Olen sairastanut, vaikka olen vielä nuori, inhottavaa sielullista tautia, ja tahdon kertoa, mitä olen 67 vuoden aikana kokenut. Jos yksin potisin tautiani, en puhuisi mitään, mutta kun tiedän, että monen monet sairastavat samaa tartuntaa, tahdon kirjoittaa heitä varten, vaikka en tiedä, panevatko he sanoihini huomiota. Mutta joskaan ei kukaan ottaisi niistä vaaria, on minulla kuitenkin niistä se hyöty, että tulen itse terveemmäksi, sillä kirjoittaessani jyrsin, kuin loukkuun joutunut repo, poikki vangitun jalkani.
ellauri077.html on line 550: Siinä menee jotain perusteellisesti pieleen että mezästetään kuin narkomaanit onnentunnetta. Vittuun onni, ja vittuun rahakin, sori Wagner. Tunteet on vaan epifyyttejä, ei niitä pidä mezästää, ei ne ole pelin preferenssifunktio. Ne on vaan viitteitä joilla Darwin koittaa vinkata apinalle missäpäin ois sille sopivia ympäristöjä. Darwinista pääasia on sopeutunut eläminen luonnossa. Jos alkaa potkia sitä tutkainta vastaan saa turpaansa. Ennen pitkää tavalla tai toisella. Kun aappa alkaa tinkkeröidä ja oikosulkea tunteiden ja ympäristön suhteita, se joutuu tohon hedonismin loukkuun. FUCK! osastosta puheen ollen on kivempi bylsiä satunnaista hoitoa tai kazoo pornoa ja runkata kuin kiintyä kehkään pysyvämmin ja kärsiä sen huonot puolet parempien kyytipoikana. Ja vastaavasti EAT! ja KILL! osastossa. Mix tehdä ruokaa kun voi syöda einespizzoja, ize asiassa mix syödä ylipäänsä kun voi vetää mömmöjä. Jos kylästyy kazomaan tappamista telkassa voi alkaa räiskiä vaikka kulmavalinnassa pyssyllä. Ei ihme että jenkit on hirveitä punkeroita ja tykkää automaattiaseista.
ellauri284.html on line 224: Blackadder Goes Forth tapahtuu vuonna 1917 länsirintamalle ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Kapteeni Edmund Blackadder (Rowan Atkinson) on brittiarmeijan ammattisotilas, joka on suuren sodan puhkeamiseen asti nauttinut suhteellisen vaarattomista tilanteista olemassaolostaan taistelevia alkuperäiskansoja vastaan, jotka olivat yleensä "kaksi jalkaa pitkiä ja aseistettuja kuivatulla ruoholla". Joutuessaan loukkuun juoksuhaudoissa suunnitellun toisen "ison työnnön" aikana, hänen huolensa on välttää hänen lähettämisensä "yli huipulle" varmaan kuolemaan. Sarja kertoo siis Blackadderin yrityksistä paeta juoksuhaudoista erilaisten suunnitelmien kautta, joista suurin osa epäonnistuu huonon onnen, väärinkäsitysten ja tovereiden yleisen epäpätevyyden vuoksi. Yllämainitut toverit ovat hänen toissijainen, idealistinen edvardiaaninen ylemmäs- luutnantti George St Barleigh (Hugh Laurie) ja heidän syvästi tyhmä mutta sitkeä sotamies S. Baldrick (Tony Robinson).
ellauri315.html on line 405: Me luettiin tätä kirjaa kreikan tunnilla, tuskin kelläkään oli aavistusta mistä siinä oikeastaan oli kymysys. On aika syventyä sotahistoriaan. Myriadi - 10 000 kreikkalaisen palkkasoturin joukko, jotka joutuivat loukkuun syvälle vihamieliselle alueelle ja joutuivat taistelemaan takaisin kotimaahansa taisteltuaan hävinneen puolen puolesta Achaemenidi-imperiumin sisällissodassa. Kuulostaapa tutulta. Plus ca change, plus c'est la même chose. Xenofonin jälkeen seuraava oli Saska suuri, ja sit on tietysti toi Kaarle XII. Maailmanhistorian kuuluisia toilailuja.
ellauri375.html on line 85: Egyptin rajalla sijaitsevassa kaupungissa asuu nyt yli 1,5 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa on joutunut jättämään kotinsa Israelin hyökkäyksen vuoksi. Rafah on myös humanitaarisen avun pääportti alueelle. Yhdysvaltain viranomaiset ovat varoittaneet , että maaoperaatio Gazassa olisi "virhe" ja korostaneet, että kaupungissa loukkuun jääneillä siviileillä ei ole minnekään mennä.
xxx/ellauri228.html on line 281: Vielä yksi mestariohjaaja, japsu Kurosawa, joka tapasi Tarkovskin Solariksen kuvaamisen aikana, oli elokuvan suuri ihailija. Hän ylisti laajennettuja luontokohtauksia, joita jotkut katsojat ovat kutsuneet aivan liian pitkiksi ja hitaiksi. Kurosawa koki, että he (hän ja Andrei) olivat elokuvan emotionaalisen sävyn ja teeman perusta, mikä loi voimakkaan nostalgian maata ja luontoa kohtaan sekä teki kontrastin avaruusasemaan ja siellä aina läsnä olevaan loukkuun jääneeseen tunteeseen mahdolliseksi. Kurosawa arvosti myös sitä, että Tarkovsky ei "viettänyt liikaa aikaa selittämiseen", hän antoi kuvien kertoa tarinan mahdollisuuksien mukaan, jolloin katsoja voi tuntea, mitä tapahtuu, sen sijaan, että kuulisi sen selitettävän vuoropuhelussa.
8