ellauri032.html on line 138: Pascal muutti sisarensa kanssa takaisin Pariisiin vuoden 1647 tienoilla, jonne heitä seurasi pian myös heidän isänsä, joka oli nimitetty hallitusneuvokseksi. Pariisissa viettämänsä lyhyen hetken aikana Pascal tapasi kuuluisan ranskalaisen filosofin René Descartes’n, joka teki epävirallisen vierailun hänen luonaan. Descartes’n ja Pascalin kohtaaminen oli täynnä jännitteitä johtuen heidän lukuisista erimielisyyksistään ja keskinäisestä kateudestaan. Descartes ei suostunut uskomaan, että Pascalin Tutkielma kartioleikkauksista voisi olla 16-vuotiaan nuorukaisen kirjoittama, ja lisäksi hän epäili Pascalin varastaneen ilmapuntarikokeen idean häneltä, koska Descartes itse oli ehdottanut Pascalin saamien tuloksien mahdollisuutta eräässä kirjeessään Mersennelle.
ellauri073.html on line 376: Galenus Abrahams jatkoi kuitenkin yhteydenpitoa muihin liikkeisiin ja solmi yhteydet Englannin kveekareihin, joista George Fox ja William Penn vierailivat hänen luonaan, yrittäen turhaan saada tätä hyväksymään spiritualistiset katsomuksensa. Abrahamsia seurasi johtajana John Dektanel, joka perusti yhdessä muiden kanssa Amsterdamiin saarnaajaseminaarin vuonna 1735. Dektanel kirjoitti myös katekismuksen ja julkaisi vuonna 1753 valikoiman Menno Simonsin kirjoituksia.
ellauri093.html on line 163: Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. (Ilmeisesti 20v kakku siis. ) Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen lähestyä Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsoen kurjuudessa ja nöyryytettynä, syöden Maon pyllynreikiä. Taivaassa tilipussi kasvoi sitä paremmin. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty kristillisiä hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972 ihan kuin minkä tahansa tavallisen vinkuintiaanipakanan.
ellauri108.html on line 333: 1A1Babylonissa asui mies, jonka nimi oli Jojakim. 2Hän otti vaimokseen Susannan, Hilkian tyttären, joka oli jumalaapelkäävä ja hyvin kaunis. 3Myös Susannan vanhemmat olivat hurskaita, ja he olivat opettaneet tytärtään elämään Mooseksen lain mukaan. 4Jojakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa vieressä puutarha. Juutalaisten oli tapana kokoontua hänen luonaan, koska hän oli arvossapidetyin heistä kaikista.
ellauri156.html on line 229: 24Sen tähden, poikani, kuulkaa minua, tarkatkaa suuni sanoja. 25Älköön sinun sydämesi poiketko tuon naisen teille, älä eksy hänen poluilleen. 26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on tappanut. 27 Hänen talostaan lähtevät tuonelan tiet, ne vievät alas kuoleman kammioihin. Hänen luonaan vaanii kohtalo pahempi kuin pieni kuolema. Ja se on pirun kallista. Usko pois, olen kokeillut.
ellauri156.html on line 664: 121Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: »Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. 2Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, 3mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tyttöystävä (wink wink). 4Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.»
ellauri277.html on line 142: Heinäkuussa 1908 Gibran meni Haskellin taloudellisella tuella opiskelemaan taidetta Pariisissa Académie Julianissa, missä hän liittyi Jean-Paul Laurensin ateljeeseen. Gibran oli hyväksynyt Haskellin tarjouksen osittain etääntyäkseen Michelinesta, "sillä hän tiesi, että tämä rakkaus oli vastoin hänen kiitollisuuttaan neiti Haskellia kohtaan"; kuitenkin "hänen yllätykseksi Micheline tuli yllättäen hänen luokseen Pariisissa." "Michel oli paxuna kuin Michelin-ukko, mutta raskaus oli kohdunulkoinen, ja hänen piti tehdä abortti, luultavasti Ranskassa." Micheline oli palannut Yhdysvaltoihin lokakuun lopussa. Gibran vieraili hänen luonaan palattuaan Pariisiin heinäkuussa 1910, mutta heidän välilleen ei jäänyt aavistustakaan läheisyydestä.
ellauri308.html on line 298: Kuusinen piti tiiviisti yhteyttä SKP:n johtohenkilöihin, etenkin Pelle Vissiin ja tyttäreensä Hertta Kuusiseen joka sotien jälkeen kohosi yhdeksi maan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista. Kuusinen oli naimisissa useasti ja sai paljon lapsia. Kuusisen lapsenlapset vierailivat hänen luonaan Moskovassa 1950-luvulla. Heidän mukaansa Kuusisen asema poliitikkona vaikutti korkealta ja elintaso yltäkylläiseltä verrattuna tavallisen neuvostokansalaisen silloisiin oloihin. Hänellä oli kaupunkiasunto valtion virkamiehille tarkoitetussa kerrostalossa ja lisäksi vapaa-ajan talo, datša, jonka kerrotaan olleen suuri kaksikerroksinen kivitalo Moskovan lähellä. Kuusisella oli käytössään henkilökuntaa, kuten vartija portilla, taloudenhoitaja-keittäjä ja adjutantteja.
ellauri316.html on line 344: Juri Timofejevitš Galanskov (venäjäksi: Ю‌рий Тимофе‌евич Галанско‌в; 19. kesäkuuta 1939 – 4. marraskuuta 1972) oli venäläinen runoilija, historioitsija, ihmisoikeusaktivisti ja toisinajattelija. Poliittisista toimistaan, kuten samizdat -almanakan perustamisesta ja toimittamisesta, hänet vangittiin vankiloissa, leireissä ja pakkohoitopsykiatrisissa sairaaloissa ( Psikhushkas ). Hän kuoli työleirillä. Länteen tuolloin saapuneiden kertomusten mukaan vuotavasta mahahaavasta kärsinyt Galanskov ei saanut sairaanhoitoa vankeutensa jälkeen, ja hänelle ruokittiin vankilassa suolakalaa ja mustaa leipää. Hän kuoli sen jälkeen, kun toinen vanki, jolla ei ollut pätevyyttä leikkaukseen, leikkasi häneltä mahahaavan. Leikkauksen jälkeen leirin hallinto kieltäytyi siirtämästä häntä sairaalaan tai sallimasta pätevien lääkäreiden käydä hänen luonaan. Ennen kuolemaansa Galanskov onnistui hiipimään kotiin kirjeen kanssa jossa sanottiin: "He tekevät kaikkensa nopeuttaakseen kuolemaani."
ellauri350.html on line 91: Kohut tuli Wienin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1932. Hänen opinnot kestivät kuusi vuotta, jona aikana hän vietti kuusi kuukautta harjoittelujaksoja Pariisissa, ensin Hôtel -Dieussa ja sitten Hôpital Saint-Louis'ssa. Jälkimmäinen sairaala on erikoistunut kupan hoitoon, mikä joutui Kohutille järkyttävien kokemusten kohteeksi. Pariisissa hän tutustui Istanbulista kotoisin olevaan juutalaisen lääketieteen opiskelijaan Jacques Palaciin ja vieraili hänen luonaan vuonna 1936. Seuraavana vuonna Kohutin isä kuoli leukemiaan ja Palac kuppaan. Joskus tämän jälkeen Kohut aloitti psykoterapian Walter Marseillesin kanssa, joka ei tuloxista päätellen näytä olleen pätevä ammattiinsa. Vuoden 1938 alussa Kohut aloitti psykoanalyysin Sigmund Freudin läheisen ystävän August Aichhornin kanssa. Ja johan alkoi Lyyti kirjoittaa kun sai oikean osoitteen.
ellauri353.html on line 510: Nuhjuisella New Yorkin sivukadulla 1880-luvun puolivälissä nuori Cedric Errol asuu äitinsä (joka tunnetaan nimellä "Rakkain") kanssa herttaisessa köyhyydessä isänsä, kapteeni Cedric Errolin, kuoleman jälkeen. Eräänä päivänä heidän luonaan vierailee englantilainen Havisham-niminen asianajaja ja lähettää viestin nuoren Cedricin isoisältä, Earl of Dorincourtilta, miljonääriltä, joka halveksii Yhdysvaltoja ja oli hyvin pettynyt, kun hänen nuorin poikansa meni naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa. Isänsä vanhempien veljien kuoltua Cedric on nyt perinyt arvonimen Lord Fauntleroy ja hän on kreivikunnan ja valtavan kartanon perillinen. Cedricin isoisä haluaa hänen asuvan Englannissa ja saavan koulutuksen englantilaisena aristokraattina. Hän tarjoaa poikansa leskelle talon ja taatut tulot, mutta kieltäytyy olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan, vaikka hän kieltäytyisi hänen rahoistaan.
ellauri362.html on line 437: Oppisopimuskoulutuksensa päättyessä Crabbe palasi kotiin Aldeburghiin ilman tulevaisuudennäkymiä ja hänellä oli hyvin vähän tietoa parantamisen taidosta. Hänen kotinsa oli onneton äitinsä sairauden sekä isänsä hillittömyyden ja väkivaltaisen luonteen vuoksi. Näiden vuosien aikana raudan on täytynyt päästä hänen sieluunsa. Hän yritti harjoittaa ammattiaan Aldeburghissa, ja hänet nimitettiin seurakunnan lääkäriksi. Sillä välin hän kuitenkin opiskeli luontoa ja varsinkin kasvitiedettä tuloksin, jotka, elleivät häntä lääkärinä palvelisi, olisivat hänen runoudelleen suuri arvo. Hän jatkoi paljon lukemista ja pohdiskelua, ja hänen mielensä kääntyi ehdottomasti uskon ja hurskauden puoleen. Sarah Elmy oli hänen lohdutuksensa ja toivonsa (monia vuosia myöhemmin eräässä Tarinassa nimeltä The Lover's Journey hän kirjoitti kuuluisan kuvauksen vierailustaan hänen luonaan); ja hän jatkoi runojen kirjoittamista, josta vähän on säilynyt. Vuosiin 1775–1779 kuuluu useita uskonnollisia runoja, vaikuttava pieni pala Mirristä joka kertoo, kuinka hän veti kirjailijan "väärien nautintojen" helpotuksesta "ylevämpiin käsityksiin", ja tyhjä säeteos nimeltä Midnight, joka, joskin hyvin synkkä, päättyy järkevään ja vahvaan rohkeuteen.
ellauri371.html on line 59: Sisäinen vihollinen. Se liberaali sielu sanoisi, että tällainen päättely on viittä vailla moraalista, kysyn: jos jokaisessa valtiossa on kaksi vihollista ja jos suhteessa ulkoiseen viholliseen hän on sallittua, eikä sitä pidetä moraalittomana käyttöä ryhtyä mihinkään taistelutoimiin, kuten: ei tajua hyökätä vihollista vastaan ​​hyökkäys-, puolustus- ja hyökkäyssuunnitelmilla sitten hänen luonaan yöllä tai epätasaisella määrällä ihmisiä. Miksi tällaisia toimenpiteitä esimerkiksi suhteessa pahimpaan viholliseen? yhteiskuntajärjestyksen ja vaurauden tuhoajaan, voit kutsua laittomaksi ja moraalittomaksi?
ellauri371.html on line 384: Tuleva orjuus. Siis joka kerta jolloin julkaisemme artikkeleita missä vertaamme hyvää hallitustamme menneen rauhan siunattuihin siunauxiin, vaikka väliin tuli pakotettuja vuosisatoja jännitystä, toimii uutena helpotuksena mainitulle hyvälle. Goyim-hallinnon virheet kuvataan meillä kirkkaimmissa väreissä. Vierailemme heidän luonaan herättäen niin paljon inhoa, että ihmiset haluaisivat rauhaa vaikka orjavaltiossa pahamaineisten ihmisoikeuxien tilalle. Kyllä, porukka joka kiusasi heitä niin paljon, uupui eniten ihmisen olemassaolon lähteillä, jossa käyttivätten hyväksi toisten naaraita. Joukko roistoja hyökkäsi sen tietämättä luovarit ojossa... Hyödyttomiä hallituksen muutoksia, joihin me yllytimme goimia, kun heikensimme heitä varten valtion rakennukset, ne väsyvät siihen mennessä nämä ihmiset. Mitä he halusivat sietää meiltä kaikkea, oma syy, ei ole riskiä kokea samoja kokemuksia uudelleen, levottomuutta ja vastoinkäymisiä. Korostamme erityisesti iloa osoittaa goyim-hallittavien historialliset virheet, joten vuosisatojen ajan, jotka ovat piinaneet ihmiskuntaa älykkyyden poissaololla kaikessa, mikä koskee hänen totuuttaan, hyötyjä huomaamatta, tyydytystä näyttää näiden hankkeiden vain pahentaneen tilannetta; eikä parantanut yleisten suhteiden tilaa, johon ihmisen elämä perustuu, eli E!F!K!.
ellauri372.html on line 364: Kun Pompeius itse saapui Damaskokseen vuonna 63 eKr., sekä Hyrcanus että Aristobulus vierailivat hänen luonaan siellä. Pompeius lykkäsi asian ratkaisemista ja ilmoitti vastustaville osapuolille ratkaisevansa sen, kun hän oli saapunut Juudeaan henkilökohtaisesti. Aristobulos, jolta oli rahat loppu, ei odottanut Pompeuksen päätöstä ja lähti Damaskuksesta sulkeutuakseen Aleksandriuminsa linnoitukseen. Se suututti Pompeuksen, joka marssi Juudeaan joukkoineen, joiden nähdessään Aristobulus perääntyi. Kun Pompeiuksen kenraali Aulus Gabinius johti joukkoa valloittamaan Jerusalemin, Aristobuluksen kannattajat kieltäytyivät päästämästä roomalaisia ​​joukkoja sisään. Suututtuneena Pompeius pidätti Aristobuluksen ja valmistautui piirittämään kaupunkia.
xxx/ellauri010.html on line 599: luonaan.
xxx/ellauri010.html on line 1682: Ilse oli pahalla päällä, kun Emilia puhui lähdöstään. Ilse ei ollut ollut ikinä missään kyläilemässä, ja se karvasteli hänen mieltään. Minä en lähtisi Suvikartanoon mistään hinnasta, hän sanoi. Siellä kummittelee. Voi minä en tahtoisi olla sinun sijassasi vaikka saisin mitä. Sinun isotätisi on kauhean juonikas, ja se vanha eukko, joka asuu hänen luonaan, on noita. Hän panee joka yö portinpylväiden päissä olevat kivikoirat ulvomaan: öö-örr-öö-örr.

xxx/ellauri123.html on line 742: Sai hengailla naapuruston yksinäisten vanhusten kanssa ja käydä heidän luonaan juomassa mehua ja syömässä pullaa. Pidellä letkua ja auttaa pumppaamaan löysää kumia ilman polkupyöräkypärää.
xxx/ellauri174.html on line 280: Seuraavana päivänä, jos joku tuomari voisi kuulustella häntä, hän vastaisi rankaisematta, "että tämä mies on ainakin kerran herännyt täysin vapaasti puolustautumaan olemalla palaamatta kotiin..." (vaikka hän tietää varsin hyvin, - koska syvällä mahtavassa vaistossaan hän tietää vain sen - että tämä mies, kaikkien muiden joukossa, ei voi jo enää täysin herätä hänestä ilman sellaisen energian ponnistelua, jota hän ei epäile. ei ja että jokainen uusiutuminen, - provosoi , jatkuvasti, hänen luonaan, epäselvästi, ― tekee siitä entistä vaikeampaa)!… ― Ja itse asiassa tuomari voi vain vastata tai päättää. Ja tällä naisella, joka jatkaa vastenmielistä työtänsä, on oikeus työntää väistämättä päivästä toiseen sokeaa miestään kohti tätä jyrkänteitä?
xxx/ellauri177.html on line 505: -- En kuule vittu nussi sua täällä. Mennään ulos, jos haluat lisätä katumuksiamme riemua meille molemmille... Läsnäolomme tässä paikassa on skandaali. Olemme Jumalan kanssa. -- Kuka, Jumala? huudahti Albine paniikissa, jälleen kerran iso tyttö päästää irti keskellä ei mitään. En tunne häntä, sinun Jumalaasi, en halua tuntea häntä, jos hän varastaa sinut minulta, joka ei ole koskaan tehnyt hänelle mitään. Setäni Jeanbernat on siis oikeassa sanoessaan, että sinun Jumalasi on pahuuden keksintö, tapa pelotella ihmisiä ja saada heidät itkemään... Valehtelet, et enää rakasta minua, eikä sinun Jumalaasi edes ole olemassa. "Olet hänen luonaan", toisti Abbe Mouret voimakkaasti. Sinä pilkkaat. Yhdellä hengityksellä hän voisi murskata sinut tomuksi, muttei vaan viizi, ihankuin piippusetä joka istui kiroilevan siilin pömppövazan päällä tässä äskettäin.
xxx/ellauri177.html on line 613: Tällä kertaa hän oli yksin, hän saattoi tuskailla ilman häpeää. Synti oli juuri lyönyt hänet alas sellaisella iskulla, ettei hänellä ollut voimaa poistua alttarin portaalta, jonne hän oli kaatunut. Hän jatkoi haukkomista siellä voimakkaasti hengittäen, poltti ketjussa ihan vaan tuskasta, mutta ei löytänyt kyyneleitä. Ja hän ajatteli menneisyyden rauhallista elämäänsä. Ah! mikä rauha, mikä luottamus hänen saapuessaan Artaudille! Pelastus tuntui hänestä kauniilta tieltä. Hän nauroi tuolloin, kun puhuimme kiusauksesta. Hän eli keskellä pahuutta tietämättä sitä, pelkäämättä sitä, varmuudella lannistavansa sitä. Hän oli täydellinen pappi, niin puhdas, niin tietämätön Jumalan edessä, että Jumala johti häntä kädestä kuin pientä lasta. Nyt kaikki tuo lapsellisuus oli kuollut. Jumala kävi hänen luonaan aamulla, ja heti hän koetteli häntä.
xxx/ellauri233.html on line 71: Carterin perheenyhdistäminen osoittautuu lyhytaikaiseksi, sillä valmistautuessaan avioeroromantiikkaan hän romahtaa ja hänet kiidätetään sairaalaan, jossa selviää, että syöpä on levinnyt jopa hänen saxanpähkinää muistuttaviin aivoihinsa. Edward, joka on nyt huomattavassa remissiossa, vierailee hänen luonaan tehdäkseen sovinnon. Carter, aina vaarallinen! triviaa tunteva fani paljastaa, kuinka viidakkokissa syöttää Edwardin kopi luwak -kahvin ja ulostaa sen ennen sadonkorjuuta. Kun molemmat nauravat hysteerisesti hämärälle tosiasialle, Carter pyytää Edwardia viimeistelemään listan hänen puolestaan. Mikäs siinä nyt niin hysteerisesti naurattaa? Jo on typerää.
xxx/ellauri233.html on line 291: Väitin että maamme oli pitkään etsinyt Itä-Intiaa, ja halusi ystävyyttä kaikkien kuninkaiden ja potentaattien kanssa kauppatavarana, koska meillä oli maassamme erilaisia ​​hyödykkeitä, joita näillä mailla ei ollut (ja kääntäen, mutta siitä en sanonut pihaustakaan) … Sitten hän kysyi, onko maassamme sotia? Vastasin hänelle kyllä, espanjalaisten ja portugalilaisten kanssa ollessani rauhassa kaikkien muiden kansojen kanssa (paizi esim niiden Afrikan neekerien ja araukaanien). Lisäksi hän kysyi minulta, mihin minä uskoin? Sanoin: erääseen Jumalaan joka loi taivaan ja maan. Hän kysyi minulta monia muita kysymyksiä uskonnollisista asioista ja monista muista asioista: Mitä tietä tulimme maahan. Minulla oli kartta koko maailmasta, ja näytin hänelle että Magellanin salmen läpi. Mitä hän ihmetteli ja luuli minun valehtelevan. Siten yhdestä asiasta toiseen asuin hänen luonaan puoleen yöhön asti. Toinen laivapuolisoni oli mustasukkainen. (William Adamsin kirjeestä ex-vaimolleen)
xxx/ellauri281.html on line 433: – Huhtikuussa hän ei enää jaksanut vastata puheluihin vaan nukkui paljon ja oli tosi huonona. Hänen luonaan oli tuolloin lapsuudenystävä Noona, joka sanoi, ettei sovi tulla. Kesällä Vesa-Matti joutui sairaalaan, ja kävin katsomassa häntä siellä muutaman kerran.
xxx/ellauri291.html on line 491: Jarno oli perhepäivähoitajan ensimmäinen hoitolapsi. Hoitajalla oli kolme omaa lasta, joista kaksi asui hänen luonaan.
xxx/ellauri319.html on line 694: Tämä jae kertoo meille, että Maria oli kihlattu (luvattu) Joosefille, kun enkeli Gabriel vieraili hänen luonaan kyrpä ojossa. Juutalaisten kihlaukset olivat laillisesti sitovia ja ne voitiin rikkoa vain rabbitin aamenella.
xxx/ellauri357.html on line 501: Joulukuussa Shelley tapasi Teresa (Emilia) Vivianin, joka oli Pisan kuvernöörin 19-vuotias tytär ja asui luostarissa odottaen sopivaa avioliittoa. Shelley "vieraili hänen luonaan" useita kertoja seuraavien kuukausien aikana, ja he aloittivat intohimoisen "kirjeenvaihdon", joka hiipui hiänen avioliittonsa jälkeen seuraavana syyskuussa. Emilia oli inspiraationa Shelleyn päärunolle Epipsychidion. (Se on izeriittoista ja izerakasta izetyydytystä, jossa runoilija kiihottuu omasta kuvastaan, äänestään ja tunteestaan. Xerox-koneella otettu belfie. Shelleyn runot on vitun klisheisiä, paljon klisheisempiä kuin kampurajalka Byronin.)
xxx/ellauri379.html on line 105: Kurtz kuolee matkalla takaisin ylös jokea, mutta ei ennen kuin paljastaa Marlowille pelottavan välähdyksen ihmisen pahuudesta, jolle hän oli altistunut. "Kauhu! Kauhu!" hän kertoo Marlowille ennen kuolemaansa. Marlowkin melkein kuolee, mutta hän palaa hautakaupunkiin toipumaan. Hän halveksii länsimaisen sivilisaation pieniä koettelemuksia, jotka näyttävät vaivaavan kaikkia hänen ympärillään. Kun hän paranee, hänen luonaan vierailevat erilaiset hahmot Kurtzin entisestä elämästä – elämästä, jota hän vietti ennen kuin hän löysi pimeän sisäpuolen Afrikasta.
28