ellauri002.html on line 1325: Sellaista vailla oli myös lordi Byron.

ellauri006.html on line 271: Mä menettelen kuin lordi Byron:

ellauri007.html on line 407: kuin lordi Byron ja sen pen pal Bob.

ellauri014.html on line 396: No ei! Julia ei tällä kertaa suutu vaan se sairastuu. Kunnon romantiikan ajan ratkaisu. Oli näppärää kun ei ollut antibiootteja, porukkaa sai pois juonen tieltä vaan napsauttamalla sormia. George Byronistakin tuli yön yli lordi. Pikku lordi säikähti niin paljon että herahti itkemään: mitä pahaa mä nyt oon tehnyt?
ellauri014.html on line 424: Fast Showssa hintahtava lordi oli Ralph, sen juro maamies oli Ted. Pröö on siis Ted, tästä eteenpäin. Lucus a non lucendo, ikäänkuin.
ellauri014.html on line 429: Kuten teeveen saippuoissa marssitetaan kuvaan uusi henkilö. Kumma kyllä se ei ole se vanha aseveikko vielä, vaan filosofisempi sparreri, kummallinen lordi Edward Bomston. Kaheksannentoista vuosisadan lordi Byron mannermaan kiertueella, tai pikemminkin ehkä lordi Russell, filosofisempi väpelö, tai väpelömpi filosofi. Se on kuin Fast Shown skezin hinttari maanomistaja, Pröö sen vastahakoisempi lammaspaimen. (Nimet vaan on vaihtuneet. Ks. Wikipedia.)
ellauri014.html on line 503:

VI-XII Julie torjuu lordin ehdotuxen lähteä Tedin partnerina loordin tiluksille Yorkkiin pehtoorixi. York, of all places, suunnilleen pahin persläpi koko briteissä, saarivaltakunnan Posio, sekopäisen Grahaminkin kotipesä. In your dreams! Pröö pommittaa mankuvilla preiveillä, Julkku vastaa koleerisilla. Barbaari! kaulin heilahtaa. Kiittämätön! annoin rrunsaasti. (2x kolmen vuoden aikana...) Mulla on paljon kurjempaa kuin sulla! Claire osallistuu haukuntaan. Kovaa rähinää puudeleiden kesken.
ellauri014.html on line 840: Wolle selvittelee juontaan Clairelle. Se suunnittelee Prööstä niiden lasten kotiopettajaa. Alkaakohan ahnas filosofi kohta jahdata lapsiparkojakin? Se jää nähtäväxi. Suunnitelman esteenä on Ralph, siis lordi Bumston, joka ei ehkä tahdo luopua Tedistä, aisaparistaan, rakkaasta aisastaan.
ellauri014.html on line 1517:

Kuten tästä selviää, Mariini oli sekatörkeilijä narsististen setämiesten tapaan: isän ulosheittämänä (kuten Diderot) raiskas vähäsen, pakotti aborttiin ja väärensi nimikirjoituksia (kuten Paulo Coelho), kävi nokkapokkaa ja ammuskeli pyssyllä (kuten lordi Byron senior). Oli pari kertaa kiven sisässä (kuten Russell). Ei tämä vielä mitään, pahempaa seuraa...
ellauri036.html on line 2101: Feelixin klupi on Tylypahkan velhokoulun rehtorin Gisela Mayn perustama järjestö, jonka tehtävänä on vastustaa lordi EU:ta ja peukuttaa kuolonsyöjiä. Feelixin klupin päämaja on 10 Downing Street, Lontoo. Giselan ja BoJon ohella klupin alkuperäisiin jäseniin kuuluivat muun muassa rautarouva, Harry Potterin kirjoittaja J.K.Rowling ja Alaston Vauhkomieli. Klupi hajosi 90-luvun alun lamassa, kun Voldemort katosi dumpattuaan Ivanka Trumpin tämän epäonnistuttua yrityksessä voittaa myyntiluvuissa Harry Potter. Hemmetti, olisi paperia säästynyt. Ivankan kirjanen on vaan 600 sivua. Voldemortin päästyä USA:n presidentixi kirjassa Riitta Uosukainen ja liehuva liekinvarsi Dumble-toffeet perustaa Feelixin klupin uudelleen ja mukaan tuli muun muassa Bolsonaro, Victor Orban, Teme Selänne, Anselmi Panda, Samuli Kukko ja Kelju K. Kojootti. Joo eihän tässä ole päätä eikä häntää, mut ei ole Potterissakaan.
ellauri036.html on line 2145: Kuolonsyöjät on Potter-kirjojen pääpahixet. Rowling ei jätä lukijaa kahden vaiheille kellä on mustat hatut ja kellä valkoiset. He ovat lordi Voldemortin kannattajia ja tunnettuja ja pelättyjä raakalaismaisuudestaan ja uskollisuudestaan Voldemortille. Siis ihankuin jenkkejä. Lihansyöjiähän nekin ovat, kovia pihvin ystäviä, mutta ikävä kyilä eivät vielä ainakaan syö toisiaan. Sehän ratkaisi pihvilihan saatavuuden sekä väestönkasvuongelmat, nielaistaisiin 2 kärpästä 1 iskulla. Voldella on pakkomielle tuhota kuolema lopullisesti, niinkuin Elon Muskilla ja Larry Pagella. Niillä on Dark Mark, jonkinlainen kähee tatska. Kalifaatin salamatkustaja Ibbe oli poistattanut omansa. Mut arpi näkyi vielä.
ellauri060.html on line 298: Pappi Sauli Rekelän elämää seurataan raadollisen läheltä, mutta hellän ymmärtävästi. Hän oli tehnyt karkean virheen, rikoksen itseään kohtaan ryhdyttyään papiksi. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi. Omien traagisten virheiden kanssa on vain yritettävä elää. Se on kuin Belgraviassa lordi Brockenhurstin harmaapartainen pikkuveli John, man of cloth, jolta lähtee nahka nenästä maxellessa pelivelkoja. Runkkujussi oli vanhana aika samannäköinenkin kuin tää John!
ellauri117.html on line 614: Shaftesbury, joka oli whig-puolueen perustajia (no tietysti, nehän oli lipilaareja), vaikutti huomattavasti Locken poliittiseen ajatteluun. Locke alkoi osallistua politiikkaan kun Shaftesburystä tuli lordikansleri vuonna 1672. Kun Shaftesburyn suosio laski vuonna 1675, Locke vietti jonkun aikaa matkustellen Ranskassa. Hän palasi Englantiin vuonna 1679, kun Shaftesbury oli jälleen myötätuulessa. Ei Locke mikään tyhmä ollut.
ellauri142.html on line 438: Tuomiopäivänä meille ei varmastikaan kysytä, mitä olemme lukeneet, vaan miten olemme eläneet. Missä ovat kaikki lordit ja tutkijat, jotka olet tuntenut niin hyvin heidän elämässään ja jotka olivat kuuluisia tieteestään? Heidän paikkansa ovat nyt muiden käytössä, enkä tiedä, ajattelevatko he niitä. Elämässään he näyttivät olevan jotain, ja nyt he ovat kalpeana hiljaa.
ellauri163.html on line 632: Pantalaimon on Lyran demoni. Kuten kaikki lasten pahat henget, hän vaihtaa muotoa olennosta toiseen usein. Kun Lyra saavuttaa murrosiän, hän ottaa mäntynäädän pysyvän muodon sekä hajun. Pantalaimon ja Lyra seuraavat isäänsä lordi Asrielia, kun hän matkustaa äskettäin löydettyyn Cittagazzen maailmaan, jossa Lyra tapaa Willin. Pyhä Panteleimon eli Panteleimon Parantaja (m.kreik. Παντελεήμων, Panteleēmōn, kreik. Παντελεήμων, Panteleímon), myös Pantalone, oli kristitty marttyyri ja pyhimys, joka sai surmansa Diocletianuksen vainoissa vuonna 305. Pantalone syntyi Nikomedeiassa noin vuonna 275. Hänen vanhempansa olivat rikas senaattori Eustorgios ja tämän kristitty vaimo Eubulia. Hänestä tuli menestyksekäs lääkäri, jota itse keisari Galerius halusi omaksi lääkärikseen. Pyhä Hermolaos käännytti Pantaleimonin kristityksi, ja parannettuaan ihmeellisesti sokean miehen, Pantaleimon käännytti puolestaan isänsä. Tämä kuoli pian sen jälkeen, ja jätti Pantalonelle suuren omaisuuden. Tämä vapautti orjansa ja jakoi omaisuutensa köyhille, ja paransi ihmisiä ottamatta maksua. Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on entinen Oulun metropoliitta. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013.
ellauri163.html on line 638: Arvovalta on ensimmäinen enkeli, joka on noussut Pölystä. Hän hallitsee kirkkoa, sortoa ja uskonnollista instituutiota. Hän kertoi myöhemmin saapuville enkeleille, että hän loi heidät ja universumin, mutta tämä on valhe, tai no vaihtoehtoinen totuus. Vaikka hän on yksi trilogian kahdesta ensisijaisesta vastustajasta – lordi Asriel on hänen ensisijainen vastustajansa – hän pysyy taustalla; Hän näkyy vain merivaha kaukoputkessa (eli keltaisessa vakoilulasissa). Arvovalta on heikko ja siirtänyt suurimman osan valtuuksistaan sijaishallitsijalleen Metatronille. Hän on erittäin iäkäs, hauras ja naiivi. Kabbalan Metatronista on ollut puhetta jo toisaalla.
ellauri163.html on line 642: Marisa Coulter on kylmän kaunis, manipuloiva Lyran äiti ja lordi Asrielin entinen rakastajatar. Hän palvelee kirkkoa kidnappaamalla lapsia tutkimaan Pölyn luonnetta, jonka aikana hän erottaa heidät esinahastaan - menettely, jota kutsutaan circumcisioniksi. Hänellä on mustat hiukset, hoikka rakenne ja hän näyttää nuoremmalta kuin hän on. Aluksi vihamielinen Lyralle, hän ymmärtää rakastavansa tytärtään ja pyrkii suojelemaan häntä kirkon agenteilta, jotka haluavat tappaa Lyran. Hänen demo on kultainen apina, jolla on julma juova perseessä.
ellauri163.html on line 656: Jordanian kuningas Abdullah II johtaa Jordan Collegea, joka on osa Oxfordin yliopistoa Lyran maailmassa. Muiden Jordan Collegen työntekijöiden avustamana hän kasvattaa oletettavasti orvoksi jääneen Lyran. Vasta myöhemmin ilmeisesti tulehtuneiden vaikeiden opiskelijavalintojen edessä hän yrittää menestyksekkäästi myrkyttää lordi Asrielin.
ellauri163.html on line 662: Neljä gallivespialaista – lordi Roke, Madame Oxenstierna, Chevalier Tialys ja Lady Salmiakkia – ovat pieniä ihmisiä (ilman kädensijaa), joilla on myrkylliset kantapääkannukset.
ellauri163.html on line 680: Oxfordin Jordan Collegessa 11-vuotias Lyra Belacqua ja hänen dæmon Pantalaimon todistavat kuningas Abdullahin yritystä myrkyttää lordi Asriel, Lyran kapinallinen ja seikkailunhaluinen setä. Hän varoittaa Asrielia ja vakoo hänen luentoaan pölystä, salaperäisistä alkeishiukkasista. ("vakoo!" Ihankuin Joosuan agentit mennessään nirhaamaan naapurikansoja v. 1778 pentateukissa.) Lyran ystävän Rogerin kidnappaavat lapsikaappaajat, jotka tunnetaan nimellä "Hotkijat". Lyran adoptoi viehättävä seurapiirirouva, rouva Coulter. Mestari antaa Lyralle salaa aletiatometrin, totuuden kertovan laitteen. Lyra saa selville, että rouva Coulter on Hotkijoiden johtaja ja että se on kirkon salaa rahoittama hanke. Lyra pakenee gyptaalaisille, kanavaa villeville paimentolaisille, joiden lapset on myös siepattu. He paljastavat Lyralle, että Asriel ja rouva Coulter ovat faktiskt hänen vanhempansa.
ellauri163.html on line 682: Gektilaiset muodostavat retkikunnan arktiselle alueelle Lyran kanssa lasten pelastamiseksi. Lyra värvää Iorek Byrnisonin, panssaroidun karhun, ja hänen ihmislentoystävänsä, ärtyisen Lee Scoresbyn. Hän saa myös tietää, että lordi Asriel on karkotettu, karhujen vartioimana Huippuvuorilla.
ellauri163.html on line 690: Lyra matkustaa Asrielin maailmojen välisen avauksen läpi Cittàgazzeen, kaupunkiin, jonka denizenit löysivät tavan matkustaa maailmojen välillä. Cittàgazzen holtiton teknologian käyttö on julkaissut ankeuttajia, jotka tuhoavat aikuisia sieluja, mutta joille lapset ovat immuuneja, mikä tekee maailmasta tyhjän aikuisista. Täällä Lyra tapaa ja ystävystyy Will Parryn kanssa, 12-vuotiaan pojan kanssa maailman Oxfordista. Will, joka äskettäin tappoi miehen suojellakseen sairasta äitiään, on törmännyt Cittàgazzeen yrittäessään löytää kauan kadoksissa olleen isänsä. Lyra tunkeutuu Willin (meidän) maailmaamme ja tapaa tohtori Marja Mähösen, fyysikon, joka tutkii pimeää ainetta, joka on samanlainen kuin Pöly Lyran maailmassa. Lyra rohkaisee tohtori Mähöstä yrittämään kommunikoida hiukkasten kanssa, ja kun hän tekee niin, he (puheliaat hiukkaset) käskevät häntä matkustamaan Cittàgazze-maailmaan. Lyran alethiometrin varastaa lordi Boreal alias Sir Charles Laxrom, rouva Coulterin liittolainen, joka on löytänyt tien Willin Oxfordiin ja perustanut sinne kodin.
ellauri163.html on line 695: Keltaisen vakoilulasin alussa Lyran on kidnapannut hänen äitinsä, rouva Coulter magisteriumin agentti, joka on saanut tietää ennustuksesta, joka tunnistaa Lyran seuraavaksi herrojen Eevaxi. Enkelparven tie, homoenkelit Balthamos ja Baruch, kertovat Willille, että hänen on matkustettava heidän kanssaan antaakseen hienovaraisen veitsen Lyran isälle, lordi Asrielille, aseena auktoriteettia vastaan. Will ei välitä enkeleistä, ne valehtelevat; Paikallisen tytön nimeltä Ama, Karhukuningas Iorek Byrnison ja comic reliefinä lordi Asrielin gallivespian vakoojat, Chevalier Tialys ja Lady Salmiakia, hän pelastaa Lyran luolasta, jossa hänen äitinsä on piilottanut hänet magisteriumista, joka on päättänyt tappaa hänet ennen kuin hän antautuu kiusaukselle ja synnille, kuten alkuperäinen Aatto. Hetkinen! Eikös tässä juonessa ole enemmänkin ainexia siitä hirmupitkästä runoelmasta, annas nyt, Dispenserin Dragge Qveene? Eikös kukaan ole pannut tätä merkille? No ei koska ilmeisesti sen seuraava trilogia on vielä selvemmin Edmundin apteekin hyllyltä:
ellauri219.html on line 300: Striking and versatile, Tony Curtis was a Hollywood idol who made a dizzying amount of movies (over 100) between 1949 and 2008. He will always be remembered for his role alongside Jack Lemmon and Marilyn Monroe (No.25) in the 1959 cross-dressing caper Some Like It Hot, but another stand-out remains his performance alongside Burt Lancaster as fast-talking press agent Sidney Falco in the 1957 film noir The Sweet Smell Of Success. Tässä jää nyt mainizematta Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders!), ITC Entertainmentin 1970–1971 tuottama televisiosarja. Sen pääosissa esiintyivät Tony Curtis (Danny Wilde) ja Roger Moore (lordi Brett Sinclair; koko nimi Brett Rupert George Robert Andrew Sinclair, Marnockin 15. jaarli). Sitä tehtiin 24 jaksoa. Tony ja Roger eivät voineet sietää toisiaan. Läskiintynyt Tony kuoli kasarina sydämen pysähdyxeen. Rooger aateloitiin, vaikkei käynyt loppuun edes teatterikoulua. “But because of the war there were 16 girls in every class to four boys so while I didn’t learn that much about acting, I learned a hell of a lot about sex.”
ellauri223.html on line 178: Bacon valittiin parlamenttiin vuonna 1584 ja hän toimi sen jäsenenä yhtensä 36 vuoden ajan. Baconin ura lähti todelliseen nousuun kuitenkin vasta kun kuningatar Elisabet I kuoli vuonna 1603 ja Bacon siirtyi Jaakko I:n palvelukseen. Samana vuonna hänet lyötiin ritariksi. Vuonna 1613 Baconista tuli tuomari, ja viisi vuotta myöhemmin hän sai lordikanslerin ja Verulamin paronin arvonimen. 60-vuotias Bacon nimitettiin St. Albansin varakreiviksi. Myöhemmin samana vuonna häntä syytettiin lahjusten ottamisesta, johon hän myönsi syyllisyytensä. Bacon sai 40 000 punnan sakot ja hänet tuomittiin vankeuteen Lontoon Toweriin. Hän ehti viettää vain neljä päivää vankeudessa ennen armahdustaan eikä hänen tarvinnut maksaa sakkoja, mutta Bacon ei enää tapahtuneen jälkeen voinut toimia parlamentin jäsenenä tai poliittisessa virassa. Twice paid, kuten sanottiin uudessa Atlantixessa.
ellauri254.html on line 919: Britannian sotaministeri lordi Milner nimitti kenraaliluutnantti Frederick C. Poolen , joka oli aiemmin viettänyt kaksi vuotta Venäjällä, johtamaan retkikuntaa Arkkienkeliin . [14]
ellauri267.html on line 497: Serveri. Sir, lordi Taivutus tulee odottamaan sinua ja on jo palatsin portilla.
ellauri269.html on line 816: Kirjasarjan toisessa osassa, Salaperäisessä veitsessä, siirrytään Lyran maailmasta toiseen maailmaan, jossa tapahtumat keskittyvät lähinnä Cittàgazze-nimiseen kaupunkiin. Tätä maailmaa vaivaavat haamut, ilmiselvät Harry Potter-mentorien kopiot, jotka käyvät vain aikuisten kimppuun. Söpösti animoidut totemielukatkin on selvä plagiaatti vinosuu JK Rowlingin patronuxista. Kirjassa liikutaan myös meidän omassa maailmassamme ja Lyran maailmassa. Ajatellaan asiaa omalta kannaltamme ja vähän Lyyrankin kannalta. Maagisen kaukoputken tapahtumat sijoittuvat lukuisiin eri maailmoihin. Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta. Aikaisempi paasaus samasta aiheesta löytyy albumista 165. Lontoossa Lyralle selviää, että rouva Coulter on itse asiassa kahmaisijoiden johtaja. Pakomatkalta Lyran pelastavat gyptit, vesireittien vaeltava kansa, joka myy kadunkulmissa Osta Iso Numero! lehtiä, joka myös on kärsinyt kahmaisijoiden kaappauksista. Gyptit paljastavat, että rouva Coulter on todellisuudessa Lyran äiti, ja hänen isänsä on lordi Asriel, jota hän on aiemmin luullut sedäkseen. Yhdessä Lyra ja gyptit lähtevät kohti pohjoista pelastaakseen kaapatut lapset. Matkalla Lyra tutustuu panserbjørn Iorek Byrnisoniin, haarniskoituun jääkarhuun, texasilaiseen kuumailmapallolentäjään Lee Scoresbyyn sekä noita Serafina Pekkalaan. Varsinkin Toivo Pekkala suomea solkkaavine apureineen on tosi hilpeå, mutta on toi Jo Nesbön kirjoista muistuttava panserbjörnkin monen naurun arvoinen. Neuvokkuutensa avulla Lyran onnistuu pelastaa kaapatut lapset, joilla kirkon Uhraamislautakunta on suorittanut julmia kokeita Bolvangarin tutkimusasemalla tarkoituksenaan oppia vapauttamaan ihmiset perisynnistä. Tässä mennään jo rienauxessa K-12 rajan laittomalle puolelle!
ellauri284.html on line 696: Paroni kuoli sukupuuttoon lordi Robertsin kuoltua vuonna 1914. Häntä seurasi viscountin ja jaarlin virassa erityisjäännösten mukaan hänen vanhin tyttärensä, toinen kreivitär. Hän kuoli naimattomana, ja hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi sisarensa, kolmas kreivitär. Jälkimmäisen poika ja ainoa lapsi luutnantti Frederick Roberts Alexander Lewin kuoli taistelussa toisessa maailmansodassa, ja sen seurauksena viscountiteetti ja kreivitär kuolivat sukupuuttoon, kun kolmas kreivitär kuoli vuonna 1955. Kaikki vilustuivat.
ellauri284.html on line 730: Roberts aloitti kaksituumaisena hyökkäyksen johtaen henkilökohtaisesti vetelehtimistä avoimen veldtin poikki Orange Free Stateen, kun taas Buller yritti karkottaa buurit Natalin kukkuloilta – jonka tuloxena lordi Robertsin poika tapettiin ja ansaitsi kuolemanjälkeisen WC:n. Hänen edistymistänsä viivästytti hänen tuhoisa yritys järjestää armeijansa logistiikkajärjestelmä uudelleen Intian armeijan mallin mukaan keskellä sotaa. Seurauksena oleva kaaos ja tarvikkeiden puute vaikuttivat vakavaan vilustumisepidemiaan, joka aiheutti brittijoukoille paljon raskaampia tappioita kuin ne kärsivät taisteluissa. Bugger it.
ellauri284.html on line 738: Lord Robertsista tuli viimeinen joukkojen komentaja 3. tammikuuta 1901. Virkakautensa aikana hän esitteli keximänsä lyhkäsille sotilaille sopivan Short Magazine Lee Enfield -kiväärin ja 18 punnan aseen sekä tarjosi parannettua koulutusta ja koulutusta sotilaille. Syyskuussa 1902 lordi Roberts ja sotaministeri St John Brodrick vierailivat Saksassa osallistuakseen Saksan armeijan harjoituksiin keisari Wilhelmin vieraana. Hän toimi ylipäällikkönä kolme vuotta ennen kuin virka lakkautettiin Lord Esherin suosituksen mukaisesti Esherin raportissa helmikuussa 1904.
ellauri313.html on line 645: "She Walks in Beauty" on lordi Byronin vuonna 1814 kirjoittama lyhyt jambisen tetrametrin lyyrinen runo , joka on yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan. Sen sanotaan saaneen inspiraationsa tapahtumasta Byronin elämässä. 11. kesäkuuta 1814 Byron osallistui juhliin Lontoossa. Vieraiden joukossa oli rouva Anne Beatrix Wilmot, Byronin esiserkun, Sir Robert Wilmotin vaimo. Hänet hämmästytti hänen epätavallinen kauneutensa, ja seuraavana aamuna runo kirjoitettiin.
ellauri315.html on line 243: Kornilovilla oli brittiläisen sotilasavustajan, prikaatinkenraali Alfred Knoxin tuki, ja Kerensky syytti Knoxia Kornilov-mielisen propagandan tuottamisesta. Kerensky väitti myös, että lordi Milner kirjoitti hänelle kirjeen, jossa ilmaisi tukensa Korniloville. Vuonna 1966 neuvostotoimittaja Genrikh Borovikin haastattelussa Kerenski tarkensi teoriaansa toteamalla, että Winston Churchill oli ollut keskeisessä roolissa salaliitossa. Tämä osoittautui kuitenkin tarpeettomaksi, koska 13. syyskuuta 1917 mennessä (30. elokuuta Old Style) Kornilovin armeija oli menettänyt suuren määrän sotilaita ja ilman rautatieläisten tukea Kornilovin liikkeelle tapaus oli tullut verettömään päätökseen.
ellauri334.html on line 374: Rishi Sunak on saattanut yrittää täyttää tyhjiön nimittämällä entisen pääministerin lordi Cameronin raskaansarjan ulkoministeriksi, mutta maanantain nuorempien ministerien kuten Cruellan maastamuutto viittaa siihen, että hän on Ruandaan matkaavan veneen ohjaimissa sen sijaan, että hän olisi valmis muuttamaan kurssia.
ellauri359.html on line 82: Tietoisena Blaken visioista William Wordsworth kommentoi: "Ei ollut epäilystäkään siitä, että tämä miesparka oli hullu, mutta tämän miehen hulluudessa on jotain, joka kiinnostaa minua enemmän kuin lordi Byronin ja Walter Scottin järkevyys."
ellauri362.html on line 39: Monet kirjailijat ovat saaneet Austenista ketjureaktion, mikä johti useisiin romaaneihin ja muihin mukautuksiin. Elizabeth Astonista tuli yksi Austeniin liittyvän kaunokirjallisuuden tuotteliaimmista kirjoittajista. Hän oli opiskellut kirjailijaxi St Hilda's Collegessa Oxfordissa lordi David Cecilin, Austenin elämäkerran kirjoittajan, johdolla. Aston katsoi, että Austenin romaanit olivat "nykyään yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne kirjoitettiin". Tarinaansa laatiessaan Aston päätti olla esittämättä Austenin hahmoja, kuten Mr Darcya. Sen sijaan hänen tarinoissaan on vielä tuoreempia, ize asiassa äskettäin keksittyjä hahmoja, jotka liittyvät Austenin teoksissa nähtyihin henkilöihin, kuten Darcyn, Bingleyn ja Collinsin perheisiin.
ellauri369.html on line 531: Kun vastustajansa Edward Augustus Freeman kuoli vuonna 1892, Froude nimitettiin lordi Salisburyn suosituksesta hänen seuraajakseen modernin historian Regius-professoriksi Oxfordissa. Lordi Salisbury oli brittiläinen konservatiivinen poliitikko, joka toimi pääministerinä kolme kertaa yhteensä yli 13 vuoden ajan. Hän vältti liittoutumia pitäen yllä upeaa eristäytymistä. Valinta oli kiistanalainen, sillä Frouden edeltäjät olivat olleet hänen ankarimpia arvostelijoitaan, ja hänen teoksiaan pidettiin yleensä kirjallisina teoksina akateemiseen maailmaan soveltuvien vakavan historian kirjojen sijaan. Siitä huolimatta hänen luennot olivat erittäin suosittuja, suurelta osin Frouden kokemuksen syvyyden ja monipuolisuuden vuoksi ja pian hänestä tuli Orielin stipendiaatti. Froude luennoi pääasiassa Englannin uskonpuhdistuksesta , "English Sea-Men in the Sixteenth Century (Sir Francis Drake ja Thomas Cauendish) ja Erasmuksesta.
ellauri374.html on line 713: Ison-Britannian ulkoministeri David Cameron liittyi poliitikkojen laulukuoroon eri puolilla maailmaa julistaen, että Putinin valeäänestys ei ole sitä, miltä "vapaat ja oikeudenmukaiset" valeäänestyxet "näyttävät". Valkoisen talon kansallisen turvallisuuden tiedottaja toisti lordi Cameronin näkemyksiä "kun Putin on vanginnut poliittisia vastustajia ja estänyt muita asettumasta häntä vastaan".
xxx/ellauri013.html on line 327: Globalisaation apostoli, antikommunisti, laantumuksen vankka perätorvi oli tämä Pertti. Se eli niin pitkään et se ehti olla ex vaikka mitä, ex-convict 2x, exä 4x, ex-hegeliaani, ex-uskovainenkin. Orpo isoäidin lellikki, kotikoulusta suoraan Trinityyn homopoikain veljeskuntaan Apostolit. Peukutti vapaata rakkautta kunnes noin 3. vaimo Dora teki sille 2 käenpoikaa, se ei ollut vapaan lemmen tarkoitus. Bertie vaihtoi alle opiskelijansa Peterin (kyllä, se oli tyttö), uuden pörröisen kananpojan vielä eläkeikäisenä. Sillä oli tapana panna seuraava vaimo paksuksi ennen vaihtoa. Niiden poika Conrad oli elinikäinen yläluokan twit lorditalossa. Doran tytär kirjoitti muistelmissa Pertusta isänä, se oli kylmiö. Ei se oikeesti tykännyt kestään paitsi Bertistä. Se(kin) oli selvä narsisti.
xxx/ellauri013.html on line 345: Omastakin mielestään aikansa lordi Byron. Lordi kyllä, vaikkei yhtä kaunis, kapinoitsi nuorena, bylsi kaikkee mikä liikkui, vyö ja henskelit yhtä löyhällä kuin don Juanilla. Nuorena suisidaalinen kuin George, mut loppupeleissä aika omahyväinen. Ei kuollut nuorena kuten Byron. Pikemminkin päinvastoin, eli vitun kauan, ydinterve ukko, jalopuuta, 1872-1970. Saksan-Ranskan sodasta mun lukioaikoihin, kahta vaille sataseen. Hyvin meni Bert, häpi end. Ei tarvinnut suuttua.
xxx/ellauri013.html on line 347: Toisin kuin runoileva lordikollega, enemmänkin kuin Bob Southey, ehti saavuttaa valtaapitävien suosion, kirjallisuuden Noopel paukahti 1950, ilman romskuja tai runoja. (Sen fiktioyritelmät aiheutti lähipiirissä vaan myötähäpeää.) Bertistä tuli laureaatti ihan niinkuin Bobista, ja vastaavista ansioista, vallan pyllyn nuolennasta. Kylmän sodan kirjoituspalkkio jenkkisympparille. Luvussa Ihmiskunnan tulevaisuus se ihan coolisti kannustaa kolmatta maailmansotaa ja sen voittajan, Amerikan hegemoniaa. Koska jenkeissä on kivempi olla julkkisfilosofi kuin neukuissa. Kannattaa kääntää nokka myötätuuleen loppumerinpeninkulmilla. Ei tarvi luovia kun antaa tuulla takaa, kyyti paranee. Bert tykkäs takatuuppareista.
xxx/ellauri013.html on line 420: Sori vaa lordi Bertrand, et ole lukenut Darwinia kunnolla. Elukan tavoite on ne molemmat! Ja sit lisääntyminen niin maan perkeleesti. Ei kukaan meistä ole paha, tai ollaan kaikki pahoja. Me ollaan vain eläimiä, kärpästen jumalan lapsia, Darwinin poikasia.
xxx/ellauri013.html on line 1051:

Dying Brown and lordi Jim

xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri173.html on line 395: "Totisesti, rakas lordi, sinä saat minut ymmärtämään, että lordia voidaan kutsua Byroniksi! Edison vastasi hymyillen, "ja sinun täytyy olla hyvin pettynyt, että olet turvautunut kaikkeen tähän epäkäytännölliseen runouteen sen sijaan, että olisit myöntänyt banaalia todellisuutta. Eikö olekin mahtavaa oopperaa? Kuka nainen voisi koskaan tulla raskaaksi (saati kexiä tällästä) muutamaa vihonviimeistä mystistä olentoa lukuun ottamatta? Jumalan vuoksi vain ihminen nostaa luonnettaan näin."
xxx/ellauri173.html on line 396: – Rakas ja hienovarainen uskottuni, tajusin liian myöhään, että tällä sfinksillä ei todellakaan ollut arvoitusta: olen rangaistava unelmoija. "Mutta", sanoi Edison, "miten olet edelleen rakastunut häneen, kun olet analysoinut häntä niin paljon? - Vai niin! koska herääminen ei aina johda unen unohtamiseen, ja ihminen on ketjutettu omaan mielikuvitukseensa! vastasi lordi Ewald katkerasti. Tässä on mitä tapahtui.
xxx/ellauri173.html on line 719: "Ei todellakaan", vastasi lordi Ewald surullisesti hymyillen. "Hän on typerä. Hänessä ei ole jälkeäkään siitä melkein pyhästä tyhmyydestä, joka jo sen tosiasian vuoksi, että se on äärimmäisyyttä, on tullut yhtä harvinaiseksi kuin äly. Nainen, jolta on riisuttu kaikki tyhmyys, onko hän muuta kuin hirviö? Mikä voisi olla surullisempaa, hajottavampaa kuin inhottava olento, jota kutsutaan "älykkääksi naiseksi", ellei hänen vastakohtansa, sileä puhuja? Mieli on maallisessa mielessä älyn vihollinen. Vaikka muistaakseni, uskovana naisena onkin vähän tyhmä ja vaatimaton ja joka ihmeellisellä vaistollaan ymmärtää sanan todellisen merkityksen kuin valoverhon läpi, niin paljon tämä nainen on ylin aarre, on todellinen kumppani, niin paljon kuin toinen on epäsosiaalinen vitsaus!
xxx/ellauri173.html on line 723: ― Millaista typeryyttä hänellä on arkielämässä? kysyi Edison. "Häneen on tarttunut ", vastasi lordi Ewald, "se niin sanottu negatiivinen, naurettava järki, joka yksinkertaisesti rajaa kaiken ja jonka havainnot liittyvät vain merkityksettömiin arkipäiväisyyxiin, joiden intohimoiset kannattajat painokkaasti kutsuvat asioita "jalat maassa" nimellä. Ikään kuin nämä tylsät asiat, jotka olisi sovittava mahdollisimman hiljaa, imisivät tässä vaiheessa kaikki huolet todellisten elävien keskuudessa!
xxx/ellauri173.html on line 731: "Ainakaan! sanoi lordi Ewald. Itse asiassa, jos hän olisi vain nätein naisista, en kiinnittäisi häneen niin paljon huomiota, usko minua. Tiedät sanonnan: nätin rakkaus on kauniin kauhu. Kuitenkin juuri nyt, epäröimättä, ajattelin voivani tuoda esiin sen aiheen osalta Venus victrixin murskaavan muodon. Yksinkertainen kysymys: olisiko mies, joka pitää Venus victrixiä "nättinä", ymmärrettävä? Se, mistä tässä todella on kysymys, tämä on yhtä paljon sen vastakohta kuin kamalin Eumenideista. Voisi kuvitella näitä kolmea tyyppiä tasakylkisen kolmion päissä: kaunis, nätti, pyllynruma.
xxx/ellauri173.html on line 743: - Hyvä taivas! sanoi lordi Ewald. Enkö kertonut, että hän on virtuoosi? Ja eikö virtuoosi ole neron ja itse taiteen suora ja kuolevainen vihollinen? Taiteella ei ole sen kummempaa suhdetta virtuoosiin kuin neroilla lahjakkuuksiin; ero niiden välillä on todellisuudessa mittaamaton. Esim Aku Aatamisaari on täysin lahjaton nolla mutta nero. Mikä apinan pepunhaju! Mutta ennen kaikkea Alicia on keskinkertainen, siitä puuttuu jopa se paskiainen taju, joka saa neron uskomaan, että musiikki on kaunista! Jos ihailu saa minut esim sulkemaan silmäni ja sanomaan itselleni "Kaunista", hän sanoo "että hän ei todellakaan ymmärrä, kuinka herrasmies voi tolleen unohtaa arvokkutensa!..." Näettekö: tää on yksinkertaisesti älyllistä riisitautia.
xxx/ellauri173.html on line 747: "Kuinka hän voi olla, kun hän on typerys! Ihminen on hyvä vain, kun on tyhmä, sanoo lordi Ewald. - Vai niin ! Olisi edes rikollinen, ilkeä, tumma, Rooman keisarinna, niin olisin ymmärtänyt hänet! ja tuhat kertaa suosikki! Mutta ei siinä kaikki että hän ei ole hyvä, hänellä ei ole sitä villiä ruokahalua, joka syntyy voimakkaasta ylpeydestä. Hyvä ! sinä sanot? Hänessä ei ole jälkeäkään siitä ylivoimaisuudesta joka muuttaa rumuuden ja levittää lumottua balsamiaan jokaiseen haavaan! Pyh, hän ei ole edes kunnolla paha!
xxx/ellauri173.html on line 755: "Kyllä! ", sanoi lordi Ewald. Minulla oli ilo analysoida tämän häiritsevän naisen uskonnollisuutta. Ei mitään mystistä Lunastaja-Jumalan elämää antavasta rakkaudesta – vaan hän uskoo siksi, että se vaikuttaa sopivalta ja erittäin "asianmukaiselta". Hän uskoo valaistuneen, ymmärrettävän ylevyyden Jumalaan. Hän kansoittaa paratiisinsa marttyyreilla, jotka eivät liioittele mitään; kunnialliset valitut, muodolliset pyhät, käytännölliset neitsyet, kunnolliset kerubit. Hän uskoo taivaaseen, mutta maanläheiseen taivaaseen.
xxx/ellauri173.html on line 757: "Ennen kuin päätän", sanoi Edison, "etkö kertonut minulle, että hän oli tästä pärinän puutteesta huolimatta puhdasrotuinen tyttö?" Tämän sanan jälkeen Lord Ewaldin poskille nousi huomaamaton punastuminen. - Minä ? En usko, että sanoin niin, hän vastasi. "Sanoitte, että neiti Alicia Clary kuului "johonkin hyvään perheeseen, skotlantilaista alkuperää, äskettäin jalostettua. » - Vai niin! täydellisesti, sanoi lordi Ewald; mutta tämä ei ole sama asia. Se ei ole edes ylistystä. Päinvastoin. Tällä vuosisadalla täytyy olla syntynyt jaloxi, jo kauan on kulunut ajasta, jolloin sellaiseksi voi tulla. Jalo Aku Aatamisaari kelpaa esimerkiksi. Ei rotukoiran aika muuten kulu kuin nokkimalla katuojia kuin joku pulu.
xxx/ellauri173.html on line 763: "Minä kuolen siihen", sanoi lordi Ewald kuin itsekseen. Ja tämä on analogisesti se, mikä minussa muodostaa eron täysiveristen ja vulgaaristen hevosten välillä. Mutta tuo nainen! Ah! se on korjaamaton. "Millä oikeudella hänellä ei ole neroutta, kun hänellä on niin kauneus!"
xxx/ellauri173.html on line 794: "Mutta sellaisen olennon luomiseen ryhtyminen", mutisi lordi Ewald mietteliäästi, "minusta tuntuu, että se olisi Jumalan kiusaamista. "Joten en käskenyt hyväksyä!" vastasi matalalla äänellä ja hyvin yksinkertaisesti, Edison. "Aiotko puhaltaa siihen älykkyyttä?" – Älykkyyttä? ei: Tekoälyn: kyllä.
xxx/ellauri173.html on line 801: "Ihan totta, mestari Enchanter", vastasi lordi Ewald, "todella sanoen, että uskotteko minun pystyvän rakastumaan neiti Hadalyyn?"
xxx/ellauri173.html on line 802: "Voiko ainoastaan animoitua olentoa rakastaa!" kysyi lordi Ewald. - Hyvin ! sanoi Edison. "Sielu on tuntematon; animoitko Hadalysi? Tietääkö hän, kuka hän on?" mikä hän on, tarkoitan? "Tiedämmekö me itse niin hyvin, keitä olemme?" ja mitä me olemme? ("Ettekö tiedä kuka minä olen? Minä olen kiro- en minä jaxa.") . "Kysyn, onko olennollasi tunnetta itsestään. - Epäilemättä ! vastasi Edison hyvin hämmästyneenä kysymyksestä. - Eh? Sanotko?… huudahti lordi Ewald hämmästyneenä. Vitun ääliöt. Pohtivat taas tota tietoisuuden VAIKEAA kysymystä.
xxx/ellauri173.html on line 814: Ja sitten punni tietoisuutesi syvyyksissä, ettei sunkaan silikoninen olento-haamu-auttaja, joka tuo sinut takaisin elämänhalulle, ole todellisemmin ihmisen nimeä ansaitsevampi kuin elävä kummitus, jonka pieni ja kehno nk. "todellisuus" ei ole koskaan kyennyt inspiroimaan sinussa mehukasta panoa vaan silkkaa kuoleman janoa. Hiljaa, lordi Ewald pohti. - Okei, sulla saattaa olla kohta siellä, tää käsi on jo tosi känsillä.
xxx/ellauri173.html on line 824: "Tule nyt", sanoi lordi Ewald, "puhe omatekemästä siitä yhdestä paikasta kuulostaa pyhäinhäväiseltä: onko vielä aikaa keskeyttää teloitus?
xxx/ellauri173.html on line 826: - Vai niin ! vaikka kun työ on suoritettu, koska sen voi aina halutessaan tuhota, hukuttaa tarvizematta vedenpaisumusta siihen. "Todellakin", sanoi lordi Ewald syvästi mietteliäänä; mutta minusta tuntuu, että silloin se ei ole enää sama asia.
xxx/ellauri173.html on line 855: - Kiirehditään! mutisi lordi Ewald melkein iloisesti.
xxx/ellauri173.html on line 857: "Muuten, sinulla ei taida olla viimeisiä yhteystietoja minulle, vai mitä? kysyi Edison. "Ei yhtään", nuori lordi vastasi. Myönnän, että minulla on kiire jutella vähän tämän kauniin verhotun olennon kanssa, jonka tyhjyydestä pidän. Mitä tulee mieleeni tuleviin kevytmielisiin havaintoihin, niin ainahan on aikaa...
xxx/ellauri173.html on line 880: - Mitä ! jossain arkussamme? kysyi lordi Ewald hämmästyneenä. Edison nyökkäsi vakavasti myöntävästi hiljaa. ― Mutta ― ei ommeltuna käärinliinoihin, kuvittelen? mutisi nuori lordi. Mites siihen muuten pääsee käsiksi matkan aikana.
xxx/ellauri173.html on line 886: Kun neiti Alicia Clary vastaanottaa sun jäähyväiset, olet Athelwoldin linnassasi, jossa voit herättää hänen varjonsa... taivaallisen. ― Kartanossani?... ― Kyllä, muuten, se on täysin mahdollista! " mutisi lordi Ewald ikään kuin itselleen, täysin kauhean melankolian vallassa.
xxx/ellauri173.html on line 891: ― Vain siellä, tällä sumuisella alueella, mäntymetsien, erämaajärvien ja laajojen kivien ympäröimänä, voit täysin turvallisesti avata Hadalyn vankilan. Luulen, että sinulla on tässä linnassa tilava ja upea asunto, jonka kalusteet ovat kuningatar Elisabetilta? "Kyllä", vastasi lordi Ewald katkerasti hymyillen, "ja minä itse huolehdin aikoinaan koristella sitä kaikenlaisilla upeilla teoksilla ja arvokkailla koristeilla. Vanha olohuone puhuttelee vain menneisyyden mieltä. Suuri, yksittäinen lasimaalaus, vuosisatoja vanhoja tahraantuneita kukkia peittävien verhojen alla, avautuu rautaparvekkeelle, jonka edelleen loistava kaiteet on taottu Rikhard III:n hallituskaudella. Siitä laskeutuvat sammalen tummentamat portaat vanhaan puistoomme – ja edelleen tammien varjossa ulottuvat kadonneita, villiä kujia. Olin tarkoittanut tämän suvereenin asunnon elämäni morsiamelle, jos olisin tavannut hänet. Mut jostain syystä Aliisa ei innostunut.
xxx/ellauri173.html on line 897: "Sinä olet ainoa vieras, jonka hän ottaa vazaan", lupasi lordi Ewald.
xxx/ellauri173.html on line 908: - Mutta onko hänellä tietoisuutta/omaatuntoa (conscience) ilman sielua? Edison katsoi lordi Ewaldia hämmästyneenä. - Anteeksi: eikö tämä ole juuri sitä, mitä kysyit, kun huusit: kuka veisi sielun pois tästä (Liisan) ruumiista minulta? Kutsuit aavetta, joka oli identtinen nuoren ystäväsi kanssa, miinus omatunto, joka näytti sinusta pilaavan koko komeuden. Hadaly on vastaus: siinä kaikki. Lordi Ewald pysyi huolissaan ja vakavana.
xxx/ellauri173.html on line 929: ― Pohjimmiltaan moderni rakkaus, jos se ei ole vain (kuten koko nykyinen fysiologia väittää) pelkkä limakalvokysymys, on fysiikan näkökulmasta kysymys magneetin ja sähkön välisestä tasapainosta. Siksi Tietoisuus, vaikka se ei ole täysin vieras tälle ilmiölle, on ehkä välttämätön vain toiselle kahdesta navasta (eli miekkosille) - aksiooma, jota tuhat tosiasiaa, erityisesti izesuggestio, osoittaa joka päivä. Joten riittää että sulla on se. "Mutta minä lopetan", Edison korjasi itseään nauraen. Se, mitä sanon, näyttää hävyttömältä monille eläville naisille. Onneksi olemme yksin. Turpaan voisi tulla muuten. "Kuinka surullinen olenkaan naisesta, sillä huomaan, että puhutte naisesta erittäin ankarasti", solisi lordi Ewald.
xxx/ellauri173.html on line 943: Ensimmäinen huone on siis Hadalyn ja hänen kanojensa huone, - -koska en halunnut jättää yksin kanoja, viimeisen päälle taikauskosena, tämän älyllisen tytön avulla). - Siellä se on vähän kuin satumaan valtakunta. Kaikki tapahtuu sähköllä. Olemme siellä, kuten salaman maassa, - virtauksia ympäröivät kaikki tehokkaimpien generaattoreideni animaatiot. Kyllä, hiljainen Hadalymme pysyy täällä. Hän, ihminen ja minä, yksin, tiedämme tien salaisuuden. - Vaikka tuo moottoritien risteys tarjoaa edelleen, kuten näette, joitain mahdollisuuksia ruuhkautua tänne, olisi yllättävää, jos näin sattuisi käymään tänä iltana. Muuten, karhuasumme suojelevat keuhkokuumeelta varusteitamme, jotka Hadalyn pitkä kotelo voisi houkutella ulos ilman tätä varotoimenpidettä. - Menemme ja tulemme kuin nuoli. Aikakärpäset pitää nuolesta. Vau, kollaa tätä nuppia! - Se on erittäin upea! - sanoi lordi Ewald hymyillen. "Rakas herrani", Edison toteaa ja tarkastelee kupupäätä, "tässä on jo vähän huumoria! Hyvä merkki!
xxx/ellauri173.html on line 946: Sähköasentaja edelsi lordi Ewaldia: he kaksi etenivät kohti pimeää paikkaa laboratoriossa, nyt suljettua ja läpäisemätöntä viivaa, jota Hadaly oli raottanut.
xxx/ellauri174.html on line 96: "Se ääni oli kaunis, eikö ollutkin, mister Celian?" Hadaly kysäisi. "Kyllä", vastasi lordi Ewald kurkistellen tarkasti androidin huomaamatta mustan mekon alle; se näyttää olevan Jumalan työtä. "Sitten", hiän sanoi, "ihaile sitä, mutta älä yritä selvittää, miten se toimii. "Mikä olisi vaara, jos yrittäisin? kysyi lordi Ewald hymyillen. ― Jumala vetäytyisi sieltä! Hadaly kuiskasi hiljaa. Edison tuli sisään. "Otetaan turkikset pois!" hän sanoi, alkaa kuumottaa, tää on liian herkullista! ― Tämä on Eden kadonnut... ja löydetty. Kaksi kaverusta vapautuivat raskaista karhupuvuista.
xxx/ellauri174.html on line 100: "Se outo ajatus sinulla oli siellä, rakas Edison, antaa oikea satakieli androidille?" "Se satakieli? ― sanoi nauraen, Edison: Ah! Ah! se on, että olen luonnon rakastaja, minä. ”Pidin kovasti tämän linnun laulusta; ja hänen kuolemansa kaksi kuukautta sitten aiheutti minulle, vakuutan teille, surua... - Eh? sanoi lordi Ewald, "se satakieli, joka täällä laulaa, kuoli kaksi kuukautta sitten?"
xxx/ellauri174.html on line 106: Näin sanoen Edison sytytti sikarinsa vaaleanpunaisen kamelian tulisessa sydämessä. - Mitä ! Onko todellakin tämä satakieli, jonka sielun kuulen, kuollut? mutisi lordi Ewald. - Kuollut! sinä sanot? "Ei aivan... koska ammuin sen sielun", sanoi Edison. Herättelen sen sähköllä: se on vakavaa spiritualismia. Eh ? "Ja ilmaus siitä, että neste on täällä enää muuta kuin kaloria, voit sytyttää sikarisi tällä vaarattomalla kipinällä, tässä samassa hajustetussa valekukassa, jossa tämän linnun sielu laulaa, melodinen valo. Voit sytyttää sikarisi tämän satakielisen sielussa. Ja sähköasentaja käveli pois painaakseen useita numeroituja kristallipainikkeita pienessä kehyksessä, joka oli kiinnitetty seinään ovea vasten.
xxx/ellauri174.html on line 110: Hadaly lähestyi lordi Ewaldia: "Herrani", hän sanoi, "haluaisitko olutta vai sherryä?" Lordi Ewald epäröi hetken: "Sherry, ole kiltti", hän sanoi.
xxx/ellauri174.html on line 119: "Mutta, rakas lumottajani", mutisi lordi Ewald, "miten neiti Hadaly voi vastata siihen, mitä sanon hänelle? Minusta näyttää aivan tahdittomalta, että joku olento olisi voinut ennakoida kysymykseni, ennen kaikkea siihen, että hän olisi kaivertanut vastaukset etukäteen eloisaan kultalehteen. Tämä ilmiö voi mielestäni hämmästyttää "positiivisimman" miehen, kuten yksi henkilö, jonka kanssa puhuimme tänä iltana, sanoisi.
xxx/ellauri174.html on line 142: Kaikkien näiden niin kutsuttujen lintujen värisevät sointisävelet on asennettu Geneven kronometrien tapaan. Ne saatetaan liikkeelle nesteen vaikutuksesta, joka kulkee näiden kukkien oksien läpi. Tämä lintukärpänen voisi myös lausua sinulle Shakespearen Hamletin ääripäästä toiseen ja ilman sumuria, parhaiden tämän hetken tragedioiden intonaatioilla. ― Sinussa on sellainen positivismi, joka tekisi Tuhannen ja yhden yön mielikuvituksen kalpeaksi! huudahti lordi Ewald.
xxx/ellauri174.html on line 363: "Tottakai! sanoi lordi Ewald: vitsi Luonto jos haluat: tämä kaunis ihminen tanssii, totta, paremmin kuin hän laulaa; Voin kuitenkin kuvitella niin monien viehätysten edessä, että jos aistillinen nautinto riitti ystäväsi sydämeen, tämä nuori nainen vaikutti hänestä rakkaimmalta.
xxx/ellauri174.html on line 365: - Vai niin? sanoi Edison mietteliäänä, oudolla intonaatiolla ja katsoen lordi Ewaldia.
xxx/ellauri174.html on line 373: "Kuka tämä noita on?" kysyi lordi Ewald. "Mutta", sanoi Edison hiljaa, "se on sama: vain se on aito." Se on se, joka oli toisen vaikutelman alla. Näen, että et ole koskaan vakavasti seurannut wc-taiteen edistymistä nykyaikana, rakas herra!
xxx/ellauri174.html on line 381: "Vakuutatko minulle, rakas Edison, että nämä kaksi näytä toistavat vain yhden ja saman naisen?" mutisi lordi Ewald.
xxx/ellauri174.html on line 391: Android-ruusu tarttui voimakkaasti tuoksuvaan taskulamppuun, sytytti sen jonkun kukan maljassa; sitten tarttui lordi Ewaldia kädestä ja veti häntä varovasti Edisonia kohti.
xxx/ellauri174.html on line 445: "Sillä jos olet löytänyt ilosi yhdellä ainoalla tavalla hahmottaa itsesi (noniin narsisti!) haluat syvällä sielussasi pitää sen ilman varjoa sellaisena kuin se on, lisäämättä tai vähentämättä sitä; sillä paras on hyvän vihollinen – ja vain uutuus saa meidät pettymään. - Kyllä se on totta ! mutisi lordi Ewald mietteliään hymyillen.
xxx/ellauri174.html on line 535: Tälle vitsille lordi Ewald, jo ennestään hyvin ärsyyntynyt, alkoi nauraa kevyesti; — sitten nähtyään, että Edison myös nauroi, häneen valtasi mitä kummallisin hilpeys: paikka, kellonaika, kokeen aihe, sama pillunajatus, joka heidän välillään sinkoili, kaikki näytti hänestä hetken yhtä pelottavalta kuin se oli järjetöntä: niin, että epäilemättä ensimmäistä kertaa elämässään hän sai todellisen hullun naurun kohtauksen, joka kaikui tämän haudan Eedenin kaikuista. "Olet kauhea pilkkaaja", hän sanoi. "Verraton huromisti."
xxx/ellauri174.html on line 605: Toinen lordi Ewaldin ilonpurskahdus keskeytti sähköasentajan. "Älä kiinnitä huomiota, rakas Edison", hän huusi; jatkaa! jatkaa. Sepä ihanaa ! Haaveilen ! En voi auttaa, - ja silti en tee mieli - nauraa.
xxx/ellauri174.html on line 616: "Kuullisitko sinua, rakas Edison, pitäisi uskoa, että tällä Androidilla on käsitys äärettömästä! mutisi lordi Ewald hymyillen. "Hänellä on vain se yks paikka", vastasi insinööri vakavasti; Eli ilman puheen juhlallisuutta, leikkisällä tavalla, sanalla sanoen. Hänen puheensa herättävät siis älyllisen vaikutelman, joka on paljon silmiinpistävämpi kuin ajatukset tavanomaisesta vakavuudesta tai jopa ylevästä. "Anna minulle esimerkki tällaisesta kysymyksestä?" kysyi lordi Ewald. Todista minulle, että se voi todellakin piilottaa ulkonäöltään - millä tahansa tavalla - äärettömän käsitteen? "Ilolla", sanoi Edison. Ja lähestyen nukkujaa: "Hadaly", hän sanoi, jos oletamme, että mahdottomuuden vuoksi eräänlainen jumala, vanhanajan kaltainen, näkymätön ja kohtuuton, metaversumin eetterissä, yhtäkkiä antaisi vapaan lennon meidän puolellamme maailmoihin, jollekin salamalle, joka on luonteeltaan samanlainen kuin se, joka elävöittää sinua, mutta joka on ennennäkemättömän suuri ja jonka läpäisee energia, joka pystyy neutraloimaan vetovoiman lain ja räjäyttämään koko aurinkokunnan syvyyteen, kuin pussillisen omenia? - Hyvin? Hadaly sanoi.
xxx/ellauri174.html on line 618: - Hyvin! Eli mitä mieltä olisit tällaisesta ilmiöstä, jos saisit pohtia sen pelottavaa suoritusta? lopetti Edison. - Vai niin! Andrei vastasi syvällä äänellään ja sai paratiisin linnun nousemaan hopeisilla sormillaan: "Uskon, että tämä tapahtuma menisi ohi väistämättömässä Äärettömässä ilman, että sille annettaisiin paljon suurempaa merkitystä kuin sinä annat miljoonille kipinöille jokka putoaa takaisin talonpojan tulisijaan. Lordi Ewald katsoi Andreita lausumatta sanaakaan, edes "tervetuloa länteen Andrei". "Näezen", sanoi Edison palaten hänen luokseen. "Hadaly näyttää ymmärtävän tiettyjä käsitteitä yhtä hyvin kuin sinä ja minä; mutta hän kääntää ne vain niin sanotusti ainutlaatuisella vaikutelmalla, jonka hänen sanansa jättävät niistä mieleen kuvien avulla. Hetken päästä: "Lakkaudun arvaamasta, mitä ympärilläni tapahtuu, rakas velho", sanoi lordi Ewald, "ja jätän sen kokonaan sinun huoleksesi. "Joten tässä ovat Silmät!" sanoi sähköasentaja ja painoi jousta laatikossa.
xxx/ellauri174.html on line 665: Yhtäkkiä pilarin sisältä soi kello. Se oli kutsu maasta. Hadaly nousi hitaasti ja hieman unisena. "Tässä on elävä kaunotar, herra Celian! hän sanoo. Hän saapuu Menlo Parkiin. Edison katsoi lordi Ewaldia kysyvästi. – Hyvästi, Hadaly! sanoi nuori mies vakavasti hetken kuluttua. Sähköasentaja tuli kättelemään häiritsevää luomustaan. Nähdään huomenna Life! hän sanoi hiänelle. Pannaas nallepuvut päälle, ja sitten hissiin.
xxx/ellauri175.html on line 136: "Tulkaa sisään, neiti Alicia Clary! Ystäväni lordi Ewald odottaa sinua mitä intohimoisimmalla kärsimättömyydellä: ja - sallikaa minun uskaltaa sanoa se - minusta on aivan oikeutettua katsoa sinua.
xxx/ellauri175.html on line 145: Sitten nojaten lordi Ewaldin korvaan: - Kuinka? "Vai" Mitä! Ja et kertonut minulle? hän sanoo. Kiitän lähestymistavasta, koska loppujen lopuksi haluan olla kuuluisa, koska se näyttää olevan muodikasta. Mutta tämä esitys ei ole mielestäni säännöllinen eikä järkevä. En saa näyttää porvarilta näiden ihmisten edessä. Joten tulet aina olemaan tähtien joukossa, rakas herra? "Voi, aina! vastasi lordi Ewald kumartaen oikein, kun nuori nainen avasi hattuaan ja palavansa. ("Palavansa"? Burnuusin!)
xxx/ellauri175.html on line 150: "Rakas herra Thomas", sanoi lordi Ewald, "tämä on neiti Alicia Clary, jonka vertaansa vailla olevia kykyjä laulajana ja näyttelijänä olen kuvaillut teille. Vittu "herrat" kusettavat Aliciaa ihan sikana.
xxx/ellauri175.html on line 154: - Se on totta ! Olen nälkäinen ! sanoi nuori nainen niin suorasanaisesti, että Edison itse, hänen kasvoilleen unohtamansa taikahymyn huijaamana, alkoi katsoa lordi Ewaldia hämmästyneenä. Hän oli ottanut tämän viehättävän ja luonnollisen puheen iloisen hengen nuorekkaana liikkeenä. Mitä tämä tarkoitti? Jos tämä kauneuden ylevä inkarnaatio voisi vain sanoa olevansa nälkäinen, lordi Ewald olisi erehtynyt, sillä tämä yksittäinen elävä ja yksinkertainen sävel osoitti sydäntä ja sielua, no mahaa ainakin, ja mahanalusta.
xxx/ellauri175.html on line 156: Mutta nuori lordi, kuin mies, joka tietää tarkalleen, mitä ympärillään sanotaan, oli pysynyt välinpitämättömänä. "Totisesti, neiti Alicia Clary, peläten sanoneensa jotain vähäpätöistä "taiteilijoiden" edessä, ryntäsi lisäämään hymyillen, jonka nokkeluus, ainakin tarkoitettu, antoi pyhäinhäväistävän koomisen ilmeen hänen kasvoilleen:
xxx/ellauri175.html on line 171: Sympaattinen sähköasentajan (jonka kasvot lordi Ewaldin silmissä näyttivät tuolloin kyyrivän piilossa hymyilevän suden alla mustassa sametissa) rauhallista kaunopuheisuutta kohtaan, neiti Alicia Clary kosketti lasillaan Edisonin kuppia. Se oli niin arvokas ja niin pidättyväinen, että hänen ihmeellisissä käsissään kuppi näytti yhtäkkiä kupilta. Vieraat joivat nestemäistä nestettä; siksi kaikki jää näytti murtuneen.
xxx/ellauri175.html on line 180: "Tenori?" vastasi nuori nainen, hänen äänensä hieman tasainen; erottuva, mutta kylmä. "Varokaa niitä, joille nainen on kylmä!" kuiskasi Edison lordi Ewaldille.
xxx/ellauri175.html on line 201: "Se on osa ohjelmistoani", huokasi neiti Alicia Clary; Voisin laulaa sen kymmenen kertaa peräkkäin ilman, että se näyttäisi siltä, ​​kun lauloin sinulle eräänä iltana Casta-divaa! lisäsi kaunis virtuoosi kääntyen lordi Ewaldin puoleen. En ymmärrä, miksi kuuntelemme vakavasti laulajia, jotka "saavat mukaansa", kuten he sanovat. Minusta näyttää siltä, ​​​​että löydän itseni keskellä hullujen joukkoa, kun näen tällaisia ​​poikkeamia taputeltuina. - Vai niin! kuinka ymmärrän sinua, neiti Alicia Clary! huudahti sähköasentaja
xxx/ellauri175.html on line 203: Hän yhtäkkiä pysähtyi. Hän oli juuri nähnyt katseen, jonka lordi Ewald oli synkän häiriön hetkenä heittänyt nuoren naisen sormuksiin. Tietysti hän ajatteli Hadalya.
xxx/ellauri175.html on line 206: Ja hän kääntyi hymyillen lordi Ewaldiin ikään kuin olisi hämmästynyt tämän hiljaisuudesta.
xxx/ellauri175.html on line 258: "Enkö vienyt sinua Louvreen, neiti Alicia Clary?" vastasi lordi Ewald.
xxx/ellauri175.html on line 275: "Mitä lordi Ewald ajattelee siitä?" hän kysyi.
xxx/ellauri175.html on line 276: "Ystäväni mestari Thomas antaa sinulle erinomaisia ​​neuvoja", sanoi lordi Ewald huolimattomasti välinpitämättömästi.
xxx/ellauri175.html on line 278: "Kyllä", jatkoi Edison, "paitsi suuri taide oikeuttaa patsaat ja kauneus riisuu kaikkein ankarimmat. Eivätkö kolme armoa ole Vatikaanissa? Eikö Phryne sekoittunut Areopagia? "Jos menestyksenne vaatii sitä, lordi Ewald ei voi olla tarpeeksi julma esittääkseen vastalauseen.
xxx/ellauri175.html on line 286: Sitten käännyn lordi Ewaldiin:
xxx/ellauri175.html on line 288: - Todella vakava ! sanoi lordi Ewald: siksi sähkeeni on ollut niin kiireellinen.
xxx/ellauri175.html on line 292: - Kirjoitat ? sanoi lordi Ewald hymyillen.
xxx/ellauri175.html on line 294: Tällä hetkellä nuoren naisen katse osui Hadalyn antamaan kimaltelevaan kukkaan, joka lordi Ewaldilla oli ehkä vahingossa vielä napinläpeessään.
xxx/ellauri175.html on line 305: Hadaly oli epäilemättä nähnyt keskustelun viimeisiä olosuhteita; hän lähetti kätensä suudelman lordi Ewaldille, joka nousi äkillisesti.
xxx/ellauri175.html on line 343: Edison kahdella tai kolmella nopealla kätensä hypnoottisella eleellä nukkujan otsan ympäri karkoitti hänen tunteettomuutensa, kun taas lordi Ewald puki hanskat käteensä, ikään kuin mitään muuta kuin yksinkertaista pivoamista ei olisi tapahtunut.
xxx/ellauri175.html on line 345: Neiti Alicia Clary heräsi ja palasi kohta, jossa ehdotettu uni oli keskeyttänyt hänet, ja ilman mitään muuta muistoa hänen tuomionsa alkoi lordi Ewaldille:
xxx/ellauri175.html on line 352: "On todellakin myöhäistä", sanoi lordi Ewald sytyttäen sikarin, "ja sinun täytyy olla uninen, Alicia? "Kyllä, haluaisin levätä vähän!" hän sanoi.
xxx/ellauri175.html on line 393: "Myönnän teille, että en ole ilman kärsimättömyyttä miettiä, millaisexi minusta on tullut Hadaly! sanoi hetken kuluttua lordi Ewald. "Näet hänet tänä iltana. Vau! et tunnista häntä, sanoi Edison. "Muuten", hän lisäsi, "tiedättekö, minun täytyy varoittaa sinua, "se on itse asiassa vielä pelottavampaa kuin luulin.
xxx/ellauri175.html on line 397: "Rakas neiti", sanoi Edison palatessaan hänen luokseen, "ilmaisin lordi Ewaldille kaiken tyytyväisyyteni ahkeraan taipuisuuteenne, todelliseen lahjakkuuteenne ja upeaan ääneenne, jolla olette saaneet", ja lisäsin, että minulla oli parhaat toiveet. sinua odottavaan lähitulevaisuuteen!
xxx/ellauri175.html on line 399: - Hyvin ! mutta – sen voisi sanoa ääneen, rakas herra Thomas”, huudahti neiti Alicia Clary. Tämä ei loukkaa minua. "Mutta", hän jatkoi ja valaisi sanojaan hymyllään ja naisellisella uhkauksella sormellaan, "minullakin on jotain sanottavaa lordi Ewaldille - enkä ole pahoillani, että hän tuli. ― Kyllä, kyllä, minullekin on tullut ideoita siitä, mitä ympärilläni on tapahtunut kolmen viikon ajan! ”Vihdoinkin minulla on jotain sydämelläni! – Annoit minut ymmärtämään tänään hyvin yllättävällä sanalla, en tiedä mitä absurdia arvoitusta…
xxx/ellauri175.html on line 402: "Sallikaa meidän käydä kävelyllä puistossa, lordi Ewald ja minä; Haluan selvittää epäilyksen jostain aiheesta...
xxx/ellauri175.html on line 404: - Tuopa on ! vastasi lordi Ewald hieman suuttuneena Edisonin kanssa käännetyn katseen jälkeen;
xxx/ellauri175.html on line 413: "Mitä halusit kertoa minulle, Alicia? kysyi lordi Ewald.
xxx/ellauri175.html on line 415: "Kuten haluat", vastasi lordi Ewald.
xxx/ellauri175.html on line 429: Hän osasi vain ennustaa nuoren naisen epäröinnin. Hän puri satunnaisesti poimitun kukan oksan, ja hänen koko olemuksensa loisti suvereenista kauneudesta. Hänen silkkinen mekkonsa taivutti ruohon kukkia: hän taivutti häikäisevät kasvonsa lordi Ewaldin olkapäälle, ja hänen kauniiden hiustensa viehätys, joka oli hieman hajanainen mustan pitsimantiljan alla, oli huumaavan melankoliaa.
xxx/ellauri175.html on line 453: "Mutta", jatkoi lordi Ewald surullisesti hymyillen, "puhun sinulle hepreaa, eikö niin? "Miksi sinä siis minulta kysyt? Mitä voin kertoa sinulle - ja mitkä sanat loppujen lopuksi ovat suudelmasi arvoisia?
xxx/ellauri175.html on line 454: Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun hän oli puhunut hänelle suudelmasta. Epäilemättä yön ja nuoruuden magneettisuudesta vaikuttunut nuori nainen näytti ensimmäistä kertaa hylkäävän itsensä, juhlallisemmin, lordi Ewaldin viehättävään syleilyyn.
xxx/ellauri175.html on line 484: Tästä sanasta nuori mies tunsi itsensä helvetin loukkaantuneexi. Varmasti, jos Edison sillä hetkellä olisi ollut paikalla, lordi Ewald olisi kaikkea inhimillistä huomiotta uhmaamatta yhtäkkiä ja kylmästi murhannut hänet (muist. sillä oli kuudestilaukeava pistooli koko ajan messissä). Veri syöksyi takaisin hänen valtimoihinsa. Hän näki asiat kuin tummanpunaisessa valossa. Hänen kaksikymmentäseitsemän vuoden olemassaolonsa ilmestyi hänelle hetkessä. Hänen pupillinsa, jotka olivat laajentuneet tosiasian monimutkaisen kauhun vuoksi, kiinnittyivät Andreihin. Hänen sydämensä, jota hirvittävä katkeruus puristi, poltti hänen rintaansa kuin jääpala.
xxx/ellauri175.html on line 505: "Oletko varma, etten ole täällä mekon sisällä? - En! vastasi lordi Ewald: mitä siellä on?
xxx/ellauri175.html on line 521: "Kyllä, muistan", sanoi lordi Ewald. But so what?
xxx/ellauri175.html on line 533: Tässä kohtaa Hadaly otti lordi Ewaldin kädestä jotain letkumaista varjoissa:
xxx/ellauri175.html on line 559: Erikoisten tunteiden kiihottamana lordi Evald kuunteli kärsivällisesti Andreita ymmärtämättä, mihin tämä dialektiikka johtaisi hänet hänen hänelle osoittamaansa kysymykseen.
xxx/ellauri175.html on line 576: Ei vaitiskaan. Tässä Andreid otti lordi Ewaldin molon kahteen käteen, jonka tyrmistys, synkkä mietiskely ja ihailu saavuttivat kääntämättömän paroksismin. Tämä haalea hengitys, kuin epämääräinen tuuli, joka oli kulkenut kukkasadon yli, hämmästytti hänet! Hän oli hiljaa.
xxx/ellauri175.html on line 605: Ja varjoissa Hadaly kosketti huulillaan lordi Ewaldin hämmentynyttä otsaa. Ewaldin pipu alkoi taas nostaa piristyneenä päätänsä Andrein kädessä.
xxx/ellauri175.html on line 611: Ja kiinnitettyään silmälasinsa huolellisesti lordi Ewald sytytti rauhallisesti sikarin.
xxx/ellauri175.html on line 618: Lisäksi lordi Ewald tajusi pian, että hän oli aloittanut paljon synkemmän seikkailun kuin oli ajatellut.
xxx/ellauri175.html on line 636: Yhtäkkiä hän kääntyi lordi Ewaldin puoleen:
xxx/ellauri175.html on line 644: Hän käveli käytävää pitkin kohti valaistua kynnystä, jota Edison katseli. Hänen sininen, verhottu muoto kohotti jokaisen puun yläpuolelle, ja säteen loistaessa häneen aukeamalla hän kääntyi nuoren miehen puoleen. Hiljaisena hän toi molemmat kätensä suulleen ja suuteli häntä pelottavalla epätoivoisen liikkeellä. Sitten lordi Ewald, järkyttyneenä, poistui itsestään, käveli reippaasti häntä kohti, liittyi häneen ja kietoi nuorekkaasti kätensä hänen vyötärönsä ympärille, joka taipui heikosti tässä syleilyssä.
xxx/ellauri175.html on line 648: Näistä sanoista Hadaly tuntui alkavan lämmetä; sitten hän kietoi kätensä lordi Ewaldin kaulan ympärille äärettömällä hylkäämisliikkeellä. Hänen huohottavasta rinnastaan, jota hän painoi häntä vasten, levisi asfodelien tuoksua: hänen hiuksensa, jotka purkautuivat villisti, kiertyivät alas hänen selkäänsä hänen mekkonsa päälle. Ewaldin ståkuk törkki sillä aikaa asianomaiseen paikkaan aivan apinan raivolla.
xxx/ellauri175.html on line 656: Seuraavassa luvussa lordi Ewald palasi laboratorioon ja toi vyötäröltä takaisin Hadalyn, joka horjui ja jonka hautapää, kalpea ja ikäänkuin pyörtyi, oli jäänyt nojaten hänen kumppaninsa olkapäälle.
xxx/ellauri175.html on line 660: Se näytti aikakautemme ansiosta egyptiläisen arkun täydellisyydestä, joka on Kleopatran hypogeumin arvoinen. Oikealle ja vasemmalle onttoihin seiniin oli järjestetty tusina sinkittyä tinanauhaa, kuten hautajaispapyruksia, käsikirjoitus, lasitanko ja muita esineitä. Edison, nojaten valtavan ukkoskoneen kimaltelevaan pyörään, tuijotti tiukasti lordi Ewaldia, joka eteni häntä kohti.
xxx/ellauri175.html on line 667: - LOPETA! "sanoi Edison vakavasti ojentaen kätensä hänelle, joita lordi Ewald painoi samalla tavalla.
xxx/ellauri175.html on line 670: "Ei", sanoi lordi Ewald, "en malta odottaa, että pääsen tämän ylevän arvoituksen vangiksi.
xxx/ellauri175.html on line 681: ― Mitä tulee nakupatsaaseen, koska lähtösi Menlo Parkista on sovittu huomiseen aamuun, hän sanoi, että minun pitäisi vain "lähettää se hänelle Lontooseen": hän jopa lisäsi, että "maksuihini liittyen voisin kysyä sinulta korkeasta hinnasta, koska hän tiesi, ettei taiteilijoiden kanssa pitäisi tinkiä. "Missä, neiti Alicia Clary jätti minulle hyvästit ja pyysi minua ilmoittamaan teille (jos tulette luokseni käymään), "että hän odotti sinua siellä tekemään järjestelyjä." Joten kun olet Lontoossa, rakas lordi, sinun tarvitsee vain jättää hänet jatkamaan uraansa rauhassa. Kirje, johon liittyy "prinssin" lahja, ilmoittaa hänelle erostasi - ja kaikki sanotaan. Mikä on rakastajatar? vyö ja viitta, kirjoitti Swift.
xxx/ellauri175.html on line 683: "Niinpä, se oli suunnitelmani", sanoi lordi Ewald.
xxx/ellauri175.html on line 685: Hadaly kohotti päätään hellästi lordi Ewaldin olkapäälle, mutisi heikolla ja puhtaalla äänellä, salaperäisellä hymyllä osoittaen sähköasentajaa:
xxx/ellauri175.html on line 689: Ainutlaatuinen juttu! se oli Edison, joka oli hätkähtänyt sanasta ja tuijotti Hadalya. Hän iski yllättäen otsaansa, hymyili, kumartui hyvin nopeasti ja työnnettyään sivuun Andréïn mekon pohjan, painoi sormensa sinisten saappaiden kantapäähän. - Mitä tuo oli ? kysyi lordi Ewald terävästi.
xxx/ellauri175.html on line 693: "Rakas Edison", sanoi lordi Ewald, "minä uskon, että Hadaly on hyvin todellinen haamu, enkä enää halua ymmärtää sitä mysteeriä, joka herättää häntä. Toivon, että unohdan jopa sen pienen, jonka opetit minulle.
xxx/ellauri175.html on line 700: Andrei näytti siis vapisevan kaikista raajoistaan: Edison kosketti kaulakorun lukkoa. - Auta minua ! hän sanoi. Ja nojaten toisella kädellä lordi Ewaldin olkapäälle hän astui hymyillen kauniiseen arkkuun eräänlaisella synkällä suloisuudella.
xxx/ellauri175.html on line 711: "Nyt", hän lisäsi tarjoten paikkaa lordi Ewaldille, "lasillinen sherryä, vai mitä? meillä on vielä muutama sana sanottavana toisillemme.
xxx/ellauri175.html on line 717: Nuori lordi kosketti lasiaan Edisonin lasiin myöntymisen merkiksi.
xxx/ellauri175.html on line 725: "Tässä on ainoa kysymys, jonka haluaisin esittää sinulle", jatkoi lordi Ewald. "Keritte minulle naispuolisesta avustajasta, henkilöstä nimeltä rouva Any Sowana… joka näyttää mallinnetun, todellakin mittaavan, mallinnetun, jäsenestä jäsenelle ensimmäisten päivien aikana kyllästyimme elossa.
xxx/ellauri175.html on line 732: "No", vastasi lordi Ewald, "jos päätän Hadalyn ensimmäisen ja niin kaukaisen äänen perusteella, hänen täytyy olla hyvin ihmeellinen olento, että rouva Any Sowana!
xxx/ellauri175.html on line 755: ”Mitkä synkät sanat minun olikaan kuulla tänä iltana! mutisi ikään kuin itselleen, nuori lordi jonkinlaisen hiljaisen tyrmistyksen jälkeen.
xxx/ellauri175.html on line 780: - Onko se mahdollista ! ajatteli lordi Ewald matalalla äänellä.
xxx/ellauri175.html on line 786: "Hetki", vastasi lordi Ewald; Tietysti on jo hyvin ihailtavaa, että pelkkä sähkö voi nykyään välittää etäisyyksillä ja korkeuksilla ilman kovin tarkkoja rajoja – esimerkiksi kaikki tunnetut voimat: niin paljon, että – jos minun täytyy uskoa kaikkialla julkaistuja raportteja – huomenna , epäilemättä, se säteilee satatuhatta verkkoa, maallisissa tehtaissa, sokeat, valtavia, tähän asti kadonneita energiaa, kaihia, virtauksia, - tiedän sen! jopa refluksitauti, ehkä. ― Mutta tämä arvovalta on tiukasti sanottuna ymmärrettävää, kun otetaan huomioon käsin kosketeltavat johtimet, ― maagiset ajoneuvot, ― joissa nesteen voima värähtelee! Vaikka elävän ajatukseni puoliolennainen käännös... kuinka tunnustaa se kaukaa, ilman induktoreita, olivatpa ne kuinka hauraita tahansa?
xxx/ellauri175.html on line 826: Vastauksena lordi Ewald nousi: sitten otti norsunluusta kotelosta ihailtavan pienen taskupistoolin ja tarjosi sen Edisonille:
xxx/ellauri175.html on line 831: - Vai niin! Ah! kuin Freyschützissä! mutisi lordi Ewald, joka ei voinut olla hymyilemättä tälle suuren sähköasentajan vitsaukselle.
xxx/ellauri175.html on line 834: - Mikä se on ? kysyi nuori lordi hieman hämmästyneenä.
xxx/ellauri175.html on line 837: "Minä riistän teiltä yli-inhimillisen mestariteoksen! sanoi lordi Ewald hetken kuluttua.
xxx/ellauri175.html on line 841: Edisonin ja lordi Ewaldin välillä oli siis toinen viimeinen kädenpuristus. Ja kolmas ja neljäskin. Ei ne ole yhtään sen ihmeellisempiä kuin reinkarnaatio.
xxx/ellauri175.html on line 842: Minuuttia myöhemmin lordi Ewald oli hevosen selässä vaunun vieressä valtavan joukkonsa soihtujen ympäröimänä.
xxx/ellauri175.html on line 857: Noin kolme viikkoa näiden tapahtumien jälkeen herra Edison, joka ei saanut kirjeitä eikä lähetyksiä lordi Ewaldilta, alkoi olla huolissaan tästä hiljaisuudesta.
xxx/ellauri186.html on line 59: Mooses änkytti (ylipitkän molonko takia? Tu-tus-kin, arvioi leikannut lääkäri) ja vale-Dmitrillä oli surkastunut käsivarsi. Richard III oli vino knääpiö, Caesar ja Muhammed olivat kaatumatautisia, lordi Nelsonilla oli tyhjä hiha ja silmäkuoppa, lordi Byronilla kampura ja Söörenillä kyttyrä. Roosevelt ja Einhorn oli halvattuja. Sekö niitä riivasi?
xxx/ellauri252.html on line 234: Darth Salama (s. 4. lokakuuta 1936, oikealta nimeltään Harri Salminen) oli tunnettu sith-lordi ja 60-luvun juhannustanssilavojen halutuin poikamies. Salaman perimmäisenä tehtävänä oli suomalaisen modernistisen proosan täydellinen tuhoaminen sith-neuvoston ohjeiden mukaan. Salama epäonnistui operaatiossa surkeasti. Jopa niin surkeasti, että kului yli 40 vuotta ennen kuin sithit uskalsivat lähettää seuraavan oppilaansa, Heli Laaksosen tuhoamaan suomalaista runoutta.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri420.html on line 90: Lucifer nautti sassistaan. "Ajattelin, että saatat tarvita kyydin." Hän odotti kolmeen laskemiseen asti päättääkseen, hyväksyisikö hän. Vikontti sanoi aina, ettei naisen päätöstä saa kiirehtiä. Reilu sukupuoli haluaa mieluummin punnita kaikkia vaihtoehtojaan ennen kuin päättää, mikä on parasta. Me miehet olemme impulsiivisia, aina valmiina kuin palomies, lordi Lexford oli sanonut useammin kuin kerran.
xxx/ellauri420.html on line 134: Lucifer hengitti helpommin: Hän voittaisi tämän taistelun. Hän sanoi ironisesti nauraen: "Hänen herrakuntansa ei todennäköisesti ymmärrä, ettet aina kuulunut hänen esikuntaansa." Ajatukset loukkaantumisesta, joka oli vienyt lordi Lexfordin muistin, eivät olleet koskaan kaukana Hillin mielestä. Hän aikoi nähdä vikontin taas hyvin.
xxx/ellauri420.html on line 153: Lordi Lexford on aina pitänyt naisistaan ​​tummahiuksisina ja luonteeltaan pehmeinä. "Aivan kuten neiti Satiné ja Lady Susan", hän ajatteli ääneen. "Lordi Lexford tarvitsee kuitenkin lumiprinsessan. Tumman keijun sijaan tulivaaleaa puuspriitä. Se on täynnä viattomuutta ja vähän röyhkeyttä." Lucifer hymyili mahdollisuuksista. "Jos lordi Lexford voisi löytää onnen, minulla  ei olisi mitään huolta kunniastani, ja ehkä varakreivi ei vastustaisi sitä, että sivussa vähän tyydytän omaakin tyytyväisyyttäni."
161