ellauri003.html on line 490: Irstaus vähiten loukkaa luojaa

ellauri004.html on line 1196: Miks tarttee luojan viatonta lammasta pilallisen vuohen perään syödä? Ettäkö se uhraus olisi oikeen epistä? Vähän vierasmaalainen koko ajatus. Miten oman pojan tappo luojaa lohdutti? Aika skitsoa. Onko täydellisen olennon oltava myös täydellinen ääliö?
ellauri023.html on line 1222: Hupaisaa kyllä rovasti Rovamo perustelisi luojan tarvetta ihan samalla ex nihilo nihil fit argumentilla. Sen kexi Parmenides: ouden ex oudenos. Idealismin ykkösmies. Eli kukas tän kaiken loi ellei ollut luojaa ekana? Se ei kyllä toimi sen paremmin kuin muutkaan yrityxet vetää herraa hatusta, nimittäin voi kysyä takas mistäs reiästä se luoja sitten tuli? Tyhjästäkö? Jos se on ollut aina, niin mixei luodut sitten pystyis samaan. Kumpi oli ensin, muna vaiko kana? Kilpikonnia koko matka alas asti, kuten mummu todisteli Bertrand Russellille. Tästä löytyy pelkästään Wikipediasta löpinää sivukaupalla.
ellauri151.html on line 1114: Aikanaan Mordecai Meirin vaimo sai lapsen joka oli yhtä vankka ja epäsiisti kuin [uusi] isänsäkin. Vaimo leikki vauvan kanssa, leperteli "Kukkuu, kukkuu". Tarina ei ole aivan lopussa. Mordecai Meirin leski kuoli lavantautiin suuren sodan aikana. Voi murheen päivää. Äitini nyökäytti peruukki vinossa tälle uudelle lenkille päättymättömässä onnettomuuxien ketjussa, johon ei koskaan totu. Se todisti hänelle jällen kerran että elämä on pahaa unta ja että ei hyödytä tehdä syntiä luojaansa vastaan. Ehkä ei pitäisi koskaan syntyäkään... Mutta minkäs sille voi että on sntynyt? [Asiaan on paras puuttua aiemmassa vaiheessa.] Kului muutama kuukausi ja Mordecai Meirin puotiin ilmestyi vieras nainen.
ellauri196.html on line 552: Ei muuta johtajaa, ei luojaa
ellauri339.html on line 449: Ei muuta johtajaa ei luojaa
ellauri350.html on line 411: Atticus pitää Demiurgia, maailman luojaa Platonin Timaiuksessa, ylimpänä jumalana. Ontologisesti hän näkee Demiurgin ylimpänä ensimmäisenä peripateetikkona; hän identifioi Demiurgin hyvän platoniseen muotoon, hyvään itsessään, joka esiintyy korkeimpana jumalana Platonin tasavallassa. Näin tehdessään hän seuraa keskiplatonismin konservatiivista suuntaa, jota myös joku Albinus (n.h.) edustaa, ja on ristiriidassa näkyvän keskiplatonistin ja uuspythagoralaisen Numeniuksen näkemyksen kanssa. Numenius (n.h.), kuten myöhemmät uusplatonistit Plotinos ja Proclus (no ei näistäkään ole paljon lintuhavaintoja, mutta kz. albumia 357), olivat ymmärtäneet Demiurgin erillisenä kokonaisuutena, "Hyvän" apulaisena. Keskiplatonistien yleisen näkemyksen mukaan Demiurgi luo maailman tarkastelemalla asioiden arkkityyppejä (ideoita) kuin jotain mallikuvia. Atticus jakaa tämän näkemyksen, mutta toisin kuin useimmat keskiplatonistit, hän ei oleta ideoiden maailman olevan Demiurgin älyssä (nous). Pikemminkin hän osoittaa sille erillisen olemassaolon nousin ulkopuolella, sielun tasolla, demiurgin housuissa.
xxx/ellauri027.html on line 452: Eskin vahvuuxia on tarinointi, kuten nimekkäämmällä ja tulevaisuudenuskoisemmalla kolleegalla Jeesuxella. Toinen hyvä vertauskohta on Kaarlo Syväntö. Sekään ei koskaan menettänyt toivoaan, sinutteli luojaansa ja kertoili mukavia mutta silti opettavaisia juttuja. Vallatonta ja vakavaa.
xxx/ellauri086.html on line 196: Monet Potter-fanit ilmoittivat julkisesti, etteivät enää pysty tukemaan lapsuutensa suosikkikirjasarjan luojaa. Myös useat Harry Potter -hyvixet kuten Harry Potter ize ja Hermione irtisanoutuivat aiemmin viime vuonna Rowlingin kommenteista.
xxx/ellauri167.html on line 287: "Kaikki mitä ihminen rakastaa on Kaikkivaltiaan luomaa. Vääräuskoisetkin rakastavat Jumalaa. Jos hedelmä on hyvä ja sinä pidät siitä, rakastat tämän hedelmän luojaa, koska sen maku on Hänestä. Ja jos ihminen on instailija ja himoitsee naisia, niin luoja on heille antanut kaiken kauneuden ja viehätyksen. Viisas ymmärtää mikä on kaiken hyvyyden lähde ja rakastaa tätä lähdettä. Kun hedelmä mätänee, sinä et halua sitä enää, ja kun nainen vanhentuu ja tulee sairaaksi, instailija kaikkoaa hänen luotaan. Hullu ei uhraa ajatuksia sille mistä kaikki hyvyys on lähtöisin.
10