ellauri031.html on line 595: Sariolan texteissä mitään ei osata jättää avoimexi tai lukijan pääteltäväxi. Kertojat tulkizevat textin lukijan puolesta eikä sijaistekijä mitenkään ironisoi tai kyseenalaista kertojien tyrkyttämiä "totuuxia". Sariolan teoxet ovat siis vain katkismuskirjallisuuden eräs muoto, paizi moraalinen opetus on korvattu tsygologisella propagandalla. Kaiken lisäxi tämä propaganda on Glorian halpojen tunne izesi -testien tapaista rasti ruutuun -psykologiaa, kertoja on asettautunut heikkolahjaisimman ekonomilukijansa tasolle.
ellauri062.html on line 807: Mytomaani on kirjallista lassipalloa. Ottomaani opettaa ensin lukijansa etenemään tekstissä ja sitten varoittamatta muuttaa pelin sääntöjä, jolloin eteneminen pysähtyy. Kirja hervahtaa kädestä kuin Mikon joulupaketista tullut ankanmuotoinen kynsiharja. Luotailija haihtuu reiästä suolikaasuna huizin Saharaan.
ellauri063.html on line 396: Romaani pyrkinee rypälepommituksellaan paljastamaan ”hallusinatorisen totuuden Suomesta”, mutta kadottanee lukijansa vaikeaselkoisuuden, lukukelvottomuuden ja käsittämättömyyden Bermudan kolmioon.
ellauri074.html on line 315: Cioranin tekstejä niin usein luonnehtiva lohduttomuus liittyy mahdottomuuteen ymmärtää maailmaa ja ihmistä, toisaalta myös maailman ja ihmiskunnan liiankin selkeäjärkiseen ymmärtämiseen. Ihmiskunta jakaantuukin karkeasti niihin, jotka ovat ymmärtäneet, ja niihin, jotka eivät ole ymmärtäneet. Selkeäjärkisyyttä ja jatkuvaa kieltäymystä Cioran pakenee estetiikkaan ja onkin selkeästi Friedrich Nietzschen linjoilla sikäli, että elämä on ymmärrettävissä lähinnä esteettisenä ilmiönä. Proosassaan ja aforismeissaan Cioran osoittaa elinvoimaansa ja etääntyy tekstissään ideoista eksyttäen lukijansa tai pikemminkin pakottaen tämän olemaan ymmärtämättä kaikkea. Kirjoittaminen on taakan ravistamista harteilta, sisäinen pakko ja lääke itsemurhaa vastaan. Cioran itse ei pidäkään kirjojaan masentavina. Cioranin proosa on lyyristä ja lähentelee usein runoudelle tavanomaisia ilmaisukeinoja. Proosaruno toimiikin yhtäältä keinona ilmaista ajatuksia, toisaalta väliaikaisena lääkkeenä liiallista ymmärtämistä vastaan, sillä runouden ei tarvitse todistaa mitään, niin kuin elämänkään ei tarvitse todistaa mitään. Runous on kaikista tekstilajeista ylivertaisin. Teksteissään Cioran hakee myös vilpittömyyttä ja pyrkii sovittamaan yhteen tekstinsä ja oman elämänsä ja elämään tekstiensä mukaisesti. Toisaalta hän halusi säilyttää salaisuutena yksityiselämänsä, joka oli hänen olemassaolonsa onnellinen ja optimistinen osa – onni ei hänen mielestään kuulunut kirjoihin.
ellauri285.html on line 42: Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema – Raivokkaan postmoderni antiromaani hämmästyttää lukijansa. Tutustu Kirjojen Suomen vuoden 1985 teokseen onlinenä!
ellauri309.html on line 252: yllytti lukijansa hyökkäämään minua vastaan – syötteessään, sitten
ellauri313.html on line 161: Tonin kirja palkizee lukijansa runsain mitoin, ja Lizan palkittiin kotimaassaan vuoden kirjana, årets bok. Että mistään höyhensarjalaisista ei ole puhe nyt.
ellauri326.html on line 188: Salamanterien sota on kuitenkin lukemisen arvoinen vielä tänäkin päivänä: dystopia sekä hullu ja räikeä, kirja kertoo älykkään merisalamanterilajin löydöstä jostain Sumatran rannikolta. alku saa uskomaan seikkailutarinaan, jossa on kevyt ja etäinen sävy. Mutta ymmärrämme nopeasti, että näemme romaanin pesänukkeista vain pienimmät, joiden rakenne muuttuu pian vähitellen laajenemalla, kirjoittajan jatkuvasti turmelemalla lukijansa odotukset. Miehet kesyttävät ensin salamanterit, pitävät pian erittäin hyödyllisenä muuttaa ne vedenalaiseksi työvoimaksi halutessaan ja käyttävät niitä häpeämättömästi hyväkseen julistamalla heidän oletettua alemmuuttaan. Sitten he ymmärtävät virheensä laajuuden, mutta silloin on liian myöhäistä palata... Tietyt luvut, jotka pastisoivat tieteellisen tutkimuksen, journalistisen raportoinnin tai diplomaattisen analyysin sävyä, ovat suoraan sanottuna hauskoja. Aina yllättävän kirjan lopussa loppu on niin odottamaton, että ihmettelee, onko se kirjailijan piruetti, joka haluaa päästä kirjansa loppuun, vai eikö se ole johtopäätös taitavasti häiritsevin..
ellauri332.html on line 718: Dreamseller varmisti matkustellen ympäri maailmaa, että Augusto Curyn kirjoja löytyy yli 50 maasta ympäri maailmaa. Dreamseller- romaaneja on myyty massiivisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Portugalissa. Dreamseller valloitti Aasian ja Venäjän markkinat ja oli ehdolla tämän vuoden (2016) parhaaksi kansainväliseksi fiktiokirjaksi Kiinassa. Koreassa kirjalle on tehty hienostunut painos ja huippujulkisuus. Espanjassa Augusto Cury on kymmenen myydyimmän joukossa. Portugalissa hänen intohimoiset lukijansa järjestivät opintoryhmiä keskustelemaan hänen teorioistaan ​​ja julkaisivat johtopäätöksensä useilla verkkosivustoilla. [ tähän kyllä tarvitaan lainaus, hemmetti! ]
ellauri369.html on line 83: Mutta koska hänen kirjoituksiaan ei käännetty englanniksi ennen hänen kuolemaansa ja hänen lukijansa eivät aina ymmärtäneet hänen tieteisromaanejaan, hänen vaikutus genren kehitykseen on ollut rajallinen.
xxx/ellauri354.html on line 118: Tämän novellin kertoo ikääntyvä vuokratyttöjen tuntija. Vietettyään elinikänsä prostituoitujen kanssa (heitä oli tarkalleen 514, ennen kuin sekosin laskuissa) nimetön toimittaja kuvittelee mukavan nuoren neitsyen 90-vuotissyntymäpäiväänsä. Ensimmäisenä monista kerroista hän astuu huoneeseen löytääkseen valitun 14-vuotiaan tytön, joka on ilkialasti ja unessa. Ajan myötä hänellä on pakkomielle hiänestä; hän kirjoittaa kolumneja, jotka saavat lukijansa kiihtymään; suutelee häntä sieltä sun täältä ja lukee hänelle omia juttujasn hänen nukkuessaan. Mutta ei koskaan viimeistele suhdetta seksuaalisesti tai näe häntä hereillä. Koko skenaario, jossa tällainen iäkäs mies halusi nukkua jonkun niin nuoren sängyssä kurttuinen muna puoliveteessä, vain tyrmäsi minut, mutta tämä ei ollut sen suurin ongelma. Yksinkertaisesti sanottuna se oli mielestäni tylsä ja laiska. Kertojan nokkeluus ja viehätys eivät riittäneet tasapainottamaan hänen päämäärättömyytensä yksitoikkoisuutta, ja valitettavasti sen seurauksena en koskaan tuntenut mitään ketään asianosaista kohtaan, en edes pientä nytkähdystä, saati boneria. Olisi voinut toimia paremmin, jos olisin yrittänyt katsoa asioita päähenkilön näkökulmasta, mutta päätin olla tekemättä. En halunnut olla hänen mielessään, hänen housuissaan tai sängyssään. Ehkä siinä oli se vika.
11