On helppo saarnata: ”Tukahduta himosi, rakasta jumalaa, hallitse alempaa luonnettasi.” Tämän neuvon täyttäminen on vaikeaa sellaiselle, joka ei tunne himojensa luonnetta, eikä edes tiedä mitä himoja hänen pitäisi tyydyttää, eikä tiedä, mistä hän voisi löytää sellaisen, jonka kanssa niitä voisi tyydyttää, jos niitä olisi. Ja sama englannixi:
ellauri143.html on line 1120: Maa-, meri- ja ilma-aseistus ja linnoitukset on tarkoin rajoitettava sisäistä luonnetta olevien tehtävien suorittamiseen ja rajojen paikalliseen puolustamiseen. Edelläolevan mukaisesti Suomi ei ole oikeutettu pitämään suurempia aseellisia voimia kuin: a) maavoimat, mukaanlukien rajavartiojoukot ja ilmatorjuntatykistön, kokonaisvahvuudeltaan 34,400 miestä.
ellauri145.html on line 1041: Eux, au moins, ont du caractère ; Niillä ainakin on luonnetta;
ellauri155.html on line 723: Hume myöntää tietenkin, että meillä on rajallinen kyky muuttaa ja muuttaa luonnettamme. Hume myöntää erityisesti, että voimme jossain määrin vaalia ja parantaa moraalista luonnettamme itsekritiikin ja itseymmärryksen avulla. Hän korostaa kuitenkin, että kaikki tällaiset ponnistelut ovat laajuudeltaan ja vaikutukseltaan rajoitettuja (ESY 169) ja että tämän lisäksi "miehen on oltava etukäteen siunattavan hyveellinen", jotta tällaiset "uudistuspyrkimykset" voidaan alun perin toteuttaa.
ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)
ellauri161.html on line 340: – Ei se ollut mitään tunnekuohua. Siihen tiivistyi joitakin mietiskelyjä. Se oli voimakas kokemus, mutta se ei muuttanut käyttäytymistäni tai luonnettani. Valitettavasti, pistää väliin Nyölénskä. Tunnustuskirjassa Nyölen kuitenkin toteaa lapsen syntymän ”muuttaneen hänet kokonaan”. Se oli viimeinen naula gnostikonkoukkuun.
ellauri162.html on line 388: Toinen tertsetti - Kategorinen kieltäminen. Toinen tercet tarjoaa kategorisen kieltämisen, joka ilmaistaan kahdessa vaiheessa: Kärsimyksen ilmaus: jakeen 12 ensimmäinen hemistich on kaksinkertainen epätoivon huuto, ehkä antava kutsumus ("Oi kipu! Voi tuskaa! »). Ajan ahmiva ja korjaamaton toiminta: aika rinnastetaan hirviöön: se nimetään lopulta jakeessa 12, kun se oli kaikkialla läsnä vuodenaikojen metaforassa ja sitten nimetty perifraasilla ("hämärä vihollinen", jae 13), joka vaatii vihamielisyyttään ja toimintansa piilotettua luonnetta. Runon on tarkoitus olla universaali, koska jakeen 13 henkilökohtainen pronomini "me" kattaa kaikki ihmiset. Ajan toiminta, joka ilmaistaan realististen ja kauheiden kuvien muodossa ("syö elämää", "syö sydämessä") esitetään tuhoisan loisen vaikutuksena.
ellauri163.html on line 547: Väärä itsessään ja käytännössä valitettava teoria, joka pitää luonnetta muuttumattomana, testaa negatiivista korkeimmassa määrin. Kantin paljastama, Schopenhauerin uusima hypoteesi on Spencerin tukivartena. Kantin mukaan olemme valinneet hahmomme noumenal-maailmassa, ja tämä valinta on nyt peruuttamaton. Kun se "laskeutui" avaruuden ja ajan maailmaan, hahmomme, tahtomme, pysyy sen mukaisena, mitä se on, ilman että voimme muokata sitä edes vähän. Mikä se sitten onkaan.
ellauri163.html on line 552: En voi taistella vastoin luonnettani, perintöä, jonka esi-isäni ovat nostaneet minulle karttuvalta tililtä ja joka edustaa tuhansia, ehkä miljoonia vuosia kokemuksia, jotka on tallennettu orgaanisesti aivoihini. Mitä voin tehdä tätä muiden liigojen valtavaa koalitiota vastaan vastoin heikkoa henkilökohtaista tahtoani, jos haluan päästä eroon osasta perintöä, jonka he ovat siirtäneet minulle? Ei ole edes järkevää yrittää kapinaa: tappio on varma etukäteen. Voin kuitenkin lohduttaa itseäni ajattelemalla, että 50 000 vuoden kuluttua jälkeläisestäni tulee sosiaalisen miljöön ja perinnöllisen säännöllisen leikin kautta kuin täydellistyneitä koneita, joita on koottu uudelleen vuosisatojen ajan ja jotka jauhavat omistautumista, aloitteellisuuden henkeä jne.
ellauri163.html on line 642: Marisa Coulter on kylmän kaunis, manipuloiva Lyran äiti ja lordi Asrielin entinen rakastajatar. Hän palvelee kirkkoa kidnappaamalla lapsia tutkimaan Pölyn luonnetta, jonka aikana hän erottaa heidät esinahastaan - menettely, jota kutsutaan circumcisioniksi. Hänellä on mustat hiukset, hoikka rakenne ja hän näyttää nuoremmalta kuin hän on. Aluksi vihamielinen Lyralle, hän ymmärtää rakastavansa tytärtään ja pyrkii suojelemaan häntä kirkon agenteilta, jotka haluavat tappaa Lyran. Hänen demo on kultainen apina, jolla on julma juova perseessä.
ellauri163.html on line 831: On myös kohtaus, jossa Mouchette on märkä, työskentelee baarissa ja saa sitten kolikoita maksuna. Myöhemmin, hänen mökissään, hiän on märkä, ja Arsene maksaa hiänelle kolikoita, jotta hiän voi osallistua hänen tarinaansa Mathieun oletetusta kuolemasta. Tämä ei vain yhdistä toisistaan poikkeavia kohtauksia tiukasti visuaalisesti ja elokuvamaisesti, vaan se korostaa elokuvan elliptistä ja syklistä luonnetta, jossa toistuvia kuvia ja aiheita on runsaasti. Silti ne kaikki ovat hieman epäselviä, ja kamera näyttää aina katsovan päähenkilönsä elämää hieman karsaasti, ikään kuin se jotenkin tiivistäisi Mouchetten omistaman selvästi vääristyneen elämänkatsomuksen.
ellauri204.html on line 607: Mitään puoluepoliittista, sellaisenaan minkään puolueen puolueohjelmaan kirjattavaa agendaa taiteen kritiikillä ei Rantaman mukaan ole. Riittää pitää yllä laatutaiteen luokkaluonnetta.
ellauri278.html on line 393: "Yritykset kyseenalaistaa nämä asiakirjat ja väittää, että joku on väärentänyt ne, eivät yksinkertaisesti ole vakavia. Tämän tekevät ne, jotka yrittävät kalkita Stalinin tietyllä ajanjaksolla maassamme luoman hallinnon luonnetta."
ellauri281.html on line 392: "Yritykset kyseenalaistaa nämä asiakirjat ja väittää, että joku on väärentänyt ne, eivät yksinkertaisesti ole vakavia. Tämän tekevät ne, jotka yrittävät kalkita Stalinin tietyllä ajanjaksolla maassamme luoman hallinnon luonnetta."
ellauri285.html on line 267: Aloitan tämän luvun lyhyellä katsauksella elämän merkityksellisyyden tai merkityksen käsitteeseen osassa 2. Luvuissa 3–5 käsitellään kolmea johtavaa kertomustyyppiä siitä, mikä tekee elämästä Merkityksellisen: yliluonnollisuus, subjektivistinen naturismi ja objektivistinen naturismi. Osoittautuu, että että tärkeimmät jakokysymykset koskevat arvon roolia ja luonnetta. Yliluonnolliset ja objektivistiset naturistit uskovat, että sitoutuminen objektiiviseen arvoon on välttämätöntä merkitykselle elämässä, kun taas subjektivistit kieltävät tämän. Yliluonnolliset uskovat aika karkeasti, että Jumalan olemassaolo on tarpeen oikeanlaisen objektiivisen arvon ja oikeanlaisen suhteen kannalta, kun taas Objektivistiset naturistit kiistävät nämä väitteet. Objektivististen luonnontutkijoiden keskuudessa keskeiset keskustelut koskevat subjektiivisen sitoutumisen luonnetta johkin objektiiviseen arvoon (esim raha) sekä erityisesti millainen objektiivinen arvo tarvitaan merkityksellisyyteen.
ellauri286.html on line 176: Päättäessään, että jälki oli liian suuri naulalla jätettäväksi, kertoja pohtii elämän mysteeriä ja ajatuksen epätarkkuutta. Hän kokoaa luettelon kaikesta elämästään menettämänsä omaisuudesta, mukaan lukien kirjansidontatyökalut, lintuhäkit, käsiurut ja jalokivet. Hän vertaa elämää hektiseen ja nopeaan matkaan metrolla, jossa hän suri sen tuhlausta, epämuodollisuutta ja satunnaista luonnetta.
ellauri286.html on line 225: Aivan kuten neuvostoaikana, myös nyt Venäjän informaatio-operaatioita luodaan kokonaisvaltaisesti ja ne kuuluvat kaikkiin Venäjän toiminnan aloihin. Operaatioita ovat toteuttamassa niin diplomaatit, poliitikot, virkamiehet, poliittiset aktiivit, eri alojen asiantuntijat ja taiteilijat, tupeetukkaiset kirjailijat, toimittajat, kustantajat, tulkit, viestintä-alan ammattilaiset kuin it-osaajatkin – kaikki jotka toimivat tiedon, kielen, mielen, mielikuvien ja niiden luomisen saralla. Siellä missä käytetään kieltä, käytetään siis myös informaatiosodan välineitä ja se määrää toiminnan luonnetta.
ellauri313.html on line 561: Lavaterilla oli rikas mielikuvitus, syvä runollinen mieli, mutta häneltä puuttui taiteellinen muovailukyky ja suhtaisuus. Luonnostaan hän oli hurskas, lempeä ja vaatimaton, mutta ei aina tunnollinen keinojen valinnassa, kun oli kyseessä tavoitteiden toteuttaminen. Eli aika luikero! Lavaterin pääteoksia ovat Aussichten in die Ewigkeit (1768–1778); Geheimes Tagebuch von einem Beobachter seiner selbst (1772–1773) ja Physiognomische Fragmente (1775–1778), teos, joka vaikutti huomattavasti Lavaterin aikalaisiin, johon Goethe antoi avustustaan ja johon Lavaterin maine etupäässä perustuu. Fysiognomialla tarkoitetaan oppia, joka tutkii luonteen ominaisuuksien sekä kasvonpiirteiden ja ruumiinrakenteen vastaavuutta. Teos käännettiin useille kielille ja se herätti huomiota laajalti Euroopassa. Lavater kävi kirjeenvaihtoa aikansa kuuluisuuksien, kuten Johann Gottfried Herderin ja J. W. von Goethen kanssa. Esimerkixi terävänenäisyys osoittaa luikeroa luonnetta. E. Saarisessa on koko lailla Lassiterin näköä.
ellauri332.html on line 53: "Puiset kaapit, työtasot ja jopa tyylikäs puinen keittiösaareke voivat tuoda lämpöä ja luonnetta keittiöösi", hän kertoi Insiderille.
ellauri332.html on line 174: Se ei ollut vain "The Tree of Life" -elokuvan loppu, joka oli hieman hämmentävä - se oli koko elokuva. Se keskittyy ensisijaisesti Teksasin kaupungissa asuvaan perheeseen, vaikka heidän elämänsä sekoittuu muihin kohtauksiin, jotka edustavat kaikkea ajan sairastamisesta tuonpuoleiseen. Ohjaaja Terrence Malick ei koskaan tarkentanut, mistä elokuvassa oli kyse. Elokuvakriitikot ovat kuitenkin ehdottaneet, että elokuva saa sinut pohtimaan kaikkea hyvää ja huonoa omassa elämässäsi ja kuinka se sopii isompaan kuvaan. Katsojat jakautuivat, jotkut ihailivat elokuvan abstraktia luonnetta, kun taas toiset eivät kestäneet sitä!
ellauri335.html on line 58: "Puiset kaapit, työtasot ja jopa tyylikäs puinen keittiösaareke voivat tuoda lämpöä ja luonnetta keittiöösi", hän kertoi Insiderille.
ellauri335.html on line 67: Ihmiset. Tänä vuonna sisustuksessa näkyvät rouheat materiaalit ja rohkeat värit. On tärkeää lisätä kontrastia, lämpöä ja ulottuvuutta valkoisiin tiloihin, jotta ne eivät tuntuisi kliinisiltä. Korkeakiiltoisia, kylmiä ja kovia harmaita ei tulla enää näkemään tänä vuonna. Puuovien ja marmoristen työtasojen ja välitilan yhdistelmä näyttää upealta. Erona aiempaan skandinaaviseen minimalismiin puun sävy on tummempaa. Lämmin kastanja tai kylläinen väri sisustuksessa, matoissa ja tyynyissä lisäävät viihtyisyyttä ja moniulotteisuutta. Nämä tummemmat puut tuovat luonnetta ja lämpöä sekä lisäävät kontrastia vaaleampiin elementteihin. Tasoihin valitaan luonnonkiveä ja kaappeihin puuta. Puunsyyt jätetään kauniisti näkyville, kun taas kodinkoneet ja sotkut piilotetaan ovien taakse. Vaikka valkoinen on edelleen suosittu valinta keittiöissä vuonna 2023, voimme odottaa, että keittiöt muuttuvat hieman värikkäämmiksi. Ihmiset lämpimämpiä sävyjä ja rohkeita värejä mieluummin kuin yksivärisiä, skandinaavistyylistä minimalismia tai valkoisia ja harmaita maalaistyylisiä keittiöitä. Tänä vuonna näkee paljon orgaanisia ja kylläisiä värejä keittiön kaikilla alueilla. Odotamme, että täysin valkoiset kaapit vaihdetaan lämpimiin, luonnollisiin tummiin ja vaaleisiin puun sävyihin. Sinisen ja vihreän vivahteikkaat, vaaleat sävyt, jotka ovat lähellä valkoista, nostavat suosiotaan. Tämä on uusi tapa käyttää värejä valkoisen sijasta. Perusharmaa ja raikas valkoinen ovat ulkona ja kermaiset luonnonvalkoiset ja lämpimät harmaat tulevat niiden tilalle.
ellauri336.html on line 142: Siten, todistaa Rav Friedlander, jos motivaation voimakas vaikutus voisi muuttaa tämän miehen luonnetta, ei ole mitään syytä, miksi se ei voisi olla yhtä tehokas vanhempien kanssa. Jos ihmiset voivat harjoittaa pidättyväisyyttä pelastaakseen oman henkensä, ei ole mitään syytä, miksi he eivät voisi tehdä samoin lastensa hengen puolesta.
ellauri339.html on line 124: Suomen hallituksen yritykset pienentää valtion budjettialijäämää (vuonna 2024 Suomen valtionvelka on 11,5 miljardia euroa) köyhälistön kustannuksella "työnsivät epäluottamusta ja vihaa" ihmisten keskuudessa. Puhumme erityisesti työttömyysetuuksien alentamisesta ja työvakuutuksen purkamisesta, jolloin riskit siirtyvät työnantajalta työntekijöille. Ammattiliittojen mukaan hallituksen toimet tuhoavat työmarkkinajärjestelmää ja työehtosopimusten pakollista luonnetta.
ellauri339.html on line 205: Vuonna 2000 presidentti Putinin aloitteesta Neuvostoliiton hymnin sävellys otettiin uudelleen käyttöön Venäjän federaation kansallislauluna. Mihalkov kirjoitti uudet sanat edustamaan Venäjän uutta ei-kommunistista luonnetta.
ellauri340.html on line 471: 1960-luvun lopulla hän ansaitsi maineensa avantgarden jäsenenä sellaisilla näytelmillä kuin Offending the Audience (1966), joissa näyttelijät analysoivat teatterin luonnetta ja vuorotellen loukkaavat yleisöä ja ylistävät sen "suoritusta" sekä Kaspar ( 1967). No vittu mikä oivallus. Tänhän Jouko Turkan oululaiset ylioppilaat pani paremmaxi ja heitti yleisöä kakkakökkäreillä. En todellakaan pidä teatterista. Hänen romaaneihinsa, jotka ovat enimmäkseen ultraobjektiivisia, rajatilaisia henkilöitä, ovat Maalivahdin ahdistus rangaistuspotkussa (1970) ja Vasenkätinen nainen (1976). Äitinsä vuonna 1971 tekemän itsemurhan johdosta hän heijasteli hänen elämäänsä romaanissa A Sorrow Beyond Dreams (1972). No olisin mäkin tehnyt izarin jos olis tää ovipainike tolleen tullut vikatikkinä.
ellauri344.html on line 167: Saksan ja Itävallan porvaristot ja sosialiluopiot ovat riittävästi osoittaneet kannibaaliluonnettaan ripustaessaan Ukrainassa siirrettäviin rautahirsipuihin kommunistisia työläisiä ja talonpoikia, omia maamiehiään, meidän itävaltalaisia ja saksalaisia aateveljiämme.
ellauri345.html on line 73: Humboldtin kriittiset lauseet Goethesta kuvaa hyvin tätä narsistia: ”Mutta sinä ezaa sanoa hänelle mitään sellaista. Hän ei suo vapauxia omiin juttuihinsa nähden, ja hän mykistyy, jos joku vähänkin arvostelee häntä." Näin Goethe kohtasi kaiken kritiikin vanhuudessaan: olympialaisena. Ei siinä mielessä, minkä modernit antavat sille tyhjänä epiteettinä tai kauniin ulkonäön takia. Tämä sana - se johtuu Jean Paulista - kuvaa synkkää, itsekeskeistä, myyttistä luonnetta, joka sanattomassa jäykkyydessä on luontaista Goethen taiteellisuudelle. Olympialaisena hän loi teoksen perustan ja sulki sitten mausoleumin ankarilla sanoilla.
ellauri345.html on line 412: Onko Ottilien luonto osansa aidossa, luonnollisessa viattomuudessa, jolla on yhtä vähän tekemistä moniselitteisen aineettomuuden kanssa kuin autuaan viattomuuden kanssa? Onko hänellä luonnetta? Onko heidän luonteensa selvästi näkyvissä, ei niinkään heidän oman avomielisyytensä kuin vapaan ja avoimen ilmaisun kautta? Se kuvaa kaiken tämän päinvastaista. Hän on suljettu - enemmän kuin kaikki, mitä hän tekee ja sanoo, ei pysty vapauttamaan häntä sulkeutumisestaan. Kasvimainen mykkäys, joka ilmaistaan niin suuresti Daphne-aiheessa nostettujen käsien rukouksessa, piilee hänen olemassaolostaan ja hämärtää sitä jopa äärimmäisissä vaikeuksissa, jotka muutoin loistavat kirkkaana kaikille muille. Hänen päätöksensä kuolla ei vain jää salaisuudeksi ystäviltä loppuun asti, vaan se näyttää täydellisessä salaisuudessaan myös hänestä käsittämättömältä. Ja tämä menee hänen moraalinsa juureen. Sillä jos missä tahansa, moraalinen maailma näyttää kielen hengen valaisemana päätöksessä. Mikään moraalinen päätös ei voi tulla elämään ilman kielellistä muotoa ja tarkasti ottaen ilman, että siitä on tullut viestinnän kohde. (Huoh näitä kynäilijöitä, ne jaxaa uhota tosta sanan voimasta.)
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri347.html on line 243: Rakkautta Laupias piti persoonallisuutta luovana kykynä eikä tunteena, ja hän erotti tämän luovan kapasiteetin narsististen neuroosien ja kapitalismin eri muodoista. Se ei ollut tieto siitä, mitä muut ihmiset todella halusivat ja tarvitsivat, vaan tieto kanssaihmistensä anatomiasta, saati että sen tavoitetta kunnioittaisivat. Fromm väitti myös, että harvat ihmiset nyky-yhteiskunnassa bylsivät, suhteet ovat yleensä poissa useimmilta ihmisiltä, vastuu ja hoito puuttuu masuasukkailta syntiensä seurauksina osoituksena uskostaan, että Ninive ei halunnut pelastaa Joonasta Tooran tuntemuksensa perusteella. Fromm osoitti että kunnioitus, vastuu, housut pois ja hoitoon pyrkimisen taipumukset, joita yleisesti pidetään todisteena "todellisesta rakkaudesta", on tarinaa. Todellakin, Fromm katseli kokemusta "rakastumisesta" todisteena siitä, ettei ihminen kyennyt ymmärtämään rakkauden todellista luonnetta, johon hän uskoi aina kuuluvan sado-masokistiset taipumuxet kuten Friedalla.
ellauri347.html on line 256: Freud analysoi luonnetta libido-organisaation näkökulmasta, kun taas Fromm sanoo, että eläessään suhtaudumme maailmaan: 1) hankkimalla ja assimiloimalla kamoja - "assimilaatio" ja 2) reagoimalla ihmisiin "sosialisoitumalla". Eli valitaan kapitalismin ratkaisu 1) tai sosialismi 2).
ellauri348.html on line 361: Santeri Paavin oma alkuperäinen harjoitus tässä genressä on saanut inspiraationsa 1100-luvun tarinasta Héloïse d'Argenteuilin luvattomasta rakkaudesta opettajaansa Peter Abelardiin , joka oli häntä parikymmentä vuotta vanhempi kuuluisa pariisilainen filosofi, ja salavuoteudessa hänen kanssaan. Heidän suhteensa ja vällyissä piehtarointinsa jälkeen hänen perheensä kosti Abelardille raa’asti ja kastroi tämän, minkä jälkeen hän meni luostariin ja pakotti Héloïsenkin nunnaksi. Molemmat johtivat sitten suhteellisen menestyksekästä luostariuraa. Vuosia myöhemmin Abelard sai valmiiksi ystävälleen lohdutukseksi lähetetyn Historia Calamitatumin (Takaiskujen historian). Kun se joutui Heloisen käsiin, hiänen intohimonsa häntä kohtaan heräsi uudelleen ja heidän välillään oli neljä kirjettä, jotka oli kirjoitettu koristeellisella latinalaisella tyylillä. Yrittääkseen ymmärtää henkilökohtaisen tragediansa, he tutkivat inhimillisen ja jumalallisen rakkauden luonnetta. Kuitenkin heidän yhteensopimattomat munattoman miehen ja munasarjaisen naisen näkökulmat tekivät dialogista tuskallisen molemmille.
ellauri348.html on line 367: No joo, tää lehva käyttää psykologisen draaman, science fictionin ja epälineaarisen kertomuksen elementtejä tutkiakseen muistin ja rakkauden luonnetta. Elokuvan pääosissa nähdään Jim "like a glove" Carrey ja Kate Winslet, joka on saanut paljon palkintoja itsepäisten ja monimutkaisten naisten esittämisestä. Time -lehti valitsi Winsletin maailman 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon vuosina 2009 ja 2021. Hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin komentajaksi vuonna 2012. Kate voitti BAFTA-palkinnon Marianne Dashwoodin roolista elokuvassa Sense and Sensibility (1995). Maailmanlaajuista tähteyttä seurasi hänen pääroolinsa James Cameronin eeppisessä romanssissa Titanic (1997), joka oli tuolloin tuottoisin elokuva. Hänellä on jokaisesta avioliitosta lapsi, mukaan lukien näyttelijä Mia Threapleton.
ellauri349.html on line 74: Mielenfilosofiassa tietoisuuden kova ongelma punktohtorin lahkeessa on selittää, miksi ja miten ihmisillä ja muilla organismeilla on laatua, ilmiömäistä tietoisuutta tai subjektiivisia kokemuksia. Kovan ongelman kannattajat väittävät, että se eroaa kategorisesti helpoista ongelmista, koska mikään mekaaninen tai käyttäytymiseen perustuva selitys ei pysty selittämään kokemuksen luonnetta, ei edes periaatteessa. He väittävät, että vaikka kaikki asiaankuuluvat toiminnalliset tosiasiat on selitetty, jää vielä lisäkysymys: "miksi näiden toimintojen suorittamiseen liittyy kokemusta?" Anteexi mutta en nyt ymmärrä mitä tässä on selitettävää. Tältähän se tuntuu täältä kallon sisältä.
ellauri350.html on line 423: Atticus puolusti painokkaasti platonista oppia sielun kuolemattomuudesta Aristotelesta vastaan. Hän syyttää Aristotelesta sellaisen näkemyksen puolustamisesta sielusta, joka merkitsee sielun toiminnan kieltämistä, mutta myös sen substanssia ja luonnetta, väittäen, että just tää kuolemattomuus erottaa sielun älystä (nous); Aristoteles tekee sielusta tarpeettoman. Atticukselle maailmansielu järjestää ja läpäisee kaiken, koska vain jos yksi sielullinen voima yhdistää ja pitää kaiken yhdessä, maailmankaikkeutta voidaan hallita järkevästi ja kauniisti. Law and order ja republikanismi vallizee. Presidentti istuu oval officessa valkoisessa talossa. One ring to bind them all.
ellauri352.html on line 315: Tämän koulutuksen ansiosta hän saattoi olla osa kaksinkertaista kulttuuriperinnettä, juutalaisuutta ja klassista. Hänestä tuli yliopiston opettaja ja hän oli erityisesti vastuussa opettamisesta ja yhteiskuntatieteiden kursseista Bordeaux'n yliopistossa vuonna 1887; tässä kaupungissa, jossa Montesquieu tunnetaan niin hyvin, hän kirjoitti vuonna 1892 latinalaisen väitöskirjansa Quid Secundatus politicae scientiae instituendae contulerit. Hän puolusti kahta väitöskirjaansa 3. maaliskuuta 1893 Pariisin tiedekunnassa, toisen ranskankielinen otsikko on De la division du travail social. Hänestä tuli silti lääkäri, ja hänet nimitettiin professoriksi Bordeaux'n yliopistoon vuonna 1896. Durkheim sai pahan trauman 1. maailmansodasta kotirintamalla. Teoria kollektiivisista edustajista, jonka Durkheim oli rakentanut selittämään ihmismielen universaalia luonnetta, muuttui "kansallismieliseksi pamfleksiksi", joka käsittelee "saksalaista mentaliteettia", joka oli "vastuussa kataklysmista".
ellauri364.html on line 249: Hermostuneiden lasten käsittely on laaja ongelma. Luonteenvikoja on jo aivan pikkulapsilla. Pieneen vauvaan tepsii lavemangi (Olavi). Joskus voi probleemalapsikin osoittaa aivan hämmästyttävää mielenlujuutta, esim. melkein stoalaista kykyä sietää kipua. Suurinta levottomuutta herättävät sellaiset heikkoudet, jotka koskevat luonnetta ja jotka lapsilla useimmiten ilmenevät epärehellisyytenä. Laiskottelu ja muu tottelemattomuus eivät sinänsä ole niin vaarallisia, mutta keksityt tekosyyt ja selitykset tekevät nämä piirteet kovin ikäviksi. Ja kuitenkin on itsepäinen, järkevä uhma ilman pienintäkään kaunisteluviettiä oikeastaan vieläkin ikävämpää! Lapsi on lähempänä omaa luontoaan, jos hän väittää olevansa syytön. Lapsuusvuosien ylistetty mielikuvitus ilmenee etenkin toiveajatteluna, vaikeutena erottaa valhe totuudesta. Kaikkein eniten vanhemmat kauhistuvat, kun epärehellisyys tulee ilmi näpistelynä (Riitta). Nykyään kuitenkin tiedetään, ettei lapsen epäluotettavuuden eikä pikkuvalheiden tarvitse herättää sen suurempaa pelkoa. Useimmat pikku syntiset - ja niitä on paljon! - kasvavat täysin hyviksi yhteiskunnan jäseniksi, vaikkapa lihavixi kääntäjixi. Useimmat aikuiset eivät nimittäin myöskään ole niin kovin kykeneviä vastustamaan kiusauksia. He pystyvät vain hiukan paremmin arvostelemaan päämäärää, keinoja ja tilannetta. Ei tosin voida kieltää, että myös omatunto, eli pelisilmä, sanan varsinaisessa ja kunnioitettavassa merkityksessä, kehittyy meissä vähitellen kasvuvuosina. Ensimmäisiä spontaanisia eetillisiä tunteita näyttää olevan toveruus ja sen velvoitukset, jotka kehittyvät myöhemmällä lapsuuden iällä pelkän totunnaisen kuuliaisuu- den ja rangaistuksenpelon kauden jälkeen. Klaaniajattelu kehittyy, tit for tat, viranomaisille ei vasikoida.
ellauri371.html on line 223: Epäselvä laillisten oikeuksien käyttö vom. Meidän on varmistettava itsellemme kaikki aseet joita vastustajamme voisivat hyödyntää meitä vastaan. Meidän on etsittävä itseämme hienovaraiset ilmaisumme ja lakien vivahteet perustelujen sanastoa niitä tapauksia varten, joissa meidän on pakko on tarpeen lausua päätökset, jotka saattavat vaikuttaa sopimattomilta kohtalaisen rohkea ja epäreilu näiden päätösten vuoksi On tärkeää ilmaista se sellaisin ehdoin, että näyttäisi olevan lain korkeimpia moraalisääntöjä uutta luonnetta.
ellauri371.html on line 239: Vapaamuurarien periaatteita sovellettiin uudelleen kansojen ravitsemuxeen. Soveltamalla periaatteitamme me teemme. Kiinnitä huomiota sen maan ihmisten luonteeseen, jossa missä olet ja toimit; yleinen yksi- mitä hyötyä niistä on? Ennen ihmisten uudelleenkoulutusta meidän tapamme ei voi onnistua. Mutta mene eteenpäin käytä niitä huolellisesti. Tulet huomaamaan, ettei se ole vaikeaa: kuluu kymmenen vuotta ilman sitkeintä luonnetta tero muuttuu, ja rekisteröimme uudet ihmiset mukaan niiden joukkoon, jotka ovat jo antaneet meille.
ellauri372.html on line 420: Pompeiuksen salamurha Egyptissä korosti Rooman politiikan häikäilemätöntä luonnetta ja vallan epävarmuutta. Kerran suuri kenraali, joka oli johtanut armeijoita ja nauttinut voitoista, kohtasi traagisen ja arvottoman lopun kaukana kotoa, raitistava muistutus meille amerikkalaisille onnen hauraudesta ja sisällissodan seurauksista. Juutalaiset olivat tietysti tickled pink. Palvele häntä oikein! Serve him right!
ellauri374.html on line 503: Koska Volgan - Kaman alueen kielet muodostavat toisiinsa paljon vaikuttaneen sikermän, niiden luonnetta ja kehitystä ymmärtää paremmin, jos ottaa huomioon sekä suomensukuiset että turkkilaiset kielet.
ellauri386.html on line 182: Sen lausuu Ivan Fjodorovitš Karamazov keskustelun aikana veljensä Aleksein, aloittelevan munkin, kanssa henkilökohtaisen ja hyväntahtoisen Jumalan mahdollisuudesta. "Suurinkvisiittori" on tärkeä osa romaania ja yksi modernin kirjallisuuden tunnetuimmista kohdista ihmisluonnetta ja -vapautta koskevien käsitystensä vuoksi.
xxx/ellauri027.html on line 1370: millä tapaa rakastaminen ja välittäminen muuttavat filosofian luonnetta ja suhdetta “ulkopuoliseen” todellisuuteen? Kenestä ja mistä filosofin tulisi välittää? (No Pekka Himasesta.) Minkälaisin keinoin välittämistä ja rakastamista tulisi toteuttaa? jne.
xxx/ellauri056.html on line 519: Kant käytti hiljaisen vuosikymmenensä pohtien ratkaisua esitettyyn ongelmaan. Kun hän lopetti hiljaisuuden toukokuussa 1781, hänen vastauksensa oli Puhtaan järjen kritiikki. Vaikka Kritiikki on nykyään eräs filosofian historian kuuluisimmista teoksista, siitä ei välitetty juuri lainkaan sen ensimmäisellä julkaisukerralla. Kirja oli pitkä, alkuperäisenä saksankielisenä painoksena yli 800 sivua, ja se oli kirjoitettu kuivalla koulufilosofisella tyylillä. Se sai vain muutamia arvosteluja, ensimmäisen ilmestyessä vasta tammikuussa 1782, eivätkä arvostelijat ymmärtäneet Kritiikin vallankumouksellista luonnetta. Kant pettyi teoksen saamaan vastaanottoon. Hän kuitenkin ymmärsi teoksen epäselvyyden ja kirjoitti teoksen Prolegomena, joka teki yhteenvedon Kritiikin pääkohdista.
xxx/ellauri076.html on line 525: Nebraska-niminen leffa hölmöstä vanhuxesta, joka ei ollut oppinut mitään koko elämänsä aikana, vaan meni lehtitilauskusetuxen halpaan koko rahan edestä, oli hyvä sixi että a) siinä oli vain tavallisia ihmisiä b) siinä ei tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja c) siinä kaikesta tylystä persuilusta huolimatta oli jotain epämakeaa välittämisen tuntua perheen kesken ainakin. Muut sukulaiset oli kyllä kusipäitä. Mukana sopassa myös d) perijenkkiläistä American dreamia keskellä epätoivoisen köyhää elotonta preeriaa. Tyhmä äijä oli sikäli tyhmä että se uskoi kaiken mitä sille sanottiin. Sepä vahinko sanoi huijarilehden konttorimuija osaaottavasti. Istuinpehmuste vai lippis? Lippis, valizi vanhus irtohampaat sihisten. Prize Moron luki lakissa. Näyttelijä esitti erittäin osuvasti ikävää narsistista dementtiä, muttei juuri osoittanut mitä hyvää siinä ehkä oli, paizi viimeistä silmäystä ylikilttiin poikaan avolavan ratissa. No kuten Seija huomautti, Alzheimer voi muuttaa luonnetta loppupeleissä. Mustakin voi tulla vaikka kiltti.
xxx/ellauri136.html on line 385: "Beggar" - runo, joka muutti näkymiä runoilija, joka järjesti hänet ja pakotti hänet voittamaan hänen rakkautensa herkkään kynteliinsä. Mikhailin ystävät tiesivät, että tyttö vain haaveili häntä, mutta he eivät kiirittele puhetta siitä, koska he muistivat kirjailijan räjähtävää luonnetta. Lermontovin "Kavun" runon analyysi osoittaa, että runoilija pystyi tunnustamaan itselleen, että hän erehtyi ja kauneus osoittautui arvottomaksi hänen rakkaudelleen.
xxx/ellauri173.html on line 395: "Totisesti, rakas lordi, sinä saat minut ymmärtämään, että lordia voidaan kutsua Byroniksi! Edison vastasi hymyillen, "ja sinun täytyy olla hyvin pettynyt, että olet turvautunut kaikkeen tähän epäkäytännölliseen runouteen sen sijaan, että olisit myöntänyt banaalia todellisuutta. Eikö olekin mahtavaa oopperaa? Kuka nainen voisi koskaan tulla raskaaksi (saati kexiä tällästä) muutamaa vihonviimeistä mystistä olentoa lukuun ottamatta? Jumalan vuoksi vain ihminen nostaa luonnettaan näin."
xxx/ellauri173.html on line 868: ― Ihmettelin ensinnäkin, miksi kysyit minulta niin syvästi naissubjektimme älyllistä luonnetta? "Koska minun piti tietää, minkä pään asiaxi sinä itse käsitit älykkyyden", vastasi Edison. Etu- vai takapiästä puhut, eli tunneälystä? Muista, että vähiten vaikein asia on fyysinen lisääntyminen, ja vaikeinta on saaga tekoäly tekemään muuta kuin kääntämään päätä ja päästämään ooh ooh jes jes tyyppisiä ääniä. Tän tunneälyn pitää riittää. Muuten ei kannata vaihtaa.
xxx/ellauri175.html on line 739: Olen kertonut teille, kuinka paljon arvostin tämän naisen luonnetta ja – ymmärrä minua, herrani – hänen älykkyyttään. – ja sen vanhan ystävyyden nimissä, jota hänen onnettomuutensa saattoi vain lisätä minussa, asetin, niin hyvin kuin pystyin, kaksi lasta ja ryhdyin toimiin suojellakseni heidän äitiään kaikilta ahdistuksilta. Aika pitkä aika kului. Eliskä siis se Hadalyn penny for an ex-leper meni ize asiassa Sowanalle.
xxx/ellauri202.html on line 72: Kantaako tunteet elämän kalkkiviivoille asti? Se jää nähtäväxi. Rachel on juutalaistaustainen ja hän on viettänyt muutenkin ilmeisesti rajua elämää, tämä ei ole omiaan lisäämään suhteen tasapainoa. Nuoresta naisesta paljastuu koko ajan omituisia piirteitä ja hänen menneisyytensä nousee dominoivaksi asiaksi. Herra Oscar Thibaultia ei juurikaan kirjassa huomioida ja Jacquesin osuus kapenee lähinnä Jenny de Fontanin kanssa hippailuksi. Danielista on kuoriutunut seurapiirigigolo joka on orientoitunut taiteellisesti naisten kanssa valssia pyöriväksi partaveitseksi. Jerome de Fontanen luonnetta syvennetään ja paljastuukin että hänellä ja Danielilla on luonteenomaisia yhtäläisyyksiä enemmän kuin voisi kuvitella. Paljastuupa jopa yhteinen tuttavuuskin, joka ei sanalla sanoen mairittele.
xxx/ellauri208.html on line 660: Runoissaan ja aforismeissaan Björling edustaa henkisen valppauden ja jäntevyyden vaatimusta. Vapaarytmisissä, usein lyhyissä runoissaan hän mielellään jättää lauseet kesken tähdentääkseen runon ”avointa” luonnetta. Yksi hänen runoutensa kantavia voimia on eettinen ajattelu. Toinen on länsi-itämaiseen perinteeseen yhtyvä näkemys ilmiöitten ykseydestä elämän tapahtumissa, hetkestä hetkeen. Joskus hänen runonsa jäävät salakieleksi, mikä on antanut hänelle vaikeatajuisen runoilijan maineen. No vittu eihän sen kyhhäyxissä ole riimiä eikä järkeä, no rhyme nor reason.
xxx/ellauri233.html on line 345: Viidentoista Japanissa vietetyn vuoden jälkeen Adamsin oli vaikea luoda suhteita röyhkeisiin englantilaisiin tulokkaisiin. Aluksi hän vältti vuonna 1613 saapuneiden englantilaisten merimiesten seuraa eikä päässyt hyviin väliin Sarisin paskiaisen kanssa, mutta Richard Cocks, Hirado-tehtaan johtaja, alkoi arvostaa Adamsin luonnetta ja sitä, mitä hän oli hankkinut japanilaisesta itsehallinnasta.
xxx/ellauri235.html on line 128: Horatio Hornblower: Sarja kertoo tämän laivaston johtajan tarinan siitä, kun hän astui palvelukseen 17-vuotiaana poikana ensimmäisen vaimonsa kuolemaan ja toisen melkein kuolemaan. Hän saattoi aloittaa elämänsä köyhänä poikana, jolla ei ole vaikutusvaltaisia ystäviä, mutta taistelurohkeus ja -taito vahvistavat hänen luonnettaan ja johtajuuskykyään, ja lopulta hän nousi kontraamiraaliksi. Hän ymmärtää miesten johtajuuden ja sotilaallisen komentoketjun, mutta ei pärjää niin hyvin, kun hänen täytyy olla suhteessa naisiin tai toimia maalla, kuten Odysseus tai merilehmä.
xxx/ellauri265.html on line 85: Seuraava teema liittyy puheen totuudellisuuteen. Kuulijan näkökulmasta on tärkeää tietää, puhutaanko hänelle totta vai ei. Tätä tarkoitusta varten ihmisille kehittyy osana kommunikaatiotaitoja niin sanottu episteeminen valppaus, millä viitataan kykyyn erottaa totuus epätotuudesta. Totuus on itsessään vaikea filosofinen käsite, josta jakson vieras filosofi Ilkka Niiniluoto on kirjoittanut paljon. Hän totesi jaksossa, että ihmisellä on totuuden ja tiedon kaipuu, mutta samalla ihmisen kyky käyttää mielikuvitusta johtaa välillä ajattelemaan totuudenvastaisesti. Iso filosofinen kiistakysymys on, voiko ihminen ylipäätänsä saada totuudenmukaista tietoa ulkomaailmasta vai värittyykö kaikki tieto, kun se suodattuu aistien ja ihmisen päässä olevien mielikuvien kautta hänen tietoisuuteensa. Ilkka on pohtinut paljon myös tieteellisen tiedon luonnetta: miten se eroaa arkitiedosta ja kokemustiedosta.
xxx/ellauri286.html on line 176: Päättäessään, että jälki oli liian suuri naulalla jätettäväksi, kertoja pohtii elämän mysteeriä ja ajatuksen epätarkkuutta. Hän kokoaa luettelon kaikesta elämästään menettämänsä omaisuudesta, mukaan lukien kirjansidontatyökalut, lintuhäkit, käsiurut ja jalokivet. Hän vertaa elämää hektiseen ja nopeaan matkaan metrolla, jossa hän suri sen tuhlausta, epämuodollisuutta ja satunnaista luonnetta.
xxx/ellauri286.html on line 225: Aivan kuten neuvostoaikana, myös nyt Venäjän informaatio-operaatioita luodaan kokonaisvaltaisesti ja ne kuuluvat kaikkiin Venäjän toiminnan aloihin. Operaatioita ovat toteuttamassa niin diplomaatit, poliitikot, virkamiehet, poliittiset aktiivit, eri alojen asiantuntijat ja taiteilijat, tupeetukkaiset kirjailijat, toimittajat, kustantajat, tulkit, viestintä-alan ammattilaiset kuin it-osaajatkin – kaikki jotka toimivat tiedon, kielen, mielen, mielikuvien ja niiden luomisen saralla. Siellä missä käytetään kieltä, käytetään siis myös informaatiosodan välineitä ja se määrää toiminnan luonnetta.
xxx/ellauri287.html on line 389: Kirjeet valaisevat meille "apostoli" Paavalin luonnetta paremmin kuin kenenkään antiikin henkilön Ciceroa ehkä lukuunottamatta. Apinoiden teot taas kuvailevat hänen lähetysmatkojaan. This kirja kertoo meille, missä paikoissa hän kävi ja mitä hän niissä teki. Ainoat apostolit, joilla näissä kertomuksissa on huomattava osa, ovat Pietari, alkuosan keskeisin hahmo, ja Paavali, joka on keskeisenä henkilönä yhdeksännestä luvusta kirjan loppuun. Kirjan aiheena on kristinuskon leviäminen Jerusalemista Roomaan apostolinkyydillä juutalaisten kiihkeäin vastarinnan ahdistaessa sitä joka taholta. Se, että roomalaiset virkamiehet on kuvattu myötämielisiksi kristinuskolle, tukee hyvin sitä teoriaa, että Luukasa kirjoitti kirjan Paavalin ollessa Roomassa odottamassa hovioikeuden päätöstä ja toivoi tällä sepustuxella voittavansa hänen puolelleen pääkaupungin vaikutusvaltaisen porukan myötätunnon.
xxx/ellauri287.html on line 516: Yrittessään kilpailla kristinuskon kanssa tällä tavalla Julianus muutti perusteellisesti pakanallisen palvonnan luonnetta. Toisin sanoen hän teki pakanuudesta uskonnon, vaikka se oli kerran ollut vain perinnejärjestelmä.
xxx/ellauri287.html on line 630: Tällä tavoin Dionin puhe paikantaa roomalaisen aikakauden Tarsuksen, Kilikian metropolin ja merkittävimmän sataman, kreikkalaisen ja barbaarimaailman ambivalenttiselle kynnykselle. Vaikka monet nykyajan kaupungit Syyriassa ja Foinikiassa, mukaan lukien Arados, viljelivät kreikkalaista kulttuuria, Dio edustaa Tarsosta keskeisenä paikkana, jonka kautta Kreikan Vähä-Aasian maisema voisi kärsiä merellä liikkuvien barbaarifoinikialaisten vaikutuksesta. Itse asiassa, kääntämällä Platonin sanonnan ionilaisista, lyydialaisista, ja frygialaisista musiikin genreistä aasialaisen pehmeyden merkkinä (Rep. 398e-399e ja Lach. 188d), Dion väittää, että Tarsoksessa foinikialaisen fagotti"musiikin" äänet valtasivat nyt nämä ylivoimaiset harmoniat, jotka olivat ominaisia nykyaikaisen Vähä-Aasian kreikkalaisille (tai . 33.42) ja turmelivat niiden kuulijoiden luonteen. Kuvaamalla "nuuskutusta" sekä sairaudeksi, joka muovaili barbaarisen luonnetta, että merkkinä, joka osoittaa sen olemassaolon kreikkalaisten kansalais- ja kulttuurikäytäntöjen näyttöruudun alla, Dio ilmaisee oletetulle tarsolaiselle yleisölleen, että se on hävitettävä, jos he haluavat säilyttää Vähä-Aasian maltillisten kreikkalaisten miesten asenteet, eikä olla jotain foinikialaisia poseeraajia.
xxx/ellauri291.html on line 138: Lucille Ball (Lucy), Reisiluu Oy:n johtaja, ei tuntenut projektin luonnetta, mutta hän auttoi avaruuspilotin tuottamisessa. Tinker tilasi ensimmäisen pilotin, josta tuli "The Cage". NBC torjui tuloksena syntyneen lentäjän sanomalla, että se oli "liian aivohalvaus". LOL, enteellistä, eller hyyr Rodberry?
xxx/ellauri295.html on line 371: Maut ovat monet. Kenelle tekstin on oltava raaka ja mehukas, kenelle kypsä ja herkullinen, kenelle huumaava ja päihdyttävä. Eika suotta tähdennetä lukijan ja kirjailijan suhteen "intiimiä luonnetta": yksi lukija kaipaa kutkuttavaa kouraisevaa ja kihelmöittävää tekstiä, toinen satuttavaa kipeää ja polttavaa, kolmas purevaa, viiltävää ja ruoskivaa, neljännelle on oltava lumoava. viettelevä, hivelevaä, hyväilevä ja kaikki on "vangittava", "temmattava mukaansa" ja "pidettävä otteessaan", kaikille on annettava "nautinnollinen elämys", mitä "voimakkaampi", sita auliimmin lukija repäisee vaatteensa ja antautuu kirjailijaa rakastamaan, palvomaan ja jumaloimaan.
xxx/ellauri303.html on line 533: Vaikka nämä juutalaisuuden pääperiaatteiden sanamuodot sisällytettiin jossain määrin liturgiaan ja niitä käytettiin opetustarkoituksiin, niillä ei ollut sen suurempaa painoarvoa kuin niiden kirjoittajien maine ja oppiminen. Yhdelläkään heistä ei ollut sellaista arvovaltaista luonnetta, jonka kristinusko antoi kolmelle suurelle kaavalleen ( Apostolinen uskontunnustus , Nikealainen tai Konstantinopolilainen ja Athanasian ) tai muslimien Kalimat As- Shahadat . Yhtään juutalaisten filosofien ja rabbien kynistä olevista monista tiivistelmistä ei ole sijoitettu toista tärkeämmäxi.
xxx/ellauri356.html on line 499:
Kristevasta tuli 1979 myös psykoanalyytikko hänen osallistuttuaan Jacques Lacanin seminaareihin. Tätä ajanjaksoa nimitetään Kristevan teoreettiseksi vaiheeksi. Kristeva on 1980-luvun jälkeen käsitellyt temaattisesti erilaisia aiheita, kuten uskon luonnetta ja naisneroja kuten Colette ja Arendt.
xxx/ellauri357.html on line 273: 2. Tämä ensimmäinen tutkimus velvoittaa meidät harkitsemaan heti alussa Sielun luonnetta - eli pitääkö tehdä ero Soulin ja Essential Soulin [yksilöllisen sielun ja sielulajin välillä itse]. Ja mixi vitussa jos saa kysyä?
xxx/ellauri358.html on line 259: Mies voi penixensä avuilla viipyä hyvän tovin syvälläkin naisen sisässä. Hylkäämättä, tarrautumatta. Jäämättä nalkkiin kuin koiroystävämme. Heidän asiansa on silti yhteinen: etiikkaa on jo sukuelimellisyydessä. Miten niin etiikkaa? Etiikka (m. kreik. ἠθική [φιλοσοφία], sanasta ἤθος, ēthos, vakiintuneet tavat) on tutkimusala, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää, hyvää elämää, sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta. Tässä sillä tarkoitetaan hyvää siitinelämää. Taipuessani miehen puoleen sääreni liikahtavat. Teen taas jokapäiväisen elämän liikkeet.
xxx/ellauri363.html on line 128: Toisin kuin monet nykyajan esteetikot, Gadamer piti kauneuden kokemusta keskeisenä osana taiteen luonteen ymmärtämistä. Rumat kuvat eivät ole taidetta. Taide on leikkiä, symbolia ja juhlaa. Taideteoksella on siis juhlallinen, symbolinen ja leikkisä luonne, sillä festivaali vie meidät samalla tavalla pois tavallisesta ajasta ja avaa samalla todellisen yhteisön mahdollisuuden. Kaunis musiikki tarjoaa arvokkaan lähteen pohtia taiteen luonnetta ja ymmärrystä yleensä.
xxx/ellauri388.html on line 245: Freud osoitti myös ymmärrystä panohalulle. "Tehtävä hillitä niin voimakas vaisto kuin seksuaalinen impulssi, muuten kuin antamalla sille tyydytystä", hän kirjoittaa, "on tehtävä, joka voi käyttää miehen koko voiman. Alistus sublimaatiolla, ohjaamalla seksuaaliset voimat korkeampaan sivilisaatioon, voi onnistua vähemmistön kanssa, ja näilläkin vain hetken, vähiten kiihkeän nuoruuden vuosien aikana. Useimmat muut tulevat neuroottisiksi tai muutoin surullisiksi. Kokemus osoittaa, että suurin osa yhteiskuntamme muodostavista ihmisistä on perustuslaillisesti epätasa-arvoinen pidättäytymisen tehtävän suhteen. Sanomme todellakin, että taistelu tämän voimakkaan impulssin kanssa ja taistelun painottaminen sielun elämän eettisiin ja esteettisiin voimiin vaatii "teräs" luonnetta, ja muutamille suotuisasti järjestäytyneille luonteille tämä on totta; on myös tunnustettava, että meidän aikanamme näin leimattu yksilöllisen luonteen erilaistuminen tulee mahdolliseksi vain seksuaalisten rajoitusten kautta. Mutta ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksista kamppailu aistillisuuden kanssa kuluttaa käytettävissä olevan luonteen energian, ja tämä juuri silloin, kun nuori mies tarvitsee kaiken voimansa voittaakseen paikkansa maailmassa."
xxx/ellauri388.html on line 324: Kolibri on onnellinen omalla tavallaan, kotka omallansa ja huuhkain omallaan. Ei kukaan voi tulla toisensa asemaan. Te voitte elää nykyisyyden elämää, onnellista ja hyödyllistä elämää, vaikka se laadultaan eroaakin muiden elämästä. Ei kuitenkaan missään asiassa ihminen voi voimakkaammin ilmaista omaa personallista luonnettaan ja samalla suhdettansa koko maailmaan, kuin luomiskyvyn alalla.
89