ellauri017.html on line 728: Sinä sapattina Jeesukselle annettiin luettavaksi profeetta Jesajan kirja ja Jeesus luki: Herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille, Hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan hyvää uutta vuotta.
ellauri029.html on line 156: Kopioi silti teksti myös suoraan esseepankissa luettavaksi. Klikkiozikoi se tarttuvasti.

ellauri065.html on line 426: Kun olin lukenut parisen viikkoa Jaakko Yli-Juonikkaan melkein 670-sivuista romaania Jatkosota-extra, kirjoitin Twitterissä puuskahduksen: "Jatkosota-extran ylittää työläydessään tämän vuoden luetuista kirjoista vain Alastalon salissa. Tämän totean luettuani kirjaa pari viikkoa ja edettyäni noin kolmanneksen. Ei se missään nimessä kehno ole, vaan haisee todella." Sain kommentteja, joiden perusteella muut olivat intoutuneet kirjan parissa suorastaan hysteeriseen/uppoutuneeseen lukutapaan, se oli osoittautunut heille varsinaiseksi pageturneriksi. Teki mieli raivota Timo Airaxiselle: "miksi kaikki muut kokevat tämän vetäväksi ja minulle tämä on taapertamista upottavassa suossa niin että saapas jää vähän väliä jumiin". Kun olin tutkiskellut itseäni noiden parin viikon ajalta, totesin, että ne olivat olleet koko syksyn stressaavimmat ja ahdistavimmat viikot – olin tämän ohelle ottanut luettavaksi pitkästä aikaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jotta maailmassa tuntuisi olevan myös jotakin selkeää ja toiveikasta. Päädyin siis vahvasti siihen näkemykseen, että vika oli lukemisajankohtani ongelmallisuudessa enemmän kuin kirjassa. Ja tuon ensimmäisen kolmanneksen jälkeen se lähtikin vetämään. Ehkä avautuminen aiheesta auttoi? Tai sitten se, että vietin kirjan parissa pidempiä pätkiä kuin aikaisemmin. Eräs kirjan lukija kommentoi, että sen parissa pysymistä edesauttoi juuri lukeminen pitkään kerralla, ja tauon jälkeen aloittaminen oli ollut hankalaa. Se oli varmasti muodostunut ongelmaksi minulle – luin alkuun kirjaa pienissä pätkissä ja välillä muuta.
ellauri216.html on line 854: Igumeni Haritonin kirja on tehty käsikirjaksi, joka on tarkoitettu luettavaksi yhä uudestaan. Niinpä suosittelisin tätä kirjaa jokaiselle omaan hyllyyn hankittavaksi. Sen seuraxi voi ostaa Salingerin romskun Frannysta ja Zooeystä.
ellauri262.html on line 278: Sormusten herran kirjoittaminen alkoi ilman merkittäviä juonisuunnitelmia. Tarina sai lopullisen muotonsa kirjoittamisen aikana. Hän työsti kirjaa vuoteen 1949 asti. Tolkienin työskentely eteni puuskittain, mistä kertoo se, että päästyään ensimmäisen osan puoleen väliin hän piti vuoden tauon ja jatkoi kirjaa vasta vuonna 1941, kuitenkaan sitä lopullisesti missään vaiheessa hylkäämättä. Tolkien myös pilkkoi kirjansa osiin ja kirjoitti päähenkilöidensä Frodon ja Samin matkan Mordoriin (neljäs ja kuudes kirja) ennen muita kirjoja, jotka käsittelivät Sormuksen sotaa. Neljännen kirjan luvut hän lähetti ilmavoimissa Etelä-Afrikassa palvelleelle pojalleen Christopherille luettavaksi jatkokertomuksena.
ellauri294.html on line 399: Yhtenä mahdollisuutena on pidetty, että Teofilos, jolle Luukas teoksensa osoitti, olisi ollut Paavalin puolustusasianajaja. Tällöin Luukas olisi kirjoittanut teoksensa selvittääkseen hänelle, mistä kristinuskossa oli kyse ja samalla osoittaakseen, ettei Paavalin julistamassa opissa ollut mitään Rooman vallanpitäjien turvallisuutta loukkaavaa (haha). Tämä selittäisi, miksi kirja vaikuttaa ikään kuin loppuvan kesken, kun Paavalin pää irtoaa. Joka tapauksessa laaja teos on varmaan alunperinkin tarkoitettu myös muiden kuin Teofiloksen luettavaksi.
ellauri351.html on line 299: Aaron Brown, kirjailija, kvantitatiivinen psykoanalyytikko ja jokapaikan dosentti Yeshivan ja Fordhamin yliopistoissa, sanoi The Black Swan -kirjasta, että "kirja on ikään kuin Taleb ei olisi koskaan kuullut ei-parametrisista menetelmistä, data-analyysistä, visualisointityökaluista tai vankoista arvioista." Siitä huolimatta hän kutsuu kirjaa "olennaiseksi luettavaksi" ja kehottaa tilastotieteilijöitä jättämään huomiotta loukkaukset saadakseen "tärkeitä filosofisia ja matemaattisia totuuksia". Taleb vastasi The Black Swanin toisessa painoksessa, että "Yksi yleisimmistä (mutta hyödyttömistä) kommenteista, joita kuulen, on, että jotkin ratkaisut voivat tulla "vankoista tilastoista". Ihmettelen, kuinka näiden tekniikoiden avulla voidaan luoda tietoa siellä, missä sitä ei ole."
xxx/ellauri123.html on line 411: Dostojevskin pikkunovellin ”NAURETAVAN IHMISEN UNI”. Saksankielisenä vain 48 sivua taskukirjana. Se kosketti minua heti syvästi, itkin. Luin tämän unikertomuksen melkein joka vuosi uudestaan ja aina se kosketti minua, itkin taas. Naurettava ihminen löytää toisen samankaltaisen veljen ja ehkä siksi uskon ymmärtäväni tämän tarinan myös sydämellä. Annoin tarinan luettavaksi ystävilleni, ei kukaan huomannut tarinassa mitään erikoista. He eivät kuitenkaan haukkuneet tarinaa, koska olivat sitä mieltä, että Dostojevski on suuri kirjailija, jota ei saa kritisoida negatiivisesti. Muuten, tästä tulee mieleen, että ennen kun luette eteenpäin tätä lyhyttä kirjoitusta, lukekaa ensiksi tämä Dostojevskin pikkunovelli. Suomessa löydätte sen kirjasta ”Valkeat yöt”, viimeisenä tarinana. Löydätte sen melko varmasti Sysmän kirjastosta.
xxx/ellauri239.html on line 551: Hmmm... Henrikin isä oli arkkitehti Robert Tikkanen, virallisesti kai Toivo Robert Tikkanen. Hän on muuten Wikipedian mukaan suunnitellut rakennuksen, joka sijaitsee osoitteessa Pietarinkatu 1 – Raatimiehenkatu 4... Alkkispersläpi-isä voisi selittää pojan tutkimuskiinnostukset. Ehkä narsismikin on periytyvää. Olisiko jopa Henrikin ja Märtan poika? Ei, liian nuori. Niillä oli Robert poika mutta se olis jo eläkeikiä. Pitääpä penkoa luettavaksi noita Märta ja Henrik Tikkasen kirjoja, jospa jotain selviäisi tämän mysteerin taakse. Jos oikein muistan kymmenien vuosien takaisia asioita niin aikamoinen perhehelvetti tais olla kyseessä.
9