ellauri011.html on line 883: Paulon vasemmistolaisuus huuhtoutui vessasta menestyksen mukana. Ei se lie koskaan ollutkaan enempää kuin keskiluokkaisia vanhempia kiusaava teini, all-you-need-is-love-luokan hippi. Se pelkäsi kommareita jo nuorena. Nyt se tunnustaa jenkkiliberaalin värisävyä, on Amerikka-fan. Se on poliittisesti viisasta, siellä on vitusti sen lukijoita, wannabe Pauloja.
ellauri014.html on line 1031: Alaviitteessä R. muistuttaa hartaita lukijoita että ehei, nythän pahan naisen vaivat vasta alkoivat. Varokaa tytöt ettette syyllisty samaan! Loordin kankkua tää ei juuri hangannut, päinvastoin, jäihän sille Lollo, sen sileätä kankkua hangatessa ei tule ihottumaa.
ellauri018.html on line 47: Cledos ja Slim Mill on selkeesti HS:n mielestä mauttomia, mut sitä ei saa sanoa, se ei ole talouspoliittisesti korrektia. Nuoret retkutkin on potentiaalisia nettilehden lukijoita.
ellauri018.html on line 643: Tälläiset kohdat Pamelassa suututtavat mieslukijoita: "Tosiaankin Pamela", vastasi hän (herra B), "sinä järkeilet erittäin näpsästi. Miksi hitossa me miehet käymme koulua? Jos älymme vetäisi vertoja naisten terävyydelle, niin voisimme säästää paljon aikaa ja vaivaa kasvatuksessamme; sillä luonto antaa teidän sukupuolellenne, mitä me pitkän kokemuksen ja opintojen aikana tuskin kypsymme oivaltamaan."
ellauri024.html on line 67: Vähän ehkä kiiruhdettiin asioiden edelle. Ne kysymykset (B), jotka lukijoita eniten askarruttavat, saattavat olla omakohtaisempia:
ellauri025.html on line 302: lehden miälipiteet vaan karkoittaisi lukijoita eli maxajia.
ellauri029.html on line 157: Raportoi ja reflektoi esseepankissa tekstin perään, mitä essee tuotti: virittikö se kommentteja tai keskustelua, paljonko sillä oli lukijoita, tuottiko se myyntiä jne. somen seurantatietoa. Sellainen on eri hienoa. Reflektointiin saat mallia Eski Saarisen kukoistussyöteistä.
ellauri047.html on line 239: Und fleißiger gelesen sein. löytyisi lukijoita lisää.
ellauri048.html on line 246: Hyvänä todistuxena siitä, että lukijoita on moneen junaan,

ellauri048.html on line 561: Immi Hellén on ollut noita Suomen suuria taiteilijoita, jonka kirjoittamat lastenlaulut ovat saattaneet yhä uudet sukupolvet elämän taipaleelle. Hänestä antaa hyvää kuvaa se, että kerrotaan kuinka jo hänen seminaarivuosinaan kynttilä paloi myöhään hänen huoneessaan. Siellä Immi Hellén hiljaisuudessa yksinään kirjoitti ylös niitä kauneimpia tuntojaan, jotka vielä tänäkin päivänä koskettavat syvästi yhä uusia lukijoita.
ellauri062.html on line 486: Monet Salvatore Quasimodon runot avautuvat minulle vaivoin, jos ollenkaan. Enkä taida olla yksin hämmennykseni kanssa. Nobel-palkinnon myöntäminen oli kiistanalainen, monien mielestä vanhemmat runoilijat Ungaretti ja Montale syrjäytettiin (no vizi Montalen kutale kyllä sai oman plakettinsa vuonna 1975), ja lehdistö teilasi Quasimodon tuotannon suurimmalle osalle lukijoita luoksepääsemättömäksi. Yksi minua askarruttaneista runoista on otsikoitu "Kuolleet" ja alkaa näillä säkeillä:
ellauri063.html on line 196: Juonikkaalla on kyllä skizoidi sana hallussa, esim tän jaxon avaustextissä on hyviäkin piirteitä, mutta väsymätön skizoilu jättää lukijan aika kylmäxi. Kehenkä tässä eläytyä? Johkin tamagotchiin vai? Nokkelaa, mutta where's the beef? Kun kaikki on yhtä nokkelaa, jää jäljelle vaan sen näkijäeukon viisaus: kaikki on hyvin, kaikki on yhdentekevää. Ei siinä mitään, mut mixitten kirjottaa? Ainiin, niin ja niin monta senttiä sana. Sori unohdin. Tarkoitin vaan, ettei kannata KOKO ajan olla sarkastinen. Sekin kyllästyttää. Kukaan ei suostu enää oikeasti reagoimaan vaikka sanoisit mitä. (Touché? So what, ei mulla ole ketään lukijoita kumminkaan.)
ellauri063.html on line 363: Tässä kirjassa ei ole oikeastaan yhtään naisia. Eipä silti, ei miehisiä miehiäkään ole juuri näyttäytynyt. Kaikki porukat on vaan sukupuolettoman Jaakon aivokummituxia. Jos Pervo teki ylilyöntejä virtuaalipaneskelemalla joka sivulla aivan kanimaisesti, niin Jaakko vastaavasti loistaa koko lisääntymisteeman poissaololla. Ei siinä mitään, eihän impotentti vanhus paljon kaipaa. Ajattelen tässä epäizekkäästi muita lukijoita :P. Mut ehkä Jaska on sevverran vitun hernekeppi nyhverö mikkihiiri kynäkaula ettei sillä ole kokemusta moisesta.
ellauri077.html on line 636: Wallu on takuulla saanut ideoita lukijoiden kiusaamiseen äitykältä, jonka äidinkielen oppikirjat on täynna quizzeja ja knoppeja jotka pitää pikku lukijoita valveilla. Wickedly funny, thats mommy. Postmodernistit väitti että realistit huijas lukijoita ja huijas ize kahta kauheammin. Wallu, "uusi vilpitön", ojentaa kätösen ja sanoo lukijalle "trust me" kuin Walt Disneyn Aladdin. Luotathan?
ellauri100.html on line 1361: No hyvää oli se että Barthes ei niellyt Sartren ja porukoiden existentialismia. Sartren Que sais-je sarjan prujaus "Qu'est-ce que la literature?" (1947) on tyytymätön perinteisiin kirjoihin ja uudempiinkin avantgardisteihin, jotka JP:n mielestä vaan vieraannutti lukijoita. Oikeassa oli, vaikka vasemmalla.
ellauri110.html on line 637: Handen poliittis-ideologinen credo on tässä: Se ei usko mihinkään tarjolla olevista jumalista, mutta kyllä elämään, sen ihmeeseen, pyhyyteen, luontoon, kauneuteen jonka tajuamiseen tarvitaan ihminen, eli siis ihmiseen. Ihminen on luonnon ydin. Poliittisesti Hande edustaa vähäisemmistöä, eli enemmistöä. Doston sorrettuja ja solvaistuja. Se elää sillä puolella barrikadia, halusi tai ei. On sitä sevverran paljon solvaistu, ja tässäkin vaan tulee lisää. Kirjailijan on oltava kansan puolella, sixikin, että kansaa on enemmistö lukijoita, kirjoja ostavaa ja kirjailijaa ihailevaa yleisöä. Vähän snobi voi silti olla, muttei liian.
ellauri132.html on line 451: Kynäilijät tarvii hyviä naamanilmeen kuvauxia kynäilyssä helpottaaxeen lukijoita kuvittelemaan hahmoja, välittämään tunteita, ja laittamaan pystyyn dialogia ilman että on pakko kirjoittaa "sanoi" tai sen synonyymejä. Vaikka siitähän just se toinen kaveri varoitti, tää Elmore Leotard (never heard).
ellauri160.html on line 114: Tälläinen hyvä lukijahan ei kaipaa näitä nootteja, mutta minä lähden realismista, että näitä hyviä lukijoita on aika harvassa.
ellauri243.html on line 688: Muistutan lukijoita, että Yhdysvallat ei ollut mukana Minskin neuvotteluissa. Toisaalta se vastusti jyrkästi kaikkia sovintoratkaisuja joko Venäjän tai irtautuneiden alueiden kanssa. Toisaalta ei ollut mitään järkeä kutsua Yhdysvaltoja Minskiin, koska sen asema oli ilmeinen ja sen läsnäolo olisi haitallista. Järkyttävää, OK Mutta Poroshenko oli pomppinut makeismagnaatti, joka johti villisti vastuutonta, raivokkaasti russofobista hallintoa, joka oli kaapannut vallan Kiovassa. Joten: Järkyttävää, mutta myös sopusoinnussa kulmakarvoja myöten korruptoituneiden mitättömyyxien käytökseen, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä tai huomioita valtiovallan tai vastuullisen hallinnon suhteen.
ellauri269.html on line 758: Joidenkin viidennen ja seitsemännen luokan oppilaidensa lisäpanoksella rabbi ja yksityiskoulun opettaja pohtii Harry Potter -sarjan arvoja ja löytää yhtäläisyyksiä Toorasta ja Talmudista. Rosenberg ottaa "elämän ikuiset kysymykset" vastuualueekseen ("Anteeksi, ei noituutta ja taikasauvoja"), ja aloittaa henkilökohtaisella käyttäytymisellä ("Sääntöjen rikkominen", "Käytöstavat") ja laajentaa näkökulmaa, kun hän lopulta menee "Kuolemaan", "Hyvään ja pahaan" ja "Rakkauteen". Hän tekee vertailuja koko ajan - Harryn sääntöjen rikkomisen välillä, ei hauskaa, ja Elian teknisesti takalaittoman mutta hauskan "välienselvittelyn" välillä Ba'alin profeettojen kanssa Karmel -vuorella; Harryn, Ronin ja Hermionen sekä Mooseksen, Aaronin ja Miriamin triojen välillä; Kalkaroksen ja Daavidin katkeransuloiset parannukset. Ne ovat vain joskus hieman venytettyjä, ja paitsi silloin, kun hän kumittaa rasistisia sävyjä, joita jotkut lukijat havaitsevat Rowlingin talonhaltijoissa (mutta nuhtelee häntä tonttujen kohtelusta), ne ovat selvästi perusteltuja. Päättyen 20 sivuun yleisesti kiinnostavia opiskelijaesseitä ("Vaikka se, mitä Harry teki, oli hieman" rohkeampaa ", se, mitä Mooses teki, oli hieman järkevämpää") ja tiettyjen Raamatun viitteiden kerääminen, kirjoittaja helpottaa varovasti vielä vähemmän mietiskeleviä lukijoita harkitsemaan, kuten yksi lukupää sanoo, "Mikä todella merkitsee."
ellauri275.html on line 85: Kirjoituksissaan, tutkielmissaan ja saarnoissaan Ilia oli georgialaisten hengellinen isä ja opettaja. Pitäen oman elämänsä esikuvina pyhien ryövärien elämää ja tekoja hän teki pilkkaa ahnaista popeista. Ilia katsoi, että hurskaus ja pyyteetön rakkaus ihmisiä ja omaa maata kohtaan oli olennaista ihmiselämässä, ja kirjoituksissaan hän osasi motivoida lukijoita samanlaiseen kristilliseen rakkauteen omaa maataan ja kulttuuriaan kohtaan. Mitä pirun kristillistä siinä on? Eikös kirstityn pidä tähdätä taivaan valtakuntaan eikä maallisiin? Kääntää toinenkin takaposki miehittäjille? Ne eivät tiedä mitä tekevät ja vaikka tietäisivätkin. Anna keisarille mikä keisarille kuuluu. Kuten luuranko sanoi toiselle kuun pinnalla: mitä kuuluu?
ellauri279.html on line 254: Mutta nämä ovat pieniä vähennyksiä, ja suosittelen jälleen tämän oikeistolaisen verkkosivuston huomaavaisia lukijoita metsästämään tätä aarretta ja lukemaan sen!
ellauri279.html on line 328: Lerppahuulinen Hruštšov, se paxuniskainen jellukka joka otti hassuja kansantanssin askelia ryypätesssä, joutui luopumaan vallasta vuonna 1964. Tämän jälkeen Solženitsyniin kohdistui yhä enenevää arvostelua siksi, että hän vastusti valtion sortopolitiikkaa. Leonid Brežnevin tultua Neuvostoliiton johtoon vuonna 1964 maan virallinen taho alkoi suhtautua Solženitsyniin aiempaa kielteisemmin. Viranomaiset pyrkivät ohjaamaan kirjailijaa ”toverillisessa hengessä oikealle tielle”, sillä he olivat ”syvästi huolestuneita Solženitsynin tulevaisuudesta kirjailijana”. Kun Solženitsyn kuitenkin pysyi vankkumatta omaksumallaan linjalla, hänet erotettiin marraskuussa 1969 (leppoisan Konsta Fedinin toimesta) Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ”neuvostovastaisen toiminnan” vuoksi. Sen jälkeen Solženitsynin kirjoja ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Kaksi hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa romaania, Syöpäosasto (1968) ja Ensimmäinen piiri (1969) julkaistiin ulkomailla, ja ne saivat välittömästi suurta huomiota. Neuvostoliitossa ne kuitenkin kiellettiin, mutta ne saivat lukijoita samizdat-kirjallisuutena.
ellauri283.html on line 174: "Vapaat henget", toisin kuin menneisyyden filosofit, ovat "tutkijia julmuuteen asti, ihottuvilla sormilla käsittämättömille, hampailla ja vatsalla sulamattomimmille". Nietzsche varoittaa niistä, jotka kärsivät totuuden tähden, ja kehottaa lukijoitaan karttamaan näitä suuttuneita totuuden kärsijiä ja lainaamaan korvansa sen sijaan kyyniköille - niille, jotka puhuvat 'huonosti' ihmisestä - mutta eivät puhu hänestä pahaa.
ellauri285.html on line 429: Kirjailija on laiska huora jonka on lukijoita kutittamalla ansaittava Playboy palkkansa.
ellauri316.html on line 537: Vain akateemikko myy lukijoita kohtuulliseen hintaan, ei kahvinkeitintä tai venäläisen Elon Muskin ihmekuulokkeita. Ei, tämä tuote on huonompi. Hän myy vihaa kotimaataan ja kansaansa kohtaan. No minusta näyttää.
ellauri321.html on line 308: No ei, jenkkilukijoita on takusti ärsyttänyt Linklaterin paikka paikoin hyvinkin rankka vittuilu jenkkien pyhimmille arvoille. Huono kirja, ne sanovat, ei jaxa lukea.
ellauri340.html on line 564: Hiljaisten paikkojen kappale, äskettäin laajennettu Handken tietokirjallisuuden kokoelma, "Essee sienihullusta" tarjoaa silmiinpistävän epävarmuuden tunnustuksen, jopa katumuksen hohtavan – tai ainakin itsetietoisuuden. Essee kuvaa "ystävää", joka on pakkomielle sienien keräämiseen. Mutta sitä lukiessa alkaa epäillä, onko kertomus juuri tästä sienenkeräilijästä; se on melkein kuin Handke kysyisi huomaamattomasti neuvoja "ystävälle". Ystävä, sotarikollisia puolustava asianajaja, näkee harrastuksensa kasvavan pakkomielteeksi, kun hän yrittää keksiä joukon kaavoja sienienkeräykseensä – lupaavimmilla paikoilla, parhaimpina vuodenaikoina. Eräänä päivänä hän huomaa oudon mielenhäiriön jälkeen pitelevän sieniä oikeussalissa. Handke pohtii: "Sienten etsiminen ja kaikenlainen etsiminen sai näkökentän kutistumaan, hän väitti, pisteeksi. Pyyhi näkemyksensä kokonaan pois." Handke ei käske lukijoitaan tekemään muita oletuksia, mutta on vaikea olla ihmettelemättä, painiko tämä Handke epäilyksensä kanssa omista vakiintuneista mielipiteistään.
ellauri351.html on line 580: Mättö ei tuputa, vaan hän kertoo oman näkemyksensä uskonnoista, niiden välisistä yhteyksistä, sekä tämän päivän yhteiskunnasta, osana Suurta Suunnitelmaa. Hän kehottaa lukijoita kuuntelemaan omaa intuitiivista ääntään kirjaa lukiessaan. Se osa, mikä tuntuu uskottavalta, on varmastikin totta. Se, mikä tuntuu vieraalta, sen voi sivuuttaa. Jokaisella lukijalla on vapaa tahto ottaa vastaan, tai olla ottamatta, Maitreyan opetukset ja Mätön tulkinnat.
ellauri390.html on line 174: Radcliffe julkaisi elämänsä aikana viisi romaania, joita hän kutsui aina " romansseiksi". Väkivalta ja erotiikka kutkuttivat niissä lukijoita. Jane Austenin Northangenissa pilkkaama Udolfo lienee niistä nimekkäin.
ellauri392.html on line 877: Hyi! Se on kuvottava yhdistelmä, yhtä epäreilu Jacques Derridaa kuin "meitä" The New York Timesin lukijoita kohtaan. Professori Taylor jopa toimittaa kotoisen anekdootin aihionsa päätteeksi, muistelemalla lämmöllä kertaa (yksi monista, huomaa!) hkun hän vieraili Derridoilla Pariisin ulkopuolella. Suuri Viisas vaati ystävällisesti hakemaan Taylor-perhettä hotellistaan ja otti leluja lapsilta, kun he saapuivat Derridan kotitilalle päivälliselle. Kaikki totta, epäilemättä – ja täysin asian vierestä. Professori Taylor on antanut meille Derridan, jolta on kuono ja kynnet poistettu. Se tekee arvokkaamman hahmon. Mutta se jättää täysin mysteeriksi, kuinka tällainen masentunut olento olisi koskaan voinut vietellä satoja poliittisesti ja älyllisesti antinomisia akateemikkoja, kuten professori Taylor. Ei, on paljon parempi tehdä Derridalle kohteliaisuus ja pitää hänet Tasmanian tuholaisena. Ja sitten mitä? Omalta osaltamme uskomme, että englantilainen filosofi Roger Scruton teki oikein, kun hän huomautti, että "Kirjailija, joka sanoo, että totuuksia ei ole olemassa tai että kaikki totuus on "vain suhteellista", pyytää sinua olemaan uskomatta häntä. Joten älä ." Kekä muuten oli Roger Scruton ja mixihän kukaan ei ole kuullut hänestä?
ellauri405.html on line 555: Meitä lukijoita vedetä-vedätetään vedettömään pyörremyrskyyn, aavemagolaiseen kavalkadiin. Ei enää yksinäinen ratsumies laukkaa mäkissä ja dalesissa, mutta hän nousee maanpinnan yläpuolelle, taivaisiin, skaalaa uusia korkuja, ratsastaen pilviä, liikkuen planeettamme yli sumpuulla, joka ulottui ihmisen aikaan. Jos tämä on rikkomuksemme muoto, meidän on myönnettävä tunnustavamme unelmien ja sadun olennaisen mekanismin, fantastisen universumin. Se voidaan myös tulkita symboliseksi psyykkisen kypsymisen liikkeeksi. (pp. 519-20)
ellauri411.html on line 66: Pitkä, rumanpuoleinen Vanessa Redgrave näytteli Mansfieldiä. Koirakaveri LM marisi että puurot ja vellit oli pätkässä menneet sekaisin: Katherine oli lyhkänen, LM pitkä. (Yksi Mansfieldin vähemmän kuin ystävällisistä lempinimistä LM:lle oli ollut Vuori.) John Middleton Murry otti silmälasit pois aina, kun hänen piti ilmaista emotionaalista riittämättömyyttä – mikä oli usein. Elämäkerta-elokuva seurasi laajasti Murryn pyrkimystä tehdä edesmenneestä vaimostaan eräänlainen maallinen pyhimys ja hänen viimeinen toiveensa oli tehdä jotain visionääristä hänen kuolemastaan, mikä raivostutti niitä, jotka tunsi hänet ja hämmensi lukijoita, jotka olivat pitäneet hänen teoksiaan hauskoina ja kauniina ennen kuin he kohtasivat myytin. Varhaiseen muistikirjaan hän oli kopioinut Oscar Wilden turahduxia: "Työnnä kaikki niin pitkälle kuin se voi mennä (jes)" ja "Ainoa tapa päästä eroon kiusauksesta on antaa periksi (jepujee)".
ellauri418.html on line 223: Jarkko Tontin kodissa Kruunuhaassa on jopa useita kirjahyllyjä. Ei pidä aliarvioida lukijoita, eivät he ole tyhmiä. Kukaan ei muutu fasistiksi vain lukemalla Mein Kampfia. Jos kirjailija haluaa kuvata joitakin ihmisiä esim juutalaisia jollain lailla, se on hänen päätöksensä. Joku lukija saattaa olla eri mieltä ja jopa loukkaantua, hyvä, sitten aloitetaan keskustelu. Kiukkuiseen vastineen jälkeen Aatu ehkä kirjoittaa paremman kirjan, ja näin maailma menee eteenpäin.
xxx/ellauri129.html on line 418: Me valkoiset länsimaiset heteromiehet olemme sataviisikymmentä vuotta – haparoiden, myönnän – opetelleet eroon historiallisesta etuoikeudestamme väkivaltaan ja seksirikoksiin. Monet meistä ovat muuntuneet vilpittömiksi mieshegemonian kyseenalaistajiksi ja sensitiivisiksi yrttiharrastajiksi (en minä). Tiedän joidenkin kotimaisten mieskollegoideni nykyään välttävän kirjoittamista seksistä, jotta eivät näkökulmallaan loukkaisi naislukijoita ja kuulisi syyttelyä naisvihasta.
xxx/ellauri174.html on line 339: No nyt en enää jaxa pitää lukijoita jännityxessä, hyppään eteenpäin:
xxx/ellauri178.html on line 43: Myöhempien aikojen lukijat, jotka pääsevät perehtymään Philip Rothinkin kaltaisen, yksityisyyttään tiukasti varjelevan kirjailijan salaisuuksiin, voivat kivuttomasti varmistaa, oliko taiteilijalla kenties painaviakin syitä niljakkaan omaelämakerrallisen aineiston kirjaan pierauttamiseen. (Paizi siis raha, exhibitionismi ja kostonhimo.) Noita samoja lukijoita on melkein pakko kadehtia niistä ulkokirjallisista tiedoista joita uutterat elämäkerturit luultavasti saavat kaivettua esiin. Kuinka jännittävää olisikaan jo nyt tutustua siihen mitä Philip Rothin (tai Saul Bellowin tai Norman Mailerin tai Bernard Malamudin) kaltaisten nuppikullien teosten runttaamien naisten mahdolliset esikuvat ajattelevat romaanien haaraväliin juuttuneista rakkaussuhteista. Semmoiset năkökulmat ehkä korjaisivat mieskirjailijoiden karkeimpia -epaoikeudenmukaisuuksia: ainakin romaanien hirviomäisimmät naiset saisivat koston mahdollisuuksia. Hahaa, nyt ollaan siinä pisleessä ja hyvin tiedetään, että ne kirjat on täyttä valetta, toxista misogyynistä panettelua paneskelun lomassa.
xxx/ellauri227.html on line 485: Vastaa vain muutamaan helppoon kymysyxeen ja pidä luottokortti valmiina. Buddy tarotilla on päteviä kortinlukijoita linjalla.
xxx/ellauri253.html on line 59: – Pyrin esittämään mahdollisimman realistisia skenaarioita, joiden toteutuminen on mahdollista. Tapahtumien todennäköisyyden täytyy sen sijaan olla riittävän pieni, jotta ne soveltuvat jännitysromaaniin. Jos uhkakuvat ovat liian todennäköisiä, ne eivät kiinnosta minua sen enempää kuin lukijoitakaan, kirjailija Remes vastaa. Esim Ukrainan demilitarisaatio, luonnon tuho, 3. maailmansota tai Soinin toinen hallitus. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
xxx/ellauri259.html on line 723: Kommentit: kummallisia kannanottoja; porvarit, samat pöytäliinat ja köyhille viinaa kans.. Saisitte paljon enemmän lukijoita, jos olisitte puolueeton julkaisu. Toivoo moni satunnainen lukija.
xxx/ellauri291.html on line 463: Venäläinen sotilaallinen petos rinnastetaan laajasti maskirovkaan, mutta alueella käytetään myös muita venäläisiä termejä, mukaan lukien "sodan sumutus", tuman voyny. Khitrost tarkoittaa komentajan henkilökohtaista oveluuden ja kavaluuden lahjaa, joka on osa hänen sotilaallista taitoaan, kun taas pettämistä harjoittaa koko organisaatio, eikä se sisällä henkilökohtaisen oveluuden tunnetta; eikä venäläistä petoksen käyttöä tarvitse pitää "pahana". Michael Handel todellakin muistuttaa lukijoita sotilasanalyytikko David Glantzin kirjan esipuheessa Sun Tzun väitteestä teoksessa The Art of War, että kaikki sodankäynti perustuu petokseen; Händel ehdottaa, että petos on normaali ja todella välttämätön osa sodankäyntiä. Sotilaallisen petoksen tavoite on kuitenkin yllätys, vnezapnost , joten näitä kahta tutkitaan luonnollisesti yhdessä.
xxx/ellauri295.html on line 374: Ei ole "frigidin lukijan" käsitettä; "impotentin kirjailijan" on. Eipa tunneta "siveettömiä" lukijoitakaan, syy on aina kirjassa.
xxx/ellauri354.html on line 69: Aiemmin lyhyempiä fiktiota ja käsikirjoituksia kirjoittanut García Márquez syrjäytti itsensä México Cityyn pitkäksi aikaa saadakseen valmiiksi vuonna 1967 julkaistun romaaninsa Cien años de soledad eli Sata vuotta yksinäisyyttä. Kirjoittaja sai kansainvälistä suosiota teoxesta, jota myytiin lopulta kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. García Márquez on auttanut tutustuttamaan joukon lukijoita maagiseen realismiin, genreen, jossa yhdistyvät tavanomaisemmat tarinan kerrontamuodot eloisiin fantasiakerroksiin.
43