoneista, erehdyksen ja Saklan* tietämättömyyden kautta alempi maailma syntyy aineelle alistettuna. Ihminen, alemman maailman korkein olento, osallistuu sekä psyykkiseen että hyliseen (aineelliseen) luontoon, ja lunastustyö koostuu korkeamman, hengellisen, vapauttamisesta sen orjuudesta alempaan. Tämä oli Jeesuksen ja pyhän hengen sana ja tehtävä. Valentinuksen kristologia saattoi olettaa kolmen lunastavan olennon olemassaolon, mutta Jeesuksella oli maan päällä yliluonnollinen ruumis, joka esimerkiksi "ei kokenut turmeltumista" ulostamalla, Klemensin mukaan. Valentinin järjestelmä oli kattava, ja se kehitettiin kattamaan kaikki ajatuksen ja suolen toiminnan vaiheet.
xxx/ellauri130.html on line 33: Haiku (jap. 俳句) on japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua. Tavut on jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5. Haikujen aiheet liittyvät yleensä luontoon, ja runot ovat asultaan pelkistettyjä, mietelauseenomaisia. Haikut kirjoitetaan japaniksi perinteisesti yhdelle pystyriville, mutta länsimaisittain kolmelle vaakariville.
xxx/ellauri157.html on line 483: Buberin dialogifilosofiaan sisältyy ajatus, jonka mukaan Minä-Sinä-suhde on Minä-Se-suhdetta ja jopa minuuttakin perustavampi. Tullaxeen Minäksi ihminen tarvitsee Sinää. Tai paremminkin, Sini ja Mini tarvitaan että saadaan Se. Minän kehittymisen lähtökohtana on tietynlainen alkuyhteys, ”luonnonmukainen liittyneisyys”, äidin yhteys isään, lapsen yhteys äitiinsä tai ”primitiivin” yhteys luontoon. Lapsen minuus syntyy yhteystapahtumien kadotessa ja syntyessä uudelleen: tapahtuman vakioina pysyvä osa abstrahoituu minäksi. Minän irrottautuminen alkuperäisestä yhteydestä mahdollistaa Minä-Se-suhteen synnyn. Joo tätähän virttä oli sillä yhdellä sakemannilla, annas nyt... joo Martin Altmeyerilla, joka sai sen Winnicottilta, joka sai sen Melanie Kleinilta, joka oli Freudin tyttären pahin competition Lontoossa. Mutta "they did not know about each other. Mrs. Winnicott wrote me that Don never, as far as she knew, read Buber. Buber may not even have heard of Winnicott." Mutta molemmat ovat rapsodisia ja aforistisia, varoo seskvipedaalisia sanoja ja silti hurjan innostavia (joillekuille ainakin). Ei ne olleet anarkisteja vaikka joskus siltä näytti. (Nää on yhden Ernst Tichon paperista löytyneitä mututuntumia.) No Rogersista Buber oli kyllä kuullut, ne oli jopa ottaneet keskenään jotain murteellista dialogia Mordechain USA:n reissuilla.
xxx/ellauri174.html on line 410: Niin kirjoittaja kertoo kertomuksen pojasta nimeltä Dafnis ja tytöstä nimeltä Khloe. Kummatkin on jätetty lapsena luontoon, toinen kutun seuraan, toinen nymfien luolaan, yhdessä erilaisten tunnusesineiden kanssa. Vuohipaimen nimeltä Lamon löytää Dafniksen ja lammaspaimen Dryas puolestaan Khloen. Kumpikin päättää kasvattaa lapsen kuin se olisi hänen omansa; Lamon yhdessä vaimonsa Myrtalen, Dryas yhdessä vaimonsa Napen kanssa.
xxx/ellauri174.html on line 416: Teoksen lopussa Dafniksen ja Khloen alkuperäiset vanhemmat tunnistavat nuoret näiden luo alun perin jätettyjen tunnusesineiden avulla. Käy ilmi, että kummassakin tapauksessa vanhemmat olivat aikanaan jättäneet lapsensa luontoon, koska eivät olleet kyenneet elättämään näitä. Sillä välin vanhemmat olivat kuitenkin rikastuneet, ja ottavat lapsensa nyt ilolla takaisin.
xxx/ellauri178.html on line 349: Tšehovin toistuvia teemoja ovat ihmisen eristyneisyys, yksinäisyys ja tarpeettomuus. Novellillaan ”Tarpeettomia ihmisiä” Tšehov liittyi tietoisesti venäläiseen tarpeettoman ihmisen kuvauksen perinteeseen. Hänen koko tuotantoaan voidaan pitää tutkielmana tarpeettomasta ihmisestä. Tarpeettomuus, eristyneisyys ja yksinäisyys ovat Tšehoville jotakin ihmisluontoon kuuluvaa, eivät poikkeuksellista. Ne näkyvät hahmojen keskinäisessä kommunikaatiossa tai sen puutteessa sekä heidän suhteessaan yhteiskuntaan.
xxx/ellauri195.html on line 335: Kuten Lars Sonck onnexi osaa hyvin selittää, syy on geeneissä. Darwinin 1. käsky elukoille on: kilpaillaan! Luottakaa te toisiimme vain kun siitä on teille geenietua! Se on se perisynti, eikä mikään nöyryyden puute tai tottelemattomuus, jotka ovat syntiä vaan kasan päälle päässeiden kunkkuapinoiden mielestä. Se on geeneissä, eikä se ole vika vaan suunnittelupiirre. Se sai aikaan senkin että kaikkien maiden ryysyläiset eivät yhistyneet, toisiinsa yhtyivät vain osakkeenomistajat. Eikä nekään toisiinsa niinkään vaan anonyymisiin yhteisöihinsä (S.A.) Nyt on liian myöhäistä sieltä luontoon enää palata, ei sinne millään mahdu tätä määrää apinoita. Ellei sitten ensin karsita 999 promillea pois. Siinäpä oiva marssijärjestys, siis kääritäänpä hihat ja liitytään urheasti sotilaallisiin liittoihin!
xxx/ellauri225.html on line 478: Ryssät pilasivat Siperian poromaat kaasuputkilla ja sähkölinjoilla. Nyt nenätit istuxivat vetoisissa elementtitaloissa pyylevinä sohvaperunoina kazomassa good morning Rossijaa. Skidoot ja Ladat seisoo pihalla. Lada on hyvä talviauto, lähtee käyntiin vaikka viidenkympin pakkasella tundralla. Nenättien kotakulttuuri on pilalla. Vaan monikopa lähtisi vapaaehtoisesti takas jurttiin poron perään pilkkopimeässä jutaamaan. Näin se aina on: kyllä sivistyxen luomat mukavuudet aina kauniin luonnon voittaa. Kauneutta ei voi syödä ja luontoon on epämukavampi paskantaa, sanoi Dostojevski sitä taikka tätä (albumi 224). Ei nenättikään mielellään vetämättä jätä. Kylmä rinki perseessä on vahva opetus.
xxx/ellauri253.html on line 162: Aki: ”Kaikkien aikojen ilmastohallitus, jossa on keskusta päsmäröimässä. Nykyinen hallitus on hoitanut koronan ja tämän nykyisenkin sotatilan ihan kohtuullisella tavalla, jopa hyvin. Mutta mitä luontoon tulee, niin ne ei ole saaneet aikaiseksi mitään muuta kuin taputtaneet käsiä, kun tehdään taas miljardin maksava sellutehdas ja hakataan viimeisetkin metsät. Eihän tuolla ole enää kuin avohakkuuta, jos menet kehäkolmosen ulkopuolelle. Ennen Kainuuta et löydä metsää enää mistään.”
xxx/ellauri286.html on line 181: Jos merkki on ruusunlehti, se on merkki luonnon tunkeutumisesta kotiin. Kertojan käsitykset kodinhoidosta viittaavat tyytymättömyyteen sukupuolirooleihin ja vahvistavat samalla sivilisaation väistämätöntä paluuta luontoon, minkä myös puun keskeytykset vahvistavat. Kertoja yrittää ankkuroida itsensä Shakespeareen, joka on luultavasti sivilisaation saavutusten voimakkain symboli, mutta hänen kiinnostuksensa menetys on merkki siitä, että edes yksi ihmiskunnan suurimmista ajattelijoista ei kykene tyydyttävästi kääntämään huomionsa pois ajatuksistaan.
xxx/ellauri298.html on line 394: - Alkuyhteys aidin kanssa. Kohdussa pyhyyden kokemuksia, nirvana, kosmista ekstaasia, yhteytta Jumalaan tai luontoon - ja kaikkea mita Margaret Mead Samoan saarilta löysi: paratiisisaaria, onnellista rakkautta, sukeltelua lampimässä meressä.
xxx/ellauri305.html on line 111: Lupiini on Suomen luontoon villiintynyt vieraslaji. Se on alun perin kotoisin läntisen Pohjois-Amerikan vuoristoista ja on monen muun haitallisen vieraslajin tapaan tuotu Suomeen koriste- ja rehukasvina. Ensimmäiset havainnot luontoon karanneista lupiineista tehtiin 1800-luvun lopulla. Lupiini on myös myrkyllinen, vaikka pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.
xxx/ellauri385.html on line 209: Myymikko, olpa hän sitten mitä lajin tahansa, selittää tällaisen käymälämyyryämisen viittaamalla ihmisen ikuisesti siittimelliseen luontoon joka muka estáä yksilön kapinoimasta jumalatonta järjestystä ja waltun arvovaltaa ja sem edustajia vastaan. Valgaarimarxiumin edustaja puolestaan sivuuttaa tuollaiset ilmiöt sen kummemmina, sika hän nutä kykenisikään sen enempää ymmärtämään kuin tulkitsemaan. koska ne eivät välittömästi selity taloudellisista tekijöistä. Freadm näkemykset pääsevät jo huomattavasti lähemmäksi tosiveikkoja, hãn kun tulkitsee tällaisen käyttäytymisen seuraukseksi syyllisyydentunnosta, joita (mies)ihmisessä jo lapsuudessa syntyy isompikikkelisiä isähahmoja kohtaan. Tällnin jää vain siementämättä käsittelemämme käyttäytymisen sosiologinen alkuperä ja tehtävä, eikä tältäkään pohjalta süs päästä käytännön ratkaisuun. Lioin e Freudin käsitys ota huomioon tuon käyttäytymisen yhteyttä suurten massojen sukupuolielämän tukahtumiseen ja siitinten kieroutumiseen.
xxx/ellauri388.html on line 229: Remondino (loc. cit.) huomauttaa, että viranomaiset, jotka ovat sitoutuneet julistuksiin seksuaalisen raittiuden ehdottomien etujen puolesta, ovat yleensä kolmessa virheessä: (1) he yleistävät tarpeettomasti sen sijaan, että tarkastelevat jokaista tapausta erikseen, yksinään. (2) he eivät ymmärrä, että ihmisluontoon vaikuttavat hyvin sekalaiset ja monimutkaiset motiivit, eikä heidän voida olettaa olevan alttiita vain abstraktin moraalin motiiveille; (3) he jättävät huomiotta masturboijien ja seksuaalisten perverssien suuren armeijan, jotka eivät valita seksuaalisesta kärsimyksestä, vaan ylläpitämällä jäykkää seksuaalista pidättymistä, mitä tulee normaaleihin suhteisiin, ajautuvat vähitellen vuolaisiin spermavirtoihin, joista ei ole paluuta.
55