ellauri033.html on line 454: Le Disciple on Pollen magnum opus. Sen suomensi joku Valtonen (ei hilja eikä mato) 1941 nimellä Opetuslapsi. Sillä oli silloin sosiaalinen tilaus. 21v le Disciplen ensijulkaisun 1888 jälkeen eli v 1909 T Wyzeva (häh nainenko? Älä unta nää, se on Theodore Wyszewski, puolan emigrantti, kääntäjä ja taidekriitikko, symbolistien nokkamies) esittelee Bourgetin vanhoile lukijoille ja mahdollisille uusille. No nuoret varmaan lueskeli jo modernisteja. Tätä Wyzevskiä oli silloin jo 20v sitten hämmästyttäny kirjan opettavaisuus (ei jää epäselväxi ketkä on hyvixiä ketkä pahixia ja kuinka niille käy) niin paljon ettei se eka lukemasta muuta muistakaan.
ellauri041.html on line 1664: ja lueskeli pyhimyskehänsa valossa

ellauri041.html on line 1675: Kun se siinä istuskeli ja lueskeli kirjasta,

ellauri088.html on line 314: Mä lueskelin sitä Rikhardinkadun kirjaston lastenosastossa.
ellauri118.html on line 460: Vähän lueskelin Pasternakin runoja enkuxi käännettynä, musta ne oli aika hyviä. Sanon kuin maistellessani salmiakkisia viinikumeja. Sammakonmuotoiset on erityisen hyviä. Ei kyllä mikään jäänyt erityisesti mieleen. Tai ehkä tää:
ellauri135.html on line 632: Pieni elämänmyönteinen vanhus lueskeli niiden ekan tapaamisen paikalla 60-luvulla, osaa Konstantin Paustovski kertoa. Hän oli Anna Kernin lapsenlapsi, Aglaja Pyzhevskaja, entinen näyttelijätär. Hän ei ollut pitänyt isoäidistään. Ja vaikea olisikin ollut pitää satavuotiaasta vanhuudenhöperöstä, joka tappeli lapsenlapsiensa kanssa ruokapöydän herkkupaloista.
ellauri151.html on line 650: Ludi lueskeli niitä näitä vähän niinkuin mä. Sillä ei vaan ollut nettiä.
ellauri172.html on line 994: des Esseintes usein lueskeli Verlainen viisauden kirjaa ja elätteli sen äärellä omia salamyhkäisiä kuvitelmiaan, omia sepitelmiään okkulttisesta rakkaudesta bysanttilaiseen madonnaan, joka tietyllä kellonlyömällä muuttaixen meidän aikaamme exyneexi Cydalise-neidoxi - niin salaperäisexi ja askarruttavaxi naisexi, ettei siitä koskaan oikein tiennyt tahtoiko se kylvää jälkeensä hirmuista syntiä ja turmelusta, jota ei sen päästyä valloilleen apinakaan voisi vastustaa, vai oliko hän kohoamassa unien tahrattomiin sfääreihin, joissa hänet sulkisi syleilyynsä sielun syvyydestä kurottuva adoraatiorukous, sillä hän olisi iäisesti ripittäytymätön, iäisesti puhdas.
xxx/ellauri084.html on line 369: Heisenberg sanoi Bohrista että se oli "enempi filosofi kuin fyysikko". Bohr lueskeli 19. vuosisadan tanskalaista kristittyä eksistentialistifilosofia, Søren Kierkegaardia, josta se kuuli filosofian opeltaan Harald Høffdingiltä. Vuonna 1909 Bohr lähetti isoveli Haraldille (josta tuli jalkapalloilija ja tohtori ennen Nielsiä) synttärilahjaxi Kierkegaardin bestsellerin Stadier paa livets vej (1845), joka oli odotettu jatko Enten-Ellerille (josta mulla on jo paasauxia). Enten-Eller hoiteli esteettisen ja eettisen, tää jatko-osa koski sit uskontoa. Saatekirjeeseen Bohr kirjoitti: "Ei mulla muutakaan ollut, mut tää on kyllä hyvä ... se on metkimpia juttuja mitä olen koskaan lukenut." Bohr piti Kierkegaardin tanskasta ja tyylistä, mutta sanoi että ei ole ihan joka paikassa Söörenin kaa samaa mieltä. Jotkut tuumii että Niels ei niellyt Söörenin kristillisyyttä, ollen ize ateisti. Lyder rimeligt.
9