ellauri001.html on line 1821: Hanhiemonkin nuo lorut iloisen lippaan,
ellauri005.html on line 206: Mikä on elämän perimmäinen tarkoitus? Viiskytvuotispäivänäni yliopiston anatomian laitoksella, ubi mors gaudet succurrere vitae, virallisena floruit päivänäni, vedin kiitospuheessani ilmiselvän johtopäätöksen: ei mikään. Elämän tarkoitus on elämä itse. Sen kyllä tietää sarjakuvapiirtäjätkin nykyään (Fig. 1.). Aristoteles sanoi saman filosofisemmin: elämä on entelekiaa, aktuaalista, se on läsnä, meneillä, kunnes loppuu. Elämä on aktiviteetti, aktiviteetti on aspekti (terveisiä Orvokki Heinämäelle ja Marja Leinoselle sinne jonnekin! Tervemenoa sinne nilkki!), joka on oma päämääränsä, siis itsetarkoitus. Tarkemmin sanoen, Ari sanoo onnellinen elämä, siis elämän tarkoitus on onnellinen elämä, ei paska. Mutta tää on vaan tarkennus. Pääpointti on, että tää on nyt tässä.
ellauri007.html on line 1282: Kaniloruja
ellauri011.html on line 414: lakritsikuviot nuo, lorut loitsuksi muuttaa.
ellauri012.html on line 60: kiehumispisteessä pulppileville vesille, hilaten lorulippua salkoon.
ellauri012.html on line 62: "Kaniloruilla" Carlson pruuttaa ratsastamansa haiku- hevosensa pysähdykseen, ja kääntää suuntansa kohti poliittisempaa, modernin jälkipalaleivosreseptien rytmityksen tahdittamaa sanavalssia, josssa Sakua kuin kanejakaan ei enää ole - aivan kuin Carlson heittäisi lukijoilleen murtolukuista eksistentialismia keskisormena vallitsevalle sanskriittisjugendilaiselle tavutukselle. Kuka tässä ny onkaan šeikspiär? tämä itsessään takkuaa tämä haastattelu vai mikä nyt olikaan
ellauri015.html on line 571: kuin lastenlorun kissoilla.
ellauri024.html on line 776: Beckettin näytelmästä Voi miten ihana päivä tulee mieleen kamalien eläimien hirvi: näyttää että tulee kaunis päivä. Päähenkilö Winnie on hautautunut kuloruohoiseen kumpuun vyötäröään myöten. Lopux Winnie ja Willie hautautuu kokonaan. Ne on niinku vanhuxia jotka odottaa nahkurin orsia. Winnie siteeraa joskus uskonnollisia pätkiä joihin se ei usko. Ehkä näistä on vielä jotakin hyötyä, sanoi Lea seurakunnan tilaisuuxista. Winnien ajatuxissa kuultaa ikäänkuin ihmissuvun sammumaton optimismi. Winnie kiittää joka ainoata päivää, jonka on elänyt. Onhan sentään näitä pikku hupsuuxia. Rukoilkaamme.
ellauri026.html on line 62: Oli ennen Onnimanni, Onnimannista matikka. Matikasta maitopyörä, maitopyörästä pytikkä... Vanha tuttu loru jatkuu loputtomiin. Siinä käytetään mitä tahansa toisiinsa sointuvia sanoja, eikä siinä ole välttämättä mitään järkeä. Mutta se onkin tarkoitettu hauskanpitoon. - Kaiken ei tarvitse olla haudanvakavaa, todetaan Kielitoimistosta:
ellauri028.html on line 318: siis mun oman käytävän päässä päätyikkunan heittämässä valoruudussa
ellauri053.html on line 430: Ei vittu kukoistusta taas. Mistä hemmetistä tää on peräisin? Jostain suvivirrestä? Floruit. Kun ei tiedetä hautakiven päiviä.
ellauri058.html on line 121: Chicago on kuin ADHD kakara. Sellasia siellä sillon olikin, esim Sale Palje. Amerikan amerikkalaisin kaupunki Katista. Nappikenkäinen Musteri jää Amerikkaan naimisiin. Kati eli Astrid siteeraa Billy Mayerlin biisiä 30-luvulta. Kati ei ois takuulla tiennyt näitä. Oma maa mansikka, tuumaa Kati kotimatkalla ja skandeeraa lorua Breathes there the man Sir Walter Scottilta. Vielä vanhanaikaisempaa.
ellauri066.html on line 99: Vaikka Vuorelalla on runoissaan jonkinlainen pysyvä einarimaisuus, vaihtelee niiden sävy melko lailla. Osa runoista on satumaisia, melkein kuin lasten loruja toistoineen ja yksinkertaisine teemoineen, osa on hyvinkin humoristisia. Tähän luokkaan ehkä voi laskea Vuorelan tunnetuimpiin kuuluvan runon Häpy:
ellauri098.html on line 149: Monet muuttujista muuttuvat iän mukana, ja sama kirjailija voi kirjoittaa vähän erilaisia kirjoja eri ikäkausina. Sixi taulukon henkilöt täytyy olla kirjailijaviipaleita, episodeja tai tuotantokausia, esim nuori Goethe, Goethe floruit, vanha Goethe. Kokeillaanpas konstruoida alustava datataulukko. Ei ole selvää voiko tähän ottaa mukaan runoja, paizi jos ne on jotain näytelmiä tai kilometrinpituisia eepoxia. Lyriikka ei luultavasti käy. Goethesta pojat oli kivoja, mutta tytöt kivempiä, koska niitä voi käyttää poikina. Ilmeisesti se ei sitten välittänyt ize antaa persettä.
ellauri098.html on line 154:
| Goethe floruit | ... | Wahlverwandtschaften | ... |
ellauri100.html on line 684: Rusetilla oli iso piiri ystäviä ja kirjeenvaihtajia, ja se jatkoi kirjoittamista ja julkaisemista loppuun saakka, tosin enimmäxeen enää jumalista sälää ja lastenloruja. 1892 se kirjoitti Syvän naamalla, uskonnollisen proosateoxen, ja valvoi uuden laajennetun painoxen tuotantoa Sing-Singistä 1893.
ellauri140.html on line 716: (Let none them read) thereof did verses frame, (löröä, älä tee!) rakenteli loruja,
ellauri141.html on line 113: In B. C. 17, Augustus celebrated the Ludi Seculares, and Horace was required to write an Ode for the occasion, which he did, and it has been preserved. This circumstance, and the credit it brought him, may have given his mind another leaning to Ode-writing, and have helped him to produce the fourth book, a few pieces in which may have been written at any time. It is said that Augustus particularly desired Horace to publish another book of Odes, in order that those he wrote upon the victories of Drusus and Tiberius (4 and 14) might appear in it. The latter of these Odes was not written, probably, till B. C. 13, when Augustus returned from Gaul. If so, the book was probably published in that year, when Horace was fifty-two. The Odes of the fourth book show no diminution of power, but the reverse. There are none in the first three books that surpass, or perhaps equal, the Ode in honor of Drusus, and few superior to that which is addressed to Lollius. The success of the first three books, and the honor of being chosen to compose the Ode at the Ludi Seculares, seem to have given him encouragement. There are no incidents in his life during the above period recorded or alluded to in his poems. He lived five years after the publication of the fourth book of Odes, if the above date be correct, and during that time, I think it probable, he wrote the Epistles to Augustus and Florus which form the second book; and having conceived the intention of writing a poem on the art and progress of poetry, he wrote as much of it as appears in the Epistle to the Pisones which has been preserved among his works. It seems, from the Epistle to Florus, that Horace at this time had to resist the urgency of friends begging him to write, one in this style and another in that, and that he had no desire to gratify them and to sacrifice his own ease to a pursuit in which it is plain he never took any great delight. He was likely to bring to it less energy as his life was drawing prematurely to a close, through infirmities either contracted or aggravated during his irrational campaigning with Brutus, his inaptitude for which he appears afterwards to have been perfectly aware of. He continued to apply himself to the study of moral philosophy till his death, which took place, according to Eusebius, on the 27th of November, B. C. 8, in the fifty-seventh year of his age, and within a few days of its completion. Mæcenas died the same year, also towards the close of it; a coincidence that has led some to the notion, that Horace hastened his own death that he might not have the pain of surviving his patron. According to Suetonius, his death (which he places after his fifty-ninth year) was so sudden, that he had not time to execute his will, which is opposed to the notion of suicide. The two friends were buried near one another “in extremis Esquiliis,” in the farthest part of the Esquiliæ, that is, probably, without the city walls, on the ground drained and laid out in gardens by Mæcenas.
ellauri190.html on line 313: Little Russia (Russian: Малороссия/Малая Россия, romanized: Malaya Rossiya/Malorossiya; Ukrainian: Малоросія/Мала Росія, romanized: Malorosiia/Mala Rosiia), also known in English as Malorussia, Little Rus' (Russian: Малая Русь, romanized: Malaya Rus'; Ukrainian: Мала Русь, romanized: Mala Rus', and Rus' Minor (from Greek: Μικρὰ Ῥωσία, romanized: Mikrá Rosía), is a historical non-native name (or exonym) for Ukraine. The first use of such names has been attributed to Bolesław-Jerzy II, ruler of Ruthenia and Galicia-Volhynia, who in 1335 signed his decrees Dux totius Russiæ minoris.
ellauri194.html on line 281: Magog in istis duabus sunt gentes magni et gigantes pleni omnium malorum morum. Quos iudeos artaxersex collexit de omnibus partibus persarum.
ellauri198.html on line 254: Juostessani taxista Thean asuintalon ovelle ja soittaessani kelloa kolme kertaa en juuri pannut merkille missä olis aula, komea ja runsaasti kalustettu, ketään ei ollut saapuvilla, ja kun yritin saada selville mikä hienoista ovista kuului hissiin, erääseen niista ilmestyi valoruutu. Thea oli ajanut alas minua vastaan. Ovi avautui. Sisällä oli samettipäällysteinen penkki ja me vaivuimme istumaan sille, syleilimme ja suutelimme siittimeni noustessa äänettömästi Thean imutuxessa (Boyd kertoo samansisältöistä tarinaa skotti lastenpiiasta muistelmiensa alussa). Huomaamatta veren kovettamaa munaani Thea siveli kädellään kassejani, olkapäihin asti. Mina avasin hänen kotitakkinsa rintojen kohdalta. En hallinnut itseäni, pääsi ruiskahtamaan silmille etuajassa. En tajunnut mitään, olin miltei sokea. Jos joku muu olisi ollut sijassamme kumpikaan meistä ei olisi sitä tiennyt. En voi varmasti sanoa en nähnyt kasvoja, kenties se olikin siivooja. Kun ovi avautui, ja jatkoimme bylsimistä kävellessämme käytävässä ja sitten huoneistossa, matolla oven luona Thea ei ollut kuin muut naiset, nuo jotka niin sanoakseni antoavat luvan paljastaa yhden asian kerrallaan ja ihailla sitä, vaan päästi heti perille asti. Rakkauden tunne hallizi mahtavana. Theaa näpäsi että olin viivytellyt ammattiliittoasioissa. Olisit sanonut duunareille että "I got a chick to fuck".
ellauri223.html on line 143: Mensura pedis ex singulorum longitudinibus statuta. Πάντων χρημάτων μέτρον (ἐστὶν) ἄνθρωπος: τῶν μὲν ὄντων ὡς ἔστιν, τῶν δὲ οὐκ ὄντων ὡς οὐκ ἔστιν.
ellauri269.html on line 650: Tämä artikkeli käsittelee epäkuolleista sepustettua Forsaken-lorua. Katso pelattava kilpailu kohdasta Undead (pelattava). Lisätietoja elävistä kuolleista yleensä, katso Undead . Katso pelin sisäisestä maineryhmästä Undercity (fraction).
ellauri310.html on line 174: oltava 80-luku, Noran floruit. Reaganin aikoja. Mekin asuttiin silloin
ellauri327.html on line 85:
ellauri364.html on line 179: Käsien levottomuus johtuu siitä, että henkilö häpeää niiden näyttämistä, koska hän niillä on tehnyt jotakin rumaa. Jos käsien vielä on vaikea olla hypistelemättä jotakin soikeaa esinettä, esim. kynää, ei ole enää epäilystäkään siitä, millaisesta rumuudesta on kysymys! Luonto se on joka tikanpojan puuhun vetää. Tyttölapsi tanssii jo äidin kohdussa. Pylorusspasmi, Freudin töyhtö, merikartta kielessä, liikakarvoitus - kaikki pahoja neurolabiileja ennusmerkkejä! Pian alkaa yökastelu (Olli Syväntö) , ozan takominen lattiaan (Riitta Roth) ja sukuelimien hypistely. Mutta pahuus, julmuus ja hävityshalu on lapsen normaaleja taipumuxia. Jokaisella on vikoja jos jonkin verran, siis ratkeamme rokkaamaan toisenkin kerran! Huono luonne rock! Rock! rock!
ellauri390.html on line 664: Pohjois-Korea lennättää rajan yli kakkaa Etelä-Koreaan ilmapalloilla. Etelä Korea nimittää sitä mauttomaxi. Kunpa Venäjäjä ja Ukraina käyttäisivät samaa taktiikkaa! Ei tarvizisi kotkien tehdä suurta kierrosta Ukrainan ympäri. Toisaalta munkkikorppikotkille ei olisi niin paljon hyvää syötävää rojollaan malorusskoje poljella.
xxx/ellauri027.html on line 279: Alaviite: Hauska tietää: sana "kukoistus" esiintyy tässä diatriibissä 24 kertaa. Se oli ällösana mulle jo ennen Eskiä. Sitä käytettiin latinassa sanan floruit käännöxenä, kun ei tiedetty julkkixen synnyin- eikä kuolinaikoja. Eski ei ole mitenkään parantanut sanan fiilistä.
xxx/ellauri091.html on line 725: P.S. Tässä vaiheessa voi aloittaa tän lorun alusta. Alzheimerimaisesti.
xxx/ellauri138.html on line 64: Peppu Colemanin hahmossa, se jutkunekru, oli yxi minuuden pioneereista (italics in the original). Pienuuden minooreista. Minäminä yxilöpaskantelu on Rothin lemppareita. Sen se oli varmaan oppinut Emanuel James Rohnilta. Sen inhokkisanoja oli me (suomexi, enkuxi sen mielisana oli sama) ja setelissäkin lukeva e pluribus unum. Annuit coeptis. Novus ordo saeclorum. The phrase is similar to a Latin translation of a variation of Heraclitus's tenth fragment, "The one is made up of all things, and all things issue from the one" (ἐκ πάντων ἓν καὶ ἐξ ἑνὸς πάντα). But it seems more likely that the phrase refers to Cicero's paraphrase of Pythagoras in his De Officiis, as part of his discussion of basic family and social bonds as the origin of societies and states: "When each person loves the other as much as himself, it makes one out of many (unum fiat ex Pluribus), as Pythagoras wishes things to be in friendship." Mikähän jeesus sekin luuli olevansa. Jenkkien peitesana izekkyydelle on vapaus.
xxx/ellauri148.html on line 136: So no use trying to pool the monkeys into two races, nice and naughty. They all the same, just like the little girl in the rhyme: When she was good, she was very very good, but when she was bad, she was atrocious. Tää Hessu Hopon eli Longfellowin loru mulla on jo albumissa 48, Kirsi Kunnaan kääntämänä. Joku tämänpäivän poppoo on tehnyt siitä laulun ja väittää että sanat ovat "traditional". Pah. Melkein voisin muuten lyödä vetoa et Henry oli pedofiili.
xxx/ellauri148.html on line 524: Song of Solomon 7:11-12. Latin text. Veni, dilecte mi, egrediamur in agrum, commoremur in villis, mane surgamus ad vineas, videamus si floruit vinea, si flores fructus parturiunt, si floruerunt mala punica: ibi dabo tibi ubera mea.
xxx/ellauri157.html on line 334: Mixi eläimet kärsivät? Emme me voi kantaa huolta eläimistä, sanoi Singerin kelloseppä Todros, ja yhtä uskovaisen antropologisesti kommentoi veli Jöns. Olis syytä kantaa, sillä ilman diversiteettiä on apinankin loru pian loppuun luritettu.
xxx/ellauri168.html on line 111: Uuden maailmanjärjestyksen teoriaan uskovat ovat nostaneet esille Yhdysvaltain yhden dollarin setelin kääntöpuolella olevan latinankielisen tekstin Novus Ordo Saeclorum, joka tarkoittaa 'Uusi vuosisatojen järjestys' (fig. 1). Tämä tomfoolery on siis alkanut samoihin aikoihin kuin koko jenkkisirkus.
xxx/ellauri169.html on line 297: He tekevät nyt töitä virtuaalitodellisuuden parissa. He fuusioivat ihmismielen tietokoneisiin. Säälittävät orjat tuijottavat kännyköiden valoruutuja ja täyttävät instagramia. Ennen oli vain ristisanoja.
xxx/ellauri255.html on line 158: Antony Pyp Pipo: The Russian Civil War was really the moment when Ukraine started to become a separate entity from Russia, all thanks to Lenin. There wasn't much of malorussian culture in the countryside, mostly some boring poetry and balalaika music. But at this time they finally had a chance to get rid of the Turks and Poles, and to take Ukraine back to the fold of the great east slavonic commonwealth, by joining the USSR and their Big Brother– and they’d been given the opportunity. But they botched it completely when the USSR collapsed. That is when they went back to fraternize with the West and develop a more modern nazism with Nato.
xxx/ellauri293.html on line 96: Lukuun ottamatta viittausta maskuliiniseen "Juniaan" Index Discipulorumissa, jonka väitetään olevan peräisin 400-luvulta Salamin epäluotettavalta piispalta Epiphaniukselta, ensimmäiset tekstit, jotka koskevat Juniaa miehenä nimeltä Junias, ovat peräisin 1100-luvun käsikirjoituksista ja ensimmäinen nimetty kirjoittaja, joka kuvaili Juniaa miehenä oli joku Giles 1200-luvulla, britti pilapiirtäjä.
xxx/ellauri306.html on line 442: Attila (floruit n. 406–453 ), jota usein kutsutaan anglosaxeissa Attila the huniksi, oli hunnien hallitsija vuodesta 434 vuoteensa kuolema maaliskuussa 453 eli 19v, vähemmän aikaa kuin Putin tai Kekkonen, 5v kauemmin kuin Roosevelt. Hän oli myös muun muassa huneista, ostrogooteista, alaneista ja bulgaareista koostuvan hevostalousimperiumin johtaja Keski- ja Itä-Euroopassa.
38