ellauri050.html on line 900: Jos silläkään nyt on niin paljon merkitystä. Ei ne muistijäljet ole paljon pitkäikäisempiä. Mitä mäkään muistan enää Elna-mummista? "Törrtelöpiä!" Missäs se kristillisyys tässä luuraa? Jeesuxesta ei mitään mainintaa. Kalle Päätaloko se on vapahtajan roolissa? Enemmän sanoja sillä oli kuin Jeesuxella. Taitaa vanha testamenttikin jäädä toisexi. Eikös kristitylle pääasiana pitäis olla oma pelastus? Ritvan luonnehdinta muistuttaa enempi esi-isäin palvontaa, jotain konfutselaisuutta.
ellauri153.html on line 366: left unchecked, or it arises from a tendency S that is strategically opposed to the good in G. Ai siis evil on nimenomaan apinoiden takaiskut, ja ne on kaoottisia silloin kun ne ei ole dogin nimenomaisia pyrkimyxiä vaan vahinkolaukaus, valitettava sivuvaikutus. We apologize for the inconvenience. Paizi jopin kohdalla ne oli täysin tahallisia. Ja miten niin kaaos? Aika kosmeettinen apinamorfinen luonnehdinta maailman menosta. Tuskin on mielessä nonlineaarinen determinismi.
ellauri158.html on line 332: Höm. Ruumiillinen on varma ja määrätietoinen olio. Ei tuo nyt ole kummonenkaan määritelmä, enempi tollanen epämääräinen luonnehdinta.
ellauri162.html on line 383: Ensimmäinen kvartetti - Nuoret. Ensimmäinen kvartaatio koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä osasta, jotka on rajattu välimerkeillä (jakeet 1-2 ja 3-4). Nuorten mielleys on seurausta masentavaan arvioon. Menneisyyden nuorten luonnehdinta: nuoret esitetään varjon ja valon vuorottelun välimerkkinä ("siellä täällä", "tumma", "loistava"). Tämä vuorottelu on vertauskuvallisesti toivon ja epätoivon, impulssien kohti ihannetta ja pernan painoa. Lannistavaa tasetta korostetaan aiemmin, ja se on laadittu "on tehty" (kohti 3) ja sitä koskevasta ehdotuksesta. Se on seurausta myrskyisästä nuoruudesta. Metafora jatkuu puutarhan (elämän) kuvassa, joka on tuhoutunut ja lähes kokonaan riisuttu sen tuotannoista kuten syksyllä. Ajatusta vuorottelevista auringosta ja sateesta korostaa voimakas välimerkki (";" ja ".").
ellauri317.html on line 133: Kuten humoristiselle sävelelle sopii, Eneidan luonnehdinta on sopivasti realistisempi ja maanläheisempi kuin Vergiliusin idealisoitu sankarillisuus. Aeneasta kuvataan avausriveissä varsin positiivisesti "ketteränä kaverina ja helvetin motoroituna kasakkapoikana" (ukr: Еней був парубок моторний), mutta nopeasti käy ilmi, että Troijan prinssin ja hänen miehiensä rajalliset kyvyt ovat paljon useammin käytössä. syömisestä, tanssimisesta, painista, huorasta ja ennen kaikkea juomisesta kuin eeppisen teurastuksen ja valtakunnan rakentamisen kunniasta.
ellauri347.html on line 163: Antisemiitti ja juutalainen (ranskaksi: Réflexions sur la question juive, "Reflections on the Jewish Question") on Jean-Paul Sartren kirjoittama essee antisemitismistä pian Pariisin vapautumisen jälkeen Saksan miehityksestä vuonna 1944. Essee analysoi neljää luonnehdintaa ja niiden vuorovaikutusta: Jewish, the jewnattic, the nautsaite ja the enutatic juutalainen. Intellektuaalinen juutalainen historioitsija David Nirenberg lainasi tätä esseetä ja sen näkyvää havaintoa, että "jos juutalaista ei olisi olemassa, antisemiitti keksisi hänet". Usein se on myös syvä intohimo: "Jotkut miehet menevät yhtäkkiä impotenssiin, jos he saavat tietää naiselta, jonka kanssa he rakastelevat, että hän on juutalainen. En minä, minulla ei ollut mitään ongelmaa söpön adoptoitavani naimisessa." Antisemitismi on tapa tuntea olonsa hyväksi, jopa ylpeäksi, eikä syyllistyä pahasti eksistentialismin mukanaan tuomasta vastuun huovutuxesta. Sitten hän lainaa eksistentialismista ja fenomenologisesta filosofiastaan ​​määritelläkseen juutalaisen ihmisenä, jota muut katsovat ja sanovat: "Katso, hän on juutalainen". Niin kuin tuoli on myös tuoli, jota toiset pitävät tuolina juutalaisena. Juutalainen juutalaisuus on siis olemassa vain siinä määrin, kuin heidän ympärillään olevat pitävät heitä juutalaisina.
ellauri435.html on line 165: Antisemiitti ja juutalainen (ranskaksi: Réflexions sur la question juive, "Reflections on the Jewish Question") on Jean-Paul Sartren kirjoittama essee antisemitismistä pian Pariisin vapautumisen jälkeen Saksan miehityksestä vuonna 1944. Essee analysoi neljää luonnehdintaa ja niiden vuorovaikutusta: Jewish, the jewnattic, the nautsaite ja the enutatic juutalainen. Intellektuaalinen juutalainen historioitsija David Nirenberg lainasi tätä esseetä ja sen näkyvää havaintoa, että "jos juutalaista ei olisi olemassa, antisemiitti keksisi hänet". Usein se on myös syvä intohimo: "Jotkut miehet menevät yhtäkkiä impotenssiin, jos he saavat tietää naiselta, jonka kanssa he rakastelevat, että hän on juutalainen. En minä, minulla ei ollut mitään ongelmaa söpön adoptoitavani naimisessa." Antisemitismi on tapa tuntea olonsa hyväksi, jopa ylpeäksi, eikä syyllistyä pahasti eksistentialismin mukanaan tuomasta vastuun huovutuxesta. Sitten hän lainaa eksistentialismista ja fenomenologisesta filosofiastaan ​​määritelläkseen juutalaisen ihmisenä, jota muut katsovat ja sanovat: "Katso, hän on juutalainen". Niin kuin tuoli on myös tuoli, jota toiset pitävät tuolina juutalaisena. Juutalainen juutalaisuus on siis olemassa vain siinä määrin, kuin heidän ympärillään olevat pitävät heitä juutalaisina.
ellauri439.html on line 93: Postuumisesti tuotetussa näytelmässään Der Müll, die Stadt und der Tod (Roska, kaupunki ja kuolema, 1985) saksalainen näytelmäkirjailija ja ohjaaja Rainer Werner Fassbinder satirisoi "rikasta juutalaista", joka käytti juutalaisuuttansa hyväkseen liike-elämään ja poliittisiin tarkoituksiin. Monet pitivät tätä luonnehdintaa vinona hyökkäyksenä Bubisia vastaan. Vastauksena Bubis ja muut Frankfurtin juutalaisyhteisön jäsenet miehittivät Schaubühne-teatterin näyttämön, mikä esti näytelmän debyytin. Hänen hautajaisissaan israelilainen taiteilija Meir Mendelssohn häpäisi hänen hautansa. Mendelssohn väitti, että Bubis oli "käyttänyt hyväkseen juutalaisuuttansa". Bubis pyysi, että hänet haudattaisiin Israeliin.
xxx/ellauri167.html on line 268: And now for something completely different! Isaac Singerin luonnehdinta sen isän lapsenuskosta on siteerauxen arvoinen. Tämän paremmin voi uskonnollista maailmankuvaa tuskin puolustaa.
xxx/ellauri312.html on line 522: Rorty kannattaa sitä, mitä vielä mitättömämpi filosofi Nick Gall luonnehtii "rajattomaksi toivoksi" tai "melankoliseksi meliorismiksi ". Tämän näkemyksen mukaan Rorty korvaa fundalistiset toiveet varmuudesta ikuisen kasvun ja jatkuvan muutoksen toivolla, jonka hän uskoo mahdollistavan keskustelun ja toiveiden lähettämisen uusiin suuntiin, joita emme tällä hetkellä voi kuvitella. Mitä vittua, ikuinen kasvu johtaa täystuhoon, sen luulis ymmärtävän tyhmänkin. Vitun kapitalisti. Hän vertaa tukkutoivoa vähittäiskaupan toivoon. Hän sanoo: "Salli minun tehdä yhteenveto tarjoamalla kolmas ja viimeinen luonnehdinta pragmatismista: Se on oppi, että tutkimukselle ei ole rajoituksia paitsi keskustelun aiheuttamia rajoituksia - ei tukkurajoituksia, jotka johtuvat esineiden tai mielen luonteesta. tai kielestä, mutta vain niitä vähittäismyyntirajoituksia, jotka ovat peräisin muiden tiedustelutovereiden huomautuksista."
xxx/ellauri410.html on line 852: Huomaa : Donna me prega ilmaisee näkemyksen rakkaudesta, Amoresta, Marsista (17-18) eikä Venuksesta syntyneenä pimeytenä, joka astuu älyyn kuin lehmänläjään, (21-28), syrjäyttää järjen ja suuntaa tahdon senkaltaiseen (57-66) prosessiin, joka uhkaa kohtalokkaalla (35) sekaannuksella. Se kiihottaa jaloja henkiä, koska sillä on hyveitä (69-70), mutta sillä on taipumus hämärtää älyn valoa (36-56) ja vääristää sitä. Järjen haaste voitetaan vain itsehillinnän avulla, eikä rakkauden iloilla ole ihanteellista merkitystä. Dante otti pohjimmiltaan erilaisen kannan, jossa rakkaus on positiivista ja etenee fyysisestä älylliseen henkiseen ulottuvuuteen. Guidon luonnehdinta rakkaudesta (64-68) muodostaa voimakkaan kuvan, ja vertaisin Guidoa Marloween ja Shelleyyn hänen mahdollisessa ateismissaan, hänen ylpeässään individualistisessa luonteestaan ​​ja poliittisessa osallistumisessaan, mutta ennen kaikkea tässä mielessä pimeiden kaoottisten voimien merkityksessä, jotka johtuvat intohimosta ja voivat käynnistää pään ja sydämen sodan. No Dante ei tiettävästi koskaan päässyt Beatricen häpyhuulille. Helppo sanoa kun ei ole koittanut.
11