Paremmin asioista perilläolevat tahot kuten luokallejääneet yläluokkien kokeneemmat jätkät ei napiaisille detaljeineen selitä syntyjä syviä,

ellauri020.html on line 681: Katriina pukeutuu Victor Costan housuihin (Victor saa olla kalsarisillaan tänään), kermaperseen väriseen svetariin, ja menestysjakkuun tweedistä. Se tuntee izensä ihan koulutytöxi, aika monta kertaa luokalle jääneexi, joka saa paljon viikkorahaa. Viihteen vuoxi ne menee Vermoon raveihin. Katrinka voittaa vedonlyönnissä £100 ja Markku häviää £50. Mut lyön vetoa et se pääsee vetäsemään ennenkuin päivä on pulkassa. Huono on onni pelissä, hyvä lemmessä. Illalla ne menee uupperaan. Katjuskalla on läpinäkyvä rinnusta ja keuhkotkin on vielä komiat. Komia on Markkukin - hetkinen tshekkaan kenen - ai niin Armanin puvussa. Sillon aina kalliit kuteet, Katinka hokaa vasta nyt. Sabrina huomaa ne ovella, ja Katjusha riitelee vähän Markun kanssa siitä, pitäiskö sille antaa potkut.
ellauri024.html on line 495: Arska kukkoilee ihmisen aateluudella ja ylevyydellä, kukoistaa kuin Esa Saarinen, vaikka onkin negatiivisempi. Se on setsuuri. Arskasta on mautonta nauraa koko säädylle tai luokalle, se nauraa mieluummin Haanpään mukana yxityiselle ontuvalle äijälle, hepalle ja koiralle. Musta pikemminkin päinvastoin. No nauranhan mä Arskan vammasen näköselle suvulle, isoisälle, isälle ja pojalle kuin se Haanpaan kolmikolle, raa´asti ja kypsymättömästi. Onkohan tää sen hymistely ihan vaan päälleliimattua, kieli poskessa? Niinhän se narsisteilla on useinkin.
ellauri033.html on line 1102: Sen elämä oli yhtä tunarointia. Villiers näyttää suitulta versiolta luokalle jääneestä luokkatoveristamme Klaus Karttusesta. Klasu kirjoitti säädyttömiä runoja mustaan vahakantiseen vihkoon tunnilla. Yx olmin näköinen kaunainen jatko-opiskelija haukkui mua deekuxi puhelimessa Sysmässä autotallin ovella, kun mä epäilin että sillä on mielenterveysongelma.
ellauri048.html on line 476: Tässä tulee taas eteen toi genrehölmöys. Kaikkein tärkeintä on tietää onx tää komedia, tragedia, road movie vai mikä. Vitun väliä! Elämäkin on tragikoomista, tyylitöntä tieleffaa ilman juonta, ainaista lopun alkua. Musta sellainen leffa on hyvä josta turvelot leffarasistit ei edes tiedä mihin se pitää lokeroida. Se muistuttaa elämää. Koko jako tragediaan ja komediaan oli säätyrasismia. Tragedia on ylevää hengennostatusta yläluokalle ja komedia viihdettä alhaiselle rahvaalle. No nehän enemmän tarvizee helpotusta naurusta. Yläluokka naureskelee matkalla pankkiin. Tragediassa ne työntää jalkaa peiton alta kylmään ja vetää sen sitten nautinnollisesti takaisin. Katharsis jaa pöntön pohjalle. Olo tuntuu keveältä.
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri141.html on line 798: Viimeinen tsääntti X on kaikista pitkäveteisin. Siinä saarnaajana on poeetta. Hemmetin pitkiä listoja. Paljon choseja. Hyödyttömimmät hemmot on parhaita, niikö esim poeetat, eli "kertojat". "Man's own responsibility and glory". Joopa joo. An epic of the human soul. Voi vittu mitä torttua. Inhottavaa progress potaskaa. Bernard kirjoitti tän turauxen siitä alunperin ranskaxi vuonna 1959. Pohjustikohan se tätä Noobelia? Mä menin sinä vuonna kansakoulun ekalle luokalle.
ellauri142.html on line 389: 3. viisussa jonka nimi on Maya Karma-jooga, opetetaan kermaperseiden edun nimessä nilkkiluokalle ja laahuxelle totalitarismin stooalaista oppia. Maija Karma piirsi söpöjä lastenkirjakuvia. Ei varmaan tiennyt ezen nimi on sanskritixi "harhakuva toiminta". Käyttöohjekin on painettu volapükixi.
ellauri276.html on line 439: Patrick Kavanagh opiskeli Kednaminshan kansalliskoulussa vuosina 1909–1916 ja lähti kuudennelle luokalle 13-vuotiaana. Hän opiskeli isälleen suutariksi ja työskenteli hänen tilallaan. Hän toimi myös maalivahtina Inniskeen Gaelic -jalkapallojoukkueessa. Myöhemmin hän pohti: "Vaikka talonpojan kirjaimellinen käsitys on maatilatyöntekijä, talonpoika on itse asiassa kaikki se ihmisjoukko, joka elää tietyn tietoisuustason alapuolella. He elävät pimeässä luolassa. tajuttomista ja he huutavat nähdessään valon." Hän kommentoi myös, että vaikka hän oli varttunut köyhällä alueella, "todellinen köyhyys oli valistumisen puute [ja] pelkään, että tämä tietämättömyyden sumu vaikutti minuun hirveästi." You can say that again!
xxx/ellauri081.html on line 216: Onnen päivät sijoittuu 1950-luvulle, presidentti Eisenhowerin aikaan, ja sen tapahtumapaikka on Milwaukeen olutkaupunki Wisconsinissa. Ne oli onnen päiviä keskiluokalle, Hoover ja McCarthy piti kommunistin (Dashiel Hammett) kurissa. Sarjan keskuksena on keskiluokkainen Cuntinghamin perhe: rautakauppias-isä Howard, kotiäiti Marion sekä poika Richie ja tytär Joanie. Sarja keskittyi alun perin teini-ikäisen Richien ja tämän kahden ystävän, Potsie Weberin ja Ralph Malphin ympärille, ja kuvasi teinielämää 1950-luvun Yhdysvalloissa. Alun perin sivuhahmoksi tarkoitettu Arthur "Fonzie" Fonzarelli, koulunsa kesken jättänyt nahkatakkinen moottoripyöräilijä ja automekaanikko, kohosi kuitenkin yleisösuosion ansiosta yhdeksi keskeisimmistä hahmoista. Richien poistuttua sarjasta seitsemän tuotantokauden jälkeen Fonzie nousi sarjan pääosaan.
xxx/ellauri081.html on line 651: Klaus Karttunen, joka jäi meidän luokalle kai kun sen isä oli kuollut tai jotain muuta surkeaa, ja joka kirjoitti erotiikkaa tihkuvia runoja mustaan vahakantiseen vihkoon tunnilla, käänsi intialaista kirjallisuutta ja väitteli koirankuonolaisista (Κυνοκέφαλοι). Professori siitäkin tuli loppupeleissä. Nyt elelee sekin emerituxena, ellei ole kuollut. Opin siltä sanan "kompetenssi" Porthanian ala-aulassa pyöröovilla. Oltiin vasta selvitty niistä sisälle putkahtamatta samantien ulos rekyylin voimasta.
xxx/ellauri086.html on line 530: Mistä tässä kaikessa on kysymys? Helppoa, sanoo hirvi. Kyse on kapitalismin ankarasta laista. Siitä kasautumisen ja kurjistumisen suppilosta, jonka parta-kalle niin hyvin kuvasi ja ennusti. Kapitalismi toimii vain avoimena järjestelmänä, jossa toisesta tuutista tulee sisään köyhiä ja niistä kuplii kökkäreitä eliitixi pinnalle. Aina on löydettävä vielä köyhempiä, joille R-kioskin pitäminen on win-win tilanne, jolloin aikaisemmat köyhimyxet siirtyvät yhteiskunnan "harteille" ja muuttuvat persuixi ja nazeixi. Mitä väliä, kuha raha virtaa luonnollisella painollaan ylöspäin talouskuplina ja kasautuu yhä harvalukuisemmalle omistavalle luokalle. Jotka voivat sitten vaikka lähettää sen raketilla taivaalle.
xxx/ellauri113.html on line 60: Löysää puhetta Erkki. Älkää löpiskö! huutaisi Omppu vihaisesti luokalle. Harva kunnon tieteellinen kysymys on edes mixi-kysymys, useammin ne on miten-kysymyxiä. Noi on ainaskin helppo vastata: 1) Ei se nouse se vaan näyttää siltä kun maapallo pyörähtää. 2) Kenen mielestä? Yhden pahuus on toiselle hyvä asia. 3) Koska se irtoaa ja maa vetää sitä puoleensa. 4) Koska mikään maan päällä ei ole ikuista. (Tän todisti Stephen Hawking Penrosen avulla 1965. Penrosen matematiikka oli vielä laajempi kuin Hawkingin.) 5) Sitä ei löydy minun pipliastani.
xxx/ellauri128.html on line 225: Maallinen vaelluxemme kehdosta hautaan ajatuxin, aforismein, sananparsin, säkein, herjoin ja huulin. 5299 vanhaa ja uutta oivallusta - hakemistot mm. puheenpitäjille ja toivottomille. Tarmon turaus on Vaakun tiilen päivitys sodan jälkeen esiin pullahtaneelle keskiluokkaisemmalle keskiluokalle.
xxx/ellauri356.html on line 422: Syyskuussa 1906 Marina Tsvetaeva tuli V.P. von Dervizin tyttöjen lukion neljänteen luokkaan ylärajaksi, josta hänet erotettiin kuusi kuukautta myöhemmin vapaa-ajattelun ja röyhkeyden vuoksi. Hän ei myöskään juurtunut A. S. Alferovan kuntosalille. Syyskuussa 1908 hän astui M. T. Brjuhhonenkon yksityisen tyttöjen lukion kuudennelle luokalle, josta hän valmistui kaksi vuotta myöhemmin.
16